Imetysuutisia 2/2019

imetys IMETYKSEN TUKI RY

uutisia

2 / 2019

Imetysviikko: vahvista vanhemmuutta – mahdollista imetys Lapsiasiavaltuutettu on myös imetyksen puolestapuhuja

Imetyksen tuki ry:n ensimmäiset kunniajäsenet

Sisällys Imetysuutisia 2 /2019 3

Pääkirjoitus

4

Imetysviikko: Vahvista vanhemmuutta – mahdollista imetys

6

Vanhemmuuden voimavarat ja haasteet

10

Lapsiasiavaltuutettu on myös imetyksen puolestapuhuja

13 Kolumni: Imetyksellä ei ole etuja 14 Isä ja imetys: Isän tuntemukset ja ajatukset 16 Imetyksen tuki ry:n ensimmäiset kunniajäsenet

16

22 Imetystarinani 24 Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta 28 Tiedeuutisia 29 Lukuvinkki 30 Tietoiseksi kehosta ja käsiksi tunteisiin – vauvan itsesäätelyn kehittyminen

16

32 Imetystukea imetysvarikolla 33 Yhdistys & uutiset

Perhevapaauudistus olisi myös oivallinen kohta keskustella imetyksen ja työssäkäynnin tai opiskelun yhdistämisestä

S. 10–12 Julkaisija Imetyksen tuki ry Päätoimittaja Miina Korpi Toimitussihteeri Mari Aaltolaine Toimitus Korpi Miina, Mäkinen Niina, Ohtonen-Jones Saija, Leppimäki Heikki, Aaltolaine Mari, Särkikoski Heli, Meronen Jaana, Villanen Tytti, Ojankoski Ilona, Finne Suvi, Haapala Lotta Ulkoasu Teija Lammi Yhteystiedot Karjalankatu 2 A, 00520 Helsinki Osoitteenmuutokset www.imetys.fi/jasenyys Saija Ohtonen-Jones saija.ohtonen-jones@imetys.fi Ilmoitukset imetysuutisia@imetys.fi Painopaikka Suomen Uusiokuori Oy, Somero, painos 800 kpl ISSN 1798-8349 www imetys.fi/imetysuutisia, facebook.com/ImetysuutisiaLehti Kannen kuva iStock/RichVintage

Imetysuutisia 2/2019 2

Pääkirjoitus

Lähetä palautetta lehdestä! Voita Imetyksen tuki ry:n tuotepalkinto. Imetysuutisia@imetys.fi ja otsikoksi "palaute".

Kahta useamman sukupolven yhteisasuminen on meillä Suomessa ollut vielä melko vähän aikaa sitten tavallista. Tietotaito imetyksen suhteen siirtyi luontevasti äideiltä tyttärille ja imettäjiäkin tunnetaan meidän kulttuurissamme olleen. Yhteisöllisyys on vähentynyt muutaman sukupolven aikana merkittävästi, mutta sen merkitys ihmiselle ei. Moni vanhempi kokee jäävänsä yksin, mutta mistä löytyisi jokaiselle sopiva ja todella arjessa auttava yhteisö? Verkkoyhteisöt osaltaan tuovat tukea ja yhteyden tunnetta. Tilanne saattaa kuitenkin olla se, että “hätäkahviseuraa” tai ruokakassin tuojaa sairastuvalle ei omalta paikkakunnalta toden tullen löydy.

Yhteisöjen ja sosiaalisen ympäristön tärkeyttä on myös tieteellisesti tutkittu, ja tuoreen kohorttitutkimuksen mukaan äidin sosiaalisilla suhteilla on positiivinen yhteys lapsen kognitiiviseen kehitykseen. Tutkimuksen mukaan erityisen suuri painoarvo on verkostoilla ja sosiaalisilla yhteyksillä, jotka ulottuvat ydinperheen ulkopuolelle. Lasten terveyden ja kehityksen kannalta olisi siis tärkeää huolehtia sekä vanhempien hyvinvoinnista, että perheen sosiaalisesta ympäristöstä

laajemmin. Vanhempien tulisi saada riittävästi tukea omanlaiseen ja tasapainoiseen vanhemmuuteen, ja lisäksi niin lapsi kuin vanhempi hyötyy perheen ulkopuolisista kontakteista: harrastusmahdollisuuksista, vertaistuesta, ystävyyssuhteista.

Tässä numerossa keskitytään vanhemmuuden vahvistamiseen, joka on nostettu myös kansainvälisen imetysviikon teemaksi. Toisinaan vanhemman oma terveys edellyttää ammattilaisen tukea, kuten synnytyksen jälkeisessä masennuksessa. Myös vauvan elämän alkutaival saattaa olla kuoppainen, ja tuolloin avun tarpeessa ovat sekä lapsi että hänen vanhempansa. Suomessa on kehitetty malli vanhempien vahvempaan osallistamiseen vauvan hoitoon sairaalassa, siitä voit lukea tämän numeron tiedeuutiset-osiosta. Lisäksi esittelemme Imetyksen tuki ry:n ensimmäiset kunniajäsenet sekä isän kolumnin.

Toivon, että löydät uutta ja innostavaa tietoa tästäkin lehdestä. Voit jakaa lukukokemuksesi tai aihetoiveesi meille, kaikkien palautetta antaneiden kesken arvomme Imetyksen tuki ry:n tuotepalkinnon.

Miina Korpi päätoimittaja

Pääkirjoituksessa mainittu tutkimus Association of Maternal Social Relationships With Cognitive Development in Early Childhood (Eun Kyong Shin, Kaja Le Winn, Nicole Bush et al.) löytyy maksutta verkosta. Julkaisutiedot: JAMA Network Open. 2019;2(1). doi:10.1001/jamanetworkopen.2018.6963

Imetysuutisia 2/2019 3

Imetysviikko

2019

Kansainvälistä Imetysviikkoa vietetään Suomessa 30.9.–6.10. Tämän vuoden teema “Vahvista vanhemmuutta – mahdollista imetys” haluaa vahvistaa työelämän ja koko yhteiskunnan imetysja perhemyönteisyyttä.

Vaadittavia toimenpiteitä ovat ainakin julkisin varoin rahoitettu vanhempainvapaa molemmille vanhemmille, joustava työlainsäädäntö, joka tukee imetystä ja vanhemmuutta sekä lapsiperheiden toimeentuloa parantavat tulonsiirrot.

Nämä toimenpiteet edistävät optimaalista imetystä, terveyttä ja hyvinvointia sekä vähentävät vanhempien syrjintää työelämässä.

TEKSTI NIINA MÄKINEN

Imetykseen sijoittaminen on yksi tehokkaimmista tavoista edistää terveyttä sekä yhteiskunnan sosiaalista ja taloudellista kehitystä. Imetyssuositusten toteutuminen säästäisi vuosittain 823 000 lapsen ja 20 000 äidin hengen. Rahassa mitattuna imettämättömyys aiheuttaa 302 miljardin dollarin taloudelliset menetyksen vuosittain. Vaikka imetyksen aloittavien osuus on kohtalaisen korkea, WHO:n Maailmankongressin asettama tavoite, että vähintään 50% maailman lapsista olisi puolen vuoden ikään asti täysimetettyjä vuonna 2025, on vielä kaukana ja alueelliset erot eri maiden imetysluvuissa ovat valtavia. Imetyksen optimaalisen toteutumisen tiellä on monia esteitä, joista yksi suurimmista on riittämätön tuki työssäkäyville vanhemmille.

Perhevapailla turvataan imetys Vanhempien tukeminen rahallisesti turvattujen vanhempainvapaiden avulla on optimaalisen imetyksen toteutumisen edellytys. Yhdenkään vanhemman ei pitäisi joutua tekemään valintaa perheen toimeentulon ja lapsen parhaan mahdollisen ravinnon ja hoivan välillä.

Imetysuutisia 2/2019 4

Taloudellisesti turvattu äitiysvapaa vähentää lapsikuolleisuuta, mahdollistaa äidin toipumisen synnytyksestä ennen töihinpaluuta ja lisää pitkäkestoisesti naisten fyysistä ja psyykkistä terveyttä.

Vaikka valtaosa maailman maista tarjoaa jonkinlaista äitiysvapaata, yli 830 miljoonaa naista jää paitsi asianmukaisesta äitiysturvasta. Kansainvälisen työjärjestö ILO:n määrittelemä kansainvälinen vähimmäisstandardi äitiysvapaan kestosta on 26 viikkoa. Noin puolet maailman maista saavuttaa ILO:n standardit: matalan elintason maista 47%, keskinkertaisen elintason maista 43% ja korkean elintason maista 77%. Vertailu osoittaa, että sosioekonominen status ei ole este rahallisesti korvatun vapaan tarjoamiselle, koska vanhempainvapaat ovat sijoitus, joka tuottaa säästöjä. Rahallisesti tuetut vanhempainvapaat hyödyttävät lapsia, perheitä, työnantajia ja valtiontaloutta.

Tasa-arvo lisää perheiden hyvinvointia ja imetystä Kansainvälisenä suuntauksena on vanhemmuuden tasa-arvoisemman jakautumisen tavoittelu ja meillä Suomessakin perhevapaat ovat uu-

Käsitys isyydestä on kuitenkin muuttumassa maailmanlaajuisesti. distuksen kohteena. Imetyksen näkökulmasta poliittiset ohjelmat, joilla lisätään isyys- ja vanhempainvapaiden osuutta eivät saa vaarantaa olemassaolevia äitiysvapaita ja äitiysavustusta.

Sen sijaan uudistuksissa tulisi tunnistaa imettävän äidin tekemän hoivatyön ainutlaatuisuus, mahdollistaa naisille työn ja imetyksen yhdistäminen ja isille/puolisoille mahdollisuus asettaa perhe työelämän vaatimusten edelle. Molempien vanhempien tasaarvoisen osallistumisen mahdollistavalla perhevapaajärjestelmällä voidaan merkittävästi lisätä perheiden koettua ja taloudellista hyvinvointia ja lisätä täysimetyksen onnistumista.

Perheiden taloudellisen aseman turvaamisen lisäksi yhteiskunnalliset ja poliittiset ohjelmat ovat tärkeässä osassa sosiaalisten normien ja asenteiden muuttajina. Yhteiskunnallisten asenteiden muutosta tarvitaan lisäämään ymmärrystä olemassa olevasta epätasa-arvoisuudesta ja sitouttamaan miehet tukemaan naisten tarpeiden ja oikeuksien toteutumista. Nykyiset vanhemmuutta suojelevat ohjelmat ovat usein riittämättömiä. Useimmissa ohjelmissa naiset ovat ensisijaisia tuensaajia, koska ajatellaan, että yksinomaan naiset ovat huolenpitäjiä. Käsitys isyydestä on kuitenkin muuttumassa maailmanlaajuisesti. Monet isät eivät ole enää vain perheen elättäjiä, vaan osallistuvat täysipainoisesti äidin ja lasten elämään, mikä on tärkeää heidän lastensa kehitykselle. Tasa-arvoinen vanhemmuus, jossa isät ovat yhdenvertaisia kumppaneita vanhemmuu-

den tiimissä, hyödyttää sekä lapsia että vanhempia. Puolison tuki on tärkeimpiä imetyksen jatkumiseen vaikuttavia tekijöitä.

Perheystävällinen työelämä hyödyttää kaikkia Maailmanlaajuisesti äidin palaaminen töihin synnytyksen jälkeen on yksi yleisimmistä syistä korvikeruokinnan aloittamiselle ja imetyksen päättymiselle. Imetyksen jatkaminen töihinpaluun jälkeen on kuitenkin monin tavoin hyödyllistä perheelle ja yhteiskunnalle. Työelämään tarvitaan tosin paljon tietoa ja muutoshalua, jotta imetyksen ja työssäkäynnin yhdistämisestä tulee arkea.

Tutkimukset osoittavat, että äitiysloma ja imetystä tukevat interventiot työpaikalla lisäävät imetystä ja muita positiivisia tavoitteita, mukaan lukien talouskasvu ja lapsikuolleisuuden pieneneminen. Rahallisesti tuetun vanhempainvapaan lisäksi perheystävällinen työelämä tarkoittaa konkreettista tukea imetyksen onnistumiseksi ja joustoja lapsen hoidon takia.

Imettävät äidit tarvitsevat palkallisia taukoja ja erillisen tilan imetykseen tai äidinmaidon pumppaamiseen ja säilytykseen. Työnantajan järjestämä lastenhoito työpaikalla tai lähistöllä sekä joustava työaika auttavat äitejä jatkamaan imetystä ja antavat vanhemmille enemmän aikaa lastensa kanssa. Työelämän järjestelyillä voi vähentää stressiä ja lisätä perheiden hyvinvointia.

Imetysuutisia 2/2019 5

fakta Äitiysvapaajärjestelmällä voidaan vähentää lapsikuolleisuutta 13% jokaista äitiysvapaakuukautta kohden.

Naiset tekevät 2,6 kertaisen määrän palkatonta hoiva- ja kodinhoitotyötä miehiin verrattuna.

Kun isät käyttävät isyysvapaita, heidän lapsensa ovat todennäköisemmin imetettyjä 2, 4 ja 6 kuukauden iässä.

50–60 % matalan elintason maissa elävistä perheistä ei ole mahdollisuutta taloudellisiin tukiin.

Amerikoissa, Pohjois-Afrikassa, Keski- ja Itä-Aasiassa sekä Tyynenmeren maissa vain noin 10 % maista tarjoaa perhe-etuisuuksia.

ILOA, ONNEA JA PITKÄÄN JATKUNUTTA VÄSYMYSTÄ

Vanhempikin voi palaa loppuun Pienten lasten vanhempien uupumus on usein esillä. Samaan aikaan väsymyksen ja uupumuksen on ajateltu olevan osa pikkulapsiperheiden arkea.

Kuitenkaan vanhempien uupumusta ei ole aiemmin tutkittu tarkemmin, mutta nyt Jyväskylän yliopiston Psykologian laitoksen Vanhemmuuden voimavara- ja kuormitustekijät (VoiKu) -tutkimuksessa perehdytään vanhemmuuden tuomaan uupumukseen.

TEKSTI LIISA ANSIO

Imetysuutisia 2/2019 6

Vanhemmuuden voimavara- ja kuormitustekijät -tutkimuksen aineistoa on kerätty Suomen neuvoloissa kolmelta eri paikkakunnalta sekä sosiaalisessa mediassa. Lisäksi aineistoa on kerätty muutamasta seurakunnan perhekerhosta. Näyttäisi siltä, että vanhemmuuden tuoma uupumus on erillistä työelämän tuomasta stressistä tai masennuksesta.

– Vanhemmuuden uupumuksen on esitetty kehittyvän pitkittyneestä stressistä, jossa vanhempi kokee vaatimusten ylittävän jatkuvasti käytössä olevat resurssit, kertoo Matilda Sorkkila, Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen tutkijatohtori.

Sorkkila on professori Kaisa Aunolan ohella vastuututkijana Vanhemmuuden voimavara- ja kuormitustekijät (VoiKu)-hankkeessa.

Tutkimus on osa kansainvälistä konsortiohanketta, jossa on mukana 42 maata. Suomea koskevasta tutkimuksesta aineisto oli haastattelua

tehdessä parhaillaan analysoitavana.

Määrällisen aineiston lisäksi perheet ovat voineet vastata avoimiin kysymyksiin.

Vanhempien, erityisesti äitien, väsymyksestä on puhuttu paljon, mutta tieteellistä tutkimusta aiheesta on tehty vähän.

– Vanhemmuuden uupumusta on vasta nyt alettu tutkia ja se on tunnistettu omaksi ilmiökseen, Sorkkila huomattaa.

– On mahdollista, että vanhemmat ovat olleet uupuneita myös aikaisemmin, mutta vaatimukset ja resurssit ovat tuolloin olleet erilaisia. Myöskään aiheesta ei ole tuolloin puhuttu samalla tavoin kuin nyt.

Uupumus syntyy vaatimuksista Väsymykseen auttaa lepääminen, mutta uupumus on pitkittynyttä väsymystä, eikä siihen auta nukkuminen

Imetysuutisia 2/2019 7

tai lepääminen. Loppuun palamiseen kuuluu kyynistymistä ja riittämättömyyden tunteita.

Pikkulasten vanhemmat kohtaavat monenlaisia vaatimuksia arjessaan. Samaan aikaan pitäisi olla hyvä vanhempi, rakastava puoliso, tehokas työntekijä, tiedostava kuluttaja ja aktiivinen yhteiskunnan jäsen.

– Vanhemmilta saatetaan odottaa nykyisin enemmän suhteessa vanhemmuuteen ja työelämään, Sorkkila pohtii.

– Lisäksi esiin näyttää nousevan, että monet vanhemmat ovat yksinäisiä.

Myös monet muut kuin pikkulasten vanhemmat puhuvat väsymyksestä, uupumisesta ja kiireestä, mutta pikkulapsiperheessä väsymyksestä palautuminen on haasteellista.

– Uupumus seuraa, kun vanhemmalla olevat resurssit eivät riitä vastaamaan arjen vaatimuksiin, Sorkkila kuvailee.

>

Uupumus vaikuttaa koko elämään Vanhemman uupumukseen ei pitäisi suhtautua vähättelevästi.

– Pitkittyessään uupumisella voi olla vakavia seurauksia, kuten masennusta, terveysongelmia, päihteiden käyttöä, tai laiminlyöntiä ja väkivaltaisuutta lapsia kohtaan. Tästä syystä uupumusriskissä olevan olisi tärkeää saada apua arkeen ajoissa, Sorkkila toteaa.

Uupunut vanhempi ei koe olevansa hyvä ja pystyvä vanhempi. Sorkkila kuvaileekin tilannetta näin: – Vanhemmuuden uupumus esiintyy uupumisasteisena väsymyksenä, vanhemmuuteen liittyvänä kyvyttömyyden ja riittämättömyyden tunteena ja emotionaalisena etääntymisenä lapsesta.

Alustavista tutkimustuloksista oli jo nähtävissä, että uupumuksen kokemus saattaa vaikuttaa perheiden elämänvalintoihin.

– Olimme yllättyneitä siitä, että alustavien tulosten mukaan yli puolet osallistuneista suomalaisvanhemmista koki uupumuksen ja väsymyksen vaikuttaneen toiveisiinsa hankkia lisää lapsia, Sorkkila kertoo.

– Tämä on tärkeää niin perheiden hyvinvoinnin tukemisen kuin Suomessa esillä olleen syntyvyys-keskustelun näkökulmasta.

VoiKu-hankkeessa on kehitetty seulatyyppinen kysely, jolla voidaan tunnistaa vanhemmuuden uupumus ja tarjota siten tukea ja apua perheille. VAU-seula on jo käytössä osassa Jyväskylän, Kangasalan ja Seinäjoen neuvoloita.

– Kaikki vanhemmat eivät välttämättä uuvu samoista syistä, mutta yleisesti ottaen resurssien lisääminen, kuten tuki ja mahdollisuus lepoon sekä vaatimusten vähentäminen tuntuisi toimivalta keinolta uupumisen ehkäisyyn, Sorkkila sanoo.

Imetys – voimavara vai kuormittaja VoiKu-hankkeen tutkimuksessa ei kysytty erikseen imetyksestä, mutta perheet ovat saattaneet mainita siitä avoimissa vastauksissaan.

– Arvelisin, että imetys saatetaan kokea joko voimavarana tai vaatimuksena, riippuen siitä, miten se sujuu ja millaisia odotuksia vanhempi on itselleen asettanut, Sorkkila pohtii.

Imetys, samoin kuin vanhemmuus ylipäänsä, on täynnä toiveita ja siitä annetaan paljon erilaisia ohjeita. Pahimmillaan nämä ohjeet voivat tuntua vanhemmista vaatimuksilta.

– Olisi hienoa, jos vanhemmat osaisivat olla itselleen ja toisilleen armollisempia, Sorkkila toivoo.

Imetysuutisia 2/2019 8

PETTERI KIVIMÄKI

Vanhemmuuden uupumusta on vasta nyt alettu tutkia ja se on tunnistettu omaksi ilmiökseen.

fakta Vanhemmuuden voimavara- ja kuormitustekijät (VoiKu)-hanke • Keväällä 2018 käynnistynyt tutkimus- ja kehittämishanke.

• Osa kansainvälistä International Investigation of Parental Burnout (IIPB) -konsortiohanketta, jossa on mukana 42 maata ympäri maailmaa.

• Tutkimuksesta saa lisätietoa: https://www.jyu.fi/edupsy/fi/ laitokset/psykologia/tutkimus/ tutkimusalueet/perhetutkimus/ voiku-tutkimus/etusivu • Tutkimuksen esittelyvideo: https://www.youtube.com/ watch?v=KysMjdSdOv0&t=1s

Äiti tunteilee kirj. Anni Arola Tähän äitielämään mahtuu tunteita tuhansia, voi niiden kanssa olla välillä vähän hukassa.

Setti alkaa siitä positiivisesta pissatikusta, tuntuu, että sekoaa kuin väännettäisiin vivusta.

Käyt skaalan riemusta pelkoon, miesparka ei olotiloistasi saa selkoo.

Pienen kanssa kun kotiin palaat, hämmennyksen muilta salaat. Paitsi sitten kun se pakka yösyötöistä sekoo, ja itket sekä naurat yhtä menoo.

Rakkaus tulvii silmistä ulos, perheessä vallitsee täysi hurmos.

Vaiheita lasten kanssa tulee ja menee, yrität niissä roikkua mukana, vaikka välillä pahaa tekee.

Joskus iskee syyllisyys, joskus totaalinen tympäännys.

Toisena hetkenä onnellisena hyräilet, toisena aviopuolisoas kyräilet.

Hormonit, univelka, sairasputki... joskus miettii miten handlataan koko paketti.

Vaikka välillä on hukassa äidin balanssi, silti ei mitään muuttaisi.

Kun tajuaa, että vauvavuosiin kuuluu kaikki nää tunteet, voi unohtaa mieleen nousseet Pitkänniemen lähetteet.

Ja loppujen lopuksi itseensä saa aivan uuden ulottuvuuden, kun kahlaa tunteiden aalloissa miljoonien.

Ei oo ihan yhtä romanttista, kuin niissä viidessäkymmenessä harmaan sävyssä, mutta ainakin elämää ikimuistoista; sydämessä täydessä!

Imetysuutisia 2/2019 9

Lapsiasiavaltuutettu on myös imetyksen puolestapuhuja TEKSTI SAIJA OHTONEN-JONES KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Toukokuussa Suomi sai uuden lapsiasiavaltuutetun, kun tehtävään valittiin Turun yliopiston sosiaalityön (ma.) professori ja Nuorisotutkimusverkoston erikoistutkija Elina Pekkarinen. Imetyksen tuki ry kutsui Elinan sohvalleen puhumaan imetyksestä ja eri teemoista sen ympärillä.

Imetystä ja sen edistämistä ei välttämättä lainkaan nähdä lapsiasiavaltuutetun tehtävänkuvaan kuuluvana asiana, vaikka lapsen oikeudesta äidinmaitoon ja vanhempien oikeudesta imetystä koskevaan tietoon ja tukeen on säädetty YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa. Lapsen oikeuksien sopimus taas on lapsiasiavaltuutetun työn perusta. Pekkarinen itse kuitenkin tunnistaa roolinsa myös imetyksen puolustajana. Keinovalikoimassaan hänellä on niin kutsutut pehmeät ja diplomaattiset keinot.

– On tärkeä tehdä jako valvovien viranomaisten ja lapsiasiavaltuutetun roolin välille. Lapsiasiavaltuutetulla ei ole valvovan viranomaisen mandaattia. Me emme ei voi puuttua yksittäistapauksiin, vaan nostaa sellaisia lasta koskettavia asioita keskusteluun, joita ei vielä ole otettu tarpeeksi vakavasti.

Imetysuutisia 2/2019 10

Imetysmyönteisyys vaatii muutoksia rakenteisiin Työssä imetyksen edistämiseksi Pekkarinen näkee tärkeänä sekä rakenteisiin että kulttuuriin vaikuttamisen.

Rakenteisiin sisältyvät muun muassa saatavilla oleva tuki ja palvelut, lainsäädäntö ja työmarkkinaratkaisut.

Suomalaisista äideistä suuri osa toivoo ja suunnittelee imettävänsä, mutta toteutuvat imetysajat ovat huomattavasti suosituksia lyhyempiä.

Pekkarista huolettavat erityisesti lyhentyneet hoitoajat heti synnytyksen jälkeen, koska tämä lyhentää sitä aikaa, jonka äiti on sairaalan imetysohjauksen piirissä.

– Varmasti on äitejä, jotka heittävät hanskat tiskiin, kun tulevat kotiin ja jäävät yksin kamppailemaan tissien kanssa. Maidon nousussakin voi kestää. Myös neuvoloiden antamassa tu-

essa ja siinä, miten nopeasti tukea saa voi olla eroavaisuuksia.

Osa äideistä kaipaisi myös heitä varten räätälöityä tukea. Tutkimusten mukaan muun muassa sosioekonomiset erot näkyvät imetystilastoissa selvästi. Pekkarinen arvioi todella vaikeaksi kysymyksen siitä, miksi tietyt taustatekijät näyttävät tarkoittavan vähäisempää imetystä.

– Varmastikin tämä kertoo siitä, että meidän tuki ei tavoita kaikkia äitejä. Voi olla tiedon ja kohtaamisen puutetta. Uskon, että kyse on todella monisyisestä asiasta, johon liittyvät vahvasti myös kulttuurilliset tekijät. Taustatekijöihin ja juurisyihin on vaikea päästä kiinni. Yrittää silti pitää.

Lainsäädännön osalta suunniteltu perhevapaauudistus on keskeisessä roolissa, kun imetykseen liittyviä rakenteita muokataan. Pekkarisen mukaan imetyksestä on puhuttu

perhevapaauudistuskeskustelun yhteydessä yllättävän vähän, vaikka aiemmin imetys on ollut kärkiperuste naisten perhevapaiden pituutta määriteltäessä.

– Tärkeintä on se, että heikennyksiä olemassa oleviin vapaisiin ei ole tulossa ja tämä näyttää toteutuvan, jos nyt keskusteluissa oleva malli 5+5+5/6 on se, minkä pohjalta edetään. Perhevapaauudistus olisi myös oivallinen kohta keskustella imetyksen ja työssäkäynnin tai opiskelun yhdistämisestä. Aivan tuoreet tutkimuksetkin, kuten Marika Kytölän artikkeli Oikeus -lehdessä, osoittavat, että lapsen oikeutta imetykseen ja äidin samanaikaista osallistumista työelämään ei suomalaisessa työaikalainsäädännössä ole haluttu edistää.

Tähän keskusteluun tarvitaan mukaan myös työmarkkinajärjestöt, jotta työpaikoille pystytään luomaan ilmapiiriä, joka mahdollistaa imetystauot työpäivän aikana, lyhyemmät työpäi-

Imetysuutisia 2/2019 11

vät tarvittaessa ja maidon keräämisen talteen.

Ehkä nyt olisikin oikea aika tarkastella uudemman kerran kansainvälisen työjärjestö ILO:n äitiyssuojelusopimuksen ratifiointia. Sopimuksessa määritellään Pekkarisen esille nostamia imetystaukoja ja mahdollisuutta lyhentää työaikaa tarvittaessa. Pekkarista yllättää, ettei sopimusta ole ratifioitu: – Kuulostaa todellakin hassulta, koska ratifiointihan tukisi äitien työhönpaluuta, mitä nyt kovasti toivotaan ja halutaan vauhdittaa. On hullunkurista, että samaan aikaan ollaan huolissaan pitkästä äitiyslomasta, mikä syrjäyttää äidit työelämästä, mutta ei kuitenkaan tehdä päätöksiä, joilla työhön palaamista voitaisiin helpottaa. Helpottamisella voisi olla vaikutusta myös syntyvyyteen. Moni nainen käy mielellään töissä ja haluaa edistää uraansa myös lasten ollessa

>

Meillä reagoidaan kyllä – vahvastikin – jos joku suhtautuu negatiivisesti julki-imetykseen, mutta edelleen naiset joutuvat miettimään, missä imettävät ja pitääkö rinta peittää." pieniä, ja tällä hetkellä se tehdään jossain määrin hankalaksi.

Merkittävä rakenteellinen tuki työlle imetyksen edistämiseksi saataisiin myös nyt tekeillä olevasta lapsistrategiasta. Valmistelevassa työssä ja sen pohjalta laaditussa raportissa imetystä ei kuitenkaan ole huomioitu lainkaan. Pekkarinen lohduttaa, että strategiasta on tehty nyt vasta pohjatyö.

– Toivon, että nyt kun tämä varsinainen lapsistrategian luomistyö käynnistyy, se tehdään pitkäjänteisellä otteella ja laaja-alaisesti siten, että järjestöt ovat siinä mukana.

Pekkarinen itse näkee, että imetyksellä on strategiassa vissi paikkansa.

Imetysmyönteisen kulttuurin eteen on edelleen tehtävä töitä Entäpä kulttuuri? Kuinka imetys- ja lapsiystävällisenä Pekkarinen Suomen näkee?

– Suomalainen yhteiskunta on rakenteeltaan lapsiystävällinen, mutta kulttuuri ei aina ole. Meillä on neuvolat, subjektiivinen päivähoito-oikeus ja vanhempainvapaat, mutta silti kulttuurissamme on jännää penseyttä lapsia kohtaan. Lapset koetaan usein häiritseviksi ja jotkut kaipaavat jopa lapsivapaata tilaa. Tämä eroaa selkeästi esimerkiksi etelä-eurooppalaisesta kulttuurista, jossa lapset ovat elimellinen osa kaikkea arkielämää jopa töissä.

Yhteiskunnan lapsiystävällisyys heijastuu auttamatta myös imetysystävällisyyteen ja Pekkarinen katsookin, että myös imetyksen suhteen meillä on vielä tekemistä: – Mitä imetysmyönteisyyteen tulee, niin toistuvasti joudutaan käymään sama keskustelu julki-imetyksestä. Meillä reagoidaan kyllä – vahvastikin – jos joku suhtautuu negatiivisesti julki-imetykseen, mutta edelleen naiset joutuvat miettimään, missä imettävät ja pitääkö rinta peittää.

Mitä järjestyksessä kolmas lapsiasiavaltuutettu aikoo itse tehdä imetysmyönteisemmän kulttuurin luomiseksi, kun käytössä ovat ne aiemmin mainitut pehmeät keinot?

– Aion nostaa asiaa esille mediassa ja puhekierroksilla, joihin työnkuvasta ja -ajasta menee iso osa. Sopivassa kohdassa voi aina hyvin muistuttaa vauvan oikeudesta hyvään ravintoon ja huolenpitoon.

Pekkarisen mukaan keskustelua julkiimetyksestä pitäisikin ehdottomasti käydä positiivisessa, siihen kannustavassa ja sitä mahdollistavassa hengessä. Hän kannustaa myös päättäjiä ottamaan asiaan kantaa sekä näkee tilausta aihetta koskettaville kampanjoille.

Ihan kaikille – ei vain imettäville äideille ja päättäjille - Pekkarinen haluaa suunnata seuraavan viestin: – Ihminen on biologisena olentona herkkä havainnoimaan toisten reaktioita. Ja tästä nousee se kulttuurinen kysymys, jota on vaikea muuttaa, mutta minkä eteen jokainen voi tehdä jotain päättämällä, miten imettävää äitiä katsoo. Katsooko hyväksyen vai tuomitsevasti? Ne ovat ne pienet hienovaraiset eleet, tuskastuneet huokaukset ja silmien pyöritykset, joista imettävä äiti tai lasten kanssa liikkuva vanhempi voi ahdistua.

Elinan ajatuksia imetyksestä

Imetysuutisia 2/2019 12

Kuulostaa hyvältä.

“Imetys on siten kompleksinen ja hankala asia, että se velvoittaa äidit hoivaamaan lasta intensiivisemmin kuin isät“. ● Kokee onnistuneensa ja epäonnistuneensa imetyksessä. Imetti esikoistaan.

Nuoremmille keskosena syntyneille kaksosilleen antoi äidinmaitoa pullosta. ● Ruokkinut luovuttamallaan maidolla useamman perheen ulkopuolisen keskosen. ● Asunut sekä Yhdysvalloissa että Ranskassa, joissa molemmissa vähemmän imetysystävällinen kulttuuri antanut vertailukohtaa Suomen tilanteeseen.

“Luonnontieteilijänä ja lastensuojelussa työskennelleenä ymmärrän, ettei imetys ole vain ravintoa, vaan tärkeä asia myös varhaisen vuorovaikutuksen näkökulmasta.”

Kolumni

Imetyksellä ei ole etuja Imetys on parasta ravintoa imeväiselle ja vähentää korvatulehduksia. Imetys pienentää äidin riskiä sairastua rintasyöpään. Imetyksellä on taloudellisia ja ekologisia etuja.

Näillä fraaseilla alkavat tyypillisesti imetystä käsittelevät kirjoitukset ja niillä perustellaan imetyksen tärkeyttä.

Väitteillä on tietenkin vankka tutkimusnäyttöpohja. Ongelmana on, mitä pidetään pohjana ja mitä poikkeamana siitä.

Tutkimuksissa jonkin asian, esimerkiksi imetyksen, yhteyttä toisen asian, esimerkiksi korvatulehduksien esiintyvyyteen mitataan tyypillisesti ns. ristivetosuhteella (tutkimuksissa OR). Tämä tarkoittaa, että ensin olevaa asiaa, vaikkapa imetystä pidetään ”nollatasona” ja imetyksestä poikkeavaa asiaa, eli korvikkeella ruokkimista verrataan tähän. Tulokseksi saadaan, kuinka moninkertainen riski (todennäköisyys) korvikeruokitulla on sairastua korvatulehdukseen verrattuna imetettyyn lapseen.

Miksi tämä asia sitten kääntyy meillä puheessa ja kirjoituksissa imetyksen eduksi? Tässä joudumme pohtimaan, mitä pidämme normaalina tapana ruokkia vauva ja millaiseksi vauva meillä nähdään. Suomessa lähes kaikki äidi haluavat imettää ja vain ani harva ajattelee raskauden aikana olevansa imettämättä syntyvää lasta. Tästä huolimatta vauvan kuvaan liitetään edelleen usein pullo ja tuttipulloa pidetään jopa vauvan symbolina esimerkiksi hoitohuoneen ovessa ja onnittelukorteissa. Samaan kategoriaan menevät myös tuoreiden äitien epätoivo siitä, että vauva pitää heitä tuttina. Eipä heitä siitä voi syyttää: kuvastomme vauvat kellivät tyytyväisinä yksin lampaantaljalla, nukkuvat vaunuissa punaposkisina ja äiti istahtaa töidensä lomassa hetkeksi keinutuoliin ruokkimaan pienokaisensa.

Me, jotka olemme joskus olleet vastasyntyneen äitejä, tiedämme asian todellisen laidan. Sätkivä, punainen ihmisen-

alku on kuin liimattuna rintaan kiinni, vessaan ei pääse ja kerrankin ymmärtää, että telkkarista tulee todella vain uusintoja. Tuoreella äidillä tulee helposti epätoivon hetkiä: miksi vauvani ei ole normaali? Miksi imettää, kun korvikkeellakin kasvaa terveitä lapsia? Mitkä ne imetyksen edut nyt olivatkaan?

Toistan itseäni: imetyksellä ei ole etuja. Imetys on biologinen normi ja imetetty vauva kaikkine imemismaratoneineen normaali ja tavallinen. Kaikkea tästä poikkeavaa pitäisikin verrata tähän. Tällöin asia keikahtaa päälaelleen.

Korvike ei ole parasta ravintoa imeväiselle ja korviketta syövillä lapsilla on enemmän korvatulehduksia. Imettämättömyys suurentaa äidin riskiä sairastua rintasyöpään.

Korvikeruokinnalla on taloudellisia ja ekologisia haittoja.

Synnyttänyt äiti viettää normaalia lapsivuodeaikaa, johon kuuluvat imetysmaratonit.

Perheet tarvitsevat tutkittua tietoa, jotta he voivat tehdä vauvansa ruokintaa koskevia päätöksiä tietoisena päätösten mahdollisista seurauksista. Terveydenhuollon ja vertaistuen tulee yhteistyössä tehdä työtä sen eteen, että jokainen äiti saa oman toiveensa mukaisen imetystaipaleen eikä ketään jätetä ilman riittävää tukea kamppailemaan ongelmien ja huolien kanssa. Imetyksen edut eivät saisi yleisessä keskustelussa kuvautua jonakin ylimääräisenä hyvänä, joka tulee ”riittävän hyvän” tason päälle. Imetetyn lapsen ja imettävän äidin terveyden pitäisi olla se normi, johon muita ruokintavaihtoehtoja verrataan.

Riikka Ikonen Olen koulutukseltani terveystieteiden tohtori ja työskentelen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella kansallisena imetyskoordinaattorina. Tässä kirjoituksessa esitän omia, henkilökohtaisia näkemyksiäni, jotka eivät välttämättä liity työhöni.

Imetysuutisia 2/2019 13

Isän tuntemukset ja ajatukset TEKSTI HEIKKI LEPPIMÄKI KUVA MIKKO KANKAINEN

Ensimmäinen pysyvästi mieleen jäänyt muistoni imetyksestä on vuodelta 1989, kun äitimme imetti pikkusiskoani saunassa. Vaikka ikäiseni pojanviikarin mielenkiinto yleisellä tasolla oli tyystin muussa kuin vauvaikäisessä siskossani ja hänen tarpeissaan, niin koin tilanteessa jotain pysäyttävää ja rauhoittavaa – jotain, jota en osaa vielä tänäkään päivänä selittää.

En edes itselleni. Tiedän ja aistin, että imetys oli äidilleni tärkeää – valitettavasti en ehtinyt hänen kanssaan koskaan asiasta puhumaan.

Aiemmat muistoni eivät kuitenkaan tiedostamallani tasolla vaikuttaneet siihen, millaisen vaihtoehdon toivoisin oman lapseni kohdalle. Poikani syntymän jälkeen ei ollut itsestään selvää, että osaisin, kykenisin tai edes haluaisin tukea imetystä tavalla joka edesauttaa imetyksen jatkuvuutta. Tai mikä tärkeintä, antaa osaltani lapseni äidille tunteen, että hänen on hyvä imettää. Kokonaisvaltaisen hyvän tunteen tuottamiseen vaaditaan

tietysti fyysistä auttamista erinäisissä tilanteissa, mutta myös isän hyväksyvää osallistumista, jossa on mukana lempeyttä, rauhaa ja välittävää fiilistä. Tämän asian haluaisin erityisesti kaikille isille välittää.

Vähiten olisin kuitenkaan uskonut, että jo viikko poikani syntymän jälkeen etsin tietoa imuotteesta ja tiheän imun kausista. Pilke silmäkulmassa kirjoitettuna olen lähes varma siitä, että imetyksen laajat teknilliset juuret ovat muotoutuneet olemukseensa siksi, että isäkin voisi kokea oikeaa ja aitoa haastetta tylsähkön polttomoottoritekniikan läpikäynnin jälkeen. Ongelmana on usein vain se, että miten isät saadaan imetykseen sisälle – tarkkailemaan, tutkimaan ja puhumaan imetyksestä.

Rohkenen väittää omaavani poikkeuksellisen laajan ja rehellisen katsontakannan siitä, mitä isät ajattelevat imetyksestä ja miten imetys vaikuttaa miehiin mentaalisella tasolla. Olen menneinä vuosina puhu-

Imetysuutisia 2/2019 14

nut imetyksestä miesten kanssa toisinaan jopa kyllästymiseen saakka.

Viime syksynä, Ässät – HIFK jääkiekkopelissä, jonottaessani haaleaa keskiolutta, kuulin yleisen älämölön takaa huudon lapsuudenaikaiselta kaveriltani: ”Heikki, Heikki, mää tarjoo kaljan, tuu vetää sikari, mitä mää teen ku meijän likka huutaa tissillä!”

Tilanteen koomisuus herätti hymyä suupieliin – tämä isä oli aidosti tosissaan ja huolissaan, kun taasen itse en meinannut päästä nauruni kanssa yli muiden läsnäolijoiden ihmettelevistä katseista. Tapahtuma myös tietyllä tapaa tuotti hyvää fiilistä ja antoi motivaatiota jatkaa keskustelua imetyksestä siitä huolimatta, ettei se enää omaa elämää koskettanut. Eikä vähiten siitä syystä, että imetys on kuitenkin enemmän tunnetta ja koko perheen kasvamista päivä kerrallaan kuin yhtään mitään suunnitelmallisuutta.

En ole ollut koskaan miesten kesken aloitteellinen imetyskeskustelus-

sa. Tästä syystä koin alkuvaiheessa yllättävänä sen, että keskustelu usein kääntyy imetykseen, kunnes tajusin kuinka vahvoja tunteita ja muistoja isät kokevat imetykseen liittyen.

Olen tavannut isiä, jotka ovat pelänneet sitä, etteivät riitä tai osaa olla avuksi. Olen tavannut isiä, jotka ovat pelänneet jäävänsä ulkopuolelle ja tarpeettomiksi. Olen tavannut isiä, jotka kuvittelivat imetysajan haittaavan kiintymyssuhteen muodostumista. Olen myös tavannut imetyspettymyksen kohdanneita isiä; syitä on monia, mutta yksi yleisimmistä lienee se, että uusi puoliso kokee yhteisen lapsen synnyttyä imetyksen vähemmän tärkeäksi asiaksi kuin isän aiemmassa vastaavassa tilanteessa.

Imetys kuitenkin jättää aina tavalla tai toisella jälkensä myös isään, näkyi se sitten ulospäin tai ei.

Asia jota haluan kuitenkin painottaa eniten on se, että vaikkakin olen tavannut isiä jotka ovat kokeneet imetysaikana suurta – jopa tuskallis-

ta – ahdistusta, niin en ole kuitenkaan tavannut yhtäkään isää, joka olisi ahdistunut imetyksestä – päinvastoin, imetys on koettu järjestään rakkautena, hyveenä ja turvaa antavana tekijänä. Isän poissaolevaan ja negatiiviseen suhtautumiseen imetysaikana liittyy usein turha ja välillinen pelko, josta puhuminen saattaa olla perheen kesken helvetin vaikeaa – usein jopa mahdotonta.

Lopuksi tarina Muuramesta muutaman vuoden takaa: yön pikkutunneilla, kun kolmisenkymmentä muuta kaveria olivat jo nukahtaneet sijoilleen, joimme nelikymppisen ystäväni kanssa viimeisiä jekkupaukkuja tähtitaivaan alla. Muistan, että puhuimme jotain mitälie Ducatin kuivakytkimen äkäisestä toiminnasta rata-ajossa, kunnes ystäväni äkillisesti käänsi keskustelunaiheen: hän kertoi käyneensä tissillä vielä leikki-ikäisenäkin. Kertoi pyöritelleensä ensin sormeaan ”vapaana” olleella nännillä ja tissivaiheen loppuaikoina ajaneen-

Imetysuutisia 2/2019 15

sa pientä leikkimoottoripyörää samalla alueella. Isojen poikien moottoripyöräajelut kääntyivät siis muistoon pikkupojan tissimaitohuuruisesta moottoripyöräajelusta rintojen päällä.

Lopuksi totesimme, että kun vain hänenkin edesmenneelle äidilleen voisi sanoittaa sen, ettei se mahdollisesti kivulias nännin rääkkääminen ja rata-ajelu tissillä ollut lainkaan turhaa.

Tsemppiä ja sopivia hetkiä avoimeen keskusteluun kaikille!

Teksti on julkaistu aiemmin kirjoittajan blogissa osoitteessa heikkileppimäki.fi

Imetyksen tuki ry:n ensimmäiset kunniajäsenet Imetyksen tuki ry:n kevätkokouksessa Helsingissä koettiin liikutuksen hetkiä, kun paikalla olleet Ritva Kuusisto ja Merete Willis vastaanottivat yhdistyksen kunniajäsenyydet toukokuussa 2019. Heidän kanssaan kunniajäsenen arvonimen sai Kaija-Leena Kaijaluoto. Willis ja Kuusisto puhuivat tukiäideille ja yhdistyksen väelle kertoen, että he katsovat ihaillen tämänhetkistä yhteistyötä ja toimintaa.

Tämä rohkea ja sydämellinen naiskolmikko on tehnyt valtavasti ihailtavaa työtä imetyksen ja äitien tukemisen eteen itse kukin tahoillaan.

TEKSTI MARI AALTOLAINE JA MIINA KORPI

Imetysuutisia 2/2019 16

Ritva Kuusisto on äiti, isoäiti, sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja. Lisäksi hän on lukenut mm. kansanterveystiedettä. Kuusisto on tehnyt uransa terveydenedistämisen, perheiden sekä seksuaali- ja päihdekasvatuksen parissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kirjoittaminen on ollut iso osa Kuusiston uraa, hän on tehnyt lukuisia käännöstöitä sekä toimittanut Suomen oloihin lastenhoito- ja vanhemmuuskirjoja eri kustantajille.

Omaa imetystukitaipalettaan Kuusisto kuvailee jännittäväksi seikkailuksi.

– Odotin esikoistani Yhdysvalloissa 1970-luvulla. Lukiessani kirjoja ja tavatessani LLLI-ihmisiä tajusin, että minut on koulutettu neuvolatyöhön mutta en tiedä imetyksestä muuta, kuin että lapsi pannaan tissille ja sieltä joko tulee maitoa tai ei. Näkemys imetyksen onnistumisen suhteen oli

RITVA KUUSISTO JA MERETE WILLIS SEKÄ HEILLE LAHJOITETUT NEULETISSIT. KUVA ANNA GROUNDSTROEM.

Suomessa tekninen ja kohtalonomainen. Vauvaa sai lainata sairaalassa neljän tunnin välein ja imettää 10 minuuttia kummastakin rinnasta. Äitiyslomalla Kuusisto aloitti Kaksplus-lehdessä imetyspalstan, jota kirjoitti 15 vuotta. Siitä lähtien hän kertoo puhelimensa soineen.

80-luvulla ei ollut mallia tai verkostoa toimimiseen. Sitä Kuusisto lähti itse rakentamaan, äitien ja ammattilaisten tukemisen ohessa. Hän tutustui tutkijoihin, jotka tekivät Tays:ssa suomalaista imetystutkimusta. Heidän kanssaan Kuusisto lähti yhdessä Tel Aviviin imetyskonferenssiin.

Vuonna 1986 Bonnissa oli ensimmäinen eurooppalainen imetystukiäitien kokoontuminen, jota WHO ja Unicef tukivat.

– Harvassa maassa oli silloin vie-

lä mitään järjestöä, muutama aktivisti siellä täällä. Koko eurooppalainen ja vähitellen kansainvälinen verkosto lähti meistä liikkeelle ja verkostot alkoivat yhdistyä, Kuusisto kertoo.

Ajoittain yksinäiseltäkin tuntunut taistelu muuttui isomman ihmisryhmän asiaksi, imetys ei ollut enää niin marginaaliasia.

– Ei tunnu ollenkaan niin pahalta olla hullu, kun tapaa muita hulluja, veistelee Kuusisto, viitaten samanhenkisten ihmisten tapaamisten antamaan voimaan.

Kuusiston mukaan kaikki imetyksen edistäminen ei ole ollut vain suloista. Hän törmäsi usein siihen, että hänet haluttiin vaientaa. Korvikkeiden maailmassa liikkuivat isot rahat ja imetyksen edistäminen ei ollut näi-

Imetysuutisia 2/2019 17

den toimijoiden etujen mukaista. Suomessa Lastenlääkäriyhdistys kielsi korvikkeiden mainostamisen äideille vuonna 1979, WHO-Unicefin Korvikekoodi saatiin 1981. Kuusisto oli mukana kirjailija Risto Isomäen kanssa Nestlé-boikotin käynnistämisessä 1980-luvulla.

– Imetyksen tuenkin on tärkeää pitää yleistä tietoisuutta yllä, koska historia kulkee mukana. Vaikka korvikemainonta on sittemmin siistiytynyt, epäsuora vaikuttaminen imetysasenteisiin elää omaa elämäänsä. Aina tulisi pitää yllä keskustelua lapsen oikeudesta tulla imetetyksi ja suojella äitejä markkinavoimilta, Kuusisto korostaa.

Eläkkeellä olevalla Kuusistolla on kuusi lastenlasta, joista vanhin on

>

YHDISTYKSEN JÄSENISTÖÄ KEVÄTKOKOUKSESSA HELSINGISSÄ, JOSSA KUNNIAJÄSENET JULKISTETTIIN. KUVA ANNA GROUNDSTROEM

13-vuotias ja nuorin puolivuotias, perheiden asiat pysyvät siis henkilökohtaisellakin tasolla hänen elämässään tiiviisti. Kuusisto kuvailee seuraavansa nykyään suuria linjoja imetyskeskustelussa. Eduskunnassa suunnitteilla oleva perhevapaauudistus saa Kuusistolta kritiikkiä imetysasioiden sivuuttamisesta. Kuusisto kritisoi äidin ja isän roolin liiallista tasapäistämistä ja haluaa muistuttaa, että rinta ja äiti ovat lapselle todella tärkeitä. Imetyksen toimivaksi saaminen äidin työskennellessä on iso asia ja yhteiskunnallisella tasolla imetyksen edistämiseksi tarvittaisiin mm. imetys- ja pumppaustauot sekä imetyshuoneet työpaikoille.

Imetys- ja hoiva-asioissa eteenpäin meneminen neuvoloissa ja sairaaloissa on Kuusistolle ilon aihe. Hän iloitsee, että tietoa on nykyään saatavilla.

Yhdistyksen tekemää työtä Kuusisto arvostaa.

- Jokainen äiti, joka kokee onnistuneensa imetyksessä, muuttaa maailmaa. Siksi yksittäisen äidin tukeminen on myös osa yhteiskunnallista vaikuttamista. Yksittäinen imetetty lapsi saa imetyksestä elinikäistä etua, mutta se vaikuttaa myös ylisukupolvisesti terveyteen, asenteisiin ja arvomaailmaan, Kuusisto kiteyttää.

Merete Willis on äiti, imetyskouluttaja, kätilö ja terveydenhoitaja. Hän työskentelee Porissa lapsivuodeosastolla synnyttäneiden äitien kanssa sekä imetyspoliklinikalla IBCLC:na. Alkujaan tanskalainen, Suomeen 1980 muuttanut Willis kokee imetystukiäitiyden olevan kantavana voimanaan työskennellessään äitien kanssa.

Willis kuvailee imetyksen olleen

Imetysuutisia 2/2019 18

sydämen asia 80-luvulta lähtien. Eniten imetyksessä häntä on kiinnostanut aina yhteys äidin ja lapsen välillä ja imetyksen monipuolisuus. Vastavalmistuneena kätilönä hän muutti miehen työn perässä Saudi-Arabiaan, jääden itse kotiin.

– Kaipasin tekemistä ja päädyin mukaan imetystukiryhmätoimintaan.

Luin paljon kirjallisuutta sekä sain tietoa, jota kätilö-opinnoissa en ollut saanut.

Ryhmästä löytyi La Leche Leaguen kirja The Womanly Art of Breastfeeding". Willis kuvailee siitä tulleen hänelle opus, joka on kulkenut mukana tähänkin päivään asti. Kirjasta tuli hänen oma ”imetystukiryhmänsä”, siihen aikaan kun neuvolassa imetysohjaus sisälsi lähinnä kysymyksen ”vieläkö imetät” ja ”koska aiot lopettaa”.

WILLIS JA KUUSISTO TAUSTALLA, EDESSÄ YHDISTYKSEN PUHEENJOHTAJA JAANA REINIKKA. KUVA ANNA GROUNDSTROEM.

Ensimmäisen imetystukiryhmän Willis perusti Helsinkiin 1991. Osa tässä ryhmässä mukana olleista äideistä perusti Vauvamyönteisyysyhdistyksen Helsinkiin (nyk. Imetyksen tuki ry). Samana vuonna Willis kävi Hollannissa, jossa hän törmäsi WHO:n Baby Friendly Hospital Initiative-esitteeseen. Hän innostui vauvamyönteisyydestä ja halusi tuottaa samanlaista tietoa Suomeen, suomeksi. Hän kirjoitti Ritva Kuusistolle ja sitä kautta pääsi mukaan työryhmään, joka auditoi Suomen ensimmäistä vauvamyönteistä sairaalaa Tammisaaressa.

– On hienoa, että imetys on mennyt eteenpäin ja nykyään on tarjolla hyvät materiaalit ammatillisesti ja vertaistuellisesti. Enää imetystä ei voi sivuuttaa, Willis kertoo.

Myös Willis mainitsee saaneensa

alkuaikoina “hullun leiman” puhuessaan imetyksestä. Hän ei välittänyt siitä, vaan piti imetyksen edistämistä tärkeänä asiana. Hän kuvailee imetyksen onnistumista voimaannuttavaksi kokemukseksi, erityisesti imettävän äidin näkökulmasta. Täytyy kuitenkin osata ajatella, että on voitto imettää lyhyemmänkin ajan tai osittaisimettää.

– Imetyksen edistämiseen sisältyy, että jokainen pärjää, osaa ja on tärkeä lapselle. Tämän kokemuksen soisi jokaiselle äidille ja vanhemmalle.

Olemme kaikki täydellisiä omassa epätäydellisyydessämme.

Kunhan osaamme myöntää sen itsellemme, vauvoillakin on helpompaa.

Willisille vauvamyönteisyys ei ole pelkkää imetystä, vaan mahdollisuuden antamista kaikille äideille nauttia omasta lapsestaan.

Imetysuutisia 2/2019 19

– Tärkeintä on, että lapsi löytää tiensä äidin sydämeen ja se, miten se tapahtuu, ei ole tärkeintä.

Willis näkee imetysasioiden edenneen Suomessa isoja harppauksia viimeisten 10 vuoden aikana. Hän antaa kunniaa siitä Imetyksen tuelle, joka on saanut työllään näkyvyyttä imetykselle. Hän ihailee sitä, miten yhdistys on nykyään aktiivisesti mukana vaikuttamassa yhteiskunnallisella tasolla.

– Aina tulee asioita, joiden eteen tarvitaan uranuurtajia muutoksen aikaansaamiseksi. Kansallisen imetyksen edistämisen toimintaohjelman ja imetyskoordinaattorin saamisen Suomeen Willis nostaa esiin isoina asioina, jotka eivät ole olleet itsestäänselvyyksiä. Hän toivoo, että tulevaisuudessa imetys olisi esillä jo päiväkodissa ja koulussa, jotta siitä tulisi

>

KUVA SAKARI KAIJALUOTO

KAIJA-LEENA KAIJALUOTO JA ENSITAPAAMINEN NELJÄNNEN LAPSENLAPSEN KANSSA.

normaali osa yhteiskuntaa ja kasvavien lasten maailmaa.

– Suomessa on hieno julkinen terveydenhuolto. Toivoisin, että voitaisiin kehittää vakiintuneeksi toiminnaksi matalankynnyksen imetyskahviloita, joiden toiminta pohjautuisi yhteistyöhön julkisen terveydenhuollon ja vapaaehtoistyön kanssa.

Näihin kahviloihin äidit voisivat tulla oleskelemaan ja tarvittaessa jutella kätilön, terveydenhoitajan tai tukiäidin kanssa. Sellaisessa voisin olla mukana, Willis haaveilee.

Kaija-Leena Kaijaluoto on äiti, isoäiti, psykologi ja työnohjaaja. Hän on tehnyt uransa alusta saakka työtä lapsensaamisvaiheen tukijana niin ammattilaisena kuin vapaaehtoisena. Kaijaluoto on ollut avainhenkilönä perustamassa Jyväskylään Tissi-

liigaa, Jyväskylän imetystukiryhmää.

Hän toimii psykologina yksityisvastaanotollaan tarjoten keskusteluapua mm. pariskunnille ja lapsettomuuden kanssa kamppaileville.

Kaijaluoto kertoo innostuksen imetyksen tukemiseen lähteneen synnytysaktivismin myötä. Jo ennen omia lapsia Kaijaluoto pääsi tutustumaan synnytysten maailmaan psykologiopintojen kautta. Tuolloin lapsipsykologian opiskelu alkoi seuraamalla synnytyksiä sairaalassa. Silloin Kaijaluoto kertoo oivaltaneensa kuinka merkittävä elämäntapahtuma syntymä on niin synnyttävälle äidille kuin puolisolle. Myöhemmin asuessaan Cambridgessa Kaijaluoto sai esikoisensa ja tutustui paikallisiin vertaistukiryhmiin, mm. Active Birth Movement -toimintaan.

Imetysuutisia 2/2019 20

Palattuaan Suomeen 1982 Kaijaluoto lähti yhdessä kätilö Leena Valvanteen ja naistentautien ja synnytysopin professori Seppo Saarikosken kanssa toimittamaan suomenkielistä opasta keisarileikkauksesta ja sen jälkeisestä imetyksestä: kirjoitustiimiin liittyi myös Ritva Kuusisto. Opasta ei koskaan julkaistu, mutta yhteys Kuusiston kanssa pysyi ja muuttui ystävyydeksi. Kuusiston kirjoittajanlahjoja Kaijaluoto kehuu empimättä.

– Muutakin tekemääni työtä jäi julkaisematta tai julkaistiin toisten nimissä. Koin kuitenkin tärkeäksi toimia aktiivisen synnyttämisen puolesta ja siksi aloitin aktiivisen synnyttämisen ryhmät 1988, joita ohjasin v.

2000 asti.

Kaijaluoto teki yhteistyötä myös ensikodin kanssa, jossa hän mm. aloitti lapsensa menettäneiden ryh-

Vauvanpäivä on ihana keksintö ja toivoisin, että enemmänkin puhuttaisiin vauvan näkökulmasta.

Vauvalla on kansalaisoikeus pitkään imetykseen." mät 1993. Samana vuonna hän perusti yrityksensä ja käynnisti Jyväskylän imetystukiryhmän 1993. 1996 hän aktivoi WHO-Unicefin Vauvamyönteisyysohjelman liikkeelle lähtöä KeskiSuomessa. luennoijana, materiaalien kääntäjänä ja toimijoiden kokoajana. Keski-Suomen Keskussairaala saikin sertifikaatin toisena Suomessa, vuonna 1998. Hän koulutti kuusi vuotta imetystukiäitejä sekä ammattilaisia imetysohjaajiksi. Paikallisen imetystukiryhmän toiminta organisoitui Kaijaluodon mukaan perustamisen jälkeen lopulta nopeasti, sillä äidit olivat keskenään tuttuja aiemmin toimineista synnytysryhmistä.

Ensimmäisenä vuotenaan Jyväskylän tuki-illat keräsivät yhteensä 600 kävijää. Vapaaehtoinen työ imetyksen tukemisen parissa jatkui ammatillisen työn ohessa.

– Tuolloin äidit eivät maksaneet yksityisestä imetysohjauksesta, mutta esiteltyäni imetysapulaitteen Kaksplussassa minulle tuli lehden kautta yhteydenottopyyntöjä. Tein osana toimintaani välinemyyntiä, ja apulaitteen mukana tarjosin ohjausta jota sen käyttöön tarvittiin.

Vuoden 2000 syksyllä Kaijaluodon toiminta imetyksen edistäjänä loppui, koska hän työllistyi Lapsettomien tuki ry:n projekteihin useiksi vuosiksi. Innokkaita imetyksen edistäjiä on riittänyt Jyväskylässä koko 2000-luvun. Jyväskylän Vauvahautomossa Kaijaluotoa tapaa kuitenkin edelleen joitakin iltoja vuodessa keskustelemassa synnytyksestä ja odotuksesta.

Nykyisessä työssään hän kohtaa pienten lasten vanhempia, kun pariskunnat tulevat käynneille usein vauva kainalossa. Imetykseen liittyviin asioihin hän ei suoraan puutu, mikäli se ei sovellu terapiasuhteen laatuun.

Ymmärrys ja kokemus mittavasta työstä imetyksen tukemisen parissa kuuluu hänen puheissaan kuitenkin hyvin vahvasti.

– Synnytyksen ja imetyksen aikaiset tapahtumat muovaavat myös vanhempia ja parisuhdetta hyvin vahvasti. Monia asioita voitaisiin ennaltaehkäistä. Äitiyden ja imetyksen ohjaaminen ovat perusennaltaehkäisyä, jonka hyvä hoitaminen kuuluu julkisille palveluille.

Kaijaluoto puhuu haastattelussa

Imetysuutisia 2/2019 21

lämpimästi vauvoista ja iloitsee toissapäivänä syntyneestä neljännestä lapsenlapsestaan.

– Vauvanpäivä on ihana keksintö ja toivoisin, että enemmänkin puhuttaisiin vauvan näkökulmasta. Vauvalla on kansalaisoikeus pitkään imetykseen. Meillä on aika huonosti tiedostettu, että työlaki suojaa imettävien työntekijöiden imetystä turvaavat toimet. Myös perhevapaauudistusta suunniteltaessa pitäisi muistaa vauvan oikeus imetykseen. Jos ja kun äiti päättää imettää, häntä ei saa jättää yksin. Tuolloin on muiden velvollisuus auttaa vauvan oikeuksien toteutumisessa.

Osa-aikaeläkkeelle siirtymässä oleva Kaijaluoto aikoo olla läsnä lapsenlapsilleen ja haaveilee vapaaehtoisena äitien tukemisesta kehitysmaassa.

Imetyksen tuen toiminnasta hän ei ole huolissaan, sillä näkee uusien aktiivisten äitien pitävän vertaistoiminnan ydintä elossa.

– Kunniajäsenyys oli miellyttävä yllätys. Se ja viimeisen vuoden aikana saamani kaksi muuta tunnustusta ovat henkinen palkka, jonka olen nyt saanut ja se tuntuu hyvältä.

Imetystarinani TEKSTI HELI SÄRKIKOSKI

Oli tammikuinen aamu, takana 30 tuntia hereilläoloa ja siitä viimeiset 8 synnytyssalissa. Kaikki väsymys kuitenkin pyyhkiytyi hetkessä pois kun sain ruttuisen vauvani syliin. Olin valmistautunut tähän hetkeen lukemalla paljon tietoa imetyksestä, en niinkään itse synnytyksestä. Ehkä siihenkin olisi ollut hyvä tutustua, mutta onneksi kaikki kuitenkin meni lopulta hyvin. Olimme molemmat lapsen kanssa väsyneitä ja mietin pitäisikö hänen antaa itse ryömiä rinnalle, kuten olin lukenut. Koetin tätä kysyä kätilöltä, mutta tähän vastaamatta hän runttasi vauvani tissille ja tissin suuhun. Olin niin väsymyksestä pökerryksissä, etten osannut kuin ihmetellä pientä lastani siinä hörppimässä.

Synnytyssairaala oli aivan täynnä ja oli turha haaveilla perhehuoneesta.

Pääsin siis huoneeseen toisen esikoisäidin kanssa ja yhdessä ihmettelimme siinä, että mitähän näiden pienten kanssa pitäisikään tehdä. Maitoa alkoi virrata iltaan mennessä niin, että paita oli märkä ja vauvani söi pitkään ja hartaasti vaikka hänen oli vaikea saada kiinni rinnastani. Koetin jälleen pyytää apua sairaanhoitajilta.

Joku vilkaisi ohimennen meidän imetystämme ja totesi että kyllähän se hyvin menee. Huonetoverini lapsel-

la oli enemmän ongelmia nieltyään runsaasti lapsivettä eikä kenelläkään ollut aikaa meille. Pärjäsimme, vaikkakin lapseni nukkui paljon. Myöhemmin ymmärsin, että vastasyntyneelle aivan epänormaalin paljon.

En saanut itse nukuttua hyvin synnytysosastolla, joten lähdimme lapsen kanssa kotiin heti kuin oli mahdollista.

Kotiin päästyämme tuskailin, kun vauva ei oikein tuntunut saavan otetta rinnasta. Ote irtoili ja naksui. Maitoa myös valui suupielistä eikä painokaan noussut riittävästi. Onneksi lähipiirissäni oli imetystukiäiti, joka jaksoi minua tukea sekä auttaa. Hain myös netistä tietoa sekä koetin ymmärtää, miksi imetys oli niin vaikeaa meille. Käytimme rintakumia ja koetin kaikki mahdolliset kikat, että lapsen ote paranisi. Lapsen paino saatiin ahkeralla työllä nousemaan, mutta ote ei edelleenkään parantunut. Rinnanpäät hiertyivät auki ja sain useita rintatulehduksia. Olin kuitenkin päättänyt, että me onnistumme imetyksessä.

Imetyskipua kokeneet tietävät, kuinka henkisesti ja fyysisesti raastavaa on toistuvasti imettää kun samaan aikaan rinnanpäät ovat auki.

Pullo ei pahemmin vauvalleni kelvannut, joten päätin härkäpäisesti

Imetysuutisia 2/2019 22

vain kestää ja jatkaa imetystä. Imetystukiäiti auttoi meitä sen mitä pystyi ja ohjasi meitä myös eteenpäin.

Vauvan ollessa kaksi kuukautta olimme käyneet jo imetyspolilla ja saaneet yksityistä imetysohjausta, mutta olin murtumispisteessä. Silloin huomasin Imetyksen tuen facebookryhmässä keskustelun kireistä huuli- ja kielijänteistä. Aloin etsimään asiasta tietoa lisää ja luin keskusteluja. Kaikki merkit sopivat meihin ja päätin siltä istumalta varata ajan yksityiselle lääkärille jänteiden tarkastukseen.

Vauvalla todettiin liian kireä huulijänne ja se operoitiin lääkärikäynnillä. Olin helpottunut mutta samalla turhautunut: miksei asiaa oltu huomattu imetyspolilla ja neuvolassa vaikka olin tätä heiltä kysynyt. Operaatio tuntui minusta pahalta, mutta vauva tuntui unohtavan sen heti kun pääsi rinnalle. Ylitseni vyöryi helpotuksen tunne, kun tajusin että vauvan ote oli huomattavasti parempi eikä se enää sattunut. Onnemme oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä emme saaneet kotiin ohjeita jälkihoidosta.

Huulijänne kuroutui uudelleen kiinni ja jouduimme käymään uudessa operaatiossa kuukauden päästä toisella lääkärillä. Tällä kertaa saimme hyvät jälkihoito-ohjeet ja saimme pidettyä huulen liikeradan oikeanlaisena.

Yhtäkkiä imetyksestä tulikin helppoa ja mutkatonta, kuten kaikissa oppaissa ja lehtisissä luvattiin. Ainakin imetysotteen puolesta. Meillä oli toki omat kautemme rintaraivareille, asentorajoitteneisuudelle sekä lukuisat tiheänimunkaudet. Kaikista kuitenkin selvisimme, yhteistyössä vauvani kanssa. Seurasin samalla keskusteluja vertaistukiryhmässä.

Olin pöyristynyt siitä, kuinka äitien tarinoissa heidän kokemaa imetyskipua ja toisaalta imetyksen onnistumisen tärkeyttä oli eri vastaanotoilla vähätelty. Moni lääkäri ei tuntunut käsittävän kuinka raskasta fyysisesti ja henkisesti moisen kivun jatkuva sietäminen oli. Minut kipu vei masennuksen ja uupumuksen porteille, mutta onneksi pääsimme tuohon 10 minuuttia kestävään operaatioon ajoissa. Useiden lääkäreiden mielestä turha ja pieni operaatio, meille todella suuri asia. Kerroin asiasta miehelleni ja tutuille aina kuin vain pystyin sekä liityin Imetyksen tuki ry:n kannatusjäseneksi. Koin että he tekivät sitä oikeaa, imetysmyönteistä työtä, lasten ja äitien hyväksi.

Imetyksemme jatkui ja välillä koetimme lopettaa yösyömisiä, mutta huonolla menestyksellä. Koin painetta ulkoapäin sekä neuvolasta lopettaa, mutta mitä enemmän minulle

tuli itsevarmuutta äitinä, sitä vähemmän näistä paineista välitin. Yhdessä sovimme lapsen ollessa noin 1,5 vuotta, että yöllä ei enää oteta maitoa. Samoin yhteisymmärryksessä loppui myös lopulta koko imetys lapsen ollessa 2v8kk. Jos voisin matkustaa ajassa takaisin päin ja kohdata tuon aran sekä epävarman esikoisen äidin uudelleen, sanoisin hänelle että luota itseesi, luota sydämeesi ja ennen kaikkea luota rintoihisi. Maito ei rinnoista imettämällä lopu ja loppujen lopuksi vauva- ja pienlapsiarki on pääasiassa eri vaiheista siirtymistä toiseen. Välillä kaikki sujuu hyvin ja sitten tulee taas uusi aivomyrskykausi ja kaikki menee päälaelleen. Itselleen tulee olla armollinen, sillä täydellistä äitiä tai äitiyttä ei ole olemassa.

Takana on monia ihania muistoja imetyksestä raskaasta alusta huolimatta. Olen iloinen että jaksoin taistella imetyksemme puolesta, mutta toivon että tulevaisuudessa muut äidit löytäisivät avun ongelmiinsa helpommin. Imetyksestä muodostui minulle ja lapsellemme tärkeä, yhteinen asia, joka kantoi yli muiden raskaiden hetkien. Imetyksen loputtua ymmärsin todella mitä tarkoitetaan sillä, että rinnat ovat muutakin kuin vain ravintoa. Äidin tissit ovat edelleen tärkeät

Imetysuutisia 2/2019 23

uhmaiän myllerryksissä elävälle lapselle, vaikkei niistä maitoa tulekaan.

Välillä hän haluaa olla iso tyttö ja paiskoo ovia, välillä taas on kuin pieni vauva, käpertyy äidin kainaloon ja painaa pehmeän poskensa äidin rintaa vasten. Olenkin miehelleni todennut, että välillä tissit ovat kuin äidistä erilliset entiteetit. Rinnastettavissa halinalleen tai turvariepuun lapsen mielessä. Ne ovat ystävät, joille kuiskutellaan sylissä pieniä suuria asioita ja jotka tuovat lohdutusta kun aivoissa myllertää niin isoja tunteita, että niitä ei osaa itse vielä käsitellä.

Olisiko sinulla oma imetystarina kerrottavana?

Kirjoita noin 5000 merkin pituinen teksti ja lähetä se meille. Pidätämme oikeuden muokata tekstiä ja valita julkaistavat tarinat. Voit kirjoittaa halutessasi nimettömänä. Tarinat voi lähettää osoitteeseen imetysuutisia@imetys.fi.

Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta Moni äiti kokee synnytyksen jälkeen mielialan vaihteluita. Ne kuuluvat elämään, mutta mistä sitten tietää, ovatko ne normaaleja vai ovatko ne kenties synnytyksen jälkeistä masennusta? Entäpä sitten baby blues, miten se eroaa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?

TEKSTI TYTTI VILLANEN

Baby blues on tila, jossa synnytyksen jälkeiseen aikaan liittyy alavireisyyttä ja mielialan vaihteluja. Jopa 80% vasta synnyttäneistä äideistä kokee voimakkaita mielialan muutoksia. Mikä tahansa asia voi herkistää, itkettää tai ärsyttää. Äiti voi kokea myös ruokahaluttomuutta tai unihäiriöitä. Mielialan vaihtelut johtuvat usein hormonitasapainon muutoksista, väsymyksestä ja pitkäaikaisen jännityksen purkautumisesta. Myös imetykseen liittyvät hormonaaliset muutokset vaikuttavat varsinkin alussa voimakkaasti tunteisiin. Baby blues ohjaa äitiä uuteen elämäntilanteeseen sopeutumisessa ja vauvan tarpeisiin vastaamisessa. Alakulo menee yleensä ohitse muutamassa päivässä tai viikossa. Mikäli oireet kuitenkin jatkuvat, pahenevat tai tulevat takaisin, voi kyse olla synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

Synnytyksen jälkeinen masennus on sairaus, josta paranee. Mielialan vaihtelujen ja alavireisyyden lisäksi voi ilmetä myös muita oireita, kuten ahdistuneisuutta, pakkoajatuksia, paniikinomaisia tuntemuksia tai paniikkihäiriön oireita. Masentunut äiti voi olla niin ahdistunut, että oma arkinen toimintakyky tai vuorovaikutus vauvan kanssa häiriintyy. Jos koet näitä oireita, hae nopeasti apua itsellesi ottamalla yhteyttä terveydenhuoltoon, esimerkiksi omaan neuvolaan.

Synnytyksen jälkeisellä masennuksen taustalla voi löytyä yksi tai useampi tekijä, jotka vaikuttavat masennuksen syntymiseen. Näitä syitä ovat hormonivaihtelu, taustalla oleva aiempi masennus, traumaattinen synnytys, oma varhainen äitisuhde ja siinä ilmenneet ongelmat, elämänmuutos ja vaikeudet ihmissuhteissa.

Synnytyksen jälkeisen masennuksen

Imetysuutisia 2/2019 24

yleisin hoitomuoto on keskusteluapu, masennuslääkkeet tai näiden yhdistelmä. Lievästi masentuneelle hoitomuodoksi saattaa riittää pelkkä keskusteluapu, kevyt liikunta ja aika.

Vakavammin masentunut usein tarvitsee lisäavuksi lääkityksen, joka auttaa pääsemään pois syvimmästä masennuksesta.

Masennuslääkkeiden kanssa on mahdollista imettää, lääkkeen sopivuuden tarkistaa lääkäri. Imetyksen jatkaminen voi olla äidille tärkeää, ja mikäli näin on, tulee hänen saada tukea siihen. Imetyshetket parhaimmillaan tukevat kiintymyssuhteen syntymistä ja vahvistavat äidin ja lapsen vuorovaikutusta. Sujuessaan imetys voi antaa äidille onnistumisen kokemuksia sekä tuoda myös helpotusta arkeen, kun vauvan ruoka kulkee jatkuvasti mukana ja pullojen peseminen ja huoltaminen jää pois.

Yli kaaoksesta TEKSTI ILONA OJANKOSKI / ÄIMÄ RY KUVA TANJA KOSKINEN

Päivät kuluvat sängynpohjalla ja mitään ei jaksaisi tehdä. Tiskialtaassa makaa tiskit useamman päivän ajalta, koneessa on neljä päivää sitten pestyt pyykit odottamassa homehtumista ja parvekkeella haisee pari roskapussia, jotka olisi pitänyt viedä roskakatokseen jo ajat sitten. Koti ei ole nähnyt imuria viikkoihin. Lakanoiden vaihtoa lienee turha edes mainita. Niissä komeilee muutama puklu- ja maitotahra ja siihen ne saavat myös jäädä.

Mieli vetää takaisin Netflixin syövereihin ja kotityöt jäävät tänäänkin tekemättä. Kuulostaako tutulta?

Arjesta saattaa olla vaikea ottaa kiinni, kun energiaa ei juuri riittäisi edes heräämiseen. Masentuneelle yksinkertaisetkin jutut ovat väsyttäviä ja raskaita. Hiusten tai hampaiden harjaus ovat kotitöitä siinä missä pölyjen pyyhintäkin. Vauvan hengissä pitäminen ja tarpeisiin vastaaminen ovat juuri nyt paljon tärkeämpiä kuin lavuaari ilman hammastahnatahroja tai eteinen ilman hiekkaa.

Masennuksen ja kodin siisteyden välillä on todettu merkittäviä yhteyksiä ja tämä pätee myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kuten kuka tahansa, myös äiti jaksaa paremmin, jos kodin ympäristö on itseä miellyttävä ja siisti. Motivaatiota siisteyden ylläpitämiseksi voi joutua hakemaan syvältä uupumuksen uumenista, mutta pienillä teoilla se saattaa olla helpompaa. Älä kuitenkaan ota stressiä, koti saakin olla nyt vähän levällään, jos voimia ei löydy.

Aloita itsestäsi. Käy suihkussa tai ihan vain pese kasvosi. Sen jälkeen harjaa hiuksesi ja laita päällesi puhdas paita. Voi tuntua aluksi hämmentävältä aloittaa kodin siivoaminen siistiytymällä itse, mutta se kohentaa oloa. Raikkaampi olemus voi myös antaa virtaa siivoamisen aloittamiselle.

Kun kyvyt saada ajatuksiaan järjestykseen ovat heikot, itseä voi helpottaa listan tekeminen. Kirjoita ylös asioita, joita sinun tulisi tehdä, oli

Imetysuutisia 2/2019 25

>

tehtävät sitten isoja tai pieniä. ”1.

Sulje vitamiinipurkin kansi. 2. Nosta se pölyä kerännyt sukka sohvan takaa. 3. Sulje kaappien ovet. 4. Vie eteisen lattialle tippunut karkkipaperi roskiin...” hiljaa hyvä tulee. Älä aloita isoimmasta.

Vinkki, jota jokainen pikkuista isompi perheenjäsen voi noudattaa: ”Tuo tullessasi, vie mennessäsi”. Joka kerta kun lähdet huoneesta, vilkuile ympärillesi ja katso, onko huoneessa jotain minkä voisit viedä omalle paikalleen. Tee sama homma tullessasi takaisin. Tällä tavoin edistät kodin siisteyttä yksi tavara kerrallaan.

On kuitenkin hyvä muistaa, että tärkeintä on oma hyvinvointisi. Siinä missä kodin siisteys on mielenrauhan kannalta merkittävä tekijä, saattaa siivoaminen olla tällä hetkellä prioriteettilistan loppupäässä. Muista levätä ja kuunnella itseäsi, mutta muista myös, että masennuksen keskellä myös toiminta tekee hyvää. Jokainen pienikin teko on askel eteenpäin. Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry on vuonna 1998 perustettu vertaistukiyhdistys synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsiville äideille. Äimällä on vertaistukitoimintaa ympäri vuoden. Vertaistukiryhmät, -puhelin, -äidit, -chat ja elokuussa avattu blogi tarjoaa masentuneelle äidille tukea ja turvaa huonoina hetkinä. Enemmän tietoa synnytysmasennuksesta, raskausajan masennuksesta, vauva-ajan psykooseista sekä baby bluesista löydät sivuilta aima.fi. Sivuilta saat myös tilattua esitteitä ja oppaita täysin ilmaiseksi kotiisi sekä näet vertaistukipuhelimen ja ryhmien kokoontumispäivämäärät sekä -ajat.

Tunnista synnytyksen jälkeisen masennuksen oireet: • Väsymys • Univaikeudet • Ahdistus ja huolestuneisuus • Ärtymys • Ilottomuus • Pakkoajatukset • Pelot • Ruokahalun muutokset • Paniikkioireet • Välinpitämättömyys tai pakkomielteinen huolehtiminen vauvasta

Äidille apua -hanke Toukokuussa Äimässä käynnistyi kolmivuotinen Äidille apua-hanke. Sen tavoitteena on kehitellä uusia hoitopolkuja maakuntiin ja perhekeskuksiin synnytyksen jälkeiseen masennukseen tai vauvaajan psykoosiin sairastuneiden äitien ja heidän perheidensä tueksi. Hanketta vetää projektikoordinaattori ja kokemusasiantuntija Niina Bell.

Keskimäärin 10-15 prosenttia äideistä sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Toisinaan äitien uupumusta ei tunnisteta tai äidit eivät osaa tai kykene hakea apua. Varhainen ja riittävä tuki ovat ensiarvoisen tärkeitä, sillä synnytyksen jälkeinen masennus koskettaa koko perhettä ja voi hoitamattomana aiheuttaa pitkäaikaisiakin ongelmia. Siksi Niina Bell kiertää hankkeen puitteissa maakunnissa ja perhekeskuksissa puhumassa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, kouluttamassa ammattilaisia sekä kehittämässä helposti löytyviä, koko perhettä huomioivia väyliä hoitoon. Niiden tavoitteena on auttaa äitejä löytämään apua nopeasti eri puolilla maata.

Jos haluat kokemusasiantuntijan kotipaikkakunnallesi puhumaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, kouluttamaan ammattilaisia ja vapaaehtoisia tai kaipaat lisätietoja Äidille apua-hankkeesta, ota yhteyttä Niina Belliin, niina.bell@aima.fi tai 050-543 7798.

Imetysuutisia 2/2019 26

Imetyksen kantava voima Hei sinä ihana, Haluan jakaa sinulle oman kokemukseni synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

Oli pimeä ja loskainen lauantaiaamu, vuosi 2018 oli alkanut vain hetki sitten. Olin matkalla kohti sairaalaa ja kolmatta synnytystäni. Ihan pian saisin vauvan syliini.

Raskausaika oli vaikea. En nauttinut raskaudesta. Oli pahoinvointia, väsymystä, mielialanvaihteluja ja paljon muuta. Olin sairastunut odotusaikana masennukseen. Ahdisti ja satunnaisesti kärsin myös paniikkikohtauksista. Tuntui, kuin elämästä olisi värit kadonneet, kaikki oli harmaata. Epäilin päivittäin itseäni ja osaamistani äitinä.

Synnytys meni hyvin, se oli nopea ja eheyttävä kokemus. Sain pienen tyttöni rinnalle heti salissa. Hän tiesi heti mitä tehdä. Kolmas imetystaival alkoi. Ihastelin vauvaa, tuoksuttelin ja olin onnellinen. Vuorovaikutus vauvan kanssa lähti hyvin käyntiin. Masennusoireet hävisivät ja arki oli tasaista. Muistan, kuinka vauva muutaman päivän ikäisenä katsoi minua kohti, tarttui sormestani kiinni ja kävi imemään rintaa. Se hetki loi minuun uskoa imetyksen onnistumisesta, samoin siitä, että jonakin päivänä värit tulevat takaisin elämääni.

Aika kului eteenpäin. Vauvan ollessa kolme kuukautta, mielialanvaihtelut palasivat ahdistuksen ja paniikkioireiden kanssa. Mikään ei tuntunut miltään ja oli vaikeaa selvitä arkisista asioista. Tajusin, että nyt on aika hakea apua. Sitä onneksi järjestyi niin meille kotiin, kuin itsellenikin. Apua oli vaikea pyytää ja vastaanottaa, olinhan tottunut pärjäämään yksin ja piilottamaan ajatukseni ja tunteeni vuosikausien ajan.

Sain lääkityksen masennukseen ja jatkoin terapiakäyntejä, jotka olin aloittanut jo kolmannen raskauden aikana.

Päivät vaihtuivat, viikot, kuukaudetkin ja pian vuosi vaihtui seuraavaan. Aloin voida paremmin. Imetystaival on jatkunut synkkien aikojen yli. Se on ollut yksi niistä asioista, jotka ovat pitäneet minut kiinni arjessa. Imetys on antanut voimaa, kannatellut huonoina hetkinä, tuonut turvaa ja lähentänyt minua ja lasta.

Nyt voin kohtuullisen hyvin. En koe olevani täysin toipunut, toipumisprosessi jatkuu yhä. Terapia jatkuu, lääkityksen sain purettua. Opettelen pienin askelin löytämään iloja ja värejä elämästä. Joinakin päivinä se onnistuu hyvin, toisina huonommin. Elämääni on suotu kolme ihanaa tyttöä. Toivottavasti jonakin päivänä voin olla heille sellainen äiti, joka ei epäile osaamistaan äitinä vaan luottaa siihen, että on riittävän hyvä äiti. Tähän päivään on vielä matkaa, mutta tänään olen sitä päivää taas askelen lähempänä.

–Tytti–

Imetysuutisia 2/2019 27

a i s i t u u Tiede

Koonnut Jaana Meronen

Vanhemmat osallisiksi vastasyntyneiden sairaalahoitoon Turun yliopistollisessa sairaalassa on kehitetty uusi koulutusmalli Vanhemmat Vahvasti Mukaan (VVM), jossa vanhemmat tuodaan osaksi hoitotiimiä. Koulutus antaa kaikille hoitohenkilökuntaan kuuluville välineitä kohdata vanhemmat. Aikaisemmin vanhemmat on kohdattu osastolla vierailijoina ja heitä on kontrolloitu tarkasti. Näin ollen varhainen vuorovaikutus, sitoutuminen ja vanhemmuuden luominen ovat jääneet jalkoihin ja vanhemmat ovat voineet opetella näitä taitoja vasta kotona. Vauvan kannalta ennakoitavan vuorovaikutuksen ja hyvän hoidon jatkuvuuden vuoksi vanhempien tulisi olla pääasiallisesti vastuussa vauvansa hoidosta.

Ensimmäisinä päivinä ja viikkoina luotu side vanhemman ja vauvan välillä vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa ja suhteeseensa vuosien päähän. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä pystytään arvioimaan vasta 2 ikävuoden jälkeen. Koulutuksen tuloksia arvioidaankin viiden vuoden ikään saakka. Keskosena syntyneillä on usein erilaisia haasteita mm. toiminnanohjauksessa.

Keskoshoidossa tapahtuva vanhempien ja vauvan ero saattaa olla yksi syy siihen. Vanhemmille ero voi aiheuttaa masennusta, mikä vähentää vanhempien voimavaroja toimia vanhempina. On osoitettu, että vanhempien masennus ja stressi vaikuttavat keskosena syntyneen lapsen käytökseen.

Hoitomallissa halutaan ymmärtää vauvan antamia vihjeitä ja käytöstä, hänen kokemusmaailmaansa.

Vanhemmille annetaan tilaa ja tunnistetaan heidän taitoaan huolehtia vauvasta. Mallissa nostetaan esille vanhempien tarvetta muodostaa side vastasyntyneeseen vauvaansa.

Hoitomallia toteutetaan jo 13 sairaalassa kansainvälisesti. Viimeisimpinä mukaan ovat tulleet Keski-Suo-

men keskussairaalan lasten- ja synnytysosastot sekä Latvian Riian vastasyntyneiden teho-osasto. Koulutusmallin tuloksena hoitajien vuorovaikutustaidot vanhempien kanssa ovat parantuneet. Vanhempien läsnäolo ja ihokontakti ovat lisääntyneet. Keskoslasten vanhempien kokema masennus on vähentynyt. Hoitohenkilökunta on kokenut muutoksen positiivisena ja he ovat omaksuneet vanhempia valmentavan roolin. Lääkärikierrolla pyritään antamaan vanhemmille ensimmäinen puheenvuoro ja ottamaan heidät mukaan päätöksentekoon.

Mallin toimimisen edellytyksinä ovat oikea ajoitus, koko osaston henkilökunnan sitoutuminen, johdon tuki, riittävä aika sekä motivoituneiden mentorien löytäminen, jotka saavat ensin koulutuksen ja opastavat sitten muuta henkilökuntaa.

Tutkimus: Ahlqvist-Björkroth, S., Boukydis, Z.,Axelin, A. M. & Lehtonen, L. 2017. Volume 325, part B, pp. 303-310.

Behavioural Brain Research. Close Collaboration with Parents™ intervention to improve parents’ psychological well-being and child development: Description of the intervention and study protocol on luettavissa osoitteessa: https://doi.org/10.1016/j.bbr.2016.10.020 Lisätietoa myös: https://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset-tiede/ vanhempien-osallistamisesta-hyotya-vastasyntyneensairaalahoitoon Opinnäytetyö on luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120620007

Imetysuutisia 2/2019 28

Lukuvinkki

Suvi Finn

e

Raisa Cacciatore ja Erja Korteniemi-Poikela : Rakkaus, ilo, rohkeus Seksuaalisuuden portaat Minerva Kustannus 2019

Lastenpsykiatri, nuorisolääkäri Raisa Cacciatore ja kätilö, seksuaalineuvoja Erja Korteniemi-Poikela ovat yhdessä kirjoittaneet useita tietokirjoja. Korteniemi-Poikela on saanut vuonna 2004 Vuoden kouluterveysteos -palkinnon Seksuaalisuuden portaat -oppimateriaalin ansiosta. Rakkaus, ilo, rohkeus -Seksuaalisuuden portaat -kirja on kuvaus romanttisen tunne-elämän ja seksuaalisuuden kehittymisestä. Se on myös työkirja vanhemmalle, joka pohtii, miten tukea lapsensa kasvua. Kirjan lukija voi samalla peilata, miten portaat ovat toteutuneet oman henkilökohtaisen kehityskaaren aikana. Jokaisen portaan kuvauksen jälkeen on konkreettisia tehtäviä pohdittavaksi itselle vanhempana ja osan tehtävistä voi tehdä lapsen kanssa. Kirjan tavoitteena on tarjota työkaluja puhua rakkaudesta ja seksuaalisuudesta lapselle ja tuoda keinoja suojata lapsen ja nuoren kehoa ja mieltä.

Kirjassa käydään läpi yksitoista porrasta, jotka kuvaavat terveen ja hyvinvoivan seksuaalisen minäkuvan kehitystä. Seksuaalinen mielihyvä pohjaa varhaislapsuuden lämpimään kiintymykseen ja turvaan. Kosketus ja hyväksyminen ovat tärkeitä ilon, rakkauden ja lopulta seksuaalisuuden kehittymiselle. Kirjassa kuvataan, kuinka lapsen ja nuoren keholliset kokemukset ovat usein erillään rakkauden kokemuksista. Seksuaalisen kehityksen myötä nämä kokemukset lähentyvät toisiaan. Kirja on käytännönläheinen ja nostaa lapsen tunteiden kunnioituksen tärkeäksi. On esimerkiksi tärkeää olla naureskelematta leikki-ikäisen haaveille mennä naimisiin äitinsä tai isänsä kanssa. Lapsen toiveen takana on polttava mutta epäsuora kysymys, voisiko hän saada puolisokseen rakkaan ja

ihanan, maailman parhaan ihmisen. Kun tämä haave sensitiivisesti torjutaan, tarjoutuu lapselle tilaisuus toipua elämänsä ensimmäisestä sydänsurusta ja pettymyksestä rakastavassa ilmapiirissä, ja hän oppii, että torjunnasta voi toipua.

Välillä lukijalle saattaa nousta mieleen ajatus, että ei se näin minun kohdallani mennyt. Kirjan lopussa todetaankin, että on normaalia, että kaikki vaiheet eivät yksilön kohdalla välttämättä toteudu. Kuitenkin, jotta portaalta toiselle voi kiivetä, pitää edellisellä portaalla saavutettavat valmiudet olla olemassa. Portaita voi myös palata taaksepäin milloin vain. Aikuisellekin käy näin esimerkiksi uuden kumppanuuden kohdalla. Seksuaalisuuden portaat ei ole eikä yritäkään olla self help -kirja kriisiytyneeseen elämäntilanteeseen tai traumaattisiin kokemuksiin.

Suosittelelisin kirjaa kaikille vanhemmille, jotka miettivät, miten tukea lapsensa terveen seksuaalisen itsetunnon kehittymistä. Kirja sopii hyvin pienen lapsen vanhemmille, mutta siihen ei ole taatusti liian myöhäistä tarttua, vaikka oma lapsi olisikin jo murrosiän myllerryksissä. Otsikostaan huolimatta kirjan keskiössä on tunnetieto ja -taito. Kieli on helppolukuista, selkeää ja kirja on nopea lukea alusta loppuun, mutta kiireinen voi selkeän sisällysluettelon ansiosta poimia itseään kiinnostavat tärpit. Kirjaan on koottu leipätekstistä helposti erottuvia ”Mitä vanhempi voi tehdä”-tietoruutuja ja muita ohjeita tiivistetysti.

Parasta antia leikki-ikäisen ja sitä vanhemman lapsen vanhemmalle ovat kiinnostavat tehtävät, joita voi tehdä yksin tai lapsen kanssa yhdessä.

Imetysuutisia 2/2019 29

Tietoiseksi kehosta ja käsiksi tunteisiin

– vauvan itsesäätelyn kehittyminen

TEKSTI MIINA KORPI

Imetysuutisten edellisessä numerossa useampi artikkeli käsitteli varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä.

Tässä artikkelissa pääsemme hieman syvemmälle siihen, mitä tunnereaktioiden taustalla on, mihin lapsen ja hoivaajan vuorovaikutuksella oikeastaan vaikutetaan ja siihen, mikä merkitys kehollisuudella on tässä kokonaisuudessa. Itsesäätelystä puhuttaessa tarkoitetaan ihmisen kykyä säädellä emotionaalista ja psykofysiologista tilaansa. Puhumme myös keho-mieli -kokonaisuudesta ja tunnesäätelystä.

Vuorovaikutus kehittää aivoja Itsesäätelyä tarvitaan jotta yhteys itseen ja ympäristöön säilyy tasapainoisena ja jotta selviämme meitä järkyttävistäkin tilanteista. Se kehittyy varhaislapsuudessa, mutta on myös kehitettävissä oleva taito ja kehittyykin itseasiassa vähintään 30-vuotiaaksi asti, aina toisen tuella. Vauvakaan yksin ei pysty säätelemään omaa vireystilaansa tai tunnetilojaan vaan tarvitsee avukseen aina “säätelevän toisen”. Vanhempi tai lasta hoitava aikuinen voi auttaa aktivoimalla passiivista tai rauhoittamalla ylivirittynyttä vauvaa, ja useimmiten suurin osa vanhemmista tekeekin näin täy-

sin automaattisesti. Polyvagaaliteoria selittää ylivirittymisen johtuvan siitä, että yksilön kyky sietää vallitsevaa tilannetta on ylittynyt ja sympaattinen hermosto aktivoituu. Tuolloin keho reagoi voimakkaasti ja tulee ylivalppaaksi, tarkoituksenaan mahdollistaa taistelu- ja pakenemisreaktio. Säätelevä toinen, eli tässä tapauksessa vauvaa hoitava aikuinen, tarvitsee itse riittävän kehittyneet itsesäätelytaidot. Hänen on pystyttävä sekä vuorovaikutuksellaan auttamaan vauvaa että palauttamaan oma itsensä tasapainoon. Vanhemman hyvät tunnesäätelyn taidot auttavat myös lasta itsesäätelyn kehityksessä, ja vaikutuksensa siihen on myös raskausajalla ja synnytyskokemuksella. Isomman lapsen tunnesäätelyä voi tukea sanoittamalla tunteita, ohjaamalla kannustavasti, asettamalla rajoja toiminnalle ja heittäytymällä leikkiin lapsen kanssa.

Ruoka ja turva tuntuvat kehossa alusta asti Miten yli- ja alivirittyminen vaikuttaa syömiseen tai imetykseen?

Autononominen hermosto, joka jakautuu sympaattiseen ja parasympaattiseen, on yhteydessä suolistoon ja sitä kautta aina myös syömiseen.

Imetysuutisia 2/2019 30

Polyvagaaliteorian kehittäjä Stephen Porges kuvailee, että hermojärjestelmämme, joka liittyy sopivaan vireystilaan ja siinä pysymiseen, on kiinteästi yhteydessä kasvojen alueeseen ja kurkunpäähän. Sosiaalinen toiminta ja ravinnon vastaanottaminen liittyvät siis tiiviisti yhteen ja vauvalla tämä tarkoittaa imemisrefleksin yhdistymistä varhaiseen sosiaaliseen liittymiseen. Kun ihminen on sopivassa vireystilassa, hän on katsekontaktissa ja halukas vuorovaikutukseen, sekä toisaalta hyvin kontaktissa itseensä. Tuolloin parasympaattinen hermosto on aktiivinen, ja lepo sekä palautuminen on mahdollista sekä ruuansulatus toimii. Jos vauva pystyy rauhoittumaan rinnalle ja imemään, hänen vireystilansa on tuolloin sopiva. Ylivirittynyt vauva ei pysty imemään, eikä alivirittynyt vauva ilmaisemaan nälkäänsä. Vuorovaikutukseen houkutteleminen on siis aivan yhtä tärkeää kuin rauhoittaminen.

Keskosuus ja vaikeudet imemisessä on liitetty myös mahdollisiin syömishäiriöiden taustalta löytyviin varhaisiin tekijöihin, sillä syömishäiriö voidaan nähdä yrityksenä säädellä omaa kehomielen tilaa. Ke-

honkuvan ja turvan kokemisen kehittymiseen liittyvät jo hyvin varhaiset kokemukset imetyksestä ja syömistilanteista. On monin tavoin merkittävää, saako äiti-vauvapari hyviä kokemuksia imetyksen tai syöttämisen parissa, vai liittyykö niihin taistelua tai vaikeuksia. Tärkeää olisi kiinnittää huomiota myös siihen, minkälainen ilmapiiri ruokailutilanteissa on kun itsenäistä ruokailua esimerkiksi opetellaan. Syömiseen ei tulisi liittää pakottamista tai salailun tarvetta. Lapsen allergiat tai mm. aistiyliherkkyydet vaikuttavat myös osaltaan ruokapuheisiin ja -tilanteisiin, ja haastavat vanhempia sekä lapsen kanssa toimivia aikuisia.

Kehotietoisuudesta kehopositiivisuuteen Kehotietoisuus on tietoisuutta siitä, miltä omassa kehossa tuntuu juuri tällä hetkellä. Kehollisia aistimuksia ovat esimerkiksi kivun ja mielihyvän kokemukset, jännitys ja rentous tai liikkeen aistiminen. Kehon aistimuksiin ei aina välttämättä liity tunnetta, mutta jokainen tunnetila tuntuu aina

kehossa. Kehotietoisuuden kehittäminen on hyödyllistä muun muassa siksi, että sen avulla saa tietoa autonomisen hermoston tilasta. Ymmärryksen myötä voi oppia säätelemään paremmin sitä, milloin tarvitsee esimerkiksi lepoa, ja minkälaiset tilanteet ovat itselle luontevimpia. Hyvän kehotietoisuuden kehittyminen alkaa siitä, että hoivaaja lukee ja sanoittaa vauvan kokemuksia.

Myös se, miten ulkonäöstä ja sen merkityksestä puhutaan perheessä ja laajemmin yhteiskunnassa, on tärkeää. Mikäli negatiivista viestiä ulkonäöstä tulee liikaa, lapsen kuva itsestä alkaa tuntua häpeälliseltä ja arvottomalta. Se, mikä on liikaa, on aina yksilöllistä. Jos halutaan rakentaa kehon arvostamista, meidän tulisi kiinnittää huomiota siihen, ettemme liitä ihmisen arvoa hänen ulkoiseen muotoonsa. Kehopositiivisuuden puolesta ja lisäämiseksi on muun muassa Ylen Vaakakapinan toimesta esitetty, että esimerkiksi kouluterveydenhuollossa ja neuvoloissa lakattaisiin puhumasta painosta lapsen kuullen. Terveyden seuraamisen voi tehdä monella

Imetysuutisia 2/2019 31

tapaa, ja painoa ei ole välttämätöntä kommentoida kehittyvälle lapselle. Niinikään jos esimerkiksi vauvan vanhemmille puhutaan jo synnytysvuodeosastolla imetyksestä ja vauvan painonkehityksestä negatiivisesti ja ongelmatisoiden, eli ilman, että vauvan kasvussa on todellista ongelmaa, vanhemman on vaikea kasvattaa ja kehittää luottamusta siihen, että vauva kasvaa ja oma maito riittää.

Voimme myös antaa rakentavan mallin lapsillemme olemalla itse ylpeitä omista kehoistamme ja vastaanottamalla lapsen vilpittömät kehut.

Esimerkki on tehokkain opettaja.

Lähteet: Laura Mannila, psykoterapeutti. Luentomateriaali Syömishäiriöpäivät 2019. (http://lauramannila.fi/) Kasvurauhan juliste tulostettavaksi vaikkapa neuvolan seinälle: https://drive.google.com/file/d/1v94k9528-PTgQOJ_lEq8lkJkSW0opJEM/view

Imetystukea Imetysvarikolla TEKSTI LOTTA HAAPALA

Seinäjoki Areenalla käy kuhina, kun kädentaidoista kiinnostuneet ihmiset ovat saapuneet Käsityömessuille läheltä ja kaukaa. Yhtäkkiä jostain kuuluu pienen vauvan hätääntynyt itku.

Imetysvarikolla päivystävät imetystukiäidit alkavat tähyillä ympärilleen paikantaakseen vauvan. ”Voi kun he osaisivat tulla tänne!” joku tukiäideistä sanoo. Itku kuuluu yhä lähempää ja kulman takaa ilmestyy tuskastuneen oloinen äiti, jonka ohjaamme imetystilaan nojatuoliin. Pian vauvan itku laantuu ja kohta tapaamme rauhallisesti nukkuvan vauvan ja helpottuneen äidin. Annamme äidille mahdollisuuden ottaa mukaansa talkootyönä lahjoituskankaista tehdyt liivinsuojat ja toivotamme hänet tervetulleeksi uudelleen Imetysvarikolle.

Vuonna 2016 Seinäjoen Käsityömessuille etsittiin käsityöläisiä ja muita sopivia tahoja uudelle Varikkoalueelle. Paikalliset imetystukiäidit saivat idean Imetysvarikkoon, lähettivät sähköpostia messujen järjestäjälle Etelä-Pohjanmaan Pytinki Oy:lle ja kohta oltiin jo katsomassa Imetysvarikolle seinien paikkoja. Imetys voi joskus olla haastavaa hälyisessä tilassa tai vauvaa kiinnostaa kaikki muu paitsi syöminen. Moni imetystukiäiti oli itsekin kokenut, kuinka joskus on pitänyt lähteä pois jostain mukavasta tapahtumasta, kun vauva on kieltäytynyt imetyksestä. Tähän kokemuksesta tulevaan tarpeeseen haluttiin vastata Imetysvarikon muodossa.

Näiden kolmen vuoden aikana Seinäjoen Käsityömessuilla on pelastettu monen ihmisen messuvierailu, kun vauvan on voinut syöttää rauhallisessa paikassa. Imetysvarikolle on myös silloin tällöin pysähtynyt joku iäkkäämpi ihminen levähtämään ja samalla saattanut muistella omaa tai puolisonsa imetystaivalta. Imetystukiäidit päivystävät kolmipäiväisillä messuilla yleensä pareittain muutamassa vuorossa ja joskus mukana on ollut myös tukiäitien omia vauvoja ja isompia lapsia. Samalla leikataan kankaita liivinsuojiin ja tehdään pehmotissejä virkkaamalla ja neulomalla – tämä sopii mainiosti messujen teemaan! Imettäjiä on käynyt varikolla päivittäin sadan hengen molemmin puolin ja tämän lisäksi vielä muut perheenjäsenet ja seuralaiset.

Imetysvarikolle ovat tervetulleita kaikki riippumatta vauvan ruokintatavasta tai siitä, millaista maitoa vauvalle tarjoaa.

Imetystilasta löytyy vettä juotavaksi ja isommille lapsille muutamia leluja ja värityskuvia. Tietysti imetystukiäideiltä saa myös halutessaan tukea imetykseen. Mukaan Imetysvarikolta voi ottaa liivinsuojat, imetystietoa, pehmotissin tekoohjeen tai vaikka numeron Imetysuutisia-lehteä.

Käsityömessut Seinäjoella jälleen 4.–6.10.2019.

Imetysuutisia 2/2019 32

Yhdistys & Uutiset

Imetyksen tuki ry mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa Vuoden 2019 aikana Imetyksen tuki ry on ollut mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa kannanotoilla sekä somekampanjoinnilla. Helmikuussa yhdistys laati yhdessä Kätilöliiton, Terveydenhoitajaliiton, Vauvamyönteisyyskouluttajien ja Tehyn terveydenhoitajajaoston kanssa yhteisen kannanoton, jossa nostettiin esille Suomessa käynnistyvään äidinmaidonkorviketutkimukseen liittyviä epäkohtia. Tutkimukseen haettiin Helsingin Sanomissa julkaistulla ilmoituksella vauvoja, joita on ruokittu ainoastaan äidinmaidolla tai aminohappopohjaisella äidinmaidonkorvikkeella ja joiden perheenjäsenellä on diagnosoitu allerginen sairaus. Kannanoton allekirjoittaneet järjestöt pitivät tutkimusta eettisesti ja juridisesti arveluttavana. Kannanotto sai runsaasti huomiota valtakunnan medioissa.

Eduskuntavaalien alla kannustimme sosiaalisessa mediassa vaaleissa ehdolla olevia kansanedustajaehdokkaita sitoutumaan imetyksen edistämiseen. Somekampanjan tarkoituksena oli tuoda imetyksen yhteiskunnallinen merkitys ilmi kolmella teemalla: ilmastonmuutos, eriarvoisuuden vähentäminen sekä kasvavat terveydenhuollon kustannukset. Sitoutuneiden edustajien tuli jakaa kampanjan kuvia omissa somekanavissaan. Kampanjaan lähti mukaan 84 kansanedustajaehdokasta ympäri Suomen useasta eri puolueesta. Näistä ehdokkaista eduskuntaan tuli valituksi kahdeksan. Kampanja sai suuren näkyvyyden sosiaalisessa mediassa.

Kesäkuussa yhdistys laati kannanoton suunnitteilla olevaan perhevapaauudistukseen liittyen. Kannanotossa toivottiin, että tulevassa perhevapaauudistuksessa huomioidaan imetys ja kansalliset imetyssuositukset. Myös työelämältä peräänkuulutettiin enemmän joustoa, erityisesti niissä perheissä, joissa vanhemmat haluavat yhdistää alle vuoden ikäisen lapsen imetyksen ja työssäkäynnin tai imettää pitkään.

Imetyksen tuki ry osallistui ensimmäistä kertaa Pride-viikkoon julkaisemalla aiheeseen liittyviä tietoiskuja sekä ottamalla osaa Pride-viikon kulkueeseen. Prideen osallistumalla yhdistys halusi tuoda esille arvomaailmaansa sekä imetystä seksuaalivähemmistöjen parissa. Pride-kulkueessa oli lämmin ja iloinen tunnelma ja meidän mukana kulkeneet pienet sekä isot osallistujat saivat iloisen vastaanoton.

Uusi aluekoordinaattori aloitti maaliskuussa Uudeksi aluekoordinaattoriksi valittu sosionomi (YAMK) Anna Nupponen aloitti työskentelyn Imetyksen tuki ry:ssä maaliskuussa. Annan työnkuvaan kuuluu muun muassa aluetoiminnan kehittäminen sekä verkostojen vahvistaminen paikkakunnilla, joissa on imetystukitoimintaa. Tavoitteena on myös selkeyttää paikallistoiminnassa mukana olevien tukiäitien vastuunjakoa sekä rooleja.

Tukiäitikursseja ja lisäkoulutuksia jo toiminnassa oleville tukiäideille Tänä vuonna peruskursseja järjestetään eri puolella Suomea yhteensä yksitoista. Jatkokursseja on tähän mennessä toteutunut 3. Suunnitteilla on syksyksi vielä 3 kurssia lisää.

Tukiäititreffejä on järjestetty ja suunniteltu järjestettäväksi 13 paikkakunnalla, mikä on hieno osoitus tukiäitien omasta aktiivisuudesta. Tukiäititreffit ovat tukiäitien itse järjestämä tilaisuus, joissa verkostoidutaan, virkistäydytään, suunnitellaan tulevaa toimintaa sekä kouluttaudutaan. Tämän vuoden teemoina eri paikkakunnilla ovat olleet erilaiset imetyksen erityistilanteet, niin keskosen, sairaan vauvan kuin raskausajankin imetys.

Yhdistyksellä on nyt kolme kunniajäsentä Imetyksen tuki ry sai ensimmäiset kunniajäsenensä, kun kolme pitkän linja imetysaktiivia nimettiin kunniajäseniksi yhdistyksen kevätkokouksessa. Terveydenhoitaja IBCLC Ritva Kuusisto, kätilö IBCLC Merete Willis ja psykologi Kaija-Leena Kaijaluoto ovat kaikki olleet perustamassa imetystukitoimintaa Suomeen ja mukana perustamassa myös Imetyksen tuki ry:tä.

Imetysuutisia 2/2019 33

Imetystukea äidiltä äidille Imetyksen tuki ry:n koulutetut imetystukiäidit auttavat sinua imetykseen ja vauva-arkeen liittyvissä kysymyksissä. Imetystukiäidin puoleen voit kääntyä aina, olipa imetyksesi helppoa tai hankalaa, alkamassa tai päättymässä.

ImetysChat Chatissa voit jutella nimettömänä, kahden kesken tukiäidin kanssa. Chat on avoinna päivystysaikoina osoitteessa imetys.fi Imetystukiryhmät Tukiryhmän tapaamisissa saat henkilökohtaista tukea imetykseen ja tapaat muita samassa elämäntilanteessa olevia perheitä. Imetystukiryhmiä toimii eri puolilla Suomea. Tapaamisajat löydät osoitteesta imetys.fi Imetystukipuhelin Imetystukipuhelin vastaa päivystysaikoina numerossa 09 4241 5300. Päivystysajat löydät osoitteesta imetys.fi

Älä jää imetyshuoliesi kanssa yksin Imetystuki on maksutonta, luottamuksellista ja tarkoitettu kaikille perheille.

Imetyksen tuki ry:n nettisivuilla on runsaasti tietoa imetyksestä ja ratkaisuja erilaisiin imetyksen haasteisiin.

Sivustolta löytyvä Odottajan opas sopii tietolähteeksi odottaville perheille ja imetyksen ensiviikkoihin.

Lue lisää osoitteesta imetys.fi

Imetyksen tuki ry

Tue imetystä ja liity nyt jäseneksi! http://www.imetys.fi/jasenyys

Imetyksen tuki ry