Pirjo Suvilehto - Eläimet heitettiin meren pohjaan

El채imet heitettiin meren pohjaan Pirjo Suvilehto

Kirjoittaja: Pirjo Suvilehto Kuvat: Mainostoimisto Grafu Oy Graafinen suunnittelu ja taitto: Mainostoimisto Grafu Oy Painopaikka: WS Bookwell Oy Porvoo 2010 Kustantaja: Mäntykustannus Oy www.mantykustannus.fi Copyright © 2010 Mäntykustannus Oy Pirjo Suvilehto ISBN 978-952-5712-27-8

Pirjo Suvilehdon kuva: Pihla Suvilehto Kiitokset mainiolle Pihlalle kuvasta ja salaisuudesta.

El채imet heitettiin meren pohjaan

Pirjo Suvilehto

I

Meri avaa takkinsa

4

Yö on laiva joka tulee pimeästä, ylitse jysähdys ja meri avaa takkinsa sanoo tule, täällä on lämmin avaa ikkunan, antaa joutsenten laskeutua sisään miten niin jalat maassa, kukapa kävelisi ilmassa

maa katoaa siten, että tulee suurempi ja nielaisee kiduksiinsa ja aloitamme leikin

5

Se levittyisi kuin aura, väreissään kerrostumat, mistä kerran liikahdimme toisiamme kohti, oboen läpitunkeva käen laulu, tai kuovin, unohtunut yhteen säveleen, jossa heikosti maisema jossa kävelet (olet juuri herännyt) lunta satoi, suuria reikäisiä laikkuja.

6

Sinulla on koira (sen täytyi olla pystykorva).

Soi meren harmaa kansi tan ta tam vatsanpohjan ontto kumu, jossa perhonen lepattavin siivin, koira remmissä, päästät sen irti ja kolme kissaa vasaroivat maisemaan vertikaalisen pyramidin, jota suuntaat ylös, sisällä Mozart seurueineen: Debussy, Fauré, Mallarmé ja kiinalaisten asentojen loputon joukkue,

etkä epäröi yön jälkeen voikukka avaa terälehden kerrallaan

sen on oltava niin, on saatava Jumala takaisin.

Kuuntelet, tiedät mikä soi, pidät lasta kädestä, koiraa remmissä.

Mistä tämä hiljaisuus, mistä pureskellut lyijykynät, peltoaukean horisontissa silmiesi musta ja valkea, marraskuu ennen lunta, Mozo, joka nousee ja pakottaa liikkeelle,

päivä ennen myrskyn alkua.

8

Eläimet heitettiin meren pohjaan liejua hakemaan. Kun kaikki oli hiljaista, souti lautallaan vanhus, astui veden päälle, käveli ja katso, sammakot, heinäsirkat, madot ja myyrät nousivat pintaan, mutaa olemattomissa käsissään.

Pilvestä putosi pisara korahti, vääntäytyi nurin ja vanhus puhalsi läjään, vaikene! ja tämä nousee jaloilleen, etäällä kukko kiekuu kolme kertaa, majakan valo alkaa vilkkua, äänet palautuvat, meri nousee ja laskee.

9

11

Kapteeni Haddockin alus uppoaa

12

II

Kapteeni Haddockin alus uppoaa

12

Alussa maa oli myrkyn kuuma kaasu, miljoonien vuosien ajan, liemi valui avaruudessa kunnes planeetta jäähtyi, kehittyi ilmakehä, vety ja hiili atomeineen järjestyivät riviin ja vesihöyry tiivistyi sateeksi.

Kuvittele että satoi, satoi, satoi miljoonia vuosia vesi löysi tiensä joka rakoon täytti tyhjän mielen, miehen alkoi liikkua sävel soi tango puroissa, järvissä, valtamerissä kului kolme viikkoa se oli silkkaa jatsia ja aloimme olla niillä alueilla, joilla kapteeni Haddockin alus upposi

se on hyv채, sanoi Haddock tiesi, vesi halutessaan voisi peitt채채 koko maan pinnan kolmensadanviiden metrin paksuudelta, mutta viel채 ei ollut aika.

Haddock pelastui kuin ihmeen kaupalla.

14

Katson lampea, järveä, jokea, merta kun olen likainen peseydyn, janooni juon, hengelliseen nälkään otan Johanneksen kasteen voi kuinka se liikkuu: auringon ja kuun vuorovesi teelasissa veri suonissa, vesi soluissa kosmisten voimien heiteltävinä ruumiin nesteet.

Oi meri, meri miksi et tule (yhä Haddockin sävel soi) kun on juuttunut kiinni, ei itsestään pääse silmät jotka turhaan etsivät sinua.

15