Tiina Tuominen Puheenjohtaja, tapahtuma- ja kiltailta-vastaava, suotuvastaava 1. No tietty, ku oon superhappy every day! 2. Perusmaanantai? 3. Siis mitä? Mun kokonimen etukirjaimista ei kyllä saa mitään järkevää adjektiivia, mutta sanotaan nyt vaikka (viidakon) tähtönen! 4. Joku kasariajan hiustenkiharrin. 5. Halinalle, se sateenkaarinalle ehdottomasti. 6. Joku mummu pyöräilee myrskyssä.
Antonion kanssa erottamattomat onhan toinen nimeni sitä paitsi Antonia. 3. Bilehileinen, aamu-uninen ja kiltti. 4. Sellainen lörpsähtäny römpsä. 5. Mä olisin varmaan kumiankka, joka lilluis mukavuudenhaluisena lämpimissä kylvyissä, leikkis kylpyvaahdon kanssa, mutta kääntyis aina välillä päälaelleen. 6. Joko tässä kuvassa on halaava humanoidi tai... No siis you know what! Red bull antaa siivet!
Tuomas Fager Varapuheenjohtaja, sidosryhmävastaava, merkkivastaava, liikunta- ja hyvinvointivastaava, fuksi- ja tutorvastaava 1. Koska olen onnellinen, mitä sä luulet! 2. Olen pendoliinossa matkalla Turusta Helsinkiin kasvisristeilyn jäljiltä. Hyvä opiskelutoverini kuvittelee olotilastaan johtuen olevansa herkkä tulkitsija Antonio ja laulaa koskettavalla soundilla yesterdaytä. Nopeasti kuitenkin rakakudenlähettiläs Antoniotakin alkaa väsyttää ja hän vaipuu syvään uneen heräten vasta Helsingissä. 4. Maksalahden maalaiskunnassa sijaitsevan Römpöttin pääkaupunki. 5. Kilpa-auto. 6. Vekara väkkärän kirje joulupukille.
Annika Hukkanen Sidosryhmävastaava, mentorvastaava 1. Yritän aina olla iloinen. 2. Olen nukahtanut Italian reissulla junaan. 3. Aurinkoinen, auttavainen, antelias. 4. Vanha puinen soitin. 5. Söpö pehmokoira. 6. Tykki.
Tuomas
Bea Kuusinen Rahastonhoitaja, jäsenrekisterivastaava, tapahtuma- ja kiltailta-vastaava 1. Tää viittaa ivailevasti mun maanisdepressiviseen olemukseen. 2. Oon todennäköisesti ollu ryyppää Pekka Haaviston kanssa, mutta lähteny jatkoille Antonion kaa. Me puhuttiin Antonion kanssa maailmanrauhasta ja kuolemattomuudesta ja päätettiin aloittaa maailman pelastaminen Pietarin katulapsista. Silloin meistä tuli
Milja Teräväinen AKK:ta edustava Conduksessa, tapahtuma- ja kiltailta-vastaava 1. Koska olen niin happy. 2. Sitä en todennäköisesti muista ollenkaan!
17
Milja 3. Mukava, mahtava ja mielenkiintoinen. 4. Itsetehty rämisevä soitin jota voi hakata kun on tylsää. 5. Joku söpö pehmolelu. 6. Selvästi joku pelottava örkki. Katri Saarinen Sidosryhmävastaava, liikunta- ja hyvinvointivastaava, tapahtumaja kiltailta-vastaava 1. Lempinimeni on Happy-Happy, koska olen positiivinen ja ystävällinen persoona. 2. Olen kiertomatkalla Italiassa ja pitkän matkan uuvuttama olen nukahtanut junaan. Herään vähän matkan päästä kuuluvaan mandoliinin soittoon. 3. Kunnianhimoinen, avoin, tunteellinen, rauhallinen, iloinen. 4. Römpötin on kivikautinen soitin. 5. Olisin leikkijuna-rata, sillä olen aina liikkeessä ja aikataulut ovat tiukat. 6. Kaktus.
nimi, ken voi tietää! 2. Kyse on ilmeisen krapulaisesta tilasta, koska en muuten nukkuisi junassa. Mitäkö on tapahtunut? Luultavasti parempi etten tiedä, mutta toivon parasta.. 3. N= nainen, I= ihana, N= nuori (vielä!), N= nopea (niin halutessani), U= uskollinen, S= sotkeva, A= avuton (teknisten laitteiden kanssa), A= auttavainen, R= rauhallinen, I= ihmettelevä, K= kiltti, O= oikeakätinen, S= suorasukainen, K= koirarakas, I= iloinen 4. Ruohonleikkuri. 5. Pyöreä vaaleanpunainen possupehmolelu. 6. Kirkon karnevaalit; pyörillä liikkuva enkelifiguuri ja torvisoittokunta tulee perässä. Jussi Järvinen Peduca-yhteyshenkilö 1. Olen karvainen ja iloinen partaveikko. 2. Olen matkalla Turkuun varhain aamulla ja otan aamuista välikuolemaa. Pekka Haavisto kumppaneineen on samassa junassa ja Antonio kannustetaan laulamaan serenadi rakkaalleen mandoliinin säestyksellä. Herättyäni kutsun Antonion ja Pekan AKK:n keskustelukerhoon puhumaan
Ninnu Saarikoski Sihteeri, tila- ja ympäristövastaava, fuksi- ja tutorvastaava, tapahtuma- ja kiltailta-vastaava 1. Koska tarvitsin uuden lempinimen! Kun vanhasta lempinimestäkin tuli nykyinen virallinen nimi. Ehkä Happy-Happy on mun tulevaisuuden
Jussi 18
syrjäytymisestä mun ja Sampsan kanssa. 3. Järkevä jaarittelija, jupiseva jullikka, jouheva järkkäri, jammaileva jeejeemies, jedi, järjestöjen jipottelija, just jees. 4. Römpötin on kälviäläinen kansansoitin, jolla römpötetään folkreggaen tahdissa. 5. Röllipeikko action figure. 6. Perhonen joka on laskeutunut yksisarvisen otsalle. Vilma Räisänen Kulttuurivastaava, sidosryhmävastaava, tapahtuma- ja kiltailta-vastaava 1. Koska oon aina niin iloinen ja hymyilevä! 2. En tiedä mitä on tapahtunut, koska nukuin koko matkan. Olipa mukava herätys.. 3. Veikeä ja Räiskyvä. 4. Eräänlainen rumpu. 5. Pehmeä nallekarhu, jolla on kaulassa vaaleanpunainen silkkirusetti. 6. Perhonen. Nina Nevalainen Kulttuurivastaava, sidosryhmävastaava, liikunta- ja hyvinvointivastaava 1. Keksin sen ihan itse. 2. Hyvät jatkot. 3. Nipsu, Bilé, Nolo. 4. Pala aikuisviihdettä? 5. Jokin vanhempien hermoja raastava ja kovaääninen. 6. Rölli.
nesoitin. Vähän kuin noitarumpu on Lapissa, muttei sinne päinkään. 5. Olisin varmaan paketillinen Crayonkyniä. 6. Leopardin pää, jonka otsaa koristaa yksi vähän isompi pilkku. Emilia Valtonen Tiedottaja, nettisivuvastaava, koulutuspoliittinen vastaava, suotuvastaava 1. Kavereillani on huono mielikuvitus. 2. Antonio on ollut yllätysesiintyjänä kasvisristeilyllä ja palaa Helsinkiin samalla junalla. Kesken elintärkeiden kauneusunieni Antonio päättää heittää encoren. 3. Lutunen, mukiinmenevä, epämääräinen, valopäinen. 4. Ks. urbaani sanakirja. Tämä on siveellisesti ja perinteisin arvoin toteutettava perhelehti, jonka tekijöillä on kukkia hatussaan. 5. Sellainen, jolle ei ikimaailmassa myönnettäisi CE-turvamerkintää. 6. Mikä ikinä se onkaan, suosittelen vierailua Meilahdentie kakkosessa. Antti Seitamaa Tiedottaja, nettisivuvastaava, koulutuspoliittinen vastaava, Elo-lehtivastaava 1. Miksi ei? Hävytön vihjaus. 2. Antonio on vastikään eronnut miehestään
Tea Laaksonen Kulttuurivastaava, tapahtumaja kiltailta-vastaava, Elo-lehtivastaava, mentor-vastaava 1. Koska olen niin iloinen, ettei sanaa happy voi sanoa vain yhdesti! 2. Ollaan matkaamassa matkapoppoon kanssa reiliseikkailulle ja olen nukahtanut junaan. Antonion tuntien mandoliinin soitolla herättäminen on taasen hänen yksi oikullinen päähänpistonsa. 3. Temmeltäjä, tirskuva & luova. 4. Römpötin on Kallion perin-
Vilma
19
ja halusi tehdä kanssani parempaa tuttavuutta. Hän kertoi soittavansa mandoliinia ja lupasi tarjota oluen jos kuuntelen häntä. Juomani maistui oudolta ja nyt minua särkee kovin. 3. Asiallinen. Salaperäinen. Ainutlaatuinen. Sievä. Alapäähuumoristi. Sörkan sankari. 4. Römpötin on Wagnerin viimeisen, salaperäisesti kadonneen oopperan päähenkilö. Kuusi tuntia kestävässä eepoksessa Römpötin seikkailee muinais-Preussilaisessa miljöössä saksalaisen basuunan säestämänä. 5. En pidä tästä kysymyksestä. Keksin paremman. Kysymys: “Mikä on Jokke Seppälän
paras biisi?” Vastaus: “Lauantaiyö”, 1980 euroviisujen kymmenessija. Googlaa. 6. Fasistista vitaliteettia ilmentävä yksisarvinen. Huomatkaa arpinen kuono ja kyyniset silmät. Maija Silvo Koulutuspoliittinen vastaava, liikunta- ja hyvinvointivastaava, tapahtuma- ja kiltailta-vastaava 1. Olen iloinen ja hymyileväinen! 2. Oon ollu syömässä vähä liian tuhtia meksikolaista ja päätyny jotenki junaan. 3. Mahtava, mukava, kiva, sinnikäs, suloinen! Aika positiiviset sanat keksin.... 4. Rummun ja rimputtimen yhdistelmä? 5. Joku pieni ja pehmee halittava pehmolelu. 6. Miehen sukuelin.
Ylärivissä Tea, Maija, Tiina ja Nina Alarivissä Emppu, Nefku ja Ninnu 20
Anna Serow Tapahtuma- ja kiltailta-vastaava 1. Oon aina hymyssä suin ja iloisella mielellä, ja välillä melkein myös hauska. 2. Olen Antonion kanssa matkalla junassa, Antonio halusi herättää minut kertomalla rakkaudestaan laulamalla. 3. Antoisa, avulias, ahkera, asiallisen asiaton, sosiaalinen, suulas, söpö, savuton. 4. Joku epämääräinen kovaääninen soitin. 5. Vaikeat ja monimutkaiset käyttöohjeet omaava, mut loppujen lopuksi aika helppokäyttöinen ja rakastettava. 6. Ihan selvästi jättirapu, sakset ja kaikki mukana.
Rosita Wakkola Kulttuurivastaava, fuksi- ja tutorvastaava 1. Tykkään hassutella ja naureskella, välillä tosi tyhmille jutuillekin. 2. Olen kaverini kanssa matkalla Etelä- Euroopassa ja ottanut päikkärit, selkeästi bilettämistä taustalla! 3. Rohkea ja Rempseä, Willi Murmeli. 4. Äitini piirtämä hieman Röllin näköinen hahmo. 5. Iso, pehmeä nallukka, jonka päälle voisi mennä köllimään. 6. Siinähän on selkeästi Pelle Hermannin ilmapallosta muotoilema koira! Tanja Laurila Tapahtuma- ja kiltailta-vastaava 1. Koska olen aina niin iloinen, hehe. 2. Riippuu promillemäärästä 3. Tajuton, Rempseä, Lupsakka. 4. Maaseututaajama Karjalankannaksella, vastaus sponsored by Google. 5. Helistin, koska välillä se voi tuottaa suuresti iloa, mutta toisinaan se voi olla myös helvetin ärsyttävä. 6. Ei herää mitään julkaisukelpoisia ajatuksia.
Juho ”Nefku” Nevalainen Merkkivastaava, fuksi- ja tutorvastaava, laitosneuvostoyhteyshenkilö 1. Lempinimeni on Happy-Happy, koska olen pienessä humlessa 24/7 ja tämän takia hymyilen ja hihitän koko ajan. 2. Herään suloiseen sointuun komean ja tumman italiaanon sylistä kasvisristeilyn jatkoilta. Halusin jonkun laulavan minulle tuutilaulun pendoliinossa ja Antonio herrasmiehenä laivalla suostui tähän. 3. Olen Juhliva, Vapaamielinen ja Naistenrakastama herrasmies. 4. Römpötin on imuri. 5. Jos olisin lelu, niin olisin teddy bear, joka suojelee pieniä lapsia hirviöiltä sängyn alta. 6. Kuvassa on buddha istuma-asennossa ja hänellä kruunu päässä ja kala kummassakin kädessä. Sampsa-Tapio Ojalainen Fuksi- ja tutorvastaava, Peduca-yhteyshenkilö
Teemu Vaalasmaa Sidosryhmävastaava, Akk:ta edustava Conduksessa, tapahtuma- ja kiltailta-vastaava, suotuvastaava, laitosneuvostoyhteyshenkilö 1. Toivottavasti siksi, että olen iloinen ihminen! 2. Pitkäaikainen unelmani interrail-matkasta on toteutunut ja olen juuri saapumassa Italiaan! 3. Touhukas, Aneeminen ja Valaistunut. 4. Kitara, josta on katkennut osa kielistä. 5. Actionman-figuuri. 6. Dickus Butterfilius. Sampsa
21
Tarvitseeko työnhaun olla yksinäistä puuhaa? Teksti ja kuva Mikko Lehtonen
Kun kirjoittaa tarpeeksi kauan samasta aiheesta, kaikki tekstit alkavat kuulostaa samalta. Alkaa tuntua siltä kuin hioisi vain samaa formaattia yhä uudelleen ja uudelleen. Fiilis on sama luennoidessa. Esimerkiksi kevään ja syksyn luentorundit vedetään aina samalla sovituksella. Tämän tekstin runko on kierrätetty ASIANTUNTIJA 4/2011 -lehden artikkelista Humanisti, yhteistoiminnalla töihin. Oheisen ohuen ajatelman tarkoituksena on päästä eroon johdannoksi kutsutusta vaivasta, toisaalta se alleviivaa keskeisen ajatukseni – eivät kasvatustieteilijätkään pääse yksin töihin.
Opintojen ja työelämän rajapinnassa Olen kirjoittanut ja alustanut keskustelua kasvatustieteiden opiskelusta ja kasvatusalan asiantuntijoiden työmarkkinoista parisen vuotta työssä alan ammattijärjestössä. Työ ammatillisessa etujärjestössä on hieno näköalapaikka (kasvatustieteiden) perustutkinto-opintoihin ja opiskelijoiden arkeen, toisaalta kasvatus- ja aikuiskasvatusalan asiantuntijoiden työmarkkinoihin tehtävämahdollisuuksineen. Mutta minua askarruttavat edelleen samat kysymykset kuin työtä hakevia opiskelijoitakin. TYÖHÖN SIJOITTUMINEN on rajapinta opiskelun ja työssä ja työstä oppimisen – työnteon – välissä, eikä sitä reittiä ole pahemmin nuotitettu. 22
En puhu rajapinnasta ongelmana, koska kasvatustieteilijöiden työllistymistilanne on hyvä. Työllistymistä voi tarkastella lukuina työ- ja elinkeinoministeriön julkaisemasta Työpoliittisesta aikakauskirjasta 3/2011. Vastuut, velvollisuudet ja yhteistoiminta ovat sen sijaan unohtuneet työhön sijoittumisen tukemisessa. Työmarkkinat organisoituvat rekrytointeineen osaamisperustaisesti. Kun opiskellen opitaan tutkintotavoitteet, kurssikuvaukset ja opetusohjelmiin valittu kirjallisuus, työnantaja palkkaa osaamista – onneksi joskus jopa potentiaalia.
Väitän, että valtaosa meistä generalisteista hakee tehtäviä, joiden edellytyksenä on soveltuva korkeakoulututkinto. Meille generalisteille ei liene epäselvää, että vastuu työpaikan ja työnantajan toimialan etsinnästä painaa usein omia harteita. Eikä yliopistokaan ole vastuutaan paennut, työelämään orientoivista opinnoista voi lukea esimerkiksi edellä mainitusta Asiantuntija-lehdestä. Sen sijaan työnantaja puhuu osaamispuhettaan, joka on monelle työnhakijalle vierasta. Kun itseä kiinnostava tehtävä on löytynyt, pitäisi vielä jaksaa ja taitaa
markkinoida osaamistaan. Ja osaaminen on muuta(kin) kuin tutkinto.
KM – paino M-kirjaimella, ei etuliitteessä Kirjoitin Humanisti, yhteistoiminnalla töihin -tekstiini väliotsikon, FM – paino M-kirjaimella. Se herättikin hieman hilpeyttä ja huolta, ennen muuta siitä, vähennetäänkö tässä nyt humanistien omanarvontuntoa. Toistan sen tässä tekstissä kysyen, mitä mieltä te olette? Väitän, että valtaosa meistä generalisteista hakee tehtäviä, joiden edellytyksenä on soveltuva korkeakoulututkinto. Kasvatustieteilijät eivät ole monopolisoineet mitään tehtävää, ja monesti työnantaja ainoastaan tarkistaa suoritetun tutkinnon tason alkaessaan arvottaa esimerkiksi työkokemusta, ei sen enempää. Ja tässä paljastuu mielestäni yksi keskeisimmistä ongelmistamme puhuttaessa työllistymisestä ja työhön sijoittumisesta. Tutkimme kasvatustieteilijäidentiteettiä tai pohdimme omaa (tutkinto-)osaamistamme irrallaan työstä ja työtehtävistä, vaikka juuri ne luovat kehittymisehdot ja toteutumisedellytykset kasvatustieteelliselle osaamiselle työmarkkinoilla. Kun opiskelee viidestä seitsemään vuotta (koulutuksellista, tieteellistäkin) kasvatustieteilijäidentiteettiä, ei sen vaihtaminen ammatilliseen identiteettiin luonnistukaan yksinkertaisesti. 23
Onko työnhaku todella yksinäistä puuhaa? Toivon, että oheinen näkökulma kannustaa tarkastelemaan tulevaisuutta kasvatus- ja aikuiskasvatusalan asiantuntijana koulutuksellista (kasvatustieteilijä-)identiteettiä laajempana ilmiönä. Lupaamme SPECIA: ssa tukea tämänkaltaisia pro gradu -tutkielmia gradupankkipalvelumme kautta. Toisaalta specialaiset opiskelijat voivat varata ajan henkilökohtaiseen, maksuttomaan uraneuvontaan tällaisten pohdintojen käymiseksi alan asiantuntijoiden kanssa. Kerromme mielellämme myös niistä työtehtävistä ja toimialoista, joihin kasvatustieteilijäjäsenemme sijoittuvat. Kaikki tämä tukee yliopiston urapalveluista annettavaa erinomaista neuvontaa ja ohjausta sekä laadukasta perustutkinto-opetusta. Lopuksi, missä kasvatustieteilijäidentiteetti korostuu? Olen edellä hahmotellut sitä henkilökohtaista työllistymisen rajapintaa ja antanut muutaman vaihtoehdon pohtia asiaa työnhakua ennakoivasti ennen valmistumista. Viittaan tekstissäni työnantajan vastuuseen ja siihen, että työnantajaodotukset eivät ole vakio, vaan rekrytointeihin ja työsuhteisiin voidaan vaikuttaa yhtä lailla kuin työelämään yleisestikin. Hyvä esimerkki on loppuvuodesta neuvoteltu raamisopimus, joka vaikuttaa laajasti kaikkiin palkansaajiin.
24
Jos hajaannumme työmarkkinoille, vastuu oman osaamisen markkinoimisesta vasta onkin yksinäistä puuhaa. Työelämän laadullisessa kehittämisessä ja sekä ammatillisessa että koulutuksellisessa edunvalvontatyössä kasvatustieteilijäidentiteetti ja yhteinen ääni ovat erityisen tärkeitä. Jos hajaannumme työmarkkinoille, vastuu oman osaamisen markkinoimisesta vasta onkin yksinäistä puuhaa. Jos taas kiinnostuit kasvatus- ja aikuiskasvatusalan ammatillisesta ja koulutuksellisesta verkostosta, otathan rohkeasti yhteyttä tai liityt mukaan.
Kirjoittaja työskentelee asiantuntijana SPECIAammattijärjestössä, joka on profiloitunut erityisesti generalistikasvatustieteilijöiden ja alan opiskelijoiden etujärjestöksi. Lisätietoja liittymisestä, kasvatustieteilijöistä ja urapalveluista osoitteessa: www.specia.fi/opiskelijat/
Aikuiskasvatuksen kilta ja Elo-lehti onnittelevat vuoden 2011aikuiskouluttajaksi valittua Kristiina Brunilaa! Projekti nimeltä Vuoden aikuiskouluttaja on käynnissä! Aikuiskasvatuksen Kilta ry on palkinnut vuodesta 1993 lähtien aikuiskasvatuksen tai -koulutuksen alalla ansioituneen tahon Vuoden Aikuiskouluttajan arvonimellä. Ehdokkaiden valinta vuodelle 2012 on nyt käynnissä.
la ansiokkaasta tieteellisestä tutkimustyöstä innovatiiviseen aikuiskoulutuksen käytännön uudistamiseen - ja kaikkeen siltä väliltä. Akateemisuus ei ole ainoa kriteeri – koulutusta on yliopiston ulkopuolellakin. Kyseessä voi olla yhtälailla pitkään alalla vaikuttanut konkari kuin uusi tulokas. Ehdotuksia perusteineen voi lähettää 31.5. mennessä sähköpostitse osoitteeseen emilia.valtonen@helsinki.fi.
Perusteet palkinnon myöntämiselle ovat vaihdelleet vuosittain. Ehdokas voi olla yksittäinen henkilö, jär- Aiempien vuosien palkitut ja perusjestö, yhteisö, yritys tai instituutio. teet löytyvät Aikuiskasvatuksen KilPerusteet palkinnolle voivat vaihdel- lan nettisivuilta. 25
Aikuiskasvatuksen tutkijatapaamisen jälkisanat Mikko Lehtonen
Onko marginaali huono juttu? Aikuiskasvatuksen tutkijatapaaminen järjestettiin Helsingin yliopiston Käyttäytymistieteelli-sessä tiedekunnassa 16.2.—17.2.2012. Tutkijat ja opiskelijat oli kutsuttu keskustelemaan aikuiskasvatuksen marginaaleista ja aikuiskasvatuksesta rajapintana. Professori Jyri Manninen pohtii tutkijatapaamista kertaavassa blogitekstissään Merkintöjä marginaalissa aikuiskasvatustieteen identiteettiongelmaa ja opiskelijoiden huolta työhön sijoittumisestaan.
Tieteen marginaaleista
ministisen pedagogiikan, vapaan sivistystyön tai esimerkiksi kasvatuksen filosofian äänet on vaimennettu?
Työllistyminen rajapintana Aikuiskasvatukseen liittyy mielestämme tulkinnat työllistymisestä RAJAPINTANA. Aikuiskasvatustieteen generalistiopiskelijalle koulutus ei tarkoita ammattia. Tieteenalakoulutuksessa opitaan asiantuntijavalmiuksia, ja asiantuntijuuden kehittyminen edellyttää työssä ja työstä oppimista. Voidaan puhua rajapinnasta, sillä työnhaku ja työllistyminen edellyttävät työelämän organisoitumisen tunnistamista. Generalistimaistereita ei rekrytoida (vain) tutkintonsa vuoksi, vaan heidän on tulkittava osaamisensa työnhakuasiakirjoihin. Kannattaako opiskelijan olla huolissaan?
Mannisen havainnollistaa osuvasti sekä tiedettä että työllistymistä käsittelevää keskustelukulttuuria. Toisaalta Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura määrittelee alan tutkijoiden kanssa Opittu vertailun kulttuuri aikuiskasvatustieteen omaa juttua. Tutkijatapaamisessa jäi hieman epä- Aikuiskasvatuksen Tutkimusseuran selväksi, mitä MARGINAALEILLA ja puheenjohtaja Karin Filander toteKESKUKSILLA haluttiin sanoa. Onko aa, että reunoilta näkee paremmin (aikuiskasvatustieteelle) trendikäs- ja laajemmalle kuin keskeltä. Hän tä asettautua marginaaliin tieteiden viittaa tulkinnallaan AIKUISKAShierarkkioissa ja nähdä toisten tie- VATTAJIIN (yhteiskunnan) kehittäteiden olevan keskellä esimerkiksi jinä. Tutkijatapaamisessa puhuttiin julkaisupolitiikassa? Onko keskus sekä tieteestä julkaisuineen että sen tällöin arvokkaampi kuin marginaali? opiskelusta, mutta ketkä toteuttavat Toisaalta, onko elinikäinen oppiminen aikuiskasvatusta? Viitteitä saatiin ja työn tutkimus aikuiskasvatuksen tutkijatapaamisen laajasta osallistukeskuksia, joiden marginaaleihin fe- jalistasta, mutta jäävätkö aikuiskas26
vatuksen asiantuntijat tapahtuman luonteesta johtuen (tiedeyhteisön) marginaaliin? Sekä aikuiskasvatus tieteenä että sen opiskelijat ovat oppineet valitettavan VERTAILUNKULTTUURI, jonka välineitä marginaalit ja keskukset ovat. Olisi mielenkiintoista kuulla, ovatko kouluttajat, henkilöstön kehittäjät, suunnittelijat tai esimerkiksi toiminnanjohtajat huolissaan aikuiskasvatuksesta?
Aikuiskasvatustieteen opiskelijoissa on voimaa Aikuiskasvatuksen tutkijatapaamista 2012 sävytti ja säväytti Aikuiskasvatuksen Killan opiskelijoiden aktiivisuus. He suunnittelivat ja toteuttivat tapaamisen päättäneen round-tablekeskustelun alan tutkijoiden kanssa elinikäisestä oppimisesta, työelämän muutoksesta ja marginaalin voimasta. Tämäkin keskustelunavaus tulkkiutuu helposti työn – työllistymisen ja työnteon – kautta. Vähentääkö se aikuiskasvatustieteen omanarvontuntoa, mielestämme ei. Se on uudenlaisen yhteisöllisyyden kaipuuta. Aikuiskasvatuksen rakenteelliset innovaatiot -hankeraportissa Aikuiskasvatus on tutkimuk-sen ja asiantuntemuksen arvoinen kaivataan aiempaa vanhempia yhteyksiä aikuiskasvatusalan toimijoiden (ja politiikanteon) kesken. Aikuiskasvatuksen tutkijatapaaminen 2012 oli tällainen keskustelufoorumi, jossa opiskelijoiden osallisuus ja toimijuus osoittivat, ettei aikuiskasvatuksella ole mitään hätää. 27
Opiskelijoiden ja tutkijoiden yhdessä koordinoima tutkijatapaaminen paneelikeskustelu tunnuksenaan lisäsi yhteisöllisyyttä tiedeyhteisössä – Helsingin yliopisto esimerkkinään. Työllistymisen ja opiskelun teemoja käsiteltiin koulutusohjelmia ja koulutuspolitiikkaa käsittelevässä keskustelutilaisuudessa. Tutkijatapaamiseen osallistui lähes 200 aikuiskasvatuksesta kiinnostunutta muun muassa koulutusalan organisaatioista, korkeakouluista ja opistoista. Millaisin workshopein tai alustuksin heidän kokemuksensa saataisiin keskustelunaiheiksi Turussa kahden vuoden päästä järjestettävässä tutkijatapaamisessa?
Jälkisanat Tutkijatapaamisen pääpuhujan Leena Kosken alustusta kommentoitiin ajanhengessä: ”Tarvitaan yhdessä elämisen taitoa, ei vain itseään johtavia yksilöitä.” Lainaus tiivistää tämänkin tekstin. Itseironia on hieno taiteenlaji ja se sopii tieteeseen, mutta se muuttuu helposti tekotaiteelliseksi voivotteluksi pienissä keskuksissa, joita jotkut marginaaleiksi kutsuvat. Helmikuinen tutkijatapaaminen keräsi ennätysyleisönsä. Rikotaanko kävijämäärä kahden vuoden kuluttua? Murretaanko totuttu ohjelma? Saadaanko tutkimusaihioita käsittelevien teemaryhmien rinnalle tiede- ja koulutuspolitiikkaa tai aikuiskasvattajien työtä arvioiva keskusteluja? Toivottavasti, sillä vuoden 2012 tutkijatapaaminen osoitti, että aikuiskasvatus on ennakkoluuloton, kokeileva ja yhteisöllinen.
Aikuiskasvatuksen kilta ry