Heinäveden Kesäsanomat 2011

Pääkirjoitus

Käydään kesätapahtumissa!

Tänäkin kesänä lukuisa joukko heinäveteläisiä on mukana järjestämässä kesätapahtumia. Paljon tehdään pyyteetöntä työtä ja talkootunteja, jotta tapahtumat onnistuisivat ja mukanaolijoille jäisi muisteltavaa vielä pitkälle syksyyn. Kuinkahan näiden aktiivien lisäksi saisimme myös meidät ’’tavalliset’’ heinäveteläiset osallistumaan näihin tapahtumiin. Paras palkinto järjestäjille on runsas yleisömäärä. Tilaisuuksissa tapaa uusia kasvoja ja kokee miellyttäviä elämyksiä. Tule mukaan!

Jo alkukesän havaintojen perusteella tästä näyttää tulevan vilkas matkailukesä. Ihmisiä liikkuu kylällä mukavasti. Kesäasukkaita kaivataan lisää, joten katselkaapa arvoisat kesävieraat täältä hyviä

Tervetuloa kesä Vuonna 1926, tarkkaan ottaen elokuun 6. päivänä Pekan elämä muuttui – näin kertoo kauppakirja.

Entisestä mäkitupalaisesta tuli tilallinen. Ahonpäästä tuli oma ja Pekasta itsellinen mies. Vähitellen vajaan kahden ja puolen hehtaarin tilalle nousivat pieni hirsimökki, pienet aitat ja pikkuinen navetta. Ainoan poikkeuksen rakennuksista muodostaa savusauna, joka ei ole pieni vaan paremminkin yllättävän avara.

Savusaunan tapaan katto ei tosin ole korkealla, mutta seinät ovat sen verran kaukana toisistaan, että tilan tuntua syntyy lauteilla istujan silmiin ja mieleen.

Metsä luovutti puunsa erilaisiin tarpeisiin ja maaperä muokkaantui pelloksi. Tänä päivänä historiasta muistuttavat valtaisat kivirauniot pienten peltotilkkujen reunoilla.

Pekka vaimoineen vanheni ja tila siirtyi eteenpäin yhdelle pojista. Hän jatkoi talon pitoa yhdessä vaimonsa kanssa. Heidät minä jo tunsin, olivathan he useita vuosia nuoruusaikani lähimmät naapurit.

Tuolta ajalta muistan myös ensimmäiset kosketukseni savusaunaan, jossa seinät olivat kaukana toisistaan mutta katto turvallisen matalalla.

Silloisia ajatuksiani pehmeissä jälkilöylyissä en pysty muistamaan. Luultavasti mielessä kuitenkin vilistivät huomisen kalareissu, mopon korjaaminen, tulossa oleva pelottava matikan koe tai naapuriluokan nätti tyttö – satunnaisessa järjestyksessä ja vähän tilanteesta riippuen. Sen kyllä tiedän, että varmasti en kuvitellut joskus 40 vuotta myöhemmin istuvani samassa saunassa ja miettiväni nyt vähän toisenlaisia ajatuksia.

Elämä on kuitenkin ihmeellistä ja yllättävän usein sillä, mitä ei edes osaa kuvitella, on taipumus toteutua.

Pari vuotta sitten minusta ja vaimostani tuli Ahonpään uudet omistajat ja sen jälkeen ”lapsuudesta tuttu sauna” on monesti hellinyt meitä ja vieraitamme.

Paljon on Heinävedellä muuttunut vuosikymmenten saatossa. Kirkonkylässä entiset pellot ovat muuttuneet asuinalueiksi, kylillä ajaessani katselen tuttuja taloja ja silmäni rekisteröivät ”tyhjä talo, tyhjä talo, tyhjä talo…” Monet hiekkatiet ovat saaneet kestopäällysteen ja niiden linjaukset ovat muuttuneet niin, että maisema jää arvoitukseksi.

Muutos kuuluu elämään. Ei ole mahdollista, eikä edes suotavaa jäädä eilisen vangiksi. Muutos ei ole vihollinen, se on aina myös mahdollisuus. Silti mennyttä elämää ei pidä unohtaa eikä piilottaa. Oikeasta asenteesta olennaisen kertoo ehkä virren siru ”kiitos sisukkaasta työstä isien, kiitos isänmaasta ja kohtaloista sen”. Jos ihminen ei tiedä, missä ovat juuret ja mistä hän on tulossa, on vaikea tietää sitäkään, mihin on menossa.

Yksi asia Heinävedellä on kuitenkin muuttunut hämmästyttävän vähän ja se on luonto. Järvet ja joet ovat paikoillaan ja niitä ei säännöstellä. Metsässä voi yhä kulkea katsellen ja kuunnellen. Veneen voi työntää vesille, ongen laskea järveen, kuunnella, ihmetellä ja odottaa. Josko se nyt nappaisi…

Kesällä kaikki on toisin. Heinävesi kesällä ei ole sama kuin Heinävesi talvella. Kesällä meitä on monta.

On täältä lähteneitä, joita tutut maisemat ja oma elämän historia vetävät tänne yhä uudestaan. On myös heitä, jotka käyvät vain kerran ja suuntaavat sitten kohti uusia kokemuksia. Ja on myös heitä, jotka ovat kerran käyneet ja käynti ei ole jättänyt rauhaan: on päästävä uudelleen! Uudelleen on myös tultu, kenties hankittu oma tukikohta, asetuttu ja todettu: tässä se on!

Mikä Heinävedessä viehättää? Ensi näkemältä ykkönen on kaunis luonto. Kun siihen on syntynyt kontakti, löytyy muutakin: aidot elävät ihmiset tulevat tutuiksi. Savolainen lupsakkuus, jonka kääntöpuolena on, että ”vastuu siirtyy aina kuulijalle”. Tästä ei ole pitkä matka elämäntapaan ja sen kohtaamiseen ja sitä kautta toteutuvaan yhteisöön sujahtamisen seikkailuun.

Heinäveden kesän viettäjissä on monenlaisia ihmisiä hyvinkin erilaisista lähtökohdista. Kaikille meille uskallan kuitenkin sanoa: nauttikaamme kesäisestä Savon luonnosta! On lupa pysähtyä ja vaikkapa vain katsella kosken pauhua tai lammen peilityyntä pintaa, kuunnella sääskien ininää tai nuotion hiljaista ääntelyä.

Lyön vetoa, että siellä, missä näin voimme tehdä, me saamme myös ladata omia akkujamme talven varalle. Siellä me myös saamme viivähtää hetken hyvin lähellä itseämme ja toista ihmistä, vaikka yksin olisimmekin. Ja siellä, luonnon helmassa, saamme myös olla hetken suuren Luojamme lämpimällä kämmenellä. Ajan ja paikan kahleet murtuvat ja kenties olemme keskellä kauneinta jumalanpalvelusta, jossa kukka saarnaa ja lintu on liturgina. Siinä ei tarvitse suorittaa eikä pelätä. Siinä on vain lupa olla.

Tervetuloa Heinäveden kesä!

Helge Itkonen seurakuntapastori

vapaita mökkipaikkoja.

Tänä keväänä Heinävedellä on virinnyt mehiläistarhausharrastus useammallakin taholla. Viimeistään ensi kesänä on luvassa hunajan lisäksi myös erinomaisia marjasatoja ahkerien mehiläisten huolehtiessa pölytyksestä. Kerätään me puhtaan luonnon antimet talteen.

Meille yrittäjille kesä on vuoden kiireisintä aikaa ja mahdollisuus kasvattaa liikevaihtoa. Pidetään silti vapaapäiviä ja r entoudutaan välillä omissa kesätapahtumissamme. N äin jaksamme hymyillä koko kesän.

Juha Pelkonen päätoimittaja

Käynti Euroopan parlamentissa Televisiossa ja lehdissä ja uutisissa on tuon tuostakin uutisia ja kirjoituksia Euroopan Parlamentista. Se on tuntunut aina joltakin suurelta ja tavalliselle ihmiselle saavuttamattomalta. Saimmekin yllätykseksemme kutsun Mitro Revolta lähteä tutustumaan tuohon suureen maailmaan.

Jokainen parlamentin jäsen saa kutsua vuosittain 100 henkilöä tutustumaan parlamentin toimintaan. Ryhmässämme oli 28 henkilöä ympäri Suomen, joista molempien luostareiden edustajia oli yhteensä 9.

Arkkipiispa Leolta saimme pienen harkinnan jälkeen siunauksen matkalle. Matkavakuutus ja passit piti tietysti olla kunnossa. Toukokuun 22. päivänä suuntasimme Helsinkiin, jossa yövyimme Metropoliitta Ambrosiuksen siunauksella Sofiassa. Aamulla lähtöjoukko kokoontui lentoasemalle jo puoli kuusi. Brysseliin matkasimme Sassin koneella ja lentokentällä meitä vastassa olivat Mitro Revon avustajat Saara Nuotio ja Susanna Salovaara. Bussi kuljetti meidät suoraan Euroopan Parlamenttiin. Tarkkojen turvatarkastusten jälkeen ryhmämme ohjattiin kokoustilaan 4B48, jossa alustajina olivat Mitro Repo sekä Euroopan Parlamentin tiedottaja.

Seurasi lounas parlamentin MEP-ravintolassa. Täällä oli alustajana Suomen pysyvän edustuston lehdistöneuvos. Tämän jälkeen vasta pääsimme majoittumaan hotelliimme. Kello 18 oli taas yhteislähtö tapaamaan Neapolisin piispaa Porfyriosta Kyproksen kirkon edustustossa. Tämän piispan olimme tavanneet jo aikaisemmin Lintulassa, jossa hän vieraili Kyproksen arkkipiispan Chrysostomoksen kanssa.

Seuraavana aamuna oli tutustuminen Euroopan komissioon, jossa myös on erittäin tarkat turvatarkastukset. Komission toimintaan tutustuimme kokoussalissa, jossa oli Olli Rehnin kabinetin jäsen Anna-Kaisa Itkonen alustajana. Ei voinut kuin ihailla kaikkia puhujia, joilla oli kaikki tieto hallussaan ja erinomainen ulosanti.

Ohjelmaan oli vielä järjestetty käymiset kolmessa ortodoksisessa kirkossa. Kaikissa meidät otettiin sydämellisesti vastaan. Ohjelma jatkui vielä, sillä meitä odotti vierailulle piispa Simon, joka nuorena pappismunkkina oli ollut Valamossa toimittamassa slaavinkielisiä palveluksia ja luonnollisesti myös käynyt paljon Lintulassa. Hän oli kovin pettynyt kun äiti Varvara ei ollutkaan nyt mukana. He olivat ystävystyneet Lintulassa Simonin kanssa. Ei ollut lohdutusta, vaikka sanoimme, että äiti Varvara on jo 86-vuotias.

Keskiviikko oli viimeinen päivämme Brysselissä. Jo aamukahdeksalta olimme pakanneet laukkumme bussiin ja matka Bruggen kauniiseen kaupunkiin alkoi. Siellä meillä oli yhteinen kanaaliristeily, aikaa nähtävyyksien katseluun ja ostoksiin. Brysseliläinen suklaa on erinomaista ja kaupat ovat täynnä siellä tehtyjä käsitöitä, pitsiliinoja. Tietysti oli päivällinen ja bussi suuntasi kohti lentokenttää jo klo 15.45. Matkalla oli kolme auto-onnettomuutta, joka hidastivat kovasti matkaamme ja pelkäsimme, että myöhästymme lennolta. Toinen pelko oli tulivuoren purkauksen aiheuttama savupilvi, mutta onneksi tuuli puhalsi toiseen suuntaan ja pelastuimme.

Brysselin lentokentällä jätimme haikeat hyvästit MEP Mitro Revon avustajille Saaralle ja Susannalle, jotka olivat hoitaneet matkamme järjestelyt erittäin hienosti ja asiantuntevasti. Koneemme lähti Helsinkiin klo 20 ja olimme siellä onnellisesti perillä keskiyön aikaan.

Euroopan Parlamentti koostuu 736 jäsenestä, jotka tulevat 27:stä Eu:n jäsenvaltiosta. Suomesta on 13 edustajaa, jotka on valittu suorilla vaaleilla. Vaalikausi on 5 vuotta, 2009-2014.

Opintomatkamme oli erinomainen ja antoi täydellisen kuvan parlamentin toiminnasta. Meidän tavallisten ihmisten pitäisi pitää mielessämme tällainenkin suuri yhteinen ponnistelu maailman rauhan ja hyvinvoinnin hyväksi.

2.6.2011 Igumenia Marina

Meillä ja maailmalla

Pekka Laine perheineen asui Ranskassa, kun he vierailivat tuttavaperheen luona Kermajärven rannalla vuonna 2006.

He ihastuivat idylliseen kansallismaisemaan ja aloittivat oman mökkiprojektinsa saman tien. Joka kesä he suuntaavat mökilleen, nyt San Diegosta, Etelä-Kaliforniasta.

Pekka ja Maria Laineen sukujuuret sijaitsevat Pohjanmaalla ja Hämeessä. Heinäveden muodostuminen mökkipaikkakunnaksi oli pitkälti sattumaa.

- Vietimme yhden juhannuksen Jari Tunttusen ja hänen vaimonsa mökillä Kermajärven rannalla.

Päätimme laittaa oman mökkiprojektimme liikkeelle saman tien.

Jari löysikin meille tontin läheltä omaa mökkiään, Pekka kertoo.

Jo ensimmäisenä kesänä Laineet tilasivat tontille Hongan Nestorisaunamökin ja aittarakennuksen väliaikaiseen majoittautumiseen.

- Kesällä 2007 aloitimme päärakennuksen rakentamisen ja viime kesänä tuli pystytettyä savusauna.

Kiuas siitä vielä tosin puuttuu, joten se ja paremman laiturin teko olisivat vielä työlistalla.

Kunhan savusauna on kylpykunnossa, on perheellä vieraineen vara valita, missä kunakin iltana saunotaan. Savusaunan lisäksi on mahdollista lämmittää perinteinen puusauna tai sähkösauna.

- Muilta osin mökkiprojekti alkaakin olla voiton puolella. Erittäin suurena apuna ovat olleet vanhempani Heikki ja Marjatta, jotka ovat kulkeneet Heinäveden ja Lapuan väliä antaumuksellisesti ja olleet projektivastaavina! Pekka kiittelee.

San Diego: isovanhemmat ja suotuisa ilmasto Pekka Laine lähti aikanaan opiskelemaan kauppatieteitä Arizonan osavaltion yliopistoon. Hän

Maailmanmatkaajaperhe viihtyy kesäpaikassaan Heinävedellä

Kalifornian Laineet Kerman laineille

Lapsille paikka juurtua Suomessa

Pekka ja Maria 10-vuotishääpäivänään Oceansidessa.

tapasi tulevan vaimonsa molempien tehdessä omia maisterin tutkintojaan Helsingin Kauppakorkeakoulussa. Elettiin vuotta 1992.

Maria puolestaan muutti Suomesta noin puolivuotiaana Ruotsiin ja kasvoi siellä kouluikäiseksi, kun perhe muutti Yhdysvaltoihin.

Ensiksi koti oli Floridassa, myöhemmin Kaliforniassa.

Pariskunta on asunut matkansa varrella mm. Helsingissä, Missourissa, useammassa paikassa Coloradossa, Ranskassa Geneven alueella ja nyt San Diegossa. Laineilla on kaksi tytärtä: 10-vuotias Anna ja 8-vuotias Erika, jotka ovat syntyneet Denverissä, Coloradossa.

- Päätös kasvattaa tytöt San Diegossa syntyi monestakin syystä. Erittäin tärkeää oli isovanhempien läheisyys ja paikka, jossa tulisimme viihtymään. Marian vanhemmat ovat asuneet San Diegossa vuodesta 1984, ja Maria on käynyt täällä lukionsa.

Laineiden koti San Diegossa. Sauna ja uima-allas lämpiävät aurinkoenergialla.

- San Diegon ilmastoa kehutaan Yhdysvaltojen parhaaksi ja sitä se varmasti onkin. Los Angelesin saasteet eivät ulotu tänne asti, ja lämpötila ja ilmankosteus pysyvät miellyttävänä läpi vuoden, Pekka kertoo kotikaupungistaan.

Laineet koettavat viettää koko kesälomansa Heinävedellä eli 3-4 viikkoa vuosittain.

- Valitettavasti amerikkalaiset kesälomat ovat hieman lyhyenpuoleiset, joten vierailut ovat aina liian lyhyitä. Ystäviä mökillä käy runsaasti ympäri Suomea ja joskus muualtakin. Esimerkiksi tänä kesänä mökillemme ovat tulossa sandiegolaiset naapurimme viikon vierailulle! Pekkaa hymyilyttää.

Pariskunta kertoo aina unelmoineensa, että voisi viettää kesät Suomessa ja talvet esimerkiksi Kaliforniassa.

- Lastemme kasvaessa ulkomailla halusimme, että heillä on

Työtä aurinkoenergian parissa Pekka työskenteli Honka-rakenteen palveluksessa eri johtotehtävissä viitisentoista vuotta.

Hän toimi mm. yhtiön USA:n tytäryhtiön toimitusjohtajana.

Tänään hän on itsenäinen yrittäjä aurinkoenergia-alalla.

- Yritykseni urakoi aurinkosähkö- ja aurinkovedenlämmitysjärjestelmiä pääosin Etelä-Kaliforniassa ja Coloradossa.

Maria on lentokonevalmistaja Boeing Companyn palveluksessa ja toimii kansainvälisissä strategisen liiketoiminnan johtotehtävissä vastuualueenaan nykyään Aasia.

Hän puhuu suomea, ruotsia, englantia, ranskaa ja espanjaa.

Tyttäristään Pekka kertoo, että Anna soittaa huilua ja harrastaa hip-hop -tanssia ja partiolaistoimintaa. Erittäin mieluista on myös lukeminen.

Erika puolestaan on lahjakas telinevoimistelija, ja hän aloitti kilpailemisen tänä vuonna.

- Taso Etelä-Kaliforniassa on naisvoimistelussa kova, mutta Erika pääsi mitaleille heti ensimmäisessä kilpailussaan, molemmista tyttäristään ylpeä isä kertoo.

Anna-tytär (10) soittaa, tanssii ja käy partiossa.

Erika-tytär (8) aloitti kilpailemisen telinevoimistelussa tänä keväänä.

paikka myös Suomessa, mihin he voivat juurtua ja palata muistoissaan ja aikuisina myös omine perheineen. Sitä meille on kesäpaikkamme Heinävedellä!

Veneilyä ja käyntejä kauppa-autolla Entä miten aika täällä kuluu – muutoinkin kuin rakennusprojektien parissa?

- Suosittuja paikallisia kohteita ovat Valamon luostari ja perhokalastaminen Kermankoskella. Veneilyharrastuksen aloitettuamme suosikkimme on Luhtakannansaari päiväkohteena, Pekka mainitsee.

- Tyttöjen ehdoton kesäsuosikki on käynti myymäläautolla ostoksilla, mistä riittää amerikkalaisille koulukavereille kerrottavaa ja ihmeteltävää. He odottavat kovasti myös villimarjojen poimimista.

Veneilyharrastus on oma lukunsa. Laineet ostivat veneen keskeneräisenä Kokkolan seudulta.

- Onneksi löysimme Viinijärveltä Puuvenekorjaamo Jari Kareisen, joka rakensi aihiosta meille valmiin veneen avaimet käteen periaatteella. Vesillelasku tapahtui viime kesänä, Pekka kertoo.

Palvelu on pelannut myös veneen valmistumisen jälkeen: veneenrakentaja huolehtii veneen talvisäilytyksestä sekä vesillelaskuista että syksyllä ylös nostamisesta.

Jo usean kesän kokemuksen perusteella Laineiden mielestä Heinävedellä on paljon aktiviteetteja.

Valamon luostarin lisäksi jokakesäisiin käyntikohteisiin kuuluu muun muassa Kerman Saven tehtaanmyymälä.

Ainoa pettymys heille juolahtaa mieleen veneilyyn liittyen: kirkonkylän satamasta ei löytynytkään mitään palveluja. Kerman ja Karvion kanavien yhteydessä olevat palvelut sen sijaan saavat runsaasti kiitoksia.

- Lisäksi yhteydet mökillemme ovat erinomaiset! Ajomatka Joensuun lentokentälle taittuu noin 45 minuutissa, ja Savonlinnaan tai Kuopioon puolessatoista tunnissa, Pekka iloitsee.

Kermansaven astioita kaupataan normaalisti Tulikiven Kermansaven astiamyymälä Raaminmäellä on auki tänä kesänä kuten aiempinakin vuosina.

Yhtiö suunnittelee astiatuotannosta luopumista, mutta astioita on saatavilla totuttuun tapaan ainakin vuoden loppuun saakka.

Tulikivi ilmoitti huhtikuussa pörssitiedotteensa yhteydessä suunnittelevansa, että Kermansaven astialiiketoiminnasta ja rakennuskivien valmistuksesta luovutaan vuoden 2011 loppuun mennessä. Syyksi yhtiö ilmoitti, että kasvustrategian painopiste on tulisija-, sauna- ja sisustuskivituotteiden valmistamisessa, tuotekonseptien kehittämisessä sekä markkinoinnissa kuluttajille.

Astia- ja rakennusliiketoimintojen liikevaihdoksi vuonna 2010 ilmoitettiin noin 3 miljoona euroa, ja tuloksen kerrottiin olevan selvästi tappiollinen. Yhtiö aloitti ytneuvottelut vapun jälkeen, ja alkukesästä ne olivat vielä käynnissä.

Loppuuko astioiden teko Heinävedellä kokonaan vai myykö Tulikivi toiminnan kenties jollekin muulle valmistajalle, ei yt-neu-

vottelujen aikaan ollut vielä tiedossa. Astioita valmistavat kilpailijat ovat siirtäneet tuotantonsa Viroon tai kaukomaille jo vuosia sitten kustannuksien alentamiseksi. Niinpä kotimaassa tapahtuvan, pitkälti käsityöhön perustuvan valmistuksen, kannattavuus ja kilpailukyky ovat heikentyneet.

Tulikivellä on kuitenkin toimitussopimuksia jälleenmyyjille. Astioiden valmistus jatkuu siis ainakin loppuvuoteen saakka.

Odotuksissa hyvän myynnin kesä Uutiset astiatuotannon mahdollisesta loppumisesta ovat vilkastuttaneet myyntiä keväästä lähtien.

Mirja Vänttinen Tulikiveltä kertookin, että odotettavissa on hyvä kaupallinen kesä.

- Meillä on paljon tarjouksia ja varaston poistotuotteita. Heinäkuussa järjestämme myös perinteiset poistopäivät, Mirja kertoo.

Hän kuvaa varastotilannetta hyväksi, joten tyhjiä hyllyjä myymälässä ei tarvitse ihmetellä.

Kermansavi Oy:n perusti Ilkka Paatero vuonna 1976. Varaavien tulisijojen valmistus alkoi 14 vuotta myöhemmin. Tästä vuoden kuluttua alkoi Suomen myydyimmän astiasarjan, Heinän, valmistus. Uusia Heinä-astioita ei enää ole saatavilla.

Tulikivi Oyj osti Kermansavi Oy:n koko osakekannan viitisen vuotta sitten, ja ostettu yhtiö sulautui emoyhtiöön vuoden 2007 lopussa. Tällöin myös Kermansavi muuttui emoyhtiönsä yhdeksi tuotemerkiksi.

Erilaista elämänmenoa

Mos moa Finland! tervehti Marita Räsänen

Mama Obamaa tapaamassa Heinäveteläissyntyisen ja Heinävedellä kesät viettävä Marita Räsäsen Kenian työmatkan yksi huippuhetkistä oli, kun hän sai tavata Sarah Obaman. Lempinimeltään Mama Obama on Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman isoäiti.

Keväinen Kenian matka oli Marita Räsäselle kovin vaikuttava kokemus.

Työmatkalla näki paljon sellaista, mitä turistina ei koskaan näkisi.

Barack Obaman juuret isän puolelta ovat Keniassa. Hänen isoäitinsä Sarah asuu edelleen noin sadan kilometrin päässä Kisumusta, maan kolmanneksi suurimmasta kaupungista, joka sijaitsee Viktoria-järven äärellä.

Marita oli Keniassa viiden viikon työmatkalla. Hän on terveydenhuollon lehtori Metropolian ammattikorkeakoulussa, joka on ollut mukana Cimon NSS:n (North-South-South Terve Afrikka -renkaassa. Siinä eri maiden yliopistot ja ammattikorkeakoulut tekevät kehitysyhteistyötä.

Kutsuvana tahona oli Masenon yliopisto.

- Edelliset ryhmät olivat käyneet tapaamassa Mama Obamaa, ja meillekin tarjoutui tilaisuus, kun sitä pyysin. Saimme kyydin hänen tilalleen, kaikki opiskelijat olivat mukana ja paikallinen tutor toimi oppaanamme, Marita kertoo.

Matka Kogelon kylään sujui hyvin, sillä täällä tiet olivat kunnossa.

Marita myöntää, että vaikuttava tapaaminen jännitti häntä, ja niin jännitti varmaan opiskelijoitakin.

Mama Obama edustaa luoheimoa, ja Marita oli varta vasten opetellut hotellin henkilökunnan

avustuksella muutaman sanan, jotta voisi tervehtiä Mamaa tämän omalla kielellä.

Vieraat otti vastaan isäntä, joka vei heidät ison puun alle varjoon istumaan. Pian liki 90-vuotias Mama saapui tapaamaan ryhmää.

- Mos moa Finland, Marita sanoi kunnioittavasti, kun oli aika tervehtiä. ”Terveisiä Suomesta!”

Tuliaisina Marita vei Mamalle Marimekon patakintaita ja patalappuja. Mamaa tapaamassa käy paljon kansainvälisiä vieraita, joten Marita halusi Suomen näkyvän edes tuliaisina.

- Mama oli oikein virkeä ja hyväkuntoinen, ja hän esitti meille kysymyksiä. Valokuvata sai hänen luvallaan.

Maman tapaaminen pitää sopia etukäteen. Hänellä on tietyt vierailuajat, joihin lounasaika ei kuulu.

Mama Obama on perustanut alueelle peruskoulun, jonka ylläpitämiseksi hän kerää varoja.

Pääsymaksua hänen luokseen ei ole, mutta lahjoitukset ovat tervetulleita. Suomalaisetkin kantoivat kortensa kekoon.

Presidentin isoäitiä on pyydetty muuttamaan USA:han, mutta hän

ei lähde kotoaan. Pihapiirissä Marita näki presidentin isän ja ukin haudat.

Koskettavia kokemuksia Kenian matka oli Maritalle kokonaisuudessaan koskettava kokemus. Työnsä puolesta hän luennoi yliopistossa, vieraili sairaaloissa, kouluissa ja orpokodeissa sekä ohjasi opiskelijoiden harjoitteluja.

Mukana oli tulevia sairaanhoitajia, terveydenhoitajia, fysioterapeutteja ja sosionomeja.

- Luennoin mm. suomalaisesta kansanterveydestä, Pohjois-Karjala -projektista, työterveyshuollosta ja rokotusohjelmista. Kakkostyypin diabetes on Keniassakin yleistymässä, sillä lihavuutta ihannoidaan. Ennaltaehkäisevän terveydenhuollon lisääminen olisi tarpeen, Marita kertoo.

Viikkojen aikana Marita koki monta järkytystä.

- Kuolema oli koko ajan läsnä, kävinpä sairaaloissa tai kuljin kaduilla. Kenialaisten odotetaan elävän 56-vuotiaiksi. Keski-ikä on 18,6 vuotta.

- Orpolapsia oli valtavasti, ja hiv,

malaria ja tuberkuloosi ovat suurimmat ongelmat.

Marita tutustui sairaaloihin, sekä julkisiin että yksityisiin.

- Yksityiset olivat länsimaista tasoa. Lääkärin vastaanotto maksaa seitsemän euroa, kun esimerkiksi siivoojan kuukausipalkka on kymmenen euroa, Marita vertaa.

Julkisessa sairaalassa aliravittujen osastolla herahtivat kyyneleet silmiin.

- Oli järkyttävä nähdä, miten sängyissä voi maata pelkkiä luurankoja. Olen ollut lastensairaalassa töissä, mutta meillä lapsikuolleisuus on harvinaista. Keniassa se oli koko ajan läsnä, Marita sanoo hiljaa.

Kokemukset olivat olleet vavisuttavia myös opiskelijoille, jotka kaikki olivat alle 30-vuotiaita.

Ryhmä pitikin kokoontumisia, joissa tunteita sai purettua.

Valppaana koko ajan Oma lukunsa oli turvallisuus ja liikkuminen. Ennen Keniaan lähtöä kaikki kävivät ulkoministeriön järjestämän turvallisuuskoulutuksen, jossa kaiken maailman tilanteita käytiin läpi.

- Pimeällä tai yöllä ei saanut liikkua lainkaan, ja päivisinkin piti olla valppaana. Terrorismin uhka oli läsnä koko ajan, Marita kertoo.

Jos kaupungilla näki kolarin tai muun onnettomuuden, auttamaan ei saanut mennä, vaikka suomalainen terveydenhuollon etiikka olisi sitä vaatinutkin. Koskaan ei olisi voinut tietää, mitä auttamisesta olisi seurannut.

Marita asui yliopiston hotellissa, joka oli hyvätasoinen ja turvallinen. Konekiväärein varustettuja vartijoita oli joka paikassa, mutta se oli ollut ennakkoon tiedossa.

Opiskelijat asuivat lähihotellissa, jonka turvataso tarkastettiin.

Kansainvälisten kehitysyhteistyöprojektien ideana on viedä kunkin maan osaamista toiseen maahan. Tavoitteena on, että kokemusten vaihdosta hyötyvät niin suomalaiset opiskelijat kuin isäntämaan alan ammattilaiset.

Kansainväliset projektit saattavat olla todella massiivisia. Marita kertoo esimerkin.

- Yhdelle koululle tuli bussilasteittain kuulovammaisia lapsia.

Kanadalais-hollantilainen järjestö otti heidät vastaan paikallisten terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, ja kaikkien lasten korvat putsattiin ja tutkittiin. Lisäksi kaikille asennettiin kuulolaitteet.

- Kolmen päivän aikana koululla kävi 2000 lasta, ja Yhdysvallat maksoi kaikki kulut. Oli hienoa nähdä, miten suuri kansainvälinen projekti toimii, Marita toteaa hyvillään.

Kesän ajan on Heinäveden kirkonkylän satamassa Autotalo Laakkosen järjestämä auto veneilijöiden asioilla käyntiä varten. - Käyttäkää ainutlaatuista palvelua hyväksenne, sanoo vaihtoautopäällikkö Taito Turunen.

Autokuumettako?

Turuselta resepti Parhaimmalla esittelykerralla Kiinnitätkö liikenTaito on saanut kaupattua kuusi teessä aiempaa tar- käytettyä autoa seitsemästä. Siinä hymy vilahtaa kokeneenkin kaupkemmin huomiota vastaan tuleviin au- pamiehen kasvoille. toihin? Selaatko lehRehellinen oltava distä uutuusautojen hinnoittelee mainoksia tai vaihto- Vaihtoautopäällikkö kaikki myytäväksi tulevat autot. autolistoja? Mitä Samalla hän tietysti tekee kauppaa minkä ehtii. sanovat Tekniikan Liki 16 vuodessa on jo ehtinyt Maailman autoverkehittyä varma hintatietous. tailut? Selvästi auto- Hinnan on oltava oikea, ja tarjous tehdään aina. Otamme vaihkuumetta! Taito Tudossa kaikki autot, jos vain hinta rusella olisi resepti. on sopiva. Halvimmat vaihtoautot Taito on tehnyt autokauppaa pian 16 vuotta. Hän toimii vaihtoautopäällikkönä Autotalo Laakkosella Varkaudessa.

Vaikka mies asuu Heinävedellä ja käy töissä Varkaudessa, hänet mielletään Heinäveden omaksi autokauppiaaksi. Ja monta autoa Taito on Heinävedelle toimittanutkin ja vienyt vaihdossa pois.

- Kyllä omalle kylälle tulee parhaat autot etsittyä, Taito vakuuttaa.

Automyyjän juttusille ryhdytään, olipa arki taikka pyhä.

- Hyvä, että autokaupasta kysellään vapaa-aikanakin. Ainahan kauppaa on helpompi tehdä, kun ihmisen tuntee.

Aika ajoin Taito pitää autonäyttelyitä kotipitäjässään.

- Uusia autoja tuon näytille ja koeajettavaksi kolme, neljä kertaa vuodessa. Joskus mukana on käytettyjäkin. Näyttelyiden järjestäminen kannattaa, sillä silloin kiinnostuneet saavat tietää mitä haluavat. Ja myyjä saa hyviä asiakaskontakteja.

myymme sitten toisille liikkeille, Taito sanoo.

Kun liikkeelle tarjotaan myyntiin käytettyä autoa, tietokoneesta on suuri hyöty hinnoittelussa. Auton rekisterin perusteella saa jo paljon tietoa.

Mikäli asiakas myy autonsa liikkeelle, se ajetaan ensiksi korjaamolle, sitten fiksaukseen ja lopuksi myyntiin. Jokainen auto käy läpi saman reitin.

- Auton pitää olla juuri siinä kunnossa, kun myyntihetkellä kerrotaan eli rehellinen pitää olla.

Harvoin on käynyt niin, että jokin autossa pettää kaupanteon jälkeen.

Harvoin käy niinkään, että koeajolle lähtenyt auto ei ”löydäkään” takaisin autoliikkeeseen. Taito muistaa omalta ajaltaan yhden tapauksen. Auto saatiin kyllä takaisin.

Päätös nopeasti Vuosien saatossa kaupanteko on nopeutunut, ja tietoliikenneyhteyksien ansiosta kaupan voi solmia vaikkapa asiakkaan kotona.

Ennen aikaan asiakkaan ainoa vaihtoehto oli tulla liikkeeseen katselemaan tarjontaa. Tänään käytössä on netti tuhansine ja taas tuhansine vaihtoehtoineen.

- Esimerkiksi meidän yhtiöllämme on myynnissä 2300 vaihtoautoa, joista meidän liikkeellämme on noin 80. Ihmiset saattavat hakea tai pyytää tuomaan auton kaukaakin, Taito sanoo.

Pitkän linjan automyyjä näkee yleensä asiakkaasta heti, onko tämä oikeasti ostoaikeissa vai muuten vain katselemassa.

- Vaihtoautopuolella asiakkaalta pitäisi saada päätös heti. Uuden auton ostoa mietitään pidempään ja usein harkitaan parin, kolmen merkin väliltä. Vaihtoautokauppaan tuleva asiakas kävelee monesti tietyn auton luo, koska on katsellut autoa jo netistä, Taito tietää.

Poikkeuksellista palvelua Kuittualta kotoisin oleva Taito asuu kirkonkylässä. Siellä ja lähialueilla asuvilla on mahdollisuus käyttää Taiton tarjoamaa poikkeuksellista palvelua, jota ei ehkä muualta Suomesta löydy.

- Tuon Heinävedeltä asiakkaan auton meille huoltoon ja vien illalla takaisin. Monelle työssäkäyvälle tai vanhemmalle ihmiselle tästä on ollut iso apu. Jos huolto vie useita tunteja, niin päivähän siinä odotellessa menee pilalle varsinkin, jos kyseessä on työpäivä, Taito sanoo.

Palvelusta Taito ei laskuta, mutta piilee asiassa kuitenkin takaajatus.

- Ehkä asiakas ostaa autonsa sitten meiltä…

Kesäelämyksiä

Yksi veistos voisi täyttää voimallaan koko huoneen. Valamon kulttuurikeskuksessa niitä on esillä lähes 30.

Valamon kulttuurikeskukseen näyttelyn avannut Kim-Peter Waltzer on uniikki alallaan

Yritystaiteilija Taiteilija, joka tekee taidetta yhteistyössä kotimaisten ja kansainvälisten yritysten kanssa, on harvinaisuus. Kim-Peter Waltzer yhdistää omat näkemyksensä yritysjohtajien ajatusmaailmoihin – niissä on paljon samaa.

Kim-Peter Waltzerin Luomakunta-näyttely Valamon luostarin kulttuurikeskuksessa avautui toukokuussa. Esillä on yksityiskokoelmista Suomesta, USA:sta ja Japanista lainaksi saatuja pronssi- ja kristalliveistoksia.

Taiteilija tekee teoksiaan valituille yritysjohtajille. Yhteistyökumppaneita vuosien varrella ovat olleet muun muassa IBM, Lego, ABB, Marimekko ja Martela.

- Suurten yritysten johtajat elävät hekin yksinäisessä maailmassaan, kuten taiteilijat. Olen saanut tehdä heidän kanssaan sielullista yhteistyötä. Ja mielestäni jokaisessa yrityksessä on luovan ihmisen mentävä aukko.

Kim-Peter ei tee tilaustöitä.

Hän haluaa, että kukin teos adoptoidaan hyvään kotiin.

- Minulla on omat taidemarkkinani, ja tunnen hyviä keräilijöitä, jotka arvostavat töitäni. Uskon, että niiden arvo tulee kasvamaan.

Heinävedellä taiteilija tunnetaan entuudestaan Valamon luostarin yhteydessä olevan Sillankorvan talon muuttamisesta kokonaisvaltaiseksi taideteokseksi.

- Rakennus oli huonossa kunnossa, ja minulle sanottiin, että jos etsit rahoituksen, saat laittaa sen kuntoon. Jos en olisi ollut yritys-

taiteilija, en olisi saanut rahoitustakaan.

Kim-Peter nimittää Sillankorvaa hengen kassakaapiksi, johon hiljaisuutta kaipaavat voivat tulla turvaan. Hänelle ihmisen sielullinen kehitys on tärkeää, samoin se, mitä ihmisenä tapahtuu.

Taiteilija viettää Valamossa useita kuukausia vuodesta. Hän kokee, että siellä on turvallista työskennellä ja sinne on myös hyvä kutsua ihmisiä ympäri maailman.

Jalo kristalli Valamossa on esillä kolmisenkymmentä pronssi- ja kristalliveistosta sekä kaksi suurta kuparityötä, jotka on valmistettu räjäyttämällä.

Veistoksissa elävät alitajunnasta kumpuavat hahmot.

- Olen tehnyt savihahmoja 12vuotiaasta. Kyse on sisäsyntyisestä lahjasta, sillä ei taidetta oikein voi opettaa. Nuoresta asti olen kokenut, että minusta tulee taiteilija; haluan olla riippumaton ja toimia vapaasti.

Kim-Peterillä on vahvat taiteelliset juuret, sillä esi-isä, lasinpuhaltajamestari saapui Somerolle 1700-luvun puolivälissä. Katolilaisesta lasinpuhaltajasta puhuttiin kylillä, että nyt alkemisti on saapunut.

Taiteilija halusi jatkaa perinnettä omalla tavallaan ja otti kristallin pronssin rinnalle.

- Kristalli on jalo materiaali, alkuvoimainen ja energiaa huokuva.

Se säteilee, sävyt ovat ylellisiä ja sen energia ja värit vaikuttavat ihmiseen.

Kristallin raaka-aineen taiteilija hankkii Uudesta Seelannista.

Veistosten työstäminen on äärimmäisen tarkkaa työtä; tietokoneohjelma valvoo asteen tarkkuudella, mitä lasiuunissa tapahtuu 28 päivän mittaisen prosessin aikana.

Pronssiveistokset taiteilija valaa yhdessä valumestarin kanssa. Olipa kyse mistä työvaiheesta tahansa, Kim-Peter on kaikessa itse mukana.

Kuva: Katja Vilponiemi

Taiteilija ja muusa.

Kesäelämyksiä

Heinäveden kirkossa mittava näyttely Outi Heiskaselta

Koko kirjo Taidegraafikko Outi Heiskasen töitä on esillä Heinäveden kirkossa kesäkuun loppupuolelta noin puolentoista kuukauden ajan. Näyttely on läpileikkaus laajasta tuotannosta, sillä mukana on niin taiteilijan varhaisia töitä kuin viime vuosina valmistuneita.

Outin töistä tunnetaan ehkä parhaiten niissä seikkailevat satuhahmot, taruolennot ja eläimet. Eläinhahmot ovat peräisin lapsuudesta, jolloin tyttö oli usein mukana eläinlääkäri-isänsä työmatkoilla.

Hän on kuvannut myös paljon jokapäiväistä elämää, niin naisen kuin äidinkin näkökulmasta.

Taiteilija on kertonut, että hänestä tuli taiteilija, koska hän ei lakannut piirtämästä. Jo lapsuudessa hän käytti kaiken vapaaaikansa kuvien tekemiseen, ja lapsuudesta on varhainen muisto, kuinka hän piirsi liidunpalasella

ison hevosen ulkorakennuksen seinään.

Outin äiti oli sielultaan taiteilija, ja hän järjesti usein piirustuskilpailuja naapuruston lapsille. Vaikka äiti ei ilahtunutkaan tyttärensä valitsemasta urasta siihen liittyvien kielteisten mielikuvien takia, hän oli myöhemmin ylpeä tämän menestyksestä.

Outin piirtäjän kyvyt huomattiin myös koulussa. Hän sai eriva-

Kirja, 2004, viivasyövytys, kuivaneula. (Kuva kirjasta Outi Heiskanen.)

pauksia lahjakkuutensa takia, mutta kävi niinkin, että häneltä evättiin osallistuminen kuvataidekilpailuihin. Muillekin lapsille piti antaa mahdollisuus voittaa.

Taideopinnot Outi aloitti heti valkolakin saatuaan. Hän valmistui Taideteollisesta oppilaitoksesta 1959 kuvaamataidon opettajaksi ja toimi 1959-74 opettajana.

Outi täydensi opintojaan Taideteollisessa oppilaitoksessa sekä Suomen Taideakatemian koulussa grafiikan linjalla opettajanaan Pentti Kaskipuro. Hän toimi itse Kuvataideakatemian grafiikan linjan professorina sekä rehtorina 1990-luvun alussa.

Akateemikon arvon Outi sai vuonna 2004. Hän on myös Suomen taidegraafikot ry:n kunniajäsen.

Outi tunnetaan paitsi graafikkona myös monipuolisena esiintyjänä, lavastajana ja erilaisten spontaanien esitysten luovana voimana.

Taiteilija on matkustellut paljon, mikä näkyy tuotannossa. Erityistä vetoa hän tuntee Tiibetiin, Intiaan ja Mongoliaan.

Viime vuonna Outin töitä oli 45 näyttelyssä, ja hänen töitään kysytään jatkuvasti myös ulkomaille.

Kesäelämyksiä Puistokonserttia edeltää perhekonsertti

Saurofonista sopraanoon Oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano on Varistaipaleen puistokonsertin tämänvuotinen tähti.

Uutta on, että jo päivällä tapahtuu.

Varistaipalelaiset järjestävät 3. heinäkuuta puistokonserttinsa 23. kerran. Konsertissa on aina ollut nimekkäitä esiintyjiä, eikä perinne katkea tänäkään vuonna: konsertin pääsolistiksi saapuu oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano (s. 1971).

Kuopiosta kotoisin oleva sopraano aloitti lauluopintonsa Sibelius-Akatemiassa vuonna 1991 opettajinaan Matti Tuloisela ja Anita Välkki. Johanna voitti Timo Mustakallio -laulukilpailun vuonna 1995 ja Lappeenrannan laulukilpailun vuonna 1996. Vuonna 1997 hän vastaanotti Martti Talvela -stipendin.

Vuosiksi 1998-2000 Johannalle myönnettiin stipendi Berliinin Oopperaan. Karita Mattila-palkinnon hän sai vuonna 2001.

Johanna on esiintynyt runsaasti orkesteri- ja oratoriosolistina sekä laulanut lied-konsertteja useiden Euroopan maiden lisäksi myös Japanissa, Chilessä, Yhdysvalloissa ja Pohjois-Koreassa.

Johannan monipuoliseen ohjelmistoon kuuluu myös kevyempää musiikkia, mm. operettia, musikaaleja ja elokuvasävelmiä sekä jazzstandardeja. Hän on esiintynyt mm. Leningrad Cowboysien,

Pentti Hietasen, Sakari Kuosmasen, Kari Tapion, Trio Töykeiden ja Lenni-Kalle Taipaleen kanssa.

Puistokonsertin järjestäjät ovat toivoneet, että Johanna laulaisi jotakin myös savoksi. Tämä ei liene mahdotonta, sillä sopraanon ohjelmistoon kuuluu myös savoksi laulettuja kappaleita.

Konsertissa esiintyvät lisäksi sellisti Seppo Laamanen, pianisti Maiju Koponen sekä hänen sellistiystävänsä Camilla Sundberg Jyväskylässä. Oman mausteensa konserttiin tuo oman kylän tyttö,

Saara Pasanen.

Aiempina vuosina puistokonserttiin on ollut vapaa pääsy, ja ohjelmalehtinen on ollut maksullinen. Nyt järjestäjät perivät pienen sisäänpääsymaksun, joka sisältää ohjelmalehtisen.

Ennen konserttia on luvassa iltapäiväohjelmaa lapsiperheitä ja nuorisoa ajatellen. Esiintymään tulee Yrjänä Sauros, joka on laulaja, lausuja ja multi-instrumentalisti. Yksi hänen soittimistaan on saurofoni, joka on miehen itsensä kehittämä jousisoitin.

Puistokonsertin tämänvuotisena tähtenä sädehtii oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano.

Tulisia tangoja ennen Musiikkipäiviä Heinäveden V Musiikkipäiville 25.-28. heinäkuuta kokoontuu jälleen joukko nimekkäitä taiteilijoita. Mutta ennen kuin he pääsevät estradeille, kaksi viikkoa aiemmin 16.7. taivutellaan suomalaisia, espanjalaisia ja argentiinalaisia tangoja Kermankeitaassa. Konsertissa esiintyvät huippunimet: Reeta Viljamaa, Maria Luz Peres, Luis Ramirez, Timo-Juhani Kyllönen ja Juha Kotilainen.

Varsinaiset Musiikkipäivät alkavat maanantai-iltana kirkossa Janne Maarala Gospel Trion konsertilla, jossa esiintyvät pianisti Janne Maaralan lisäksi laulaja Anni Inginmaa ja saksofonisti Joonatan Rautio. Ohjelmisto koostuu gospelmusiikin unohtumattomista klassikoista, negro spiritualsävelmistä, kauneimmista virsistä ja muusta hengellisistä musiikista sekä omista sävellyksistä.

Oman paikkakunnan tähdet esiintyvät tiistaina Varjentiinissa teemalla Matka maailmalle - musiikkia meiltä ja muualta. Jorma Hartikainen tunnelmoi kitaralla ystäviensä Pauli Masalinin (kitara) ja Pia Vilermon (huilu) kanssa.

Laulusta vastaavat Maija Suho-

nen, Maria Matsi ja Ira Matsi.

Oman pitäjän lahjakasta nuorisoa konsertissa edustavat Taru Ahonen (huilu) ja Marja Liukko (kitara).

Suomalaisia, espanjalaisia ja argentiinalaisia tangoja Kermankeitaalla esittävät mm.

Luis Ramirez, Reeta Viljamaa, Juha Kotilainen ja TimoJuhani Kyllönen.

Heinävedeltä kotoisin on myös Sibelius-Akatemian urkujensoiton lehtori, diplomi-urkuri Jaana Ikonen. Hän soittaa cembaloa keskiviikon kirkkokonsertissa sellistin Panu Luoston kanssa. Luosto on voittanut ensimmäisen palkinnon kansainvälisessä sellokilpailussa Turussa 1998 ja Washingtonissa 2000.

Torstaina Heinävesi-laiva tuo Savonlinnasta sopraano Hanna Rantalan. Rantala voitti Lappeenrannan laulukilpailun naisten sarjan toisen palkinnon 2010 ja Eero Rantala -palkinnon kesän 2008 Timo Mustakallio -kilpailussa.

Hanna Rantala ja Juha Kotilainen konsertoivat yhdessä Kermankeitaassa. Heidän kanssaan esiintyy säveltäjä-pianisti-kapellimestari Ville Matvejeff, joka on yksi tämän hetken menestyneimmistä nuorista muusikoista Suomessa. Musiikkipäivät päättyvät torstai-iltana savonlinnalaisen puhallinorkesteri Saimaan viihdekonserttiin iltatorilla.

Musiikkipäivien järjestelyistä vastaavat tänä vuonna Heinäveden kunnan kulttuuritoimi ja matkailutoimisto.

Kesäelämyksiä

Ronttopuistossa kesän ajan valokuvanäyttely

Kun kosket Palokki oli aikanaan tunnettu monista kuohuvista koskistaan. Ronttopuiston kahvila Sauruksessa on kesän ajan näytillä kuvia vanhoista hyvistä ajoista, jolloin koskien äärellä viihtyivät monet merkkihenkilöt Juhani Ahosta Kekkoseen ja Englannin suurlähettilääseen.

- Olemme saaneet kuvia täältä kylältä, yksityisiltä ihmisiltä ja suurennuttaneet niitä. Lisääkin kaipaamme, jos jollakin vain olisi, Ossi Piironen kertoo. Joitakin kuvia löytyi myös Piirosen perheen arkistoista.

Kuvat kertovat rikkaasta Palokin historiasta, jolloin vesi virtasi ja suuri saha toimi täysillä. Osassa kuvista ollaan vapaa-ajan vietossa eli useimmiten kalassa. Palokin koskethan olivat aikanaan Suomen kuuluisimpia lohikoskia, jotka houkuttelivat kalannarraajia kaukaakin.

- Vanhimmat kuvista ovat 1800luvun lopulta, mutta joukossa on myös kuvia näistä päivistä, Ossi lisää. Kuvista näkeekin hyvin yli sadassa vuodessa tapahtuneen muutoksen.

Ronttopuiston kesä on sen historian 26:s. Ensimmäistä kertaa kahvilassa palvelevat vieraat työntekijät, sillä Raakel ja Sulo Piirosen lapset ovat kasvaneet jo maailmalle ja lähellä asuvat lastenlapset ovat vielä nuoria vastuulliseen työhön.

Kevään aikana veljekset Ossi, Oskari ja Timo uudistivat Saurus-

kuohuivat

Valokuva vuodelta 1924, Ronttopuiston kohdalta kuvattuna Tuusniemelle päin. Kuvassa Urheiluvälinekauppias Eloranta (vas.) ja Uistimen valmistaja Emppu Otva.

Ronttopuistosta voi tänä kesänä vuokrata myös kalastusrenkaan Sauna- ja Hapatuslammelle.

ta, joka oli lähes alkuperäisessä asussaan. Kahvilasta tuli remontin jälkeen valoisampi ja ilmeikkäämpi.

Rakennuksen alakerrassa toimii edelleen sepän ja metsurin välineitä esittelevä museo. Yläkertaan nuorempi polvi on suunnitellut rakentavansa majoitushuoneita.

- Tasokkaasta majoituksesta on kysyntää, ja kalastajat voisivat yöpyä lähellä kalastuspaikkoja kesäkauden ulkopuolellakin, Ossi miettii.

In English

Sauna story The Finnish way of culture, leisure and taking care of self that is often misunderstood or confused with something else ’’I have never understood why does anyone has to do this?’’ said an older friend of mine when we were sitting in a damp warm confinement, which door read ’’Sauna’’ on the other side - that was rather reminding more of an outer-space claustrophobic solitary cell, than a proper sauna. ’’So, the whole point is that you just sit. And sweat. How can one possibly enjoy it?’’. Indeed that question that was asked in a Central Asian hotel pool ’’sauna’’ has truly puzzled me - indeed, how someone can not actually enjoy it? This was the first time I was bedazzled, and had to stop and think about it for a while. The first and obvious question was: how is it possible that someone finds this unique and pleasant experience as something not enjoyable? And the other logical answer that followed: probably those who've never had the Real Proper sauna. At the time I was thinking as a finn, probably without fully realizing it. Indeed, the desire to introduce not a sauna, but the special, one and only experience that can be entitled ’’sauna’’ to somebody else made all the difference. And since then, the quest has begun.

Generally speaking, sauna is very simple, and it didn't have a long evolutionary curve.

Indeed, some kind of hot or steamy baths can be found in almost every culture. Closed small spaced, open heated stove, and some water that's all there is. And even the role of water is not that of a ’’bath’’, but a purely and moderately regulated one. Nor did it require special cultural predicaments and rituals, like Roman or Turkish baths, for example. However, the role it plays in the finnish culture cannot be underestimated. Even though it is ubiquitous in Finland, considered as something mundane and everyday. Still, it is something very special that the Finns consider at the core of their national identity, something elevated to the status of the sublime. One can use a sauna every day, or every week. But it is almost mandatory to have sauna on a major holiday, be it Christmas, or Midsummer, regardless of the fact where one particular finn

is situated, those holidays need to be respected with a properly made sauna.

Culture with global following The proper Finnish Sauna is usually taken very seriously. There are lots of debates going among the finns on what is the real true way it should be built, prepared and used. There are no winner in those debates just as there cannot be winners between those who prefer apples and those who prefer oranges. Some consider electric stove an artificial surrogate to the real wood heated one. Yet, the Finland is the largest producer and supplier of electric stoves for saunas worldwide. Are the saunas that use tap water - real? Or should the true real finnish sauna use only well, lake or river water as it comes from nature? Can you use the saunas built in the modern apartments in the proper sauna way? Or do you use them just as a cleaning necessity, and the real sauna still should remain in the woods, built by the lake? No matter how many varieties there are, how ubiquitous or rare they are - sauna which is considered to be the proper, finnish way of culture kind of a sauna - still in ideal would be a separately built hut, usually by the lake with the stove heated on wood. This is a kind of sauna that a finnish family would come to use in Summertime to the countryside, despite having a sauna in their apartment block or at the nearby gym. This is the kind of sauna experience we will try to concentrate upon in more detail.

Just to make the distinction. Culturally the word ’’sauna’’ can be synonymous with many things in different cultures. But for the finns it is mostly synonymous with solitude, peace, relaxation and purity. It is usually intended to be enjoyed alone or in the company of a friend to have a quiet conversation along the way. Hence the whole experience is built upon those qualities. Just to draw the parallel: for someone who comes from Russia or the Former Soviet Union - it has been always the

case that public ’’Saunas’’ that appeared in the 90's - were mostly masqueraded brothels, and the word ’’sauna’’ or ’’leisure’’ in a newspaper ad usually was adversely pointing at that. Hence, for many post-soviets or russians this word is associated with prostitution, gambling and loose drinking, as most of those ’’saunas’’ were either an appendix to a casino, or a bar. That's why the reputation of this word and everything associated with it, used to have some negative connotation, as inviting a friend to a ’’sauna’’ could be understood ambiguously.

In Finland saunas are always private, and in case of public saunas - they are either stand-alone saunas, or adjoin a gym, or a swimming pool. There are almost no swimming pools without a sauna.

Initiation for the newcomers and mild-hearted Of course, sauna is something which is rigorously introduced by the finns to the newcomers, or foreigners who'd never experienced it.

In case of student exchange parties and other packed visits of foreigners to the country - it becomes a sort of an initiation ceremony for them. A rough introduction to the finnish culture, that, having enough alcohol, can be played really badly by the finns themselves.

When a group of students visits the sauna for the first time, the finnish hosts usually try to do their best to increase the temperature to the maximum and to pour as much water on the stove as possible to withstand - screaming ’’that's how we finns do it!’’. What usually happens in those ceremonies is that the newcomers leave it immediately, while the poor hosts (at the fear of not to appear as sissies) try to withstand the horrible conditions that they have inflicted upon themselves.

Of course there are rituals and an etiquette, but the main core of enjoying the sauna still remains to the liking of the one, who's using it. Everyone is entitled to enjoy the temperature they set for themselves, though the usual rule of thumb is - it is encouraged to increase it all the time, and to throw some water on the stoves, but when the temperature becomes uncomfortably high - it is usually advisable to leave immediately to cool off. Nobody is ever forcing anyone to ’’enjoy’’ sauna as it is.

As the finnish saying goes: you can only ask for more of it, never for less… implying that one can only add to it, but when it gets too much, just to leave to cool off. Cooling off is usually done in the nearby lake that is the most iconic of sauna use: people can spend weekends doing just that: going inside, getting a proper sauna treat, going off to the lake, having a beer or a snack - and going back to the sauna. The physiological effect of change in the blood pressure when body suddenly swaps temperatures - has its own finnish word and it describes that ’’sauna high’’, or ’’sauna drunk’’ kind of light dizziness.

Alcohol consumption in sauna is ok, however it is not something central or mainly paid attention to. Usually light cold alcohol is encouraged, but no hard booze, though, of course it varies from occasion to company.

Most common is to have a cold beer after the hot sauna session.

One of the most common questions is how is dealt with nudity in saunas - and is it true that in Finland men and women share sauna naked without any inhibitions. As a fact of the matter, and comparing to the Central Europe where it is the case: sauna use in Finland usually goes along the gender lines that is, men enjoy sauna with other men, and women do it separately. Of course, in case of couples and families - all the family uses sauna together naked. However, in case of strangers, and friends, for that matter - mixed gender it is quite common to use sauna in swimsuits.

No matter how the foreigners see it, and no matter what the finns make of it, Sauna has become a true global phenomenon with a huge following. Coming to Finland to experience it the Proper true way, or a hundred variations of it, at least, is still worth a try the experience can be truly fascinating. As it is usually impossible to make a definite opinion about a sauna without experiencing lots of it, in many varieties.

Sauna as a ritual The main principle of the finnish sauna is the free and unobstructed enjoyment of it.

Saunakulttuuria ulkomaalaisille Englannin- ja venäjänkielisten sauna-artikkeleiden kirjoittaja on Denis Nazarenko, jonka appivanhemmilla on kesämökki Kermajärven rannalla. Siellä Denis on viimeistään omaksunut suomalaisen saunakulttuurin sen monine muotoineen.

Artikkelissaan Denis koettaa selvittää ulkomaalaisille, miksi sauna on suomalaisille niin tärkeä. Hän kirjoittaa, ettei saunan roolia suomalaisessa kulttuurissa pidä aliarvioida.

Yksi suomalainen saunoo joka päivä, toinen kerran viikossa. Juhlapyhiä, kuten joulua ja juhannusta, kunnioitetaan saunomalla oikein hartaasti.

- Kunnon suomalaiseen saunaan suhtaudutaan yleensä vakavasti. Sen oikeaoppisesta rakentamisesta kiistellään ja siitä, onko sähkösauna edes

"The author Denis Nazarenko enjoys heating up the sauna at his in-law's summer house by the lake Kerma". oikea sauna. Parhaimpana saunana yleensä pidetään erillistä rantasaunaa, Denis kirjoittaa.

Denisiä huvittaa suomalainen tapa esitellä saunomista ulkomaalaisille, joilla aiempaa kokemusta ei ole. Sauna lämmitetään tuhattulisen kuumaksi ja vettä heitetään kiukaalle kipollinen toisensa jälkeen.

- Kun tulee liian kuuma, pitää vain lähteä jäähdyttelemään, Denis opastaa.

Suomessa jo vuosia asunut ja hyvin suomea puhuva Denis kehottaa ulkomaalaisia vieraita kokeilemaan saunaa.

- Kokemus voi olla todella kiehtova. Eikä lopullista mielipidettä saunasta voi muodostaa ennen kuin on saunonut monta kertaa, monenlaisissa saunoissa.

Hein채veden kirkonkyl채n palvelut

KESÄTARJOUS

AADA

2 990 € 3 519 € asennettuna + rahti

TEHTAANMYYMÄLÄSSÄ PALJON KESÄTARJOUKSIA!

Kermansavi-uuni mukautuu tyyliisi ja pitää pintansa vaativankin sisustajan käsissä.

Mieleisillä kaakeilla, rappauksella tai hiertopinnalla päällystetty uuni kutsuu kotiin suojaan kylmältä maailmalta. Tule tutustumaan monipuoliseen myyntinäyttelyymme!

Tehtaanmyymälästämme löydät laadukkaat ja kotimaiset Kermansavi-astiat. Valikoimassa paljon tuoteuutuuksia ja talouslaadun tuotteita edullisesti.

Tulikivi-studio ja Kermansavi-myymälä, Rasiahontie 3, Heinävesi, puh. 0207 636 508, palvelemme 1.6. alkaen ma-su klo 9-19

KESÄTARJOUS

AADA

2 990 € 3 519 € asennettuna + rahti

TEHTAANMYYMÄLÄSSÄ PALJON KESÄTARJOUKSIA!

Kermansavi-uuni mukautuu tyyliisi ja pitää pintansa vaativankin sisustajan käsissä.

Mieleisillä kaakeilla, rappauksella tai hiertopinnalla päällystetty uuni kutsuu kotiin suojaan kylmältä maailmalta. Tule tutustumaan monipuoliseen myyntinäyttelyymme!

Tehtaanmyymälästämme löydät laadukkaat ja kotimaiset Kermansavi-astiat. Valikoimassa paljon tuoteuutuuksia ja talouslaadun tuotteita edullisesti.

Tulikivi-studio ja Kermansavi-myymälä, Rasiahontie 3, Heinävesi, puh. 0207 636 508, palvelemme 1.6. alkaen ma-su klo 9-19

Kivaa tekemistä

Joulumessujen tuotto mahdollistaa partiolaisille

Kielletyt karkit ja ramboradat Pieni partiolainen kipuaa puuesteen yli, hyppii renkaasta toiseen ja taiteilee seittiverkon läpi. Hän valmistaa ruokansa trangialla ja nukkuu kenties elämänsä ensimmäistä kertaa teltassa.

Ellei Heinävedellä olisi Joulumessuja, nämä ilmaiset elämykset saattaisivat jäädä kokematta.

Viime vuoden Joulumessuilla harmiteltiin väen vähyyttä. Myyjiä oli aiempia vuosia vähemmän, ehkä myös kävijöitä. Jälkimainingeissa väläyteltiin jo messuista luopumista.

- Ei meillä ole into laskenut!

Olemme jo varanneet yläkoulun salin: messut pidetään tänä vuonna 3.12. eli hieman tavallista aikaisemmin, partiolippukunta Kerman Kiertäjien lippukunnanjohtaja Salla Rissanen sanoo. Lippukunta on järjestänyt messut niiden alkamisesta saakka.

Partiolaiset saivat Sallan mukaan hyvää palautetta messuista.

Hän toivookin, että mahdollisimman monet paikalliset toimijat tulisivat joulukuussa mukaan tekemään Heinäveden omaa tapahtumaa.

- Nyt kesällä varmaan monella on aikaa valmistaa messuille myytävää, Salla patistaa. Kerätä ja säilöä marjoja, tehdä käsitöitä ja koriste-esineitä, miettiä aivan uusia tuotteita…

Messut ovat partiolaisten tärkein tulonlähde. Tuottojen kautta mahdollistuvat kaikki omat leirit ja viikottaiset kokoontumiset. Toisin kuten monissa muissa lippukunnissa, paikallinen toiminta on lapsille ja nuorille ilmaista. Vain pakollinen Suomen Partiolaisten jäsenmaksu on jokaisen maksettava.

Leireillä ruokaa opetellaan laittamaan trangioilla.

Etualalla ruokailemassa Markus Taskinen (vas.), Arttu Juvonen ja Aliina Issakainen. tamassa. Maaliskuussa meillä on talvileiri ja kesäkuussa hieman pidempi kesäleiri, joka tänä vuonna pidettiin Karviossa, partioaktiivit kertovat.

Leirit ovat ilmaisia, mutta toki omat varusteet pitää olla mukana.

Moni lapsi onkin toivonut syntymäpäivä tai -joululahjaksi makuupussia tai rinkkaa…

Leirien ohjelma on monipuolista. Ohjelma on mietitty etukäteen niin tarkkaan, että jokaiselle löytyy tekemistä.

- Ruokaa laitamme ulkona trangioilla. Vaikeimmat asiat ryhmänjohtaja hoitaa, mutta muutoin lapset saavat oppia tekemään kaikenlaista itse, Anne-Maria sanoo.

Energiaa puretaan seikkailuradoilla. Ja onhan oma seikkailunsa, kun saa nukkua ehkä ensimmäistä kertaa elämässään teltassa!

Peli nimeltä Kielletty karkki on psykologinen peli, jossa pelivuorossa oleva ei tiedä, mitä karkkia ei saa ottaa. Vas. Ella Luostarinen, Kata Kinnunen ja Veera Huoman.

- Edellisenä toimintavuonna aloitimme ensimmäistä kertaa nallepartion eskari-ikäisille. Kaikki ovat edelleen mukana, ja nallet kokoontuvat kerran kuussa. Heillä on ollut huoltaja mukanaan,

yleensä isä tai ukki, lippukunnan sihteeri Anne-Maria Issakainen kertoo.

Nämä ”nallet” olivat tänä lukuvuonna ekaluokkalaisia. Tästä kirkonkylän ikäluokasta puolet oli

Vilkasta viikottain - Partiolaistoiminnalla menee hyvin! Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet oikein aktiivisia, Salla iloitsee.

Kun partioliike täytti 100 vuotta viime vuonna, Heinävedellä oli tavallista enemmän toimintaa. Esillä olo teki tehtävänsä: viime syksynä innokkaita pieniä partiolaisia tuli jälleen lisää.

- Aina olemme voineet ottaa kaikki uudet mukaan. Kaikissa lippukunnissa näin ei ole, vaan mukaan pääsyä pitää jonottaa, Salla huomauttaa.

mukana partiossa. Kaikkiaan menneenä talvena partiossa kävi lähes 40 alakouluikäistä, joista suurin osa aktiivisesti.

Salla ja Anne-Maria harmittelevat, että matka kirkonkylälle koetaan pitkäksi esimerkiksi Karvion suunnasta.

- Olemme tiedottaneet partiosta Karvion koulun kautta ja yrittäneet perustaa sinne oman ryhmän, mutta tulijoita ei ole ollut tarpeeksi. Joka tapauksessa kaikki kunnan lapset ovat tervetulleita viikkotoimintaan!

Ruoanlaittoa ja seikkailua

Tässä leiritehtävässä pitää sytyttää nuotio mahdollisimman nopeasti ja saada sen yläpuolella oleva lanka palamaan.

Tehtävän kimpussa Aatu Lyytikäinen (vas.) ja Aatu Kasonen.

Viikottaisten tapaamisten lisäksi Kerman Kiertäjät pitää ahkerasti leirejä, ja osallistuu muiden järjestämiin suurempiin leireihin ja kilpailuihin.

- Esimerkiksi nyt kevätleirillä Köntänniemen leirimajalla oli 25 lasta ja tusinan verran aikuisia aut-

Perheet yhdessä liikkeellä Partiotoiminta on täysin sitoutumatonta, siis ei-poliittista eikä uskontoon kytkeytyvää. Heinävedellä luterilainen seurakunta toimii taustayhteisönä tarjoten tilat maksutta käyttöön ja antamalla pienen avustuksen, kuten kuntakin.

Vastavuoroisesti partiolaiset siivoavat seurakunnan omistaman leirimajan talkoilla. Ohjelmaan kuuluu myös kolehdin kantaminen jumalanpalveluksissa pari kertaa vuodessa.

Vaan ei toimintaa ilman vanhempia. Salla ja Anne-Maria kiittävät kaikkia kortensa kekoon kantavia: äidit ja isät auttavat leireillä, joulumessujen rakentamisessa ja purkamisessa, tarjoavat kyytejä leireille ja ovat siellä mukana auttamassa.

- Partiotoiminnan yksi tavoitehan on saada perheet yhdessä liikkeelle, Salla huomauttaa.

- Pidämme hauskaa, mutta toiminnalla on aina jokin tarkoitus, Anne-Maria lisää.

Uutuuksia

kirjallisuuden saralla Heinäveden monipuo- Särkynyt ruukku listunut kulttuurielämä Särkyneen saviruukun sirut sisältää myös kirjallista kivisellä lattialla.

Pala palalta, antia. Vajaan vuoden pienistäkin siruista aikana on ilmestynyt saa koottua ainakin kolme teosta ja uuden ruukun, tätä lukiessasi tuorein vahvemman kuin entisen. historiateos odottaa Niin minustakin: putkahtamistaan paivahvemman, loppukaareksi kestävän. nosta ulos.

Sirun Palaset on pieni, koskettava runoteos, joka kertoo kiireisestä elämänrytmistä, avioerosta ja yksinhuoltajuudesta. Runot ovat syksyllä 2007 kuolleen Sirpa Torvisen (s. 1966) käsialaa.

- Runot ovat nousseet sisältäni tilanteissa, joissa ei ole arkielämään löytynyt sanoja eikä keinoja, joiden avulla olisin voinut selvitä päivästä toiseen, tekijä itse kirjoitti.

- Sirpan tapana oli purkaa iloaan, suruaan ja huoliaan kirjoittamalla. Myös monet ystävät ja sukulaiset saivat syntymä- ja valmistujaispäivinään lämpiminä onnitteluterveisinä pitkiä tarinoita, Sirpan sisar, Päivi Torvinen kertoo.

Koska Sirpa kuoli ennen kuin ehti julkaista runonsa, Päivi sai häneltä tehtäväkseen saattaa kirja valmiiksi. Sirun Palaset ilmestyi toukokuussa. Runokirjan myynnistä saatavan tuoton Sirpa toivoi kohdennettavan lastensa koulutukseen, esim. oppikirjojen hankkimiseen.

- Sirpa sairastui syöpäsairauteen 32-vuotiaana. Tuolloin tytär Jenna oli yksivuotias ja poika EetuMarkus kolmevuotias. Tieto syövästä oli raskas niin Sirpalle itselleen kuin meille läheisillekin. Sirpa itse kuitenkin otti jotenkin niin tyynesti tiedon sairastumisestaan, Päivi muistaa.

Syöpäsairaus kulki Sirpan elämässä mukana yhdeksän vuoden ajan. Näinä vuosina syntyi monta uutta runoa, jotka kirja pitää sisällään.

Kirjassa kuvaillaan työelämän kiireitä, parisuhteen iloja ja suruja sekä äitinä olemisesta riemuja ja pelkoja. Runon keinoin Sirpa kertoo myös tuntemuksistaan, kun diagnoosi vahvistuu. Kaiken keskellä hän kuitenkin onnistuu löytämään valon ja rauhan hetket, jotka kantavat eteenpäin.

Sirpa työskenteli Joensuun yliopistossa tietojenkäsittelytieteen laitoksella. Hän valmisteli väitöskirjaa, mutta sairaus muutti suunnitelmat.

Onni Happosen ja Paul Saarin kohtaloista Kirjailija Martti Issakaiselta on vajaan vuoden sisällä ilmestynyt kaksi teosta: Happosen tapaus ja Jatkosodasta vankileirien saaristoon.

- ’’Happosen tapaus’’ on näkijöiden, kokijoiden ja kuulijoiden ker-

tomuksista koottu teos 1930-luvun tapahtumista, jolloin kansalaissodan jälkitunnelmat kuohuttivat vielä kansakuntaa. Lapuanliike rupesi käyttämään väkivaltaa poliittisena aseena, ’’valkaisemaan’’ Suomea, Martti kertoo.

Heinävesi joutui tuolloin poikkeuksellisen huomion kohteeksi, jotkut nimittivät pitäjää "Savon Lapuaksi". Kunnallislautakunnan puheenjohtaja Onni Happonen murhattiin.

Useita muita vasemmistolaisia kyyditettiin ja uhkailtiin. Opettaja Anna Turkiaa yritettiin ampua Pölläkän koululla. Presidentti Ståhlbergin kyyditys tapahtui Heinäveden kautta. Vasta nuoren nimismies Valentin Soinen päättäväinen toiminta palautti järjestyksen pitäjään.

- Kirja ’’Happosen tapaus’’ julkistettiin syyskuun 1. päivänä 2010, jolloin oli kulunut 80 vuotta murhasta, ja valtiomies Paavo Lipponen paljasti Onni Happosen muistoreliefin kunnantalolla.

- Lipponen kuului myös kirjan ensimmäisiin lukijoihin ja ilmaisi syvän vaikuttuneisuutensa teoksen johdosta. ’’Happosen tapaus’’ on saanut innostuneen vastaanoton muiltakin lukijoiltaan ja kirjasta on jouduttu ottamaan toinen painos, Martti sanoo.

Alkuvuodesta 2011 julkaistu teos ’’Jatkosodasta vankileirien saaristoon’’ on uudistettu painos vuonna 1994 ilmestyneestä kirjasta, joka silloin ilmestyi nimellä ’’Toinen vyöttää sinut’’. Tekstiä ja kuvitusta on täydennetty, ulkoasu uusittu nimeä myöten.

Kirja kertoo virolaisen papin Paul Saarin vaiheikkaan elämäntarinan.

- Heinäveteen tuo tarina liittyy sillä tavoin, että Saarin vaimo Martta kuului Paitomäen Luostaristen sukuun, ja Paitomäki muodosti näin tärkeän tukikohdan perheen elämään, Martti mainitsee.

Nuori rakkaus johti avioliittoon sodan keskellä. Sota vei kuitenkin Paulia pyörteisiinsä, virolaisena metsäveljenä, sitten saksalaisten joukoissa ja lopuksi Suomen jatkosodassa virolaisten ’’soomepoikien’’ rinnalla.

Saksa palkitsi Paulia vankilalla, Suomi pahamaineisen Valpon pidätyksellä ja luovutuksella Neuvostoliittoon, joka johti vuosien pakkotyöhön Stalinin vankileireillä. Sieltä vapauduttuaan Paul Saar teki pitkän elämäntyön rakastettu-

Päivi Torvinen saattoi siskonsa kirjan valmiiksi. na pappina vainotussa Viron kirkossa ja Inkerinmaalla, missä hoiti Petroskoin seurakuntaa sekä lääninrovastina Inkerin kirkkoa.

- Paul Saarin elämäntarinaa voi hyvin luonnehtia sanoilla ’’elämää suurempi kertomus’’. Happosen tapaus oli ulkonaisesti erilainen, mutta kumpaistakin kirjaa yhdistää kohtalo vaikeassa historianajassa ja tinkimätön kuuliaisuus annetulle elämäntehtävälle, Martti kiteyttää.

Heinäveden urheilun historia yksiin kansiin Heinäveteläinen urheilumies, Ari Luostarinen, on saattanut valmiiksi Heinäveden urheilun historian.

Vuosia vaatinut työ, noin 500sivuinen ja runsaasti kuvamateriaalia sisältävä historiateos, on painoa vaille valmis.

- Olen ollut urheilun kanssa tekemisissä pienestä pojasta lähtien, se on aina ollut osa minua. Jo 1960-luvun lopulla aloin tallentaa urheiluun liittyvää materiaalia, ja 1990-luvun päätin koota tietoja yleisurheilusta.

Syntyi Heinäveden Yleisurheilu -teos, joka näki päivänvalon vuonna 2000. Jo silloin Arilla kävi mielessä, että pitäisi tallentaa myös muiden urheilulajien historiaa.

Hän uskoi, että kukaan muu sitä ei tekisi, ja vähitellen moni vielä muistissa oleva asia katoaisi.

- Keräsin materiaalia ihmisiltä, lehdistä ja vanhoista kirjoista. Istuin satoja ja taas satoja tunteja kaupunkien kirjastoissa, Ari kertoo.

Joskus arkistoissa kului aikaa ilman, että mitään tietoa löytyi.

Mutta kun pienikin tiedonhippunen ilmestyi eteen, se palkitsi tiedonkerääjän samalla hetkellä.

Kirjan kokoaminen pääsi kovempaan vauhtiin vuonna 2006.

Kuluneen alkuvuoden aikana Ari kertoo kirjoittaneensa ruokatunneillakin ja iltaisin myöhään. Televisiosta ovat urheilu- ja muut ohjelmat jääneet katsomatta…

- Aiheen on pakko kiinnostaa itseä, ei tällaista muuten tekisi. Ja onhan tässä taloudellinen riskinsäkin, koska julkaisen kirjan omakustanteena.

Ari lupaa lukijoille yllätyksiä.

Vuodesta 1850 liikkeelle lähtevään historiaan mahtuu esimerkiksi sellaisia lajeja, joita kukaan ei olisi arvannutkaan Heinävedellä harrastetun.

Tulkaa ja levähtäkää

Kirkastusjuhlille tullaan ympäri Suomea

Kirkastusjuhlilla viihtyvät kaikenikäiset.

Heinävesi yhdistyy monen suomalaisen mielessä käsitteeseen Kirkastusjuhlat.

Se ei liity pontikkaan vaan kirkollisen kalenterin kirkastussunnuntaihin. Kirkastusjuhlia Heinävedellä vietetään jälleen 29.-31. heinäkuuta.

Heinäveden jykevän kirkon suojiin Suomen kauneimmaksi mainitulle kirkonmäelle on samoissa merkeissä kokoonnuttu jo vuodesta 1947 lähtien. Kirkastusjuhlat on maamme vanhimpia yhtäjaksoisesti järjestettyjä kristillisiä kesäjuhlia. Juhlan takana ovat Heinäveden seurakunta ja Kansan Raamattuseura (KRS).

Juhlaperinne alkoi KRS:n ensimmäisen toiminnanjohtajan Mauri Tiilikaisen aloitteesta. Hän oli kotoisin Heinävedeltä. Ensimmäisille juhlille yli 60 vuotta sitten odotettiin sataa kuulijaa, mutta heitä tulikin 3000. Sen jälkeen ovat vuosien varrella tuhannet ihmiset eri puolilta Suomea matkanneet Kirkastusjuhlille.

Perinne kantaa. Vuosi vuodelta uudet ihmiset ovat löytäneet tiensä Heinävedelle. Osallistujamäärät osoittavat, että tapa jolla juhla toteutetaan ja sen sanoma ovat edelleen merkittäviä, KRS:n nykyinen toiminnanjohtaja, pastori Ulla Saunaluoma toteaa.

Keidashetki kesässä Tänä vuonna tapahtuman teemaksi on valittu Tulkaa ja levähtäkää.

Luvassa on koko perheen kesäinen keidashetki, kirkkoherra Sami Tammisalo kuvailee. Hän isännöi tapahtumaa nyt ensimmäistä kertaa Heinäveden seurakunnan puolelta.

Kirkastusjuhlien sisältöön kuuluu elämänläheinen, armollinen julistus. Myös monipuolinen musiikkianti on tärkeä osa ohjelmaa samoin kuin laadukas lastenohjelma.

Kirkastusjuhlat ovat ainutlaatuinen kappale suomalaisten hen-

Ilkka Puhakka, yksi puhujista. gellistä perintöä. Juhlilla on häivähdys menneestä, mutta tapahtuma ei ole jäänyt ajastaan jälkeen.

Sen ilme on tämän ajan ihmiselle sopiva ja sanoma on aina ajankohtainen.

Teemana oleva lepo on juuri tälle ajalle sopiva. Ihmiset ovat työn uuvuttamia ja eletään jatkuvassa muutoksessa. Kiireetön viikonloppu vanhan, upean kirkkomme suojissa voi olla lepohetki, keidashetki kesässä.

Toivon, että heinäveteläiset ja seudun kesäasukkaat löytävät Kirkastusjuhlat. Jos ei ole ennen kokenut näitä juhlia tai käynyt hengellisillä kesäjuhlilla, kannattaa tulla maistamaan juhlien tunnelmaa, Tammisalo rohkaisee.

Lähelle paikkakuntalaisia Juhlat näkyvät ja kuuluvat myös kirkonkylällä.

Haluamme tarjota paikkakuntalaisille mahdollisuuden tulla mukaan ja saada maistiaisia tapahtumasta, sanoo järjestelyistä vastaava Sari Behm Kansan Raamattuseurasta sanoo.

Ohjelmaan on lisätty uusia elementtejä, joilla haluamme palvella nimenomaan paikkakuntalaisia.

Torstai-iltana 28. heinäkuuta kohdataan torilla. Perjantaina on Pikkulin puistossa nokipannukahvia tarjolla pitkin päivää. Siellä on myös miesten kohtaaminen torstai-iltana. Mukana ovat Sami Tammisalo, laulaja-trubaduuri Heikki Mikkonen, päätoimittaja Hannu Nyman ja isäntänä Esko Luukkonen.

Samaan aikaan naisia kutsutaan omaan iltaansa ravintola Gasthausiin. Samassa paikassa Sari Behm, tangoprinsessa muutaman vuoden takaa, laulattaa perjantai-iltana karaokea. Ja vielä lauantainakin siellä voi kuulla Sarin Sunday Style -bändiä.

Tervetuloa osallistumaan juhlille vaikka talkoolaisena, Sari Behm toivottaa.

Paikallinen talkoohenki on aina ollut keskeisen tärkeää tässä tapahtumassa. Auttavia käsiä tarvitaan nytkin vaikkapa teltan pystyttämisessä ja purkamisessa, ravintolapalveluissa, Sari luettelee.

Tapahtumaan voi osallistua siis vaikka oman työpanoksena kautta.

Ilomielin otetaan apua vastaan, mukaan voi ilmoittautua kirkkoherranvirastoon.

Levollista ja leppoisaa Varsinainen juhlatapahtuma keskittyy kirkonmäelle perjantaista sunnuntaihin. Tarjolla on ohjelmaa koko viikonlopun ajan.

Sanomaa voi kuunnella vaikka nurmikolla auringosta nauttien.

Kaikki palvelut ovat lähellä. Tapahtuman luonteeseen kuuluu leppoisa yhdessä oleminen. Täällä ei tarvitse pinnistää ja ponnistella,

mukaan saa tulla sellaisena kuin on ja levätä armollisen sanoman äärellä, Sari Behm vakuuttaa.

Täällä voi aistia sukupolvien ketjun ja läsnäolon.

Kirkastusjuhlilla voi pysähtyä olemaan, kiireettä, ja keskittyä miettimään sanomaa, elämänsä arvoja, saada uusia voimia ja eväitä elämään. Ohjelma on valmisteltu niin hyvin kuin on vain osattu.

Ohjelmasta voisi mainita montakin puhujaa. Jos kuka ajattelee, että Raamatun maailma ei avaudu ja tuntuu puisevalta, kannattaa tulla kuulemaan Ilkka Puhakkaa.

Hänellä on taito tehdä sana eläväksi. Luutuneet ennakkoluulot Raamatun tylsyydestä saavat kyytiä hänen opetuksessaan. Hän vie kuulijat matkalle ajassa ja omassa elämässään. Hänen puheensa ytimenä Heinävedellä ovat erilaiset kohtaamiset Jeesuksen kanssa ja erilaiset tavat uskoa ja kohdata Jeesuksen sanoma.

Raamatun antia ammentaa myös muiden muassa Olli Seppänen, entinen ilmavoimien hävittäjälentäjä ja kouluttaja, joka nykyään tunnetaan hyvänä raamatunopettajana. Hän on mukana myös miesten kanavassa lauantaina, teemana silloin on miehen matka.

Kirkastusjuhlien musiikkianti on runsas ja monipuolinen. Lauantaina klo 15 rakastettu runoilija ja kirjailija Anna-Mari Kaskinen kertoo suosittujen laulujensa taustoista ja synnystä. Lauluja tietysti myös kuullaan ja lauletaan yhdessä. Juhlamuusikkoina kuullaan myös Minna ja Jussi Pyysaloa.

Antia koko perheelle Pääohjelman aika on lapsille oh-

jelmaa, jonne lapset voi turvallisesti uskoa. Lasten kanssa seikkailevat muiden mukana myös Karhuvaari ja Valtteri-nukke.

Luvassa on puuhapajoja ja seikkailua kirkkopuistossa, ja gospellattareitakin pääsee kokeilemaan.

Menoa ja meininkiä ei siis puutu, Sari Behm lupaa. Lauantaina klo 12 on kirkossa koko perheen siunauskirkko.

Ohjelmassa on ajateltu erilaisia tarpeita ja kuulijoita. Perjantaiiltana esimerkiksi on aviopareille suunnattu Ilta Rakkaudelle. Illassa käsitellään huumorilla höystäen parisuhteen kysymyksiä.

Se on rosoisen arkirakkauden juhla. Täydellisiä parisuhteita ei ole. Arkisesta ja tavallisesta voi tehdä riittävän hyvää, sanovat iltaa isännöivät Hannu ja Maija Nyman.

Juhlien pääpaino on rohkaisemisessa, haluamme antaa uutta evästä arkeen maailman mullistusten keskellä. Kirkas Jumalan armo on vahvasti esillä, Sami Tammisalo ja Sari Behm sanovat.

Heinäveden Kirkastusjuhlat 29.- 31.7.

Maamme vanhimpia yhtäjaksoisesti järjestettyjä kristillisiä kesäjuhlia. www.kirkastusjuhlat.fi Kansan Raamattuseura on luterilaisen kirkon piirissä toimiva seurakuntien palvelujärjestö.

Uusia yrittäjiä Heinävedellä aloittaa toimintansa tasaisin väliajoin uusia yrityksiä.

Entistä useammanlaisia palveluja on saatavana Heinäveden alueella.

Seuraavassa esitellään muutamia hiljattain aloittaneita yrityksiä.

Sisustusmaalaus Sienna on

kahden naisen yritys

Sisustusmaalaus Siennan Tarjan ja Pian loihtima katseenvangitsija koristemaalaustekniikalla toteutettuna.

- Sisustusmaalaus Sienna tekee kotien ja julkisten tilojen sisustussuunnittelua sekä sisämaalaustöitä. Tavanomaisten maalaus- ja tapetointitöiden lisäksi teemme erikoismaalauksia, kertovat Tarja Happonen ja Pia Issakainen. Tarja on erikoismaalari ja muotoilija, Pia erikoismaalari ja entisöijä.

Heinävedeltä syntyisin olevat naiset tunsivat toisensa entuudestaan ja tiesivät toistensa osaamisalueet, joten yhteisyrityksen pe-

PE-Power kaivaa maata Pasi Puustinen ja Esa Nissinen hankkivat kahdeksan tonnia painavan kumitelakaivinkoneen viime syksynä. Esa on rakennusalan ammattilainen ja huomasi, että tämän tästä rakennusmailla tarvittiin kaivinkonetta ja sitä jouduttiin etsimään. Esa alkoi miettiä, josko hankkisi oman koneen ja houkutteli kaverinsa Pasin mukaan uuteen yritykseen.

Miehet rakentavat salaoja- ja sadevesijärjestelmiä, saneeraavat jätevesijärjestelmiä, kunnostavat pihoja, purkavat ja rakentavat rakennusten pohjia.

- Meille tämä on sivubisnes, koska Esa toimii ammatikseen rakennusalalla ja minä olen aivan eri alalla, Pasi kertoo. Hän on ammatiltaan sairaanhoitaja ja työskentelee yrittäjänä Heinäveden Sairaankuljetus Ky:ssä.

Miehet tekevät töitä yhteisen yrityksensä nimiin silloin kun on aikaa. Kysyntä tulee pitkälti Esan töiden kautta, ja työmaat ovat Heinävedellä ja lähikunnissa.

rustaminen tuntui hyvältä idealta.

Niinpä yritys perustettiin tämän vuoden tammikuussa. Molemmat pitävät ammateissaan siitä, että kätensä jäljen näkee saman tien.

Kun suunnittelee jotain kohdetta, niin sormet oikein syyhyävät päästä toteuttamaan sitä, sanoo Tarja.

Suunnittelukohteina voivat olla yksittäiset huoneet, huonekalujen sijoittelu, koko koti tai vaikkapa yksi seinä, johon haluaisi jonkin katseenvangitsijan.

Siennan nettisivuilla on hyvä kokoelma tehdyistä töistä. Yhdeksi mielenkiintoisimmista töistä Tarja nimeää nelisen metriä korkean ruosteseinämaalauksen. Seinän erikoinen pinta syntyi neljää eri väriä käyttämällä.

- Teemme tarvittavat pohjatyöt, eli poistamme vanhat tapetit, teemme seinien tasoitukset ja saumanauhaukset, minkä jälkeen maalaamme tai tapetoimme.

Voimme tehdä myös koristemaalauksia ja muita erikoismaalaustöitä.

- Erityisosaamistamme ovat mukailu- ja jäljitelmämaalaukset ja koristemaalaukset. Mukailumaalauksia ovat eri puu- ja kivilajien jäljittelyt. Näillä tekniikoilla saamme lastulevynkin näyttämään marmorilta ja männyn mahongilta. Jäljitelmien alustoiksi sopivat kaikki materiaalit, joita voidaan maalata.

Kun naiset suunnittelivat yrityksen perustamista, he selvittivät, minkä verran vastaavanlaisia yrityksiä tai osaajia lähialueilla on.

Sisustussuunnittelijoita löytyy paljonkin lähikaupungeista, mutta sekä suunnittelua ja toteutusta tekeviä yrityksiä on vähemmän. Sisustusmaalaus Sienna kuuluu Tikkurilan suunnittelija- sekä tekijäpankkiin.

SamRock rakentaa Bella Dama taloja ja kesäasuntoja rakentaa kynnet ja Tmi SamRockin takana on Pöl- rei’ttää korvat läkällä syntynyt Sami Pesonen, joka muutti Etelä-Suomesta kotiseudulleen nelisen vuotta sitten.

- Kävin jokaisena viikonloppuna täällä mökillä, joten arvelin, että samahan tuo on muuttaa Heinävedelle kokonaan, Sami kertoo.

Samilla on rakennusalan yritys, ja hän rakentaa pääasiassa pientaloja ja kesämökkejä. Kaikki remontointityöt luonnistuvat laatoituksineen ja keittiöiden uusimisineen.

- Viime vuonna työt ovat olleet pääasiassa uudisrakentamista.

Työmaita on riittänyt hyvin, ja lähes kaikki ovat olleet oman kunnan alueella. Viime talvena kävin muutamia viikkoja Joensuussa ja ensi talvena on luvassa yksi työmaa Ylämyllyllä.

Sami työllistää kaksi kaveriaan läpi vuoden, ja kesällä töitä on lisäksi kesäapulaiselle.

Bella Dama on Katja Venäläisen vuosi sitten perustama yritys, jonka pääala on rakennekynsituotteiden maahantuonti. Hänellä on pienet tukkuliikkeet sekä Helsingissä että Heinävedellä, ja asiakkaita on ympäri Suomen.

Heinävedellä Katja työskentelee Kampaamo Tulitukan tiloissa pääasiassa iltaisin, sillä pieni lapsi määrää äidin työtahdin.

Katja tekee rakennekynsiä, varpaan kynsien keilauksia (koristelua) ja laittaa kestoripsiä.

Lisäksi hän osaa lävistyksien tekemisen taidon ja rei’ittää korvanlehdet – tätäkään palvelua ei tarvitse hakea kaupungista.

Paikallisia tarinoita

Ryöskän luolan tarina Vaaluvirran rannalla Heinävedellä on pieni luolantapainen, jota sanotaan Ryöskän luolaksi tai tuvaksi.

Siihen liittyy tarinoita Ryöskä-nimisestä epämääräisestä olennosta, henkilöhahmosta, joka väkivaltaisella olemuksellaan kiusasi ympäristön asukkaita, ja joka lopulta myös sai väkivaltaisen lopun.

Ryöskän luola ei ole suuren suuri eikä muutenkaan merkittävä. Kallionreunan ja parin irtokiven varassa lepäävän suuren paaden alle on jäänyt nelisen metriä pitkä, pari metriä leveä ja noin puolitoista metriä korkea tila.

Kertomukset ja muistot luolan asukkaasta, rumasta Ryöskästä, ovat hämäriä ja epämääräisiä. Jos tarinoilla siis on jotain todellisuuspohjaa, täytynee taruhahmon olemus sijoittaa ajallisesti ainakin 1700-luvun loppupuolen maastoon.

Tarinain mukaan Ryöskä oli osittain ihmistä ja osittain eläintä muistuttava suuri, ruma ja karvainen otus, jonka toiset olivat nähneet kaviojalkaisenakin. Se koettiin usein pelottavana, jopa kummituksenomaisena. Lähiseutulaisten oli ainakin keväisin, jolloin se saapui luolaansa kesää viettämään, ruokittava sitä, miellyttipä se tai ei. Muuten se otti omin luvin, että pääsi alkuun.

Lähiseudun asukkaat olivat tottuneet siihen, että Ryöskä oli kutsuttava kaikkiin pitoihin syömään ja juomaan muun väen kanssa.

Ryöskä tuli jos tuli ja näyttäytyi, jos sille päälle sattui. Ellei sitä kutsuttu, sai pitojen järjestäjä tuntea sen nahoissaan.

Joskus Ryöskä sotki kylvökset, löi viljapellon lakoon ja hajoitti kuhilaat. Kalamiehille se usein teki kiusaa sotkemalla verkot pahanpäiväisesti.

Ampuminen säikäytti Ilohovissa, Koivumäen kylän vauraimmassa talossa, järjestettiin rukiinleikkuutalkoot. Väkeä kertyi lähiympäristöstä paljon, koska sellainen oli tapa siihen aikaan. Ryöskäkin ilmestyi työmaalle ja teki yksinään muutamia kuhilaita, mutta oli varovainen, koska tiesi itseään vihattavan ja häipyi tulematta illalliselle muiden joukkoon.

Löytyihän se ’’Ryöskäkin’’ kun oikein eläydyttiin tarinaan. Vähän naavapartaa ja muuta rekvisiittaa.

Samaisen Loikansaaren toiselta puolelta korkealta kallion laelta löytyy ns. Ryöskän pöytäkiviä.

Talkooruokana oli lammaskaalin ynnä muun ohessa äskettäin kaadetun karhun lihaa. Osa lihoista oli vastaisia tarpeita varten palvautumassa kuumassa saunassa, ja niistä levisi miellyttävä tuoksu lähiympäristöön. Tämän oli Ryöskä pannut merkille, ja kun talkooväki iloitsi ja tanssi isossa tuvassa syönnin jälkeen, katsoi Ryöskä hetkensä tulleen ja tuli pimeän turvin kähveltämään saunasta karhunpaisteja.

Nopeasti se sieppasi karhun takakoivet kainaloonsa ja yritti niitä kiikuttaen karata matkoihinsa.

Mutta silloinpa alkoi paukkua.

Vannoutuneet vihamiehet olivat varautuneet talkoisiin pyssyjen kanssa, olivat olleet vartiossa saunan lähettyvillä ja antoivat nyt paukkua surkeilematta kohti ryöstäjää. Pimeässä ei osumia tullut, mutta sellainen teho laukauksilla kuitenkin oli, että ryöstäjä hellitti saaliinsa siihen paikkaan.

Kaukanakin varkaissa Ryöskällä oli joskus tapana vierailla lähellä olevan Koivujärven takana pienessä majantapaisessa, ja sitä kohti miehissä heti lähdettiin seuraavana päivänä. Siltä varalta, että peto majassa majailisi, järjestettiin heti väijytys ja yritettiin yllättää mahdollinen majailija. Lähelle päästiinkin, mutta piiritetty huomatessaan joutuneensa ansaan hyökkäsi myrskyn voimalla ulos pesästään ja saman tien metsään.

Karkaajan perään kyllä ammuttiin, mutta kohde oli jo metsän pimennoissa.

Joskus Ryöskä ulotti kesäiset ryöstöretkensä myös Kermajärven ympäristöön, jopa Varistaipaleen ja Petruman kyliin. Varistaipaleen vanhin asukas Paavo Koponen eli Kurikka-Paavo heräsi eräänä aamuvarhaisena koiransa haukuntaan ja ulos mentyään huomasi Ryöskän lähtevän kantamaan har-

tioillaan tarhasta ottamaansa kookasta hiehoa.

Kurikka-Paavo ei viivytellyt, vaan sieppasi seinustalla aina valmiina olevan nivapuisen kurikkansa, juoksi henkensä kaupalla ryöstäjän perään ja luokse päästyään antoi tälle kuuluisasta kurikastaan mitä tässä tilanteessa oli tarpeen. Se tehosikin. Ryöstäjän oli luovutettava saaliinsa ja ajateltava vain henkensä pelastamista.

Karhun kaato Tarujen mukaan ei Ryöskä kuitenkaan voinut loputtomiin välttää ansaitsemaansa kohtaloa. Muutamissa nuorissa syttynyt vihamielisyys oli loppumaton. Ja kun näytti siltä, ettei tavallisilla panoksilla saada Ryöskää hengiltä, valatettiin sitä varten hopeakuulia.

Torvelan Sallilan karjasta raateli ja tappoi karhu parhaan lypsylehmän. Se oli jo tähän saakka harvinainen tapaus näillä main, ja se nostatti kaikki seudun miehet karhun takaa-ajoon. Aluksi se yritettiin ampua raadellun lehmän haaskalta. Kun huomattava osa ruhosta oli vielä syömättä, päätettiin käyttää sitä hyväksi ja järjestää väijytys haaskan ympärille.

Lähettyvillä oli iso käkkyräpetäjä, ja sen latva oli sellainen, että siihen voitiin järjestää tähystyspaikka parille miehelle. Karhun tiedettiin käyvän haaskalla niin kauan kuin siinä riitti syötävää.

Illan hämärtyessä oli kaikki valmiina. Kaksi luotettavinta pyssymiestä kiipesi häthätää kyhättyjen tikkaiden avulla mäntyyn ja asettui lavalle vatsalleen pyssyt haaskan kohtaan suunnattuina.

Peto antoi odottaa itseään tuntikausia. Vasta puoliyön korvissa se hiipi varovasti metsän pimennosta ja lähestyi nuuskien piilotettua haaskaa. Sen luo tultuaan se vielä kerran nuuski ilmaa, kuulosti pitkään ja alkoi sitten repiä peit-

teitä raivokkaasti. Nyt oli puussa vaanivien miesten aika ampua.

Yhteislaukaus kajahti, mutta hämärässä kuulat vai lievästi haavoittivat.

Peto lähti omille teilleen. Etukäteen oli kuitenkin sovittu, että karkulaista seurataan miehissä. Se oli kesäisissä maisemissa raskasta, mutta kesken ei hellitetty. Niinpä karvatassu kaadettiin, ja kun sen arveltiin olevan viimeinen koko seutukunnalla, päätettiin sen kunniaksi pitää juhlalliset peijaiset.

Viimeiset peijaiset Peijaispäivä tuli ja vieraita taloon joka suunnalta. Tuli sukulaisia ja tuttavia ja tuli muitakin uteliaita.

Tuli miehiä Ilohovista, jossa Ryöskä oli ruistalkoon aikana rehvastellut, tuli Kurikka-Paavo Varistaipaleesta ja muitakin, joilla oli paljon hampaankolossa Ryöskän varalle. Tuli pyssymiehiäkin.

Kauniin kesäpäivän iltapuoli juhlittiin ja iloittiin eri muodoin.

Illan hämärryttyä tuli pääaterian aika. Ateria oli katettu ison tuvan seinävierille laitettuihin pitkiin pöytiin, ja astioissa oli lihaa, kalaa, paistia ja keittoa, rieskasta ja piirakasta, tuoreesta leivästä puhumattakaan.

Ryöskää ei nähty koko päivänä.

Mutta kyllä se lähettyvillä pellon aidan takana norkoili. Se tunsi ruoan tuoksun, mutta arkaili tulla mukaan. Vasta kun jo oli melkoisen myterä, ja pitoväki alkoi siirrehtiä juhlapöytään, katsoi Ryöskä hetkensä tulleen. Ja nyt! Kuului kohaus ja pientä kopinaakin. Syntyi hämminkiä peijaisväessä, ja pitkän pöydän päähän, isännän paikalle ilmestyi vieras, iso, ruma ja karvainen otus, se jonka poissaolosta oli puhuttu, istuutui ja aloitti syömisen.

Sekä talonväki että vieraat katsoivat ihmeissään. Kukaan ei mennyt pöytään. Nekin, jotka olivat

ennättäneet siihen istuutua, nousivat pois ja siirtyvät ihmettelijäin joukkoon.

Ja silloin, yhtäkkiä, silloin se tapahtui. Jysähti laukaus, ei kovin äänekäs, mutta laukaus kuitenkin.

Se kuului seinän takaa, mutta vaikutti tuvan sisäpuolella. Ryöskän syönti katkesi. Ruma olio kiljaisi oudosti, kohosi pystyyn, ryntäsi tuulispäänä ovelle ja häipyi hämärään. Ulkoa kuului toinen laukaus, nyt selvemmin kuin äskeinen, ja vielä kolmaskin.

Kun pirtissä olevat selvisivät ensi säikähdyksestä, he ryntäsivät laumana pihalle. Mutta siellä oli toimittu niin nopeasti, että vain muutamat ehtivät nähdä vilauksesta viimeisen näytöksen. Ensimmäisen laukauksen ampui pyssymies hirsiseinään aikaisemmin vintilällä kaivetun reiän kautta, toisen laukauksen pitotalon nuori isäntä porstuansa ovenpielestä ja kolmannen pihamaalla valmiina odotellut lähinaapuri. Jokainen kuula sattui, ja hopeakuulat tekivät tehtävänsä.

Moni tuskin ehti huomata sitäkään, kun neljä miestä tarttui hervottomaan vainajaan sekä lähti kiireesti ja ääneti vetämään sitä pois ihmisten näkyvistä. Tie johti rantaan ja siitä matka jatkui isolla nuottaveneellä kohti selkävettä.

Siellä tehtiin se, mikä aikaisemmin oli vähin puhein sovittu. Palatessa keventynein venein oli mielikin jollakin tavalla kevyempi.

Vuosien raskas paino oli sieltä poissa.

Sovittiin, että tästä tapauksesta ei kerrota koskaan mitään eikä kenellekään. Aavistelkoot muut mitä haluavat. Juttu saa päättyä tähän.

Kirjoittaja: Aaro Liukko kirjassa Perinnetietoa Torvelan koulupiirin alueelta 1986.

Tarina on lyhennetty.

Varistaipaleessa ja Pohjois-Heinävedellä jaksetaan olla aktiivisia

Sauna nousee Varirantaan

Kyläläisten ja kesäasukkaiden toiveissa oli saada Varirantaan saunarakennus ja uimareille lämmittelypaikka. Toimeliaitten ihmisten ansiosta toiveet myös toteutuvat. Jaakko Toivanen muuraa ja Veikko Simelius latoo harkkoja. Suunnitelmia tutkailevat Ulla Simelius (vas.), Aarne Hiltunen ja Riitta Turunen.

Miksi Varistaipaleen ihmiset ovat niin aktiivisia? Isoja tapahtumia, vuotuinen puistokonsertti kanavan äärellä, rakennusprojekteja. Lisäksi monet kyläläiset ovat olleet apuna koko Pohjois-Heinäveden kehittämisessä. Siksikö, että monet aktiiveista ovat joko tulleet muualta tai palanneet kotiseudulleen?

- Laitapa juniori mylly pyörimään, Jaakko Toivanen patistaa Veikko Simeliusta. Veikko on juuri ja juuri saanut lounaan nautittua, ja taas on mentävä. Juniori on Jaakkoa kahdeksan päivää nuorempi…

Betonimylly pyörii puolen minuutin kuluttua, joten eipä seniorillekaan jää aikaa rupatella takkakatoksessa. Saunarakennuksen seinien muuraus on kiivaassa vaiheessa.

Niin. Varistaipalelaiset kyselivät taannoin asukkailtaan ja kesäihmisiltään toiveita kylän kehittämisestä. Ennen sitä Pohjois-Heinävedellä oli tehty laajempi kysely koko alueen kehittämisestä. Kyläkauppa syntyi osin talkoovoimin, koulun rakentamista ajettiin yhteistuumin.

Elävä kyläkauppa toimii nyt kuudetta vuottaan, uusi kyläkoulu eskareineen ja ryhmäperhepäiväkoteineen on käynyt läpi ensimmäisen lukuvuoden. Nuoret lapsiperheet tuntuvat hyrisevän tyyty-

väisyyttään. Pohjois-Heinäveden kylillä ei juuri näe tyhjillään olevia taloja ja uutta rakennetaan.

Mutta nyt Varistaipaleessa keskitytään omaan hankkeeseen.

Kylän väki kesäasukkaineen toivoi Varirantaan saunarakennusta ja uimakoululaisilla suojaisaa lämmittelypaikkaa.

Kirkon katolta Varirantaan - Ryökäleet houkuttelivat tähän hankkeeseen. Tarkoitus oli, että päivät istuskelen vastaavana mestarina, Jaakko Toivanen velmuilee.

Hetken hän istuukin kahden lajin lounasmenyytä sulatellessaan ennen kuin lähtee muuraushommiin.

Jaakolle Heinäveden työmaat ovat tutut: hän oli laittamassa pääkirkon kattoa kuntoon parisen vuotta sitten. Korkeus ei miehen päätä huimannut, näköalat pikemminkin.

Hiljalleen työtahtia hiljentänyt rakennusalan konkari antaa nyt aikaa Varistaipaleen hankkeelle. Savolaiseen tapaan mestari miettii, jotta ”kopostellaan tässä nyt muutamia päiviä”.

Tarkemmin kysyttynä saunan valmistuminen sisältyy satavuotissuunnitelmaan. Sata vuotta lyhentynee yhteen kesään: ensimmäiset löylyt on tarkoitus ottaa tänä suvena.

Hankkeen kustannusarvio on noin 84.000 euroa. Julkista rahaa eli avustusta kyläyhdistys sai noin 58.000 euroa. Loppu katetaan omilla varoilla ja talkootyöllä.

Etteivät työt loppuisi saunarakennuksen valmistumisen jälkeen, seuraavana on vuorossa alueen pihojen laitto ja uimarannan kunnostus. Alustavat suunnitelmat ovat valmiina.

Yksituumaisuus on vahvistunut Monet Varistaipaleet aktiivit ovat todellakin muuttaneet muualta tai tulleet juurilleen. Näin esimerkiksi Veikko Simeliuksen Ulla-vaimo, jonka ukin kauppa aikanaan sijaitsi kanavan kupeella.

Paluumuuttajia suoraan tai yhden tai kahden sukupolven jälkeen on monia.

Mutta onpa joukossa aktiiveja parissakin ikänsä Heinävedellä eläneessä sukupolvessa.

- Sen verran hulluja ollaan, että kun yksi projekti on saatu valmiiksi, niin uutta aloitetaan, Aarne Hiltunen hymyilee. Hän asuu Varirannan naapurissa, oli aikanaan aktiivinen kunnallispolitiikassa ja keskittyy nyt kylän asioihin. Askopoika on ollut korvaamaton apu maansiirtotöissä.

Muut talkoissa olevat ovat nimittäneet Aarnen ”vichyksi”, joka kuplii ideoita kylien kehittämiseksi yksi toisensa jälkeen.

- Kylät ovat oppineet puhaltamaan yhteen hiileen, eripuraisuutta ei juurikaan ole, Aarne toteaa.

Alueen kyläkoulut lakkautettiin, ja viimeinen koulu todettiin käyttökelvottomaksi. Vanhempien ja vaikuttajien voima puri, ja uusi koulu rakennettiin.

- Jatkossa meille varmasti muuttaa enemmän lapsiperheitä. Oppilaita Karvion koulussa on nyt yli 50 ja eskariin on tulossa kymmenkunta lasta. Lisäksi alueelle muuttaa keskimäärin viisi ihmistä per vuosi, Aarne laskee.

- Kun mökki tyhjenee, tilalle tulee aina uusia asukkaita, Veikko lisää myllyn pyörityksen lomasta.

Alenevan asukasluvun kunnassa Varistaipaleen ja Pohjois-Heinäveden kylillä hymyillään.

Kesäbongari

Tuunattaan, vae eikö tuunata Ei ne maisemat vuan ne tarinat. Tiällä meillä hehkutellaan, että Heinäves, kappale kauneinta Suomea ja Heinäves, kuntien kermoo. Tulukee tänne, tiällä on hiljasta ja raahallista. Mutta ku eihän ne mihinkään itekseen riitä. Kauniitten maisemien lisäksi tänne tarvittaan tarinoita ja tarinoitten kertojia. Muutennii myö ollaan ihan liian vuatimattomia pitämään iäntä itestämme.

Kesäbongari käv tuossa männä syksynä ihan ulukomaella. Lähtö män vähän myöhäseks eikä siellä ennee ollu kunnon kessee.

Niinpä kesäbongari osallistukkii siellä muutamalle opastetulle retkelle. Yhellä päevän kestävällä linja-autoreissulla mukana ol ihan suomen kieltä puhuva opas ja sepä ollii vasta opas. Se kaveri oli joku Costas taekka Kostikshan se oetis ristittiin. Tarinoo tul sen suusta koko ajan. Se poeka tek kyllä töetä palakkansa etteen. Ei silläkää silti riittänny esiteltävöö ja näytettävvöö koko päeväksi, mutta tämä Kostipa kertoeli tyhjät aijat tarinoita, mainiolla tyylillä ja sopivasti höystettynä. Sitteeksi totta ja toinen puol tarua.

Sellasia Kostiloita pitäs suaha tännekkii, tiällä olis kyllä ihan mualimanluokan tarinoita kerrottavaksi kun ne vuan oekein tuotasiin esille.

Eikös se yks elokuvan tekijä, se Renni jiännä poikkeen siitä suuresta suomalaesesta sotapiälliköstä kertovasta elokuvasta. Nythän se oes joutavana. Sille pittää vuan kaivella joku tarina. Alotettaan vaekka tuosta Ryöskästä, joka asustel Heinävein luolissa, pelottel naesia ja viskel kivillä kirkkovenneitä. Renni se pistäs sen tarinan elämmään.

Renni voes tuuva tullessaan Hollivoutista vähän rekvisiittoo, muutaman merrosvolaevan ja piäkallolipun. Piäosan, tän Ryöskän näyttelis tietennii Renni ite, sehän alkakaa olla jo valamiiksi melekosen ryöskän näkönen. Ae niin, mutta sillä ei taija olla ennee

rahhoo. No, onhan tiällä kirkkovenneitä omastakkii takkoo. Näille paikallisille kiertelijöille ja kanavasoutelijoille vuan kannuunat venneen keulaan, piäkalloliput venneen perrään ja eikun filimoomaan.

Ne elokuvvaan olleellisesti kuuluvat amatsoonit Rennin oes kyllä pakko tuuva jostain muualta, näet kaopallisseen elokuvvaan välttämäti kuuluvat alastonkohtaukset, morsiamiin tärvelyt ja muut arveluttavat touhut voes olla paekallisille näyttelijöille vähän liian kova pala. Tiällä kun ei ou totuttu mänemään ihan niin pitkälle. Heinäkuussa parraimpana suvena Onnenmuassakkii Kermassa teatterväen miehet kohteloo naesiaan sillae hempeesti, iitraeloo ja pitelöö vuan käestä. Uskokkee poes, tästä Rennin elokuvasta tulis vuostuhannen tappaas.

Tämän rojektin jäläkeen se ryöskäle voes tuunata nämä muuttiin Heinävein kesätapahtumat tälle vuostuhannelle.

Se voes tehä niinku iso Dee aikonnaan, elikkä kierrellä helikopterilla juhannusuattona tään pitäjän kokkojuhlia. Säynämössä Renni laskeutus helikopterilla noen kymmenen metriin, aukasis ovet ja luikauttaus juhannusterveiset suuresta mualimasta.

Lähtiissään kopter sammuttas hyvin syttyneen juhannuskokon. Tästä kiusanteosta innostunneena se koukkois Kaijankosken kokon kautta Kuittuvilta Karvijoon parille tuopille, tanssahtelemaan ja jakelemmaan nimmareita. Nimikirjotuksia jaellessa sille tulis vari ja se lennättäs porukat Varirantaan saunomaan ja kahtelemmaan niitten juhannusjuhlia.

Sieltä puhtaalla nahalla kopterin lavat puitten latvoja hippoen Kermankeitaalle tanssia rytkyttämmään. Loppuillasta Renni halluis vähän tiiviimpöö tunnelmoo ja se hyppeis yhen emännän kanssa lentohärve-

liin ja loikkois Sarvikumpuun kiertämään tanssilavan keskitoloppoo. Seuraavana päevänä se olis jo niin kuitti, ettei jaksas ku Karvioon korjoomaan iäntäsä karaokessa.

Het muanantaiuamuna virkeenä poekana se hipsis Heinävein kirkkoon ja kiäntäs ennen taijenäyttelyn avajaisia kaekki taulut ylösalasin. Se haluas näen jättee oman jäläkesä taiteennii saralle.

Viikolla sitä alakas tympimää, kun ei ou tarpeeks äksöniä. Se pyihkäsis montoemitalolle ja huastas kaikki judoleiriläeset otteluun Heinävein herruuvesta. Huonostihan sille siinä kävis, mutta saeshan se aekaan kunnon nujakan.

Sitten tämä hyväkäs telläätys sieltä mualimalta mukanaan tuomien Harlemin naislaulajain kuoron kanssa torstai-iltana iltatorille ja ravintollaan vetämään kunnon soun meijän epäuskosten silimien eissä.

Tae jos se ennättäs Varistaepaleeseen hämmentämmään heinäkuisen puistokonsertin antia. Kesken kaeken, laulaja Rusasen ollessa just piäsemässä korkeuksiin, yllätysessiintyjä Renni ja se Harlemin naislaulajain kuoro valtois lavan ja vetäsis vaekka kipaleen ’’piäsky ja satakiel laoleli näen ...’’

Siinä puttois muutain kuin piäskinpoijat pesästään kesken konsertin.

Parisuheleirille se yrittäs myös Säynämöön, mutta kun paljastus että se ol sen juhannuskokon sammuttaja, niin ne antas sille porttikiellon koko paekkaan.

No, sentään se kelepois mukkaan tähän kylien välisseen potkupallo-otteluun. Se sais kunnian olla avvauspotkun suorittajana. Se onneton vuan potkasis lehmipoijan suappaillaan pallon pusikkoon ja loppuaeka mänissii sitten sitä palloa ehtiessä.

Tuon Heinävein reittiä kesällä eistaas ajelevan Puijo-laevan Renni tuunois oetis järvirosvolaevaks. Heinäkuun lopulla tiällä

kylläilevän Heinäves-laevan se uuvistas myös ja järjestäs tuohon Kermanrantaan suuren järvitaistelun. Se uittas tänne Röönlannista ison jiäpalan ja törmyyttäs molemmat laevat siihen jiäpallaan. Oopperalaulaja ja sen kaverit ennättäs Kerman Keitaalta tankojen taivuttelun ja muitten konserttien jäläkeen mukkaan loppukohtaakseen ja ne vetäsis laevan kannelta viimesen värssyn just ennen kun laevat vaepus Kermajärven syvimpään kohtaan. Elokuvan nimeks voes tulla jatko-osien varalta ''Titanikkien kahennekstoista viimenen kohtoominen''.

Heinäkuun lopulla ennen ku se pistäs näppisä kirkastusjuhliin, niin se vierailis muutamassa ihan tolokun konsertissa. Mussiikkipäivillä se ihan mykistys ja olis kerrannii tekemättä mittään, mitä nyt huastas kännykkääsä koko aejan. - Minun on ihan pakko ottoo tämä puhelu, se sanos, eikä häppeis yhtään. Varsinaesilla kirkastusjuhlilla se ensiks kaevas kirkonmäjeltä nuo ikiaekaset närreet ylös ja toes tilalle huojuvia palamuja.

Rennin tänne ruahoomat Harlemin naislaulajat venkoilis tummillä iänillään gospelia ja kirkonkellot soettas samparytmiä joka tasatunnilla. Juhlien lopuks se järjestäs valtaisan ilotulituksen, jossa pyrot suihkis taivaalle tulta ja tulikivvee.

Vielä se pörräelis joissain loppukesän tapahtumissa. Pikkuhiljoo se alakas huomata, että oikeet immeiset alakaa kyllästyä sen tuunauksiin. Ne kaipoes jo sitä entistä raohallista meininkiä. Sitten ku se syyskuun alussa vielä änkeetys tuonne Karvioon pappa-tunturien kokkoontumisajjoon, niin kyläläiset maksas niille halavatun mopomiehille, että ne köijöis sen ryöskän jonnekkii josta se ei ennee takasin tulis.

Hyvvee kessee vuan kaekille!

Kesäbongari

Heinäveden Kanavasoutu jälleen heinäkuussa

Ainutlaatuisissa maisemissa Lempeä kesäinen tuulenvire, aurinkoinen sää, vedenliplatus kajakin kylkeä vasten, hurmaavat maisemat. Siinä puitteet viimevuotisessa Kanavasoudussa. Samaa järjestäjät toivovat tällekin vuodelle, ja samaa toivoo Hilkka Östman, viime vuoden ensikertalainen.

Hilkalle melominen oli unelma, joka oli kytenyt mielessä monta vuotta.

- Kun kummipoikani Riti (Risto Kinnunen) ilmoitti, että on järjestämässä soutu- ja melontatapahtumaa, ilmoittauduin heti.

Hilkka ja tyttärensä vuokrasivat välineet Amatsonialta, joka on kajakkimelontaan erikoistunut pohjoissavolainen yritys. Samalla he saivat koulutusta esimerkiksi siitä, kuinka pitää toimia, jos kajakki pyörähtää nurin. Tätä oppia Hilkka suosittelee kaikille ensikertalaisille.

- Ensimmäisenä päivänä meloimme tyttäreni kanssa kajakkikaksikolla, mutta päädyimme siihen, että seuraavana päivänä jatkamme kumpikin omalla yksiköllä. Olimme molemmat ensikertalaisia, eikä maisemien nauttimisesta tahtonut tulla mitään, kun piti seurata, mitä toinen tekee, Hilkka kertoo.

Amatsonia onnistui järjestämään naisille omat kajakit seuraavaksi päiväksi, ja matka jatkui Karviosta eteenpäin.

Naiset meloivat ryhmässä, jota Anne Hyvärinen Amatsonialta veti.

- Mielenkiintoista oli, kun poikkesimme yleiseltä reitiltä. Anne on tehnyt tutkimusta Heinäveden historiallisista paikoista, joten samalla saatoimme käydä katselemassa niitä.

Toinen yöpyminen oli Kermankeitaalla ja retki päättyi Säynämöön. Samalla tavoin soutajat ja melojat liikkuvat tänäkin kesänä.

Turvallisissa käsissä - Kokemus melomisesta oli hieno ja sää oli mahtava, se kruunasi kaiken! Mukana oli kirkkoveneitä, soutuveneitä, kanootteja ja kajakkeja; yhteisöllisyys oli monipuolis-

taa, niin pitää osata meloa joka säässä. Eihän se ole kuin pukeutumiskysymys.

Vaikka yhdelle etapille

Melonnan ensikertalainen Hilkka Östman koki kajakkiyksikön helpommaksi välineeksi uuden harrastuksen aloittamiseen. ta, Hilkka suitsuttaa.

Ensikertalainen kiittää erityisesti opasta ja huoltoa, joka oli toiminut erinomaisesti.

- Koko ajan oli tunne, että olimme turvallisissa käsissä. Retkelle valmistauduttiin hyvin – niin hyvin, ettei käsiinkään tullut rakkoja.

Ainoa asia, mikä Hilkkaa jäi harmittamaan, oli hitaanpien etenijöiden lähtö Valamosta tuntia muita aikaisemmin. Näkemättä jäi

matkalle lähdön siunaus ja Konevitsan mieskuoron esitys.

- Tänä vuonna onneksi lähdemme kaikki yhtä aikaa, ja siunaus on jälleen ohjelmassa, Hilkka on hyvillään.

Heinävedelle Espoosta muuttoa tekevä Hilkka epäilee, että tokkohan toista kertaa olosuhteet voivat olla niin optimaaliset kuin viime vuonna.

- Mutta: jos melomista harras-

Heinäveden II Kanavasoutu järjestetään 15.-17. heinäkuuta.

Reitti kulkee edelleen Valamosta Karvion, kirkonkylän ja Kerman kautta Säynämöön. Matkan varrella ihmetellään seitsemää kanavaa.

- Reitti on ainutlaatuinen. Meillä täällä syntyneille maisemat ovat tuttuja, mutta muualta tulevat ovat olleet haltioissaan, soutu- ja melontaretken järjestelyissä mukana tiiviisti oleva Risto Kinnunen tietää. Retken järjestelyistä vastaa Lions Club Heinävesi.

Uutta tänä vuonna on, että mukaan voi tulla vain yhdeksi päiväksi tai osapäiväksi yhdelle etapille.

Lisäksi Valamosta on tänä vuonna kaksi yhteislähtöä: sekä perjantaina että lauantaina. Ja ainahan tämän retken jälkeen on mahdollisuus jatkaa omatoimista melontaa vaikkapa Kolovedellä.

Amatsonian Anne Hyvärinen pitää luennon reitin varrella olevista historiallisista paikoista perjantai-iltana Karvion Lomakeskuksessa.

Päätoimittaja ja kustannusvastaava: Juha Pelkonen/ Radio ja Kuva Ky Puh. 0400 271 735 radio.kuva@co.inet.fi

Ulkoasu, taitto, ilmoitusvalmistus, tekninen toteutus: Pekka Utriainen Puh. 0400 475 100 pekka.utriainen@pp2.inet.fi

Toimittaja: Anna-Mari Tyyrilä Puh. 050 533 2994 tyyrila@viestilinja.fi

• Kustantaja: Radio ja Kuva Ky • Painosmäärä: 14 000 kpl • Jakelu: Heinävedelle ja lähiympäristöön • Painopaikka: Länsi-Savo lehtipaino, Mikkeli

Hyvää Kesämieltä kaikille!

myös netissä/in internet: www.radiojakuva.fi/sanomat

Tervetuloa kehittyvään Karvioon ja Pohjois-Heinävedelle!

Matkailussa luvassa vilkas kesä?

Etelä-Savon matkailuyrittäjät ennakoivat vilkasta matkailuvuotta.

Tämä käy ilmi Etelä-Savon ELYkeskuksen toukokuussa maakunnan matkailuyrittäjille tekemästä kyselystä. Suurin osa yrittäjistä koki, että suhdanne oman yrityksen kannalta on parempi tai ennallaan verrattuna vuoden takaiseen.

Näkymät seuraaville 12 kuukaudelle olivat edellisvuoden kyselyn tavoin vieläkin myönteisemmät.

Vastaajista jopa 40 prosenttia ennakoi tulevasta vuodesta edellisvuoteen verrattuna parempaa.

Puolet arvioi tulevan vuoden kehityksen pysyvän ennallaan.

Lähivuosien suunnitelmista tiedusteltaessa suurin osa yrittäjistä kertoi aikovansa jatkaa yrityksen matkailutoimintaa lähivuosina suunnilleen nykyisessä laajuudessa. Kehittämissuunnitelmiksi ilmoitettiin yleisimmin yhteistyöverkostojen kehittäminen muiden yritysten kanssa. Tämän kerrottiin tapahtuvan erityisesti yhteismyynnin ja -markkinoinnin avulla.

Kesä

myös netissä/in internet: www.radiojakuva.fi/sanomat

Kesäsanomien tekijätiimi toivottaa kaikille Oikein Hyvää Kesää!