Heinäveden Kesäsanomat 2013 by juha pelkonen

s a n o m a t

IK - Itella Kotisuora

2013

Heinäveden

• kulttuuria • konsertteja • kanavasoutua • kalastusta • kirkastusjuhlia • kalliomaalauksia • kesätoreja • kaupankäyntiä • kavereita ...

– sitä Heinäveden kesä on

2 Heinävedellä 18.6.2013

sanomat

Parempia aikoja odotellessa Tänä kesänä odotetaan huomattavasti parempaa hunajasatoa kuin viime kesänä. Viime kesä oli sateinen eivätkä mehiläiset päässeet lentämään. Kevät on ollut lämmin ja mehiläisillä hyvä lentosää. Aikainen kevät ja nopeasti tullut kesä ei kuitenkaan ole hyvän hunajasadon tae, sillä mehiläispesiin ei ole ehtinyt syntyä meden ja siitepölyn kerääjiä. Yleensä pesät ovat parhaassa keruukunnossa juhannuksen jälkeen, jolloin vattu ja horsma ovat kukassa. Nyt näyttää siltä, että nämä kasvit kukkivat jo ennen juhannusta. Saa nähdä! Parempaa satoa kuin viime kesänä toivovat myös paikkakunnan kauppiaat ja muut yrittäjät. Kun yhden suuren vetonaulan, Kerman Saven, toiminta on hiipunut, tarvitaan välttämättä jotakin muuta tilalle. Heinäveden Musiikkipäivät, Karvion teatteri ja Kanavasoutu ovat hyvää vauhtia kasvamassa merkittäviksi tapahtumiksi. Näiden oheen meidän tulee miettiä oheistapahtumia, jotta matkailijat saadaan viihtymään paikkakunnalla pidempään. Heinäveden ja varsinkin ainutlaatuisen kanavamiljöön, joita on kaikkiaan kuusi kappaletta, markkinoiminen eksoottisena juhlien ja tapahtumien pitopaikkana saattaisi tuoda matkailijoita aina kaukomaita myöten! Suurtenkin tapahtumien järjestäminen onnistuu heinäveteläisin voimin kun vain heitetään tittelit nurkkaan ja

jokainen panee parastaan! Kukapa ryhtyy koordinoimaan ja viemään asiaa eteenpäin? Nyt pitää Heinäveden kehityksen suunta kääntää rivakasti ylöspäin! Pois mielestä ajatus, että ”Mittee se tointaa rehkiä turhan tautta’’ tai ’’hullu työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä”. Nyt jos koskaan on Heinävettä kehitettävä, sillä liitytään sitten minne päin tahansa, niin aktiivinen paikkakunta kehittyy ja voimistuu aina lisää suuressakin porukassa ja saa huomiota osakseen. Kerätään metsistä marjat ja sienet talteen, kasvatetaan valkosipulia ja yrttejä, harjoitetaan mehiläistarhausta, jonka tuotteina saadaan pölyttäjiä luontoon sekä hunajaa, propolista ja siitepölyä. Jatkojalostetaan nämä heinäveteläisiksi huipputuotteiksi, joiden maine kiirii matkojen taa! Tämä on tällaista pienen ihmisen yksityisajattelua, mutta pienestä on lähettävä liikkeelle. Harvoin on niin pientä ihmistä ettei ovea aukaistaisi aivan ylös asti eikä niin suurta, että yltäisi solmia kengännauhat kumartumatta! Näillä mietteillä on kevyt lähteä kohti kesää, toivotan kaikille paikkakunnalla olijoille, tänne tulijoille ja täällä kävijöille lauhoja tuulia ja sinisiä ajatuksia! Juha Pelkonen

Heinäveden

sanomat 18.6.2013

Päätoimittaja ja kustannusvastaava: Juha Pelkonen/ Radio ja Kuva Ky Puh. 0400 271 735 radio.kuva@co.inet.fi

Ulkoasu, taitto, ilmoitusvalmistus, tekninen toteutus: Pekka Utriainen Puh. 0400 713 754 pekka.utriainenpp2.inet.fi Toimittaja: Anna-Mari Tyyrilä Puh. 050 533 2994 tyyrila@viestilinja.fi Kustantaja: Radio ja Kuva Ky Painosmäärä: 12 000 kpl Ilmoitushinta: 1,21 e/pmm +alv. 24%, sis. värit Jakelu: Heinävedelle ja lähiympäristöön Painopaikka: Lehtisepät Oy, Jyväskylän paino Kesäsanomat näköislehtenä netissä aivan ilmaiseksi osoitteessa: www.radiojakuva.fi/sanomat In Internet: www.radiojakuva.fi/sanomat

Hyvää Kesää kaikille!

Tehdään kesällä jotain toisin! Yhteen ainoaan uutislähetykseen mahtuu paljon: maailmanpolitiikkaa, tietovuotoja, eurokriisiä ja yt-neuvotteluja. Elämme hyvin monella tavalla epävarmuuden aikoja, jotka heijastuvat myös yksityisen ihmisen elämään. Toisaalta elämme myös aikaa, jota syystäkin sanotaan kiireiseksi. Työ vaatii yhä enemmän ja yhä nopeammin. Vapaa-aika täyttyy erilaisista harrasteista ja aktiviteeteista. Elämä muuttuu suorittamiseksi, jossa vielä lisäksi olemme jatkuvassa sähköisen vuorovaikutuksen virrassa. Onneksi on kesä ja kesäloma, vai onko se onneksi. Osaammeko enää muuttaa elämänrytmiä lomallakaan? Vanha viisaus sanoo, että jokaisen, joka haluaa puhua, on ensin opittava kuuntele-

maan. Tämän todeksi elämiseen kesä ja loma tarjoavat hyvät mahdollisuudet. Etsikäämme niitä ja ottakaamme käyttöön! Kolme vinkkiä käytännön harjoituksiksi. Saunan lämmittäminen ja saunominen ovat oma taiteen lajinsa, joihin monella on ihan omat niksinsä. Mikään ei estä saunaa tulille pannessa istahtamasta muutamaksi minuutiksi ja vain olemasta, kuuntelemasta syttyvää tulta ja haistelemasta myöhempiä löylyjä lupaavia tuoksuja. Luonnossa on lupa pysähtyä, katsella, kuunnella ja istahtaa kivelle tai kannon nokkaan. Vielä paremman tilan vain olemiselle antaa, jos on myös mahdollisuus kiehauttaa kunnon pannukahvit. Tuon puolituntisen aikana ehtii nähdä ja kuulla monenlaista – myös omasta itsestään.

Monet kirkot ovat kesällä auki ja kaikki kirkot messun ja erilaisten tapahtumien aikana. Kotikirkon ohella voi olla virkistävää pistäytyä naapurissakin. Se ei matkalla vie pitkää aikaa, mutta voi antaa yllättävän paljon: on mahdollista nähdä, kuulla ja kokea. Siinä olivat vinkit. Mikään niistä ei ole ainoa oikea, eivätkä edes kaikki yhdessä. Jokaisella on mahdollisuus ja lupa oman tapansa etsimiseen ja kokeilemiseen. Tärkeää on vain se, että edes kesällä saisimme nauttia niistä kiireettömistä kuuntelemisen hetkistä, sillä ”sydämen hiljaisuudessa Jumala puhuu”. Siunauksellista kesää! Helge Itkonen kirkkoherra

Praasniekat Ortodoksien kesä on täynnä praasniekkoja. Mitä tämä nimitys pitää sisällään? Praasniekat ovat kirkkojen nimipäiviä. Kaikki ortodoksiset kirkot on omistettu joko jollekin kirkon pyhäksi julistamalle ihmiselle tai sitten jollekin kristilliselle juhlalle. Jokaisella pyhällä ihmisellä on puolestaan oma muistopäivänsä kuin myös juhlalla oma päivämääränsä. Nimikkopyhän muistopäivä tai juhlan ajankohta on ko. kirkon praasniekkapäivä. Silloin toimitetaan juhlallinen jumalanpalvelus ja sen jälkeen etenkin kesäaikana usein ristisaatto järvelle, jonka rannalla toimitetaan vedenpyhitys. Valamon luostarin kirkko oli jo Laatokalle ja on nyt myös täällä Heinävedellä omistettu Kristuksen

kirkastumisella. Juhlapäivä on elokuun 6. päivä. Sinä päivänä Valamo muuttuu ikään kuin Taaborin vuoreksi, jolla Kristuksen kirkastuminen alun pitäen tapahtui. Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarin praasniekkapäivä on Helluntai, jolloin Pyhän Kolminaisuuden kolmas persoona eli Pyhä Henki laskeutui maan päälle. Laajemmin tunnettu kesäinen praasniekka on Pohjois-Karjalassa Ilomantsissa vietettävä Iljan eli profeetta Eliaan praasniekka heinäkuun 20. päivänä, jolloin karjalaista rahvasta ja myös muualta tulleita on runsain määrin koolla Ilomantsin pogostalla juhlimassa tulisesta innostaan ja taivasmatkastaan kuuluisaa profeettaa. Nämä kesäi-

set praasniekat ovat värikkäitä tapahtumia. Monet juhlijat ovat pukeutuneet kansanpukuihin, ja jumalanpalvelusten jälkeen pidetään ulkoilmajuhlia. Suomessa on monia pyhälle Nikolaokselle omistettuja kirkkoja. Hänen muistopäivänsä on talvella 6.12. eli samana päivänä kuin Suomen itsenäisyyspäivä. Se on muun muassa Kuopion katedraalin ja Joensuun kirkon praasniekka. Suomalaiset ortodoksit tuntevat, että joulupukillekin hahmonsa antanut pyhä Nikolaos on myös itsenäisyytemme suojelija. Tervetuloa praasniekkoihin! Nunna Kristoduli

sanomat

Tervetuloa!

S-marketista paikkakunnan parhaat palvelut sekä aina edulliset ja tuoreet tarvikkeet kaikkiin herkkuhetkiin.

NYT MEILLÄ MYÖS VEIKKAUS!

S-Etukortilla Bonusta jopa 5%

www.peeassa.fi

S-market Heinävesi Arkisin 7–21 Lauantaisin 7-18 Sunnuntaisin 12–18 Puh. 010 762 8780

010-alkuisten puheluiden hinta (0,0835 € /puh. + 0,1209 € /min)

Kesäsanomien jakelupiste erottuu edukseen! Kirkastusjuhlat Heinävedellä 26.-28.7.2013

Kaiken keskellä JUMALA Ohjelmassa mukana mm. arkkipiispa Leo, Eero Junkkaala, Ulla Saunaluoma, Kalle Virta, Helge Itkonen, Maija ja Hannu Nyman, Mika Lahtinen, Kari Hämäläinen, Eila ja Heikki Mikkonen, Sari Behm, Mirja Hämäläinen, Minna ja Jussi Pyysalo, kansanmusiikkimessu, Säynämön 50 v. juhlaseurat. Lapsille omaa ohjelmaa, mm. nukketeatteri Sananjalka

Katso tarkemmin: www.kirkastusjuhlat.fi Kansan Raamattuseura

Heinäveden seurakunta

Halutessasi Kesäsanomia esim. mökkiasiakkaillesi, kesävieraillesi, tapahtumiisi... nouda lehtiä Radio ja Kuvasta: Juha Pelkonen p. 0400 271 735 radio.kuva@co.inet.fi

sanomat

Yrittäjäesittely

Heikkisten työ maitoautossa jatkuu

MAIDON MATKASSA

Maitoauton näkeminen kylätiellä matkalla yhä väheneville maitotiloille tuo hyvän mielen. Palokin kylällä olevat Heikkiset ovat kuljettaneet maitoa yli 40 vuotta. Olli palasi perheineen synnyinmaisemiinsa ja jatkaa perheen perinnettä. Sunnuntai kello 16 kesäkuun alkupäivinä. Maitoauton työvuoro on vaihtunut, ja Olli Heikkinen purkaa edellistä keräilyauton maitolastia Valion perävaunuun. Yli 13.000 litraa kylmää maitoa virtaa säiliöön 20 minuutissa. - Kun maito haetaan tiloilta, se on 2-3 -asteista. Helteellä perävaunun lämpötila pysyy 4-5 -asteessa ennen kuin maitolasti puretaan meijerille, Olli kertoo. Heinäveden ja naapurikuntien maito kuljetetaan joko Joensuun tai Lapinlahden meijereille. Ollin reitin maidot päätyvät useammin Joensuuhun. Kausivaihtelut ja maitotuotteiden teko vaikuttavat kuljetuksiin: maitoa viedään sinne, missä sitä kulloinkin tarvitaan enemmän.

Tiet heikossa kunnossa Perävaunu jää odottamaan parkkiin. On aika lähteä illansuun ensimmäiselle reitille. Uusi maitoauto kitkuttaa roudan runtelemilla hiekkateillä rauhallista vauhtia. Nyt alkukesästä tiet ovat jo hieman paremmassa kunnossa, mutta silti pitää ajaa varoen. - Keväällä piti ajaa todella hiljaa, koska tienpenkat olivat huteria. Jos vastaan tuli auto, piti katsoa, missä voi ohittaa, Olli sanoo. Talvella maitoauton kulkua hidastavat auraamattomat tiet ja polanteet. - Usein yksityistiet ovat paremmassa kunnossa kuin valtion hoitamat, Olli kritisoi. Yksityisille on valtiota tärkeämpää, että maito liikkuu ajallaan. Haavereita ei juuri ole tapahtunut, mutta viime joulukuun 12. päivän Olli muistaa painajaisena. - Maitoautomme lähti ajamaan kohti meijeriä Tuusniemeltä. Valtatie oli äärimmäisen liukas ja seitsemän kilometrin päässä lastauspaikalta se suistui tieltä ja kierähti nurin. Kuljettajalle ei käynyt kuinkaan, mutta Heikkisten auto meni lunastuskuntoon. Maitokuorma valui maahan, ja

Tämän tarinan alkulähde laitumella.

ympäristöongelma oli valmis. - Jätemaata kerättiin 60 autokuormallista puhdistamoille. Vakuutus kattoi nämä kulut, mutta ei Valion vuokra-autoa, jonka tarvitsimme neljäksi kuukaudeksi. Onneksi uusi auto oli tilattu jo ennen sitä, ja saimme sen nyt huhtikuussa.

Joka tilalta näytteet Olli kulki isänsä Sepon mukana maitoauton kyydissä jo natiaisena. Noista ajoista monet reitit ovat säilyneet, mutta maitotilat ovat olennaisesti vähentyneet. Maitoauto kulkee toistakymmentä kilometriä kapeaa hiekkatietä. Ainoa maitotila on tien päässä. - Tässäkin matkan varrella oli useita tiloja, mutta nyt on enää vain tämä yksi, Olli sanoo, peruuttaa auton maitohuoneen ovelle ja hyppää autosta. Pienen tilan maitotankin tyhjentämiseen menee muutamia minuutteja. Siinä ajassa Olli ehtii ottaa antibioottinäytteen, jollainen pitää ottaa jokaiselta tilalta jokaisella maidon hakukerralla. Laatunäyte otetaan kolme kertaa kuukaudessa. - Kun vien maitolastin meijerille, siellä teen antibioottitestin koko satsista. Jos se on puhdas, tilojen näytteet joutavat roskiin. Tällä keräilykierroksella on yhdeksän tilaa. Aikaa vierähtää kaksi ja puoli tuntia. Maitotilojen yrittäjät viettävät omaa aikaansa, maitoauto saa hakea maidot omassa rauhassaan. Kierros päättyy perävaunun parkkipaikalle. Olli purkaa lastin, pitää pienen huilitauon ja lähtee seuraavalle reitille. Kun noin 37.000 litran maitolasti on purettu meijerille, työvuoro vaihtuu jälleen. Olli pääsee nukkumaan aamukuudelta.

Työllistävä yritys Palokin Kuljetus Oy työllistää Ollin itsensä lisäksi seitsemän ihmistä. Maalis-

Olli Heikkisen työpaikka, toimisto ja maisemakonttori.

kuussa ajokortin saanut Mikko-poika ajaa kesän aikaan tavarakuljetuksia pakettiautolla. Kuljettajista neljä ajaa maitoautoa, joka käytännössä on liikenteessä koko ajan. Maitoa kerätään tiloilta joka toinen päivä. Yrityksellä on myös kaksi rekkaa, jotka ajavat tavaraa Suomen ja Ruotsin välillä. Tehtyään kahden viikon jakson maitoautossa, Olli suuntaa viikoksi ajamaan tavararekkaa. - Olen onnellisessa asemassa, kun saan tehdä molempia. Ruotsissa yksikään päivä ei ole samanlainen, maitoautossa reitit ovat samat ja tutut. Rahtiautossa yövytään autossa, mutta laivalla saa nukkua hytissä. Tavoitteena on aina, että lastaukset ehditään tehdä niin, että auto ehtii laivalle yöksi. Tarjolla on saunaa, ruokaa, kollegojen tapaamisia ja ennen kaikkea lepoa.

Ongelmana harmaa talous Tavaraliikenteessä täytyy noudattaa ajoja lepoaikoja. Varsinkin Ruotsin puolella poliisi valvoo ahkerasti rekkojen ajopiirtureita. Maitoautoissa piirtureita ei tarvitse käyttää keräilyssä, mutta siirtoajossa piirturia käytetään normaalisti. Käytännössä Palokin Kuljetus Oy:llä töissä olevat maitoauton kuljettajat tekevät noin 80 tuntia kahdessa viikossa. Ollilla on periaatteena, että hän palkkaa vain suomalaisia kuljettajia. - Alan suurin ongelma on harmaa talous. Kun Suomeen palkataan kuljettajia esimerkiksi entisistä itäblokin maista, heille ei välttämättä makseta työehtosopimusten mukaista palkkaa. Sillä tavoin yritykset pystyvät kilpailemaan kuljetuksista tekemällä alempia tarjouksia. Olli odottaakin mielenkiinnolla, mitä uusi liikennelupalaki tuo tullessaan. Periaatteessa toimeksiantajien pitäisi tarkistaa, että yrittäjien asiat ovat

kunnossa: verot maksettuina ja palkat asianmukaiset. - Itsekään en vielä tiedä, kuka tai mikä tahoa asiaa valvoo. Nyt vain täytyy katsoa, mitä tapahtuu ja kuinka liikennöintiala kehittyy.

Yliopistosta Helsingin kautta Palokkiin Olli kokee olevansa kutsumusammatissaan. - Kaipuu autonrattiin on ollut aina olemassa. Kun olin Helsingissä töissä, välillä Heinävedelle tullessa piti päästä heittämään keikkaa. Kolmisen vuotta sitten Heikkisten nelihenkinen perhe pakkasi Järvenpäässä tavaransa ja muutti Heinävedelle, Ollin kotitalon naapuriin Palokkiin. Jo aiemmin he olivat rakentaneet talviasuttavan kesähuvilan, josta tuli nyt perheen vakituinen koti. Viimeisen sysäyksen muuttoon antoi Maisa-tytär, joka halusi muuttaa mummolaan asumaan. Muutama vuosi aiemmin, kun Seppo-isä jäi eläkkeelle, perheyrityksessä tehtiin muutoksia. Palokin Kuljetus Oy:n osakkaiksi tulivat Ollin lisäksi hänen sisarensa Arja ja tämän mies Kimmo sekä serkku Heikki. Olli jätti työnsä Scanian maahantuonnin tuotepäällikkönä. Sitä ennen, valmistuttuaan Oulun yliopistosta, hän oli työskennellyt Suomen Kuljetus ja Logistiikka ry:ssä ja tietotekniikkayhtiössä. Perhe on viihtynyt Ollin kotimaisemissa. Merja-vaimo toimii terveydenhoitajana Leväniemen toimintakeskuksessa, ja hänellä on myös oma yritys, tmi Mökkinaapuri. Takaisin etelän ruuhkiin Heikkiset eivät kaipaa. - Kun illalla istuu rantasaunan kuistilla saunomisen jälkeen ja lämmintä on vielä 20 astetta, niin mikäs on ollessa, Olli kiteyttää.

sanomat

Canvastaulut -15%

Kuvakortit -20%

Kymppikuvat ALK.

0,10â&#x201A;Ź /KPL

Kermantie 6, 79700 HeinĂ¤vesi Puh. 017 561 550 radio.kuva@co.inet.fi www.radiojakuva.fi

sanomat

Äidin ja tyttären monialayritys

WANHA OLKKARI Kirkonkylässä sijaitseva Wanha Olkkari on kahden paluumuuttajan yhteisyritys. Olkkarissa voi kahvitella ja levähtää sohvanurkkauksessa, nauttia lounaan ja penkoa kirpputoria. Muun muassa.

Wanha Olkkari vaihtoi omistajaa 2010, kun Raija Toivanen aloitti uutena yrittäjänä. Sitä ennen yrityksen nimi ja logo oli jo ostettu omiin nimiin. Tytär Elli Kauhanen liittyi mukaan 2011. Äidillä ja tyttärellä on avoin yhtiö. Nykyisissä tiloissaan, Gasthausin vieressä, Wanha Olkkari on toiminut puolitoista vuotta. Tilat ovat omat, ja ensi alkuun ne remontoitiin. Tiloissa toimii kahvila, josta saa myös kotiruokalounasta, Matkahuolto ja alakerrassa kirpputori. Raijalla ja Ellillä on lisäksi pitopalvelu, joka työllistää viikonloppuisinkin. - Teen aamulla ruoat ja tarjoilutiskiin laitettavat kahvileivät. Elli lähtee ruoan jakoon; meillä on yksittäisiä ihmisiä ja yrityksiä, joille toimitamme lounaan, Raija kertoo. Paikan päällä lounaalla käy 10-20 ihmistä päivittäin. - Tilat ovat hyvät, mutta joskus asiakaspaikkoja saisi olla enemmänkin. Varsinkin ruoka-aikaan meillä on aika

Raija Toivanen kertoo, että suunnitelmissa on pitää Wanhaa Olkkaria heinäkuun iltatorien aikaan pidempään auki, jotta ihmiset löytäisivät kirpputorille. Kirpputori toimii itsepalveluperiaatteella, sanoo Elli Kauhanen. tiivistä, Raija mainitsee. Keittiössäkin kapasiteettia saisi olla enemmän, mutta laajentaminen ei ole mahdollista. Kun keittiössä valmistetaan tilattua tarjottavaa juhliin, tiloissa on vain luovittava. Ellin vastuulla on lisäksi kotityöpalvelu. - Käyn siivoamassa, avustamassa ja asioimassa. Kysyntää olisi enemmänkin, mutta uusia asiakkaita ei ole nyt mahdollista ottaa. Naisten palkkalistoilla on yksi tuntityöntekijä, joka käy siivoamassa toimistoja ja yrityksiä. Näin yrittäjien ei tarvitse venyttää omaa työpäiväänsä.

Lippuja emme myy, mutta aikataulujen kyselijöitä käy jonkin verran. Paketteja saapuu kymmeniä päivittäin, ja joskus ne eivät edes meinaa mahtua sisälle, Elli kertoo. - Ja osa paketeista on aika painavia naisihmisten nostella, Raija naurahtaa. Alakerrassa toimii kirpputori, josta voi ostaa pöytäpaikan. Ostokset maksetaan yläkerran tiskille. - Otamme vastaan myös lahjoitustavaraa, mutta aina sitä ei ehdi lajittelemaan. Lahjoitukset menevät Pietariin, Raija mainitsee.

Matkahuolto on palvelua

Niin äiti kuin tytär ovat muuttaneet Etelä-Suomesta Heinävedelle. Raija on aito paluumuuttaja ja Ellikin melkein, sillä hän syntyi Vantaalla, mutta halusi käydä lukion Heinävedellä. Raija teki pitkän työuran Vantaalla Myyrmäen koulun emäntänä, ja hän on koulutukseltaan pitokokki. Ellin piti

Wanhan Olkkarin tiloissa toimiva Matkahuolto on Heinäveden ainoa. Palvelu on tärkeä, mutta se on nimenomaan palvelua. - Matkahuolto työllistää, mutta ei tuota, sillä korvaus on minimaalinen.

Ei takaisin etelään

lähteä vastaavalle uralle: suunnitelmissa oli valmistua ravintolakokiksi. - Kun olin yhden kesän Vantaalla ravintolassa töissä, se riitti. Opiskelin sitten koulunkäyntiavustajaksi, ja sitä työtä olen täällä Heinävedellä aiemmin tehnytkin. Ellillä ja hänen miehellään Mikalla oli Etelä-Suomessa vakituiset työt ja omakotitalo, kun he vain päättivät laittaa pillit pussiin. Savossa molemmille on riittänyt töitä, ja Mikakin sai Varkaudesta koulutustaan vastaan paikan. - Takaisin emme halua lähteä, ei kukaan meistä, vaikka mukava etelässä on välillä käydä, naiset sanovat. Elli mainitsee, että ei Etelä-Suomen ihmispaljous häntä haitannut, vaan levottomuuden kasvu ja turvattomuuden tunne. - Mutta jos Heinävedellä on kaupassa ruuhkaa, se ärsyttää! Silti en lähde kaupungin isoihin kauppoihin, vaan ajan mieluummin kotoa Rummukkalasta kirkonkylään asioimaan, Elli toteaa.

Kirjan ystäville kesälukemista

NUOREN ERÄMIEHEN MUISTOJA

Uunituore, juuri painosta tullut kirja saa kirjailijan hyvälle mielelle.

’’Tuhansia lohia päivässä! Karhuja, peuroja, soopeleita talvikauden saaliina! Pekka Pantsu, 132 karhun kaataja, lukeutuu kiistatta suurten suomalaisten metsästäjien joukkoon. Ja koko hänen elämänsä, jonka ääripäät sotahistorian väkevä aalto heitti Suomesta Siperian etäisimpään kolkkaan, muodostui värikkäämmäksi kuin seikkailukirjoissa. Vallankumouksen pyörre ajoi Pekka Pantsun Karjalasta Kamtsatkalle, missä hän eli vuosia turkismetsästäjänä ja kalastajana sekä kyläänsä kehittävänä luottomiehenä. Teoksessa hän kuvaa pitkiä, jännittäviä koiravaljakkomatkoja metsästysmaille, seudun rikasta eläimistöä, riistan- ja kalanpyyntitapoja sekä saaliin käsittelyä, kertoo ihmisten elintavoista. Hän kertoo myös tapaamis-

taan suomalaisista, joista yksi oli tutkimusmatkailija Sakari Pälsi. Mutta kun vallankumous alkoi syödä lapsiaan, Pekka pelastautui takaisin Suomeen, missä kohtasi uudet haasteet sodan vaiheissa ja lihateollisuuden johtajana. Yllätyksiä koettiin Pekan kuoltuakin, Venäjän historian uudessa vaiheessa tavattiin sukulaisia kaukaa Siperian takaa.’’ Tämä Martti Issakaisen kirjoittama Pekka Pantsun värikkään elämän vaiheista kertova kirja on aiemmin ilmestynyt v. 1980 Weilin+Göösin kustantamana nimellä Kamtsatka. Uusi Soisalo-kirjojen kustantama täydennetty painos sisältää materiaalia, jota tuli esiin vasta Pekka Pantsun kuoltua.

sanomat

Tätä et koe muualla. Heinäveden Kanavasoudun lähtö Valamon ortodoksiluostarin laiturista matkaansiunaamisineen on monelle ainutlaatuinen elämys.

Kokemista ja tekemistä pitkin kesää Heinäveden kulttuurianti on jälleen monipuolinen, ja tekemistäkin on tarjolla kaikenikäisille. Kunnan kotisivuilta löytyy päivitetty tapahtumakalenteri.

Poimintoja. Näyttelyiden ystävät voivat aloittaa kierroksensa kulttuurikirkosta, jossa on esillä porvoolaisen taiteilijapariskunta Petri Hytösen ja Marika Kaarnan maalauksia teemalla Cityn ja korven välistä. Kirjastolla on Mylène Mersaultin valokuvia otsikolla Läsnä. Heinäveden Kamerakerhon 30-vuotisjuhlanäyttely kootaan kirjastolle heinäkuun ajaksi.

Heinäveden Vauhtiajoissa alamäkeä voi viilettää vaikka tuunatulla rollaattorilla. Raamitalolla, edesmennyttä Kermansavea vastapäätä, on esillä Merja Hirvosen ja Merja Makkosen maalauksia ja piirustuksia. Valamon päänäyttely esittelee igumeni Damaskinin aikakautta. Hän johti vanhan Valamon luostaria vuosina 1839-1881. Luostarin opistolla voi tutustua samovaareihin ja venäläiseen teenjuontiperinteeseen.

Kuunnellen ja tanssahdellen Marika Kaarna: Savusaunan polunvartija.

Petri Hytönen: Syksy.

Heinäveden 7. Musiikkipäivien ohjelmisto on tasokas. Siitä on kerrottu lehdessämme toisaalla. Sarvikummun perinteikkäällä lavalla tanssitaan useampana iltana, ja Kermankosken lavakin herää henkiin perjantaina 28.6. Maineikas Konevitsa-kvartetti esiintyy Valamossa heinäkuun jokaisena päivänä. Sovi ei unohtaa Valamo-trilogiaa, jonka ensimmäistä osaa voi seurata Karvion teatterissa. Näytäntöjä on 16.

Vauhtia vesillä ja rinteessä Heinäkuun loppupuolella starttaa Heinäveden neljäs Kanavasoutu. Kolmipäiväinen reitti kulkee 80 kilometrin matkan Valamosta Säynämöön ja kaksipäiväinen Varistaipaleesta Säynämöön. Mahdollista on osallistua myös päiväosuuksille. Joustava osallistuminen mahdollistaa lyhyenkin soutukokeilun. Elokuun loppupuolella järjestetään toista kertaa koko perheen mäkiautokisa, Heinäveden Vauhtiajot. Autot kiitävät mutkaista reittiä kirkonmäeltä Kermanrantaan. Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma kokosi kirkonkylään ison joukon väkeä, ja lukuisia persoonallisia mäkiautoja. Kesän aikana on tarjolla myös monenlaisia kursseja niin lapsille kuin aikuisille. Kädentaidoista kiinnostuneiden kannattaa käydä vilkaisemassa esimerkiksi Valamon opiston nettisivuja.

sanomat

Vaatimaton kesämökki vailla mukavuuksia ja paikkakunnan palveluja ei välttämättä kiinnosta venäläisiä mökkivuokraajia. Venäläisen keskiluokan vaurastuessa palvelujen vaatimustaso kasvaa.

Maaseutumatkailu kasvaa Etelä-Savossa venäläisten matkailijoiden ansiosta

SESONKIAIKOJEN TASAAJAT Venäläisten matkailijoiden määrä Etelä-Savossa ja myös Heinävedellä on kasvanut voimakkaasti viiden viimeisen vuoden aikana. Tämä käy ilmi selvityksestä, jonka Etelä-Savon Ely-keskus teki hiljattain. Venäläisiä liikkuu paitsi kesällä, myös erityisen paljon vuodenvaihteessa. Sesonkiaikojen ulkopuolella he tuovat matkailueuroja lisäksi hiljaisina kausina keväällä ja syksyllä. Tiedot perustuvat Ely-keskuksen ”Maaseutumatkailusta uutta kasvua Etelä-Savoon” -selvityksestä. Siihen haastateltiin 75 matkailuyrittäjää, jotka olivat saaneet Ely-keskukselta rahoitus päättyneellä ohjelmakaudella eli vuosina 2007-2012. Heinävedeltä selvitykseen osallistui yksi yrittäjä, Jouni Mikkonen Mökkilomat Mikkonen ky:stä. Jouni vuokraa kahta neljän tähden huvilaa, joissa molemmissa on

majoitustilat kuudelle. Mökit valmistuivat 2007 ja 2008 Heinävedelle Kermajärven rannalle. - Kesäsesongin ulkopuolella vähintään neljä viidestä matkailijasta on venäläinen, joskin nyt näyttää, että venäläiset ovat tehneet kesävarauksiakin aiempaa enemmän, Jouni kertoo. Varaukset tulevat laajemman valtakunnallisen varausjärjestelmän kautta internetin välityksellä. Tärkeää on, että mökkejä vuokraavan yrityksen kotisivut ovat kunnossa. Oma kysymyksensä venäläisiä ajatellen on palvelutarjonta. - Joillekin riittää rauha, turvallisuus, järvi ja vene, mutta monet kysyvät kylpylää ja laskettelurinnettä. Jos venäläinen keskiluokka vaurastuu, olemme ihmeissämme, mitä voimme heille tarjota, Jouni miettii. Venäjän kieltä olisi ehdottoman tärkeää osata. Jouni tulee välttävästi toimeen englannilla, joten hän on pyytänyt tulkkausapua.

Yrittäjillä paljon toiveita Jounilla on suunnitelmissa rakentaa mökkejä lisääkin, mutta hän odottaa lama-ajan menevän ohi. Kuusamossa olisi

tontti valmiina. Heinävedeltä tontti on etsinnässä. Eu:n uusi ohjelmakausi on aluillaan, ja uudet tukieurot tulevat hakuun. - Tukieurot ovat tärkeitä, mutta hyvin hankalasti haettavissa. Maallikon järki ei riitä täyttämään kaikkia papereita, eikä riittänyt oikein tilitoimistonkaan. Kenelle kaikki lomakkeet on tehty ja missä ne on laadittu? Brysselissäkö? Jouni ihmettelee. Viime hakukierroksella kaikki sujui lopulta hyvin. Paperit hyväksyttiin kerralla. Elyn selvityksessä maaseutumatkailuyrittäjiä pyydettiin myös kertomaan alan kehittämiseen liittyvistä toiveistaan. Tiedon saantia sekä neuvoja liiketoimintaan ja verkostoitumiseen pidettiin tärkeinä. Erityisenä kehittämiskohteena nähtiin alueen matkailutarjonnan monipuolistaminen, omaan ympäristöön ja paikallishistoriaan tukeutuminen sekä alueen erityispiirteiden esiin nostaminen. Lisäksi toivottiin laaja-alaista yhteistyötä alueen kaikkien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Jouni lisäisi listaan matkailuyrittäjien yhteiset tapaamiset kokemusten vaihtamiseksi. Koulutuksia Jounin mielestä on riittävästi tarjolla.

sanomat

Musiikki soi eri puolilla Heinävettä Juhannuksen jälkeisenä keskiviikkona alkavat Heinäveden 7. Musiikkipäivät tarjoavat musiikkinautintoja eri puolilla kuntaa. Ohjelmaan kuuluvat lisäksi perinteiset lavatanssit. Avajaiskonsertissa pääkirkossa soi Haydnin Luominen, jota pidetään yhtenä klassisen musiikin arvostetuimmista teoksista. Esiintyjäjoukko on mittava, sillä kirkkoon asettautuvat Joensuun kaupunginorkesteri ja Festivaalikuoro. Solisteina toimivat sopraano Marjukka Tepponen, tenori Jorma Silvasti ja bassobaritoni Juha Kotilainen. Torstain musiikki alkaa Valamon kirkossa Konevitsakvartetin esiintymisellä. Kirkkomusiikin lisäksi konsertin ohjelmassa on venäläistä kansan- ja sotilasmusiikkia. Marssit ovat keisarillisen ajan lau-

luja, jotka neuvostoaikana katosivat täysin. Ohjelmaan kuuluu myös venäläisiin runoihin perustuvia ja tunnettujen venäläisten säveltäjien sovittamia mieskuorolauluja. Pääkirkossa kuunnellaan illalla Bachin Morimuria. Esiintymässä ovat viulisti Petteri Iivonen, sopraano Olga Nikolskaja-Heikkilä, mezzosopraano Melis Jaatinen, tenori Simo Mäkinen ja baritoni Sampo Haapaniemi. Perjantai on neljän erilaisen ohjelman päivä. Päivällä Pääskyvuorella järjestetään piknik-konsertti, jossa tarjolla on kesäisiä soolo- ja yhteislauluesityksiä heinäveteläisen Metsälampi-yhtyeen tahdittamana. Brahms soi pääkirkossa illansuussa. Musiikista vastaavat viulisti Petteri Iivonen, sopraano Olga Nikolskaja-Heikkilä, mezzosopraano Melis Jaatinen, tenori Simo Mäkinen, baritoni Sampo Haapaniemi, sellisti Perttu Kivilaakso ja pianisti Marko Hilpo. Perjantai tarjoilee myös perinteiset lavatanssit Kermankosken lavalla. Tuomo Hokka

ja Metsälampi-yhtye soittavat, Juha Kotilainen vierailee solistina. Ja illan päätteeksi voi siirtyä Festivaali-klubille ravintola Kermankeitaalle kuuntelemaan uutta jazzia sävellettynä Pentti Saarikosken runoihin. Pianon takana on Heikki Sarmanto, Juki Välipakka laulaa ja soittaa perulaista laatikkorumpua. Lauantaina on vuorossa lasten ja lastenmielisten konsertti, jossa esiintyy Eila Nevaranta, 77-vuotias räppäävä mummo ja hänen orkesterinsa. Tätä konserttia voi käydä kuuntelemassa kirkonkylän eli Otto Kotilaisen koululla. Valamon kirkossa kuullaan myöhään illalla Mikko Sidoroffin säveltämä Panihida, muistopalvelus. Sidoroff johtaa kamarikuoro Krysostomosta, solisteina esiintyvät sopraano Olga Nikolskaja-Heikkilä ja tenori Ossi Jauhiainen. Krysostomos esiintyy vielä Musiikkipäivien päätöskonsertissa pääkirkossa solistinaan Juha Kotilainen. Nouskoon Jumala -konsertti on katsaus ortodoksisen kirkkomusiikin nykypäivään.

Kesäsanomien jakelupisteen tunnet tästä merkistä!

sanomat

Kesäteatterissa murheet ja pienet kivut unohtuvat

Kaarlo Törröselle ja Sakari Tolvaselle kesäteatteriharrastus on antanut mielen virkeyttä ja pitänyt fyysisesti paremmassa kunnossa.

SISÄLTÖÄ ARKEEN Kesäteatterin tekeminen on antoisaa. Jo 1970-luvulla kyläteatterissa esiintyneet Sakari Tolvanen ja Kaarlo Törrönen kokevat, että vielä eläkepäivinäänkin he ovat tarpeellisia. Karvion teatteri esittää Valamo-trilogian ensimmäisen osan, Isän varjon, uudelleen tänä kesänä. Esityksiä Karviossa on 16, joista yksi on yksityinen

tilausnäytös. Esitykset alkavat lauantaina 29. kesäkuuta. Musiikkipitoinen näytelmä kertoo sodanjälkeisestä ajasta 1940-luvulla, jolloin Valamon luostari asettui Papinniemeen. Vakavien teemojen sävyttämässä tarinassa seurataan, kuinka maalaiskylä ja ortodoksinen luostari kohtaavat. - Näyttelemme lapsuutemme aikaista elämää, Sakari Tolvanen (68) ja Kaarlo Törrönen (73) sanovat. He molemmat ovat Karvion ja luostareiden läheltä syntyisin. - Poikasena pyöräilimme Valamoon ja Lintulaan melkein jokaisena viikonloppuna, Sakari muistaa. Kaarlolla on taas kokemus, että munkit antoivat rahaa

hiihtokilpailujen palkinnoiksi. - Ja heillä on karamelleja, mitä meidän perheillämme oli harvoin vara ostaa. Joku munkeista saattoi vain sanoa meille pojille, että ”avaa taskus” ja sujautti sinne karamellit. Sitten kiusasimme toisiamme, että vieläkös sinulla on karamelleja jäljellä, Kaarloa naurattaa. Nyt myöhemmin Valamo ja Lintula ovat tulleet toisella tavalla tutuiksi. Kaarlo on käynyt nunnaluostarin liturgioissa parikymmentä vuotta. Sakarista Valamo on tuntunut turvalliselta ja pysyvältä paikalta kaiken kiireen ja muutoksen keskellä.

Ohjaaja saa kiitosta Molemmat miehet olivat mukana kyläteattereissa jo 1970-luvulla. Talvella harjoiteltiin kansalaisopiston piirinä, ja sitten järjestettiin muutama esitys. - Kävimme myös esimerkiksi Heinolassa pitämässä esityksen Etelä-Savon opistopiirin kulttuuripäivillä. Nyt tuollaisia kulttuuripäiviä ei enää taida ollakaan, Sakari miettii. Kun työura päättyi, Sakari antautui Eläkeliiton toimintaan. Samassa porukassa on myös Kaarlo. - Kävin pyytämässä teatteriyhdistyksen ilmoitusta liiton lehteemme, ja huomaamatta olinkin teatterin toiminnassa korviani myöten, Sakaria hymyilyttää. Kaarlo joutui koukkuun käytyään Valamossa kuuntelemassa ohjaaja Lauri Jänistä. - Tuli sellainen tunnelma, että tähän pitää lähteä mukaan. Alussa tuntui kyllä siltä, että osaako näytelmässä oikein ollakaan mukana, mutta sitten toiminta tempaisi mukaansa. Jänis on sekä käsikirjoittanut että ohjannut näytelmän. Sakarilta ja Kaarlolta ohjaaja saa

kovasti kiitoksia. - Ohjaaja saa kyvyt esiin ja kannustaa kovasti. Moni ajattelee, että eihän itsestä olisi näyttämölle, mutta jokaisesta löytyy omat kykynsä, miehet sanovat. Eläkeliiton Heinäveden yhdistys on teatterille tärkeä yhteistyökumppani. Näytelmässä yhdistyksen väkeä on toistakymmentä, sekä kuorossa että rooleissa.

Uutta virtaa elämään Näille kahdelle leskimiehelle teatterin tekeminen on antoisaa sekä fyysisesti että psyykkisesti. Sakari kertoo painonsa pudonneen viime kesänä viisi kiloa, ja Kaarlon jalka alkoi nousta huomattavasti kevyemmin. - Ja kun aina on lähdettävä harjoituksiin ja sitten esityksiin, niin eipähän pääse eristäytymään, Kaarlo pohtii. Lisäksi muistia joutuu käyttämään ahkerasti lauluja ja vuorosanoja opetellessa sekä esityksen kulkua seuratessa. - Pienet kivut ja murheet unohtuvat. Yhdessäolo luo sosiaalisen verkon, joka ulottuu teatterin ulkopuolellekin. Koko porukka on yhtä suurta perhettä ja on niin mukavaa, kun mukana on kaikenikäisiä teatterintekijöitä, miehet jatkavat. Sakari myöntää, että joskus toistot väsyttävät, mutta silti jokaiselta harjoitus- ja näytöskerralta saa uutta virtaa. - Uusia virikkeitä omaan arkeen, uutta sisältöä. Ja samallahan me tallennamme perinnettä ja siirrämme sitä nuoremmille, matkailun edistämisestä puhumattakaan, Sakari sanoo. Tarpeelliseksi kokevat elämänsä, nämä eläkeläiset.

sanomat

Heinäveden Kirkastusjuhlat

YHTEYDEN JA PERINTEEN JUHLAA

Hannu ja Maija Nymanin juontamassa parisuhdeillassa ravintola Gasthausissa puhutaan arjen rakkaudesta hymyssä suin amorin ja huumorin keinoin.

Heinäveden kirkonmäellä on vietetty Kirkastusjuhlia jo yli 65 kesänä, eikä tämäkään kesä tee poikkeusta. Matka juhlille heinäkuun viimeisenä viikonloppuna on monille joka kesän perinne ja kuin pieni pyhiinvaellus. Joka kesä mukana on myös paljon uusia vieraita.

rinteitä, kuten perjantai-iltana kirkon pihalla laulettava iltalaulu. Vanha polvi muistaa vielä miten voimallisesti laulut kaikuivat kirkolta kylälle asti. Iltalaulukin on pysynyt samana: ’’Maa on niin kaunis…’’ Se kertoo hienolla tavalla sukupolvien saatosta, jota yhteinen sanoma kantaa. Monta sukupolvea on ehtinyt jo tuota laulua Kirkastusjuhlilla laulaa. Vahva perinne niin ikään on ohjelman sisältö. Tapahtuma tarjoaa vankkaa Sanan opetusta, rukousta, hyvää musiik-

Juhlat ovat oivallinen paikka viettää kiireetöntä aikaa Sanan kuulossa, tavata ystäviä, jakaa elämän matkaa toisten kanssa.

Ohjelmassa vanhaa ja uutta Heinäveden Kirkastusjuhlat lienevät maamme vanhimpia hengellisiä kesäjuhlia. Tänä vuonna teemana on Kaiken keskellä Jumala. Tapahtumat ovat aina järjestetty Heinäveden seurakunnan ja Kansan Raamattuseuran yhteistyönä. Juhlien järjestäminen vuosi vuodelta on pienelle paikkakunnalle suuri ponnistus ja hieno palvelus läheltä ja kaukaa tuleville juhlavieraille. Kirkastusjuhliin liittyy vankkoja pe-

Säynämön toimintakeskuksen Ankkurikappelissa alttaritauluna aukeaa upea näkymä järvelle.

kia, leppoisaa yhdessäoloa sekä lapsillekin laadukasta ohjelmaa. Puhujavieraina tänä vuonna ovat muiden muassa pidetty raamatunopettaja Eero Junkkaala, Ulla Saunaluoma, arkkipiispa Leo, Hannu ja Maija Nyman ja Kalle Virta. Musiikkiannista vastaavat Jussi ja Minna Pyysalo, Heikki Mikkonen, Sari Behm ja monet muut. Uutta ohjelmassa ovat draamapedagogi Mika Lahtisen osallistavat raamattutunnit ja hänen tuore tapansa lähestyä Raamatun tekstiä. Juhlilla kuullaan myös Kaiken keskellä Jumala -levyn julkaisukonsertti. Myös lapsille on tarjolla paljon omaa tekemistä ja nukketeatteriesityksiä. Yksi muuttumaton juhlaperinne on ruokalistalla riisipuuro ja sekahedelmäsoppa. Entisaikaan se oli helposti valmistettavaa ruokaa, kun juhlaväki piti ruokkia. Ruokailupalvelut toimivat nytkin; kirkonmäellä on ruokailu- ja kahvilateltat. Juhlien ohjelmaa voi kuunnella leppoisasti myös ulkona kovaäänisten kautta kahvilassa, ruohikolla lepäillen ja kirkonmäeltä avautuvaa upeaa maisemaa katsellen. Viikonlopun ohjelmaa on muuallakin kuin kirkossa. Säynämön toimintakeskuksessa vietetään paikan 50-vuotisjuhlaa lauantaina klo 18.30. Säynämö on vuosien varrella palvellut kymmeniä tuhansia kävijöitä, erilaisten leirien ja tapahtumien osanottajia ja matkailijoita. Teksti: Johanna Manner

Rosoisen arkirakkauden juhla Ilta Rakkaudelle perjantaina 26.7. ravintola Gasthausissa Heinäveden kirkonkylässä on pariskunnille tarkoitettu. Se on rosoisen arkirakkauden juhla, jota juontavat Hannu ja Maija Nyman. He puhuvat parisuhteen arjesta amorin ja huumorin keinoin. - On hyvä tiedostaa rakkauden viholliset kuten stressi, työpaineet, median tarjoamat mallit ja materian valta. Nämä ajavat usein herkän rakkauden nurkkaan, altavastaajaksi ja alamme syytellä toisiamme. Totuuden kohtaaminen vapauttaa rakentamaan suhdetta, hoitamaan sitä ja keskittymään oikeisiin asioihin, Nymanit sanovat. Heinäveden kirkastusjuhlat 26.-28.7.2013 www.kirkastusjuhlat.fi, Facebook www.saynamo.fi Kirkastusjuhlien juhlamessu 28.7. klo 10 kuullaan suorana lähetyksenä YLEn kanavalta 1.

sanomat

SEN SATA TAVARAA Heinävedeltä saa kaikkea Miksi lähteä merta edemmäs kalaan, kun Heinävedeltä saa kaikkea. Tätä painottaa Heinäveden Yrittäjät ry, joka alkuvuodesta käynnisti kampanjansa tuodakseen esille, mitä kaikkea pienessä pitäjässä onkaan tarjolla. Heinäveden tuote- ja palvelutarjonta on runsas. Erikoisliikkeitä on edelleen paljon, ja monissa niistä valikoima on yllättävän monipuolinen. Aina ei kannata tuijottaa liikkeen nimeä, sillä poikkeuksetta katon alta löytyy paljon muutakin kuin nimi ehkä kertoo. Yrittäjät tietävät myös toistensa valikoiman. Kysyvä ei eksy tieltä, jos rohkeasti utelee, mistähän hän tarvitsemansa tuotteen saisi. Sama pätee palveluihin: ihan mistä tahansa voi kysyä, löytyykö sitä tai tätä palvelua. Neuvoja ja vinkkejä saa aina.

Heinävedeltä saa kaikkea -kampanjajuliste on esillä kauppaliikkeitten ikkunoissa ja kampanjaan tehty -videolinkki löytyy You Tubesta (www.youtube.com) siellä hakusanalla: Heinävedeltä saa kaikkea Mutta ihan huvin vuoksi pyysimme täysin ulkopuolisia ihmisiä listaamaan, mitä kaikkea kotona tai mökillä ehdottomasti, kenties tai jopa tarvitaan. Tässäpä kyselyn antia eli sen sata tavaraa ja vähän ylikin, eikä niin erikoisemmin luokiteltuna tai lajiteltuna.

Siis: ainakin nämä kaikki saa Heinävedeltä! airot aterimet digiboxit grillikatokset hanaviinitelineet harjat henkarit hiekkakuormat hirsimökit

ikkunaliimapaperit ikkunat ilmalämpöpumput ilmanjäähdyttimet imurit kahvinkeittimet kaihtimet kattilat kauhat

kehykset kellot kengät keramiikat kihartimet kiikarit kirveet kompostorit kopiopaperit koriste-esineet korut kodat kottikärryt kukkalaatikot kukkarot kuorikkeet kynttilät käsilaukkut laavut lakanat lasit lautaset lautasliinat lekat lelut liimalaput lipastot lumikolat lumilingot

maljakot meikit monitoimiveitset moottorisahat mopit mukit mullat mönkijät naulat nojatuolit onget ovet paistinpannut pakastimet partakoneet patjat peitot perunaharjat perämoottorit pesuvadit pistolapiot pistotulpat pokaalit polkupyörät purkinavaajat puukot puukkosahat puulastat pyyhkeet

pölypussit pöydät radiot raivaussahat rautakanget seinäkellot skootterit sohvat sorakuormat sukset sähköliedet sängyt tiskiharjat toimistotarvikkeet tuolit tuulettimet televisiot tyynyt uistimet valaisimet vavat vasarat vedensuodattimet verhot verkon kohot viinilasit viltit yövalot ...

Varaudu sähkökatkoihin! Joka vuosi kova tuuli, myrsky tai ukkonen katkovat sähköjä eri puolilla Heinävettä. Välillä katkot ovat olleet pitkiäkin. Sähkökatkoihin on syytä varautua, eivätkä konstit ole hankalia. Kun tiedät, että sähköt saattavat katketa, ota ensimmäiseksi juoma- ja käyttövettä talteen. Vettä tarvitset itse, mutta sitä pitää olla myös hyöty- ja lemmikkieläimille. Auton polttoainetankki kannattaa pitää täynnä. Jos sinulla on aggregaatti, huolehdi, että siihen riittää polttoainetta. Jos sähkökatko on pitkä ja laaja-alainen, lähialueen huoltoasemien polttoainepumput eivät ehkä toimi. Lataa kännykkä täyteen virtaa hyvissä ajoin. Kannettavan tietokoneen akku kannattaa ladata myös, jos vaikka linkkitornissa riittäisi virtaa yhteyksien saamiseksi. Varaa käden ulottuville kynttilöitä, tulitikkuja

ja toimiva taskulamppu. Jos sinulla on ladattavia otsalamppuja, lataahan ne. Pitkän sähkökatkon aikana ruoanlaitto saattaa olla haaste. Retkikeittimestä on hyötyä ja pikaruoasta: pussikeitoista, makaronista, säilykelihasta ja vastaavista. Puhelimeen kannattaa tallentaa paitsi hätänumero, myös paikallisen sähköyhtiön vikailmoitusnumero. Ja katkojen yllättäessä kannattaa pirauttaa lähialueen tuttavalle, ovatko sielläkin sähköt poikki. Kun sähköt katkeavat, laita heti kellonaika ylös. Tällä voi olla vaikutusta korvauksiin, jos katko on pidempi. Ukkosella ota vähintäänkin arkojen sähkölaitteiden (tietokone, tv, digi-boxi) piuhat irti seinästä. Tarvittaessa kannattaa vääntää kytkimestä koko sähköjärjestelmä sammuksiin. Ja eipähän haitaksi ole, että harjoittelet mielessäsi tai kirjoitat paperille, kuinka kutsut pelastuslaitoksen paikalle. Kun hätä on suuri, ei ajatuskaan toimi normaalisti. Lapsillekin kannattaa opettaa, kuinka tällaisissa ongelmatilanteissa toimitaan.

sanomat

HEINÄVEDEN KIRKONKYLÄ

9 2 15

6 Heinäveden Autokorjauskeskus/Automaalaamo

24 8

7 Heinäveden Huoltokorjaamo

3 4

20 14 3

23 Vesijohtoliike n. 2 Karvinen k

19 11

17 18

HEINÄVEDEN KIRKONKYLÄN ILMOITTAJAT TÄSSÄ LEHDESSÄ:

1. Aromaterapia Enni Leinonen 2. FeelForest, metsäpalveluja 3. Fysioterapia Pauliina 4. Hautaustoimisto ja Kukkakauppa Keinänen 5. Heinäveden Apteekki 6. Heinäveden Autokorjauskeskus/Automaalaamo 7. Heinäveden Huoltokorjaamo

8. Heinäveden Kaluste 9. Heinäveden kunta/Matkailutoimisto

10. LähiTapiola Savo-Karjala Heinävesi 11. Heinäveden Rauta ja Väri 12. Inkariikka, keramiikkaa

13. Kampaamo Tulitukka 14. K-market Kerma 15. Keski-Savon Metsänhoitoyhdistys 16. Omamaku, gluteeniton lähileipomo 17. Parturi-kampaamo kauneushoitola Mari 18. Puutarhamyymälä Malinen

19. Radio ja Kuva Ky/Digipaino Heinävesi 20. S-market Heinävesi 21. Sähköliike T. Koponen Oy 22. Taksi Heinävesi 23. Vesijohtoliike Karvinen, myymälä 24. Wanha Olkkari, kahvila, käsityömyymälä

sanomat

HYVIEN PALVELUJEN HEINÄVESI - PAL 1

1 13 16 2

15 17

8 9 11 6

2 12 18

6 4

13 Johanneskoti 14 Jylhän Sora 15 Karvion Teatteri, Isän Varjo 16 Varistaipaleen Puistokonsertti

sanomat

LJON NÄHTÄVÄÄ, PALJON KOETTAVAA 7

10 3

17 Karvion Lomakeskus Karvion Safarit 18 Talvikorven Puu Tulipaikka, kota, laavu, ankkuripaikka tai telttailualue

12 9

sanomat

Rompetorilta löytyy muun muassa vanhoja sirppejä ja lasipulloja. Uutta ovat Teuvo Kolarin omat puutuotteet.

Rompetorilta uutta ja vanhaa Teuvo Kolari avaa täksi kesäksi rompetorin Suomen Parvekevaruste -yrityksensä tiloihin Karvioon. - Myynnissä on tästä rakennukses-

ta (vanha neuvola) purettua tai muutoin haltuun tullutta tavaraa. Lisäksi lähipiiristä on tulossa myytävää. Teuvo ottaa keneltä tahansa

myyntiin hyväkuntoista tavaraa, mutta ei vaatteita, koska kyse ei ole kirpputorista. Jos tarjolla on jotakin arvokkaampaa, hinnasta on mahdollista neuvotel-

la, mutta muutoin systeemi toimii niin, että Teuvo vastaanottaa tavaraa ja myy eteenpäin. - Tänne voi tuoda sellaista ehjää tavaraa, jolle omistajallaan ei enää ole käyttöä. Vanhoja esineitä, astiastoja, huonekaluja, toimivia koneita, jne. Myyntiin tulevien esineiden pitää mahtua myymälän sisätiloihin. Teuvolla itsellään on kaupan traktori ja työkoneita, jotka sijaitsevat vähän matkan päässä. Niihin voi tutustua ensi alkuun kuvien perusteella. Myynnissä on myös vanhoja kiinteistöjä, joista niistäkin Teuvolla on kuvat. - Huippu-uutuutena myyn Heinävedellä tehtyjä koiran talutushihnoja. Materiaalina on nailonkudosvahvisteinen kuminauha, joka on vahva, mutta joustaa jonkin verran. Hihnaa on testattu vahvalla ajokoiralla, ja hyvin tuntui toimivan. Teuvon omista tuotteista myynnissä on viittä eri kokoa olevia kukkalaatikoita, uunipellin alle sopivia alustoja ja pannunalusia. Hän on valmistanut ne lämpökäsitellystä koivusta. Koska pintaa ei ole käsitelty mitenkään, kuuman pellin tai kattilan voi huoletta laittaa alustan päälle. Rompetorin avajaisia vietetään kesäkuun viimeisenä viikonloppuna. Paikka löytyy Karvion seurakuntakotia vastapäätä, puoli kilometriä Karvion Nesteeltä Lepikkomäen suuntaan. Rompetori on avoinna heinäkuun ajan keskiviikosta sunnuntaihin.

Karvion Neste laajeni Karvion Neste uudistui menneen talven ja kevään aikana. Merkittävin muutos oli, että entiset Kermansaven tilat otettiin huoltoaseman käyttöön. - Asiakaspaikkamäärämme kasvoi parillakymmenellä, eli nyt meillä on lähes sata paikkaa. Samalla saimme tiloihin lisää väljyyttä, yrittäjäpuoliso Pia Hynninen kertoo. Peruskorjauksen ja laajennuksen yhteydessä oli mahdollista myös laajentaa elintarvikepuolta. Ruokailijoille vaihtoehtoina ovat lounas, lista-ateriat ja pitsat. Veneilijöiden omana palveluna on ve-

netankkaus, joka on tullut monille vesillä liikkujille tutuksi vuosien varrella. Huhtikuussa vietetyt avajaiset olivat samalla perheyrityksen 40-vuotisjuhlat. Terttu ja Jaakko Hynninen aloittivat huoltoasemayrittäjinä 1970-luvun alussa. Nyt vetovastuussa ovat seuraavasta sukupolvesta Pia ja Mika Hynninen. Pia Hynninen opasti kesäkuun alussa varkautelaiselle Anna Kilpeläiselle Veikkauksen koneiden käyttöä. Taustalla palvelee Mikko Noponen.

Koskelosta hyväntuulen tuliaiset Koskelon myymälästä löytyy monenmoisia iloisenvärikkäitä tuliaisia.

Koskelo on pari vuotta sitten valmistunut Leväniemen toimintakeskukseen kuuluva työkeskus, joka sijaitsee keskellä Karvion kylää. - Meillä on tekstiilitöiden puoli ja puutöiden puoli. Osa Leväniemen asukkaista käy täällä työtoiminnassa, ja töitä tehdään asukkaiden taitojen mukaan. Periaate on, että he tekevät niin pitkälle kuin mahdollista, ja ohjaajat auttavat aloitus- ja viimeistelytöissä, tekstiilityönohjaaja Minna Koistinen kertoo. Esimerkiksi tekstiilitöissä syntyy tuotteita usean ihmisen yhteistyönä. Kun yksi tykkää virkata, toinen kutoa ja kolmannelta sujuu ompelu, mahdollisuudet mitä erilaisimpien ja erinäköisempien tuotteiden tekemiseen moninkertaistuvat. Kierrätys ja ekologisuus ovat Koskelossa arkipäivää.

Koskelossa on myymälä ja kahvila, jotka periaatteessa ovat auki arkisin. Mutta jos viikko-ohjelmat muuttuvat ja tulee esimerkiksi porukan yhteinen riento, niin ovet ovat kiinni. - Jos meille aikoo tulla kauempaa, niin kannattaa soittaa etukäteen, Minna vinkkaa. Pienessä ja somassa myymälässä on monenlaista tarjottavaa niin omaan kotiin kuin tuliaisiksi. Hyväntuulisia puutarhaperhosia, kasvimaankylttejä, taidepapereita, nukkekodin kalusteita, liinoja ja asusteita, monella eri tekniikalla toteutettuja tauluja, vieraskirjoja, pannunalusia,… Listaa voisi jatkaa hyvin pitkään. Koskelon sisätilojen somistukset on tehty itse, ja niillä on sisustettu myös Leväniemen tiloja. Koskelon väki tekee töitä myös tilauksesta.

sanomat

Puijo-laivalla on nyt aiempaa helpompi tehdä lyhyt risteily kanavien välillä.

Lomakeskus järjesti

LAIVALTA HAUN Lyhyt risteily Puijo-laivalla esimerkiksi Karviosta Kermaan tuntuisi monesta mukavalta, mutta kuinka päästä takaisin Karvioon? Karvion Lomakeskuksen yrittäjä Petteri Venäläinen ratkaisi ongelman: kehitti hakupalvelun. Puijo-laivahan risteilee Kuopion ja Savonlinnan väliä. Kuopiosta laiva lähtee tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin, Savonlinnasta maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Sunnuntain laiva lepää Savonlinnan satamassa. - Kun laiva tulee Kuopion suunnasta, Karviosta voi hypätä kyytiin ja jäädä pois joko Kermassa tai Säynämössä. Sieltä auto hakee matkustajat takaisin Karvioon jokaisena risteilypäivänä, Petteri kertoo. Vastaavasti: jos laiva lähestyy Heinävettä Savonlinnan suunnasta, auto vie risteilylle mielivät Säynämöön ja laivan kyydissä pääsee sitten Karvioon. Laivakuljetukset ovat siis aina lomakeskuksesta tai vastaavasti lomakeskukseen. - Teemme yhteistyötä Karvion Taksipalvelun kanssa, joka käytännössä hoitaa kuljetukset. Tavoitteena on, että kaikki on asiakkaalle mahdollisimman helppoa, Petteri sanoo. Uutta on toinenkin kuljetuspalvelu. Karviosta voi patikoida sekä Lintulaan että Valamoon uusittuja 18 kilometrin reittejä myöten. Jos luonnossa kulkija haluaa, Lomakeskuksen auto käy hakemassa heidät takaisin.

Luostareilla ja teatterilla iso merkitys Karvion teatterin merkitys Lomakeskukselle on suuri. - Teatterihan on ihan ykkösjuttu! Ei tarvitse kuin ajatella, mitä merkitsee, kun 6000 ihmistä käy tässä. Sillä on vaikutuksensa koko PohjoisHeinävedelle.

Lomakeskus pystyttää teatteria varten uuden ison ravintolateltan, jossa kahvitukset hoidetaan kootusti. Viime vuonna kahvituspisteitä oli kaksi. Muita virvokkeita haluavat voivat piipahtaa Lomakeskuksen palvelujen puolella. Petteri on hyvillään, että teatterin vaikutus alkaa näkyä myös majoituspuolella. Teatteriin tulevista osa haluaa yöpyä paikan päällä, ja kenties kierrellä vaikkapa luostareissa samalla reissulla. - Valamon vaikutus Heinäveden matkailuun on valtaisa, se pitää matkailuamme yllä. Kunta ei tee matkailun eteen käytännössä mitään, vaikka matkailun merkitys kunnan imagoon ja kunnassa toimiviin muihin yrityksiin on merkittävä. Kyllä luostarit ja yrittäjät tekevät täällä kaiken, kunnan panokseen ei voi olla tyytyväinen, Petteri kritisoi. Talvikausi on Lomakeskuksella hiljainen, mutta ei kuollut. - Venäläiset pitävät talvikauppaa yllä. Viime talvena huomasi Pääskyvuoren tärkeyden, kun monet kyselivät laskettelumahdollisuutta. Kun sitä ei täällä ollut, muutamat ajoivat päiväseltään Tahkolle. Vaikka palautteissa kiiteltiin rauhallisuutta, puhtautta ja turvallisuutta, ei se Petterin mielestä riitä. Varsinkin venäläiset kaipaavat tekemistä ja jos sitä ei ole, matkailijat kaikkoavat muihin maisemiin.

Sähköpyörillä teille, laudoilla melomaan Karvion Safarit aloitti yhteistyökumppanina viime vuonna Lomakeskuksen tiloissa. Mika Pääkkönen järjesti mönkijäsafareita sekä vuokrasi moposkoottereita ja maastopyöriä. - Mönkijäsafarit ovat ohjelmassa edelleen, mutta tänä vuonna painotamme ekologisempaan suuntaan, koska sillä näyttäisi olevan kysyntää. Mika tuo meille täksi kesäksi sähköpolkupyöriä ja paddle boarding -laudat, Petteri kertoo. Viimeksi mainitut liittyvät vesillä liikkumiseen. Laudat ovat surffilautoja hieman leveämmät ja niillä melotaan joko seisten tai polvillaan. Lomakeskuksen aukioloajat ovat hieman pidentyneet täksi kesäksi. Töissä on kuudesta kahdeksaan ihmistä.

sanomat

Karin Keitelin myymälä auki toista kesää kirkonkylässä

INKARIIKASTA KERAMIIKKAA Vanhasta apteekista muovautui oiva tila keramiikkapajalle ja pienelle persoonalliselle lahjapuodille. Inkariikassa on myynnissä keraamikko Karin Keitelin omaa tuotantoa sekä noin 10 muun käsityöläisen käyttöja koriste-esineitä sekä koruja. Maaningalla asunut Karin ja hänen joensuulainen puolisonsa Pekka Hakalisto etsivät kotia ja uusia tiloja keramiikkapajalle muutama vuosi sitten. Kun tie kävi Heinävedelle, ja pariskunta tutustui myytävänä olleen vanhan apteekin tiloihin, he tiesivät heti, että tässähän se uusi koti ja pajanpaikka nyt olisi.

Myymälä valmistui viime vuonna. Se on suorassa yhteydessä valmistustiloihin, joita Karin mielellään esittelee keramiikan teosta kiinnostuneille. - Viime kesä oli sateinen ja kuulin monen yrittäjän sanovan, että myynti oli vähäisempää, mutta minulla oli paras kesä koko urani aikana, Karin iloitsee. Toiveissa on tietenkin

Karin Keitel suunnitteli talven aikana hunajapurkin, jonka voi täyttää vaikkapa paikallisella hunajalla.

hyvä kesä tänäkin vuonna. - Tämä on hyvällä paikalla, koska rannasta tullessa myymälä on ensimmäinen, ja ihmiset tuntuivat mielellään pysähtyvän tähän kiivettyään ensin jyrkän rinteen rannasta. Veneilijöitä oli käynyt puodissa mukavasti, vaikka veneilijät eivät ehkä ensimmäisenä keramiikkaa hilaakaan muka-

naan. Mutta moni oli käynyt tulomatkalla katsomassa tarjonnan, ja paluumatkalla he palasivat ostoksille. - Kesäasukkaat toivat usein koko perheensä mukanaan. Saksankieliset puolestaan olivat olleet kiitollisia, kun saivat palvelua omalla kielellään. Karin puhuu sujuvaa saksaa ja englantia.

Savupesä herättää tunteita Inkariikan pienessä myymälässä on varsin monipuolinen tarjonta. Karinin keramiikka on persoonallista. - Viime kesän hitti oli savupesä, jonka olen uudistanut täksi kesäksi. Nyt malli on tukevampi. Savupesällä voi hauskuuttaa tai säikäyttää saajansa, sillä se on kuin suuri ampiaispesä. Sisälle kätkeytyy savukierukka, jota toivottavasti säikähtävät sitten hyttyset. Uutta ovat myös kuopiolaisen kynttilänvalaja Pirkko

Husson kynttilät, jotka Venhoon asetettuna ovat kuin purjeet. Naiset ovat tehneet yhteistyötä muutoinkin, esimerkiksi Karinin sydänvati syntyi Pirkon sydänkynttilöiden alustaksi. Pienet kukkavadit on suunniteltu teepussin alusiksi, ja niillä voi hauskasti leikitellä kattauksen kanssa. Lähes kaikki myynnissä olevat keramiikkatuotteet ovat käyttöesineitä, mutta niitä voi käyttää myös koristeina. Inkariikan myymälässä on tarjolla lisäksi koruja, huopa-, lasi-, taos- ja punontatöitä sekä kirjoja ja kortteja. Kaikki ovat ammattilaisten tekemiä. Viime kesänä myymälä oli virallisesti auki vain torstaisin. - Mutta enhän minä raaskinut pitää ovea kiinni, kun itse olin paikalla. Niinpä varsinaisiin töihin pääsin usein vasta illalla. Nyt olen selkeyttänyt aukioloaikoja, ja myymälä on avoinna kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaina, Karin sanoo.

Savupesä on oiva mökkituliainen.

Jo 25 vuotta musisointia puiden katveessa

SOITTIMET LAULAVAT PUISTOKONSERTISSA Varistaipaleen Puistokonsertti viettää 25-vuotisjuhliaan perinteitä kunnioittaen. Kuten ensimmäisinä vuosina, konsertissa laulavat vain soittimet. Heinäkuun 7. päivänä järjestettävässä konsertissa esiintyvät Timo Törmä, Maiju Koponen, Tiina Tirkkonen sekä sellisti Camilla Sundberg. Timo on sellisti ja sellonsoiton opettaja Kuopion konservatoriossa. Hän toimii myös puheenjohtajana Kuopion kamarimusiikkiseurassa, joka perustettiin 2008. Tiina Tirkkonen oli ensimmäinen pianisti, joka säesti Puistokonsertin emeritusta, sellisti Seppo Laamasta. Puistokonsertithan alkoivat niin, että Seppo Laamanen soitti istuen Kanavamuseon portailla, ja kuulijat istuskelivat nurmella tai penkeillä. Noista vuosista on kuljettu pitkä matka. Maiju Koponen on toiminut säestävänä pianistina lukuisissa Puistokonserteissa. Hän on opiskellut musiikin- ja luokanopettajuutta Jy-

väskylän yliopistossa sekä kirkkomusiikkia Sibelius-Akatemiassa. Takana on konsertteja viulistina useissa sinfoniaorkestereissa, mutta Maiju viihtyy myös kirkoissa urkujen äärellä. Heinäveden Yrittäjät palkitsivat Maijun Heinäveteläinen Nuori -tunnustuksella vuonna 2010. Vuosien varrella Puistokonsertissa on esiintynyt mittava joukko suomalaisia kärkinimiä. Puiden katveessa on kuunneltu muun muassa Johanna Rusanen-Kartanoa, Jorma Hynnistä ja Juha Kotilaista. Kun Seppo Laamanen 2000-luvulla toi konserttiin taiteilijakoti Lallukan ystävänsä, ohjelmassa oli musiikin lisäksi lausuntaakin. Tämän vuoden konsertissa palataan alkuvuosien tunnelmiin. Niinpä vain soittimet laulavat. Alkuvuosina konsertti oli ilmainen, mutta nyt on kolmas vuosi, jolloin konserttiin on pieni pääsymaksu. Järjestäjät eivät halua, että esiintyjät tulisivat aina leipä ja vasta -palkalla, vaan heille halutaan maksaa korvaus ja samalla edesauttaa sitä, että konsertin taso on jatkossakin mahdollista pitää korkeana. Puistokonsertin järjestää Varistaipaleen kyläyhdistys. Väliajalla on mahdollisuus nauttia kahvia ja virvokkeita.

New cruises at the National Park

To Kolovesi Without Oars Arto Keinänen is a wilderness guide and entrepreneur from Varkaus. Once in Latvia with his wife, the couple took a canal cruise with an electric boat. He came up with an idea to do the same in Finland, in his native Savo. Keinänen ordered an electric ship from California. The weight of the vessel is 2000 kg, and it can take up to ten passengers along with the captain. The vessel is the only one of its kind in Finland. - There is absolutely no oil or gasoline in the boat, so the vessel is completely ecological. Sixteen accumulators make a five-hour-peaceful ride possible, the entrepreneur says. The vessel is located in Varkaus, since it is the only place where the accumulators can be charged. In order to make cruises elsewhere, Arto needs to bring the vessel along with a trailer car.

matter. In good weather, the side windows can be opened and one can feel the water with his hand - the vessel floats low, almost at the water level. - During the cruises we try to see the Saimaa ringed seal, land to see the Ukonvuori rock paintings and make a cup of coffee. There are several choices for time and length of the cruises, but all of them need to be pre-ordered, says Arto. The price of the cruise is always the same and the vessel takes up to ten passengers, so it makes good sense to go with a larger group. It is also possible to enjoy pre-ordered dinner or lunch. One can even get a real gourmet meal; how does a plateful of real caviar from Savogrown sturgeon sound?

A drop of luxury in the wilderness

When riding the vessel, the tour guide Arto will tell the history of Kolovesi in English or French. The guide speaks even some French, Swedish and Russian. For music-lovers Arto will play the accordion - even all through the journey, as he says himself. During the Heinävesi Music Days Arto organises shorter accordion-themed cruises from Heinävesi municipal port. Those experienced with water travel are wondering what happens, if a thunderstorm shall break out. - In that case we just find the most suitable place to land. If we know in advance, that a storm is about to come our way, we won't depart at all. The wind limit is 12 metres per second, the entrepreneur says. The security issues have been planned in advance, and an insurance policy is included in the price of the cruise.

Last year, the entrepreneur was only testing his vessel. This year the cruises in Kolovesi National Park have begun. When Kolovesi area turned into a National Park, one could not drive regular motor boats there anymore. As a result, many people lost the opportunity to experience the park. The only ways to see the spectacular landscape by boat have been rowing or paddling. The electric vessel gives an opportunity to feel the silence of the wilderness in 2,5 hours. Silence indeed, since the vessel does not make any noise. The vessel is covered, so the weather does not

Stories and music

sanomat

Kahden tamperelaismiehen souturetken kohokohdat:

KANAVAT, KAPEIKOT JA KOLOVESI Koloveden kansallispuisto oli perustettu edellisenä vuonna, kun kaksi tamperelaista miestä päätti lähteä souturetkelle kansallismaisemiin elokuun alussa 1991. Mitä he kokivat ja näkivät, tässäpä kertomaa vuosien takaa. Olli Lehtipuu ja Reijo Vähälä olivat tutustuneet vuonna 1976, kun Reijo perheineen osallistui Harjun seurakunnan perheleirille Tampereella. Reijo toimi tuolloin Aamulehden levikkipäällikkönä, Olli lähiöpastorina. Urheilua seuraavat muistavat Ateenan EM-kisat vuonna 1969. Siellä Reijo voitti hopeaa korkeushypyssä. Olli kertoo, että hänen urheiluharrastuksensa rajoittui lähinnä iltarasteihin. - Me kummatkin tykkäsimme tahollamme tehdä epätavallisempia koitoksia. Reijo oli ainakin resiinarallissa, minä puolestani soudin velipoikien kanssa syntymäpitäjäni Kuhmoisten ympäri, Olli sanoo. Nyt eläkkeellä Reijo on runomiehenä kierrellyt ympäri Suomea. Heinäveden lukiossakin hän kävi lausumassa tänä keväänä.

Haave Saimaan vesille Kun Olli alkoi lähestyä viidenkympin ikää, hän alkoi haaveilla soutureissusta Saimaan vesistössä. - Anopillani oli kesämökki Varkaudessa, missä silloin tällöin kävimme. Sieltä käsin Heinävesi oli tullut hieman tutuksi, ja varmaan jostain luin, että Kolovedellä on uusi kansallispuisto. - Sain Metsähallitukselta ohjeita, miten siellä tuli liikkua. Ja kanavathan viehättivät myös jo etukäteen. Olli hankki etukäteen järvikartat koko alueelta. Miehet lastasivat varusteensa ja muonaa isoihin mustiin jätesäkkeihin. - Puolisoittemme avustuksella siirsimme anopilta lainatun veneen Varkaudesta Valamoon, josta neljässä päivässä rauhallisin vedoin soudimme takaisin 160 kilometrin matkan.

Nimettömänsaaren hämärässä - Ensimmäisenä iltapäivänä pujottelimme upeassa hellesäässä Valamosta Yläkanavan, Välikanavan, Varistaipaleen ja Karvion kanavien kautta Pieneen Vahti-

Kun tamperelaismiehet soutelivat yli 30 v. sitten kansallispuistossa, opasteita ei juuri ollut. Nykyään opasteet ovat hyvät.

saareen uimaan ja eväitä syömään. - Kermajärvellä kurssi oli kohti Hernekalliota ja laivareittiä seuraten saarten välistä kaakkoon. Yöpaikkaa soputeltalle etsimme umpimähkään ensin Martinsaaren etelärannalta, mutta mullienkokoisten otusten jäljet ja jätökset saivat meidät jatkamaan etsintää, kunnes vähän ennen Kerman kanavaa sijaitseva Nimettömänsaari otti meidät hämärän tullessa huomaansa. Toinen päivä vei soutelijat Kerman ja Vihovuonteen kanavan jälkeen mainion myötävirtaista kapeikkoa pitkin Savenahon lomamökeille, jossa jälleen kahvi ja uinti maistuivat.

Koloveden paratiisissa - Koloveden jylhät kalliorannat alkoivat näkyä, mutta kalliomaalauksia ei sitten millään löytynyt eikä norppaa, mutta ne maisemat! Ukonvuoren karu luola ja Kampukkalahden kannaksen vienonpehmeä maasto, vastakohdat lähekkäin. Jälkimmäisestä jäi paratiisinomainen tunne, Olli huokaa vieläkin. Matka eteni kapeita vesiä Syväsalmen ja Haukkalahden kautta Haarakallionniemeen ja luoteeseen. - Käränkö-nimisessä paikassa näytti kartan mukaan olevan pieni kannas. Pitäisikö venettä työntää maata pitkin, mietimme? Kapoinen ehkä kaivettu oja sieltä kuitenkin löytyi. - Haarakalliolta lukien soudimme vielä yli kymmenen kilometriä, kunnes ilta alkoi pimetä ja huomasimme olevamme Koukunpolvessa. Telttapaikaksi kävi mukulakivinen ranta veden ääreltä. Onneksi huviloitten välissä oli huomaamaton kaistale.

Kaunis ankkurikappeli Kolmannen päivän reitti kulki Säynämön leirikeskuksen ja kauniin ankkurikappelin kautta Sompasaaren laitaa Heinävedenselän tuntumaan. Sen laidalla pienessä kummelisaaressa nautimme lounaan.

Olli Lehtipuu ihastui Koloveden jylhiin kalliorantoihin. - Tappuvirran lossin rannassa oli mukava varjopaikka. Pääsimme Haukivedelle ja yöksi nättiin poukamaan Kuokansaloon. Päivään liittyi suunnistusta matalikoissa, isoja selkiä, vasta-, sivu- ja myötätuulta. Neljännen päivän aamuyöstä ukkonen jyrähteli ja hetkellinen rankkasade sai miehet laittamaan pikaisesti muovin teltan päälle. Isojen selkien kautta vedeltiin jo kohti Varkautta. Taipaleen kanavalla "huoltojoukkomme" yllättivät meidät ja saattelivat takaisin lähtöpaikkaan kesämökille.

Rauhallisia aistihavaintoja - Souturetki kahteen mieheen on sikäli sopiva, että airoissa voi vuorotella. Vaihdoimme noin puolen tunnin välein, jolloin toinen luki karttaa tai vaikkapa kirjaa tai vain lökötteli. Hanskat kädessä ja superlon-pala istuimenpehmikkeenä torjuivat hiertymiä. "Ei matka tapa, vaan vauhti" sopi tähänkin reissuun. - Verkkaisin vedoin luonnon ihmeitä silmäillen, kuulostellen ja nuuhkaillen

tuntui parhaalta matkatyyliltä. Soutuveneilijän ei tarvitse kävelijän tavoin minimoida varusteiden painoa. Yöpymiseen saattoi teltan lisäksi ottaa mukaan makuualustat ja ilmapatjat makuupussien lisäksi. Yksinkertainen retkikeitin, mukana tuodut ruokatarpeet ja pari vesikanisteria takasivat enemmän kuin hengissä pysymisen. - Kalastaminen jäi meiltä tällä kertaa väliin. Mukavaa oli poiketa em. Savenahon rannassa ja Säynämössä nauttimassa muitten palveluista. - Muuten mökkejä näimme rannoilla odottamaamme vähemmän. Kolovedellä ne eivät tietenkään kuuluneet kuvaan. Kansallispuisto oli sen verran uusi, ettei opasteita tai palvelupisteitä vielä isommasti ollut.

Laulua sydämen pohjasta Olli kertoo kokeneensa, että kanavilla oli jotensakin juhlallinen olo, kun läpimeno ei maksanut mitään. Pienen paatin soutajia kohdeltiin kuin laivanomistajia. - Nelisulkuisella 14 metrin pudotuskorkuisella Varistaipaleella aikaa vierähti kolme varttia. Kerman kanavamiehet olivat juttutuulella. Savolainen sutkailu tarrasi tamperelaisen korvaan.

sanomat

Olli Lehtipuu ja Reijo Vähälä ikimuistoisen souturetkensä alussa.

Risteilyt uusinta palvelua kansallispuistossa

KOLOVEDELLE AIROITTA Kummelit osoittautuivat soutajalle erinomaisiksi tähtäyspisteiksi. Kummelisaaressa Reijo Vähälä.

Kanavien ohella muut kapeikot sekä Koloveden maisemat olivat reissumme kohokohtia. Loppukesän lämmin sää hellytteli jäsenet rennoiksi. - Kahden aamun pilvet lakaistuivat keskipäivän kuulaudeksi. Tuulet vaikuttavat soutuun ratkaisevasti. Kerran sivuvastainen sai soutajan käsilihakset harjoitukselle. Välillä virta vei. Vähän ennen ensimmäistä yöpymispaikkaa Kermajärvellä Reijo oli tokaissut: ’’Mistä tänne veneeseen tulee vettä?’’ Pitkäkinttuisena Olli oli potkaissut tapin auki. Mutta ei hätää, tappi takaisin ja pulputus loppui, tavaratkaan eivät ennättäneet kastua. - Jossain Kermajärven komealla asumattomalla rantakalliolla teimme sen, mitä sydän sanoi: kajautimme täysillä kahden raavaan miehen voimalla virren: ’’Soi kunniaksi Luojan...’’. Toisella rannalla myöhemmin taisimme ihan noin paikalliskiitoksena vielä vetäistä Savolaisen laulun kansakoulusta muistamamme ensimmäisen säkeistön, Olli muistaa. Ikimuistoinen retki näillä kahdella miehellä.

Koloveden kansallispuisto on ollut monelle saavuttamaton kokemus, jos ei ole ollut mahdollista soutaa tai meloa itse jylhissä maisemissa. Nyt kauniille järvelle pääsee helposti. Varkautelainen eräopas, yrittäjä Arto Keinänen risteili taannoin vaimonsa kanssa Latviassa pitkin kanavia sähköaluksella. Siitäpä heräsi idea toteutettavaksi Suomessakin, savolaisissa maisemissa. Yrittäjä tilasi oman sähkölaivan Kaliforniasta. Kahden tonnin alus saa ottaa huomaansa 10 matkustajaa kipparin lisäksi. Alus on ainoa lajissaan suomalaisilla vesillä. - Veneessä ei ole tippaakaan öljyä eikä bensiiniä eli alus on täysin ekologinen. Kuusitoista akkua mahdollistavat viiden tunnin rauhallisen ajelun, yrittäjä kertoo. Aluksen kotipaikka on Varkaus. Ainoa akkujen latauspaikka on siellä, joten muualla risteilläkseen Arton on tuotavan alus trailerilla paikan päälle.

Ripaus luksusta erämaassa Viime kesänä yrittäjä testasi uutta alustaan. Tämä kesä tuo risteilyt Koloveden kansallispuistoon.

Kun kansallispuisto perustettiin, siellä ei voinut enää ajella tavallisilla moottoriveneillä. Monelta ihmiseltä kokemus kansallispuistosta meni sen siliän tien. Käytännössä komeita maisemia on päässyt vesiltä käsin katselemaan vain soutamalla tai melomalla. Sähköaluksen kyydissä voi 2,5 tunniksi lähteä erämaan hiljaisuuteen. Hiljaisuuteen jo siksi, ettei aluksesta käytännössä kuulu mitään ääntä. Alus on katettu, joten huonompikaan sää ei haittaa. Hyvällä säällä sivuikkunat saa auki, ja ikkunan vieressä istuva voi uittaa kättänsä vedessä edes kurkottamatta, sillä alus ui matalalla.

Tarinoita ja musiikkia

Yrittäjä Arto Keinäseltä onnistuu asiakkaiden viihdyttäminen. Sähköaluksen kuva seuraavalla sivulla tämän jutun venäjänkielisessä käännöksessa.

Eräopas tuntee Koloveden historian ja kansallispuiston tarinat, joista hän kertoo alusta ohjatessaan. Tarinat luontuvat sujuvasti englanniksi ja ranskaksi sekä auttavasti ruotsiksi, saksaksi ja venäjäksi. Musiikin ystävillä Arto soittaa haitaria, sanojensa mukaan vaikka koko matkan. Heinäveden Musiikkipäivien aikaan hän järjestää lyhyempiä haitariristeilyjä, jotka lähtevät kirkonkylän satamasta. Vesillä enemmän tai vähemmän liikkuneita askarruttaa, mitä tapahtuu, jos ukkonen yllättää. - Silloin rantaudumme lähimpään sopivaan paikkaan. Jos ukkonen tai myrsky on tiedossa, silloin vesille ei lähdetä ollenkaan. Rajana on käytännössä 12 metriä sekunnissa puhaltava tuuli, yrittäjä kertoo. Kaikki turvasuunnitelmat on mietitty etukäteen. Vastuuvakuutus kuuluu risteilyn hintaan.

- Risteilyjen aikana tähyilemme saimaannorppaa, rantaudumme katsomaan Ukonvuoren kalliomaalauksia ja keittelemme kahvit. Aikavaihtoehtoja on useampia, mutta kaikki risteilyt tapahtuvat tilauksesta, Arto kertoo. Risteilyn hinta on sama, olipa kyydissä yksi tai kymmenen matkustajaa, joten kimppa kannattaa kerätä. Ruokailukin on mahdollinen, mutta siitä pitää sopia etukäteen. Gourmetelämyksiä on tarjolla erillismaksusta; miltä kuulostaisi esimerkiksi herkuttelu savolaisella, oikealla sampikaviaarilla keskellä erämaata…

sanomat

Eemeli

Tunnin homma Olen tässä mietiskellyt yhtä sanontaa: "Ei se ole kuin tunnin homma". Tein tuossa kevään korvalla polttopuuta talven varalle, useammankin tulevan talven, kun alkuun pääsin. Muutoinhan halon teko on yksinäistä puurtamista, mutta jossain vaiheessa vaimon apu klapien viskelyssä kekoihin tai pinoamisessa on tervetullutta vaihtelua ja helpotusta askareeseen. Oli taas kerran ilmestynyt rankakasa pihan perille, pätkin puut moottorisahalla pölleiksi ja tarkoitus oli sitten hydraulihalkaisimella silputa pöllit hellaan sopiviksi klapeiksi. Hattu kourassa lähestyin keittiössä puuhailevaa talon hengetärtä, otin anovan ajokoiran katseen ja rohkaistuin kysymään: "Et lähtisi viskelemään klapeja peräkärryyn, kun en saa ajettua kärryä niin lähelle halkaisupaikkaa, että itse ylettäisin? Ei se ole kuin tunnin homma”. Varmaan säälittävän ajokoiran ilmeen varjolla vaimo suostui apuriksi. Lienee ajatellut varmaan Eemelin kipeytyneitä niveliä ja sitä, että eihän se ole kuin tunnin homma, äkkiäkös tuon... Noh, kaksi kevytperäkärryllistä valmista polttopuuta siitä rankakasasta tuli. Puut pinottiin siististi liiteriin, eikä aikaakaan kulunut kuin kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia. Heinävedeltä saa siis kaikkea. Mietiskelin, että tokkopahan löytyy, Varkauteen tai peräti Joensuuhun tästä on lähdettävä, eikä se ole tunnissa selvä. Mutta millä sinne menisi, kun autosta eivät ovet aukene, ja löytyisikö apu sieltäkään. En näet saanut autoni ovien lukitusta auki kauko-ohjaimella, vaikka kuinka hipelöin avauspainiketta. Eikä avaimen työntäminen lukkoon sekään onnistunut, koska eipä ole tullut ovia lukittua avaimella, vaikka heinäveteläinen autokauppias sitä suositteli. Edes muutaman kerran vuodessa pitäisi työntää avain reikään, ettei lukko jumiudu. Tuo viisaus oli niin autuaasti päässyt unohtumaan. Noh, köpöttelin kirkonkylän Nesteelle, sieltä varmaan löytyisivät patterit avaimenperään. Vaan eipäs löytynytkään, mutta myyjä ystävällisesti kehotti: ”Kysyppäs Juhalta” (Radio ja Kuva). Epäilin tuota neuvoa, mutta samalla juolahti mieleeni kesäheinäveteläisen tuttuni juttu kompostin kuorikkeesta. Hän nimittäin oli ha-

kemassa mökkinsä kompostiin kuoriketta. Kävi kysymässä rautakaupasta, jossa sitä ei kuitenkaan ollut. Kauppias kehotti kääntymään kenkäkaupan puoleen. Tuttuni epäili, että kenkäkaupastako sitä kuoriketta... Hän marssi Nesteelle, siellähän myydään jopa bensaakin. Huoltamon myyjä vastasi, ettei ole kuoriketta, mutta kysyppäs kenkäkaupasta. Noooh, tuttava meni tietyin varauksin kenkäkauppaan ja supatti - kun ei kovalla äänellä tohtinut - että olisiko kuoriketta tarjolla. Myyjä oli vastannut, että näin kesän alussa kysyntä on kova ja molemmat, niin huussinalus- kuin kompostorilajikkeet ovat nyt lopussa. Mutta huomenna tulee kuorma. Ja minä astelin Juhan putiikkiin. Kahdella kympillä sain uudet patterit autonavaimiini. Eikä mennyt kuin vajaa tunti kaikkineen. Vaan pääsinpäs kokeilemaan jotain, joka mullistaa polkupyöräilyn tyystin: sähköavusteista polkupyörää. Pieni sähkömoottori fillarin takanavassa, akku joko tarakan tai satulan alla. Ensimmäisten polkaisujen jälkeen tuntui kuin pyörä lähtisi lentoon! Niin kevyttä ja vaivatonta pyöräily oli. Yhdellä akullisella voi ajella 35-50 kilometriä riippuen siitä, millaista voimaa itse käyttää. Ja voin vakuuttaa, että pyörällä ajaminen on nautinto, kun ei tarvitse tehdä muuta kuin kevyesti poljeskella. Jos nopeus nousee yli 25 km/h niin automatiikka katkaisee sähkömoottorin. Karvion Lomakeskuksella pyörii jo sähköpyörien vuokraustoiminta, ja eiköhän alan liikkeiden kautta jo saane näitä ihmefillareita kirkonkylästäkin. Jaa, että miksikö nyt aloin kehua sähköpyörää niin kovin. No siksi, että jos vuokramökkiläinen käy tavallisella fillarilla ostoksilla tai torstaitorilla kirkolla, hän kuluttaa aikaa polkemiseen kaksi tuntia. Sähköavusteisella ostosmatkan tekee vaivattomasti puolet lyhyemmässä ajassa. Sen säästyneen tunnin voi viettää vaikkapa laatuaikaa rakkaansa kanssa. Se ei ole kuin kahden tunnin homma se. Eemeli toivottelee niin matkailijoille kuin kantaväestöllekin sopuisaa kesää Heinävedellä!

sanomat

Arvokisa tuo ajokoiramiehet Heinävedelle syyskuussa

POLIISIEN KILPA Poliisien Kilpa on kihlakuntien henkilökunnan ajokoirille järjestettävä ajokoe. Käytännössä osallistujat ovat olleet poliiseja – virassa tai eläkkeellä olevia, mutta toki joukkoon on mahtunut muutama ulosottomieskin.

Heinävedellä syyskuun 22. päivänä järjestettävä kisa on järjestyksessään 15:s. Kilpailut järjestetään vuorotellen eri puolilla Suomea, viime vuonna kokoonnuttiin Kajaanissa. Järjestäjänä toimii Heinäveden Kennelkerho. Kisakeskus sijoittuu Varistaipaleen entiselle koululle. Mukaan otettavien koirien määrä on rajattu viiteentoista, jotta kilpailumaastot varmasti riittävät. Jokaista koiraa varten varataan oma maasto, jossa on todettu olevan jäniksiä. Lisäksi on oltava muutama varamaasto. Koettelupaikat sijoittuvat Heinävedelle ja Tuusniemelle. Viisitoista koiraa tarkoittaa, että kisapaikalle ilmaantuu 50-60 koiraihmistä: koiranomistaja, tuomarit, sihteeri, maasto-oppaat ja muuta talkooväkeä.

Ylituomari omasta takaa Poliisien Kilvan ylituomarina toimii heinäveteläinen Veijo Marjo, jonka ylituomaritaival ulottuu vuoteen 1987. Palkintotuomarikortin hän suoritti kymmenen vuotta aiemmin. - Ylituomarin tehtävänä on saada koirien ar-

Suunnista lähimpään metsänhoitoyhdistykseen, kun taimikkosi on harvennuksen tarpeessa. Me teemme kaikkia metsänhoitotöitä – maanmuokkauksesta ja istutuksesta hakkuisiin. Hyvin hoidettu metsä kasvaa, sitoo hiiltä ja vaikuttaa suotuisasti maapallon ilmastoon.

Metsänomistajat KESKI-SAVO

Keski-Savon metsänhoitoyhdistys ry Keskuksenkuja 1 • 79700 Heinävesi Minna Kauppi Minna Kauppi

www.mhy.fi/keskisavo • www.metsänomistajat.fi

vostelut tasapuolisiksi. Hän tenttaa maastosta tulevia ryhmä- ja palkintotuomareita ja koettaa selvittää, onko arvostelu ollut tasapuolista, Veijo kertoo. Ajokokeet alkavat kisaa edeltävänä iltana ylituomarin puhuttelulla. Tällöin kaikkien tuomareiden pitäisi jo olla kuulolla. - Puhuttelussa käydään läpi kokeisiin liittyviä tärkeimpiä asioita ja kunkin vuoden teema. Se voi esimerkiksi olla haku, haukku tai ajon yleisvaikutelma. Eli annan tuomareille ohjeita, että arvostelu sujuisi oikein. Kun kisa kukonlaulun aikaan alkaa, ylituomari lähtee hiljalleen maastoihin seuraamaan koirien ja tuomareiden toimintaa. Tavallaan kyse on pistokokeista, sillä jokaiseen maastoon ylituomari ei koepäivän aikana ehdi. Maastossa koiralla on 240 minuuttia aikaa etsiä kaksi jänistä. Kun yhden löytää, sen perässä koiran pitäisi pysyä 120 minuuttia. Ensimmäisen erän jälkeen koiran pitää löytää uusi jänis, jonka vuoro on ottaa koiran taidoista kaikki irti. Ajokokeissa jäniksiä ei vahingoiteta. Tuomarit seuraavat, miten koira toimii ja täyttävät arvostelukorttejaan havaintojensa pe-

sanomat

Veijo Marjo on pitkän linjan ajokoiraharrastaja. Syksyllä Veijo aikoo kilpailla nelivuotiaan Villipuron Nittan kanssa.

rusteella. Kun erät ovat ohi, kisakeskuksessa tuomari käy kortit läpi ja tenttaa tuomarit. Sihteeri täyttää virallisen pöytäkirjan, joka lähetetään Kennelliittoon, kennelpiiriin ja Ajokoirajärjestöön.

Talkooväellä tekemistä - Kennelkerhollemme kisojen järjestäminen merkittävä tapaus, mutta iso ponnistus. Onneksi meillä on paljon vapaaehtoista talkooporukkaa, Veijo kiittelee. - Jokaisen koiran mukaan lähtee maastot tunteva opas, hän voi toki olla toinen tuomareistakin. Emännillä puolestaan on oma urakkansa keittiöllä, Veijo tietää. Poliisien Kilvassa on yksi erikoinen kiertopalkinto: se saa omakseen koiranomistaja, jonka koira on pärjännyt parhaiten 10 vuoden aikana. Kilvan ensimmäinen luovutettu kiertopalkinto on Heinävedellä: Erkki Ruokolaisen omistama Äkkipojan Kepu ajoi jänistä tasaisen varmasti kuudessa kisassa voittaen kahdesti. Huonoin sijoitus oli neljäs.

Koiranäyttelyyn 361 karvajalkaa Heinäveden Kennelkerhon koiranäyttelyyn on ilmoitettu 361 karvajalkaa. Näyttely pidetään kirkonkylän urheilukentällä lauantaina 29. kesäkuuta. Kehiä on viisi, ja mukana ovat osa ryhmistä 5 ja 6 sekä ryhmä 9. Kehätuomareina toimivat Marja Talvitie, Kristiina Ahlberg, Marjatta Pylvänäinen-Suorsa, Paavo Mattila ja Tapani Pulkkila. Odotetusti eniten nähdään suomenajokoiria, mutta kovan kilpailun kauneimmuudesta saavat aikaan myös ranskanbulldogit. Kehissä esiintyy lisäksi muun muassa muita erirotuisia metsästyskoiria sekä villakoiria. Arvostelut alkavat kello 10. Kennelkerho toivoo paikalle runsaasti yleisöä.

sanomat

TERVETULOA KARVIOON JA POHJOIS-HEINÄVEDELLE!

Iltatorit Karviossa ja kirkonkylässä Heinäkuu tuo tullessaan iltatorit. Kirkonkylässä torstaitoreilla on jo pitkä historia, Karviossa toreja on kokeiltu kahtena edellisenä kesänä, joskin viime vuonna sää ei suosinut toriiltoja laisinkaan. Tänä kesänä kokeillaan paremmalla onnella, ja tori-illat järjestetään perjantaisin alkaen kello 17.

Järjestelyistä vastaa PohjoisHeinäveden kylät ry. Myyntipaikat ovat valmiina ja kaikkien käytössä. Kirkonkylän torstaitoreilla esiintyvät muun muassa trubaduuri Jopi Knuutinen, Jokeri Pokeri Box ja The Evergreens. Kirkonkylän tori-illoista vastaa Lions Club Heinävesi-Kerma.