Glasnost 1/2014

GLASNOST 1 /201 4

Sis채lt채채 Etel채-Suomen Vasemmistonuorten vuosikokouskutsun (s.1 4-1 5)!

Glasnost 1/2014 Julkaisij a: Etelä-Suomen Vasemmistonuoret ry Päätoimittaj a: Lauri Linna Taitto: Jasu Setälä Kannen kuva: Jasu Setälä Kirj oittaj at: Arto Bäckström Ada Holli Lauri Linna Henri Salonen Loppuun mietitty lapsi Kuvat/kuvitus: Anni Arenius Sofia Kivistö Henri Salonen Juliste: Keskiaukeaman Palestiinaj ulisteen valokuvassa on Israelin armeij an vartio Länsirannalla ( j uliste: Jasu Setälä/valokuva: Sophia Leppä) .

Lue Glasnost verkossa: www. issuu. com/esvn

Päätoimittajan esipuhe Tänä keväänä nuoret vasemmistolaiset kokevat Suomessa jotain uutta. Eurovaaleissa koetaan vaalivoitto. Ja vaikkei puolueeseen uskoisikaan, on selvää, että suomalaisen vasemmiston äänen saaminen takaisin Euroopan parlamenttiin on edistystä.

Vaalivoittoa edeltää kuitenkin kamppailu. Vaalityö ei tekemällä lopu. Paljon työtä on tehtävä jo siksi, että muut tekevät saman verran. Vielä enemmän on tehtävä, jotta voittaisi.

Politiikka on siitä kiitollista, että tehtävää riittää kaiken aikaa. Mitään ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä. Espanjassa naiset ovat

menettämässä oikeutensa aborttiin, jonka saaminen edellytti vuosikymmenien työtä.

Edes niiden, jotka kokevat asemansa nyt turvatuksi, ei pidä lopettaa kannattamiensa asioiden ajamista. Vasemmistolaisesta poliittisesta vaikuttamisesta ei saa luopua, vaikka saisi kunnolla palkatun ja vakituisen työn: muuten voi herätä työehtojensa huononemiseen.

Tästä politiikassa onkin pitkälti kyse. On annettava kaikkensa, jotta askeleet – pienetkin – ovat oikean suuntaisia.

Lauri Linna

Sisällys 2 . Päätoimittaj an esipuhe 3. Kun kaikki maksaa - hyvinvointi j a koulutus Sveitsissä 5. Haluatko pysyä vasemmistolaisena?

6. No sehän on vaan yks kevät!

8. Juliste 10. Ay-liike on ase j a sillanrakentaj a 12 . Vasemmistoliiton nuoret eurovaaliehdokkaat 13. Vuosikokous tulossa - kaikki mukaan 14 . Etelä-Suomen Vasemmistonuorten vousikokouskutsu

2

Kun kaikki maksaa

Hyvinvointi j a koulutus Sveitsissä

Suomessakin paljon keskustelua herättänyt julkisten palveluiden yksityistäminen on iskenyt moniin Europan maihin Pohjolaa kovemmin. Varsinkin kriisimaiden asukkaat ovat saaneet kärsiä leikkauspolitiikasta lääkärilaskuina ja menetettyinä työpaikkoina. Sveitsi ei kuitenkaan ole yksi palveluitaan yritysten näppeihin siirtävistä valtioista - Sveitsissä useimmat palvelut ovat aina olleet yksityisiä tai vähintäänkin maksullisia. Minulla on ollut vaihto-opiskelijana mahdollisuus tutustua tähän järjestelmään ja ihmetellä sitä hyvinvointivaltion kasvatin näkökulmasta.

Palvelujen maksullisuus alkoi kiinnostaa minua, kun eräs tuntemani vanhus sairastui pahasti ja hän palkkasi itselleen hoitajan Puolasta.

Ihmettelin aluksi, miksei häntä laiteta vanhainkotiin tai kunta lähetä hoitajaa pitämään hänestä huolta.

Syy selvisi pian: mummun pitää maksaa kaikki tarvitsemansa palvelut itse, koska hän on liian rikas saamaan tukea julkiselta sektorilta.

Puolalaisen hoitajan palkkaaminen

on hänelle halvempaa ja varmasti myös mukavampaa, kuin vanhainkotiin muuttaminen.

Homma pyörii Sveitsissä nimittäin näin: tavallisesti asukkaat maksavat suurimman osan palveluistaan itse, mutta liittovaltio, kantoni tai kunta voi avittaa köyhimpiä tarpeen vaatiessa. Jokaisella on oikeus minimitoimeentuloon, mutta sen yläpuolellakin elävät kotitaloudet voivat hakea lisärahoitusta osaan pakollisista menoistaan.

Mummun hoitajaepisodin jälkeen aloin selvittää, mitkä palvelut ovat Sveitsissä maksullisia ja kuka ne todellisuudessa maksaa.

Terveydenhuolto

Sveitsiläiset ostavat yksityiseltä vakuutusyhtiöltä kaikille pakollisen terveysvakuutuksen, jolla saa perusterveydenhoitoa sopimuksen tehneiltä terveyskeskuksilta ja lääkäreiltä. Jos yksilöllä ei ole varaa ostaa tätä pakollista terveysvakuutusta, kantoni maksaa sen. Rikkaat voivat ostaa myös erilaisia lisäpaketteja, kuten hammashoitovakuu3

tuksen. Suurin osa sveitsiläisistä sen sijaan säästää pahan päivän varalle, ja maksaa sellaisen sattuessa koko hammaslääkärilaskun itse. Varsin muodikasta on myös loikata rajan yli Ranskaan, sillä hammashoito on siellä puolet halvempaa.

Sairaankulj etus

Sairaalat ovat kantonien omistuksessa ja niihinkin pääsee perusterveysvakuutuksella. Huonon tuurin sattuessa ambulanssikyyti maksaa kuitenkin noin 300-600 euroa, helikopterikuljetus jopa tuhansia. Jos nimittäin tilaa kuljetuksen, muttei vietäkään sairaalassa kokonaista Jatkuu. . .

yötä, tulee lasku itse maksettavaksi.

Ilmeisesti vammaa pidetään tällöin niin lievänä, että sairaankuljetus on turhaa. Sveitsiläiset liioittelevatkin usein vammojaan sairaalaan päästyään, jotta heidät määrättäisiin jäämään yöksi. Tuttuni Cornelia sadatteli äskettäin sitä, että hän oli murtanut pari sormeaan laskettelurinteessä ja ohikulkija oli mennyt soittamaan ambulanssin. Cornelian ei tarvinnut jäädä sairaalaan yöksi, joten lasku tuli hänen maksettavakseen, eikä siihen voi hakea avustusrahaa. Jos siis saat pieniä vammoja ollessasi Sveitsissä, älä missään nimessä soita hätänumeroon - pääsethän sairaalaan taksillakin.

Vanhusten pitkäaikaishoito

Jos sveitsiläinen mummu tai pappa tarvitsee jatkuvaa hoitoa, hän menee joko yksityiseen vanhainkotiin (noin 8000 euroa kuussa) tai hänelle palkataan hoitaja. Jos vanhus on liian köyhä maksaakseen nämä palvelut, eivätkä sukulaisetkaan suostu maksamaan, vanhuksen täytyy myydä omistusasuntonsa. Vasta tämän jälkeen tulee kantoni hätiin: jos mummulla ei ole vielä talon myymisenkään jälkeen tarpeeksi rahaa hoitajaan, laitetaan hänet automaattisesti vanhainkotiin. Hän maksaa tietyn osuuden eläkkeestään vanhainkodille, loppusumman maksaa kantoni.

Päivähoito

Äiti on useimmissa kantoineissa oikeutettu 14 viikon äityslomaan 80% palkalla. Äitiysloma alkaa lapsen syntymästä, mutta myös sitä ennen on mahdollista saada sairaslomaa lääkärin määräyksestä. Jos äiti on työtön, hän saa ansiosidonnaista tukea äitiyslomansa aikana. Isä taas saa pitää yhden palkallisen lomapäivän. Kumpikaan vanhemmista ei siis saa nauttia perhe-elämästä

vauvan kanssa kovin pitkään, sillä 14 viikon jälkeen vauva pitää heivata maksulliseen päivähoitoon.

Toinen vaihtoehto on se, että jompi kumpi vanhemmista pyytää palkatonta lomaa työnantajaltaan.Vasta kun piltti täytää 5 vuotta, siirtyy tämä valtion ylläpitämään päiväkotiin, joka on täysin ilmainen.

Pienituloiset vanhemmat voivat onneksi saada kantonin sosiaalituesta avustusta alle 5-vuotiaiden lastensa päivähoitoon.

Yllätyin siitä, että Sveitsissä myös työttömien täytyy osoittaa jälkikasvunsa olevan päivähoidossa joko sukulaisilla tai päiväkodissa, sillä se on ehto työttömyystuen saannille.

Lasten kotihoitoa pidetään merkkinä siitä, että työtön ei ole haluakas ottamaan työtä vastaan, jolloin hän ei tarvitse myöskään työttömyystukea. Jos vanhempi on yksinhuoltaja tai hänen puolisonsa on vähätuloinen, saa hän työttömyystuen sijaan kantonilta minimitoimeentulon suuruisen summan, joka lasketaan lasten määrän ja puolison tulojen mukaan. Muussa tapauksessa puoliso maksaa työttömän kumppaninsa ja lastensa kulut.

Koulu

koulumenestyksestä huolimatta, joutuvat sen sijaan kertaamaan peruskoulun viimeisen luokan.

Yliopisto

Suurimmat kustannukset kullannupusta pamahtavat vasta, kun tämä on aikuinen – sveitsiläiset vanhemmat maksavat lapsen koulutuksen ensimmäiseen korkeakoulututkintoon asti. Valtion yliopistot eivät yleensä maksa kuin noin tuhat euroa vuodessa, mutta lapset ovat oikeutettuja saamaan vanhemmiltaan kuukausittaisen summan elämiseen.

Jos vanhemmat eivät suostu maksamaan, lapsi voi haastaa nämä oikeuteen.

Kantonit avittavat köyhempiä vanhempia lasten kouluttamisessa, joten myös varattomien perheiden lapset pääsevät yliopistoon. Rikkaammat vanhemmat sen sijaan maksavat kaikkien lastensa viisivuotiset maisterintutkinnot itse. Yksityisestä yliopistosta voi myös shoppailla lapselleen mm. maailmankuulun hotellialan tutkinnon, mutta ne ovat suosittuja lähinnä ulkomaalaisten keskuudessa.

Sveitsiläiset arvostavat valtion yliopistoja ja niihin pääsy ei onneksi ole rahapussista kiinni.

Sveitsin malli on vain yksi tapa järjestää palvelut, enkä väitäkään, että leikkauspolitiikka olisi johtamassa juuri siihen suuntaan. Se eroaa kuitenkin merkittävästi pohjoismaisesta järjestelmästä, jota on pidetty eurooppalaisen hyvinvointivaltion esikuvana. Parhaassa tapauksessa Sveitsin yhteiskunta pyörisi niin, että rikkaat maksaisivat palvelut itse, ja köyhät saisivat samat palvelut julkisen sektorin rahoittamana. Aiheeseen pureutuminen paljastaa, ettei systeemi toimi aivan näin mutkattomasti.

Peruskoulu on kaikille pakollinen ja ilmainen. Kuitenkin kouluruokailu maksaa noin 5 euroa päivältä.

Sveitsissä onkin tapana, että lapset menevät ruokatunnilla kotiin ja jompi kumpi vanhemmista rientää valmistamaan lämpimän lounaan mukuloilleen. Liian kaukana työskentelevät vanhemmat joko maksavat kouluruokailun tai pakkaavat eväät mukaan kouluun.

Suurin osa lukioista ja ammattikouluista on julkisia, mutta myös yksityisiä löytyy. Usein yksityisiin lukioihin menevät sellaiset oppilaat, joiden peruskoulun arvosanat eivät Teksti: Ada Holli ole tarpeeksi hyviä julkiseen lukioon Kuva: Sofia Kivistö pääsemiseksi. Köyhemmät lapset, jotka haluavat lukioon huonosta 4

Haluatko pysyä vasemmistolaisena?

On helppoa tulla vasemmistolaiseksi. Siihen riittää oma tai läheisten kokema köyhyys. Siihen riittää ympärillä nähty epäoikeudenmukaisuus tai pelko planeettamme puolesta. Siihen riittää halu tehdä jotain. Monesta tuleekin vasemmistolainen. Yliopistopolitiikassa vasemmisto on vahvoilla. Vasemmistolaisuus tuntuu hyvältä ja sen arvoja on useimpien helppo kannattaa.

Vasemmistolaisena pysyminen sen sijaan näyttää olevan ongelma.

Suomessa on satojatuhansia ihmisiä, jotka olivat ennen vasemmistolaisia, mutta eivät ole enää. Entisten taistolaisten ikäluokka on johtavissa viroissa, mutta punaisuus on kadonnut. Vaihtoehtoja on kaksi. Joko he ovat käsittäneet jotain, mitä me emme tai sitten he eivät tiedä jotain mitä me tiedämme.

Björn Wahlroos – entinen kommunisti – on sanonut, että hänestä tuli oikeistolainen, kun hän tajusi arvon syntyvän markkinoilla. Ei

työstä, kuten hän oli vasemmistolaisena luullut. Totta tai ei, tämä selitys valaisee vasemmistolaisena pysymisen ongelmaa. Vaikea on ihmisen pysyä vasemmistolaisena, jos ympäröivä maailma toistaa oikeistolaisia käsityksiä, selityksiä ja käsitteitä. Wahlroos luopui vasemmistolaisuudesta opiskellessaan Hankenissa.

Opiskelu, teoriat ja faktat eivät siis ole tarpeellisia ainoastaan poliittisia väittelyitä, muutosehdotuksia tai tiedon itsensä tähden. Ne ovat tärkeitä myös siksi, että vasemmistonuoresta ei kasva kokoomuslai-

nen aikuinen. Ne toimivat rokotuksena vaativissakin ympäristöissä ja mahdollisen oman sosiaalisen nousun aikana.

Kaiken toiminnan ja kamppailun keskellä on hyvä välillä keskittyä lukemaan, keskustelemaan ja oppimaan. Kilpailukyky on täysin poliittinen käsite. Kansantalous ei toimi kuten kotitalous. Lamassa pitää elvyttää eikä leikata.

Teksti: Lauri Linna Kuva: Anni Arenius

Lukemista: Taloutta työväelle – Markkinaliberalismin myyttej ä murtamassa, Antti Alaj a & Esa Suominen. Into Kustannus 2 013 Vasemmistolainen talouspolitiikka: Lyhyt oppimäärä, Teppo Eskelinen & Matti Ylönen. KSL ry Revalvaatio. org – ideologiakriittinen verkkoj ulkaisu

5

No sehä on vaan yks kevät!

Se ny ei menny nii ku piti. Tiesin sen jo enne ku astuin ulos koesalist. Oonko mä jotenkin urpo, ku oon koko kevään ihan hikarina päntänny, ja sit ku on koepaperi edes nii ei niiku yhtään mitään jakoo? Kirjallisuusosuus kokeest nyt meni, tai ois menny, jos oisin ehtinyt pänttää kunnol sen vikanki kappaleen enkä vaan kahdeksaa edellist, mut se helkutin aineistokoe oli kyllä ku ois hepreaa lukenu ja yrittäny sitä tulkita. Ei ku, pahempaa, ihan ku ois ollut takaisi äikän ylppäreissä: ei mitää hajua mitä ne oikei haluu kuulla. Vihaan kaikkii kokeit, enkä ikinä kyl tule pääsee sisää, ja sit mä mätänen jossai kaupan kassal tai työkkärin harjotteluis ilman mitää tulevaisuutta. Oonks mä liian tyhmä vai vaa laiska, sitä en tiiä. Jollain taval vajaa ja puutteellinen joka tapaukses.

Oonks mä hullu, ku lähen taas tähä leikkiin? Haluunks mä oikeesti näi paljo sinne opiskelee? Mitä vittua mä ees haluun elämälläni tehä? Eihä tosta ees valmistu mihinkää ammattiin. Jos ny alkais uraa rakentaa omalt amispohjalt, niin todennäkösemmi siit jonkun tienestin ittelleen duunais. Mut ku ei haluu. Mä haluun ajatella!

Päästäkää mut vaan opiskelee, jumalauta!

Kolmas kerta kait toden sanoo. Vaan mitä sit jos jää tyhjän päälle? Viime vuonna oli viel helppoo, sillon ties opiskelujen joka tapauksessa jatkuvan. Ny se helvetin työkkäri on oikea mahdollisuus.

Valmennuskurssille vai ei? Valmennuskurssille? Ei! Ei. Ei? Entäs aatteet? Auttaaks se ketään, jos sinne menemättä jättäminen tarkoittaa vaa etten koskaan pääse sisää? Ei kyl ois rahaa. Kuus satkua ja seitsemä kypää päälle on aika paljon tuilla ja opintolainal elävän budjetist. Toisaalt, voishan sen kaiken helposti ryypätäkin kevään aikana. Onneks kummitäti kaivo lompakost kaks sataa ja sano haluuvansa sponssata.

Onks teil oikeesti varaa? mä kysyin nolona, vaik toisaalta tiesinki mitä se vastais. Enemmän ku sulla, se sano ja melkeen jo itketti.

6

Urheilu ja siivous vast mukavasti yhteen menevätki pänttäyksen kanssa: ei tartte aatella liikoja, saa turhat energiat purettuu, aina yht kaivattu tauko, jolla ei kummiskaa jaksa olla turhan pitkää ja lisää energiaa opiskeluu (ei ala silmäluomet tippuilla). Siivous jopa helpottaa opiskeluu. Nyt ku vielä seksiä vähän niin pystyis keskittyykin!

You gotta be fucking kidding me. Ne vaihto taas pääsykoekirjan, eikä tämän lajin edustajia saa edes mistää. Uudes kirjas on tietenki 700 sivuu melkeen uutta asiaa ja se painaa 3,2 kiloo. Lukusuunnitelmat meni kyl täysin uusiks, ku tajusin ettei tälläst järkälettä voi ottaa reissuille mukaa (olis pikkasen alle puolet lentokonee käsimatkatavaran painorajasta) ja illal sängys lukemisee ei riitä käsivoimat. Tietenki kirjan lukemine iltaisi vois olla muutenki hengenvaarallist vaik käsivoimat riittäiskin. Nukahtaes lihakset rentoutuu ja mist sitä tietää mite käy, ku tollanen järkäle suoraa päähä tippuu.

En taho testata ittelläni.

Baarit ja liika sosiaalisuus sen sijaan on pahinta myrkkyy pääsykokeisiin valmistautumiselle. Ei viinan juonnissa hukattu ilta ja krapulan tuhoama seuraava päiväkää oo mitää verrattuna siihen, kun sosiaaliset suhteet tuo elämään jotain ajattelemise arvosta. Siinä elämää ja sen tarkotusta kelaillessa katoaa helposti viikkokin ku tuhka tuuleen. Viikko! Se on jumalauta 7 päivää, 168 tuntii kevään kalliist ajast!

Eipä oo tainnut porukka enää pariin kuukauteen soitella. Kerra innostuin ku se piris, mut sehän olikin vaan puhelinmyyjä. Pää tuntuu hajoovan, vaik musta tuntuu etten ees käytä sitä tarpeeks. Tuijotan pääsykoekirjaa aamusta iltaa, mutten tajuu enää yhtää mitään. Mitä mä oikein tein ennen tätä. En oikein muista enää. Mitä mä teen viikon päästä ku tää helvetti on ohi? Tanssin, itken vai nukun? Jotain noista tai sitte en mitää niist. Varmaa mietin miten paljo enemmä oisin voinu panostaa tähä kevääseen Teksti: Loppuun mietitty lapsi

7

8

9

Ay-liike on ase ja sillanrakentaja Vasemmistonuorten Tammitapaamisessa keskityttiin työelämäkysymyksiin j a toiminnan ideoimiseen paremman työelämän puolesta.

Euroopan finanssikriisistä on tullut myös demokratian kriisi, kun virkamieshallitukset ja markkinavoimat ovat alkaneet sanella talouskriisissä polvilleen notkahtaneille valtioille käskyjä. Pohjoismaissa vahva ay-liike on pystynyt myös vahvan parlamentaarisen vasemmiston kanssa taistelemaan työläisille pala palalta globaalisti tarkasteltuna erittäin hyvän työlainsäädännön. Vaikka ayliikkeen työtaistelut tuskin ovat ikinä helppoja olleetkaan, niin erityisesti tänä aikana parlamentarismin kärsiessä inflaatiosta uskon, että ay-liikkeen merkitys tulee kasvamaan vastavoimana finanssikapitalismille.

semmistoryhmien kanssa järjestämä Tammitapaaminen on lähellä sydäntäni. Se oli ensimmäinen valtakunnallinen Vasemmistonuorten tapahtuma johon uskaltauduin hiljattain aktivoituneena vanuna vuonna 2007 tai niillä main.

Silloin sain ensimmäistä kertaa kuulla sellaisista asioista kuin työtaistelut, miten niitä käydään ja miten niitä voidaan voittaa. Minulla ei ollut aiemmin ollut juuri minkäänlaista suhdetta ay-liikkeeseen. En kuulunut mihinkään liittoon ja rehellisesti sanottuna vasta tuolla ymmärsin työehtosopimusten merkityksen palkansaajille. Ja iltalisistä keskustellessa tajusin sen miten paljon minua oli vuokratyössä ollessani Tammitapaaminen vedätetty palkasta.

Vuoden 2014 Tammitapaaminen Vasemmistonuorten yhteistyössä pidettiin urheiluleirikeskuksessa SAK:laisten ammattiliittojen va- Raaseporissa. Tapahtuman tarkoi10

tuksena on ollut synnyttää konkreettisia ideoita siihen miten ay-liike ja vasemmisto voivat kehittää työelämää paremmaksi ja vastata nykytilan haasteisiin.

Kun kohtuudesta tuli radikaalia

Hyvät alustajat tekivät tästäkin Tammitapaamisesta vierailun arvoisen. Niina Koivuniemi ammattiliitto PAM:ista kertoi mielenkiintoisesti ammattiliittonsa toiminnasta otsikolla 2010-luvun työtaistelut. Koivuniemen mukaan työntekijät ovat usein liian kilttejä ja piittaamattomia omista oikeuksistaan. Liika kiltteys, yksilön korostamisen yhteisöllisyyden sijaan ja puhdas tietämättömyys työlainsäädännöstä ja omasta työehtosopimuksesta ovat omiaan

heikentämään työntekijöiden neuvotteluasemaa reilumman työelämän puolesta. ”Musta oli ainakin ihan oikeutettua rikkoa Stockmannin ikkunoita itsenäisyyspäivän (Kiakkovieras) mielenosoituksessa”, Koivuniemi toteaa yhtäkkiä kesken alustuksensa, ja siirtyy samassa seikkaperäisesti luettelemaan työnantajan tekemiä rikkeitä työntekijöitä kohtaan Stockmannilla.

Stockmann muun muassa toistuvasti lomauttaa osa-aikaisia työntekijöitään samalla kun palkkaa uusia osa-aikaisia työntekijöitä, vaikka työnantajan kuuluisi ensisijaisesti työllistää jo listoilla olevia työntekijöitään. Koivuniemen yhtenä päätelmänä onkin, että työpaikoilla niin oleellista yhteisöllisyyttä ja omien oikeuksien tiedostamista tulisi rakentaa ennen kaikkea puhumalla aktiivisesti palkoista ja työoloista muiden työntekijöiden kanssa.

Työnantaj ien j atkuvat työtaistelutoimet

Työnantajat ovat myös loputtoman sinnikkäitä tai sitten pohjattoman saamattomia käydessään jatkuvaa, passiivista työtaistelua työntekijöitä kohtaan. Yhtenä tyyppiesimerkkinä näistä pomojen passiivisen kamppailun metodeista on alipalkkaus. Alipalkkaus tarkoittaa sitä, että työnantaja maksaa työntekijälle työehtosopimusta pienempää palkkaa.

Alipalkkaus on myös niin yleistä, että vaikeaa on kuvitella koko ilmiötä pelkän ’Hups! Vahingossa maksoin liian vähän”-toilailun piikkiin. Lisäksi alipalkkausta esiintyy selvästi eniten nuorien ja maahanmuuttajien kohdalla, joilla voisi olettaa olevan myös vähiten työelämätietoa. Sattumaako? Ay-liikkeen tulisikin pitää huolta siitä, että joka ikinen alipalkkauskeissi vietäisiin aina oikeuteen, niin että työnantajat joutuisivat maksamaan hintaa omasta työtaistelustaan työntekijöitään vastaan.

Alipalkkauksen kriminalisointi onkin yksi progressiivisen ay-liikkeen tavoitteista. PAM:in TNS Gallupilla teettämän mielipidekyselyn mukaan 82 prosenttia suomalaisista aikuisista on sitä mieltä, että tilanteet, joissa työntekijälle maksetaan alan työehtosopimuksen alittavaa palkkaa, tulisi kriminalisoida ja alipalkkaa maksava tulisi tuomita rikoksesta. Myös työnantajista 64 prosenttia kannatti alipalkkauksen kriminalisointia.

Lisäksi tammitapaamisessa käsiteltiin kolmikantasopimista, väistämätöntä tarvetta ekologiseen

rakennemuutokseen, prekaaria työtä sekä paljon muuta. Itselleni päällimmäiseksi ajatukseksi tapahtumasta jäi tavoite muuttaa ayjärjestötoiminta lähemmäksi kansanliikettä sekä ay-liikkeen poliittisen potentiaalin käyttäminen myös laajemmissa, ei vain työelämää koskevissa kysymyksissä. Maailmassa jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ei 2010-luvun ammattiyhdistystoiminta voi jäädä enää pelkäksi oman ammattiryhmän edunvalvonnaksi.

Vahva ay-toiminta tulisi myös nähdä voimavarana koko työyhteisölle ja yritykselle. Järjestäytymisen ja siitä syntyvän työntekijöiden aseman tunnustamisen kautta työntekijät pystyvät varmemmin antamaan omia kehitysehdotuksia vaikkapa työympäristön- ja tuottavuuden parantamiseksi esimiehilleen. Työtaisteluiden ulkopuolella luottamusmiesten tulisikin rakentaa tervettä ja toisiaan kunnioittavaa vuoropuhelua työntekijöiden sekä työnantajien välillä.

Teksti j a kuvat: Henri Salonen

Aiheeseen liittyvää kirj allisuutta, j ohon kannattaa tutustua: Radikaaleinta on arki, Jukka Peltokoski, Dan Koivulaakso, Anna Kontula, Miika Saukkonen j a Tero Toivanen. Into Kustannus Paskaduunista barrikadeille, Anna-Reetta Korhonen, Jukka Peltokoski j a Miika Saukkonen. Into Kustannus Työtaisteluopas, Kalevi Hölttä. Into Kustannus

11

Vasemmistoliiton nuoret eurovaaliehdokkaat

( Vaali propa ganda a! )

Li Andersson

Ympäristöpolitiikkaa on myös tarkoituksenmukaista säädellä kansainvälisesti. EU:ssa tehdään merkittäviä ympäristöpoliittisia päätöksiä: EU laatii säädöksiä ja asettaa tavoitteita päästöjen vähentämisestä ja uusiutuvan energian käytöstä. Päästökauppajärjestelmän sijaan on verotettava päästöjen tuottamista ja rajoitettava fossiilisten polttoaineiden käyttöä.

Olen Li Andersson – poliitikko, kansalaisaktivisti ja feministi.

Toimin Vasemmistonuorten puheenjohtajana, Turun kaupungin valtuutettuna ja Vasem-mistoliiton Turun valtuustoryhmän puheenjohtajana.

Euroopan unioni on ajautunut taloudelliseen ja poliittiseen kriisiin. Säästötoimien seurauksena on kehittymässä inhimillinen kriisi, joka näkyy kansanterveyden heikkenemisenä ja rasismin nousuna.

Muuttamalla nykyisen politiikan suunta voidaan estää Euroopan kansalaisten ajautuminen toisiaan vastaan. Tarvitsemme positiivisen ratkaisun, jolla akuutti kriisi ratkaistaan ja Euroopan unionista tehdään oikeudenmukainen, ekologisesti kestävä ja taloudellisesti tarkoituksenmukainen. Ratkaisut ovat jo olemassa. Esimerkiksi korvaamalla budjettikuri ja säästöt investointiohjelmilla, jotka lisäävät työllisyyttä. Kriisimaiden velat tulee uudelleenjärjestellä ja antaa anteeksi. Euroopan keskuspankin roolia ja mandaattia tulee muuttaa siten, että se on demokraattisessa valvonnassa ja sillä on suora jäsenmaiden lainoitusmahdollisuus. Euroopan ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimusneuvottelut on keskeytettävä.

Yhteystiedot: li@vasemmistonuoret.fi www.liandersson.fi www.facebook.com/lindrssn www.twitter.com/liandersson Hanna Sarkkinen

Olen 25-vuotias oululainen poliitikko. Olen syntynyt Oulunsalossa ja valmistunut ylioppilaaksi Oulun Lyseon lukiosta. Koulutukseltani olen viittä vaille valmis filosofian maisteri Oulun yliopistosta. Työkokemusta on myyjän ja järjestösihteerin työstä sekä ulkoministeriön kesätyöstä. Puhun suomen lisäksi sujuvaa englantia, kohtuullista ruotsia ja auttavaa ranskaa.

Tulin valituksi Vasemmistoliiton puoluevaltuuston puheenjohtajaksi kesällä 2013. Lisäksi olen toiminut aktiivisesti Vasemmistonuorissa vuodesta 2008 lähtien. Järjestön varapuheenjohtajana toimin vuosina 2011-2013. Toimin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa vuosina 2009-2013. Kunnallispolitiikkaan lähdin mukaan vuonna 2009, jonka jälkeen olen toiminut Oulun kaupunginvaltuustossa, opetuslautakunnassa ja kaupunginhallituksessa. Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa olin Oulun kaupungin ääniharava reilulla 1300 äänellä.

Tällä hetkellä olen kaupunginval12

tuutettu ja Oulun kaupungin yhdyskuntalautakunnan puheenjohtaja.

Olen niin sanottu yleispoliitikko, eli olen kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä laajalla skaalalla. Erityisesti minua kuitenkin kiinnostavat talous- ja työllisyyspoliittiset kysymykset. Nykyisessä tehtäväni Yhdyskuntalautakunnan puheenjohtajuuden kautta olen perehtynyt erityisesti liikenteen, asumisen, yhdyskuntatekniikan ja maankäytön asioihin.

Nykyisin asun Oulun Tuirassa kissan ja poikaystävän kanssa. Aikani kuluu pitkälti politiikan parissa ja vapaa-aikanani käyn kuntosalilla ja ahmin kirjoja.

Yhteystiedot: hanna.sarkkinen@ouka.fi www.hannasarkkinen.fi Toivo Haimi

Joensuulainen Haimi, 23, toimii tällä hetkellä sekä Vasemmistonuorten että Itä-Suomen Vasemmistonuorten hallituksessa (Libero 04/13).

Yhteystiedot: www.facebook.com/haimitoivo Juha-Petteri Pasma

Pasma, 24, on kolarilainen matkailupavelujen tuottaja, joka keräsi Lapin vasemmistoehdokkaista kolmanneksi eniten ääniä viime eduskuntavaaleissa (Libero 04/13).

Yhteystiedot: www.twitter.com/JuhaPasma

Vuosikokous tulossa – kaikki mukaan!

Piirin ja paikallisosastojen ylin päättävä elin on yhdistyksen kokous, joka on järjestöissämme tavattu pitää vähintään kerran vuodessa vuosikokouksen nimellä. Vuosikokouksessa mm. valitaan puheenjohtaja ja hallitus tulevalle toimikaudelle sekä vahvistetaan toimintasuunnitelma, toimintakertomus ja budjetti. Vuosikokous on erinomainen paikka vaikuttaa järjestön toimintaan ja samalla tavata toisia jäseniä. Uusille jäsenille vuosikokous antaa myös hyvän kokonaiskuvan järjestön toiminnasta.

Koska jäsendemokratia on toimintamme kivijalka, on vuosikokoukseen tärkeää saada mahdollisimman paljon jäseniä paikalle.

Siksi kokouksesta on tehty mahdol-

lisimman viihtyisä ja innostava tapahtuma, jossa viihtyy niin uusi kuin vanhakin jäsen. Vuosikokous on yksi kevätkauden päätapahtumista ja se näkyy yleensä myös osanottajien määrässä.

Jos siis haluat vaikuttaa järjestösi tulevaisuuteen tai haluat vaikka vain nähdä, mitä järjestössä tapahtuu, on sinun paikkasi ehdottomasti vuosikokouksessa. Vuosikokous pidetään tänä vuonna 15.3. Allianssitalossa Helsingin Pasilassa. Tapana Vuosikokous on muutakin on ollut pyytää vuosikokouksen pukuin kokoustamista j a heenjohtajiksi ansioituneita ja jo ylibyrokratiaa ikäistyneitä tovereita, ja tänä vuonna kokousta on luvannut tulla Kokouksen yhteydessä keskustel- puheenjohtamaan Minttu Sillanlaan myös ajankohtaisesta politii- pää. kasta ja otetaan järjestönä kantaa asioihin. Kokouksen jälkeen jat- Nähdään vuosikokouksessa! kamme iltaa samassa tilassa keskustelun, syömisen ja vapaamman Arto Bäckström yhdessäolon merkeissä. Halukkaille piirisihteeri on varattu mahdollisuus myös saunomiseen.

ukses sa.

Vuode n 2 012 vuosi kokou s j ärj estet tiin Vuori lahde n kurss ikesk

13

Helsingiss채 18.2.2014

14

Helsingiss채 18.2.2014

15