Mikä on tapaamispaikka?

Helena Niemi

MIKร ON TAPAAMISPAIKKA? Tyรถpapereita 2/2013

Ensi- ja turvakotien liiton tyรถpapereita 11

ISSN-L 1799-3075 ISSN 1799-3075 (painettu) ISSN 1799-3083 (verkkojulkaisu) ISBN 978-951-9227-70-2 Kannen ulkoasu: Rohkea Ruusu Ensi- ja turvakotien liitto ry Helsinki, 2013

SISÄLLYS Lukijalle ................................................................................................................................................ 4 1

TAUSTAA ..................................................................................................................................... 6

2

MIKÄ ON TAPAAMISPAIKKA ..................................................................................................... 8

3

2.1

Tapaamispaikan palvelut ...................................................................................................... 9

2.2

Yksittäisen tapaamisen kesto ............................................................................................. 10

2.3

Asiakassuhteiden kesto ja tiheys......................................................................................... 11

TAPAAMISPAIKAN ASIAKKAAT ................................................................................................13 3.1

Lapset ...................................................................................................................................13

3.2

Aikuiset ................................................................................................................................ 14

4

TAPAAMISEN SYITÄ .................................................................................................................. 15

5

TAPAAMISEN PROSESSI .......................................................................................................... 19

6

7

5.1

Kuka lähettää asiakkaat tapaamispaikkaan ....................................................................... 19

5.2

Tutustumiskäynti ja sopimus .............................................................................................20

5.3

Lähestymiskielto tai vapausrangaistus .............................................................................. 22

5.4

Mitä tapaamisessa tapahtuu .............................................................................................. 23

5.5

Lopettaminen ...................................................................................................................... 26

MITEN TAPAAMISET SUJUVAT ............................................................................................... 26 6.1

Hyvin sujuvat tapaamiset ................................................................................................... 27

6.2

Kohtalaisesti sujuvat tapaamiset ....................................................................................... 28

6.3

Vaikeasti sujuvat tapaamiset .............................................................................................. 29

MUUTOKSIA ASIAKASSUHTEISSA ......................................................................................... 30 7.1

Lapset .................................................................................................................................. 30

7.2

Vanhemmat......................................................................................................................... 30

8

YHTEISTYÖKUMPPANIT JA LASTENSUOJELUILMOITUS .................................................... 33

9

UHKAAVAT TILANTEET JA TYÖTURVALLISUUS ................................................................... 34

10

TAPAAMISPAIKAN TYÖNTEKIJÄT ........................................................................................... 35

11

ASIAKASPALAUTTEITA ............................................................................................................. 35

12

JOHTOPÄÄTÖKSIÄ JA SUOSITUKSIA ..................................................................................... 36

13

NEUVOKESKUS ENSI- JA TURVAKOTIEN LIITON TYÖMUOTONA Antero Kupiainen ....................................................................................................................... 38 13.1

Taustaa ............................................................................................................................ 38

13.2

Neuvokeskus-projekti 2010–2012 .................................................................................. 39

13.3

Neuvopalveluiden juurruttaminen uusille alueille........................................................ 40

13.4

Neuvokeskus koordinoi jäsenyhdistysten tapaamispaikkatoimintaa ........................... 41

Lähteet ............................................................................................................................................... 43

Lukijalle Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten tapaamispaikkatoiminta alkoi 1980-luvun alussa.

Vuosikymmenen puolivälissä toiminta laajeni, mihin vaikutti 1984 voimaan tullut laki lapsen

huollosta ja tapaamisoikeudesta, joka painotti lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa. 2000luvun alussa tapaamisia järjestettiin 19 jäsenyhdistyksessä, vanhempiaan tapaavia lapsia oli vuosittain noin 600.

Toiminnan keskeisiä periaatteita ovat alusta lähtien olleet lapsen edun huomioonottaminen, puolueettomuus ja vaitiolovelvollisuus. Tapaamispaikoissa työskentelivät 1980-luvulla vapaaehtoiset, joita kutsuttiin tapaamisemänniksi ja -isänniksi.

Sittemmin tapaamispaikkatoimintakin on muuttunut yhä ammattimaisemmaksi. Yksi esimerkki siitä on, että tapaamispaikkatoiminnalle otettiin käyttöön laatukriteerit vuonna 2004.

Nyt kädessäsi olevan selvityksen tarkoitus on vastata kysymykseen, millaista tapaamispaikkojen toiminta on 2010-luvulla.

Selvityksessä nousee esiin, että yli 60 prosenttia tapaamisista sujuu hyvin, aikataulut pitävät ja lapset tulevat mielellään tapaamisiin. Vaikeita, huonosti sujuvia, on 14 prosenttia tapaamisista.

Niiden järjestely vanhempien kanssa vie aikaa, vanhemmat usein peruuttavat niitä ja tapaaja saattaa olla tullessaan päihtynyt. Tapaamisia joudutaan keskeyttämään ja suoranaisia uhkatilanteitakin esiintyy. Perheiden pahoinvointi näkyy tapaamispaikoissa hyvin monella tavoin. Kysyä voikin, toteutuuko lapsen oikeus molempiin vanhempiin aidosti?

Ensi- ja turvakotien liitto sai vuoden 2012 alussa uuden toimintamuodon, kun Neuvokeskus siirtyi osaksi liittoa. Neuvokeskuksen työn tavoite on vanhempien vanhemmuussuhteen jatkuminen, vaikka parisuhde päättyisikin. Sovinnollisuus ja yhteistyövanhemmuus ovat haasteellisia tavoitteita, joihin perheiden kanssa pyritään.

On perusteltua, että Neuvokeskus ja tapaamispaikkatoiminta jatkavat eroavien tai jo eronneiden vanhempien ja heidän lastensa auttamista ja työn kehittämistä yhdessä.

Neuvokeskus tuo tapaamispaikkatoimintaan, sen vanhemmuuden tukemiseen sekä ennaltaehkäisevään puuttumiseen, uuden näkökulman.

4

Tapaamispaikkatoiminta on jo nyt laadukasta. Selvitys nostaa kuitenkin esiin myös toiminnan haasteita, joihin meidän on tartuttava, jotta työ on tulevaisuudessa vieläkin tuloksellisempaa.

Meidän on päivitettävä työn laatukriteerit ja selkiytettävä tapaamispaikkojen arvot.

Varmistaaksemme tapaamispaikkatoiminnan yhtenäisen laadun ja vaikutuksen meidän on kuvattava asiakasprosessit hyvin ja sitä tehdessämme käytettävä hyväksemme asiakkaiden palautteita.

Toivon, että selvitys herättää keskustelua, kertoo osaltaan Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten laadukkaasta tapaamispaikkatyöstä ja vaikuttaa tulevaan lainsäädäntöön.

Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin. Siitä meidän on yhdessä pidettävä kiinni!

Jussi Pulli kehittämispäällikkö Ensi- ja turvakotien liitto

5

1 TAUSTAA Tapaamispaikkatoiminta alkoi 1980-luvun alussa Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksissä, ensin Porissa vuonna 1982 ja sitten Helsingissä Pienperheyhdistyksessä vuonna 1984.

Seuraavina tapaamispaikat perustettiin Jyväskylään, Kotkaan, Rovaniemelle, Ouluun ja Imatralle.

Vielä 1980-luvulla Suomessa vallitsi asuntopula ja suurin syy tapaamispaikkojen perustamiseen oli, että lapsesta erossa asuvalla vanhemmalla – yleensä isällä – ei ollut paikkaa, missä tavata lastaan. Asuntolaan tai yömajaan ei lasta voinut viedä. Idea tapaamispaikasta syntyi siis liiton jäsenyhdistysten asiakkaiden tarpeista eli sisältä käsin. Erityisesti Pienperheyhdistysten jäsenet, jotka olivat pääsääntöisesti yksinhuoltajaäitejä, katsoivat, että isien olisi tärkeä tavata lastaan tai lapsiaan. Muita syitä tapaamisille olivat mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä erokriisit. Myös huostaan otetut ja sijoitetut lapset saattoivat tavata vanhempiaan tapaamispaikassa.

Toiminnan keskeisiä periaatteita ovat alusta lähtien olleet lapsen edun huomioonottaminen, puolueettomuus ja vaitiolovelvollisuus. Tapaamispaikoissa työskentelivät 1980-luvulla vapaaehtoiset, joita kutsuttiin tapaamisemänniksi ja -isänniksi.

Tapaamispaikkatoiminta alkoi laajeta entisestään. Laajenemista vauhditti erityisesti vuonna 1984 voimaan tullut laki lapsen huollosta ja tapaamisesta, joka painotti lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa. 2000-luvun alussa tapaamisia järjestettiin 19 yhdistyksessä ja vanhempiaan tapaavia lapsia oli vuosittain noin 600. Vuonna 2002 käynnistyi Tapaamispaikkaprojekti, jonka tavoite oli toiminnan tutkiminen ja yhteisten laatukriteerien luominen. Toiminta oli myös ammatillistunut, vapaaehtoiset emännät ja isännät jäivät pois.

Suomalainen yhteiskunta oli muuttunut ja asunnottomuus tapaamisen syynä oli väistynyt lähes kokonaan. Sen sijaan avioliittolain uudistumisen myötä vuonna 1987 syyllisyys avioeroon poistui. Tämä voi osaltaan selittää sitä, että puolisoiden riitely eroon johtaneista syistä ja syyllisen osoittamisesta johti useammin riitelyyn lasten huollosta ja tapaamisesta. Oikeudessa ratkottavien huoltajuuskiistojen lukumäärä kolminkertaistui 1990-luvun alusta lähtien 2000-

6

luvulle tultaessa. Asunnottomuus tapaamisen syynä vaihtui riitelyyn lapsista ja valvottujen tapaamisten osuus kaikista tapaamisista alkoi olla huomattava, vuosittain kaksi kolmasosaa kaikista tapaamisista.

Projektin tuloksena syntyivät laatukriteerit, joihin toiminta edelleen nojaa. Kriteereistä tärkeimpiä ovat seuraavat.

•

Lapsen etu on Tapaamispaikkatoiminnan lähtökohta. Lapsi tehdään näkyväksi kaikissa tapaamisiin liittyvissä toiminnoissa.

•

Tapaamisten turvallisuus toteutuu suunnitelmallisuuden ja ennakoinnin kautta. Lapsen turvallisuus on aina ensisijaista Tapaamispaikkatoiminnassa.

•

Työntekijät ovat kokeneita sosiaali- tai terveydenhuollon ammattilaisia ja heitä sitoo vaitiolovelvollisuus.

•

Työtä tehdään suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti sekä sitä arvioidaan säännöllisesti.

(Kalavainen 2004, 22–24)

Selvityksen tarkoitus Tämän selvityksen tarkoitus on saada vastaus kysymykseen, millaista tapaamispaikkatoiminta on 2010-luvulla. Ensi- ja turvakotien liitto on tehnyt vuosien varrella lukuisia ehdotuksia siitä, että lasten ja hänestä erossa asuvan vanhemman valvottujen ja tuettujen tapaamisten järjestämisestä säädettäisiin lailla ja järjestämisvastuu siirtyisi kunnille. Tämä edellyttäisi muutosta laissa lasten huolto- ja tapaamisoikeudesta. Ehdotukset eivät toistaiseksi – vuonna 2013 – ole johtaneet muutokseen. Tilanne on edelleen villi ja on täysin sattumanvaraista, miten lapsen ja erossa asuvan vanhemman tapaaminen järjestetään, kun se vaatii tukea tai valvontaa.

Erityisen hankala tilanne on sellaisella paikkakunnalla, jossa ei ole liiton jäsenyhdistystä eikä muuta tahoa järjestämässä tapaamisia.

Ensi- ja turvakotien liitto on vuosittain järjestänyt tapaamispaikkojen työntekijöille kaksi kertaa kahden päivän työkokouksia. Kokoukset ovat tarjonneet työntekijöille mahdollisuuden vaihtaa 7

kokemuksia, saada vertaistukea ja kuulla luentoja ajankohtaisista aiheista. Viime vuosina on pohdittu lapsen asemaa sijaisperheessä, vanhempien tukemista huostaanotossa, tapaamispaikan sääntöjä sekä huolto- ja tapaamisriitojen lainsäädäntöä. Lisäksi on pohdittu, miten ilmiö nimeltä vieraannuttaminen näkyy tapaamispaikoissa.

Tämä selvitys toteutettiin kyselyllä (liitteenä), johon tapaamispaikkojen työntekijät vastasivat.

Vastauksia saatiin kaikkiaan 17 yhdistyksestä (kaikkiaan yhdistyksiä oli 19). Kyseessä on niin sanottu läpileikkausaineisto eli tarkastelun kohteena ovat kaikki maaliskuussa 2013 asiakkaina olleet perheet. Näin tämän päivän tapaamispaikkatoiminnasta saadaan varsin yksityiskohtaisen ja kattava kuva.

Tällä selvityksellä haettiin vastauksia kysymyksiin: •

millainen on tapaamispaikka 2010-luvulla

•

mitkä ovat tuetun tai valvotun tapaamisen syyt

•

keitä ovat asiakkaat ja työntekijät

•

millainen on tapaamisen prosessi

•

tapahtuuko asiakasprosessin kuluessa muutoksia

•

mitkä tekijät uhkaavat tapaamisia

•

mitä mieltä perheet ja yhteistyökumppanit ovat tapaamispaikasta

•

mitkä ovat tulevaisuuden haasteet?

2 MIKÄ ON TAPAAMISPAIKKA Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten tapaamispaikkoja on kaikkiaan 19 eri puolilla Suomea: Helsingissä kaksi, yksi Lappeenrannassa, Hämeenlinnassa, Jyväskylässä, Kokkolassa, Kuopiossa, Kotkassa Lahdessa, Rovaniemellä, Oulussa, Outokummussa, Porissa, Raahessa, Tampereella, Turussa, Vaasassa, Imatralla ja Iisalmessa.

Toiminnan rahoitus koostuu useasta eri lähteestä ja vaihtelee yhdistyksestä toiseen. Osa kustannuksista katetaan kunnilta perittävillä maksuilla silloin, kun tapaaja on huostaan otettu lapsi, joka tulee tapaamaan biologisia vanhempiaan. Myös Raha-automaattiyhdistyksen avopalveluun myöntämät avustukset ja asiakasmaksut kattavat kustannuksia.

8

Niissä yhdistyksissä, jotka ylläpitävät ensi- ja turvakotilaitosta, tapaamispaikka on usein osa laitoksen toimintaa. Useimmiten tapaamispaikka sijaitsee kuitenkin yhdistyksen avopalvelutiloissa, esimerkiksi toimintaa varten vuokratussa huoneistossa. Tapaamisissa on kerrallaan 1–3 perhettä. Tilat ovat kodinomaiset ja viihtyisät, lapsille on varattu leluja ja pelejä.

Usein on mahdollista myös ulkoilla.

Tapaamispaikoissa on asiakkaina vuosittain yli 1100 lasta. Tuettuja tapaamisia järjestetään noin 1300 ja valvottuja 2300. Lisäksi on niin sanottuja valvottuja vaihtoja noin 1300. Tällöin yhdistys tarjoaa puitteet lapsen turvalliselle siirtymiselle vanhemmalta toiselle siten, ettei riitelevien vanhempien tarvitse kohdata toisiaan.

Kuvaannollisesti voisi ajatella, että tapaamispaikka on välillä kuin lennonjohtotorni.

Monenlaisia ihmisiä tulee ja lähtee: lapsia, heitä tuovia ja hakevia lähivanhempia tai sijaisvanhempia, lasta tapaamaan tulevia isiä ja äitejä, mummoja, pappoja, sisaruksia, serkkuja ja muita sukulaisia, tulkkeja, yhteistyökumppaneita, vartijoita, lemmikkieläimistä puhumattakaan. Valvottuihin tapaamisiin ja vaihtoihin voidaan tulla portaittain. Ensin lähivanhempi tuo lapsen ja vasta sitten voi tapaaja tai lasta hakeva astua esiin. Myös eri kulttuurit ovat edustettuina: vanhemmat voivat olla Venäjältä, Virosta tai muualta Euroopasta, Afrikasta tai Aasiasta.

Ammattitaitoiset ja kokeneet työntekijät ohjaavat ja ”johtavat” toimintaa. He tekevät työtä sydämellä, mutta pitävät tarkkaan huolta siitä, että aikatauluja ja sääntöjä noudatetaan. Kaiken toiminnan edellytys on, että lapsen etu toteutuu ja tulot, olot sekä lähdöt ovat turvallisia.

2.1 Tapaamispaikan palvelut Tapaamispaikkojen palveluita ovat valvotut tapaamiset, tuetut tapaamiset ja valvotut vaihdot.

Valvonnan tarve on aina viranomaisen määrittelemä ja tapaamisissa työntekijä seuraa tapahtumia jatkuvasti. Työntekijä on siis samassa tilassa tai jatkuvassa näkö- ja kuuloyhteydessä tapaajiin. Työntekijä on lapsen edusta huolehtiva aikuinen.

9

Tuetun tapaamisen tarve voi perustua viranomaisen määrittelyyn, mutta myös vanhempien keskinäiseen sopimukseen. Tällöin työntekijä huolehtii tapaamisen alkamisesta ja päättymisestä sekä seuraa tilannetta. Näin työntekijä on koko tapaamisen ajan saatavilla.

Valvotun vaihdon tavoite on puolestaan varmistaa, että lapsi siirtyy turvallisesti toisen vanhemman luokse. Työntekijä rauhoittaa vaihtotilanteen niin, että lapsi ei joudu vanhempien ristiriitojen keskelle. Valvottu vaihto tapahtuu ilman vanhempien välistä kohtaamista.

Viime vuosina yhä yleisemmäksi ovat tulleet tapaamiset, joissa sijoitettu lapsi tapaa biologisia vanhempiaan. Näitä tapaamisia oli maaliskuun 2013 tapaamisista eniten eli noin kolmasosa kaikista tapaamisista. Lapsi tuli tapaamaan biologista äitiä (158), isää (57) tai molempia vanhempiaan (77) kertaa. Tapaamiset saattoivat olla joko tuettuja tai valvottuja.

Tapaamisia oli maaliskuussa 2013 yhteensä 530 ja ne jakaantuivat seuraavalla tavalla.

Taulukko. Tapaamisia maaliskuussa 2013 lkm

%

Valvottuja tapaamisia

204

39

Tuettuja tapaamisia

225

42

Valvottuja vaihtoja

101

19

530

100

yhteensä

Lisäksi tapaamisissa oli mukana ajoittain myös isovanhempia, sisaruksia, tätejä, enoja, serkkuja ja tukihenkilöitä sopimuksen mukaan.

2.2 Yksittäisen tapaamisen kesto Valvotut tapaamiset ovat sangen vaativia ja niihin voi liittyä monenlaisia tunteita: jännitystä, stressiä, pelkoa, nöyryytystä, häpeää, odotusta, onnea ja iloakin. Tapaamispaikan työntekijöitä on paikalla vähintään kaksi. Joskus tapaajan mukana voi tulla vartija tai hänet on muuten tilattu paikalle. Valvottujen tapaamisten kesto oli yleisimmin rajattu 1–2 tuntiin (255 mainintaa eli 85 %). Vain noin 17 prosenttia valvotuista tapaamisista kesti pidempään eli 3–4 tuntia.

10

Tuetut tapaamiset kestivät selvästi pidempään. Yhdistykset ovat järjestäneet ensi- ja turvakotilaitoksissa myös yli yön kestäviä tapaamisia.

Taulukko. Tuettujen tapaamisten kesto Aika

lkm

%

1–2 t

89

42

3–4 t

95

45

4–6 t

7

3

6–

2

1

1 vrk

9

4

2 vrk

11

5

213

100

”Jos perheen tilanne on hyvä ja vakaa niin mahdollisuuksien mukaan, satunnaisesti työntekijät ulkoilevat tai käyvät kaupungilla tapaamisperheiden kanssa. Näin tarjoamme lapselle kokemuksen tavanomaisesta yhdessäolosta tai rohkaisemme lasta, jos tapaamiset ovat muuttumassa tuetuiksi tai valvomattomiksi. Vanhempi saa kokemuksen olla itsenäisemmin oman lapsensa kanssa.

Asiakasperheet ja lapset ovat olleet tyytyväisiä.”

Uutena tapaamismuotona on järjestetty niin sanottuja kotivalvontoja (4 kertaa), joissa työntekijä on mennyt lastaan tapaavan vanhemman kotiin. ”Meillä ollut yhden perheen kotitapaamisia 5 kertaa ja suunnitteilla ollut yhden perheen osalla.

Myös jatkumona tapaamispaikan asiakkuudessa olleille perheille, ei suoraan oteta kotitapaamisille.”

2.3 Asiakassuhteiden kesto ja tiheys Kun asiakkuus on alkanut suotuisasti tapaamispaikassa, se voi kestää pitkään, useita vuosia.

Seuraavassa taulukossa on kuvattu asiakassuhteiden kesto maaliskuusta 2013 taaksepäin katsoen.

11

Taulukko. Asiakassuhteiden kesto Aika

Valvottu tapaaminen

tuettu tapaaminen

%

%

20

14

3–6 kk

19

18

6–12 kk

14

16

1–2 vuotta

17

14

2–3 vuotta

11

16

3–6 vuotta

14

14

6–10 vuotta

5

6

10–

-

2

100

100

(303)

(186)

– 3 kk

Kuinka usein lapsia sitten tavataan? Työntekijöiltä vastasivat tähän viimeisen vuoden aikana toteutuneiden valvottujen ja tuettujen sekä valvottujen vaihtojen perusteella. Kävi ilmi, että lapsi tapaa vanhempiaan valvotusti selvästi tiheämmin kuin tuetusti. Yli kolmasosa (35 %) valvotuista tapaamisista oli kerran viikossa, tuetusti kerran kahdessa viikossa. Valvotut vaihdot oli puolestaan järjestettiin yleisimmin kerran kahdessa viikossa.

12

Taulukko. Tapaamisten tiheys Tapaaminen

Valvottu

tuettu

vaihto

%

%

%

1 krt/vko

35

13

14

1 krt/2vko

24

32

58

1krt/3vko

5

15

14

1krt/4vko

28

26

14

1/2 –3kk

7

8

-

1/4 –6 kk

1

6

-

Yli 6 kk

-

2

-

100

100

100

(257)

/233)

(151)

3 TAPAAMISPAIKAN ASIAKKAAT Kuten edellä on todettu, tapaamispaikan palvelut ovat monipuolisia. Myös asiakkaita on monenlaisia. On lähivanhempia, äitejä, jotka tuovat lastaan tai lapsiaan tapaamaan etävanhempaansa, joka on yleensä isä. Sijaisperheen äidit ja isät tuovat lapsia tapaamaan biologisia vanhempiaan, jotka ovat yleensä äitejä. Tapaajat voivat lisäksi olla isovanhempia, sisaruksia, vanhempien uusia puolisoita tai muita sukulaisia, lemmikkieläimistä puhumattakaan. Tapaamispaikoissa on edustettuina myös lukuisat eri kulttuurit.

3.1 Lapset Tapaamispaikat on perustettu lapsen etua ajatellen. Vaikka tapaamispaikassa vierailikin hyvin erilaisia ihmisiä, oli tärkein asiakas lapsi. Vanhempiaan ja muita sukulaisia tapaamaan tulleita lapsia oli maaliskuussa 2013 kaikkiaan 637, joista tyttöjä oli 306 (48 %) ja poikia 376 (52 %).

Vuositilaston mukaan suurimman ikäryhmän muodostavat 5–9 -vuotiaat lapset, joita on lähes puolet tapaamispaikkojen lapsista. Joukossa on myös vauvoja ja murrosiän ylittäneitä lapsia seuraavan taulukon mukaisesti.

13

Taulukko. Lasten ikäjakauma tapaamispaikoissa Ikä

%

–1

2

1–2

8

3–4

15

5–9

45

10–14

25

15–17

5 100 (762)

3.2 Aikuiset Suurimman joukon aikuisasiakkaista muodostavat lastaan tai lapsiaan tapaamaan tulleet isät etävanhempana (45 %). Lapsiaan tapaamaan tulleita äitejä etävanhempana on myös lähes kolmasosa (30 %). Tällöin kyseessä ovat yleensä sijaisperheessä asuvia lapsiaan tapaamaan tulleet äidit.

Seuraavassa taulukossa on lueteltu maaliskuussa 2013 äidit ja isät lähi- ja etävanhempina.

Taulukko. Äidit ja isät lähi- ja etävanhempana Äiti tai isä

%

Äiti lähivanhempi

24

Äiti etävanhempi

30

Isä lähivanhempi

4

Isä etävanhempi

42 100 (786)

14

Kaikkiaan maaliskuussa 2013 eri tapaamispaikoissa vieraili 947 aikuisasiakasta, joita edellä lueteltujen äitien ja isien lisäksi oli sijaisperheen äitejä (63), isiä (54), biologisia isoäitejä (36) ja isoisiä (6). Joukkoon lasketaan vielä sisaruksia, uusia puolisoita ja muita sukulaisia.

Taustaltaan muita kuin suomalaisia tapaamispaikoissa kävi maaliskuussa 2013 yhteensä 118 henkeä. Suurimman ryhmän ulkomaalaistaustaisista asiakkaista muodostivat lapsiaan tapaamaan tulleet isät, jotka todennäköisimmin olivat venäläisiä, afganistanilaisia, turkkilaisia ja virolaisia. Yksittäisiä isiä oli myös seuraavista maista: Italia, Marokko, Egypti, Tunisia, Namibia, Gambia, Ghana, Kongo, Kamerun, Mauritania, Iran, Thaimaa, Sri lanka, Kiina, Kurdistan.

Mikäli tapaamisissa tarvittiin tulkkia, sen maksoi kunnan lastensuojelu, muut viranomaiset tai vanhemmat itse. Tulkkia käytettiin eniten tapaamisia suunniteltaessa eli alkuhaastatteluissa.

Tulkkipalvelut toimivat vastausten mukaan hyvin.

4 TAPAAMISEN SYITÄ Lastaan tapaavista vanhemmista 40 prosenttia oli äitejä ja 60 prosenttia isiä. Syyt siihen, että tapaamiset ovat valvottuja tai tuettuja, ovat sekä äideillä että isillä hyvin samankaltaisia.

Työntekijöiden mukaan yleisin syy tapaamisten järjestämiseen oli vanhempien päihteiden käyttö. Päihteitä käyttivät sekä äidit että isät yhtä yleisesti. Toiseksi yleisin syy olivat mielenterveysongelmat. Muita syitä olivat vanhempien riitaisuus, erokriisit ja pitkittyneet huolto- ja tapaamisriidat. Vielä mainittiin yksittäisinä syinä vanhemman kypsymättömyys, tuen tarve lapsen hoidossa, asunnottomuus ja vaihtuvat partnerit.

Isistä mainittiin erikseen vielä se, että lapsi saattoi pelätä isäänsä sekä isän väkivaltaisuus. Isällä saattoi olla lähestymiskielto tai hän oli vankilassa. Myös se, että isä ei tuntenut lasta, kaappausuhka ja insestiepäily olivat syitä, että isät ja lapset tapaavat valvotusti tapaamispaikassa.

15

”Lapsen kanssa asuva äiti oli hakenut tapaamisia joko valvottuina tai tuettuina edellä mainitun erokriisin, mutta myös lapsen oireilun ja epäluottamuksen vuoksi. Lähivanhempi saattoi myös vastustaa tapaamisia ja haluta tapaajan kokonaan pois lapsen elämästä.”

Muiden sukulaisten tai läheisten syyt tapaamisille poikkesivat etävanhempien syistä. Sisarukset olivat ehkä jääneet erossa toisen vanhemman luo ja halusivat pitää yhteyttä muualla asuvaan sisarukseensa. Sama koski myös isovanhempia, tätejä, setiä ja kummeja. Sukulaiset olivat olleet lapselle tärkeitä ihmisiä ennen eroa tai huostaanottoa. Tapaamispaikka koettiin neutraalina paikkana, jossa aikuisten riidat voivat unohtua ja siellä voidaan viettää juhlapyhiä tai syntymäpäiviä lasten ja suvun kesken.

Vieraannuttaminen Kuten edellä on todettu, yleisimmät syyt tapaamispaikan asiakkaaksi tulolle olivat etävanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat. Vain osa tulosyistä liittyi pitkittyneisiin huolto- ja tapaamisriitoihin. Toisaalta pitkää eroriitaa käyvät asiakkaat työllistävät tapaamispaikkaa monella lailla. Työntekijät olivat havainneet seuraavaa: ajat eivät sovi, tapaamisen järjestämiseksi tarvitaan monta puhelua, tapaamiset eivät toteudu, peruutuksia tulee paljon. Lapsi ei saa näyttää lähivanhemmalle, että hänellä on ollut mukavaa tapaamisessa.

Myös lähtö- ja tulotilanteet ovat hankalia.

Viime vuosina on myös alettu puhua ilmiöstä nimeltä vieraannuttaminen eli usean eri oireen muodostamasta kokonaisuudesta, joiden kautta estetään lasta pitämästä yhteyttä etävanhempaansa (Parental Alienation Syndrome, PAS). Näitä ovat muun muassa seuraavat seikat.

1) Pitkäjänteinen – vähintään kaksi vuotta – panettelukampanja etävanhempaa kohtaan.

2) Lievät etävanhemman häiritsevät piirteet esitetään suurina heikkouksina.

3) Lapsi pitää etävanhempaansa kokonaan pahana ja lähivanhempaansa kokonaan hyvänä.

Hän ei muista mitään positiivista etävanhemmastaan.

4) Lapsi väittää, että hänen vastenmielisyytensä etävanhempaa kohtaan on hänen oman ajattelunsa tulosta. Lähivanhempi menee lapsen selän taakse ja väittää tahtovansa

16

järjestää tapaamisia, mutta ”kun lapsi ei tahdo tavata.” Kyseessä voi kuitenkin olla niin nuori lapsi, että sen ikäinen ei pysty itsenäisesti päättämään omista asioistaan.

5) Lapsen lausunnot ovat sanatarkkoja kopioita lähivanhemman puheesta. Lapsen puhe kuulostaa mekaaniselta, ulkoa opetellulta.

6) Syyllisyyden puuttuminen etävanhempaa kohdistetun julmuuden johdosta, ei osoiteta kiitollisuutta esim. lahjoista. (Gardner 1998, 76–107, ks. myös Hannuniemi 2007, 10– 11.)

Teoriaa vieraannuttamis-oireyhtymästä pidetään kiistanalaisena eikä se ole saanut yrityksistä huolimatta psykiatrisen diagnoosin asemaa amerikkalaisessa psykiatristen diagnoosien käsikirjassa DSM V:ssä. Viitteitä vieraannuttamisesta oli tapaamispaikoissa kuitenkin ollut.

Kaikkiaan 12 tapaamispaikassa oli havaittu etävanhemman systemaattista ja pitkäaikaista mustamaalaamista. Seuraavat seikat työntekijät tulkitsivat jonkinasteiseksi vieraannuttamiseksi. ”Lapsi puhuu ikätasoaan hienommin, aikuisen sanoin ja lausein. Lapsi muuttuu nähtyään lähivanhemman, lapsi haluaa olla tapaamisessa ainoastaan tunnin (vaikka tapaaminen olisi kolme tuntia) ja lapsen kanssa juteltuaan lapsi kertoo, että lähivanhemman kanssa oli niin sovittu, lapsi alkaa ”pelkäämään” tapaamispaikkaa ja sen työntekijöitä, lapsi oireilee psykosomaattisin oirein, lähivanhempi vie lapsen tapaamisen jälkeen päivystykseen lääkärille, lähivanhempi epäilee tapaamispaikan henkilökuntaa epäammattimaisiksi, tapaamisia yritetään rajoitta mahdollisimman paljon esim. vedoten lapsen ikään tai lapsi ei tahdo tulla tapaamisiin, lähivanhempi kertoo etävanhemmasta valheita ja yrittää mustamaalata ja jos työntekijä ei usko valheita on tämä epäammatillinen.” ”Lähivanhempi ei valmista lasta tapaamisiin, eikä anna lapselle lupaa nauttia tapaajavanhemman kanssa vietetystä ajasta. Lähivanhempi ”laittaa sanoja lapsen suuhun” ja lapsen puheet ja toiminta ovat ristiriidassa keskenään.” ”Lasta ei tuoda tapaamisiin tai myöhästytään systemaattisesti. Lähivanhempi sanoo, että lasta on kohdeltu huonosti valvotussa tapaamisessa, vie lapsen lääkäriin tai psykologille valvotun tapaamisen jälkeen. Tarjotut tapaamisajat eivät sovi tai tapaamisia perutaan ilman syytä.”

17

”Esim. lähivanhempi puhuu lapsen isästä nimellä ”se yks”. Toteutuminen oli todella hankalaa ja kertoman mukaan lapsi oli reagoinut rajusti aina tapaamisten jälkeen, lapsen isoäiti oli aina mukana tapaamisissa.” ”Lapsi ei tiedä että tavattava henkilö on isä , äiti kieltää sanomasta tapaajavanhempaa isäksi, toisesta vanhemmasta puhuminen negatiiviseen sävyyn ” ”Avointa vihamielisyyttä ja riidan haastamista jotta tapaaminen epäonnistuisi. Lähivanhemman asettamat rajoitukset lapselle tapaamiseen, esim. mitä saa puhua tai syödä tapaamisessa tai miten kauan lapsi saa viipyä tapaamisessa. Vanhempi puhuu negatiivisia asioita toisesta vanhemmasta lapsen läsnä ollessa, pelottelee lasta. ”Rivien välissä” tapahtuvaa manipulointia. Sanaton viestintä: kehon kieli, ilmeet ja eleet.”

Ei noudateta oikeuden päätöstä. Häirintää myös tapaamisten ulkopuolella. lähivanhempi ei anna lapsen pitää tapaajavanhemmalta tai sukulaisilta saatuja lahjoja. Ei anneta tavata tapaajan sukua. ”Lähivanhempi tuo lasta ”tapaamispaikan tätejä” tapaamaan, ei vanhempaansa. Jatkuvat uudet syytteet ja uusien oikeusprosessien käynnistäminen.” ”Vauvaa on pidetty valveilla, jotta väsynyt ja itkuinen tapaamisissa, vedotaan että lapsi ei halua tulla, toista vanhempaa nimitellään hulluksi, idiootiksi ym. lapsen kuullen, pyritään hankaloittamaan tapaamisaikojen toteutumista.”

Edellä kuvatun kaltainen käytös on vaikuttanut etävanhempaan siten, että hän on luovuttanut ja tapaamiset ovat loppuneet, päihteidenkäyttö on lisääntynyt. Toisaalta työn merkitys isälle on kasvanut tai uusi perhe on hankittu ”liian” nopeasti. Vaikutus on ollut myös päinvastainen: taistelua on jatkettu ja hankittu lisää todisteita. Riitely voi jatkua vuosia, koko lapsen lapsuuden ajan.

Työntekijöille on varsin vähän keinoja silloin, kun kyseessä ovat pitkittyneet riidat. He korostavat tapaamispaikan alkuhaastattelujen merkitystä ja puolueettomuuden tärkeyttä sekä lapsen edun korostamista. Työntekijöiden ammattitaito joutuu koetukselle, mutta apuna toimivat keskustelut työparin kanssa sekä työnohjaus.

18

5 TAPAAMISEN PROSESSI Tapaamiset alkavat pääsääntöisesti viranomaisen tai oikeuden päätöksellä. Tapaamisista tehdään kirjallinen sopimus joko sosiaalitoimistossa tai tapaamispaikassa. Sitten lapsi ja lähivanhempi käyvät tutustumassa tapaamispaikkaan ja tapaamiset alkavat.

Kaavio. Käytäntö tapaamisten käynnistämisessä. ehdotus

yhteys

tutustumis-

tapaamiset

valvotuista tai

tapaamispaikkaan

käynti

alkavat

tuetuista tapaamisista →

→

→

lopettaminen →

sopimus tai tuomio

5.1

Kuka lähettää asiakkaat tapaamispaikkaan

Valvottujen ja tuettujen tapaamisten tai valvottujen vaihtojen järjestämisen prosessin aloittaa yleensä viranomainen. Yleisin lähettävä taho (74 %) on kunnan lastensuojelu, lastenvalvoja tai sijaishuolto. Toiseksi eniten asiakkaita tulee käräjä- tai hovioikeuden päätöksillä (23 %). Myös lastensuojelulaitokset, perhekodit sekä ensi- ja turvakodit tai vankilat lähettivät asiakkaita. Vain pienessä osassa tapaamisista vanhemmat itse ovat hakeutuneet tapaamispaikan asiakkaiksi (1 %). Seuraavassa on lueteltu tahot, joiden lähettämiä perheitä kävi tapaamispaikassa maaliskuussa 2013.

19

Taulukko. Lähettävät tahot Taho

%

Kunnan lastensuojelu

39

Lastenvalvoja

18

Sijaishuolto

15

Lasten- tai perhekoti

2

Ensi- ja turvakoti

1

Vankila

1

Käräjäoikeus

22

Hovioikeus

1

Vanhemmat itse

1 100 (345)

Puolet tapaamispaikoista ilmoitti, että heillä on tähän asti ollut tilaa kaikille kysytyille tapaamisille. Toisessa puolessa tapaamispaikoista tapaamisia kysytään enemmän kuin yhdistys pystyy tarjoamaan. Osa perheistä otetaan tällöin jonoon, osa ohjataan muualle, osassa harvennetaan muiden perheiden käyntejä niin, että uusi perhe mahtuu mukaan.

Tällä hetkellä Suomessa on täysin sattumanvaraista, minne tapaamispaikan palveluja tarvitseva perhe pääsee asiakkaaksi. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten tapaamispaikkoja on kaikkiaan 19 eri puolilla Suomea. Muita tapaamispaikkoja tarjoavat kuntakohtaisesti lastensuojelun avohuolto, lasten- tai perhekodit, SOS-lapsikylä, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Merikratos.

5.2 Tutustumiskäynti ja sopimus Tapa, jolla tapaamiset alkavat vaihtelee paikkakunnittain. Usein aloitteentekijä on sosiaalitoimisto, jossa tehdään sopimus ja viranomaispäätös tapaamisten aloittamisesta.

Ennen varsinaisten tapaamisten alkamista lapsi ja molemmat vanhemmat tutustuvat tapaamispaikkaan ja käyvät läpi muun muassa paikan säännöt työntekijöiden kanssa.

Vanhemmille korostetaan tapaamispaikan puolueettomuutta ja neutraaliutta. Aikuisten

20

välienselvittelyt eivät kuulu tapaamispaikkaan. Tutustumiskäynnistä lähtien tapaamisten pääosassa on lapsi. ”Työntekijät käyvät tapaamissopimuksen ja tapaamispaikan ohjeet läpi vanhemman kanssa ja tutustuvat lapseen ja vanhempaan. Lapsi tutustuu työntekijään ja tiloihin.” ”Osapuolet ovat itse yhteydessä koordinaattoriin. Sekä lähivanhemmalle ja lapselle että tapaajavanhemmalle sovitaan aika alkuhaastatteluun. Lapselle kerrotaan ikätason mukaisesti tapaamisista ja esitellään tapaamistila. Mahdollisuuksien mukaan lapsi haastatellaan ilman lähivanhemman läsnäoloa. Vanhemmat allekirjoittavat tapaamispaikan säännöt. Sovitaan, kuka maksaa laskut. Kun osapuolet on haastateltu, voidaan varata varsinaisia tapaamisaikoja.” ”Ennen ensimmäistä tapaamista käy kumpikin vanhempi tutustumassa - ensin tulee lapsi lähivanhemman kanssa ja sitten tapaaja. Näin pystyn välittämään tarvittavat tiedot tapaajalle esim. onko lapsella allergioita, jos tapaaja ei tiedä.” ”Ennen ensimmäistä tapaamista kaikki tapaamiseen osallistuvat lapset ja aikuiset käyvät tutustumassa tapaamispaikkaan. Käynnillä selvitetään tapaamissopimuksen sisältö, käydään läpi säännöt ja sopimukset. Lasten kanssa keskustellaan tapaamisten aloittamisesta ja kuullaan lasta ja hänen ajatuksiaan tapaamisista.”

On myös selvää, että ensi- ja turvakotiyhdistys yksityisenä palveluntuottajana voi myös olla ottamatta perhettä asiakkaaksi, jos yhdistyksessä katsotaan, että sen tapaamispaikka ei pysty palvelemaan perhettä. Samoin työntekijällä on aina oikeus kieltää tai keskeyttää tapaaminen, mikäli lapsen etu sitä vaatii. Tämä tulee kirjata selvästi sopimukseen tai sääntöihin.

Valokuvaamisesta ja videoinnista on myös syytä sopia etukäteen etenkin, jos samassa tilassa on samaan aikaan muita perheitä tai ensi- ja turvakotien asiakkaita sekä työntekijöitä, joita koskevat vaitiolovelvollisuussäännökset. Lasten ja tapaajan valokuvaamista sinänsä pidetään suotavana.

Muiden tapaajien ja lemmikkieläimien läsnäolosta tulee myös sopia etukäteen. Myös tupakoinnista on syytä laatia selvät säännöt. Päihteettömyydessä pyritään nollatoleranssiin. On 21

kuitenkin huomattava Kuopion hallinto-oikeuden päätös, jossa lastenkotiin lastaan tapaamaan tullutta henkilöä ei voinut lastensuojelulain nojalla velvoittaa puhalluskokeen suorittamiseen tai sylkinäytteen antamiseen. Hallinto-oikeus katsoi, että edellä mainittu henkilökatsastus merkitsi puuttumista perustuslaissa turvattuun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen.

Tapaamispaikan säännöt vaihtelevat myös yhdistyksittäin. Sääntöihin tulisi merkitä selvästi vähintään seuraavat kohdat: 1) lapsen etu 2) työntekijän oikeus keskeyttää tapaaminen, mikäli lapsen etu sitä vaatii 3) päihteettömyys 4) kuka tuo ja hakee lapsen 5) peruutukset 6) odotusaika 7) tarjoilu 8) lahjat 9) ulkoilu tai muu poistuminen, tupakointi 10) puhuttu kieli 11) valokuvaaminen ja videointi 12) kirjaamiset 13) tietojen luovutus 14) lausunnot vain sosiaaliviranomaiselle 15) maksut.

Maaliskuussa 2013 tapaamissopimuksia allekirjoittivat vanhemmat, lastenvalvoja tai sosiaalityöntekijä, tapaamispaikan työntekijä, sijaisvanhempi.

5.3 Lähestymiskielto tai vapausrangaistus Tapaajalla saattaa olla (17 mainintaa) lähestymiskielto lähivanhempaa – joskus myös lasta tai sijaisvanhempaa – kohtaan, mutta oikeus on määrännyt lapsen tapaamisen valvotusti. Tällöin on katsottu, että tapaamispaikka on turvallinen paikka, kun tapaamiset ovat valvottuja. Myös lapsi on saattanut haluta tapaamisia, vaikka isällä on lähestymiskielto äitiä kohtaan.

Käräjäoikeus määräsi lasten ja isän tapaamiset valvotuiksi ja päätöksestä voidaan lukea seuraavaa. ”Yhteydenpito isään tulisi järjestää sillä tavoin, että se ei vaaranna lasten turvallisuuden tunnetta ja aiheuta heille jatkuvaa epävarmuutta ja pelkoa. Pidämme tärkeänä, että lapsilla olisi mahdollisuus tavata isäänsä turvalliseksi kokemassaan ympäristössä, missä heillä ei ole henkisen ja fyysisen väkivallan uhkaa. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että lapset eivät koe isän kotia sellaiseksi.” (Hautanen 2010, 194).

Ei liioin ole harvinaista, että tapaaja on vankilassa (26 mainintaa). Tällöin vartijat tuovat vangin käsiraudoissa tapaamispaikkaan, jossa raudat luonnollisesti irrotetaan. Joskus vartijat jäävät

22

tapaamispaikkaan joskus taas poistuvat tapaamisen ajaksi. Lapset ovat saattaneet alkuun vierastaa vartijoita, mutta ovat vastausten mukaan tottuneet heihin nopeasti.

5.4 Mitä tapaamisessa tapahtuu Tapaamisen kulusta, tiheydestä, kestosta ja arvioinneista on sovittu sosiaalityöntekijän kanssa ja tapaamiset alkavat.

Tuetut tapaamiset Tuetuissa tapaamisissa voidaan liikkua vapaammin, ulkoilla ja käydä harrastamassa jotakin. ”Tapaamista seurataan sen mukaan mitä on yhdessä keskusteltu ja sovittu. Tuetussa tapaamisessa on ulkoilumahdollisuus – toisten mukana lähtee ohjaaja ja toiset ulkoilevat ilman valvontaa.

Tapaamisia voidaan myös järjestää muualla esimerkiksi keilahallissa tai uimarannalla. Silloin on sovittu lähivanhemman kanssa että hän tulee jo sinne paikkaan. Ohjaajat ovat mukana silloinkin.”

Valvotut tapaamiset Kun kyse on valvotusta tapaamisesta ja vanhempien riitaisista väleistä, tapaamisten järjestäminen vaatii melko monimutkaisia järjestelyjä. ”Lähivanhempi ja lapsi saapuvat eri ovesta kuin tapaajavanhempi. Valvoja ottaa tapaajavanhemman vastaan, kysyy kuulumiset ja tarkastaa tapaamiskunnon. Valvoja ohjaa tapaajavanhemman tapaamistilaan. Tarvittaessa valvoja voi pyytää työparin.” ”Valvoja hakee lapsen lähivanhemman luota, muistuttaa tapaamispaikan käytännöistä ja kysyy kuulumiset. Mikäli lapsella on paljon tavaraa tai ulkovaatetta mukana, valvoja vie ne ensin tapaamistilaan ja hakee sitten lapsen. Tarvittaessa valvoja on aktiivisessa roolissa tapaamisen aikana tukemassa tai rauhoittelemassa lasta tai auttamassa tapaajavanhempaa käytännön asioissa. Lapsi ja tapaajavanhempi viettävät ajan haluamallaan tavalla, sääntöjen puitteissa. Valvoja näkee ja kuulee kaiken, mitä valvotussa tapaamisessa tapahtuu. Tuetussa tapaamisessa asiakkaat voivat ulkoilla turvakodin pihalla eikä valvoja ole koko tapaamisaikaa kuulo- ja näköyhteydessä.”

23

”Porrastettu tulo kohtaamisen estämiseksi, ohjaajan välityksellä lapsen kuulumiset molempiin suuntiin.”

Valvotut vaihdot Valvottuja vaihtoja on vuosittain melkein yhtä paljon kuin tuettuja tapaamisia. Myös vaihtoon saavutaan ja lähdetään niin, että vanhemmat eivät kohtaa. Työntekijät ovat lapsen tukena ja turvallisina aikuisina.

Arviointi ja työntekijän tuki Kuten aikaisemmin on todettu, voivat asiakassuhteet tapaamispaikkaan kestää vuosiakin.

Työntekijät dokumentoivat tapahtumat asiakaskertomuksiin. Säännöllisin välein pidetään yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa arviointikokouksia, joissa päätetään, miten jatketaan.

Työntekijät ovat pääasiassa sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksen saaneita ja heillä on vuosienkin kokemus tapaamispaikkatyöstä. He seuraavat ja tukevat tapaamisia monella eri lailla. ”Tapaamisessa seurataan että tapaaja on tapaamiskuntoinen. Samoin seurataan lapsen vointia tapaamisessa. Heitä tuetaan, autetaan ja ohjataan tapaamisen aikana. Tapaajalle annetaan reaaliaikaista tukea ja ohjausta jotta tapaaminen olisi lapsen edun mukainen. Seurataan tapaamissopimuksen noudattamista. Tapaajan ja lapsen kanssa keskustellaan ja arvioidaan tapaamisten sujumista.” ”Tulo- ja lähtötilanne porrastetaan tarvittaessa, liikkeelle lähdetään tarpeeksi ”pienin askelin” lapsen jaksaminen ja olotila huomioiden; ohjausta ja tukea tarpeen mukaan; tapaamisten dokumentointi; tapaamisen ajallinen sijoittaminen ja tapaamishuoneen valinta lasta sekä tapaamista mahdollisimman hyvin palvelevalla tavalla; turvallisuuden varmistaminen; väliarviointi mahdollisuuksien mukaan; palaute.”

24

Keskeyttäminen Tapaamiset saattoivat myös keskeytyä. Keskeyttämisistä oli vastauksissa 53 mainintaa.

Useimmiten tapaamiset keskeytti ohjaaja, koska lasta tapaamaan tullut vanhempi oli päihtynyt, käyttäytyi uhkaavasti tai ei huomioinut lainkaan lasta.

Tapaajan käytös saattoi muuttua uhkaavaksi kesken tapaamisen. Uhkailu oli epäasiallista sanailua tai uhattiin, että lapsi viedään pois tapaamispaikasta. Myös tapaaja itse saattoi pyytää tapaamisen keskeyttämistä, koska oma psyykkinen vointi oli yllättäen huonontunut. Myös vanhempien keskinäinen riitely oli johtanut keskeyttämiseen.

Tapaaminen keskeytettiin myös silloin, kun lapsi toivoi sitä tai ei suostunut tulemaan tapaamisiin. Lapsi saattoi myös olla väsynyt tai sairastua kesken tapaamisen.

Sopimusrikkomukset Tapaamiset saattoivat keskeytyä myös siitä syystä, että tapaamissopimusta ei noudatettu.

Sopimuksen noudattamatta jättämisestä oli vastauksissa 20 mainintaa. Yleisin syy oli se, että tapaaja oli päihtynyt tai henkisesti tasapainoton. Tapaaja oli myös saattanut poistua kesken tapaamisen ilman lupaa, mistä oli seurannut puhuttelu. Mikäli sääntörikkomus toistuisi, seurauksena asiakkuus loppuisi.

Sopimuksia saattoi rikkoa myös lähivanhempi, joka ei tuonut lasta tapaamispaikalle.

Seuraavassa on kuvattu monia sopimusrikkomuksia ja niiden seurauksia. ”Tapaaja ei ole tullut tapaamiseen tai lähivanhempi ei ole tuonut lasta tapaamispaikalle.” ”Lähivanhempi ei tuo lasta, hän vetoaa lapsen oireiluun tai epäilee että tapaaja vahingoittaa lasta.

Lapsi kieltäytyy tapaamasta etävanhempaansa.” ”Tapaaja ei ole päihteiden tai psyyken kunnon vuoksi kykenevä tulemaan tapaamiseen. Tapaaja ei pysty noudattamaan tapaamissopimusta. Tapaaminen on jouduttu keskeyttämään vanhemman päihtymyksen vuoksi. Tapaaja ei ole ollut psyykkisesti tapaamiskuntoinen.”

25

”Tapaaja on rikkonut tapaamissopimukseen kirjattuja asioita: tapaaja käyttäytynyt epäasiallisesti lasta kohtaan, puhunut lapselle asioita joita ei pitäisi puhua, kysellyt lähivanhemman asioista, yrittänyt käyttää lasta wc:ssä (seksuaalinen hyväksikäyttö tai sen epäily), manipuloinut lasta tapaamisessa. Lapsi viety luvatta tapaamispaikalta.” ”Seurauksena tapaamisiin tulee taukoa niin pitkäksi aikaa kunnes asiat on selvitelty ja tapaamisten jatko uudelleen sovittu kaikkien osapuolten kanssa. Jos rikkomus on kohdistunut lapseen, niin ennen tapaamisten jatkumista sosiaalityöntekijä kuulee lasta. Joissain tilanteissa perhettä ei voida auttaa tapaamistyön keinoin ja tapaamiset päättyvät tapaamispaikalla.” ”Tapaamisiin tulee taukoa niin pitkäksi aikaa kunnes asiat on selvitelty ja tapaamisten jatko uudelleen sovittu kaikkien osapuolten kanssa. Jos rikkomus on kohdistunut lapseen, niin ennen tapaamisten jatkumista sosiaalityöntekijä kuulee lasta. Joissain tilanteissa perhettä ei voida auttaa tapaamistyön keinoin ja tapaamiset päättyvät tapaamispaikalla”

5.5 Lopettaminen Vaikka edellä on kuvattu keskeyttämistä ja sopimusrikkomuksia, päättyivät tapaamiset useimmiten suunnitellusti. Vanhemmat olivat päässeet sopuun ja tapaamiset jatkuivat tapaajan kotona. Asiasta oli kuitenkin tehty päätös sosiaalitoimistossa. Useimpien tapaamispaikkojen käytäntö on pyytää kirjallista palautetta perheitä. ”Seurantapalaveri sosiaalityöntekijän, tapaajan ja tapaamispaikan työntekijän kesken. Käydään läpi tapaamisia ja tehdään suunnitelmat tulevaan. Jatketaanko tapaamispaikassa ja minkälaisella tapaamisella vai siirtyykö kotiin. Palautelomake vanhemmilta.”

6 MITEN TAPAAMISET SUJUVAT Suurin osa tapaamisista – reilusti yli puolet – sujui vastaajien mielestä hyvin. Kohtalaisestikin sujui neljäsosa. Vaikeasti sujuneita tapaamisia oli kuitenkin yli kymmenesosa ja ne tuottivat hyvin paljon työtä. Arvioitavia tapaamisia oli kaikkiaan 454.

26

Taulukko. Tapaamisten sujuminen % Hyvin

61

Kohtalaisesti

25

Vaikeasti

14 100 ( 454)

6.1 Hyvin sujuvat tapaamiset Tapaamiset sujuvat työntekijöiden mukaan hyvin silloin, kun kaikki tulevat paikalle sovitun aikataulun mukaan, lapsi saapuu ja jää tapaamisiin mielellään. Tapaajan kuntoa ei tarvitse etukäteen jännittää. Vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus on luontevaa ja he nauttivat toistensa seurasta. ”Osapuolet saapuvat sovittuina aikoina paikalle ja noudattavat sovittuja sääntöjä. Lähivanhempi on valmistellut lapsen tapaamiseen ja lapsi lähtee tapaamiseen mielellään. Tapaajavanhempi on tapaamiskuntoinen ja keskittyy lapsen kanssa olemiseen, kuullen lapsen tarpeet ja toiveet. Sekä lapsi että tapaajavanhempi viihtyvät tapaamisessa.” ”Valvoja on sivustaseuraaja. Lapsi voi lähteä hyvällä mielellä tapaamisen jälkeen lähivanhemman luokse. Lähivanhempi on kiinnostunut tapaamisen kulusta ja suhtautuu positiivisesti lapsen viettämään aikaan tapaajavanhemman kanssa. Tapaajavanhempi huolehtii tapaamisajasta ja laittaa tapaamistilan siistiksi, jakaa päällimmäiset tuntonsa tapaamisesta valvojalle, malttaa odottaa varoajan ja poistuu asiallisesti paikalta.” ”Tapaamiseen saavutaan sovittuun aikaan, lapsi ja vanhempi nauttivat yhdessäolosta ja heillä on yhteinen käsitys tapaamisen sisällöstä ja kulusta (”omat jutut”); tapaamisajat varataan ajoissa ja vanhemmat informoivat niiden suhteen toisiaan; vanhempi on ymmärtänyt Tapaamispaikan puolueettoman roolin, eikä tapaamisen tarvitse puuttua; maksuasiat hoidetaan ajallaan.”

27

”Vanhempi on kunnossa ja jaksaa huomioida lasta, osaa viettää yhteistä aikaa lapsen kanssa, ei esim. anna puhelimen häiritä tapaamista (on pannut äänettömälle).” ”Tapaajalla suunnitelma, miten viettävät yhteistä aikaa.” ”Lapset tulevat mielellään, eikä tarvitse jännittää tuleeko tapaaja ja onko se missä kunnossa.”

6.2 Kohtalaisesti sujuvat tapaamiset Eniten mainintoja kohtalaisesti sujuneiden tapaamisten kohdalla olivat lapseen liittyvät seikat.

Lapsen saattoi olla vaikea irrottautua lähivanhemmasta, lapsi katseli kelloa ja kyseli, paljonko aikaa vielä oli. Tapaaja saattoi tarvita paljon tukea vanhemmuuteen, joskus hän oli kunnossa ja jaksoi hyvin, joskus taas ei. ”Tapaamisiin ei tarvitse puuttua, mutta hetkittäin lapsi ja vanhempi eivät kohtaa vuorovaikutuksessa toisiaan, jolloin kaivataan tukea ja ohjausta; vanhempi ei osaa lukea lasta riittävästi, on kuitenkin kiinnostunut hänestä ja haluaa syventää suhdetta sekä vuorovaikutusta; vanhempien välillä vähäistä ”kissanhännän vetoa” esim. tapaamisajoista; harvakseltaan selittämättömiä peruutuksia, maksuaisat hoituvat melkein aina ajallaan.” ”Puutteellinen kyky vanhemmuuteen tai vanhemman kyky nähdä omat ongelmansa on puutteellinen.

Vanhemman epävakaus, vanhemman päihde- tai psyyken kunto vaihtelee.” ”Lapsen on vaikea ymmärtää vanhemman vaihtelevaa kuntoa. Lapsi oireilee vanhemman kuntoa tai pettymystä kun vanhempi ei tule tapaamiseen. Tapaamisiin tulee vanhemman osalta peruutuksia.” ”Satunnaisesti joudutaan puuttumaan tapaamisen kulkuun, vanhemman kuntoon, käytökseen tai puheisiin lapselle. Ajoittain tarvitaan paljonkin ohjaajan tukea tapaamisessa. Paljon yhteydenottoja viranomaisiin ja tapaamisen osapuoliin, tapaamisten sujumiseen liittyvissä asioissa.” ”Sijaisperheellä vaikeuksia ymmärtää vanhemman vaihtelevaa kuntoa, johon lapsi reagoi.” ”Vanhemmat ovat riitaisia, riita kärjistyy ajoittain tapaamispaikalla.”

28

”Tapaaja keskittyy tapaamisen aikana kaikkeen muuhun kuin lapsen kanssa olemiseen.

Tapaamisohjaaja joutuu muistuttamaan vanhemmalle mikä on tapaamisen tarkoitus. Lapsella ja vanhemmalla ei ole yhteistä kieltä.”

6.3 Vaikeasti sujuvat tapaamiset Vaikeasti tapaamiset sujuvat silloin, kun peruutuksia ja myöhästymisiä on paljon tai tapaamisaikoja on vaikea sopia. Lasta jännittää ja hän hakeutuu valvojan läheisyyteen. Samoin vireillä voi olla lukuisia oikeusjuttuja lapsen huollosta ja tapaamisesta. Vanhempien riitaisuus on jatkunut pitkään. Vaikeasti sujuva tapaaminen on myös silloin, kun valvoja joutuu toistuvasti puuttumaan tapaajan epäasialliseen käytökseen tai puheeseen ja asettamaan sille rajoja. Tapaajavanhemman kuntoa joudutaan arvioimaan kahden työntekijän voimin. Lapsi voi joutua lähtemään kurjalla mielellä ja lähivanhempi kritisoi tapaamista lapsen kuullen. Joskus tapaaminen joudutaan keskeyttämään. ”Lapsi oireilee vanhemman läsnä ollessa. Lapsi kieltäytyy tulemasta tapaamiseen, ei suostu jäämään tai haluaa kesken tapaamisen pois tapaamisesta. Lapsi oireilee vahvasti tapaamisten jälkeen joka haittaa lapsen normaalia elämää tai ystävyyssuhteita.” ”Huumeiden käytön vuoksi vanhempi on tasapainoton, arvaamaton ja ajoittain pelottava. Vanhempi manipuloi lasta kuiskimalla, kyselemällä, näyttämällä kirjan välissä olevia tekstejä tai kännykästä tekstiä lapselle.” ”Seksuaalisen hyväksikäytön epäily joko lasta tai ei tapaavaa sisarusta kohtaan. Tapaajan oma elämäntilanne on koko ajan muuttuva ja kaoottinen. Paljon yhteydenottoja viranomaisiin ja tapaamisen osapuoliin, tapaamisten sujumiseen liittyvissä asioissa.” ”Työntekijä on koko ajan läsnä kuulo- ja näköetäisyydellä tai seuraa intensiivisesti tapaamisen kulkua ja lapsen vointia tapaamisessa. Kyky vanhemmuuteen on hyvin puutteellinen.

Mielenterveytensä, päihdeongelmiensa tai persoonallisuushäiriöiden vuoksi vanhempi ei kykene keskittymään lapseen vaan hän on omassa maailmassaan ja todellisuudessaan. Hän on kyvytön näkemään lapsen tarpeita.” ”Toistuvat peruutukset ja myöhästelyt. Työntekijä joutuu puuttumaan keskustelunaiheisiin.

29

Lähivanhempi vastustaa tapaamisia, lapsi jännittää kovasti, tapaajaa joudutaan rajaamaan puheissa.”

7 MUUTOKSIA ASIAKASSUHTEISSA Tapaamispaikan työntekijät ovat sosiaali- ja terveysalan kokeneita ammattilaisia. Työ ei rajoitu pelkästään perheiden vastaanottamiseen, vaan on suunnitelmallista ja tavoitteellista.

Lopullinen tavoite on se, että asiakassuhde tapaamispaikassa päättyy ja perhe voi järjestää tapaamiset itsenäisesti ja sopuisasti.

7.1 Lapset Tapaamispaikan ydinajatus on lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa. Tapaamispaikan lasten joukossa oli lapsia, jotka eivät olleet nähneet toista vanhempaansa vuosiin. Lapset olivat alkuun jännittyneitä. Lapset olivat nähneet ja kuulleet vanhempien riitelyä tai päihteidenkäyttöä. Olo helpottui turvallisessa paikassa. ”Tyttö ei ollut tavannut isäänsä vuosiin ja oli hyvin jännittynyt ja puhumaton useissa ensimmäisissä tapaamisissa. Tilannetta vaikeutti se, että tytön äiti suhtautui tapaamisiin ja isään negatiivisesti.

Pikkuhiljaa tyttö alkoi puhua ja nauraa tapaamisissa. Viimeiset tapaamiset ovat sujuneet hyvin vaikka äidin suhtautuminen tapaamisiin ei ole juurikaan parantunut.” ”Lapsi alkanut luottamaan tapaajavanhempaan ja on aina onnellinen nähtyään tämän.” ”Pienen pojan harteilta pudonnut sinne kuulumaton liian suuri taakka siitä, onko vanhempi kunnossa tapaamiseen ja tapaamisen ajan.” ”Lapsen elämäntilanne rauhoittuu. Lapsen elämäntilanne kohenee, kun lapsen huoli tapaajavanhemman elämäntilanteesta, kunnosta tai selviämisestä vähenee. Lapsen ei tarvitse enää nähdä vanhempiensa riitelyä ja kinastelua. Tapaamisista tulee säännöllisiä. Lapsen ei tarvitse nähdä vanhempaansa päihtyneenä.”

7.2 Vanhemmat Koska asiakassuhteet toimivat pääsääntöisesti hyvin, työntekijät ovat myös havainneet positiivisia muutoksia asiakasprosessin kuluessa. Vanhempia – lähiäitiä, lähi-isää, etä-äitiä ja 30

etäisää – koskevista muutoksista yleisin oli luottamuksen kasvu. Vanhempien välit paranivat ja päihteiden käyttö väheni. Etävanhemmalle tuli lisää varmuutta lastenhoitoon.

Seuraavassa on kuvattu muutoksia lähiäidin asenteissa. ”Luottamus lapsen isään ja hänen kykyynsä hoitaa lasta on kasvanut, kun tapaamiset ovat olleet valvottuja. Perhe siirtyi sovitteluun ja tapaamiset isän kotiin. Vanhempien välit paranivat huomattavasti tapaamisprosessin aikana.” ”Luottamus toista vanhempaa kohtaan palannut ja lapsi voi turvallisesti mennä tapaamaan isän kotiin.” ”Hyväksyvämpi suhtautuminen tapaajaisän ja lapsen yhteydenpitoon sekä isän läsnäoloon lapsen elämässä; lapsen omien tunteiden, tarpeiden ja toiveiden aikaisempaa parempi kuuleminen ja huomioiminen” ”Lastaan tapaavan etä-äidin päihdeongelmia alettiin hoitaa ja mielenterveysongelmaisen vanhemman asioihin paneuduttiin tapaamispaikassa toden teolla. Asiat muuttuivat.” ”Päihdeongelmainen äiti tapasi tyttöään aluksi valvotusti 6 kk ajan, jonka ajan päihdekuntoutuksessa. Äiti kuntoutui hyvin. Tapaamiset siirtyivät äidin kotiin päivätapaamisiin.” ”Mielenterveysongelmainen äiti, jonka puheisiin on jouduttu paljon puuttumaan. Äitiä ovat rajanneet valvojat, koordinaattorit ja toiminnanjohtaja. Äiti halusi aluksi käydä lapsen kanssa läpi tilanteeseen johtaneita syitä ja puhua aikuisten asioista. Äiti on oppinut hyväksymään valvotut tapaamiset ja osaa olla lapsen kanssa rauhallisesti, jolloin lapsikin nauttii tapaamisista.”

Isät lähivanhempana ovat vähemmistönä tapaamispaikan asiakkaina eli heitä oli tässä aineistossa 4 prosenttia vanhemmista. Myös isien luottamus kasvoi. Tilanteet saattoivat myös mutkistua, kun asiat siirtyivät oikeuskäsittelyyn. ”Lapsen ja äidin tapaamiset eivät ole onnistuneet, koska isä ei uskalla antaa lasta äidille. Tapaamiset valvottuina mahdollistavat isän uskaltamiseen jättää lapsi äidin kanssa. Onnistuneita tapaamisia.”

31

”Ymmärtänyt aikaisempaa paremmin lapsen oikeuden molempiin vanhempiinsa ja äidin läsnäolon tärkeyden lapsen elämässä.” ”Rooli vanhempana vahvistuu, luottamus toiseen vanhempaan kasvaa, huoli ja pelko hellittää, pystyy neuvottelemaan.” ”Hän vei lasta äidin luokse tapaamisiin, mutta tilanne muuttui ja tuli uusia oikeudenkäyntejä.

Tapaamiset jatkuvat valvottuina ja vanhemmat eivät kohtaa.”

Isät lastaan tapaavana etävanhempana ovat tapaamispaikkojen suurin ryhmä. Heillä oli myös eniten ennakkoluuloja ja kielteisiä asenteita tapaamispaikkaa kohtaan. Ammattitaitoiset työntekijät ja kodikkaat tilat mursivat kuitenkin jään ja tapaamiset alkoivat sujua luontevasti.

Luottamus ja varmuus lapsenhoidossa kasvoivat. Myös päihteiden käyttö väheni. ”Aluksi isä suhtautui tapaamispaikkaan ja ohjaajiin negatiivisesti. Ajatteli, että ohjaajat kyttää.

Mielipide muuttui kun isä näki kodikkaat tapaamistilat ja ohjaajat olivat ihan mukavia ihmisiä.” ”Pienen lapsen isä, jolle lapsen perushoito oli aluksi vierasta ja vaikeaa, oppi tapaamisten aikana ottamaan vastuuta lapsesta. Tapaamiset voitiin melko pian muuttaa tuetuiksi.” ”Suhde lapseen kehittynyt ja vuorovaikutus lapsen kanssa lujittunut. Tullut varmuutta olla lapsen kanssa ilman tukea.” ”Ymmärtänyt säännöllisten tapaamisten tärkeyden lapsen ja isän suhteen rakentajana ja ylläpitäjänä. Löytänyt oman isyytensä ja vanhemmuutensa uudella tavalla.” ”Päihteiden käyttö vähenee. Itsetunto kohentuu, jolloin muukin elämänlaatu paranee.” ”Saa tapaamisohjaajilta tukea hyväksyä elämäntilanne, jolloin tapaamisasia ei koko ajan kuormita tapaajaa.”

32

”Rooli vanhempana vahvistuu, nousee elämässä isommaksi, selkeytyy, ylpeys isyydestä ja omasta merkityksestä lapsen elämässä kasvaa, vuorovaikutustaidot lapsen kanssa paranevat, käytännön hoitotaidot paranevat.”

8 YHTEISTYÖKUMPPANIT JA LASTENSUOJELUILMOITUS Tapaamispaikan yhteistyökumppanit olivat paljolti samoja kuin tahot, jotka lähettävät perheen tapaamispaikan asiakkaiksi. Näitä ovat lastensuojelun avo- ja sijaishuolto (19 mainintaa), lastenvalvoja (7), käräjä- ja hovioikeuden tuomarit (10), asianajajat (5), perhetukikeskukset, perhetyöntekijät, sijaishuollon ohjaajat ja lastensuojelulaitokset (10), poliisi ja vankilat (8), sovittelijat (1).

Joskus lapsen tilanne saattaa olennaisesti muuttua huonompaan suuntaan tapaamisprosessin aikana. Tällöin tapaamispaikan työntekijät ovat joutuneet ottamaan yhteyttä lastensuojeluun ja tekemään lapsesta lastensuojeluilmoituksen (29 mainintaa). Yleensä oltiin huolestuneita lapsen käytöksen muuttumisesta silloin, kun vanhempi saapui häntä hakemaan. Yleensäkin kotitilanne huolestutti ja lähiäidin jaksaminen. ”Lähivanhemman käytöksestä johtuva lapsen muuttuminen. Tapaamiset sujuvat hyvin, mutta kun lähivanhempi tulee niin lapsi muuttuu täysin erilaiseksi: alistuvaksi, hiljaiseksi, katse alaspäin käännettynä.” ”Huoli lähivanhempi äidin jaksamisesta ja siitä, millaiset olosuhteet lapsella on lähivanhemman luona. Lapsen lähimpien hoitajien avoimen vihamielinen käytös tapaajavanhempaa kohtaan. Lapsen monta kuukautta kestänyt sairastelu.”

Viranomaiset ovat ottaneet ilmoituksen pääsääntöisesti asiallisesti vastaan ja ryhtyneet toimimaan. Usein asiat ovat selvinneet. Toisaalta tapaamispaikan työntekijöille on jäänyt tunne, että lastensuojelun työntekijät ovat ärsyyntyneet ja suhtautuminen on ollut vastahakoista, mikäli kyseessä on ollut huolto- ja tapaamisriita.

33

9 UHKAAVAT TILANTEET JA TYÖTURVALLISUUS Ei ole tavatonta, että tunteet käyvät kuumina tapaamispaikassa. Valvotut tapaamiset voidaan kokea nöyryyttävinä, samoin lähivanhemman kiusanteko. Joskus tapaamisia joudutaan keskeyttämään vanhempien päihteidenkäytön vuoksi tai lapsen kieltäydyttyä tapaamisesta.

Tällöin työntekijöiden ammattitaito on koetuksella. Kuluneen puolen vuoden sisällä – syksystä 2012 lähtien – oli 8 tapausta, joissa työntekijää oli uhkailtu. Työntekijät raportoivat uhkailua seuraavasti. ”Vanhempi tuli huutamaan ohjaajan naamaan kiinni, arvostelua, törkeää puhetta ja ammattitaidon kyseenalaistamista.” ”Tapaajaisä; pitkäaikaista (sähköpostiviestejä noin puolen vuoden ajan viranomaisille yms. ympäri Suomea) ohjaajien ammattitaidon ja yhdistyksen toiminnan hyvin negatiivista arvostelua.” ”Tapaajaäiti otti nimen ylös, uhkasi haasteella, käyttäytyi hyökkäävästi tapaamiselle tullessa ja sen aikana kun häntä rajattiin sekä jätti vastaajaan syyttäviä viestejä ennen ja jälkeen tapaamisen.” ”Työntekijää on uhkailtu rikosilmoituksilla ja oikeusjutuilla, haukuttu mm. punavihreäksi lehmäksi.

Toinen asiakas oli kutsunut satanistiämmäksi.” ”Nimittelyä, uhkaavaa käytöstä ja huutamista on esiintynyt. Uhkaillaan sillä, että tiedetään tai saadaan tietoa henkilökunnan yksityisasioista. Työntekijöitä uhkaillaan oikeuteen haastamisella tai valituksilla viranomaisille. Uhkaillaan nettijulkaisuilla ja lehtijutuilla.”

Työturvallisuuteen onkin kiinnitetty erityistä huomiota tapaamispaikoissa. Asiakkaan kanssa käydään säännöt tarkkaan läpi aloituspalaverissa. Toinen työntekijä on aina saatavilla ja turvallisuussuunnitelmat ovat ajan tasalla. Mikäli on tiedossa, että tapaamiseen voi tulla häiriötä, tehdään poliisille ennakkoilmoitus. Paikalle saatetaan myös pyytää vartija.

Turvallisuudesta huolehditaan myös ulkoisten puitteiden kautta: tapaamispaikassa on useampia poistumisovia, usein on tallentava kameravalvonta. Puhelimet ovat tiivisti työntekijällä mukana, samoin hälytysnapit ja turvarannekkeet. Riskejä pyritään ennakoimaan.

34

Lisäksi vaikeita tilanteita voi purkaa työnohjauksessa ja kääntyä työterveyshuollon puoleen.

Myös esimiehen tuki on tärkeää.

10 TAPAAMISPAIKAN TYÖNTEKIJÄT Tapaamispaikkatoiminta alkoi vapaaehtoistyönä, mutta on viime vuosikymmeninä ammatillistunut lähes täysin. Kokopäiväisiä työntekijöitä ilmoitettiin maaliskuussa 2013 olevan 20 ja osa-aikaisia 29. Työntekijät ovat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia, yleisimmin heidän pohjakoulutuksensa oli sosionomi (AMK), joita oli kaikkiaan 26, seuraavaksi eniten oli lähihoitajia (4) sekä yksittäisillä työntekijöillä oli myös seuraavia tutkintoja: sairaanhoitaja, kätilö, terveydenhoitaja, psykiatrinen sairaanhoitaja, lähikasvattaja, kodinhoitaja, erityisopettaja, nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja, yhteisöpedagogi, yhteiskunta- ja oikeustieteen opiskelijoita.

Sekä kokopäiväiset että osa-aikaiset työntekijät olivat varsin kokeneita ja pitkään tapaamispaikkatyötä tehneitä. Työkokemusta oli kertynyt keskimäärin viisi vuotta.

Taulukko. Kokopäiväisten ja osa-aikaisten työntekijöiden työkokemus tapaamispaikassa Aika

työntekijöitä % –3 kk

14

3 kk – 2 vuotta

26

2–5 vuotta

17

5–10 vuotta

23

10–

20 100 (35)

11 ASIAKASPALAUTTEITA Tässä selvityksessä ei ole tehty yhtenäistä asiakaspalautekyselyä. Sen sijaan yksittäiset tapaamispaikat (5) ovat lähettäneet keräämiään asiakaspalautteita. Mukana on viranomaispalautteita, lähi- ja etävanhempien ja lasten palautteita.

35

Lasten vastauksista (17 kpl) välittyy tyytyväisyys tapaamispaikkaan. Lapset tulevat mielellään, joskus jännittää nähdä isä. Kysymykseen ”miltä tuntuisi nähdä äiti tai isä kahden kesken ilman ohjaajia”, viisi lasta piti ajatusta joko huonona tai oikein huonona. ”Tapaamisissa on kivointa nähdä iskää, yleensä me isän kanssa askarrellaan ja pelataan.” ”Jännittää nähdä isä ja saako aasin (pomppupallo) ekana” Vanhemmat – vastauksia 27 – pitivät tapaamispaikkaa yleensä siisteinä, rauhallisina paikkoina ja henkilökuntaa ammattitaitoisina. Toisaalta joidenkin työntekijöiden ”ylitarkka sääntökirjan noudatus” oli saanut tapaajaisän tuntemaan itsensä entistä leimautuneemmaksi. Samoin tapaamispaikkaa pidettiin kankeana tapaamismuotona erityisesti pienen vauvan ja vanhemman tapaamisissa. Joskus vanhemman olo saattoi tuntua epäluontevalta, koska sijaisvanhempi ”tuppautui tilanteisiin” tai itse jännitti paljon. Merkille pantava seikka myös on, että lähes puolessa vanhempien vastauksista (12) tapaamisaikaa pidettiin liian lyhyenä.

Vanhemmat toivoivat, että sääntöjä voisi muokata ”tapauskohtaisiksi”. Myös mahdollisuutta ulkoiluun toivottiin.

Koska useimmat tapaamisprosessit sujuivat hyvin ja päättyivät suunnitellusta, useimmat vanhemmat voivat olla samaa mieltä erään äidin kanssa: ”Kiitos kuluneista vuosista, kärsivällisyydestä ja tuesta matkan varrella. Teette tosi arvokasta lastensuojelutyötä, joka ei varmasti ole aina kovin helppoa. Minä äitinä tulen muistamaan teitä suurella kiitoksella.”

Viranomaispalautteita oli kaikkiaan 13 ja lähes kaikki olivat tyytyväisiä palveluun, joka oli vastannut odotuksia. Työntekijöiden asiantuntijuus oli yhden vastauksen mukaan ”kohdallaan”, perhe oli hyötynyt palvelusta ja se oli tukenut lapsen ja tapaajavanhemman välistä suhdetta hyvin.

12 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ JA SUOSITUKSIA Ensi- ja turvakotien liiton tapaamispaikkatoiminnalla on vuosikymmenien historia takanaan.

Toiminta alkoi 1980-luvulla jäsenyhdistysten tarpeista: lapsesta erossa asuvalla isällä ei ollut paikkaa, missä tavata lastaan tai lapsiaan. Syynä oli asunnottomuus. Vuosien varrella

36

asunnottomuus väistyi ja tilalle tulivat pitkittyneet huolto- ja tapaamisriidat. Yleisimpinä tapaamisen syinä ovat kuitenkin olleet vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat.

Liiton tapaamispaikkoja on eri puolilla Suomea kaikkiaan 19. Tapaamispaikan tarve on kasvanut koko ajan. Kun lapsia, jotka tapaavat vanhempiaan tapaamispaikassa oli 2000-luvun alussa vuosittain 600, on heitä luku 2010-luvulla kaksinkertainen määrä. Vuonna 2012 lapsia oli yli 1100.

Tapaamispaikkatoiminnan lähtökohta on lapsen etu. Lapsi tehdään näkyväksi kaikissa tapaamiseen liittyvissä toiminnoissa. Tapaamispaikkojen asiakaskunta on muuten varsin moninaista. On äitejä ja sijaisäitejä, jotka tuovat lasta tapaamaan etävanhempiaan. Tavallista on, että lasta tapaamaan saapuvat myös muut sukulaiset ja läheiset. Mukana voi myös olla vartijoita, mikäli tapaaja on vankilassa. Vanhemmat saattavat edustaa myös varsin erilaisia kulttuureja.

Työntekijät ovat kokeneita sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Yleisin tutkinto on sosionomi (AMK). He ovat työskennelleet tapaamispaikassa varsin pitkään, yli 40 prosenttia kauemmin kuin viisi vuotta.

Yli 60 prosenttia tapaamisista sujuu hyvin, aikataulut pitävät ja lapset tulevat mielellään tapaamisiin. Vaikeasti sujuvia tapaamisia on 14 prosenttia. Tapaamisten järjestely vie paljon aikaa, peruutuksia tulee paljon ja tapaaja saattaa olla tullessaan päihtynyt. Tapaamisia joudutaan keskeyttämään ja suoranaisia uhkatilanteita on esiintynyt.

On kuitenkin huomattava, että lapsen oikeudet molempiin vanhempiinsa eivät kuitenkaan toteudu. On varsin sattumanvaraista, miten lapsen ja hänestä erossa asuvan vanhemman tapaaminen järjestetään, kun se vaatii tukea tai valvontaa. Liitto on useaan otteeseen esittänyt, että valvottujen ja tuettujen tapaamisten järjestämisvastuu olisi kunnilla. Esitykset eivät ole tuottaneet tulosta.

Ensi- ja turvakotien tapaamispaikkojen laatukriteerit vaativat päivitystä. Liiton ja yhdistysten kesken tulisi käynnistää laatuprosessi, jossa huolellisesti tarkasteltaisiin asiakkuutta niin perheiden kuin yhteistyökumppanien näkökulmasta. Myös tapaamispaikan arvot on syytä 37

selkiyttää. Asiakasprosessi tulisi kuvata täsmällisesti ja asiakaspalautteet yhtenäistää. Edellisten pohjalta syntyvät entistä täsmällisemmät ja mitattavat laatukriteerit, joita tulee auditoida säännöllisesti.

13 NEUVOKESKUS ENSI- JA TURVAKOTIEN LIITON TYÖMUOTONA Antero Kupiainen

13.1 Taustaa Eroauttamisen osaamiskeskus Neuvokeskus siirtyi Ensi- ja turvakotien liittoon vuoden 2012 alussa.

Aiemmin

Neuvokeskus

oli

osa

Lastensuojelun

Keskusliiton

toimintaa.

Hankerahoituksella toimivaa Neuvokeskusta edelsi Neuvoprojekti (2005–2009), joka taas juonsi juurensa Lastensuojelun Keskusliiton 1990-luvun lopulla avaamasta nettipalvelusta Kysykää lastensuojelusta.

Palveluun tuli päivittäin eroon liittyviä kysymyksiä, joista kävi ilmi, että ero oli hoidettu huonosti ja että yhteydenottajalla oli hyvin kielteinen käsitys lapsen tai lasten toisesta vanhemmasta. Toisen vanhemman läsnäoloa lapsen elämässä ei pidetty arvossa.

Neuvoprojekti oli kehittämis- ja tutkimushanke, joka toimi viidellä pääalueella: •

lapsiperheitä tukevien palveluiden kehittäminen tilanteeseen, jossa perheen vanhemmat harkitsevat eroa tai ovat eronneet

•

kouluttaminen

•

järjestöjen tuottamien eroavia perheitä auttavien palveluiden tukeminen

•

tiedon tuottaminen ja

•

kumppanuusyhteistyö eroavia vanhempia auttavien palveluntuottajien kanssa.

Projektin lähtökohta oli huoli lapsen hyvinvoinnista vanhempien erotessa. Eroavia perheitä auttavien yhteistoimintaa haluttiin parantaa, jotta palvelut

olisivat mahdollisimman

monipuoliset ja sopisivat yhteen. Samalla painotettiin, että tarjolla olevasta avusta on tärkeä tiedottaa. Perheet eivät tiedä millaista apua on saatavissa. Edes perheitä työssään kohtaavat ammattilaiset eivät tunne apua tarjoavia palveluita tarpeeksi hyvin, jotta voisivat ohjata perheitä niihin, kun eroa vasta harkitaan. Esimerkiksi perheasioiden sovittelu on jokaisen kunnan laissa säädetty velvoite, joka tunnetaan huonosti.

38

Neuvoprojektissa kehitettiin Vanhemman neuvo- ja Eroneuvo-palvelut, joiden juurruttamista Neuvokeskus jatkoi kouluttamalla sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia palveluiden tuottajiksi.

Neuvokeskus on itse tarjonnut Vanhemman neuvo - ja Eroneuvo-palveluita Helsingissä.

13.2 Neuvokeskus-projekti 2010–2012 Neuvokeskus

avasi

ovensa

syyskuussa

2010

Helsingin

Länsi-Pasilassa.

Keskeinen

toimintaperiaate oli tarjota koko perheelle ja kaikille perheenjäsenille apua saman katon alta eroprosessin eri vaiheisiin, niin sen pohdintavaiheeseen kuin eron jälkeisen vanhemmuuden uudelleen rakentamiseen.

Palvelut tarjottiin yhteistyössä kumppaneiden kanssa: lasten

Taikuri- ja nuorten Vetskari-ryhmät Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliiton kanssa, Fisherin eroseminaari (Eroryhmä) Kalliolan kansalaisopiston kanssa. Suomen Uusperheellisten Liitto on järjestänyt Neuvokeskuksessa vertaisryhmäviikonloppuja.

Neuvokeskus vastasi kehittämistään Vanhemman neuvo -ryhmistä ja Eroneuvo-tilaisuuksista.

Palveluissa keskeisen tärkeää on – asiakaspalautteenkin mukaan – on vertaistuki. Neuvokeskus koulutti vapaaehtoisia tukijoita aikanaan itse eron kokeneista vanhemmista. Vapaaehtoisten vertaisten tuella on Eroneuvo-tilaisuuksissa ja syksystä 2011 lähtien Neuvo-kahviloissa ollut erittäin suuri merkitys omassa prosessissaan kamppaileville äideille ja isille.

Neuvokeskus kouluttaa sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisia kohtaamaan ja tukemaan lapsiperheitä, joiden vanhemmat ovat eroamassa. Eroneuvo-menetelmäkoulutus antaa valmiudet Eroneuvo -tilaisuuksien vetämiseen ja vapaaehtoisten kouluttamiseen.

Koulutettuja

on

useita

kymmeniä

Helsingistä

Rovaniemelle.

Vanhemman

neuvo

-

menetelmäkoulutus antaa valmiudet ammatillisesti ohjatun vertaistukiryhmän vetämiseen.

Ero lapsiperheessä -koulutuspäivä on suunnattu varhaisen tuen (kuten neuvola, päivähoito, nuorisotoimi ja koulu) työntekijöille.

Koulutus lisää työntekijöiden valmiuksia kohdata

työssään perheitä, joiden vanhemmat harkitsevat eroa tai ovat jo eronneet.

Palveluohjauskoulutus on tarkoitettu sosiaali- ja terveydenhuollon, koulujen, käräjäoikeuksien, järjestöjen ja seurakuntien työntekijöille ja esimiesasemassa työskenteleville, jotka kohtaavat työssään perheitä.

Koulutus antaa tietoa lapsen asemasta vanhempien erotilanteessa ja

palveluista, joihin perheitä kannattaa alueella ohjata. Koulutuksessa tarkastellaan myös 39

työntekijän roolia palveluihin ohjaajana ja motivoijana ja mahdollisen alueellisen eroavia perheitä auttavien yhteistyöryhmän perustamista.

13.3 Neuvopalveluiden juurruttaminen uusille alueille Ensi- ja turvakotien liitto sai Raha-automaattiyhdistykseltä kohdennetun avustuksen Neuvokeskus-toiminnan

juurruttamiseksi

liiton

jäsenyhdistyksiin

vuosina

2013–2015.

Neuvokeskus on aloittanut 2013 jäsenyhdistyksiin jalkautumisen ja vuoropuhelun niiden kanssa. Tavoite on perehdyttää jäsenyhdistykset ”Neuvopalveluihin” ja koulutuksiin, sekä tarkastella jäsenyhdistysten mahdollisuuksia käynnistää Neuvopalveluita omilla alueillaan mahdollisesti jo olemassa olevien verkostojensa kanssa.

Neuvokeskuksen toiminnan soveltuvuutta osaksi Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten toimintaa arvioitiin 2012 jäsenyhdistyksille tehdyllä sähköisellä kyselyllä. Kyselyn koonnut yritys myös haastatteli viittä niin sanottujen pilottiyhdistysten edustajaa sekä Vetskari- ja

Taikuri-ryhmien vastuuhenkilöitä.

Arvioinnin keskeinen tulos on, että huomattavan suuri osuus perheistä, jotka ovat jäsenyhdistysten asiakkaita, on eroamassa tai eronnut. 18:sta kyselyyn vastanneesta yhdistyksestä 12:ssa eroperheiden osuus on yli 50 prosentista yli 80 prosenttiin. Alvariperhetyössä, turvakodeissa ja tapaamispaikkatoiminnassa nousee jatkuvasti esiin eroon liittyviä kysymyksiä sekä aikuisten että lasten kautta. ”Meille oli ongelma, että meille hakeutui paljon nuoria perheitä, jotka olivat eroamassa. Tarvitsimme välineitä niihin tilanteisiin. Että pystytään perheitä auttamaan ja pohdintaa tai tekemään parempia eroja. Tapaamispaikoissa kävi paljon sellaisia, joilla oli riitaisat erot” (Yhdistysten haastatteluista 6/2012).

Väkivaltatyötä tekevät tai turvakodeissa työskentelevät kuvasivat eroa väkivallan seurauksena, eivät niinkään työn kohteena. ”Eron herättämiä tunteita, vanhemmuutta ja lapsen kokemusta käsitellään paljon. Samoin eron käytäntöjä, juridisia asioita yms. Monelle ero yhdessä väkivallan kanssa on traumaattinen kokemus, jonka käsittely vaatii aikaa.”

40

Yksi Neuvokeskuksen keskeinen ajatus on ollut, että vaikka parisuhde katkeaa, vanhemmuus jatkuu.

Monien tutkimusten mukaan lapsi menettää usein erossa toisen vanhempansa,

useimmiten isän. Vanhemmuuden jatkumisen ohella voitaisiin puhua vanhemmuuden uudelleen löytymisestä eron jälkeen.

13.4 Neuvokeskus koordinoi jäsenyhdistysten tapaamispaikkatoimintaa Liiton resurssit tapaamispaikkatoiminnan kehittämiseen ja konsultointiin ovat olleet niukat.

Poikkeus tähän oli Tapaamispaikka-projekti 2002–2004, jonka tavoite oli ”tarkastella tapaamispaikkatoimintaa lapsen edun näkökulmasta sekä kehittää toimintaa turvalliseksi ja lapsen kehitystä tukevaksi”.

Projektin koordinaattori Susanna Kalavainen toimitti kirjan

Valvotut tapaamiset lapsen turvana. Julkaisu ja tämä Helena Niemen tekemä selvitys ovat kelpo työkaluja toiminnan edelleen kehittämisessä.

Toiminnan kehittämisajatus pitää sisällään niin lyhyen tähtäimen tavoitteita ja toimintaa kuin liitonkin jo vuosia ajamia pidemmän tähtäimen tavoitteita. Liitto on useita kertoja ehdottanut, että lapsen ja hänestä erossa asuvan vanhemman valvottujen ja tuettujen tapaamisten järjestämisestä tulisi säätää lailla. Ei voi olla sattumanvaraista ja lapsen asuinpaikkakunnasta riippuvaa, toteutuuko lapsen oikeus kumpaankin vanhempaansa. Tilannetta tulee tarkastella lapsen perusoikeuksien näkökulmasta.

Tapaamispaikkatoiminnan laatukriteerejä – nykyiset ovat vuodelta 2004 – aletaan päivittää syksyllä 2013. Myös asiakkailta pyydetään palautetta toiminnasta. Tätä varten Neuvokeskus perustaa yhdessä tapaamispaikkatoiminnan kanssa laatutyöryhmän. Asiakkailla tarkoitetaan sekä lapsia, tapaajia että lähettäviä, ohjaavia kumppaneita. Kun laatukriteerit ovat valmiit, sovitaan toiminnan auditoinnin aikataulusta.

Vuonna

2014

on

hyvä

selvittää

ja

selkeyttää

sopimuskäytännöt

ja

asiakasprosessikuvauksia jäsenyhdistyksissä on tapaamispaikkatoiminnasta.

se,

millaisia

Toiminnan

oikeutuksen – ja rahoituksen – näkökulmasta on tärkeää, että asiakasprosessit on kuvattu selkeästi. Mikäli liitonkin ajama tapaamispaikkatoiminta tulee lailla säädetyksi, tulee toiminnan myös tältä osin olla kunnossa.

41

Tapaamispaikkatoiminnan tarve ei ole vähentynyt, vaan kasvaa. Samalla kun laatukriteerit päivitetään, tulee työn vaativuus erityistä ammattitaitoa vaativana lastensuojelutyönä sekä hyvät saavutetut tulokset avata sekä yhteistyökumppaneille, rahoittajille, päättäjille että suuremmalle yleisölle. Lapsi–vanhempi-suhteen vahvistuminen, jopa rakentuminen, luottamuksen kasvu toiseen vanhempaan, lapsen perushoidon oppiminen ja vähentynyt päihteiden käyttö itsetunnon noustessa ovat suuria, kauaskantoisia muutoksia sekä lapsen että vanhemman elämässä.

Koska toiminnan ydin on lapsen ja tapaajan suhteen ylläpito tai vahvistaminen, saattavat tapaajien mahdolliset elämänhallinnan vaikeudet vaatia muita palveluita. Koska erot näyttäytyvät vahvasti tapaamispaikkatoiminnan arjessa, on pohdittava, miten auttaa vanhempia yhteistyöhön lapsensa asioissa. Risto Karttunen, pitkän linjan perheneuvolapsykologi Tampereella, tutki väitöstyössään 2010 lapsen asemaa vanhempien huoltoriidoissa, motiivinaan lapsen kuulemismenettelyn kehittäminen. Karttusen keskeinen teesi on, että suorin tie suojata lasta eron kielteisiltä vaikutuksilta on vanhempien sovinnollisuuden edistäminen. Tapaamispaikan arki tuntee tämän haasteen. Neuvopalvelujen juurruttaminen jäsenyhdistyksiin ja palveluohjauksen kehittäminen niissä ja niiden jo olemassa olevien verkostojen kanssa on nähtävä mahdollisuutena.

Päijät-Hämeessä avattiin kesällä 2013 eroaville vanhemmille ja heidän perheilleen apua tarjoava portaali www.apuaeroon.fi. Neuvokeskus kehitti sen yhdessä Lahden ensi- ja turvakoti ry:n Eroperheen

kahden

kodin

lapset

-projektin

kanssa.

Portaalin

levittäminen

muihin

jäsenyhdistyksiin alkoi syksyllä. Työkokouksia on määrä pitää edelleen kahdesti vuodessa.

Vuoropuhelu Neuvokeskuksen ja tapaamispaikkojen välillä tiivistyy.

42

Lähteet Gardner, Richard (1998): The Parental Alienation Syndrome. Creative Therutics, Creskill.

Hannuniemi, Anja (2007): Vanhemmasta vieraannuttaminen – uhka lasten hyvinvoinnille. www.pasvanhemmat.info/wp-content.

Hautanen, Teija (2010): Väkivalta ja huoltoriidat. Tampereen yliopisto.

Kalavainen, Susanna (toim.): Valvotut tapaamiset lapsen turvana. Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu 33. Helsinki 2004.

Tapaamispaikka lapsen eduksi. Ensi- ja turvakotien liiton raporttisarja 2. Helsinki 1987.

43

Liite.

Ensi- ja turvakotien liitto ry Tapaamispaikkakysely kevät 2013 Yhdistys ______________________________________________________________________ Täyttäjä _______________________________________________________________________ 1. Kuinka monta työntekijää on tapaamispaikassanne?

Kokopäiväisiä, lkm _____________ 2. Kuinka kauan työntekijä/työntekijät ovat olleet on töissä tapaamispaikassa? _________kk, _____________kk ______________kk______________kk Koulutukset ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ Osa-aikaisia ___________ lkm Koulutukset ______________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________ 3. Asiakkaina maaliskuussa 2013 lkm Naisia

Miehiä

lähivanhempi

________________

etävanhempi

________________

muu, mikä

________________

lähivanhempi

________________

etävanhempi

________________

muu, mikä ja lkm

________________________________________

Tyttöjä

________________

Poikia

________________ 44

Onko asiakkaiden kulttuurinen tausta eri kuin suomalainen? Ei

lähi, mikä, lkm

etä, mikä,lkm

 kyllä



2 lapsi, mikä,lkm

_____________________________________________________________________________ _____________________________________________________________________________ Kuinka tulkkipalvelut ovat järjestyneet? _____________________________________________________________________________ 4. Tapaamisten lukumäärä viimeisen kuukauden aikana Valvottuja tapaamisia

___________________

Tuettuja tapaamisia

___________________

Valvottuja vaihtoja

___________________

Sijoitettu lapsi tapaa biologista vanhempaansa

äitiä lkm _______, isää lkm ________

molempia lkm ___________ Muita, mitä ________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ 5. Tapaamisten kesto Kuinka kauan tämän hetken asiakassuhteet ovat kestäneet maaliskuusta 2013 taaksepäin katsoen?

Kk –3kk

lkm valvottu tuettu _______________

aika kerrallaan 1–2 t

lkm valvottu tuettu ___________________

3 kk – 6kk

_______________

3–4 t

___________________

6 kk – 12kk

_______________

4–6 t

___________________

12 kk – 24kk

________________

6–

___________________

2v–3v

________________

1 vrk

____________________

3v–6v

________________

2 vrk –

____________________

6 v – 10 v

________________

10 v –

________________ 45

3 6. Kuka on lähettänyt asiakkaan?

Viranomainen, mikä

lkm

_____________________________________________________ __________ _____________________________________________________ __________ _____________________________________________________ __________ _____________________________________________________ __________

Oikeuden päätös, mikä _____________________________________________________

lkm _________

_____________________________________________________ __________ Hakeutunut itse, mistä syystä _____________________________________________________ __________ _____________________________________________________ __________ _____________________________________________________ __________ Muu, mikä _____________________________________________________ __________ _____________________________________________________ __________ 7.Kysytäänkö tapaamisten järjestämistä enemmän kuin yhdistys pystyy tarjoamaan?

Ei



Kyllä



Jos kyllä, otetaanko perhe jonoon, kyllä  jonon pituus ________ perhettä Ei

 Jos ei, niin minne perhe ohjataan?

____________________________________________________________________________

46

____________________________________________________________________________ 4 8. Luettele paikkakunnallanne olevat muut Tapaamispaikkapalveluja tuottavat tahot ____________________________________________________________________________ ____________________________________________________________________________ 9. Tapaamisen syy

Lähivanhempi, äiti ____________________________________________________________________________ ____________________________________________________________________________ Isä, lähivanhempi ________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________ Etävanhempi

äiti

________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________ isä ________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________ Muut sukulaiset tai läheiset, kuka tai ketkä ja tapaamisten syy ________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________

10. Yhteistyökumppanit (lähinnä viranomaiset), luettele ________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________ 47

________________________________________________________________________________ 5 11. Tapaamisen tiheys viimeisen vuoden aikana taakse päin katsoen Tapaamisen tiheys

Tuettu lkm

valvottu lkm

vaihto lkm

muu lkm

1 krt/vko

______

______

______

______

1krt/ 2 vko

______

______

______

______

1krt/3vko

______

______

______

______

1krt/4 vko

______

______

______

______

1krt/ 2 -3kk

______

______

______

______

1krt/ 4 -6 kk

______

______

______

______

1krt/ yli 6 kk

______

______

______

______

12. Tarjoaako yhdistyksenne yli yön kestäviä tapaamisia Ei



Kyllä



jos kyllä, niin kuinka monta vuorokautta

kuukautta kohti__________ Kerro kokemuksia yön yli kestävistä tapaamisista ____________________________________________________________________________ ____________________________________________________________________________ ____________________________________________________________________________ ____________________________________________________________________________

13. Tehdäänkö yhdistyksessänne kotivalvontoja Ei



Kyllä

 jos kyllä, kerro kuinka monta vuorokautta kuukautta kohti ______

Kerro kokemuksia ______________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________

48

______________________________________________________________________________ 6 14. Onko tapaajalla voimassa oleva lähestymiskielto Ei



, kerro kuinka monella, lkm ___________

kyllä

Ketä kohtaan? _________________________________________________________________ Miksi tapaamiset on järjestetty lähestymiskiellosta huolimatta? ______________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________ 15. Onko tapaajavanhempi vankilassa tai suorittamassa vastaavaa rangaistusta?

Ei 

, lkm ______ kerro, miten tapaam

kyllä

______________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________ 16. Tehdäänkö tapaamisista kirjallinen sopimus

Ei



, luettele sovittavat pääkohdat

kyllä

__________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ Ketkä allekirjoittavat sopimuksen __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________

17. Onko sopimusta noudatettu taaksepäin katsoen viimeisen kuuden kuukauden aikana?

Kyllä 

Ei

 lkm ____Kuka rikkonut sopimusta ja missä asiassa?

____________________________________________________________________________ ____________________________________________________________________________

49

____________________________________________________________________________ 7 Mitä sopimusrikkomuksesta on seurannut? ____________________________________________________________________________ ____________________________________________________________________________

18. Ovatko tapaamiset keskeytyneet taaksepäin katsoen viimeisen puolen vuoden aikana?

Ei

Kyllä

 lkm ______________

Kuka on keskeyttänyt tapaamiset ja mistä syystä? ____________________________________________________________________________ ____________________________________________________________________________ 19. Tapaamiset sujuvat

Hyvin

kohtalaisesti

vaikeasti

lkm _______

lkm _______

lkm___________

20. Kerro esimerkkejä Hyvin sujuvista tapaamisista __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ Kohtalaisesti sujuvista tapaamisista ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ 50

8 Vaikeasti sujuvista tapaamisista _____________________________________________________________________________ _____________________________________________________________________________ _____________________________________________________________________________ _____________________________________________________________________________

21. Kuvaa tapaamisprosessia

Ensimmäinen yhteydenotto, kuka tai ketkä ottivat yhteyttä ______________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________

Tutustumiskäynti, tapaamisten tai valvotun vaihdon sopiminen ______________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________

Tapaamiset tai vaihto ________________________________________________________________________________

_______________________________________________________________________________ Lopettaminen _______________________________________________________________________________ _______________________________________________________________________________

22. Onko tavattavasta lapsesta jouduttu tekemään lastensuojeluilmoitus Ei



Kyllä

 kerro mistä syystä

_______________________________________________________________________________ 51

_______________________________________________________________________________ 9 Miten viranomaiset ovat suhtautuneet lastensuojeluilmoitukseen? _______________________________________________________________________________ _______________________________________________________________________________

23. Onko Tapaamispaikan työntekijöitä uhkailtu tai käyty käsiksi viimeisen 6 kuukauden aikana?

Ei



Kyllä

 kerro kuka, miten (myös netti) ja mitä tap

____________________________________________________________________________ ____________________________________________________________________________ 24. Miten työturvallisuudesta on tapaamispaikassanne huolehdittu? ____________________________________________________________________________ ____________________________________________________________________________ 25. Kerro muutoksista tapaamisprosessin aikana? Äiti lähi ____________________________________________________________________________ ____________________________________________________________________________ etä ____________________________________________________________________________ ____________________________________________________________________________ Isä

lähi

____________________________________________________________________________ ____________________________________________________________________________ etä _____________________________________________________________________________ _____________________________________________________________________________ tyttö ___________________________________________________________________________

52

___________________________________________________________________________ poika ___________________________________________________________________________ ____________________________________________________________________________

26. Oletko havainnut ns. vieraannuttamisilmiöön (etävanhemman systemaattinen ja pitkäaikainen mustamaalaaminen) liittyviä seikkoja tapaamisissa?

En



Kyllä



kerro esimerkkejä

_____________________________________________________________________________ _____________________________________________________________________________ _____________________________________________________________________________ _____________________________________________________________________________ 27. Jos yhdistyksessänne on kerätty tapaamisista asiakaspalautetta, voisitko ottaa palautteista kopion ja lähettää minulle tänne liittoon.

28. Voisitko myös lähettää Tapaamispaikan hinnaston tänne liittoon.

29. Mikäli viimeisen puolen vuoden aikana on Tapaamispaikkatoiminnasta ilmestynyt opinnäytetyö tai muu julkaisu, voisitko lähettää kopion liittoon?

30. Mitä haluat vielä sanoa: kehittämisideoita, toiveita? ____________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________ MONET KIITOKSET VASTAUKSISTA! Lisätietoja Helena Niemi, 0400 965 416

53