Raw 2016 2 by wazama

RAW Kuusamo-opiston valokuvauslinjan opiskelijoiden julkaisu marraskuu 2016

Mist채 on

hyv채t

kuvat tehty?

Opiskele Kuusamoa kuvatessa

Maisema

KUVAAJAN SILMIN KIRURGIA

vaihtui kameraan

Yritt채j채kuva: Ninan pieni leivospuoti

Sisältö 2 Sisältö 3 Opiskele Kuusamossa kuvatessa 9 Välivuosi opiskelua harrastaen 10 Kirurgia vaihtui kameraan 12 Mistä on hyvät kuvat tehty? 18 Kuusamo-opistolla on hyvä pöhinä 22 Ninan pieni leivospuoti 26 Lapin taikaa 28 Unelmia ja utopiaa, satua ja totta 30 Elämän laatu tunturin huipulta 32 Taiteilijoita lumi, jää ja pakkanen 38 Maisema kuvaajan silmin 42 Mietteitä kirsun takaa 44 Yö 48 Tekijät

Valokuvausopiskelija Petri Rahkonen

O P I S K E L E

Kuusamoa kuvatessa TEKSTI JA KUVAT Anna Sofia Levander

Rahkonen muistelee ottaneensa ensimmäisen kuvansa eksyneestä flamingosta Immalan järvelle 90-luvun puolessa välissä. Kuva on vieläkin tallessa Rahkosen albumeissa.

Kuusamo kiehtoo luonto mahdollisuuksillaan imatralaista luontokuvaaja Petri Rahkosta. Hän teki ison päätöksen ottaa opintovapaata tehdas työstään ja suunnata Kuusamoon valokuvausopintoihin. Vuosi Kuusamo-opiston valokuvauslinjalla on motivoituneelle kuvaajalle upea kokemus.

Vuosien haave valokuvausopinnoista toteutui ja innostunut kuvaaja odottaa valokuvaus opintojaan. Rahkonen odottaa uusia asioita valokuvauksesta, oppimista, kokemista ja näkemistä vuoden kestävistä opinnoistaan. Valokuvauksen haasteena Rahkonen näkee perfektionistisen luonteensa. Itsekritiikki on valokuvaajan haaste. Miehen tavoitteena ovat valokuvat, joihin itse olisi tyytyväinen. Vahvuuksinaan hän näkee suuren kiinnostuksensa alaa kohtaan ja pitkäjänteisyytensä luontokuvaukseen. Valokuvaajana hän kokee kasvuvaraa olevan taiteellisuudessa ja ideoiden yhdistämisessä kuvaukseensa. Kuvausharrastus on vienyt miehen matkoille ympäri maailmaa ja he julkaisevat puolisonsa kanssa blogia seikkailuistaan. Heidän kuvia ja kirjoituksia löytyy Kaikki Maanosat -matkablogin sivuilta.

Opiskelujen tavoitteena on myös kasvaa kuvaajana seuraavat matkakohteet mielessä pitäen. Vuoteen mahtuu vielä muutama ulkomaan matka ja lennot on jo varattu Arabiemiraatteihin jouluksi. Oppimiaan asioita pääsee kokeilemaan tienpäällä ja eksoottisemmassa kohteessa.

lostettujen kuvien innoittamana mies hankki ensimmäisen oman kameransa vuonna 2003 ja harrastus alkoi Canon ixus 400 digikameran omistajana.

Ensimmäinen kuva

Rahkonen kuvailee, että nälkä kasvaa kuvatessa. Harrastuksen jatkuessa kalusto kasvoi ja mukautui. Takana on nyt 13 vuotta ensimmäisen kameran hankinnasta ja Rahkonen tuumii olleensa aktiivisena kuvaajana jo noin puolet ajasta.

Rahkonen muistelee ottaneensa ensimmäisen kuvansa eksyneestä flamingosta Immalan järvelle 90-luvun puolessa välissä. Kuva on vieläkin tallessa Rahkosen albumeissa. Varsinainen inspiraatio valokuvaukseen syntyi ystävän kameraa ja tulostinta ihaillessa. Oli hienoa nähdä omat kuvat oikeina mustetulosteina. Ystävän digikameran ja tu-

Kalusto

Nyt hänellä on kalustona muutama järjestelmäkamera, erilaisia linssejä, tarvikkeita ja varusteita. Uusin hankinta on itselle ostettu joululahja, kopterikamera, jonka saa mukavasti lähetettyä ilmaan ilmakuvia ottaessa. Harrastukseen saa kulumaan paljon rahaa.

Koulutus Suurin syy opintoihin oli parantaa omia valokuvaus taitoja, myöhemmin heräsi kiinnostus myös jatko-opintoihin ja tulevaisuuden haaveena ammatti. Rahkonen toivoo valokuvauksestaan itselleen sivutyön. Paikkakuntana Kuusamo oli täydellinen miehelle, joka on kiinnostunut niin eläin kuin luontokuvauksesta. Rahkonen tiesi aikaisemmilta käynneiltään Kuusamon mahdollisuu-

det kuvata eläimiä ja luonto kuvauspaikkoja. Kuusamo on ylivertainen paikkakuntana valokuvaus-opintoja harkitsevalle eläinten ja luonnon puolesta. Kaikkein kiinnostavammat kohteet Rahkoselle henkilökohtaisesti ovat erityisesti eläimet kuten suurpedot ja linnut.Odotukset vuodelta ovat mm. kehittyä kaikilla kuvauksen osa-alueilla ja erityisesti parantaa kuvankäsittely. taitoja. Mies haluaa nauttia siitä mikä tekee onnelliseksi ja panostaa täysillä valokuvaukseen. Hän odottaa paljon monipuolista opetusta valokuvaukseen liittyen.

- Valokuvauksen haasteena Rahkonen näkee perfektionistisen luonteensa. Itse kritiikki valokuvaajan haasteena.

Rahkonen lisää, että omalla aktiivisuudella on suuri osuus oppimisessa. Vapaa-ajalla kuvatessa voi oppia lisää ja on vain itsestä kiinni kuinka paljon. Kuvailtua tulee päivittäin. Kuusamon vapaa-aika Vapaa-aika Rahkoselta kuluu urheillessa kuntosalilla, hiihtäessä ja vaelluksilla mukavien luokkakavereiden kanssa. Innokkaan valokuvaajan löytää hänet myös kuvaamasta vapaa-ajallaan. Vaellus ja kuvausretkiä järjestetään porukalla joka viikonloppu. Retkissä yhdistyy niin urheilu kuin valokuvaus mukavasti. Tulevaisuus Koulutuksen jälkeen Rahkonen suunnittelee palaavansa leipätyönsä pariin tehtaalle ja jatkavansa valokuvausta aktiivisesti. Seuraavaksi hän miettii mahdollisuuksia jatkokoulutukseen ja valmistua ammattikuvaajaksi. Oman toiminimen perustaminen on myös mielessä, koska kuvaukset jatkuvat mitä miehen aika antaa periksi.

- Tuleeko miehestä ammattilainen, jää nähtäväksi miehen omien sanojen mukaan.

Välivuosi opiskelua harrastaen

Kuusamo-opiston valokuvauslinjan opiskelijoita Porontimajoella harrastuksensa parissa. Teksti ja kuvat Roosa Pylkkänen

aikka kalenterin mukaan ollaan vielä kaukana keväästä ja auringosta, alkavat jo nyt monet lukiolaiset valmistautua toukokuussa häämöttäviin pääsykokeisiin. Osalla nuorista suunta on jo selvillä ja suunnitelma opintoihin kiinni pääsemisestä tehtynä. Osa taas on päättänyt pitää välivuoden työskennellen tai vaikka matkaillen. Sitten on vielä joukko, joka ei tiedä, mitä haluaa tai ei osaa päättää eri vaihtoehtojen välillä. Yksi vaihtoehto on viettää vuosi opiskellen ja harrastaen kansanopistossa. Suomessa kansanopistoilla on jo yli satavuotinen historia, jonka aikana ne ovat tarjonneet mahdollisuuden opiskella eri aiheita aina maatalon käytännön töistä kieliin tai eri taiteen muotoihin. Nykyään kansanopistot lasketaan mukaan toisen asteen oppilaitoksiin. Niiden tarjonnasta löytyy niin käytäntöä kuin teoriaakin painottavia linjoja ja lisäksi myös mahdollisuus suorittaa avoimen yliopiston kursseja. Monelle kansanopisto toimii väylänä kolmannen asteen koulutukseen: yliopistoon tai ammattikorkeaan. Mitä kansanopisto voi sitten tarjota välivuottaan viettävälle nuorelle? Hänelle, joka ei vielä tiedä, mitä haluaa tai jota ei ole kevään pääsykokeissa onnistanut. Riippuu toki, minkä aihealueen opintoja nuori päättää vuotensa aikana opiskella. Toisille opistossa käytetty aika tarkoittaa omaan lempiharrastukseensa syventymistä ja rentoutumista. Toisille taas vuosi voi tarkoittaa tulevaisuuden opintoihin valmistautumista ja uusiin pääsykokeisiin harjoittelemista. Joku muu taas voi löytää kansanopistosta aiheen, josta ei ennen ole ollut erityisen kiinnostunut, mutta kokeilemisen ja opiskelun myötä voi löytää uuden mielenkiinnon kohteen.

Välivuosi on hyvä aikalisä etenkin nuorelle, joka ei vielä osaa sanoa, mitä elämältään tulevaisuudessa haluaa. Monelle se on myös ensimmäinen askel kohti itsenäisyyttä, jos opisto ei sijaitse omalla kotipaikkakunnalla. Koska kansanopistossa vietetyn vuoden aikana myös pahin arjen kiire ja paine helpottavat, se voi olla monelle antoista aikaa tutkiskella itseään: millainen oppija olen ja mitkä tekniikat sopivat minulle parhaiten? Mitkä asiat ovat minulle merkittäviä ja mihin haluan tulevaisuudessa panostaa? Vuosi opiskellen ja mietiskellen luultavasti tekee hyvää jokaiselle, mutta erityisen paljon siitä hyötyä on juuri lukionsa päättäneelle nuorelle, jonka nyt pitäisi tietää, mitä tulevaisuudeltaan haluaa tai joka tarvitsee apua ja aikaa omien unelmiensa saavuttamiseksi. Jos ajatus välivuodesta kansanopistossa houkuttelee ja mahdollisuus on tarjolla, kannattaa siihen tarttua. Harvemmin kuulee ihmisistä, jotka katuvat opiskelujaan.

Toisille välivuosi tarkoittaa opiskelua ja valmistautumista kevään pääsykokeisiin.

Kirurgia vaihtui kameraan TEKSTI: MERJA HEIKKILÄ

iime syksynä tuli viidenkympin virstanpylväs täyteen. Nyt viimeistään täytyi kehittää elämäänsä jotain uutta. Syksyllä 2015 päätin hakea vuorotteluvapaalle ja vapaavuosi alkoi maaliskuussa 2016. Samassa lähti hakemus Kuusamo-opiston valokuvauslinjalle talveksi 2016-2017. Heinäkuuhun asti oli aikaa jännittää tulevan talven kulkua. Vapaa oli sovittu pidettäväksi kolmessa erässä niin, että vapaata riittäisi mahdollisten opintojen ajalle. Jonkun aikaa oli jo ollut haaveena päästä jollekin lyhyemmälle valokuvauskurssille, mutta työn suhteen tämä ei ollut vielä onnistunut. Suunnitelmissa oli joka tapauksessa hidastaa hetkeksi ja irrottautua rutiineista. Ensin mielessä oli lähinnä pitkä lista tekemättömistä kotitöistä. Vähän aikaa pohdin asiaa ja päätin minulle tyypilliseen tapaan, että lisääntyneeseen vapaa-aikaan pitää nyt kyllä valmentautua oikein perusteellisesti. Etsin netistä aiheeseen sopivaa verkkokurssia ja niin tuli jo hyvissä ajoin ennen vuorotteluvapaan alkua osallistuttua Unelmakartta-kurssille. Keväällä olin Hortoilu-kurssilla ja Kiitos että saan olla minä -kurssilla ja taisipa siinä olla joku parisuhdekurssikin. Kesällä olin jaksojen välissä muutaman viikon töissä. Jo pitkään vapaalla olleena oma työ tuntui edelleen mukavalta. Totesin vain, että vaikka työ on ajoittain henkisesti ja fyysisesti raskasta, työ ihmisten kanssa on palkitsevaa ja oma työyhteisökin on ollut itselle aina kuin toinen perhe. Syksyllä sitten alkoi Kuusamo-opiston valokuvauslinja ja isoja haasteita oli siis edessä. Ensimmäinen järjestelmäkamera tuli ostettua muutama viikko ennen opiskelujen alkua. Opintojen alussa joutui muutaman viikon ajan ponnistelemaan oman itsetuntonsa ja älykkyysosamääränsä rajoilla. Pikkuhiljaa opiskelu kuitenkin alkoi sujumaan. Ryhmässä on osaajia moneen lähtöön ja on mukava seurata, miten kukin rakentaa omaa osaamistaan. Opittavaa on paljon ja opiskelu on nopearytmistä. Samalla kun opitaan perusasioita kameran käytöstä ja kuvaamisesta, opiskellaan kuvien monipuolista hyödyntämistä ja käsittelyä eri käyttötarkoituksia silmälläpitäen. Linjalla oppii monenlaista ja jokaiselle on tarjolla jotakin.

pituiseksi ja vapaan saattoi jaksottaa useammalle jaksolle. Vapaalle jäävältä edellytettiin 16 vuoden työhistoriaa. Uuden lain mukaan vapaalle jäävillä vuorotteluvapaan kesto on 100-180 päivää ja vuorotteluvapaa on pidettävä yhtäjaksoisesti. Työssäolovaatimus ennen vapaalle jäämistä nousi 20 vuoteen. Vuorotteluvapaaseen liittyy monia näkökulmia ja se hyödyttää useaa osapuolta. Itse vuorotteluvapaa-ajan työntekijä saa käyttää omien tarpeidensa mukaan. Monet käyttävät vapaata esimerkiksi opiskeluun tai lapsen hoitamiseen. Työnantajan tulee ottaa vuorotteluvapaan sijaiseksi työtön työnhakijan tietyin ehdoin. Näin työtön työnhakija saa tutustua työelämään ja parantaa omia työllistymismahdollisuuksia. Työnantaja hyötyy myös järjestelystä. Työpaikalle saadaan uutta kokemusta ja uutta työntekijäresurssia. Vuorotteluvapaajärjestelmän lopettaminen on ollut usein kulloisenkin hallituksen suunnitelmissa. Toistaiseksi työntekijäjärjestöt ovat nähneet sen jatkamisen tarpeelliseksi sen moninaisten hyötyjen takia ja saaneet hallituksen pyörtämään suunnitelmansa.

Hyviä kokemuksia vuorotteluvapaasta KUVA: MERJA HEIKKILÄ

Vuorotteluvapaalta juuri töihin palannut kuusamolainen Leena Pitkänen on ollut tyytyväinen vapaaseen. Hän kertoo päätöksen vuorotteluvapaalle jäämisestä lopullisesti vahvistuneen viime keväänä tyttären odottaessa ensimmäistä lastaan. Vuorotteluvapaa antoi nyt mahdollisuuden osallistua lapsenlapsen hoitoon. Osa vapaasta kului pihatöissä. Leena kulkee mielellään luonnossa ja vapaa tuli käytettyä myös marjastamiseen ja luonnossa liikkumiseen.

KUVA: MIIA HYYPIÖ

Mahdollisuus irrottautua työelämästä Vuorotteluvapaan tarkoitus on tukea työntekijän työssä jaksamista ja tarjota samalla työttömälle työnhakijalle mahdollisuus päästä töihin työntekijän vuorotteluvapaan ajaksi. Vuorotteluvapaan ehtoja on arvioitu uudelleen lähes vuosittain ja viimeisin muutos tapahtui vuodenvaihteessa, jolloin vuoden 2016 alusta vuorotteluvapaalle jäi ennätyksellinen määrä työntekijöitä. Muun muassa Suomen suurimman terveydenhuoltoalan ammattilaisten etujärjestön Tehyn jäsenistä 1.200 on parasta aikaa vuorotteluvapaalla. Lakimuutoksella muun muassa lyhennettiin vuorotteluvapaan kestoa ja tiukennettiin työssäoloehtoja ennen vapaalle pääsyä. Vanhan lain mukaan vuorottelujaksot sai sopia 100-360 päivän

Näkemykset vuorotteluvapaalla olosta ovat erittäin myönteisiä. Syksyllä vuorotteluvapaalle jäänyt Silja Peuraniemi Harjavallasta, on tullut opiskelemaan Kuusamo-opiston valokuvauslinjalle puolisonsa kanssa. Silja kokee vapaan suurena lahjana, jota avataan koko vuoden ja aina löytyy jotain uutta.

KUVA: MIELIKKI HÄRMÄ

Mistä on hyvät kuvat tehty? Mahtavia otoksia näkee nykyään päivittäin. Instagram, Flickr ja muut kuvasivustot tarjoavat meille ehtymättömän virran toinen toistaan pysäyttävimpiä kuvia. Kuvat on helppo ladata toisten nähtäväksi, mutta entäs itse kuva sitten? Miten otetaan kuva, joka jää mieleen?

Automaattivalotus olisi yrittänyt saada tummatkin alueet valoisammiksi, mikä ei ollut kuvaajan visio. Teksti ja kuvat Miia Hyypiö

Kameran valinta Kamera kannattaa valita käyttötarkoituksen mukaan; aiotko kuvata usein ja haluat laadultaan hyviä kuvia vai kuvaatko muutaman kerran vuodessa ja kohde on suurinpiirtein tunnistettavissa. Jos kuulut ensimmäiseen lokeroon, kannattaa valita järjestelmäkamera, johon voit vaihtaa optikkaa kuvauskohteesi mukaan. Maisemaa ja ihmisiä kuvatessa on mahdollista käyttää erilaisia objektiiveja, jolloin muunmuassa vältytään mahdollisilta vääristymiltä ja pystytään tuomaan kauempia kohteita lähemmäksi. Järjestelmäkameran kanssa pystyt itse vaikuttamaan esimerkiksi valotukseen ja terävyysalueeseen. Järjestelmäkamerat ovat yleensä kookkaita ja raskaita kapistuksia. Niin kutsutussa pokkarissa, eli kompaktikamerassa on kiinteä objekti, jota ei voi vaihtaa. Pienen kokonsa ansiosta se on helpommin lähestyttävissä, jolloin ihmiset eivät välttämättä jähmety paikoilleen kuvaushetkellä. Kompakti mahtuu myös hyvin taskuun, joka on vaikkapa matkoilla mahtava ominaisuus. Miksipä siis valita kömpelön oloinen järkkäri, kun pienemmälläkin pärjäisi? Esimerkiksi silloin, kun haluat kuvien olevan laadukkaita ja sinulla on tarkka visio, jota et pysty pokkarilla toteuttamaan.

Valotus Kameroissa on mahdollisuus käyttää automaattivalotusta, joka yleensä toimii hyvin. On kuitenkin tilanteita, jolloin automatiikka ei pysty tuottamaan toivomaasi kuvaa. Silloin on opittava, mitä ovat ISO-arvo, suljinaika ja aukko. Sekä tietysti se, miten niitä käytetään missäkin tilanteessa. Ja ettei olisi liian helppoa, näiden kolmen suhde toisiinsa vaihtelee vallitsevan valaistuksen ja halutun lopputuloksen mukaan.

Järkkärillä säädetty valotus antoi mahdollisuuden säilyttää sekä taustan, että etualan värikylläisenä.

Panoraamakuva; koostettu kolmesta vierekkäin otetusta kuvasta, joilloin saadaan laaja kuva-ala.

Suljinaika ja aukko Suljinaika on merkitty kameraan esimerkiksi näin 1/300. Aukko ilmoitetaan f-arvolla, esimerkiksi näin f8. Tämä kaksikko työskentelee käsikädessä ja näiden avulla kuva valotetaan oikein. Näiden ollessa tasapainossa toisiinsa nähden kuva ei yli- eikä alivaloitu. Suljinaikaa säätämällä pystyt korostamaan tai pysäyttämään liikkeen. Aukko ja sen suuruus vaikuttaa terävyysalueeseen. Molemmissa on pohjimmiltaan kyse siitä, kuinka paljon valoa kameran sisään pääsee. Kuvaamalla ahkerasti opit tunnistamaan, mihin tilanteeseen mitkäkin asetukset toimivat parhaiten ja pystyt korostamaan haluamiasi asioita. Melko pitkä suljinaika; 0,5 sekuntia.

Aukko 5,6

Pitkällä suljinajalla voi korostaa liikettä, lyhyellä pysäyttää.

Ylhäällä lyhyt syväterävyysalue, jolloin vain yksi käpy näkyy terävänä. Alhaalla pitkä terävyysalue, jolloin melkein kaikki kuvassa oleva näyttäytyy terävänä.

Lyhyt suljinaika; 1/500 sekuntia.

Aukko 22.

Ilman jalustaa kuvattaessa tai kohteen liikkuessa suuri ISO-arvo auttaa saamaan tärähtämättömän lopputuloksen. Tässä kuvassa ISO on 800.

ISO-arvo ISO-arvo tekee kamerasta herkemmän valolle, mikä parantaa mahdollisuuksia kuvata hämärässä. Mitä huonompi valaistus, sitä korkeampaa ISO-arvoa joudut käyttämään päästäksesi toivomaasi lopputulokseen. Liian suuri ISO-arvo johtaa huonolaatuiseen kuvaan, joten käytä korkeita arvoja vain tilanteen niin vaatiessa.

Kasvoja kuvatessa tarkennetaan yleensä kameraa lähimpänä olevaan silmään.

Tarkennus Kameroiden automaattitarkennus on mahdottoman kätevä ominaisuus. Se toimii nopeasti ja on erittäin tarkka. Kohteen ja käyttötarkoituksen mukaan voit vaihdella käytätkö yhtä vai useampaa tarkennuspistettä. Yhden tarkan pisteen voit määrittää itse. Monella pisteellä kamera ottaa lähimpänä olevan kohteen ja tarkentaa siihen. Lopputulos ei välttämättä ole toivottu. Kuvassa voi siis olla vain yksi tarkka piste, mutta syväterävyysalueesta riippuen, kuva näyttää terävältä pitkältä tai lyhyeltä alueelta.

Tässä kuvassa on käytetty kolmasosan sääntöä; etualan oksat täyttävät alimman kolmanneksen, keskiosassa on puut ja heijastukset ja ylös on jätetty ilmaa, jottei kuva ole liian raskas.

Sommittelu Hyvän kuvan teknisiin seikkoihin voisi sisällyttää vielä pienen siivun sommittelusta. Taiteessa yleensä käytetään niin kutsuttua kultaista leikkausta, jossa kuva-ala jaetaan kolmeen osaan molempiin suuntiin ja kohde tai kohteet sijoitetaan näiden viivojen leikkauspisteisiin. Yksi perussääntö on, että kuvassa ihmisen tai eläimen katseelle jätetään tilaa. Toinen perussääntö on, ettei ihmisten tai eläinten jäseniä ”katkaista” rajaamalla kuvaa nivelten kohdalta. Ei siis ranteesta eikä kyynärpäästä, vaan siltä väliltä.

Vinkkejä Jottei kuvien katselu kävisi yksitoikkoiseksi, säännöt on tehty rikottaviksi ja vain kuvia katselemalla ja ottamalla opit tunnistamaan ”turvalliset” rikkeet. Tekniikan jälkeen määritelmä ”hyvä kuva” on pelkkä mielipide. Toinen tykkää katsella ihmisiä, toinen autoja tai luontoa. Usein uusi idea tai näkökulma viehättää katsojaa, niinpä kokosin muutamia vinkkejä, joilla minä ilmaisen itseäni valokuvieni kautta. - henkilökuvissa taltioi koko tunnepaletti; suru, kateus, haikeus Vaikka tuntuisi hassulta kuvata itkevää lasta, se vie vain hetken ja saat kuvan suurella latauksella - asetu kuvattavan tasolle tai sen alapuolelle esimerkiksi eläimiä kuvatessa Koirat ja hevoset näyttävät uljailta hieman alaviistosta kuvattuna - mieti paikkoja, joissa ei yleensä valokuvata Saunassa ja suihkussa kannattaa muistaa olla varovainen kosteuden kanssa - pitkällä suljinajalla saa leikiteltyä loputtomiin esimerkiksi pitämällä kemeran jalustalla ja piirtämällä ilmaan taskulampulla Baarissa, jossa on hämärää ja pieniä valonlähteitä, myös kameraa heiluttamalla saat jänniä kuvia - siluettien kuvaaminen vastavaloon on inspiroivaa

Tässä kuvassa on käytetty kultaista leikkausta ja lapsen katseelle on jätetty tilaa

KUUSAMO-OPISTON KUVA-ARKISTO

Ruokalan näkymää viisikymmentäluvulta. Ajalle tyypillisesti ruoka tarjoiltiin pöytiin.

Kuusamo-opistolla on hyvä pöhinä TEKSTI MIELIKKI HÄRMÄ

Kuusamo-opistolla remontoidaan keittiö- ja ruokalatilat sekä juhlasali tämän kuluvan ja seuraavan vuoden aikana. Kuusamo-opistolla on pitkä historia Koillismaan sivistyksen kehtona. Koulutustoimintaa on järjestetty vuodesta 1909. Tarjolla olevan koulutuksen sisältö ja oppilasmäärät ovat vaihdelleet ajan saatossa. Toiminnassa ovat näkyneet voimakkaasti kulloisellekin ajalle tyypilliset tarpeet ja tavoitteet. Nämä muuttuvat tekijät ovat sanelleet tiloille asetetut vaatimukset. Sodassa poltettujen vanhojen opiston rakennusten tilalle valmistui vuonna 1948 Majala, jossa asuintilojen lisäksi myös keittiö ja ruokala sijaitsevat. Vuonna valmistui 1953 uusi päärakennus, jossa juhlasali sijaitsee. Kuluvan vuoden aikana on läpiviety keittiön ja ruokalan remontti ja juhlasalin kunnostus on aloitettu syyskesällä tavoitteena saada se vastaamaan nykyajan sille asettamia vaatimuksia. Ruokala ja sen yhteydessä olevat keittiötilat ovat kokeneet aikana suuren muutoksen. Keittiön laitteet on uusittu

ja sen koko toiminnallisuutta on parannettu monin muutoksin. Ruokailupuoli on myös saanut uuden ilmeen ja sen visuaalisen ilmeen muokkaamiseen tulevat opiskelijatkin osallistumaan. Juhlasali on vielä remontin keskellä tämän artikkelin ilmestymisen aikoihin. Rakennuskustannuksiksi on arvioitu noin 389.000 euroa, joka katetaan Kuusamon kaupuninginhallituksen vuodelle 2015 myönnetyn lisämäärärahan 350.000 euroa avulla. Juhlasalista tulee Kuusamon näyttämö ry:n toiminnan keskipiste. Harrastajateatteri on toiminut vuodesta 1948. Sen viimeisimmät toimintatilat ovat sijainneet Kuusamotalon Oulankasalissa ja Nilon koululla, mutta nyt sille remontoidaan paremmin tarpeita vastaavat ja pysyvät tilat Kuusamo-opiston juhlasaliin. Juhlasaliin rakennetaan 107-paikkainen katsomo. Uudet audiovisuaaliset laitteet mahdollistavat jatkossa juhlasalin käytön entistä monipuolisemmin. Nouseva permanto penkkiriveineen tulee varmistamaan jokaiselle katsojalle parhaan mahdollisen näkyvyyden lavalle. Tilasta tulee pieni intiimi tila, jossa esityksien pienimmätkin nyassit on mahdollista nähdä ja kuulla viimeisellekin penkkiriville asti. LÄHDE: WWW.KIRJASTOVIRMA.FI

KUUSAMO-OPISTON KUVA-ARKISTO

Kuva taideleiriltä seitsemänkymmentäluvulta. Ruokala sen aikaisessa asussaan. Itsepalvelutiski on ilmestynyt keittiön ja ruokalan väliin.

KUUSAMO-OPISTON KUVA-ARKISTO

Kuoroesitys seitsemänkymmentäluvulta juhlasalissa.

SILJA PEURANIEMI

Keittiön purkutyöt täydessä vauhdissa syyskuun alussa.

Avautumistaan odottavan ruokalan linjasto valmiina käyttöön marraskuun puolivälistä lähtien.

Juhlasalin tuolit saavat ruokalasta uuden kodin.

MIELIKKI HÄRMÄ

Kuvassa vasemmalla juhlasalin kauniit ikkunat komeine kuusinäkymineen. Rakennustarvikkeita juhlasalin lattialla.

Alimmaisena näyttämö nykyisessä asussaan. MIELIKKI HÄRMÄ

MIELIKKI HÄRMÄ

Ninan Pieni

Leivospuoti

Viisi vuotta sitten Nina Mimosa Lepistö päätti

avata Kuusamoon kahvila-konditorian oman nimensä mukaan. Hän ei ikinä aikonut ryhtyä yksityisyrittäjäksi, mutta monipuolinen kokemus työelämässä, realistinen asenne ja ahkeruus rohkaisivat ostamaan liiketilan Kitkantie 15:a. Samalla paikalla oli aiemmin kahvila, jonka sisustusta hän käytti hyväkseen omassa kahvilassaan. Jos kahvila sisustettaisiin uudelleen Nina käyttäisi muun muassa räsymattoja, koivupöllejä ja vanhoja astioita.

Yrittäjän

työpäivät alkavat kello 4:30, jolloin alkaa leivonnaisten ja tilaustöiden valmistus. Kahvila menee aina etusijalle, Nina sanoo. Sesonkiaikoina on kiirettä, joten pitää suunnitella hyvin ajan käyttö, muuten uupuu. Kahvilassa pitää aina olla voisilmäpullia, korvapuusteja ja rahkapullia. Nina työskentelee luovasti ilman ohjeita ja kokeilee mikä toimii sekä kyselee asiakkailta toiveita. Jos leivonnaisia jää päivän päätteksi yli hän lahjoittaa niitä heille, jotka sitä osaavat arvostaa. Nina saattaa myös antaa alennuksia koululaisille ja vähävaraisille sekä kahvilassa saa oleskella ilmankin että ostaa mitään.

Mimosan P

-Peruspulla -Pullatäyte (voit -Maust Turkinpippurirouhetta, Rommirusinaa, Appelsiin vaikka Piparkak

Vain mielikuvit 24

Nina Mimosa -kahvila on myös suosittu harjoit-

telupaikka. Nina ottaa mieluusti ujompia harjoittelijoita, mutta on tärkeää että opiskelija tulee itse kysymään töitä. Joustavuus on tärkeää; työntekijät saavat vapaita jos pyytävät, mutta heidän pitää myös olla valmiita olemaan joskus pidempään. Ninalle on tärkeää, että kaikki ovat tasavertaisia työntekijöitä ja hän ei ole päällikkö.

Yrittäjyyden takia Nina joutuu usein perumaan

menojaan, koska ei tiedä milloin kahvilassa menee vähän pidempään. On hyviä kuukausia ja huonoja, pitää olla näyrä ja pitkäjänteinen. Hän on oppinut elämään hetkessä ja olemaan onnellinen pienistä hetkistä sekä ajattelemaan positiivisesti. Nina ei suunnittele tulevaisuuttaan yrityksessä, vaan tekee työtään niin kauan kuin hyvältä tuntuu.

Nina rentoutuu kotona ”mummon mökissä” lämmittelemällä uuneja ja ruokkimalla islanninhevosiaan ja shetlanninponiaan. Hän tykkää myös sisustaa kotiaan. Kantava voima on, että saa tehdä sitä mistä pitää.

Pullavinkki

Teksti ja kuvat: Juha-Matti Tenhunen & Outi Immonen

ataikina ta ja vaniljaa) teita: Mariannerouhetta, nia, Valkosuklaata tai kkumaustetta

tus on rajana. 25

Lapin taikaa Suomen Lappi kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän kotimaisia sekä kansainvälisiä asiakkaita. Matkailu Lapissa on kovassa kasvussa, suurempana kun muualla Suomessa. Mikä Lapissa viehättää, onko se Lapin taika?

Lapin maaginen valo. Tammikuu 2015, Pyhätunturi. TEKSTI JA KUVAT MARIA NORDSTRÖM

Lapin matkailu kiinnostaa enemmän kuin pitkään aikaan. Sekä suomalaiset ja kansainväliset turistit ovat osa tätä kehitystä. Yle uutisoi keväällä 2015, että Lapin matkailu oli kasvanut noin 15 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Kansainvälisten asiakkaiden osuus kasvusta oli vielä suurempi, noin 22 prosenttia. Hollantilaiset, saksalaiset ja britit ovat olleet suurimmat kansainväliset asiakaskunnat. Aasialaiset ja etenkin kiinalaiset ovat suuri potentiaalinen asiakaskunta ja heidän matkustamisensa Lappiin on lisääntymässä. Kasvutrendi ei ole loppumassa tänäkään vuonna. Tämä näkyy charterlentojen määristä, jotka tulevana talvena saapuvat Lapin eri lentokentille. Keski-Euroopasta lentoyhteydet ovat parantuneet huomattavasti.

Suomen Liikematkayhdistys FBTA uutisoi, että saksalaiset lentoyhtiöt Lufthansa ja Germania lisäävät lentojaan ja myös aloittavat uusia lentoreittejä Keski-Euroopasta Kittilään, Rovaniemelle ja Ivaloon. Finnair lisää myös edestakaisia lentoja Kittilään ja Ivaloon. Kiinalaisten turistien saamista Lappiin helpottavat Finnairin hyvät lentoyhteydet Aasiasta. Jo tammikuussa 2016 Finavia ilmoitti, että Aasiasta Lappiin lentävävien asiakkaiden määrä Helsinki-Vantaa-lentoaseman kautta oli lisääntynyt yhdeksällä prosentilla. Lappiin on jo tämän vuoden joulukuun aikana tulossa ennätysmäärä, noin 450 charterlentoa, eli Lappi kiinnostaa toden teolla, mutta miksi?

Miksi Lappi? Lappi houkuttelee turisteja monestakin eri syystä. Revontulet ovat lyöneet läpi maailmalla ja monet tulevat Lappiin näkemään tämän valoilmiön. Ilmastonmuutos, joka on johtanut vähänlumisiin talviin Keski-Euroopassa, on saanut turistit miettimäään uusia lomavaihtoehtoja. Kotimaiden asiakkaiden keskuudessa hyvinvointitrendi on osa syy Lapin kiinnostukseen. Rauha, luonnon arvostus ja -läheisyys ovat asioita, mitä moni suomalainen nuori arvostaa. Kiireinen ja hektinen arki ei enää houkuttele ja moni etsii uudenlaisia elämän ratkaisuja. Trendi näkyy hyvin pienessä kunnassa Pelkosenniemellä Lapissa. Tilastokeskuksen mukaan Pelkosenniemi on Rovaniemen lisäksi ainoa kunta, missä on väestönkasvua vuoden 2015 aikana. Syy kasvuun Pelkosenniemellä on nuoret perheet, jotka ovat muuttaneet paikkakunnalle. Erilaisia elämän ratkaisuja ovat lähteneet toteuttamaan myös nuoret naiset Hedi, 30, ja Miia, 28.

Revontulien taikaa. Marraskuu 2016, Kuusamo

Hedi on peri turkulainen ja asunut Turussa lapsuutensa, mutta aina käynyt lomilla paljon Lapissa. Mikä saa nuoren naisen muuttamaan Lappiin Pyhätunturille joka talvi? Lapissa Hediä kiehtoo luonto, kunnollinen talvi, ulkona oleminen ja ihmiset. Hedi kokee ihmisten ja tunnelman olevan erilaisia kun etelässä. - Tunnelma on energinen ja iloinen, mutta ei niin hektinen ja ihmiset eivät ole niin stressaantuneita.

Miia nauttii Kuusamon talvesta.

Miia on pohjoisen tyttö Kuusamosta, mutta asunut Etelä-Suomessa pidemmän aikaan, kunnes hän perheineen muutti takaisin Kuusamoon 2015. Miia sanoo suurimman syyn muuttoon olevan turvaverkko, mikä Kuusamossa on. Toisaalta myös rauha ja turvallisuus ovat tärkeitä asioita nuorelle äidille.

Hedi on matkustanut paljon ympäri maailmaa ja nähnyt paljon eri paikkoja ja sanoo silti Hedi Lapin olevan aivan erityinen. Hän kuvailee, että Lappi on aina yhtä hieno eikö siihen koskaan kyllästy ja siellä voi nauttia ja rauhoittua. Tämä on Hedin mielestä juuri sitä Lapin taikaa, mitä ei mistään muualta löydä. Lapin matkailu kasvaa ja nuoret arvostavat Lappia ja sen luonto ja rauhaa yhä enemmän ja enemmän. Suomen tulevaisuus on ainakin osittain Lapin matkailussa, joten annetaan taikojen tapahtua.

- Voin päästää lapset pihalle leikkimään ja tulla hetken päästä perässä, tätä en voisi tehdä kaupungissa. Selkeät neljä vuodenaikaa kiehtovat myös Miia, vaikkakaan ne eivät ole suurin syy takaisinmuuttoon. Miia viihtyi hyvin etelässä Helsingissä ja Orimattilassa 11 vuotta, mutta hän sanoo silti kokevansa tulleensa takaisin kotiin. Hänen koti on pohjoisessa ja Kuusamossa.

Unelmia ja utopiaa, satua ja totta

On syyskuun lopulla. Kuuluu pyssyjen pauketta ja koirien äänekästä haukuntaa. Vanha harmaa hirvi höristi korviaan. Oli tullut aika lähteä täältä Kortesuon ruohotuppaiden luota. Koirien metelöinti lähestyy. Siinä juoksee nuori uros hirvi ohi. Vanha harmaa kulki reippaasti suon reunaa pajujen ja kuusien suojassa. Se tietää, että Pyhävaaraan päästyä se olisi turvassa. Vanha hirvi tiesi mistä on turvallista livahtaa ja välttää pyssymiehet.

Tänne lammen rantaan olivat seitakiven lohkareet pyörineet vuonna1830. Seita oli ollut kooltaan kuusi kyynärää kanttiinsa ja seisonut neljän pienemmän kiven päällä vaaran laella puolen kyynärän korkeudella maasta. Sen vieressä oli ollut kolme kyynärää pitkä ja puolitoista kyynärää syvä sileäksi liipattu jättiläispata. Sen kiven oli vääpeli Henrik Johan Planting työntänyt useiden apulaisten kanssa alas Pyhävaaralta. Kyseessä ollut kivi on ollut ”seita” ja vierellä ollut kattila uhripaikka

Se seisoi Pyhävaaran kuusikossa. Vaaralahti kiilteli syyspäivän auringossa. Se puisteli itseään ja lähti rauhallisesti kävelemään lammenrantaan.

kokonaisen kylän siitan ”seita” ja uhripaikka. Ainakin Kitkan, mahdollisesti myös Maaselän siitan lappalaiset ovat pitäneet Pyhävaaran seitaa ”Stuorra passe seitana”, jolle ovat käyneet joukolla uhraamassa. Tavallisesti kylä uhrasi syksyllä, jolloin

kiitettiin Jumalaa menneen kesän kalansaaliista ja samalla anottiin villipeuran pyyntionnea. Harmaa nousi ylös rinnettä. Vaaran laella se nuuhki näköalatornin lahoavia jäänteitä. Seuraavalta kukkulalta kuului iloisia ihmisten ääniä. Siellä on turisteja näköalapaikalla. He paistavat makkaraa ja hörppivät nokipannukahvia. Harmaa tietää, että nuo ihmiset eivät ole vaarallisia. Ne kävelevät raivattua ja päällystettyä polkua ja välillä pysähtyvät ottamaan kuvia. Talvella siellä kulki hiihtäjiä latua pitkin. Nyt syksyllä se oli törmännyt polkupyöräilijään. Mies oli tullut kovaa vauhtia polkua alas juuri hänen ylitettyä sen. Muutaman kerran harmaa oli nähnyt mustikan poimijoita kesällä rinteessä.

Harmaa kävelee ja miettii. Se oli kuullut, että joskus 1970-luvulla Pyhävaaraan oli suunniteltu eläinpuistoa. Jääkarhut olisivat uiskennelleet Pyhäjärvessä ja muut petoeläimet kävelleet luonnontilaisessa Pyhävaarassa. Sitä puistatti moinen ajatus. Onneksi suunnitelma ei toteutunut. Pyhävaarassa on rauhallista ja harmaa tunsi olonsa turvalliseksi nauttiessa syyspäivän viimeisistä auringonsäteistä.

Lähde: Seppo Ervasti Kuusamon Historia 1 Teksti ja kuvat Marketta Tornberg

Elämän laatua tunturin huipulta TEKSTI JA KUVA JOUNI PEURANIEMI

tykitystä kautta joudutetaan säilötyllä lumella. Edellisen talven aikana tykitetty lumi säilötään harson ja purun alla yli kesän. Viime talvena lunta säilöttiin 30.000 kuutiota.

Rukan 90 tykkiä tekee parhaimmillaan 1.250 kuutiometriä lunta tunnissa. Mitä siis tekeekään 200?

Valtavaaralle päin vaeltaessaan kameraa ulkoiluttava pari koki lokakuun puolivälissä ihmeen, kun lämpimässä vesisateessa ihmiset viilettivät alas rinnettä säilötyn lumen avulla. Kamerat pysyivät repussa, mutta tulipahan reppuun suppilovahveroita.

Ruka mainostaa itseään erääksi Euroopan lumivarmimmaksi hiihtokeskukseksi. Asiaa tehostetaan niin, että ennen lumen

Luoja lumen loi. Luoja lumenluojan loi. Luojan luoma lumenluoja Luojan luomaa lunta loi.

HERKÄLLÄ SYDÄMELLÄ Kameraa ulkoiluttava pari koki hiljakkoin mahtavan elämyksen kiivetessään Konttaisen huipulle. Viime käynnin jälkeen näköalapaikalle oli hetkessä tullut postikorttimainen lumimaisema. Jopa kelpasi kahvi rankan kiipeämisen jälkeen. Elämänkumppanini totesikin: ”Lämmin kuppi höyryävää kahvia, katsellen samalla Rukan maisemia, on täydellinen hetki viettää sunnuntai-iltapäivää.” Pian saikin havaita, että kameran ylös raahaaminen kannatti, vaikka se voimille ottikin. Linssin eteen avautui upea maisema, joka oli näyltään kahdenlainen. Konttaisen neitseellinen tunnelma, se hiljaisuus, rauha auttoi hiljentymään, sulkemaan silmät ja vetämään sisälleen puhdasta ilmaa. Tänne tahtoisin rakentaa majani! Kun sitten katsoo itäänpäin, näkee Rukan huipun. Siellä on meneillään kova meininki, siis aivan toisenlainen tunnelma. 200 lumitykkiä lumettaa tunturin lukuisia rinteitä. Ajattelen, että tämä on sitten kiireiselle ja trendikkäälle ihmiselle. Tunturin laki hakataan paljaaksi ja pannaan raha poikimaan. Sehän tuo paikkakunnalle rahaa. Kelpaa sitten etelänkin ihmisen viiletellä rinnettä alas. Oli muuten upea näky, kun länteen päin teki matkaa mahtava lumitykkien aikaan saama usvapilvi.

Vasta paikkakunnalle muuttaneelle vaikka valokuvausta harrastavalle ihmiselle Kuusamo, sen rinteet, polut, järvet - siis mitä kaikkea onkaan, tarjoaa runsaasti virikkeitä. Voi havaita, että paikkakunnalla on mukavasti henkistä pääomaa. Tästä seuraa työtä, eli monen sortin yrittäjyyttä. Yrittäjyys ja sitä seuraava raha on tuonut myös Valtavaaralle valmiin polun, jota on hyvä käydä. Kiitos Kuusamo!

Kylläpä nyt kahvi maistuu.

Taiteilijoina

lumi, jää ja pakkanen TEKSTI JA KUVAT PETRI RAHKONEN

Pakkaslumi natisee kenkien alla. Pipot ja hanskat toppavaatteineen on kaivettu varastojen perukoilta. On taas se aika vuodesta, kun poskille nousee puna ja henki höyryää ulkoillessa. Syksyn väistyttyä ja hiukan vaisuksi jääneen ruskan jälkeen on Kuusamoon saapunut kunnon talvi, jo loka- marraskuun vaihteessa. Järvet ovat jäätyneet ja satapäiset joutsenparvet lähteneet muuttomatkalle. On tullut lumen ja pakkasen vuoro tehdä omaa taidettaan. Talven saapuessa luonto muuttuu merkittävästi ja maisemia voi katsella uudenlaisin silmin. Valokuvaajan kannalta aika on otollista, kun aikaisemminkin kuvattu kohde näyttää uudelta ja lumen tuoma valoisuus luo erilaista valoa kuvauskohteisiin. Eläinten jäljet näkyvät tuoreessa lumessa ja lintulaudalla on alkanut käydä kuhina. Orava kantaa siemeniä talvivarastoonsa ja pikkulinnut nokkivat niille asetettua ravintopötkylää sekä siemeniä laudalta.

Nissinjärvellä levähti syksyn aikana yli 350 joutsenesta koostunut parvi, joka siitä sitten pikkuhiljaa pieneni muuttomatkalaisten lähtiessä kohti etelää, yksi toisensa jälkeen. Viimeisimpiä joutsenia lenteli Kuusamon ylitse vielä marraskuun alkupuoliskolla. Torankijärvi ja Kuusamojärvi keskustan tuntumassa ovat saaneet jääkannen ja sille valkoisen lumipeitteen. Vain paikka paikoin joista ja virtauskohdista löytyy enää pieniä avoimmia vesikohtia. Myös ensimmäiset pilkkimiehet sekä hiihtäjät ovat ilmestyneet maisemaan. Lumi valaisee mukavasti muuten niin lyhyttä päivää, jonka pituus on lyhentynyt jo alle seitsemään tuntiin. Kirkkaat pakkaspäivät ovat olleet kuvaajien ilona, jolloin myös auringonlaskuja on ollut mahdollista kuvata. Jopa revontulista on päästy nauttimaan kirkkaina iltoina ja öinä.

Yksi mielenkiintoinen kuvauskohde löytyi Kuusamon kotiseutumuseolta, josta kuvauskokemusta oltiin käyty hakemassa jo syksyllä. Nyt museoalueen vanhat rakennukset olivat saaneet yllensä talvipuvut. Ikkunoita koristi pakkasen aikaansaamat kauniit taideteokset, kun jää oli muodostanut mitä erilaisempia kuvioita ihailtavaksi ja kuvattavaksi. Tuo kirkas ja aurinkoinen pakkaspäivä sai aikaan upean valon ja nämä ikkunoissa kimaltelevat kuviot suorastaan hehkuivat vastavaloon kuvatessa.

Pakkaspäivän päätteeksi aurinko painuu kohti horisonttia luoden taivaalle kauniit värit ja upean valaistuksen.

Maisema kuvaajan silmin TEKTI JA KUVAT LAURI HIRVIKOSKI

Auringonnousu Rukalla.

Hyvä maisemakuva välittää kuvaushetken tunnelman katsojalle, niin että katsoja voi kuvaa katsoessaan uppoutua maisemaan kuin olisi itse paikalla. Kuvassa tulee olla tarpeeksi mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotta sitä tekee mieli tutkia pidemmän aikaa, mutta se ei saa olla liian täyteen ahdettu. Näin ollen parhaissa kuvissa onkin jokin selkeä pääkohde, joka saa katsomaan kuvaa, mutta pidemmän tutkimisen jälkeen siitä löytyy uusia pienempiä yksityiskohtia, jotka tekevät kuvasta erityisen.

Maisemia kuvatessa ehkä tärkein asia on kuvausajankohta. Kuvaaja ei itse pysty vaikuttamaan maisemien valoon muuten kuin valitsemalla sopivan ajankohdan. Yleisesti ottaen parhaita kuvausaikoja on aamut ja illat, jolloin auringonvalo tulee matalalta korostaen maiseman muotoja ja taivas syttyy väriloistoon. Tämän jälkeen tarvitseekin vain löytää hyvä sommitelma, asettaa kameran asetukset oikein ja painaa laukaisinta.

Riisitunturilla iltavalossa.

Närängän erämaatila

#Kuusamo Maisema -ja luontokuvaajalle Kuusamo sekä sen lähiseudut tarjoavat ihanteelliset olosuhteet ja se näkyy myös sosiaalisessa mediassa erilaisten luontokuvien suurena kirjona. Samasta syystä itsekin hakeuduin juuri Kuusamoon opiskelemaan valokuvausta. Ruskanvärejä Kiutakönkäällä.

Auringonlasku Riisitunturilla.

Mietteitä kirsun takaa

Kuka olet?

Olen 12,5-vuotias suomenlapinkoira Ofelia Cofelia Muscular.

Millainen perhe ?

Olen syntynyt Harjavallassa pentueeni ainoana tyttönä. Kahdeksan viikon ikäisenä muutin Kokemäelle Peuraniemen perhehoitokotiin. Äitee-Silja ja iskä-Jouni pitivät minusta huolta. Eero ja Juho, kaksospojat, opettivat minulle temppuja. Perheessäni muistan asuneen myös paljon kehitysvammaisia ja he rapsuttelivat minua usein.

Missä asut?

Tällä hetkellä asun Kuusamossa. Silja-äitee jäi vuorotteluvapaalle ja he hakeutuivat Jounin kanssa yhdessä valokuvauslinjalle Kuusamo-opistoon. Minua ei huolittu opistolle asumaan muiden mahdollisten allergioiden tähden, siksi muutimme kerrostaloon. Tämä onkin ensimmäinen kokemukseni kerrostalo asumisesta. TEKSTI JA KUVAT SILJA PEURANIEMI

Hauskin lapsuusmuistosi?

Juho soitti pianoa ja opetti minua laulamaan. Talenttiin asti

emme kuitenkaan edenneet.

Mitä tekisit miljoonan euron totovoitolla?

Tykkään pyöriä lumessa ja lenkkeilen monta kertaa päivässä, riippuen lenkkikaverini päivän kunnosta.

Enpä alkaisi ainakaan hirnumaan. Perustaisin kodittomien koirien hoitokoteja. Raha sinänsä ei merkitse minulle paljoa, sillä Josh Billingsin ajatus ”rahalla saa kyllä koiran, mutta ei sen hännän heilutusta”, pitää kohdallani paikkaansa.

Mihin uskot?

Kumman valitset Kuusamo vai Harjavalta ja miksi?

Miten vietät vapaa-aikasi?

Jos minä en hauku ketään, niin minuakaan ei jakseta kauaa haukkua.

Ehdottomasti Kuusamo. Vilpoisat uimavedet, uudet tuoksut ja paljon kavereita.

Mieliruokasi?

Olen tavallisen koiranruuan kannattaja. Paras hetki kuitenkin on aina jouluna. Eero laittaa minulle oman aterian kauniiseen posliinilautaseen kaikkine jouluherkkuineen. Silja-äitee ei ota minua joulupöytään, jota vähän ihmettelen.

Mikä ärsyttää?

Kynsienleikkuussa pitää maata hiljaa. Ihana lihapullan tuoksu täyttää kirsuni, mutta saan sen vasta, kun kynnet on leikattu.

Suomenlapinkoiralla on yhteiset juuret lapinporokoiran ja ruotsinlapinkoiran kanssa. Se polveutuu Lapin tunturialueella pitkäkarvaisista porokoirista. Se on älykäs, rohkea, rauhallinen, oppivainen ja ystävällinen.Suomessa rekisteröitiin vuonna 2015 suomenlapinkoiria 1229. Lähde: Kennelliitto

Taivaantulet, Aurora Borealis, reposet. Niillä on monta nimeä, mutta minulle nämä loimuavat hännät taivaalla ovat aina olleet vain ne perinteiset revontulet. Pohjoisen ihmisille tavanomainen, etelän ihmiselle ihme, mutta kaikille yhtä hieno valokuvata tai ihan vain katsella. Olen kuusamolainen, joten revontulet ovat tuttuja minulle jo pienestä pitäen, kuvannut niitä olen jo noin vuodesta 2013. Ensimmäiset kuvani olivat niitä kuuluisia ensimmäisiä kuvia. Sitten tulivat hyvät kuvat, ja vasta lähiaikoina ne loistavat.

Yö on aina ollut minulle mielenkiintoinen kuvattava, sillä kamera huomaa enemmän kuin ihmissilmä. Yö on parasta aikaa kuvata, vaikka siinäkin on puolensa. Vaikka sysipimeä metsä ei kovin kivalta näytä ja yöunet ovat mallia samoilla silmillä ja seuraava työpäivä kuumotteleekin, mutta aina kun astut mukavuusalueesi ulkopuolelle, niin voit olla varma että tunnet eläväsi täysillä! Teksti ja kuvat: Ukko-Pekka Jaakkola