Oikeudelliset toimet kalojen pelastamiseksi

Oikeudelliset toimet kalojen pelastamiseksi

Minna Vuoteenaho

ELSA News haastatteli Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan ympäristöoikeuden professoria ja dekaania Anne Kumpulaa oikeudellisista toimista, joita Suomessa ja maailmalla tehdään kalojen elinolojen parantamiseksi. Yksi merkittävä vesiekosysteemien kohtaama uhka on muoviroska. Ongelmaan on vastattu Euroopan unionissa kiertotalouspakettiin liittyvässä muovistrategiassa, jonka mukainen kertakäyttömuovien kielto on tullut voimaan tänä vuonna. Kumpulan mukaan kielto on merkityksellinen, koska se kohdistuu juuri suurimpaan yksittäiseen meristä löytyvään tuoteryhmään. EU kohdistaa myös eräiden muovia sisältävien tuotteiden valmistajille ja maahantuojille velvollisuuden osallistua tuotteidensa jätteenkeruusta aiheutuviin kustannuksiin, minkä toivotaan johtavan muovituotteiden tuottamisen välttämiseen.

Kumpula toteaa kertakäyttömuovin kieltävän SUP-direktiivin–lyhenne sanoista single-use plastic–olevan säädöksenä melko vaikeaselkoinen ja kansallisen täytäntöönpanon tulevan olevan vaativaa. ”Tämä on kuitenkin tärkeä ensimmäinen askel. Eurooppalaisesta näkökulmasta olisi äärimmäisen tärkeää saada aikaan kansainvälinen muoviroskasopimus, jossa asetettaisiin selkeät tavoitteet muovin käytön rajoittamiseksi ja kierrätyksen merkittäväksi lisäämiseksi. Tavoitteena tulisi olla kaiken käytetyn muovin kerääminen kierrätykseen”, kertoo Kumpula.

Kansainvälisesti merten muoviongelma on valtava. Vaikka kansainvälistä sopimusta on pyritty saamaan aikaan, neuvottelut ovat edelleen tuloksettomia. Kumpulan toteaa samalla, että tällä hetkellä on lukuisia valtioiden ja yksityisten tahojen toteuttamia hankkeita, joiden avulla ongelmaa pyritään ottamaan haltuun. Hänen mukaansa ”ongelma on tunnustettu ja se antaa toiveen siitä, että myös kansainvälisin toimiin ryhdytään”. Suomi tunnetaan puhtaiden vesien mallimaana. Kysyimme professori Kumpulalta, onko hänen mielestään Suomen ympäristölainsäädännöstä vesien puhtauteen liittyviä kohtia, joissa on parantamisen varaa. Kumpulan mukaan Suomen vesistöissä on tapahtunut myönteisiä muutoksia, mihin on myötävaikuttanut tiukentunut ympäristölainsäädäntö ja puhdistusteknologian kehitys: valtaosa Suomen vesistöissä ovat hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Vesien kemiallisessa tilassa on korjattavaa, sillä esimerkiksi kivihiilen käytöstä johtuva suuri elohopean heikentää sen laatua.

”Eurooppalaisesta näkökulmasta olisi äärimmäisen tärkeää saada aikaan kansainvälinen muoviroskasopimus, jossa asetettaisiin selkeät tavoitteet muovin käytön rajoittamiseksi ja kierrätyksen merkittäväksi lisäämiseksi. Tavoitteena tulisi olla kaiken käytetyn muovin kerääminen kierrätykseen.

Kun kyse on Suomen vesistöistä, puheeksi on otettava Itämeri. Kumpulan mukaan Itämeren suurin ongelma on rehevöityminen, joka johtuu valtaosin maatalouden aiheuttamasta typpi- ja fosforikuormituksesta. ”Itämeren tulevaisuus on tiiviisti kytköksissä ilmastonmuutokseen”, hän toteaa. Kumpula korostaa, että ilmastonmuutoksen torjunta on myös Itämeren suojelun kannalta elintärkeää, sillä siitä johtuvat lisääntyvät sademäärät ja meriveden lämpeneminen aiheuttavat vuorostaan lisää ravinnevalumia ja leviä. Myös kestämätön kalastus uhkaa kalakantojen säilyvyyttä. ”Aluksi on todettava, että EU:n yhteinen kalastuspolitiikka on ollut epäonnistunutta”, sanoo Kumpula. Professorin mukaan jäsenvaltioille myönnetyt kalastuskiintiöt ovat ylittäneet tieteellisen arvion kalakantojen kestokyvystä, ja esimerkiksi Välimeren kalakannoista 90 prosenttia on ylikalastettu. Unionin uuden kalastuspolitiikan lähtökohta on ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä kalatalous. ”Tavoitteena on, että ylikalastus lopetetaan kaikilla alueilla eivätkä jäsenmaat eivät voi enää asettaa kiintiöitä, jotka ovat kestämättömällä tasolla”, toteaa Kumpula. Kestävää enimmäistuotantoa tukevat monivuotiset hoitosuunnitelmat ja kalakantojen elvyttämissuunnitelmat. Kalastuspolitiikan uusiin keinoihin kuuluu myös kalan poisheittokielto, joka velvoittaa tuomaan kaiken saaliin maihin ja laskemaan sen mukaan kiintiöön. Lisäksi EU:n solmimissa kalastussopimuksissa on huomioitava maiden paikallisyhteisöjen edut ja ihmisoikeudet siten, että kahdenvälisten sopimusten kumppanit saavat rahallisen korvauksen EU-maiden alusten kalastaessa niiden vesillä. Kumpulainen katsoo, että vuonna 2013 hyväksytty unionin yhteinen kalastuspolitiikka on edistysaskel oikeaan suuntaan ja se sisältää muutoksen mahdollistavia elementtejä. ”Euroopan ympäristökes-

kuksen kesäkuussa 2020 julkaiseman raportin mukaan Euroopan merillä on aiempaa enemmän uhkia, muun muassa meren luonnonvarojen ylihyödyntäminen, saasteet ja ilmastonmuutos. Tämän surullisen tosiasian kääntöpuolena on se, että me tiedämme aiempaa paremmin meriin kohdistuvat uhat ja ymmärrämme erilaisten tekijöiden yhteisvaikutukset.

Anne Kumpula on Turun yliopiston ympäristöoikeuden professori. Professori Kumpulan tutkimusintressit kohdistuvat ympäristöoikeudelliseen päätöksentekoon ja erityisesti yleisön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiseen ympäristöllisessä päätöksenteossa.

Tässä artikkelissa on käsitelty monia kalakantojen moninaisuutta ja suojelua uhkaavia tekijöitä. Kysyimmekin Kumpulalta, mikä on hänen mielestään positiivisin asia, joka on tapahtunut vesiekosysteemien suojelussa viime vuosina. ”Euroopan ympäristökeskuksen kesäkuussa 2020 julkaiseman raportin mukaan Euroopan merillä on aiempaa enemmän uhkia, muun muassa meren luonnonvarojen ylihyödyntäminen, saasteet ja ilmastonmuutos”, toteaa professori Kumpula. ”Tämän surullisen tosiasian kääntöpuolena on se, että me tiedämme aiempaa paremmin meriin kohdistuvat uhat ja ymmärrämme erilaisten tekijöiden yhteisvaikutukset”, hän jatkaa. Kumpulan mukaan meillä on välineitä muuttaa kehityksen kulkua ja meillä on myös näyttöä siitä, että muutosta voidaan saada aikaan: ”Positiivista on, että merten suojelu on noussut alueellisesti, kansallisesti ja Euroopan unionin tasolla merkitykselliseksi asiaksi ja suojelun välttämättömyys on tunnustettu”.