Elo 2010 - 2 by elolehti

ELO 2/2010

SISÄLTÖ

Puheenjohtajalta

Päätoimittaja

Coach auttaa onnistumaan

Mitä iloa tutkimusseurasta?

Otollista

JULKAISIJA Aikuiskasvatuksen Kilta ry PL 9 00014 Helsingin Yliopisto PAINOPAIKKA Domus Print Oy Tampere PAINOS 70 kpl ELO INTERNETISSÄ www.helsinki.fi/jarj/akk/elo

PÄÄTOIMITTAJA Jarna Leino TAITTO Sonja Raunio KANNEN KUVA Anna Nuorteva KUVITUKSET Johanna Snellman KILLAN LOGO Olli Luo OTA YHTEYS jarna.leino@helsinki.fi

PUHEENJOHTAJALTA

Kuva: Sonja Raunio

Killan muuttuvat kasvot

Viime aikoina olen monesti pysähtynyt miettimään Kiltaa ja sen toimintaa. Alun perin Kilta perustettiin palvelemaan opiskelijoita lähinnä vain työelämään painottuvissa asioissa; järjestettiin ekskursioita ja kiltailtoja työelämä -teemalla. Ekskursiot ja kiltaillat ovat edelleen Killan toiminnan ydin, mutta niiden ympärille on rakennettu myös paljon muuta. Onko tälle kaikelle muulle ja “ylimääräiselle” oma paikkansa, vai viekö se vain huomion pois olennaisesta? Muutaman viime vuoden aikana Killan toiminta on muuttunut entistä monipuolisemmaksi, ja mielestäni tämä on ollut tiedostettu ja tavoitteellinen kehityssuunta. Tarkoituksena olisi tarjota jokaiselle jotakin. Tästä syystä Killan toimintakalenteriin on merkitty ekskursioiden ja kiltailtojen lisäksi seminaareja, kulttuuria, liikuntaa ja jopa bileitä. On mahtavaa huomata, että Killan toiminta kiin-

nostaa myös muita kuin pelkästään työelämäorientoituneita ihmisiä. Heidät on helppo houkutella mukaan vapaamuotoisten rientojen, kuten sitsien ja pääsiäisbileiden avulla. Tämän jälkeen kynnys osallistua astetta virallisempaan toimintaan on paljon pienempi. Toivottavasti ihmiset myös huomaisivat nopeasti, että seminaarit ja ekskursiot eivät ole jäykkiä ja virallisia tilaisuuksia, vaan mainio tapa oppia uutta ja tutustua uusiin ihmisiin yhdessä muiden kiltalaisten kanssa. Osoituksena toiminnan monipuolisuudesta kertaan hieman kevään menneitä ja tulevia tapahtumia. Fountain Park -ekskun ja sivuainekiltaillan lisäksi maaliskuussa järjestettiin Osaamisen kehittäminen kasvuyrityksissä -seminaari yhteistyössä Aalto Entrepreneurship Societyn kanssa. Yhteistyötä ja poikkitieteellisyyttä edistettiin myös Killan organisoimassa futsal -turnauksessa, johon osallistui kasvatustieteilijöiden lisäksi niin humanisteja kuin teekkareitakin. Kevään aikana on vielä tarkoitus ainakin mennä katsomaan musikaalia ja järjestää tasa-arvokiltailta. Minun aikuiskasvatustieteeni -seminaari saa puolestaan jatkoa syksyllä, jolloin järjestetään myös työelämäpäivä yhdessä muiden aikuiskasvatustieteilijöiden kanssa. Erään professorin sanoja lainatakseni “Don’t change with the times, change before the times.” Tämä on hyvä muistaa kaikissa tilanteissa, myös Killan toiminnan suunnittelussa. Ajat, kuten ihmisetkin, muuttuvat ja kehityksessä pitää pysyä mukana. Siksi väitänkin, että Killan toiminta on kehittynyt juuri oikeaan suuntaan oikealla tavalla - unohtamatta ydinajatusta opiskelun ja työelämän vuorovaikutuksen edistämisestä. Jenni Leiniäinen Aikuiskasvatuksen Kilta ry:n puheenjohtaja 2010

PÄÄTOIMITTAJA

Yksinkertaisia värejä Autoradiossa soi Maija Vilkkumaan kappale Hiuksissa hiekkaa ja mieli harhailee Hietaniemen kesäiseen rantaan, menneeseen ja tulevaan. Mieleen nousee ajatuksia siitä, miten ihmeessä pitkästä ja pimeästä talvesta on taas selvitty ja luonto ihmeellisesti herännyt. Maiseman vihreys lisääntyy päivä päivältä ja valoa riittää pitkälle iltaan. Tuntuu siltä, että ihmiset jopa hymyilevät enemmän toisilleen eikä bussipysäkillä enää tuijoteta niin tiiviisti kohti maata vaan uskalletaan ainakin aurinkolasien suojassa kohottaa katse ylemmäs. Näinhän kesän alkua usein taidetaan kuvata. Kesää voidaan pitää myös talven vastakohtana. Tähän liittyen kävin eräänä näistä valoisista illoista parvekkeen kesäkuntoon laittamisen yhteydessä keskustelun, joka laajeni yleisemmin vastakohtiin. Kesä ja talvi. Uusi ja vanha. Ilo ja suru. Yksin ja yhdessä. Tyhjä ja täynnä. Musta ja valkoinen. Listaa voisi jatkaa pitkälle ja, mutta kiinnostavampaa on pohtia, mitä jää sanojen ja vastakohtien välille.

Onko elämä mustavalkoista vai mitä suurimmassa määrin kirjavaa väriloistoa? Piilevätkö elämän merkitykset asioiden tiukoissa raameissa ja niiden rajapinnoilla vai jossakin niiden välillä? Ajatuksemme monista asioista saattavat elämänkokemuksemme karttumisen myötä muuttua, mutta uskon silti ajatustemme pohjan säilyvän minuudessamme minne sitten itse tai ajatuksemme kulkivatkaan. Monissa tilanteissa näemme helposti vain asioiden toisistaan eroavat kääntöpuolet ja niiden välissä olevat oivallukset ja tavat katsoa maailmaa jäävät huomaamatta ja nostamatta esille. Usein asioiden merkitykset ja samalla myös elämän kauneus, toki myös silloin tällöin kipeys, piilevät kuitenkin juuri siinä välimaastossa. Merkityksellisten asioiden ei tarvitse olla suuria ja äänekkäitä, monesti ne ovatkin jotakin aivan muuta. Melussa tai väkijoukossa niitä voi olla mahdotonta nähdä ja sama taitaa päteä täyteen hiljaisuuteen tai yksinäisyyteen. Tasapainon etsiminen voi olla jollekin vaikeakin tehtävä, mutta siihen pyrkimiseen ja opettelemiseen on onneksi koko elä-

mä aikaa. Ehkä silloin onnistuu näkemään ja muistamaan myös mustavalkoisuuden väliin jäävän tilan. Tasapainon etsimiseen ja löytämiseen liittyy myös ajatus yksinkertaisuudesta, josta lempiajattelijani Paulo Coelho lausuu: Yksinkertaiset asiat ovat kaikkein ihmeellisimpiä, ja vain viisaat kykenevät näkemään ne. Lehden ilmestyessä eletään aikaa, jolloin koululaiset ovat juuri kirmanneet tai kirmaamassa kesälaitumille ja meillä yliopisto-opiskelijoillakin on alkanut loma. Loma, jonka useat meistä kuitenkin viettävät sen enemmän tai vähemmän työn touhussa. Itselleni alkanut kesä tulee olemaan poikkeuksellinen, sillä ensi kertaa sitten lukion alun jälkeen saan olla suurimman osan suvesta lomalaisena. Kesän lopulla minua odottaa seikkailu, jolle lähden sydän ja mieli avoinna ja suurella odotuksella. Lähden nimittäin katsomaan, miltä Erasmus-elämä näyttää Prahassa. Sen myötä onkin tämä lehti omalla kohdallani viimeinen ainakin tässä roolissa. Lehdessä on ollut ilo olla mukana.

Syksyllä jatkuu! Omasta ja koko Killan puolesta kaikille kaunista ja ihanaa kesää. Jarna Leino Päätoimittaja P.S. Uudet tuulet puhaltavat heti Killan fuksilehden ilmestymisestä eteenpäin. Lehti on muuttaa muotoaan tekijöidensä mukaan ja jo siitä syystä voi mukaan kirjoittamaan tulla juuri omista lähtökohdistaan. Palautteen antaminen ja saaminen lehdestä on arvokasta ja tärkeää ja kannustankin kaikkia ilmaisemaan toiveitaan ja mielipiteitään, jotta lehti olisi teille lukijoille mieluinen lukea ja saada kotiin. Uudet kirjoittajat ovat aina lämpimästi tervetulleita.

On palkitsevaa saada auttaa erilaisia ihmisiä elämässä eteenpäin. Positiivista palautetta tulee vielä vuosienkin jälkeen, Elina Söderlund kertoo.

Coach auttaa onnistumaan Teksti ja kuva: Laura Weckman

Mitä yhteistä on urheilulla, elämänkriiseillä ja henkilöstön kehittämisellä? Kaikkiin voi hakea ratkaisuja valmentajalta. Coaching on nopeasti yleistymässä ammattina.

Kymmenen vuotta sitten coaching kuului lähinnä yksittäisten konsulttien sanastoon. Leviäminen vauhdittui vuonna 2004, kun Suomen coaching-yhdistys perustettiin. Nyt jäseniä on yli 300. Valtaosa coacheista toimii liike-elämän parissa. Mistä kasvavassa trendissä on kyse?

Sparraaja, peili ja tuki Epäileväinen kuittaa coachingin vain uutena isminä. Yrityksissä se on kuitenkin otettu kiinnostuksella vastaan. Asiakkaana voi olla yksilö tai ryhmä. Sisällöt vaihtelevat laidasta laitaan: johtajuus, muutoksen hallinta, tiimitaidot, työhyvinvointi, urasuunnittelu... – Coach ei ole ammatillinen ohjeistaja, joten asiakkaan työstä ei tarvitse tietää. Elämänkokemusta on hyvä olla, Suomen coaching-yhdistyksen puheenjohtaja Minna Rasila kertoo. Coach auttaa määrittelemään tavoitteen ja pääsemään siihen. Menetelmänä on kysyminen ja näkökulmien avaaminen. – Ihmisen omaan kykyyn ratkaista asioita luotetaan. Coach toimii sparraajana, peilinä ja tukena, Rasila kuvailee.

Pätevöityneiden määrä kasvaa Periaatteessa kuka tahansa voi ryhtyä valmentajaksi. Valtaosa tukeutuu vaihteleviin koulutuksiin ja työkokemukseen. Ammattiin voi kuitenkin myös pätevöityä. Sertifioituja coach-koulutuksia järjestää Suomessa neljä yritystä. Koulutukset akkreditoi ICF Global (International Coach Federation). – Kansainvälinen järjestö täyttää nyt 15

vuotta ja sillä on yhteensä 16 000 jäsentä, ICF Finlandin hallituksen puheenjohtaja Pirjo Kuusela sanoo. Noin 60 tuntia koulutusta maksaa arviolta 3000 – 5000 euroa. Kurssilla opitaan muun muassa kuuntelemaan, esittämään avoimia kysymyksiä, reflektoimaan sekä asettamaan ja arviomaan tavoitteita. Pätevöitymisen suosio kasvaa. – Suomessa on sertifioituja tai sillä polulla olevia ammatticoacheja yli 80 henkilöä, Kuusela kertoo.

Valmennustalot vaihtoehto yrittäjyydelle Kilpailu valmentajien markkinoilla on kovaa. Yksityisyrittämiseen sisältyy riskinsä. Vaihtoehtona on hakeutua valmennustaloon töihin. Yksi niistä on muutostilanteiden, esimiestyön ja myynnin valmennuksiin erikoistunut Spring House. Sillä on noin 40 työntekijää ja toimintaa yli 80 paikkakunnalla. Organisaatio vastaa myynnistä, hallinnosta ja käytännön järjestelystä. Spring House tarjoaa myös koulutusmateriaaleja ja perehdytysohjelman, varatoimitusjohtaja Anu Karjalainen kertoo. – Meillä työskennellessään valmentaja saa keskittyä ydinosaamiseensa: valmentamiseen. Ja ennen kaikkea hän saa moniammatillisen tiiminsä tuen! Työllistymismuotoon katsomatta kasvatustieteilijöillä on alalle annettavaa.

Työelämävalmentaja innostaa ja motivoi Elina Söderlund, 28, päätyi ensimmäisellä yrittämällä unelmatyöpaikkaansa. Jo opiskellessaan kasvatustiedettä hän oli kiinnostunut työttömyydestä sekä opet-

tamisesta perinteisten oppilaitosten ulkopuolella. Nyt hän on työskennellyt Spring Housella viisi vuotta työelämävalmentajana auttaen työttömiä aikuisia työn tai opintojen pariin.

Yksilöllisyys tulee huomioida Elina Söderlundin asiakkaat tulevat hyvin erilaisista taustoista. – Työttömyyttä ei voi niputtaa yhdeksi ilmiöksi, siksi yksilöllisyyden huomioiminen on tärkeää, hän korostaa. Ohjaavassa koulutuksessa harjoitellaan muun muassa työnhakutaitoja. Tutuksi tulevat esimerkiksi hakemuksen ja CV:n tekeminen, erottautuminen ja haastatteluissa käyttäytyminen. Lisäksi tutustutaan koulutusväyliin, saadaan ammatinvalinnan ohjausta ja osallistutaan työharjoitteluun. Jos työnhaku on takkuillut, voivat syyt avautua koulutuksen aikana. Taustalta saattaa löytyä esimerkiksi oppimisvaikeuksia, käyttäytymishäiriöitä tai sosiaalisen elämän hidasteita. – Tarvittaessa asiakas ohjataan oikean tahon puoleen. Valmentajan täytyy muistaa rajata roolinsa: hän ei ole esimerkiksi terapeutti, Söderlund muistuttaa.

Tavoitteellisuudella tärkeä rooli – Menestystä eivät ratkaise niinkään tuuri tai vain yksilön ominaisuudet, vaan pikemminkin tavoitteellisuus, Elina Söderlund korostaa. Tavoitteita voi kartoittaa erilaisin harjoituksin, kuten unelmatyöpaikkaa hahmottelemalla.

Toiveet jalostetaan tarkaksi toimintasuunnitelmaksi (HOPS). Se täydentyy koulutuksen aikana opitun ja koetun pohjalta. Näin saadaan jatkosuunnitelma, jossa osatavoitteet nivoutuvat suurempaan kokonaisuuteen. Tulokset ovat hyviä. Osallistujista noin 65% on työssä tai ammatillisissa opinnoissa kolmen kuukauden kuluttua kurssin päättymisestä.

Eväitä ammattiin opinnoista ja oikeasta asenteesta Opinnoilla on ollut merkitystä Elina Söderlundille. Kasvatustieteen antia on muun muassa ihmis- ja oppimiskäsityksen pohtiminen. Sosiaalipsykologiasta voi ammentaa apuja ryhmän kanssa työskentelyyn. Lisäksi pedagogisista opinnoista on ollut selkeää käytännön hyötyä. – Niiden myötä lähti kaikki epäselvyys ammatillisesta identiteetistä ja siitä, mitä on kasvatustiede. Opinnoista sai kokemusta esiintymisestä ja opettamisesta, Söderlund kiittää. Valmentajan työssä tarvitaan myös positiivista ja ratkaisukeskeistä asennetta. Asiakkaiden kohtaaminen vaatii taitoa. – Aina kun ihminen käyttää kanssasi aikaa koulutuksissa, heidät täytyy ensin voittaa asian puolelle. Siihen tarvitaan innostamista ja motivointia. Pitää myös uskoa osaamiseensa ja tietää, että saa tulosta aikaan. Jos työ valmentajana kiinnostaa, Elina Söderlund kehottaa lähettämään avoimen hakemuksen. – Kun itse hain töihin kuvailin, että minulla on hyvä tekemisen meninki. Siihen sen yhä kiteytän!

Mitä iloa tutkimusseurasta? Teksti: Minni Manninen Kuvat: Anna Nuorteva

Mietityttääkö sinua, mistä aikuiskasvatustieteessä on kyse ja mitä kaikkea siihen liittyy? Entä se, mitä aikuiskasvatustieteilijä tekee tai mistä aikuiskasvatustieteilijöitä ylipäätään löytyy? ATS eli Aikuiskasvatuksen tutkimusseura tuo yhteen tutkijoiden lisäksi myös paljon aikuiskasvatuksen käytännön toimijoita ja opiskelijoita. Jos kaipaat verkostoa oman alan ihmisistä ja tietoa aikuiskasvatuksesta, niin osallistu tutkimusseuran toimintaan.

ATS:n toiminta ja 70vuotisjuhlavuosi Aikuiskasvatuksen tutkimusseura eli ATS on alamme tutkijoiden yhdistys, jonka tarkoitus on yhdistää aikuiskasvatuksen kehittämisestä kiinnostuneita tutkijoita, toimijoita ja opiskelijoita. ATS:n tärkeimmät tehtävät ovat tuoda alan tutkijoita yhteen, tukea ja kehittää alan tutkimusta sekä levittää tutkimuksesta saatua tietoa sekä kotimaassa että ulkomailla. Käytännössä tämä tarkoittaa tieteellisten julkaisujen toimittamista ja tieteellisten tapahtumien järjestämistä. Lisäksi seuran tehtävänä on osallistua aikuiskasvatusta koskevaan tiede- ja koulutuspoliittiseen keskusteluun tarjoten siihen tutkijoiden näkökulmaa. Tutkimusseuralla on takanaan jo kohtalaisen pitkä historia. Seura täyttää tänä vuonna jo arvokkaat 70 vuotta. Pyöreitä vuosia juhlistetaan monin eri tavoin ja se näkyy seuran kaikessa toiminnassa. Juhlavuosi käynnistyi helmikuussa Aikuiskasvatuksen tutkijatapaamisessa, Joensuussa, johon alamme tutkijoita ja ATS:n jäseniä kerääntyi pohtimaan teeman mukaisesti ”Mitä iloa tutkimuksesta?” Teema värittää koko juhlavuoden ohjelmistoa, kun seurassa pohditaan, mikä on aikuiskasvatuksen tila 2000-luvun Suomessa. Kahden vuoden välein järjestettävät tutkijatapaamiset tuovat yhteen aikuiskasvatuksen tutkijoita. He esittelevät tapaamisissa omia tutkimuksiaan, keskustelevat teemaryhmissä ajankohtaisista aikuiskasvatukseen liittyvistä asioista ja suunnittelevat tulevia hankkeita. ATS julkaisee yhdessä Kansanvalistusseuran kanssa Aikuiskasvatus -lehteä, Aikuiskasvatuksen vuosikirjaa ja Life Long Learning in Europe (LLinE) -lehteä. Julkaisut toimivat ajankohtaisen aikuiskasvatustieteellisen keskustelun kenttänä ja niitä käytetään paljon myös yliopisto-opetuksessa. Julkaisujen artikkelit käyvät läpi referee -käytännön eli

tieteellisen vertaisarvioinnin. Seuran juhlavuosi tulee näkymään näiden julkaisujen lisäksi myös muissa kasvatustieteellisissä julkaisuissa, kuten Kasvatus ja Aika -lehdessä. Syksyllä luvassa on paljon juhlavuoteen liittyviä tapahtumia. Syksyllä käynnistyy ATS –juhlatour, jonka puitteissa järjestetään tilaisuuksia eri yliopistokaupungeissa. Tilaisuuksissa esitellään aikuiskasvatusta ja siihen liittyvää tutkimusta sekä mietitään, mistä aikuiskasvatustieteessä oikeastaan on kyse. Juhlavuosi huipentuu 7.12.2010 Tieteiden talolla järjestettävään 70-vuotis juhlaseminaariin. Juhlaseminaarin keskusteluja on alustamassa alan tutkijoita sekä aikuiskasvatuskentän ja politiikan toimijoita. Myös kansainvälisiä tuulia käsitellään, kun terapeutisoituvasta kulttuurista puhumaan saapuu Kathryn Ecclestone Birminghamin yliopistosta sekä etelän ja idän haasteista Georgios Zarifis Thessalonkin Aristoteles -yliopistosta. Luvassa on myös illallinen ja yhdessä olemista.

ATS ja opiskelijat Opiskelijat ovat erittäin tervetulleita kaikkiin ATS:n tapahtumiin. Opiskelijan näkökulmasta tutkimusseuran toimintaan osallistuminen on ollut mielenkiintoista ja opettavaista. Erilaisissa tapahtumissa aikuiskasvatuksen monipuolisuus tulee esiin aivan eri tavalla kuin omalla laitoksella, jossa aikuiskasvatus näyttäytyy voimakkaasti lähinnä työnkehittämisenä. Jokaisella yliopistolla on omat painopistealueensa aikuiskasvatuksen tutkimisessa ja opetuksessa. Näihin eri alueisiin tutustuminen on tuonut esiin alan laajuuden aivan uudella tavalla. Osallistumalla voi löytää aikuiskasvatustieteestä uusia kiinnostavia aihealueita ja saada ideoita kandiin, graduun tai väitöskirjaan. Tutkimusseurassa pääsee myös verkostoitumaan: opiskelijat tutustuvat toisiin opiskelijoihin

ja tutkijoihin ympäri Suomea. Tietenkin tapahtuma mahdollistaa myös oman laitoksen väkeen tutustumisen vähän erilaisessa tilanteessa kuin mitä luennoilla on mahdollista. Täytyy vielä muistuttaa, että seuran toimihenkilöinä on pitkään toiminut Aikuiskasvatuksen Killan vanhoja aktiiveja, kuten Timo Kuula, Sanna Raiskio ja nyttemmin Maiju Salonen ja Elina Manninen. Seurassa toimiminen on tuonut paljon uusia kontakteja, ideoita ja miksei työkokemustakin. Tutkimusseura toivoo yhteistyötä myös alan opiskelijajärjestöjen kanssa. Haastammekin opiskelijajärjestöjä yhdessä tutkijoiden kanssa järjestämään ATS:n juhlavuotena tilaisuuksia omassa yliopistokaupungissa liittyen aikuiskasvatukseen ja sen olemukseen. Tapahtumissa voidaan yhdessä pohtia, mitä aikuiskasvatus meidän yliopistolla on, mitä aikuiskasvatus itse kullekin tarkoittaa ja mitä aikuiskasvatus mahdollisesti on tulevaisuudessa. Jos mietit, mistä aikuiskasvatustieteessä on kyse ja mikä sinusta tulee isona, niin lähde mukaan ATS:n tapahtumiin.

- Aikuiskasvatustieteen Tutkimusseuran jäseneksi voivat liittyä kaikki aikuiskasvatustieteen alan toimijat, opiskelijat sekä kaikki aikuiskasvatustieteestä kiinnostuneet. - Jäsenetuna mm. Aikuiskasvatus-lehden vuosikerta, alennusta seuran järjestämistä tapahtumista ja ATS:n ja KVS:n yhteisistä julkaisuista - Opiskelijajäsenyys vuonna 2010 on 25€ - Lue lisää ATS:stä ja ajankohtaisista tapahtumista seuran kotisivuilta http://www.protsv.fi/ATS/ - Lue myös ATS:n blogi http://aikuiskasvatuksentutkimusseurary.blogspot.com/

Opetusministeri erehtyy Kaksinäytöksinen näytelmä ilman Krzysztof Pendereckin musiikkia Ensimmäinen näytös (HY:n suuri juhlasali) Opetusministeri: ...ja tämän vuoksi koen tärkeäksi, että huomiotaloutemme ahkerimmat ja lahjakkaimmat puurtajat myös saavat työstään arvoisensa huomionosoituksen. Yleisö: (Taputtaa ja nyökyttelee) Opetusministeri: Innovaatiotalouden suurvisiirinä minulla on myös tärkeä tehtävä näyttää omalla esimerkilläni, kuinka nykyaikainen johtaja palkitsee, eh, alaisiaan, ottaen huomioon heidän yksilölliset tarpeensa ja mieltymyksensä. Niinpä otin vapauden tutkia KM Patrosen opintorekisteria ja kas, sieltäpä löytyikin taidehistorian sivuaine-appro! Tuore maisteri: Niin, joo...mitenkäs te pääsitte katsomaan minun... Opetusministeri: ...tämän vuoksi tulimme siihen tulokseen, että kaikkein parhaiten tuoretta maisteria varmasti ilahduttaa ja inspiroi maalaustaide suoraan kuvataiteen terävimmästä kärjestä. Tässä siis, olkaa hyvä, neuvostoliittolaisen maalaustaiteen mestarin Vladimir Krihatskin ”Ensimmäinen traktori”! Tuore maisteri: Ooh, kiitos! Lämpimästi haluaisin kiittää...

le. Hän on näyttänyt, että Vuoden gradu-palkinnon arvoinen tutkielma on mahdollista tehdä myös siten, että valmistuu opetusministeriön asettamassa kolmen vuoden tavoiteajassa, näyttäen pitkää nenää niille, jotka väittävät nykymuotoisen lukukausimaksujärjestelmän hidastavan opintoja... Tuore maisteri: ...tuota, neljässä vuodessahan minä kyllä... Opetusministeri: (kuiskaa tuoreelle maisterille) Tiedän! Ja olehan tyytyväinen siinä, etteivät E-Tappiseurannan sinua huomattavasti möreä-äänisemmät ja isokätisemmät henkilöt ole raahanneet sinua pieneen ikkunattomaan huoneeseen antaakseen sinulle aiheesta muistutuksen, jota ei ihan heti unohda! (jatkaa hymyillen yleisölle) Joten eiköhän anneta vielä kerran sydämelliset aplodit nuorelle naiselle, joka on näyttänyt meille kaikille, minkälaiset avaimet suomalainen koulutusjärjestelmä tulevaisuuten oikein antaa! Yleisö: (Taputtaa ja nyökyttelee)

Toinen näytös (opetusministeriö) Kansliapäällikkö: Eh, ministeri? Opetusministeri: Niin? Tulkaa sisään vain.

Opetusministeri: Tämän nuoren kyvyn toiminta on erinomainen esimerkki tuleville opiskelijasukupolvil-

Kansliapäällikkö: Aulan vahtimestarille tuotiin paket-

OTOLLISTA

ti, joka on osoitettu Teille. Ajattelin tässä joutessani tuoda sen perille asti. Opetusministeri: Jaha, minulle? Keneltä se mahtaa olla? Onko siinä lähettäjän nimeä tai osoitetta? Kansliapäällikkö: On toki. K. Patronen, Pohjoinen Rautatiekatu 29. Tässä on korttikin... Opetusministeri: Sehän on se ylivelkaantuneiden osuuskunnan talo, vai mitä? Nimikin on jotenkin tuttu... Kansliapäällikkö: Hän on muistaakseni se kuukauden takainen Vuoden gradu-palkinnon saaja. Se, jonka opintorekisteriä pyysitte selvittämään ja tiivistämään kolmivuotiseksi, palkinnon poliittisen uskottavuuden takaamiseksi. Opetusministeri: Aivan, hän se olikin! Mitähän ihmettä hän on on minulle oikein lähettänyt? Tuokaa se tänne! Olkaa hyvä ja avatkaa paketti, kansliapäällikkö. Kansliapäällikkö: Selvä...katsotaanpas...tämähän on...tämähän on maalaus! Vladimir Krihatskin ”Ensimmäinen traktori”! Opetusministeri: ”Ensimmäinen traktori”?! Mutta juuri senhän me annoimme hänelle palkinnoksi, eikö niin? Miksi hän sen minulle lähettää?! Eikö taulu ollutkaan mieleinen? Kansliapäällikkö: Hmm...oli toki. Kortissa hän kiittää hienosta eleestä ja kauniista lahjasta, jota ei valitettavasti voinut käytännön syistä pitää.

Opetusministeri: Käytännön...? Mitä ne sellaiset syyt voivat olla? Kansliapäällikkö: Katsokaas... Syy on se, hän kirjoittaa, että hänen lohkossaan jatko-opiskelijoiden asuntoa ei ole lainkaan seiniä. Opetusministeri: Ei seiniä?! Kansliapäällikkö: Niin. Kun hän muutti asuntoon, seinäpaikat olivat jo aikoja sitten varatut. Ministeri varmasti ymmärtää, että taulun ripustaminen on tämän vuoksi osoittautunut jopa nuorelle maisterille täysin mahdottomaksi tehtäväksi. Opetusministeri: Y-ymmärrän toki, mutta... Kansliapäällikkö: Lisäksi hän kirjoittaa uskovansa ja toivovansa, että ministerillä on tulevaisuudessa häntä enemmän käyttöä sosialistiselle realismille.

Aikuiskasvatuksen Kilta ry Oppimiskeskus Minerva PL 9 00014 Helsingin yliopisto www.helsinki.fi/jarj/akk elo-lista@helsinki.fi

ISSN 1797-5719 (painettu) ISSN 1797-5727 (verkkolehti)