Heppu 4/2022

Työelämä ja ilmiö

Kolumni: Huippupesti haussa

Julia Thurén: Partiosta ystäviä ja oppeja elämään Ketkä piiriä pyörittää?

Partio kuuluu kaikille tuloista riippumatta Samaa ruokaa retkellä kuin kotona

Novelli: Hetki jona opin sanomaan ”ei”

Teema: Syksyn partiotapahtumat

Kevään toimintaliite

Piiri pyörii: Ilmoitukset ja mainokset

PS. TÄMÄ ON VIIMEINEN LEHTEMME PÄÄTOIMIT TAJINA.

Siis vielä kiitos kaikesta ja terve näkemiin!

Partio tarvitsee demokratiaa

oppusyksystä etsittiin taas tekijöitä hal lintopesteihin niin lippukunnissa, piiris sä kuin keskusjärjestössä. Soiko puhelin sielläkin? Täällä ainakin soi.

Usein soittelu loppuu, kun yksi tekijä löytyy. Soittelua kannattaisi kuitenkin jatkaa vähän pi dempään, koska partiossakin tarvitaan vaaleja.

Tänä vuonna esimerkiksi PäPan ja SP:n hal lintopesteihin käytiin useita vaaleja. Vaalitentit tarjosivat kenelle tahansa mahdollisuuden kuul la ehdokkaiden ajatuksia ennen vaaleja, mutta myös asettua ehdolle, jos vastaukset eivät miel lyttäneet.

Kun kuka tahansa voi asettua ehdolle ja useis ta vaihtoehdoista äänestetään, voidaan var mimmin todeta partiodemokratian toteutuneen. Silloin pestiin päätyy ihminen, joka yleisen

Tavoitteenamme on, että kaikilla halukkailla olisi mahdollisuus harrastaa partiota.

IINA LEPPÄAHO, S.

12–13

Eniten innostun kaikesta

Olen ollut PäPan piirihallituksessa pian neljä vuotta ja aion ruveta vuoden alusta uusiin hommiin. On ollut kutkuttavan kiinnostavaa miettiä, mitä partiopolulleni seu raavaksi toivoisin. Partiossa kun voi toimia va paaehtoisena valtavan monella tavalla.

Kuluneen neljän vuoden aikana olen parti oinut lähinnä kokoushuoneissa ja Teamsissa. Pitäisikö vastapainoksi lähteä vaikka järjestä mään vaellusta kotilippukuntaani tai mennä pienten perhepartiolaisten kanssa metsään?

Viime vuosina olen ollut todella innostunut vapaehtoisten kiittämisestä. Ehkä seuraava pestini voisikin olla piirin ansiomerkkitoimi kunnassa tai vaikka seuraavan Supersemman tekijänä. Toisaalta olisi ihanaa toteuttaa jotain konkreettista lapsille ja nuorille. Siihen oiva kei no voisi olla kesän 2024 piirileiri, jolle etsitään jo ensimmäisiä tekijöitä.

mielipiteen mukaan siihen halutaan. Useam pi ehdokas sen sijaan kertoo siitä, että pesti on ihmisen kokoinen, kiinnostava ja mahdollinen useammalle.

Vaaleihin kuuluu sekin, ettei joku tule valituk si. Sen takia niitä ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Jotta vaaleista jäisi positiivinen kuva, on tilanne tärkeä purkaa kaikkien kanssa. Älä siis keskity vain valitun henkilön onnittelemiseen, vaan muista kiittää kaikkia.

Liinu Yli-Hongisto päätoimittaja

Hanna ”Beagle” Hämäläinen päätoimittaja

Kävin kurkkaamassa avoimia pestejä PäPan nettisivuilla. Sieltähän löytyi vaikka mitä kiin nostavaa, mistä en ennakkoon ollut osannut edes innostua: PJ-toimikunta etsii kouluttajia, Heppu toimittajia ja kaupunkikehitystoimikunta jäseniä. Ihan kaikkiin näihin pesteihin minul la ei aika keväällä riitä: aion nimittäin opetella myös vapaauintia.

Ihania vaihtoehtoja on niin paljon, että tule vasta partiokeväästäni tulee varmasti innostava. Onneksi kaikkeen kiinnostavaan ei pysty tarttu maan kerralla, joten intoa jää tuleviinkin keväi siin. Toivottavasti sinäkin uskallat tarvittaessa rohkeasti etsiä ja kokeilla uutta.

Emma Vartiala piirin varajohtaja

KUVA Hanna Kimmonen KUVA Hanna ”Beagle”

ilmiö

Kesäleiriä tehdessä oppii projektinhallintaa, sudenpentulaumaa vetäessä johtamista ja lippukunnan Instagramia päivittäessä viestintätaitoja. Nämä taidot voivat olla avuksi niin työpaikan saamisessa kuin itse työskentelyssäkin. Kolme partiolaista kertoi Hepulle, miten he itse ovat hyötyneet partiolaisuudestaan työelämässä.

TEKSTI Liinu Yli-Hongisto KUVAT Filip Eller, Matias Monola, Alex Inkiläinen

ry:n Partiolaisten päiväleireillä 16-vuotiaana, ja viimeiset viisi ke sää ovatkin vierähtäneet samoissa merkeissä. Partiotausta oli mer kittävä tekijä siinä, että sain työn, sillä minkäänlaista aikaisempaa työkokemusta alalta minulla ei ollut. Partiossa saadun kokemuk sen ansiosta koin itseni varmaksi ja päteväksi työssä jo ensimmäisen kesän aikana. Leireillä työskentely tuntuu välillä siltä kuin olisi partiossa töissä!”

”Partio on ollut minulle konkreetti nen paikka oppia, mutta ensisijai sesti henkinen kasvualusta. Ilman partiota ja jäsenlehti Hepun päätoi mittajuutta en olisi ehkä koskaan kiinnostunut journalismista siinä määrin, että olisin keksinyt tehdä sitä jonain päivänä työkseni. Poli tiikan toimittajana huomasin, että partiolaiselle ominainen kiinnostus ympäröivään maailmaan ja aina val miina -asenne kantavat yllättävän pitkälle.”

Toimen Pojat

”Ehkä merkittävin saamani taito on kyky toimia ryhmässä, kuiten kin oma-aloitteisesti ja itsenäisesti. Lisäksi olen oppinut kantamaan vastuuta ja reagoimaan muuttuviin tilanteisiin hätääntymättä. Talouden hoitajana opin kirjanpitoa ennen kuin kirjanpitokurssilla sain termit sille, mitä tein. Kaikilla näillä oli suuri merkitys kesätyön ja myöhemmin koulutusta vastaavan työn saamises sa. Niissä töissä tein asiakaspalvelua, pyöritin numeroita, järjestin tapahtu mia ja jaoin asiatietoa.”

Piirihallitus nimesi 15.9. pidetyssä kokouksessaan Hepun seuraaviksi päätoi mittajiksi Tilda Sotkan (Vartiovuoren Tytöt) ja Iris Pajusen (Töölön Tähystäjät).

Uudet päätoimittajat luotsaavat lehteä vuosina 2023–2024.

Lue Tildan ja Iriksen tunnelmia piirin nettisivuilta osoitteesta päpa.fi/ajankohtaiset

Oivalsin, ettei partiouupumustani paranna uusista pesteistä kieltäytyminen.

Huippupesti haussa

Aloitan vuodenvaihteessa Heppu-lehden toisena päätoimittajana. Olen lisäksi lippukuntani ohjelmajohtaja ja hallituksen jäsen. Sekä keskellä kiireisintä fuksisyksyä. Mikä sai minut kuitenkin tarttumaan päätoi mittajuuteen?

Rehellisesti päätökseni takana vaikuttavat tasapuolisesti kolme tekijää: kyllästyminen, iso egoni sekä jalot aatokset. Sallikaa minun selittää.

Viime vuodet olen kovasti yrittänyt opetella sanomaan ei, erityisesti partios sa. Päätoimittajuutta pohtiessani oivalsin kuitenkin, ettei partiouupumustani paranna uusista pesteistä kieltäytyminen. Uuden ja isomman pestin vastaan ottaminen oli itse asiassa avainasemassa motivaationi elvyttämisessä. Eihän leikkauksenkaan jälkeen saa jäädä sänkyyn makaamaan, vaan palautumista edistää lempeä liikunta. Minun tapauksessani liike lippukunta-arjesta vah vemmin piirin pyörteisiin.

Haluan rohkaista sinua kokeilemaan uutta, isosti tai pienesti. Partiossa pääsee tekemään todella monipuolisia ja siistejä juttuja, kunhan uskaltaa olla utelias. Kohtuullisuuden ja hyvinvoinnin nimissä mainittakoon kuitenkin, että lopetan samanaikaisesti lippukuntapestini. Päätös oli haikea, mutta haluan löytää tasapainon totaalikieltäytymisen ja itseni ylikuormittamisen väliltä.

Uudessa pestissäni ei ole kyse pelkästä CV:n lihottamisesta, vaikka mahti pontinen nimike imarteleekin aika tavalla. Koen rivitoimittajana tulleeni tieni päähän. Olen työskennellyt kahdessa partioaiheisessa julkaisussa, kokeillut joka tekstilajia ja saanut tavata muutaman julkimon. Yleneminen tuntuu luon nolliselta jatkeelta. Sitä paitsi päätoimittajuus kokemuksena palkinnee minua muullakin kuin pelkällä statuksella.

Sitten vielä sananen niistä jaloista ajatuksista. Toimittajavuosinani olen kehittynyt huimasti. Siitä on kiittäminen päätoimittajia, jotka ovat tarjonneet minulle tukea ja palautetta. Oman osaamisen tunnistaminen on ollut minulle suunnattoman voimaannuttavaa. Nyt saan vuorostani laittaa hyvän kiertä mään auttamalla uutta toimitustamme.

Näiden ajatusten saattelemana aloitan pestini innolla. Lopuksi lupaan vielä luotsata lehteä ylevällä etiikalla enkä isolla egollani. Heko heko.

Kirjoittaja on ollut partiossa 12 vuotta, pitää talviretkeilystä ja eksyy aina suunnistuksessa.

Iris Pajunen

KUVA Hanna ”Beagle” Hämäläinen

Partiossa opin ennen kaikkea yhteistyötä.

Metsään ja leirille mentäessä kaikki tehdään yhdessä eikä yksin oikein pärjää.

Partiosta ystäviä ja oppeja elämään

Julia Thurén on mediasisällön moniosaaja ja tietokirjailija. Nuorena Julia viihtyi kovasti partiossa, kunnes elämä vei mennessään.

TEKSTI Rosa Mäkinen KUVAT Veera Melvasalo, Kaisu Kaplin, haastateltavan arkisto

oimittaja, somevaikuttaja, tieto kirjailija ja on–off-partiolainen.”

Näin alun perin Turusta ko toisin oleva Julia Thurén kuvai lee itseään. Lisäksi Julia viihtyy metsässä ja on kolmen lapsen äiti. Erityisesti talous, kulutta minen ja ekologisuus kiinnosta vat häntä.

Julia tunnetaan sosiaalisessa mediassa käyttäjänimellä Juliaihminen. Tällä hetkellä hän tekee aktiivisesti sisäl töä esimerkiksi Instagramiin ja kirjoittaa samalla nimellä kulkevaa blogia. Julia on tehnyt myös Ylelle Melkein kaikki rahasta -nimistä podcastia sekä kirjoittanut kolumneja esimerkiksi Ylelle ja Kauppalehteen.

Toimittajasta tietokirjailijaksi

Julian polku yrittäjäksi alkoi lukioikäisenä Turussa. Julia pääsi Turun Sanomien nuorisopalstalle avustajaksi, mistä idea toimittajuudesta syntyi. Hän päätyi avustajaksi su kulaisensa innoittamana eikä erityisemmin omasta tah dostaan.

”Sitten innostuin siitä, kun tajusin, kuinka hauskaa on tavata erilaisia ihmisiä ja kysellä melkein mitä huvittaa”, Julia kertoo.

Turun yliopistossa hän alkoi opiskella mediatutkimusta. Opiskeluaikoina Julia pääsi myös tekemään Demi-lehteä Helsinkiin.

”Toimittajaksi voi päätyä ihan mitä tahansa reittiä”, Julia painottaa. Kahdeksan vuoden aikana A-lehdissä Julia teki juttuja esimerkiksi Trendi- ja Apu-lehtiin. Viimei simmät neljä vuotta ovat taas kuluneet yrittäjänä.

”Teen yhä vähemmän toimittajan juttuja sekä enem män somejuttuja, kolumneja ja keikkaa puhujana”, Julia luettelee.

Julia on myös kirjoittanut kolme tietokirjaa, jotka kä sittelevät rahaa, parisuhteita sekä kuluttamista. Viimei sin kirja Kaikki kuluttamisesta (2021) alkoi kehittyä vuoden 2018 IPCC-ilmastoraportin myötä.

”Silloin jotenkin erityisesti heräsin ilmasto- ja ym päristöahdistukseen ja aloin miettiä enemmän tällaisia asioita”, Julia kertoo. Hän päätyi kirjoittamaan juuri ku luttamisesta, sillä se kiinnosti häntä sillä hetkellä. Kirjaa tehdessään Julia pääsi haastattelemaan yli kolmeakym mentä asiantuntijaa, eli toimittajuus ei ole täysin kadon nut Julian työnkuvasta.

Partiopolku alkoi sudenpentuna Turussa Seitsemänvuotiaana Julia aloitti partion meripartiolip pukunta Kakskerran Kaksoispisteessä. Hän viihtyi lippu kunnassa koko ala-asteen ajan, kunnes ryhmän toiminta lakkautettiin hänen mennessään yläasteelle.

”Niiltä vuosilta on ihan hirveästi todella hyviä muis toja”, Julia kertoo. Vuonna 2009 hän muutti Helsinkiin töiden perässä ja edessä oli uusien ystävien hankkiminen.

”Kyselin ihmisiltä, miten voi saada ystäviä, koska en tuntenut Helsingistä ketään.”

Lopulta Julia päätyi ystävän kautta Töölön Tähystäjiin vetämään sudenpentulaumaa muutaman muun saman ikäisen partiolaisen kanssa.

Vuoden johtamisen jälkeen Julia lähti Belgiaan vaihtoon, minkä jälkeen elämä vei mennessään eikä partiolle jäänyt enää aikaa. Hän kuitenkin suunnittelee vievänsä esikoi sensa partioon ensi syksynä.

Julian toinen tietokirja Kaikki kuluttamisesta ilmestyi vuonna 2021.

Partiota ja toimittajuutta yhdistävät oma-aloitteisuus, reippaus ja toimeen tarttuminen.

Ystäväkirja

LEMPIRUOKANI: Riisipuuro PARTIONIMENI: Pylpyrä PIENENÄ AJATTELIN, ETTÄ MINUSTA TULEE: Opettaja HARRASTUS, JONKA ALOITTAISIN, JOS OLISI ENEMMÄN AIKAA: Opettelisin kärrynpyörän HARRASTAN NYT: Haitarinsoittoa ja juoksua KAIKISTA MAAILMAN IHMISISTÄ HALUAISIN TAVATA: Tietokirjailija ja ekonomisti Kate Raworthin

TERVEISENI TÄMÄN LEHDEN LUKIJALLE: Olet tehnyt erinomaisen valinnan, kun harrastat niin erinomaista harrastusta! Ja jos lukemassa on Töölön Tähystäjien sudenpentuja vuosimallia 2009–2010, laittakaa viestiä – kiinnostaa, mitä teille kuuluu.

”Yksi suurimmista syistä, miksi haluan omien lasteni menevän partioon, on se, että partion kaltaisista harrastuksista saa elämänmittaisia ihmissuhteita”, Julia pe rustelee. Hän myös pohtii lähtevänsä ensi vuonna leireille vapaaehtoiseksi.

Parhaat muistot Julian partiouralta ovat jääneet usein epäonnistumisista. Jälkikä teen nimen ”Vesileiri” saaneella leirillä Julian partioporukka pystytti teltan va hingossa rinteeseen.

”Teltassa oli yhtäkkiä yöllä varmaan kymmenen senttimetriä vettä, joten olim me aivan likomärkiä”, Julia naurahtaa. Lopulta ryhmä onnistui pääsemään erään johtajan vanhempien kotiin yöksi.

”Se oli myös ensimmäisiä kertoja, kun oikeasti pääsin valvomaan yöllä, mikä oli kivaa”, Julia mainitsee. Lämpimiä muis toja on jäänyt myös Lounais-Suomen Par tiopiirin sudenpentujen piirileirileiltä eli Tammileireiltä.

”On jännä, kuinka edelleen muistan Tammileirin huutoja”, Julia ihmettelee. Leirit olivat Julialle aina todella tärkeitä ja ”parasta mitä elämä voi tarjota”.

Partio on myös antanut oppeja elämään. ”Opin ennen kaikkea yhteistyötä. Metsään ja leirille mentäessä kaikki tehdään yhdes sä eikä yksin oikein pärjää”, Julia korostaa. Myös metsässä oleminen tuli tutuksi, sillä lippukunnan toiminta oli keskellä metsää.

”En ole ikinä esimerkiksi pelännyt met sää”, Julia kertoo. Ilman partiota metsässä ei olisi tullut vietettyä niin paljon aikaa.

Partio ja toimittajuus ovat Julian mie lestä myös jollain tavalla samanlaisia.

”Molempia yhdistävät oma-aloittei suus, reippaus ja toimeen tarttuminen”, Julia perustelee. Sudenpentulaumaa vetä essä partiosta löytyi myös paljon juttui deoita.

Julia kokee partion merkittävänä nykyyhteiskunnassa.

”Minusta tuntuu, että aikamme suuris sa haasteissa partio on osa ratkaisua eikä missään tapauksessa osa ongelmaa”, Julia tiivistää.

Ketkä piiriä pyörittää?

Kerttu Tamminen, SOMETOIMIKUNNAN PUHEENJOHTAJA

Mihin kanaviin sometoimikunta tuottaa sisältöä? Pääkaupunkiseudun Partiolaisten käytössä olevia somekanavia ovat Instagram, Snapchat, Facebook, YouTube, Twitter sekä LinkedIn. Lisäksi Suomen Partiolaisilla on käytössä TikTok, johon myös PäPan sisällöntuotantotoi mikunnan jäsenet ovat tuottaneet sisältöä.

Miten sosiaalisen median sisällöt valitaan? Valitsemme sisällöt pitkälti sen mukaan, mitä tapahtuu. Pyrimme esimerkiksi käymään mahdollisimman monessa piirin tapahtumassa. Meillä on aika vapaat kädet, joten yritämme tehdä omannäköistä sisältöä. Lisäksi teemme toiveiden mukaan somea. Pyyntöjä tulee paljon toimikunnilta, piiritoimistolta ja muilta tahoilta. Meitä on pyydetty esimerkiksi kertomaan partion uudesta peruskirjasta sosiaalisessa

Miten eri somekanavilla viestitään? Kanavien välillä voi olla sisällöllisiä eroja, jotka pohjautuvat esimerkiksi käyttäjien ikään tai kohdeyleisöön. Kaikilla somekanavilla viestitään partion arvojen ja sääntöjen mukaan. Yhdessäkään somekanavassa ei unohdeta sitä. Oli kyseessä TikTok tai Twitter, olemme ennen kaikkea partiolaisia.

innokkaat vastaan. Sometiimi on siitä hyvä, että se ei vaadi paljon taitoja ennakkoon. Kunhan osaa käyttää kännykkää ja vähän kameraa, pärjää jo pitkälle.

Mikä on ollut hauskin asia, josta olet päässyt tekemään somea?

Musta ehdottomasti hauskin asia, josta olen päässyt tekemään somesisältöä, on partiotai tokilpailut. Rakastan niiden tunnelmaa. Lisäksi siellä on yleensä paikalla piirin kuvaajia ja muutenkin paljon ihmisiä. Kisoissa on ihana tunnelma ja pääsee katselemaan, millainen kisa tällä kertaa on. Erityisesti viime vuoden Törmä oli hauska päiväkisa.

Mikä on vaikeinta somen tekemisessä? Somen tekemisessä ehdottomasti vaikeinta on se, että trendit muuttuvat tosi nopeasti. Välillä on aika vaikeaa olla aallonharjalla ja miettiä, miten tämä sopisi partioteemaisesti julkaista vaksi. Pitää siis olla jatkuvasti hereillä, minkä vuoksi somen tekeminen on aika työlästä. On neksi meillä on iso tiimi, joten ei tarvitse tehdä itse kaikkea. Lisäksi vähän tylsemmistä aiheista somettaessa on vaikeampi olla luova. Pitää osata miettiä, miten ne saisi vähän mielenkiin toisemmiksi.

Mistä somettaisit, jos saisit itse valita minkä tahansa aiheen?

Miten iso ryhmä on tekemässä somea? Somea on tekemässä noin kymmenkunta ihmistä, mutta koko vähän vaihtelee. Meillä on ihanan pitkäaikaisia tyyppejä: suurin osa teki jöistä on ollut tiimissä 4–5 vuotta. Mutta aina mahtuu lisää ja mielellään otetaan kaikki uudet

Jos saisin itse valita aiheen, niin pyytäisimme Suomen Partiolaisten puheenjohtajan tai PäPan piirijohtajan tekemään mydayn eli sisäl lön, jossa kerrotaan oman päivän sisällöstä. Se olisi niin siistiä. Tai mydayn tekeminen jonkun partiojulkkiksen kanssa. Olisi myös ihanaa mennä ulkomaille partioleirille somettamaan.

Miten erilaiset partiolaiset pitävät yllä Pääkaupunkiseudun Partiolaisten toimintaa? Kerttu Tamminen ja Matilda Tiira kertovat, mitä he tekevät piiripesteissään. TEKSTI Eero Lilja KUVAT Haastateltavien arkisto KUVITUS Shutterstock Kerttu

Matilda Tiira, PARTIOJOHTAJATOIMIKUNNAN (TUTUMMIN PJ-TOIMIKUNTA ELI PULUT) JÄSEN

Mitä toimikuntanne tekee?

Ensisijainen työmme on suunnitella ja järjestää partiojohtajan peruskursseja eli PJ-kursseja. Lisäksi järjestämme esimerkiksi PJOK-kursseja eli PJ-kurssilaisen johtamisharjoituksen ohjaa jan kursseja, PJ-juhlaillallisen ja muita PJ-kursseihin liittyviä tapahtumia. Kehitämme myös PJ-kurssin koulutusmenetelmiä ja toteutustapoja. Pyrimme siihen, että mahdollisimman moni saisi partiojohtajan valtakirjan.

Millainen toimikunta teillä on? Kokoustamme noin kerran kuussa, jolloin käymme läpi menneitä ja tulevia tapahtumia sekä muita ajankohtaisia asioita. Lisäksi meillä on pidempiä viikonloppukokouksia. Toimikuntaamme kuu luu yhdeksän henkilöä: toimikunnan puheenjohtaja, varapuheen johtaja ja seitsemän muuta jäsentä.

Mikä on parasta ja palkitsevinta?

Kurssit. Kaikki muu toiminta on vain kurssia tukevaa. Kurssit ovat tärkeimpiä, ja kouluttaminen on kivaa. Myös materiaalien ja koulutusmenetelmien kehittäminen on palkitsevaa. Meillä on nyt projektina koulutuksiin liittyvän Moodle-alustan tekeminen, johon saisimme materiaalipankkia vastaavia tehtäviä. Virtuaalikoulutus ten tekeminen on myös kivaa!

Mikä on Pulujen tehtävässä haastavinta?

Kaikki Puluissa on ihanaa! Mutta jos on aivan pakko keksiä jotain, niin vinkkinä niille, jotka ovat PJ-kurssin käyneet, mutta eivät ole saaneet valtakirjaa: hoitakaa tehtävät loppuun! Joiltakin jää puuttumaan johtamistyön raportit, joita setvimme paljon. Lisäksi pitäisi saada lisää ihmisiä kursseille – ne on todella hyviä kursseja!

Mitä muuttaisit, jos saisit?

Kaikissa lippukunnissa tiedettäisiin PJ-kursseista ja niille oikeasti lähetettäisiin ihmisiä. Haluisin, että kaikissa lippukunnissa olisi positiivinen kuva kurssista ja tulisi tavaksi, että niille mennään.

matilda

Partio kuuluu kaikille tuloista riippumatta

Vuonna 2020 yli 100 000 lasta Suomessa eli pienituloisessa perheessä. Pienituloisessa perheessä suuri osa rahoista kuluu välttämättömiin menoihin, eikä vapaa-aikaan ole varaa laittaa ainakaan paljoa rahaa. Taloudellista tukea voi kuitenkin saada omalta lippukunnalta, piiriltä ja SP:ltä, jotta harrastus ei loppuisi taloudellisiin haasteisiin.

KUVAT Alex Inkiläinen, Hanna ”Beagle” Hämäläinen

Jäsenmaksuvapautuksia myönnetään yli tuhat vuodessa. Määrä on kasvanut joka vuosi.

Ohjattu harrastustoiminta voi olla hy vinkin kallista, eikä pienituloisilla ole aina sellaiseen varaa. Myös partion harrastaminen voi tulla hyvin kalliiksi, kun pitäisi kustantaa retkeilyvälineitä ja lei rimaksuja.

Suomen Partiolaisten merkittävin keino ma daltaa partion taloudellista osallistumiskykyä ja tukea pienituloisia on jäsenmaksuvapautus ten myöntäminen. Rahaa jäsenmaksuvapau tuksia varten kerätään Partion ystävät -ni miseen rahastoon. Partion ystävät -konsepti kehitettiin vuonna 2017 yksityislahjoituksia varten, ja vuonna 2019 se muotoutui nykyiseen toimintamalliinsa. Partion ystävät luotiin osa na Suomen Partiolaisten strategiaa, jonka yksi osa-alue on taloudellinen saavutettavuus.

Suomen Partiolaisten varainhankinnan asiantuntija Iina Leppäaho kertoo, että Par tion ystävät -rahaston tarkoituksena oli luo da kaikille Suomen partiolaisille yhteinen

TEKSTI Anna Colussi

malli, jonka perusteella taloudellista tu kea myönnettäisiin tasapuolisesti samoilla kriteereillä.

”Tavoitteena oli luoda selkeä ja läpinäky vä tapa, jolla rahallista tukea annetaan. Ha kemukset käsitellään Suomen Partiolaisten toimistolla. Piirit tai lippukunnat eivät saa silloin tietoa siitä, kuka on hakenut jäsen maksuvapautusta, mikä voi olla helpottavaa jäsenmaksuvapautusta hakevalle.”

Jäsenmaksuvapautuksia myönnetään yli tuhannelle partiolaiselle vuodessa. Mää rä on kasvanut joka vuosi, ja tänä vuonna vapautuksia on myönnetty jo 1 200. Hake musten määrä on kasvanut osittain parti on jäsenmäärän ja samalla taloudellisen tuen tarpeen kasvamisen vuoksi, mutta osittain myös siksi, että tietoisuutta mak suvapautuksesta on pyritty lisäämään.

”Tavoitteenamme on, että kaikilla ha lukkailla olisi mahdollisuus harrastaa par tiota. Partion jäsenmäärä on kasvussa ja on myös partion strategian tavoite, että partiolaisten määrä kasvaa. Se tarkoittaa, että yhä useammalle pitää mahdollistaa

harrastaminen taloudellisesti”, Leppäaho kommentoi.

Tuki ja yhteistyö hyödyttävät kaikkia partiolaisia

Partion ystävät saa rahoitusta sekä yksi tyisiltä lahjoittajilta että yrityksiltä, yh distyksiltä ja säätiöiltä. Alun perin rahasto on perustettu yksityisiä lahjoittajia varten, mutta yrityslahjoituksiakin kerätään.

”Partion ystävät on yritykselle vain yksi mahdollinen tapa tukea partiotoimin taa. Toiminnan tukeminen voi tarkoittaa laajempaa yhteistyökumppanuutta, jossa tuetaan esimerkiksi partiotapahtumia”, Leppäaho selittää.

Yritysten tapahtumille antamalla tuel la voidaan esimerkiksi pitää tapahtuma maksut kaikille osallistujille edullisina tai mahdollistaa leirimaksun keventäminen stipendien avulla. Esimerkiksi finnjam boree Kajon stipendirahastoa varten ke rättiin lahjoituksia 290 000 euron ver ran, minkä avulla stipendejä myönnettiin yli 1 300 osallistujalle.

Leiristipendejä myönnetään myös Pää kaupunkiseudun Partiolaisten kautta. PäPalla on oma rahasto, josta voi hakea stipendejä esimerkiksi leirejä ja koulutuk sia varten. Viimeksi stipendejä on haettu PäPan kautta ensi vuoden Etelä-Korean Jamboreelle.

Partion ystävät kerää lahjoituksia vain jäsenmaksuvapautuksia ja leiristipendejä varten, mutta yritykset voivat tukea par tiota myös muilla tavoilla. Niiden avulla voidaan esimerkiksi järjestää tapahtumiin jotain ohjelmaa, jota ei olisi muuten mah dollista toteuttaa.

Tavoitteena on, että partio olisi taloudel lisesti saavutettavaa kaikille. Jäsenmaksu vapautuksia on haettu joka vuosi aiempaa enemmän, ja partion jäsenmäärä kasvaa. Riittääkö tukea siis kaikille sitä tarvitseville?

”Maksuvapautuksia myönnetään pal jon, ja jos kriteerit täyttyvät, vapautuksen saa. Mutta toki vapautusten tarve on ollut kasvussa, mikä tarkoittaa, että rahallis ta tukea joudutaan koko ajan kasvatta maan”, Leppäaho sanoo.

Partion ystävät on yritykselle vain yksi mahdollinen tapa tukea partiotoimintaa.

1. VAPAUTUS JÄSEN- JA RETKIMAKSUISTA

Maksuvapautusmahdollisuuden voi järjestää yksittäiselle tapahtumalle, kuten lippukunnan kesäleirille. Maksut voi myös sitoa yhteiseksi kausimaksuksi, jolloin maksuvapautusta tarvit see hakea vain kerran vuodessa.

2. VANHOISTA LÖYTÖTAVAROISTA VARUSTELAINAAMO

Koloille tuppaa usein kertymään vanhoja löytö tavaroita, joita kukaan ei ikinä tunnista omik seen. Niistä voi perustaa varustelainaamon, josta voi lainata retkelle vaikka makuualustaa tai puukkoa. Näin uusien partiolaisten ei tarvitse heti käyttää satoja euroja retkivarusteisiin tai lähteä penkomaan kirppiksiä.

3. PARTIOASUSTEET KIERTOON

Joka vuosi puurojuhlassa näkee seikkailijoita, joiden partiopaita on ainakin kolme kokoa liian iso, ja pillinaruja tuntuu olevan vain pj-valtakir jan saaneilla. Siksi lippukunnan oma partiokirp pis voi helpottaa partioasusteiden hankkimises sa! Pillinaruja ja oikeankokoisia paitoja voidaan vaihtaa muiden kanssa, jolloin ei tarvitse ostaa kaupasta joka kerta uutta.

Finnjamboree Kajon stipendirahastoa varten kerättiin lahjoituksia 290 000 euron verran, minkä avulla stipendejä myönnettiin yli 1 300 osallistujalle.

Kolme vinkkiä lippukunnille: näin taloudellista osallistumiskynnystä voi madaltaa

Samaa ruokaa retkellä kuin kotona

Kuivausohjeita on internet pullollaan. Joistakin lukukokemuksista saa kuvan, että kuivaaminen on todella vaikeaa ja työlästä. Ei ole. Välineiksi riittävät yksinkertaisimmillaan uuni ja puinen lasta, jolla uuninluukun saa raolleen.

Herkkävatsaisen retki saattaa saada ikävän käänteen, jos syö aivan erilaista ruokaa kuin mi hin on tottunut. Erityisruoka valiota noudattavien voi myös olla vaikeaa löytää vaikkapa sipulitonta murkinaa valmisruoista, ja teräsvatsaisetkin saattavat joskus kaivata vaihtelua valmisruokien valikoimaan.

Itse kuivaamalla saa tutumman ruoan lisäksi myös sen kokoisia annoksia kuin haluaa kerralla syödä. Lisäksi voi tarpeen ja mieltymyksen mukaan säätää proteii nin, hiilihydraattien ja kasvisten suhdetta. Lisäksi painon, tilan ja säilyvyyden takia ruokaa kannattaa kuivata pidemmälle ret kelle tai vaellukselle mukaan otettavaksi.

Retkille ja vaelluksille voi helposti kui vattaa ruoka-aineita tai valmiita ruokia itse. Valikoima on miltei rajaton, kun tekee itse. Erilaisia ruoka-aineita voi yhdistellä samalla tavalla kuin kotona kokkaillessa, ja melkein kaikkea voi tehdä retkelläkin. Ruoka kannattaa kuivata hyvissä ajoin Kuivaamiseen on hyvä varata tarpeeksi ai kaa. Kuivattavasta ainesosasta ja ainesosi en suuruudesta riippuen kuivattamiseen voi mennä useampi tunti. Kun kuivaami sen aloittaa ajoissa, retkimuona on var masti valmiina ennen reissuun lähtemistä.

Kuivattu ruoka säilyy todella kauan hy vänä, oman kokemukseni mukaan reilusti yli vuoden, kun se on pakattu ilmatiiviisti ja säilytetään enintään huoneenlämpöi sessä tilassa, mielellään valolta piilossa. Rasvattomat tuotteet, kuten tomaatti murska, näyttävät säilyvän hyvinkin kol matta vuotta.

Lämmityskausi on paras aika kuivaami selle, koska siinä väistämättä syntyy läm pöä. Esimerkiksi jauheliha saa olla useita tunteja kuivumassa, ja kesähelteellä yli määräinen lämpö kotona ei tunnu kivalta – kylmään vuodenaikaan taas lämmitystä tarvitaan joka tapauksessa.

Melkein kaikkea voi kuivattaa – ja se on helppoa Kuivattavaksi sopii miltei mikä tahansa raa’asta kananmunasta homejuustomu rusiin (ensin mainittua en tosin ole itse kuivannut, vaan olen ostanut valmista ka nanmunajauhetta). Aura-juustoa sen sijaan olen murustanut ja kuivannut – se toimi retkipastassa mainiosti.

Kuivattavaksi sopivat myös useimmat kasvikset, hedelmät ja liha. Jos nakkipata tai -kastike sattuu kuulumaan lempiruokiin, kannattaa laittaa valmiiksi pilkottuja nakkeja kuivuriin, niin saa syödä niitä reissussakin.

Valmiiksi kuivattuja aineksia voi ostaa kaupasta ja täydentää niillä itse kuivattu ja ruokatarvikkeita. Kananmunajauhetta, soijarouhetta tai kuivattuja marjoja ja he delmiä on ainakin isoimmissa kaupoissa. Voi myös ostaa valmiita kuivaruokia, kuten pussipastoja tai keittoja, ja lisätä niihin itse kuivattuja aineksia.

Paras tulos syntyy laadukkaista ja vähä rasvaisista raaka-aineista. Ruoka ei kypsy kuivuessaan, joten jos haluat saada retkellä ruoan syömäkuntoon nopeasti, on hyvä ai nakin esikypsentää ainekset ennen kuivaa mista. Jos siis haluat tehdä pasta- tai rii siruoan, joka valmistuu vain kuumaa vettä lisäämällä, muista kypsentää pasta tai riisi ennen kuivaamista.

TEKSTI Aija Parm KUVAT Julius Kuula, Aija Parm KUVITUS Jouko Raudasoja

Kuivausohjeita

Kuivattu jauheliha valmistuu alkuvaiheiltaan samalla tavalla kuin mikä tahansa jauhelihan paistaminen, mutta ilman rasvaa. Paista ras vaton jauheliha tavallista miedommalla läm möllä – nyt on tarkoitus saada kaikki kosteus ulos – ja ihan pieniksi murusiksi. Maustamisen suhteen on kaksi koulukuntaa: joko mausteet mukaan jo paistaessa tai maustaminen vasta, kun tehdään ruokaa.

Kun jauheliha on kypsää ja nesteet haihtu neet pannulta, ripottele jauheliha leivinpape rin päälle uunipellille. Jos käytät kuivuria, laita jauheliha sen ritilälle. Jauhelihan kuivaami seen sopiva lämpötila on noin 50 °C. Uuninluu kun täytyy kuivaamisen ajan olla raollaan, jotta kosteus pääsee uunista pois. Kuivaaminen kes tää useita tunteja, joten hätäisen hommaa se ei ole. Uunissa kuivumiseen täytyy varata noin 16 tuntia, kiertoilmauuni on hiukan nopeampi. Kuivuri on laitteesta riippuen suurin piirtein sa moissa ajoissa kiertoilmauunin kanssa.

Jauhelihaa kannattaa käännellä muutaman kerran kuivaamisen aikana, jotta näkee, onko kuivuminen tasaista, ja samalla voi vielä rikkoa

isoksi jääneitä murusia. Jauheliha on kuivaa, kun se on pippurimaisen tuntuista hampaissa.

Kuivatun jauhelihan käyttöönotto ruoaksi vie 15–20 minuuttia sen mukaan, kuinka peh meäksi lihamurut haluaa saada. Ennallista misen voi tehdä niin, että laittaa jauhelihan kattilaan veteen siksi aikaa, kun valmistelee taukoa tai leiripaikkaa. Kun on aikaa istua keit timen äärellä, voi laittaa sekaan kuivattua to maattimurskaa ja keitellä jauhelihakastikkeen valmiiksi. Toisessa kattilassa voi kastikkeen valmistuttua keittää pastaa tai riisiä, mitä nyt haluaakin syödä.

Kasviksia, kuten pikkutomaattia tai paprikaa, voi kuivata kypsentämättä niitä etukäteen. Nekin kannattaa leikata ohuiksi siivuiksi tai pieniksi paloiksi ennen kuivausta. Kokemukse ni mukaan kuivatut kasvikset vaativat hiukan vähemmän aikaa ennallistuakseen kuin esi merkiksi jauheliha.

Kasvikset kuivataan samoin kuin jauheliha eli levitetään yhteen kerrokseen leivinpaperin

päälle leivinpaperille. Myös kasvikset vaativat matalan lämpötilan ja pitkän ajan, että niistä pääsee kaikki kosteus ulos. Valmiiksi kuivuneet kasvikset tunnistaa siitä, että ne eivät paina juuri mitään ja ropisevat, kun niitä ripottelee sormistaan leivinpaperille.

Juurekset olen kuivattanut esikypsennettyi nä, jolloin ne kypsyvät syötäviksi retkellä nope asti. Hyvä tapa on esikypsentää ne keittämällä tai höyryttämällä ennen kuivausta. Erittäin helpolla pääsee, kun kuivaa pakasteena myy täviä kasvissuikaleita – nopea kiehautus ja sit ten suikaleet väljästi uunipellille tai kuivuriin. Kun kuivattavat ainekset on pilkottu pieneksi, sekä niiden kuivumis- että ennallistumisaika lyhenevät. •

Jauhelihan valmistaminen ja kuivaaminen

Kasvisten sekä juuresten valmistaminen ja kuivaaminen

Retkille ja vaelluksille voi helposti kuivattaa ruokaaineita tai valmiita ruokia itse.

NOVELLI

Hetki jona opin sanomaan ”ei”

Vuoden toisessa novellissa käsitellään omien voimavarojen kuuntelemista. Olisiko joskus fiksuinta kieltäytyä lisävastuusta?

TEKSTI Tilda Sotka KUVITUS Tilda Sotka

Joululaulut soivat kauppakes kuksissa, lumihiutaleet lei jailevat punaisille poskille ja jouluvalot valaisevat katuja. Vihdoinkin tuntuu siltä, että joulu on jo oven takana. Vuosi on ollut raskas. Olen toiminut suden pentujen ikäkausivastaavana, johtanut seikkailijaryhmää ja hoitanut lippukun nan hallituksessa muutamaakin pestiä. Huokaisen helpotuksesta, sillä kohta alkaa partion joulutauko, jonka aikana ehdin hoitaa lukion rästihommia ja lu kea keväällä edessä oleviin ylioppilaskir joituksiin.

Forumin kauppakeskuksessa pieni par tiolainen lähestyy minua ja haluaa myydä minulle adventtikalenterin. Hän katsoo minua syvälle silmiin, hymyilee kerto

essaan kalenterin tukevan heidän lippu kuntansa toimintaa. Kieltäydyn kuitenkin kohteliaasti ja totean olevani itsekin par tiolainen, joten kalenteri minulta löytyy jo. Partiolainen haluaisi kovasti kysellä lisää, mutta totean myöhästyväni koh ta omasta minuuttiaikataulustani, jos en jatka nyt matkaa. Istun metroon ja huo kaisen, päivän ainoa tauko jolloin ehdin hengähtää.

Muistelen aikaa, kun etä-kaiken jäl keen päästiin vihdoinkin palamaan kun nolla partioon. Olimme syyskokouksessa ja nostin kättäni pystyyn lähes joka ikisen kiinnostavan pestin kohdalla. Tunsin si simmässäni niin suurta innostusta, mi nulla oli niin paljon motivaatiota ja suo rastaan puhkuin ideoita, miten voisimme monipuolistaa lippukuntamme toimintaa.

Tarpojille yö kololla -tapahtumaa, suden pennuille Fazer-vierailua, seikkailijoille The Amazing Race -retkeä ja mitä vielä. Olin niin valmis aloittamaan partion taas kunnolla. Viikkoni täyttyivät partiosta. Viikoittain oli oman seikkailijaryhmäni Ilvesten ko kous, ja kolmena neljästä viikonlopusta oli retkiä, jotka olivat joko sudenpentujen tai seikkailijoiden omia, tai sitten lähdin täysiikäiseksi johtajaksi mukaan nuorempien retkille. Siihen päälle vielä kuukausittai nen hallituksen kokous ja hallituspestien hoitaminen. Kävin useasti myös kaupassa ostamassa hallituksen kokoukseen evästä, mikä vei myös hieman aikaa.

Lisäksi oli lukio ja siellä vino pino hoi dettavia tehtäviä ennen ylioppilaskirjoi tuksia. Vuoteni kohokohtia ovat olleet ne hetket, kun sudenpennut onnistuivat vuo

lemaan omat makkaratikkunsa. Tai kun seikkailijaryhmäni päätti teetättää tiimi paidat kesäleirille, jotta heidät tunnistaisi yhdeksi porukaksi. Tämä kaikki on ollut niin mahtavaa. Kalenterini kuitenkin pur suaa tästä kaikesta, enkä pysty panosta maan kaikkiin pesteihini niin paljon kuin haluaisin. En ehdi levätä kiireisen arkeni keskellä ja kun kaverit kysyvät, milloin ehtisin nähdä, totean useasti, että joulu lomalla sitten.

Haluaisin syyllistää itseäni siitä, että it sepähän olen sanonut kaikelle ”kyllä” ja ollut kuuntelematta omia voimavarojani. En ole edes huomannut, kuinka tämä on päässyt käymään. Kalenterini täyttyminen ja se, että metromatka on ainoa paikkani hengähtää, konkretisoivat minulle sen, että jotain on tehtävä.

Vapisevin käsin otan puhelimeni käteen ja alan naputella viestiä: ”Hei, minulla ei ole voimia.”

Lopetan viestin kirjoittamisen ja pyyhin kaiken pois. Mielessäni ovat vain ajatuk set siitä, kuinka en voisi tehdä tätä, kuinka säälittävältä tulen kuulostamaan ja kuinka tulen jättämään kaikki pulaan. Tuntuu, että olisin maailman huonoin partiolainen.

Seuraavana päivänä rinnassani puristaa, hengitykseni tihentyy ja käteni tärisevät, kun näen lippukunnanjohtajan kävelevän minua vastaan kolon pihalla. Hän huo maa stressaantuneen ilmeeni ja juoksu askeleet, joilla juoksen kohti kokousta, olenhan taas melkein myöhässä. Kiitos minuuttiaikataulun. Hän katsoo minua ja kysyy, painaako jokin mieltäni.

En pysty edes pidättämään, vaan kyy neleet alkavat valua silmistäni. Ei niin kään surusta vaan jatkuvasta kiireestä ja väsymyksestä. Huokaisen ja hengitän syvään, kunnes alan kertoa syksystäni ja siitä, kuinka väsynyt olen. Tarvitsen ai kaa palautumiselle. Olen huolissani, että tuottaisin pettymyksen hänelle ja muille johtajille. Huuleni alkavat melkein väpät tää, kun ilmaisen olevani niin pahoil lani siitä, etten jaksa tehdä enää näin montaa pestiä, ainakaan yhtä aikaa. Helpotuksekseni hän katsoo minua, ottaa kädestäni kiinni ja kertoo ym märtävänsä. Hän tietää omakohtai sesta kokemuksesta, kuinka tilanteeni voisi pahimmillaan johtaa siihen, ett en haluaisi enää olla partiossa ollen kaan. Kerron, että siitä ei missään ni messä ole kysymys. Jatkan mielelläni oman seikkailijaryhmäni johtamista ja tulen mukaan retkille ja kilpailuihin. En vain jaksa näin paljon vastuuta.

Ensi vuodeksi tilalleni etsitään uusi sudenpentujen ikäkausivastaava. Ai noa tehtäväni on seikkailijaryhmän johtaminen.

Kuukautta myöhemmin näen ikku nasta ilotulitusten loisteen ja kuulen niiden paukkeen. Odotan innolla juuri vaihtuvaa vuotta. Mielessäni ei pyöri pelkästään stressi kaikesta siitä, mitä pitäisi tehdä, vaan myös innostus tulevasta. Olen suunnitellut kaikkea kivaa omalle seikkailijaryhmälleni ja haluaisin mahdollisesti myös itse jatkokouluttautua partiossa ja päästä

oppimaan uutta. Mieleni on tyyni ja hen gitykseni rauhallinen. Se, että oppii sano maan ”ei”, on pitkä prosessi. Tulee var masti kulumaan aikaa, ennen kuin osaan kuunnella omia voimavarojani. Vaikeinta tulee olemaan kieltäytyä kiinnostavista pesteistä, joihin minulla ei ole resursseja. Tämä on kuitenkin hyvä alku.

Vuoteni kohokohtia ovat olleet ne hetket, kun sudenpennut onnistuivat vuolemaan omat makkaratikkunsa.

Syksy on partiotapahtumien kulta-aikaa! Tapahtumia riittää varmasti jokaiseen makuun. Päpalaiset ovatkin ottaneet ilon irti syksyn tapahtumatarjonnasta ja nauttineet elämänsä partiosyksystä niin kisojen, paraatin kuin koulutustenkin parissa.

Kauan odotettu Kohtaaminen näki taas päivänvalon tänä syksynä. Leppäpirkkojen pieni mutta pippurinen porukka edusti lippukuntaansa tyylillä. Perinteiset värikkäät Lepi-kumisaappaat ja Lepi-haalarit pääsivät tietysti tälläkin kertaa mukaan. Historian havinan lisäksi mukana olivat myös tupotuoreet Leppäpirkko-sateenvarjot!

Kaskipartion johto vietti yhteistä aikaa Supersemmassa. Kouluttautumi sen lisäksi uusia kokemuksia karttui porkkanakakun leipomisen parissa. Vaikka porkkanakakun valmistamisessa retkikeittimellä onkin omat haasteen sa, partiolaiset selvisivät tehtävästä loppujen lopuksi kunnialla.

Syksy on partiotaitokisojen luvattua aikaa. Ilvesveikkojen ja Helsingin EräMajavien yhteisvartio suuntasi LandePunkkuun. Pitkästä partiokokemuksesta huolimatta osa kisavartiosta pääsi haas tamaan itsensä elämänsä ensimmäisissä partiotaitokisoissa! Yksikään rastitehtävä ei kuitenkaan ollut täysin mahdoton, vaikka taso olikin korkealla.

KOONTI Onni Pusa

KUVAT Veera Melvasalo, Albert Raulus ja Heidi Åkerman

SUSSU LATE

Toimintaliitteen pääkkäri

Vuoden 2023 partiotaitokilpailut häämöttävät jo nurkan takana. Mikä on sinun mieleenpainuvin kisamuistosi? Mitä sinun kisavarus tukseesi kuuluu? Vai ovatko ensimmäiset kisat vielä korkkaamatta? Ensikertalaiset kisaajat ja kokeneet konkarit – rennolla asenteella kisaamaan yhdessä vuonna 2023!

Kuka satsaa ruokarasteille, keiden tavoitteena on sijoitus tai naut tia oman ryhmän kanssa kisaretkestä, johon tällä kertaa muut ovat vuorollansa rakentaneet puitteet ja reitin? Joukkoon mahtuu monessa roolissa ja omalle partiopolulleen sopivassa mitassa: saattajana, itse kisavartiota kasaillen, rastikeikkalaisena tai oman ryhmän kanssa. Tsekkaa vuoden kisatarjonta ja merkkaa omaan tai ryhmän kalenteriin.

Hulvattoman menon, kekseliäiden tehtävien ja ideoiden lisäksi kisoista kertyy ennen kaikkea muistoja ja opetuksia, jotka nauratta vat vielä vuosien jälkeen. Kisoissa on tullut käytyä lukuisia kertoja ja lähestulkoon aina enemmän kieli poskessa kuin tosissaan. Jossain kisassa vastattiin kaikkiin kysymyksiin sama vastaus, ja on sitä käyty tutkimusretkillä kartan ulkopuolellakin. Eräällä reissulla piti keksiä ruokaa tyhjästä, kun kisakaveri unohti yöksi jääkaappiruoat lattia lämmityksen päälle. Kertaalleen kokeilimme keventää kantamuksia tiputtamalla yhden makuupussin kyydistä, mikä kostautui yörastilla. Viimeisen tehtävän kimpussa uni tuli silmään jo mittanauhaa kisko essa ja torkahduksesta heräsi, kun nauha räpsähti takaisin rullaan. Ei syntynyt mittamerkintöjä eikä yövuoroja. Oli parempi satsata seuraa vaan päivään, ja siinä sitten iloisesti kolme kisaajaa kahdessa makuu pussissa nautti pakkasen raikastamasta syysyöstä. Virheistä oppii, ja taas naurattaa kaikki omat kisakommellukset, kun tätä kirjoitamme.

Luodaan unohtumattomia partiomuistoja myös vuonna 2023!

Late & Sussu,

Ohjelmasta ja koulutuksesta vastaavat hallituksen jäsenet

Kisakalenteri 2023

11.2. Hanki apua – piirin talvimestaruuskilpailut 1.–2.4. Partiotaitojen talvi-SM-kilpailut (Lappi) 22.4. Törmä – piirin kevätmestaruuskilpailut 6.5. Partiotaitojen kevät-SM-kilpailut (HP) 7.5. Espoon Vihree (EPT) 16.–17.9. Espoon Punanen (EPT) 1.10. Pinkki (EPT) 8.10. Susen Loikka (Partiokannus) 14.–15.10. syys-SM-kilpailutPartiotaitojen (L-SP)

HANKI, APUA? VAI HANKI APUA?

Onko sulla jo kisavartio kasassa?

Tervetuloa ottamaan selvää 11.2.2023 Pääkaupunkiseudun Partiolaisten ja Uudenmaan Partiopiirin talvikisoihin!

● Yöksi kotiin! ● Saa hiihtää, mut ei oo pakko!*

● Tervetuloa niin nuoret ja vanhat, kuin ensikertalaiset ja kisakonkaritkin!

* Jos sää sallii :)

Osaamiskortit käyttöön

Oman osaamisen esilletuominen on taito, jonka harjoittelusta on hyötyä. Kun omaa osaamista oppii huomaamaan ja sanoittamaan, kehittyy samalla myös taito huomioida muiden osaamista ja antaa kehuja tai kivaa palautetta.

Lippukunnassa tutussa ja turvallisessa ryhmässä uuden oppimisen huomaaminen ja omasta osaamisesta kertominen lähtee käyntiin ensin pienemmistä ja konkreettisemmista asioista. Sudenpentujen kanssa voidaan miettiä, mitä kokouksessa opittiin ja kertoa siitä huoltajille. Taitojen ja sanaston laajentuessa jokaiselle on vähitellen yhä luontevampaa kertoa partion ulkopuolisille, esimerkiksi ensimmäistä kesätyöpaikkaa hakiessa, mitä kaikkea osaamista omassa

Mitä?

Osaamiskortit ovat tekstein varustettuja kuvia, jotka toimivat hyvänä alustajana keskustelulle siitä, mitä koloillassa, retkellä tai leirillä on kulloinkin opittu. Niiden avulla jokainen pystyy paremmin huomaamaan ja sanoittamaan, mitä hän osaa ja mitä hän on oppinut. Kortteja voi käyttää myös ryhmän osaamista ja oppimista havainnoimaan. Kortit on helppo ottaa mukaan kaikkeen tekemiseen, ja niille on helppo kehit tää luovia käyttötapoja.

Osaamiskorttipakoista löytyy kaksi versiota:

• Sudenpennuille ja seikkailijoille

• Vanhemmille ikäkausille (tarpoja, samoaja ja vaeltaja)

Kummatkin pakat sopivat kaikille ikäkausille, mutta kuvituksissa on pyritty huomioimaan käyttäjän ikäkausi sekä teemoja, jotka sopivat herättelemään osaamiseen liittyvää sanastoa eri näkökulmista.

AUKEAMAN KUVAT Alex Inkiläinen

Hei osaan!mä

Sanasto kehittyy helpoilla aktiviteeteilla

Osaamiskorteissa on nostettu esille reilu parikymmentä erilaista taitoa. Johtaja voi esimerkiksi koloillan päät teeksi pyytää osallistujia valitsemaan, minkä korteista he kokevat kohdallaan toteutuneen illan aikana. Samaa kysymystä voidaan pohtia myös koko porukan kesken. Yh teisten onnistumisten pohtiminen parantaa ryhmähenkeä ja luo tunteen porukkaan kuulumisesta. Aktiviteetti myös antaa jokaiselle tasavertaisen puheenvuoron sekä hetken rauhoittumiselle ja toiminnan reflektoimiselle.

Palautteen antamista ja vastaanottamista voi ryhtyä harjoittelemaan osaamiskorttien avulla. Yllättävän no peasti sudenpentuikäisetkin oppivat antamaan toisilleen palautetta. Korttien avulla opitaan huomaamaan toisten osaamista suhteessa omaan osaamiseen. Korttien avulla on luontevaa kehua toista esimerkiksi yhteisessä kehupii rissä. Osaamiskortit ovat mainio keino, jolla myös johtaja voi antaa partiolaiselle positiivista palautetta.

Osaamiskortit toimivat johtajiston kesken suunnittelun tukena. Korttien avulla voi pohtia muun muassa seuraa via: millaista osaamista haluamme saavuttaa tulevalla kesäleirillä tai mitkä osaamisalueet ovat pääosassa illan ohjelmassa? Onko tavoitteena, että samoaja kokee teh neensä asiat loppuun asti tai halutaanko, että sudenpentu kokee uskaltaneensa kokeilla uutta asiaa? Osaamiskorteil la voidaan kannustaa tuleviin tehtäviin uudesta näkökul masta.

Mistä osaamiskortit saa?

Osaamiskortteja on jaettu viime kesänä Finnjamboree Kajolla ja piirin Supersemmassa lippukuntien johto kolmikoille. Talven aikana osaamiskorttipakan saavat myös lippukunnat, joilla sellaista ei vielä ole. Kortit voi ladata omaan käyttöön myös pdf-tiedostona partio-ohjelma.fi -verkkosivuilta. Digitaalisia kortteja voi hyödyntää sähköisesti ja etäkokouksissa. Kasvo tusten kokoontumisia varten kortit kannattaa pitää kololla kaikkien saatavilla ja sellaiset voi myös tulostaa ja laminoida, jotta ne kestävät myös retki- ja leirikäy tössä.

Kalenteri kevät ja kesä 2023

TAMMIKUU

2.–6.1. PJ-peruskurssi (loppiainen) 17.1. Vaeltajien ja vaeltajaluotsien illallinen pimeässä 18.1. Tervetuloa partioon -koulutus 21.–22.1. EA1 (PäPa) 25.1. Johtokolmikkoperehdytys 28.1. Talvisemma

HELMIKUU

4.–5.2. EA1 (Partiokannus) 7.2. Ikäkausivihjarit 10.–12.2. PJ-peruskurssi 2–2023, 1. viikonloppu 11.–12.2. Akela–sampo-kurssi 11.–13.2. EA1 (PäPa) 11.2. Hanki apua – piirin talvimestaruuskilpailut 15.2. EA2 (PäPa) 27.2. Lippukuntaleirien koulutusilta 28.2. Ilmoporras kevään tapahtumiin päättyy

MAALISKUU

3.–5.3. PJ-peruskurssi 2–2023, 2. viikonloppu 8.3. Turva-aikuisten ilta 9.3. EA-kertaus (Partiokannus) 10.–12.3. ROK Kämppäviikonloppu (Partiokannus) 11.3. Partiokamu-koulutus 15.3. Koko lippukunnan koulutusilta 17.–19.3. Lippukuntakurssi 21.3. EPT:n kevätkokous

22.3. Partiokannuksen kevätkokous 23.3. Koko lippukunnan koulutusilta 24.–26.3. EA-mammutti 25.3. Nuoren mielen ensiapu -kurssi

26.3. Luotsikoulutus 26.3. Säbäturnaus (EPT) 27.3. Valtakirjat kuntoon -ilta 28.3. Koko lippukunnan koulutusilta 31.3.–1.4. LPK-tuen treffit 31.3.–2.4. ROK Metsäviikonloppu (Partiokannus)

HUHTIKUU

1.–2.4. Partiotaitojen talvi-SM-kilpailut (Lappi) 4.4. Ikäkausivihjarit 6.–10.4. PJ-peruskurssi (pääsiäinen) 12.4. Johtokolmikkoperehdytys 14.4. Partiojohtajien juhlaillallinen 14.–16.4. Vimma (EPT) 15.–16.4. EA1 (Partiokannus) 16.4. ROK-kouluttajan koulutus 17.4. Partioviikko alkaa 18.–20.4. Pop up -kolo 20.4. Maailman 11. nopeimmat PT-kisat 22.4. Tervetuloa partioon -koulutus 22.4. Törmä – piirin kevätmestaruuskilpailut

TOUKOKUU

5.–7.5. PJ-jatkis 5.–7.5. Samoajien jatko-ROK 6.5. Partiotaitojen kevät-SM-kilpailut (HP) 7.5. EA2 (PäPa)

7.5. Espoon Vihree (EPT) 8.5. Kalliokiipelykurssin teoria 10.5. EA-kertaus (PäPa) 12.–14.5. Leikkikurssi 17.–21.5. PJ-peruskurssi (helatorstai) 18.5. EPT-klubi 26.–28.5. Kalliokiipeilykurssi

KESÄKUU 1.6. Boulderkiipeilyn kokeilu 6.–7.6. Chilli

HEINÄKUU 1.7. Explorer Belt alkaa

ELOKUU

1.–12.8. Maailmanjamboree Koreassa 13.8. Rantalentisturnaus (EPT) 16.8. Kaikki mukaan -koulutus 25.–27.8. Johtajatulet Evolla 31.8. Ilmoporras syksyn tapahtumiin päättyy

SYYSKUU 6.9. Tervetuloa partioon -koulutus

LIPPUKUNTALEIRIEN KESÄ!

5.–7.5. Samoajien jatko-ROK

Jatko-ROK eli ryhmänohjaajajatkokoulutus tarjoaa samoajaikäiselle nuorelle tukea ryhmän johtamiseen sekä vinkkejä partiotoiminnan toteuttamiseen ja lippukunnassa toimimiseen. Kurssilla paneudutaan partion saloihin, johtamisen haasteisiin ja laadukkaan toiminnan järjestämiseen. Jatko-ROK kerää samoajat eri puolilta pääkaupunkiseutua yhteen jakamaan kokemuksia samoajajohtajana toimisesta sekä pitämään hauskaa yhdessä.

Lippukuntakurssit tukena moneen pestiin!

Lippukuntakurssit on tarkoitettu kaikille, jotka ovat kiinnostuneita siitä, miten lippukuntaa johdetaan partio-ohjelman toteuttamisen, pestaamisen ja johtajaresurssien näkökulmasta tai yhdistyksenä. Lippukuntakursseilla voi osallistua joko lippukunnanjohtaja-, pestijohtaja- tai ohjelmajohtajaosuuteen, joten kurssilla voi käydä useammankin kerran ja oppia johtamisesta lippukunnassa eri näkökul mista.

Mukaan kannattaa ilmoittautua, jos haluat kehittää osaamistasi lippukunnan eri osa-alueiden johtamisessa. Lippukuntakurssit sopivat sinulle, jos olet esimer kiksi johtokolmikossa, luotsi, ikäkausivastaava, hallituksen jäsen, lippukunnanjoh tajan apulainen tai lippukunnan toiminnan kehittämisestä yleisesti kiinnostunut.

Parhaan hyödyn kurssista saa, jos lippukunnasta voi osallistua kursseille samaan aikaan useampi henkilö. PJ-peruskurssin tulee olla käytynä ennen lippukuntakurssille osallistumista.

Muistathan ilmoittautua ajallaan!

Ilmoittautuminen piirin tapah tumiin ja koulutuksiin tehdään kolmesti vuodessa:

• Marraskuun 2022 aikana talven 2023 tilaisuuksiin (30.11.)

• Helmikuun 2023 aikana kevään tilaisuuksiin (28.2.)

• Elokuun 2023 aikana syksyn tilaisuuksiin (31.8.)

• Marraskuun 2023 aikana talven 2024 tilaisuuksiin (30.11.)

Muistakaa myös tilaustyöpajat ja –koulutukset ilmoportaan yhteydessä! > www.päpa.fi/ilmoporras

Kevään ensiapukurssit

21.–22.1. EA1-kurssi (PäPa) 4.–5.2. EA1-kurssi (Partiokannus) 11.–12.2. EA1-kurssi (PäPa) 13. & 15.2. EA2-kurssi (PäPa) 9.3. EA-kertaus (Partiokannus) 24.–26.3. EA-mammutti (PäPa) 15.–16.4. EA1-kurssi (Partiokannus) 7.5. EA2-kurssi (PäPa) 10.5. EA-kertaus (PäPa)

Varaa partiokämppä tai -kurssikeskus

Kaikki ovat tervetulleita!

Vapaaksi jääneitä aikoja voi varata kuka tahansa myös partion ulkopuolelta. Vapaita aikoja on varsinkin arkena ja juhlapyhinä, jolloin kohteet eivät ole partiokäytössä. Myös vapaaksi jääneet viikonloput ovat kaikkien käytössä!

Tutustu kaikkiin kohteisiin ja löydä itsellesi sopivin partiokämppä, -kurssikeskus tai retki- ja leirialue.

LISÄTIEDOT JA VARAUKSET www.partiokämpät.fi sekä varaus.partiokampat.fi Timo Pääskynkivi, puh. 050 511 2606 timo.paaskynkivi@partio.fi

Perinteiset partion joululaulut lauletaan tänä vuonna Helsingissä Viikin kirkossa torstaina 15.12.2022 klo 18.00 alkaen. Tilaisuus on avoin kaikille, tervetuloa mukaan!

Anna palautetta tästä lehdestä. Vastaa kyselyyn: Bit.ly/heppukysely422

KUVAT

Susanna ”Suski” Mikander

KUVITUS Jouko

Raudasoja

ONNITTELEMME PJ-VALTAKIRJAN SAANEITA

Outi Ahtola, Vaaran Vaeltajat

Fanny Alexandersson, Kulman Kiertäjät

Sonja Annala, Tavastit

Rebekka Bonsdorff, Viestitytöt

Elli Ehanti, Hespartto

Emma Erä-Esko, Järvihaukat

Martta Holmberg, Helsingin Metsänkävijät

Suvi Hyvönen, Jeanne d’Arc

Iida Jaakkola, Lauttasaaren Luotsitytöt

Pia Kaila, Tikkurilan Siniset

Kuisma Kasteenpohja, Kaskipartio

Aarni Kivistö, Koudat

Riikka Koistinen, Leppävaaran Korvenkävijät

Suvi Laitinen, Leppävaaran Korvenkävijät

Johannes Maksimainen, Karhunvartijat

Helena Mäkinen, Korvenkoukkaajat

Ella Määttä, Helsingin Metsänkävijät

Petriina Niemi, Kulosaaren Meripartio

Juulietta Niskanen, Viestitytöt

Alvar Nugraha, Mustat Veljet

Auli Nyholm, Vuoren Valppaat

Karoliina Närvänen, Lauttasaaren Luotsitytöt

Lumi Orava, Korven Koukkaajat

Helmi Parm, Myyrpartio

Ester Pentti, Huuhkajaportin vartijat

Nea Porkka, Rekolan Metsäsiskot

Riku Punkkinen, Espoon Leppäversot

Elli Raitanen, Katajanokan Karhunkaatajat

Panu Rissanen, Sinivuoren Soihdut

Satu Roivainen, Mesikämmenet

Eeli Selin, Mastonvartijat

Katariina Soisalo, Korven Koukkaajat

Mikko Suomi, Maahiset

Sarah Takolander, Helsingin Hakatytöt

Terho Tammi, Maahiset

Sami Tanner, Järvihaukat

Iiris Tattari, Laajasalon Siniset

Juho Tiainen, Vartiovuoren Pojat

Maria Toivola, Sipoonkorven Haltiat

Noora Tuominen, Vuosaaren Vesipääskyt

Konsta Vainikainen, Järvihaukat

Lilja Vesterinen, Kara-Karhut

Linda Viitanen, Helsingin Metsänkävijät

Emmi Von Gruenewaldt, Navigatores

Santeri Väistö, Vartiovuoren Pojat

Otso Väisänen, Vuosaaren Vesipääskyt

Heppu etsii uusia toimittajia!

Olet etsimämme henkilö, jos olet yli 15-vuotias partiolainen, joka on kiinnostunut lehden teke misestä ja kirjoittamisesta. Tarjoamme näköala paikan koko piirin toimintaan ja mahdollisuuden päästä oppimaan uutta partiojournalismin saloista. Jos pesti voisi kiinnostaa sinua tai tah dot kysyä lisää, laita sähköpostia osoitteeseen heppumedia@partio.fi

Kaikki avoimet piiripestit löydät osoitteesta päpa.fi/pestit.

Marraskuun ilmoporras

Olethan muistanut ilmoittautua talven koulutuksiin ja tapahtumiin? Ilmoporras päättyy 30.11.

> Lue lisää: päpa.fi/ilmoporras

RYHMÄNJOHTAJA, KAI SINÄKIN KÄYTÄT JO KOMPASSIA?

Kompassi on selainpohjainen sovellus partioohjelman tehtyjen aktiviteettien ja aktiviteettikokonaisuuksien sekä merkkien seurantaan.

> Lue lisää Kompassista ja sen käytöstä www.partio.fi/kompassi

JA ILMOITUKSET KATSO KAIKKI TAPAHTUMAT JA KURSSIT PÄPA.FI/TAPAHTUMAT PIIRI PYÖRII AJANKOHTAISET JA ILMOITUKSET KATSO KAIKKI TAPAHTUMAT

Ryhdy tukiperheeksi!

Turvallisista ja luotettavista tukiperheistä on huutava pula! Onko sinulla mahdollisuus tarjota aikaa, lämpöä ja huolenpitoa tukea tarvitsevalle lapselle?

Tavallista arkea tukiperheessä

Tukiperheenä toimiminen antaa konkreettisen mahdollisuuden auttaa lasta ja hänen perhettään. Tukiperheen tärkein tehtävä on tarjota lapselle tavallista, turvallista arkea ja huolenpitoa. Lapset viettävät tukiperheessä yleisimmin viikonlopun kerran kuukaudessa. Tukiperhetoiminnasta maksetaan palkkiota.

Ota yhteyttä

Titta Pohjantähti, p. 040 623 6011 tai tutustu toimintaan lisää osoitteessa familar.fi/perhehoitopalvelut