Sonja-Tuulia Hämäläinen
Taidetta paikan hengessä
Paikka, jossa ryhdyn työskentelemään, on minulle tärkeä. Täytyy hiljentyä kuuntelemaan paikkaa ja itseä, tunnustella oloaan. On sellaisiakin paikkoja, joihin en voi ruveta tekemään. Yleensä löydän työn materiaalit siitä paikasta. Etupäässä olen tehnyt teoksia, jotka ovat olemassa vain hetkellisesti. Kaikkia töitäni en dokumentoi, paikalla saattaa olla muutama ihminen, jotka näkevät työn sen hetken ajan. 67
42
Kaija Kiurun ajatuksia vuonna 1995.
kuva / photo Mika Friman, Oulun taidemuseo
1960-luvun loppupuolella syntyneen maa- ja ympäristötaiteen tekijät etsiytyivät pois perinteisistä näyttelytiloista. Heidän taiteensa sijoittui usein ulos luontoon ja teokset syntyivät ympäristön elementeistä, kuten maasta, vedestä, kivistä, lumesta ja kasveista. Kuvataiteen kentässä ilmiö oli kuitenkin pitkään marginaalinen. 2000-luvulla globaali ympäristötietoisuus on lisääntynyt ja samalla myös ympäristötaiteen kenttä on laajentunut marginaalista valtavirtaan. Taiteilijoita on alettu käyttää esimerkiksi ympäristöjen maisemoinnin suunnittelussa aikaisempaa enemmän.
Ympäristötaideteokset ovat usein vapaasti yleisön saavutettavissa, vaikka niiden sijaintipaikat voivat olla myös syrjäisiä.68 Kun teos on tällä tavoin julkinen, se ei jää yhden ihmisen tai pienen piirin omaisuudeksi. Parhaassa tapauksessa kenen tahansa halukkaan on mahdollisuus kokea se; monet törmäävät siihen tahtomattaan ilman tietoista taide-elämyksen etsimistä. Teos sijaitsee jossakin tietyssä tilassa tai paikassa. Voi olla, että se dominoi tilaa, on sen kanssa ristiriidassa tai alistuu sille. Se saattaa virittää jännitystä, tehdä paikan kutsuvaksi tai häiritä sitä.69 Ympäristötaideteos elää ja syntyy vuorovaikutuksessa ympäristönsä ja teoksen kokijan kanssa. Teos muokkaa omaa ympäristöään muuttamalla sitä tai merkitsemällä tilan paikaksi. Teoksen ja tilan rajat voivat olla epätarkkoja ja epäselviä, mutta ympäristötaideteoksella on aina jokin syy olla siinä ympäristössä missä se on.70 Kaija Kiurun tuotantoon kuuluu useita paikkaan sidottuja, kokemuksellisia ympäristötaideteoksia. Varsinkin uran alkupuolella runonomaiset ja herkät teokset, eräänlaiset paikkaansa kiinnittyvät ajatelmat, olivat tärkeä
43
Sonja-Tuulia Hämäläinen
Taidetta paikan hengessä
Paikka, jossa ryhdyn työskentelemään, on minulle tärkeä. Täytyy hiljentyä kuuntelemaan paikkaa ja itseä, tunnustella oloaan. On sellaisiakin paikkoja, joihin en voi ruveta tekemään. Yleensä löydän työn materiaalit siitä paikasta. Etupäässä olen tehnyt teoksia, jotka ovat olemassa vain hetkellisesti. Kaikkia töitäni en dokumentoi, paikalla saattaa olla muutama ihminen, jotka näkevät työn sen hetken ajan. 67
42
Kaija Kiurun ajatuksia vuonna 1995.
kuva / photo Mika Friman, Oulun taidemuseo
1960-luvun loppupuolella syntyneen maa- ja ympäristötaiteen tekijät etsiytyivät pois perinteisistä näyttelytiloista. Heidän taiteensa sijoittui usein ulos luontoon ja teokset syntyivät ympäristön elementeistä, kuten maasta, vedestä, kivistä, lumesta ja kasveista. Kuvataiteen kentässä ilmiö oli kuitenkin pitkään marginaalinen. 2000-luvulla globaali ympäristötietoisuus on lisääntynyt ja samalla myös ympäristötaiteen kenttä on laajentunut marginaalista valtavirtaan. Taiteilijoita on alettu käyttää esimerkiksi ympäristöjen maisemoinnin suunnittelussa aikaisempaa enemmän.
Ympäristötaideteokset ovat usein vapaasti yleisön saavutettavissa, vaikka niiden sijaintipaikat voivat olla myös syrjäisiä.68 Kun teos on tällä tavoin julkinen, se ei jää yhden ihmisen tai pienen piirin omaisuudeksi. Parhaassa tapauksessa kenen tahansa halukkaan on mahdollisuus kokea se; monet törmäävät siihen tahtomattaan ilman tietoista taide-elämyksen etsimistä. Teos sijaitsee jossakin tietyssä tilassa tai paikassa. Voi olla, että se dominoi tilaa, on sen kanssa ristiriidassa tai alistuu sille. Se saattaa virittää jännitystä, tehdä paikan kutsuvaksi tai häiritä sitä.69 Ympäristötaideteos elää ja syntyy vuorovaikutuksessa ympäristönsä ja teoksen kokijan kanssa. Teos muokkaa omaa ympäristöään muuttamalla sitä tai merkitsemällä tilan paikaksi. Teoksen ja tilan rajat voivat olla epätarkkoja ja epäselviä, mutta ympäristötaideteoksella on aina jokin syy olla siinä ympäristössä missä se on.70 Kaija Kiurun tuotantoon kuuluu useita paikkaan sidottuja, kokemuksellisia ympäristötaideteoksia. Varsinkin uran alkupuolella runonomaiset ja herkät teokset, eräänlaiset paikkaansa kiinnittyvät ajatelmat, olivat tärkeä
43
44
osa taiteilijan tuotantoa. Vuosituhannen vaihteen jälkeen hänen työskentelynsä on painottunut muuhun tilataiteeseen. Luontoon tehty teos syntyy silti aina paikkaan ja sen ehdoilla, niin materiaalisesti kuin ajatustasollakin.71 Paikan tunnelma ja sen taiteilijassa herättämät mielleyhtymät ovat teoksen perusta. Kiurun mukaan luonnonympäristöön sijoittuva ympäristötaide on yhteyden hakemista luontoon.72 Kiuru liikkuu paljon luonnossa, johon hänen kokemukselliset teoksensakin pääsääntöisesti sijoittuvat. Työskentely alkaa ympäristöön syventymisellä: istumisella, katsomisella, kuuntelemalla, kokonaisvaltaisella paikan ja sen herättämän kokemuksen tulkinnalla. Yleensä prosessi sisältää tutustumista myös paikan historiaan, sen kertomiin tarinoihin ja muiden käyttäjien sille antamiin merkityksiin. Näin paikka määrittää teoksen luonteen ja sen tavan olla olemassa, kokemus synnyttää sen sisällön. Ympäristötaidetta Kiuru on tehnyt Suomen lisäksi Pohjois-Ruotsissa ja -Norjassa. Hän on toteuttanut teoksia paikoissa, jotka ovat vaihdelleet rakennetusta ympäristöstä koskemattomaan luontoon. Urbaani alue on saanut vankemman merkityksen vasta taiteilijan myöhemmässä tuotannossa, mutta hän toteaa nauttivansa edelleen enemmän luonnonympäristössä työskentelystä. Pohjoisessa luonnossa Kiurua kiehtovat sen karuus ja avaruus.73
Katoavaa taidetta Hyvä ympäristötaideteos alleviivaa luonnon oman kauneuden tai merkityksen.74 Se avaa silmät näkemään jotain tavallisena ja arkisena pidettyä uudella tavalla. Tällöin se toimii havaintojen suuntaajana ja ympäristön kokemisen herkistäjänä. Monet Kiurun teoksista, kuten Kaipuu (1995), ovat hellävaraisia kosketuksia luontoon; taiteilijan tekemiä merkkejä, joiden tarkoitus on tehdä luonnon omaan tilaan ja aikaan liittyvä muutos helpommin havaittavaksi. Kaipuussa valon väreily, veden läike ja ruokojen suhina muodostavat osan teoksesta, jossa taiteilija laski rantaheinistä punomansa kaipuu-kirjaimet Ounasjokeen matkalle kohti merta. Oman ulottuvuutensa teokselle antaa se, että heinät kerättiin ja solmittiin muotoonsa paikan päällä. Muistiinpanoissaan Kiuru kirjoittaa: ”…lähetin kaipuun matkaan 11.6.1995 klo 14 – 15 Sinettäjoen ja Ounasjoen risteyksestä.” Reuna (1998) on ympäristötaideprojekti Ultima Thulen yhteydessä toteutettu teos Norjan Bugøynesissa. Kiuru on koonnut lokkien siipisulista viuhkamaisen peitteen veteen kurottuvan jyrkänteen reunalle. Teos on kuin siivenisku vasten ruohikkoa, ajan kuluessa tuuli lennättää sen mukanaan. Ympäristön armoilla oleva ja siihen katoava Reuna johdattelee katsojan ajatuksia lintujen poismuuttoon, lähdön ja jäämisen teemoihin. Teoksessa näkyy ympäristötaiteelle ominainen muutos, joka voi olla ajallisesti hidasta tai nopeaa, hallittua tai hallitsematonta – vaikutus riippuu materiaalista ja esitystavasta75.
45
Reuna / Edge 1998 Ultima Thule -ympäristö- ja taidekasvatusprojekti, Bugøynes, Norja / Ultima Thule Northern Environment and Art Education Project, Bugøynes, Norway kuva / photo Kaija Kiuru
44
osa taiteilijan tuotantoa. Vuosituhannen vaihteen jälkeen hänen työskentelynsä on painottunut muuhun tilataiteeseen. Luontoon tehty teos syntyy silti aina paikkaan ja sen ehdoilla, niin materiaalisesti kuin ajatustasollakin.71 Paikan tunnelma ja sen taiteilijassa herättämät mielleyhtymät ovat teoksen perusta. Kiurun mukaan luonnonympäristöön sijoittuva ympäristötaide on yhteyden hakemista luontoon.72 Kiuru liikkuu paljon luonnossa, johon hänen kokemukselliset teoksensakin pääsääntöisesti sijoittuvat. Työskentely alkaa ympäristöön syventymisellä: istumisella, katsomisella, kuuntelemalla, kokonaisvaltaisella paikan ja sen herättämän kokemuksen tulkinnalla. Yleensä prosessi sisältää tutustumista myös paikan historiaan, sen kertomiin tarinoihin ja muiden käyttäjien sille antamiin merkityksiin. Näin paikka määrittää teoksen luonteen ja sen tavan olla olemassa, kokemus synnyttää sen sisällön. Ympäristötaidetta Kiuru on tehnyt Suomen lisäksi Pohjois-Ruotsissa ja -Norjassa. Hän on toteuttanut teoksia paikoissa, jotka ovat vaihdelleet rakennetusta ympäristöstä koskemattomaan luontoon. Urbaani alue on saanut vankemman merkityksen vasta taiteilijan myöhemmässä tuotannossa, mutta hän toteaa nauttivansa edelleen enemmän luonnonympäristössä työskentelystä. Pohjoisessa luonnossa Kiurua kiehtovat sen karuus ja avaruus.73
Katoavaa taidetta Hyvä ympäristötaideteos alleviivaa luonnon oman kauneuden tai merkityksen.74 Se avaa silmät näkemään jotain tavallisena ja arkisena pidettyä uudella tavalla. Tällöin se toimii havaintojen suuntaajana ja ympäristön kokemisen herkistäjänä. Monet Kiurun teoksista, kuten Kaipuu (1995), ovat hellävaraisia kosketuksia luontoon; taiteilijan tekemiä merkkejä, joiden tarkoitus on tehdä luonnon omaan tilaan ja aikaan liittyvä muutos helpommin havaittavaksi. Kaipuussa valon väreily, veden läike ja ruokojen suhina muodostavat osan teoksesta, jossa taiteilija laski rantaheinistä punomansa kaipuu-kirjaimet Ounasjokeen matkalle kohti merta. Oman ulottuvuutensa teokselle antaa se, että heinät kerättiin ja solmittiin muotoonsa paikan päällä. Muistiinpanoissaan Kiuru kirjoittaa: ”…lähetin kaipuun matkaan 11.6.1995 klo 14 – 15 Sinettäjoen ja Ounasjoen risteyksestä.” Reuna (1998) on ympäristötaideprojekti Ultima Thulen yhteydessä toteutettu teos Norjan Bugøynesissa. Kiuru on koonnut lokkien siipisulista viuhkamaisen peitteen veteen kurottuvan jyrkänteen reunalle. Teos on kuin siivenisku vasten ruohikkoa, ajan kuluessa tuuli lennättää sen mukanaan. Ympäristön armoilla oleva ja siihen katoava Reuna johdattelee katsojan ajatuksia lintujen poismuuttoon, lähdön ja jäämisen teemoihin. Teoksessa näkyy ympäristötaiteelle ominainen muutos, joka voi olla ajallisesti hidasta tai nopeaa, hallittua tai hallitsematonta – vaikutus riippuu materiaalista ja esitystavasta75.
45
Reuna / Edge 1998 Ultima Thule -ympäristö- ja taidekasvatusprojekti, Bugøynes, Norja / Ultima Thule Northern Environment and Art Education Project, Bugøynes, Norway kuva / photo Kaija Kiuru
46
Rovaniemen Pang – Public Art Northern Genre -ympäristö- ja yhteisötaidetapahtumassa 2004 taiteilijat pyrkivät yllättämään ihmisiä arjessa ja kyseenalaistamaan totuttua kaupunkikuvaa. Kiuru kiinnitti liikkeiden ikkunoihin normaalien mainostekstien tapaan katkelmia Rovaniemellä asuvien maahanmuuttajanaisten ajatuksista. Niissä naiset pohtivat vielä vajavaisella suomen kielen taidollaan kodin olemusta ja koti-ikäväänsä. Kotona-teoksen sitaatit sulautuivat kaupungin kulisseihin, piiloutuivat mainostekstien joukkoon ja hätkähdyttivät löytäjäänsä.76 Taitelija oli hyödyntänyt vastaavaa ideaa jo aiemmin Lahden !häh-kaupunkitaidenäyttelyssä teoksessaan Unelmia (2000).77 Siinä kauppojen lasioviin liimatuissa teksteissä mainostettiin tuotteiden sijasta lahtelaisten arkisia haaveita.
Unelmia / Dreams, 2000 lahtelaisten unelmia liikkeiden ovissa, Lahti / dreams of people living in the City of Lahti, Finland kuva / photo Kaija Kiuru Kotona / At home, 2004 yksityiskohta kangaskauppa Signen ikkunassa / detail in the window of Signe’s Fabric Store kolmentoista Rovaniemellä asuvan eri kulttuuritaustaisen maahanmuuttajanaisen ajatuksia kodista / thoughts about home by 13 immigrant women from different cultures living in Rovaniemi PANG -ympäristö- ja yhteisötaidetapahtuma / PANG Environmental and Community Art Event kuva / photo Miina Alajärvi
47
46
Rovaniemen Pang – Public Art Northern Genre -ympäristö- ja yhteisötaidetapahtumassa 2004 taiteilijat pyrkivät yllättämään ihmisiä arjessa ja kyseenalaistamaan totuttua kaupunkikuvaa. Kiuru kiinnitti liikkeiden ikkunoihin normaalien mainostekstien tapaan katkelmia Rovaniemellä asuvien maahanmuuttajanaisten ajatuksista. Niissä naiset pohtivat vielä vajavaisella suomen kielen taidollaan kodin olemusta ja koti-ikäväänsä. Kotona-teoksen sitaatit sulautuivat kaupungin kulisseihin, piiloutuivat mainostekstien joukkoon ja hätkähdyttivät löytäjäänsä.76 Taitelija oli hyödyntänyt vastaavaa ideaa jo aiemmin Lahden !häh-kaupunkitaidenäyttelyssä teoksessaan Unelmia (2000).77 Siinä kauppojen lasioviin liimatuissa teksteissä mainostettiin tuotteiden sijasta lahtelaisten arkisia haaveita.
Unelmia / Dreams, 2000 lahtelaisten unelmia liikkeiden ovissa, Lahti / dreams of people living in the City of Lahti, Finland kuva / photo Kaija Kiuru Kotona / At home, 2004 yksityiskohta kangaskauppa Signen ikkunassa / detail in the window of Signe’s Fabric Store kolmentoista Rovaniemellä asuvan eri kulttuuritaustaisen maahanmuuttajanaisen ajatuksia kodista / thoughts about home by 13 immigrant women from different cultures living in Rovaniemi PANG -ympäristö- ja yhteisötaidetapahtuma / PANG Environmental and Community Art Event kuva / photo Miina Alajärvi
47
Maataidetta Pallaksella
48
Suuria ja pysyviä kokonaisuuksia Kaija Kiuru on toteuttanut maisemointitöissään. Taiteilija on suunnitellut maisemanhoidollisia maataideteoksia muun muassa PallasYllästunturin kansallispuistoon. Pikkukuru (2004) maisemoi routinutta ja kulunutta ojannetta Pallaksella sijaitsevan hotellin ja luontokeskuksen välillä. Teos aukeaa katselijalle lähtöporttina Hetta-Pallas -vaellusreitille, ja taiteilija kertoo valinneensa paikan sen ongelmallisuuden ja keskeisen sijainnin vuoksi. Kiuru on suunnitellut rakka- ja soramonttukivistä ojanteeseen rytmisiä kuvioita ja muodostelmia. Tunturin rakkakivien harmaus ja niiden ympärille kylvetty nataheinä tarjoavat läheiselle varvikolle kiinnostavan kontrastin. Taiteilija kuvailee teostaan käytännölliseksi ja yksinkertaiseksi, luonnolle ja maisemalle tilaa antavaksi.78 Ympäristötaideteos on paikkansa osa, siitä syntynyt ja siihen kuuluva. Ympäristötaide sanoutuu irti utilismista, ympäristöön kuuluvasta hyötyajattelusta. Teos poimii olemassaolonsa syyt ympäristöstä: muoto, materiaali ja jopa tekotapa ottavat paikan huomioon.79 Kiurun Särkijärvi-Raattama-tien varteen Pallasjärvelle suunnittelema maisemointityö kattaa noin 32 000 m2 yhden kilometrin matkalla tien molemmin puolin. Hiekkaisen tai soraisen tieluiskan tilalla on nykyisin metsänpohjakasvillisuudesta, erilaisista puista ja pensaista, ketokukista, luonnonkivipinnoista ja nurmetuksesta koostuva maataideteos Maan kansi (2000 – 2003). Taiteilija halusi teoksen olevan sopusoinnussa ympäristön kanssa, ja hänen täytyi ottaa
huomioon myös maisemoinnin vaikutus liikenneturvallisuuteen. Teoksessa on pohjoiselle maisemalle ominaisia kaartuvia ja aaltomaisia linjoja, joiden selkeä muotokieli ei häiritse ohi autoilevan taideyleisön valppautta liikaa.80 Taiteilija löysi maastoon sopivat kuvioaiheet teosta ympäröivien Pallas- ja Ounastuntureiden ja Pallasjärven muotokielestä.81 Erilaiset kasvit ja kivet maalaavat väreillään ja rakenteillaan kumpuilevia vyöhykkeitä tieluiskien molemmille puolille. Luiskia ei ole peitetty kokonaan uusilla materiaaleilla, vaan teoksessa on annettu tilaa paikan omalle sorapinnalle ja kasvustolle.82 Oli myös varmistettava, että kansallispuistoon ei siirretä sen kasvillisuuteen kuulumattomia lajeja. Puutarha-alan ammattilaisia kuultuaan Kiuru valitsi teokseen keväthanhikkeja, kultapiiskuja, niittyleinikkejä, pietaryrttejä, päivänkakkaroita, kannusruohoja ja siankärsämöitä. Vaivaiskoivujen lisäksi istutuksia sävyttävät pohjan-, villa-, kangas- ja juolukkapajut. Taiteilija huomioi työssään myös kesän kukoistusajan eri vaiheet. Luonto muovaa teoksen lopullisen ilmeen.83 Ulkotilassa ympäristötaiteella on omat materiaaliset vaatimuksensa. Teoksista tulee enemmän tai vähemmän muuttuvia. Osa muutoksista on ennakoitavia, kuten kasvien värit ja kukinta tiettyyn aikaan kesästä tai porot riipimässä maataiteessa käytettyjen pajujen lehtiä.84
49
Pikkukuru / Little Riverbed, 2004 maisemointityö / landscaping project Pallas-Yllästunturin kansallispuisto / Pallas-Ylläs National Park, Finland kuva / photo Riitta Kuusikko
Maataidetta Pallaksella
48
Suuria ja pysyviä kokonaisuuksia Kaija Kiuru on toteuttanut maisemointitöissään. Taiteilija on suunnitellut maisemanhoidollisia maataideteoksia muun muassa PallasYllästunturin kansallispuistoon. Pikkukuru (2004) maisemoi routinutta ja kulunutta ojannetta Pallaksella sijaitsevan hotellin ja luontokeskuksen välillä. Teos aukeaa katselijalle lähtöporttina Hetta-Pallas -vaellusreitille, ja taiteilija kertoo valinneensa paikan sen ongelmallisuuden ja keskeisen sijainnin vuoksi. Kiuru on suunnitellut rakka- ja soramonttukivistä ojanteeseen rytmisiä kuvioita ja muodostelmia. Tunturin rakkakivien harmaus ja niiden ympärille kylvetty nataheinä tarjoavat läheiselle varvikolle kiinnostavan kontrastin. Taiteilija kuvailee teostaan käytännölliseksi ja yksinkertaiseksi, luonnolle ja maisemalle tilaa antavaksi.78 Ympäristötaideteos on paikkansa osa, siitä syntynyt ja siihen kuuluva. Ympäristötaide sanoutuu irti utilismista, ympäristöön kuuluvasta hyötyajattelusta. Teos poimii olemassaolonsa syyt ympäristöstä: muoto, materiaali ja jopa tekotapa ottavat paikan huomioon.79 Kiurun Särkijärvi-Raattama-tien varteen Pallasjärvelle suunnittelema maisemointityö kattaa noin 32 000 m2 yhden kilometrin matkalla tien molemmin puolin. Hiekkaisen tai soraisen tieluiskan tilalla on nykyisin metsänpohjakasvillisuudesta, erilaisista puista ja pensaista, ketokukista, luonnonkivipinnoista ja nurmetuksesta koostuva maataideteos Maan kansi (2000 – 2003). Taiteilija halusi teoksen olevan sopusoinnussa ympäristön kanssa, ja hänen täytyi ottaa
huomioon myös maisemoinnin vaikutus liikenneturvallisuuteen. Teoksessa on pohjoiselle maisemalle ominaisia kaartuvia ja aaltomaisia linjoja, joiden selkeä muotokieli ei häiritse ohi autoilevan taideyleisön valppautta liikaa.80 Taiteilija löysi maastoon sopivat kuvioaiheet teosta ympäröivien Pallas- ja Ounastuntureiden ja Pallasjärven muotokielestä.81 Erilaiset kasvit ja kivet maalaavat väreillään ja rakenteillaan kumpuilevia vyöhykkeitä tieluiskien molemmille puolille. Luiskia ei ole peitetty kokonaan uusilla materiaaleilla, vaan teoksessa on annettu tilaa paikan omalle sorapinnalle ja kasvustolle.82 Oli myös varmistettava, että kansallispuistoon ei siirretä sen kasvillisuuteen kuulumattomia lajeja. Puutarha-alan ammattilaisia kuultuaan Kiuru valitsi teokseen keväthanhikkeja, kultapiiskuja, niittyleinikkejä, pietaryrttejä, päivänkakkaroita, kannusruohoja ja siankärsämöitä. Vaivaiskoivujen lisäksi istutuksia sävyttävät pohjan-, villa-, kangas- ja juolukkapajut. Taiteilija huomioi työssään myös kesän kukoistusajan eri vaiheet. Luonto muovaa teoksen lopullisen ilmeen.83 Ulkotilassa ympäristötaiteella on omat materiaaliset vaatimuksensa. Teoksista tulee enemmän tai vähemmän muuttuvia. Osa muutoksista on ennakoitavia, kuten kasvien värit ja kukinta tiettyyn aikaan kesästä tai porot riipimässä maataiteessa käytettyjen pajujen lehtiä.84
49
Pikkukuru / Little Riverbed, 2004 maisemointityö / landscaping project Pallas-Yllästunturin kansallispuisto / Pallas-Ylläs National Park, Finland kuva / photo Riitta Kuusikko
50
51
Maan kansi -teoksen työvaiheita / Cover of the Earth under construction kuvat / photos Kaija Kiuru Maanrakennus- ja vihertyöt toteutti Viherrakennus Rissanen Sodankylästä 2000 – 2003.
50
51
Maan kansi -teoksen työvaiheita / Cover of the Earth under construction kuvat / photos Kaija Kiuru Maanrakennus- ja vihertyöt toteutti Viherrakennus Rissanen Sodankylästä 2000 – 2003.
52
53
52
53
54
55
kuva / photo Pentti Vuosaari, Pohjolan Sanomat
Majakka / Lighthouse, 2002 teräs / steel 250 230 250 cm Hahtisaaren puisto, Kemi / Hahtisaari Park, Kemi, Finland kuva / photo Pirjo Nykänen
54
55
kuva / photo Pentti Vuosaari, Pohjolan Sanomat
Majakka / Lighthouse, 2002 teräs / steel 250 230 250 cm Hahtisaaren puisto, Kemi / Hahtisaari Park, Kemi, Finland kuva / photo Pirjo Nykänen
Teoksia kaupunkimiljöössä
56
Vuonna 2007 sijoitettiin Kemin Hahtisaaren puistoon Majakka, joka syntyi Suomen Kuvanveistäjäliiton kutsunäyttelyyn Sataman valot Helsingin Eteläsatamassa 2002. Majakka on happoteräslevyistä koottu harjakattoinen rakennelma, jonka kylkiin ja kattoon on laserilla leikattu laivojen ja veneiden nimiä. Teoksen sisään asetettu valo tulvii pimeällä teksteistä ulos kuin kutsuen merellä seilaavia pursia kotia kohden.85 Teos korostaa Kemin kaupungin uuden asuinalueen sekä siihen liittyvän puiston ja torin merenläheisyyttä ja johdattelee katsojan ajatuksia pysähtymiseen, odotukseen ja kaipaamiseen.86 Kiurun teokset ovat monesti kuin tilaansa räätälöityjä.87 Oulun Kuivasrannan päiväkodin etuseinän äärellä voi kohdata hänen leikkimielisen teoksensa Mukulat (2007), joka on saumaton osa talon rakennetta ja joka on koottu erivärisistä ja -kokoisista luonnonkivistä. Murikat on sahattu kahtia ja asennettu seinään. Osa kivistä on tarkoituksella sijoitettu niin alas, että lapset pääsevät halutessaan kipuamaan niiden päälle. Kiviin on kaiverrettu hieroglyfimäisiä merkkejä erilaisten mukulakasvien kukista ja lehdistä. Teos kuvaa mukuloissa olevaa kasvuvoimaa sekä konkreettisesti että kuvainnollisesti. Kun vielä oivaltaa, että puhekielessä lapsia kutsutaan mukuloiksi, hymy on taattu ja installaatio saa uuden ulottuvuuden.88
57
Mukulat / The Sprouting Kids, 2007 julkisivuteos, luonnonkivi / facade work, natural stone Kuivasrannan päiväkoti, Oulu / Kuivasranta Day-Care Centre, Oulu, Finland kuvat / photos Mika Friman, Oulun taidemuseo
Teoksia kaupunkimiljöössä
56
Vuonna 2007 sijoitettiin Kemin Hahtisaaren puistoon Majakka, joka syntyi Suomen Kuvanveistäjäliiton kutsunäyttelyyn Sataman valot Helsingin Eteläsatamassa 2002. Majakka on happoteräslevyistä koottu harjakattoinen rakennelma, jonka kylkiin ja kattoon on laserilla leikattu laivojen ja veneiden nimiä. Teoksen sisään asetettu valo tulvii pimeällä teksteistä ulos kuin kutsuen merellä seilaavia pursia kotia kohden.85 Teos korostaa Kemin kaupungin uuden asuinalueen sekä siihen liittyvän puiston ja torin merenläheisyyttä ja johdattelee katsojan ajatuksia pysähtymiseen, odotukseen ja kaipaamiseen.86 Kiurun teokset ovat monesti kuin tilaansa räätälöityjä.87 Oulun Kuivasrannan päiväkodin etuseinän äärellä voi kohdata hänen leikkimielisen teoksensa Mukulat (2007), joka on saumaton osa talon rakennetta ja joka on koottu erivärisistä ja -kokoisista luonnonkivistä. Murikat on sahattu kahtia ja asennettu seinään. Osa kivistä on tarkoituksella sijoitettu niin alas, että lapset pääsevät halutessaan kipuamaan niiden päälle. Kiviin on kaiverrettu hieroglyfimäisiä merkkejä erilaisten mukulakasvien kukista ja lehdistä. Teos kuvaa mukuloissa olevaa kasvuvoimaa sekä konkreettisesti että kuvainnollisesti. Kun vielä oivaltaa, että puhekielessä lapsia kutsutaan mukuloiksi, hymy on taattu ja installaatio saa uuden ulottuvuuden.88
57
Mukulat / The Sprouting Kids, 2007 julkisivuteos, luonnonkivi / facade work, natural stone Kuivasrannan päiväkoti, Oulu / Kuivasranta Day-Care Centre, Oulu, Finland kuvat / photos Mika Friman, Oulun taidemuseo
58
kuva / photo Mika Friman, Oulun taidemuseo
59
Kuivasrannan päiväkotia ja Mukulat-teosta rakennettiin vuonna 2006 / Kuivasranta Day-Care Centre and The Sprouting Kids under construction in 2006 kuvat / photos Kaija Kiuru Mukulat on Oulun kaupungin prosenttitaidetta. Prosenttiperiaatteen mukaan tietty osuus rakennus kustannuksista käytetään taidehankintoihin.
58
kuva / photo Mika Friman, Oulun taidemuseo
59
Kuivasrannan päiväkotia ja Mukulat-teosta rakennettiin vuonna 2006 / Kuivasranta Day-Care Centre and The Sprouting Kids under construction in 2006 kuvat / photos Kaija Kiuru Mukulat on Oulun kaupungin prosenttitaidetta. Prosenttiperiaatteen mukaan tietty osuus rakennus kustannuksista käytetään taidehankintoihin.