H 2/15

2.15

2015

HELSINKI

PRIDE _ 22.-28.6.

TULE MUKAAN HYVÄN MIELEN TAPAHTUMAAN, LUE S.46

08 22

VILLE NIINISTÖ

HELSINKI PRIDEN SUOJELIJA

GAYPLAYSSA

TULLAAN KAAPISTA NELJÄSTI

26 60

ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS

PUUT TUU TRANSPROSESSISTA

PARATIISISAARI JAMAIKA

EI OLE PARATIISI KAIKILLE

www.barefootwine.com facebook.com/barefootwine

Available in Alko stores

www.bpf-finland.fi

Š 2015 Barefoot Cellars, Modesto, CA. All Rights Reserved. I 404 BFC 017 1443

OUT AND PROUD FOR OVER 25 YEARS!

SISÄLTÖ 2/2015 10

VILLE NIINISTÖ SUOJELIJA HELSINKI PRIDE 2015

PAULA NORONEN INSPIRAATIO

20

ANT TI PIKKANEN KOLUMNI

12

ANDRÉE N. COOLIGAN AMBASSADOR OF CANADA PUHEENVUORO

52

51

LAKIMUUTOS TOI HOMOT KAAPISTA KANSIIN

TCT KÄÄNSI SYRJINNÄN VOITOKSI

60

22

JAMAIKAN MACHOKULT TUURI EI ANNA TILAA VÄHEMMISTÖILLE

GAYPLAY KERTOO TOSITARINOITA ULOSTULOSTA

MELISSA HANHIROVA (kannen kuva)

38 MERCEDES BENTSON MUSIIKKI RIKKOO SUKUPUOLIROOLEJA

_ 4_

Melissa Hanhirova on mielikuvituksekas ja empaattinen valokuvaaja, joka nauttii henkilökuvauksesta. ”Haluan etsiä kameran kautta kaikista ihmisistä ja asioista jotain kaunista ja mielenkiintoista. Mottoni on ’jokainen on valokuvan arvoinen’.”

26 SISÄLTÖ

JUUDAS KANNISTON MIELESTÄ NYKYINEN SUKUPUOLENKORJAUSPROSESSI KESKIT TYY STEREOTYPIOIHIN KAHDESTA SUKUPUOLESTA.

8 HELSINKI PRIDEN SUOJELIJA VILLE NIINISTÖ: KAIKKI LAINSÄÄDÄNTÖ YHDENVERTAISEKSI 10 INSPIRAATIO: PAULA NORONEN 12 PUHEENVUORO: ANDRÉE N. COOLIGAN, AMBASSADOR OF CANADA 14 VUODEN PRIDETUOT TEET: ANNA YHDENVERTAISUUDEN NÄKYÄ 20 KOLUMNI: ANT TI PIKKANEN 22 GAYPLAY: MONOLOGEJA MINUUDESTA 26 ARVIOITAVANA SUKUPUOLI 32 KOLUMNI: KAROLIINA SEPPÄLÄ 34 TERVETULOA HESETAAN 36 PUHEENVUORO: ANNI PASANEN, HESETAN PUHEENJOHTAJA 37 ELOKUVA: CABARET 38 MERCEDES BENTSO: MONEN TULEN VÄLISSÄ 40 YHDENVERTAISUUSKÄYTÄNNÖT OVAT YRITYSMAAILMAN TULEVAISUUT TA 42 PUHEENVUORO: TOBIAS LARSSON 44 PUHEENVUORO: AARO HORSMA, HESETAN SUUNNIT TELIJA 45 NUORTEN PRIDE 46 HELSINKI PRIDEN TUOT TAJA: PRIDE KOSKET TAA KAIKKIA 47 TULE MUKAAN PRIDEKULKUEESEEN 48 PUISTOJUHLA: PRIDE PALAA MEREN ÄÄREEN! 52 SEKSUAALIVÄHEMMMISTÖT KAAPISTA KIRJOIHIN 56 KOLUMNI: EVA ISAKSSON 58 SINUIKSI: KAAPIN PAIKKA 60 KIRJEKAVERI: JAMAIKA

_ 5_

H:N TEKIJÄTIIMI TOIVOTTAA

AURINKOISTA KESÄÄ JA ANTOISAA PRIDE-VIIKKOA!

Tapaamme jälleen marraskuussa.

KUVA: ALEJANDRO LORENZO

T E K I J ÄT PÄÄTOIMIT TAJA:

Minna Kortesmaa paatoimittaja@heseta.fi TOIMITUSSIHTEERI

Katja Sahlstedt GRAAFIKKO

Risto Haapiainen KANNEN KUVA

Melissa Hanhirova

KIRJOIT TAJAT

KUVAAJAT

Ella Airas-Salminen, Andrée N. Cooligan, Aaro Horsma, Eva Isaksson, Tobias Larsson, Riikka Minkkinen, Anni Pasanen, Eveliina Salomaa, Aija Salovaara, Karoliina Seppälä, Kaisu Tervonen, Antti Pikkanen, Katja Sahlstedt, Tiina Vanhanen, Jukka Vuorio, Mikko Väisänen, Mikko Carlson

Ikko Alaska, Melissa Hanhirova, Ville Lehvonen, Maarit Mustonen

ILMOITUSMYYNTI Meri Jaakola, Salli Kivirinta, Janna Martikainen, JULKAISIJA

VIESTINTÄ JA MARKKINOINTI

HeSeta ry Tallberginkatu 1 C PL 168, (4 krs) 00180 Helsinki

MYYNTIVASTAAVA

toimitus@heseta.fi

TALOUS

Saija Tyyskä

Eveliina Salomaa

YHTEYSTIEDOT:

Sofia Saks

Kiitämme lämpimästi kaikkia lehden tekoon osallistuneita. _ 6_

PAINET TU

Gravity, Helsinki ISSN 2342-3013 (Painettu) ISSN 2342-3021 (Verkkojulkaisu) Verkkojulkaisu: www.issuu.com/helsinkipride Verkkosivut: www.h-lehti.fi H on Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen.

Are you PrEPed? -KESKUSTELU

SEKSIPERTIT Pride puistojuhlaSSA

Tiistai 23.6. klo 17–19

Lauantai 27.6. klo 14–17

Avoin keskustelutilaisuus hiv-tartuntaa ehkäisevästä lääkityksestä (PrEP). Pitäisikö lääkkeiden olla kaikkein saatavilla? Tilaisuus on kaikille avoin @ Kaupunkiverstas, Lasipalatsi 2. krs. Mannerheimintie 22-24

✘ Tule tapaamaan SeksiPertit infoteltalle! ✘ Hiv-testaus, liikkuva yksikkö. Ensisijaisesti miehille,

joilla on seksiä miesten kanssa. Huom! Ei pikatesti.

Verinäyte sormenpäästä. Testivastaukset saa ma 29.6.

FUCKSHOP-KOULUTUS

Hiv-pikatestaus @ Sauna VOGUE

Keskiviikko 24.6. klo 17–20

Sunnuntai 28.6. klo 19–22

Koulutus anaaliseksin monipuolisuudesta, nautinnollisuudesta ja turvallisuudesta. Maksuton ja sisältää kahvitarjoilun. Ennakkoilmoittautumista ei tarvita, tilaisuus on kaikille avoin @ WHS Teatteri Union, Siltavuorenranta 18

Liikkuva yksikkö @ Sauna Vogue, Sturenkatu 27, takapiha.

Miehille, joilla on seksiä miesten kanssa.

Hiv-pikatestaus @ TUKIKESKUS Torstai 25.6. klo 14–18 Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille ilman ajanvarausta @ Hiv-tukikeskus, Unioninkatu 45K

Hiv-pikatestaus Perjantai 26.6. ✘ Hiv-tukikeskus, klo 14–18 Unioninkatu 45K. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille ilman ajanvarausta.

✘ Liikkuva yksikkö klo 19–22 Miehille, joilla on seksiä miesten kanssa, katso testauspaikka netistä: miestenkesken.fi

Meillä kaikilla on hiv-status.

Tiedätkö omasi?

SUOJELIJA

Kaikki lainsäädäntö yhdenvertaiseksi Helsinki Priden suojelija Ville Niinistö on itsekin innokas Pride-kävijä. KATJA SAHLSTEDT kuva Ville Lehvonen VIHREIDEN PUHEENJOHTAJA VILLE NIINISTÖ on onnellinen roolistaan Helsinki Priden vuoden 2015 suojelijana. Hän on osallistunut sekä Helsingin että Tukholman pride-tapahtumiin useana vuonna ja ilolla seurannut tapahtumien kasvua suuriksi kansanjuhliksi.

Ihmisoikeudet ovat suojelijan sydäntä lähellä. Juuri niiden kautta hän alunperin kiinnostui politiikasta.

– Ensimmäinen herätykseni politiikkaan oli, kun teini-ikäisenä tajusin Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon karmeuden.

Niinistön mukaan ihmisarvoon kuuluu täysimääräinen oikeus olla oma itsensä. Tässä hän korostaa sekä päättäjien että kaikkien aikuisten vastuuta. Jokaisella sanalla ja teolla pitäisi puolustaa avointa ja suvaitsevaista Suomea.

– Silloin tämä maa on paras paikka kasvaa kaikille nuorille, jotka pohtivat omaa tulevaisuuttaan ja identiteettiään.

Päättäjiltä Niinistö odottaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien päivittämistä yhdenvertaisiksi kaikessa lainsäädännössä ja julkisissa palveluissa.

Yksi ajankohtaisimmista asioista on translain uudistus siten, että se kunnioittaisi ihmisoikeuksia.

YHDEN OIKEUDET EIVÄT OLE TOISELTA POIS Niinistö haluaisi hallitukselta hlbti-toimintaohjelman. Siihen koottaisiin yhteiskunnan eri osa-alueilta kaikki sellaiset toimenpiteet, joita tarvitaan, jotta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuus toteutuu.

Translain lisäksi uudistusta kaipaisivat muun muassa äitiyslaki ja perhevapaat.

Palveluista korjattavaa on erityisesti vanhuspalveluissa, joissa asiakkaiden seksuaalista suuntautumista ja sukupuolen moninaisuutta ei vielä huomioida.

Tulevalta hallituskaudelta Niinistö toivoo myös kohennuksia naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön. Tarvitaan lisää turvakoteja, enemmän rahaa ja parempia palveluita. Myös viime kaudella ratkaisematta jääneet paperittomien terveydenhoito sekä alaikäisten turvapaikanhakijoiden säilöönottokielto pitäisi toteuttaa.

– Toivon, että hallitus panostaa ihmisoikeuksien edistämiseen laatimalla kansallisen perus- ja ihmisoikeusohjelman, kuten edellinen eduskunta ja hallituksen ihmisoikeusselonteko edellytti.

Niinistöä huolettaa nykyinen poliittinen ilmapiiri, jossa eri väestöryhmien oikeuksia asetetaan vastakkain.

– Ei se niin mene. Kun Suomi kunnioittaa jokaisen ihmisen ihmisoikeuksia, pärjäämme kaikki paremmin. Kansainvälinen, suvaitsevainen ja reilu työelämä menestyy myös taloudellisesti parhaiten ja silloin luodaan työtä enemmän kaikille.

HYVINVOINTI ON YHTEISTÄ Yhteiskunnan pitäisi Niinistön mukaan tukea ihmisten tarvetta löytää oma juttunsa ja itsetuntonsa. Jokaisen tulisi voida kokea hyväksyntää ja saada yhteiskunnalta tukea eri elämäntilanteisiin.

– Jokainen meistä tarvitsee tunnustuksen

omalle identiteetilleen ja mahdollisuuksia toimia täysivaltaisena yhteiskunnan jäsenenä ilman pelkoa syrjinnästä.

Hyvinvointi rakentuu vuorovaikutuksessa muihin. Moninaisuutta pitäisi Niinistön mukaan tehdä näkyvämmäksi harrastuksissa, palveluissa, työpaikoilla ja kouluissa.

Helsinki Pride on Niinistölle tärkeä paitsi ihmisoikeustasolla, myös henkilökohtaisesti.

Hänen omassa ystäväpiirissään on seksuaalija sukupuolivähemmistöihin kuuluvia.

– Siksikin viime joulukuun Tahdon-äänestys oli yksi suurista onnen hetkistäni politiikassa.

Merkkipaalun jälkeen työ jatkuu – niin eduskunnassa kuin sen ulkopuolella.

– On tärkeää, että näytämme myös kaduilla, että Suomi kuuluu kaikille.

VILLE NIINISTÖ • Syntynyt Turussa vuonna 1976 • Valtiotieteen maisteri • Kansanedustaja vuodesta 2007 • Vihreiden puheenjohtaja vuodesta 2011 • Ympäristöministeri vuosina 2011-2014 • Harrastaa luonnossa liikkumista, ruuanlaittoa ja jalkapalloa.

_9_

INSPIRAATIO

CV PAULA NORONEN RADIOJUONTAJA mm. Radiomafia KOLUMNISTI Helsingin Sanomat TELEVISIOESIINTYJÄ Hyvät ja huonot

uutiset, Suoraa huutoa KÄSIKIRJOIT TAJA mm. Meidän häät, Euroviisut KIRJAILIJA mm. Supermarsu, Kyllä Sartsa osaa NUORTEN PRIDE 2015 -KUMMI KIRJOITTAA PARHAILLAAN uutta

lastenkirjaa ja tekee elokuvakäsikirjoitusta sekä Hyviä ja huonoja uutisia.

PA U L A N O R O N E N ELLA AIRAS-SALMINEN kuva Ikko Alaska

”TYKKÄSIN KOULUSSA ainekirjoituksesta, kunnes lukiossa tulivat vastaan aineistoaineet ja kielioppi. Lannistuin ja jätin kirjoittamisen vuosiksi. Pieni innostus jäi kuitenkin kytemään.

Ensimmäinen kosketukseni mediaan oli työharjoittelu Radio Rexillä Joensuussa. Jännitti ihan hirveästi, kun kävelin sisään kysymään töitä.

Ensimmäinen varsinainen työpaikkani oli Radiomafiassa. Pian keksin hahmoni Tarja Kulhon, joka herätti kuulijoiden huomion. Halusin tehdä epäradiomaisen ohjelman, jossa pääosassa olisi tylsä, mutta sitä kautta humoristinen hahmo. Kolmekymppisen korsolaisen perheenäidin kautta tajusin, että voin tehdä omaa, erilaista juttua.

_10_

Kulhoa radiosta kuunnellut ja sitä fanittanut kustantaja soitti ja pyysi minulta lastenkirjan. ”Ai jonkun helvetin tylsän ja arkisen vai”, kysyin nauraen.

Siitä syntyi Supermarsu-kirjasarja.

Peruselämä eli arki inspiroi minua enemmän kuin mikään muu. Heräämme aamulla aikaisin silloin, kun lapset päättävät, syömme aamupalaa, vien lapset päiväkotiin ja lähden joko kirjoittamaan tai työtapaamiseen. Työpäivän jälkeen haemme lapset kotiin ja syömme.

Arki on välillä hyvää, välillä raskasta ja hektistä – kotona ei lepäillä. Arki on silti kaikki. En näe tätä maailmaa muulla tavalla.

Arki on omalla tavallaan tavattoman moniulotteista ja hauskaa. Arjen tunnistavat kaikki. Jos ihmiset eivät tunnista

ilmiötä, se ei myöskään naurata.

En usko inspiroitumiseen. Toki kirjoittamisen flow’hun voi päästä, mutta en voi miettiä, onko nyt sopiva fiilis.

Teen hommia, koska niille on deadline.

Jos odottaisin inspiraatiota, työt eivät valmistuisi koskaan.

Inspiraatiota voi kuitenkin hakea.

Menen usein työskentelemään kahviloihin. Siellä on hyvä hälinä, ja voin tarkkailla ihmisiä ja heidän välisiään jännitteitä. Luen lehtiä ja seuraan ilmiöitä. Kirjoitusvaiheessa tarvitaan vain vahvat selkälihakset.

Kirjoitan 20 minuutin sykleissä ja pidän välissä parin minuutin breikin.

Kirjoitan aina päivisin, en koskaan iltaisin. Vapaa-aikaakin pitää olla tai aivoissa ei synny mitään.”

RMKiasmaPride.indd 1

7.5.2015 10:33:33

Hyvän elämän eväitä.

Fiksuja valintoja hyvinvointisi tueksi, helposti ja herkullisesti.

Luomuruokaa,

superfoodeja, terveystuotteita, luonnonkosmetiikkaa Tällä kupongilla myymälöistämme

Kaikki tuotteet (normaalihintaiset)

- 10 % Tarjouksen saat 31.7. asti myös Ruohonjuuren verkkokaupasta

alennuskoodilla MFSMQ2HP

_11_

PUHEENVUORO

A N D R É E N . C O O L I GA N Ambassador of Canada Helsinki

CANADA IS DEEPLY CONCERNED OF SIGNIFICANT HUMAN RIGHTS ABUSES WORLDWIDE.

Canada’s Continued Commitment to Human Rights

C

anada is a country built on common

values of equality, openness, and tolerance. A country which has over the centuries welcomed people with diverse origins, religions, and beliefs, and where more than 200 languages are spoken today as mother tongues, Canada has developed into being one of world’s wealthiest nations with a dynamic economy, and a world leader in S&T. The diversity of ethnic backgrounds, religions, and sexual orientations is a natural part of Canadian society today, as well as a factor behind its success.

Gay sex was decriminalized in Canada in May 1969. Two years earlier, the then Minister of Justice Pierre Trudeau had said his famous words “there is no place for the state in the bedrooms of the nation”, showing the way for acceptance of Lesbian, Gay, Bi-sexual and Transgender (LGBT) individuals in the society. Over 35 years later, in July 2005, Canada became the fourth country worldwide to legalize same-sex marriage.

Canada has a long history in promoting the values of human rights and fundamental

_1 2 _

freedoms on the global stage. In recent years, Canadian Embassies around the world, in countries such as Brazil, Burma, Poland, Turkey, and the Pacific Island countries, have organized projects and events to support human rights of LGBT individuals.

Today, Canada is proud of its achievements in this area, but, at the same time, deeply concerned of significant human rights abuses to which sexual minorities are still subjected worldwide.

Today, approximately 80 countries around the world criminalize homosexuality or have laws in place that have the intended effect of limiting human rights of a targeted group.

Canada will continue to urge these nations to review this regressive legislation. The former Minister of Foreign Affairs John Baird said “The criminalization of homosexuality is an incitement to intolerance, which breeds hate and, in turn, violence. Canada remains committed to standing up for the human rights of all individuals.”

In February 2014, Minister Baird wrote to his Russian counterpart to express

Canada’s concerns about recently passed legislation against LGBT rights in Russia, and to encourage the country to extend full human rights protections to all its citizens and foreign visitors.

In an era when engagement on human rights issues only becomes more persistent in North-Eastern Europe, the Embassy of Canada in Finland is particularly pleased to take part in Pride celebrations in Helsinki.

We are proud to take a leading role by having the first national float, and sharing it with the Embassy of the United States and the Finnish Ministry for Foreign Affairs. We are also grateful to Mr. Bob Christie for the opportunity to screen his documentary Beyond Gay: Politics of Pride as a part of the festival program. The first Canadian Gay Pride Day was organized in Toronto only 30 years ago, in 1985, amid the gay community’s struggle for social acceptance. Today, LGBT individuals in Toronto as well as in Helsinki are free to express themselves, as they should be everywhere in the world.

LIANNE LA HAVAS (UK)

PET SHOP BOYS (UK)

Beck (US) Pet Shop Boys (UK) Major Lazer (US) Florence + The Machine (UK) Róisín Murphy (IE) CHIC featuring Nile Rodgers (US) + paljon muita...

89-169 € lippupalvelu.fi

BECK

Liput (US)

RÓISÍN MURPHY (IE)

La 15.8.

Pe 14.8.

K-18

flowfestival.com facebook.com/flowfestival

Su 16.8.

La 15.8.

Alt-J (UK) Belle and Sebastian (UK) The War On Drugs (US) Tove Lo (SE) Future Islands (US) Years & Years (UK) Tiga (live) (CA) Shamir (US) Run The Jewels (US) + paljon muita...

ANNA YHDENVERTAISUUDEN NÄKYÄ Kesän Pride-tuotteet ovat raikkaan mintunvihreitä, ajattoman mustavalkoisia ja tietysti klassisen sateenkaarenkirjavia. kuvat: Melissa Hanhirova kuvaussuunnittelu: Veera Pasanen kuvauspaikka: Flamingo Spa

Kangaskassi minttu 10 € (jäsenhinta 8 €)

Rintanappi 4 kpl 5 €

Unisex t-paita minttu S–XL 15 € (jäsenhinta 13 €)

Kangaskassi luonnonvalkoinen 10 € (jäsenhinta 8 €)

_ 1 5_

Pridelippu pieni 8 €

Pridelippu iso 15 €

Salikassi musta 12 € (jäsenhinta 10 €) _1 6_

Unisex hihaton valkoinen S–XL 15 € (jäsenhinta 13 €)

Unisex musta college S–XL 25 € (jäsenhinta 22 €)

UHANA DESIGN -korvakorut Rainbow-pisarat 35 €

Unisex hihaton musta S–XL 15€ (jäsenhinta 13€)

_17_

Unisex t-paita musta XS–XL 15 € (jäsenhinta 13 €)

HELSINKI PRIDEN INFO on Pride-väen keskeisin kohtaamispaikka koko viikon ajan. Infosta löytyvät viikon tapahtumat, pääsyliput sekä viralliset Pride-tuotteet.

Avoinna 22.–28.6., ma-pe 11–19, su 12–14, lauantaina Puistojuhlassa 14-18.

Lasipalatsin näyttelytila, Mannerheimintie 22–24.

Pride-tuotteet löytyvät myös verkkokaupasta osoitteesta holvi.com/shop/helsinkiprideverkkokauppa.

Huomioithan, että verkkokaupan hinnat poikkeavat Pride-infon hinnoista.

Jäsenhinnat Setan jäsenjärjestöjen korteilla.

KOLUMNI

ANTTI PIKKANEN

KUVA: JUSSI SÄRKILAHTI

Kirjoittaja on Ylioppilaslehden päätoimittaja, joka haluaa Prideen lisää heteroja homoilemaan.

SORI HETEROT, ELÄMÄNNE NÄYTTI NIIN TYLSÄLTÄ, ETTEN HALUNNUT ELÄÄ SITÄ.

Seksuaalinen suuntautuminen voi olla valinta

K

aikenlaisissa virallisten totuuksien kirjoissa lukee seksuaalivähemmistöjen kohdalla yksi ja sama mantra: seksuaalinen suuntautuminen ei ole valinta. Tästä on tullut virallinen totuus myös seksuaalivähemmistöille itselleen. Mantra onkin ollut hyvä politiikan tekemisen väline, koska sen avulla on saatu lakeja ja siten yleisiä asenteita muutettua sellaisiksi, että yhä useampi saa yhteiskunnassa täysivaltaiset oikeudet ja pääsee elämään elämäänsä. (Ja siten osallistumaan myös yhteiskunnan rahoittamiseen, jos asiaa haluaa katsoa siitä kulmasta.)

Mantraa kuitenkin seuraa jatkokysymys: jos homous ei ole valinta, niin mistä se sitten johtuu? Ja kas, tässä on Dean Hamer, tutkija, joka on pitkään etsinyt homouden aiheuttavaa geeniä, ja joku vielä ihan tosissaan on niitä tutkimuksia rahoittanut.

Mutta hyvä Hamer, kysymyksenne on typerä, ja sen esittämisestä pitäisi päästä eroon.

Usein kun sanomme, että seksuaalinen suuntautuminen ei ole valinta, tulemme samalla sanoneeksi, että homot ovat ihan

_20_

okei, koska he eivät voi tehdä asialle yhtään mitään.

Siksi joka kerta, kun joku perustelee seksuaalista suuntautumistani aivokurkiaisen paksuudella tai homoperäisillä yhteyksillä Xq28-kromosomissa, minusta tuntuu kuin olisin lääkärin vastaanotolla ja lääkäri pyytämättä ja yllättäen tekisi rektaalitutkimuksen.

Nöyryytetyltä.

On sinänsä täysin toissijaista, millä seksuaalista suuntautumista tai valtavirrasta eroavaa sukupuoli-identiteettiä perustellaan.

Oleellista on se, että haluamme edelleen kuulla näihin asioihin jonkin syyn.

Se on toki aivan inhimillistä. Kaikki on aina hyväksytympää ja ymmärrettävämpää, kun se perustellaan tieteellä, ja mielellään jollain kovalla tieteellä kuten biologialla tai lääketieteellä. Mutta siinä edelleen vedetään viiva meidän ja niiden muiden väliin, kun juuri tuo viiva on se ongelma.

Mikään ei nimittäin ole meistä niin kamalaa kuin se, että joku valitsee tehdä elämässään toisin. Sellainen, sääntöjen rikkominen, kun on nähkääs itsekästä. Siksi haluaisin kovasti, että enemmän ääntä pitäisivät

he, jotka kokevat seksuaali-identiteettinsä olevan kokonaan tai osittain myös valinnan seurausta. Näin: Sori heterot, tämä teidän elämänne näytti niin tylsältä, etten halunnut elää sitä. Itse asiassa koko maailma näytti niin tylsältä ennalta kirjoitetuissa rooleissa, että päätin mieluummin kirjoittaa oman roolihenkilöni itse.

Mainostoimistot, oletteko kuulolla? Jos saatte jonkin ihmisoikeusjärjestön asiakkaaksenne, tehkää heille samanlainen kampanja kuin Hufvudstadsbladet -sanomalehdellä oli aikoinaan vähemmistöstä nimeltä suomenruotsalaiset: ota riski, rakastu samaan sukupuoleen. Moni nimittäin ajattelee, että suomenruotsalaiseksi pitää syntyä, vaikka oikeasti riittää ilmoitus, jonka tekemiseen menee minuutti. Sellainen on tietysti sääntöjen rikkomista, mutta sääntöjen rikkominen on myös riskinottoa. Vähän niin kuin perustaisi yrityksen sen sijaan, että kouluttautuisi turvalliselle, hyvin työllistetylle alalle.

Eivätkö kaikki muuten olleet yhtä mieltä siitä, että sellaista Suomi tarvitsee?

Gayplayssa näyttelijät päästävät omat tunteensa tekstistä läpi.

Kuvassa Ilmari Pursiainen.

Monologeja minuuden löytämisestä Gayplayssa etsitään itseä ja tullaan neljä kertaa kaapista.

TIINA VANHANEN kuvat Melissa Hanhirova

TUOLEILLA, SOHVILLA ja lattialla istuu hiljainen, vakava katsojajoukko. Nuori mies harjaa hampaitaan peilin edessä. Hän kertoo samalla äidilleen pitävänsä miehistä, vaikka äidin reaktio pelottaa.

- Onko se susta paha juttu?

- Ei se hyväkään juttu ole.

Frida Ensemblen Gayplay on dokumenttiteatteriesitys itsensä etsimisestä ja löytämisestä, nuorena tai vähän vanhempana. Se pohjautuu neljän seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan todellisen ihmisen kertomuksiin. Paikat ja nimet on muutettu. Tarinoita yhdistää hämmennys, ahdistus ja pelko torjutuksi tulemisesta.

Huhtikuussa kantaesitetty esitys vierailee Helsinki Pridessa.

TODELLISIA TARINOITA Ammattilaisryhmä Frida Ensemble ja HeSeta toteuttavat Gayplayta yhteistyössä.

Frida Ensemblen seitsemästä jäsenestä näytelmässä esiintyy kolme: Elina Rinne, Petra Theis ja Niina Heiskanen. Lisäksi esityksessä vierailee Ilmari Pursiainen.

Kun Niina Heiskasesta tuli HeSetan kouluttaja, hän halusi yhdistää kouluttamiseen teatterin. Syntyi ajatus kaapistatuloa käsittelevästä esityksestä, jota voitaisiin viedä kouluihin ja nuorien parissa työskentelevien aikuisten luo. Tarkoitus on kiertää Suomea, isoja ja pieniä paikkakuntia.

HeSetan ja varsinkin Setan tunnettuus auttaa lähestymään kouluja. Heiskanen ohjaa esityksen jälkeen keskustelun sen teemoista,

jos koulussa niin halutaan.

Esityksessä neljä näyttelijää istuu tuoleilla yleisön edessä kertoen kukin yhden ihmisen tarinaa monologina. Muut esittävät välillä sivuhenkilöitä kuten äitejä ja isiä. Tällaista esitystä on helppo viedä kouluihin, kun lavasteita tai muuta kalustoa ei tarvitse kuljettaa.

Ryhmän edellinen isompi esitys, ihmisoikeuskysymyksiä käsitellyt Seven vuodelta 2011, kiersi sekin kouluissa. Toimintatavan yhdistäminen HeSetan kouluvierailuihin tuntui luontevalta.

Niina Heiskanen ja Petra Theis alkoivat kerätä esitystä varten tarinoita puskaradion kautta.

- Saimme tosi erilaisia tarinoita, ja heti neljä

_23_

Elina Rinne (vas.), Petra Theis ja Niina Heiskanen uskovat, että esitys antaa ajateltavaa jokaiselle.

ensimmäistä tuntui sopivilta, Theis kertoo.

- Ihmiset ottivat itse hyvin yhteyttä. Haastattelimme heidät, ja haastattelujen pohjalta kirjoitettiin tekstit, Heiskanen jatkaa.

Kuten Seveniin, tähänkin projektiin ohjaajaksi tuli Marcus Groth. Hahmoterapeuttinakin toimivalla ohjaajalla on oma metodinsa, hahmometodi. Siinä näyttelijä pyrkii päästämään omat tunteensa tekstistä läpi, näyttelemään näyttelemättä. Kahta täysin samanlaista esitystä ei ole.

KOSKETUSPINTAA MONELLE Ryhmä toivoo esityksensä puhuttelevan katsojia, varsinkin nuoria.

- Esityksen aihe on seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluminen, mutta se käsittelee myös ylipäätään omana itsenä olemista, Elina Rinne pohtii.

- Kosketuspintaa voi olla monelle, Petra Theis myöntelee.

- Nekin, jotka eivät ole juuri tällaista kokeneet, voivat tunnistaa sen, että jonkin oman asian

_2 4 _

kanssa on ollut vaikeaa. Sitten nuori voi miettiä, että miksi minä tekisin jonkun toisen elämästä vielä vaikeampaa, hän miettii.

Paitsi nuorille, esityksellä on varmasti annettavaa myös aikuisille. Monessa kohtauksessa nuori kokee tulevansa vanhempien torjumaksi, vaikka jälkikäteen vanhemmat kertovat olleensa vain huolissaan. Näennäisen pienikin reaktio voi herkässä asiassa iskeä syvälle. Lopussa kaapista tulleita odottaa kuitenkin avoin maailma, joka on toivoa täynnä.

INFO

Gayplay ti 23.6. ja ke 24.6. klo 19 ja to 25.6. klo 19.

Harjun nuorisotalo, Aleksis Kiven katu 1-3 Liput 10/6 €, alennus alennusryhmille ja HeSetan jäsenkortilla. Esteetön. K12.

Vain käteinen.

Järj. Frida Ensemble ja HeSeta ry

NUORI KOKEE TULEVANSA TORJUTUKSI, VAIKKA JÄLKIKÄTEEN VANHEMMAT KERTOVAT OLLEENSA VAIN HUOLISSAAN.

SEURAAVA H ILMESTYY 6.11.2015.

H postitetaan kaikille HeSetan jäsenille ja sen voi napata mukaan myös monista jakelupisteistä ympäri Helsinkiä.

Liity nyt HeSetan jäseneksi ja saat sateenkaarevan lukupaketin suoraan kotiin!

Tutustu, ihastu ja vaikutu! www.h-lehti.fi

PUTTE’S BAR & PIZZA

Kalevankatu 6

www.puttes.fi

_ 2 5_

Mio Kivel채 haaveilee yhteiskunnasta, jossa sukupuolta ei tarvitsisi m채채ritell채.

ARVIOITAVANA SUKUPUOLI

Sukupuolenkorjausprosessissa varmuus omasta identiteetistä ei riitä. Lisäksi on vakuutettava joukko ulkopuolisia ja elettävä vuosia epävarmuudessa. JUKKA VUORIO kuvat Ikko Alaska JOT TA SUKUPUOLENSA saa Suomessa vahvistettua juridisesti on oltava täysi-ikäinen, lisääntymiskyvytön ja naimaton. Lisäksi on esitettävä psykiatrinen diagnoosi.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat vaatineet, että sukupuolen juridisen vahvistamisen tulisi perustua henkilön omaan ilmoitukseen.

Translakia uudistetaan parhaillaan, ja sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä onkin loppuraportissaan esittänyt sukupuolen vahvistamisen helpottamista. Työryhmä esittää selvitettäväksi mahdollisuutta muuttaa lainsäädäntöä siten, että hakemuksen sukupuolen juridisesta vahvistamisesta voi tehdä ilman lääketieteellistä selvitystä.

Lain tulevaisuus on kuitenkin epävarma, sillä ainakin kokoomus, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit vastustavat uudistusta.

Nykyinen korjausprosessi on pitkä ja raskas. Ennen valtion suomaa juridista tunnustusta täytyy ensin vuosien ajan oikeuttaa ja perustella itseään muille.

H-lehti tapasi kolme henkilöä, joilla on läheistä kokemusta sukupuolenkorjausprosessista ja etenkin itsemääräämisoikeuden puutteesta prosessin keskellä.

PELKKÄ DIAGNOOSI ON PITKÄ PROSESSI Espoonlahden seurakunnan erityisnuorisotyönohjaaja Mio Kivelä aloitti sukupuolenkorjausprosessin virallisesti keväällä 2012.

Testosteronien käytön hän pääsi aloittamaan lokakuun lopussa 2013. Joulukuun alussa 2014 henkilötunnus muuttui virallisesti.

– Lapsuudesta asti mietin, että voi kun olisi syntynyt pojaksi. Kesti kauan ymmärtää, etteivät kaikki tytöt ajattele niin. Kun asialle ei ollut nimeä tai sanoja, ajattelin, että sen kanssa täytyy vain elää. Teini-ikäisenä sain kuulla sukupuolivähemmistöistä, mutta vasta viimeisenä korkeakouluvuonna uskalsin lähteä sukupuolenkorjaukseen.

Kivelän mukaan transsukupuolisen tie on pitkä ja raskas.

– Ensin täytyy käydä läpi diagnosointiprosessi, jonka jälkeen täytyy saada diagnoosi.

Tarvitaan vielä uudet lausunnot lääkäriltä sekä Helsingistä että Tampereelta. Lisäksi vaaditaan hedelmättömyystodistus, jonka saamiseksi pitää käyttää vuosi hormoneita.

Nämä kaikki askeleet pitää käydä läpi saadakseen henkilötunnuksen vaihdetuksi.

Monet kokevat prosessin nöyryyttäväksi.

– Että menee sinne syynättäväksi, kyseltäväksi ja epäiltäväksi… Kokemus riippuu paljon hoitohenkilökunnasta, joka sillä hetkellä sattuu olemaan, sekä niistä tilanteista, joita henkilökunnan kanssa syntyy. Etenkin hedelmättömyystodistuksen vaatiminen on aivan epäinhimillistä. En ole keksinyt sille yhtäkään loogista perustetta. Myös alaikäiset tulisi huomioida paremmin. Ylipäätään pitäisi siirtyä sitä kohti, että sukupuoli olisi ihmisen omasta määrittelystä kiinni.

Lähtökohtaisesti asetelma on joka tapauksessa ikävä ja kiusallinen, koska transsukupuolisen täytyy vakuuttaa vieraille ihmisille, että tietää kuka on.

– Yleensähän tässä yhteiskunnassa oletetaan, että ihmiset itse tietävät, keitä ovat.

Jostain syystä tätä vakuuttelua ei vaadita keneltäkään muulta kuin meiltä.

Prosessi jättää merkittävästi sijaa hoitohenkilökunnan tulkinnoille.

– Prosessin sujuminen on kiinni myös hoitohenkilökunnan näkemyksistä, siitä,

_27_

miten he määrittelevät mieheyden tai naiseuden. Miten he tulkitsevat sanojani ja kokemuksiani.

Hoitohenkilökunnassa on vaihtuvuutta, joten mukavaksi koetulle henkilökunnalle asiakkaaksi pääseminen on kiinni jopa sattumasta.

– Toki kehitystä tapahtuu positiiviseen suuntaan, mutta edelleen on todella paljon kehitettävää, eniten juuri lain osalta.

MUUNSUKUPUOLINEN EI MAHDU MUOT TIIN Sukupuoltaan korjaavan oletetaan monesti käyttäytyvän normien ja jopa stereotypioiden mukaan. Miesten tulisi harrastaa autojen korjaamista eikä esimerkiksi kukkien hoitoa.

– Olen kuullut hyvin hämmentäviä tarinoita siitä, miten hoitohenkilökunta kyseenalaistaa ihmisen sukupuolen, koska hän käyttää pillifarkkuja. Tai että naiseus kyseenalaistetaan, jos ei meikkaa. Onneksi tästä ajattelusta on nyt yritetty luopua.

Eniten Kivelä tuntee myötätuntoa niiden puolesta, jotka eivät haluaisi papereihinsa yksiselitteistä merkintää mies tai nainen.

– On ihmisiä, jotka haluaisivat siihen jotain muuta tai molemmat. Tai ihmisiä, jotka eivät halua transsukupuolisen diagnoosia, mutta haluaisivat kuitenkin korjaushoitoja. Heitä kohtaan systeemi on kohtuuttoman ankara.

Koska laki tunnistaa vain kaksi sukupuolta, muunsukupuoliset eivät voi korjata sukupuoltaan juridisesti.

– He eivät koskaan saa passiin sellaista sukupuolimerkintää kuin haluaisivat.

Juridinen sukupuoli vaikuttaa myös nimen valintaan.

– Nimien kanssa ollaan tarkkoja, mikä rajoittaa paljon sitä, miten voi olla oma itsensä.

Nimellä on suuri merkitys.

Kivelä kertoo haaveilevansa yhteiskunnasta, jossa sukupuolta lomakkeisiin rastittaessa voisi merkitä joko määrittelemätön tai määritelty.

Juha Kilpiän mukaan raskas transprosessi saa ihmiset voimaan pahoin.

– Ja jos on määritelty, voisi kirjoittaa, miten.

Haastattelun jälkeen Kivelältä tulee vielä sähköpostia. Hän on huolissaan, että juttu antaa liian toivottoman kuvan.

– On tärkeää saada ihmiset tajuamaan kuinka pyllyllään asiat ovat nyt, mutta samaan aikaan pitäisi lisätä myös toivoa, sillä sitäkin on. Toivottavasti prosessin tämänhetkinen typeryys ei säikäytä ketään liiaksi.

ODOTUS VOI AIHEUT TAA MASENNUSTA Juha Kilpiä on koulutukseltaan seksuaalipedagogi. Yksityisyrittäjänä työskentelevä cis-mies on myös kouluttaja, ryhmänohjaaja ja työnohjaaja. Hän on kirjoittanut transsukupuolisten kokemuksista kertovan kirjan Nimestä minut tunnet.

Kilpiä on työskennellyt transmiesten

SAADAKSEN DIAGNOOSIN VOI JOUTUA VALEHTELEMAAN, KOSKA SYSTEEMI PERUSTUU STEREOTYYPPISEEN KÄSITYKSEEN KAHDESTA SUKUPUOLESTA.

_28_

parissa kymmenen vuotta. Taival alkoi Miesten kriisikeskuksen ja Transtukipisteen yhteistoimintana järjestetystä ryhmästä, jonka Kilpiä sai ohjattavakseen.

Kilpiän mukaan transihmisten asioissa on menty koko ajan eteenpäin.

– Kymmenen vuotta sitten Suomessa oli ollut translaki vasta pari vuotta. Aika silloin oli hillittömän erilaista kuin nyt. Epäkohdista ei puhuttu julkisesti. Nyt niitä pitävät esillä Transtukipisteen lisäksi esimerkiksi Amnesty ja Ihmisoikeusliitto.

Kymmenen vuotta muutoksen tapahtumiseen on lyhyt aika. Miten asioita hoidettiin vuosikymmen sitten?

– Terapeuttien osaaminen oli alussa transasioissa sellaista, että kun huonosti voivat ihmiset menivät terapeutille, se sai heidät usein voimaan vielä huonommin. Tosin transsensitiivisen terapeutin löytäminen ei edelleenkään ole helppoa.

Nykyiseen transkeskusteluun Kilpiä kaipaa arkipäiväistämistä.

– Paljon puhutaan translaista, ihmisoikeuksista, juridiikasta ja lääketieteestä, mutta minusta tuntuu, että kysymykset ihmisten arjesta ja siellä jaksamisesta jäävät aivan taka-alalle.

Kertomukset siitä, mitä on elää koulu- tai työmaailmassa transsukupuolisena. Tai mitä on elää prosessin läpi suhteessa vaikka

vanhempiin tai kavereihin.

Miten heidän äänensä saataisiin kuuluville?

– Kasvatuksen, opetuksen ja hoitotyön kentällä kohtaamisen tavan pitäisi muuttua transsensitiiviseksi ja sukupuolen moninaisuutta tuoda esiin.

Kilpiä näkee, että tämänhetkinen transprosessi aiheuttaa ihmisille pahoinvointia.

– Aika vähän löytää heitä, jotka ajattelevat, että tämä systeemi on järkevä. Ajallinen kestohan on todella pitkä. Vie vähintään kolme vuotta, että pääsee pisteestä a pisteeseen b. Se aiheuttaa ihmisille pahoinvointia, joillekin masennusta. ”MITÄ MINUN PITÄÄ OLLA ENEMMÄN?” Vaatimukset stereotyyppisen miehen ja naisen rooleista hämmästyttävät Kilpiääkin.

– Mietin joskus, täyttäisinkö itse niitä miehen kriteerejä, joita sukupuolenkorjausprosessissa haetaan.

Kilpiän kokemuksen mukaan monet joutuvat arvailemaan, miten hoitohenkilökunta toivoo ja olettaa heidän käyttäytyvän.

– On hurja tilanne, kun joku tulee sanomaan, että sai prosessiinsa lykkäyksen ja kysyy, että mitä ja miten minun pitää olla enemmän.

Ei ihminen voi olla enempää kuin mitä hän on.

Huomiota kiinnitetään moneen asiaan, kuten puhetapaan.

– On kornia, kun joutuu miettimään, puhuuko nyt tarpeeksi normin mukaisesti.

Vaikka kukaan ei edes tiedä, mikä se normi tarkkaan ottaen on. Se tekee kaikesta vielä vaikeampaa.

Perinteisen mies-nais-asettelun sijaan Kilpiä puhuu mieluiten sukupuolten moninaisuudesta. Kaikenlainen sukupuolisuus kuuluu ihmisyyden kenttään.

– Keskiössä on, että on olemassa ihmisyyttä.

Transihmisyys ei ole siinä mikään erillinen saareke, vaan kuuluu ihmisyyden kenttään.

Yhteiskunnan tulisi myös tunnustaa ja sisäistää sukupuolten moninaisuus.

– Ajatellaan, että on kaksi sukupuolta.

On miesten kuppi ja naisten kuppi. Mutta osalla transsukupuolisista ei ole kyse siitä, että haluttaisiin yhdestä kupista toiseen.

Moni haluaa kokonaan pois niistä kupeista johonkin ihan omanlaiseen.

Kilpiän arkipäiväistämisen tematiikassa pitäisi päästä pois ahtaasta sisäänpäin kääntyvästä marginaalista. Tilalle hän tarjoaa arkipäiväistä ihmisyyttä. Kilpiä muistuttaakin, että moninaisuudelle kaivataan sijaa myös siinä keskustelussa, jota transkentällä käydään.

– Yleinen ääni on usein muuta kuin koko kentän ääni. Ne, jotka käyttävät kovinta ääntä, tulevat kuulluiksi. Erilaisia arvoja ja olemisen tapoja on paljon, se pitäisi pitää mielessä. Aktivismi on kaikkien oikeus, muttei kenenkään velvollisuus.

TARVIT TAVAT HOIDOT PÄÄTETÄÄN ULKOPUOLELTA Juudas Kannisto on esiintynyt aiemminkin useissa lehtihaastatteluissa. Hän on transtaustainen mies, aktivisti ja Sexpo-säätiön hallituksen jäsen.

Kannisto on etukäteen kertonut, että hänellä on aihepiiriin sanottavaa ihmisoikeudellisesta näkökulmasta, kuten myös esimerkkejä siitä, miten monilla eri tavoilla nykyinen järjestelmä loukkaa ihmisoikeuksia ja konkreettisesti vaikeuttaa arkielämää ja hyvinvointia.

Kannisto käy suoraan asiaan.

– Tutkimukset eivät ole tieteellisiä, vaan heijastelevat kulttuurin stereotypioita siitä, minkälaisia tietyn sukupuoliset henkilöt ovat. Siellä tarkkaillaan, miten ihminen ilmaisee itseään, miten pukeutuu ja puhuu itsestään ja kokemuksistaan. Arvio perustuu stereotypioiden kautta tulevaan abstraktiin mittaamiseen.

Juudas Kannisto kaipaa enemmän keskustelua sukupuolen rakentumisesta.

_29_

Juudas Kannisto olisi kaivannut hoitohenkilรถkunnalta aikatauluarviota omasta korjausprosessistaan.

Eli diagnoosia ei anneta sillä perusteella, että täyttää diagnoosikriteerit, eli on transsukupuolinen?

– Ei anneta. Diagnoosin saa, jos hoitohenkilökunta katsoo, että henkilö on valmis läpikäymään sen lääketieteellisen prosessin. Ohitetaan se, että henkilö voi olla transsukupuolinen, vaikka hän ei edes haluaisi lääketieteelliseen prosessiin.

Siis…

– Jos menee lääkärille sanomaan, että on joku terveydellinen ongelma ja että pitäisi varmaan olla siihen kuuluva diagnoosi, niin eiväthän ne sano, että emme anna diagnoosia, kun et voi käyttää tätä lääkettä.

Jos ihminen ei halua lääketieteellisiä hoitoja, häneen saatetaan suhtautua entistä epäileväisemmin.

– Koko transsukupuolisuus saatetaan kyseenalaistaa.

Transsukupuolisuusdiagnoosilla on pääsy kaikkiin lääketieteellisiin hoitoihin sekä sukupuolen juridiseen vahvistamiseen.

Niin kutsutulla transgenderdiagnoosilla (virallisesti muu sukupuoli-identiteetin häiriö) on pääsy vain joihinkin hoitoihin, eikä sukupuolta voida vahvistaa juridisesti.

Jos ihminen sanoo olevansa esimerkiksi genderqueer, hänellä on todennäköisesti vaikeuksia saada kaikki tarvitsemansa hoidot.

– Diagnooseilla määritetään ulkopuolelta, mitä hoitoja kunkin sukupuolen edustaja tarvitsee, vaikka hoidon tarve ei riipu identiteetistä.

Siksi jotkut muunsukupuoliset henkilöt päätyvät esittämään olevansa esimerkiksi naisia.

– Saadaksen transsukupuolisuusdiagnoosin voi joutua valehtelemaan, koska systeemi perustuu edelleen vahvasti stereotyyppiseen käsitykseen kahdesta sukupuolesta.

MUIDEN ARMOILLA OLO AHDISTAA Hoitohenkilökunnan asiantuntemus, tai ainakin inhimillisyys joutuu usein arveluttavaan valoon.

– Voisi olettaa, että kun he ovat tavanneet monia muitakin transsukupuolisia ja tekevät sitä työkseen, niin he tietäisivät, mistä on kyse. Mutta todellisuus onkin sitä, että ihminen laitetaan seulaan ja mitataan, läpäiseekö testin.

Kanniston mukaan on erittäin ahdistavaa olla tilanteessa, jossa joku muu päättää jotain niin ratkaisevaa.

– Se on asetelma, jossa on todella voimaton.

Samaan aikaan on tunne, että siihen on pakko alistua, koska se on ainoa tapa saada tarvitsemaansa hoitoa.

Prosessia vaivaa myös monialainen ja jatkuva epätietoisuus. Kannisto itse kertoo saaneensa hoitohenkilökunnalta huonosti tietoa prosessin etenemisestä.

– Kukaan ei sanonut, kestääkö vielä puoli vuotta vai vuosi. Itsekseen vain pelkäsi, että jos meneekin vielä vuosi.

Prosessiin voi tulla lykkäyksiä ja viivästyksiä hyvin monenlaisten syiden vuoksi.

– Jos henkilö on esimerkiksi masentunut, hänen prosessiinsa voi tulla lykkäystä. Se on absurdia, sillä masentuminen voi hyvinkin johtua siitä, että prosessi on kesken eikä pääse käsiksi tarvitsemaansa apuun.

Prosessiin sisältyvä vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä voi sekin hidastaa prosessin aloittamista.

– Jos haluaa lisääntyä, juridinen prosessi lykkääntyy, kunnes on hankkinut lapsen.

Monista ongelmista huolimatta Kannisto näkee, että eteenpäin on menty. Se ei kuitenkaan vielä riitä.

– Ihmiset alkavat koko ajan enemmän ja enemmän hahmottaa, mistä tässä on kyse.

Mutta että oltaisiin sukupuolisensitiivisessä kulttuurissa... se on todella kaukana.

TRANSLAKI SUOMESSA Suomessa sukupuolenkorjausprosessiin hakeutuu vuosittain noin 200 henkilöä.

Nykyinen, vuonna 2002 voimaan astunut laki sitoo sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen ja lääketieteellisen korjaamisen toisiinsa.

Henkilön, joka haluaa vahvistaa juridisen sukupuolensa, on todistettava olevansa lisääntymiskyvytön, esitettävä pitkiin tutkimuksiin perustuva lääketieteellinen selvitys ja suostuttava siviilisäädyn muutoksiin.

Avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa

olevien täytyy joko erota tai puolisonsa suostumuksella muuttaa liitto avioliitosta rekisteröidyksi parisuhteeksi tai toisinpäin.

Biologisista lapsista ei enää voi haaveilla.

Ihmisoikeuksia loukkaavien ehtojen poistamista ovat vaatineet muun muassa YK:n ihmisoikeusvaltuutettu, Euroopan neuvosto ja Euroopan parlamentti.

Sosiaali- ja terveysministeriön translainsäädäntöä pohtinut työryhmä sai ehdotuksensa valmiiksi tämän vuoden toukokuun alussa. Työryhmä ehdotti, että

MILTÄ TRANSSUKUPUOLISUUS NÄYTTÄÄ MEDIASSA? Haastateltavien mukaan joukkoviestimet tarkoittavat hyvää, mutta tiedon puute ja ajattelemattomuus vesittävät lopputuloksen.

MIO KIVELÄ: ”Olen iloinen, ettei enää juuri puhuta sukupuolen vaihtamisesta. Nykyään saatetaan kuitenkin puhua yksikössä korjausleikkauksesta. Tulee fiilis, että kaveri laitetaan leikkauspöydälle ja siitä jatketaan eteenpäin koko loppuelämä.

Ihan kuin leikkaus olisi koko prosessi.”

JUHA KILPIÄ: ”Ymmärrän, että tv:n keskusteluohjelmassa pysähdytään koskettavan elämäntarinan äärelle, mutta olisi hyvä, jos mediassa esitettäisiin muutakin. Me tarvitsemme tarinoita, joista saa mallia siihen, kuinka asiat voivat mennä hyvin.”

JUUDAS KANNISTO: ”Usein tuntuu, että transsukupuoliset ovat kuin apinoita eläintarhassa. Tai sitten puhutaan translaista, ja siitä tietenkin pitääkin puhua. Mutta aika vähän on puhetta siitä, mitä transsukupuolisuus on. Kaipaisin inhimillistä henkilökuvaamista sekä sukupuolesta ja sen rakentumisesta puhumista.”

lisääntymiskyvyttömyys ja naimattomuus sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen edellytyksinä poistetaan laista. Samalla ehdotettiin lain nimikkeen muuttamista laista transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta laiksi sukupuolen vahvistamisesta.

Uuden lakiesityksen eteneminen nykyisellä hallituspohjalla on epävarmaa, sillä hallituspuolueista kokoomus ja perussuomalaiset ovat kertoneet vastustavansa nykyisen lain muuttamista.

_31_

KOLUMNI

MITÄ VIMMAISEMMIN ONNEA TAVOITTELEE, SITÄ KAUEMMAS SE KARKAA.

K A R O L I I N A S E P PÄ L Ä Kirjoittaja on järjestöaktiivi, joka tykkää touhuta ja puuhastella.

Onni on sivutuote

_32_

joista tulee hyvä mieli itselle ja toisille.

Myötätunto toisia ihmisiä kohtaan lisää omaa hyvinvointia. Näin syntyy hyvän kierre, sillä onnelliset ihmiset ovat myös vastuuntuntoisia ja huolehtivaisia. Filosofi Frank Martela käyttää yksilön sijaan sanaa suhtelo: onnellisuus rakentuu suhteessa muihin.

Mieleeni on painunut kuva, jonka otin vuosia sitten Helsinki Priden Puistojuhlasta. Siinä nuorehko mies on pysähtynyt seuraamaan Hesperian puiston ohjelmaa, ruskettunut selkä kameraan päin. Tuntuu siltä, että hän on tullut paikalle tarkoituksella, vaikka ei jostain syystä voi tai uskalla osallistua juhlaan.

Samastuin Puistojuhlaa sivusta seuranneeseen poikaan. Junantuomana olin vähän hukassa Helsingissä. Onnekseni hakeuduin HeSetan toimintaan; vasta myöhemmin olen tajunnut, miten opettavaisia nuo vuodet olivat.

Muistan edelleen ensimmäisen Pridetyöryhmän tapaamisen vuonna 2007.

Päällepäin kokoontuminen näytti siltä, että siinä jaettiin Pride-viikon tehtäviä ja puistonsiivousvuoroja, mutta kyse oli jostain isommasta. Kyse ei ollut minusta vaan meistä; millaista maailmaa haluamme yhdessä tehdä. Elämäni arvokkaimpia ja onnellisimpia kokemuksia ovat olleet Pride-kulkueet ja tasa-arvoisen avioliittolain äänestystuloksen odottaminen.

Nyt sanoisin tuolle pojalle, että tule mukaan, älä jää seuraamaan sivusta. Hyvä olo syntyy tekemisen sivutuotteena.

KUVA: PEKKA NIEMI

H

yvinvoinnista on tänä vaalikeväänä puhuttu paljon. Yleisesti se viittaa terveyteen, elinoloihin ja toimeentuloon. Eikö kuulostakin yksioikoiselta, ulkoisiin olosuhteisiin keskittyneeltä? Nykyään haasteena on selvitä arjessa, jossa mahdollisuuksia ja valintoja on loputtomasti. Onnellisuudesta onkin tullut hyvän elämän mittari, kun niukkuus tai puute ei määritä hyvinvointikeskustelua.

Lhbtiq-ihmisten onnesta puhuminen tuntuu vaikealta. Monet elävät pinkkiä elämää, mutta tilastojen valossa onni ei jakaudu tasaisesti. Räikein todiste lienee seksuaalivähemmistöön kuuluvien nuorten itsemurhariski, joka on jopa 3-4 kertaa korkeampi kuin muilla nuorilla. Tai kaapissa elävät, jotka perinteisten hyvinvoinnin mittareiden näkökulmasta voivat olla hyvinvoivia, mutta joiden ahtaan elämän laadun voi ainakin kyseenalaistaa.

Vasta nyt rakennetaan sellaista hyvinvoimisen yhteiskuntaa, jossa kaikilla lhbtiq-ihmisillä on mahdollisuus onnelliseen elämään.

Eikä se onnikaan ole pelkkää autuutta.

Positiivisen psykologian tutkijat väittävät, että onnellisuus on minäkeskeisen ajan paradoksi. Mitä vimmaisemmin sitä tavoittelee, sitä kauemmas se karkaa - ja sitä onnettomammaksi itsensä tuntee.

Onnen tavoittelusta on tullut sen este, ja sen suurin ongelma on yksilökeskeisyys.

Nykyinen käsitys onnesta on liikaa kiinni omissa tuntemuksissa. Tutkimukset nimittäin osoittavat, että onnelliset ihmiset eivät keskity vain itseensä. He eivät pyri maksimoimaan omaa hyvää oloaan, vaan ovat sosiaalisesti aktiivisia - tekevät merkityksellisiä asioita,

Kuvitus: Pekka Piippo

Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Joka maassa. Ryhdy kuukausilahjoittajaksi osoitteessa amnesty.fi/lahjoita ja olet mukana luomassa oikeudenmukaisempaa maailmaa.

H E S E TA

Tervetuloa HeSetaan!

H E S E TA

HeSeta ry on kansalais- ja ihmisoikeusjärjestö, joka toimii Uudellamaalla. HeSetan tavoitteena on, että kaikki voisivat elää yhdenvertaisina – riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta.

HeSeta järjestää monipuolista yhteisö- ja nuorisotoimintaa sekä jakaa tietoa sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta.

HeSetan tavoitteena on tuoda ihmisiä yhteen, poistaa yhteiskunnan rakenteisiin ja normeihin sisältyvää eriarvoisuutta sekä lisätä yhdenvertaisuutta.

Toiminta Toiminta HeSeta sateenkaaritoimintaa, HeSetajärjestää järjestää kouluttaa nuorisotaloilla kouluttaa ja kouluilla, sateenkaaritoimintaa, tekee nuorisotyötä pyrkii edistänuorisotaloilla ja ja kouluilla, tekee mään yhdenvertaisuutta vaikuttamalla nuorisotyötä ja pyrkii edistämään muihin toimijoihin – sekä tietenkin yhdenvertaisuutta vaikuttamalla järjestää Helsinki Priden! muihin toimijoihin – sekä tietenkin järjestää Helsinki Priden!

Katso Katso ajantaiset ryhmätiedot ja kokoontumisajat osoitteesta osoitteesta ajantaiset ryhmätiedot ja kokoontumisajat www.heseta.fi/toiminta/sateenkaaritoiminta www.heseta.fi/toiminta/sateenkaaritoiminta SATEENKAARITOIMINTA SATEENKAARITOIMINTA

on kaikille avointa toimintaa keskusteluilloista harrastusryhmiin ja on kaikille avointa toimintaa keskusteluilloista harrastusryhmiin kursseihin.

Sateenkaaritoiminnassa tutustua uusiin ihmisiin ja kursseihin.

Sateenkaaritoiminnassa voitvoit tutustua uusiin moninaisuutta kunnioittavassa ilmapiirissä. ihmisiin moninaisuutta kunnioittavassa ilmapiirissä.

Liity jäseneksi!

30 eurolla vuodessa (15 euroa pienituloisille) tuet ihmisoikeustyötä arvokkaalla tavalla ja mahdollistat toimintamme yhdenvertaisuuden puolesta.

Voit liittyä jäseneksi ja tulla mukaan toimintaan täyttämällä lomakkeen verkkosivuilla osoitteessa www.heseta.fi/liity.

Voit tukea HeSetan toimintaa myös tekemällä lahjoituksen tai liittymällä kannatusjäseneksi. Tarkemmat ohjeet osallistumisesta löydät osoitteesta www.heseta.fi/lahjoita.

KOULUTUSTOIMINTA

tarjoaa tietoa sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta. HeSetan vapaaehtoiskouluttajat vierailevat eri oppilaitoksissa sekä nuorisotaloissa, nuorten leireillä ja tapahtumissa. Lisäksi HeSeta tarjoaa ammatillisia koulutuksia esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille ja opiskelijoille.

NUORTEN TOIMINTA

JÄSENEDUT • Jäsenhintaiset pääsyliput HeSetan järjestämiin bileisiin ja muihin maksullisiin tilaisuuksiin • Alennuksia HeSetan järjestämien kurssien hinnoista • HeSetan julkaisema sateenkaareva kulttuuri- ja ihmisoikeuslehti H kotiin postitettuna kolme kertaa vuodessa • Alennuksia muiden Setan jäsenjärjestöjen tilaisuuksista • Yökerho dtm:ään aina jonon ohi HeSetan jäsenkortilla. Lisäksi 2 € alennus lauantaisin.

OTA YHTEYT TÄ: toimisto@heseta.fi SEURAA MEITÄ: facebook.com/HeSeta facebook.com/helsinkipride facebook.com/h-lehti twitter.com/HeSetary instagram.com/heseta_ry instagram.com/helsinkipride

koostuu avoimista illoista, ryhmistä ja kursseista, Sateenkaarikahvilasta ja erilaisista tapahtumista.

Nuorten tapahtumista suurin on Helsinki Pride -viikkoon kuuluva Nuorten Pride.

HELSINKI PRIDE

on HeSetan järjestämä vuosittainen kulttuuri- ja ihmisoikeustapahtuma. Helsinki Pride on Suomen suurin sateenkaarifestivaali.

PUHEENVUORO

VAPAAEHTOISTEN PITÄISI TUNTEA, ETTÄ HEIDÄN TYÖTÄÄN TODELLA TARVITAAN JA ARVOSTETAAN

KUVA: ALEJANDRO LORENZO

Puheenjohtajan tervehdys

J

okaisella vapaaehtoistyöhön hakeutuvalla on omat syynsä lähteä mukaan toimintaan. Vaikka syitä on monia, ne kaikki ovat yhtä arvokkaita yhteisölle. Meidän pitäisi osata pitää huolta siitä, että vapaaehtoistoimijat saavat työstään juuri sen, mitä ovat tulleet hakemaan. Meidän pitäisi tuottaa heille hyvinvointia työyhteisössään.

Useimmat HeSetan, H-lehden ja Helsinki Priden toimintaan mukaan lähteneet henkilöt ovat varmasti halunneet muuttaa maailmaa. He kokevat, että voivat omalla työllään edistää sateenkaarikansan oikeuksia ja hyvinvointia. Kun rahalliset resurssit ovat rajalliset, jokainen vapaaehtoisesti käytetty työtunti on järjestölle elintärkeä. Ihmisten pitäisi saada tuntea, että heidän työtään todella tarvitaan ja arvostetaan.

Joillain on taustalla vankka kokemus muusta järjestötoiminnasta, ja he liukuvat sulavasti luottamustoimesta toiseen.

Sellaiset henkilöt voivat tuoda mukanaan hyviä käytäntöjä, joista kannattaa ottaa oppia. Heille meillä pitäisi olla annettavana jotain uutta. Uusille aktiiveille taas pitäisi pystyä olemaan tukena ja turvana, kun he opettelevat järjestötoiminnan perusteita.

Mikä sitten saa ihmisen jäämään toimintaan, vaikka työ olisi välillä raskasta ja epäkiitollista? Mikä saa ihmisen sitoutumaan järjestöönsä? Halu muuttaa maailmaa voi ilmentyä myös haluna muuttaa omaa järjestöä sisältäpäin, jotta se toimisi paremmin tehtävässään. Alkuperäiset mukaan hakeutumisen syytkin voivat kantaa pitkälle, mutta myös yhteisön tuki auttaa. Pahoistakin tilanteista on helpompaa selviytyä, kun saa apua muilta.

Eikä sekään huono motiivi ole, jos tulee mukaan toimintaan kavereidensa perässä tai etsimään uusia tuttavuuksia. Otamme avosylin vastaan kaikki ja meillä jokainen saa olla oma itsensä..

Omien parista saattaa helpommin löytää mukavia uusia kavereita tai jopa ystäviä. Elämäsi rakkauskin saattaa HeSetan joukoista löytyä, mutta sitä emme uskalla luvata.

_ 3 6_

A N N I PA S A N E N Puheenjohtaja, HeSeta ry

Juhlien katkera loppu

ELOKUVA

Maailmansotien väliseen Saksaan sijoittuva musikaali Cabaret kertoo vapauden hurmasta keskellä väkivaltakoneiston nousua. KAISU TERVONEN

K

it Kat Club on vapautta sukupuolen ahtaudesta, seksuaalikonventioista ja yhteiskunnan normeista. Se on berliiniläisklubi sekasortoon ajautuvassa Weimarin tasavallassa. Samaan aikaan kun klubilla ilotellaan, sen ulkopuolella natsiunivormujen määrä kasvaa ja juutalaisten elintila kapenee. Kit Katin vapaudesta on tulossa paheksuttavaa rappiota.

Liza Minnelli on Cabaret’n päätähti Sally Bowles, Kit Katin eloisa esiintyjä, joka pummaa savukkeita ja harrastaa suhteita.

Hänen kanssaan samaan asuntoon muuttaa britti Brian Roberts (Michael York), jonka jäykkä herrasmiesmäisyys on vain pintaa.

Christopher Isherwoodin tekstiin ja siitä tehtyyn Broadway-näytelmään pohjaava musikaali oli ohjaajansa Bob Fossen toinen elokuva. Siinä missä ensimmäinen oli floppi, Cabaret toi Fosselle parhaan ohjaajan Oscarpalkinnon. Elokuva voitti seitsemän muutakin Oscaria.

Edelleen ajankohtainen musikaali asettaa

terävin leikkauksin vastakkain ”kunnon kansalaiset” ja ”perverssit”. Sally Bowles ei kuulu eikä halua kuulua kansaan, harmaaseen massaan, jonka alhaisimpiin vaistoihin poliitikot vetoavat.

Elokuva on täynnä rappiollista tunnelmaa ja herkullista musiikkia. Sen mieleenpainuvin musikaalikohtaus ei kuitenkaan hymyilytä.

Roberts ja playboy Maximilian von Heune ovat Berliinin lähistöllä ulkoterassilla, jossa kaunis, vaalea poika laulaa heleällä äänellä kappaletta Tomorrow Belongs to Me. Kesäinen maalaisidylli särkyy, kun kamera laskeutuu hitaasti pojan kasvoista alaspäin näyttäen jugend-järjestön paidan. Huominen ei kuulukaan nuorille, se kuuluu natseille.

Cabaret’n kahdesta esityskerrasta jälkimmäinen on osa Pride-viikon ohjelmistoa.

Kyseessä on dress along -näytös, mikä tarkoittaa, että yleisön vaatekoodiin kuulunee mikroshortseja, knallihattuja ja tekoripsiä. Natsiunivormut jäävät toivon mukaan vähemmistöön.

CABARET 16.6. klo 21 ja 28.6. klo 18 Orionissa. _37_

OMA FEMINISMINI LÄHTEE KIRJAIMELLISESTI LATTIATASOSTA.

Monen tulen välissä Mercedes Bentson räp-musiikki kertoo artistin omasta elämästä, rikkoo sukupuolirooleja ja suututtaa kuulijoita.

TIINA VANHANEN kuva Maarit Mustonen

LINDA-MARIA ROINE tuntee olevansa maailmojen välissä. Hän on itähelsinkiläinen räppäri Mercedes Bentso, feministi, puoliksi romani ja naisellinen biseksuaali nainen. Hän puhuu kappaleissaan parisuhdeväkivallasta, eriarvoisuudesta, rakkaudesta, miehistä ja naisista.

Roineen huhtikuussa ilmestynyt kappale Munaton mies kertoo miehestä, jonka naisen Mercedes Bentso viettelee. Sen sisältö on suututtanut monet.

TURHAUTUNEITA RIIMEJÄ ”Sun elimestäs ei voi puhuu ees senteissä / Melkeinpä ois selkeintä / suorilta sut kuohia / mut annetaan mun sanojen taas toimia luotina”, Roine räppää Munattoman miehen musiikkivideolla Mercedes Bentsona.

Räpissä väkivaltainen retoriikka ei ole harvinaista. Tavallista on myös, että miehet heittävät juttuja toisen miehen naisen viemisestä ja kyseenalaistavat toisen miehekkyyden.

– Räpissä ei ole totuttu siihen, että nainen sanoo ylipäätään mitään. Sitten, kun nainen sanoo jotain rankempaa, se on ihan hirveää, Roine puuskahtaa. Hän osasi odottaa sovinistista palautetta, mutta osa arvostelusta yllätti.

– Petyin kritiikkiin, jota feministien puolelta tuli. Ajattelisin itse, että muu räpissä näkyvä seksismi olisi sellaista, johon kannattaisi paneutua.

Väkivaltaisia lyriikoita Roine ei pidä pahana asiana. Hänestä turhaumat on parempi riimitellä kuin toteuttaa. Huolestuttavaa

hänestä on, että väkivaltaretoriikka osuu useimmiten naisiin.

– Sukupuolittuneisuus on ongelma, ja sitä vastaan kannattaisi lähteä taistelemaan. Sitä itse teen.

Roine räppää omista kokemuksistaan.

Myös Munaton mies perustuu tositapahtumiin. Kappaleissaan käsittelemäänsä parisuhdeväkivaltaakin Roine on kokenut.

– Oma feminismini lähtee kirjaimellisesti sieltä lattiatasosta.

Roineen mielestä on elitististä ajatella, että feministisen puheen pitäisi olla tietynlaista.

– En ehkä osaa puhua räpätessäni akateemisen feminismin sanoilla. Sille on varmasti paikkansa, mutta itse en ole akateeminen enkä akateemisesta perheestä.

MAHDOLLISIMMAN KLISEINEN VIDEO Roine viittaa puheessaan sosiaalisen median feministiryhmissä käytyihin keskusteluihin.

– Sanottiin, että esineellistän naisia videolla.

Naisethan pitävät siinä hauskaa! Minusta on hemmetin pelottavaa, jos vasta tämä video saa ihmiset tajuamaan, että räpissä on seksismiä.

Tekijät ovat tarkoittaneet Munattoman miehen ja kappaleen musiikkivideon räppimaailman kritiikiksi.

– Halusimme tehdä oikein kliseisen valtavirran räppivideon.

Videolla hengaillaan baarissa, juodaan ja pidetään hauskaa. Naiset ovat laittautuneita, tekoripset räpsyvät. Miehet uhittelevat.

Kun Roineelta kysyy kappaleen osakseen

saamista transfobiasyytöksistä, hän vakavoituu.

– On kamalaa, jos joku on kokenut, että Munaton mies pilkkaisi transsukupuolisia.

Roine näkee kappaleen päinvastoin kritiikiksi maskuliinisuuden vaatimusta kohtaan.

– Pitäisi pohtia, miksi munattomaksi sanominen edes on loukkaus.

KUKA NÄYT TÄÄ BISEKSUAALILTA? Yksi asia saa Roineen erityisesti tulistumaan: väitteet siitä, että hänen biseksuaalisuutensa olisi vain kameralle esiintymistä.

– Kaikkein eniten loukkasi se, kun sanottiin, että videolla nähty kahden naisellisen naisen välinen kohtaus olisi niin nähty!

Roinetta turhauttaa oletus, että naisellinen nainen on hetero. Se tuntuu ikävältä sekä internetissä että yöelämässä. Roine ei tunne itseään tervetulleeksi seksuaalivähemmistöjen baareihin ja kertoo useamman ystävänsä kokevan samoin.

– Päältäpäin ei vain voi nähdä, kuka kuuluu seksuaalivähemmistöön.

MERCEDES BENTSO paneelikeskustelussa ”Tarinoita omannäköisestä elämästä”.

Keskustelijoina lisäksi näyttelijä ja elokuvakäsikirjoittaja Eeva Putro, kirjailija ja kustantaja Iida Rauma sekä sarjakuvataiteilija ja -käsikirjoittaja Wolf Kankare. Paneelin juontaa sarjakuvataiteilija Miia Vistilä.

Ti 23.6. Klo 16–18. Kirjasto 10, Elielinaukio 2 G. Esteetön.

Järj. Feministinen sarjakuvatoiminta

_39_

Aulikki Sippola korostaa, että yrityskin hyötyy vähemmistöjen huomioimisesta.

Yhdenvertaisuuskäytännöt ovat yritysmaailman tulevaisuutta AIJA SALOVAARA kuva: Melissa Hanhirova

M

aailmalla Human Rights Campaign Foundationin kaltaiset järjestöt kartoittavat sitä, miten yritykset huomioivat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Suurennuslasin alla ovat muun muassa perhevapaaja terveydenhuoltokäytännöt. Parhaiten listoilla ovat sijoittuneet suuryritykset kuten Google ja IBM. Suomalaisissa yrityksissä yhdenvertaisuuskäytäntöjä ei juuri tunneta. Ulkomaisten emoyhtiöiden tapoja ei ole omaksuttu.

– Täällä ei yritysmaailma ole päässyt vielä niin pitkälle, sanoo Aulikki Sippola.

Sippola on monimuotoisuusjohtamisen asiantuntija yritysvastuuverkosto FIBS:ssä.

FIBS auttaa jäsenyrityksiään kehittämään

_40_

liiketoimintaansa ja tarjoaa tietoa muun muassa yhdenvertaisuusasioissa.

Sippolan mukaan Suomessa ollaan varovaisia.

– Odotetaan, että joku tulee ja sanoo, mitä pitäisi tehdä.

Mitä sitten tulisi tehdä, ja mitä yhdenvertaisuuskäytännöt voisivat olla?

– Ei se ole mitään tähtitiedettä. Kyse on läpinäkyvistä toimintatavoista: pidetään huolta, että työntekijöiden yksityis-, perheja työelämä ovat tasapainossa ja että kaikilla on turvallinen olo, Sippola sanoo.

Sippola muistuttaa, että on myös yrityksen etu, kun työntekijät voivat hyvin.

Yrityskuvankin kannalta tulisi miettiä, tuleeko tietämättään sulkeneeksi tiettyjä

asiakasryhmiä tai työntekijöitä ulkopuolelle.

– Suomessa en ole toistaiseksi nähnyt kuin hotelleja, jotka mainitsevat huomioivansa lhbti-asiakkaat, Sippola sanoo.

Vuoden alussa uudistettiin yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakeja. Tavoitteena on parantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa työelämässä. Sippola uskoo, että lait pakottavat yritykset tarkastelemaan toimintaansa lähemmin.

– Lain mukaan ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan esimerkiksi tehtävään valittaessa, työtehtäviä jaettaessa tai ylennyksiä tehtäessä, Sippola sanoo.

– Uudistetut lait viestivät, että nyt pitää toimia.

Yhdenvertainen vanhuus -projekti sateenkaariseniorien asialla Tule mukaan edistämään ikäihmisten yhdenvertaisuutta!

HELSINKI PRIDEILLA TAPAHTUU Sateenkaari sukupolvelta toiselle -dokumentti- ja keskusteluilta ke 24.6. kello 16.30–18.45.

Eurooppasali, Malminkatu 16, Helsinki Yhdenvertainen vanhuus -projekti esittäytyy puistojuhlassa la 27.6.

KOULUTTAUDU VAPAAEHTOISEKSI Ensimmäinen koulutus järjestetään lauantaina 29.8.2015 Helsingissä.

TUTUSTU JA SEURAA PROJEKTIA seta.fi/yhdenvertainen-vanhuus Facebook: Yhdenvertainen vanhuus Twitter: Projektipäällikkö @SMHakola ja projektikoordinaattori @OutiTjurin Keskustele sosiaalisessa mediassa: #sateenkaariseniori #moninaisuus

KYSYTTÄVÄÄ?

Projektikoordinaattori Outi Tjurin 050 462 4212, outi.tjurin@seta.fi

Kuva: Martu Väisänen _41_

PUHEENVUORO

HUR MYCKET AV DET HÄR ÄR GLADA ORD FÖR ATT LOCKA KÖPSTARKA HOMOSEXUELLA TURISTER? TOBIAS LARSSON Skribenten är frilansjournalist och numer minst lika finländsk som svensk

Hur gay friendly är Helsingfors egentligen?

F

ör ett par år sedan bestämde sig Helsingfors stad för att marknadsföra sig som ett homoparadis. Överallt dök det upp skyltar där det stod ”Helsinki. Gay Friendly.” vilket ju var trevligt men lite förbryllande.

Hur gayvänligt är egentligen Helsingfors kom jag på mig själv att tänka efter att ha tagit ett par glada bilder för Facebook där jag poserade bredvid reklamskyltarna.

Hur mycket av det här är sant och hur mycket är glada ord för att locka köpstarka homosexuella turister?

Jag flyttade till Helsingfors hösten 2002 efter att ha bott två år i Stockholm, där jag levt ett ganska straight liv. Jag var inte det minsta straight själv men alla mina vänner

_4 2 _

var det och vi gick bara på typiska heteroställen, där det serverades öl och pubmat, där det spelades bredbent mjuk rockmusik som ingen dansade till. På det sättet märkte jag ingen större skillnad.

Däremot fanns det väldigt lite HBTIQ i det allmänna rummet i Finland. Inga öppet homosexuella skådespelare, kändisar eller popstjärnor. Inga homon på tv med undantag av Mikko Silvennoinen, som stod stolt och öppen i rutan och som fortfarande är en hjälte i min värld.

Där fanns kanske ingen uttalad fientlighet, men den homosexuelle var alltid någon annan som man inte kände och som levde någon annanstans. Man kunde lätt gå genom livet i Finland och tro att det

egentligen inte fanns några homosexuella.

Inte hade man någonsin sett någon.

En finländsk artist som uppträdde på Stockholm Pride hade utbrustit efter sitt framträdande att hen var lycklig och rörd över publikens reaktion men att hen inte kunde tro att det fanns så många. Hen hade på riktigt trott att det kanske fanns ett par hundra homosexuella. I hela världen.

Själv fick jag smaka på hur avvikande och obegriplig min livsstil var då min goda vän och kämppis fick sitt studiebidrag indraget efter att hennes man – jag, alltså – tjänat för mycket pengar under året. En pojke och en flicka kunde omöjligtvis dela lägenhet utan att vara ett par menade myndigheten och drog in pengarna på stört. Vi fick be ett

antal vänner skriftligen intyga att vi bara var vänner innan bidragen började betalas ut igen.

Efter att ha levt i denna slående heteronormativa värld ett tag blev skillnaden desto större när jag kom tillbaka till Stockholm på besök. Där stod man inte och gömde sig i någon radioskugga – där syntes bögarna tydligt i stadsvimlet och flatorna gick stolt hand i hand helt öppet i centrum.

Som en fotnot i marginalen kan väl tilläggas att det inte heller i det frigjorda och liberalt sinnade Stockholm fanns särskilt många synliga eller offentligt omfamnade transpersoner. Hur många finns det idag?

Vi är verkligen inte framme vid målet än på något sätt. Varken hur andra människor ser på oss och hur vi ser på varandra inom HBTIQ-världen.

Men ändå. Hade det verkligen varit så hela tiden jag bodde i Stockholm också utan

att jag riktigt märkt det? Måste man bli av med något för att märka att man hade det?

Det var lätt att sitta i Finland och tänka att Stockholm var ett paradis.

Jag minns också att jag upplevde friheten i Stockholm strax efter millenieskiftet som svår. Begränsande. Komplicerad. Som om det fanns regler för hur man skulle vara om man ville vara öppen. Som om ens sexuella läggning var lite av ett partytrick som man skulle underhålla sin omgivning med. Som om ens sexualitet var en stor blinkande skylt man alltid skulle bära i pannan, som aldrig fick plockas bort, som aldrig var irrelevant.

Det kanske inte alls är en rättvis bild av hur det var men det var så jag upplevde det.

Stockholms gayvärld var en skog jag inte riktigt kunde orientera mig i. För mig var flytten bort en befrielse.

I det mindre intensiva Helsingfors hade

jag mer tid att hitta mig själv och komma på vem jag själv ville vara. Jag kunde gå ut och dansa och bara ha trevligt. Och jag behövde inte fundera på om någon släkting eller bekant skulle råka gå förbi och se mig gå in eller ut. Och efter ett tag hade inte det spelat någon roll heller.

Idag känns det som att jag och Helsingfors kom ut tillsammans. Under en ganska kort tid förändrades många saker till det bättre.

Finland blev mer tillåtande samtidigt som jag vågade ta ut svängarna allt mer.

Kanske är det inte svårare än så för en stad att vara ett gayparadis? Man ger sina regnbågsbarn ordentligt med plats – ett eget rum – så de kan och vågar vara sig själva och kan växa upp och kräva sin rättmätiga plats i stadsbilden. Till min glädje blir Helsingfors allt bättre på det, med mer mångfald och mer färg och mer möjligheter.

Gay Friendly, kunde man säga.

Helsingin juhlaviikot Helsingfors festspel Helsinki Festival

_43_

PUHEENVUORO

AARO HORSMA Suunnittelija, HeSeta ry

NÄHDYKSI TULEMINEN JA TIEDON SAAMINEN OMASTA SEKSUAALITERVEYDESTÄ EI OLE LHBTIQ-IHMISELLE ITSESTÄÄNSELVYYS.

Oikeus oikeaan tietoon ja tukeen

K

ävimme HeSetan ja Poikien Talon Q-iltojen nuorten kanssa katsomassa Robert Mapplethorpen näyttelyn Kiasmassa. Näyttely herätti nuorissa ajatuksia ja johdatti seuraavan Q-illan elokuvavalintaan. Katsottuamme kolmiosaisen Jonas Gardellin Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin -minisarjan putkeen popkornin ja kolan siivittämänä, purimme sen herättämiä ajatuksia. Ilta venyi reilusti suunnitellusta, jaettavaa riitti. Pelkoa, surua ja häpeää, mutta myös rakkautta, iloa, uskoa ja yhteisöllisyyttä.

1980-luvun hiv/aids-epidemia muutti lhbtiq-yhteisöä. Moni menetti läheisen ja moni luopui toivosta. Monet taistelivat, ja taistelu kannatti. Oikea tieto hivistä, hoito sekä jatkuvasti kehittyvä hiv-lääkitys eivät kuitenkaan tulleet ilmaiseksi. Niiden eteen moni kärsi, moni kuoli ja lukemattomat surivat.

Hiv koskettaa lhbtiq-yhteisöä edelleen erityisellä tavalla. Usein riski kuitenkin ulkoistetaan omasta elinpiiristä ja seksielämästä. Lääketieteen kehittyessä hiv on

_ 44_

muuttunut kuolemantuomiosta krooniseksi taudiksi, eikä sitä pidetä enää yhtä suurena riskinä. Lisäksi ihmisillä on harhaluuloja siitä, kenellä voi olla hiv ja miten se tarttuu.

Seksuaalikasvatuksella on merkitystä.

Usein se vahvistaa hetero- ja sukupuolinormatiivisia oletuksia, jolloin monet jäävät tiedon ja tuen ulkopuolelle. Työssäni olen kuullut lukemattomia tarinoita ulkopuolisuudesta. Nähdyksi tuleminen ja tiedon saaminen omasta seksuaaliterveydestä ei ole lhbtiq-ihmiselle itsestäänselvyys.

Hiv-epidemian jälkeen lhbtiq-liike häivytti seksuaaliterveyteen liittyvää stigmaa suuntaamalla katseen tulevaan. Vieläkin lhbtiq-ihmiset usein seksualisoidaan eikä nähdä vähemmistöidentiteetin sosiaalista merkitystä. Siksi yhteisön valitsema tie on osittain ymmärrettävä. Yhdenvertaista asemaa on haettu ikään kuin vakuuttamalla yhteiskuntakelpoisuutta. Vastoin moninaisuuden ajatusta on pyritty täyttämään normeja.

Samalla on vaiettu lhbtiq-ihmisten hyvinvointia haastavista teemoista.

Homo- ja transfobia sekä normatiiviset rakenteet ja oletukset rajaavat ihmisten elinpiiriä vakavin seurauksin. Vähemmistöstressi ja yksinäisyys synnyttävät muun muassa päihde- ja mielenterveysongelmia.

Ongelmat on tiedostettu, mutta niihin ei ole tartuttu tarpeeksi lujasti.

Muutos on mahdollista. Setan Hyvinvoiva Sateenkaarinuori -hanke aloitti tänä vuonna kolmannen kautensa, joka keskittyy nuorten päihde- ja mielenterveyspalveluihin. Vuonna 2012 Seta aloitti myös Yhdenvertainen vanhuus -hankkeen, joka nostaa näkyviin sateenkaariseniorit.

HeSetalla teemme työtä lisätäksemme resursseja lhbtiq-yhteisön tukemiseen.

Haluamme vastata ihmisten tarpeisiin paremmin omassa toiminnassamme sekä parantaa muiden toimijoiden kykyä palvella kaikkia ihmisiä. Haluamme rikkoa syrjivät rakenteet. Vaadimme yhdenvertaista kohtelua myös hyvinvoinnin tukemisessa.

Teiltä, yhteisön jäseniltä ja tukijoilta, toivomme lisää rakkautta, iloa, uskoa ja yhteisöllisyyttä.

NUORTEN

PRIDE

NUORTEN PRIDEN monipuolisesta ohjelmasta löydät mukavaa sateenkaarevaa toimintaa viikon jokaisena päivänä.

OHJELMAAN KUULUU kokoontumisia, esityksiä, työpajoja, keskustelutilaisuuksia, illanviettoja ja bileitä.

PRIDEN HYVINVOINTITEEMA näkyy keskustelutilaisuuksien lisäksi liikunta- ja ulkoilutapahtumissa. Luvassa on muun muassa jousiammuntaa, roller derbya ja long boardingia sekä erilaisia urheilulajeja ja ulkopelejä Suomenlinnassa ja Seurasaaressa.

TULE VALMISTAMAAN rekvisiittaa nuorten omaan kulkueblokkiin, osallistu teatteripajaan tai tule katsomaan vaikkapa Juuso Kekkosen suosittu Outo homo -monologi tai Frida Ensemblen uutuusesitys Gayplay.

VIIKKO HUIPENTUU säkenöiviin päätösbileisiin Nosturilla lauantaina 27.6. klo 20–24.

Kaikki Nuorten Pride -tapahtumat ovat päihteettömiä ja niihin on vapaa pääsy.

Katso koko ajantasainen ohjelma osoitteesta www.helsinkipride.fi/nuortenpride.

_ 4 5_

2015

HELSINKI

PRIDE _ 22.-28.6.

Priden tuottaja Aleksi Saikkonen

Pride koskettaa kaikkia Helsinki Priden tuottaja Aleksi Saikkonen muistuttaa, ettei Pride ole yksinomaan vähemmistöjen juhla.

EVELIINA SALOMAA kuva: Martin Sommerschield

VUODEN 2015 HELSINKI PRIDEN tuottajalle Aleksi Saikkoselle Pride on muutakin kuin Puistojuhla ja kulkue.

– Pride on juhlaviikko, joka nostaa esille yhteiskunnan yhdenvertaisuuskysymyksiä.

Tapahtumaviikolla Helsinki näyttäytyy kauneimmissa väreissään.

Saikkosen mukaan Priden merkitys Helsingin kaupungille on suuri.

– On tärkeää, että Helsinki pysyy elinvoimaisena tapahtuma- ja kulttuurikaupunkina läpi vuoden. Pride on tärkeä niin tapahtumakulttuurin kuin Helsingin arvoliberaaliuden

_4 6_

kannalta.

Saikkonen korostaa, että Helsinki Pride on kaikilta osin kaikille avoin tapahtuma.

– Ihmisoikeudet koskettavat kaikkia. Ei tarvitse kuulua vähemmistöön voidakseen juhlia Pride-viikolla.

Tänä vuonna Pride-viikon teema on hyvinvointi.

– Asiaohjelma keskittyy hyvinvointiin niin yksilön kuin yhteisön tasolla. Tarjolla on myös monipuolisesti hyvinvointia lisäävää liikuntaa ja kulttuuria.

Kesän Pride-viikkoa on valmisteltu syksystä

asti. Saikkonen haluaa kiittää työryhmää kuluneista kuukausista.

– Se, että Helsinki Priden tekeminen perustuu vapaaehtoistyöhön, on samalla haastavinta ja palkitsevinta.

Itse Pride-viikolle Saikkosella on korkeat odotukset. Luvassa on entistä enemmän bileitä erilaisten yhteistöiden myötä.

– Tänä vuonna olemme kehittäneet kolme erilaista ranneketta. Eniten olen innoissani Hipsuli Pride -rannekkeesta, jolla pääsee Avajaisklubille, FAG Youn kymmenvuotisbileisiin sekä Helsinki Priden Päätösklubille.

KUVAT: ALEJANDRO LORENZO

KULKUe &

PUISTOJUHLA

27.6.

PRIDE-KULKUE on mielenilmaus yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden puolesta. Toivotamme kaikki tervetulleeksi värikkäälle hyvän mielen marssille. Viime vuonna kulkueeseen osallistui ennätykselliset 20 000 ihmistä. Tehdään yhdessä kulkueesta vieläkin suurempi ja näyttävämpi!

KOKOONNUMME LAUANTAINA 27.6. tuttuun tapaan Senaatintorilla, josta kulkue lähtee liikkeelle klo 13. Kulkue etenee Unioninkatua, Pohjoisesplanadia, Eteläesplanadia, Kasarmikatua ja Neitsytpolkua pitkin Kaivopuistoon.

_47_

KOONNUT EVELIINA SALOMAA

Satin Circus UMK-FINALISTI SATIN CIRCUS tunnetaan vaikuttavasta live-esiintymisestään. Yhtye sai alkunsa vuonna 2010 neljän musiikinopiskelijan halusta tehdä kansainvälistä popmusiikkia.

Satin Circus nousi hittilistojen kärkeen vuoden 2015 alussa julkaistulla Crossroads-sinkulla.

Pride palaa meren ääreen!

Helsinki Priden Puistojuhla palaa vuosien tauon jälkeen tunnelmalliseen Kaivopuistoon. Kaikille avoin tapahtuma on täynnä iloa, väriä ja hauskaa yhdessäoloa. Puistojuhlan juontajana toimii NRJ:n Tuija Pehkonen, minkä lisäksi suomalaiset eturivin artistit nostattavat juhlatunnelmaa.

Puistojuhlassa on myös monipuolista lastenohjelmaa, ruokakojuja sekä Pride-tori. Puiston Pride-infosta voi ostaa liput Päätösklubille.

Huomioithan, että puistossa ei ole vesipistettä.

_48 _

Miia Liu Kuva: MIIKKA PIRINEN

Ensimmäistä omaa albumiaan työstävällä MIIA LIULLA on vahva ääni ja rohkeasti omanlaisensa indiesoundi. Liun ensimmäinen sinkku I’d go gay for you on vuoden 2015 Helsinki Priden virallinen biisi.

Liu esiintyy myös Pride-viikon avajaisissa ja Päätösklubilla.

Janna Kuva: MIKKO HÄRMÄ

JANNA HURMERINTA on muusikkoperheessä kasvanut, kokenut esiintyjä. Aiemmin englanniksi laulanut Janna julkaisi keväällä 2014 ensimmäisen suomenkielisen albuminsa. Modernia poppia edustava hittisinkku Sä et ole hullu antaa ensimakua artistin uudesta soundista, josta tullaan nauttimaan myös Puistojuhlassa.

Aste Kuva: MAREK SABOGAL

Energinen ASTE yhdistelee biiseissään poppia ja rappia. Aste on keikkaillut ja tehnyt musiikkia 2000-luvun alusta asti kasvattaen jatkuvasti suosiotaan. Nuorten Priden kummi haluaa puhutella biiseillään. Keväällä julkaistu sinkku Himalaja esimerkiksi kehottaa nuoria ylittämään itsensä.

_49_

Jesse Kaikuranta

Jesse Kaikuranta odottaa aurinkoista ihmisten juhlaa Kuva: JOHANNES POIKKIMÄKI

PRIDE ON HYVÄN MIELEN TAPAHTUMA

Krista Siegfrids Krista Siegfrids palaa mielellään Helsinki Prideen Kuva: NADI HAMMOUDA KRISTA SIEGFRIDS edusti Suomea vuoden 2013 Euroviisuissa kappaleella Marry Me. Hän on puhunut viime vuosina paljon yhdenvertaisuudesta ja esiintynyt useilla Pride-festivaaleilla.

– Olen esiintynyt Helsinki Priden lisäksi Amsterdamin ja Tukholman pridessa, ja ne ovat olleet kyllä parhaita keikkoja.

Siegfridsille Helsinki Pride on hyvän mielen tapahtuma.

Viime vuonna Nuorten Priden kummina toiminut Siegfrids on iloinen mahdollisuudesta olla osa Helsinki Pridea tänäkin vuonna.

– On ihana tilaisuus olla mukana tapahtumassa. Pridessa on ennen kaikkea kyse ihmisarvosta ja siitä, että me kaikki olemme samanarvoisia. Itselleni on todella tärkeää olla mukana.

Toista albumiaan tekevä Siegfrids toivoo, että Puistojuhlassa olisi tänä vuonna entistäkin enemmän ihmisiä.

– Tapahtumahan kasvaa joka vuosi todella paljon, joten toivottavasti tänäkin vuonna paikalla on hurjan paljon ihmisiä. Toivon että Puistojuhlassa aurinko paistaa ja että voimme laulaa ja juhlia yhdessä.

_5 0 _

JESSE KAIKURANTA nousi kuuluisuuteen vuonna 2012 Voice of Finlandin kautta. Artisti lauloi itsensä lopullisesti suomalaisten sydämiin tuplaplatinaa myyneellä debyyttialbumillaan Vie mut kotiin. Koskettavista kappaleistaan ja sykähdyttävästä äänestään tunnettu Kaikuranta työstää parhaillaan uutta musiikkia. Rakkauden puolestapuhujana Kaikuranta odottaa suuria tunteita myös Helsinki Pridelta.

– Minulle on tärkeää olla mukana tapahtumassa, jossa rakkaus on pääasia. Rakkaus toista kohtaan, sukupuoleen katsomatta. Rakkaus on vastaus kaikkeen.

Kokkolasta kotoisin oleva Kaikuranta on suunnanut katseensa kohti kesää. Hän esiintyy tänä vuonna ensimmäistä kertaa Helsinki Priden Puistojuhlassa ja odottaa tapahtumaa innolla.

– Odotan että Puistojuhla on aurinkoinen ja hyväntuulinen juhla täynnä ihmisiä.

TCT

POSITIIVISEN MUSIIKIN L Ä H E T T I L Ä ÄT

Teksti: RIIKKA MINKKINEN Kuva: JULIUS KONTTINEN

Viime kesän radiohitin Rannalle esittänyt TCT on ollut viimeisen vuoden aikana niin suosittu, että yhtyeen viikonloppuun on kuulunut välillä viisikin keikkaa.

Parikymppiset kaverukset ovat esiintyneet muutaman vuoden sisällä jo muun muassa Pitbullin lämmittelijöinä sekä Olympiastadionilla. He ovat saaneet sen, mistä ovat haaveilleet.

– Se, että on saavuttanut unelmansa, on ollut siistein juttu. On ollut myös siistiä huomata, että löytyy faneja, jotka kirjoittavat meistä vaikka kokonaisia blogeja, Comeetta, yksi yhtyeen kolmesta jäsenestä, sanoo.

Yhtyeen tiellä on ollut paljon vastoinkäymisiä, minkä vuoksi suosio tuntuu nyt erityisen hyvältä kaiken työn jälkeen.

OMAT BIISIT, OMA GENRE Comeetta ja T.L ovat tehneet musiikkiaan jo yli kymmenen vuotta. Yhteinen taival alkoi, kun Comeetta bongasi T.L:n musiikkipalvelu Mikseristä ja huomasi, että he ovat samassa lukiossa. Pari vuotta myöhemmin mukaan tuli T.L:n pikkuveli Tiahu.

– Oli hauska prosessi löytää yhteinen juttu, jota kaikki tykkäävät tehdä, kun meidän musiikkityylit olivat niin erilaisia, rap-taustainen Comeetta kertoo.

Suomessa TCT:n ennen kuulemattomalle tyylilajille keksittiin oma termi, party-hop. Sen esikuvia ovat olleet LMFAO:n ja Far East Movementin kaltaiset yhtyeet. Biisit ovat positiivista ja energistä kesään sopivaa bilemusiikkia.

Comeetta ja T.L kuvailevat menoaan sopivalla tavalla hölmöksi.

– Parasta meidän keikoilla on, että niillä on käynyt paljon eri-ikäistä yleisöä.

Meidän meininki ja positiivisuus on jotain, mikä Suomesta puuttuu. Ihmiset pystyvät samaistumaan siihen, T.L sanoo.

Tällä hetkellä yhtye viettää aikaa studiossa syksyllä julkaistavan levynsä parissa. Kaikki musiikki tehdään edelleen itse. Hiljattain julkaistiin myös erilaista TCT:tä, herkempi ja vakavampi rakkauslaulu Virheistä kaunein.

– Sen myötä jengi on löytänyt ihan uuden puolen meidän musiikista, Comeetta sanoo.

SYRJINNÄSTÄ VOIMAA Viime vuonna TCT vaikuttui Priden ennätysmäisestä osallistujamäärästä niin, että päivitti Facebook-sivulleen tekstin: ”Rakastakaa ja kunnioittakaa toisianne, niin mekin tehdään! Uskokaa toisiinne ja tutustukaa ihmisiin tuomitsematta niiden uskontoa, etnistä taustaa tai seksuaalista suuntautumista.”

Comeetta kertoo kaikkien jäsenten kokeneen jonkinlaista syrjintää ala- ja yläkoulussa.

– Kun on ollut jotenkin erilainen, on saanut tuntea sen nahoissaan. Se on kuitenkin vahvistanut omaa näkemystä itsestään. On ajatellut, että tämä, mitä mä olen, on just jees. Siihen me halutaan rohkaista kaikkia muitakin.

TCT:n keikoilla meno on vauhdikasta.

Tavoitteena on tartuttaa esiintyjien energia yleisöön. Comeetta ja T.L uskovat Puistojuhlassa olevan kova meno ja hyvä henki saman ajatusmaailman jakavan yleisön kokoontuessa.

– Se, että rakkaus kuuluu kaikille, on meidän yhtyeelle niin itsestäänselvää, että sitä ei tarvitse edes selittää.

_ 51 _

Seksuaalivähemmistöt kaapista kirjoihin Kirjallisuudentutkija Mikko Carlson pohjustaa seksuaalivähemmistöjen ulostuloa suomalaisessa kirjallisuudessa. MIKKO CARLSON AJATUS KIRJOITTAA seksuaalisesta toiseudesta suomalaisessa kirjallisuudessa herättää ristiriitaisia ajatuksia, tuntemuksia ja kysymyksiä, jotka ovat yhtä välttämättömiä kuin kiperiäkin: Tarkoitammeko toiseudella sivullisuutta, vierautta, yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta? Määrittääkö toiseutta oma kulttuurinen kokemus vai ratkaiseeko ulkoapäin määritelty asema altavastaajana? Onko olemassa erillistä toisten, kuten homojen kirjallisuutta ja onko tällainen luokittelu edes tarpeen? Kuka voi olla homokirjailija?

Oheisen kaltaisia kysymyksiä nousi esiin, kun homojen vapautusliikkeen vanavedessä yhteiskunnallinen liberalisoituminen 1970luvun Yhdysvalloissa loi pohjaa akateemiselle

_5 2 _

seksuaalivähemmistöjen tutkimukselle.

Angloamerikkalainen kirjallisuudentutkimus keskittyi jo tuolloin rakentamaan maailmankirjallisuuden homokaanonia ja pohtimaan seksuaalisesta erilaisuudesta kirjoittamisen hankaluuksia. ”Entä Suomi?

Syrjäseutuko, kehitysmaa vai valkea läikkä kartalla, kun homokulttuurista on kysymys?”, kysyi toimittaja Max Rand vuonna 1984 artikkelissaan ”Sivullisten etujoukko”, joka sisältyi ensimmäiseen suomalaiseen homoja lesbotutkimusantologiaan Rakkauden monet kasvot. Kysymyksellään hän viittasi myös kirjallisuuden kentille. Seksuaalisen toiseuden kuvausten tutkiminen antoi kuitenkin odottaa itseään 2000-luvulle asti.

Vedenjakajana voi pitää Pentti Holapan miestenvälistä rakkautta käsittelevän romaanin, Ystävän muotokuvan, ilmestymistä vuonna 1998 ja sille myönnettyä Finlandia-palkintoa. Vaikka Holapan romaanin tapa kuvata homoseksuaalisuutta oli poikkeuksellista avoimuudessaan, paljaudessaan ja rohkeudessaan, se ei teemoiltaan eikä julkiselta huomioltaan jäänyt ainoaksi laatuaan. Vuosien 2001 ja 2004 välisenä aikana Finlandia-palkinnon vei kolmasti teos, jonka keskeisenä teemana oli normienvastainen seksuaalisuus: ensin palkinnon pokkasi Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi (2001), sitten kunniaa niitti Pirkko Saision Punainen erokirja (2003) ja heti

KUVA: PAULIINA FORSS

perään Helena Sinervon Runoilijan talossa (2004).

Oli kyse sattumasta, loistavasta ajoituksesta tai ajan paineesta, seksuaalisen erilaisuuden aiheet ja teemat olivat nousseet ”kaapista kaanoniin ja kansakunnan kaapin päälle”, kuten Sanna Karkulehto kirjoitti teoksia käsittelevässä suomalaisen queerkirjallisuudentutkimuksen pioneerityössä, väitöskirjassaan Kaapista kaanoniin ja takaisin (2007). Kirjoituksessani luon katseen kuitenkin tätä hetkeä edeltäneeseen aikaan, jolloin tapahtui monia tärkeitä seksuaalipoliittisia uudistuksia ja joita ilman 1990- ja 2000-lukujen seksuaalivähemmistöjen kirjallinen ulostulo ei olisi ollut mahdollinen.

Kun Max Rand kirjoitti esseensä, hän keskittyi homomenneisyyden osoittamiseen nimeten esimerkkejä antiikin kirjallisuudesta nykypäivään. Silmiinpistävää kuitenkin oli, että suomalaisen kulttuurin kohdalla oli tyydyttävä lähinnä bibliografiatietoihin 1920-luvun runoilijoista Uuno Kailaasta, Kaarlo Sarkiasta ja Edith Södergranista.

Yhdellä sivulla esiin nousi Christer Kihlman, jonka Rand nimesi ”ensimmäiseksi coming outinsa tehneeksi suomalaiseksi homo- ja biseksuaaliseksi kirjailijaksi”. Kihlmanista tuli sittemmin oman väitöskirjatutkimukseni kohde.

Suomenruotsalaisen Christer Kihlmanin tietä kirjailijaksi kehysti melskeinen aikakausi.

Hänen läpimurtonsa tapahtui 1960-luvulla, radikalismin vuosikymmenellä, joka tiivistyy usein mielikuviin hipeistä, rauhanmarsseista ja vapaasta rakkaudesta. Totta onkin, että läntisessä maailmassa käytiin tuolloin laajalti keskustelua seksuaalisuudesta ja ilmapiirin vapauttamisesta ahdasmielisistä asenteista.

On silti olennaista kysyä, kenen tai millaista seksuaalisuutta 60-luku vapaan rakkauden mantroineen todella vapautti – ja missä päin maailmaa. Jos Stonewall-mellakat merkitsivätkin käännettä amerikkalaiselle homojen vapautusliikkeelle, niillä oli vain vähän merkitystä suomalaisen homo- ja lesboliikkeen poliittisille pyrkimyksille.

Suomessakin tapahtui paljon, vaikka monista tapahtumista on kirjoitettu hämmentävän vähän. Yksi merkittävistä keskustelunaiheista oli homoseksuaalisuuden rangaistavuus.

Pohjoismaat olivat jo pitkään olleet asian suhteen erilaisessa tilanteessa. Kun Tanskassa homoseksuaalisuuden rangaistavuus poistui rikoslaista jo 1933 ja Ruotsissakin 1944, Suomessa se tapahtui vasta vuonna 1971. Samaisena vuonna ilmestyi Christer Kihlmanin proosateos Människan som skalv (suom. Ihminen joka järkkyi), yhtä aikaa alkuperäiskielellä ja suomennettuna.

ANEKDOOTTI MARSALKKA MANNERHEIMISTA TEKEE NÄKYVÄKSI, MITEN KANSAKUNNAN HUIPULLA HOMOUDESTA TULEE MAHDOTTOMUUS. Människan som skalv on minämuotoinen, omaelämäkerrallista ja tunnustuksellista ilmaisua hyödyntävä, osin pamfletiksi ja esseeksi luonnehdittava teos, jonka alkoholismin ja aviokriisin teemojen ohella sen homoseksuaalisuutta käsittelevästä osuudesta tuli merkitsevä seksuaalipoliittinen teko. Poliittinen viritys käy ilmi jo teoksen esipuheesta, jossa minäkertoja esittää kirjoittamisen motiivikseen halunsa ”rikkoa yksityiselämän pyhityksen” ja avata ”minänsä ovet joillekin sen häpeällisistä salaisuuksista”.

Teoksen kuvaamassa yhteiskunnassa homous on yksi suurimmista henkilökohtaisen häpeän aiheista. ”Homoseksualisti”luvussa kertoja käy läpi onnettomasti päättyneitä homokohtaloita ja stereotypioita, joita julkinen keskustelu sekä etenkin nimetyt kirkon ja lääketieteen edustajat olivat viljelleet. Osaltaan kertojan dokumentoivaa tyyliä voi tulkita vastineena Suomen Evankelisluterilaisen kirkon syrjiviin kannanottoihin. Kirkko oli tuonut esiin uskon ja lääkehoidon merkityksen homoseksuaalisen taipumuksen hillitsemisessä. Myöhemminkin yhteiskunnan ristiriitainen suhtautuminen oli näkyvää: homous poistettiin rikoslain piiristä, mutta lakiin lisättiin niin kutsuttu kehotuskieltopykälä. Kehottamisesta lailliseen tekoon tuli rikos. Vaikka kehotuskielto osoittautui vähitellen lain kuolleeksi kirjaimeksi, se vaikutti vahvasti siihen, millaisia homoseksuaalisuuden kuvauksia voitiin esittää mediassa ja kirjallisuudessa vielä 1990-luvulle asti.

Vakavasta pohjavireestä huolimatta Ihminen joka järkkyi ei unohda ironista leikkiä.

Lyhyt anekdootti marsalkka Mannerheimista tekee näkyväksi, miten kansakunnan huipulla homoudesta tulee mahdottomuus. Kun henkilössä yhdistyvät suurmies, kansallinen omakuva ja henkilökultti, kuvitteellinenkin

Mikko Carlson

_ 53 _

HOMOUS POISTETTIIN RIKOSLAISTA, MUTTA SIIHEN KEHOTTAMISESTA TULI RIKOS.

_5 4 _

homous häpäisee kohteensa: ”Marsalkka Mannerheim oli homo, tiesitkö sitä? Mutta älä herran tähden kerro kenellekään, se olisi hirveä skandaali, jos se tulisi yleiseen tietoisuuteen.”

Homojen ihmisoikeuksien puolustamisen ohessa teoksen minä avautuu myös omasta henkisestä vallankäytöstään. Hän kertoo häpeillen nuoruudensuhteestaan yksinäiseen vanhaan herraan, Ossianiin, jonka kätketystä homoseksuaalisuudesta hän on päässyt selville. Minässä herää halu vahingoittaa Ossiania, koska kilttinä herrasmiehenä tämä on kuin luotu hyväksikäytettäväksi.

Minän tarkoitus on saada Ossian hänestä riippuvaiseksi, ja siinä tehtävässä ratkaisevaa osaa näyttelee hänen nuori ruumiinsa ja viehätysvoimansa. Myöhemmin minäkertoja ymmärtää, miten hänen toimintaansa ohjasi sisäistetty itseinho. Kun hän tunnisti toisessa sen ominaisuuden, jota ei itsessään pystynyt hyväksymään, hän sisäisti valtakulttuurin arvomaailman.

1970-luvun lopulla Kihlman matkusti EteläAmerikkaan. Matka antoi hänelle virikkeen tarkastella 1980-luvun alun teoksissaan sitä, miten vieras kulttuuri määritteli seksuaalisuuden normit ja säännöt. Ensimmäisen Argentiinaan sijoittuvan teoksen Alla mina söner (suom. Kaikki minun lapseni) ilmestymistä syksyllä 1980 saatteli hämmennys.

Teos käsitteli kirjailijaa muistuttavan kertojan rakastumista argentiinalaiseen nuorukaiseen, joka oli ammatiltaan poikaprostituoitu.

Argentiina merkitsi Kihlmanille paitsi mahdollisuutta kuvata avoimemmin ja vivahteikkaammin homoseksuaalista rakastumista, myös pohtia, miten eri tavoin latinokulttuurissa jäsentyivät homo- ja heteroseksuaalisuuden väliset rajat. Olennaista ei ollut niinkään kumppanin sukupuoli vaan sovittujen roolien ylläpito. Vaikka kulttuuri ei aina tunnustanut homoseksuaalisuutta, itsensä myyminen ei vielä tehnyt miehestä homoa, eikä samansukupuolisten rakkaudentunteiden osoittamisessa ollut mitään väärää.

Piilopaikan sijaan kaappi saattoikin olla myös suoja – vapauttava mahdollisuus elää valtakulttuurin sulkeistamaa seksuaalisuutta tiukkojen kategorisointien tuolla puolen.

Kihlmanin toistaiseksi viimeisin romaani,

1987 ilmestynyt Gerdt Bladhs undergång (Gerdt Bladhin tuho) on aikalaisromaani 1980-luvun kulttuurisesta ja sosiaalisesta ilmastosta. Se on kertomus keski-ikäisestä miehestä, jonka ura ja avioliitto ajautuvat tuhoon yksityiselämää koskevien paljastusten tultua julki. Teos nostaa suomalaisessa kirjallisuudessa harvinaisella tavalla esiin aids-teeman, vaikkei keskity sairauden kuvaamiseen. Romaanissa aidsin pelko kytkeytyy pelkoon seksuaalisen identiteetin pimeästä puolesta, joka voisi tuoda ”homojen taudin” heteroiden maailmaan. Näin romaani pohtii seksuaalisen suuntautumisen tietämisen mahdottomuutta.

Lopuksi vielä väistämätön kysymys: onko seksuaalinen erilaisuus aina toiseutta?

Yksi seksuaalisia normeja purkavan queer-tutkimuksen pioneereista, Jonathan Dollimore esitti jo 1990-luvun alussa, että valtaseksuaalisuuden ja vähemmistöseksuaalisuuden välillä on outo dynamiikka. Tämän sidoksen hän nimesi pervodynamiikaksi: Jotta ensimmäisyys, heterokulttuuri, ylipäätään olisi ymmärrettävää, se on jo lähtökohtaisesti riippuvainen toiseudesta. Näin ajatellen toiseus, homous, on tavallaan osa normaaliutta tai peräti sen synnyttämää. Olennaista ei ehkä olekaan, miten toiseudesta päästään eroon, vaan ymmärtää, millaisella logiikalla erotteluja tehdään. Kyse on alati muuttuvista suhteista, joista voidaan ajatella toisin. Tästä kielii osaltaan seksuaalipoliittinen muutos, joka näkyy suomalaisen kirjallisuuden lehdillä 1960-luvulta nykypäivään.

Kirjoittaja on kirjallisuudentutkija Turun yliopistossa ja Suomen queertutkimuksen seuran puheenjohtaja.

ENSIMMÄISYYS, HETEROKULTTUURI, ON JO LÄHTÖKOHTAISESTI RIIPPUVAINEN TOISEUDESTA.

KOLUMNI

E VA I S A K S S O N Kirjoittaja on kirjastonhoitaja Helsingin yliopiston kirjastossa ja menneiden vuosikymmenien SETA-aktiivi.

PARHAAT TALKOOLAISET KÄYVÄT YHÄ TEKEMÄSSÄ HEINÄÄ JA NOSTAMASSA PERUNAA.

Lesbot pellolle

N

uorena pyörin aktiivisesti Helsingin menopaikoissa. Keski-ikä alkoi orastaa siinä vaiheessa, kun viikonloppuisin halusin mökille.

Toivoin paikalle samanhenkisiä kavereita ja aloin järjestää talkoita. Mainostin niitä hyvällä menestyksellä lesboille suunnatulla sapfo-listalla.

Mökillä oltiin risusavotassa ja tehtiin heinätöitä vanhoin menetelmin.

Muistan, kun päälle päin hennolta femmeltä vaikuttanut talkoolainen vaati itselleen moottorisahan. Saatuaan sen käyntiin hän pätki komean pinon rankoja.

Talkoot olivat terveellistä puuhaa kaukana kapakkaelämästä. Parhaat talkoolaiset käyvät yhä tekemässä heinää ja nostamassa perunaa.

Mökki, vanha ja vaatimaton, kuului äidilleni. Hän oli syntynyt siellä ja lähtenyt maailmalle 13-vuotiaana. Aikanaan mökistä tuli perheen kesämökki. Ãitini oli usein talkoissa paikalla leipomuksineen ja kertomuksineen. En varoitellut ihmisiä äidistäni. Toisinaan mietin, moniko hämmästyi tavatessaan lesbotalkoissa

_ 5 6_

hänenlaisensa vanhemman polven emännän. Äiti oli tehnyt työuransa liikennelaitoksen rahastajana ja nautti suuresti ihmisten kanssa juttelusta. Kuka vain tuli mökille puuhailemaan oli hänen puolestaan tervetullut. Setalaiseen tuttavapiiriini hän oli solahtanut sujuvasti ja taisi hoitaa mökin paperiasiatkin tutun setalaisen lakimiehen avulla. Äiti kävi niissä merkeissä yhdistyksen toimistollakin. Homomiehiin hän suhtautui äidillisesti ja kyseli, mitä voisi heille leipoa.

Nuorempana en arvannut, miten erityinen äitini oli. On paljon ihmisiä, joiden elämän kipupisteisiin kuuluu etäinen suhde omiin vanhempiin, jotka eivät hyväksy lastensa elämäntapaa. Omalla äidilläni oli toki sopeutumisvaihe, jossa hän pohti, onko ravintoloiden ilmassa ehkä homohenkiä, jotka asettuvat ihmisiin, kuten Ilta-Sanomat 1970-luvulla uutisoi.

Onneksi tämä vaihe meni nopeasti ohi – siitä eteenpäin äitini oli tottunut tyttärensä lesbouteen.

Mökkinaapurissamme asui homomies,

äidin ikätoveri, jonka elämää hän uteliaana seurasi. Naapuri oli kaapissa, mutta tapaili miehiä jatkuvasti, etenkin leskeydyttyään.

Talkoissamme kävijöistä joku kommentoi, että iäkäs naapurimme oli todella charmantti henkilö.

Koko paikkakunta tiesi naapurimme homoksi, vaikka hän itse oletti, ettei kukaan huomaa – paitsi tietysti äitini, jonka saattoi olettaa ymmärtävän yskän lesbotyttärensä ansiosta. Äidin luona käydessäni puhelin soi usein – langan päässä oli mökkinaapurimme, joka halusi rupatella kuulumisistaan äidin kanssa. Äitini ei enää vuosiin ole emännöinyt talkoita. Hänen aikansa tuli täyteen jokin vuosi sitten 91 vuoden iässä. Naapurimme miesystävä puolestaan kertoi tämän poismenosta tammikuussa.

Nyt olen itse se ikääntyvä täti-ihminen, joka tietää vanhat tarinat ja joutuu ottamaan vastaan maailman muutokset.

Uudet sukupolvet ovat kohta tulossa mökki-ikään. Tekevätkö he siellä heinää, vai jotain muuta?

Aika näyttää.

K-18 SAM’S COMEDY CLUB ESITTÄÄ STAND UP -KOMIIKKAA

Homojen hommaa TO 25.6.2015 KLO 18 JA 20

93x118mm_Pride2015.indd 1

JAPE GRÖNROOS // IDA GRÖNLUND JONI KOIVUNIEMI // JAMIE MACDONALD RIKU SOTTINEN LIPUT 17,50 € LIPPU.FI, TIKETTI.FI SEKÄ RAVINTOLA MANALA BOTTA, JUHLASALI (Museokatu 10, 00100 Helsinki)

25.5.2015 13:04

ULOSTULOSSA VOI OLLA ERI VAIHEITA, EIKÄ LOPPUTULOSTA VOI PÄÄTELLÄ ETUKÄTEEN.

Kaapin paikka: itsemäärittelyn vapaus ”Miksi minun pitää tulla ulos homoudestani, kun heteroidenkaan ei tarvitse tehdä numeroa omasta heteroudestaan? Haluan vain elää omana itsenäni avoimesti.”

MIKKO VÄISÄNEN kuva: Leo Koivistoinen

T

ämä Sinuiksi-neuvontapalveluun tullut teinipojan kysymys on aiheellinen. Samaa kysyy moni, joka on tunnistanut itsessään heteroseksuaalisuudesta poikkeavia piirteitä tai kokee, että perinteiset sukupuolimääreet eivät tunnu omilta.

Sinuiksi-palvelu sai vuonna 2014 yli 700 yhteydenottoa. Seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvä ulostulo oli yleisimpiä yhteydenoton syitä iästä riippumatta. Miksi moni kamppailee oman identiteettinsä esille tuomisen kanssa?

– Jos perhe, päiväkoti ja koulu ovat mahdollistaneet itseilmaisun ja niissä on myönteisesti kerrottu seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta, ulostulosta ei tule isoa kysymystä. Harvalla asia on näin hyvin. Tällöin tarvitaan apukeinoja itsensä löytämiseen ja ilmaisemiseen, kertoo psykoterapeutti Jussi Nissinen.

Ulostulo on yksilöllinen prosessi, jossa voi olla eri vaiheita ja jonka lopputulosta ei voi

_5 8 _

päätellä etukäteen. Yleiset identiteettimääritelmät eivät välttämättä tunnu omilta. On hyvä antaa aikaa pohdinnalle ja hyväksyä, että kaikelle ei ole nimeä ja että käsitys omasta itsestä voi vielä muuttua.

– Kullakin meistä on oma tapa tutustua itseemme ja kertoa itsestämme toisille. Omat sateenkaarevat puolet ovat voimavaroja. Ne voivat olla herkkiä elämänalueita, joita saa vaalia. Jokaisella on myös oikeus suojata omaa yksityisyyttään, sanoo seksuaalineuvoja Tommi P. Pesonen.

ULOSTULO PERHEESSÄ Moni nuori haluaa esitellä kumppaninsa vanhemmilleen. Sukupuolen korjausta harkitsevat taas kokevat tarvetta tulla ulos, kun ovat hakeutumassa hoitoprosessiin.

Vanhemmille kertomiseen liittyy odotuksia hyväksynnästä ja pelkoja torjunnasta. Ennen vanhemmille puhumista olisi hyvä kertoa asiasta luotettavalle henkilölle, jonka tukeen voi turvautua ongelmien ilmetessä.

Kirjeen kirjoittaminen voi olla toimiva keino, jos on epävarma vanhemman reaktiosta.

Tällöin vastaanottaja saa miettiä vastausta rauhassa.

Vanhemmat kaipaavat apua siihen, kuinka tukea lasta olemaan oma itsensä. Moni on ylpeä saadessaan olla lapsen luottamuksen arvoinen.

– Toisaalta moni ulostullut joutuu identiteettinsä selvittämisen lisäksi tukemaan vanhempiaan. Erilaisten, yllättävienkin tunnereaktioiden läpikäymiseen on syytä antaa aikaa, Nissinen kertoo.

Joskus vanhemmatkin kaipaavat vertaistukea tai mahdollisuuden puhua ammattiauttajan kanssa.

ULOSTULO TYÖYHTEISÖSSÄ Omaa avoimuutta mietitään erityisesti silloin, kun työyhteisössä toimitaan hetero- ja sukupuoliolettamuksen varassa ja poikkeamiin suhtaudutaan vieroksuen.

– Meiltä kysytään, miten puuttua juoruiluun,

puhumattomuuteen, pukuhuoneen sukupuolirajauksiin tai loukkaaviin saunailtakeskusteluihin, Nissinen kuvaa.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolait velvoittavat työyhteisöjä kirjoittamaan yhdenvertaisuusohjelman, jossa sovitaan syrjimättömyyden pelisäännöistä. Moninaisuus tulee ottaa aktiivisesti huomioon jo ohjelman laadintavaiheessa.

ONNELLISUUSMUURI YHTEISÖSSÄ Onko sateenkaariyhteisön sisällä luontevaa keskustella vaikeaksi koetuista asioista?

Sinuksi-palveluun tulleiden kysymysten perusteella ei aina.

– Moni on joutunut kätkemään haavojaan, parisuhdeongelmiaan, mielenterveysongelmiaan ja kielteisiä kokemuksiaan yhteisön sisällä. Näin syntyneen onnellisuusmuurin

rikkominen tarkoittaa kriisien, traumojen, lähisuhdeväkivallan ja seksuaalisen kaltoinkohtelun puheeksi ottamista, Nissinen kertoo.

– Hyväksytäänkö lokeroimattomuutta tai suuntautumisen ja sukupuolen joustavuutta?

Voiko jakaa poliittisen tai uskonnollisen näkemyksensä, seksuaalisen mieltymyksensä, etnisen taustansa tai tulla kaapista hiv-positiivisena, vammaisena, vanhana tai monisuhteessa elävänä rikkomatta sateenkaarinormia, Pesonen pohtii.

Nissisen mukaan yhteisössä jotkin identiteetit saatetaan kokea vähemmän vakavasti otettaviksi kuin toiset.

– On tärkeää antaa itsemäärittelylle tilaa ja kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen ilmaisusta.

KIRJOIT TAJA ON PIRKANMAAN SETAN TOIMINNANJOHTAJA Sinuiksi on valtakunnallinen tuki- ja neuvontapalvelu, joka auttaa seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvissä asioissa. Palvelun tuottavat Raha-automaattiyhdistyksen tuella Pirkanmaan Seta ja Sateenkaariyhteisöt ry.

Sinuiksi-hankkeen asiantuntijavastaajina toimivat Jussi Nissinen (vas.) ja Tommi P. Pesonen.

Mikko Väisänen (keskellä) huolehtii muun muassa hankehallinnosta ja vertaistoiminnasta. _ 59 _

K I R J E K AV E R I

JAMAIKA

VÄ H E M M Ä N P E L KOA,

ENEMMÄN

N Ä K Y V Y Y T TÄ Jamaikan syvästi homofobinen kulttuuri muuttuu hitaasti, mutta ihmisoikeusjärjestö J-FLAGin työn hedelmät näkyvät jo.

RIIKKA MINKKINEN Kuvat: Paige-Jennan Andrew

JAMAIKAN LUONTO on trooppisen kaunis vehreine vuorineen ja kirkkaan turkoosine vesineen. Länsi-Intiassa sijaitseva Karibianmeren saari tunnetaan suosittuna ja rentona lomakohteena.

– Se ei ole sitä kaikille, sanoo Paige-Jennan Andrew, aktivisti ja vapaaehtoistyöntekijä lhbt-järjestö J-FLAGissä (The Jamaica Forum for Lesbians, All-Sexuals and Gays).

23-vuotias Andrew muutti kolme vuotta sitten kotimaastaan Trinidadista opiskelemaan Jamaikalle yliopistoon. Suoritettuaan opiskeluunsa liittyvän harjoittelun J-FLAGissä viime kesänä hän jäi vapaaehtoistöihin järjestöön.

Jamaikaa pidetään yhtenä maailman homofobisimmista maista. Human Rights Watchin viimevuotisen raportin mukaan väkivalta lhbt-ihmisiä kohtaan rehottaa edelleen mutta edistystä on nähtävissä.

– Homofobia riippuu yhteiskuntaluokasta. On ihmisiä, jotka elävät aidatuilla varakkaiden asuinalueilla, mutta kaupungin keskustassa asuvat kokevat homofobiaa päivittäin.

Vaikka murhia ei tapahtuisi enää yhtä paljon, se ei tarkoita, että ihmiset eivät kärsisi homofobisista kommenteista tai joutuisi häädetyiksi kodeistaan, Andrew sanoo.

IHANTEENA MASKULIINISUUS J-FLAGin tilaaman, vuonna 2012 tehdyn tutkimuksen mukaan 88 prosenttia jamaikalaisista uskoo, että

_ 60 _

PA I G E- J E N N A N ANDREW

homoseksuaalisuus on moraalitonta.

– Jotkut nuoret eivät välitä ja antavat ihmisten elää elämäänsä, mutta lapset kasvatetaan edelleen kulttuuriin, joka on homofobinen.

Kirkot järjestävät mielenosoituksia pienestäkin yrityksestä muuttaa miesten välisen seksin kriminalisoivia lakeja. Viime kesäkuussa tällainen kokoontuminen keräsi 24 000 ihmistä pääkaupunki Kingstoniin.

– Monet näkevät homoseksuaalisuuden syntinä.

Jamaika on hyvin uskonnollinen maa ja kirkolla on paljon vaikutusvaltaa.

Jamaikalla ihannoidaan maskuliinisuutta ja gangsterimaista kovuutta. Monet uskovat homouden olevan osa läntistä kulttuuri-imperialismia ja Jamaikalle vierasta.

Homomiehiä ja transnaisia kohtaan tunnetaan vahvaa vastenmielisyyttä.

Jamaikalla syntynyt reggae- ja dancehall-musiikki on hallitsevassa osassa kulttuuria. Suosituimpien artistien musiikkiin kuuluu homomiesten murhaan yllyttäviä lyriikoita. J-FLAGin tutkimuksen mukaan reggae- ja dancehall-musiikin kuuntelulla on tilastollinen yhteys homofobiaan. Musiikki sekä luo että peilaa yhteiskunnan asenteita.

Pieni joukko artisteja on vetäytynyt niin sanotun murhamusiikin esittämisestä, mutta enemmistö jatkaa vihamielisten sanojen käyttöä.

FAKTA JAMAIKA

J-FLAG KINGSTON

ITSENÄISTYI:

1962

PERUSTE T TU:

1998

KARIBIANMERI

VALTIOMUOTO: PARLAMENTAARINEN DEMOKRATIA PÄÄKAUPUNKI: KINGSTON ASUKASMÄÄRÄ

(MILJOONAA)

2,9 ELINAJANODOTE

(VUOT TA)

73 BKT/ ASUKAS

(USD)

5290 PÄÄUSKONTO: PROTESTANT TEJA 64,8 %

Tehtäviin kuuluu koulutus- ja vaikuttamistyö, yhteisötoiminta, tutkimus sekä kriisi- ja oikeusapu.

LAKI HOMOSEKSUAALISUUS EI OLE LAISSA KIELLE T TYÄ, MUT TA KOLME ISOBRITANNIAN SIIRTOMAAAJALTA PERIYTYVÄÄ LAKIA KIELTÄÄ MIESTEN VÄLISEN SEKSIN. MAKSIMIRANGAISTUS ON KYMMENEN VUOT TA VANKEUT TA JA PAKKOTYÖTÄ.

LAKEJA EI JUURIKAAN SOVELLE TA KÄYTÄNTÖÖN, MUT TA NIILLÄ ON PALJON KIELTEISIÄ VAIKUTUKSIA. Kattavaa syrjinnän kieltävää lakia tai lainsäädäntöä ei ole.

Sukupuolenkorjaushoitoihin ei ole mahdollista päästä. Sukupuolta ei ole mahdollista vahvistaa juridisesti.

Saa rahoituksensa pääasiassa ulkomaisilta tukijoilta.

Tavoitteena nostaa julkista suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä lhbt-ihmisiä kohtaan 17 prosentista 50 prosenttiin.

LÄNSI-INTIAN lhbt-tilanne on vaihteleva. Syrjintä ja väkivalta on näkyvintä englantia puhuvalla alueella, jossa siirtomaaaikaiset lait ovat vielä voimassa.

Yhdessätoista valtiossa miesten väliset suhteet on lailla kielletty, suurimmassa osassa myös naisten väliset. Espanjan- ja ranskankielisillä alueilla samaa sukupuolta olevien suhteita ei ole kielletty, mutta ihmisten suhtautuminen niihin on hyvin kielteistä. Alankomaihin kuuluvat alueet tunnustavat samaa sukupuolta olevien avioliitot.

LÄHTEET: HRW, GLOBALIS.FI, CIA WORLD FACTBOOK, J-FLAG, UNDP, ILGA, JASL

_61_

K I R J E K AV E R I

Paige-Jennan Andrew valmistui J-FLAGin LBT Policy Training -ohjelmasta tammikuussa.

LÄHEISTEN TURVALLISUUS VAARASSA Homofobian seuraukset näkyvät Jamaikan hivesiintyvyydessä, joka on Karibian maiden korkeimpia.

Julkista terveydenhuoltoa vältellään leimaavan ja syrjivän kohtelun vuoksi. Kodittomien homomiesten sairastumisriskiä lisää heidän kokemansa seksuaalinen väkivalta. Alaikäisten kodittomuus on ongelma erityisesti Kingstonissa.

– Hallitus on kääntänyt kasvonsa ongelmalle. Monet lapsista eivät voi mennä kotiin. Vaikka vanhemmat sallisivat sen, yhteisö voisi tehdä heidän elämästään helvettiä tai vaarantaa perheen turvallisuuden.

Queer-termiä itsestään käyttävä Andrew on kertonut osalle perheestään suuntautumisestaan. Vanhemmat eivät tiedä vapaaehtoistyöstä J-FLAGissä.

– Olen edelleen rakastettu ja tervetullut kotiin, mutta vanhempani olisivat hyvin huolissaan turvallisuudestani, jos tietäisivät, että olen yhteydessä järjestöön.

AINEKSET MUUTOKSEEN YHTEISÖN SISÄLTÄ Viime vuosina J-FLAG on saanut seuraa muutamista muista lhbt-järjestöistä kuten naisille suunnatusta Quality of Citizenship Jamaicasta. Vaikka seksuaalivähemmistöihin kuuluvien naisten tilanne ei ole aivan yhtä huono kuin homomiesten, he kohtaavat syrjinnän lisäksi seksuaalista väkivaltaa.

Andrew osallistui hiljattain J-FLAGin järjestämään ensimmäiseen naisille suunnattuun koulutukseen.

_62 _

Järjestö pyrkii tarjoamaan lhbt-yhteisölle entistä enemmän koulutusta ja tapahtumia.

– On ymmärretty, että laki ja käytännöt voivat muuttua ihmisten voimaantumisen kautta.

Jamaika on monien Iso-Britannian entisten siirtomaiden tapaan perinyt lait, jotka kieltävät miesten väliset suhteet. J-FLAG pyrkii kumoamaan ne. Järjestö on myös kouluttanut mediaa ja poliisia vähemmistöjen asiallisessa kohtelussa. Ennen maan alla toimineiden lhbt-aktivistien on nykyään aiempaa helpompaa tavata poliitikkoja, olla yhteydessä muihin järjestöihin ja kirjoittaa mediaan.

HAAVEISSA AVOIMUUS JA HYVÄKSYNTÄ Useat lhbt-jamaikalaiset joutuvat jättämään maansa tappouhkausten vuoksi. Lähtijöihin kuuluu paljon transihmisiä, joilla on suurin riski joutua väkivallan ja syrjinnän uhreiksi.

Paige-Jennan Andrew uskaltaa elää avoimesti ainoastaan yliopistolla ja ystäviensä piirissä. Hän uskoo näkyvyyteen, mutta tietää myös, että se saattaisi estää häntä saamasta työpaikkaa.

– En haluaisi lähteä Karibialta, mutta täällä en pystyisi esimerkiksi menemään naimisiin partnerini kanssa.

Jamaikan motto on ”Out of many, one people”.

– Se tarkoittaa minulle, että huolimatta seksuaalisesta suuntautumisestasi tai identiteetistäsi olet yhtä hyväksytty jamaikalaisena ja ihmisenä. Haluaisin nähdä sen toteutuvan jokin päivä.

PRIDEVIIKON TARJOUS

LIITY NYT HESETAN JÄSENEKSI Pride-viikon 22.-28.6. ajan HeSetan jäsenyys erikoishintaan 10/20 € (norm. 15/30 €)!

HeSetan jäsenenä pääset HeSetan järjestämiin tapahtumiin alennettuun hintaan.

Jäsenenä tuet myös arvokasta ihmisoikeustyötä.

Voit maksaa jäsenmaksun Lasipalatsin Pride-infossa tai lauantaina Puistojuhlassa.

Pride-infosta ja Puistojuhlasta saat jäsenkortin heti mukaasi.

Voit täyttää jäsenlomakkeen myös verkossa osoitteessa: www.heseta.fi/osallistu/liity Katso lisätietoa toiminnasta osoitteesta www.heseta.fi

HELSINKI

PRIDEN

_..._ MA 22.6. klo 20-04

AVAJAISKLUBI @ LEBONK (Miia Liu LIVE + Drag Me To HEL) 8/9 €

KE 24.6. klo 18.30-01 LAVATANSSIT @ RAVINTOLA KAISANIEMI (Vallilan Tango LIVE) 10 €

PE 26.6. klo 21-04

NAISTENBILEET @ KAIVOHUONE 13/15 €

LA 27.6. klo 20-04

PÄÄTÖSKLUBI @ LEBONK (Ronya + Vesta + Miia Liu LIVE) 13/15 €

Katso RANNEKEPAKETIT osoitteesta helsinkipride.fi !

Helsinki Pride rahoitetaan suurelta osin näiden klubien pääsylipputuloilla.

Lipun ostamalla mahdollistat ilmaisen kulkueen ja puistojuhlan kaikille!