6 minute read
kysy ja keskustele
Mikä kummastuttaa, ärsyttää, ilahduttaa, mietityttää? Ehdota aihetta palstalle!
Lähetä aiheesi lehden toimitukseen osoitteella sisainenviestinta@hel.fi.
Advertisement
Millainen kokemus anonyymi rekrytointi oli?
Jukka Mattila: Suurin ero tavalliseen rekrytointiprosessiin verrattuna ja myös aika villi asia oli, etten yhtään tiennyt, millaisia tyyppejä tulen haastattelemaan. Enhän päässyt lukemaan tavallisia hakemuksia ja puhumaan hakijoiden kanssa ennakkoon puhelimessa, kuten yleensä. Sain hakijayhteenvedon, josta oli poistettu hakijoiden iät, nimet, syntymäajat, osoitteet ja äidinkieli. Joni Riihonen: Itse työnhakijana koin, että anonyymi rekrytointi ei juuri poikennut normaalista rekrytointiprosessista. Huomasin, että työpaikkailmoituksessa kerrottiin, että rekrytointi tapahtuu anonyymisti, ja kun sain haastattelukutsun, perehdyin asiaan lukemalla.
Miltä tuntui, kun pääsit haastattelemaan työnhakijoita?
Jukka Mattila: Olin täpinöissäni, mutta minua mietitytti vähän, olenko osannut valita oikeat hakijat, kun valinnat on tehty pisteyttämällä työhistoriaa ja koulutusta. Taustalla ei ole väliä, vaan sillä, että löydämme parhaan nuoriso-ohjaajan. Itse haastatteluissa kysyin henkilökohtaisesta työhistoriasta paljon laajemmin kuin yleensä. Mietin, että ihmetteleekö haastateltava, miksi kysyn niin paljon – vaikutanko vähän oudosti käyttäytyvältä esihenkilöltä? Huomasitko sinä Joni tämän? Joni Riihonen: Asia tuli esiin, sillä rekrytoijat korostivat useita kertoja haastattelussa, että me emme tiedä sinusta niin paljon. He olivat myös täpinöissään, kuten sinä.
Mikä rekrytointiprosessissa jäi mietityttämään?
Jukka Mattila: Kun haastateltavien kirjo paljastui, tajusin, etten saanut niin moninaista porukkaa kuin olisin reilusta 20 hakijasta toivonut. Kaikki haastatellut olivat miehiä, ja yhdellä oli maahanmuuttajatausta. Palkkasimme hänet, aivan loistavan hakijan. Jäin kuitenkin miettimään, miksi yhtään naista ei valikoitunut joukkoon. Jälkeenpäin tajusin, että pari heistä oli ollut vähällä päästä haastatteluun. Minun pitää ensi kerralla lukea hakemukset vielä tarkemmin, vaikka luulin tehneeni niin. Joni Riihonen: Jos olisin halunnut soittaa rekrytoivalle esihenkilölle ennen haastattelua, se ei olisi ollut mahdollista. Hänestä ei saanut ennakkotietoa.
Jukka Mattila: Kyllä, koska tiedän, että nimi ja äidinkieli voivat vaikuttaa siihen, ettei pätevä henkilö pääse haastatteluun. On kuitenkin vaikeaa uskoa, että kaupungilla tekisimme sitä. Toisaalta meillä kaupungilla työskentelee esimerkiksi aika vähän maahanmuuttajataustaisia ihmisiä suhteessa heidän osuuteensa kaupungin asukkaista. Joni Riihonen: Olen samaa mieltä. Anonyymi rekrytointi on ideana toimiva, vaikka moni ajattelisi, ettei itsellä ole mitään ennakkoluuloja. Niitä voi kaikesta huolimatta olla, ja anonyymin rekrytoinnin kautta kuka tahansa hakija voi päästä haastatteluun. Silloin kun luin anonyymista rekrytoinnista, tuo sama nimiasia nousi esiin. Jukka Mattila: Työyhteisön moninaisesta johtamisesta on onneksi puhuttu paljon kaupungin sisällä. Yhdenvertaisuus ja moninaisuus ovat tärkeitä kaikessa toiminnassamme.
Sopiiko anonyymi rekrytointi teistä kaikkiin rekrytointeihin?
Jukka Mattila: En allekirjoita kaikkia anonyymin rekrytoinnin hyötyjä, koska olen nuorisotyössä ja tiimiin voidaan tilanteesta riippuen tarvita tietynlainen ihminen. Jos monilla on yhtä hyvä työkokemus, täytyy löytää jollakin keinolla eroja. Voimme toki valita, miten rekrytoimme työntekijöitä. Tavallisessa rekrytointiprosessissa voimme tarvittaessa tehdä positiivista diskriminointia. Joni Riihonen: Mietin samanlaisia asioita. Meillä oli kolmihenkisessä tiimissä paikka auki, jossa oli kaksi miestä, ja nuorilla toive saada nainen tiimiin. Onneksi anonyymissa rekrytoinnissa kävi hyvin.
Mitä haluatte sanoa anonyymista rekrytoinnista kiinnostuneille?
Jukka Mattila: Kannattaa kokeilla! Aina voi pyytää lisää haastateltavia, jos tuntuu, että sopivaa kandidaattia ei löydy ensimmäisen haastattelukierroksen jälkeen. Kun kokeilee anonyymia rekrytointia, pääsee myös näkemään, ovatko omat asenteet kunnossa. Joni Riihonen: Rennosti vaan! HH
MISTÄ ON KYSE?
Kaupunki pilotoi anonyymia rekrytointia 12 tehtävä- ja ammattiryhmässä, yhteensä 48 rekrytoinnissa kaikilla kaupungin toimialoilla sekä Liikennelaitoksella (HKL) ja Palvelukeskuksessa helmi–joulukuussa 2020.
Tavoitteena on antaa kaikille hakijoille tasa-arvoinen ja yhdenvertainen mahdollisuus edetä työhaastatteluun.
Työhakemuksista piilotetaan henkilöön viittaava tieto kuten hakijan nimi, syntymäaika, sukupuoli, osoite ja äidinkieli. Esihenkilö tekee työhaastatteluvalintansa hakijoiden osaamisen, koulutuksen ja työkokemuksen perusteella. Työhistoriasta ja tutkinnoista ovat näkyvillä ajanjaksot sekä työnantajien ja oppilaitosten nimet.
Anonyymia rekrytointia lisätään vuonna 2021, ja rekrytointijärjestelmään lisättiin anonyymiä rekrytointia tukeva toiminnallisuus helmikuussa 2021.
lisätiedot ja verkkokurssit:
Kaupungin Helmi > Henkilöstö > Monimuotoisuus työelämässä > Monimuotoinen rekrytointi
Liikunta on Tomi Lempiäisen intohimo: se pitää kehon kunnossa ja toimii henkisenä voimavarana. – Lisää puhtia saan myös lapsistani. He ovat vielä siinä iässä, että kelpaan leikki- ja pelikaveriksi.
1. Tomille liikunnan parissa työskentely on luontevaa, ja etenkin jääkiekon pelaaminen on näytellyt hänen elämässään isoa roolia. Nykyisin Tomi liikkuu muiden maila- ja pallopelien parissa, jääkiekkoa hän seuraa omien sanojensa mukaan enemmälti penkkiurheilijan roolissa.
2. Osaajapankin kautta työskentely vahvisti Tomin osaamista. – Olen mielelläni tarjonnut apuani siellä, missä olen pystynyt. Onneksi en joutunut jäämään pyörittelemään peukaloitani ja vain odottamaan liikuntapaikkojen aukeamista.
3. Tomi ehti reilun vuoden ”Osaajapankkiaikanaan” työskennellä viidessä eri tehtävässä.
1 2 3
Hyppy kohti uutta
TEKSTI PI MÄKILÄ KUVAT SAMI HEISKANEN
Korona vei liikuntakoordinaattori Tomi Lempiäisen vakityön tauolle. Osaajapankin kautta löytyi uusia tehtäviä, jotka ovat vieneet miehen osaksi huikeita työyhteisöjä ja opettaneet uutta – myös itsestä. Kesä toi Tomille vielä yhden muutoksen: hän siirtyi tiimiesihenkilöksi.
Liikunta on aina ollut isossa roolissa elämässäni, ja samasta syystä päädyin aikanaan kaupungille silloiseen liikuntavirastoon liikunnanohjaajaksi. Kesäkuusta alkaen olen työskennellyt kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan liikuntapaikat-palvelussa tiimiesihenkilönä. Tätä ennen työskentelin liikuntakoordinaattorina Koillis-Helsingin alueella. Viimeisen vuoden aikana työtehtäväni ovat tosin koostuneet välillä ihan muista hommista.
Toimin keväällä 2020 liikuntapaikat-palvelussa tiimiesihenkilönä, mutta maaliskuussa korona pakotti meidät sulkemaan liikuntapaikat melkein kokonaan. Tiedustelin tuolloin esihenkilöltäni ja palvelupäälliköltä, voisinko siirtyä väliaikaisiin tehtäviin toisaalle. Päädyin kaupungin Osaajapankkiin.
Ennakkoluulottomuus kannattaa
Alkuun minulle aukeni logistiikkakoordinaattorin pesti Helsinkiavusta. Helsinki-apu oli kaupungin väliaikainen palvelu, joka tarjosi keskustelu- ja asiointiapua yli 70-vuotiaille helsinkiläisille. Logistiikkakoordinaattorina vastasin ruokaavun toimittamisen koordinoinnista. Autoimme tuolloin kymmeniätuhansia ikäihmisiä ja heidän läheisiään.
Viime kesäksi otin vastuulleni Helsinki-avun projektipäällikön paikan ja johdin kyseisen projektin päätökseen. Syksyksi palasin omaan työtehtävääni. Ehdin tehdä töitä kolmisen kuukautta, kunnes toiminnot liikunnan puolella jälleen keskeytettiin uusien rajoitustoimien takia.
Joulukuussa 2020 siirryin Osaajapankin kautta toisiin työtehtäviin, nyt kasvatuksen ja koulutuksen toimialalle, varhaiskasvatuksen puolelle. Helmi–maaliskuun 2021 aikana työskentelin lyhyehkön ajanjakson koronarokotusten ajanvarauksen tukipalvelussa, mutta lisäavun tarpeen vähentyessä palasin takaisin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalle. Tällä kertaa työskentelin varhaiskasvatuksessa aamupäivät ja iltapäivät leikkipuistojen koululaisten iltapäivätoiminnassa.
Uudet tehtävät kehittävät
Työtehtävien vaihtuminen on ollut hyvin opettavaista, ja esimerkiksi oma tietämykseni vuorovaikutus- ja organisointitaidoistani on vahvistunut. Autan mielelläni siellä, missä apua tarvitaan, sellaisissa tehtävissä, joihin kykenen.
Väliaikaiset työtehtävät ovat kehittäneet ammattiosaamistani. Lisäksi olen erityisesti Helsinki-avun työtehtävissä osoittanut, että kykenen tarvittaessa työskentelemään paineistettuna. Kaupunkituntemukseni on kasvanut, ja olen päässyt osaksi huikeita työyhteisöjä. Tietämykseni siitä, mitä eri toimialoilla tapahtuu, on kasvanut valtavasti.
Haastavinta työssä on ollut se, että asiakasrajapinnassa olen jatkuvasti kontaktissa muiden ihmisten kanssa ja altistan itseni toistuvasti mahdollisille tartunnoille, vaikka huolehdimme työssämme terveysturvallisuudesta.
Eri työtehtäviin vaihtamista on helpottanut se, että olen voinut itse vaikuttaa muun muassa siirtoihin liittyviin toimipaikkavalintoihin. Olen myös aina kokenut itseni tervetulleeksi työyhteisöön, johon olen siirtynyt.
Olen kuitenkin odottanut sitä hetkeä, kun pääsen takaisin omalle alalleni. Liikunta on minulle intohimo, ja olen omassa työssäni ylpeä siitä, että mahdollistan kaupunkilaisten osallistumisen liikuntapalveluihin ja autan samalla kuntalaisia ylläpitämään ja edistämään terveyttään. HH
MOTTO
Liiku, elä mielekästä elämää! KUKA?
Tiimiesihenkilö Tomi Lempiäinen
TYÖPAIKKANI
Kaupungin liikuntapalvelukokonaisuus vastaa liikunnasta ja liikuntapolitiikasta sekä liikunnan järjestämisestä ja liikuntapaikoista sekä leirintäalueesta. Työskentelen liikuntapaikatpalvelussa itäisessä alueyksikössä. Tarjolla olevat liikuntapalvelut ovat olleet maaliskuusta 2020 alkaen joko rajoitettuja tai tauolla.
TYÖKAVERINI
Liikuntapalveluissa työskentelee yli 400 vakituista työntekijää ja 75–150 määräaikaista kausityöntekijää ja työllistettyä. Liikuntapaikat-palvelun itäisessä, läntisessä ja pohjoisessa alueyksikössä työskentelee 14 tiimiesihenkilöä.
TYÖTEHTÄVÄNI
Itäisen alueyksikön tiimiesihenkilönä vastaan Myllypuron aluetiimistä. Liikuntapaikat-palvelu huolehtii sisä- ja ulkoliikuntapaikkojen hoidosta ja niiden palveluista. Palvelut kohdistuvat erityisesti liikuntaseuroille ja kunto- ja kilpaurheilijoille, mutta myös kuntoliikkujille.
POLKUNI KAUPUNGILLE
Tulin kaupungille töihin tammikuussa 2006. Olin tuolloin saanut liikuntaneuvojan perusopinnot suoritettua ja sain töitä liikunnanohjaajana ja uimaopettajana.
