Suositukset vaatien ero- ja huoltoriitojen työkäytäntöjen kehittämiseksi

Vaativat ero- ja huolto­riidat eri hallinnonalojen tilastoissa ja työkäytänteissä SELVITYS

SUSANNA RAUTIO, JOHANNA VAITOMAA JA HELI KORPIPÄÄ Turvassa-hanke 2019–2021 | Ensi- ja turvakotien liitto

1

Vaativat ero- ja huoltoriidat eri hallinnonalojen tilastoissa ja työkäytänteissä SELVITYS Kirjoittajat Susanna Rautio, Johanna Vaitomaa ja Heli Korpipää.

Kielenhuolto Taina Ruottinen, Sanataika ky.

Taitto HannaHau ISBN 978-952-7431-11-5 (pdf) Ensi- ja turvakotien liitto ry (2021).

Sisällysluettelo SUOSITUKSET _____________________________________________________________ 4 1 JOHDANTO _____________________________________________________________ 8 2 SELVITYKSEN TAVOITE JA TOTEUTUS____________________________________ 9 3 VAATIVAN ERO- JA HUOLTORIIDAN MÄÄRITELMÄ________________________10 4 TILASTO- JA ASIANTUNTIJATIETOA VAATIVISTA EROISTA ________________12 4.1 Vahvistetut sopimukset lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta.....12 4.2 Olosuhdeselvitykset................................................................................................. 13 4.3 Tuomioistuinten tilastot ..........................................................................................14 4.4 Poliisin tilastot .........................................................................................................14 4.5 Lastensuojelun tilastot............................................................................................. 15 4.6 Oikeuspsykologian ja -psykiatrian tilastot...............................................................16 4.7 Lasten- ja nuorisopsykiatrian tilastot.......................................................................16 4.8 Kasvatus- ja perheneuvonnan tilastot ....................................................................16 4.9 Muut toimijat ...........................................................................................................16 5 NYKYTILANTEEN KUVAUS______________________________________________17 5.1 5.2 5.3 5.4 5.5 5.6 5.7

Ammattilaisten erilaisista tehtävistä ...................................................................... 17 Vanhemmille tarjottava apu.....................................................................................18 Palvelujärjestelmän haasteista ................................................................................19 Saako lapsi apua vanhempien huoltoriidan aikana? ............................................. 20 Saako huoltaja estää lapselta avun saannin?......................................................... 22 Huoltoriitojen työllistävyys..................................................................................... 22 Erilaisten erotilanteiden ja riskien tunnistamisesta ..............................................23

6 AMMATTILAISTEN YHTEISTYÖSTÄ_______________________________________24 6.1 Tiedonkulusta...........................................................................................................25 6.2 Yhteistyön käytännöistä ......................................................................................... 26 6.3 Haastavat erot -työryhmät ja verkostot osana ero- ja huoltoriitatyöskentelyä...... 28 6.4 Osaamis- ja tukikeskukset, OT-keskukset ............................................................. 29 7 JOHTOPÄÄTÖKSET_____________________________________________________31 7.1 Tilasto- ja asiantuntijatieto vaativista eroista.......................................................... 31 7.2 Vaativien erojen nykytila ..........................................................................................32 LÄHDELUETTELO _________________________________________________________35

SUOSITUKSET Tämän selvityksen pohjalta laadittiin 10 suositusta vaativien ero- ja huoltoriitojen parissa työskentelevien ammattilaisten työkäytäntöjen kehittämiseksi.

ENSI- JA TURVAKOTIEN LIITON SUOSITUKSET VAATIVIEN ERO- JA HUOLTORIITOJEN TYÖKÄYTÄNTÖJEN KEHITTÄMISEKSI Vuosittain noin 40 000 lapsen vanhemmat eroavat. Suurin osa vanhemmista pystyy ottamaan lapsen edun huomioon sovinnollisesti, mutta noin 10 prosentissa erotilanteista vanhemmat alkavat riidellä lapsistaan niin, että kiistasta tulee repivä ja se pitkittyy. Turvassa-hankkeessa (2019–2021) tehdyn tiedonkeruun pohjalta on laadittu kymmenen suositusta vaativien ero- ja huoltoriitojen parissa työskenteleville ammattilaisille ja päättäjille työkäytäntöjen kehittämiseksi.

1

On turvattava lapsen etu ja hänen oikeutensa tulla kuulluksi ja autetuksi

Lapselle on turvattava mahdollisuus yksilölliseen tukeen ero- ja huoltoriitojen aikana. Lapsi tarvitsee hänelle nimetyn oman, pitkäaikaisen työntekijän, ei pikaisesti tehtyjä arvioita eri tahoilta. Lapselle on mahdollistettava omien näkemystensä ilmaiseminen turvallisesti ja annettava riittävästi tukea, niin että hänen osallisuus- ja suojeluoikeutensa toteutuvat. Lapselle on tarjottava hänen tarpeisiinsa vastaavaa apua huoltoriidasta huolimatta. Eroauttamisen toimintamallien kehittäminen lapsilähtöisemmiksi edistää lasten kuulluksi tulemista ja osallisuutta. Työskentely ei saa olla puolueetonta, vaan työskentelyn lähtökohtana on oltava lapsen puolelle asettuminen.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijän roolia prosessinjohtajana tulee selkiyttää korkean konfliktin ja korkean riskin erotilanteissa lapsen edun turvaamiseksi.

Lapsen ja vanhempien suhdetta on tuettava lapsen turvallisuuden huomioivalla tavalla prosessin aikana.

2

Moniammatillinen, systemaattinen riskien arviointi tulee ottaa osaksi sosiaalija terveydenhuollon ammattilaisten ja poliisin työskentelyä

Ammattilaisten kykyä arvioida riskejä ja tunnistaa korkean konfliktin ja riskin erotilanteet tulee vahvistaa, jotta lapsen oikeudet toteutuvat lain edellyttämällä tavalla. Riskinarviointi tulee tehdä moniammatillisesti ja lapsen näkökulmasta, ja siinä on huomioitava lapsen ja vanhemman turvallisuus.

Tunnistettujen riskien pohjalta muodostuu yhteinen tilannekuva, joka parhaimmillaan ehkäisee ammattilaisten asettumista jonkun osapuolen kannalle ja selkiyttää ammattilaisten vastuuta. Tilannekuvan perusteella rakennetaan työsuunnitelma ja turvasuunnitelma riskien minimoimiseksi. Moni­ ammatillinen riskinarviointi voi ehkäistä konfliktien tai väkivallan pitkittymistä ja jopa lapsi- ja perhesurmia.

Lähisuhdeväkivallan kartoituksen apuna suosittelemme käyttämään moniammatillista vakavan parisuhdeväkivallan riskinarvioinnin ja uhrin auttamisen MARAK-menetelmää. Lisäksi suosittelemme käyttämään Turvassa-hankkeen seulontalomaketta, jolla varmistetaan lapsinäkökulmainen ja moniammatillinen riskinarviointi erotilanteessa. Ensi- ja turvakotien liitto tarjoaa koulutusta seulontalomakkeen käyttöönottamisen tueksi.

3

Eroaville vanhemmille, uusperheille ja heidän lapsilleen tulee turvata riittävät ja oikein kohdennetut palvelut

Jos on tiedossa, että lapsiperheessä on psykososiaalisia haasteita, vanhempien eroon tulee reagoida nopeasti. Vanhemmille tulisi tarjota akuuttia kriisitukea erotilanteeseen (puhelimitse, etä- tai lähitapaamisena), ja heidät pitäisi ohjata moniammatilliseen palvelutarpeen arviointiin. Haastavien erotilanteiden ja riskitekijöiden tunnistaminen ajoissa ehkäisee konfliktien eskaloitumista. Lapsia ja vanhempia tulee auttaa yhtä aikaa ja moniammatillisesti, ja ammattilaisten tulee sopia työnjaosta ja vastuukysymyksistä.

Tarvitaan rakenteisiin tuotu, moniammatilliseen yhteistyöhön pohjautuva työtapa, joka turvaa lapsiperheiden avunsaannin kaikkein vaativimmissa erotilanteissa. Palvelupolkuja tulee kehittää vastaamaan paremmin eroavien vanhempien ja heidän lastensa tarpeita. Eronneille vanhemmille tarvitaan aiempaa vahvempaa psykososiaalista tukea, ohjausta ja neuvontaa, ja myös järjestöjen ja kuntien yhteistyötä on lisättävä.

Vanhemmille ja lapsille tulee tarjota tukea eroprosessin eri vaiheisiin, myös tehtyjen päätösten noudattamiseen ja niiden kanssa elämiseen. Kaiken kaikkiaan eroauttamiseen liittyvien palvelujen kehittämiselle on tarvetta, jotta ne vastaisivat parhaalla mahdollisella tavalla kaikkien osapuolten tarpeisiin.

4

Vanhemmat tulee ohjata vanhemmuus­ työskentelyyn ennen huoltoriita­ oikeudenkäyntiä

Vanhemmuutta on tärkeää tukea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Vanhemmille tulee eron aikana tarjota aktiivisesti mahdollisuutta vanhemmuustyöskentelyyn. Väkivallan ja vainon tilanteissa ei pyritä lisäämään vanhempien yhteistyötä tai yhteydenpitoa, vaan varmistetaan lapsille ja väkivaltaa kokeneelle vanhemmalle turvallinen ja ennakoitava elämä. Jos perheessä on ollut väkivaltaa tai vainoa, väkivallan tekijää on ohjattava väkivallattomaan vanhemmuuteen. Väkivaltaa kokeneelle tulee laatia turvasuunnitelma ja varmistaa riittävä tuki väkivaltakokemuksista selviytymiseen, ja hänelle on annettava tukea myös vanhemmuuteen ja lapsen suojaamiseen. Työskentely on pitkäkestoista, ja työskentelyn tavoitteena on tilanteen muuttuminen lasten kannalta turvallisempaan suuntaan.

Muutokseen tähtäävässä erovanhemmuustyöskentelyssä on traumatietoinen ja psykoedukatiivinen työote, jolla lisätään vanhempien ymmärrystä oman toimintansa ja konfliktien vahingollisesta vaikutuksesta lapseen. Työskentelyssä vahvistetaan vanhempien mentalisaatio- ja tunnesäätelyn taitoja sekä tuetaan turvallisen rinnakkaisvanhemmuuden rakentamista tilanteissa, joissa yhteistyövanhemmuudelle ei ole edellytyksiä. Vanhemmuustyöskentely tulisi liittää osaksi huoltoriitaprosessia niin, että vanhemmat velvoitetaan työskentelyyn ennen oikeusprosessia. Näin voidaan vahvistaa lapsen asemaa ja ehkäistä oikeusriitojen pitkittymistä ja uusiutumista.

5

Varmistetaan huolto­riidan viivytyksetön käsittely tuomioistuimessa ja kehitetään tuomio­ istuinten toimintaa ja yhteistyötä sosiaali­ toimen kanssa

Huoltoriita tulee käsitellä tuomioistuimessa viivytyksettä, ja uudelleen käsittelylle tulee olla erityiset perusteet. Huoltoriidan ratkaisuissa tulee taata lapsen turvallisuus ja etu. Mikäli lapsi on kokenut laiminlyöntiä tai väkivaltaa tai joutunut todistamaan väkivaltaa, tulee lapsen etu ja nämä kokemukset erityisesti huomioida sopimusten laadinnassa ja lasta koskevassa päätöksenteossa.

Myös Suomea velvoittavan Istanbulin sopimuksen artiklan 31 ”Huoltajuus, tapaamisoikeudet ja turvallisuus” mukaan lainsäädännöllä tai muilla toimilla on varmistettava, että lasten huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista päätettäessä otetaan huomioon tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat väkivaltatapaukset ja että tapaamis- tai huoltajuusoikeuksien käyttäminen ei vaaranna uhrin tai lasten oikeuksia ja turvallisuutta. On tärkeä tunnistaa lapsen edun vaarantuminen hänen joutuessaan todistamaan läheiseen ihmiseen kohdistuvaa väkivaltaa. Huoltajuutta ja tapaamisoikeuksia rajoitetaan, jos se on perusteltua lapsen turvallisuuden ja edun takaamiseksi.

Yhteistyötä tarvitaan myös oikeuslaitoksen sisällä. Esimerkiksi tiedon lähestymiskiellon määräämisestä pitäisi tulla mahdollisimman samanaikaisesti kaikille huoltoasian käsittelijöille. Lisäksi on kehitettävä tuomioistuimen ja sosiaalitoimen yhteistyörakenteita (olosuhde)selvitystyöskentelyssä, sujuvoitettava tiedonkulkua ja luotava yhteistyökäytäntöjä selvitystyöskentelyyn.

6 7

Lasten ja perheiden kanssa työskentelevillä ammattilaisilla tulee olla riittävät resurssit ja koulutusta vaativiin erotilanteisiin

Tiedonkulun esteet tulee poistaa

Jotta vaativissa ero- ja huoltoriitatilanteissa olevia perheitä voidaan auttaa, eri alojen ammattilaisilla tulee olla aiheesta riittävästi tietoa ja erityisosaamista.

Jotta auttamistoimet osataan kohdentaa oikein, on vahvistettava ammattilaisten kykyä tunnistaa riskit, kokeilla uusia työtapoja ja tehdä yhteistyötä vaativissa erotilanteissa. Tämän vuoksi tulisi kartoittaa ammattilaisten osaamistarpeet ja luoda rakenne säännöllisille moniammatillisille koulutuksille.

Riittävän pitkäkestoinen tukeminen edellyttää resurssien lisäämistä vaativaan erotyöhön ja selkeytystä siihen, kenen vastuulle vaativat ero- ja huoltoriidat kuuluvat.

Ammattilaisten tulee tietää, kuka saa antaa tietoja, mitä tietoja ja kenelle.

Toimintakäytäntöjen ja lainsäädännön reunaehtojen tunteminen ja yhteensovittaminen on olennaista tietojenvaihdossa.

Jotta ongelmiin pystytään puuttumaan varhaisessa vaiheessa ja apu osataan koordinoida hyvin, on tunnettava eroperheen kanssa työskentelevät tahot ja tiedettävä, minne eroperheen jäsenet voi ohjata saamaan apua. Mikäli tieto ammattilaisten välillä ei kulje, on vaarana, että eroperheen jäsenten kanssa työskentelevät kuulevat erosta vain esimerkiksi yhden puolen ja pahimmassa tapauksessa eskaloivat toiminnallaan tahattomasti konfliktia. Tietojenvaihto auttaa esimerkiksi eri muodoissa esiintyvän väkivallan ja muiden riskien tunnistamisessa ja avun saamisen varmistamisessa.

Lapsen edun ja turvallisuuden varmistamiseen tarvitaan moniammatillista yhteistyötä sekä toimivaa tiedonkulkua eroperheen kanssa toimivien ammattilaisten välillä. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää eri tietojärjestelmiä käyttävien organisaatioiden tiedonkulkuun. Yksi ratkaisu tähän on Haastavat erot -työryhmä (ks. suositus 8).

8 9

Moniammatillisia Haastavat erot -työryhmiä tulee perustaa jokaiselle hyvinvointialueelle

Monitieteistä tutkimusta vaativista eroista tulee lisätä ja tilastointia kehittää

10

Luodaan rakenteet Osaamis- ja tukikeskuksille (OT-keskukset)

Haastavat erot -työryhmä tarjoaa moniammatillista tukea ja konsultaatiota eroperheiden kanssa työskentelyyn yli hallintorajojen. Työryhmä luo rakenteen moniammatilliselle yhteistyölle, ratkaisee tiedonkulun ja yhteistyön ongelmia sekä antaa asiakastyöhön toimenpidesuosituksia. Moniammatillinen työryhmä helpottaa riskinarviointia, korkean konfliktin ja korkean riskin erotilanteiden tunnistamista, yhteisten suunnitelmien tekemistä ja vastuiden selkiyttämistä. Työryhmien sisäinen kriittinen arviointi on otettava osaksi niiden työtä.

Vaativista erotilanteista tarvitaan lisää monitieteistä tutkimusta. Pirstaleinen tieto on koottava yhteen, ja tilastointikäytäntöjä on kehitettävä, jotta ero- ja huoltoriitojen määristä voidaan saada tilastotietoja. Erillistä tilastointia varten tarvitaan yleisesti hyväksytty määritelmä vaativasta ero- ja huoltoriidasta, ja kirjausta tekevän ammattilaisen pitää myös tunnistaa ne.

Vaativat erot edellyttävät OT-keskustasoista monitieteistä ja monitoimijaista organisoitumista. Valmisteilla oleviin Osaamis- ja tukikeskuksiin tulee luoda konsultaatiorakenteet, joiden avulla tuetaan perus- ja erityistason työtä vaativissa erotilanteissa. OT-keskusverkoston tarkoitus on tukea erityisen vaikeiden kysymysten ratkaisemista siellä, missä asiakkaita muutenkin kohdataan ja haasteet ilmenevät. OT-keskuksella on luonteva rooli ammattilaisten kouluttajana, vaativien erotilanteiden konsultoinnissa ja tutkimustietoon perustuvien työkäytäntöjen jakamisessa ja jalkauttamisessa. Järjestöissä oleva vaativiin eroihin liittyvä erityisosaaminen tulee integroida osaksi OT-keskus- ja konsultaatiorakennetta, ja sille on varmistettava resurssit. (Ks. myös Halila ym. 2021, 2019.)

1 JOHDANTO Vuosittain noin 40 000 lasta on tilanteessa, jossa hänen vanhempansa eroavat ja sopivat lapsen asumisesta, huoltajuudesta, tapaamisoikeudesta ja elatuksesta (tämä luku pitää sisällään myös uusittavat sopimukset). Suurin osa vanhemmista pystyy ottamaan lapsen edun huomioon erossa sovinnollisesti. Osalla perheistä – arviolta reilun 1 500 lapsen vanhemmilla – eroon liittyy vakavia konflikteja, pitkittynyt huoltoriita, vieraannuttamista, väkivaltaa tai vainoa. Näihin eroihin liittyy lapsen kasvua, kehitystä ja turvallisuutta vakavasti vaarantavia tekijöitä, pahimmillaan lapsikaappauksen tai perhesurman riski.

Myös auttajille tilanne on vaikea. Eroperheen aikuisten ja lasten kanssa työskentelevät monet tahot, esimerkiksi lastenvalvoja, lastensuojelu, perheneuvola, terveydenhuolto, oikeuslaitos ja mahdollisesti poliisi.

Ammattilaisten voi olla haastavaa tunnistaa vaativat erotilanteet ja niiden vaarat. He joutuvat arvioimaan ja ratkaisemaan erittäin vaikeita, riskejä sisältäviä tilanteita ilman, että heillä on siihen riittäviä työvälineitä tai tukiverkostoja.

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta painottaa lapsen oikeutta läheisiin ihmissuhteisiin eron jälkeen sekä oikeutta suojeluun väkivallalta. Laissa korostetaan myös vanhempien yhteistoimintaa sekä lapsen osallisuutta ja kuulemista. Sama velvoite on kansainvälisissä sopimuksissa. Lapsella on vanhempien erotessa oikeus tulla kuulluksi, säilyttää hänelle tärkeät ihmissuhteet ja olla turvassa.1

8

1 LHL 361/1983, 190/2019, YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista, 60/1991, Istanbulin sopimus, 53/2015

!

NYKYTILAN HAASTEET:​ • ilmiö on kompleksinen ja monimutkainen • ilmiötä ei tunnisteta riittävästi • palvelujärjestelmä on pirstaleinen​ • ammattilaiset ovat keinottomia, eikä heillä ole riittäviä tukiverkostoja • eroperheitä siirretään ammattilaiselta toiselle, kukaan ei kanna kokonaisvastuuta • käytössä ei ole toimivia auttamisen työkäytäntöjä​ • moniammatillinen yhteistyö ei toimi

Auttamiskäytännöissä lapsen ääni ei tule aina riittävästi kuulluksi, ja työntekijät tarvitsevat uusia työtapoja lasten ja vanhempien kanssa työskentelyyn. Pitkittynyt huolto­riitakierre voi kestää vuosikausia, ja usein se estää avun saamisen perhepalveluista. Olosuhdeselvityksissä ja oikeuskäytännöissä eri osapuolten tulkinnat voivat olla ristiriitaisia ja lapsen etu vaikeasti todennettavissa. Poissulkemisen toimintakulttuurissa kokonaiskuvaa ei muodostu kenellekään toimijalle. Tämä vaarantaa lapsen oikeudet ja turvallisuuden. Tarvitaan eri hallinnonalojen yhteistyötä, uusia moniammatillisia työtapoja sekä yhteisiä riskiarvioinnin välineitä.

Ensi- ja turvakotien liiton Turvassa-hankkeessa (2019– 2021) kehitettiin moniammatillista, lapsen etua toteuttavaa osaamista ja yhteistyökäytäntöjä korkean konfliktin ja korkean riskin erotilanteisiin ja pitkittyneisiin huolto- ja tapaamisriitoihin. Hankkeessa 1. kehitettiin työmalleja ja -käytäntöjä lasten tukemiseen ja lapsen aseman ja osallisuuden vahvistamiseen 2. luotiin lapsen ja vanhemman turvallisuuden varmistamiseksi käytettävä moniammatillinen väline riskien arviointiin 3. kehitettiin turvallisia ja lapsen edun mukaisia tapaamiskäytäntöjä ja muutokseen tähtäävä vanhemmuustyöskentelyn malli 4. kehitettiin moniammatillista yhteistyötä.

Hankkeen tavoitteena on verkottaa järjestöjen erityisosaaminen rakenteilla oleviin osaamis- ja tukikeskuksiin, OT-keskuksiin.

Turvassa-hankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa nykytilanteesta, jotta eri tahot ymmärtäisivät paremmin konfliktoituneisiin erotilanteisiin liittyviä tekijöitä. Se, mitä eri ammattiryhmät ja organisaatiot tarkoittavat vakavilla ero- tai huoltoriidoilla, vaihtelee ja siksi tarvitaankin yhteinen ymmärrys ja käsitteen määrittely.

Osana kehittämistyötä on kerätty ja koottu yhteen pirstaleista tietoa vaativista erotilanteista paremman tietopohjan ja ymmärryksen saamiseksi ilmiöstä, sen dynamiikasta ja eri organisaatioiden toimintatavoista sekä yhteistyökäytännöistä. Selvityksen tavoitteena on kuvata vaativien ero- ja huoltoriitojen nykytilannetta eri hallinnonalojen tilastoissa ja työkäytännöissä sekä koota tilanteesta tehtyjä havaintoja.

2 SELVITYKSEN TAVOITE JA TOTEUTUS Tiedonkeruussa haettiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

• Miten vaativat ero- ja huoltoriitatilanteet näkyvät tilastoissa?

• Millaisia työkäytäntöjä eri hallinnonaloilla on?

• Millaista yhteistyötä tehdään ja

minkä tahojen kanssa?

• Kuinka paljon eri seutukunnissa on moniammatillisia (vaativan eroauttamisen) työryhmiä ja millainen on työryhmän toimintapa?

• Millä tavalla tieto kulkee ja miten tietoja vaihdetaan ammattilaisten välillä?

• Mitä kehittämistarpeita ammattilaisilla on?

Selvitystä varten haastateltiin eri hallinnonalojen asiantuntijoita, jotka työskentelevät eroperheiden kanssa ja joilla on tiedon tuottajina keskeistä tietoa aihepiiristä.

Osa asiantuntijoista lähetti vastauksia kyselyyn sähköpostitse. Osassa haastatteluista oli useampi kuin yksi vastaaja. Haastateltavia oli yhteensä 43 henkilöä.

Haastateltavat olivat seuraavilta tahoilta;

• Tuomioistuinvirasto (1) • käräjäoikeus (1) • lastensuojelu (2) • Poliisihallitus (1) • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2) • oikeuspsykologian/oikeuspsykiatrian yksikkö (2) • HUS Lasten- ja nuortenpsykiatria (2) • asianajajat (1) • Opetushallitus (3) • perheoikeudelliset yksiköt (8) • Syyttäjälaitos (1) • Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset ja muut eropalveluja tuottavat järjestötoimijat

Lisäksi haastateltavilta on saatu tilastotietoja sähköpostilla. Haastatteluista ja kyselyistä on tehty selvityksen teemojen mukainen sisällöllinen analyysi, ja selvityksen eri kohdissa on myös viitattu haastateltuihin nimettömästi merkitsemällä sulkuihin numeroidut koodit, esimerkiksi (H1).

9

Tietoa saatiin myös hankkeessa vuonna 2020 järjestettyjen kahden webinaarin asiantuntijapuheenvuoroista ja keskusteluista viestiseinällä. Webinaareihin osallistui yhteensä 5 860 ammattilaista. Tilastotietoja on kerätty myös Internetin asiantuntijasivustoilta.

Tiedonkeruuta täydennettiin pääkaupungin erovaikuttajaverkoston ryhmäkeskustelun tuloksilla. Tilaisuuteen osallistui pääkaupunkiseudulla toimivia, eropalveluja tuottavien järjestöjen työntekijöitä seuraavista järjestöistä; Barnavårdsföreningen, Eläkeliitto, Familia ry., Miessakit ry., Parisuhdekeskus Kataja ry., Sininauhaliitto, Suomen Kasper ry. ja Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry.

3 VAATIVAN ERO- JA HUOLTORIIDAN MÄÄRITELMÄ Huoltoriita-termiä käytetään usein yleisnimityksenä lapsen huoltoa, asumista ja/tai tapaamisia koskevalle oikeudenkäynnille, johon voi liittyä myös lapsen elatuksesta päättäminen. Huoltoriita-termillä saatetaan eri organisaatioissa tarkoittaa myös konfliktoituneita erotilanteita, joissa vanhemmilla ei ole huoltoriitaa vireillä oikeudessa. Konflikti tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että vanhemmat eivät saa sovittua lasten asioista keskinäisessä yhteistyössä. Konfliktiin vedetään mukaan yleensä läheisiä sekä eri alojen ammattilaisia ja viranomaistahoja, kuten lastensuojeluviranomaisia tai perheneuvolan työntekijöitä. Vanhemmat tekevät tilanteessa lastensuojelu- ja rikosilmoituksia tai syyttävät esimerkiksi toisiaan vieraannuttamispyrkimyksistä. Lapsen tilanne vanhempien välissä ei pääse vakaantumaan.

Sovittelu ei vaikeimmissa tilanteissa useinkaan auta vanhempia laatimaan sopimuksia tai toimimaan niiden mukaisesti. Vanhemmat voivat myös kieltäytyä avusta.

10

Maija Auvinen (2006) toteaa oikeustieteellisessä väitöskirjassaan ”Huoltoriidat tuomioistuimissa”, että yleiskielessä huoltoriidalla voidaan tarkoittaa kaikenlaisia vanhempien välisiä eripuraisuuksia lasten huollosta. Auvisen tutkimuksessa huoltoriita-termi tarkoittaa lapsenhuoltolain nojalla tuomioistuimessa vireille tullutta riitaa. Laissa lapsen huollosta ja tapaamis­

oikeudesta (361/1983, 190/2019) käytetään ilmaisua lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia ja huoltoriitojen sovittelumenettelystä ilmaisua huoltoja tapaamisriitojen tuomioistuinsovittelu.

Erotilanne ja eroriita ovat huoltoriitaa laajempia käsitteitä eivätkä edellytä vanhempien riitaa tai vireillä olevaa oikeudenkäyntiä lapsen huollosta, asumisesta tai tapaamisista. Erotilanne voi kuvata sovinnollistakin eroa. Eroriita sanana viittaa jonkinasteiseen eroavien puolisoiden väliseen kiistaan lapsen asiassa. Turvassahankkeen kannalta on tärkeää määritellä vaativa erotilanne ja se, mistä siinä on kyse. Tämä auttaa myös ilmiön tunnistamisessa entistä paremmin.

Vaativan ero- ja huoltoriidan määrittely on vaikeaa eikä yksiselitteistä määritelmää ole.

Eropalveluilla kohti sovinnollisuutta -julkaisussa (Bildjuschkin 2018) kuvataan vaativia ero- ja huoltoriitatilanteita seuraavasti: ”Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi patologinen, monimutkainen ja pitkittynyt ero- ja huoltajuuskiista, johon voi liittyä väkivaltaa, päihdeongelmia, seksuaalisen hyväksikäytön epäilyä tai syytöksiä ja vieraannuttamista.”

Lasten, nuorten ja perheiden osaamis- ja tukikeskukset -raportissa (Halila ym. 2019, 2021) kuvataan vaativia erotilanteita vastaavasti: ”Vaativimmat erotilanteet, joihin kietoutuu usein huolto- ja tapaamisriidan lisäksi lapsen kaltoinkohtelua ja traumatisoitumista, seksuaalirikosepäilyjä, väkivaltaa tai sen uhkaa, jopa perhesurman riski.”

Auvinen on väitöskirjassaan (2006) tutkinut huolto- ja asumisriitoja, joissa on pyydetty sosiaalitoimen olosuhdeselvitys. Tapaamisriidat eivät olleet mukana tutkimuksessa. Hän jaottelee huoltoriidat tasapeliriitoihin (50 % huoltoriidoista), psykososiaalisiin riitoihin (41 %) ja patologisiin ”high conflict” -riitoihin (9 %). Kotimaisessa ja kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa ”high conflict” -erojen alle on määritelty kuuluvan kaikkein vaikeimmat, lapsen kehitystä uhkaavat erotilanteet.

Järjestöjen edustajat pohtivat ryhmäkeskustelussa vaativien erojen määrittelyä oman työnsä näkökulmasta.

Heidän mukaansa eroauttamistyössä haasteellisia

tilanteita olivat muun muassa erityisen tuen tarpeet perheessä, (jommankumman vanhemman tai lapsen), puolison tai molempien vanhempien neuropsykiatriset erityispiirteet, päihderiippuvuudet, mielenterveyden pulmat ja väkivalta. Lapsen erityisyyteen voi liittyä myös vanhempien eri tahtinen eron hyväksyntä. Erotilanne on vaativa silloin, kun yhteistyövanhemmuus ei mahdollista, ja erot ovat riitaisia ja kuormittavia.

Tilanne on sitä haastavampi, mitä enemmän perheellä on päällekkäistä tuen tarvetta. Esimerkiksi lapsen vamman tai pitkäaikaissairauksien hoidon sivuuttaminen ja hoitamatta jättäminen on asia, mikä aiheuttaa toisessa vanhemmassa epäluottamusta ja huolta siitä, onko lapsi turvassa toisen vanhemman tapaamisissa.

Erityisesti koronavuoden aiheuttamat muutokset nousivat vastauksissa esille. Esimerkiksi jonkin tukipalvelun, kuten potilasjärjestön tuen puuttuminen tai siirtyminen verkkoon on saattanut hankaloittaa tilannetta ja erilaiset terveydelliset ja muut pulmat ovat saattaneet pahentua. Korona-aika korostanut toisen vanhemman lapsista erkaantumista. Väkivaltaa sen eri muodoissaan ei välttämättä tunnisteta tai sitä pidetään tietyissä tilanteissa normaalina.

Vaativassa eroissa on usein paljon oikeudenkäyntejä tai jatkuva riitatilanne, sabotointia tai kostoa vanhempien kesken. Eroriidan jatkuminen tekee tilanteista haastavia. Vanhemmat eivät pääse kriisissään eteenpäin. Lapselle tällainen tilanne on jännitteinen. Tilanne on haastava myös silloin, jos työskentely onnistuu vain toisen vanhemman kanssa. Systeemit koetaan jäykiksi, eikä kaikkea mitä haluaisi voi työn puitteissa tehdä.

On asioita, joita pitäisi työssä tehdä, mutta niitä ei tee kukaan, kun niiden ei katsota kuuluvan omaan työnkuvaan. Ongelmana on muun muassa vastuunjaon ja roolien epäselvyys eri ammattilaisten välillä.

(Ks. myös Vanhakartano 2021).

Turvassa-hankkeessa on tehty Auvisen jaottelun pohjalta uusi asiakasryhmien ”liikennevalo-jaottelu”, jossa tasapeliriidat muodostavat vihreän, psykososiaaliset korkean konfliktitason riidat keltaisen ja korkean riskin erotilanteet punaisen asiakasryhmän.

Korkean turvallisuusriskin erotilanteet

Korkean konfliktitason riidat Tasapeliriidat

Kuva 1: Liikennevalo-jaottelu: tasapeliriidat, korkean konfliktitason riidat ja korkean turvallisuusriskin erotilanteet

Vanhempien ero voi muodostaa riskitekijän lapsen kehitykselle. Ero itsessään ei välttämättä kuitenkaan vaaranna lapsen hyvinvointia; keskeistä on se, millä tavoin vanhemmat erotilanteen hoitavat ja miten hyvin he kykenevät huomioimaan lapsen tarpeet erossa.

(Terävä & Böök 2019.)

Tasapeliriidoilla (ns. vihreä asiakasryhmä) kuvataan sellaisia eroriitoja, joissa vanhemmilla on erimielisyyttä lapsen asioiden ratkaisemisessa. Vanhemmilla on pyrkimys löytää lapsen edun mukainen ratkaisu, ja neuvottelutilanteissa vanhemmat ovat tasa-arvoisia osapuolia. Tasapeliriidoissa vanhemmilla ei ole psykososiaalisia ongelmia, vaan pulmat ovat lieviä tai kohtalaisia, esimerkiksi yhteistyöhön, vuorovaikutukseen tai lasta koskeviin sopimuksiin liittyviä. Huolta vanhempien toimintakyvystä tai vanhemmuudesta ei ole.

Näissä eroriidoissa tavoitteena on yhteistyövanhemmuus. Vanhemmilla on käytettävissään lakisääteiset, kaikille tarjolla olevat kuntien eropalvelut, lastenvalvojan sopimusneuvottelu tai perheasioiden sovittelu sekä järjestöjen ja seurakuntien palvelut. Useimmat vanhemmat vahvistavat sopimuksen lapsen huollosta, asumisesta, tapaamisista ja elatuksesta lastenvalvojan

11

luona, mutta myös muita matalan kynnyksen ja varhaisen tuen eropalveluita voidaan tässä asiakasryhmässä hyödyntää.

Vaativiksi ero- ja huoltoriitatilanteiksi on luokiteltu keltaiset ja punaiset asiakasryhmät (ks. kuva 1). Halusimme jaottelulla kirkastaa konfliktoituneiden ja korkean riskin erotilanteiden eroja ja tehdä näkyvämmäksi eron jälkeisen monimuotoisen väkivallan riskit.

Jaottelu auttoi asiakastyötä tekeviä ammattilaisia tunnistamaan erilaisiin erotilanteisiin liittyviä uhkatekijöitä sekä hahmottamaan, minkälaisia tarpeita asiakkaiden tilanteista nousee, millaisia osaamisvaatimuksia kuhunkin tilanteeseen liittyy, millaisella työskentelyotteella lapsia ja vanhempia on mahdollista auttaa ja missä tilanteissa tarvitaan lapsen erityistä suojelua ja turvasuunnitelmia.

Psykososiaalisten korkean konfliktitason riitojen ominaispiirteitä ovat muun muassa vanhempien pitkittynyt konflikti, vakavat kommunikaatio- ja yhteistyövaikeudet, vanhemman ja/tai lapsen psyykkinen oireilu tai neuropsykiatriset ongelmat, henkinen väkivalta ja vieraannuttamistyyppinen toiminta, päihteidenkäyttö tai muut riippuvuudet, uusperheytymiseen tai kulttuuriin liittyvät erityishaasteet tai lievä tilannesidonnainen väkivalta, joka on käsitelty eikä enää vaikuta hyvinvointiin.

Tämän lisäksi on määritelty korkean riskin erot, joille tyypillistä on muun muassa vakava parisuhdeväkivalta ennen eroa, fyysisen, henkisen, taloudellisen ja/tai seksuaalisen väkivallan tai sen uhan jatkuminen eron jälkeen, vakava lapsen vieraannuttaminen, eron jälkeinen vaino ja pakottava kontrollointi, lapsen kaappausuhka, seksuaalirikos tai sen epäily, itsemurhalla tai tappamisella uhkailu ja perhesurmariski.

12

4 TILASTO- JA ASIANTUNTIJATIETOA VAATIVISTA EROISTA 4.1 Vahvistetut sopimukset lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta Terveyden ja hyvinvoinnin tilastoraportin (2020) mukaan vuonna 2019 valtaosa vanhemmista sopi keskenään lapsen asumiseen, huoltoon ja tapaamiseen liittyvistä asioista. Perheoikeudellisten sopimusten määrät vähenivät. Lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta vahvistettiin 45 181 sopimusta, mikä on lähes 3 900 vähemmän (-7,9 %) kuin vuonna 2018. Näissä sovittiin lapsen huollosta 27 214 kertaa, tapaamisesta 23 222 ja asumisesta 16 040 kertaa. Huoltosopimuksista 93 prosentissa sovittiin yhteishuollosta, kuudessa prosentissa yksinhuollosta äidille ja yhdessä prosentissa yksinhuollosta isälle.

Yhteishuoltosopimuksen tehneistä vanhemmista asui yhdessä 67 prosenttia ja 33 prosenttia erillään.

Erillään asuvien vanhempien lapsen asumisesta esim. vuoroviikoin vanhempiensa luona sovittiin 3 330 lapselle vuonna 2019. Sopimuksia tehtiin 232 vähemmän kuin vuonna 2018.

Tilastoraportista ilmenee, että vuonna 2019 valtaosa yhteishuoltosopimuksista, noin 17 000 huoltosopimusta vuodessa, tehtiin yhdessä asuville vanhemmille. Kyse on avoliitossa syntyneistä lapsista, joiden vanhemmat sopivat yhteishuoltajuudesta. Lapsenhuoltolakiin (LHL 190/2020) vuonna 2019 tehdyn lakimuutoksen myötä lapsen ennen tämän syntymää tunnustaneesta vanhemmasta tulee myös lapsen huoltaja ilman erillistä vahvistamista, mikä on vähentänyt yhdessä asuvien vanhempien huoltosopimusten määrää. Muita huoltajuussopimuksia vahvistettiin vuonna 2020 noin 10 000. Vanhempien ero ei suoraan vaikuta huoltajuuteen eikä huoltajuudesta tarvitse uudelleen sopia, ellei haluta tehdä muutoksia yhteiselämän aikana alkaneeseen huoltajuusmuotoon.

Lapsen tapaamisista ja asumisesta tehdään sopimuksia pääsääntöisesti erotilanteessa tai sen jälkeen, joten

se lienee huoltajuussopimuksia parempi indikaattori osoittamaan vanhempien erotilannetta. Tilastot sopimuksista tosin kertonevat ennemminkin eron sovinnollisuudesta kuin vaativuudesta. Tilastoista puuttuvat tiedot niistä vanhempien keskinäisistä sopimuksista, joita he eivät vahvista lastenvalvojan luona. Laki ei edellytä vanhempien vahvistavan sopimustaan lapsen asumisesta, tapaamisista tai elatuksesta. Ainoastaan muutokset huoltajuuteen edellyttävät joko vahvistettua sopimusta tai käräjäoikeuden päätöstä, jotta huoltajuuden muutos voidaan merkitä väestörekisteriin.

Kelan vuoroasumisesta teettämän kyselytutkimuksen mukaan (Miettinen ym. 2020) noin 65 prosenttia eronneista vanhemmista on vahvistanut viranomaisella sopimuksen lapsen asumisjärjestelyistä. Vuoroasumisjärjestely vahvistetaan harvemmin virallisella sopimuksella. Vuoroasuvien lasten lähivanhemmista 53 prosentilla ja etävanhemmista 58 prosentilla on sosiaalilautakunnan vahvistama sopimus tai tuomioistuimen päätös lapsen asumisjärjestelyistä. Tulokset osoittavat, että myös niissä perheissä, joissa on laadittu viranomaisen vahvistama sopimus lasten asumisjärjestelyistä, lasten tosiasialliset nykyiset asumisjärjestelyt poikkeavat toisinaan siitä, mitä sopimukseen on kirjattu. Tulosta voinee selittää mm. se, että vuoroasuminen edellyttää yleensä vanhemmilta hyvää yhteistyökykyä. Jos vanhempien yhteistyö toimii hyvin, he eivät tarvitse ulkopuolista vahvistusta keskinäiselle sopimukselleen. Toisaalta yhdessä perheoikeudellisessa yksikössä oli havaittu, että vanhemmat yhä useammin sopivat lasten asioista keskenään ja tulevat lastenvalvojan luo vasta siinä vaiheessa, kun heillä on riitaa, jolloin mahdollisuudet hyvään sopimukseen ovat heikentyneet. (H12) Perheoikeudellisten yksiköiden edustajien mukaan sopimukset tuetuista ja valvotuista tapaamisista ja valvotuista vaihdoista sisältyvät tapaamissopimuksiin. Lapsen ja vanhemman väliset tapaamiset voidaan sopia toteutettavan tuettuina tai valvottuina tai siten, että tapaamiset aloitetaan ja lopetetaan valvotusti (valvotut vaihdot). Tuettujen ja valvottujen tapaamisten ja valvottujen vaihtojen järjestämisestä säädetään sosiaalihuoltolaissa. Tuetuissa tapaamisissa valvoja on käytettävissä tapaamisen ajan ja hän tukee lasta ja vanhempaa tarpeen mukaan. Valvotuissa vaihdoissa valvoja huolehtii, että lapsi siirtyy vanhemmalta toi-

selle niin, etteivät vanhemmat kohtaa toisiaan. Valvotut tapaamiset ovat viimesijainen järjestely. Valvottu tapaaminen tulee kysymykseen esimerkiksi tilanteessa, jossa on perusteltua aihetta epäillä, että lapsi aiotaan viedä luvattomasti pois maasta. (LHL 190/2019, SHL 1301/2014.)

Selvityksessä ei kerätty valtakunnallista tietoa sopimusten määrästä, mutta suuntaa antavaa tietoa voi saada myös valvottujen ja tuettujen tapaamisten ostopalvelusopimusten määrästä. Tapaamispaikkapalveluissa on prosessinomaisuutta: usein palvelut vaihtuvat valvotuista tapaamisista tuettujen tapaamisten kautta valvottuihin vaihtoihin. Esimerkiksi Helsingissä tapaamispaikkapalvelun asiakkuuksista noin 36 % perustuu lastenvalvojalla vahvistettuun sopimukseen.

Loppuosa tulee tuomioistuinten päätöksillä, jotka sisältävät paljon väliaikaisia määräyksiä. Kunnittain on eroa siinä, kuinka suuri osa tapaamispaikan asiakkaista tulee sopimuksilla.

Helsingin Ensikotiyhdistyksellä on vanhemmuuden tueksi kehitetty vauvaerityistä, tapaamispaikkatoimintaa, jossa lapsen ja hänestä erossa olevan vanhemman tapaamiset järjestetään turvallisessa ja valvotussa ympäristössä. Vauvaerityisellä tapaamispaikkatoiminnalla tarkoitetaan vauvoille ja pikkulapsille ja heidän vanhemmilleen tarkoitettua tapaamispaikkapalvelua. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset tarjoavat tapaamispaikkapalvelua 15 paikkakunnalla eri puolilla Suomea.

4.2 Olosuhdeselvitykset Ristiriitatilanteessa käräjäoikeus pyytää tarvittaessa sosiaaliviranomaiselta selvityksen perheen tilanteesta.

Olosuhdeselvityksellä tarkoitetaan lapsenhuoltolain 16 §:ssä säädettyä sosiaalilautakunnan selvitystä.

Tuomioistuin voi pyytää selvityksen lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa. Selvityksen tarkoituksena on antaa tuomioistuimelle tietoja perheen olosuhteista tuomioistuimen päätöksenteon tueksi.

Sosiaaliviranomaisen lausunto (olosuhdeselvitys) sisältää kuvauksen muun muassa kotikäynneistä ja lapsen mielipiteen selvittämisestä (ks. myös Valkama & Litmala 2006). Tällaisia selvityksiä tehtiin vuonna 2019 yhteensä 1 208. Selvitysten määrä on pysynyt tasaisena 2000-luvun (THL 2020).

13

Alueellisesti selvityspyyntöjä ja selvityksiä on vuosittain asiantuntija-arvioiden mukaan tehty seuraavasti:

• Helsingissä noin 100–140 (98 ratkaisua

v. 2019, 140 selvityspyyntöä v. 2020) • Varsinais-Suomessa noin 100 (vireillä 104 elokuussa 2020) • Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymässä noin 80 • Essotessa (Etelä-Savo) noin 25–30 • Rovaniemellä noin 20 (selvityspyyntöä).

Käräjäoikeus pyytää olosuhdeselvityksen noin puolessa huoltoriitaoikeudenkäynneistä. Vuonna 2019 huolto- ja tapaamisriitoja ratkaistiin käräjäoikeuksissa kaikkiaan 861 ja olosuhdeselvityksiä tehtiin yhteensä 1 208. Olosuhdeselvitys ei aina tarkoita pitkittynyttä, konfliktoitunutta erotilannetta tai korkean riskin erotilannetta. Auvinen (2006) tutki väitöskirjaansa varten huolto- ja asumisriitoja, joissa oli tehty olosuhdeselvitys. Hänen tutkimuksessaan puolet näistä huoltoriidoista kuului hankkeen määrittelemään vihreään asiakas­ryhmään eli tasapeliriitoihin, joita ei lueta vaativiksi ero- ja huoltoriidoiksi. Auvisen tutkimuksessa ei ollut mukana ”pelkkiä” tapaamisriitoja.

4.3 Tuomioistuinten tilastot Tuomioistuinten valtakunnallisissa tilastoissa (Pajukangas ym. 2020) huoltoriitaan liittyviä asianimikkeitä ovat (suluissa ratkaistut asiat v. 2019) 1. lapsen huolto/tapaamisoikeus (1 680) 2. lapsen huoltoa koskeva päätös (850) 3. lapsen tapaamisoikeutta koskeva päätös (331) 4. lapsen huolto/tapaamisoikeus, täytäntöönpano (316).

Oikeuslaitoksen edustajan mukaan edunvalvojan määrääminen alaikäiselle (1 164) voi myös viitata vaativaan erotilanteeseen. Edunvalvojan sijainen joudutaan määräämään tilanteessa, jossa edunvalvojana toimiva huoltaja on esteellinen esimerkiksi siksi, että lähestymiskiellon suojaa haetaan myös lapsille tai rikos­asiassa toisen vanhemman epäillään pahoinpidelleen lasta.

14

Vuosittain käsitellään lisäksi alle 10 lapsen omavaltaista huostaanottoa tai lapsikaappausasiaa (rikosasioita), ja oikeusministeriössä tulee vuosittain vireille noin 20 palautushakemusta lapsikaappaustilanteissa (H1). Esimerkiksi vuonna 2019 oikeusministeriössä tuli vireille 21 uutta palautushakemusta, vuonna 2018 tapauksia oli 19 ja vuonna 2017 yhteensä 22 tapausta. Tapausmäärät ovat viime vuosina pysyneet aika samoina. Luvut kattavat sekä Suomeen saapuneet että Suomesta ulkomaille lähetetyt hakemukset.

Asianimikkeestä tai tilastoista ei voi suoraan päätellä, onko kyse vaativasta huoltoriidasta tai edes huoltoriidasta. Vanhemmat voivat sopia huoltoriitaan liittyvän asianimikkeen alla vireille tulleen asian oikeudenkäynnin aikana, tai asia on tullut huoltoriidaksi luettavan asianimikkeen alla vireille, vaikka kiista koskee pääasiallisesti huoltoriidan liitännäisasiana käsiteltävää elatusapua.

Hovioikeus käsittelee valitusasteena huoltoriitoja.

Vuonna 2019 hovioikeuksissa annettiin yhteensä 257 lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa ratkaisua ja 48 lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanoratkaisua sekä määrättiin edunvalvoja yhdeksälle alaikäiselle tai henkilölle, jonka toimintakelpoisuutta on rajoitettu (Pajukangas ym.

2020). Koska huoltoriidassa annettu päätös ei estä uuden huoltoriitaprosessin vireillepanoa, huoltoriita on olosuhteiden muuttumisen perusteella mahdollista laittaa hovioikeuteen valittamisen sijaan uudelleen vireille käräjäoikeudessa. Lisäksi korkein oikeus ylimpänä oikeusasteena antaa yksittäisiä ratkaisuja huoltoriidoissa. Esimerkiksi vuonna 2015 sovittelumenettelyssä käsiteltiin arviolta 800–900 huoltoriitaa.

4.4 Poliisin tilastot Sekä poliisin että tuomioistuimen edustajat nostivat esiin lähestymiskieltohakemukset indikaattoreina vaativasta ero- tai huoltoriitatilanteesta. Lähestymiskieltoasioita tuli vireille käräjäoikeudessa vuonna 2019 yhteensä vajaat 2 000 ja poliisin ilmoituksia lähestymiskiellosta ja sen rikkomisesta yhteensä noin 1 800.

Tilastoista ei käy ilmi, milloin lähestymiskielto liittyy erotilanteeseen. Parisuhdeongelmat tai ero saattavat ilmetä poliisin kirjauksissa motiivi- tai taustatekijöinä.

Poliisi nosti esiin myös kotihälytys- ja vainoamistilastot

mahdollisina indikaattoreina vaativasta erotilanteesta.

Kotihälytyksiä oli vuonna 2019 yhteensä 71 400, joista perheväkivalta oli syynä 21 818 tapauksessa. Vainoamisesta tehtiin poliisille rikosilmoitus 769 kertaa. Kyseisissä tilanteissa ei piirry kuvaa siitä, ovatko kyseessä eronneet vanhemmat, jolloin asian osapuolia ei voida myöskään ohjata oikeanlaisen avun piiriin.

Rikos- ja pakkokeinotilastojen mukaan kaikesta vuonna 2019 viranomaisten tietoon tulleesta aikuisiin kohdistuneesta väkivallasta noin 21 prosenttia tapahtui entisten avio- tai avopuolisoiden välillä. Eron jälkeisen väkivallan kohteeksi epäiltiin joutuneen noin 1 680 uhria. Noin kymmenellä prosentilla uhreista ja epäillyistä oli yhteinen lapsi. Tilastojen pohjalta voidaankin todeta eron ja eron jälkeisen väkivallan sekä vainon olevan vuositasolla monen lapsen todellisuutta.

Ensi- ja turvakotien liitto nosti muistiossaan (2020) esille, että poliisin kynnys puuttua väkivaltaan ja väkivaltauhkauksiin erotilanteessa on korkea ja tilanteet määritellään usein erokriisiksi, jolloin niihin ei välttämättä suhtauduta riittävällä vakavuudella. Useiden perhesurmien taustalla on vanhempien ero- ja huoltajuuskiista. Poliisin kyky tunnistaa tai arvioida perhesurmariskiä yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa on puutteellinen eikä yhteisiä riskiarvioinnin työkaluja ole käytössä. Poliisilla on kuitenkin tärkeä rooli perhesurmien ehkäisyssä ja tappouhkauksien tutkimisessa, ja vakavat huolto- ja tapaamisriidat aiheuttavat suurta kuormitusta rikostutkintapuolelle. Tutkinnassa näitä avioeron “sivutuotteita” tutkitaan mm. erimuotoi­si­na pahoinpitelyinä, kunnianloukkauksina, laittomina uh­­ kauk­sina ja kotirauhan rikkomisena.

Valitettavasti näiden lisäksi on yksi erityisalue, jota käytetään joskus ”aseena” avioeron ja varsinkin siitä seuraavan huoltajuusriidan yhteydessä, nimittäin lapsiin kohdistuneet pahoinpitely- ja seksuaalirikokset, joissa ilmoittajana on toinen vanhempi. Vaikka rikosprosessin läpivieminen on raskasta lapselle, on kuitenkin tapauksia, joissa se on erittäin tärkeää lapsen ja vanhempien oikeusturvan kannalta. Poliisin tulee huomioida taustalla oleva huoltoriita esitutkintavaiheessa, mutta se ei saa ohjata tutkintaa. Selvää on, että huoltoriita ei sulje pois rikoksen mahdollisuutta.

Eron jälkeinen väkivalta ja vaino tulee tilastoissa näkyväksi vain saatujen tuomioiden kautta. Tietoa tarvitaan muustakin kuin tuomioista. Esimerkiksi miten poliisin

tietojärjestelmään kirjataan huoltoriidat, poliisin kotihälytystehtävät, joissa selvitellään eronneen pariskunnan välille syntyneitä riita-, väkivalta- tai vainotilanteita ja kotirauhan rikkomisia.

Poliisin tietojärjestelmiä on kehitettävä, jotta eron jälkeisistä väkivalta-, vaino- ja huoltoriitatilanteista olisi käytettävissä valtakunnallista tilastotietoa. Poliisille tarvitaan valtakunnallisesti yhtenäinen kotihälytyksiä koskeva toimintakäytäntö, joka ottaisi huomioon kaikki osapuolet ja varmistaisi heille avun poliisin lähdettyä. (ETKL 2020, taustamuistio sisäministeriön rajapintaan liittyvistä kysymyksistä ja ratkaisuehdotuksista.)

Hätäkeskuksen tilastoja on saatavilla esimerkiksi kotihälytysten määrästä alueittain, mutta ne eivät kerro, onko kotikäynnillä ollut kyseessä eroon liittyvä tilanne vai ei.

4.5 Lastensuojelun tilastot Lastensuojeluilmoituksia tehtiin vuonna 2019 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoraportin (2020) mukaan 85 746 lapsesta. Ilmoitusten määrä (156 200) kasvoi 7 prosenttia edellisestä vuodesta. Yhtä lasta kohti tehtiin keskimäärin 1,8 lastensuojeluilmoitusta.

Haastateltavat kertoivat, että lastensuojeluilmoitusten syyluokituksessa huolto- ja tapaamisriidat ovat yksi kehitystä vaarantavien olosuhteiden alaluokka. Kehitystä vaarantavien olosuhteiden syyluokkaan kuuluvia lastensuojeluilmoituksia tehtiin lastensuojelun Kuusikko-työryhmän raportin (2020) mukaan vuonna 2019 yhteensä 29 302. Kuusikko-raportin tilastoista ei ilmene, kuinka suuri osa näistä oli huolto- ja tapaamisriitoja.

Sosiaalityöntekijä voi lastensuojeluilmoitusta vastaanottaessaan tilastoida huolto- ja tapaamisriidaksi kaikki erosta tai huoltajuudesta kumpuavat ristiriidat, joita ilmoittaja tuo esille. Kirjauksen edellytyksenä ei välttämättä ole käynnissä olevaa oikeudenkäyntiä. Ilmoituksia tehdään eroprosessin kaikissa vaiheissa: eroa mietittäessä, eroprosessissa ja eropäätöksen saamisen jälkeen.

15

Helsingissä tehtiin vuoden 2019 syyskuun loppuun mennessä huolto- ja tapaamiskiistoihin liittyviä lastensuojeluilmoituksia 130, kun taas vuoden 2020 syyskuun lopussa vastaava luku oli 277. Huolto- ja tapaamiskiistoihin liittyvät ilmoitukset ovat siten merkittävästi lisääntyneet. Vertailukohtana voi mainita lapseen kohdistuneet väkivaltailmoitukset, joita tehtiin samaan aikaan vähemmän (870 ja 808).2 Huolto- ja tapaamisriitoja saatetaan kirjata myös syykoodilla ”perheen vuorovaikutuksen ongelmat tai muut lapsen kasvuoloihin liittyvät vaikeudet”. Tilasto­ tietoa siis kertyy, mutta on vaikea arvioida, kuinka tarkkaa se on. (H3)

4.6 Oikeuspsykologian ja -psykiatrian tilastot Oikeuspsykologian ja -psykiatrian tilastoissa on haastateltavien mukaan vuosina 2018–2019 kirjattu huoltoriita noin 10–15 prosentille lapsista. Aiemmissa tiedoissa vastaava tieto oli noin 20 %. Huoltoriita-kirjaus voidaan tehdä, vaikka vanhemmilla ei olisi huoltoriitaa vireillä oikeudessa, jos eronneiden vanhempien välit ovat tulehtuneet ja eripuraiset.

4.7 Lasten- ja nuorisopsykiatrian tilastot Lasten- ja nuorisopsykiatriassa tilastoidaan lapsen diagnooseja. Yksi lapsen syydiagnoosi on perheen hajoaminen avioeron vuoksi. Se ei viittaa komplisoituneeseen eroon ja syydiagnoosi kirjataan vain niissä ero- ja huoltoriitatilanteissa, joissa lapsen oireilun arvioidaan johtuvan osittain erotilanteesta. Arvioon vaikuttavat lapsen oireilun (esim. depressio tai ahdistuneisuushäiriö) ajallinen yhteys eroon ja suhteutus lapsen kasvun vaiheeseen ja oireiden määrään. Harvoin voidaan osoittaa loogista syy-yhteyttä erotilanteen ja lapsen oireilun välillä, mutta toisaalta ei voida myöskään sulkea pois sitä, etteikö vanhempien ero olisi vaikuttanut lapsen oireiluun. (H7)

16

2 Turvassa- ja Barnahus-hankkeiden Kuka kuulee mua? -webinaarin paneelikeskustelu 2.11.2020, Riitta Vartio

4.8 Kasvatus- ja perheneuvonnan tilastot Viimeisin kasvatus- ja perheneuvolatoiminnan raportti on vuodelta 2012. Vuonna 2019 tehdyn kyselyn tietoja ei ole julkaistu, koska kaikki kunnat eivät vastanneet kyselyyn ja tiedon laatu vaihteli kunnittain paljon. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kuntakyselylomakkeessa vuonna 2019 kysyttiin pääasiallista tulosyytä, mutta luokittelu oli aika karkea. Kyselylomakkeen kohdassa ”Perheiden asiakkaaksi hakeutumisen pääsyy” mainittiin ero kohdissa ”perheongelmat” ja ”parisuhteen ongelmat”. Perheneuvolat ovat organisoituneet monin eri tavoin, ja lisäksi niiden tehtäväkentät eroavat toisistaan. Perheneuvolatoiminnan kehittämisprosessi on meneillään. (H5.) Perheneuvolaan vanhemmat ottavat yhteyttä erotilanteissa tai eron jälkeen, jos he ovat esimerkiksi huolissaan lapsen hyvinvoinnista tai lapsi oireilee eron jälkeen.

4.9 Muut toimijat Yllä kuvattujen tahojen lisäksi vaativissa erotilanteissa otetaan yhteyttä myös muihin toimijoihin, ja tilannetta voidaan käsitellä muun muassa perheasioiden sovittelussa, seurakuntien palveluissa sekä julkisten ja yksityisten oikeusavustajien työssä. Kaikilla tahoilla ei kuitenkaan ole olemassa tilastotietoja, tai niitä ei ollut tiedonkeruuta varten saatavilla.

Oikeusaputoimistosta ei saatu tietoja tiedonkeruuta varten. Vaativassa erotilanteessa eläviä lapsia kohdataan myös varhaiskasvatuksessa ja oppilashuollossa, mutta niissä ei tilastoida huoltoriitoja. Järjestöt ylläpitävät omia tilastojaan eroauttamisen palveluja saavista asiakkaista yksilö- ja ryhmämuotoisessa auttamistyössä.

Vaativien erotilanteiden vanhempia kohdataan myös aikuispsykiatriassa, työterveyshuollossa ja terapiassa. Asiakkuuksista ei ole olemassa valtakunnallisia tilastoja tai arvioita. Vaativat ero- ja huoltoriidat ovat usein niin vanhemmalle kuin lapsellekin psyykkisesti kuormittavia, mikä näkyy mm. sairastavuudessa, työpoissa­oloissa sekä taloudellisissa huolissa mm. oikeudenkäyntien vuoksi.

5 NYKYTILANTEEN KUVAUS 5.1 Ammattilaisten erilaisista tehtävistä Monen eri hallinnonalan ammattilaiset kohtaavat eronneita vanhempia ja heidän lapsiaan. Jokaisella heistä on oma tehtävänsä ja toimivaltansa. Vaativissa erotilanteissa korostuu viranomaistoimien tarve.

Perheoikeudellisissa yksiköissä tehdään sekä lastenvalvojatyötä että olosuhdeselvityksiä. Selvityksen tehtävänä on tuottaa tietoa lapsen ja vanhempien olosuhteista käräjäoikeudelle huoltoriitaprosessissa. Lastenvalvojan tehtävä on vahvistaa vanhempien sopimus ja tukea vanhempia sopuun pääsemisessä. Lastenvalvojan työssä konfliktoituneet erotilanteet ovat harvinaisempia kuin olosuhdeselvityksiä tehtäessä. (H11) Vanhemmille on tarjolla sovittelumenetelmiä lasten asioista sopimiseksi. Näitä ovat avioliittolaissa (234/1929) säädetty, kunnan järjestämä perheasioiden sovittelu sekä lasten huoltoriidan sovittelumenettely käräjäoikeudessa (ns. Follo-sovittelu3). Sovittelussa voidaan käsitellä lapsen huoltoa, asumista, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevia vanhempien erimielisyyksiä.

Huoltoriidan tuomioistuinsovittelu on vaihtoehto pitkälle ja raskaalle oikeudenkäynnille. Se on tarkoitettu erityiseksi sovittelupalveluksi silloin, kun vanhemmille muissa eropalveluissa tarjottu apu on osoittautunut riittämättömäksi.

Lisäksi sovittelussa voidaan ratkaista monia sellaisia lapsen arkeen liittyviä kysymyksiä, joita ei voida käsitellä oikeudenkäynnissä. Sovittelun tavoitteena on saada aikaan lapsen edun mukainen, kestävä sopimus vanhempien välille. Asia voidaan siirtää sovitteluun myös vireillä olevasta oikeudenkäynnistä. Tällöin oikeudenkäynti keskeytetään odottamaan sovit3 Asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen sovittelu käräjäoikeudessa Tuomioistuinlaitos (oikeus.fi)

telun lopputulosta. Sovittelijana toimii perheasioihin perehtynyt tuomari, ja häntä avustaa vanhemmuuden ja lapsen kehityksen asiantuntija (yleensä psykologi tai sosiaalityöntekijä).

Mikäli lapsen huoltoa, asumista tai tapaamisoikeutta koskeva sopimus tai tuomioistuimen päätös ei toteudu, voi lapsen huoltaja tai tapaajavanhempi hakea täytäntöönpanoa tuomioistuimelta, jossa määrätään yleensä tehtäväksi täytäntöönpanosovittelu (619/1996). Täytäntöönpanosovittelun tarkoituksena on saada asianosaiset noudattamaan sopimusta tai päätöstä tai selvittää, miksi niitä ei noudateta. Mikäli päätöstä ei ole noudatettu, voidaan asettaa uhkasakko. Uhkasakko asetetaan euromäärältään kiinteänä mutta erityisestä syystä uhkasakko voidaan kuitenkin asettaa siten, että sen suuruus määräytyy ajan kulumisen mukaan, ns. juokseva uhkasakko. (619/1996, 18 §.)

Käräjäoikeuden tehtävä on ratkaista vanhempien huoltoriita lapsen edun mukaisesti, lakimiesten tehtävänä taas avustaa toista vanhempaa huoltoriidassa.

Voidaan kysyä, onko lapsen kannalta huoltoriitaoikeudenkäynti hyvä tai ainoa vaihtoehto sovittelulle, kun tiedetään, että huoltoriidan käsittelyaika on vähintäänkin kuukausia (6–12 kk) eikä käräjäoikeuden päätöskään välttämättä ratkaise lopullisesti asiaa. Vanhemmat saattavat sitoutua käräjäoikeuden päätökseen huonommin kuin sovintoon ja jatkaa oikeusprosesseja lapsen täysi-ikäisyyteen asti. Perheoikeudellisten yksiköiden näkemyksen mukaan käräjäoikeuksissa tehdään hyviä, lapsen edun mukaisia päätöksiä, mutta vanhemmat tarvitsevat tukea päätösten toteuttamiseen arjessa.

Poliisin rooli vanhempien ero- ja huoltoriidoissa voi liittyä perheen eri jäsenten turvaamiseen kotihälytyksillä sekä lähestymiskieltoihin, rikosilmoituksiin tai poliisin antamaan virka-apuun.

Edellä mainittujen tahojen tehtävänä ei ole eroperheen jäsenten psykososiaalinen tukeminen. Eroperheiden auttamistyötä tehdään muun muassa perheneuvolassa, perhesosiaalityössä ja lastensuojelussa. Lasten psyykkisen oireilun vuoksi voidaan järjestää tutkimus-,

17

arviointi- tai hoitojaksoja lasten- ja nuorisopsykiatrialla. Lapset voivat saada apua myös kouluterveydenhuollosta, opiskeluhuollosta ja varhaiskasvatuksesta.

Lisäksi perheitä tuetaan kuntien, järjestöjen ja seurakuntien varhaisen tuen eropalveluissa ja valtakunnallisesti verkossa.

5.2 Vanhemmille tarjottava apu Vanhempien auttaminen ero- ja huoltoriitatilanteessa on tärkeää, vaikka lapsen kannalta vanhemmille tarjottava apu ei usein yksinään riitä (ks. Vanhakartano 2021). Palvelujärjestelmä on repaleinen, ja palvelut ja päätöksentekojärjestelmä ovat kuormittuneita ja ruuhkautuneita. Perhe voi joutua odottamaan sekä pääsyä palveluihin että päätöksiä kuukausikaupalla. Se on pitkä aika lapselle ja perheelle, ja tilanteet voivat sen vuoksi eskaloitua. Nopea toiminta voi ehkäistä vanhempien omavaltaisia ratkaisuja huolto- ja tapaamisriidoissa ja sen synnyttämää katkeroitumista.4 Jotta palvelujärjestelmä ei toiminnallaan pitkittäisi huoltoriitoja, on tärkeää, että palveluissa kerätään perheen tilanteesta tietoa nopeasti ja systemaattisesti ja myös tarjotaan apua jo varhaisessa vaiheessa (H6). Palveluille tiedetään olevan tarvetta myös jälkikäteen; etenkin ensimmäisen käräjäoikeuspäätöksen jälkeen vanhempia ei tule jättää yksin selvittämään, miten tehtyjä päätöksiä noudatetaan ja eletään todeksi arjessa. (H3) Huoltoriita voi pitkittyä myös siksi, että uusi huoltoriitaprosessi on mahdollista laittaa vireille olosuhteiden muuttumisen perusteella melko piankin edellisen prosessin päättymisen jälkeen. Huoltoriitojen toistumista voivat lisätä vanhemman mahdollisuus saada julkista oikeusapua (ns. oikeusavulla prosessointi) ja se, että toisella vanhemmista on huomattavasti paremmat taloudelliset resurssit käydä oikeutta.5 Useat haastateltavat toivat esille, että ammattilaisilla tulisi olla tietoa avun tarjoajista ja muista eroperheen kanssa toimivista tahoista. Minne käräjäoikeus voi ohjata apua tarvitsevan vanhemman? Keneltä saa tietoa tuettujen ja valvottujen tapaamisten palveluista?

Tapaamispaikkapalveluissa on myös paikkakuntakoh4 Turvassa- ja Barnahus-hankkeiden Kuka kuulee mua?

-webinaarin paneelikeskustelu 2.11.2020

18

5 Turvassa-hankkeen webinaarin puheenvuoro 29.4.2020, AA Marja Välilä

taisia eroja. Joillakin alueilla kunnat, järjestöt ja yksityiset palveluntuottajat järjestävät tuettuja kotitapaamisia, mutta niitä ei ole tarjolla kaikkialla.

Eräässä perheoikeudellisessa yksikössä on havaittu, että vanhemmat pyrkivät yhä useammin sopimaan lasten asioista keskenään. Lastenvalvoja-aika varataan vasta siinä vaiheessa, kun vanhemmilla on ilmiriita ja huonommat edellytykset päästä hyvään sopimukseen. Haastateltavan käsityksen mukaan vanhempia tulisikin kannustaa heti eron jälkeen sopimaan lasten asioista lastenvalvojan luona. (H12) Ennaltaehkäisyn näkökulmasta olisi tärkeää, että perhe saisi apua mahdollisimman varhain. Esimerkiksi Ensija turvakotien liiton jäsenyhdistysten ero- ja väkivaltatyön palvelut (ja muut järjestöt) tarjoavat matalan kynnyksen tukea erotilanteisiin.

Selvitystyössä tuli esille joitakin uusia kokeiluja, joilla pyritään vastaamaan avun tarpeeseen. Esimerkiksi Rovaniemellä on ollut syksystä 2019 alkaen uutena työmuotona Uuden eron prosessi -menettely, jossa tuoreeseen eroon tarjotaan psykososiaalista apua.

Vanhempien varatessa aikaa lastenvalvojalle heidät ohjataan ensin perheoikeudellisten palveluiden sosiaalityöntekijälle yksilö- ja yhteistapaamisiin, jonka jälkeen sosiaalityöntekijä varaa ajan lastenvalvojalle ja tulee mukaan ensimmäiseen lastenvalvojan tapaamiseen. Tarvittaessa vanhempia ohjataan myös muihin palveluihin, esimerkiksi kriisikeskukseen, sosiaalipalveluihin tai perheneuvolapalveluihin.6 Viola ry:n Kuka huomaa mut -hankkeessa Mikkelissä kehitetään lastenvalvojan työparityöskentelymallia lasten tapaamisiin ja lasten kanssa keskusteluun. Pilotoinnit aloitettiin vuonna 2020, ja työparimallia on kehitetty palautteiden ja arvioinnin pohjalta syksyllä 2021. Työparityöskentelyn avulla vahvistetaan lapsen kuulluksi ja huomioiduksi tulemista vanhempiensa erotilanteessa, etenkin silloin, kun vanhemmat sopivat lapseen liittyvistä asioista eron jälkeen. Työparina lasten tapaamisissa toimivat lastenvalvoja ja koulukuraattori. Työskentelyssä vanhempia kannustetaan keskustelemaan lapsensa kanssa häntä koskevasta elämänmuutoksesta sekä mahdollistetaan tarvittaessa lapsen henkilökohtainen keskustelu ammatti6 Linkki toimintamalliin: https://innokyla.fi/fi/toimintamalli/uudeneron-prosessi-erotilanteen-psykososiaalinen-tuki-perheoikeudellisissa

laisen kanssa. Lisäksi työparityöskentelyn tavoitteena on auttaa vanhempia tarkastelemaan omaa vanhemmuuttaan ja yhteisen vanhemmuuden jatkumista eron jälkeen. Vanhempia tavataan Perheasiain neuvottelukeskuksessa, ja siellä työparina ovat perheneuvoja ja lastenvalvoja.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksoten) alueella on kehitetty ”Lapsen hyvä tilanne”-neuvonpitoa, jonka tavoitteena on miettiä yhdessä vanhempien kanssa eroon ja lapsen arkeen liittyvistä asioista ja selkeyttää niitä lapsen näkökulmasta myönteisesti.

Neuvonpidon avulla vanhemmat voivat löytää yhteisiä ratkaisuja ja tehdä yhteisiä sopimuksia lapseen liittyvissä asioissa. Neuvonpidossa keskustelun kulusta huolehtii asian kannalta ulkopuolinen vetäjä, verkostokonsultti. Ennen neuvonpitoa lapsen kanssa juttelee sovitusti hänelle jo entuudestaan tuttu työntekijä tai neuvonpidon ulkopuolinen vetäjä. Lapsen kanssa jutellaan lapsen ikätaso huomioiden hänen arkeensa liittyvistä asioista ja lapsen ajatukset käydään neuvonpidossa läpi. Neuvonpitoon voidaan kutsua vanhempien lisäksi lastenvalvoja ja muita lapsen tai perheen kanssa työskenteleviä työntekijöitä. Myös lapsi/lapset voivat olla sovitusti mukana.

Järjestökentältä hyviä yhteistyömalleja löytyi esimerkiksi lastenvalvojien ja perheoikeudellisten yksiköiden kanssa tehtävästä työstä pääkaupunkiseudulla. Järjestöjen ja kuntien välinen hyvä yhteistyömalli on esimerkiksi Miessakkien toiminta, jossa miestyöntekijä menee lastenvalvojan luokse isä-asiakkaan kanssa.

Tällä on haluttu vastata miesten kokemaan tuen puutteeseen ja puolueelliseksi koettuun asetelmaan, kun sosiaaliala on naisvaltainen ala.

Yhteistyömallien kehittämiselle on edelleen tarvetta, jotta yhteistyö voisi toimia paremmin.

5.3 Palvelujärjestelmän haasteista Ammattilaiset pyrkivät työssään puolueettomuuteen ja tasapuolisuuteen vanhempien välillä. Joskus ammattilaiset päätyvät työskentelemään vain eroriidan toisen osapuolen kanssa ja perheen tilanteesta syntyy yksipuolinen kuva. Ääritilanteissa työntekijä voi asettua

jommankumman puolelle, jolloin kokonaiskuva jää näkemättä ja kaikkien perheenjäsenten ääntä ei kuulla.

Haasteena voi olla myös vanhempien kykenemättömyys tarkastella asioita lapsen tai toisen vanhemman näkökulmasta. Kaikki vanhemmat vetoavat lapsen etuun, heillä vain on eri käsitys siitä, mikä se on. Vanhemmat eivät aina erota omaa etuaan lapsen edusta.

Toisin sanoen vanhemmat saattavat nähdä asiat ainoastaan omasta näkökulmastaan eivätkä huomaa oman toimintansa vaikutusta lapseen. Esimerkiksi jos lapsi on lastenpsykiatrian asiakkaana eikä työskentely tuota tulosta, vanhemmille saatetaan tarjota mahdollisuutta hakeutua pari- ja perheterapeutille työstämään riitaisaa eroaan. Lastenpsykiatrian kokemus on, että harva vanhempi tarttuu tähän mahdollisuuteen. Kykenemättömyys tarkastella omaa vanhemmuutta ja omia toimintatapoja saattaa johtaa myös siihen, että lasta kuljetetaan tutkittavaksi ja hoidettavaksi eri tahoille.

(H7, H11, H12) Toisaalta Turvassa-hankkeen asiakkaina on ollut vanhempia, jotka eivät ole tunteneet saaneensa apua, vaikka ovat hakeneet sitä monilta tahoilta. Avun saamisen esteenä on ollut esimerkiksi meneillään oleva huoltoriita, mikä ei kuitenkaan saisi estää avun saamista.

Käräjäoikeuden keinot huoltoriidassa ovat rajalliset, mutta vanhemmat tarvitsevat apua myös huoltoriitaprosessin aikana. Esimerkiksi Follo-sovittelun ei pitäisi olla terapiaa tai hoitamista, eikä juristeilla ole edes koulutusta ”hoitaa” asiakkaita. On kokemuksia, että perheneuvola ei auta, jos oikeusprosessi on käynnissä. Lastensuojelu sysää asian mielellään käräjäoikeudelle, joka taas kuulisi mielellään lastensuojelua.

Tällöin kolmannen sektorin tarjoamalla matalan kynnyksen avulla on tärkeä rooli esimerkiksi vanhempien keskinäisen kommunikaation tukemisessa. (H2) Marja Välilä totesi Turvassa-hankkeen webinaarin (29.4.2020) puheenvuorossaan, että myös lakimiesavustajilla on kokemuksia siitä, että perheneuvolan asiakkuutta ei aloiteta huoltoriidan tai Follo-sovittelun ollessa vireillä. Käytännöt kuitenkin vaihtelevat eri puolella Suomea. Ammattilaiset kävivät monipuolista keskustelua aiheesta webinaarin keskusteluseinällä.

Heidän mukaansa vanhemmat voivat tulla perheasioiden sovitteluun tai perheneuvolan työskentelyyn myös

19

huoltoriidan aikana, jos heillä on aito halu löytää ratkaisuja eikä tavoitteena ole hakea kirjauksia ja todisteita oikeudenkäyntiin. Vireillä oleva Follo-sovittelu estää kuitenkin perheasioiden sovittelun, sillä kahta sovitteluprosessia ei voi olla käynnissä yhtä aikaa.

Sovittelu ei sovellu kaikkiin tilanteisiin – esimerkiksi lähisuhdeväkivalta voi estää sen. Jos väkivaltaväitteitä on esitetty, sen tulisi nostaa kynnystä aloittaa sovittelu. Tuomioistuimen haastavana tehtävänä on tunnistaa, mitkä vanhempien väitteet väkivallasta ovat aitoja.

Jos päämies kertoo kokeneensa väkivaltaa, avustajan ei tulisi ohjata häntä sovitteluun. Toisaalta vanhempi ei aina kerro väkivallasta avustajalle eikä hänen apunaan edes välttämättä ole avustajaa, joko siksi, ettei hän halua sitä, tai siksi, ettei hänellä ole siihen varaa.7 Mitä keinoja lakimiesavustajilla ja sovittelutuomareilla on selvittää asian soveltumista sovitteluun? Edellä mainitussa oikeusministeriön sovittelutyöpajassa tällaisina keinoina nostettiin esiin muun muassa tutustuminen tausta-aineistoon, vanhemmalle tehdyt konkreettiset kysymykset esimerkiksi väkivallasta, sovittelun aikana tehdyt koesopimukset ja mahdollisuus sosiaalitoimen ”pikaselvitykseen”. Mikään näistä keinoista ei ole aukoton, eikä ole yksiselitteistä, milloin lapsen huoltoriidan sovittelumenettely ei sovellu.

Arvioon sovittelun soveltumisesta vaikuttavat lastensuojelullinen huoli, vanhemman kyky sitoutua sopimuksiin, vanhemman kyky toimia hyvänä vanhempana (vaikuttavatko esimerkiksi vanhemman päihdetai mielenterveysongelmat kykyyn toimia turvallisena vanhempana) ja se, pystyykö heikompi osapuoli tuomaan esiin näkemyksiään – jollei kykene, lapsen etu voi vaarantua. Toisaalta sovittelija ja lakimiesavustajat nähdään sovittelussa vallan tasapainottajina. Jos lastensuojelulla on huoli lapsesta, sovittelijoiden on se tiedettävä. Tuotiin myös esille, että lastensuojelun kannalta voi olla parempi, että lapsen asiasta on jokin sopimus kuin se, ettei ole minkäänlaista sopimusta.

Tilanne voi näyttää paperilla (hakemus ja lausuma) pahemmalta kuin onkaan, ja usein mahdollisuus sovitteluun on annettu siksi, että jos vanhemmilla ylipää7 Turvassa-hankkeen webinaarin puheenvuoro 29.4.2020, AA Marja Välilä

20

tään on halua sovitteluun, he ehkä kykenevät sopimaan edes jostain pienestä osa-alueesta.

5.4 Saako lapsi apua vanhempien huoltoriidan aikana?

Vanhemmille tarjottavan avun lisäksi lapsella tulee olla mahdollisuus saada apua suoraan esimerkiksi oppilashuollosta, kouluterveydenhuollosta, koulukuraattoreilta, neuvolasta ja varhaiskasvatuksesta. Hänet tulee myös osata ohjata kolmannen sektorin avun piiriin, vaikkapa lasten eroryhmiin.8 Edellä palvelujärjestelmän haasteita kuvattaessa todettiin, että lasta ei usein oteta perheneuvolan tai lastensuojelun asiakkaaksi vanhempien huoltoriidan ollessa kesken.9 Ennemminkin odotetaan, että joku toinen tekee ensin päätöksen.

Osapuolet tekevät ero- ja huoltoriitatilanteissa usein perättömiä lastensuojeluilmoituksia, ja lastensuojelulta odotetaan ratkaisuja huoltajuuden muutoksiin, vaikka toimivalta ei tähän ulotu (H17). Lastensuojelu ei ota kantaa huoltoriidan ratkaisuun, mutta lastensuojelun työskentelyä perheen kanssa on jatkettava, jos lapsen etu ja tuen tarve sitä edellyttävät. Tapaamisten estäminen ei yksinään osoita lastensuojelullista huolta vaan on enemmänkin vanhempien väliseen riitaan liittyvä asia, jollei lapsen turvallisuudesta ja huolenpidosta ole huolta. Lastensuojelun näkemyksellä, esimerkiksi lastensuojelun kannalla väliaikaismääräykseen, on suuri merkitys oikeudessa. Lastensuojelulla voi olla parempi näkemys lapsen edun mukaisesta ratkaisusta kuin vanhemmilla ja heidän avustajillaan. Ongelmaksi muodostuu se, jos lastensuojeluilmoituksia tehdään siksi, että saataisiin oikeudenkäyntimateriaalia.10 Vanhempien tekemät perättömät tai aiheettomat lastensuojeluilmoitukset voivat tällöin nousta ongelmaksi. Vanhemmat voivat tehdä ilmoituksia vahingoittamistarkoituksessa osoittaakseen puutteita toisen vanhemmuudessa ja saadakseen todistusaineistoa oikeudenkäyntiä varten.

Lasta voi olla vaikea tukea lastensuojelun avohuollon tukitoimilla, jos huoltajat eivät pidä tukea tarpeellisena.

8 Turvassa- ja Barnahus-hankkeiden Kuka kuulee mua?

-webinaarin paneelikeskustelu 2.11.2020 9 Perheneuvolatoiminnasta keväällä 2020 kyselyn mukaan.

Kyselyyn viitattiin haastattelussa (haastateltava 6).

10 Turvassa-hankkeen webinaarin puheenvuoro 29.4.2020, AA Marja Välilä

Tällöin pitkittynyt eroriita voi johtaa lapsen psyykkisen oireilun vuoksi kiireelliseen sijoitukseen tai huostaanottoon11. Avun lisäksi lapsen tulee saada ilmaista mielipiteensä vaativassa ero- ja huoltoriidassa. ”Kuka kuulee lasta ja milloin?” -selvityksessä piirtyi kuva, että eri kuntien lastenvalvojilla on kirjavat näkemykset ja vaihtelevat käytännöt lapsen tapaamisesta ja kuulemisesta. Lapsen kanssa keskustelu kuuluu ensisijaisesti vanhemmille, ja se, että lastenvalvoja keskustelee lapsen kanssa, vaikuttaa olevan ennemminkin poikkeus. Jos lastenvalvoja keskustelee lapsen kanssa, lapselle voi tulla tunne, että vanhemmat ottavat lapsen mielipiteen huomioon.12 Yhtenäisiä työkäytäntöjä lapsen kanssa keskustelulle ei ole valtakunnallisesti muodostunut. Ammattilaiset pitävät tärkeänä, että lapsi ei joutuisi ratkaisijan rooliin.

Lapsen kanssa keskustelemiseen tarvitaan osaamista, aikaa ja resursseja. Keskustelijan on muistettava lapsen ristiriita­tilanne vanhempien välillä. Vaikeampia tilanteita varten tarvitaan paras mahdollinen asiantuntemus. Olisiko tarvetta erityisyksikölle, joka voisi olla avuksi vaikeimmissa tilanteissa? Erityisosaaminen saattaa puuttua esimerkiksi perheneuvolasta.13 Ensi- ja turvakotien liiton eronneille vanhemmille suunnatussa kyselyssä vastanneista vanhemmista jopa 68 % pitäisi hyvänä, että lastenvalvoja kuulisi lasta aina, kun sovitaan lapsen asumisesta, tapaamisista ja huoltajuudesta eron yhteydessä. Vanhemmat tuovat vastauksissaan esiin, etteivät he kykene välttämättä itse selvittämään lapsen aitoa mielipidettä. He ovat huolissaan siitä, että toinen vanhempi vaikuttaa lapsen näkökulmaan tai painostaa lasta ilmaisemaan tietynlaisia näkemyksiä. Ulkopuolinen apu voi auttaa varmistamaan, ettei vanhempi painosta lasta. Joskus vanhempien välillä vallitseva sovinnollisuus voi olla näennäistä ja toinen vanhempi voi olla vahvemmilla ratkaistaessa asioita. Vanhemmat kokivat myös, että lapsen näkemysten selvittäminen voi altistaa lapsen tietynlaiselle vallankäytölle, jossa vanhempi pyrkii vaikuttamaan lapsen ajattelutapoihin ja näkemyksiin.

Vanhempi voi uhata lasta hylkäämisellä tai suostutella 11 29.4.2020 webinaarin viestiseinäkommentti lastensuojelulta.

Asia tuli esille myös asiantuntijahaastattelussa.

12 Turvassa- ja Barnahus -hankkeiden webinaari 2.11.2020, lastenvalvojan puheenvuoro. Asia tuli esille myös asiantuntijahaastattelussa. Asia tuli esille myös asiantuntijahaastattelussa.

13 Turvassa- ja Barnahus-hankkeiden Kuka kuulee mua?

-webinaarin paneelikeskustelu 2.11.2020

häntä toimimaan tai puhumaan vanhemman tahdon ja toiveiden mukaisesti. Vanhemmalla voi olla voimakas tarve kertoa ”oma totuus” tilanteesta ja eroon johtaneista syistä lapselle. Tällöin unohtuu, että toisella vanhemmalla ja lapsella itsellään on todennäköisesti omanlainen tulkinta ja kokemus tilanteesta. Vastauksissa nostetaankin esille myös lapsen lojaliteetti vanhempiaan kohtaan ja lapsen miellyttämisen tarve.

(Ensi- ja turvakotien liiton kysely, 2020.)

Eronneet vanhemmat kokevat, että ulkopuolisen ammattilaisen kanssa voi olla helpompi puhua perheen tilanteesta, varsinkin jos lapsi pelkää pahoittavansa vanhemman mielen, hänen toiveensa ovat ristiriidassa vanhemman toiveiden kanssa tai lapsi ei uskalla ilmaista mielipiteitään vanhemman läsnä ollessa tai vanhemmalleen. Ulkopuolinen keskustelutuki ennaltaehkäisee lapsen joutumista pelinappulaksi vanhempien riidoissa. Ajateltiin myös, että

lapsen voi olla helpompi puhua vieraalle ja neutraalille henkilölle, varsinkin jos vanhemmilla on hyvin erilaiset näkemykset lapsen asioiden hoitamisesta ja ratkaisemisesta tai siitä, voiko lapsi ilmaista omia ajatuksiaan ja mielipiteitään vanhemmille vapaasti.

Lapsi saattaa pyrkiä suojelemaan vanhempiaan, ja ammattilaisen kanssa keskustelussa voi tulla ilmi asioita, joista vanhemmat eivät kerro esimerkiksi lastenvalvojalle. (Ensi- ja turvakotien liiton kysely, 2020.)

Vanhempien näkemyksen mukaan lastenvalvoja on tilanteessa puolueeton ja ulkopuolinen ammattilainen.

Apu on tarpeen, jos vanhempien välillä ei ole keskusteluyhteyttä tai vanhempien välit eivät ole sovinnolliset.

Ammattilaisilta vaaditaankin hyvää pelisilmää, osaamista sekä sensitiivisyyttä, jotka auttavat tunnistamaan lapsen aidon mielipiteen. Vanhemmat peräänkuuluttivat lastenvalvojille riittävää koulutusta ja perehdytystä lasten kanssa toimimiseen ja keskusteluun. Lastenvalvojien työn tueksi lapselle toivottiin mahdollisuutta tapaamisiin psykologin kanssa. Tapaamisia toivottiin olevan myös enemmän kuin vain yhden kerran: Jos lapsen kuuleminen olisi sääntö eikä poikkeus, voisi outous ihan jo sillä hälvetä. Lapselle kerrottaisiin, että aina tällaisissa tilanteissa lasta tavataan ja hänen kanssaan kes-

21

kustellaan, koska sitä pidetään tärkeänä ja lapsen oikeutena. Ison painoarvon saa myös vanhempien näkemys siitä, että ulkopuolisen avun turvin on mahdollista katkaista väkivallan kierre, sillä lapsenhuoltolaki velvoittaa vanhempia suojelemaan lasta väkivallalta ja kaltoinkohtelulta. (Ensi- ja turvakotien liiton kysely, 2020.)

Lapset, jotka ovat kokeneet vanhempiensa eron, ovat tietyllä tavalla eriarvoisessa asemassa palvelujärjestelmässä verrattuna lapsiin, joiden vanhemmat eivät ole eronneet. Lasten osallisuus jää vaativissa erotilanteissa usein toteutumatta, ja lapset jäävät vanhempien välisten riitojen keskellä helposti yksin ja ilman tarvitsemaansa tukea. Erotilanteessa palvelut rakentuvat usein vanhempien ympärille, vaikka lapsen olisi tärkeää saada apua suoraan itselleen. (Vanhakartano 2021.)

Järjestötoimijoiden ryhmäkeskustelussa tuli ilmi, että järjestöjen erotyössä lapsen näkökulma ja kokemukset vanhempien erosta huomioitiin usein eri tavoin. Vastauksissa mainittiin lapsilähtöisten työmenetelmien käyttäminen sekä lasten ja nuorten tapaaminen vertaisryhmissä. Ryhmät auttavat lapsia erimerkiksi vanhempien eron aiheuttamien tunteiden tunnistamisessa ja käsittelyssä. Ikätasoinen asioiden sanoittaminen on todella tärkeää lapselle ja se, että he saavat tietoa siitä, mitä eroprosessissa tapahtuu, jotta he voisivat ymmärtää mistä on kyse. Lapselle on tärkeää sanoittaa esimerkiksi vanhemman päihdeongelma siten, että se ei ole lapsen syytä. Lapselle on tärkeää muistaa aina kertoa, mihin hän voi itse vaikuttaa. Lapselle luotettavan aikuisen merkitys näissä tilanteissa korostuu.

Lapsen kokemusta ja ääntä tulisi nostaa työskentelyssä enemmän esiin.

5.5 Saako huoltaja estää lapselta avun saannin?

22

Vanhemmat tai toinen heistä ovat yleensä lapsen huoltajia. Huoltajan tehtäviin kuuluu päättää lapselle tärkeistä asioista, ja yhteishuoltajina toimivat vanhemmat päättävät lapsen asioista yhdessä. Huoltajuutta kysytään ainakin varhaiskasvatuksessa ja lastenpsykiatriassa. Jos on syytä epäillä vanhemman huoltajuusilmoituksen luotettavuutta, asia tarkistetaan rekisteristä.

Vaikka vanhemmilla olisi yhteishuoltajuus, varhaiskasvatuspaikkaa voi hakea toinen huoltaja yksin. (H14)

Lapsen kanssa työskentely edellyttää useimmiten lapsen huoltajan tai huoltajien suostumusta. Lastenpsykiatriassa lasta hoidetaan potilaislain mukaan yhteisymmärryksessä molempien huoltajien kanssa ja suostumus pyydetään myös siltä huoltajalta, joka ei ole hakija.

Olisi lapsen etu, että vanhemmat olisivat lapsen tukena, mutta aina he eivät ole. Lasta ei voi ottaa vastaan ilman molempien huoltajien suostumusta, ja lapsen hoitoon pääsy voi estyä sillä, että huoltaja kieltää hoidon. Jos hoidolle on painavat syyt, voidaan pyytää tukea sosiaaliviranomaiselta hoidon aloittamiseksi. (H7) Perheneuvolan edustaja muistutti, että lastensuojelulla on mahdollisuuksia velvoittaa asiakasta toimimaan, mutta muut eivät voi toimia vastoin vanhemman tahtoa (H5). Lastensuojelun avohuollon tukitoimia ei ole pakko ottaa vastaan, ja vanhempi voi kieltäytyä myös niistä.

Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksissä huoltajilta pyydetään suostumus lasten ja nuorten kanssa työskentelyyn. Vanhemmille palvelut ovat maksuttomia, eikä niihin tarvita lähetettä. Alle 18-vuotiaat ohjautuvat ryhmiin ja yksilötyöhön yleensä vanhempiensa kautta. Työskentelyn aikana työntekijä on yhteydessä lapsen molempiin huoltajiin säännöllisesti.

5.6 Huoltoriitojen työllistävyys Huoltoriidat ovat ammattilaisille työläitä, ja työkalujen puute on ilmeinen. Esimerkiksi oikeuspsykologian ja -psykiatrian yksiköiden mukaan eroperheiden kompleksiset tilanteet vaatisivat niin paljon työskentelyä ja erityisosaamista, ettei sellaista ole tällä hetkellä tarjota palvelurakenteissa. (H18) Lastensuojelu, huolto- ja tapaamisriidat ja vanhempien välien selvittely työllistävät todella paljon. Vanhemmat tekevät haastavissa erotilanteessa herkästi sekä lastensuojeluilmoituksia että erilaisia, perättömiäkin rikosilmoituksia toisistaan.14 Toisaalta auttamiseen ei ole aina riittävästi taitoa ja osaamista. Näiden perheiden ja lasten auttamisessa tarvitaan uudenlaisia toimintatapoja. (H3)

14 Mm. Turvassa- ja Barnahus-hankkeiden Kuka kuulee mua?

-webinaarin paneelikeskustelu 2.11.2020

Lapsen etu – saako lapsi apua? Avun saamisen esteenä voi olla esimerkiksi järjestelmän kyvyttömyys tunnistaa ja vastata lapsen avun tarpeisiin tai vanhempien toiminta. Tilanteen pitkittyminen on lapselle erittäin haitallista.

5.7 Erilaisten erotilanteiden ja riskien tunnistamisesta Ammattilaiset tarvitsevat työssään tietoa erilaisista riskeistä ja erotilanteista. Asianajaja Marja Välilä kuvaa blogikirjoituksessaan riskien ja erotilanteiden tunnistamisen haasteellisuutta (17.9.2020): ”Kärjistyneimmissä tilanteissa toista vanhempaa aletaan syyttää perusteettomasti lapsen hoidon laiminlyönnistä tai pahoinpitelystä. Ihminen, jonka kanssa on viettänyt vuosia ja saanut yhteisen lapsen, onkin suurin vihollinen, joka tulee erossa päihittää keinolla millä hyvänsä.

Lasta koskevassa huoltoriidassa ei ole aina mahdollista selvittää, onko vanhemman väitteissä perää.”

Vanhemman tavoitteena voi olla pitkittää huoltoriitaoikeudenkäyntiä tai saada ammattilaisilta omaa etuaan puoltavia lausuntoja tai päätöksiä. Kaikkien esitettyjen väitteiden todenperäisyyden selvittäminen vaativan erotai huoltoriitatilanteen keskellä voi olla haasteellista ja pitkittää prosessia. Toisaalta väitteet voivat olla myös ”aitoja” ja perusteltuja, ja ero- ja huoltoriitatilanne voi pitkittyä senkin vuoksi, että väitteiden ja huolien todenperäisyyttä ei tarkisteta. Pahimmillaan seurauksena on vanhemman kertomien pahoinpitelyepäilyjen sivuuttaminen ja lapsen kaltoinkohtelun jatkuminen.

Se, että vanhemmat laittavat oikeudessa toistuvasti vireille huoltoriidan, on riskisignaali vaativasta erotilanteesta.

Käräjäoikeuden, perheoikeudellisen yksikön ja sosiaalitoimen tulisi näissä tilanteissa tiivistää yhteistyötä ja tarjota vanhemmille ja lapsille erityistä tukea kierteen katkaisemiseksi.

Oikeuslaitoksen näkökulmasta pitkittyneet, konfliktoituneet huoltoriidat (keltainen asiakasryhmä) saatetaan kategorisoida helposti ”pelkäksi huoltoriidaksi”, vaikka taustalla voi olla esimerkiksi henkistä väkivaltaa tai painostusta. Vanhempi saattaa leimautua loanheit-

täjäksi, lastensuojelu ei ehkä ”päästä” Marak-riskin­ arviointiin15 ja tuomari saattaa pitää vanhempaa ”valittajana”, vaikka tilanne olisi vakava ja perhe tarvitsisi tuomioistuinkäsittelyn lisäksi muutakin apua. (H1) Ammattilaisilla, esimerkiksi tuomareilla16 ja lakimiesavustajilla, on haasteita väkivallan, vainon ja vieraannuttamisen tunnistamisessa. Myös muilla ammattilaisilla voi olla hankaluuksia tunnistaa, kuinka vaikeasta tilanteesta on kyse. Perheoikeudellisen yksikön edustaja totesi, että lastenvalvoja ei välttämättä saa mitään tietoa perheestä ennen ensimmäistä tapaamista, jolloin esimerkiksi toisen vanhemman sopimukseen pakottaminen voi jäädä piiloon. Jos molemmat vanhemmat esittävät vahvistettavaksi sopimusta lapsen huollosta, asumisesta, tapaamisista ja elatuksesta, niin lastenvalvojan on vahvistettava sopimus, jollei lastensuojelusta tule tietoa, että sopimus on lapsen edun vastainen.

Onkin ristiriitaista, että lapsenhuoltolaki velvoittaa huoltajia suojelemaan lasta väkivallalta, kaltoinkohtelulta ja laiminlyönneiltä, mutta avun saaminen haastavissa eroja huoltoriidoissa on hankalaa. Lain henki ei voi toteutua, jos vanhemmat eivät saa apua hankalissa ero- ja huoltoriidoissa ja jäävät yksin selviytymään. Ensi- ja turvakotien liiton kyselyssä (2020) vanhemmat nostivat esiin, että lapsilla on oikeus turvalliseen elämään ilman toista vanhempaa, mikäli hän ei kykene vanhemmuuteen. Yli puolet kyselyyn vastanneista (55 %) koki, ettei laki suojaa lasta lainkaan tai ainoastaan jonkin verran. Lakiuudistus ei tuonut parannusta niille, jotka ovat joutuneet eroamaan väkivallan vuoksi, sillä väkivalta harvoin päättyy eron yhteydessä. Kyselyyn vastanneet toivoivat, että väkivalta huomioitaisiin aiempaa paremmin ratkaisujen teossa. Lapselle tulisi taata hänen tarvitsemansa tuki, ja esimerkiksi lapsen ilmaisemaan pelkoon toista vanhempaansa kohtaan tulisi suhtautua vakavasti. On kuitenkin tärkeä muistaa, että lapsi voi altistua laiminlyönnille, kaltoinkohtelulle ja väkivallalle kummankin vanhemman puolelta. Kaikissa erotilanteissa sovinnollisuus ja hyvä ero eivät ole mahdollisia parisuhdetta ja perhe-elämää kuormittaneen väkivallan ja vallankäytön vuoksi. Ne asettavat vanhemmat eriarvoiseen asemaan pohdittaessa lapseen liittyviä sopimuksia ja arjen käytäntöjä.

15 MARAK, vakavan parisuhdeväkivallan riskinarvioinnin ja uhrin auttamisen moniammatillinen menetelmä, MARAK moniammatillinen riskinarviointi - Lapset, nuoret ja perheet - THL 16 Turvassa- ja Barnahus-hankkeiden Kuka kuulee mua? -webinaarin paneelikeskustelu 2.11.2020

23

Nykyinen palvelujärjestelmämme ei vielä riittävästi tunnista niitä tilanteita, joissa lapseen tai vanhempaan kohdistuu tai on kohdistunut henkistä tai fyysistä väkivaltaa sekä laiminlyöntiä vanhempien päättäessä parisuhteensa. Näissä tilanteissa lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön ei toteudu ja lapset jäävät usein ilman riittävää ja oikea-aikaista apua. Tarvitaan toimijoita, joilla on vahva eroauttamisen ja väkivaltatyön osaaminen, jotta he pystyvät yhdistämään nämä kaksi näkökulmaa. Ammattilaiset tarvitsevat ymmärrystä väkivallan dynamiikasta ja vaikutuksista lapsen hyvinvointiin. Väkivallan loppumisen on oltava ehdoton vaatimus neuvoteltaessa lasta koskevista sopimuksista niin lastenvalvojan luona, sovittelussa kuin tuomioistuimessakin.

Tilanteiden tunnistamiseen tarvitaan osaamista ja työvälineitä, jotta se ei jää työntekijän kokemuksen varaan. Välineitä voivat olla tarkastuslistat ja muutamat erityiset kysymykset (esimerkiksi vieraannuttamisesta). Haastateltavat pohtivat muun muassa, olisiko lastensuojelussa syytä olla huoltoriitoihin erikoistuneita työntekijöitä? Eräs haastateltava pohti, ketkä ammattilaiset työskentelevät ja high conflict -eroissa ja saavatko he riittävästi työnohjausta. Toinen haastateltava totesi, että olosuhdeselvityksissä ja lapsen kuulemisessa olisi tarvetta psykologiselle osaamiselle.

Vaativan ero- ja huoltoriitatilanteen riskisignaaleja voivat olla lastensuojeluilmoitukset, lähestymiskieltoasiat, ilmoitukset vainoamisesta ja poliisin kotihälytykset.

Myös vanhempaan kohdistuneet (aiemmat) rikosepäilyt ja tuomiot voivat vaikuttaa taustalla. Merkkejä vaativasta ero- ja huoltoriidasta voivat olla myös esimerkiksi lapsen koulupoissaoloina ilmenevä oireilu, lapsen huoltoon, asumiseen ja tapaamisoikeuteen liittyvien hakemusten täytäntöönpanoriidat tai nopeat uusintahakemukset sekä mahdollisesti se, että lapselle on määrätty edunvalvojan sijainen. (H1) Eräs haastateltava pohti, voisiko terveydenhuollon riskitietorekisterillä olla merkitystä riskisignaalien tunnistamisessa, esimerkiksi korkean riskin perheissä, joista on tehty lastensuojeluilmoituksia. Toisaalta riskitiedot ovat potilaskohtaisia ja rekisteri voi olla myös leimaava.

24

6 AMMATTILAISTEN YHTEISTYÖSTÄ Ammattilaisten yhteistyöhön liittyvät haasteet ovat nousseet esille useissa selvityksissä. Tarkastelemme tässä Kaivosojan ja Auvisen (2003) tekemää selvitystä, joka liittyy komplisoituneeseen huoltoriitatilanteeseen. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 21.10.2002 kaksi asiantuntijaa selvittämään pikaisesti ne olosuhteet ja taustat, jotka johtivat kuusivuotiaan pikkutytön kuolemaan Helsingissä. Selvityshenkilöiden tehtävänä oli analysoida viranomaisyhteistyötä vaikeissa lasten huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvissä kiistatilanteissa. Tavoitteena oli ehkäistä vastaavia tapauksia ja parantaa viranomaisten työkäytäntöjä. Tehtävään kutsuttiin silloinen Mikkelin käräjäoikeuden käräjätuomari Maija Auvinen ja Kokkolan perusturvajohtaja Matti Kaivosoja. Selvitysmiehet perehtyivät selvitystyötä varten tapausta koskeneisiin asiakirjoihin sekä kuntien ja sairaaloiden tiedonkulkua, tietoturvaa ja aiheeseen liittyvää päätöksentekoa koskevaan ohjeistukseen. He haastattelivat asiaan liittyneitä sosiaali-, terveys- ja oikeusviranomaisia ja kuulivat myös asianosaisia ja heidän asianajajiaan. Selvityshenkilöt tekivät muun muassa seuraavia ehdotuksia toimista, joilla voitaisiin ehkäistä vastaavia tapauksia ja kehittää viranomaisyhteistyötä: • Lastensuojelulain säännöksiä tulee kehittää siten, että perhekohtainen tieto lapsen kasvuolojen riskeistä kootaan yhteen tiedostoon silloinkin, kun perhe asioi useissa toimipisteissä.

• Lastensuojelun asemaa tulee vahvistaa. On huolehdittava siitä, että kunnat vahvistavat lastensuojelulain §:n 4.2 mukaisesti lastensuojelun yleiset perusteet ja ohjeet ja että ohjeista tiedotetaan terveys- ja oikeusviranomaisille. Ohjeiden sisältöä tulisi myös kehittää.

• Psykiatrista terveydenhuoltoa tulee kehittää painottamalla perhekeskeistä työskentelytapaa akuutissa (aikuis)psykiatriassa, parantamalla perhetutkimuksen ja perhekuntoutuksen saatavuutta sekä lisäämällä ammatillista valmiutta tunnistaa aikuispsykiatriassa lapseen kohdistuvan väkivallan uhka.

• Sosiaalitoimelle tulisi säätää velvollisuus antaa tarvittaessa tuomioistuimen pyynnöstä suppea selvitys lapsenhuoltolain mukaisen väliaikaismääräyksen antamista varten.

• Valvottujen tapaamisten saatavuus on turvattava.

Tuomioistuimella tulisi olla mahdollisuus määrätä tapaamisoikeus toteutettavaksi valvottuna.

• Tuomioistuimilla tulisi olla oikeus käyttää huoltoriitojen valmisteluistunnoissa asiantuntijaa. Tavoitteena tulisi olla oikeudellisen ja psykologisen tiedon yhdistäminen. Tällä voitaisiin muun muassa edistää riitojen ratkaisua sopimalla.

• Alaikäisiä koskevaa oikeuspsykologista ja oikeuspsykiatrista osaamista tulee kehittää. Tuomioistuinten ja niiden toimialueen kuntien sosiaalitoimien välistä yhteistyötä on jäsennettävä esimerkiksi kuntien lastensuojelun yleisiä perusteita ja ohjeita hyväksikäyttäen. (Kaivosoja & Auvinen, 2003.)

Noin 18 vuotta sitten tehdyn selvityksen perusteella voimme todeta, että monessa asiassa on tapahtunut huomattavaa edistymistä, mutta ehdotuksista osa on vielä toteutumatta. Lastensuojelulaki (417/2007), sosiaalihuoltolaki (1310/2014) ja lapsenhuoltolaki (190/2019) on uudistettu, ja sosiaalihuoltolailla on turvattu valvottujen tapaamisten saatavuus. Voidaan kuitenkin todeta, että tietojärjestelmän tasolla ei ole voitu turvata lapsen kasvuolojen riskejä koskevan perhe­kohtaisen tiedon kertymistä yhteen tiedostoon silloin, kun perhe asioi useissa toimipisteissä. Kullakin kunnalla ja toimijataholla (sosiaalitoimen eri yksiköillä ja terveydenhuollolla) on omat tietojärjestelmänsä, eikä tieto riskitekijöistä kerry yhteen tiedostoon.

Lapseen kohdistuvaa väkivallan uhkaa ei tunnisteta riittävästi eri tahoilla, tai jos tunnistetaan, tieto ei kulje eri toimijoiden välillä. Voidaan siis todeta, että moniammatillinen yhteistyö ei edelleenkään toteudu riittävällä tavalla lapsen suojelemiseksi (ks. Alhanen 2014, THL 2013, Oikeusministeriö 2013). Vuosittain Suomessa tapahtuu yksittäisiä tai muutamia lapsi- ja perhesurmia. Esimerkiksi vuosien 2010–2019 aikana surmattiin yhteensä 44 alle 15-vuotiasta lasta (ks. esim. Lehti 2020, 27). Osaan surmista kytkeytyy vahvasti vanhempien ero- ja huoltoriita. Sosiaalitoimi antaa tarvittaessa tuomioistuimelle suppean selvityk-

sen väliaikaismääräystä varten, mutta käräjätuomarin haastattelussa tuli esille, että tämä kohta ei toteudu riittävällä tavalla eikä tarvittava tieto sosiaalitoimesta ole saatavilla nopeasti. Tuomioistuimella on mahdollisuus käyttää psykologian asiantuntijaa tuomioistuimen sovittelussa. Oikeuspsykologinen ja -psykiatrinen osaaminen on vahvistunut, ja yksiköitä löytyy eri puolelta Suomea (HUS, TYKS, KYS, OYS, TAYS). Barnahus-hankkeessa kehitetään mallia väkivallan uhriksi tai todistajaksi joutuneen lapsen kohtaamiseen.17 Moni asia on siis edistynyt viime vuosien aikana muun muassa lainsäädäntöuudistusten myötä, mutta lapsen suojelu ei toteudu vain lakimuutoksilla, vaan keskeistä on kehittää ammattilaisten osaamista ja työkäytäntöjä, joilla voidaan ehkäistä lapselle haitallisia olosuhteita ja tilanteita, ja jopa lapsi- ja perhesurmia. Seuraavaksi esittelemme asiantuntijoiden haastatteluista esiin tulleita asioita, jotka kuvaavat nykytilannetta.

6.1 Tiedonkulusta Monella ammattilaisella tiedonsaanti on rajattu johonkin tiettyyn eroperhettä koskevaan tietoon, tai tietoa ei saada ilman vanhempien suostumusta. Herää kysymys, saavatko ammattilaiset kaiken työskentelyssä tarpeellisen tiedon eroperheestä. Jos perheessä on esimerkiksi väkivaltaa, tuleeko se ammattilaisten tietoon? Perheet eivät välttämättä ole lastensuojelun asiakkaita, vaikka väkivaltaa olisikin. (H10) Järjestöjen mahdollisuus saada tietoa muilta ammattilaisilta edellyttää suostumusta lapsen huoltajilta.

Opiskeluhuollossa, kouluterveydenhuollossa ja varhaiskasvatuksessa kerätään paljon tietoa lapsista. Opiskeluhuollossa ja kouluterveydenhuollossa nuori voi usein antaa itse suostumuksen tietojensa välittämiseen (H15).

Olosuhdeselvitystä tekevillä sosiaalityöntekijöillä on oikeus pyytää ja saada salassapidon estämättä perhettä koskevia tietoja eri ammattilaisilta. He saavat myös poliisiraportit mutta eivät rikosrekisteritietoja. Sosiaalityöntekijä saattaa nähdä tietojärjestelmistä myös rikosrekisteritiedot, mutta tietoja voi käyttää sosiaalityöntekijän tehtävästä riippuen eri tavoin. (H10, H12) 17 Barnahus-hanke - THL

25

Lastenvalvojan työssä tietojensaantioikeus on suppeampi kuin selvitystyöntekijällä (olosuhdeselvitys).

Vaikka lastenvalvojien tietojensaantioikeuksia onkin laajennettu ja lastenvalvoja saattaa nähdä suoraan tietojärjestelmästä tietoja laajasti18 (mm. kaikki lastensuojelun kirjaukset, yhteenvedot, arvioinnit ja ilmoitukset), joidenkin tietojen käyttöön tarvitaan vanhempien lupa. (H9, H10, H11, H12) Oikeuspsykologisilla ja oikeuspsykiatrisilla yksiköillä on laajat tiedonsaantioikeudet (H6), samoin kuin lastensuojelulla ja poliisilla tehtäviensä toteuttamiseksi.

Tietopyynnöt tehdään kirjallisena ja perustellen tiedon tarve ja käyttötarkoitus.

Lastenpsykiatria pyytää vanhemmilta käräjäoikeuden päätökset, sillä niitä ei saa muualta. Sosiaaliviranomaisella on oikeus saada tietoja lastenpsykiatriasta, mutta lastenpsykiatrialla ei ole oikeutta saada tietoja lastensuojelulta. Ratkaisuna on ollut pyytää lastensuojelu mukaan suunnittelupalavereihin. Joskus lasten­ psykiatriassa on tutustuttu myös poliisin tutkintapöytäkirjoihin. Vaikka asiakasjärjestelmä mahdollistaisi sosiaali- ja terveysviranomaisten tiedonvälityksen, tiedonvälitys edellyttää asiakkaan lupaa. (H7) Käräjäoikeuden tulee ratkaista huoltoriita lapsen edun mukaisesti (LHL 361/1983, 10 §). Voidakseen tehdä lapsen edun mukaisen ratkaisun käräjäoikeudella tulisi olla käytössään kaikki asiaan vaikuttava tieto. Käräjätuomari Pekka Päivänsalo kuvaa Ensi- ja turvakotien liiton blogikirjoituksessaan (30.9.2020) asiaa seuraavasti: ”Riitaisissa eroissa eroava perhe on usein myös lastensuojelun asiakkaana. Lastensuojelulla on todennäköisesti paras tietämys erilaisista lasten terveyttä ja hyvinvointia vaarantavista uhkatekijöistä perheen hajotessa. Valitettavasti käräjäoikeuden ja lastensuojelun yhteistoiminta ei kokemukseni mukaani suju aina parhaalla mahdollisella tavalla. Molemmat instanssit saattavat odottaa toisen tekevän ensin ratkaisun vaihtamatta tietoja lasten tilanteesta. Todennäköisesti

26

18 Lehmuskoski, 2020. THL, Käyttöoikeusmääräyksen soveltamis­ohje, versio 2.1 (pdf 1,42 Mt) päivitetty 20.5.2020. Soveltamisohjeen sivulla 42 todetaan: Lastenvalvojan tehtäviin kuuluu lapsen edun toteutumisesta huolehtiminen tärkeissä elämänvaiheissa. Tehtävän hoitaminen edellyttää lapsen ja hänen perheensä kokonaistilanteen ymmärtämistä. Lastenvalvoja M selvittää perheen kokonaistilannetta arvioidakseen, mikä on lapsen etu huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan sopimuksen laatimisessa avioerotilanteessa. Sitä varten hän käy läpi perheelle laaditun palvelutarpeen arvion ja lastensuojelun avohuollon tukitoimista laaditut päätökset.

taustalla on pelko siitä, että vanhemmat myöhemmin syyttäisivät esimerkiksi lastensuojelua salassa pidettävien tietojen antamisesta ulkopuoliselle. Tällainen varovaisuus tietojen jakamisessa voi pahimmillaan vaarantaa jopa lasten hengen. Väliaikaista määräystä annettaessa pitäisi olla käytössä kaikki tiedon muruset.”

Myös 2.11.2020 pidetyn webinaarin paneelikeskustelussa kysyttiin, onko pelko paljastaa salassa pidettäviä tietoja esteenä ammattilaisten väliselle tiedonkululle.

Ammattilaisille pitäisi olla selvää, kuka saa antaa tietoja, mitä tietoja ja kenelle. Oikeuslaitoksen edustaja toi haastattelussa esiin tarpeen sujuvoittaa tiedonkulkua ja kuvata ylätasolla, mitä tietoja eri tahoilla on.

Jos toivotaan, että käräjäoikeus tiedottaa muita tahoja, pitäisi senkin olla selkeää. Tällä hetkellä asianosaiset saavat ratkaisun ja käräjäoikeus ilmoittaa väestötietojärjestelmään tiedon huoltomääräyksestä.

Lakimiesavustajatkin nostivat esiin tiedonkulun haasteet. Avustaja ei ehkä saa riittävästi tietoa kuullessaan vain toisen vanhemman erotarinan. Käräjäoikeus on oikeusprosessin alussa täysin riippuvainen siitä tiedosta ja niistä asiakirjoista, jotka vanhemmat tai heidän asiamiehensä sille toimittavat. Jotta lakimiesavustajat voivat toimittaa tarpeelliset tiedot käräjäoikeudelle, heidän tulee pyytää asiakkaalta valtakirja tai pyytää asiakasta itseään hankkimaan tiedot esimerkiksi poliisilta, lastensuojelulta tai perheoikeudellisesta yksiköstä.

6.2 Yhteistyön käytännöistä Yhteistyön tarve vaativissa ero- ja huoltoriitatilanteissa tunnistetaan laajalti, vaikka paljon yhteistyötä jo tehdäänkin. Järjestötoimijat tekevät paljon yhteistyötä eri tahojen kanssa; kuntien, perheoikeudellisten palvelujen, koulujen, lastensuojelun, psykologien ja niin edelleen. Palveluohjauksessa ohjataan myös muista järjestöistä asiakkaita, järjestöjen osaaminen täydentää toisiaan. Palvelukuvaukset siitä, mitä palvelua esimerkiksi järjestö voi kunnille tuottaa, todettiin toimivaksi tavaksi ja hyväksi ideaksi. Oikean tiedon saaminen helpottaa yhteistyön tekemistä.

Asianajaja Marja Välilä kirjoitti Ensi- ja turvakotien liiton vieraskynäblogissa (17.9.2020) yhteistyöstä seuraavasti: ”Avustajien, tuomareiden, lastensuojelun ja

perheoikeudellisen yksikön ammattilaisten tulisi verkostoitua ja tarvittaessa olla hyvin matalalla kynnyksellä toistemme saatavilla perheiden auttamiseksi. Me emme voi omissa poteroissamme auttaa eroperheitä, vaan meidän on ymmärrettävä kokonaisuus ja tunnistettava omat, usein hyvin rajalliset roolimme perheen asioiden hoitamisessa. On lapsen edun mukaista, että eroperheen vanhemmat ja lapset saavat asianmukaista, riittävää ja oikeanlaista apua ajoissa, millä voidaan ehkäistä eroriitojen pitkittymistä ja syventymistä.”

Seuraavassa kuvataan tässä tiedonkeruussa esiin nousseita näkökulmia ja yhteistyön muotoja. ”Kuka kuulee mua”? -webinaarin paneelikeskustelussa (2.11.2020) nostettiin esiin, että palvelujärjestelmä on repaleinen ja edellyttää yhteistyötä, jonka prosessinjohtajana toimii viranomainen. Moniammatillinen yhteinen tilannekuva ehkäisee ammattilaisten puolille asettumista ja auttaa etenemään ”samaan suuntaan”.

Ammattilaisten verkostossa on tarpeen olla muitakin kuin lapsiperheammattilaisia, myös aikuisosaamista ja oikeusoppineisuutta. Ammattilaisten verkostosta ei tulisi muodostua jälleen yhtä uutta elintä, joka pitkittää asian käsittelyä. Lastensuojelun edustaja nosti esiin kysymyksen, voisiko lastensuojelu kertoa näkemyksensä esimerkiksi huoltomuodosta ja lapsen asumisesta käräjäoikeuden päättäessä väliaikaismääräyksestä oikeudenkäynnin ajaksi. Jos lastensuojelussa tunnetaan perhe, ei tarvitsisi odottaa olosuhdeselvityksen valmistumista. Se voisi antaa työrauhaa kaikille.

Perus- ja erityistason välille tarvitaan yhteys. Esimerkiksi opiskeluhuoltolaissa säädetään moniammatillisesta yhteistyöstä, jossa saa vaihtaa tietoja ja konsultoida ketä vain perustason toimijaa ilman erillistä lupaa. ryhmään voidaan asiakkaan suostumuksella pyytää myös edustus erityistasolta, esimerkiksi perhe­ neuvolasta, lastensuojelusta ja lastenpsykiatriasta.

Haastateltavan mukaan lastensuojelu tulee hyvin harvoin paikalle. (H15) Myös lastensuojelulaissa (417/2007) on säädetty moniammatillisesta asiantuntijaryhmästä, joka on otettu käyttöön valtakunnallisesti. Lastensuojelun asian­ tuntijaryhmässä sosiaalityöntekijä esittelee asiaa ja muut miettivät, miten voisivat tukea asiakasta omassa palvelussaan. Sihteeri tekee muistion, jota voi hyödyntää esimerkiksi hallinto-oikeuteen lähetettä-

vässä huostaanottohakemuksessa. Lastensuojelussa on joissakin kunnissa käytössä myös niin sanottu systeeminen toimintamalli, jossa lapsen asioista vastaava lastensuojelun sosiaalityöntekijä saa tuekseen moniammatillisen tiimin.

Perheneuvolalla on ainakin yhdellä paikkakunnalla aika laveat yhteistyökäytännöt ja palveluita on kehitetty yhdessä perheoikeudellisen yksikön ja lastensuojelun kanssa. Tarpeen mukaan yhteistyötä tehdään muidenkin tahojen kanssa. Yhteistyö ja tarvittaessa aikuispsykiatrian kytkeminen mukaan on ollut pulmallista. (H5) Kaiken kaikkiaan selvityksen pohjalta voidaan todeta, että kunnissa on erilaisia yhteistyökäytäntöjä. Lastenvalvojien yhteistyö lastensuojelun kanssa toimi vastausten mukaan vaihtelevasti. Lastenvalvojan edustaja kertoi kokemuksenaan, että lastenvalvoja tekee usein aloitteen yhteistyöstä, mutta lastensuojelulla ei välttämättä ole aikaa osallistua yhteistyöpalavereihin.

Toinen lastenvalvojan edustaja kertoi, että sosiaalityön ja lastensuojelun kanssa tehdään yhteistyötä ja moni asia siirtyy myös ”saattaen” perheasioiden sovittelijalta lastenvalvojalle. Kolmas lastenvalvojan edustaja taas kertoi, että lastensuojelun toivotaan osallistuvan vanhemman suostumuksella lastenvalvojan tapaamiseen, jos perheellä on lastensuojelun asiakkuus. Eräällä paikkakunnalla on joskus isovanhempia tai lakimiesavustajia lastenvalvojan neuvotteluissa mukana. Lakimiehen läsnäolon koetaan usein edesauttavan sopimista. Vaikka lakimiesavustaja ajaa päämiehen etua, yleensä myös lapsen etu aukeaa avustajalle neuvotteluissa. Se auttaa avustajaa luomaan käsityksen siitä, millaiset vaatimukset mahdollisessa huoltoriidassa ovat realistisia. (H12) Kuten aiemmin selvityksessä nostettiin esiin, myös järjestöjen ja kuntien välisistä yhteistyömalleista löytyi esimerkkejä hyvistä, toimivista käytännöistä (luku 5).

Olosuhdeselvityksissä yhteistyö on lähinnä tietojen tai lausuntojen pyytämistä tahoilta, joissa perhettä koskevia tietoja on, eli hyvin usein lastensuojelulta, lasten­ psykiatriasta, perheneuvolasta, päivähoidosta ja koulusta. Pääsääntöisesti muuta yhteystyötä heidän kanssaan ei selvitystyöskentelyssä tehdä. (H10) Selvitystyön tarkoitus on tuottaa tietoa käräjäoikeudelle. Eräs haastateltava kertoi, että käräjäoikeudesta

27

tulee joskus aika epärealistisia selvityspyyntöjä, joihin ei ole sosiaalityön keinoin mahdollista vastata. Saatetaan kysyä syitä lapsen oireilulle tai pyytää vanhemmuuden arviointia, lapsen aidon ja oikean mielipiteen selvittämistä tai selvitystä siitä, onko lasta vieraannutettu. Tällaisia pyyntöjä tulee erityisesti ”high conflict” -riidoissa, joissa on jo useampi oikeudenkäynti takana ja lapsia on jo käytetty monella eri auttajalla sekä tavattu ja kuultu eri paikoissa. Huoltoriitakehä, jossa perhe on ollut jo useampaan otteeseen oikeudessa ja on laadittu useampia olosuhdeselvityksiä, on hankala, eikä uudella selvityksellä saada välttämättä mitään uutta tietoa. Varsinainen selvitysmenettely ei uusintatilanteissa poikkea merkittävästi aiemmista.

Joskus selvityksiä pyydetään silloin kiireellisinä. (H11) Joillakin paikkakunnilla perheoikeudellisella yksiköllä on toimivaa yhteistyötä käräjätuomarien kanssa ja selvityksentekijä voi kysyä käräjäoikeudelta esimerkiksi siitä, mitä olosuhdeselvityspyynnössä on tarkoitettu.

Käräjätuomarit voivat myös soittaa ennen päätöksentekoa, jotta päätös olisi yksiselitteinen. (H12) Follo-sovitteluun on sisäänrakennettuna asiantuntija-avustajista ja lapsiasiasovittelijoista koostuva rinki.

Muutoin käräjäoikeuksilla ei ole säännönmukaista yhteistyötahoa. Käräjäoikeuden aktiivista, epämuodollista yhteydenpitoa saatetaan pitää hyvänä asiana, mutta käräjäoikeuden tulee säilyttää puolueeton asemansa – epämuodollinen yhteydenpito saatetaan kokea puolueelliseksi. Käräjäoikeudet eivät hanki tietoa kovin aktiivisesti itse, vaan esimerkiksi lähestymiskieltoasiat tai rikosilmoitukset voivat tulla käräjäoikeudelle tietoon asianosaisilta. Tarvitaan selkeyttä siitä, kehen käräjäoikeus voisi olla yhteydessä, ja myös käräjä­oikeuden roolin kirkastamista yleisellä, perustavanlaatuisella tavalla. (H1) Poliisi on mukana useissa verkostoissa. Kun epäillään lapseen kohdistuvaa rikosta, järjestetään moniviranomaispalaveri (paikkakuntakohtaisesti mm. LASTA, LAPA tai SEULA), jossa käsitellään usein myös huolto­ riitatilanteita (H4, H16).

Vaativissa ero- ja huoltoriidoissa salassapitosäädökset sekä tiedonkulun esteet heikentävät auttamistyötä.

28

6.3 Haastavat erot -työryhmät ja verkostot osana ero- ja huoltoriitatyöskentelyä Kartoitimme, millaisia eroauttamisen työryhmiä ja työkäytäntöjä eri paikkakunnilla on. Esimerkiksi Mikkelissä toimii moniammatillinen Haastavat erot -työryhmä, johon kuuluu koko Etelä-Savo. ryhmä on käynnistetty LAPE-hankkeen tuotoksena loppuvuodesta 2018. ryhmässä on lastenvalvojien, lastensuojelun, lastenpsykiatrian, perheohjauksen, varhaiskasvatuksen, mielenterveys- ja päihdepalveluiden, perheasiain neuvottelukeskuksen, kirkon miestyön ja Violan ry:n edustajat. Mukana eivät ole poliisi, oikeuslaitos eivätkä lakimiesavustajat. Yhteistyö on konsultatiivista. Konsultaatio tehdään joko asiakkaan suostumuksella tai anonyymisti. Konsultaatiota pyytävä taho täyttää esitietolomakkeen, jonka sihteeri jakaa muille ryhmän jäsenille tutustuttavaksi. ryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa. Asian ryhmään tuonut työntekijä saa ryhmältä esityksen toimenpidesuosituksista, jotka hän käy yhdessä läpi asiakkaan kanssa. Asiakas voi ohjautua muille työryhmän jäsenille omalla yhteydenotolla.

Ammattilaiset ovat kokeneet konsultaation auttaneen heitä työsuunnitelman tekemisessä haasteellisessa erotilanteessa.

Myös Turussa on Turvassa-hankkeen aloitteesta käynnistetty joulukuussa 2020 Haastavat erot -työryhmä, jonka esikuvana toimii LAPE-aikaan vaativiin erotilanteisiin kehitetty osaamistiimimalli vaativiin erotilanteisiin. Jatkokehitys jäi tauolle, kun osaamistiimille ei ollut luontaista jatkajaa. Myös Mikkelin haastavat erot -työryhmästä on poimittu hyviä käytäntöjä. Turun Haastavat erot -työryhmä on moniammatillinen tiimi eroperheiden kanssa työskentelevien ammattilaisten tueksi. Työryhmässä ovat mukana lastensuojelu, perheoikeudellinen yksikkö, poliisi, lasten ja nuorten oikeuspsykiatrinen yksikkö, perheneuvola, varhaiskasvatus, lasten ja nuorten poliklinikka, A-klinikka, Auralan setlementti sekä Turun ensi- ja turvakoti ry:stä Turvassa-hanke, matalan kynnyksen eroauttamistyö Silta, lähisuhdeväkivaltatyö Pilari ja turvakoti. Yhteydenotto työryhmään tapahtuu asiakkaan kanssa täytetyllä esitietolomakkeella, mutta myös anonyymi konsultaatio on mahdollinen. Perheoikeudellinen yksikkö toimii työryhmän puheenjohtajana ja Turvassa-hanke sihteerinä. Työryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa.

Kanta-Hämeen seudulla on kokoontunut pitkään, jo ennen LAPEa, vuosittainen huoltoriitatyöryhmä, joka on laaja-alainen (noin 50 ammattilaista). Työryhmässä ovat edustettuina käräjätuomarit, lakimiesavustajat, perheoikeudellinen yksikkö, perheneuvola ja Kanta-Hämeen perhetyö ry. Työryhmässä on koulutuksellinen osuus ja keskustelua huoltoriidoista. Lisäksi 2–3 kertaa vuodessa kokoontuu lapsiasioita käsittelevistä käräjätuomareista, perheoikeudellisen yksikön esimiehestä, lastenvalvojista ja olosuhdeselvittäjistä sekä paikallisyhdistyksen edustuksesta koostuva ryhmä, jonka järjestää perheoikeudellinen yksikkö. ryhmässä käydään läpi yleisemmällä tasolla, mitä on meneillään. Asiakastyötä ollaan aloittamassa kolmannessa ryhmässä, vaativissa erotilanteissa olevien perheiden auttamiseksi.

Korona on viivästyttänyt työskentelyn aloittamista, ja siihen on tullut tammikuuhun 2021 mennessä vain yksi eronnut pariskunta. Lastensuojelu ohjaa pariskunnan työparille (perheneuvolan ja lastensuojelun työntekijät), joka tapaa vanhempia erikseen. Eroperheen lapsia ei tavata. Työparin ympärillä on työnohjauksellinen moniammatillinen ryhmä. ryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa. Tässä ryhmässä ei ole mukana käräjä­oikeus eikä muu oikeudellinen puoli.

Pirkanmaalla on kaksi LAPE-hankkeen ajoilta periytynyttä eroteemaista yhteistyöverkostoa, Tampereen eroverkosto ja Pirkanmaan eroverkko. Pirkanmaan eroverkko on koulutuksellinen verkosto ammattilaisille heidän osaamisensa vahvistamiseksi ja tiedon lisäämiseksi. Tampereen eroverkosto kokoontuu yleensä 3–4 kertaa vuodessa. Yhteistyötä tehdään ainakin perhe­neuvolan, perheasioiden neuvottelukeskuksen ja perhe­oikeudellisen yksikön kanssa. Verkostossa mietitään kentän tapahtumia mahdollisimman monelta kantilta ja kartoitetaan kehittämistarpeita. Vaativat erot, lähisuhdeväkivalta ja pitkittyneet huoltoriidat ovat esillä vahvasti, mutta muitakin aiheita on.

Oulussa toimii Haastavat erot -kehittäjäryhmä. ryhmään kuuluu Oulun ensi- ja turvakoti ry:n ja Tukikeskus Varjon edustajien lisäksi lastensuojelu, perheoikeudellinen yksikkö, lastenpsykiatria, sosiaalipäivystys ja neuvola. Kehittäjäryhmä keskittyy kehittämään työkäytäntöjä sekä tiivistämään eri toimijoiden välistä yhteistyötä haastavan eron kroonistumisen ehkäisyyn.

Kehittämisen lähtökohdaksi on nostettu neuvolan rooli eroperheiden kohtaajana ja heidän merkityksensä varhaisen avun tarjoajana. Kokoontumisia on

neljä kertaa vuodessa. Kehittäjäryhmä on järjestänyt myös koulutusta ammattilaisille.

Eksoten alueella on ollut pitkään yhteistyötä eropalveluissa. Eksoten lastensuojelun, perheoikeudellisten palveluiden (lastenvalvojat), käräjäoikeuden, MLL:n, seurakunnan ja Ensi- ja turvakotien liiton paikallisyhdistyksen edustajista muodostuva perhetiimi kokoontuu 3–4 kertaa vuodessa. Perhetiimissä on 10–15 kenttätason eroperheitä tapaavaa työntekijää, ja siellä puhutaan arjen työskentelystä yleisellä tasolla (ei asiakkaista nimillä) ja jaetaan tietoa ja kokemuksia palveluista. Lisäksi päättäjätason ohjausryhmä kokoontuu 1–2 kertaa vuodessa.

Ohjausryhmässä on luotu yhteisiä rakenteita ja mietitty yhteisiä strategioita ja esiin nousseita haasteita.

Pääkaupunkiseudulla kokoontuu Ensi- ja turvakotien liiton koordinoima Erovaikuttajaverkosto, johon kuuluu järjestöjä, seurakuntien edustaja ja pääkaupunkiseudun kuntien perheoikeudellisten yksiköiden esimiehiä ja päälliköitä. Verkoston tapaamissa ei käsitellä asiakastilanteita. Myös Turussa toimii vastaava verkosto.

6.4 Osaamis- ja tukikeskukset, OT-keskukset Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman yksi työryhmä suunnitteli vaativien huolto- ja tapaamiskiistojen toimintamallia tulevaan maakuntaan ja OT-keskukseen eli osaamis- ja tukikeskukseen. OT-keskusten tavoitteena on varmistaa tarpeen mukaiset, yhteen sovitetut, yhdenvertaiset ja vaikuttavat palvelut niille lapsille, nuorille ja perheille, jotka tarvitsevat kaikkein vaativinta erityisosaamista edellyttäviä palveluita. Viidelle yhteistyöalueelle muodostuvien osaamis- ja tukikeskusten (OT-keskusten) tehtävät sijoittuvat kolmelle toiminnalliselle alueelle: 1. vaativimman tason integratiivinen potilas- ja asiakastyö 2. integroituihin palveluihin ja palvelu­ järjestelmään kohdistuva, erityisosaamista lisäävä tutkimus ja kehittäminen 3. palveluiden ja hoitoketjujen koordinaatio yhteistyössä terveydenhuollon, sosiaalihuollon ja sivistystoimen sekä palvelujärjestelmän eri tasojen toimijoiden kanssa (vaativimmalta tasolta erityistasolle ja perustasolle).

29

Lisäksi OT-keskuksiin verkostoidaan tarkoituksenmukaisella tavalla järjestöjen vastuulla olevien vaativien sosiaalipalvelujen erityisosaamiseen ja tuottamiseen liittyvät ratkaisut. (Halila ym. 2021, 2019.)

Lape-ohjelman Vaativat huolto- ja tapaamiskiistat -työryhmä (ks. Vartio) toteaa: ”Erityisosaamista tulisi koota yhteen ja olla käytettävissä ainakin lapsen kasvun ja kehityksen, lastensuojelullisten kysymysten, aikuissosiaalityön, aikuispsykiatrian, monikulttuurisuuteen ja perheiden monimuotoisuuteen liittyvien kysymysten, väkivaltakysymysten sekä juridiikan alalta. Yhteistyö ja joissakin tilanteissa yhdessä tekeminen oikeuspsykologian yksikön kanssa olisi luontevaa. OT-keskuksessa tulisi aluksi kehittää aivan uudenlaisia toimintamalleja sekä selvitysvaiheeseen että ’jälkihoitoon’ kaikkein vaikeimmissa huoltoriidoissa. Tällaisten mallien luominen edellyttää poikkitieteellistä ja monitoimijaista tutkimusta, kansainvälistä oikeusvertailua ja tutustumista muualla maailmassa jo kehitettyihin toimintamalleihin.”

Monitieteisen erityisosaamisen keskuksena OT-keskuksen asian­ tuntemusta tulisi voida hyödyntää jatkossa 1. sidosryhmien kouluttamisessa ja konsultoimisessa sekä 2. kaikkein vaikeimmissa huoltoriidoissa asiakastyön tukena perus- tai erityispalveluissa sekä kaikkein vaikeimmissa olosuhdeselvityksen laatimisissa, ja mahdollisesti myös 3. uudenlaisten jälkihoitopalvelujen tuottamisessa.

OT-keskuksen moniammatillisen työryhmän palvelujen pyytämisen tulisi asiakastapauksissa olla mahdollista vain suodatetusti esimerkiksi maakunnallisen perheoikeudellisen yksikön oman asiantuntijatiimin tai lastensuojelun moniammatillisen asiantuntijaryhmän kautta.

Tällä käytännöllä varmistuttaisiin siitä, että erityistason osaamista edellyttäviin palveluihin ohjautuisivat vain kaikkein vaikeimmat huoltoriidat. (ks. Vartio) OT-keskuksissa ei tehtäisi suoraa asiakastyötä, vaan työ kohdistuisi enemmänkin osaamisvajeeseen koulutuksen kautta ja voisi tarjota konsultaatiota ja tuottaa toimintamalleja käytännön työntekijöille. Turvassa-hankkeen tavoitteena on pilotoida järjestöjen erityisosaamista näihin kehitteillä oleviin OT-keskuksiin.

Hanke tuottaa tietoa vaativista eroista OT-keskusten kehittämistä varten ja tekee verkosto- ja vaikuttamistyötä asian tiimoilta. OT-keskusten rakentaminen on hidastunut eikä ole edennyt hankkeen aikana odotetulla tavalla. Kolme OT-keskuspilottia on saanut rahoitusta, mutta esimerkiksi Etelä-Suomi ei kuulu niihin.

Hankkeen kokemusten pohjalta vaativassa eroauttamisen työssä tarvitaan jatkossa OT-keskuksia. Vaativiin eroihin keskittyvät moniammatilliset työryhmät tarvitaan jokaiseen OT-keskukseen. Ammattilaisilla on tarve saada koulutusta vaativasta eroauttamisesta, ja se on OT-keskukselle luonteva rooli.

30

7 JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä selvityksessä haettiin tietoa siitä, miten vaativat ero- ja huoltoriitatilanteet näkyvät eri hallinnonalojen tilastoissa, millaisia työkäytäntöjä eri toimijoilla on, millaista yhteistyötä tehdään ja minkä tahojen kanssa, millaisia moniammatillisia eroauttamisen työryhmiä eri seuduilla on ja miten ne toimivat. Lisäksi selvitettiin, millä tavalla tieto kulkee ja miten tietoja vaihdetaan ammattilaisten välillä ja mitä kehittämistarpeita ammattilaisilla on.

7.1 Tilasto- ja asiantuntijatieto vaativista eroista Tilastoja tarkasteltaessa havaittiin, että vaativia ero- ja huoltoriitoja ei tilastoida erikseen. Tilastoista ei voida päätellä, kuinka paljon vaativia ero- ja huoltoriitatilanteita on, eivätkä ne niin ollen anna kuvaa todellisesta tilanteesta. Kansainvälisissä ja kansallisissa tutkimuksissa on arvioitu, että noin 10 % eroista on erittäin konfliktoituneita.

Suuntaa-antavia tietoja löytyy huoltoriitaprosessin aikana tehtyjen olosuhdeselvitysten määrästä, tuomioistuinlaitoksen työtilastoista, lastensuojelun ja oikeuspsykologian ja -psykiatrian tilastoista sekä osin lasten- ja nuorisopsykiatrian tilastoista. Lastensuojelun tilastoissa yksi syyluokka on huoltoriita, joka ei edellytä huoltoriitaoikeudenkäynnin vireilläoloa.

Huolto- ja tapaamisriitoja saatetaan kirjata myös syykoodilla perheen vuorovaikutuksen ongelmat tai muut lapsen kasvuoloihin liittyvät vaikeudet.

Oikeuspsykologiassa ja -psykiatriassa huoltoriita voidaan kirjata tietoihin, jos vanhempien välit ovat tulehtuneet ja eripuraiset. Lasten- ja nuorisopsykiatriassa saatetaan kirjata perheen hajoaminen avioeron vuoksi niissä tilanteissa, joissa sen arvioidaan vaikuttavan lapsen oireiluun. Edellä mainitut lastensuojelun, oikeuspsykologian ja -psykiatrian sekä lastenja nuorisopsykiatrian kirjaukset saattavat indikoida vaativaa ero- tai huoltoriitatilannetta. Tilastoista ei voi kuitenkaan päätellä niiden vaativien erotilanteiden lukumäärää, joissa ei ole huoltoriitaa vireillä tuomioistuimessa.

Tuomioistuimessa vireillä olevien huoltoriitojen vaativuudesta voi tehdä karkean arvion. Jos puolet niistä huolto- ja asumisriidoista, joissa pyydetään olosuhdeselvitys, kuuluu Turvassa-hankkeen keltaiseen tai punaiseen asiakasryhmään (Auvisen [2006] tutkimukseen viitaten), vuosittain olisi noin 600 vaativaa huoltoriitatilannetta. Määrä on noin 20–25 % kaikista huoltoriitaoikeudenkäynneistä, joita oli vuonna 2019 yhteensä 2 861. Arvio on tehty sillä oletuksella, että myös noin puolet ”pelkistä” tapaamisriidoista, jotka jäivät Auvisen tutkimuksen ulkopuolelle, kuuluvat vaativiin huoltoriitoihin. Vuonna 2019 näitä ”pelkkiä” lapsen tapaamisoikeutta koskevia ensi vaiheen ratkaisuja tehtiin käräjäoikeudessa 331 ja huolto- ja asumisriidoiksi luokiteltavia asioita ratkaistiin yhteensä 2 530.

Tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa koskevien käräjäoikeusratkaisujen määrä ja hovioikeuden huoltoriitaa tai tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa koskevat ratkaisut voivat indikoida vaativaa ero- ja huoltoriitatilannetta, samoin kuin rikosasioina käsiteltävät lapsikaappausta ja omavaltaista huostaanottoa koskevat asiat.

Näitä ratkaisuja oli vuonna 2019 yhteensä yli 300.

Tilastoista ei voi päätellä, kuinka paljon vaativia ero- ja huoltoriitatilanteita kaiken kaikkiaan on. Tilastointi on epätarkkaa eikä siten anna kuvaa vaativien erotilanteiden todellisesta määrästä.

Erillinen vaativien ero- ja huoltoriitojen tilastointi edellyttäisi yleisesti hyväksyttyä määritelmää vaativalle eroja huoltoriidalle sekä kirjausta tekevältä ammattilaiselta tilanteen tunnistamista, mikä taas edellyttää tietoa vaativista ero- ja huoltoriitatilanteista. Haasteena voi olla myös se, että eri tahoilla on lukuisia tilastointitarpeita, joita kaikkia tuskin voidaan tyydyttää. Voikin kysyä, onko vaativien ero- ja huoltoriitatilanteiden tilastointi edes realistista, ellei ole yhtenäistä ymmärrystä siitä, mitä niillä tarkoitetaan. Erojen vaativuuden määrittely on haastavaa, eikä yhtenäistä määritelmää ole. Tarvittaisiin entistä parempaa tunnistamista siihen, mitä ovat vaativat, pitkittyneet, konfliktoituneet erot sekä missä erotilanteissa perheitä autetaan perus- ja erityistasolla ja mitkä tilanteet edellyttävät OT-keskus­tasoista tukea.

31

7.2 Vaativien erojen nykytila Selvityksessä tuli esille työkäytäntöjen moninaisuus, toimivien yhteistyökäytäntöjen puute, huoltoriitatapausten työllistävyys ja haastavuus sekä erityisosaamisen tarve. Samoin havaittiin tarve vahvistaa tiedonkulkua ja ammattilaisten yhteistyötä vaativissa ero- ja huoltoriitatilanteissa.

Nopea toiminta eroperheen auttamiseksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa voi ehkäistä erotilanteiden pitkittymistä ja konfliktoitumista. Haasteena on muun muassa palvelujärjestelmän repaleisuus ja ruuhkaisuus. Varhainen puuttuminen ja avun koordinointi edellyttävät tietoa eroperheen kanssa työskentelevistä tahoista ja siitä, minne eroperheen jäsenet voi ohjata avun piiriin. Jos tieto ammattilaisten välillä ei kulje, on vaarana, että eroperheen jäsenten kanssa työskentelevät tahot kuulevat yhden erotarinan ja pahimmassa tapauksessa, auttaessaan vain toista vanhempaa, eskaloivat toiminnallaan tahattomasti konfliktia. Tietojenvaihto voisi auttaa esimerkiksi eri muodoissaan esiintyvän väkivallan ja muiden riskien tunnistamisessa. Yksittäisellä ammattilaisella ei välttämättä ole riittävästi tietoa, ymmärrystä ja edellytyksiä tunnistaa väkivaltaa, sen monia eri ilmenemismuotoja tai muita erotilanteeseen liittyviä riskejä.

Riskien ja vaativan ero- ja huoltoriitatilanteen tunnistaminen edellyttää ammattilaisilta erityisosaamista.

Järjestöjen edustajien näkemys oli, että ns. ”peruseroon” todettiin olevan palvelua, työvälineitä ja materiaalia, mutta ne eivät ole riittäviä, jos eroon liittyy paljon haasteita. Huolena esitettiin, onko työvälineitä näihin tilanteisiin riittävästi ja olisiko niitä tarpeen päivittää. Kaiken kaikkiaan vaativiin erotilanteisiin ja niihin mahdollisesti sisältyviin väkivaltaan tai sen uhkaan, vainoon, lapsen lojaliteettiristiriitaan ja yleisemminkin lapsen kanssa työskentelyyn ja lapsinäkökulman huomiointiin, tarvitaan lisää osaamista ja koulutusta. Järjestötoimijat toivoivat selkeää mallia tilanteisiin, joissa ammattilainen kohtaa vaativan erotilanteen perheen, mihin perheenjäsenet voisi ohjata.

32

Ammattitaidon kehittäminen kouluttautumalla on tarpeen, jotta ammattilaisten ymmärrys vaativista ero- ja huoltoriitatilanteista lisääntyy ja kukin ammattilainen voi omassa tehtävässään parhaiten tukea eroperheen jäseniä. Esimerkiksi vanhemman lakimiesavustajan mukanaolo lastenvalvojan luona edellyttää, että avustaja on perehtynyt Follo-sovittelusta tuttuun ajattelumalliin, sillä päämiehen edun ajaminen huoltoriitaoikeudenkäynnin tapaan ei edistä sovintoon pääsyä.

Mikään taho ei selviä tässä auttamistehtävässä yksin.

Yhteistyö peruspalveluiden, lastensuojelun, poliisin sekä lasten, nuorten ja aikuisten mielenterveyspalvelujen ja erikoissairaanhoidon välillä on tärkeää, jotta myös vakavimmin oireilevat lapset ja nuoret saavat tarvitsemansa avun ja tuen. Lisäksi yhteistyötä sosiaalitoimen ja käräjäoikeuksien välillä on tiivistettävä.

Eroperheistä kerätyn tiedon saannissa ja tiedonkulussa ammattilaiselta toiselle havaittiin haasteita.

Haasteena voi olla ammattilaisen pelko paljastaa salassa pidettäviä tietoja tai toimivien käytäntöjen puute, mahdollisesti myös lainsäädännölliset esteet.

Tietojenvaihto edellyttää monessa tapauksessa asiakkaan suostumusta. Tiedonkulkua on tarpeen sujuvoittaa, ja on selkeytettävä, kuka saa antaa tietoja, mitä tietoja ja kenelle. Joillakin ammattilaisilla on käytössään tietojärjestelmiä, joista saa laajaltikin tietoja perheestä, mutta oikeus käyttää tietoja ilman asiakkaan suostumusta vaihtelee työtehtävän mukaan. Tiedossa ei ole, millä tahoilla ja paikkakunnilla laajan tiedonvälityksen mahdollistavia tietojärjestelmiä on käytössä ja keiden ammattilaisten saavutettavissa tieto on.

Eronneille vanhemmille suunnattua psykososiaalista tukea, ohjausta ja neuvontaa on vahvistettava, samoin perustason ja vaativan tason auttamisen yhteistyötä.

Avun tarjoaminen vanhemmille eron varhaisessa vaiheessa edellyttää, että vanhemmat hakeutuvat riittävän ajoissa avun piiriin. Rovaniemen Uuden eron prosessi -menettely on esimerkki käytännöstä, jossa apua on tarjolla jo varhain: vanhempien varatessa ensimmäistä lastenvalvoja-aikaa heidät ohjataan ensin sosiaalityöntekijälle, joka kartoittaa heidän tilanteensa, ohjaa tarvittaessa muun avun piiriin ja tukee sopimuk-

seen pääsyä. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten matalan kynnyksen eropalveluissa 21 paikkakunnalla vanhemmat pääsevät nopeasti yksilö- tai paritapaamiseen eroauttamisen ammattilaisen kanssa.

Työskentelyssä vanhempaa tuetaan erokriisistä selviytymisessä ja keskitytään yhteistyön edistämiseen sekä lapsen aseman esiin nostamiseen.

Vanhempien erimielisyyksien ratkomiseen on tarjolla sovitteluvaihtoehtoja, mutta sovittelun luonteeseen kuuluu vapaaehtoisuus eikä sovittelu sovellu kaikkiin tilanteisiin. Vaikuttaa siltä, että eri alojen ammattilaisten näkemys siitä, milloin lapsen huoltoriitaa voi sovitella, ei ole kaikilta osin yhtenevä. Sovittelun soveltuvuus tulee harkita jokaisessa yksittäistapauksessa erikseen. Järjestöjen yhteisessä kannanotossa esitetään, että sovittelulle ei ole edellytyksiä tilanteissa, joissa on esimerkiksi vakavaa eron jälkeistä väkivaltaa (tai sen uhkaa) ja vainoa.

Vaikka auttajien verkosto olisi toimiva ja yhteistyö hyvää, haasteeksi voi nousta vanhempien tai vanhemman kykenemättömyys tarkastella asioita lapsen tai toisen vanhemman näkökulmasta. Vanhemman kyvyttömyys tarkastella omaa vanhemmuuttaan tai haluttomuus ottaa tarjottua apua vastaan ei kuitenkaan saisi estää tai haitata lapsen ja toisen vanhemman avun saantia. Konfliktia saattavat eskaloida myös vanhemman omat toimet. Esimerkkinä tästä voi mainita varhaiskasvatuspaikan hakemisen lapselle tai kouluun ilmoittamisen ilman lapsen toisen huoltajan suostumusta. Yhteishuoltajien tulee lapsenhuoltolain mukaan päättää lapsen tärkeistä asioista kuten varhaiskasvatuspaikasta yhdessä. Voikin kysyä, olisiko varhaiskasvatuksen ja koulujen käytäntöä tältä osin syytä tarkastella ja kenties muuttaa paremmin yhteishuoltajien yhteistä päätösvaltaa vastaavaksi.

Toinen esimerkki vanhemman omista konfliktia lisäävistä toimista on toistuvien huoltoriitaoikeudenkäyntien vireille laittaminen silloin, kun lapsen olosuhteissa ei ole tapahtunut selkeää muutosta. Vanhempien erilaiset taloudelliset resurssit voivat lisätä toistuvia oikeuskiistoja ja pitkittää huoltoriitaa.

Lapsi voi hakea apua opiskeluhuollosta, kouluterveydenhuollosta ja koulukuraattoreilta ilman vanhempien suostumusta. Monet muut lapselle suoraan tarjottavat palvelut edellyttävät molempien huoltajien myötä-

vaikutusta, jolloin on mahdollista, että vanhemmista toinen joko estää tai hidastaa lapsen avun saantia.

Lapsen oikeus saada apua tulisi turvata. Eroperheen jäsenten tulee saada apua myös huoltoriidan aikana muun muassa perheneuvolasta ja lastensuojelusta, mikäli lapsella on lastensuojelun tarve. Kaiken kaikkiaan lasten oikeuksien toteutuminen on asia, johon tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Vanhempien esittämien väkivalta- ja vieraannuttamisväitteiden paikkansapitävyys tulee selvittää. Jos vanhempien väitteet tulkitaan vain esimerkiksi toiseen vanhempaan kohdistuvaksi häirinnäksi tai kostamishaluun perustuvaksi pyrkimykseksi aiheuttaa haittaa toiselle vanhemmalle, saattaa lapsen kaltoinkohtelu jäädä selvittämättä. Toisaalta väitteiden selvittämiseen kuluu aikaa, eikä prosessien ja päätöksenteon pitkittyminen ole lapsen edun mukaista. Lapsen elämässä muutama kuukausikin on pitkä aika. Voikin kysyä, miten tunnistetaan riskit ja erotetaan perusteettomat väitteet perustelluista niin, ettei aikaa kulu liikaa uuteen viranomaisprosessiin.

Moni vaativaa eroauttamistyötä tekevä ammattilainen työskentelee yksin, vaikka vaativat ero- ja huoltoriitatilanteet ovat hyvin työllistäviä. Jos yhteistyötä tehdään, kumppanina voi olla jokin yksittäinen taho, jolloin kokonaiskuva perheen tilanteesta jää uupumaan.

Suppeammallakin ammattilaisten yhteistyöllä on kuitenkin paikkansa eroperheiden auttamisessa. Esimerkiksi käräjäoikeuden ja lastensuojelun vuoropuhelun tiivistämiselle näyttäisi olevan tarvetta.

Käytännön työssä tarvitaan rakenteisiin tuotua moniammatillisen yhteistyön mallia, jotta perhe saisi avun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja jotta ammattilaiset voivat yhdessä luoda tilannekuvan lapsen ja vanhempien olosuhteista.

Perhe voi joutua odottamaan palvelua tai päätöksiä pitkään, ja tilanteet voivat pahentua. Perheet tarvitsevat tukea eroprosessin ja huoltoriitaprosessin eri vaiheisiin, myös tehtyjen päätösten noudattamiseen ja elämiseen todeksi. Eräänlaisen ”jälkihoidon” tarve voidaan tunnistaa. Vanhempien tukeminen eroprosessissa on siis tärkeää, mutta yhtä lailla tärkeää on huo-

33

mioida lapsen näkökulma ja lapsen avun tarve. Esimerkiksi meneillään oleva huoltoriita ei saisi olla este perheen avun saannille.

Ammattilaisten yhteinen tilannekuva ehkäisee puolille asettumista ja riskiä eroperheen ”pallottelusta” ammattilaiselta toiselle. Useilla ammattilaisilla on olemassa olevia yhteistyökäytäntöjä, joilla ei ole suoraa liityntää erotilanteisiin. Yhteistyö voi perustua lakiin (esimerkiksi lastensuojelun asiantuntijaryhmä ja opiskelu­huollon moniammatillinen yhteistyö) tai vapaamuotoiseen käytäntöön. Yhteistyössä on paikkakunta- ja ammattikuntakohtaisia eroja.

Varsinaisissa vaativiin erotilanteisiin keskittyvissä moniammatillisissa ryhmissä työskentely on konsultatiivista, ja asiakas voi ohjautua muille työryhmän jäsenille omalla yhteydenotollaan. Työryhmissä on laaja edustus eri ammattikunnista, mutta kaikki eroperheiden kanssa työskentelevät ammattiryhmät eivät ole mukana. On tarkistettava, ovatko kaikki tarpeelliset tahot edustettuina ja onko työryhmien toiminnassa ja yhteistyössä kehitettävää. Näistä työryhmistä on kertynyt hyviä kokemuksia.

34

Muitakin eroteemaan liittyviä, eri ammattiryhmistä kokoontuvia ryhmiä on olemassa. Selvityksen mukaan useimmissa yhteistyö on löyhää, joko koulutuksellista tai yleisen tason tietojen vaihtoa. Vaativat erotilanteet ovat esillä, mutta ne eivät ole ainoa teema, vaan keskustelua käydään laajemmin eroauttamisen kokonaisuudesta, yhteistyöstä ja palveluista alueella. Yhteistyön voi arvioida lisäävän ammattilaisten ymmärrystä ja tietoa palveluista, mikä edesauttaa asiakasohjausta.

Yhteenvetona voi todeta, että selvitys antoi lisätietoa vaativien ero- ja huoltoriitatilanteiden nykytilanteesta ja kehittämistarpeista. Samalla se nosti esiin kysymyksiä ja jatkoselvitystarpeita hankkeen jatkotyöskentelyä varten.

LÄHDELUETTELO Alhanen, Kai (2014) Vaarantunut suojeluvalta. Tutkimus lastensuojelujärjestelmän uhkatekijöistä.

Autonen-Vaaraniemi, Leena (2019). Perheammattilaisten asemoituminen vanhemmuuteen ja vanhemmuutta koskevat kehykset erotyössä. Janus 27 (4), 362–378. Perheammattilaisten asemoituminen vanhemmuuteen ja vanhemmuutta koskevat kehykset erotyössä | Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti ( journal.fi) Auvinen, Maija (2006). Huoltoriidat tuomioistuimissa: Sosiaalitoimi selvittäjänä, sovittelijana, asiantuntijana.

Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki.

Avioliittolaki (234/1929). Finlex. Avioliittolaki 234/1929 Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®. Viitattu 3.6.2021.

Bildjuschkin, Katriina (toim.) (2018). Eropalveluilla kohti sovinnollisuutta. Työpapereita 40/2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki. THL Word Template (julkari.fi) Viitattu 16.4.2021.

Ensi- ja turvakotien liitto (2020). Kysely uudistuneesta lapsenhuoltolaista eronneille vanhemmille. Kysely: lapsenhuoltolaki ei estä haitantekoa lapsen ja vanhemman suhteelle - Ensi- ja turvakotien liitto (ensijaturvakotienliitto.fi) Ensi- ja turvakotien liitto. 2020, julkaisematon taustamuistio sisäministeriön rajapintaan liittyvistä kysymyksistä ja ratkaisuehdotuksista.

Ensi- ja turvakotien liitto, vieraskynäblogit: AA Marja Välilä 17.9.2020, Pitkittyneet huoltoriidat ja lapsen etu Ensi- ja turvakotien liitto. Viitattu 15.4.2021.

Ensi- ja turvakotien liitto, vieraskynäblogit: KäT Pekka Päivänsalo 30.9.2020, Käräjäoikeuden keinot huoltoriidassa ovat rajalliset - Ensi- ja turvakotien liitto. Viitattu 15.4.2021.

Halila, Ritva, Hoikkala, Susanna, Malja, Marjo & Tapiola, Mia (2021). Lasten ja nuorten vaativimpien palveluiden osaamis- ja tukikeskuksia valmistelevan työryhmän raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2021:18. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Lasten ja nuorten vaativimpien palveluiden osaamis- ja tukikeskuksia valmistelevan työryhmän raportti - Valto (valtioneuvosto.fi). Viitattu 24.9.2021.

Halila, Ritva, Kaukonen, Pälvi, Malja, Marjo & Savola, Suvi (2019). Lasten, nuorten ja perheiden osaamis- ja tukikeskukset. LAPE-muutosohjelmassa tehdyn valmistelutyön loppuraportti. Raportteja ja muistioita 2019:30. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki. Lasten, nuorten ja perheiden osaamis- ja tukikeskukset.

LAPE-muutosohjelmassa tehdyn valmistelutyön loppuraportti (valtioneuvosto.fi). Viitattu 15.4.2021.

Järjestöjen yhteinen kannanotto lähisuhdeväkivallan sovittelusta. Järjestöjen-kannanotto-lähisuhdeväkivallan-sovittelua-koskien-2018.pdf (ensijaturvakotienliitto.fi) .

Kaivosoja, Matti & Auvinen, Maija (2003). Raportti viranomaisyhteistyöstä lasten huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvissä kiistatilanteissa. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2003:2. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki. TRM200302.pdf (valtioneuvosto.fi). Viitattu 15.4.2021.

Kuka kuulee mua? -webinaarin paneelikeskustelu 2.11.

2020.

Kuusikko-työryhmä (2020). Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelun palvelut ja kustannukset vuonna 2019, Kuusikko-työryhmän julkaisusarja 1/2020. Helsinki. 20_06_11_Kuusikko_Lastensuojelu_2019.pdf (hel.fi).

Viitattu 15.4.2021.

Laki lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta, 619/1999. Finlex. Laki lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan… 619/1996 Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®. Viitattu 3.6.2021.

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, 361/1983.

Finlex. Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®. Viitattu 3.6.2021.

35

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain muuttamisesta, 190/2019. Finlex. Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta… 190/2019 - Säädökset alkuperäisinä - FINLEX ®. Viitattu 3.6.2021.

Päivänsalo, Pekka, KäT, Käräjäoikeuden keinot huolto­ riidassa ovat rajalliset. Vieraskynä-blogi 30.9.2020.

Ensi- ja turvakotien liiton blogi, Käräjäoikeuden keinot huoltoriidassa ovat rajalliset - Ensi- ja turvakotien liitto.

Lapsen oikeuksien sopimus (LOS) Lapsen oikeuksien sopimus (unicef.fi), ks. myös Yleissopimus lapsen oikeuksista, 60/1991, YLEISSOPIMUS lapsen oikeuksista - FINLEX ®. Viitattu 21.4.2021.

Sosiaalihuoltolaki, 1310/2014. Finlex. Sosiaalihuoltolaki 1301/2014 - Säädökset alkuperäisinä - FINLEX ®. Viitattu 3.6.2021.

Lastensuojelulaki, 13.4.2007/417. Finlex. Lastensuojelulaki 417/2007 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®.

Viitattu 3.6.2021.

Lehmuskoski, Antero (2020). Käyttöoikeudet sosiaali­ huollon asiakastietoihin. Käyttöoikeusmääräyksen soveltamisohje, versio 2.1. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki. Käyttöoikeudet sosiaalihuollon asiakastietoihin (thl.fi). Viitattu 15.4.2021.

Lehti, Martti (2020) Henkirikoskatsaus 2020. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Helsingin valtiotieteellinen tiedekunta. Henkirikoskatsaus 2020 (helsinki.fi).

Viitattu 27.5.2021.

Miettinen, Anneli, Hakovirta, Mia, Saarikallio-Torp, Miia, Haapanen, Mari, Kurki, Paula, Kalliomaa-Puha, Laura, Sihvonen, Ella, Heinonen, Hanna-Mari & Kivistö, Netta (2020). Lasten vuoroasuminen ja sosiaaliturva. Vuoroasumisen nykytila ja merkitys etuus- ja palvelujärjestelmän kannalta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:51. Valtioneuvoston kanslia. Helsinki. Lasten vuoroasuminen ja sosiaali­ turva : Vuoroasumisen nykytila ja merkitys etuus- ja palvelujärjestelmän kannalta - Valto (valtioneuvosto.fi).

Viitattu 15.4.2021.

Oikeusministeriö (2013) 8-vuotiaan lapsen kuolemaan johtaneet tapahtumat. Selvityksiä ja ohjeita 2/2013.

Oikeusministeriö. 8-vuotiaan_lapsen_kuolemaan_johtaneet_tapahtumat.pdf (valtioneuvosto.fi). Viitattu 28.5.2021.

Pajukangas, Sami, Pajuniemi, Ari & Korpela, Satu (2020). Tuomioistuinten työtilastoja vuodelta 2019.

Oikeusministeriön julkaisuja, Toiminta ja hallinto 2020:4. Oikeusministeriö. Helsinki. Tuomioistuinten työtilastoja vuodelta 2019 - Valto (valtioneuvosto.fi). Viitattu 15.4.2021.

Poliisin tilastot kotihälytyksistä, vainoamisesta ja lähestymiskielloista, tiedot toimitti poliisitarkastaja Pekka Heikkinen Poliisihallituksesta.

36

Sosiaali- ja terveysministeriö (2013). Toimiva lastensuojelu. Selvitysryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:19. Toimiva lastensuojelu. Selvitysryhmän loppuraportti - Valto (valtioneuvosto.fi). Viitattu 28.5.2021.

Suomen virallinen tilasto (SVT) 2019: Rikos- ja pakkokeinotilasto. Helsinki: Tilastokeskus. http://www.stat.fi/ til/rpk/2019/15/rpk_2019_15_2020 -06-02_tie_001_ fi.html. Viitattu 27.4.2021.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportteja 24/2014.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki. URN_ ISBN_978-952-302-278-2.pdf (julkari.fi) Viitattu 28.5.2021.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2020). Lapsen elatus ja huolto sekä isyyden selvittäminen 2019. Tilastoraportti 20/2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki. Lapsen elatus ja huolto sekä isyyden selvittäminen 2019 ( julkari.fi). Viitattu 15.4.2021.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2020). Lastensuojelu 2019. Tilastoraportti 28/2020. Lastensuojelu 2019 ( julkari.fi) Viitattu 22.4.2021.

Terävä, Johanna & Böök, Marja Leena (2019). Yhteistyövanhemmuus eron jälkeen: mitä, miksi ja miten Teoksessa Hietanen, V. Keinonen, & M. Kettunen (toim.), Yhteistyövanhemmuuden käsikirja, s. 11–19. Ensi- ja turvakotien liiton käsikirja, 4. Ensi- ja turvakotien liitto.

Helsinki. Yhteistyovanhemmuus. Yhteistyovanhemmuuden kasikirja.pdf. Viitattu 31.5.2021.

Turvassa-hankkeen webinaarien puheenvuorot ja keskustelut viestiseinällä: 29.4.2020, 2.11.2020.

Uuden eron prosessi -toimintamalli, https://innokyla.fi/ fi/toimintamalli/uuden-eron-prosessi-erotilanteen-psykososiaalinen-tuki-perheoikeudellisissa. Viitattu 22.4.2021.

Valkama, Elisa & Litmala, Marjukka (2006) Lasten huoltoriidat käräjäoikeuksissa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 224. Helsinki. Microsoft Word - Delinquent Behaviour begining.doc (helsinki.fi).

Viitattu 17.6.2021.

Valtioneuvoston asetus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta 53/2015. 53/2015 - Valtio­ sopimukset - FINLEX ®. Viitattu 3.6.2012.

Vanhakartano, Ulla (2021). ”Sivulliset uhrit”. Ammattilaisten näkemyksiä lasten osallisuudesta vaativissa erotilanteissa. Pro gradu- tutkielma. Lapin yliopisto.

Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Vanhakartano_Ulla. pdf (ulapland.fi) Viitattu 17.6.2021.

Vartio, Riitta. Turvassa- ja Barnahus-hankkeiden Kuka kuulee mua? -webinaarin paneelikeskustelu 2.11.2020.

Vartio, Riitta. Vaativat huolto- ja tapaamiskiistat -työryhmä, Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma Vaativat_huolto-_ja_tapaamiskiistat.pdf (socca.fi). Viitattu 22.4.2021.

Viola ry. Kuka huomaa mut-hanke. Kuka huomaa mut?

-hanke (2019-2021) - Viola – väkivallasta vapaaksi ry (ensijaturvakotienliitto.fi). Viitattu 22.4.2021.

Välilä, Marja, AA. Turvassa-hankkeen webinaarin pu­­ heen­vuoro 29.4.2020.

Välilä, Marja, AA. Pitkittyneet huoltoriidat ja lapsen etu, vieraskynä-blogi, 17.9.2020, Ensi- ja turvakotien liitto, Pitkittyneet huoltoriidat ja lapsen etu - Ensi- ja turvakotien liitto. Viitattu 22.4.2021.

37

13

Ensi- ja turvakotien liitto auttaa perheitä erotilanteissa.

Apua saa matalalla kynnyksellä ympäri Suomen. ensijaturvakotienliitto.fi apuaeroon.fi nettiturvakoti.fi