Eläinsuojelun Topelius -palkinto RAUTAKARHUJEN AUTTAJILLE

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY myönsi vuoden 2021 marraskuussa 147 ­ vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi Eläinsuojelun Topelius ­palkinnon Elisa Aaltolalle ja Carina Lintulalle. Aaltola ja Lintula olivat vuoden aikana pyrkineet tarmokkaasti auttamaan pienpetoraudoista loukkaantuneita niin sanottuja rautakarhuja ja tuoneet vahvan eläineettisen näkökulman loukkaantuneiden suurpetojen pelastamista ja metsästystä koskevaan julkiseen keskusteluun.

VUONNA 2021 julkisuuteen nousi useita tapauksia, joissa karhu oli astunut pienpetorautaan ikävin seurauksin: rauta pureutui pysyvästi karhun tassuun. Eläin- ja ympäristöetiikan dosentti, eläinfilosofi

Elisa Aaltola ja Suomen Susi ry:n perustaja ja puheenjohtaja Carina Lintula arvostelivat molemmat voimakkaasti viranomaisten toimintatapoja näiden neljän ns. rautakarhun tapauksessa.

Itä- ja Sisä-Suomessa liikkuneista, pienpetoraudan haavoittamista karhuista kolme lopetettiin.

Lintulan luotsaaman Suomen Susi ry:n sekä Aaltolan kannanottojen ansi- osta pyyntirautojen haavoittamat karhut ja viranomaisten niille langettamat tappomääräykset saivat poikkeuksellisen paljon mediahuomiota ja herättivät keskustelua sosiaalisessa mediassa. Aaltola on lukuisissa kirjoituksissaan korostanut eettistä vastuuta auttaa karhuja. Hän on ollut yhteydessä myös ulkomaalaisiin karhuasiantuntijoihin sekä välittänyt näiden avuntarjouksen Suomen viranomaisille.

Pelastaakseen karhut Lintula tarjosi viranomaisille konkreettista apua kokoamalla eläinlääkäreistä ja biologista tiimin, jolla on valmius nukuttaa, kuntouttaa ja vapauttaa karhut takaisin luontoon. Lintulan käynnistämän menestyksekkään keräyksen ansiosta pelastusoperaatiota varten saatiin hankittua peräti kaksi nukutuskivääriä, joista toista voidaan käyttää jatkossa vastaavissa vahinkotilanteissa.

Vaikka Aaltola ja Lintula uusivat toistuvasti avuntarjouksensa, niihin ei tartuttu. Vaikutti siltä, että viranomaisten toimintalinjana on ensisijaisesti lopettaa loukkaantuneet suurpedot, vaikka sen pitäisi olla ratkaisukeinoista viimeinen.

– Aaltolan ja Lintulan ulostulot ovat haastaneet viranomaisten lähes rutiininomaisen ja nurinkurisenkin tavan tappaa loukkaantuneet suurpedot eläinsuojelullisiin syihin vedoten. Samalla he ovat tuoneet julkisuuteen metsästyk-

– Tappamispäätökset osoittavat kyvyttömyyttä tunnistaa eläimen arvoa yksilönä ja ihmisen vastuuta eläimelle aiheuttamastaan vahingosta. Mikä huolestuttavinta, päätökset on tehty ilman, että yhdenkään karhun tassun kuntoa olisi nukutuksessa selvitetty: todennettua eläinsuojelullista perustetta lopettamiselle ei siis ole ollut. On erikoista priorisoida tappaminen auttamisen edelle. Maastossa auttamista – eli nukutusta, rautojen poistoa ja tassun kunnon tarkistusta – olisi yritettävä, ja jo EU:n ympäristödirektiivi velvoittaa siihen. On erittäin tärkeää, että viranomaiset laativat tulevien tapausten varalle eläinystävällisemmät ohjeet, joissa karhujen auttaminen otetaan vakavasti.

Carina Lintula näkee rautakarhujen lopettamispäätösten heijastelevan laajemmin Suomen suurpetopolitiikkaa, jossa erilaisia ”peto-ongelmia” on taipumus hoitaa kaatoluvin. Perusteettomien tappamisten välttämiseksi direktiivilajit eli susi, karhu, ahma ja ilves tulisi hänen mielestään saada pois riistaeläinluokituksesta, ja hän on perustanut työryhmän, joka on valmistellut kansanedustajia varten yksityiskohtaiset lakimuutokset tämän mahdollistamiseksi.

– Tällaisen lakimuutoksen myötä Suomen suurpedot siirtyisivät maa- ja metsätalousministeriön alaisuudesta ympäristöministeriölle, johon uhanalaisten lajien tulisi luonnollisestikin kuulua. Tämä olisi askel kohti kunnioittavampaa suhtautumista petoihin. Suurpetojen tulee saada elää luonnossa ilman vainoa ja toimia luonnon monimuotoisuuden ja tasapainon tärkeinä ylläpitäjinä. n

Elisa Aaltola on eläin­ ja ympäristökysymyksiin sekä moraalipsykologiaan keskittynyt filosofi ja dosentti, joka toimii tutkijana Turun yliopistossa. Hän käsittelee Hermithounds­blogissaan ja sosiaalisen median kanavillaan tutkimuksiinsa liittyviä aiheita mahdollisimman ymmärrettävästi ja arkikielisesti. Hän on seurannut erityisen tarkkaan ns. rautakarhujen kohtaloita ja tiedottanut niistä suurta yleisöä ja seuraajiaan.

Carina Lintula

Carina Lintula on yksi viidestä Suomen Susi 2013 ry:n perustajajäsenistä ja sen tämänhetkinen puheenjohtaja. Yhdistyksen tavoitteena on löytää erilaisia ei­letaaleja vaihtoehtoja susivahinkojen estämiseen ja tiedottaa niistä yleisöä. Lintula on toiminut vapaaehtoisena aktiivina susien suojelun parissa noin vuosikymmenen verran. Hän on opiskellut biologiaa Helsingin yliopistossa ja kouluttautunut eläinhomeopaatiksi, mutta varsinaisen uransa Lintula on tehnyt liike­elämässä yrittäjänä.

Poliisi P Ivitti Suurpetoohjeitaan Rautakarhukohun Seurauksena

Rautakarhut keräsivät viime syksynä paljon julkisuutta ja poliisin toimet näissä tapauksissa herättivät kosolti kritiikkiä. Osa ongelmaa oli poliisien virallinen ohjeistus, joka ei käytännössä jättänyt tilaa kuin kahdelle vaihtoehdolle: karkotukselle tai tappamiselle.

Julkinen keskustelu onkin nyt johtanut poliisin toimintaohjeiden muutokseen. Poliisihallitus julkaisi uuden, kaikkia poliisilaitoksia sitovan suurpeto­ohjeen tammikuussa 2022. Ohje korostaa aiempaa enemmän loukkaantuneen eläimen oikeutta elämään. Toisaalta mukana on edelleen kirjaus, jonka mukaan pienpetoraudasta loukkaantuneen eläimen kivut täyttävät yleensä lopettamiskriteerit. Nähtäväksi siis jää, mihin ohjeistuksen kohtaan tulevaisuudessa eniten vedotaan. n

Kansalaisaloite Pyyntirautojen Kielt Miseksi Eduskuntaan

Rautakarhujen kohtalo herätti ihmiset myös kyseenalaistamaan pienpetoraudat. Pienpetorautoihin jää jatkuvasti sivullisia eläimiä – karhuja, ahmoja, ilveksiä, lintujakin. Raudat eivät valikoi uhrejaan, ja koska eläimillä on tapana tutkia ympäristöään, riski rautojen napsahtamiselle milloin minkäkin eläimen kuonoon, tassuun tai häntään on aina olemassa.

Pyyntiraudat aiheuttavat kärsimystä myös kohde­eläimilleen pienpedoille. Raudat ovat ”heti tappavia” vain nimellisesti, sillä saaliseläin ei suinkaan aina päädy rautaan ”oikein”, vaan loukku voi lyödä kiinni väärään kohtaan eläimen kehoa. Loukkuun joutunut eläin joutuu tällöin kitumaan raudoissa pahimmillaan päiväkausia – rautoja ei nimittäin tarvitse tarkistaa päivittäin.

Pyyntiraudat aiheuttavat valtavaa kärsimystä niin kohde­eläimille kuin sivullisillekin, ja niiden olisi aika siirtyä historiaan. Samaa mieltä olivat Kaikki metsästysraudat kiellettävä lailla ­kansalaisaloitteen alullepanijat. Aloite avattiin heinäkuussa 2021, ja se saavutti huiman loppukirin ansiosta reilut 56 000 allekirjoitusta kuuden kuukauden määräajan aikana. Aloite etenee siis eduskunnan käsiteltäväksi. Toivotamme aloitteelle mitä parhainta menestystä ja luonnoneläimillemme raudatonta tulevaisuutta! n

Toivon, että saamme maassamme aikaiseksi sellaiset lait, että ne takaavat eläimille oikeuden lajityypilliseen elämään ja itseisoikeuden saada elää luonnossa vainotta. Toivon, että vihaamisen ja vainoamisen sijaan ihmiset oppisivat kunnioittamaan ja arvostamaan näitä upeita eläimiä, jotka ovat kaikki niin tärkeitä luontomme tasapainossa. Jokaisella heistä, yksilöinä, on oma tehtävänsä säilyttää luonto maapallollamme, jotta ihmiselläkin on elinmahdollisuus.

Carina Lintula