Imetysuutisia 1/2019

imetys IMETYKSEN TUKI RY

uutisia

1 / 2019

Rakkaus syntyy turvassa Imetys tunnetaitojen tukena

Lohtu ja turva rakentavat lapsen mielenterveyttä

Sisällys Imetysuutisia 1/2019 3

Pääkirjoitus

4

Rakkaus syntyy turvassa, Jari Koponen haastattelussa

9

Varhainen vuorovaikutus on terveen kehityksen perusta

13

Kolumni

14 Tilaa tunteille 16 Lukuvinkki: Lapset vai työ – uskallanko perustaa perheen?

17 Kommentti: Lasten ehdoin työelämään 18 Äiti olet ihana kun imetät

9

20 Imetystä kolmessa sukupolvessa 24 Äitien kokemuksia neuvolan imetysohjauksesta 28 Tiedeuutisia 29 Yhdistys & uutiset

20

Imetyksen kautta vauva voi kokea: olen rakas ja turvassa" –Rakkaus syntyy turvassa, Jari Koponen haastattelussa, s. 4–8

Julkaisija Imetyksen tuki ry Päätoimittaja Miina Korpi Toimitussihteeri Jenni Tolonen Toimitus Liisa Ansio, Suvi Finne, Anna Groundstroem, Miina Korpi, Jaana Meronen, Elli Nuutinen, Jenni Tolonen, Saija Ohtonen-Jones Ulkoasu Teija Lammi Yhteystiedot Karjalankatu 2 A, 00520 Helsinki Osoitteenmuutokset www.imetys.fi/jasenyys Saija Ohtonen-Jones saija.ohtonen-jones@imetys.fi Ilmoitukset imetysuutisia@imetys.fi Painopaikka Suomen Uusiokuori Oy, Somero, painos 1000 kpl ISSN 1798-8349 www imetys.fi/imetysuutisia, facebook.com/ImetysuutisiaLehti Kannen kuva iStockphoto/andresr

Imetysuutisia 1/2019 2

Pääkirjoitus

Oli imetystaival sitten yhden päivän tai viiden vuoden pituinen, jokainen pisara äidinmaitoa on arvokasta. On huomionarvoista, ettemme voi koskaan tietää, miten kipeitä asioita imettämättömyyden takana saattaa olla. Arvokasta kohtelua ja kunnioittavaa puhetta vanhemmuudesta soisi jokaiselle äidille – niin kommenteissa, joita he saavat muilta äideiltä kuin myös neuvoissa ja ohjeissa, joita he hakevat ja saavat vaikkapa sosiaali- tai terveydenhuollon alan ammattilaisilta. Vaikka joku äiti olisi kokenut imetyksen itselleen sopimattomana tai joutunut siitä luopumaan, ei sen saisi antaa sen vaikuttaa siihen, kuinka suhtautuu toisen äitiyteen. Oletukset saattavat usein osua myös ohi.

Useat äidit saattavat kuulla päivittelyä siitä, kuinka he “jaksavat” imettää. Monelle äidille imetys saattaa rasittavista vaiheista huolimatta olla todella tärkeä osa omaa vanhemmuutta ja sen opettelua, merkityksellinen side itsen ja lapsen välillä, eikä asia jota täytyy vain jaksaa. Silloin kysymys voi tuntua kaikkea muuta kuin kannustavalta.

Keskustelin taannoin ystäväni kanssa ja myös juuri tuolloin loppunut oma imetystaipaleeni tuli puheeksi. Hän kommentoi sitä tavalla, joka jäi minua vaivaamaan. Pidän häntä ja keskusteluitamme suuressa arvossa, mutta siinä hetkessä koin, ettei minua tai minun valintojani arvostettu. Haluaisin nyt tässä lähettää jokaiselle imetyksessä onnistuneelle, epäonnistuneelle, kaikkensa yrittäneelle, rohkeita valintoja tehneelle

– siis aivan jokaiselle teistä äideistä – paljon rakkautta, sekä ilmoille toivomuksen siitä, ettei imetys olisi meitä äitejä erottava mielipidetekijä, vaan että kaikkien äitien pyyteetön ja ehdoton rakkaus omia lapsia kohtaan voisi yhdistää meitä. Että pienissäkin kommenteissa voisimme muistaa arvostuksen toista kohtaan, ja luottaa siihen, että jokainen äiti ja vanhempi on tehnyt kussakin tilanteessa parhaaksi näkemänsä, oikeat valinnat omien lastensa suhteen. Se ei aina ole helppoa, mutta sitä voi harjoitella itse kukin. Arvostavasta kohtaamisesta ja kuuntelutaidoista niin ikään voi lukea lisää tämän lehden sivuilta.

Se, että huomaan imetyksen edelleen olevan joillekin mielipideasia, tuo minulle myös puhtia: työmme ei siis ole suinkaan tehty. Työtä imetyksen normalisoinnin eteen tulee ja kannattaa edelleen jatkaa, jotta kaikilla olisi pääsy oikeaan ja ajanmukaiseen tietoon, ja mahdollisuus sen pohjalta tehdä omat valintansa. Tässä kevätnumerossa olemme halunneet jakaa imetystietoa rakkausteemasta käsin. Mihinpä paremmin tiivistyisi rakkaus, kuin äidinmaitoon sekä hetkiin, joissa äiti lastaan ruokkiessa välittää koko olemuksellaan tälle viestin: sinä olet rakastettu ja turvassa.

Imetysuutisia 1/2019 3

Miina Korpi päätoimittaja

Rakkaus

syntyy turvassa Tässä ajassa on paljon haasteita, jotka kuormittavat myös lapsiperheitä. On työttömyyttä, pirstaleisuutta, syrjään jäämistä.

On myös paljon hyvinvointia, varallisuutta, etuoikeuksia. Haastattelussamme on vihakouluttaja Jari Koponen, joka varmasti tietää paljon siitä, miten huonostivoivat vanhemmat pahimmillaan käyttäytyvät.

Mutta hän ei kerro kauhutarinoita, hän menee suoraan siihen, minkä ajattelee olevan kaiken ytimessä. Hän puhuu tunnehaavoista ja aikuisen ikään kasvaneista pikkulapsista. Ja hän puhuu rakkaudesta.

TEKSTI MIINA KORPI JA ELLI NUUTINEN

Imetysuutisia 1/2019 4

Lapset nostattavat meissä esiin niitä omia tunnehaavoja, ja jokainen lapsi nostaa niitä uudella tavalla."

– Kyllä, on paljon ihmisiä jotka sinnittelevät vaikkapa toimeentulonsa kanssa. Mutta sitten on myös ihmisiä, joilla ei ole tätä ongelmaa, ja silti he ovat loppuun uupuneita. Jos puhutaan vaikkapa pienen lapsen äidistä; ei häntä kuormita vain arki ja kaikki se mitä siinä on. Naiset kantavat hyvin raskasta sukupolvien taakkaa. Meidän pitäisi ymmärtää etteivät naiset ja äidit ole stressaantuneita sen vuoksi, etteivätkö he ymmärtäisi mikä arjessa on olennaista.

Koposen mukaan elämme edelleen sota-ajan tunneilmastossa.

– Arjen tilanteissa tulee purkautuneeksi se hätä siitä, että nyt tapahtuu se paha, mikä on tapahtunut edellisten sukupolvien aikana. Koponen jatkaa: – Tunneilmaston taustalla on aina se kulttuuri mistä me olemme tulleet, siis kaikki luonnon olosuhteet, maan tilanne, haja-asutus.. siinä tilanteessa ihmiset ovat löytäneet sellaisen tavan suhtautua tunteisiin, jonka he tarvitsevat selviytyäkseen. Yhteiskunta on kuitenkin hyvin erilainen tänä päivänä. Nyt olisi tarve puhua siitä, onko tämä enää tarpeellista? Vai olisiko syytä tietoisesti muuttaa tapaamme suhtautua tunteisiin.

Yhteiset ilmastotalkoot Koposen mukaan naiset kantavat sukupolvien taakan lisäksi yhteiskunnallisesti edelleen paljon vastuuta

perheestä ja kodista. Hän haluaisikin herätellä miehiä mukaan talkoisiin.

Eikä nyt puhuta käytännön askareiden jakamisesta.

– Tämä ei ole naisten juttu missään tapauksessa, vaan jotain paljon isompaa.

Miesten tehtävänä on olla luomassa turvaa. Isyys on sitä, että huolehtii psyykkisestä turvallisuuden tilan luomisesta jotta nainen voi keskittyä, imetyksen aikana varsinkin, omaan itseensä. Aikuinen mies sanoo naiselle: olen tässä ja huolehdin turvallisuudestasi.

– Niin aukeaa tilaa rakkaudelle lasta kohtaan. Ja vaikka tämä on meidän miesten vastuu, kenenkään isän ei tarvitse selvitä siitä yksin.

Se, että esikoistaan odottavia vanhempia taputellaan selkään ja toivotetaan tervetulleeksi ruuhkavuosiin, kyllä 22 vuoden päästä helpottaa, ei saa kannatusta Koposelta. Hän on viettänyt aikaa Afrikassa ja Aasiassa, ja sanoo jokaisessa kulttuurissa olevan omat haasteensa.

– Afrikassa on toki omat surunsa ja haavansa, ja niissä riittää kyllä hoitamista. Kun näin kotimaassa marketin käytävällä väsyneen äidin, joka lapset mukanaan suoritti ostoksia stressaantuneena, mietin, että tuollaista en nähnyt Afrikassa. En nähnyt stressaantuneita äitejä, vaan näin lapsia jotka onnellisena kiersivät kyläläisten hoivattavina – ei sillä tavalla, että

Imetysuutisia 1/2019 5

vauvaa olisi annettu pois ja siirrelty ihmiseltä toiselle. Vaan siten, että äidin syli laajeni. Koposen mukaan me voisimme tässä ottaa oppia yhteisöllisyyttä korostavista kulttuureista.

– Kun lapsi tulee, olisi syytä ryhtyä keräämään ympärille vanhemmuustiimiä. Se on vastuullista vanhemmuutta. Jos vanhempi kokee jäävänsä tunteidensa alle, silloin hän on jäänyt yksin.

Jo pieni lapsi saattaa nostattaa vanhemmassa esimerkiksi ärtymystä.

Mikäli lapsi kiukutellessaan saa aikuisen ärsyyntymään, aikuinen on silloin kokenut turvattomuutta. Miksi me vanhemmat olemme niin turvattomia omassa arjessamme?

– Lapset nostattavat meissä esiin niitä omia tunnehaavoja, ja jokainen lapsi nostaa niitä uudella tavalla, Koponen selittää.

– Oleellista on se, mitä sitten teemme. Jos me kohtaamme haavamme ja lähdemme niitä hoitamaan, silloin me vapautamme lapset niiltä. Jos me kieltäydymme siitä, silloin annamme ne perinnöksi lapselle.

Tunnehaavojen voidaan ajatella syntyvän varhaisessa lapsuudessa ja jokaisessa aikuisessa olevan sisällä lapsen. Mitä tällä tarkoitetaan?

– Joskus toinen vanhempi saattaa kokea mustasukkaisuutta lasta kohtaan tai olla kateellinen toiselle vanhemmalle jostain. Koposen mielestä tämä kielii käsittelemättömistä asi-

>

Äiti voi luottaa omiin vaistoihinsa. Mihin perustuivat aikanaan ohjeet vaikkapa neljän tunnin välein imettämisestä? Eivät ainakaan lapsen tarpeiden kuunteluun." oista. Ne ovat normaaleja tunteita eikä niissä ole mitään väärää, mutta on hyvä erottaa niiden olevan lapsen tunteita, ei aikuisen tunteita.

– Aikuisuuteen eivät kuulu minkäänlaiset kilpailuasetelmat. Jos ajatellaan, että meillä on tässä parisuhde, jossa äiti imettää lasta. Mies voi kyllä haluta viettää kahden kesken aikaa naisensa kanssa, mutta se tarve asettuu mielestäni aina kakkoseksi näiden kysymysten edessä: onko naisella hyvä olla ja onko hän turvassa minun kanssa. Jos miehenä näen, että naiseni on turvassa kanssani, silloin koen että me olemme siinä yhdessä. Silloin ei ole tarvetta olla mustasukkainen.

Imetys on osa turvallisuudentunnetta Millä tavoin turvallisuudenkokemus sitten liittyy imetykseen? Koponen vastaa tähän.

– Näen sen tällä tavalla: Kun lapsi syntyy tähän maailmaan, vasta silloin hän tuntee ensimmäisen kerran näläntunteen. Vauvahan ei toki tiedä, mistä on kyse, mutta hän aistii kehossaan tapahtuvan jotain sellaista, mikä pelottaa häntä. Se saa vauvan reagoimaan: ensin vääntelehtimään, sitten jossain vaiheessa tulee itku, ja vauvaa pelottaa hirveästi – mitä minulle tapahtuu? Ja siinä vaiheessa, jos äiti ottaa vauvan syliinsä ja imettää vauvaa: vauva kokee, että hänelle tehdään jotakin, joka vie sen hädän pois. Vauva aistii olevansa tutun kehon lähellä ja nielee maitoa, ja samalla se pelkoa herättävä tunne poistuu: on taas hyvä olla. Se on käytännössä rakkautta!

Nälän helpottuminen ja siten ruuan nauttiminen liittyy tämän ajatuksen mukaan siis myös hyvin vahvasti rakkauden kokemiseen. Ravinto saa toi-

Imetysuutisia 1/2019 6

sen ulottuvuuden sen lisäksi, että se on fyysisesti jotain, mitä kehomme tarvitsee elääkseen.

– Niin, aikuisenakaan suuri osa meidän syömisestä ei yleensä liity vain fyysisen kehon kunnossa pitämiseen. Siihen liittyy muitakin tarpeita. Ruoka, kuten moni muu asia, on tapa hakea hyvää oloa. Vauvalle tämä kaikki on niin konkreettista, vauva ei pysty erittelemään asioita näin. Silloin, kun ei ole vielä olemassa minua ja sinua, on vasta tunteet jotka toimivat. Silloin imetyksen kautta vauva voi kokea, että vaikka olen ulkona sieltä maailmankaikkeudesta missä hetki sitten olin – ja nyt olen jossain muualla, niin edelleenkin olen rakas ja turvassa. Entä jos äiti ei pysty imettämään, esimerkiksi fysiologisista syistä? Koponen ajattelee, että siinäkin syntyy eräänlainen haava. Hänen mukaansa se on kuitenkin erilainen, jos äidillä on sellainen olo, että hän imettäisi kyllä, jos onnistuisi.

– Se tunne, se viesti menee läpi siihen lapseen.

Kun äidillä on hyvä olla ja sen lisäksi hän saa tietoa ja vahvistusta tärkeiksi kokemilleen asioille, hänellä on mahdollisuus tehdä vauvaa koskevat valinnat vauvan parasta ajatellen. Silloin äiti pystyy kohtaamaan vauvan tarpeet parhaiten, oli ruokintatapa sitten millainen tahansa. Se, miksi tämä on niin tärkeää, on että ensimmäisinä vuosinaan lapselle muodostuu kokemus turvallisuudesta ja monet aikuisuuden toimintamallit perus-

tuvat siihen. Kiintymyssuhde-sanan sijaan Koponen puhuu mieluummin kohtaamisesta.

– Minua on esimerkiksi imetetty lapsena, mutta sylissä olo minulta evättiin. Ukkini kielsi sylissä pitämisen, sillä hän pelkäsi että minut hemmotellaan pilalle, että en tottuisi maailman kovuuteen. Kyllähän minä hengissä olen selvinnyt, ja minun on esimerkiksi helppo toimia kriisitilanteissa ja työskennellä väkivallan keskellä. Olen virittynyt sellaiseen, tottunut ikään kuin suorittamaan ja olemaan rauhanturvaaja. Mutta esimerkiksi kumppanin kohtaaminen parisuhteessa ja omien lasten kohtaaminen ei ole tullut luonnostaan.

Koponen toteaa, että kun vanhempien oma perusturva on kunnossa, eivät lasten riippuvuus vanhemmista tai vaikkapa imetyksen kesto muodostu kysymyksiksi.

– Ei ole kiire minnekään, hän sanoo.

Samoin lapsen tarpeiden kuuleminen tulee tuolloin luonnostaan.

– Äiti voi luottaa omiin vaistoihinsa. Mihin perustuivat aikanaan ohjeet vaikkapa neljän tunnin välein imettämisestä? Eivät ainakaan lapsen tarpeiden kuunteluun.

Työkaluja tunne-elämään Odottavat perheet käyvät neuvolassa raskauden alusta lähtien. Äidiltä saatetaan tuolloin kysyä, aikooko hän imettää. Moni esikoista odottava ei välttämättä tiedä imetyksestä mitään, toisilla saattaa olla jo paljonkin

Kohtaamista ei opita koulutuksissa, pelkkä tietotaito ei riitä. Samoin jos äiti tuo esille psyykkistä turvattomuuttaan, on turha lähteä argumentoimaan imetyksen hyötyjä. Pelkkä tiedon jakaminen ei auta, jos äiti purskahtaa itkuun neuvottomana. Tällöin tulisi kysyä: mikä hätänä?" tietoa. Äidin, joka ei itse ole saanut lapsena hoivaa, voi olla vaikea tarjota rakkaudellista hoivaa omalle lapselleen. Hänelle imetys saattaa tuntua jo ajatuksena kaukaiselta. Tällaisessa tilanteessa ei ole nopeita ratkaisuja. Koponen toivoo, että neuvoloissa osattaisiin kohdata äidit kaikkine tunteineen ja sanoo tien kohtaamiseen löytyvän oman tunnetyöskentelyn kautta.

– Kohtaamista ei opita koulutuksissa, pelkkä tietotaito ei riitä. Samoin jos äiti tuo esille psyykkistä turvattomuuttaan, on turha lähteä argumentoimaan imetyksen hyötyjä. Pelkkä tiedon jakaminen ei auta, jos äiti purskahtaa itkuun neuvottomana. Tällöin tulisi kysyä: mikä hätänä?

Imetysuutisia 1/2019 7

Koponen toteaa, että vanhemmuudessa ei tule koskaan valmiiksi. Kaikki tekevät virheitä, ja se ei haittaa.

Hän kuitenkin muistuttaa, että halun ja tiedostamisen jälkeen tehtävään työhön oman itsensä kanssa voi ja pitää hakea apua. Riittävä tuki voi löytyä samanhenkisistä ihmisistä, ja Koposta ilahduttaa se, kuinka myös miehet ovat alkaneet hakeutua tuen piiriin.

– Se, että haluaa aikuistua, ei vielä tarkoita että olen aikuinen, siihen tarvitsee tukea. Me miehetkin tarvitsemme toisia aikuistuvia miehiä ympärillemme. Myös naiset hyötyvät tästä.

Esimerkkinä hän kertoo seuraavaa.

– Naiset joutuvat usein olemaan vähän niinku äitejä ja kovia jätkiä.

Kannustan miehiä myös ottamaan

Toivoa herättää se, että yhä enemmän on ihmisiä, jotka uskaltavat pysähtyä, herätä ja kohdata surun." oman paikkansa siksi, että se tukee parisuhdetta. Sanon usein miehille, että tilanteissa joissa kumppaninne on niin sanotusti täysin mahdoton pakkaus ilman mitään näkyvää syytä, onnitelkaa itseänne. Silloin nainen on voinut olla nainen eikä äitisi.

Koponen muistuttaa, että kaikenlainen väkivalta on ehdottomasti aina väärin. Tässä puhutaan sellaisesta käyttäytymisestä joka ei vahingoita kuten sanallinen tai fyysinen väkivalta, mutta on esimerkiksi kodin tunneilmapiirille tai parisuhteen dynamiikalle silti haitallista.

Jos valmiiksi ei voi tulla, niin miten sitten tulla aikuiseksi? Koponen

sanoo, että ensimmäinen asia on lopettaa selittelyt. Selittely on aina lapsen tapa yrittää jotenkin tulla hyväksytyksi eli rakastetuksi. Nyt on tarkoitus harjoitella uudenlaisia toimintatapoja. Joskus siihen tarvitaan ulkopuolista apua, joskus erilaisia muutoksia omassa arjessa.

– Lähtisin liikkeelle siitä, että kaikki mikä tuntuu auttavan, on hyödyksi.

Terapia on hyvä, mutta terapeutitkin ovat vain ihmisiä. Tässä olisi tärkeä löytää sellainen terapeutti, jonka kanssa kokee saavansa olla sellaisena kuin on. Voi muutenkin pohtia, kenen kanssa voin kokea olevani turvassa ja enemmän sellainen kuin olen. On hyvä, jos löytyy yksikin tällainen ihminen, ja heidän seuransa on jo hoitavaa. Jos ihminen joutuu vääntämään itseään toisenlaiseen muottiin ja selittelemään, se vie aina kauemmaksi omasta itsestä.

Asioiden kieltäminen ja kiertäminen ei siis auta, ja joskus hyvää tarkoittavat positiiviset kannustuslauseet saattavat vain lisätä syyllisyyttä. Asiat tulisi kohdata rakentavasti ja ennen kaikkea tunnetasolla. Rakkaudellinen elämä tuntuu perheenäidistä joskus kaukaiselta kaiken kiireen, kriisien ja tehokkuuden keskellä. Koponen toteaakin lopuksi, että rakkaudelle tulee tilaa vasta kun suru tulee kohdatuksi.

– Suru on sitä, että yhteys rakkauteen on rikki. Minussa toivoa herättää se, että yhä enemmän on ihmisiä, jotka uskaltavat pysähtyä, herätä ja kohdata sen surun. Jos me emme kohtaa surua, me suoritamme rakkautta. Mitä enemmän tuemme toisiamme, me teemme surulle tilaa, ja yhtäkkiä itkun keskellä alkaa naurattaa. Tässä on se toivo.

Imetysuutisia 1/2019 8

Mistä apua

> Oman alueen neuvolasta, terveyskeskuksesta ja perheneuvolasta kunnan lastensuojelupalveluiden kautta. > Ensi- ja turvakotien liitto tarjoaa usealla paikkakunnalla mm. perheitä tukevia avopalveluja https://ensijaturvakotienliitto.fi/. > Mannerheimin lastensuojeluliitolla on mm. vanhempainpuhelin, nettikirje ja chat. Yhteydenoton voi tehdä anonyymisti https:// www.mll.fi/

fakta

Jari Koponen Työnohjaaja, yhteisöpedagogi.

Kouluttaa ja valmentaa vihan tunteen merkityksestä. Työskennellyt mm. lastensuojelun avohuollossa, alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa sekä erityisnuorisotyössä mm. syrjäytymisen ehkäisyn parissa. Kirjoittaa parhaillaan kirjaa tunnetaidoista ja -johtajuudesta.

Varhainen vuorovaikutus on terveen kehityksen perusta Pienellä vauvalla on syntymähetkestä alkaen kyky olla vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa.

Hän tarvitsee ennen kaikkea vanhemman aikaa ja läsnäoloa sekä kokemuksen olevansa rakastettu, ihana ja arvokas juuri sellaisena, kuin hän kullakin hetkellä on.

TEKSTI JOHANNA JUNTUNEN KUVAT HEIDI KANTONEN, MIINA KORPI

Imetysuutisia 1/2019 9

Varhaista vuorovaikutusta on tutkittu paljon, ja sen merkitys ihmisen myöhemmälle kehitykselle on kiistaton.

Ensimmäisissä ihmissuhteissa opitaan minkälainen minä olen ja millaisia muut ovat. Mielikuva itsestä ja ympäristöstä muodostuu jo vauvana sen mukaan miten tulee nähdyksi, kuulluksi ja säädellyksi. Varhainen vuorovaikutus rakentuu pienistä asioista: siitä, miten vanhempi katsoo lasta, millä tavoin puhuu ja koskettaa. Kun vanhempi on herkkä vauvan viesteille, tulkitsee niitä ja vastaa lapsen tarpeisiin, hän rakentaa lapselleen hyvää itsetuntoa ja positiivista minäkuvaa. Jos taas lapsen tarpeet jätetään huomiotta, lapsen on vaikeampi oppia luottamaan elämään tai itseensä.

>

Ihmiseksi kasvamisen perustaidot, itseilmaisu ja itsesäätely rakentuvat nimenomaan varhaisessa vuorovaikutuksessa.

Heidi Kantonen on työskennellyt pitkään lastensuojelu- ja perhetyössä. Vuodesta 2002 hän on ollut Turun ensi- ja turvakodin työntekijä ja vuodesta 2014 ensikoti Pinjan yksikön johtaja. Hänen nykyinen työnsä on monimuotoista. Pääasiallisena sisältönä on päihdeongelman kanssa kamppailevien pikkuvauvaperheiden kuntoutus.

– Keskeisimpänä sisältönä työssäni on työskentely varhaiseen vuorovaikutussuhteeseen syntyvien haasteiden sekä päihdeongelmien kanssa.

Yksikön johtajana vastaan toki myös työryhmän jäsenten jaksamisesta ja hyvinvoinnista.

Vanhemmiksi kasvavat ihmiset, olipa taustalla ongelmia tai ei, eivät aina ymmärrä varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä.

– Jos vanhemman mieli on riittävän vakaa ja vapaa, hänen on helppoa vastata lapsen tarpeisiin ja iloita vauvasta. Vanhemman katse kertoo lapselle, millainen hän on.

Ihmiseksi kasvamisen perustaidot, itseilmaisu ja itsesäätely rakentuvat nimenomaan varhaisessa vuorovaikutuksessa. Jos vanhemmalta itseltään puuttuvat keinot ilmaista tunteita, hänen on vaikea säädellä lasta, usein myös kiintymyksen osoittaminen on vaikeampaa. Näitä asioita meillä sitten opetellaan eri ikäisinä äiteinä ja isinä.

Lapsen itsesäätelymekanismit kehittyvät vanhemman tarjoaman rakkauden, läsnäolon ja tunnesäätelyn avulla. Vanhemman kyky rauhoittaa ja lohduttaa lasta sekä toisessa kohtaa iloita hänestä, on kaiken keskiössä.

Imetysuutisia 1/2019 10

– Pelkästään jo se, että vanhempi reagoi lapsen viesteihin ja tunteisiin, ottaa syliin, ja tarvittaessa rinnalle, vie pitkälle. Olisi tärkeää, että jokainen lapsi pääsee sellaisen ihmisen syliin, joka tavoittaa, mikä merkitys omilla tavoilla toimia vauvan kanssa on, Kantonen pohtii.

Nykyaika tuo haasteita varhaiseen vuorovaikutukseen Kantonen näkee, että ensikoti Pinja on tarjonnut hyvän aitiopaikan oivaltaa, miten pienistä asioista terveen mielen rakentuminen on kiinni.

– Työsarkaa riittää siinä, että kaikki tulevat vanhemmat yhteiskunnassamme voisivat olla tietoisia siitä, mikä merkitys heidän tavallaan olla

läsnä vauvalle ja säädellä vauvan tunnetiloja, on koko lapsen tulevan mielenterveyden kannalta. Teemme Pinjassa kuitenkin pääasiallisesti töitä asioiden kanssa, jotka ovat ihan yleispäteviä ja koskevat kaikkia. Varhaisen vuorovaikutuksen pulmat näkyvät väistämättä ihmisen elämänkaaressa, ja kuormittavat tulevaisuudessa erilaisia tukijärjestelmiä.

Tutkimustietoa terveen vuorovaikutussuhteen hyödyistä on paljon. Kantonen näkee ongelman juuret yhteiskunnan rakenteissa.

– Nykyisin mm. vaativa työelämä aiheuttaa perheille stressiä ja kiirettä. Nämä heijastuvat perheisiin vanhempien uupumuksena, niukempana jaksamisena ja läsnäolona lapsille.

Monet perheiden kanssa työskentele-

vät näkevät miten keskeistä olisi, että yhteiskunta panostaisi perheiden, lasten ja nuorten riittäviin tukipalveluihin. Priorisointi ei ole tällä hetkellä valitettavasti ihan kohdillaan.

Neuvolapalvelut tavoittavat tällä hetkellä lähestulkoon kaikki odottavat äidit ja pikkulapsiperheet. Terveydenhoitajat ovatkin avainasemassa varhaisen vuorovaikutuksen ongelmien ja haasteiden edessä. Kantosen mukaan terveydenhoitajilta vaatii rohkeutta kysyä vanhempien tunteita ja ajatuksia vanhemmuudesta.

– Nykyajan perheissä on edelleen paljon voimassa sinnittelyajatus, joka pitää sisällään ajatuksen, että on kunnia-asia selvitä vaikeuksista yksin. Tämä ajatusmalli ei kuitenkaan synnytä hyvinvoivaa lasta.

Imetysuutisia 1/2019 11

Kantonen toivoisi myös varhaiskasvatuksen ammattilaisille lisää mahdollisuuksia vaikuttaa perheiden arkeen.

– Nykyisin käy usein niin, että järjestelmän jalkoihin hukkuu juuri ne apua tarvitsevat perheet. Perheillä ja päiväkodeilla pitäisi olla enemmän resursseja tarjota avointa ja leimaamatonta ohjausta kaikille vanhemmille kasvatuksen ja lapsen säätelyn haasteisiin. Vanhemmille on usein helpottava kuulla, että he kamppailevat aivan tavallisten pulmien kanssa ja miten hyviä vanhempia he ovat etsiessään apua näiden tavallisten pulmien ratkaisemiseen.

Kantosen työssä tärkeänä tavoitteena on päästä vanhempien päihdeongelman taakse.

– Jokaisen perheen ja vanhemman kanssa lähdetään siitä, mikä vanhempien omassa taustassa on tehnyt heistä haavoittuvia. Usein vakava päihdeongelma linkittyy vanhemman omaan puutteelliseen hoivahistoriaan, Kantonen selventää.

Asiakkailla voi olla rankkoja taustatarinoita, toisaalta tausta voi olla ulkoisesti vakaa. Tunteiden säätelykeinot ja itsetunto ovat vain vaihtelevista syistä jääneet rakentumatta ja niiden puute on ratkaistu päihteiden avulla.

Koko työskentelyn tavoitteena on saada vanhemmat ymmärtämään, millaisilla asioilla he ehkäisevät negatiivisen kierteen siirtymisen omille lapsille.

– Yhdessä harjoitellaan läsnäolon ja tunteiden säätelyn tärkeyttä vauvan hoidossa.

Mitä varhaisemmassa vaiheessa raskautta hoitoonohjaus tapahtuu, sitä parempi.

– Yhä edelleen kuitenkin Suomessa syntyy päihderiippuvaisia vauvoja, joten ehkä ongelmaa ei vieläkään kunnolla tunnisteta. Usein myös raskaudenaikainen hoitoonohjaus puuttuu.

Osin kyseessä on varmaan resurssikysymys. Laitospaikkoja on tarpeeseen nähden vähän, eivätkä kaikki perheet eivät ohjaudu oikeanlaiseen hoitoon.

Ensikoti Pinjalla on toiveena, että tieto apua tarvitsevista perheistä tulisi mahdollisimman varhain. Mielellään heti, kun raskaus on tiedossa.

Raskauden alkaessa vauvan tulo valtaa yleensä mielen. Ihminen ajattelee, mikä on vauvalle hyväksi ja mikä ei. Terve mieli miettii myös, millainen vanhempi haluan olla, ja millainen vanhempi minusta tulee. Päihdetai mielenterveysongelma vie yleensä huomion pois näistä asioista.

– On tärkeä muistaa, että kaikki vanhemmat haluavat lapselleen pääsääntöisesti hyvää. Hyvin usein kuitenkin energia ja aika menee omaan selviytymiseen. Tällöin kiinnittyminen vauvaan on hankalaa, ja siinä tarvitaan ulkopuolista apua.

Heidi Kantosen työssä arvostava kohtaaminen on yksi tärkeä työväline, ja asiakaskohtaamisten lähtökohta.

– Yksinkertaisimmillaan se on aitoa läsnäoloa. Jokaisessa ihmisessä on jotakin ainutlaatuista, hyvää ja erityistä. Sen huomaaminen ja esiintuominen on tärkeää. Tärkeää on myös kunnioittavalla ja empaattisella tavalla sanoittaa vanhemmille niitä asioita, jotka vielä puuttuvat heidän vanhemmuudestaan ja ovat vauvan tulevan mielenterveyden kannalta. Arvostava kohtaaminen on välittämistä ja lempeää puuttumista tarvittaessa.

Imetysuutisia 1/2019 12

HEIDI KANTONEN

Jokaisessa ihmisessä on jotakin ainutlaatuista, hyvää ja erityistä.

Sen huomaaminen ja esiintuominen on tärkeää.

fakta > Varhaisella vuorovaikutuksella tarkoitetaan kaikkea lapsen ja vanhemman yhdessä olemista, tekemistä ja kokemista varhaisina vuosina. > Varhaisessa vuorovaikutussuhteessa luotu perusturvallisuuden ja luottamuksen kokemus heijastuu lapsen myöhempiin ihmissuhteisiin ja luo pohjaa hyvälle itsetunnolle. > Neuvolatyöhön tarjotaan nykyään erilaisia työkaluja varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseksi ja puheeksi ottamiseksi, esimerkiksi VaVu-haastattelumenetelmä. > Turun ensi- ja turvakoti on kansalaisjärjestö, jonka pääasiallinen tehtävä on perhekeskeinen lastensuojelutyö. Kattojärjestönä toimii Ensi- ja turvakotien liitto, jolla on toimintaa koko maan laajuisesti.

LÄHTEET: https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoalapsiperheen-elamasta/vanhemmuusja-kasvatus/lapsen-ja-vanhemman-varhainen-vuorovaikutus/ https://thl.fi/fi/web/lastenneuvolakasikirja/ohjeet-ja-tukimateriaali/menetelmat/ psykososiaalinen-kehitys/vavu

Kolumni

Rakkaudesta imetykseen Imetys, jos mikä, on aihe, joka herättää suuria tunteita.

Jokaisella äidiksi joskus tulleella naisella on omakohtainen kokemus imetyksestä ja imettämättömyydestä. Pelkkä imetyksen mainitseminen tai imetyskuvan näkeminen voi saada muistot elämään: vauva tyytyväisenä rinnalla, vauva kaarella huutamassa rinnalla, vauva poski rintaa vasten nukahtaneena, vauva sairaalasängyssä toisella osastolla lääkkeillä aiheutettuun uneen nukahtaneena.

Jokaisella imetysaiheen parissa hääräävällä on myös kokemuksia siitä, kuinka suuri tarve imetyksestä puhumiselle on. Pelkkä Imetyksen tuki ry postiin lähtevän paketin päällä voi saada postin työntekijän kertomaan oman imetystarinansa pakettia tuovalle. Itse olen kuunnellut haastattelua tehneen toimittajan imetyskokemuksia. Imetyksen kanssa työskenteleviin liitetään myös oletuksia heidän omista imetystarinoista: tyypillisesti kuvitellaan, että imetyksen parissa työskentelevällä oma imetys on mennyt ongelmitta, he ovat imettäneet pitkään ja olettavat muidenkin haluavan ja pystyvän samanlaiseen imetykseen.

Imetyksen kanssa työtä tai vapaaehtoistyötä tekevän on kuitenkin aivan välttämätöntä erottaa oma yksityinen imetyskokemus työstään. Ulkopuolisen voi olla vaikea ymmärtää tätä: minulta on kysytty omien imetyksieni pituutta, kun annoin haastattelua kansallisen imetyskoordinaattorin ominaisuudessa. Ammattilaisen tai vertaistukijan työ ei perustu omiin kokemuksiin vaan tutkittuun tietoon.

Paras tapa välttää omien kokemuksien heijastuminen muiden auttamiseen on niiden perusteellinen läpikäyminen.

Etenkin imetyspettymykset on erittäin tärkeä käydä läpi.

Koska kyllä, monella on myös omakohtaisia kipeitä kokemuksia imetyksestä ja imettämättömyydestä.

Imetys herättää myös toisella tavalla suuria tunteita.

Monet imetyksen parissa työskentelevät tai vapaaehtoistyötä tekevät ovat mukana intohimoisesti koko sydämellään. Kun omat imetyskokemukset on käsitelty, omistautuminen työlle tarkoittaa tinkimätöntä työtä sen eteen, että jokainen kohdattu äiti saisi itse toivomansa pituisen ja näköisen imetystaipaleen. Ammattilainen ja vertaistukija ymmärtää, että imetys on erittäin tärkeä osa äitiyttä eikä imetysongelmaa korjata kehotuksella siirtyä pulloon

ja laihalla lohdutuksella korvikkeella kasvavista terveistä lapsista.

Olen viime kuukausien aikana vieraillut sairaaloissa, jotka ovat vauvamyönteisiä tai ovat valmistautumassa vauvamyönteisyysauditointiin. Näissä sairaaloissa huomioni kiinnitti eräs niitä vahvasti yhdistävä seikka: äitiä ei jätetä ongelmissa yksin. Sairaalan imetysohjaajat huolehtivat, että lapsivuodeosastolta kotiutuvalla äidillä on sovittuna aika imetyspoliklinikalle, imetyspoliklinikkakäynnin jälkeen on sovittu seurantasoitto tai uusintakäynti. Henkilökunta sitoutuu kulkemaan äidin rinnalla niin kauan, että ongelma on ratkaistu.

Kuulen valitettavasti myös toisenlaisia tarinoita. Osastolta esimerkiksi lisämaidon kanssa kotiutuvalle äidille toivotetaan ovella hyvät jatkot ja ollaan tyytyväisiä, että hankala tapaus on nyt jonkun toisen murhe. Neuvolassa ongelmaan tarjotaan vain listaa tarvittavista lisämaitomääristä ja taputus olkapäälle. Sitoutuminen äidin ongelmaan vaatiikin itseluottamusta ja rohkeutta: jos itsellä ei ole osaamista auttaa ongelmassa, on helpompi olla edes yrittämättä. Jos kaikki osaaminen on jo käytetty, on vaikea luvata äidille, että hän saa soittaa tai tulla käymään uudelleen: mitä uutta enää osaisin ehdottaa? Onko imetys sellainen asia, jonka takia äiti kannattaa lähettää erikoissairaanhoitoon imetyspoliklinikalle? Onko sellaista edes olemassa? Mitä sellaista siellä osataan, mitä minä en osaa?

Imettävien äitien auttamiseksi ja tukemiseksi tarvitaan monia asioita: ammattilaisten ja vertaistukijoiden tulee todella osata auttaa ongelmissa tai heillä tulee olla tiedossa taho, jonka luo äidin voi tarvittaessa ohjata. Imetysohjauksen ja vertaistuen tulee lähteä aidosti äidin tarpeista ja perustua tutkittuun tietoon. Ennen kaikkea: imetys tulee nähdä tärkeäksi asiaksi, johon liittyen on olemassa tietoa, omaa tietotaitoa kannattaa kehittää ja johon kannattaa käyttää aikaa ja voimavaroja. Rakkaudesta imetykseen.

Riikka Ikonen Olen koulutukseltani terveystieteiden tohtori ja työskentelen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella kansallisena imetyskoordinaattorina. Tässä kirjoituksessa esitän omia, henkilökohtaisia näkemyksiäni, jotka eivät välttämättä liity työhöni.

Imetysuutisia 1/2019 13

Tilaa tunteille Elina Kauppila on työskennellyt päätoimisesti tunnetaitojen parissa viisi vuotta. Alunperin antropologi, nykyisin tunneja vuorovaikutuskouluttajana toimiva Kauppila järjestää Toimiva perhe -kursseja, “vanhempien pinnanvenytyskursseja” sekä kirjoittaa aiheesta. Häneltä on ilmestynyt kolme kirjaa: Kamalan ihana päivä (2016), joka on kuvitettu satu ja mindfulness-harjoituksia lapsille, Ihana perhe: Tietoisen vanhemmuuden ABC (2018) sekä uusimpana Huomaa hetki perheessä (2018), vanhemman tunnetaitokirja. Kauppila kertoo innostuksen lähteneen oman vanhemmuuden myötä. Työnsä kautta hän haluaa tarjota vanhemmille sellaista tukea ja työkaluja, jotka itse on kokenut hyödylliseksi ja joita olisi toivonut.

TEKSTI MIINA KORPI

– Yhdysvaltalaisen psykologi Thomas Gordonin kehittämiä Toimiva perhe-kursseja on järjestetty Suomessakin jo 1980-luvulta. Kurssilla kuullaan ja opitaan rakentavan vuorovaikutuksen keinoja. Menetelmä perustuu tutkittuun tietoon siitä, mikä on hyväksi lapselle. Ohjaamani kurssit ovat usein jonkin vanhemmuutta tukevan yhdistyksen tai esimerkiksi MLL:n järjestämiä. Omilla kursseillani mietitään, kuinka käsitellä kielteisiä tunteita ja yhdistän teoriaan tietoisuustaitoja, kertoo Kauppila, joka on myös mindfulness-ohjaaja.

Kauppilan mukaan käytännön arjessa pulmat näkyvät tyypillisesti siirtymätilanteissa.

– Aikuisen ja lapsen välisiä ristiriitoja syntyy usein silloin, kun heidän tarpeensa eivät kohtaa. Tällaisia saattavat olla vaikkapa ruokailutilanteet, hampaiden pesu tai pukeminen tai jos vaikkapa pelaaminen täytyisi lopettaa. Tällöin vanhemman olisi hyvä pystyä olemaan tilanteessa läsnä ja suuntaamaan huomio lapseen.

Kiireessä voi tuntua, että tällaiseen ei ole aikaa, mutta tosiasiassa todellinen huomion antaminen usein jo riittää ja lopulta ratkaisee tilanteen nopeiten. Toisenlaisia konfliktitilanteita ovat sisarusten väliset ristiriidat. Näihin Kauppilalla on neuvoa seuraavaa:

Imetysuutisia 1/2019 14

– Unohda tuomarointi: siis älä etsi syyllistä tai lähde sanelemaan rangaistuksia.

Tunnetaitava vanhempi sekä rauhoittaa itsensä että auttaa lasta sanoittamaan tunteitaan, muun muassa aktiivisen kuuntelun avulla. Ajatuksena on löytää toimivia keinoja arjen vuorovaikutustilanteisiin.

– Vanhemmuus on mahdollisuus!

Näitä asioita voi opetella, sillä tunnetaidot syntyvät juuri vuorovaikutuksessa.

Aina ei ole myöskään kyse siitä, että vanhempien oma tunne-elämä olisi jotenkin pielessä.

– Monesti ylikorostetaan lapsen hyvinvointia. Ajattelen, että tässä on kyse myös pitkälti vanhempien hyvinvoinnista. Suuri osa vanhemmista itseasiassa toimii jo todella hyvin.

Silti he saattavat kokea epävarmuutta. Epävarmuus saattaa heijastua lapseen, ja sekin voi itsessään aiheuttaa ristiriitoja.

Usea kurssille tuleva vanhempi on jo hyvin kiinnostunut aiheesta, mutta Kauppilan mukaan kipeimmin oppia saattaisikin tarvita juuri sellainen henkilö, joka jyrkimmin vastustaa ideaa.

Kauppila kertoo parhaiden positiivisten kurssipalautteiden tulevan sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät aluksi

ole olleet kovin suurella innolla mukana.

– Mitä torjuvampi reaktio näihin asioihin on, sitä enemmän itsessä olisi työstettävää. Vanhempi, joka pohdiskelee tunnetaitojaan ja kodin ristiriitatilanteita, on jo pitkällä itsensä kanssa.

Imetys ja imetyksen tukeminen on Kauppilan sydäntä lähellä. Hän mieltää imetyksen liittyvän vahvasti varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen.

– Imetys on turvallinen, fyysinen kehys kaikelle kokemiselle. Mitä pidempi imetys, sitä enemmän se vain vahvistaa tuota kehitystä. Imetyksen kautta lohtu on helposti tavoitettavissa lapselle.

Kauppila pohtii vanhemman itsestä huolehtimisen olevan myös olennainen osa imetystä.

– Jos vanhemmalla on kovin kipeitä hetkiä imetyksen parissa, lapsi saa ristiriitaista viestiä. Siksi aikana, jolloin rintamaito on lapsen ensisijainen ravinto, imettävän vanhemman tulisikin saada tukea ja neuvoja imetykseen ja omien tunnereaktioiden pohtimiseen.

Joskus johdonmukaisuuden nimissä imetyksen lopettaminen aikuisen tahtiin vieroittamalla on hyvä vaihtoehto. Vaikka lapsi olisi jo sen ikäinen, ettei ravitsemuksensa vuoksi tarvitsisi äidinmaitoa, on tärkeää muistaa imetyksen muut vaikutukset. Vieroittamisen jälkeenkin lapsi tarvitsee oman kehityksensä mukaisesti imetyshetkien kaltaista läheisyyttä vanhemman kanssa. Tämä liittyy ihmisen luonnolliseen vieroittautumisikään, joka vaihtelee yksilöllisesti 2–7 ikävuoden välillä.

– Se olisi tärkeä muistaa, ja arvostaa sitä, jos lapsi itse osaakin kehittää toisenlaisen keinon olla lähellä imetyksen loputtua äidintahtisesti.

Huomaa hetki-menetelmä haasteellisiin tilanteisiin H – Huomaa – harjoittele tunnistamaan, milloin olet ajautumassa tunnekuohuun E – Erota – opettele erottelemaan, kenen tunteesta ja tarpeesta tilanteessa on kyse T – Tunne – pysähdy tuntemaan kehon aistimukset K – Kuuntele – kuuntele omia tunteita sekä lapsen tunteita I – Ilmaise – valitse tapa, jolla ilmaiset sekä omia että lapsen tunteita ja tarpeita (Lähteenä Kauppila, Elina; Huomaa hetki perheessä, vanhemman tunnetaitokirja)

Aktiivinen kuuntelu, näin pääset alkuun: • • • •

Jätä pois kännykkä tai muu huomiosyöppö Asetu lapsen tasolle Anna täysi huomiosi lapselle Tunteista puhuttaessa mieti, miten haluaisit itsellesi puhuttavan sinun tunteistasi?

• Tunteiden sanoittaminen on harjoiteltavissa oleva taito!

Imetysuutisia 1/2019 15

Lukuvinkki

Suvi Finn

e

Tuuri, Aino-Mari: Lapset vai työ – Uskallanko perustaa perheen Kosmos 2018

Aino-Mari Tuuri; Lapset vai työ – Uskallanko perustaa perheen Aino-Mari Tuuri, valtiotieteiden maisteri, sisältöstrategi ja toimittaja tuo kirjassaan esille perheen perustamiseen liittyviä ristiriitoja eritoten naisen näkökulmasta. Kirjoittaja on itse jäänyt äitiyslomalle tilanteessa, jossa perhevapaiden jälkeisestä työstä ei ollut mitään tietoa. Hän on pohtinut teemaa paitsi omien kokemustensa, myös tuttavien elämäntilanteiden kautta ja haastatellut kirjaan useita eri aloilla eri työtehtävissä työskennelleitä naisia.

Alhainen syntyvyys on yhteiskunnallinen ongelma huoltosuhteen kannalta samaan aikaan kuin liikakansoitus on globaali ongelma. Alhaisen syntyvyyden on kommentoitu jopa muuttavan suomalaista yhteiskuntaa enemmän kuin digitalisaatio, robotiikka ja tekoäly yhteensä.

Poliittiset puheet ”synnytystalkoista” eivät vakuuta nuoria, työmarkkinoilta paikkaansa etsiviä nuoria (naisia), jotka sinnittelevät määräaikaisuuksista toisiin tai elättävät itsensä niin sanotulla silpputyöllä. Suurten ikäluokkien kokemukset työelämästä ovat täysin erilaisia kuin tällä hetkellä työelämäänsä aloittelevien nuorten. Työelämän epävarmuus ja ennakoimattomuus, niin sanottu uusi työelämä on yhtenä syynä siihen, että lapsia syntyy Suomessa ennätyksellisen vähän.

Yksilön kannalta uudessa työssä ovat keskeisintä muutokset: työ loppuu tai muuttaa muotoaan. Lastenhankintaa saattaa jarruttaa myös ”liian” kiinnostava työelämä, tai liikkuva tai projektiluonteinen työ, johon perheellistyminen ei ole helposti sovitettavissa. Joskus työelämä vie mukanaan niin, että perheen perustaminen vain lykkääntyy niin pitkään, että se lopulta jää kokonaan toteutumatta.

Kirjaa rytmittävät osuvat sitaatit ja eri elämäntilanteissa olevien naisten puheenvuorot. Mukana on pieniä lainauksia, joita kirjailija on kuullut tuntemattomilta henkilöiltä pääkaupunkiseudun kahviloissa kirjoittaessaan. Varsinkin rehellisiltä kuulostavat haastateltujen puheenvuorot ovat mielenkiintoista luettavaa. Hyvin erilaisia polkuja kulkeineiden naisten kertomukset laajentavat lukijan ajattelua. Kirjaa lukiessaan perhekysymyksiä miettivä voi rauhoittua: elämää voi elää monella tavalla eikä kaikkien tarvitse edetä samassa järjestyksessä.

Kirjan äärellä lukijalla vahvistuu ajatus, että kaiken epävarmuuden keskellä perheen voi perustaa yhdeksi elämänsä kiintopisteeksi ja uskoa, että työelämästä löytyy paikka tai ainakin polku siinä sivussa.

Aino-Mari Tuurin teksti on vetävää ja kirjaa on nopea lukea.

Tarina on polveilevaa, mutta pysyttelee hyvin väliotsikoiden ympärillä. Otsikoinnin ansiosta kirjaa voi lukea myös valikoiden itseä eniten kiinnostavat kohdat. Tekstissä on huumoria, ymmärtämystä erilaisia elämäntilanteita ja -tyylejä kohtaan ja omien sekä läheisten kokemusten tuomaa vakuuttavuutta.

Kirja on ajan hermoilla. Tuuri toivoo, että lapsiasioita pohtivalle kirja antaa työkaluja käsitellä erilaisia vaihtoehtoja ja samalla pohtia toivetta omalla kohdalla. Mielestäni kirjailija onnistuu tässä hyvin. Lopuksi Tuuri toteaa, että on rohkeaa uskaltaa olla toivomatta lapsia mutta rohkeaa myös toivoa lapsia ja yrittää saada niitä. ”Tärkeintä on olla päätöksensä kanssa sinut – ja hyväksyä myös se, että päätökset voivat muuttua, sillä ihminen muuttuu ja epävarmuudet muuttuvat.

Me olemme vain silmänräpäyksiä, tähdenlentoja universumissa”.

Imetysuutisia 1/2019 16

Kommentti

Lasten ehdoin työelämään Olen 30v äiti. Ammattini on hyvinvointialan yrittäjä.

Perheeseeni kuuluu puoliso ja kaksi lasta, 2-vuotias ja 4,5-vuotias.

Valmistuttuani ehdin olla noin puoli vuotta toisen palveluksessa. Sitten, vielä kotona asuessani, perustin yritykseni. Siitä on nyt aikaa 11 vuotta. Olin tehnyt töitä jo opiskellessani. Isovanhempani ovat olleet yrittäjiä ja äitini aloitti yrittäjänä hetken ennen kuin minä perustin yrityksen. Yrittäminen on siis tuttua minulle jo lapsuudesta, eikä kynnys ryhtyä itse yrittäjäksi silloin aikoinaan ollut iso.

Lasten syntymän jälkeen olen ollut vanhempainvapaan ajan (noin 10kk) periaattessa kotona. Heti sen jälkeen olen tehnyt jonkin verran töitä, toisinaan, esimerkiksi kursseja pitäessäni enemmän, toisinaan vähemmän. Tällä hetkellä teen töitä tyypillisesti ehkä noin 15–25 tuntia viikossa. Se ei mielestäni ole paljon, kun vertaan aikaan ennen lapsia.

Silloin tein pitkiä työpäiviä ja vielä opiskelinkin samalla.

Olen voinut tehdä rauhallisen töihinpaluun, koska yritykselläni ei ole juuri kiinteitä kuluja.

Olen päässyt siirtymään takaisin työelämään pitkälti lasten ehdoin. Esikoiseni oli enemmän minussa kiinni, hän oli yli kaksivuotias ennen kuin oli erossa minusta yli 8 tuntia. Kuopukseni on aina viihtynyt hyvin myös isänsä kanssa. Minun ei ole toistaiseksi tarvinnut laittaa lapsiani ulkopuoliseen hoitoon, vaan poissaollessani lapsiani ovat hoitaneet puolisoni tai omat vanhempani. Olen imettänyt lapsiani lapsentahtisesti, eikä töiden tekeminen ole päässyt häiritsemään imetystä. Olen itse kokenut, että työ on minulle virkistävä elämän osa-alue, vaikka yöt ovat lasten heräilyjen vuoksi olleet välillä huonoja Teen työtä määrällisesti paljon vähemmän kuin ennen lapsia, niinpä tämä tuntuu melkein kotona olemiselta. Toisaalta minusta tuntuu oudolta ajatus, että olisin aivan pel-

kästään kotona lasten kanssa. Puuhailisin joka tapauksessa samojen aiheiden parissa kuin nyt, eli imetystuen, aktiivinen synnytys ry:n ja kiintymysvanhemmuusperheiden parissa. Tarvitsen oman jutun, jotta oma itseni pysyisi elävänä.

Minulla on hyvä tukijoukko kotona. Haluaisin tehdä tulevaisuudessa enemmän töitä, mutta koska miehelläni on täysin epäsäännöllinen kolmivuorotyö, en pysty suunnittelemaan mitään isompia projekteja etukäteen. Kun kotihoidontuki aikanaan loppuu, menee esikoinen esikouluun ja tarkoituksena olisi pitää kuopus yhä kotona. Katsotaan muuttuuko tämä suunnitelma matkan varrella!

Asiakkaiden kanssa imetys tulee toisinaan puheeksi.

Töissäni kohtaan paljon raskaanaolevia ja lapsiperheitä. Lähipiirissäni on myös normaalia imettää isompiakin lapsia. Myös lähipiirissäni olen nähnyt miten imetys ja työssäkäynti on ollut hyvinkin onnistunut yhdistelmä!

Molemmat lapseni käyvät vielä rinnalla, kuopus yötä päivää ja isompi kerran päivässä. Mielestäni imetys voi toimia äidille ja lapselle voimavarana töihin palattaessa eikä imetystä tarvitse tässä vaiheessa päivähoidon vuoksi lopettaa. Jo vuosikkaalle voi kertoa, että päiväkodissa ei saa äidinmaitoa, mutta sitten kun äiti tulee hakemaan, saa taas maitoa. Kaipausta syntyy väistämättä työ- ja hoitopäivän aikana. Imetys voi olla positiivinen keino paikata tätä ikävää.

Ennen lapsia pohdin toki sitä, uskallanko perustaa perheen. Pohdin tätä itse asiassa melko paljonkin. Toisaalta minua kantoi luottamus, että kaikki järjestyy. Lasten jälkeen olikin mahdollista pysähtyä. Mietin, mitä haluan tehdä jatkossa. Teen nykyisin ihan eri juttuja. Asiat järjestyvät, asiat selviävät. Kun jotain jää pois, tulee uutta tilalle.

Näin uskon ja näin on käynytkin.

Imetysuutisia 1/2019 17

Äiti! Kiitos, kun imetät… "…koska ne ovat vain ja ainoastaan sinun ja vauvan arvokkaita rakkauden, lämmön ja hellyyden hetkiä.”

– Jaana, äiti ”…koska rintamaito ehkäisee monia sairauksia – niin vauvalla kuin äidilläkin.”

–Neuvolalääkäri

”…koska imetys on yksi luonnollisimmista tavoista vahvistaa suhdettasi ja kiintymystäsi vauvaasi.”

– Leena, äiti ”…koska milläs muulla se vauva kasvaisi? Ja ruoka kulkee aina mukana.”

– Eine, isoäiti

”…koska imetys tukee vauvan suunmotoriikan kehitystä.”

–Laura, puheterapeutti

”…koska se on ainutlaatuista, ihmeellistä, suloista, luonnollista ja rakkautta parhaimmillaan” –Heidi, lastentarhaopettaja

Imetysuutisia 1/2019 18

”…koska se on jotain maagista, jonka vain sinä voit jakaa lapsesi kanssa. On ihana huomata, kuinka se vahvistaa teidän kahden suhdetta.”

– Henna, sisko

”…koska se on luonnollisin tapa vahvistaa kiintymyssuhdetta äidin ja vauvan välillä. Tiesitkö, että tutkimukset osoittavat myös, että imetys tukee myös isän ja vauvan hyvän kiintymyssuhteen muodostumista?”

– Viivi, terveydenhoitaja

”…koska minä en voi sitä tehdä.”

– Tuomas, puoliso

”…koska on rintamaidon terveysvaikutukset sekä vauvalle että äidille ovat tutkitusti ainulaatuisia, joita ei ikinä pysytä korvaamaan millään.” – Piia, terveydenhoitaja

-”…koska samalla tuet toisten äitien imetyksen onnistumista sekä imetyksen normaaliutta yhteiskunnassamme.”

–Laura, imetystukiäiti

”…koska eihän pienelle ihmisen alulle ole parempaa turvaa tässä hurjassa maailmassa.”

– Taina, sisko

”…että minun ei tarvitse yöllä syöttää ketään.”

– Tapio, puoliso

”…koska rintamaito on vauvojen superfoodi, mitä ei pystytä sellaisenaan korvaamaan millään” –Petri, lastenlääkäri ”…koska imetys helpottaa kokemukseni mukaan vauvan hoitoon siirtymistä” –Terhi, esimies

Imetysuutisia 1/2019 19

Imetystä kolmessa sukupolvessa Vauvalan kautta ihokontaktiin – imetystä 50-luvulta tähän päivään

Olemme kokoontuneet minun mummolleni puhumaan synnytyksistä ja imetyskokemuksista.

Haluan tehdä näkyväksi sen hiljaisen tiedon, joka heillä on ja joka on heidän kauttaan tihkunut minuun. On kiinnostavaa kuulla heidän kokemuksensa ja huomata miten ne linjautuvat aikakauden tapojen mukaan.

TEKSTI JAANA MERONEN KUVAT MAIRE LAHDEN, TUULA VÄISÄSEN JA JAANA MEROSEN KOTIALBUMEISTA.

Lokakuisena päivänä vuonna 1957 Naistenklinikalla Maire Lahti katsoi vieressään makaavaa esikoistaan. Vauva oli synnyttyään nostettu hetkeksi Mairen mahan päälle.

Napanuoran katkaisun jälkeen hoitajat pesivät ja kapaloivat vastasyntyneen. Pieni kapalo laskettiin äidin viereen ihasteltavaksi. Äidin rinnalle vauva ei kuitenkaan vielä päässyt, vaan ensikatseiden vaihtamisen jälkeen vauva vietiin vauvalaan. Sieltä hoitajat toivat vauvan muutaman tunnin päästä ensi-imetykselle. Maire muistaa vauvan ottaneen yllättävän kovaa kiinni rinnasta. Maire tunsi aivan kuin pistävän tuikkaisun rinnassaan vauvan imaistessa ensimmäistä kertaa. Samalla Maire tunsi yhteenkuuluvuutta ja läheisyyttä pienokaisensa kanssa.

Sektion jälkeinen imetys 27 vuotta myöhemmin, syyskuussa 1984 Mairen esikoinen, Tuula Väisänen, on itse äiti. Hän näkee ensimmäisen kerran esikoisensa heräämössä. Unilääke vaikuttaa edelleen, vaikka sektiosta on jo pari tuntia. Tuula pakottaa silmänsä auki. Vauva on lämpökaapissa, jossa hänet on tuotu Tuulan näytille. Tuula näkee vauvansa ja toteaa, että tällä on kaikki hyvin. ”Ihanaa, että hoitajat toivat vauvan näytille” hän ajattelee ja nukahtaa uudestaan.

Tuula synnytti esikoisensa sektiolla. Hän oli kuullut maidon nousevan hitaammin sektion jälkeen. Tuulan ensi-imetys tapahtuu vasta pari päivää myöhemmin. Sektion jälkeen hän kävelee nyt ensimmäistä kertaa yksin lastenosastolle. Aiemmin hänet on kuljetettu pyörätuolissa tai

Imetysuutisia 1/2019 20

hän on kävellyt puolisonsa tukemana. ”Osastolle piti pukea suojavaatteet. Muistan kun muut vieraat katsoi vaan lasin takana, me Arvon kanssa puettiin suojavaatteet ja desinfioitiin kädet.”

Osastolla hän saa vauvan syliinsä ja hoitaja kertoo, että nyt aloitetaan imetys. Tuulasta on epämiellyttävää, kun hoitaja tarttuu rintaan kiinni ja tyrkkää sen vauvan suuhun. Ensimmäinen imetys herättää väristyksen, pehmeän humahduksen hänen kehossaan. Vauvan kanssa pitää harjoitella imetystä, sillä pienokainen ei hahmota, miten otetaan ote rinnasta.

Kun vauva päivien kuluessa oppii ottamaan rinnan hyvin suuhunsa, vauvan kanssa koettu läheisyys tuntuu ihanalta.

Vihdoin! Kun maito kolmantena päivänä sektion jälkeen nousee, ovat rinnat kivikovat ja täyden tuntuiset.

Ne valuttavat Tuulan sairaalamekon märäksi. Tuula onkin jo odotellut milloin maito nousee. Hän on siinä käsityksessä, ettei vauva saa tarpeeksi maitoa ennen kuin maidonnousun tuntee. Tuula on aivan varma, että saa pumpattua paljon maitoa, mutta tulos ei vastaa odotuksia.

Tuula käy silloin tällöin sairaalan pumppuhuoneessa pumppaamassa maitoa. Hoitajat ovat kertoneet, että kaikki Tuulan äidinmaito on tärkeää vauvalle ja pienikin määrä auttaa paljon. Tuula on iloinen, että saa maitoa edes vähän pumpattua sairaalan koneella. Pumppaamiseen hän ei ole juuri ohjeita saanut. Hän käy pumppaamassa maitoa silloin, kun rinnoissa on tunne, että siellä saattaisi jotain ylimääräistä olla. ”Sit ku tulin kotiin, kokeilin lypsää käsin. Mut kun oli niin kovat ja arat

synnytyksen jälkeen, ei oikein saanu käsin mitenkään. Oli hyvä kun oli se kone. ”

Ihokontakti 2010-luvulla Minä, Jaana Meronen, synnyin Tuulan esikoiseksi. 29-vuotiaana on minun vuoroni kokea ensimmäinen imetys.

Vauva on alasti sylissäni. On kulunut vartti vauvan syntymästä kun kätilö ottaa kiinni rinnasta ja vauvasta ja yhdistää nämä. Minusta on oikeastaan helpottavaa, kun kätilö auttaa asiassa, josta en tiedä. Toisaalta minulla on epämääräinen tunne siitä, ettei itselläni ole määräysvaltaa omaan kehooni. Mietin, että ilmeisesti on ihan normaalia, että hoitajat ottavat kiinni äidin rinnasta, joten yritän karistaa epämiellyttävän tunteen mielestäni.

Vauva ei kuitenkaan ole vielä ihan herännyt kipulääkkeiden avustuksella tapahtuneesta syntymästä, eikä tee mitään rinnalla. Hän pötköttää sylissäni jonkin aikaa. Jälkeisten syntyessä alan vuotaa verta tavallista enemmän, jolloin hoitaja ottaa vauvan.

Minua hoidettaessa hoitaja pesee ja kapaloi vauvan ja antaa tämän isän syliin. Ensimmäistä kertaa sukupolvien ketjussa isä on mukana synnytyksessä ja saa vauvan nopeasti synnytyksen jälkeen syliinsä.

Synnytyksen jälkeen minulla on huono olo, enkä pysty pitämään esikoistani sylissä. Lopulta selviää, että verenvuodon lisäksi rakko on ollut ai-

Imetysuutisia 1/2019 21

>

van täynnä. Katetroinnin jälkeen pystyn taas keskittymään vauvaani. Vauva on tunnin verran itkenyt tuoreen ja hämmentyneen isän sylissä. Vihdoin pikkuinen pääsee takaisin iholleni. Imetystä kokeillaan uudestaan.

Kun vauva ei saa otetta rinnasta, käy kätilö hakemassa pullotutin ja rintakumin. Rintakumin avulla imetän sairaalassaolopäivät, sillä imetys tuntuu kivuliaalta. Hoitajat katsovat imuotetta, sanovat sen näyttävän hyvältä ja antavat lanoliinia haavaumien hoitoon. Pahaksi onneksi en saa neuvoja rintakumin käyttöön. Vaikka imetys tuntuu nänneissä kipeältä, muuten se tuntuu ihanalta ja vahvistaa yhteyttä vauvan kanssa. Koen, että imetys ja vauvan kanssa lähekkäin oleminen auttavat toipumaan synnytyksestä sekä psyykkisesti että fyysisesti.

Ensimmäisinä päivinä luulin saaneeni paniikkikohtauksen tai useampia. Synnytyksen jälkeen tärisin, minulla oli ulkopuolinen ja yksinäinen olo. Oloni kuitenkin rauhoittui parissa päivässä ja koin, että imetys auttoi minua keskittymään uuteen tilanteeseen, tuntemaan, että minä osaan olla äiti ja luomaan kiintymyssuhdetta vauvan kanssa. Opittuani myöhemmin lisää synnytyksestä, ymmärsin reaktion johtuneen todennäköisesti adrenaliinin purkautumisesta tärinänä synnytyksen jälkeen. Ihokontakti

vauvan kanssa olisi saattanut helpottaa oloani, mietin myöhemmin.

Vauvalat sairaaloissa 50-luvulla sairaaloissa oli vauvalat, joissa vauvat pääosin viettivät sairaalassaoloaikansa. Ensi-imetyskään ei tapahtunut heti syntymän jälkeen.

Hoitajat toivat vauvan ensi-imetykselle sopivaksi katsomansa ajan päästä.

Nykyään ensi-imetys tapahtuu vauvantahtisesti noin tunnin päästä syntymästä. Tiedetään, että ensimmäisen imetyksen tai lypsämisen tulisi tapahtua kahden tunnin sisällä synnytyksestä. Ensi-imetyksellä on merkittävä tehtävä maitomäärän nousemiseksi vauvan tarvitsemalle tasolle.

Päästyään kotiin sairaalasta Maire muistaa maidon riittäneen hyvin parin ensimmäisen viikon ajan ja sitten maitomäärän vähitellen hiipuneen. Mairella on yhteensä viisi lasta. Tuulaa, esikoistaan, hän imetti 8 kuukautta, kunnes tunsi maidon loppuneen. Neuvolan ohjeena oli imettää 8 kuukauden ikään saakka, joten Maire olisi joka tapauksessa lopettanut imetyksen, vaikka maitoa olisi riittänytkin. ”Eihän rinnastakaan tullu maitoa niin paljon et sitä ois riittäny, tuli vaan makupaloja. Eka muutama viikko tuli ihan hyvin. Se väheni sitte.

Pakko oli muuta kattoo.”

Imetysuutisia 1/2019 22

Nuorempien lastensa kohdalla Maire koki maidon loppuneen kahden–kolmen kuukauden kuluttua synnytyksestä. 1950- ja 60-luvuilla äidinmaidonkorviketta ei ole vielä ollut varsinkaan maaseudun kaupoissa.

Ja vaikka olisi ollutkin, ei perheellä olisi ollut siihen varaa. Äidinmaidon lisäksi vauvat saivat lehmänmaitoa, johon lisättiin vettä ja sokeria. Maito keitettiin, jotta epäpuhtaudet poistuivat. Lasten isä Jorma oli innokas antamaan vauvoille muutakin syötävää, joten perunaa ja voita annettiin 4–5-kuukauden iästä lähtien. Tuulan kohdalla tämä johti ripulointiin ja oksenteluun. Tällöin Maire antoi Tuulalle kauralimaa niin kauan, että vatsa alkoi toimia paremmin.

Lasten hoito oli 1950-luvulla erilaista kuin 2000-luvulla. Koska Jorma ei halunnut ostaa rattaita, Maire kantoi Tuulaa sylissään. Ensimmäiset rattaat tulivat taloon, kun Mairen isä osti ne heille, Tuulan ollessa 8 kuukauden ikäinen. Maire kävi kaupassa Tuulan nukkuessa. Myöhemmin kun lapsia oli enemmän, oli päiväunet ajoitettava samaan aikaan, jotta Maire pääsi kauppaan. Onneksi kauppa oli lähellä. Jääkaappia ei ollut, elintarvikkeiden säilytys tapahtui kylmäkellarissa. Imetyksen kohdalla tämä tarkoitti sitä, ettei maitoa lypsetty talteen, sillä ei ollut paikkaa missä säilyttää sitä.

Korvikkeet 80-luvulla Tuulan päästessä sairaalasta noin viikon päästä synnytyksestään kotiin, hänellä on mukanaan korvikkeet lisämaitona. Tuula on kuullut, että korvikkeet olivat hyvälaatuisia. Tämä lohdutti häntä. Hän nauttii imetyshetkistä ja niiden tuomasta läheisyydestä. Yleensä hän menee vauvan kanssa makuuhuoneeseen pötköttämään imettäessään.

Pikkuhiljaa maidontuotanto väheni ja väheni, kunnes osittaisimetys loppui noin kolmen-neljän kuukauden kohdalla. Tuulalla on yhteensä kolme lasta, jotka hän on synnyttänyt sektiolla. Tuula on aina ajatellut, että maidon loppuminen johtuu hänen fysiologisista ominaisuuksistaan ja sektiosta. Imetyspettymyksen kanssa hän on päässyt sinuiksi vuosia sitten. ”Ei mullakaan maito riittäny. Jaanalle vissiin pisimpään. Koko ajanhan mä jouduin antaa lisämaitoo. Mä luotin siihen, et ne oli niin hyviä ne äidinmaidonkorvikkeet.”

Sukupolvien ketju Esikoiseni pitkä imetys on herättänyt tunteita äitiniäidissä ja äidissäni. Isoäitini Maire on usein pohtinut miten maitoni voi edelleen riittää. Keskustelumme aikana Mairelle muistuu kuitenkin mieleen oman äitinsä ime-

tyskertomus. Hänen äitinsä on imettänyt esikoistaan, Mairen isoveljeä 3-vuotiaaksi. Äiti oli halunnut vieroittaa Einon ennen Mairen syntymää.

Kuulemma Eino ei olisi halunnut lopettaa imetystä ja äiti kokeili erikoisiakin keinoja. Äiti oli jopa laittanut tervaa nänneihinsä, mutta Einoa asia ei ollut hetkauttanut. Siitä, kuinka pitkään Maire itse sai äidinmaitoa, ei ole tietoa. Mairen pikkuveli Veijo, joka sitten menehtyi 8 kuukauden ikäisenä, syntyi kolmen vuoden ikäerolla, joten silloin viimeistään Maire on vieroitettu. Perheeseen syntyi nuorimmaiseksi vielä Raimo, Mairen ollessa tuolloin 8-vuotias.

Mairen ja Tuulan imetykset päättyivät varhain. Jollain tavalla se on heitä harmittanut, mutta molemmat ovat hyväksyneet elämän kulun ja sen, että he tekivät parhaansa niillä taidoilla ja tiedoilla joita heillä oli.

Ympäristöllä oli suuri vaikutus imetyksen kestoon, alkaen jo synnytyssairaalasta. Harmillista on, etteivät he itse ole tienneet miten suuri merkitys imetyksen ensimmäisellä päivällä on maidontuotantoon. He ovat luulleet vian olleen heissä, jostain syystä he eivät pystyneet tuottamaan tarpeeksi maitoa.

Isoäitini ja etenkin äitini kokemukset ovat valuneet minuun. Ensimmäisen raskauteni aikaan äitini ehdot-

Imetysuutisia 1/2019 23

ti, että hankkisin äitiyspakkauksen rahoilla tuttipulloja. Niitä tarvitsisi sitten useamman pullon. Synnytysvalmennuksen imetysosion aikana mietin, etten saisi odottaa ja toivoa imetyksen onnistuvan, sillä saattaisin joutua pettymään. Koska tämä ajatusluuppi pyöri mielessäni, en juurikaan kuullut mitä tunnilla sanottiin. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka kokemukset siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Ajattelen, että minun onnekseni, vuonna 2013 vauva sai olla jatkuvasti kanssani ja ihokontaktista puhuttiin.

Ensi-imetys tapahtui synnytyssalissa, eikä sen ”onnistumisella” oikeastaan ollutkaan väliä. Pääasia oli, että rinnat saivat stimulaatiota. Saimme puolisoni kanssa perhehuoneen ja ensimmäiset päivät isä hoiti vauvaa minun toipuessani. Minä saan onnekkaasti imettää niin kauan kuin lapseni luontaisesti vieroittuvat, ja olen saanut kokea myös muun muassa tandemimetyksen, kiitos nykyisen imetystiedon ja tuen. Nämä ovat olleet minulle tärkeitä kokemuksia ja kaiken tämän ansiosta ymmärrän, että pitkä imetys taitaakin olla ihan luonnollinen juttu.

Haastattelun sisarjuttu synnytyskokemuksista ilmestyy Aktiivinen synnytys ry:n Sydänääni-lehdessä 1/2019

”Neuvolasta sanottiin, että kiinteät kannattaa jo aloittaa, ettei tule kiire. Kiire minne?” Äitien kokemuksia saamastaan imetysohjauksesta, tuoreen yamk-opinnäytetyön tuloksia.

TEKSTI PÄIVI PELTOLA, TERVEYDENHOITAJA YAMK, KÄTILÖ LEENA HANNULA, LEHTORI, TTT, METROPOLIA AMK KUVAT THE NOUN PROJECT

Suomalainen neuvolajärjestelmä on ainutlaatuinen ja sen palveluja käyttävät lähes kaikki lapsiperheet Suomessa (1). Neuvolan yhtenä perustehtävänä on alle kouluikäisten lasten terveyden edistäminen ja heidän vanhempien kasvatuksessa ja lapsen hyvässä huolenpidossa tukeminen (2).

Lapsen, varsinkin ensimmäisen, syntyminen perheeseen mullistaa usein perheen elämän täysin ja pienestä, uudesta elämästä huolehtiminen on tuoreille vanhemmille yhtaikaa sekä ihanaa että haastavaa. Yksi keskeinen mullistus naisen elämässä synnytyksen jälkeen on maidonerityksen käynnistyminen ja imetyksen taidon opettelu. Juuri näissä hetkissä kaikki mahdollinen tuki uudessa elämäntilanteessa selviytymiseksi on tärkeää.

Suomen imetyssuositukset 4–6 kuukauden täysimetyksestä ja vähintään vuoden imetyksestä kiinteiden ruokien ohella eivät toteudu toivotulla tavalla. Suomessa täysimetetään keskimäärin noin kahden kuu-

kauden ajan ja imetystä jatketaan vain noin 7-8 kuukauden ikään asti (3,4,5). Nämä imetystilastot ovat tosin hieman vanhentuneita, koska tilastoja ei ole systemaattisesti kerätty viime vuosien aikana. Vastavalmistuneessa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyössä kartoitettiin äitien kokemuksia neuvolan imetysohjauksesta sekä sitä, miten imetyssuositukset toteutuivat vastaajien kohdalla. Tarkoituksena oli selvittää, minkälaista tukea imetykseen äidit saavat neuvolasta ja mitä muita imetystuen lähteitä heillä on. Lisäksi äidit saivat esittää ajatuksiaan neuvolan imetyksenohjauksen kehittämiseksi sekä neuvolan ja imetyksen vertaistukitoiminnan välisen yhteistyön kehittämiseksi. Opinnäytetyön aineisto kerättiin keväällä 2018 erään Etelä-Suomen kaupungin neuvoloiden kautta ja syksyllä 2018 Imetyksen tuki ry:n Facebook-ryhmän kautta. Neuvoloiden vastaajamäärä jäi pieneksi (n=11) ja tässä artikke-

Imetysuutisia 1/2019 24

lissa käydään läpi pääasiassa Imetyksen tuki ry:n Facebook -ryhmän kautta saatuja tuloksia. Facebook -ryhmän aineiston koostui 76 äidistä, joilla oli 9–14 kuukauden ikäinen lapsi.

Imetyksen tuki ry:n Facebook -ryhmän jäsenet imettävät muuta väestöä pidempään Tutkimuksen osallistuneet Imetyksen tuki ry:n Facebook-ryhmän jäsenet olivat iältään keskimäärin 32 -vuotiaita ja heistä uudelleensynnyttäjiä oli hieman ensisynnyttäjiä enemmän. Äidit olivat synnyttäneet keskimäärin 40. raskausviikolla ja valtaosa heistä oli synnyttänyt alateitse. Lähes kaikki äidit (93 %) imettivät lastaan vielä vastaushetkellä ja niistä, jotka olivat jo lopettaneet imetyksen, vain kaksi oli lopettanut imetyksen lapsen ollessa alle vuoden ikäinen. Lähes kaksi viidesosaa äideistä täysimetti kuusi kuu-

kautta, 21 % viisi kuukautta ja 20 % neljä kuukautta (taulukko 1). Äidit täysimettivät keskimäärin 4,4 kuukautta ja kiinteät ruoat aloitettiin lapselle keskimäärin 5,1 kuukauden iässä (taulukko 2).

Vertaistuki tärkeää erityisesti imetysongelmissa Äidit saivat tukea imetykseen monista eri lähteistä. Yli kahdeksan kymmenestä äidistä nimesi Imetyksen tuen Facebook-ryhmän yhdeksi imetyksen tukijakseen. Tämän lisäksi äidit kokivat saaneensa tukea imetykseen omalta puolisolta, sukulaisilta tai ystäviltä, lapsivuodeosastolta ja neuvolan terveydenhoitajalta. Noin joka kahdeksas vastaaja kuvasi saaneensa tukea muiltakin tahoilta, mm. erilaisilta yksityisiltä ammatinharjoittajilta kuten yksityiseltä imetystukiohjaajalta.

Kysyttäessä äideiltä, miltä taholta he saivat eniten tukea imetykseen, reilu kolmasosa äideistä koki Imetyksen tuen Facebook-ryhmän olleen suurin tuki imetyksessä. Toiseksi eniten äidit kokivat lapsivuodeosaston

Imetysuutisia 1/2019 25

>

olleen imetyksen tukijana (29 %). Sukulaiset ja ystävät (18 %) ja oma puoliso (11 %) nousivat myös tärkeiksi tuen lähteiksi. Neuvolan osuus tärkeimpänä tukijana jäi kuitenkin pieneksi, 3 % nimesi terveydenhoitajan suurimmaksi tukijaksi. Imetyksen vertaistukiryhmistä koki saaneensa eniten tukea prosentti äideistä.

Imetysongelmia kertoi kohdanneensa 63 % äideistä. Äitien kuvaamia imetysongelmia olivat mm. maidoneritykseen liittyvät ongelmat kuten riittämättömään maidoneritykseen ja toisaalta myös sen ylituotantoon liittyvät ongelmat. Vauvan imemiseen liittyviä ongelmia kuten suun jänteisiin tai vauvan imuotteeseen liittyviä ongelmia kohtasi moni äiti. Imetys oli myös monelle kivuliasta. Imetysongelmissa enemmistö, lähes puolet äideistä, koki saaneensa tukea Imetyksen tuen Facebook -ryhmän kautta. Myös sukulaiset ja ystävät ja oma puoliso olivat monelle tukena imetysongelmia kohdatessa.

Neuvolasta saadaan imetykseen eniten emotionaalista tukea Neuvolasta saatua imetystukea kysyttiin tiedollista, konkreettista ja emotionaalista tukea käsittelevillä kysymyksillä. Äidit kokivat tarvinneensa ja saaneensa eniten emotionaalista

tukea imetykseen. Konkreettista tukea he kokivat tarvinneensa ja saaneensa vähiten. Tiedollisen tuen kysymyksistä nousi erityisesti esille maidonerityksen ylläpitämiseen vauvan eri ikävaiheissa saatu ohjaus, johon 61 % vastasi, ettei ollut saanut tukea lainkaan. Huomattavaa on, että juuri maidoneritykseen liittyvät ongelmat olivat opinnäytetyössä äitien eniten kuvaamia imetysongelmia.

Täysimetyssuosituksesta 4–6 kuukauden ikään asti sai kuitenkin paljon tai todella paljon tietoa noin kolmasosa äideistä. Sen sijaan äidinmaidon riittämisestä kuuden kuukauden ikään useimmille normaalipainoisille lapsille ei saanut lainkaan tietoa noin neljännes äideistä, viidesosan saadessa siitä tietoa paljon tai todella paljon.

Konkreettisen imetystuen kysymyksistä korostui terveydenhoitajan vähäinen ohjaus siitä, mistä voi löytää tarvittaessa imetystukiryhmän vertaistuen saamiseksi. Siihen yli puolet äideistä ei saanut ohjausta lainkaan. Myöskään rintojen käsin lypsämiseen lähes puolet äideistä ei saanut ohjausta lainkaan. Emotionaalista tukea arvioidessaan kolmasosa äideistä koki saaneensa rohkaisua ja kannustusta imetykseen terveydenhoitajaltaan paljon tai todella paljon. Äidit myös tunsivat olonsa turvalliseksi terveydenhoitajan vastaanotolla. Viidennes äideistä koki saaneensa

Imetysuutisia 1/2019 26

kohtalaisesti tai paljon yksilöllistä, omat tarpeet huomioivaa imetysohjausta. Toisaalta saman kysymyksen kohdalla reilu kolmasosa ei kokenut saaneensa tällaista tukea lainkaan. Yksilölliset erot äitien saamassa imetysohjauksessa neuvoloista ovat siis nähtävissä opinnäytetyön tuloksissa.

Imetysohjausta toivottaisiin kehitettävän Äidit saivat myös antaa ehdotuksia neuvolan imetysohjaukseen kehittämiseen. Erityisesti vastauksista nousi esille koulutuksen lisääminen neuvolan hoitohenkilökunnalle imetyksestä. Imetysohjausta toivottiin myös määrällisesti enemmän ja sisältöä kehitettävän mm. antamalla enemmän ohjausta ongelmatilanteisiin ja ohjaamalla perheitä enemmän muiden asiantuntijatahojen piiriin. Imetysohjauksen perustumista valtakunnallisiin suosituksiin pidettiin myös tärkeänä, samoin ohjauksen antotapojen kehittämistä mm. tarjoamalla enemmän konkreettista ja kannustavaa ohjausta äideille.

Neuvolan ja imetyksen vertaistukitoimijoiden väliseen yhteistyöhön äideillä oli myös kehittämisehdotuksia.

Niissä toivottiin enemmän ohjausta neuvolasta vertaistuen pariin ja

neuvolan ja vertaistukitoimijoiden yhteistyötä lisättävän vanhempien ryhmätapaamisten muodossa. Myös tämän kysymyksen kohdalla äidit pitivät lisäkoulutusta terveydenhoitajille tarpeellisena. Lisäksi toivottiin Imetyksen tuen materiaalien jakamista neuvoloiden kautta ja että myös neuvolan kautta voisi saada vertaistukea. Muutama oli myös maininnut sekä terveydenhoitajan että vertaistukijan asenteen imetysohjauksessa kehittämiskohteena. Terveydenhoitajan toivottiin suhtautuvan positiivisemmin imetykseen ja vertaistukijan suvaitsevammin muihin lapsen ruokintavaihtoehtoihin kuin yksinomaiseen imetykseen. Äitien vastausten perusteella sekä neuvolassa annettavan imetysohjauksen määrää että laatua tulisi kehittää.

Yhtenä keinona tähän äidit ehdottavat lisäkoulutusta neuvoloiden henkilökunnalle. Lisäksi yhteistyötä imetyksen vertaistukijoiden kanssa tulisi lisätä ja kehittää. Tutkimukseen osallistuvat äidit itse sekä täysimettivät että imettivät valtakunnallisia keskiarvoja pitempään ja heidän vastauksissaan painottui tyytyväisyys Imetyksen tuen verkkosivujen kautta saatuun apuun ja tukeen imetyksessä. Se on ehkä ymmärrettävää, koska he myös rekrytoituivat vastaajiksi Imetyksen tuen verkkosivujen kautta.

Verkon kautta tarjottavan tuen mer-

kitys yhtenä tärkeänä imetystuen lähteenä tulisi huomioida myös terveydenhuollossa. Imetyksen tuen Facebook -sivujen lisäksi tällaista tukea tarjoavat esimerkiksi myös Naistalon imetysaiheiset videot.

Lapsivuodeosaston tuki on perheen siellä ollessa helposti saavutettavaa ja se selittää osittain sen miksi moni äiti nimesi sen suurimmaksi imetystuen lähteekseen. Imetysongelmat usein ilmenevät kuitenkin myöhemmin kotiutumisen jälkeen ja verkossa oleva sähköinen tukiäitien ja muiden vertaistukijoiden tuki on myös lähes reaaliaikaisesti saavutettavissa kotona. Neuvolasta voi olla haastavaa saada puhelimitse apua imetysongelmiin ja nopealla aikataululla tarvittavia ohjausaikoja neuvolaan voi olla myös vaikea saada. Imetysohjausta tulisikin kehittää niin, että kaikkialla Suomen neuvoloissa olisi saatavilla yhtä hyvää, suosituksiin perustuvaa imetysohjausta. Näin pystyttäisiin paremmin nostamaan kansallisia imetyslukuja niin, että Suomi voisi saavuttaa myös WHO:n asettaman tavoitteen, jossa vuonna 2025 kuusi kuukautta täysimetettyjä olisi 50 % kaikista maailman lapsista.

Opinnäytetyö on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa: http://urn.fi/ URN:NBN:fi:amk-201902072095

Imetysuutisia 1/2019 27

Lähteet: 1. Hakulinen, Tuovi – Otronen, Kirsi – Kuronen, Maria (toim.) 2017: Kansallinen imetyksen edistämisen toimintaohjelma vuosille 2018–2022.

2. THL, Lastenneuvola, https://thl.fi/en/ web/lapset-nuoret-ja-perheet/peruspalvelut/aitiys_ja_lastenneuvola/lastenneuvola 3. THL 2016: Syödään yhdessä -ruokasuositukset lapsiperheille. https:// w w w. j u l k a r i . f i / b i t s t r e a m / h a n d le/10024/129744/KIDE26_FINAL_WEB. pdf 4. Jenni Vaarno 2016: Parental influences and mothers’ experiences on infant and young child feeding practices. Väitöskirja.

5. Kyttälä, Pipsa ym. 2008: Lapsen ruokavalio ennen kouluikää. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 32/2008.

Taulukko 1. Imetyksen tuki ry:n Facebook -ryhmän kautta vastanneiden äitien täysimetyksen kesto kuukausissa.

Taulukko 2. Imetyksen tuki ry:n Facebook -ryhmän kautta vastanneiden äitien lasten kiinteiden aloitusikä kuukausissa.

a i s i t u u Tiede

Koonnut Liisa Ansio

The Golden Hour – Lapsentahtinen ensi-imetys Oulun ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijat, Johanna Alian ja Marjo Makkonen, kokosivat kätilöopintojensa päättötyöhön systemaattisen kirjallisuuskatsauksen lapsentahtisesta ensi-imetyksestä. Tähän mennessä the golden hour -käsitteellä ei ole ollut vakiintunutta suomenkielistä vastinetta. Alian ja Makkonen ovat suomentaneet käsitteen lapsentahtiseksi ensi-imetykseksi.

Alian ja Makkonen ovat rajanneet työnsä käsittelemään terveen, täysiaikaisena syntyneen vauvan ensi-imetystä säännöllisesti sujuneen alatiesynnytyksen jälkeen. Kirjallisuuskatsaus on laadittu 15 tutkimuksen pohjalta.

Lapsentahtinen ensi-imetys voi toteutua, jos äidin ja vauvan vointi on synnytyksen jälkeen hyvä, henkilökunta tukee ensi-imetyksen onnistumista ja ilmapiiri on turvallinen ja kiireetön. Lapsentahtista ensi-imetystä voi häiritä henkilökunnan tai äidin tiedon puute, äidin synnytyksen aikainen kivunlievitys tai äidin saaman tuen vähäisyys.

Lapsentahtinen ensi-imetys koostuu viidestä päävaiheesta, joista jokainen jakautuu useisiin osavaiheisiin.

Ensi-imetyksestä voidaan hahmottaa yhdeksän erilaista vaihetta, jotka vastasyntynyt käy läpi. Lopuksi lapsi nukahtaa riippumatta siitä, onko imetys onnistunut vai ei.

Ensimmäinen vaihe on välitön syntymän jälkeinen toiminta, jossa tärkeää on häiriöttömyys ja katkeamaton vierihoito. Syntymäitkun jälkeen lapsi rauhoittuu ihokontaktissa äidin kanssa.

Toinen vaihe on lapsen aktiivinen vaihe. Lapsi toimii vaistonvaraisesti, hän on aktiivinen ja liikehtii. Tämä saa äidin elimistön tuottamaan oksitosiinia ja valmistautumaan imetykseen.

Kolmannessa vaiheessa lapsi lepää.

Neljäs vaihe on äidin toiminta. Äiti havainnoi aktiivisesti lasta, mikä auttaa äitiä tulkitsemaan lastaan. On tärkeää, että äiti ymmärtää lapsen määrävän tahdin.

Viides vaihe lapsentahtisessa ensi-imetyksessä on hoitajien toiminta. Hoitajien tehtävä on luoda kiireetön ja turvallinen ilmapiiri.

Lapsentahtisesta ensi-imetyksestä on näyttöön perustuvan tutkimuksen mukaan monenlaista hyötyä.

Siitä hyötyvät sekä äiti että lapsi. Lisäksi se parantaa vuorovaikutusta ja auttaa imetyksen aloittamisessa.

Lapsentahtisella ensi-imetyksellä on myös yhteiskunnallista merkitystä.

Lapsentahtisen ensi-imetyksen toteutumiseen vaikuttavat äidin ja lapsen voinnin lisäksi monet tekijät: mm. vuorokauden aika, jona lapsi syntyy, sairaalan vauvamyönteisyys, äidin saama tuki, äidin sosioekonominen asema, synnytyksen kulku sekä lapsen vointi ja hoitotoimenpiteet.

Opinnäytetyö on luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120620007

Imetysuutisia 1/2019 28

Yhdistys & Uutiset

Toiminnanjohtaja imetystuen peruskurssilla Minulla oli ilo osallistua Helsingissä loppusyksystä järjestetylle imetystuen peruskurssille. Hakeuduin mukaan ymmärtääkseni, mitä vapaaehtoisuus Imetyksen tuki ry:ssä on ja mihin se perustuu. Lisäksi imetän edelleen 1,5-vuotiasta taaperoani, joten ajattelin, ettei lisätieto ole pahitteeksi. Ja kuka ties, löydän itseni antamasta imetystukea sitä kysyvälle niissä monissa tilaisuuksissa, joissa Imetyksen tuki ry on mukana.

Kokemus koulutuksesta oli niin tiedollisesti kuin ajatuksellisestikin avartava. Aloitimme jakamalla omia imetystarinoitamme. Muiden imetystarinoiden kuuleminen ja oman kertominen olivat tunteikkaita hetkiä, joiden aikana rakennettiin ryhmälle henki ja side, joka kantoi koko koulutuksen ajan. Toki osansa oli myös taitavilla kouluttajilla, jotka omalla osaamisellaan ja lähestymistavallaan loivat koulutukseen luottamuksellisen ja avoimen tilan.

Mitä opin? Luonnollisesti sain paljon paljon tietoa imetyksestä: hyvästä imuotteesta ja imetysasennoista, maidon muodostumisesta ja imetyksen fysiologiasta, yleisimmistä imetyspulmista ja vaihtoehdoista niiden ratkaisemiseksi sekä imetyksen ja imetysmatkan eri vaiheista. Opin myös, että jos äiti tandemimettää lapsiaan ja tekee sen aina niin, että lapset syövät kukin omaa rintaansa, muodostuu tässä rinnassa oleva maito juuri sen lapsen ikään ja kehitysvaiheeseen sopivaksi. Ihan huikeaa. Miten ihmeellistä äidinmaito onkaan!

Tämän lisäksi koulutuksessa puhuttiin ja keskusteltiin paljon siitä, mikä ja minkälainen on Imetyksen tuki ry:n vapaaehtoinen tukiäiti. Mitä hän tekee ja mitä hän ei tee ja miksi? Kouluttajat ohjasivat tätä keskustelua hienosti. Keskeisimmiksi nousivat Imetyksen tuki ry:n tukiäidin rooli perheen ja imettävän äidin tukemisessa aina perheen ja äidin omia toiveita kuunnellen ja kunnioittaen. Tukiäiti kysyy, mihin äiti tukea kaipaa ja vastaa siihen. Tukiäiti ei jaa omia mielipiteitään tai paljasta omia asenteitaan – oli äidin toive mikä tahansa. Tä-

mä on arvokas läksy kaikkeen tukityöhön ja oodi kuuntelemisen tärkeydelle. Kyky kuunnella ja kuulla onkin yksi tukiäidin tärkeimpiä taitoja.

Tukiäidin roolista puhuttaessa mieleen jäivät myös keskustelut yhteistyöstä. Koulutetut tukiäidit puhuvat ammattilaisista hienotunteisesti. Se, että tukiäidit ovat omaksuneet tämän, näkyy hienolla tavalla Imetyksen tuen Facebook-ryhmässä, jossa tukiäidit kommentoivat rakentavasti niitä palautteita, joita ryhmän jäsenet terveydenhuollosta kirjoittavat. Rakentava ja kunnioittava lähestymistapa on avainasemassa, kun rakennetaan tuiki tärkeää yhteistyötä terveydenhuollon kanssa. Yhteistyö ja sen tekeminen on kaikkien imetykseen tukea tarvitsevien etu.

Olisi koulutuksesta paljon muitakin tärkeitä asioita esiin nostettavaksi, mutta tässä nyt mielen päällä olevat ajatukset.

Kiitos huippukouluttajat Laura ja Tuuli-Annika sekä huikea ryhmä nyt jo toiminnassa olevia tukiäitejä.

Ei kun jatkokurssia kohti!

Imetysuutisia 1/2019 29

Yhdistys & Uutiset

Mentorointi ja koulutus tukevat imetystukiäitejä

Strategia 2025 Imetyksen tuki ry käynnistää kevään kuluessa strategiatyön.

Strategia on unelma ja myös yhdistyksen tahdonilmaisu.

Se määrittää, millaisen tulevaisuuden Imetyksen tuki ry:lle haluamme ja mitä valintoja sen saavuttamiseksi teemme.

Strategiatyön pohjaksi, toimisto teettää kevään aikana jäsenistölle kyselyn, jolla kartoitetaan jäsenten näkemyksiä ja toiveita Imetyksen tuki ry:n tulevaisuudesta. Muistathan vastata! Yhdessä päätämme tämän meille tärkeän yhdistyksen suunnan!

Imetyksen tuen valtakunnallista tukitoimintaa pyritään vahvistamaan jatkuvasti. Tänäkin vuonna järjestämme useita Imetystuen peruskursseja ja jatkokursseja eri puolella Suomea. Mukaan voi hakea, jos tuntee olevansa valmis tekemään vaativaa mutta antoisaa vapaaehtoistyötä 1–2 vuoden ajan. Tukiäidit kokevat vapaaehtoistyönsä vaikuttaneen elämäänsä yleensä monin tavoin positiivisesti: se on tuonut uusia ystäviä, kehittänyt vuorovaikutustaitoja sekä tuonut ymmärrystä erilaisia elämäntilanteita ja -valintoja kohtaan.

Erityisesti uusien tukiäitien tueksi kehitetty mentortoiminta laajenee vuoden 2019 aikana. Tammikuussa koulutimme 25 mentoroinnista kiinnostunutta kokenutta tukiäitiä. Mentorointiryhmät käynnistyvät aina peruskurssipaikkakunnalla pian kurssin päättymisen jälkeen. Mentorointiryhmässä pohditaan eri tukimuodoissa toimimista ja etsitään omaa paikkaa ja tapaa toimia tukiäitinä.

Tukiäitien täydennyskoulutuspäiviä järjestetään kahdesti vuodessa ja lisäksi osaamista vahvistavat myös alueelliset Tukiäititreffit, joissa virkistytään, suunnitellaan tulevaa ja kouluttaudutaan yhdessä.

Voiko YouTubessa imettää?

Kyllä voi! Imetyksen tuen YouTube-kanavalta voi nyt seurata Imetystubeäidin elämää. Tubeäiti Tuulilla on pian kolme lasta, hän on Imetyksen tuen tukiäiti ja työskennellyt imetyksen parissa myös työssään kätillönä.

Tuulin mukana kuljetaan raskauden viime hetkiä ja vauvavuoden eri vaiheita imetysnäkökulmasta. Arkielämän lisäksi Tuuli kertoo imetyksestä myös faktaa ja kokemustietoa, joka voi auttaa vauvaa odottavia, lasta tai lapsiaan imettäviä sekä heidän läheisiään erilaisissa imetyksen vaiheissa.

Imetystubeäidin kyydissä pysyt tilaamalla Imetyksen tuen kanavan. Tykkää ja kommentoi, mistä imetysaiheesta haluaisit kuulla Tuulilta lisää!

OLEMME MUKANA!

LAPSIMESSUT

12.–14.4.2019 MESSUKESKUS HELSINKI

Imetysuutisia 1/2019 30

Yhdistys & Uutiset

Imetyspisteellä taiotaan tyytyväisiä vauvoja ja äitejä Imetyksen tuki on mukana tänäkin vuonna Lapsimessuilla Helsingissä huhtikuussa. Perinteiseen tapaan yhdistyksen imetystukiäidit emännöivät messujen Imetyspistettä, jossa käy kuhina koko viikonlopun ajan. Viime vuonna Imetyspisteellä viivähti lähes 1500 äitiä lapsineen. Messut ovat Pohjoismaiden suurin koko perheen tapahtuma, jossa vierailee vuosittain yli 45 000 kävijää.

Imetyspiste on paikka, jossa äidit ja lapset voivat huilata imetyshetken ajan poissa messujen vilinästä. Tyypillinen Imetyspisteen pieni asiakas saapuu pisteelle tuohtuneena ja punakkana, mutta poistuu tyytyväisenä tai jopa puoliunessa.

Jokainen äiti saa halutessaan kupposen vettä tai teetä. Pisteelle ovat tervetulleita aivan kaikki äidit ja lapset, myös he jotka eivät imetä tai joille imetys on haastavaa.

Pisteellä voi syöttää, lämmittää maitopullon tai pumpata hetken rauhassa. Sähköpumppua varten löytyy pistoke. Tukiäidit varmistavat, että hulinasta huolimatta kaikilla on paikka jossa istua sekä tukea imetykseen – jos äiti niin haluaa.

Imetyspiste sijaitsee messuilla vaunuvarikon ja vaipanvaihtopisteen tuntumassa. Imetyksen tuen koordinaattorit Niina Mäkinen ja Anna Groundstroem kertovat päivittäin käytännön vinkkejä imetysarkeen messujen Neuvola-lavalla.

Lapsimessut järjestetään 12.–14.4.2019 Helsingin Messukeskuksessa.

ÄIDIT IRTI SYNNYTYSMASENNUKSESTA ÄIMÄ RY

Ve r t

eil ea äid aistuk

eil tä äid

Äimä ry tukee, kun sinulla on:

Apukeinojamme ovat:

raskausajan masennus synnytyksen jälkeinen

vertaistukiryhmät

masennus

vauva-ajan psykoosi kun olet väsynyt,

uupunut tai alavireinen

le

ympäri maan

vertaistukipuhelin 040 746 7424

vertaistukichatit vertaistukiäidin

tapaaminen kaksin

www.aima.fi

Lempeää imetysohjausta, synnytystraumakeskusteluja ja akupunktiota vuosien ammattitaidolla pääkaupunkiseudulla.

Vastaanotto / kotikäynti.

www.akupunktiotalo.fi

Imetysuutisia 1/2019 31

www.katilotalo.fi

100% LUOMUSILKKI

Uutu uus!

Lumoavaa luo omussillkkiä va auvalllesi

Valitse Carriwell-liivit odotukseen ja imetykseen

odotus uusi äiti

ihana sinä

Jälleenmyyjiltämme saat asiantuntevaa palvelua ja opastusta sopivien Carriwell-tuotteiden valintaan.

Tilaukset verkosta: www.mamidea.com. Tule huhtikuussa Lapsimessuille tutustumaan kaikkiin malleihin.

Maahantuonti ja tiedustelut: Babyidea Oy, puh. 09-41108520, s-posti: info@mamidea.com.

Tutustu valikoimaan ja hanki parasta:

Imetys – paras alku äidille ja vauvalle www.lansinoh.fi

Lansinoh-valikoima: 100 % hypoallergeeninen HPA®-lanoliini • rintapumput ja -kumit • Therapearl rintojen lämmitysja viilennystyynyt • nänninkohottajat • puhdistuspyyhkeet • liivinsuojat • NaturalWave-tuttipullot • äidinmaidon säilytysratkaisut • Maahantuoja OneMed Oy.

ruskovilla.fi

KO R U , J O K A K A N TA A S I N U N J A L A P S E S I TA R I N A A ;

PA L A RA KK AU T TA .

Valmistan uniikit äidinmaitokorut eli ÄM-korut® ainoana yrityksenä Suomessa.

Voit tilata haluamasi korun suoraan verkkokaupasta www.jasmindesign.fi

#palarakkautta #korutjotkamuistavat

www.jasmindesign.fi

HUJAUS – LUOTTOYSTÄVÄSI Hujauksen kotimaiset imetysmekot ja -paidat mahdollistavat imetyksen kätevästi ja huomaamattomasti missä liikutkin.

Koot XS–3XL

www.hujaus.fi

Imetystukea äidiltä äidille Imetyksen tuki ry:n koulutetut imetystukiäidit auttavat sinua imetykseen ja vauva-arkeen liittyvissä kysymyksissä. Imetystukiäidin puoleen voit kääntyä aina, olipa imetyksesi helppoa tai hankalaa, alkamassa tai päättymässä.

ImetysChat Chatissa voit jutella nimettömänä, kahden kesken tukiäidin kanssa. Chat on avoinna päivystysaikoina osoitteessa imetys.fi Imetystukiryhmät Tukiryhmän tapaamisissa saat henkilökohtaista tukea imetykseen ja tapaat muita samassa elämäntilanteessa olevia perheitä. Imetystukiryhmiä toimii eri puolilla Suomea. Tapaamisajat löydät osoitteesta imetys.fi Imetystukipuhelin Imetystukipuhelin vastaa päivystysaikoina numerossa 09 4241 5300. Päivystysajat löydät osoitteesta imetys.fi

Älä jää imetyshuoliesi kanssa yksin Imetystuki on maksutonta, luottamuksellista ja tarkoitettu kaikille perheille.

Imetyksen tuki ry:n nettisivuilla on runsaasti tietoa imetyksestä ja ratkaisuja erilaisiin imetyksen haasteisiin.

Sivustolta löytyvä Odottajan opas sopii tietolähteeksi odottaville perheille ja imetyksen ensiviikkoihin.

Lue lisää osoitteesta imetys.fi

Imetyksen tuki ry

Tue imetystä ja liity nyt jäseneksi! http://www.imetys.fi/jasenyys

Imetyksen tuki ry