Elo 2011 - fuksinumero by elolehti

fuksiELO

Sisältö 3

Puheenjohtajalta

Päätoimittajalta

Tuutorit esittäytyvät

Aikuiskasvatuksen killan hallitus

Kokemuksia fuksivuodesta

Onnea ja tervetuloa!

Keskustelutaito kasvatustieteen opiskelijan työvälineenä

Milja Teräväinen kertoo ensimmäisestä vuodestaan yliopistolla

12 Tervetuloa Aikuiskasvatuksen kiltaan 14 Kasvatustieteellinen osaaminen ― Case: Työharjoittelu Mikko Lehtosen ja Sonja Mikkolan teksti työharjoittelusta

JULKAISIJA: Aikuiskasvatuksen Kilta ry PL 9 00014 Helsingin Yliopisto PAINOPAIKKA: Kopijyvä Oy PAINOS: 85 kpl ELO NETISSÄ: aikuiskasvatuksenkilta.com

PÄÄTOIMITTAJA: Saida Suonio TAITTO: Kirsi Kalliomäki KANNEN KUVA: Kirsi Kalliomäki OTA YHTEYS: saida.suonio@helsinki.fi

Puheenjohtajalta

Onnea ja tervetuloa! Sylikaupalla onnea opiskelupaikan johdosta uusi yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelija! Olen onnellinen saadessani toivottaa omasta ja koko Aikuiskasvatuksen Killan hallituksen puolesta juuri Sinut tervetulleeksi opiskelemaan kasvatustieteitä. Odotat jo varmasti kuumeisena opintojen alkua, joten tässä Elo-lehden fuksinumero, jonka tarkoituksena on antaa ensiapua opiskelujen alun odotukseen. Täytyy ensinnäkin sanoa, että olet tehnyt hienon valinnan päättäessäsi opiskella kasvatustieteitä. Tulet kuitenkin todennäköisesti opiskelun ja ehkäpä loppuelämäsi ajan tarkentamaan uteliaille kyselijöille sitä, mitä kasvatustieteissä oikeastaan opiskellaan, kun meistä kerran ei tule luokanopettajia. Joku opiskelukaverini sanoi, että ”mitä sä oikeen sitten tarkalleen opiskelet” –kysymyksiin paras vastaus on, että opiskelen ihmistä. Seuraavaksi voisi vaikka todeta, että kerro yksikin työpaikka, jossa ei työskentelisi ihmisiä. Opintojesi aikana voi välillä tuntua siltä, että oma osaaminen ja työllistymisvaihtoehdot näyttävät yhtä selviltä kuin kasvatustieteilijäystäväsi turkooseissa haalareissaan vappuaattona. Sen takia on olemassa niinkin upeita opiskelijajärjestöjä kuin Kilta. Järjestämme vapaamuotoisempien tapahtumien lisäksi muun muassa keskusteluiltamia, seminaareja ja ekskursioita eri yrityksiin, joiden kautta oma osaaminen ja sen soveltaminen käytäntöön näyttäytyykin jo aivan eri valossa kuin luentosaleissa. Tulevana fuksisyksynä tuutorisi järjestävät Sinulle ja muille uusille fukseille rutkasti tekemistä, joten voit olla varma että tutustut nopeasti uusiin opiskelijatovereihisi myös luentosalien ulkopuolella. Löydät varmasti jo opintojen alussa paikkasi myös Killassa. Toivon sydämestäni, että onnistumme järjestämään juuri Sinulle sopivaa toimintaa läpi opintovuosiesi. Kilta on pieni ja kodikas opiskelijajärjestö, joka pyrkii olemaan jäsenistönsä näköinen ja sen tarpeita palveleva. Voit käydä liittymässä Killan jäseneksi jo ennen opintojesi alkua osoitteessa www.aikuiskasvatuksenkilta.com.

Vastaan mielelläni kysymyksiin ja kommentteihin jo ennen opintojesi alkua. Minut tavoittaa parhaiten sähköpostiosoitteesta teija.laiho@helsinki.fi. Pian nähdään! Teija Laiho Aikuiskasvatuksen Kilta ry:n puheenjohtaja

Päätoimittajalta

Keskustelutaito kasvatustieteen opiskelijan työvälineenä Mihin keskustelua tarvitaan?

Akateemisessa maailmassa pyritään kasvattamaan kriittisiä ajattelijoita ja toimijoita, jotka pyrkivät jatkuvaan itsensä kehittämiseen varsin itsenäisesti. Eräs merkittävä ajattelun kehittämisen ja toiminnan toteuttamisen apuväline onkin keskustelu. Kasvatustieteissä keskustelun merkitys tuntuukin korostuvan entisestään, sillä oikeita vastauksia ei juuri ole. Kasvatustieteen kenttä joutuukin jatkuvasti kohtaamaan uudenlaisia haasteita. Myös aikuiskasvatus on nousemassa yhä merkittävämmäksi kasvatuksen osa-alueeksi muun muassa elinikäisen oppimisen ja muuttuvien työtapojen vuoksi. Ajankohtaisten asioiden lisäksi pinnalle nousevat usein myös perinteisemmät teemat, kuten esimerkiksi kasvatuksen oikeutus tai oikeanlaisen oppimisen tapa. Kuinka siis voimme jäsentää kaikkea sitä, mikä kasvatuksessa kulloinkin pinnalla on sekä samanaikaisesti kehittää ajatteluamme ja itseämme kriittisiksi kasvatuksen asiantuntijoiksi? Tähänkään kysymykseen ei ehkä ole yhtä oikeaa tyhjentävää vastausta, joten on mentävä niillä keinoilla, jotka on hyväksi todettu. Keskustelu, kirjoittaminen sekä tietysti paljon puhuttu reflektio. Keskustelua on monenlaista, ja erilaisilla keskustelun muodoilla saavutetaan erilaista hyötyä. Ihanteellisin keskustelu ajattelun ja asiantuntijuuden kehittämisen kannalta voisi kuitenkin olla kriittinen, monipuolinen, asiallinen ja osallistuva, mutta kuunteleva keskustelu. Mahdollisimman monenlaiset näkökulmat perusteluineen usein avaa4

vat täysin uudenlaisia ajattelun tasoja. Keskustelijan täytyy kuitenkin olla avoin sekä omille virheilleen että muiden näkökulmille. Vasta se avaa mahdollisuuden todelliseen kehitykseen. Kirjoittamisella voi sekä jäsentää ja kehittää omia ajatuksiaan, sekä julkaisemalla tuoda niitä myös esiin. Kirjoittaminen voikin toimia myös hyvänä keskustelun herättäjänä tai ajatusten muokkaajana. Ollaksemme avoimia muiden näkökulmille sekä punnitaksemme omien näkökulmiemme ja ajatustemme perusteluita kriittisesti, tarvitaan reflektoinnin taitoa. Reflektoidessaan omaa ajatteluaan tai keskusteluaan onkin syytä olla rehellinen, sillä ilman totuuden kohtaamista kehittyminen on mahdotonta.

Mitä me opiskelijat teimme keskustelun avaamiseksi?

Keskustelua lisää kaivatessamme osa meistä kasvatustieteen opiskelijoista sai idean keskusteluillasta, joka myös toteutettiin keväällä 2010. Niin syntyi tasa-arvoiltama, jonka ensimmäisenä aiheena oli sukupuolen moninaisuus. Illan nimi aiheutti jo itsessään keskustelua sen ollessa usein yhdistetty naisen ja miehen väliseen tasa-arvoon, joka taas oli osittain ristiriidassa illan aiheen kanssa. Halusimme kuitenkin viedä tasa-arvon käsitteen uudelle tasolle koskemaan kaikkia ihmisiä. Lopulta illassa onnistuttiin alustuksen avulla lisäämään tietoisuutta sukupuolen moninaisuudesta sekä käymään mielenkiintoisia keskusteluja. Iloksemme sekä mukana järjestämässä että keskusteluun osallistuvissa oli myös muiden tiedekuntien opiskelijoita, sekä jo työelämässä olevia. Myöhemmin järjestettiin myös työelämään liittynyt tasa-arvoilta sekä muutaman opiskelijan ideoima keskustelukerho.

Mitä uudet opiskelijat voivat tehdä keskustelun avaamiseksi?

Keskustelua kannattaa käydä mielenkiintoisista ja ajankohtaisista aiheista aina kun mahdollista esimerkiksi kanssaopiskelijoiden kanssa. Myös uusien tilaisuuksien ja tapahtumien ideoiminen ja järjestäminen on aina toivottavaa. Mutta myös jo käynnissä oleviin keskusteluiltoihin toivotaan uusia ihmisiä, näkökulmia ja aihe-ehdotuksia. Lisäksi toivotan uudet fuksit tervetulleiksi myös toimittamaan, kuvaamaan tai vaikka taittamaan AKK:n Elo-lehteä! Rohkeasti keskustelemaan! Saida Suonio AKK:n Elo-lehden päätoimittaja

Tuutorit esittäytyvät Kysymykset: 1. Kerro jokin turha tieto itsestäsi. 2. Mistä pidit eniten omassa fuksivuodessasi? 3. Mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi?

Milja Teräväinen 1. Säikähdän helposti. 2. Sitsit ja appro olivat mahtavia, mutta ehdottomasti voiton vei kevään kasvisristeily (ja tietysti sen jatkot). Parasta kuitenkin on kaikki uudet hulvattomat ihmiset. 3. Voitan aina ja olen todella huono häviämään.

Bea Kuusinen 1. Olen toisessa elämässäni pantteri. 2. Parasta fuksivuodessani oli kaikki ihanat ihmiset, fuksiaiset sekä Tahkon reissu. 3. Vahvuuksiani ovat tanssiminen ja juopottelu. Heikkouksiini kuuluu ehdottomasti maailman surkein muisti.

Pekka Syrjänen 1. Tulin ala-asteella kahtena vuotena peräkkäin viimeiseksi koulujenvälisessä hiihtokilpailussa. 2. Hauskoista tapahtumista ja hyvästä seurasta. 3. Vahvuus on ainakin se, että teen aina loppuun asti kaiken, minkä olen aloittanut. Valitettavasti tämä vahvuus kuitenkin kääntyy heikkoudeksi bileiltoina.

Anni Partanen 1. Pelkään (eläviä) kaloja. 2. Kaikki uudet ihmiset ja opiskelijatapahtumat. Ehdottomasti parhaita bileitä risteilyllä ja approilla. Haalarit päällä voi juhlia luvan kanssa kaupungilla! 3. Vahvuuteni on erittäin hyvä ruuan ja juoman sietokyky sekä kova kisakunto juhlimisessa. Heikkoutena epäjärjestelmällisyys, ajoittainen laiskuus opiskelussa ja heikko navigointikyky.

Elisa Huotari 1. Olen erittäin herkkäuninen ja siksi käytän korvatulppia usein myös kotona nukkuessani. 2. Fuksivuodessa parasta oli, kun sai kokea kaikkea uutta. Tutustuin moniin kivoihin ihmisiin ja bileistä erityisesti mieleen jäivät fuksiaiset. Ekat sitsit olivat myös mahtava kokemus!! 3. Olen hyvä valmistamaan herkullisia mokkapaloja ja huono parkkeeraamaan auton.

Jussi Järvinen 1. Mulla on tapana pitää värikyniä penaalissa ja piirrellä luennoilla, jos tulee tylsää. 2. Kaikista uusista ihanista opiskelijakavereista ja mahtavista tapahtumista, mihin pääsin osallistumaan sekä kaikesta muusta hienosta, mitä tehtiin yhdessä. 3. Olen sosiaalinen ja hyvä löytämään uusia kavereita kaiken maailman opiskelijapippaloissa. Toisaalta puhun välillä liikaa.

Elina Mukala 1. Mulla on käsittämättömän huono suuntavaisto, enkä osaa viheltää :D 2. Parasta olivat mahtavat opiskelukaverit ja hauska tapahtumat kuten esim. kasvisristeily. 3. Oon erittäin taitava nukkumaan päikkäreitä ja taipuvainen myöhästelyyn :P

Pauliina Ahtelainen 1. Omistan 30kpl toppeja. 2. Sain paljon uusia ystäviä ja juhlat olivat hauskoja :) 3. Vahvuuteni on kärsivällisyys. Heikkoutena on se, että jätän kaiken viime tinkaan.

Susanna ”Ninnu” Saarikoski 1. Ostan kaikki minun sukat Seppälästä, koska niissä on yleensä kivoja eläinten kuvia. 2. Omasta fuksivuodesta täytyy antaa kiitosta meidän omille ihanille tuutoreille, jotka tekivät yliopiston aloittamisen helpoksi ja hauskaksi. Toivottavasti me pystymme antamaan saman uusille fukseille. Paras tapahtuma koko vuonna oli minun mielestäni fuksimatka Tahkolle. Kaikilla oli hauskaa, hyvä meno ja meininki. 3. Vahvuuksiani ovat muun muassa itsepäisyys ja tarkkuus, tietynlainen kunnianhimo, kun haluan saavuttaa jotakin. Jos oikeasti haluan jotakin, yleensä saan sen. Heikkouksina pidän hieman huonoa paineensietokykyäni. Olen usein myös kärsimätön varsinkin sellaisten asioiden kanssa, joissa olen huono.

Mila La Serna Kanevets

Aikuiskasvatuksen Killan hallitus toivottaa sinulle

hallituksen jäsenelle tai koko hallitukselle osoit-

sydämellisesti onnea uuden opiskelupaikan

teeseen kilta-2011@helsinki.fi. Hallituslaisten

johdosta! Haluamme myös toivottaa Sinut

yhteystiedot ja paljon muuta löydät Killan netti-

lämpimästi mukaan toimintaamme.

sivuilta osoitteessa aikuiskasvatuksenkilta.com.

Killan hallitus toimii aktiivisesti, jotta Kiltalaisille olisi

Killan fuksi- ja tuutorvastaavat Tanja Laurila, Juho

vuoden varrella tarjolla mahdollisimman mielenkiin-

Nevalainen, Sampsa Ojalainen, Sampo Ranta,

toista ja monipuolista toimintaa. Hallitus kokoontuu

Susanna Saarikoski ja Milja Teräväinen vastaavat

noin kerran kuukaudessa suunnittelemaan yhdessä

erityisen mielellään mieltäsi askarruttaviin

Killan toimintaa ja kaikki ovat tervetulleita mukaan

kysymyksiin niin opiskelijajärjestötoimintaan kuin

kokouksiin!

opiskeluun liittyvissä asioissa.

Otamme mielellämme toiveita toimintaamme

Vuoden 2012 hallitus valitaan loppuvuodesta 2011.

liittyen ja Killan hallitukseen voitkin olla yhteydessä

Tervetuloa mukaan toimintaamme!

lähettämällä sähköpostia yksittäiselle 8

Kokemuksia fuksivuodesta Suuret onnittelut ihanat uudet kasvatustieteilijät! Takana on rankka kevät opiskelua, pänttäämistä ja myös epätoivon hetkiä. Mitä jos en pääsekään opiskelemaan haluamaani paikkaan? Pääsykokeiden jälkeinen piinaava odotus on nyt ohi, ja olet saavuttanut sen, mistä suurin osa jäi vain unelmoimaan. Syksyllä saat astella Siltavuorenpenkereelle voittajana, eikä mikään ole enää esteenä sinun ja Helsingin yliopiston rakkaudentäytteiselle suhteelle. Ovet ovat auki älykkyyttä haastaville, joskus myös piinaaville luennoille, mutta myös hulvattomalle ja railakkaalle opiskelijaelämälle. Tässä matkassa tutuksi tulevat opiskeltava ala ja monet uudet, mahtavat kaverit, mutta pikkuhiljaa myös oma akateeminen identiteetti alkaa hahmottua. Muista onnitella itseäsi vielä kerran, nyt on aika juhlia voittoasi!

Fuksina oleminen on sekavaa, hämmentävää, mahtavaa ja todellakin unohtumatonta. Pääset kokemaan sen vain kerran elämässäsi,

joten muista nauttia. Nyt, kun sinut on hyväksytty Helsingin yliopiston hellään syleilyyn, tämä kaikki odottaa sinua malttamattomana syksyllä. Sinun täytyy vain antaa sille mahdollisuus. Fuksina kaikki on uutta ja jännittävää, mutta sehän siinä onkin parasta. Pää on niin täynnä kysymyksiä, ettei tiedä mistä aloittaisi. Mutta ei hätää, fuksina kuuluukin olla pihalla ja kysellä tyhmiä kysymyksiä. Tärkeintä on kuitenkin nauttia uusista kokemuksista, pitää hauskaa, sekä tavata muita ihania ja sydämellisiä ihmisiä. Haluan Aikuiskasvatuksen killan (AKK) fuksi- ja tuutorvastaavana jakaa omia unohtumattomia kokemuksiani fuksivuodesta ja saada sinutkin odottamaan malttamattomana syksyä ja sen tuomaa jännitystä.

Kaikki tietenkin alkoi ensimmäisestä tapaamisesta. Minervan ovien edessä odotti hermostunut, ympärilleen pälyilevä lauma fukseja. Osa tunsi toisensa etukäteen, mutta suurin osa seisoskeli uteliaasti muita vilkuillen. Tunnelma oli jännittynyt, mutta samalla hyvin innostunut ja odottava. Pikkuhiljaa tuutorimme jakoivat meidät omiin fuksiryhmiimme, joissa solmittiin ensimmäiset tuttavuudet. Ryhmä antoi turvaa ja se osoittautui myös tärkeäksi tukipilariksi, sillä omien fuksiryhmän jäsenten luo voi aina kääntyä. Piknikillä tunnelma alkoi vapautua ja tutustuimme yhä paremmin toisiimme erilaisten hauskojen leikkien avulla. Oli jännittävää tavata 60 uutta ihmistä, joista suurinta osaa ei ollut aikaisemmin nähnytkään. Tunnelmaa nostattivat kuitenkin iki-ihanat tuutorimme, jotka tekivät tutustumisesta paljon helpompaa. Ensimmäinen viikko hurahtikin nopeasti, ja äkkiä siinä tutustuikin yhteisten ruokailujen ja erilaisten tapahtu-mien yhteydessä. Syksyn myötä kalenteri täyttyi nopeasti erilaisista tapahtumista ja tietysti myös itse opiskelusta. Päivisin istuttiin luennoilla, käytiin syömässä ja opeteltiin yliopiston tavoille. Iltaisin nähtiin opiskelutovereita piknikeillä, peli-illoissa ja muissa tapahtumissa. Mieleenpainuvinta fuksivuodessa oli ehdottomasti Conduksen (Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden yhteistyöjärjestö) järjestämät fuksiaiset ”Matka maailman ympäri”. Pienryhmissä seikkailimme ympäri keskustaa toteuttaen mitä erikoisempia tehtäviä lentoemäntien, länkkäreiden ja intiaanien kanssa. Ikimuistoisia tapahtumia olivat myös Conduksen Amazing Race, sekä kasvatustieteilijöiden yhteiset supersitsit Tampereella.

Amazing Racessa juostiin ympäri Helsinkiä erilaisten vihjeiden perässä ja suoritettiin aina vain hauskempia tehtäviä. Oma ryhmämme harhautui lopulta Malminkartanon jätemäelle ja tietysti vasta kivuttuamme ylös huomasimme, ettei kyseinen rasti siellä ollutkaan. Rämpiessämme pimeässä mäkeä alas edustavat laskettelupuvut päällä ei voinut muuta kuin ihailla upeaa opiskelijaelämäämme. Missä muualla tällaista saisi kokea? Tampereella järjestetyillä supersitseillä pääsimme maistamaan ensimmäistä kertaa akateemisten pöytäjuhlien upeaa juhlahumua verkostoituen myös muiden kaupunkien kasvatustieteilijöiden kanssa. Tapahtumat eivät onneksi vain syksyyn jääneet, vaan kevät toi tullessaan aivan uusia unohtumattomia kokemuksia. Niistä parhaimpina mainittakoon kasvatustieteilijöiden yhteinen risteily, sekä opiskelijoidemme yhteinen matka Tahkolle. Kasvatustieteilijät ympäri Suomea kokoontuivat samalle risteilylle tutustumaan ja tietysti pitämään hauskaa. Toisten kaupunkien ainejärjestöt tulivat tutuiksi, eikä seikkailujakaan risteilyltä puuttunut. Tahkolla vietimme yhdessä aikaa lasketellen vauhdikkaissa rinteissä ja tietysti pelaamalla jo legendaariseksi

tullutta Twister-peliä. Koko vuoden osalta mieleen on myös jäänyt sydäntälämmittävät kiltaillat, joissa kokoonnutaan yhteen vaihtelevien aiheiden, kuten sivuaineiden tai viinin maistelun merkeissä. Kokonaisuudessaan fuksivuoteni on ollut yhdellä sanalla unohtumaton. On riittänyt epätoivon hetkiä hankalien tenttien parissa, mutta myös paljon onnistumisen kokemuksia. Unohtumattominta on kuitenkin ollut yliopistomaailman ainutlaatuisuus ja kaikki persoonalliset, mahtavat ihmiset joiden kanssa olen saanut vuoteni jakaa. Nyt on kuitenkin aika jättää fuksiudelleni hyvästit, vaikka se sydäntäni riipaiseekin. Fuksina olo on ainutlaatuista, niin ihanaa ettei sitä tahtoisi jättää taakseen. Mutta nyt vuoro on teillä, ihanat uudet fuksimme. Tätä varten te olette raataneet, ja nyt on aika juhlia voittoanne. Muistakaa hymyillä ja nauttia elämästä. Nähdään syksyllä penkereellä! Milja Teräväinen AKK:n fuksi- ja tuutorvastaava

Tervetuloa Aikuiskasvatuksen Kiltaan Tässä pieni info-paketti Aikuiskasvatuksen Killasta ja sen toiminnasta. Toivottavasti näemme heti syksyllä tapahtumissa, sillä haluamme tutustua Sinuun jo heti opintojesi alkuvaiheessa.

Mikä ihmeen Kilta? Aikuiskasvatuksen Kilta on meidän kasvatustieteilijöiden oma opiskelijajärjestö, jonka toimintaajatuksena on aikuiskasvatustieteen tunnetuksi tekeminen, opiskelun ja työelämän välisen vuorovaikutuksen edistäminen sekä tietenkin opiskelijan sosiaalisesta elämästä huolehtiminen! Kilta on Helsingin yliopiston piirissä toimiva järjestö, jonka jäseneksi voivat liittyä aikuiskasvatuksen ja –koulutuksen alasta kiinnostuneet, sekä kaikki vielä paikkaansa ja kiinnostuksen kohteitaan hakevat tieteilijän alut. Ajatus aikuiskasvatustieteen omasta järjestöstä heräsi 25 vuotta sitten. Aikuiskasvatuksen professuuri oli perustettu kuusi vuotta aiemmin Helsingin yliopistoon, ja aikuiskasvatustieteen opiskelijoista alkoi tuntua, etteivät he aivan löytäneet oma paikkaansa suuresta ja monialaisesta ainejärjestöstään Peducasta. Haluttiin jotain aivan omaa. Vuonna 1986 pieni mutta aktiivinen joukko alan opiskelijoita perusti aikuiskasvatustieteestä kiinnostuneille oman yhdistyksen nimeltä Aikuiskasvatuksen Kilta ry..

Kilta opiskelijan arjessa Monien mielestä Killassa tärkeintä on samanhenkisten ja samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten tapaaminen. Oma fuksiryhmä tuntuu läheiseltä pitkään, mutta viimeistään muutaman vuoden kuluttua huomaa, että tuttuja tapaa laitoksen käytävillä yhä harvemmin. Killan tapahtumissa säilyy kontakti omiin vuosikurssilaisiin, mutta lisäksi oppii tuntemaan opiskelijoita oman vuosikurssin ulkopuolelta. Onpa tullut kuultua myös sellaisiakin tarinoita, että Killan merkeissä on löytynyt uusien ystävien lisäksi aiheita kanditutkielmaan, tuleva työpaikka tai aviopuoliso. Joitakin vuosia sitten Helsingin yliopistossa saattoi vielä opiskella joko yleistä tai aikuiskasvatustiedettä. Nykyään erikoistuminen aikuiskasvatukseen tapahtuu muutaman valinnaisen kurssin kautta. Opiskelijan voi olla vaikeaa löytää omaa aikuiskasvatustieteilijän identiteettiään, vastaillessaan ”tuleeko susta opettaja” –kysymyksiin. Tähän pulmaan Kilta tarjoaa apua. Killan tärkeä tehtävä on tuoda meidät aikuiskasvatuksesta kiinnostuneet opiskelijat yhteen, tarjota foorumi keskustelulle ja näin ollen väylä oman koulutuksellisen ja ammatillisen identiteetin löytämiseen. Kasvatustieteistä valmistuneet opiskelijat voivat opintojensa loppuvaiheessa tai valmistuttuaan liittyä Kilta-klubiin, joka on työelämään siirtyneiden tai hiljan sinne siirtyvien aikuiskasvatustieteilijöiden verkosto, jonka toiminta-ajatuksena on aikuiskasvatustieteilijöiden ammatillisen identiteetin ylläpitäminen, kehittäminen, tukeminen ja vahvistaminen. Kilta-klubi toimii Killan Alumnina ja on näin erittäin tärkeä kontakti työelämään.

Ystäviä ja hauskanpitoa Opiskeluun ja työhön liittyvien tapahtumien lisäksi Kilta järjestää lukuisia vapaamuotoisempiakin tapahtumia, kuten illanistujaisia, liikuntatapahtumia, bileitä sekä kulttuuririentoja. Killan kautta tutustuu moniin uusiin ystäviin yli vuosikurssirajojen. Killan järjestämissä tapahtumissa on rennon kodikas tunnelma, joka takaa matalan kynnyksen tapahtumiin osallistumiseen. Jokainen opiskelija voi myös itse vaikuttaa järjestettäviin tapahtumiin osallistumalla Killan hallituksen kokouksiin. Kokoukset muistuttavat enemmänkin kaveriporukan illanviettoa, kuin totista puurtamista. Tärkeintä on hyvä meininki ja se, että toiminta on juuri Killan jäsenistön näköistä.

Minustako Kiltalainen? Ehdottomasti! Fuksit voivat liittyä Kiltaan ilmaisjäseninä syyslukukaudeksi. Jäseneksi voi helpoiten liittyä uutuuttaan hohtavilla nettisivuilla, osoitteessa aikuiskasvatuksenkilta.com/liity-jaseneksi. Killan jäsenet saavat Elo-lehden kotiin kuljetettuna noin neljä kertaa vuodessa, sekä opiskelijakorttiinsa jäsentarran, jota näyttämällä saa useista Killan järjestämistä tapahtumista jäsenalennuksen. Killan toiminta on monipuolista ja tuo opiskelijan arkeen niin opintojen ja työelämän kannalta hyödyllisiä kuin myös pelkästään rentoon kavereiden kanssa hengailuun painottuvia tapahtumia. Kilta on kaikkien kaveri, joka ei jätä ketään

kylmäksi. Tule rohkeasti mukaan tapahtumiin heti syksyllä vaikka Killan fuksivastaavien seurana! Nähdään fuksien ensimmäisessä tapaamisessa syksyllä!

KASVATUSTIETEELLINEN OSAAMINEN ― CASE: TYÖHARJOITTELU Aikuiskasvatustiedettä luonnehditaan oppimisen eri muotoja ja menetelmiä tutkivaksi käytännölliseksi tieteenalaksi. Oppiminen väritetään opilla henkilöstövoimavarojen johtamisesta ja kehittämisestä, yliopistopedagogiikalla ja esimerkiksi asiantuntijuudella. Useat opiskelijat toivovat korkeakouluopintoihinsa enemmän käytännöllisyyttä, ja tutkintoon kuuluva työharjoittelu koetaan arvokkaaksi opiksi ja oppimiseksi. Otan tietoisen riskin kirjoittaessani tutkimukseen perustuvan yliopisto-opetuksen ja työelämän käytäntöjen yhteensovittamisesta. On vaara, että se ainoastaan uusintaa teorian ja käytännön keinotekoista rajapintaa ja puhetapaa, jossa yliopisto-opinnot alistetaan työelämän tarpeille. Toivon, että tämä lyhyt puheenvuoro innostaa teitä uudet kanssakasvatustieteilijät uusiin keskustelunavauksiin oppimisesta, opiskelusta ja työstä. Asiantuntijuuden kehittyminen ei ole sarja oppimistekoja Tutkintotavoitteinen koulutus sijoittuu suomessa työurien alkuun. Viisi opiskeluvuotta alustaa noin 40 työvuotta, ja jälkimmäisen aikana kehitetään omaa osaamista ja hiljaista tietoa työskentelemällä erilaisissa tehtävissä ja verkostoissa. Työssä oppiminen arvotetaan usein korkeammalle kuin oppiminen perustutkinnon aikana, sillä käsitteellistä osaamista on monen mielestä vaikea siirtää käytäntöön ― erityisesti sellaisenaan. Mielestäni opiskelun ja työskentelyn suhde pitäisi nähdä syklisenä, jossa tavoitteellinen opiskelu ja arjessa oppiminen vuorottelevat koko asiantuntijauran ajan. Ajatukseen oman osaamisen syklisestä kehittämisestä liittyy myös oman (tutkinto)osaamisen tunnistaminen ja markkinointi. On ongelmallista, että vastavalmistuneet maisterit hakevat asiantuntijatehtäviin ja kertovat työhakemuksessaan, etteivät he ole oppineet tutkinnostaan mitään tehtävässä edellytettyä, mutta oppivat nopeasti työssä. Tällainen hakemus siirrettäneen surutta pinon alimmaiseksi, sillä se ei osoita oman osaamisen arvostusta. Erityisesti kasvatustieteellisen korkeakoulutuksen tärkein oppi on oman oppimisen ja osaamisen arviointi- ja argumentointitaito. Siten kuvatunkaltainen katkelma viestii myös siitä, ettei työnhakija tunnista oman perustutkintonsa merkitystä tai asiantuntijatehtävien luonnetta. Työharjoittelu osaamisen kertomisena Työharjoittelu on parhaimmillaan syklisen osaamisen kehittämisen harjoittelua. Kun se ajoittuu suurin 14

piirtein tutkinto-opintojen puoliväliin, opiskelija saa mahdollisuuden tutustua itseensä asiantuntijatyön tekijänä, toisaalta työharjoitteluun liittyvät reflektointitehtävät auttavat jäsentämään ja tunnistamaan opittua sekä etsimään opiskelun ja työn välittäviä tekijöitä. Jäljellä olevien opintojen suuntaaminen työharjoittelukokemusta rikkaampana on myös merkityksellistä. Teoria-käytäntö-siirron asemesta on tärkeämpää opetella osaamisen siirtovaikutustaitoja (transfer). Se näyttäytyy kasvatusalan asiantuntijoilla vahvana asiantuntijataitona, mikä mahdollistaa monien työtehtävien tekemisen yhden tutkinnon turvin. Työharjoittelu ei ole vain henkilökohtainen mahdollisuus kertoa työnantajalle omasta osaamisesta, vaan harjoittelija on oman asiantuntijaryhmänsä edustaja. Puhuttiinpa oman osaamisen hinnoittelusta, osaamisesta tai työotteesta, yksittäisen kasvatustieteilijän teot yleistetään usein koko ryhmää koskeviksi edustuksiksi. Työharjoittelijat ovat avainasemassa nostettaessa kasvatustieteellisten tutkintojen arvostusta työmarkkinoilla. Heillä on viimeisin tieteellinen tieto, toisaalta he ovat innokkaita oppimaan uutta ja sitoutuneet tehtäviinsä. Tehdään työnantajat ylpeiksi siitä, että he rekrytoivat kasvatustieteilijän. Työharjoitteluesimerkki työmarkkinajärjestöstä Kasvatustieteen ylioppilas Sonja Mikkola aloitti työharjoittelunsa SPECIAssa kesäkuun alussa. Hän kertoo ohessa ajatuksiaan kahden kuukauden työharjoittelunsa alusta. Opiskelijan näkökulmasta työharjoittelulla on monta tarkoitusta. Jotkut näkevät sen pakollisena osana tutkintoa, jotkut mahdollisuutena tutkia erilaisia kenttiä kasvatustieteilijänä ja jotkut myös mahdollisuutena päästä tutustumaan sektorille, jolle haluaa työllistyä tulevaisuudessa. Itse kuulun ehdottomasti jälkimmäiseen ryhmään ja täten olenkin tarkkaan harkinnut työharjoitteluni paikan ja ajankohdan. Turun Yliopistossa 2―3 kuukauden työharjoittelu kuuluu jo kandidaatin tutkintoon, kun taas toisissa yliopistoissa se voi kuulua vasta maisteriopintoihin. Samapa tuo, loistavaa että sellainen on kuitenkin tutkintoon laitettu. Itse lykkäsin harjoittelun ajankohtaa tarkoituksella neljänteen vuoteen, jolloin oma alasuuntaus alkoi jo olla selvillä. Järjestösektori on jo proseminaarityön aloittamisesta lähtien vaikuttanut kutsuvalta alalta monipuolisuutensa ja joustavuutensa ansiosta varsinkin ihmiselle, joka ei osaa nähdä itseään päivittäin jakkupuvussa.

Kasvatustieteelliset opinnot opettavat jäsentämään kokonaisuuksia, osittamaan niitä ja huomioimaan sekä yksilön että yhteisön näiden osana. Luukkainen tunnistaa tutkielmassaan Yksi tutkinto ― monta uraa (SPECIAn julkaisu 1/2010) substanssiosaamisen, kehittämis- ja kehittymisosaamisen sekä työyhteisöosaamisen kasvatustieteiden maisterin osaamisalueiksi. Voit pyytää tutkielman maksutta lähettämällä yhteystietosi sähköpostitse mikko.lehtonen@specia.fi. Se löytyy myös sähköisesti osoitteesta www.specia.fi. Yksi tutkinto ― monta uraa on hyvä perehdytys kasvatustieteelliseen osaamiseen ja sen kehittämiseen, ja se antaa myös resursseja oman osaamisen markkinointiin. Kuitenkin huomasin, että palkallista harjoittelua tältä sektorilta oli vaikea saada varsinkaan vaihtoopiskellessa toisella puolella maailmaa vaikka yliopisto palkkatukea antaakin. Onneksi silmiini osui kasvatustieteen laitoksen sähköpostilistalta SPECIAn ilmoitus työharjoittelupaikasta kesäksi ja siltä istumalta hakemus oli lähetetty. SPECIAn erilaisuus monipuolisena ja ajan hermolla olevana järjestönä selvisi jo haastattelutilanteessa, jonka suoritin Skypessä Balilla kotisohvallani. Seuraavana päivänä pidettiinkin sitten juhlat! Nyt aloitettuani harjoittelun ja vaihdettuani kotiosoitteen Turusta Helsinkiin, on olemassa paljon odotuksia. Näistä päällimmäisinä on tutustuminen (ammatti)järjestökenttään ja verkostoituminen uusien ihmisten kanssa. Mahtavat työkaverit ovat tietysti mainio plussa täällä SPECIAn uudella toimistolla Kruununhaassa. Näin ollen suosittelenkin harjoitteluun suhtautumista enemmän kokemuksena ja verkostona kuin vain pakollisena osana tutkintoa. Ajankohdan valinta voi myös olla olennainen ja se kannattaa mielestäni valita ajankohtana joka parhaiten sopii itselle, ei suositusaikataululle. Työharjoittelussa on mahdollista opintopisteiden kartuttamisen lisäksi kerätä arvokkaita kokemuksia tulevaa työelämää varten. Jos järjestösektori kiinnostaa, suosittelen myös Akavan Erityisaloja ja SPECIAa harjoittelupaikkana jo vain monipuolisten työtehtävien, mutta myös miellyttävän työympäristön takia, joten siitä vielä muutama sananen.

viikon tutustumisen ja Tampereen virkistyspäivän jälkeen on odotettavissa muun muassa osallistumista lehden tekoon, kampanjoiden suunnittelua, selvityksen tekoa, viestintää sekä tutustumista Akavan Erityisalojen järjestöjen toimintatapoihin. Ja vitsit kun on kivaa, kun on kivaa mennä töihin! Parasta harjoittelussa onkin annettu vastuu, mutta silti kokoaikainen mahdollisuus kysyä askarruttavia asioita. Vierestä seuraaminen voi myös olla erittäin avartavaa. SPECIAan oli harjoittelupaikkana helppo hakea, sillä jäsenenä järjestö ja sen työntekijät olivat osaksi jo ennestään tuttuja. Täten suosittelen myös SPECIAan tutustumista jo opiskelijana, sillä ammattijärjestön toimintaan osallistuminen harjoittelusta puhumattakaan on ainakin itselleni ollut olennaisessa osassa oman ammatti-identiteetin rakentumisessa välillä sekavassa generalistialojen viidakossa. Myös ainejärjestötoiminnasta ammattijärjestöön siirtyminen tuntui luonnolliselta valinnalta ja uskon, että SPECIA ja Helsinki tuovat reippaasti uutta virtaa kesään ja syksyllä jatkuviin opintoihin ja gradun työstämiseen. Tietysti harjoittelija toivoo myös päinvastoin hyödyntävänsä uutta työpaikkaansa uusien tuulien muodossa!

SPECIA harjoittelu- ja työpaikkana Työharjoittelun alussa, kun käydään läpi harjoittelutavoitteita, uskoisin, että useimman toiveena on päästä osaksi työyhteisöä tekemällä itse myös sivusta katsomisen lisäksi. Tämä tavoite toteutuu hyvin SPECIAssa, jossa harjoittelija otetaan osaksi palavereja, projekteja ja työporukkaa. Alku-

SPECIAn luottamushallinto ja toimisto toivottavat Sinut tervetulleeksi mukaan toimintaamme. (Kuva: Pekka Sippola)

Yhteeveto Nostan edellä osaamisnäkökulman tutkinto-opiskeluun, työelämään ja työharjoitteluun ja Sonja Mikkola täydentää sitä omalla case-esimerkillään. On hienoa, että olette valinneet kasvatusalan asiantuntijakoulutuksen omaksi perustutkinnoksenne ja sijoituksenne. SPECIA – Asiantuntijat ja ylemmät toimihenkilöt ry on kasvatus- ja aikuiskasvatusalan asiantuntijoihin ja opiskelijoihin profiloitunut ammattijärjestö, ja vastaan mielelläni kysymyksiin kasvatustieteilijöiden osaamisesta, työmarkkinoista ja palkkauksesta. Olethan rohkeasti yhteydessä. Työpari Mikko Lehtonen (teksti) ja Sonja Mikkola (työharjoitteluesimerkki) mikko.lehtonen@specia.fi www.specia.fi

Aikuiskasvatuksen kilta ry Oppimiskeskus Minerva PL 9 00014 Helsingin yliopisto aikuiskasvatuksenkilta.com elo-lista@helsinki.fi

ISSN 1797-5719 (painettu) ISSN 1797-5727 (verkkolehti)