Stjärnkraft
Stardom
H
H
Eurooppanuorten julkaisu 3/2014
H
Euroopalle tarvitaan uusi suunta s. 4
H
Eurovaalirekalla ympäri maan s. 6
HH
H H HHH
Lenita Toivakan haastattelu s. 14
H
Uusien meppien tavoitteet s. 16
Skotlannin itsenäisyysäänestys s. 20
1
Sisällys 3/2014 Puheenjohtajalta ja päätoimittajalta........................................................................................ 3 Euroopalle tarvitaan uusi suunta............................................................................................... 4 Eurovaalirekalla ympäri maan..................................................................................................... 6 Alumnin tervehdys............................................................................................................................. 8 Vaalikolumni: Slovakialainen paradoksi................................................................................. 9 Suomalaiset puolueet halusivat monenlaista Eurooppaa viime parlamenttivaaleissa................................................................................... 10 After the elections, Europe at another crossroads!.......................................................... 11 Euroopan parlamentin vaalituloksen merkityksestä ja seurauksista....................................................................................................... 12 ”Kasvu, kasvu ja kasvu” Suomen EU-politiikan haasteena........................................... 14 Uusien meppien tavoitteet tulevalle kaudelle..................................................................... 16 Suomalaiset Eurooppa-aktiivit Skotlannin itsenäisyyskansanäänestystä seuraamassa........................................................................... 20 Aluetapaamisen kuulumisia Tampereelta............................................................................. 24 Linnaseminaarin 2014 tunnelmia.............................................................................................. 26 Elokuva-arvostelu: ”Kun muuri murtui”.................................................................................. 30 Kirja-arvostelu / Eurooppalainen Suomi 20 vuotta.......................................................... 31
4
6
14
16
20
Euroopalle tarvitaan uusi suunta
Eurovaalirekalla ympäri maan
Lenita Toivakan haastattelu
Uusien meppien tavoitteet
Skotlannin itsenäisyysäänestys
Julkaisija Eurooppanuoret ry Päätoimittaja Kati Temonen Vastaava päätoimittaja Mariam Rguibi Julkaisutyöryhmän puheenjohtaja Pekka Virkki Oikoluku Kati Temonen
Tekstit Antti Ahonen, Arto Aniluoto, Pauline Gessant, Henrikki Halme, Hannu-Pekka Ikäheimo, Meri Kiikkala, Riikka Liljeroos, Rauli Mickelsson, Mariam Rguibi, Elisa Selinummi, Kati Temonen, Niilo Toivonen, Pekka Virkki Kuvat Antti Ahonen, Eurooppanuoret ry, Eurooppalainen Suomi ry, Pauline Gessant, Henrikki Halme, Magic Hour Film, SuomiAreena, Kati Temonen, Lenita Toivakka Lisäksi esitellyt europarlamentaarikot.
Visuaalinen ilme Henri Häkkinen www.henrihakkinen.com Ilmoitusmarkkinointi Petri Mahlberg, 050-491 3801 mahlberg@suomi-seura.fi Paino Printon Painos 2750 kpl Kirjoittajien mielipiteet eivät sido julkaisijaa.
Julkaisua on rahoitettu Euroopan komission Youth in Action -tuella, Euroopan rakentajat (Building Europe) -hankkeesta. Komissio ei vastaan julkaisun sisällöstä.
2
Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 3/2014
Puheenjohtajalta ja päätoimittajalta
Puheenjohtajalta Timo Soini totesi 22.11. Suomen Ylioppilaskuntien Liiton liittokokouksessa pitämässään puheessa, ettei EU ole ikuinen. Olen Soinin kanssa täysin samaa mieltä, mikään ei ole ikuista. EU on olemassa juuri niin pitkään kuin sen jäsenmaiden kansalaiset niin haluavat. Tähän asti enemmistö kansallisissa vaaleissa äänioikeuttaan käyttäneistä EUkansalaisista on äänestyskäyttäytymisensä perusteella kokenut unionissa pysymisen siitä eroamista paremmaksi vaihtoehdoksi. EU:n tulevaisuudesta päättävät viime kädessä sen kansalaiset. Ratkaisevassa roolissa unionin pitkäikäisyyden suhteen on epäilemättä onnistuminen sen alkuperäisessä tavoitteessa: vakauden ja vaurauden takaamisessa. Integraation syvennyttyä ja unionin laajennuttua sen koossa pitäminen alkaa kuitenkin vaatia entistä enemmän. Unioni ei voi enää olla pelkkä talousliitto. Myös päättäjät ovat ymmärtäneet, että unioni tarvitsee koossa pysyäkseen laajemman vision. Yhtenä vastauksena tähän tarpeeseen luotiin EUkansalaisuus Maastrichtin sopimuksella vuonna 1993. Tällä hetkellä EU:n asema ei näytä olevan uhattuna, päinvastoin. Ulkoiset uhat ovat saaneet jäsenmaat pohtimaan vakavasti yhtenäisyyden merkitystä myös onnistuneen ulko- ja turvallisuuspolitiikan edellytyksenä ja eurokriisin jälkimainingeissa komission valta jäsenmaiden taloudenpidon ohjaamisessa näyttäisi olevan kasvussa. Yksi asia unionia kuitenkin uhkaa. Sen omat kansalaiset suhtautuvat siihen enimmäkseen apaattisesti. Tämä näkyy mm. surullisen alhaisena äänestysaktiivisuutena europarlamenttivaaleissa. Julkisessa keskustelussa on viime vuosina puhuttu paljon eurokriittisyydestä, mutta ehkä pitäisi puhua enemmänkin eurovälinpitämättömyydestä. Uusissa jäsenmaissa kansalaisten odotukset EU:ta kohtaan ovat saattaneet olla kovat, ja pettymys on suuri kun väli-
töntä käännettä kohti parempaan ei olekaan tapahtunut. Vanhemmissa jäsenmaissa taas suurin osa kansalaisista ei odota unionilta yhtään mitään. Tämä on kenties vielä ensimmäistäkin pahempi ongelma. EU perustuu oman peruskirjansa mukaan ihmisarvon, vapauden, demokratian ja yhdenvertaisuuden arvoihin, oikeusvaltion periaatteiden noudattamiseen sekä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, mukaan luettuina vähemmistöihin kuuluvien oikeudet. Tälläkin hetkellä kuitenkin lähes 10 miljoonaa EU-kansalaista elää ympäristössä, jossa sananvapaus ja kansalaisjärjestöjen toiminta ovat jatkuvasti uhattuina (Unkari). Yli 45 miljoonaa EU-kansalaista elää epäinhimillisen ja hengenvaarallisen tiukan aborttilainsäädännön piirissä (Puola, Malta ja Irlanti) ja puoli miljoonaa Romanian romania kohtaa räikeää syrjintää. Meillä on lupa odottaa ja velvollisuus vaatia EU:lta enemmän. Unionin on yhteisönä otettava vastuu siitä, miten sen jäsenmaat unionin kansalaisia kohtelevat. Perusoikeuksien toteutumisen ollessa uhattuna poliitikkojen ja virkamiesten piiloutuminen subsidiariteettiperiaatteen taakse ei enää riitä. Mariam Rguibi Eurooppanuorten puheenjohtaja
Uutta Eurooppaa rakentamassa Pian päättyvä vuosi eurooppalaisessa politiikassa on kiistämättä ollut suuri muutosten vuosi. Kevään europarlamenttivaalit olivat toki sen yksi kohokohta, mutta kenties suuremmaksi puheenaiheeksi nousi uuden parlamentin ja komission muodostaminen uuden lukuvuoden kynnyksellä. Alkusyksyä värittikin siis monenkirjava tapahtumien vyyhti komissaarispekulaatioineen, kuulemistilaisuuksineen ja ylipäätään siitä kuinka Juncker ja hänen tiiminsä saavat rattaat pyörimään. Tuleva kausi tulee varmasti olemaan haasteita täynnä – talouskriisin jälkimainingit, Ukrainan tilanne ja TTIP-sopimus, näistä vain muutamia mainitakseni. Suomesta valitsimme jälleen asiantuntevan, monipuolisen ja kokeneen kaartin meppejä uuteen parlamenttiin. Näistä edustajista noin puolet jatkaa edelliseltä meppikaudeltaan. Tässä lehdessä esittelemme osan uuden
kauden edustajistamme, jotka kertovat tavoitteistaan ja teemoistaan tulevalle viisivuotiskaudelle. Lisäksi lehden sivuilla mm. palataan keväisiin vaalikiertuetunnelmiin, analysoidaan vaalien tuloksia ja pureudutaan myös toisiin koko Euroopassa keskustelua herättäneisiin vaaleihin, kun Skotlanti äänesti historiallisesti itsenäisyydestään syyskuussa. Toivotan teille antoisia lukuhetkiä! Kati Temonen päätoimittaja 3
Euroopalle tarvitaan uusi suunta
Euroopalle tarvitaan uusi suunta Millaisen Euroopan haluamme rakentaa? Mitkä ovat uuden parlamentin tulevaisuuden haasteet? Miten voimme saavuttaa kestävämmän ja innovatiivisemman Euroopan? Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia Suomen ja Italian Eurooppanuorten, Italian suurlähetystön ja Eurooppalaisen Suomen yhteisessä tilaisuudessa SuomiAreenassa. Teksti: Elisa Selinummi Kuvat: SuomiAreena
Eurovaalien alla ja uuden parlamentin aloittaessa on noussut entistä vahvemmin keskusteluun, mikä on Euroopan uusi suunta. Talouskriisi, nuorisotyöttömyys, kasvava eriarvoisuus ja muut suuret ongelmat ovat vähentäneet kansalaisten luottamusta eurooppalaiseen päätöksentekoon. Poliitikoilta vaaditaan kuluvalla parlamentin kaudella kunnianhimoa ja kykyä katsoa pidemmälle tulevaisuuteen, jotta kansalaisten usko Euroopan unioniin saataisiin palautettua. Eurooppanuoret on osaltaan herättänyt keskustelua Euroopan tulevaisuudesta ja uudesta suunnasta erilaisissa tilaisuuksissa, vaalikampanjassa ja julkaisuissa. SuomiAreenassa haluttiin tuoda esiin neljä kokonaisuutta, joissa erityisesti vaadittaisiin edistyksellisempää politiikkaa. Yrittäjyys, nuorten liikkuvuus, siirtolaisuus ja kulttuuri ovat olennaisia osia rakennettaessa toimivaa ja yhteisestä Eurooppaa. Yrittäjyyden lisääminen ja uusien innovaatioiden tukeminen ovat tässä taloudellisessa tilanteessa ehdoton edellytys Euroopan uuden nousun mahdollistamiseksi. Tätä tukee tavoitteet nuorten liikkuvuuden lisäämisek4
Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 3/2014
si, sillä nykyisillä työmarkkinoilla tarvitaan korkeastikoulutettua ja kansainvälistä työvoimaa. Lisäksi kansalaisten oikeus liikkua vapaasti EU:n rajojen sisäpuolella on yksi niistä tavoitteista, jotka ovat unionin olemassaolon perusta. Siirtolaisuuteen ja erilaisiin kulttuureihin liittyvät kysymykset ovat toinen perustavanlaatuinen teema, joiden käsittely Euroopan tasolla on tärkeää. Varsinkin tässä taloustilanteessa houkutus käpertyä oman valtion sisään tai asettaa kulttuurien välille korkeita raja-aitoja on suuri. Avoimuutta ja ymmärrystä Euroopan monipuoliseen historiaan tarvitaan, jotta voimme kaikki mennä samaan suuntaan. SuomiAreenan tilaisuuden viesti kiteytettiin julkilausumaan, joka on lähetetty myös parlementille sekä komissiolle. Keskustelu on kuitenkin päässyt vasta alkuun ja sitä on käytävä koko parlamenttikauden ajan. Kansalaisten, poliitikkojen ja kolmannen sektorin vuoropuhelua on käytävä koko parlamenttikauden ajan. Näin voimme luoda yhdessä suuremman vision kestävälle ja uudistuneelle Euroopan unionille.
Manifesto for a European New Deal
Manifesto for a European New Deal
Euroopan uutta suuntaa pohtimassa Porin SuomiAreenassa Discussed and declared during SuomiAreena A NEW DEAL FOR EUROPE, 15 July 2014 We, the European citizens gathered in Pori, want to express our dreams, concerns, perspectives and expectations regarding the future of the European integration process. During our meeting, different cultures and approaches mixed together in the discussion of four fundamental issues: sustainable economic growth, through young and innovative entrepreneurship; youth mobility and its transformative effects; migration and the question of universal human rights; European culture and identity, the ideal and practical meaning of the European project nowadays. We, the European citizens gathered in Pori, are aware that this Europe is not enough; it appears either powerless or redundant. Conflicts, nationalism, inequality and injustice, unemployment and uncertainty of the future seem to prove the failure of the European integration, fostering Euro-scepticism. We strongly believe that the reason we are facing these difficulties is because the process is still incomplete. The European people should take ownership of the project: more ways of influencing the decision-making, more respect for everyone’s rights, more resources at the community and grass-root levels are needed to strengthen social security and equality. We are in no doubt that the European Union and its integration process is one of the greatest results achieved by our societies; it offers us the possibility to build a true transnational belonging, it allows the promotion of inclusive and open values through the whole world, it
guarantees peace within European borders. Similarly, the rise of demands for dismantling the European Union has to be understood and addressed. Nevertheless, we firmly believe and respond that the “Costs of Non- Europe” are extremely high and harming for the European citizens: in 2014, exactly one century after the beginning of the First World War, the relevance of political unification has to be stated loud and clearly. In order to respond to all the anti-Europe worries and confrontations, it takes a European leap forward: we therefore ask for a European New Deal, a concrete plan for sustainable development to be governed by the European Parliament – so by the citizens – also through active citizenships’ initiatives, with more resources to guarantee the present and next generations a sustainable and dignified future. As European citizens we know that the world is complex, and that shadows of the past – conflicts, nationalism – continuously try to re-emerge. This is exactly why we strongly demand for a European New Deal. This is why we ask for more democracy and why we stand for the creation of better political and social future in whole European Union. We, the European citizens gathered in Pori, address this Manifesto to the policy-makers who act at all the institutional levels and to the civil society representatives, to scholars, media, and to all our fellow European citizens. From Pori, and from many other places where people discuss and gather together with open minds and willingness to act like we did, we can start building the New Deal for Europe. 5
Eurovaalirekalla ympäri maan
Eurovaalirekalla ympäri maan Eurovaalien tiedotuskiertue sai paljon kiitosta mukana olleita ehdokkailta, puolueilta ja järjestökumppaneilta. Teksti: Hannu-Pekka Ikäheimo Kuvat: Eurooppalainen Suomi
Eurooppalaisen Suomen ja Eurooppanuorten eurovaalien valtakunnallinen tiedotuskiertue kiersi ympäri Suomea koko eurovaaleja edeltävän kuukauden. Kiertueen kärkitavoitteita olivat yleisen äänestysaktiivisuuden nostaminen ja ehdokkaiden kampanjanäkyvyyden lisääminen. Vantaalta 25.4. käynnistynyt kiertue vieraili yhteensä 28 paikkakunnalla. Päätöstapahtuma pidettiin Helsingin Kampissa 24.5., varsinaista eurovaalien äänestyspäivää edeltävänä päivänä. Kiertueen peruskonsepti oli hyvin yksinkertainen. Kiertuerekka saapui paikkakunnalle, yleensä torille tai muulle keskeiselle paikalle. Rekan ovet avattiin jo aikaisin aamulla ja päivän mittaan kansalaisille tarjoiltiin tietoa eurovaaleista, EU:sta ja ehdolla olevista ehdokkaista sekä puolueista. Tarjolla oli myös kilpailuja, kahvia ja paneelikeskusteluja. Leipää ja sirkushuveja. Pääosaa näyttelivät tietysti ehdokkaat. Vaaleissa mukana olleiden yhdeksän puolueen 180 ehdokkaasta 113 osallistui kiertueelle yhteensä lähes kolme ja puolisataa kertaa. Useimmat heistä osallistuivat myös kiertuerekan lavalla 6
Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 3/2014
pidettyyn ehdokashaastatteluun. Puolueista kiertueella olivat mukana keskusta, kokoomus, kristillisdemokraatit, perussuomalaiset, piraattipuolue, RKP, SDP, vasemmistoliitto sekä vihreät. Lisäksi yhteistyökumppaneina 24 suomalaista kansalaisjärjestöä. Kiertuerekka tarjosi ehdokkaille luontevan paikan tehdä kampanjatyötä ja tavata ehdokkaita. Useat ehdokkaat kiersivätkin rekan mukana monella paikkakunnalla, ahkerimpana heistä kristillisdemokraattien Sari Essayah, joka oli tiedotuskiertueen mukana 21 paikkakunnalla. Essayahin työ palkittiin reilulla 60 000 äänellä, joka ei kuitenkaan riittänyt valituksi tulemiseen. Yksitoista kolmestatoista läpipäässeestä mepistä osallistuivat ainakin jossain vaiheessa kiertueelle. Kiertue sai paljon kiitosta mukana olleilta ehdokkailta, puolueilta ja järjestökumppaneilta. Monet ehdokkaat sanoivat, että tällaisella toiminnalla on vaalien demokraattisuutta lisäävä vaikutus, kun kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus tulla haastatelluksi rekalla ja saada suhteellisen pientä korvausta vastaan oma naama paikallisleh-
Eurovaalirekalla ympäri maan
teen kiertueen tapahtumailmoitukseen. Tästä huolimatta itse vaaleissa ei yllätyksiä nähty, vaan valituksi tuli 13 eturivin ammattipoliitikkoa, joilla näkyvyyttä riitti muutenkin. Äänestysaktiivisuuden jääminen edellisten eurovaalien tasolle oli varmasti kaikille vaalityössä mukana olleelle suuri pettymys. Vaalikentältä asiaa katsoneen näkökulmasta se oli myös hienoinen yllätys. Minulle jäi sellainen vaikutelma, että puolueiden ja ehdokkaiden panostus oli edellisiä eurovaaleja kovempaa. Puolueiden ehdokaslistat olivat vakuuttavat, täynnä ykkösketjun kärkipoliitikkoja. Myös vaalien medianäkyvyys oli kiitettävällä tasolla. Pöhinää, tietoa, keskustelua oli enemmän kuin koskaan ennen. Siltä ainakin tuntui.
Toki jälkikäteen on helppo todeta, että olivathan alueelliset erot vaalien näkyvyydessä maan sisällä toki valtavat. Esimerkiksi Rovaniemellä ei säästösyistä ollut hankittu ollenkaan perinteisiä puolueiden kasvogallerioita kadunvarsiin. Sellainen ei voi olla vaikuttamatta äänestysaktiivisuuteen. Silti uskoisin, että suurimmat syyt alhaiseen äänestysprosenttiin ovat rakenteellisia. Euroopan unionin poliittinen järjestelmä on yhä kovin monitasoinen ja monimutkainen. Eritasoisten ja eri mitallisten asioiden kytkeytyminen toisiinsa hämmentää äänestäjää. Katukampanjoinnilla ei tätä ongelmaa voida ratkaista, vaan siihen tarvittaisiin korkean tason poliittisia päätöksiä, eikä sellaisia ole näköpiirissä. Kirjoittaja on Eurooppalaisen Suomen tiedottaja.
Eurovaalikiertue vieraili yhteensä 28 paikkakunnalla.
Eurooppalaisen Suomen ja Eurooppanuorten osallistujia kuukauden kestäneellä tiedotuskiertueella. 7
Alumnin tervehdys
Alumnin tervehdys
Teksti ja kuva: Henrikki Halme
Eurooppanuorten toiminnassa mukana oleminen antoi minulle paljon hienoja kokemuksia ja upeita tuttavuuksia, joista moni on hyvä ystäväni edelleen. Eurooppanuoret avasi minulle konkreettisesti monia ovia, muun muassa Linnan juhliin vuonna 2000. Järjestötoiminta tuli tutuksi, samoin sen monet toimijat. Varsin moni heistä on päätynyt politiikan ammattilaisiksi, jopa puolueen puheenjohtajiksi ja ministereiksi asti. Eurooppanuorten ohella toimin nuorena aktiivisesti myös Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry:ssä sekä Kokoomusnuorissa. Vapaaehtoistoiminnan lisäksi työskentelin niissä useiden vuosien ajan: Allianssissa kehittämispäällikkönä ja Kokoomusnuorissa pääsihteerinä. Politiikassa olin mukana järjestötoiminnassa sekä luottamustehtävissä mm. kunnallispolitiikassa. Tätä nykyä politiikan harrastaminen tapahtuu mieluusti myös kampanjatyön merkeissä. Toimin Alexander Stubbin ydintiimissä vuoden 2004 eurovaaleissa ja Jyrki Kataisen kampanjapäällikkönä vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. 8
Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 3/2014
Tänä vuonna on kulunut 15 vuotta Henrikki Halmeen valinnasta Eurooppanuorten puheenjohtajaksi. Tuolloin järjestö toimi vielä Eurooppalainen Suomi ry:n nuoriso-osastona. Nyt olen kampanjapäällikön roolissa vahvasti kansainvälisiin kysymyksiin orientoituneen ehdokkaan Kai Mykkäsen tiimissä. Hänethän tunnetaan varsinkin Venäjä-asiantuntijana. [Toim. huom. hän oli myös yksi Eurooppanuorten perustajajäseniä.] Eurooppanuoria rohkaisen Euroopan integraation lisäksi perehtymään vahvasti myös Venäjän ja sen naapurimaiden suhteisiin ja politiikkaan. Kirjoittaja toimi Eurooppanuorten puheenjohtajana 1999-2000
Vaalikolumni: Slovakialainen paradoksi
Tonava halkoo maan pääkaupunkia Bratislavaa.
Vaalikolumni: Slovakialainen paradoksi Euroopan parlamenttivaalien jälkeen käytiin runsaasti keskustelua äänestysaktiivisuudesta. Korkein äänestysprosentti oli Belgiassa ja Luxemburgissa, joissa on äänestyspakko – alhaisin oli EU:hun vuonna 2004 liittynyt Slovakia. Teksti ja kuva: Kati Temonen
Suomessa äänestysprosentin jääminen noin neljänkymmenen prosentin tasolle nähtiin lievänä pettymyksenä, olivathan useat tahot tehneet hartiavoimin töitä, jotta äänestysaktiivisuutta saataisiin lisättyä. Eurooppalaisessa mittakaavassa pärjäsimme kuitenkin hyvin, ja kohennusta tuli hieman edellisvaaleihin verrattuna. Työskentelin kevään vaalien aikaan Suomen suurlähetystössä Bratislavassa ja seurasin tuolloin tarkkaan Slovakian valmistautumista EU-jäsenyytensä kolmansiin vaaleihin – sekä tietysti keskustelua ja arvioita vaalien jälkeen. Slovakia, joka liittyi EU:hun vuonna 2004, on yksi EUmyönteisimmistä maista. Mielipidemittaukset osoittavat, että jopa noin kolme neljäsosaa slovakialaisista kannattaa maansa EU-jäsenyyttä. Paradoksaalista onkin se, että viimeisimmissä kaksissa EP-vaaleissa slovakialaiset ovat olleet EU:n laiskimpia äänestäjiä (19,6 prosenttia vuonna 2009 ja 17 prosenttia vuonna 2004). Kevään koittaessa moni herätteli varovaisen optimistisesti mahdollisuutta siitä, että nyt vihdoin ja viimein saataisiin ihmiset sankoin joukoin äänestysuurnille. Toisin kävi. Äänestysprosentti putosi ennätykselliseen 13 prosenttiin – eli toisin sanottuna 87 prosenttia äänioikeutetuista jätti äänestämättä. Näytti siltä, että Slovakian vuosikymmenen kestänyt kuherruskuukausi EU:ssa olisi loppumaisillaan eikä ”slovakialaisesta paradoksista”, josta tuli vaalikevään käytetyin fraasi, oltu päästy eroon. Vaalitulosten selvittyä alkoi syntipukkien etsiminen. Mikä meni tällä kertaa pieleen? Yhtäällä syyn nähtiin olevan mediassa: EU ei ole riittävän kiinnostava aihe, johon kannattaisi haaskata päälehtien palstatilaa eikä keskustelu sosiaalisessa mediassa saanut kunnolla tulta
alleen. Nuoret äänestäjät tosin innostuivat #volilismehashtageista (suom. ”äänestin”), mutta äänestäneitä oli joka tapauksessa hälyttävän vähän. Koska ulkomailta käsin ei voinut äänestää, monelta innokkaalta slovakialaisäänestäjältä jäi ääni käyttämättä (Slovakia on yksi viidestä EU-maasta, jossa ulkomailta äänestäminen ei ole mahdollista). Toisaalla syytettiin kansalaisten ja edustajien välistä kommunikaatiovajetta: vaaleja edeltävissä keskusteluissa nousi jatkuvasti esiin se, että tiedonvälitys slovakialaismepeiltä kansalaisille on nihkeää eikä kunnon keskustelulle tarjota mahdollisuutta. Lisäksi meppipaikka nähdään usein vähempiarvoisena kuin esimerkiksi kansallinen parlamenttipaikka, mikä heijastui esimerkiksi vaalikampanjointiin käytettävien resurssien määrään. Katukuvassa kampanjointi näkyi lähinnä vain tienvarsikylteissä, tosin joissakin tauluissa komeilivat vielä maaliskuisten presidentinvaalien mainosten rippeet. Tämä johtaakin seuraavaan syyhyn, miksi kansa ei äänestänyt, joka on vaaliväsymys. Vaalien “supervuosi” alkoi edellissyksyn aluevaaleista ja jatkui kevään presidentinvaaleihin, eurovaaleihin päättyen lopulta tämän syksyn paikallisvaaleihin. Syyttäviä sormia osoiteltiin vaalituloksen jälkeen moneen suuntaan pitkälle kesään saakka. Mutta ehkä Slovakiankin tulos on seurausta yhteiseurooppalaisesta ongelmasta: vaaliteemat nähtiin liian monitasoisina ja etäisinä ja keskustelu EU:n tulevaisuudesta oli epämääräistä ja hataraa. Slovakiassakin vaalikeskustelu asettui ennemminkin jo olemassa olevaan käsitykseen siitä, että EU-asiat eivät kiinnosta sen sijaan että kansalaisten suhtautumiseen oltaisiin pyritty aktiivisesti vaikuttamaan. 9
Suomalaiset puolueet halusivat monenlaista Eurooppaa viime parlamenttivaaleissa
Suomalaiset puolueet halusivat monenlaista Eurooppaa viime parlamenttivaaleissa Suomalaisten puolueiden Eurooppa-visioissa on eroja. Tämän saa selville käymällä läpi viimekeväisten EU-vaalien eduskuntapuolueiden vaaliohjelmia kolmella erilaisella ulottuvuudella: suhtautumista federalismiin, vapaisiin markkinoihin ja talouden sääntelyyn sekä identiteettiin. Teksti: Rauli Mickelsson
Paha f-sana Federalismi on saanut suomalaisessa EU-keskustelussa niin kielteisen arvovarauksen, ettei mikään puolue julista ohjelmassaan haluavansa Euroopan Unionin kehittyvän liittovaltion suuntaan. Sen sijaan liittovaltiota ja kehitystä siihenkin suuntaan ilmoittavat selvästi vastustavansa perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja keskustalaiset. Vaikka esimerkiksi keskustalaiset ja kristillisdemokraatit asettavat EU:lle uusia tehtäviä, ne haluavat karsia normia ja mieluummin pienentää kuin lisätä sen budjettia. Federalismi-sanan kielteisestä konnotaatiosta kertoo se, että myönteisestikin siihen suhtautuvat puolueet eivät kerro pyrkivänsä liittovaltioon. Ohjelmia tulkiten liittovaltiomyönteisempiä puolueita ovat vihreät, vasemmistoliitto, sosiaalidemokraatit, ruotsalaiset ja kokoomus. Nämä puolueet perustelevat liittovaltiomyönteisyyttään eri syistä, kuten ympäristönsuojelulla, työttömyyden poistamisella tai markkinoiden laajentamisella. Kaikki puolueet haluavat laajentaa EU:n demokratiaa, kuten federalismiin kielteisestikin suhtautuvat puolueet. Markkinat vapaaksi - sääntelyä lisää Kokoomus korosti lyhyessä julistuksessaan eniten markkinoiden vapautta. Toki sääntelylläkin on kokoomuslaisten mukaan paikkansa kuluttajansuojassa ja ympäristönsuojelussa. Kokomuslaiset varoittavat ylisääntelystä painokkaasti: sen ei pidä lyödä kapuloita rattaisiin yrittäjillä, eikä puhdasta eurooppalaista teollisuutta saa ylisäännellä liian tiukalla ilmastopolitiikalla muuttamaan pois maihin, joissa ei ole yhtä tiukkoja ilmastonormeja kuin Euroopassa. Myös keskusta suhtautuu ohjelmassaan nuivasti EU-byrokratiaan ja haluaa purkaa turhia normeja. Heidän mielestään EU:n tehtävänä on taata rauha ja vakaus, markkinoista ja kilpailukyvystä huolehtiminen sekä ilmastonmuutoksen torjunta ja ulkosuhteiden hoito. Perussuomalaiset haluavat Euroopan unionista pelkän tulliliiton, purkaa hallinnon ja byrokratian rakenteita sekä luopua muun muassa tukipaketeista ja eurosta. Sen sijaan maatalouden tuen perussuomalaiset haluavat säilyttää. Vihreät, vasemmistoliitto ja sosiaalidemokraatit haluavat lisää sääntelyä Euroopan unioniin. Nuorisotyöttömyyttä tulee torjua Euroopan unionin voimin ja erityisesti vihreät 10
Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 3/2014
painottavat yhteisiä toimia maailmanrauhan ja ympäristön hyväksi. Sosiaalidemokraatit korostavat: ”Sosialidemokraattien Euroopassa rajoja ylittävä yhteistyö ei palvele ainoastaan taloutta ja kilpailukykyä, vaan eurooppalaisella integraatiolla huolehditaan ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnista yhä avoimemmassa maailmassa”. Tämä tietysti vaatii Eurooppa-tasoista sääntelyä, kuten vihreidenkin vaatimus, jonka mukaan unionin tulee voimakkaasti edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Vihreät vaativat, että ”peruskoulutuksessa, tasa-arvossa ja työsuojelussa yleiseurooppalaista tasoa on pyrittävä nostamaan lähemmäs pohjoismaista tasoa” ja huomauttavat, että korkeampikin taso on mahdollinen. Vasemmistoliitto vaatii, että palkkakilpailu on torjuttava Euroopan laajuisella sääntelyllä. Kansallisesta itsekkyydestä euronationalismiin ja globaaleihin sfääreihin Yleisin syy perustella liittymistä Euroopan unioniin liittymisen aikoihin oli kansallisitsekäs argumentti tyyliin: “Suomi ei pärjää globaalissa maailmassa, ellei se integroidu”. Lähes kahdenkymmen vuoden aikana ihmiset ovat samaistuneet enemmän Eurooppaan ja jopa maailmankansalaisiksi. Kansallisitsekkyys voi olla pois sulkevaa tai mukaan ottavaa. Ensimmäisessä tapauksessa, joka on tyypillistä erityisesti perussuomalaisille, Euroopan unioni koetaan järjestelmänä, joka vie kansalaisilta euron ja antaa tukiaisina 50 senttiä takaisin. Mukaan ottavaa kansallisitsekästä kirjoitusta löytyy kokoomuslaisten ohjelmasta, jossa todetaan, että Suomi hyötyy siitä kun Eurooppa menestyy. Euronationalismia on havaittavissa erityisesti kristillisdemokraattien ohjelmassa, jossa he samaistavat eurooppalaisen elämäntavan kristinuskoon. Euroopan edun vaaliminen globaalissa kilpailussa on myös poissulkevaa euronationalismia, kuten kristillisten korostama eurooppalaisten arvojen ylivertaisuuskin. Euroopan integroituminen voidaan kokea myös ensimmäisenä askeleena kohti maailman demokraattista hallintaa. Maailmaa keskeisenä politiikan teon maantieteellisenä ulottuvuutena korostavat erityisesti vihreät ja vasemmistoliitto. Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori ja Turun yliopiston valtioopin dosentti.
After the elections, Europe at another crossroads!
After the elections, Europe at another crossroads! For the first time in the history of the European Union, the European political parties put forward common manifestos and nominated their top candidates for President of the European Commission. Teksti ja kuva: Pauline Gessant
to stand up for democracy. Democracy is under pressure in Europe: in order to reinvigorate its flame, there is an urgent need to update and upgrade democracy in Europe. In this context, the new Parliament has a strong role to play to define a political project for Europe and to call for an open, public, inclusive and transparent Convention to resolve, without delay, the crucial problems of the democratic legitimacy and efficiency of the European Union.
And the vote of the electors was respected since the EC President was chosen among these candidates, taking into account the results of the European elections. This big move towards a democratic European Union has given M. Juncker a stronger legitimacy than his predecessors. The hearings of Commissioners by the European Parliament with unprecedented media coverage were another great moment for European democracy, getting us one step closer to our aim of a European executive controlled by the European Parliament. But this time, were the European elections so positively different? The turnout was still very low and the anti-democratic forces gained many seats in the European Parliament. Rather, the European elections show that this time it has to be different in the future to preserve our community of fate. The need for a better Europe Europe is facing a triple deficit: a growth deficit, a governance deficit and a sense-of-belonging deficit. Facing these challenges, collection of plans, roadmaps, that too often remain just aspirations, are not enough. We need more than a ‘Europe of paper’, we need actions and decisions to move Europe forward. For federalists, European integration is not necessarily about ‘more Europe’, but about ‘better Europe’, which means better solidarity, better democracy, better efficiency, the federalist tryptics! At a time when trust in the European institutions is waning and the democratic model is put in danger by extremists, European leaders have a unique opportunity
Deeper integration as a necessity and a chance There is an urgent need for the completion of the European Monetary Union with a full economic and fiscal union for the eurozone, including a eurozone budget, European solidarity mechanisms and own resources for a European plan for economic recovery. Therefore better Europe means deeper integration, first aiming at further developing the banking, economic, fiscal and political union. It is indeed in the interest of all European countries that the Eurozone permanently stabilises. But if political integration is needed, it cannot stop at the boundaries of economy. Many challenges support reasons to unite, as member states are largely uneasiness to face them alone: financial crisis, climate change and energy dependence, instability in our neighbourhood, terrorism... Europe cannot afford to deconstruct. On the contrary it must reinvent itself. European unity is the way to regain sovereignty. Deeper integration should lead to supranational governance for welfare state, energy, environmental, migration and foreign policies, in line with the principle of subsidiarity. Integration should thus be the aim for the EU as a whole and the cohesion among all Member States should be preserved. We need resolutely to move Europe forward, or it risks falling back. The next 5 years will be decisive for the future of Europe. Either the EU will move towards a democratic supranational model – a federal Europe-, pooling national sovereignty in some defined areas and empowering supranational institutions to develop joint solutions to shared new problems in a globalised world or there is a risk of breaking down the achievements of the last 60 years. Using Jean Monnet’s words, let be neither pessimist nor optimist, but merely determined to preserve and reinforce the European unity and solidarity! Kirjoittaja on JEF-Europen puheenjohtaja 11
Euroopan parlamentin vaalituloksen merkityksestä ja seurauksista
Euroopan parlamentin vaalituloksen merkityksestä ja seurauksista Kevään eurovaaleihin lähdettiin täysin erilaisista asetelmista kuin aiempiin eurovaaleihin koskaan. Euroopassa jo vuosia jatkunut talouskurimus, kuripolitiikka ja niiden seurauksena mm. etenkin Etelä-Euroopan maissa käsistä riistäytynyt nuorisotyöttömyys olivat etukäteen herättäneet sekä mediat että ehdokkaat rummuttamaan eurovaalien aiempaa selvästi suurempaa merkitystä. Useimmissa EU-maissa kuultiin myös ennätyksellisen monia kriittisiä ääniä ja yleinen mielipide ennen vaaleja oli, että tällä kertaa kaikki muuttuu. Teksti: Arto Aniluoto
Eurooppalaisen Suomen toiminnanjohtaja Arto Aniluoto (oik.) haastattelee vasemmistoliiton Paavo Arhinmäkeä kevään eurovaalikiertueella. Tähän verrattuna itse vaalitulos osoittautui paljon odotuksia maltillisemmaksi. Vaikka eurokriittisten edustajien määrä parlamentissa selvästi nousi aiempaan verrattuna ja “maltillisen” eurokriittinen konservatiivinen EKR-ryhmä onnistui nousemaan liberaalidemokraattisen ALDE:n ohitse parlamentin kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi, EU:n suuri linja näyttäisi kuitenkin jatkuvan suunnilleen samaan suuntaan kuin ennenkin ja samojen voimien viemänä. Käytännössä parlamentin politiikka jatkuu integraatiomyönteisten puolueiden EPP:n, S&D:n ja ALDE:n yhteisen “suuren koalition” vetämänä. Niillä on nyt 479 paikkaa kaikkiaan 751:stä eli 63,8 %, samalla kun EU-kriittisillä puolueilla on nyt noin 12% uuden parlamentin paikoista. Joka tapauksessa suuren koalition enemmistö on nyt niukempi ja sillä on selvästi aiempaa vähemmän liikkumatilaa, koska etenkin keskustaoikeistolainen EPP menetti paljon paikkoja edelliseen kauteen verrattuna, vaikka säilyikin parlamentin suurimpana ryhmänä. Kansallisiin parlamenttivaaleihin verrattuna mielenkiintoinen ilmiö on, että EU-tason poliittiset ryhmät aina “neuvotellaan uudestaan” vasta vaalien jälkeen. Parlamentissa toimimisen, mm. rahoituksen, puheajan ja vaikutusvallan näkökulmasta ryhmässä toimiminen on keskeistä. Ryhmän muodostamiseksi tarvitaan kuitenkin 25 meppiä neljäsosasta jäsenvaltioita, ja alkanut kausi on jo osoittanut, että etenkin eurokriittisten ryhmien löyhääkin yhtenäisyyttä on vaikea ylläpitää minimiehdot täyttäen. Koska eurooppalaisten puolueiden ja vaalijärjestelmien 12
Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 3/2014
“Etenkin nuorten osalta on aiheellista kysyä, näkevätkö he vaaleja ylipäänsä enää tehokkaana tapana vaikuttaa yhteiskuntaan?” kirjo on valtava ja eri maiden vaaleissa tapahtuu suuriakin muutoksia, parlamenttiin myös nousee vaaleissa aina EU-tasolla täysin uusia puolueita samalla, kun vakiintuneita kansallisia puolueita myös putoaa pois. Nytkin lopullisen ryhmäjaon selviämistä saatiin odottaa noin kuukauden verran vaalien jälkeen. Koviin ennakko-odotuksiin ja vaalien aiempaa suurempaan medianäkyvyyteen nähden vaalien äänestysprosenttia pidettiin pettymyksenä sekä Euroopan että Suomen tasoilla. Vaikka etenkin talouskriisistä ja kuripolitiikasta eniten kärsineissä EU-maissa oli nähtävissä myös selvää äänestysaktiivisuuden vilkastumista (äänestysprosentti oli mm. Kreikassa 57,4 %, Irlannissa 51,0 % ja Italiassa 60,0 %), kansallinen vaihtelu oli suurta ja etenkin nuoremmat ikäluokat äänestivät kaikkialla laiskasti. Äänestysaktiivisuuden lasku on väestötieteellinen megatrendi ja Eurovaaleja seuranneissa analyyseissa on
Euroopan parlamentin vaalituloksen merkityksestä ja seurauksista
“Vaalikeskustelu asiallistui aiempiin eurovaaleihin verrattuna ja nyt puhuttiin aiempaa selvästi enemmän Eurooppa-politiikkaa” oikein pohdittu ilmiön taustoja: äänestysprosentit laskevat, koska vanhimmasta päästä äänestäjiä poistuu kokonaisia hyvin aktiivisesti äänestäviä ikäluokkia samalla, kun nuorimmasta päästä tilalle tulee vastaavasti vain passiivisia ikäluokkia. Etenkin nuorten osalta on aiheellista kysyä, näkevätkö he vaaleja ylipäänsä enää tehokkaana tapana vaikuttaa yhteiskuntaan? Ilmiö on edustuksellisen demokratiamme heikkenevän legitimiteetin kannalta erittäin ongelmallinen ja yhä vahvemmin nähtävissä kaikissa valtiollisissa vaaleissa. Laskevista äänestysprosenteista huolimatta on kuitenkin vaikea nähdä, mitä vaihtoehtojakaan nykyiselle järjestelmälle voisi syntyä. Nämä vaalit kehittivät vaikeuksista huolimatta etenkin Euroopan komission valintatapaa. Jo ennen vaaleja Eurooppa-tason puolueet asettivat ns. kärkiehdokkaita komission puheenjohtajaksi, jotka kampanjoivat unionin jäsenmaissa ja osallistuivat keskinäiseen keskusteluun EU:n tulevasta suunnasta. Ajatuksena oli, että suurimmaksi puolueryhmittymäksi yltävän ryhmän kärkiehdokas saa ensimmäisenä yrittää komission muodostamista. EU:n jäsenmaat olisivat kuitenkin perinteisesti halunneet pitää kiinni mahdollisuudesta valita komission puheenjohtajaksi myös joku aivan muu kuin joku kärkiehdokkaista, mutta väännön jälkeen ja mm. Britannian sekä Unkarin vastustuksesta huolimatta komission muodostajaksi valittiin kuin valittiinkin vaaleissa suurimman ryhmän aseman säilyttäneen EPP:n kärkiehdokas, Luxemburgin entinen pääministeri Jean-Claude Juncker. Hän sai tämän jälkeen koottavakseen jo lähtökohtaisesti lähes mahdottoman palapelin, koska jäsenmaat esittivät vaikeasti yhteen sovitettavia reunaehtoja ja ehdottivat komissaareikseen ristiriitaisia hahmoja, joiden joukossa ei myöskään aluksi juuri naisia ollut.
meni juuri kärkiehdokasprosessin mukaisesti. Vaalituloksen mukaisen komission puheenjohtajan valinta oli kaikista vaikeuksista huolimatta askel oikeaan, kansalaisten demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia korostavaan suuntaan. Etenkin kansalaisjärjestöjen ja demokratian kehittymisen näkökulmista vaaleissa oli vaikeuksista huolimatta muutakin myönteistä. Euroopassa pitkään jatkuneet kriisit ja niiden käsittely mediassa olivat todella lisänneet kansalaisten tietotasoa ja ymmärrystä EU:sta ja eurooppalaisen politiikan ydinkysymyksistä, minkä johdosta myös vaalikeskustelu asiallistui aiempiin eurovaaleihin verrattuna ja nyt puhuttiin aiempaa selvästi enemmän Eurooppa-politiikkaa. Suomessakin vaalit ikään kuin päättivät 20 vuotta jatkuneen juupas-eipäs-keskustelun EU:iin kuulumisesta, ja sen sijaan keskusteltiin siitä, mitä unionista halutaan ja mitä ei, mihin EU soveltuu. Kun vielä Euroopan kansalaisten teemavuoden perintönä syntynyt satojen kansalaisjärjestöjen yhteistyöverkosto on nyt tiivistynyt uudeksi Europe+ -allianssiksi, työtä yhä demokraattisemman ja kansalaiset paremmin huomioon ottavan Euroopan rakentamiseksi on tästä hyvä jatkaa.
Kirjoittaja on Eurooppalaisen Suomen toiminnanjohtaja
Tilaa uudistunut UP-lehti!
Vaikka sittemmin kiisteltiin vielä myös mm. Eurooppa-neuvoston pysyvästä puheenjohtajasta sekä EU:n ulkosuhteiden korkeasta edustajasta ja päätöksentekoa näistä lykättiin vaiheittain aina syyskuulle asti, lopulta Junckerin komissio pääsi parlamentin komissaarihaastatteluiden jälkeen aloittamaan työnsä täysin aikataulussa 1.11.2014.
Perinteinen Ulkopolitiikka-lehti on uudistunut. Sivukoko on pienentynyt, mutta sisältönä on edelleen koko maailma.
Vaikka tämä ns. Spitzenkandidat-prosessi hahmottui suurelle yleisölle vain huonosti ja kansalaisia edustava Euroopan parlamentti joutui vääntämään kättä komission puheenjohtajan valintatavasta jäsenmaita edustavan neuvoston kanssa, lopulta ja kokonaisuutena valinta
Vuositilaus opiskelijoille vain 25 euroa (normaalihinta 39 euroa). Uutena tilaajana saat tilaajalahjaksi kirjan ja yhden aiemmin ilmestyneen numeron.
Joulukuussa ilmestyvä numero 4/2014 perehtyy muun muassa varallisuuserojen vaikutuksiin.
www.ulkopolitiikka/tilaa 13
“Kasvu, kasvu ja kasvu” Suomen EU-politiikan haasteena
Lenita Toivakan haastattelu
“Kasvu, kasvu ja kasvu” Suomen EU-politiikan haasteena Teksti ja haastattelu: Pekka Virkki Kuva: Lenita Toivakka
Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka
Haastattelimme Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakkaa (kok.) EU-politiikan tämänhetkisistä polttavista kysymyksistä. Ministeri arvioi muun muassa Suomen Eurooppa-politiikan keskeisimpiä haasteita, EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppaneuvotteluja sekä EU:n ulkopoliittista roolia Ukrainan kriisin ratkaisemisessa. 14
Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 3/2014
Eurooppanuoret (EN): Mitkä ovat toimikautenne keskeiset haasteet Suomen Eurooppa-politiikan agendalla? Lenita Toivakka (LT): Vastauksen voisi tiivistää kolmeen sanaan: kasvu, kasvu ja kasvu. Avainsanoina sen löytämiseksi ovat sisämarkkinat, vapaakauppa ja rakenneuudistukset jäsenmaissa. Sisämarkkinat ovat murroksessa. Tuotteet ovat yhä enemmän perinteisten teollisten tavaroiden ja palveluiden yhdistelmiä, joita tuotetaan digitaalisessa ympäristössä. Nyt myös toimintaympäristön, ennen muuta sääntelyn, tulisi taipua tähän tilanteeseen. Siinä on työsarkaa meille poliitikoille. Neuvoteltava EU-USA vapaakauppasopimus on suuri mahdollisuus luoda työpaikkoja, tarjota piristysruiske erityisesti pk-yritysten vientiin, parantaa kuluttajien
“Kasvu, kasvu ja kasvu” Suomen EU-politiikan haasteena
asemaa laskemalla kuluttajahintoja ja laajentamalla valikoimaa sekä luomalla maailmanlaajuiset korkeat standardit kaupalle. Lisäksi on pyrittävä edistämään suotuisaa toimintaympäristöä yrittäjyydelle. Säädösten toimivuudesta on onneksi tullut iso teema EU-keskustelussa. Mitä pienempi yritys, sitä suurempi suhteellinen hallinnollinen taakka on. Lainsäädännön on oltava tarkoituksenmukaista. EN: Mihin suuntaan suomalainen EU-keskustelu on nähdäksenne viime aikoina kehittynyt? LT: Tammikuussa EU-Suomi täyttää 20 ja Berliinin muurin murtumisesta on jo yli 25 vuotta. Molemmat ovat eurooppalaisen yhteistyön ja yhteisen tarinamme merkittäviä virstanpylväitä. EU-keskustelu Suomessa on varsin realistista. Vaikka populismia ja EU-vastaisuutta on, nämä ajatukset eivät kuitenkaan ole ottaneet yliotetta. Tästä osoituksena ovat esimerkiksi nykyiset EU-kannatusluvut, jotka ovat jonkin verran korkeammat kuin EUjäsenyydestä äänestettäessä. EN: Myös ulkomaankauppaministerin näkökulmasta ajatellen, miltä Euroopan ja Yhdysvaltain vapaakauppasopimuksen hyödyt Suomelle näyttävät? Entä onko olemassa keskeisiä riskejä joko itse neuvotteluissa tai sopimuksen sisällössä, joko EU:n tasolla tai kansallisesti? LT: Yhdessä EU ja Yhdysvallat ovat yli puolet maailmantaloudesta. On päivän selvää, että kyseessä on iso asiakokonaisuus. Tässä yhteistyössä yhden pilkun muuttaminenkin on iso asia, saati sitten kokonaisvaltainen sopimuksen syntyminen. Tämä on tilaisuus, jota meillä ei ole varaa hukata. Riippumattoman arvion mukaan sopimus kasvattaisi EU-maiden vientiä Yhdysvaltoihin 28 prosenttia ja nostaisi nelihenkisen eurooppalaisen perheen tuloja noin 545 eurolla vuodessa. Neuvottelujen aikana on kannettu huolta muun muassa työelämän säännöistä, ruokaturvallisuudesta ja kansallisesta juridisesta toimivallasta. Markkinoiden avaaminen ei kuitenkaan tarkoita niitä säätelevien lakien sivuuttamista. Se tarkoittaa syrjimättömyyttä: se, että kaikille pätevät samat säännöt alkuperästä riippumatta. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Yhdysvalloissa hyväksytään tapa, jolla testaamme vaikkapa lastenrattaidemme turvallisuutta ja suomalaisen yrityksen ei tarvitse uudelleen testauttaa jo kerran Euroopassa hyväksyttyjä tuotteita. Tästä neuvotteluissa on itse asiassa kyse. Täytyy muistaa, että maailmanmittakaavassa kyse ei ole valinnasta amerikkalaisten ja eurooppalaisten standardien välillä, vaan valinnasta länsimaisten ja muiden standardien välillä. Mikäli sopimus syntyy, se itse asiassa nostaa koko maailman tasoa ympäristön, työelämän
sääntöjen, ruokaturvallisuuden ja kuluttajansuojan osalta. Yhdysvallat on EU:n tärkein vientimarkkina. Yritysten kannalta kyse on matalammasta kynnyksestä lähteä Atlantin taakse kaupantekoon. Näin sopimuksen syntyminen loisi Eurooppaan lisää talouskasvua ja uusia työpaikkoja. EN: Miten näette EU:n ulkopoliittisen roolin kehityksen lähivuosina? Ovatko Venäjä-pakotteet oikein asetetut vai olisiko niitä voinut kohdentaa paremmin? Ovatko Unionin toimet Ukrainan kriisissä olleet riittäviä? LT: Paljon puhutaan EU:n yhtenäisyydestä tai sen puutteesta. Mielestäni Ukrainan tilanne on osoittanut, että tiukassa paikassa EU pysyy koossa. Pakotteet ovat aina huono asia talouden kannalta. EU on suunnitellut omat pakotteensa huolellisesti niin, että ne eivät kohdistu tavallisiin venäläisiin eivätkä EU-maihin itseensä. Mielestäni pakotteet ovat hyvin suhteutettuja ja tasapainossa. Puhuttaessa pakotteista on myös aina syytä muistaa, että Venäjä on rikkonut kansainvälistä oikeutta liittämällä laittomasti osan itsenäistä valtiota itseensä, toimittamalla aseita ja taistelijoita toisen valtion alueelle ja luomalla epävakautta naapurimaansa sisäiseen tilanteeseen. Pieni maa kuten Suomi ei voi hyväksyä kansainvälisen lain keskeisimpien sääntöjen rikkomista. EU onkin käyttänyt sitä keinoa joka sillä on, eli taloutta, kannustaakseen Venäjää diplomaattiseen ratkaisuun tilanteessa. On selvää, että sekä Venäjän talouden hiipuminen että etenkin Venäjän asettamat vastapakotteet sattuvat Suomen talouteen. Suurempi ongelma Suomen taloudelle on kuitenkin Venäjän talouden huono kehitys, joka alkoi jo ennen Ukrainan kriisiä. Suomen vienti EU-alueelle on kuitenkin seitsemän kertaa suurempi kuin vienti Venäjälle. Suomi selviää ja löytää uusia markkinoita. Ukrainan kriisi ja välien kiristyminen Venäjän kanssa on ollut kova testi EU:n yhtenäisyydelle. EU on sen kuitenkin läpäissyt. Nyt näyttää siltä, että Venäjä on toimillaan hitsannut EU-maita yhteen myös ulkopoliittisesti. EN: Mitkä tulevat olemaan nähdäksenne eduskuntavaalien keskeisimmät Eurooppa-politiikkaan liittyvät teemat? LT: Isoina teemoina ovat varmasti talous ja turvallisuus. Talous ja turvallisuus ovat samalla sekä kotimaisia ja EU-teemoja. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että on mahdotonta sanoa missä kansallinen asia päättyy ja EU-asia alkaa. Elämme keskinäisriippuvaisessa maailmassa ja olemme luonnollinen osa Euroopan unionia. 15
Uusien meppien tavoitteet tulevalle kaudelle
Uusien meppien tavoitteet tulevalle kaudelle Kolmetoista uutta suomalaismeppiä ovat aloittaneet työnsä Euroopan parlamentin seuraavalla viisivuotiskaudella 2014-2019. Kysyimme heidän tärkeimmistä tavoitteistaan tai teemoistaan tulevalle kaudelle, johon vastasivat kahdeksan meppiämme.
h Heidi Hautala, 58
Vihreät/ Euroopan vapaa allianssi -ryhmä “Ensimmäiseksi, EU-instituutioiden avoimuuden edistäminen, muun muassa EU:n asiakirjojen sekä kansainvälisten sopimusten julkistaminen.Toiseksi, Euronestin edustajakokouksen puheenjohtajana EU:n itäisen kumppanuuden tukeminen, mihin liittyy demokratian ja oikeusvaltion vahvistaminen ja kansalaisjärjestöjen ja -toimijoiden tukeminen. Kolmanneksi, EU:n kehityspolitiikassa ihmisoikeuksien sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien edistäminen ja köyhyyden vähentäminen. Lisäksi, Kesäajasta luopuminen EU:ssa.”
h Liisa Jaakonsaari, 69
Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä, S&D “Ensinnäkin, Euroopan globaalin vaikutusvallan vahvistaminen. Miksi? Maailma ei voi olla Villi Länsi, missä voimapolitiikka syrjäyttää ihmisoikeudet ja demokratian. Epäoikeudenmukaisuus luo kasvualustaa terrorismille ja ääriliikkeille. Toiseksi, jotta Eurooppa olisi vaikutusvaltainen, työttömyys, erityisesti nuorisotyöttömyys pitää saada radikaaliin laskuun. Se on myös arvo sinänsä. Nuoret vailla työtä on menneisyyden manner. Kolmanneksi, EU:n uskottavuus kansalaisten silmissä pitää palauttaa. Vain teot ratkaisevat. Jäsenmaiden jarruttaminen ja jurnuttaminen pitää vaihtua yhteisten eurooppalaisten ratkaisujen etsimiseen. Globaali kilpailu on kovaa. Eurooppa on jäänyt mm. digitaalisen vallankumouksen jalkoihin ja uudet työpaikat syntyvät tälläkin alalla ihan muualla.”
16
Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 3/2014
Uusien meppien tavoitteet tulevalle kaudelle
h Anneli Jäätteenmäki, 59
h Miapetra Kumpula-Natri, 42
”Euroopan unionin tulee toimillaan edistää ihmisten työllistymistä ja hyvinvointia, ympäristökriisien ratkaisua ja uusiutuvien energianlähteiden käyttöönottoa. Unionin on toimittava rakentavasti kansainvälisissä kriiseissä ja otettava läheisyysperiaate vakavasti.”
”Tärkeimmät teemat ovat nuorisotyöttömyys, digitaaliunioni ja veronkierto – EU ei voi heittäytyä häviäväksi mantereeksi globalisaatiossa, vaan täytyy luoda tulevaisuuden uskoa, osaamista ja reiluutta!”
Euroopan liberaalidemokraattien ryhmä ALDE
Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä S&D
17
Uusien meppien tavoitteet tulevalle kaudelle
h Merja Kyllönen, 37
Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä/ Pohjoismaiden vihreä vasemmisto “Euroopan tulevaisuus, suunta, mihin Eurooppa on menossa ja mitä tavoittelee demokraattisesti ja kansalaiset huomioiden. Kestävän kasvun luominen, energiapolitiikka, ilmastokysymykset ja työllisyys tulevat olemaan päätöksenteon ytimessä.”
h Sirpa Pietikäinen, 55 Euroopan kansanpuolueen ryhmä EPP
“Ensiksi, resurssitehokkuus. Jos luonnonvaroja kulutetaan jatkossa samaan tahtiin kuin nykyään, maapallo ei säily elinkelpoisena. Siksi on kyettävä vallankumoukseen, jossa kymmenyksellä nykyisistä resursseista säilytetään ja jopa parannetaan nykyistä elintasoa. Resurssitehokkuus tarkoittaa samanaikaisesti mahdollisuutta ratkoa sekä ympäristöongelmia että tuottaa merkittävää talouskasvua. Se, joka osaa ratkaista resurssitehokkuuden dilemman, on uuden talouskilpailun voittaja. Toiseksi, EU:n sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen. Kolmanneksi, työllisyyden vahvistaminen, mikä tarkoittaa pitkälti tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostamista. Kuten sanottu, nykyisten resurssien tehokkaampi käyttö on välttämätöntä. Se kuitenkin vaatii innovaatiota. Esimerkki tällaisesta innovaatiosta on vaikkapa suomalainen tutkimustyö, jossa sinilevästä kehitetään polttoainetta. Alustavat tutkimustulokset ovat lupaavia, mutta vielä on matkaa siihen, että autot voisivat kulkea sinilevällä. Tällaista työtä on tuettava. Investoinnit on suunnattava aloille, jotka voivat tukea talouden muuttumista resurssitehokkaaksi.”
18
Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 3/2014
Uusien meppien tavoitteet tulevalle kaudelle
h Sampo Terho, 37
h Henna Virkkunen, 42
”Keskusvaltaisen liittovaltiokehityksen ja yhteisvastuun lisäämisen torjuminen, budjetin pitäminen kurissa, kaupan edistäminen muun muassa digitaalisia- ja energian sisämarkkinoita kehittämällä.”
“Kasvu, työllisyys ja uudet investoinnit, parempi sääntely sekä hyvät energiatavoitteet EU:n vuoden 2030 energia- ja ilmastopakettiin.”
Euroopan konservatiivit ja reformistit
Euroopan kansanpuolueen ryhmä EPP
Pidä tauko talvesta!
Itämeren iloisin laivasto kutsuu sinut nauttimaan loistavasta viihteestä, hyvästä ruuasta ja hauskoista hetkistä. Sydämellisesti tervetuloa! Esim. Helsinki–Tukholma-risteily Voimassa 7.1.–28.2.2015 Tarjous on voimassa kaikkina lähtöpäivinä valitussa hyttiluokassa (A–C-hytti) 2–4 henkilölle. Koskee vain uusia varauksia, eikä etua voi yhdistää muihin tarjouksiin. Ateriat lisämaksusta. Ikäraja 21 v. Paikkoja rajoitetusti. Pidätämme oikeuden muutoksiin. Tuotetunnus FPKRY
–50 % päivän hinnasta
Varaukset: vikingline.fi tai puh. 0600 415 77 (1,75 €/puhelu + pvm./mpm.). Paikkoja rajoitetusti. Pidätämme oikeuden muutoksiin. 19
Suomalaiset Eurooppa-aktiivit Skotlannin itsenäisyyskansanäänestystä seuraamassa
Kuvassa kyllä-puolen kampanja-aktiiveja Ylämailta perinteisissä kansallispuvuissa pohjoismaisten Eurooppa-aktiivien seurassa.
Suomalaiset Eurooppa-aktiivit Skotlannin itsenäisyyskansanäänestystä seuraamassa Skotlannin pääministeri Alex Salmond sopi vuoden 2012 lokakuussa Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen ja pääministeri David Cameronin kanssa itsenäisyysäänestyksestä syyskuulle 2014. Kansanäänestys järjestettiin syyskuun 18. päivänä 2014. Hämeen Eurooppanuoret ja Eurooppalainen Häme ry järjestivät retken Skotlantiin seuraamaan tätä mielenkiintoista ja jännittävää kansanäänestystä ja kansanäänestykseen liittyvää kampanjaa. Teksti ja kuvat: Antti Ahonen
Kylmän sodan päättymisen jälkeen keskustelu ja vaatimukset itsemääräämisoikeudesta useilla omaleimaisilla alueilla Euroopan unionin sydänmailla ovat kasvaneet. Espanjan pohjoisosien Baskimaa ja Katalonia ovat tavoittelivat itsenäisyyttä jo 1960-luvulla Espanjan falangistidiktatuurin aikana. Belgian pohjoisosissa Flanderissa itsenäisyyttä kannattavat puolueet ovat menestyneet vaaleissa vahvasti viime aikoina. Lisäksi esimerkiksi Ranskan Korsikalla, Tanskaan kuuluvilla Färsaarilla sekä Italian pohjoisosissa on suosittuja puolueita ja liikkeitä, jotka kannattavat alueidensa itsenäisyyttä. Yksi kaikkein puhutuimmista itsenäisyyshankkeista viime aikoina on kuitenkin varmasti ollut Skotlannin itsenäisyyshanke. 20
Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 3/2014
Retkelle osallistui loppujen lopuksi 11 henkeä, joiden lisäksi Ruotsin Eurooppanuorten varapuheenjohtaja Andreas Froby osallistui osaan ohjelmastamme. Retken ohjelma suunniteltiin porukalla ja pääjärjestäjänä toimi Hämeen Eurooppanuorten retkivastaava Sebastian Vilja. Osallistujat paria lukuun ottamatta olivat eri Eurooppanuorten alueyhdistysten jäseniä, joilla oli erilaisia poliittisia mielipiteitä ja erilaisia ajatuksia Skotlannin itsenäisyyshankkeesta. Emme lähteneet kampanjoimaan kummankaan puolen puolesta, vaan ennen kaikkea seuraamaan historiallista hetkeä.
Suomalaiset Eurooppa-aktiivit Skotlannin itsenäisyyskansanäänestystä seuraamassa
”Oli hyvin avartavaa tutustua perusteellisesti Skotlannin kulttuuriin sekä poliittiseen elämään näköalapaikalta käsin.”
Tutustuminen Skotlannin rikkaaseen historiaan ja kulttuuriin Olimme suunnitelleet hyvin tiiviin ohjelman maanantaista perjantaihin 15.-19. syyskuuta. Tutustuminen Skotlannin historiaan viikon alusta oli hyvin mielenkiintoista. Bussiretkellämme eri puolille Skotlantia saimme perehtyä maan varhaishistoriaan ja keskiaikaan sekä unionin Englannin kanssa syntyvaiheisiin. Retkellämme Ylämaille ja Alamaiden maaseutualueille saimme kuulla opastusta Skotlannin pitkästä, hyvin monikulttuurisesta historiasta. Skotlannissa puhuttiin keskiajalla useita kieliä ja maassa asui useita kansoja. Skotlannin etelä- ja keskiosat kuuluivat osana Rooman mahtavaan valtakuntaan, jota voi pitää tietyllä tavalla nykyisen Euroopan unionin edeltäjänä – myös Rooman valtakunta oli yhtenäinen talousalue joka kattoi alueita Skotlannista ja Portugalista nykyisen Romanian alueelle ja Krimin niemimaalle idässä sekä Afrikan pohjoisosiin ja Lähi-itään etelässä ja kaakossa. Monesta vaikutteesta syntyneeseen skotlantilaiseen kulttuuriin kuuluu edelleen eurooppalaisuus hyvin vahvana. Skotlannissa yhteenkuuluvuuden tunne mannerEuroopan kanssa on keskimäärin selvästi vahvempaa kuin Englannissa. Lisäksi pohjoismaisuutta arvostetaan skottien keskuudessa vahvasti: pääministeri Alex Salmondin julkilausuttuna esikuvanakin itsenäisyyskampanjassa olivat Pohjoismaiden hyvinvointiyhteiskunnat sekä sosiaalidemokraattinen politiikka. Skotlanti on jakautunut perinteisesti kahteen vahvasti omaleimaiseen alueeseen – Alamaihin, jossa englannin kieli sekä siitä kehittynyt skotin kieli ovat olleet pääkielinä jo tuhannen vuoden ajan, sekä Ylämaihin, jossa kelttiläinen gaelin kieli on yhä säilynyt vähemmistökielenä ja jossa perinteinen klaanikulttuuri säilyi erityisen pitkään. Skotlannin itsenäisyyden kannatus on perinteisesti ollut vähäisempää Alamailla, etenkin pääkaupunki Edinburghissa ja Englannin rajan tuntumassa ja suurempaa Ylämailla, jossa väestöä on kuitenkin paljon vähemmän. Itsenäisyyskysymys skottipuolueiden vahvin jakolinja Skotlannin parlamentti, Pàrlamaid na h-Alba, aloitti toimintansa liki kolmensadan vuoden tauon jälkeen vuonna 1999. Tuolloin kansanäänestyksissä Skotlannin ja
Walesin itsehallintoa lisättiin ja autonomiaa hallinnoimaan perustettiin uudelleen parlamentti. Skotlannissa on viisi pääpuoluetta, selkeästi suurimmat Scottish National Party sekä Labour, ja pienemmät liberaalit, vihreät ja konservatiivit. Eurooppa- tai maahanmuuttokriittiset populistipuolueet UKIP tai British National Party eivät kumpikaan ole saaneet Skotlannista jalansijaa. Skotlannin päähallituspuolue SNP sekoittaa käytännön politiikassaan keskustavasemmistolaista sosiaalidemokratiaa, vihreää ajattelua sekä kansallismielisyyttä. SNP:ssä on mukana toimijoita vasemmistolaisista oikeistolaisiin. Aiemmin Ranskan porvarillisten gaullistien kanssa yhteistyötä tehnyt SNP on nykyisin talouspoliittisesti Brittein saarten mittapuulla varsin vasemmistolainen puolue, lähellä Labouria talousnäkemyksiltään, ja liitossa vihreiden kanssa Euroopan parlamentissa. SNP on kansallismielinen kannattaen Skotlannin itsenäisyyttä, mutta samaan aikaan Eurooppa- ja EUmyönteinen puolue, joka suhtautuu myönteisesti maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen. Liitto vihreiden kanssa europarlamentissa kuuluu vahvasti puolueen ympäristöretoriikassa; myös Skotlannin parlamenttirakennuksessa heijastuu vahvasti SNP:n ideologian ekologisuuden korostaminen ja kansallismielisyys. Parlamentaarinen järjestelmä Skotlannissa on sikäli samanlainen kuin Englannissa, että parlamentissa on järjestäytynyt hallitus ja järjestäytynyt oppositio, mutta vaalijärjestelmä ei ole englantilaistyylinen enemmistövaali vaan suhteellinen vaalitapa. Tämän vuoksi Skotlannissa myös pienpuolueet ovat edustettuina parlamentissa. Vahvin jakolinja on suhtautuminen itsenäisyyteen: tärkein oppositiopuolue Labour on No-leirin johtava puolue, liberaalien ja konservatiivien tuella. Itsenäisyyttä kannattavat Scottish National Partyn lisäksi vahvasti Skotlannin vihreät. Vaalipöhinän keskellä Yes- ja No-leireissä Tutustuimme parlamentin ohella kampanjaorganisaatioihin ja puoluetoimistoihin. Pääsimme vierailemaan SNP:n puoluetoimistolle, jossa SNP:n kansainvälisten asioiden sihteeri kertoi meille kampanjaorganisaatiosta ja kampanjatyöstä. Yes-puolen kaksi pääpuoluetta SNP ja vihreät eivät olleet luoneet yhtenäistä kampanjajärjestöä, vaan kampanjoivat molemmat omien puolueorganisaatioidensa tuella ja omien vapaaehtoistensa voimin. Molempien puolueiden poliitikot, työntekijät ja vapaaehtoiset jakoivat kampanjamateriaalia ympäri Skotlantia sekä soittelivat ihmisiä läpi perustellen puhelimitse äänestäjille miksi kannattaa äänestää ”kyllä”. SNP:n toimiston jälkeen pääsimme vierailulle No-puolen voimakkaimmin unionia kannattavan puolueen, Scottish Conservative Partyn puoluetoimistolle. SCP on Skotlannissa melko pieni puolue, joka kerää vaaleissa alle kymmenen prosentin kannatuksen. Scottish Conservative Party on talousoikeistolainen mutta suhteellisen arvoliberaali konservatiivipuolue, joka on täysin 21
Suomalaiset Eurooppa-aktiivit Skotlannin itsenäisyyskansanäänestystä seuraamassa
”Pettymyksen hengen saattoi tuntea käsinkosketeltavan vahvana.” itsenäinen oma puolueensa eikä kuulu osana British Conservative Partyyn. SCP:n puoluesihteeri otti meidät vastaan ja esitteli Nopuolen kampanjaa. Hän kertoi, että tämä on ensimmäinen kerta, kun Labourin, konservatiivien ja liberaalien yhteistyö on näin tiivistä. Kukin kolmesta itsenäisyyttä vastustavasta puolueesta kampanjoi oman organisaationsa voimin, mutta materiaalia on tuotettu yhdessä ja varainkeruu on ollut osittain yhteistä. Puoluesihteerin mukaan sekä Skotlannin Labour, konservatiivit että liberaalit korostavat skotlantilaisuutta ja omaleimaisuutta; kukaan ei halua olla englantilainen, mutta itsenäisyyttä ei pidetä kestävänä ajatuksena taloudellisesti eikä yhteiskunnallisesti. Konservatiivit ja liberaalit vastustavat myös SNP:n ja vihreiden retoriikkaa pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta ja sosiaalidemokratiasta. Nämä porvarilliset puolueet kannattavat talousliberaalimpaa, anglosaksista yhteiskuntajärjestelmää. Haastattelimme lisäksi eri kampanjaorganisaatioiden ihmisiä Edinburghissa, eri puolilla kaupungin katuja ja etenkin keskustassa parlamenttitalon lähistöllä. Myös parlamenttitalolla, jonka ympäristöön kampanjoinnin suurin hektisyys keskittyi, Yes-puoli oli paljon äänekkäämpi ja näkyvämpi. Vaikutti siltä, että No-puolta kannattavat olivat enemmän hiljaa omasta mielipiteestään. Mielenkiintoinen sivujuonne itsenäisyyskampanjoinnissa viimeisinä päivinä oli eri maiden separatistien kerääntyminen joka puolelta maapalloa Skotlantiin. Tapasimme mm. Katalonian ja Quebecin itsenäisyysaktiiveja ja paikalla oli separatistiliikkeitä myös Afrikasta, Aasiasta sekä Färsaarilta, Grönlannista ja Suomen Ahvenanmaalta. Oman värikkään lisänsä toivat erilaiset perinneasut – sekä No-puolella että etenkin Yes-puolella. Yes-puolen kannattajilla näkyi yllään Ylämaiden perinteisiä tartaaniasuja, kilttejä, keskiaikaisia asuja ja muita skotlantilaisia historiallisia kostyymejä. Sekä tietenkin Skotlannin lipulla ja lipun väreillä koristeltuja vaatteita.
22
Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 3/2014
No-puolen kampanjan aktiivien päällä näkyi Britannian Union Jack-lippuja ja lipun väreihin koristeltuja vaatteita sekä muita unionia korostavia vaatteita. Viikko huipentui jännittävään vaali-iltaan Jännittävä kampanja huipentui vaali-iltaan, jolloin olimme saaneet kutsun ja pääsimme seuraamaan vaalivalvojaisia aivan täpötäydelle SNP:n klubille. Tilaan mahtui virallisesti alle 100 ihmistä mutta paikalla oli varmasti yli 150 henkeä illan aikana, myös tapaamiamme toimittajia Suomesta mm. Yleltä, iltapäivälehdistä ja STT:ltä. Puoluetoimistolla SNP:n aktiivit ja vapaaehtoistyöntekijät seurasivat Alex Salmondin haastatteluja, uutisia ja kansanäänestyksen jännittävää tuloslaskentaa. Tunnelma kuitenkin hiipui nopeasti: jo ensimmäiset tuloslaskennat osoittivat, että No-puolen voitto on selkeä. Pettymyksen hengen saattoi tuntea käsinkosketeltavan vahvana. Jotkut SNP:n toimijat valoivat uskoa itsenäisyyshankkeeseen tulevaisuudessa; jotkut kokivat että suuri raha ja vahva painostus olivat vaikuttaneet tulokseen. Yhtäällä vaikutti siltä, että tulos oli odotettu. Toisaalla oli kuitenkin yllättävää, että Kylläkampanjan ylivoimaisesta näkyvyydestä huolimatta No-puoli sai silti liki 55 prosenttia äänistä. Hiljainen enemmistö oli puhunut. Jännittävän kansanäänestysillan ja vaalivalvojaisten jälkeen suuntasimme koto-Suomea kohti, mielenkiintoisia ihmisiä tavanneina ja paljon uutta oppineina. Retki oli todellinen menestys, ikimuistoinen ja ainutlaatuinen kokemus. Oli hyvin avartavaa tutustua perusteellisesti Skotlannin kulttuuriin sekä poliittiseen elämään näköalapaikalta käsin. Paluupäivämme ison uutisen kuulimme puolilta päivin: suosittu pääministeri ja Skotlannin itsenäisyyspuolueen johtaja Alex Salmond luopuu politiikasta ja jätti eroanomuksensa. Tieto tuli yllätyksenä meille, mutta nähtävästi ei monille skotlantilaisille. Salmondin koko ura oli kulminoitunut itsenäisyysäänestykseen, joka oli hänelle ja hänen johtamalleen puolueelle tappio. Alex Salmondin eron myötä Skotlanti sai ensimmäisen naispääministerinsä. No-puolen voitettua kansanäänestyksen autonomia kuitenkin laajeni Ison-Britannian hallituksen lupaamalla tavalla, jotta myös Yes-kampanja huomioitaisiin tulevaisuudessa jollakin tavalla. Kirjoittaja on Eurooppanuorten pääsihteeri ja Euroopan historian innokas harrastaja.
Suomalaiset Eurooppa-aktiivit Skotlannin itsenäisyyskansanäänestystä seuraamassa
Ekskursiolla Skotlannin konservatiivien puoluetoimistolle. Scottish Conservative Partyn puoluesihteeri alusti itsenäisyyshankkeen ongelmista NO-puolen näkökulmasta. Seinällä David Cameron.
Eurooppanuorten jäseniä ekskursiolla itsenäisyyspuolue SNP:n keskustoimistolle, jossa meille tarjottiin YES-kampanjakylttejä. Vasemmalta pääsihteeri Antti Ahonen sekä Raine Kervinen (Tampereen Eurooppanuoret), SNP:n kv-sihteeri Ian McCann, Sebastian Vilja (Hämeen Eurooppanuoret), Andreas Froby (Ruotsin Eurooppanuoret) sekä Jan Peder (Pääkaupunkiseudun Eurooppanuoret).
Molemmat kansanäänestyksen puolet kampanjoivat innokkaasti Edinburghin kaduilla. Kuvassa Labourin aktiivi NOkampanjasta sekä Ruotsin Eurooppanuorten varapuheenjohtaja Andreas Froby. 23
Aluetapaamisen kuulumisia Tampereelta
Tampereen kaupungin tervehdyksen toi kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Atanas Aleksovski.
Aluetapaamisen kuulumisia Tampereelta Aluejärjestöt ovat Eurooppanuorten toiminnan perusta. Ilman toimivaa aluejärjestöpohjaa ei Eurooppanuorilla olisi vahvaa toimintaa ruohonjuuritasolla, jossa uusien jäsenten innostaminen mukaan on aktiivisinta. Teksti: Meri Kiikkala Kuvat: Eurooppanuoret
Aluejärjestöiden toimintaa tukeakseen Eurooppanuoret järjestävät aluetapaamisia ympäri toimintavuoden, jossa alueaktiivit pääsevät tapaamaan toisiaan, vaihtamaan ajatuksia sekä kuulemaan ajankohtaista asiaa Euroopasta ja Euroopan unionista. Tämän vuoden aikana olemme kehitelleet aluetapaamisia vastaamaan paremmin paikallisosastojen tarpeisiin; toimintavuoden käynnistyessä tammi-helmikuun taitteessa järjestimme järjestöpäivät alueiden aktiiveille, jonka tavoitteena oli lisätä toimijoiden tietoa Eurooppanuorista sekä antaa informaatiota järjestötoiminnan perusteista. Syksyn aluetapaaminen oli jatkoa kevään uudistuksille. Pyrimme yhdistämään EU-asian sekä aluetoimijoiden ajatustenvaihdon aluejärjestöjen arjesta. Tänä syksynä aluetapaaminen järjestettiin lokakuun puolivälissä Suomen sydämessä Tampereella. Mukaan lähtikin parikymmentä innokasta alueiden toimijaa.
24
lumisia muun muassa raitiovaunuverkoston etenemisestä Tampereella. Aleksovski myös kehui järjestömme toimintaa, sillä tuomme esiin eurooppalaisia arvoja ympäri Suomen. Lauantain kääntyessä iltapäivään annoimme puheenvuoron aluetoimijoille. Työryhmissä pohdittiin paikallisjärjestön tehokkaan toimintaan liittyvistä haasteista. Aiheina olivat järjestötyöhön sitouttaminen, uusien toimijoiden saaminen ja innostaminen mukaan toimintaan sekä yhteistyön virittäminen muiden järjestöjen kanssa. Teemat herättivät paljon ajatuksia aiheesta, sillä parituntinen kului nopeasti uusia ideoita kehitellessä ja vanhojen hyvien käytänteiden jakamisella. Pitkän päivän iltana suuntasimme illalliselle nauttimaan italialaisista herkuista, ja illan päätteeksi päädyimme Tampereen kattojen ylle uuteen Moro-baariin.
Lauantaiaamu aloitettiin kuulumisten vaihdolla, ja oli ilo huomata, kuinka aktiivisia aluejärjestöjä Eurooppanuorilla on. Viime keväänä monen alueen tapahtumat keskittyivät odotetusti Euroopan parlamentin vaalien ympärille; pitkin Suomea järjestettiin vaalipaneeleita, kouluvierailuita, vaalivalvojaisia kuin myös äänestämisen tärkeydestä tiedottavia ständejä. Vaikka kevät on ollut työntäyteinen, ei alueiden syksy ole sujunut sen huonommin. Saimme kuulla Viiniä ja patonkia-illoista, ekskursioista kuin myös seminaareista.
Sunnuntain valjetessa aluetapaamisen päätti kansanedustaja Kimmo Sasi, joka ansiokkaasti alusti Pohjoismaiden ja EU:n suhteesta. Sasin puheessa korostuivat myös historialliset lähtökohdat, jotka on hyvä muistaa ajatellen Pohjoismaiden suhdetta Euroopan unionissa. Euroopan unionin asiat sekä uudet ideat mielessä oli aika suunnata etelään, itään, länteen ja pohjoiseen pitämään yllä tärkeää toimintaa Eurooppanuorten aluejärjestöissä.
Tampereen kaupungin tervehdyksen tapaamiseen toi kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Atanas Aleksovski, jolta saimme kuulla ajankohtaisia kuu-
Kirjoittaja on Eurooppanuorten hallituksen varapuheenjohtaja
Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 3/2014
Aluetapaamisen kuulumisia Tampereelta
“Pyrimme yhdistämään EU-asian sekä aluetoimijoiden ajatustenvaihdon aluejärjestöjen arjesta.”
Tampereen aluetapaamiseen lähti mukaan parisenkymmentä innokasta alueiden toimijaa.
Aluetapaamisen päätti kansanedustaja Kimmo Sasi, joka alusti Pohjoismaiden ja EU:n suhteesta. 25
Linnaseminaarin 2014 tunnelmia
Linnaseminaarin 2014 tunnelmia Eurooppanuorten perinteikäs Linnaseminaari järjestettiin 22.–24.8.2014 jälleen Haikon kartanossa upeissa puitteissa. Tämän vuoden teemana kolmipäiväisessä seminaarissa oli eurovaalien jälkipyykki. Teksti: Riikka Liljeroos Kuvat: Eurooppanuoret
“Osallistujien tiedonjanon huomasi selkeästi kun esitysten jälkeen puhujat saivat vastata yleisökysymyksiin, ja yleisöstä nousi salamana useampi käsi.” “Paras Linnaseminaari koskaan!” ulkopoliittisia kuin sosiaalisia teemoja koskeviin kysymyksiin. Erityisen mielenkiintoisen paneelista teki kaksinkamppailut, joissa kahden puolueen edustajat väittelivät keskenään tietyistä aiheista (TTIP, Nato, kuntien tehtävät, Venäjä-suhtautuminen). Europarlamentaarikko Nils Torvalds äänessä. Linnaseminaari on tullut suositummaksi ja suuremmaksi vuosi vuodelta. Tänä vuonna saavutettiin historian suurin osallistujamäärä kun kaikki seminaarin paikat oli täytetty jo heinäkuun puoliväliin mennessä. Jatkuvuuden kannalta upeaa oli, että noin puolet osallistujista oli ensimmäistä kertaa Linnaseminaarissa – ilmeisesti sana seminaarista on levinnyt todella hyvin myös uusille jäsenille! Seminaari piti sisällään monia todella hyviä puheenvuoroja. Saimme kuulla esimerkiksi Euroopan parlamentin ja komission ajankohtaisista asioista ja tulevaisuuden näkymistä, pohdintaa siitä, miksi eurovaalien äänestysprosentti jäi niin alhaiseksi, miten vaalit näkyivät mediassa ja miltä unionin talous näyttää. Yksi seminaarin kohokohdista oli Marleena Holmbergin vetämä Parlamenttisimulaatio, jossa teemoina olivat nuorisotyöttömyys, tietosuoja, maataloustuet sekä tietysti Ukrainan kriisi. Poliittisten nuorisojärjestöjen edustajien paneelissa katseet suunnattiin jo kohti ensi vuoden eduskuntavaaleja ja panelistit pääsivät vastaamaan niin taloudellisia,
26
Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 3/2014
Seminaarissa kuultiin eurovaaliteeman lisäksi puheenvuoroja myös muista ajankohtaisista EU-asioista, mutta erityisesti esille nousi Ukrainan kriisi ja sen seurannaisvaikutukset. Osallistujien tiedonjanon huomasi selkeästi kun esitysten jälkeen puhujat saivat vastata yleisökysymyksiin, ja yleisöstä nousi salamana useampi käsi. Harvemmin näkee vastaavaa tapahtuvan hiljaisten ja ujojen suomalaisten keskuudessa. Kolmipäiväinen seminaari sisälsi totta kai myös hauskanpitoa. Nautimme hyvästä ruuasta Eurooppalaisen Suomen illallisella ja Haikon kartanon upeilla aamiaisilla, kävimme kylpylässä, tutustuimme uusiin ihmisiin ja illat venyivät pitkälle yöhön, perinteistä aamuyön laituria unohtamatta. Kaiken kaikkiaan Linnaseminaarista jäi mieleen mielenkiintoinen poliittinen keskustelu ja ohjelma, hyvä ruoka, hauskat illat ja mahtava seura – kuten joku konkari seminaarin päätteeksi tiivistikin: ”Paras Linnaseminaari koskaan!” Ensi vuotta innolla odottaen! Eurooppanuorten hallitus 2014 Kirjoittaja on Eurooppanuorten hallituksen jäsen.
Linnaseminaarin 2014 tunnelmia
Juhlaillallinen Haikon kartanossa.
Parlamenttisimulaatio oli yksi seminaarin kohokohdista.
Linnaseminaari j채rjestettiin perinteisesti Porvoon Haikossa.
27
Lisää tunnelmia vuoden 2014 Linnaseminaarista
Lisää tunnelmia vuoden 2014 Linnaseminaarista
Parlamenttisimulaation vetäjä Marleena Holmberg Eurooppalaisesta Suomesta
Poliittisten nuorisojärjestöjen paneelissa keskityttiin jo ensi kevään eduskuntavaaleihin.
FT, dosentti ja filosofi Thomas Wallgren Thomas Wallgren ravisteli puheenvuorossaan EU-sukupolven Eurooppanäkemyksiä. 28
Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 3/2014
Eurooppanuorten hallitusaktiivit Elisa Tarkiainen (vas.), Mariam Rguibi ja Meri Kiikkala.
Enemm채n, mutta parempaa EU:ta
29
Elokuva-arvostelu
Elokuva-arvostelu Teksti: Kati Temonen Kuva: Magic Hour Film
Kun muuri murtui Tanskalaisen Anders Østergaardin ohjaama ”Kun muuri murtui” (2014) on unkarilaisnäkökulmasta tehty dokumenttielokuva kylmän sodan lopun poliittisesta draamasta, joka lopulta johti rautaesiripun murtumiseen. Marraskuun 9. päivänä kymmenettuhannet eurooppalaiset kokoontuivat Brandenburgin portin ympärille juhlistamaan Berliinin muurin murtumisen 25-vuotispäivää. Televisiokuvat ja radiolähetykset tuon päivän dramaattisista tapahtumista ovat pinttyneet monen eurooppalaisen mieliin, ja meille nuoremmalle sukupolvellekin tapahtumat ovat välittyneet vähintäänkin koulukirjojen ja historiadokumenttien kautta. Muutosten vuosi kulminoitui alkutalven traagiseen käännekohtaan, mutta väittäisin että lopulta harva on tietoinen edeltävän kesän ja alkusyksyn tapahtumista, joilla oli ratkaiseva vaikutus rautaesiripun murtumiseen. Tanskalaisen Anders Østergaardin yhdessä unkarilaisen Erzsébet Ráczin kanssa ohjaama dokumenttielokuva ”Kun muuri murtui” (”1989”, Magic Hour Films/Tanska) kertoo tarinan kylmän sodan muutosten vuodesta unkarilaisesta näkökulmasta, jossa keskiössä on maan silloinen pääministeri Miklós Németh. Hän oli mies, joka oli noussut maansa valtaan vasta vuotta aiemmin, nelikymppisenä Harvardissa opiskelleena taloustieteilijänä, mutta tuli pian tunnetuksi kylmän sodan päätösvaiheiden käynnistäjänä. Hän oli mies, joka avasi idän ja lännen väliset portit 10. syyskuuta 1989 ja tuhannet itäsaksalaiset pääsivät pakenemaan Itävallan ja Unkarin välisen rajan kautta länteen. Lech Walesa, Vaclav Havel, Mikhail Gorbachev – kylmän sodan loppuvaiheen muistetuimmat ja keskeisimmät poliitikot, jotka me kaikki tiedämme. Dokumentin tarina osoittaa, että Miklós Némethin nimi tulisi ehdottomasti kuulua tähän joukkoon. Hän oli mies, joka tarttui ennakkoluulottomasti kommunisminaikaisiin epäkohtiin, kuten rajavalvontaan käytettäviin valtaviin resursseihin, joita hän ryhtyi 30
Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 3/2014
ensitöikseen leikkaamaan. Némethin kollegat varoittivat häntä toimenpiteiden mahdollisista seurauksista. Kansakunnan muistissa oli vielä vuoden 1956 tapahtumat, jolloin neuvostoliittolaiset brutaalisti hyökkäsivät reformistiseen Unkariin. Dokumentin kerrontatapa on innovatiivinen ja kiehtova, käyttäen vanhaa arkistomateriaalia uudelleen luoduiksi keskusteluiksi. Kerronta mahdollistaa sen, että pääsemme katsojina katsomaan lähempää niitä salaisia tapaamisia ja puhelinkeskusteluita, joita valtiopäämiesten välillä käytiin. Németh on tarinan protagonisti, mutta oivallisella tavalla dokumentti tuo myös esiin sen kuinka kylmän sodan ”arkkitehtien” päätökset vaikuttivat traagisinkin seurauksin suoraan yksittäisiin kokemuksiin ja henkilökohtaisiin historioihin. Kylmästä sodasta, josta tunnumme jo tietävän kaiken, on kuitenkin vasta 25 vuotta, mikä on historiassa lyhyt aika. Østergaardin ohjaama valaiseva ja opettavainen dokumenttielokuva osoittaa, että tarinoita, näkökulmia ja kohtaloita on edelleen paljon kertomatta, vaikka näillä olisikin saattanut olla vain hyvin hetkellinen tai paikallinen vaikutus.
Dokumentti esitettiin 5.11.2014 DocPoint – Helsingin elokuvafestivaalin ja Yle TV1 Dokumenttiprojektin yhteisessä erikoisnäytöksessä samanaikaisesti yli 20 muun eurooppalaisen maan kanssa. Lisätietoja: www.1989thefilm.com
Kirja-arvostelu / Eurooppalainen Suomi 20-vuotta
Kirja-arvostelu / Eurooppalainen Suomi 20-vuotta Teksti: Kati Temonen Kuva: Kustannusosakeyhtiö Otava
Teksti ja kuva: Antti Ahonen
Jan Store Euroopan ytimessä Otava 2014, 381 s.
Eurooppalaisen Suomen juhlaseminaarissa Finlandia-talolla 16.10.2014 Eurooppanuorten puheenjohtaja Mariam Rguibi onnittelee puheenvuorossaan 20-vuotiasta järjestöä.
Tammikuun 1. päivä 2015 tulee ku- Eurooppalainen Suomi ry täyttää luneeksi 20 vuotta Suomen liitty- kunniakkaat 20 vuotta tänä vuonna misestä EU:hun. Suomen entinen Eurooppanuorten emojärjestö perustettiin aikanaan EU-suurlähettiläs Jan Store kuvaa Suomen EU-jäsenyyden kyllä-puolen katto-organisaatioksi. Kun jäsenyys toteutui, järjestö jatkoi toimintaansa lokakuussa julkaistussa kirjassaan Eurooppa-myönteisenä kansalaisjärjestönä, jonka tehSuomen tietä EU:n jäseneksi ja toi- tävänä on ennen kaikkea edistää keskustelua Euroopasta ja Euroopan unionista sekä tiedottaa suomalaisille mintaa unionin ytimessä. ajankohtaisista EU-kysymyksistä. Pitkän uran diplomaattina tehnyt Jan Store (s. 1948) kertoo ainutlaatuisessa teoksessaan kokemuksistaan suomalaisena EU-arkkitehtina. Hän käy yksityiskohtaisesti läpi aikaa 80-luvun puolueettomuusasetelmista vaikeisiin EY-jäsenyysneuvotteluihin ja Suomen ensimmäisen puheenjohtajuuskauden onnistumisista pitkiin vääntöihin unionin talouskriisin ratkaisemiseksi. Kirjan suurin anti on ennen kaikkea Suomen EU-politiikan tarkastelu virkamiesnäkökulmasta, josta kukaan ei ole vielä aiemmin kirjoittanut. Kenties kiinnostavinta kirjassa on Storen tarkka kuvaus Suomen ensiaskeleista EU:n uutena jäsenmaana ja etenkin matkan varrella kerätyistä arvokkaista oivalluksista ja oppimiskokemuksista. Hän tuo usein esiin saumattoman yhteistyön EU-politiikan kollegoiden kuten Antti Satulin, Veli Sundbäckin ja Eikka Kososen kanssa. Suomen huolelliset ja määrätietoiset kuin myös vaatimattomatkin toimintatavat huomioitiin laajalti ja pohjoista ja pientä Suomea alettiin pitää unionin malliesimerkkinä. Ripauksella huumoria sävytetty kirja on älykäs ja uudenlainen kuvaus suomalaiseen EU-politiikkaan aitiopaikalta ja on mielestäni tärkeä kirja luettavaksi kaikille, jotka haluavat tuntea EU-historiaamme sekä päätöksentekoa EU:ssa pintaa syvemmältä.
Perustamisestaan lähtien Eurooppalainen Suomi ry on ollut kaikille Eurooppa-asioista kiinnostuneille avoin Eurooppa kansalaisjärjestö. Eurooppalainen Suomi hyväksyy myös kritiikin Euroopan integraatiota kohtaan ja toivottaa kriittiset äänet avoimesti mukaan keskustelemaan. Eurooppalainen Suomi tahtoo kehittää Euroopan unionia nykyistä tehokkaampaan, avoimempaan ja demokraattisempaan suuntaan, osuvana tunnuslauseenaan ”parempaa Eurooppaa rakentamassa”. Eurooppanuorten näkökulmasta kahdenkymmenen vuoden ikäisellä järjestöllä on edelleen paljon tehtävää, nyt taloudellisesti vaikeina aikoina jopa entistä enemmän. Alusta lähtien Eurooppalaisen Suomen ja Eurooppanuorten yhteistyö on ollut hyvin tiivistä ja tuloksellista. Järjestöt ovat tehneet kampanjoita yhdessä, järjestäneet tapahtumia yhdessä, organisoineet alueellista toimintaa yhdessä ja paljon muuta. Yhteistyö on ollut menestyksellistä ja tulee varmasti jatkumaan seuraavat 20 vuotta ja siitäkin eteenpäin! Eurooppanuorten puolesta: paljon onnea ja pitkää ikää, 20-vuotias Eurooppalainen Suomi!
Kirjoittaja on Eurooppanuorten pääsihteeri 31
Eurooppanuoret ry Eurooppanuoret ry on vuonna 1997 perustettu poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton nuorten kansalaisjärjestö, johon voivat liittyä kaikki alle 35-vuotiaat. Järjestön toiminnan tavoitteena on lisätä nuorten tietoisuutta Euroopan yhdentymisestä ja sen vaikutuksista sekä toimia keskustelufoorumina ja vaikuttamiskanavana Eurooppa-asioista kiinnostuneille nuorille. Näitä tarkoituksia varten yhdistys järjestää tapahtumia ja kampanjoita, harjoittaa julkaisutoimintaa sekä osallistuu eurooppalaisen kattojärjestönsä Young European Federalistsin toimintaan. Tervetuloa toimintaamme mukaan! www.eurooppanuoret.fi
Facebook: Eurooppanuoret (JEF-Finland)
Yhteystiedot / Contact Eurooppanuoret ry / JEF-Finland Hermannin rantatie 12 B FI-00580 Helsinki tel: +358 9 6811 5715 toimisto@eurooppanuoret.fi www.eurooppanuoret.fi Mariam Rguibi Puheenjohtaja / President mariam.rguibi@eurooppanuoret.fi +358 44 264 5683 Antti Ahonen Pääsihteeri / Secretary General antti.ahonen@eurooppanuoret.fi +358 41 460 7921
Twitter: Eurooppanuoret Instagram: eurooppanuoret YouTube: Eurooppanuoret (JEF-Finland)
LIITY JÄSENEKSI!
Postimaksu maksettu
Kyllä, haluan liittyä Eurooppanuoret ry:n jäseneksi En liity jäseneksi, mutta haluan Uutiskirjeen sähköpostiini kahden viikon välein.
Nimi......................................................................... Lähiosoite................................................................ Postinumero ja -toimipaikka............................................................ Puhelin..................................................................... Sähköposti............................................................... Syntymävuosi.......................................................... Liittyä voit myös netissä! Lue lisää www.eurooppanuoret.fi
32
Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 3/2014
Eurooppanuoret ry Tunnus 5001258 00003 Vastauslähetys