ELSA News 2/2022

PÄÄKIRJOITUS

Kirjoittaessani tätä tekstiä 20.11.2022 vietetään lapsen oikeuksien päivää, joka on vakiintunut Suomessa liputuspäiväksi vuonna 2020. Päivä juontaa juurensa vuoteen 1954, jolloin YK:n yleiskokous suositteli, että kaikki maat alkaisi vat viettää kansainvälistä lasten päivää. Päivä on merkityksellinen ympäri maailmaa ja sen vietto vaihtelee maittain erilaisten tapojen ja kulttuu rien mukaan. Virallisena merkkipäivänä pide tään marraskuun 20. päivää. Päivä on valittu sen perusteella, että 20.11.1959 yleiskokous hyväksyi lapsen oikeuksien julistuksen ja tuona samaisena päivänä kolmekymmentä vuotta myöhemmin vuonna 1989 yleiskokous hyväksyi lapsen oi keuksien yleissopimuksen.Suomessa tämä sopi mus on ratifioitu vuonna 1991. Suomessa lasten oikeuksia turvaavat lapsen oikeuksien sopimuk sen lisäksi suomen lait ja erityisesti lastensuoje lulaki.

Jokaisella lapsella on lähtökohtaisesti oikeus elää vanhempiensa kanssa, jos hänellä on hyvä ja tur vallista olla heidän kanssaan. Lisäksi lapsella on oikeus elämään ja kehittymiseen. Vaikka nämä saattavat olla meille täällä Suomessa itsestäänsel vyyksiä loukataan näitä kyseisiä oikeuksia joka päivä ympäri maailmaa. Lapsisotilaat, lapsityö voima, ihmiskauppa…. Monet lapset Afganis tanin, Kolumbian, Nepalin tai Haitin kaltaisissa maissa joutuvat rikoksen uhreiksi tai heillä ei ole mahdollisuutta kouluttautua ja nauttia lapsuu destaan.

Lehtemme on vuoden viimeinen. Haluan siksi kiittää toimitusavustajaa ja toimituskuntaa vuoden työpanoksesta ja toivottaa teille kaikille ihanaa joulunaikaa <3

Päätoimittaja Cecilia Poikkimäki

Lapsen oikeuksien yleissopimuksen tavoittee na on turvata lasten erityisiä tarpeita ja etuja ja nämä edut on huomioitu sopimuksen yleisissä periaatteissa, jotka ovat syrjinnän kielto, lapsen edun huomioiminen, oikeus elämään ja kehi tykseen sekä oikeus osallistua ja tulla kuulluksi. Vaikka päivää vietetään vain yhtenä päivänä vuodessa toimii se hyvänä muistutuksena lasten aseman ja hyvinvoinnin edistämisen tärkeydestä ihan kaikkialla maailmassa. Maailman lapsen elävät täysin erilaisissa olosuhteissa ja lähtevät kasvamaan kohti aikuisuutta täysin erilaisista lähtökohdista. Kuitenkin jokaisessa maassa on kehitettävää lasten oikeuksien suhteen ja siksi näitä kehittämiskohteita tulisi pohtia päivittäin.

PUHEENJOHTAJAN TERVEISET

Hallituksemme syksy on ollut mukavasti työn täyteinen. Aivan syksyn alussa pääsimme toi vottamaan kaikki ihanat uudet Lexin ja Stadgan fuksit tervetulleiksi ELSAan. Fuksitapahtumien jälkeen olemme päässeet suunnittelemaan ta pahtumia laidasta laitaan. Syyskuussa loistava S&C -tiimimme organisoi todella onnistuneen Institutional Visitin Haagiin. Reissun lisäksi hallituksemme on muun muassa järjestänyt Hal loween-sitsit, Excun Tampereelle sekä keskuste luillan teemalla kansainvälinen humanitaarinen oikeus. Olemme myös päässeet drinkkikoulun kera kuulemaan ELSAn tarjoamista kansain välisistä mahdollisuuksista. Paljon olemme siis päässeet syksyn aikana tekemään, mutta vielä olisi aivan mahtavia tapahtumia luvassa, joten kannattaa ehdottomasti pysyä vielä niiden osalta kuulolla.

Hallituksemme on päässyt tapahtumien järjes tämisen lisäksi syksyn aikana tutustumaan sekä oikkareihin ympäri Suomen että muiden alojen opiskelijoihin. Hallitusvuoteemme on koko naisuudessaan mahtunut monia uusia ystäviä, unohtumattomia kokemuksia sekä paljon kivoja tapahtumia niin paikallisesti kuin kansallisesti kin.

Marraskuun puolessa välissä pääsimme kokous tamaan syksyn sääntömääräisen kokouksen parissa. Sen yhteydessä pidettiin hallitusvaalit, joten uudet hallitusvastaavat ovat valittuna ensi vuodelle.

Direktorihaku on vielä auki eli jos vain ELSAn toiminta kiinnostaa, suosittelen lämpimästi hakemaan mukaan. Direktoripestejä on monia erilaisia, joten jokaiselle löytyy varmasti mielui nen tehtävä. Direktorina toimiminen on helppo tapa tutustua toimintaan sekä päästä osaksi aivan mahtavaa ELSA-porukkaa.

Toivon, että jokainen teistä jäsenistä pääsee kokemaan opiskeluaikanaan ELSAssa vallitsevan yhteisöllisyyden tapahtumiemme avulla sekä pääsee luomaan uusia kokemuksia ELSAn laajan kansainvälisen verkoston ansiosta. Toivottavasti hallituksemme on pystynyt tuomaan erityisesti tiettyä toimintaamme kuuluvaa tärkeää puolta, ELSAn yhteishenkeä, mahdollisimman monen teistä opiskelusyksyyn.

Tsemppiä vielä loppuvuoden opiskeluihin ja näh dään ELSAn merkeissä!

Aino Räike ELSA Turun puheenjohtaja

MATKAKEROTOMUS –INSTITUTIONAL VISIT HAAG 2022

Viime syyskuussa oli Turun elsalaisten vihdoin ja viimein aika pakata matkalaukut ja ottaa suun naksi Helsinki-Vantaan lentokenttä, josta len tomme lauantai-iltapäivänä lähti kohti Hollantia. Reissuun meitä lähti parikymmentä oikkaria fukseista maisterivaiheen opiskelijoihin. Näin järjestäjän roolissa Institutional Visitin al kaminen tuntui epätodelliselta; reissua oli suun niteltu pitkään, joten oli uskomattoman hienoa viimeinkin päästä fyysisesti astumaan lentoko neeseen.

Lauantai

Hollannin päässä pääsimme heti tutustumaan paikalliseen julkiseen liikenteeseen, kun taitei limme Amsterdamin Schiphol-kentältä täpötäy sillä junilla Leidenin kautta Haagiin. Paikallista kulttuuria parhaimmillaan! Reissun ajaksi oli luvattu sadetta, mutta suureksi iloksemme sää oli lauantaina jopa lämmin ja aurinkoinen, ja kaunis Haag pääsi näyttämään parhaat puolensa korkei ne rakennuksineen, puistoineen ja kanaaleineen.

Ensimmäisen illan ohjelmassa oli illanvietto ja pub crawl ELSA Leidenin porukan kanssa. Mahdollisesta matkaväsymyksestä huolimatta lähdimme reippaasti junalla kohti opiskelija kaupunkina tunnettua Leidenia, jossa meitä oli vastassa ELSA Leidenin hallituslaisia. Ensim mäisessä pubissa pääsimme istuskelemaan kau niin kanaalin rantaan lounge-veneelle, ja meille tuotiin pöytään kannullisia olutta talon piikkiin. Toinen paikka kierroksellamme oli opiskelijoi den suosima kapakka, ja viimeisenä kohteena tietysti karaokebaari! Oli mielenkiintoista päästä juttelemaan hollantilaisten oikkarien kanssa, niin opiskelusta, politiikasta, ELSAsta kuin myös Sal marin alkuperästä (meille tosiaan tarjottiin Sal maria ja joku uskalsi väittää sitä hollantilaiseksi). Illan aikana pääsimme tutustumaan paremmin myös omaan matkaseurueeseemme.

Sunnuntai

Sunnuntain ohjelmassa oli visiitti Rauhanpalat sin vierailukeskukseen, jossa tarjolla oli palatsin perustamista ja sen tiloissa toimivia oikeudellisia

instituutioita, kuten Kansainvälistä tuomiois tuinta esittelevä audio tour. Kaikkien suureksi harmiksi vierailua itse palatsiin emme saaneet järjestymään, ja upean rakennuksen ihaileminen puutarhoineen kaikkineen vain kaukaa oli kyllä kieltämättä haikeaa – vaikka ainakin palatsista sai ihan hyviä kuvia porttien takaakin. Sunnun taina hoidettiin myös pakollinen turistireissu Scheveningenin useita kilometrejä jatkuvalle kauniille hiekkarannalle henkeäsalpaavine avo merinäkymineen, joita maamerkkimäisen De Pier -rantalaiturin näköalatasanteelta pääsi ihas telemaan.

Maanantai

Maanantaina pääsimme kiinni itse asiaohjel maan eli ensimmäiselle instituutiovierailulle, kun suuntasimme International Criminal Courtiin eli Kansainväliseen rikostuomioistuimeen! ICC:n tilat olivat todella vaikuttavat. Meille pidettiin esitys ICC:n toiminnasta ja pääsimme esittä mään kysymyksiä, mutta kiinnostavin osuus oli varmasti istunnon seuraaminen. ICC:ssä oli aikaisemmin samana päivänä alkanut oikeuden käynti, jossa keski-afrikkalaista Seleka-kapinal lisliikkeen komentajaa syytettiin sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Ehdimme kuulla loppuosan syyttäjän aloituspuheenvuorosta sekä uhrien edustajan koko aloituspuheenvuoron, mutta harmiksemme puolustus ei aloittanut pu heenvuoroaan enää samana päivänä. Oli todella mielenkiintoista seurata käytännössä ja nähdä konkreettisesti, miten oikeudenkäynti kansainvä lisessä tuomioistuimessa toimi.

Ohjelmamme ulkopuolella oli vapaata aikaa kier rellä Haagissa omien mielenkiinnon kohteiden mukaan, kuten shoppailemassa tai nähtävyyksiin tutustumassa. Näkemistä kyllä riitti ja kaikkial le ei millään edes ehtinyt. Maanantaina illalla vaihtoehdoiksi valikoitui joko hostellilla lepäily tai tutustuminen Haagin baaritarjontaan drink kibaarin ja tunnelmallisen paikallisen kapakan muodossa, jossa oli tietysti pelattava klassiset korttipelit.

Tiistai

Tiistaina ensimmäinen kohteemme oli museoksi muutettu entinen vankila, Nationaal Monument Oranjehotel. Vankilaa alettiin kutsua Oranjehote liksi toisessa maailmansodassa saksalaisten mie hityksen aikana; Oranje on viittaus Hollannin kuningasperheeseen Oranje-Nassauhin. Oran jehotelissa pidettiin vangittuna kuulustelujen ja syytteiden noston ajan muun muassa saksalaisten miehitystä vastustaneita Hollannin vastarinta liikkeen jäseniä, juutalaisia ja jehovan todistajia. Museossa oli iso näyttelyosuus ja muun muassa alkuperäisessä tilassaan säilytetty Selli 601, joka oli yksi kuolemaantuomittujen osaston selleistä. Toisen maailmansodan tapahtumien traagisuus ja merkittävyys Hollannin historiassa oli käsin kosketeltavaa. Museon perustamista on pidetty erityisen tärkeänä sen muistamiseksi ja näyttämi seksi, miten haavoittuvaa vapaus on, mikä tietysti on myös erityisen ajankohtaista tälläkin hetkellä.

Oranjehotel-vierailun jälkeen pääsimme seu raavalle instituutiovierailulle eli Suomen suur lähetystöön. Saimme mielenkiintoisen ja maan läheisen esittelyn suurlähetystön toiminnasta ja esittelijöiden omasta taustasta itse suurlähetti läältä, sekä kansainvälisistä järjestöistä vastaaval ta vastuuvirkamieheltä. Oli kiinnostavaa kuulla, miten monipuolisia tehtäviä suurlähetystöllä kaiken kaikkiaan on.

Instituutiovierailuidemme välillä oli löydettävissä myös yhteys, kun saimme kuulla suurlähetystön henkilöstön tehtävästä edustaa Suomea Haagis sa toimivissa kansainvälisissä järjestöissä, joista isossa roolissa on juuri ICC. Hyviä kysymyksiä esitettiin ja saatiin hyviä vastauksia. Vierailu oli todella inspiroiva, myös mahdollisesti tulevai suuden urasuunnitelmien ja ulkomaille työsken telemään hakemisen kannalta.

Viimeisen illan vietimme koko porukalla yhtei sellä illallisella etiopialaisessa Awash Valley -ra vintolassa, joka oli varsinainen löytö. Ruoka oli herkullista ja henkilökunta älyttömän mukavaa ja avuliasta. Hyvän seuran lisäksi illan kruunasi myös ravintolan meille tarjoamat jälkiruokaka kut!

Keskiviikko

Keskiviikkoaamuna olikin sitten nopeasti hu jahtaneiden reissupäivien jälkeen aika lähteä paluumatkalle kohti Suomea. Amsterdamin len tokentän (kesällä aivan tukossa ollut) turvatar kastusjono veti suhteellisen hyvin eikä jonottaa tarvinnut ainakaan puoltatoista tuntia enempää. Näin ehdimme lennolle mallikkaasti ja IV alkoi pikkuhiljaa olla ohi.

Loppusanat

Itse voin ainakin sanoa, että nautin reissusta hur jasti ja sain paljon irti, vaikka järjestäjänä pieni stressi kaiken sujumisesta hyvin olikin läsnä. Olen ylpeä meidän S&C-tiimistä, kun saimme kuin saimmekin ensimmäisen IV:n pitkän koro natauon jälkeen toteutettua. Oli myös erityisen mahtavaa päästä tutustumaan kaikkiin reissun osallistujiin yli vuosikurssirajojen! Kiitos siis tuhannesti teille kaikille.

Nyt pandemiatilanteen helpotettua ulkomaan opintomatkoja päästään toivottavasti taas järjes tämään vuosittain. Kannattaa pitää mielessä, että jos matkanjärjestäjän rooli yhtään kiinnostaa, voi S&C-vastaavaksi tai -direktoriksi hakeminen olla elämäsi paras päätös! Samoin ehdottomasti suo sittelen opintomatkalle lähtemistä joka ikiselle ikään tai vuosikurssiin katsomatta, koska vas taavanlaisia kokemuksia on opiskeluajan jälkeen vaikea enää saada. Ottakaa siis kaikki hyöty ja ilo irti!

Teksti: Pihla Holmlund

Kuvat: Rosa Autio

OPPINIMEN, VELVOLLISUUS VAI OIKEUS

Suomi on monilla mittareilla yksi koulutuksen mallimaita. Sijoitumme toistuvasti kärkeen vertailuissa lukutaitoisuuden osalta. Meillä kou lutuksesta vastaavat ammattimaiset opettajat, joilla on ensinnäkin edellytettävä pedagoginen pätevyys ja heidät kompensoidaan tämän mukaisesti. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakentunut paljon hyvän koulutuksen kautta ja sen varaan. Tässä vaiheessa on siksi esittettävä kysymys: miksi näin hienoa asiaa edelleen kuva taan sanalla ’oppivelvollisuus’? Miksi emme puhu oppioikeudesta, oikeudesta oppimiseen ja kaik keen, mitä se mahdollistaa?

Oikeudellisessa merkityksessä sanat ’oikeus’ ja ’velvollisuus’ esiintyvät usein lähekkäin ja niitä voidaan monesti pitää kolikon kääntöpuolina. Kun meillä on velvollisuus, meillä on vaatimus tehdä jotain tai pidättäytyä tekemästä jotakin ja yleensä silloin meillä ei ole oikeutta johonkin. Kun meillä on oikeus, meillä on vapaus ja mah dollisuus tehdä jotakin tai olla sitä tekemättä, meitä ei velvoiteta jonkin asian tekemiseen.

Tällä hallituskaudella pääministeri Marinin hallitus nosti oppivelvollisuuden ikärajaa uudel la oppivelvollisuuslailla. Nykyisellään lain 2.1 § mukaan kaikki Suomessa vakinaisesti oleskelevat ovat oppivelvollisia. Oppivelvollisuus päättyy 18 vuoden ikään tai siihen, että oppivelvollinen on suorittanut hyväksyttävästi ylioppilastutkinnon, ammatillisen tutkinnon tai muun näitä tutkin toja vastaavan (oppivelvollisuuslaki 2.4 §). Lain esitöissä (HE 173/2020 vp) perusteluina tälle nostolle kerrotaan, että pääministeri Marinin hallitusohjelman keskeisenä tavoitteena on, että koulutus- ja osaamistaso nousevat kaikilla koulu tusasteilla, oppimiserot kaventuvat ja koulutuk sellinen tasa-arvo lisääntyy.

Sanamuodolle ’velvollisuus’ on sinänsä lainsää dännössämme vahva institutionaalinen tuki, sillä se esiintyy nimenomaisesti tätä asiayhteyttä käsiteltäessä. On ymmärrettävää, että oppivelvol lisuudella pyritään säilyttämään hyvä koulutusta so ja tavoitteena on nimenomaisesti, että koulun käynti suoritetaan täysi-ikäiseksi asti ja että sillä poistetaan koulutuksellisia tasa-arvoeroja.

Lainsäädäntömme kannalta olisi myös vaikeaa, mikäli lain sanamuoto olisi muotoiltu ”oppioi keus kestää 18 ikävuoteen asti”. Silloin tämä lain sanamuoto efektiivisesti päättäisi oikeuden oppia mukaan 18 ikävuoteen. Lainsäädäntömme on kansallisella tasolla muutenkin hyvin sidottu ’velvollisuus’-termin käyttöön, sillä jo oppivelvol lisuuslaki nimenä kietoo sen vahvasti oppimisen konseptiin. Tämän lisäksi myös perusopetuslain 26.1 § käyttää terminologiaa kuten ’oppivelvol linen’. Kuitenkin tämä ’velvollisuus’ ei maailman mittakaavassa ole velvollisuus, vaan se näyttäytyy pikemminkin oikeutena ja valitettavan useilta puuttuvana sellaisena. UNESCO raportoi, että maailmassa on tällä hetkellä 773 miljoonaa luku taidotonta ihmistä ja jopa 258 lasta on vailla kou lupaikkaa, lähes 60 miljoonaa näistä alakoului käisiä. YK:n agenda 2030 neljäs tavoite on taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet. Myös puhuttaessa oppimisesta siitä puhutaan oikeute na (right to education) ja se on kvalifioitu perusja ihmisoikeudeksi (a fundamental human right). On useasti osoitettu, että toimiva koululaitos ja sen myötä mahdollisuus oppia on avain siihen, että yhteiskunta voi katkaista köyhyyden kierteen ja päästä lähemmäksi hyvinvointiyhteiskuntaa.

Lisäksi pyrkimyksenä on varmistaa, että jokainen peruskoululainen suorittaa myös toisen asteen koulutuksen.

Erityisesti tyttöjen ja naisten koulutuksen mahdollistaminen ei ole tärkeää vain tasa-arvon parantamisen takia vaan se myös merkittävästi edistää asioita kuten ilmastonmuutoksen torju mista, konfliktien vähentämistä ja taloudellista hyvinvointia. Kun tarkastelee asiaa tästä näkö kulmasta, voidaan todeta, että oppiminen näyt täytyy pikemminkin oikeutena kuin velvollisuu tena kansainvälisessä

viitekehyksessä, myös sääntelyn osalta. Kiintoisaa on se, että YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuk sen 28 artikla velvoittaa sopimusvaltioita (kuten Suomea) tekemään pakolliseksi maksuttoman perusasteen koulutuksen. Tosin sanoen voisi argumentoida, että velvollisuus on tosiasiassa valtiolla taata kaikille lapsille sen oikeuden käyttöpiirissä tasapuolisesti oikeus oppimiseen. Tämän vuoksi on hyvä kysyä, miksi tämän oikeuden haltijat on päätetty lakiteksteissämme nimetä ’velvollisiksi’? Meillä Suomessakin lopul ta koulunkäynti ja oppiminen ovat oikeus, joka todellakin on taattu kaikille. Olisi ymmärrettä västi suuri parlamentaarinen operaatio muuttaa lainsäädäntömme kaikki kohdat oppivelvollisuu desta uudelleen niin, että niistä puhuttaisi oikeu tena. Kuitenkin lainsäädäntömme ei ole irrallaan muusta yhteiskunnallisesta kehityksestä ja sillä, miten laajemmin yhteiskunnassa puhumme eri asioista, on merkitystä myös lopulta parlamen taariseen prosessiin. Kun taas jotakin säädetään laissa, se vastavuoroisesti luonnollisesti heijastuu yhteiskunnalliseen muutokseen. Siksi mielestäni on hyvä, mikäli pyrimme enem män tunnustamaan oppimisen oikeutena emmekä velvollisuutena, pelkästään jo siksi, että velvollisuus harvemmin kannustaa ih misiä tavoittelemaan jotain heille kuuluvaa. Sen sijaan oikeus on usein asia, jota kohti henkilöt pyrkivät mieluummin. Sanokaamme siis: elä köön suomalaisen yhteiskunnan suuri vahvuus ja valtti, oikeutemme oppia! Eläköön!

Julius Hella

ELSA Delegations -haku nyt auki

Hakemista varten sinun tulee kirjoittaa motivaatiokirje, CV sekä ELSA CV ja osoittaa arvostuksesi kansainvälistä ELSAa kohtaan.

Haku ELSAn delegaatioihin on auki 11.12.2022 kello 23.59 CET asti.

JULKINEN LAPSUUS

Minä, kuten moni tämän lehden lukijoista, olen kasvanut samaan aikaan sosiaalisen median suosion kanssa. Lapsuudessani 2000-luvulla suo situimmat sovellukset olivat IRC-Galleria, Mys pace ja Facebook, ja tämänhetkiseen sovellus tarjontaan verrattuna sosiaalinen media oli vielä lapsenkengissä. Koska omat vanhempani eivät koskaan edes liittyneet Facebookiin, lapsuuteni ei taltioitunut julkaistuihin kuviin tai kirjoituksiin edesottamuksistani.

Sosiaalinen media on monille väline jakaa hyviä uutisia ja elämän iloisia hetkiä. Ei olekaan ihme, että lapset ovat usein esillä sosiaalisessa medias sa. Vaikka perheuutisten ja hauskojen sattumus ten jakaminen voi tuntua hyvältä idealta, medi asisällön julkaisijat joutuvat tekemään valintoja lapsen yksityisyyden suojaan liittyen. Esimerkiksi Instagramissa voi törmätä useisiin julkisiin käyt täjätileihin, joiden julkaisut ovat lapsikeskeisiä. Viattomien hymykuvien seasta löytyy tyyliteltyjä perhepotretteja, söpöjä videoita yhteisistä lei keistä ja vaikuttajilla myös lastenvaatemainoksia. Kuulostaa ihan hyväksyttävältä, eikö?

Kuitenkin osa käyttäjistä jakaa tileillään lapselle epäedullista sisältöä, kuten videoita itkupotkuraivareista tai arkaluontoisia kuvauksia lapsen päivittäisestä elämästä tai terveydenti lasta. Huolta herättää erityisesti kuvamateriaali, jossa lapset ovat alasti tai kylvyssä. Kuten koulun ATK-tunneilla opetettiin, kaikki internetiin lait tamasi on siellä ikuisesti. Pienet lapset eivät voi antaa pätevästi suostumustaan heitä koskevan somesisällön julkaisemiseen. Jakamalla lapses ta tietoja hänestä syntyy digitaalinen jalanjälki, kenties jo ennen kuin hän on syntynyt. Mitä nuorempi lapsi on kyseessä, sitä huonommin hän voi ymmärtää sosiaalisen median merkityksen.

Lainsäädännössä lapsen yksityisyyttä suojaa yleisesti Suomen perustuslain 10. pykälä, jon ka mukaan jokaisen yksityiselämä ja kunnia on turvattu. Unicefin lasten oikeuksien sopimuksen 16. artiklaan mukaan lapsen yksityisyyteen ei saa puuttua mielivaltaisesti tai laittomasti eikä hänen kunniaansa tai mainettansa saa laittomasti halventaa. Lapsen etu on suojeltu laajasti koti maisessa ja eurooppalaisessa lainsäädännössä. Yksityisyyden suoja on laaja käsite, ja yksityis kohtaisesti sitä käsitellään esimerkiksi oikeusta pauksissa ja suosituksissa.

Lapsien yksityisyyden suojaa internetissä on käsitelty Suomen oikeuskäytännössä ratkaisussa KKO:2018:81. Tapauksessa kahdesta lapsesta oli julkaistu huostaanottoon liittyvistä tapahtumista video Youtubeen. Vaikka lasten kasvoja oli su mennettu, lapset pystyttiin tunnistamaan asiayh teydestä. Korkeimman oikeuden mukaan video ylitti hyväksyttävänä pidettävän julkaisemisen rajan, eikä huoltajien suostumus julkaisemiseen oikeuttanut julkaisemaan videota. Videolta ilme ni lasten yksityiselämää koskevia arkaluontoisia tietoja lastensuojelun asiakkuudesta, ja niiden julkaiseminen oli omiaan aiheuttamaan lapsille kärsimystä. Vastaajien katsottiin syyllistyneen yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen.

”kaikki internetiin laittamasi on ikuisesti siellä”

Lastensuojelun Keskusliitto suosittaa vanhem mille ja läheisille, että lapsista ei lähtökohtaisesti julkaistaisi kuvia ja tietoja sosiaaliseen mediaan. Tätä perustellaan lapsen kykenemättömyydellä antaa pätevästi suostumus sekä julkaisusta myö hemmin lapselle koituvilla seurauksilla. Kui tenkin, jos päättää julkaisevansa lasta koskevaa sisältöä, on punnittava, sisältääkö julkaisu arka luonteisia tietoja. Esimerkiksi lapsen terveys- ja henkilötietoja ei tulisi koskaan julkaista sosiaali sessa mediassa.

Suosituksia siis löytyy, ja ne koskevat suoravii vaisesti kaikkia lapsia koskevia julkaisuja. Oma tilanteensa on kuitenkin somevaikuttaminen, ja lasten hyödyntäminen somemainonnassa. Lasta voidaan käyttää vaikuttajan brändin rakentami seen raskaudesta alkaen, ja lapsen kasvattami nen tarjoaa vaikuttajalle tilaisuuden mainostaa uudenlaisia tuotteita. Mainonnan eettisen neu voston viime vuosina antamissa somevaikuttajia koskevissa lausunnoissa käy ilmi, että lapsia käy tetään usein mainonnassa. Itse lasten näkyminen mainoksissa ei ole huomautuksen aihe, mutta tapauksia läpi käydessä huomaa, että lapsilla mainostaminen on yleistä.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan lapsia voi käyttää mainoksissa lapsen sopiessa luontevasti mainoksen ympäristöön tai kun lapsi on mai noksessa välttämätön mainostettavan tuotteen käytön havainnollistamiseksi. Yleinen ohje on, että lapsen suuhun ei kuitenkaan saa laittaa suoraa ostokehotusta. Lapsia koskeva ohjeistus koskee pääosin tilanteita, joissa lapsia käytetään lapsille kohdistetuissa mainoksissa. Somessa mainosten kohderyhmänä ovat sen sijaan lasten vanhemmat, joille vaikuttaja myy samaistutta vien kokemusten ja elämäntyylinsä kautta tuot teitta. Mielestäni näissä tilanteissa mainoksen julkaisijan tulee korostuneesti kiinnittää huo mioita julkaisuihinsa ja valvoa, että lapsen yk sityisyys pysyy suojattuna somevaikuttamisesta huolimatta.

julkaisu arkaluonteisiatietoja”

Koska sosiaalinen media ja siellä tapahtuva vaikutta jamarkkinointi ovat vielä verrattain uusia ilmiöitä, aika näyttää, tarvitsevatko lapset erityistä suojelua yksityisyytensä turvaamiseksi digitaalisessa maailmassa. Uskon kuitenkin vahvas ti, että nykypäivän vanhemmat ovat valveutuneita lapsen yksityisyyden arvosta ja hyvästä mediakasva tuksesta.

Minna Vuolteenaho

Aiheesta kiinnostuneita kehotan tutustumaan Las tensuojelunKeskusliitonvuoden2016 julkaisemaanLapsenyksityisyydensuojadigitaali sessamediassa-julkaisuunsekävuoden2019Lapsi verkossa–Näkökulmialastenoikeuksiinjatietosuo jaandigitaalisessaympäristössä-materiaaliin.

”Onpunnittava,sisältääkö

LAPSILUKOT

PAULA KIVI

Usein sanotaan, että huonosti käyttäytyvä aikui nen on oman kasvatuksensa tuotos. Kun puram me ongelmiamme, lähdemme etsimään sille syitä saamastamme kasvatuksesta. Siitä, minkälaisia rajoja meille asetettiin viisivuotiaina ja miten vanhempamme suhtautuivat herkkyyteemme tai itkupotkuraivareihin Prisman lattialla. Van hemmille annettu vastuu lapsen kasvatuksesta on painava ja vaikuttaa raskaalta kantaa, sillä heillä on vastuu sekä lapsen henkisestä kehityksestä, koulutuksesta että päivittäisestä toimeentulos ta. Lastensuojelu painottaakin, että lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten kasvatukseen liittyvät vaihtoehdot turvaa vat erinäisiä tavoitteita: laissa painotetaan tasa painoista hyvinvointia, lasten jatkuvia ja kestäviä ihmissuhteita, turvallista kasvuympäristöä sekä hellyyttä ja ymmärrystä. Vanhemmille on annet tu vastuu rajojen asettamisesta, mutta myös siitä, että lapsi saa hänen “taipumuksiaan ja toivomuk siaan vastaavan koulutuksen”, ja että lapselle tar jotaan mahdollisuus vaikuttaa häntä koskevaan päätöksentekoon.

Lapsuus on rajattua aikaa, jolloin ihminen tör mää usein lapsilukkoihin ja hänelle asetettuihin rajoihin. Mikä pukeutuminen on sopivaa vii sitoistavuotiaalle ja miten pitkälle pihapiiristä kolmetoistavuotias saa lähteä kysymättä lupaa. Kotona lapsille asetetut rajat liittyvät usein etenkin harrastuksiin ja vapaa-aikaan. Vanhem millani oli tapana hokea, että niin kauan, kun asun heidän kattonsa alla, minun pitää harrastaa urheilua. He laittoivat minut uimakouluun, kun baletti ei tuntunut kahdeksanvuotiaana ottavan tuulta alleen. Rääyin ja anelin, jotta pääsisin pois tanssitunneilta. Lopulta myös kilpauinti tuntui yhtä kitkerältä kuin pakotetut spagaatit, kun muut lapset tähtäsivät korkealle ja pikkusisko ui omien taitojen ohi. Lapsena minun ei juuri annettu luovuttaa. Vanhempani lähtivät haas tamaan minua pärjäämään paremmin etenkin harrastuksissa. He pyrkivät siedättämään minua epämukavuuksille, joita elämässä tulisin kohtaa maan ennemmin tai myöhemmin: he kokivat, että inhoamani urheilu oli minulle pehmeä lasku kovaan elämään.

Siedätys ulottui myös vakavammilta tuntuville alueil le, kuten politiikkaan. Kylmän tuntuinen realismi ja vastakkaista puolta edustavat mielipiteet eivät sopi neet haaveilevalle lapselle. Vastakaikua ei tuntunut juuri olevan, joten moneen väittelyyn lähdin kuin sotaan. Esiteiniajoilta minulla on erityisen vahvoja muistoja siitä, miten vähän omissa toiveissa van hemmat tulivat minua vastaan. Vaikka noita tunteita väritti murrosikä, jäi elämään jälkimaku siitä, miten vähän omasta tilanteesta todella sai valittaa.

Lapsen oikeus osallisuuteen on suojattu lainsää dännöllä. Etenkin viranomaisilla on erityinen velvollisuus kohdella lapsia tasa-arvoisesti yk silöinä, ja heillä tulisi olla perustuslain mukaan mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioi hin. Perusta suomalaiselle lainsäädännölle on YK:n lasten oikeuksien yleissopimuksessa ja sen artiklassa 12, jonka perusteella lapsen osallisuus on kaikkea viranomaistoimintaa läpäisevä perus oikeus. Osallisuus koostuu oikeudesta saada tie toa yksilöä koskevista suunnitelmista, päätöksistä ja toimenpiteistä, sekä niiden perusteluista. Pääl limmäisenä lapsella on oikeus vaikuttaa. Osal lisuudessa erityisen painotettavaa on vastavuo roisuus osapuolten välillä. Parhaassa tilanteessa lapselle muodostuu vastavuoroisuuden ansiosta tuntemus, että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa vallitseviin olosuhteisiin ja että hänen mielipi teensä otetaan päätöksenteossa huomioon. Niin sanottu lapsilähtöisyys on lapsuuden kunnioit tamista ja lapsen persoonallisuuden näkemistä ja arvostamista, ja se onkin yksi lastensuojelun päätavoitteista.

”Lapsuusonrajattuaaika, jolloinihminentörmää useinlapsiluukkoihinja hänelleasetettuihinrajoi hin”

Tällä hetkellä lastensuojelun käytännössä lap sen kanssa työskentelemisen merkitystä ei ole kuitenkaan tarpeeksi selkeästi määritelty. Tapa lähestyä perheitä koskevia ongelmia on muok kautunut hyvin aikuiskeskeiseksi: työskentelyssä pyritään ratkaisemaan ja helpottamaan vanhem muuden haasteita, ja työn vaikutuksen odote taan siirtyvän lapseen ikään kuin vanhemman työn välityksellä. Toisena haasteena on lapsen ja vanhemman erilaiset odotukset työskentelys tä, jolloin osapuolten välillä syntynyt ristiriita tuottaa osaamattomuuden tunteita. Esimerkiksi Helsingin kaupungin perhekuntoutuksessa on huomattu, ettei lasten oikeus osallistua heitä kos kevaan päätöksentekoon toteudu tarpeeksi hyvin jokaisen lapsen kohdalla. Tämä johtuu osittain lasten henkilökohtaisista tarpeista ja ominai suuksista: esimerkiksi äänekkäämpiin lapsiin saatetaan kiinnittää enemmän huomiota kuin hiljaisempiin, jolloin ujomman lapsen tunteita ei oteta tarpeeksi huomioon.

”Osallisuus koostuu oikeudesta

Ruokapöytäkeskustelussa illallisella lähestyi aina se hetki, jolloin lapset häädettiin pois ruokapöy dästä kuuntelemasta aikuisten juttuja. Tätä ennen he puhuivat kieltä, josta minä tai muiden vie raiden lapset emme juuri ymmärtäneet mitään. Halusimme aina kuitenkin pommittaa aikuisia kysymyksillä asioista, joita meidän ei välttämättä edes kuulunut vielä ymmärtää. Me harrastimme keskenämme tärkeilyä. Leikkihuoneessa esitim me vakavia aikuisia, kun keräännyimme sinne ruokapöydästä häädettyinä. Halusimme aina herättää aikuisten huomion sillä, miten fiksuja lopulta olimme. Leikimme aikuisten sanoilla kuten lainanlyhennys ja groteski, joita poimim me ruokapöydästä, mutta emme juuri osanneet käyttää. Lapsuuteen kuuluu tällainen vääristynyt usko omasta tärkeydestä, jota pikkuinen ha luaa todistella oman itsetuntonsa lujittamiseksi. Lapsen oikeus vaikuttaa kehityksensä mukaisissa rajoissa auttaa häntä kantamaan tuota itsetuntoa aikuisuuteen, jos hänen kokemalleen tärkeydelle myös annetaan merkitystä. Tällöin on mahdollis ta antaa esimakua oikeasta elämästä ilman, että maku on ainoastaan kitkerä.

Kivi

Kun osallistuminen on konkreettista toimintaa, osallisuus on subjektiivinen kokemus. Osallis tuimista on usein helpompi lähestyä, sillä lap sen kokemuksen tuottaminen osallisuudesta on vaikeampi tuottaa. On monia syitä, miksi lapsien osallistaminen ei toteudu lain mukaisella tavalla. Yksi näistä on esimerkiksi aikuisen herkisty minen suojelemaan lasta. Aikuinen kokee, että hänellä on pääasiallinen vastuu lapsen turvalli suudesta, eikä lasta haluta vahingoittaa ottamalla hänet mukaan päätöksentekoon, mikä voi olla lapsen mielelle liian karua tai vaikeaa ymmärtää. Tutkimustiedon mukaan lapsen osallistuminen ei kuitenkaan vahingoita lasta, vaan tukee lapsen kasvua (Bell & Wilson 2016: 679, Muukkonen 2013:167,170) jos hänen mielipidettään pyritään aidosti kuulemaan ja hänelle annetaan avoimesti tietoa häntä koskevista asioista.

saada tietoa”

Paula

Tutkijahaastattelu – Lasten oikeudet

VALTONEN

Mitä lasten oikeuksia pidät keskeisimpinä ja miksi?

“Tutkin itse eniten koulumaailmaa: väitöstutki muksessani tutkin kurinpitoa perusopetuksessa ja nyt olen EduRESCUE-nimisessä hankkeessa, jossa tutkitaan pandemian vaikutuksia kouluun ja koulutukseen sekä yritetään lisätä koulujen re silienssiä tulevia haasteiden varalle. Oikeus kou lutukseen onkin minulle ”lempilapsi”. Toisaalta oikeus koulutukseen ei ole irrallinen esimerkiksi osallisuuden oikeudesta tai laajemmin lasten oikeuksista, kuten oikeudesta terveyteen.”

Ovatko lasten oikeudet vuosien saatossa kehitty neet parempaan suuntaan?

“Pitkällä perspektiivillä katsottuna lasten oi keudet ovat kehittyneet parempaan suuntaan. Oikeusjärjestyksessä lähdetään siitä, että lasten oikeuksien sopimus on ratifioitu voimaan lain tasoisena jo kauan aikaa sitten. Kuitenkin vasta viimeisinä vuosina, noin kymmenen vuoden aikana, on noussut lasten oikeudellisen aseman korostaminen käytännössä, esimerkiksi KHO viittaa päätöksissään lasten oikeuksien sopi mukseen. Nykyään ollaan tietoisempia lasten oikeuksista. Tässä mielessä voidaan katsoa lasten oikeuksien kehittyneen parempaan suuntaan.”

Missä olisi vielä kehitettävää?

“Kehitettävää on paljon siinä, että lasten oikeudet otetaan vakavasti. Koulumaailmassa oikeudelli nen osaaminen jää monesti jalkoihin, ja opetta jien oikeudellinen osaaminen perustuu vapaaeh toisten oikeudellisten koulutusten pohjalle. Opetussuunnitelmassa kerrotaan kui tenkin opetussuunnitelman perustuvan lasten oikeuksien sopimukseen. Tästä huolimatta tämä jää usein vain maininnaksi arvopohjatasolle, vaikka se tulisi nähdä velvoittavana lainsäädän tönä.

Lasten näkökulmasta ilmiö näkyy esim. yhden vertaisuusasioiden moniulotteisuuden puut tumisessa, kuten inklusiivisuuskeskustelussa nähdään. Puhutaanko vain siitä, että erityisen tuen tarpeessa olevat lapset opiskelevat samoissa ryhmissä, vai nähdäänkö inklusiivisuus koko naisuudessaan, joka kattaa kaikenlaisen yhden vertaisuuden? Tuntevatko kaikki olonsa tervetul leiksi yhteisöön? Hyvä esimerkki tästä on uskonnonvapauteen liit tyvä keskustelu: Yhdenvertaisuusvaltuutettu oli antanut päiväkodille sakot. Päiväkoti oli järjes tänyt uskonnollista sisältöä sisältävää pakollista toimintaa, jonka pakollisuuden kumosi vasta vanhemman yhteydenoton jälkeen. Siltikään päiväkoti ei ollut järjestänyt uskontokuntaan kuulumattomalle lapselle korvaavaa toimintaa. Tämä on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa on ollut moniulotteisia ongelmia sen kanssa, ettei ymmärretä lasten oikeuksia tai niiden vaikutuk sia, ehkei edes kokonaisvaltaista vastuuta.”

Mikä pitäis muuttua?

“Muutos on alkanut, kun tietoisuus on lisään tynyt lasten oikeuksista. Se muutos on yhteis työn lisäämistä ja tietoisuuden lisäämistä, koska lainsäädäntö ei itsessään tuota muutosta. Kun oikeustiede sekä kasvatustiede tekevät yhteistyötä ja jalkaannutaan paikallistasolle, voidaan saada tällaista muutosta aikaan. Toinen näkökulma muutokseen on perusopetuk sen valvonta. Koulumaailman voi tässä mielessä hahmottaa julkishallinnollisessa kokonaisuudes sa ikään kuin omana saarekkeenaan. Sote-puo lella valvontaviranomaisia ovat mm. Valvira sekä aluehallintovirasto. Vastaava valvonta kou lumaailmassa on hyvin olematonta. Kanteluita voi tehdä, mutta viranomaisaloitteinen valvonta puuttuu kokonaan.”

“Olisi äärimmäisen tärkeää rakentaa siltoja laino pillisten asiantuntijoiden ja kasvatusalan am mattilaisten välille. Se on myös mitä itse haluan työlläni tehdä. Yhteistyön avulla koulumaailmas sa olisi helpompi tunnistaa, mikä on oikeudelli sesti velvoittavaa ja miksi pitäisi pohtia oikeudel lisia kysymyksiä. Silloin vältettäisiin paremmin ajattelua, jossa oikeuksiin liittyvät kysymykset nähdään ylimääräisinä tai rasittavina. Olisi tärkeää miettiä, miten oikeudellista tietoa esitetään ymmärrystä lisäävästi. Että lapsi tu lee kouluun aina omine perusoikeuksineen, ja ne oikeudet vaikuttavat koulussakin ihan joka tilanteessa. Näin lisättäisiin myös keinoja purkaa ja käsitellä hankalia tilanteita sekä mahdollistet taisiin opettajien ja oppilaiden rajojen parempi tunnistaminen.”

Kuinka hyvin Lapsen oikeuksien sopimus toteu tuu Suomessa?

“Riippuu tosi paljon tahosta. Arvioisin sen sosiaalihuollon ja lastensuojelun puolella toteu tuvan jo paremmin. Tämän huomaa siitä, miten lainsäädäntö on kirjoitettu: on avattu paremmin, mitä lapsen edulla tarkoitetaan, jos verrataan esim. perusopetuslakiin. Tietenkään tämä ei suoraan tarkoita, että kaikkialla lastensuojelussa ymmärrettäisiin näitä oikeuksia.”

Suurimpia haasteita?

“Se sama haaste, joka nähtiin koronapandemian aikana: valmiiksi haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten oikeudet heikentyvät tällaisissa kriiseissä ensimmäisinä. Tiedetään, että haavoit tuvassa asemassa olevien oikeuksia turvataan hitaammin normaaliaikana sekä, että kriisin tullessa heidän oikeuksiaan rajoitetaan enemmän kuin muiden oikeuksia. Tulee huomioida, ettei tämä koske pelkästään lapsia. Onkin hyvä miet tiä, miten näin ei tapahtuisi jatkossa.”

Mitä oikeustieteen opiskelijat voisivat tehdä?

“Minkälaista työtä tulee sitten tekemäänkään, tulee usein kohtaamaan lasten oikeuksiin liitty viä asioita. On hyvä olla tietoinen, mikä lapsen oikeudellinen asema on ja mitä lapsen oikeuksia on. Toisaalta itseäni on helpottanut keskustelu yhteyksien luominen ja muiden tieteenalojen ymmärtäminen. Miten pitää huolta siitä, että näkee muun maailman näkökulmia? Mihin on kaan suuntautumassa, on hyvä tarkastella mui den tieteenalojen antia suhteessa oman alansa tietoon. Kun omaa ajatteluaan saa kokonaisval taisemmaksi, pystyy paremmin huomaamaan lainsäädännön puutteita ja asioita, joita tarvitsisi tehdä.”

Matias Muhli

Mitä me voimme tehdä?

Haastateltava Virve Valtonen toimii oikeustieteen projektitutkijana Turun yliopis tossa ja on mukana monitieteisessä EduRESCUE-hankkeessa, jonka keskeinen ta voite on lisätä koulujen selviytymiskykyä kriiseistä. Voit lukea lisää mielenkiintoista tietoa hankkeesta sen kotisivuilta: edurescue.fi. Haastattelussa esiin nousseesta tapauksesta, jossa päiväkoti syrji uskontokuntaan kuulumatonta lasta, ja tapauksen oikeudellisista perusteista sekä muista yhdenver taisuuteen liittyvästä voit lukea lisää yhdenvertaisuusvaltuutetun sivuilta: syrjinta.fi

Joulutunnelmia –lapsuusmuistoja ja jouluperinteitä

”Joulukuusen hakeminen torilta ja tiernapojat. Joulusauna ja vihta. Kinkkua, suklaata ja mätiä jokaisella aterialla.”

”Kävimme aina pienenä katsomassa Aleksanterinkadun jouluvaloja, kun tulimme viettämään joulua Helsinkiin. Samalla kävimme valitsemassa siskoni kanssa kumpikin yhden joulupallon kuuseen. Niitä on ihana nykyään katsella, kun muistelee samalla aikaisempia jouluja.”

“Pienenä oli aina joulupuuroa mummolassa. Joka vuosi sain mantelin :)”

”Aamusaunalla lähtee jouluaatto parhaiten käyntiin”

”Katsomme jouluaattona aina Lumiukko-elokuvan koko per heen voimin”

” Äitin, Isän ja sisarusten kanssa lautapelien pelaaminen illalla lahjojen jälkeen samalla lahjasuklaista nauttien.”

” Lapsena kävimme aina jouluaatto na pulkkamäessä. Sen jälkeen joulupuuro ja joulusauna mummo lassa <3”

” Joulupäivänä katotaan aina Rakkautta vain <33”

Ota

KUVAGALLERIA