Heinävedellä 30.3.2010
Tehdään porukalla Entäs jos rakennetaan porukalla Pääskyvuoren välittömään läheisyyteen Multniemeen kaavoitetulle loma-asuntoalueelle lomakylä? Alueelle on kaavoitettu nelisenkymmentä loma-asuntoa. Kun oikein haluamme, niin jo me heinäveteläiset saamme rakennettua alueelle heti kaksikymmentäviisi loma-asuntoa joko omaan käyttöön tai vuokrattavaksi. Tämä mahdollistaa loma-asuntomessujen hakemisen Heinävedelle. Ja kun tämä alkusysäys toteutetaan heinäveteläisin voimin, kaikki hankinnat Heinävedeltä suorittaen, niin tämä antaa kaivatun piristysruiskeen heinäveteläiseen yrityselämään ja tuo työtä ja hyvinvointia moneen talouteen. Alue on Heinäveden kunnan omistama ja kaava alueelle on ollut valmiina jo vuodesta 1986. Meillä Heinävedellä on erinomaiset mahdollisuudet niin talvi- kuin kesämat-
kailuun. Lomakylä antaa mahdollisuuden kehittää ohjelmapalveluja, jotka taas tukevat Heinäveden matkailua. Ohjelmapalvelut meiltä puuttuvat tätä nykyä kokonaan. Kermajärvi ja Heinäveden kosket ja kanavat ovat täysin hyödyntämättä matkailullisesti. Moottorikelkkasafarit yhdeltä Suomen parhaista reiteistä puuttuvat kokonaan. Kalastusmatkailua ei ole ollenkaan. Missä vika? Puuttuuko osallistujia vai järjestäjiä? Lomakylän yhteyteen rakennettavassa palvelukeskuksessa olisi tukikohta ohjelmapalvelujen suorittajille ja alueen vuokrauksesta ja talonmiespalveluista huolehtiville yrityksille. Alueelle rakennettavalle veneiden talvisäilytyspaikalle on todellinen tarve. Nämä toiminnot työllistävät jo monta yrittäjää. Nyt hihat heilumaan! Juha Pelkonen päätoimittaja
Leppoisaa ja kiireetöntä matkantekoa Heinäveden reitin kauniissa maisemissa on luvassa ensi kesänä.
Heinäveden Kanavasoutu kutsuu vesille Heinävesi on kuuluisa kauniista vesistöistään. Heinäveden reitti – kappale kauneinta Suomea – on yksi maamme valtakunnallisesti suojelluista kulttuuriympäristöistä. Kapeat mutkaiset vesistöt, saaristoiset järvenselät ja vanhat kanavat tekevät reitistä ainutlaatuisen. Yli satavuotias reitti on vuosien saatossa saanut osakseen laajaa kansallista ja kansainvälistä ihailua. Ensi kesän uutuutena Heinävedellä järjestetään 16.–18.7. Kanavasoutu Valamosta Säynämöön. Tapahtuma on leppoisa ja kiireetön retkisoutu kirkkoveneille, pienveneille, kanooteille ja kajakeille. Tarkoituksena on nauttia kesäisestä luonnosta ja kauniista maisemista ilman ajanottoa ja lähtönumeroita. Tärkeintä on liikkumisen ilo, yhdessä oleminen ja luonnosta nauttiminen. Lisäksi tapahtuman yhteydessä on mahdollista tutustua paikalli-
siin matkailunähtävyyksiin, esimerkiksi maamme ainoaan munkkiluostariin Valamoon ja kanavien historiaan muun muassa Varistaipaleen kanavamuseossa. Reitin varrella olevat matkailuyritykset Valamo, Karvio Camping, Viitalahden leirintäalue, Kermankeidas, Wirran Wietävä ja Säynämön leirikeskus ovat luonnollisesti mukana yhteistyössä tapahtumassa. Lähtöpaikkana toimii Valamon luostarin vierasvenesatama, josta soutajat ja melojat lähetetään matkaan ortodoksisella siunauksella. Kolmipäiväinen soutu etenee tasaisella 5–6 km/h matkavauhdilla pääosin luonnonkaunista Heinäveden reittiä päättyen Säynämöön. Päiväosuudet ovat 17–34 km ja koko reitille kertyy mittaa noin 80 km. Perjantaina soudetaan ja melotaan Valamosta Taivallahden ja Varistaipaleen kanavien kautta Karvioon. Lauantain soutureitti kulkee Karviosta Viitalahden leirintäalueen ja kirkonkylän laivasataman kautta Kermaan. Sunnuntaina jatketaan Kermasta Viho-
Risto Kinnunen
vuonteen, Vääräkosken ja Pilpan kanavien kautta Säynämön leirikeskukseen. Soutuun voi osallistua kolmena tai kahtena päivänä tai vaikka päiväetapille. Joustava osallistuminen mahdollistaa lyhyenkin kokeilun soutamiseen ja melomiseen kanavien välisillä etapeilla. Tapahtuman järjestää Lions Club Heinävesi yhdessä paikallisten tukijoiden ja yhteistyökumppanien kanssa. Leijonien periaatteiden mukaisesti soututapahtumasta mahdollisesti saatavat tuotot käytetään hyväntekeväisyyteen Heinäveden kunnassa erityisalueena lapset ja nuoret. Tervetuloa mukaan, aikaisempi kokemus soudun massatapahtumista ei ole osallistujille välttämätöntä, vaan toivotamme Heinäveden reitin upeille vesille viihtymään kaikki soudusta ja melonnasta kiinnostuneet. Matkaa tehdään leppoisaan tahtiin huoltoveneiden huolehtiessa turvallisuudesta, kannustaa väkeä vesille LC Heinäveden presidentti Risto Kontkanen.
Koulun yrityskasvatukseen liittyen joukko Heinäveden lukion kakkosvuosikurssin opiskelijoita järjestää yrittäjyysmessut huhtikuussa. Viimeksi vastaavanlaiset messut on järjestetty vuonna 2003. (Kuva)
Yrittäjyysmessut monarilla 23.4. Lukiolaisten organisoimat yrittäjyysmessut lähestyvät. Aiemmasta tiedosta poiketen messut ovat yksipäiväiset, ja ne järjestetään perjantaina huhtikuun 23. päivänä monitoimitalolla. Messujen päävastuu on lukion toisen vuosikurssin Haloo! -ryhmällä. Ykkösvuosikurssilaisten vastaava yrittäjyysryhmä, Stop, opettelee messujen rakentamista siinä rinnalla. Messujen väljänä teemana on hyvinvointi. Monarille on tulossa ainakin parikymmentä yritystä, joista valtaosa on paikallisia. Mukaan on pyydetty myös yhdistyksiä ja yhteisöjä esittelemään toimintaansa. Joukkoon mahtuu
edelleen, eli kannattaa ilmoittautua mukaan tekemään omaa toimintaansa tunnetuksi. Paikalle odotellaan myös parfymööri Max Perttulaa, joka viimeksi kävi Heinävedellä joulun alla lanseeraamassa kehittämänsä Heinävesi Spirit 79700 –tuoksun. Lukion yrittäjyyskasvatus on herättänyt kiinnostusta opettajien keskuudessa, ja onkin mahdollista, että muiden kuntien yrittäjyyslukioista tulee väkeä tutustumaan messuihin. Edelleen mukaan on pyydetty muita oppilaitoksia kertomaan erilaisista ammatillisista kouluttautumisvaihtoehdoista. Messut ovat tällä kertaa sekä informatiiviset että kaupalliset, eli
yritykset voivat myös myydä tuotteitaan edellisistä messuista poiketen. Tärkeintä on kuitenkin esitellä sekä oppilaille että kaikille muille heinäveteläisille millaisia yrityksiä ja yhteisöjä kunnan alueella toimii. Taustalla hallinnoinnista ja saatavien varojen hallinnasta huolehtii Osuuskunta Käskassara, jossa on mukana muutama opettaja, paikallinen yrittäjäyhdistys ja yrittäjä Juha Pelkonen. Käskassara maksaa Haloo!-ryhmän jäsenille korvauksen messujen järjestämisestä, eli nuoret ovat osuuskunnalla töissä.
9VOWWO `KUK`K\KSXOX K]SKX^_X^STKZKXUUS TYVVK YX Wc ] O\S^^sSX USVZKSV_UcUcS]O^ RSXXK^ 5O]US^s K]SYSX^S]S WOSVVO ]KK^ ROXUSV UYR^KS]OX ZKXUUSXO_`YTKX ]OUs \KRKXK\`YS]SK O^_TK 6SS^c /^_YRTOVWKKX TK Rc NcXXs K]SKX^_X^OW_U]OWWO Ie_jW 7i_WaWifWbl[bkkcc[ &(&& )&&& Z`W WZW WK¬ZO "¬ TK Uc]c VS]ss =KWKVVK `YS^ `K\K^K KTKX ROXUSV UYR^KS]OOX ^KZKKWS]OOX Teemme sen mahdolliseksi
Kermanrannantie 2 Heinävesi nordea.fi
Nordea Pankki Suomi Oyj
Meiltä saat molemmat.
Trapesan Tummanvihreät kultakuvioiset tapetit, käsintehdyt lyijylasiikkunat, kolmiulotteiselta vaikuttava katto, antiikkikalusteet. Valamon Trapesan keisarikabinetti henkii tsaarinaikaista uusrenessanssia. Keisarikabinetti on noin 20 hengelle tarkoitettu kokoontumistila ravintola Trapesan yhteydessä. Nimensä se on saanut Venäjän keisareiden muotokuvista, jotka on sijoitettu kabinetin seinille. Muotokuvat pelastettiin vanhasta Valamosta sen evakuoinnin yhteydessä talvisodan aikana. Kabinetin uudistaminen päättää rakennusta koskeneen remontin. Värimaailman pääsuunnittelu koko rakennuksessa on saman miehen käsialaa: Pro Finlandia -mitalilla palkitun lavastaja Ralf Forsströmin. - Rohkeita ja onnistuneita valintoja, kiittelee kabinetin lyijylasiikkunat toteuttanut ikonografi Alexander Wikström. Hän on opettanut ikonimaalausta ja lyijylasien tekoa Valamon kansanopistossa vuodesta 1999. Kabinetin lyijylasi-ikkunoiden värien valinta ei ollut yksioikoinen prosessi. Ikkunoiden suunnittelu alkoi jo viime syksynä ja työtä painotti, että kyse on liki ikuisuusratkaisusta. Pohjana oli, että kabinetti sisustettaisiin 1800-luvun lopun uusrenessanssityyliin. - Visualisoin mielessäni, että tummien kalusteiden, katon ja seinien vastapainoksi ikkunoihin olisi saatava vaaleita ja viileitä värejä. Näin siksi, ettei värityksen kokonaislämpöarvo nousisi liian suureksi, Alexander kertoo. Hän kaiveli varastoistaan värimalleja mietinnän pohjaksi ja laati kuudet luonnokset. Työryhmä tykästyi yhteen hänen omista suosikeistaan. Nelijakoisissa ikkunaruuduissa vuorottelevat viileän vaaleanpunainen, vihreä, sininen ja keltainen. - Vaaleanpunainen toimi lähtökohtana muille väreille. Se on teknisesti mielenkiintoinen väri, koska siinä kirkkaan lasin pintaan on sulatettu ohut kerros vaaleanpunaista lasia, joka on värjätty sulattamalla siihen kultaa. Kyseessä on hyvin arvokas lasi. Kaikki ikkunoiden värilasit ovat ranskalaista käsin puhallettua an-
Valamon kansanopiston jalometalli- ja emalointikurssin opiskelijat kävivät välillä seuraamassa, kun Alexander Wikström rakensi keisarikabinetin ikkunoita ja oveen tulevaa lyijylasityötä. tiikkilasia. Yllättävää kyllä, tällaisten lasien toimittajia on Suomessa useampiakin. Kun värit oli valittu ja lasit tilattu, loppu oli tekniikkaa. - Pidän tästä yli 1000 vuotta vanhasta lyijykiskotekniikasta. Se on kunnon käsityötä lasin leikkaamisineen ja kiskojen tinaamisineen, Alexander mainitsee työnsä ääreltä. Kun ikkunat ovat paikoillaan, on mahdollista tarkastella niiden suhdetta valoon. - Takana oleva lasi on karhea, mikä syö vaikutusta. Ne voisi ehkä vaihtaa toisenlaiseen, Alexander miettii.
Aleksanteri II puolestaan lahjoitti kulta- ja hopeaprokadisen jumalanpalveluspuvuston, jota säilytetään niinikään nykyisessä Valamossa. - Ehkä viimeinen suora keisarillinen kontakti vanhaan Valamoon oli Nikolai I:n pojanpoika, joka oli Venäjän armeijan ylipäällikkö, suuriruhtinas Nikolai Nikolajevits. Hänen rippi-isänsä asui Valamossa, ja hänelle Nikolai rakennutti oman skiitan, pienen sivuluostarin. Ortodoksisen kirkon suhde nykyisiin vallanpitäjiin on nimelli-
sempi. Kuitenkin palveluksissa rukoillaan aina esivallalle muun muassa viisautta.
Kirvesmiehen erikoisprojekti Kabinetin muu työstäminen on ollut maanläheisempää. Kirkonkylän kupeessa asuva kirvesmies Antti Juvonen, jolle Valamo on vuosien varrella tarjonnut töitä aiemminkin, on huolehtinut muista muutostöistä sähköistyksiä lukuun ottamatta. - Seinissä oli karkea rappaus, eli
Kullattu kaksoiskotka perimää historiasta Yksi kabinetin erikoisuuksista odottaa vielä tuloaan. Nykyinen valkea ovi muuttuu puusepän tekemäksi tammioveksi, jonka ikkunaan Alexander rakentaa lyijylasityön. - Pysymme edelleen keisarillisessa aiheessa: ikkunaan syntyy tummaa kobolttitaustaa vasten lehtikullalla kullattu kaksoiskotka. - Oven kuvavalinta on jo etukäteen aiheuttanut vähän penseyttä. Valamo on nykyään suomalainen luostari, mutta eihän juuriaan voi kieltää. Vanha Valamo oli täysin venäläinen luostari, vaikka olikin Suomen puolella, Alexander perustelee. Ikonografi tuntee hyvin luostarin historian ja keisarien yhteydet luostariin. - Usein merkittävät henkilöt, kuten hallitsijat, ovat tukeneet luostareita. Vanha Valamo korotettiin 1800-luvun puolivälissä vaatimattomammasta luostarista korkeamman luokan luostariksi, ja se oli Venäjän luostareiden joukossa hyvin arvostettu. - Tiettävästi kuitenkin ainoastaan Aleksanteri I vieraili siellä. Hän lahjoitti luostarin johtajalle timanteista ja smaragdeista rakennetun ristin, jota käytetään täällä suurissa juhlissa.
se piti tasoittaa ja pohjamaalata ennen tapetointia. Tapetti olikin haastava, sillä se on hyvin herkkä pinnaltaan; vihreä väri uhkasi lähteä juoksentelemaan, Antti kertoo. Vanhan rakennuksen katto oli notkollaan, joten se vaati oikomista. Haastavaksi Antti luonnehtii myös katon panelointia. - Piirustukset olivat valmiina, mutta vähän aikaa meni mittaillessa, että mitenkäs tämän tekee, Antia hymyilyttää. Neljään sektoriin jaettu ja keskikohtaan kapeneva panelointi aiheuttaa illuusion, että katto kohoaisi keskeltä korkeammalle. Lisäksi valo taittuu paneeleissa niin, että katto näyttää eri osistaan eriväriseltä riippuen mistä suunnasta katsoo. Kabinetissa vain lattia jäi ennalleen. Suomalaista graniittilattiaa voi luonnehtia ikuiseksi. - Onhan tämä ollut mielenkiintoinen ja erilainen työmaa, Antti tuumii. Tavallisimmin kirvesmiehen tapaa rakentamassa omakotitaloja sekä kesäasuntoja, alusta loppuun saakka.
Esteettisyyttä askeettisuuden rinnalla Alexander luonnehtii lasia eläväksi materiaaliksi, jonka väri ja voimakkuus muuttuvat jatkuvasti valon, vuodenajan ja taustan mukaan.
Antti Juvonen lopetteli keisarikabinetin remonttia naulaamalla laipiolistoja paikoilleen.
Alexanderia siteeraten: joku voi ajatella, että kaikki edellä mainittu on rahan haaskausta. - Ei se sitä ole. Henkisesti kohottavaan ympäristöön kannattaa satsata. Luostarithan ovat aina olleet kulttuurin vaalijoita niin idässä kuin lännessä. Alexander kuvaa luostaria maallisella termillä ”hengellinen huoltoasema”. - Vaikka luostarin peruselämä on askeettista, ei se sulje pois sitä, etteikö ulkoisuus voisi olla esteettisesti miellyttävää ja kohottavaa. Ihminen elää kuitenkin kaikilla aisteillaan; on hyvä antaa kaikille parhaita mahdollisia virikkeitä. Kabinetin viimeisen päälle mietityn ulkoasun mahdollisti yksityinen rahoittaja. Keisarikabinetti ei ole pyhitetty tila, joten se on kaikkien käytössä.
Senjan Tallilla on pian ratsastettu 10 vuotta
Harrastuksesta tuli Kolme alakouluikäistä tyttöä ratsastaa kentällä hämärtyvässä illassa. Sakeahko lumisade ei tunnu haittaavan ratsukkoja. Ympäri vuoden auki olevalla Senjan Tallilla harrastetaan ratsastusta lähes joka päivä. Syksyllä vuonna 2000 Senja ja Matti Eklund olivat kahden vaiheilla, mihin suuntaan lähteä kehittämään maatilaa. - Meillä oli maitotila, mutta EUsäännökset olisivat vaatineet aika paljon muutoksia. Minä ja tyttäremme olimme harrastaneet ratsastusta, ja se kiinnosti edelleen, Senja kertoilee. Samoihin aikoihin Köntänniemen talli Kermassa lopetti, ja kun Matti kävi vieraalla töissä, perhe päätti muuttaa tuotantosuuntaa. Lehmät vaihtuivat hevosiin ja aiempi harrastus työksi. Tienvarteen ilmestyi kyltti: Senjan Talli.
Viisi eläintä ratsastuskäytössä Eklundeilla on yhdeksän omaa hevosta, joista neljä suomenhevosta on tällä hetkellä ratsastuskäytössä ja yksi kantavana. Ratsastaa voi myös ponilla. Koska raviharrastus on perheelle mieluista, talleissa asuu kolme lämminveristä, joista kaksi varsoo tänä vuonna. - Lisäksi meillä on jatkuvasti vieraita hevosia täysihoidossa, tällä hetkellä niitä on kolme. Hankin niille ruoat, hoidan karsinat ja tarhaan, mutta omistajat hoitavat
Kyltit osoittavat kunkin hevosen karsinan. Cindy on yksi lämminverisistä, joka odottaa kolmatta varsaansa. eläinten liikuttamisen. Tallit ovat täynnä, ja Senjan mielestä nykyinen määrä riittää. Tekemistä on yhdelle naiselle ihan tarpeeksi. Puoliso toki auttaa ja samoin tyttäret ollessaan kotona. - Vieraalle työntekijälle olisi kausiluontoisesti tarvetta, mutta tämänkokoisella tallilla vierasta ei kannata pitää. Toisaalta alan koulunkäyneitä ratsastuksen opettajia on vähän tarjolla, koska vakituista työpaikkaa ei ole mahdollista tarjota. Aiempina kesinä tilalla on järjestetty ratsastusleirejä, joille Senja palkkasi ulkopuolisen pitämään
Lempeä suomenhevonen Mertsi kuten muutkin suomenhevoset ovat olleet Senjan Tallilla sen perustamisesta asti. Senja on ollut hevosten kanssa tekemisissä pikkutytöstä asti.
tunnit. Hän itse huolehti tuolloin leiriläisten majoituksesta ja muonituksesta. Viime kesänä Senja luopui leirien pitämisestä, eikä niitä ole ohjelmassa tulevanakaan kesänä. - Kursseja sen sijaan järjestän mielelläni, koska voin pitää niitä itse. Yleensä kurssit ovat olleet kolmen päivän pituisia. Kursseilla voi painottaa esimerkiksi koulu- tai esteratsastusta. Pienimpien hevostyttöjen keskuudessa hoitokurssit ovat olleet suosittuja. Niillä totutellaan eläimiin ja opetellaan ratsastuksen alkeita tunnin verran päivässä. Senja on oppinut hevosten kouluttamisen työtä tekemällä. - Aiemmin ratsastin itsekin enemmän ja kävin joitakin kertoja valmennuksessa, mutta myöhemmin kumpaankaan ei ole riittänyt aikaa, vaikka mieli olisi tehnyt kouluttautua. Koska Senjan Talli ei ole Suomen Ratsastusliiton jäsentalli, tuntien pitäjiltä ei vaadita alan tutkintoa.
Tunteja viitenä päivänä viikossa Senja pitää ratsastustunteja läpi vuoden. Tilalla ratsastetaan keskimäärin viitenä päivänä viikossa. Peruskaudella vain keskiviikkoisin
Vain kova pakkanen estää pitämästä ratsastustunteja, ei esimerkiksi lumipyry. Tässä ratsastustunnilla Laura (edessä) ja Vinse sekä Ellinoora Jasmiinan selässä. ja lauantaisin ei ole tunteja. - Tiistaisin meillä käy tyttöjä hoitamassa hevosia. He harjaavat hevoset ja satuloivat ne tunteja varten valmiiksi. Itse he ratsastavat sitten toisena päivänä, Senja kertoo. Ratsastustallin elämä on kuitenkin kausiluontoista. Kesällä lomalaiset hakevat tekemistä, ja syksyllä talleille ilmaantuu uudesta harrastuksesta kiinnostuneita. Talvikausi on hiljaisin. Lisäksi tänä talvena monet tunnit oli peruttava kovan pakkasen takia.
Koulua aloittelevat nuorimpia Senjan Tallin asiakkaat tulevat
kesälomakautta lukuun ottamatta Heinävedeltä. Suurin osa ratsastuksenharrastajista asuu kirkonkylässä, josta tallille on matkaa vain kuutisen kilometriä. - Nuorimmat ovat 7-8-vuotiaita, mutta keski-ikäisiäkin käy. Poikia hevosen selässä näkee harvoin, Senja mainitsee. Ratsastusharrastuksen aloittamiseen ei ole alaikärajaa, mutta alle kouluikäisten voi olla hankalaa opetella toimimista hevosen kanssa. - Ainakin pitäisi jo ymmärtää oikean ja vasemman ero, Senja täsmentää. Joskus tallilla on käynyt ratsastajia myös Leväniemen toimintakeskuksesta. Heillä pitää olla muka-
naan avustaja, joka auttaa hevosen selkään asettautumisessa ja taluttaa hevosta ratsastuksen aikana. - Varsinaisia terapiahevosia meillä ei ole, mutta ratsastaminen tekee joka tapauksessa hyvää mielelle ja tasapainolle. Varusteiden puute ei ole este, jos ratsastamista haluaa ensiksi vain kokeilla. Jokaiselta löytyy kotoa kannalliset kengät ja joustavat housut, ja tallilta voi vuokrata kypärän ja turvaliivin.
Rämpimistä, mutta mieluisaa Hevostilaa on rakennettu vaiheittain 10 vuoden aikana. Senja on hyvillään, että puitteet ovat nyt kunnossa. Viimeisimpänä valmistuivat uudet oppilas- ja satulahuoneet. - Koska tallit rakennettiin vanhaan navettaan, niin ainahan korjaamista on. Tallit mitoitettiin valmiiksi EUsäädösten mukaiseksi, vaikka pakollisia muutokset ovat vasta vuonna 2014. Esimerkiksi karsinoiden koko määräytyy kunkin hevosen säkäkorkeuden mukaan ja käytävillä sekä oviaukoilla on omat mittavaatimuksensa. - Tallit tarkastetaan kerran vuodessa. Minusta se on hyvä asia, kos-
ka on niitäkin yrittäjiä, jotka pitävät eläimiä huonoissa tiloissa, Senja miettii. Vaikka oleelliset investoinnit on tehty, tallitoiminnasta saatava tulo ei tahdo pysähtyä kohdalle. - Apulantojen ja kuivikkeiden hinnat ovat kohonneet, ja heinien paalaamisesta maksamme vieraalle. Ratsastustuntien hintoja ei kuitenkaan voi nostaa samassa suhteessa. - Kun Matti oli vieraan palveluksessa, tätä saattoi harrastaa. Nyt tätä työtä voisi kuvailla rämpimiseksi, Senja huokaa. Toki yrittäjällä on käynyt mielessä, mitä muuta nykyisen työn ohella voisi tehdä elantonsa eteen, mutta yhtälö on vaikea. - Yksin ei ehdi tehdä muuta ja kuten todettua, vierasta ei kannata palkata. Elämysretkille voisi olla kysyntää, mutta niidenkään järjestäminen ei onnistu yksin. Senja myöntää, että hevostalliyrittäminen on raskasta. Mutta päivittäistä urakkaa keventää, että hän yksinkertaisesti tykkää tehdä työtään.
16-18.7.2010
Vapaa-aikoinaan Kaisa liikkuu paljon, mutta jatkaa myös kuvien tekemistä. Opiskelurahaa hän hankkii piirtämällä esimerkiksi muotokuvia. Savuton Sohva Sakille - Sakkilogollaan Kaisa sijoittui kaikille avoimessa logonsuunnittelukilpailussa toiseksi. Siisti Kuopio -logon kehittelyä Kaisa jatkaa vielä opettajansa kanssa.
Piirtämisestä Toisen vuoden medianomiopiskelija Kaisa Kokolla ei ole kynnystä osallistua piirustus- ja suunnittelukilpailuihin. Silloin, kun menestystä tulee, poikii se yleensä vähän opiskelurahaa ja kannustaa alalla eteenpäin. Kaisan opiskelukaupunki järjesti viime vuonna Siisti Kuopio -kampanjaan liittyvän logokilpailun. Kaisa sai idean, osallistui ja voitti. - Idea tuli harjoitustyöstä, joka oli mainos kaupungille. Värimaailma löytyi luonnosta, ja nuoli kuvaa kierrättämistä. Logo saattaa kylläkin vielä muuttua, sillä kehitän sitä opettajani kanssa, Kaisa kertoo. Nelisen vuotta sitten Kaisa suunnitteli etiketin Felix-ket-
supille ja oli yksi kolmesta palkitusta. Muutaman vuoden takaa on myös palkinto maatalousnäyttelyn postikorttikilpailusta. - Kilpailutöitä on sisällä nytkin, Kaisa vihjaisee tuloksia odotellen. Kilpailukutsut löytyvät yleensä joko Internetin tai koulun kautta. Joskus idea välähtää silmien edessä oitis, joskus se vaatii hauduttelua ja luonnoksia luonnosten perään.
Medianomin on erotuttava Piirtämisen lahja johti myös hakemaan Pohjois-Savon ammattikorkeakouluun medianomiopiskelijaksi. Kaisa oli yksi 22:sta, jotka pääsivät sisään noin 450 hakijan joukosta kolmipäiväisten pääsykokeiden ja ennakkotehtävien perusteella. Alan valinta ei kuitenkaan ollut yksiselitteinen, sillä myös liikunta ja hoitoala kiinnostivat. Lukion opinto-ohjaaja saa Kaisalta kiitosta kiinnostavien vaihtoehtojen kartoittamisesta. - Ensimmäinen vuosi oli yleistä opiskelua, ja harkitsin jo hakemista muualle, sillä mitään uutta ei
tuntunut tulevan vastaan. Mutta tämä toinen vuosi on ollut paljon mielenkiintoisempi, kun pääsimme opiskelemaan ammattiaineita. Opinnot ovat sisältäneet muun muassa yritysgrafiikkaa, julkaisusuunnittelua, taittoa ja painotuotteiden laatimista. - Aiemmin en ollut kovin innokas istumaan tietokoneen äärellä, mutta nyt päätteellä saattaa vierähtää koko päivä. Erityisesti haluan oppia käyttämään alalla tarvittavia ohjelmia kunnolla. Neljän vuoden opinnot ovat siis pian puolivälissä. Ensi syksyksi Kaisa haluaisi lähteä vaihtoon Barcelonaan, ennen kuin edessä ovat työharjoittelu ja lopputyön tekeminen. Työmahdollisuudet ovat vielä hämärän peitossa, mutta Kaisa ajattelee tekevänsä töitä esimerkiksi mainostoimistossa tai kuvittajana. - Medianomeista on ylitarjontaa, joten sinun täytyy osata asiasi ja erottua joukosta. Ehkä etsin aluksi töitä Kuopiosta, sillä olen viihtynyt täällä hyvin. Etelä-Suomessa tosin olisi enemmän tämä alan töitä tarjolla.
Idea lomakylästä Pääskyvuorelle on herätetty uudestaan henkiin Kunnalla on Pääskyvuoren kupeessa noin 20 hehtaarin maa-alue, joka kaavoitettiin 1980-luvulla loma-asuntoalueeksi. Kaava on edelleen voimassa. Nyt on herännyt idea alueen toteuttamisesta, ja kunnasta on alustavasti näytetty vihreää valoa. Asian nosti esille Juha Pelkonen, joka joulun aikoihin Lapissa hiihdellessään alkoi miettiä, miksi Heinävedelle ei voisi rakentaa tiivistä loma-asuntoaluetta Pääskyvuoren maisemiin. Varsinkin talvimatkailun elementit olisivat entuudestaan valmiina: laskettelurinne sekä oivat hiihto- ja moottorikelkkareitit. - Tammikuussa asiasta keskusteltiin yrittäjäyhdistyksen hallituksessa ja innostusta oli havaittavissa. Otin yhteyttä kunnanjohtaja Riitta A. Tilukseen, joka oli mukana seuraavan hallituksen kokouksessa, Juha kertoo. Maaliskuun kokouksessa yrittäjät päättivät lähteä ajamaan asiaa.
Monien mahdollisuuksien alue Pääskyvuorella on voimassa oleva ranta-asemakaava, jossa noin 20 hehtaarin alueelle on merkitty runsaat 40 rakennuspaikkaa kuuteen kortteliin. Tonteilla on rakennusoikeutta noin 125 neliön verran. Alueen rakentaminen vaatisi tarkennetun asemapiirroksen sekä kunnallistekniikan vetämisen alueelle. Ajatuksena on ollut, että kunta rakentaisi infran, jonka kustannukset sidottaisiin tonttien hintoihin. - Mökit voisivat olla hyvinkin erilaisia. Osa voisi olla yksinomaan vuokramökkejä, osa lomaosakkeita, osa yksityisomistuksessa ja omassa käytössä tai osin vuokralla olevia loma-asuntoja, Juha miettii. Kaikki vaihtoehdot ja uudet ideat ovat tässä vaiheessa mahdollisia. - Alue tarvitsisi totta kai huoltoyhtiön, joka huolehtisi alueen kunnossapidosta, markkinoinnista ja mökkien vuokrauksesta. Yksityiset voisivat halutessaan ostaa yhtiöltä palveluja. Kaavaan on merkitty yhteisten palvelujen alue, eli siihen voisi rakentaa huoltorakennuksen, josta käsin toimisivat myös alueen ohjelmapalvelut. Kaava-alueen rantaan pääsee veneillä, mutta satamapalvelut olisi rakennettava. - Heinävedellä on puutetta veneiden talvisäilytyspaikoista, sellainenkin alueella voisi olla. Täällä on myös kaivattu majoitusta retkeilijöille, uskon, että alueella olisi tilaa siihenkin, Juha näkee. Yrittäjien kaavailuja tukee kunnanhallituksen viime keväänä hy-
väksymä kirkonkylän ja ympäristön ilmeen vetovoimaisuuden parantamissuunnitelma. Matkailun kehittämiseen painottuvassa suunnitelmassa Pääskyvuoresta mainitaan, että se on kunnan talvimatkailun kehittämiskohde, ja kaavoitetulla alueella toimii lomakylä. Näkymät on ulotettu vuoteen 2020.
Loma-asuntomessut? Alueen rakentumista saattaisi vauhdittaa, jos Heinävesi saisi Pääskyvuorelle loma-asuntomessut. Kunnanjohtaja ja Juha ovat olleet yhteydessä Suomen Asuntomessujen toimitusjohtaja Pasi Heiskaseen, joka kiinnostui ajatuksesta.
Loma-asuntomessuja on järjestetty lähes vuosittain. Seuraavat messut ovat Mäntyharjussa ensi vuonna. Loma-asuntomessujen kävijämäärä on vaihdellut noin 40 000:sta runsaaseen 65 000:een. Kunnanhallitus käsitteli asiaa maaliskuun 22. päivän kokouksessaan. Kunnanhallitus päätti kutsua Pasi Heiskasen tutustumaan
Pääskyvuoren alueeseen ja keskustelemaan toteuttamismahdollisuudesta. Toteutuessaan loma-asuntoalueen rakentaminen toisi Heinävedelle pitkäksi aikaa töitä ja toimeentuloa monille rakennusalan yrittäjälle. Samalla sen on katsottu lisäävän kunnan vetovoimaisuutta ja matkailijavirtoja.
Maiju Koponen valmistuu luokan- ja musiikinopettajaksi sekä kirkkomuusikoksi
Ei elämää ilman musiikkia viulunsoittoa, he minulle saksaa.
Musiikki on vienyt Maiju Koposen mennessään. Se on läsnä jokapäiväisessä elämässä ja parasta, mitä Maiju tietää. - Musiikki on aina kuulunut vahvasti elämään, niin eihän sitä osannut lukion jälkeen hakupapereita postitellessa muuta ratkaisua tehdä kuin hakea musiikkialalle. Maiju opiskelee kolmatta vuotta Jyväskylän yliopiston Musiikin laitoksella musiikkikasvatusta ja opettajankoulutuslaitoksella luokanopettajaksi. Lisäksi hän opiskelee myös Kuopiossa SibeliusAkatemiassa kirkkomusiikkia, yhtenä opettajanaan mm. toinen heinäveteläinen, urkutaiteilija Jaana Ikonen. Aiemmat musiikkiopinnot ovat tuottaneet taskuun jo muusikon tutkinnon pianosta ja viulusta Joensuun Konservatoriolta. Opinnoillaan Maiju koettaa varmistaa, että tulevaisuudessa riittää töitä. Pelkkä musiikkiala on riskialtista, mutta kouluissa opetettavia lapsia riittää aina, eikä urkupenkeille ole nykyisin tungosta. - Opiskeluista olen tykännyt vallan paljon käytännönläheisyyden vuoksi. Lisäksi porukka on samanhenkistä, joten laulu raikaa käytävillä ja soitto soi, Maiju iloitsee.
Esiintymisistä uutta virtaa
Laskettelu ja liikunta toimii vastapainona musiikille. Kuvassa Maiju laskettelee Alpeilla Innsbruckissa. Maiju Wienissä: "Saisinko jotain neuvoja, herra Beethoven?".
Aktiivista aikaa Wienissä Parhaillaan Maiju on vaihdossa Itävallassa, Wienin opettajakorkeakoulussa. Osana opintojaan hän tekee siellä opetusharjoittelua paikallisessa koulussa. - Oppilaat ovat 10-14-vuotiaita, ja heidän joukossaan on paljon maahanmuuttajia ja erityisoppi-
laita. Heille musiikin tunnit ovat parhaimpia tunteja viikossa; musiikki toimii ikään kuin terapeuttisena välineenä, kun mikään muu koulussa ei enää maita. Maiju onkin kokenut harjoittelunsa paitsi raskaana ja haasteellisena, myös silmiä avartavana ja
palkitsevana. Musisointi ei ole unohtunut Wienissäkään, sillä Maiju pääsi koesoittojen kautta soittamaan sinfoniaorkesteriin. - Lisäksi minulla on täällä muutama viuluoppilas. Opetus toimii vaihtoperiaatteella: minä opetan
- Olen erittäin kiitollinen kaikista soittomahdollisuuksista, joita Heinävedellä on vuosien varrella tarjoutunut. Kotikunnan esiintymisissä on aina oma tunnearvonsa. Erityisellä lämmöllä Maiju muistaa Varistaipaleen puistokonsertteja, joissa soittamisesta hän haaveili jo pikkutyttönä. Viisi vuotta sitten haave toteutui ensimmäisen kerran ja viime kesänä hän nousi lavalle yhdessä konsertin isän, sellotaiteilija Seppo Laamasen kanssa. - Niin kotipaikkakunnan kuin muidenkin esiintymistilaisuuksien kautta olen saanut paljon arvokkaita kokemuksia ja oppia ammattilaisilta. Näiden kokemusten ja tunnelmien avulla jaksaa yhä uudestaan raahautua nuottipinon kanssa harjoittelemaan, vaikka kuinka väsyttäisi. Maiju iloitsee, että voi jo nyt sijaistaa kanttoreita, ja opiskelijallehan viikonlopputyöt sopivat. Kotiseurakunnan lisäksi urkupenkit ovat tulleet tutuiksi muun muassa Varkaudessa ja Jyväskylässä. Maiju ei voisi kuvitella elämäänsä ilman musiikkia. - Se on parasta mitä tiedän ja vahvasti läsnä jokapäiväisessä elämässä. Toisaalta, jotta siitä voi nauttia, tarvitaan myös muuta tekemistä ja hiljaisuutta.
Simo Kinnuselle armeijan käynti oli itsestäänselvyys
Intti ennen inssiopintoja vaikuttavat siihen, kuka vaikuttaa nohevalta ja kuka ei. Välillä olen miettinyt, että miltähän sitä itse näytti tuossa vaiheessa… Suurin osa koulutettavista tekee asiat niin kuin käsketään. Mutta on Simolle tullut vastaan heitäkin, joita ei oikein miellytä, kun samanikäinen kaveri käskyttää.
Viitalahdesta kotoisin oleva Simo Kinnunen on hyvillään, että pääsi armeijaan heti lukion jälkeen. Eikä armeijan jälkeenkään tule pitkää taukoa, sillä opiskelupaikka odottaa Jyväskylässä.
Kamiinan lämpö arvossaan
Haastatteluhetkellä Simolla oli armeijasta jäljellä 111 päivää. Kun päivät ovat kesällä täynnä, takana on 12 kuukauden koulutusrupeama. - Hyvin on sujunut, ei ole ollut ongelmia. Eikä haittaa, että olen intissä täydet 12 kuukautta – ehkä pelkän kuuden kuukauden jälkeen kaikki asiat eivät olisi olleet hanskassa. Aliupseerikoulu on hiljattain päättynyt, ja Simon takkiin on kiinnitetty alikersantin natsat. Johtajakoulutus on käyty, ja sotilasvalan jälkeen jääkäreiksi ylenneiden alokkaiden kouluttaminen jatkuu. - Kouluttaminen on ollut mukavaa ja opettavaista. Siinä on huomannut, että miten pienet asiat
Simon aselaji on panssarintorjunta. - Sen puolen koulutusta on ollut niin paljon, että asiat osaa varmasti unissaankin. Mutta AuK:ssa oli yllättävän vähän kouluttamisharjoituksia, minusta siinä olisi kehittämisen paikka. Hyvänä Simo on kokenut, että johtajana on saanut ideoitaan tuotua esille, ja niitä on ollut lupa kokeillakin. Alokkaille esimerkiksi opetettiin raskaan singon käyttöön liittyvät tulikomennot kirjoittamalla ne lappusille, joita liimattiin sitten pitkin wc:iden seiniä. Mieleen olivat kuulemma jääneet. Ensimmäiseen puoleen vuoteen mahtui neljä taistelu- ja kolme ampumaleiriä, joiden pituudet vaihtelivat kolmesta kuuteen päivään.
- Yhdellä taisteluleirillä oli pakkasta -20 asteesta 30:een, eikä siellä voinut olla koko aikaa täydessä vaatetuksessa, kun ei tiennyt, mitä tulee vastaan. Voit vaikka joutua yöllä juoksemaan kolme kilometriä eli ensin tulee hiki ja sitten vilu.
Sillä leirillä oppi arvostamaan kamiinan lämpöä. Armeijan vaatetusta Simo kiittelee sukkia ja hanskoja lukuun ottamatta. Kotoa tuodut villasukat olivat tänä talvena olleet todella tarpeen.
Simo Kinnunen uskoo, että armeijassa saadusta johtajakoulutuksesta on hyötyä myöhemmin elämässä.
Kunto heikentynyt? Kontioranta osoittautui hyväksi armeijankäyntipaikaksi jo sen takia, että Simo pelaa jalkapalloa Joensuun Jipon kakkosjoukkueessa. Kaikissa harjoituksissa ei ole ollut mahdollista käydä, mutta iltaharjoituksissa kuitenkin sekä tärkeimmissä peleissä. - Tuntuu vain, että kunto on heikentynyt intin aikana, Simo arvelee. Huolimatta siitä, että vapaiden aikana hän suuntaa sotilaskodin sijaan uimaan, punttisalille tai sählyä pelaamaan. - Kontiorannassa on onneksi hyvät mahdollisuudet harrastaa kaikenlaista. Viikonloppuvapaita heltiää koulutuksen tässä vaiheessa jo paremmin. Käytännössä yksi viidestä viikonlopusta on kiinni. - Peruskoulutuskaudella ensimmäisestä kahdeksasta viikonlopusta viisi oli kiinni, oli vähän huonoa tuuria. Jos kolmekin viikkoa on kasarmilla yhteen putkeen, niin alkaa sapettaa. Kun armeija päättyy, Simo ehtii viettää tutuissa maisemissa muutaman kuukauden ennen muuttoa Jyväskylään. Hän lähtee opiskelemaan rakennustekniikkaa ammattikorkeakouluun.
30.3.2010 Päätoimittaja ja kustannusvastaava: Juha Pelkonen/ Radio ja Kuva Ky Puh. 0400 271 735 radio.kuva@co.inet.fi Ulkoasu, taitto, ilmoitusvalmistus, tekninen toteutus: Pekka Utriainen Puh. 0400 475 100 pekka.utriainen@pp2.inet.fi Toimittaja: Anna-Mari Tyyrilä Puh. 050 533 2994, tyyrila@viestilinja.fi • Kustantaja: Radio ja Kuva Ky • Painosmäärä: 5 600 kpl • Ilmoitushinta: 1,10 €/pmm + alv. 22%, sisältää värit • Jakelu: Heinävedelle ja lähiympäristöön • Painopaikka: Lehtisepät Oy, Pieksämäki
Sota-ajan tietoja haetaan edelleen Heinäveden sotaveteraanimatrikkelin työstäminen jatkuu. Tietojen kerääjät ovat kulkeneet kylillä pitkin talvea jututtamassa veteraanien omaisia ja vanhempia kyläläisiä, jotka muistavat mistä taloista sotiin on lähdetty. Kun Heinävedelle tullaan kevät- ja kesäreissuille synnyinmaisemiin, kannattaisi katsoa vanhoja valokuva-albumeita, löytyisikö niistä sota-ajan kuvia. Matrikkeliin kaivataan erityisesti veteraanien ja lottien henkilökuvia. Edelleen kirjaa varten etsitään rintamalta lähetettyjä kirjeitä ja kortteja sekä siellä kirjoitettuja päiväkirjoja ja piirrettyjä kuvia. Materiaalia on tarkoitus käyttää kirjaan tulevissa artikkeleissa. Jos tiedätte, että suvussanne on ollut sodan käyneitä, eikä teihin ole vielä otettu yhteyttä, paikallisen tietojen kerääjän yhteystiedot löytyvät esimerkiksi Martti Törhöseltä, puh. 0400 462 437.