Kerro kerro kuvastin - miten tuotteen valitsisin?

KERRO, KERRO - KUVASTIN – MITEN TUOTTEEN VALITSISIN ?

Ekokampaaja koulutus Tammikuu – Marraskuu 2009 Opiskelija Aija Rantasuo

2 Sisällysluettelo

1. Johdanto 2. INCI lainsäädäntö 3. Luonnontuotteet ja synteettiset tuotteet 3.1 Luonnon kosmetiikka 3.2 Synteettinen kosmetiikka 4. Puhtaat aineet ja seokset 5. Kuvastin: ”Tässä sulle tuotteita – valinta nyt vaikeako on”?

5.1 Rasvamaiset aineet ja emulgaattorit 5.2 Luonnon emulgaattorit 5.3 Hiilivedyt 5.4 Mikä sitten hoitaa parhaiten 5.5 Rasva-alkoholit ja rasvahapot 6. Esterit 7. Rasvat eli Triglyseridit 8. PPG ja PEG - emulgaattorit 10.Kosteuttajat 11.Sakeuttajat 12. Tuotteen säilyvyyttä parantavat aineet 13. Kosmetiikan ympäristöhaitat 14. Päätäntä

3 1. JOHDANTO

” Ihminen on valintojensa summa. Valitsemiset ja valitsematta jättämiset muodostavat elämän”.

Perinteistä kosmetiikkateollisuutta valtaa hyvää vauhtia luonnonkosmetiikka tuotteet kaikilla osa-alueillaan, ihonhoito, hiustenkäsittelyt, ehostustuotteet ja viimeistelytuotteet, mm nämä mainitakseni. Luonnonkosmetiikka on monien mahdollisuuksien verkosto, kysymys on ensinnäkin valinnoista ja toiseksi tiedosta, näistä asioista syntyy tutkimuksen lähtökohta.

Olennaista on mitkä arvot ohjaavat yksilön valintoja ja kuinka paljon markkinointi voi meidän mieleen vetävillä iskulauseilla vaikuttaa. Sattumallakin on sijansa, niin kuin minun arvovalintojeni kävi.

Työn rajaus asetti hieman ongelmia asian käsittelyn suhteen ja kun minä toimin ammatinopettajana, ajattelin, että tämä voisi olla kemian opetuksen opetusmateriaali. Tarkastelen aihetta ihonhoitotuotteen näkökulmasta. Siitä syystä että käyttämäni kirjallisuudessa on sama lähtökohta. On järkevää ottaa yksi kohde johon pureutuu, käsittelee aiheesta faktat niin perinteisen kosmetiikan kuin luonnonkosmetiikan näkökulmasta.

Jätän työssäni tilaa valinnalle. Pyrin käsittelemään aihetta objektiivisesti, mutta pohdinnassa esitän kyllä oman vakaumukseni aiheen suhteen.

En halua unohtaa kosmetiikan aiheuttamia ympäristöhaittoja. Käsittelen aihetta lyhyesti omana osanaan, mutta myös aineosien valmistusprosessin yhteydessä.

Minulla on kädessäni ajokortti jonka luvalla jatkan matkaani tutkien, tunnustellen ja kokeillen valitsemallani tiellä – tule sinäkin mukaan ; )

4 2. INCI lainsäädäntö

International nomenclature for cosmetic ingridients

•

Aineosaluettelot tulivat pakollisiksi 1998 alusta lähtien

•

Koostumus ilmoitetaan INCI:n mukaan, joka määrittelee sen, miten ja millä nimellä kukin aineosa on pakkauksessa ilmoitettava

INCI- aineosaluettelo merkitään tuotteeseen seuraavien sääntöjen mukaan:

•

kaikki tuotteen aineosat luetellaan

•

aineet mainitaan paljousjärjestyksessä lukuun ottamatta sellaisia aineita, joita on alle 1% koostumuksesta; nämä voidaan luetella luettelon lopussa missä keskinäisessä järjestyksessä tahansa

•

jokaisella kosmeettisella aineosalla on oma virallinen INCI-nimi, joka on sama riippumatta siitä, missä tuotteessa tai minkä valmistajan tuotteessa se esiintyy

•

aineosaluettelon on oltava helposti havaittava ja luettava

•

suoraan kasveista, eläimistä tai muista eliöistä saadut aineosat ilmoitetaan latinankielisellä nimellä, esimerkiksi manteli on inci:n mukaan prunus dulcis.

INCI:n heikkoutena on se, että emme tiedä, mitä kasvin osaa valmistaja on käyttänyt.

Prunus dulcis voi tarkoittaa mantelikuorijauhetta, mantelinsiemenöljyä, manteliproteiinia tai jotain muuta. Myöskään hajusteseoksen aineosia ei tarvitse eritellä, vaan tuotteessa ilmoitetaan parfum tai aroma. (Aija Luoma, Raija Kara, 2000,21). Hajusteet ovat kosketusihottuman tavallisimmat aiheuttajat. (Rita Stiens 2008, 162).

5 3. Luonnontuotteet ja synteettiset tuotteet

Kautta historian ihmiset ovat olleet riippuvaisia luonnonantimista, myös kosmeettisten aineiden valmistuksessa. Aluksi raaka-aineina käytettiin pelkästään eläinrasvoja kuten lanoliinia ja kasviöljyjä kuten manteliöljyä. Nykyään kosmeettisissa tuotteissa käytetään lähinnä tyydyttyneiden hiilivetyjen, alkaanien seoksia. (Aija Luoma, Raija Kara,2000, 15).

Tähän väliin on syytä kirjoittaa hieman määritelmiä 3.1 Luonnonkosmetiikka

antroposofisen maailmankuvan näkökulmasta luonnonkosmetiikkaa ei voida tarkastella erillisenä ilmiönä, vaan se on osa kokonaisvaltaista käsitystä ihmisestä ja luonnosta.

Pro luonnonkosmetiikka yhdisys ry esittely sivut : http://www.luonnonkosmetiikka.fi/pro_luonnonkosmetiikka/pdf/Pro_Luonnonkosmeti ikka.pdf Luonnonkosmetiikalla tarkoitetaan alaan erikoistuneiden riippumattomien sertifiointiorganisaatioiden säätelemää ja valvomaa luonnollista alkuperää olevaa kosmetiikkaa, jossa erityishuomion kohteena on tuotteen koko elinkaaren vaikutus sekä ihmiseen että luontoon. Suomalainen luonnonkosmetiikkaohjeistus

6

· Toteutettu ranskalaisen Ecocert / Cosmebion sekä saksalaisen BDIH:n hengessä · Tarpeellinen, sillä kuluttajien kiinnostus luonnonkosmetiikkaa kohtaan kasvaa – halu vähentää kehon kemikaalialtistusta – huoli kosmetiikan synteettisten raaka-aineiden mahdollisista haitoista – allergisoituminen synteettisille raaka-aineille · Päämääränä – edistää turvallisen ja ympäristöystävällisen kosmetiikan käyttöä – auttaa kuluttajia ja ammattilaisia löytämään kriteerit täyttävät tuotteet kaiken tarjonnan joukosta – toimia ohjenuorana suomalaisille kosmetiikan valmistajille – vaikuttaa viestintään niin, ettei luonnonkosmetiikka-termiä käytettäisi väärin Pääperiaatteet · Käytettyjen raaka-aineiden tulee olla luonnollista alkuperää · Luomulaatuisia raaka-aineita tulee suosia aina kun se on mahdollista · Tuotteissa käytettyjen raaka-aineiden tulee olla mahdollisimman vähän prosessoituja · Raaka-aineita ja valmiita tuotteita ei saa testata eläimillä · Tuotteiden tulee aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle tuotteiden tuotannon, käytön ja hävittämisen aikana · Pakkausmerkintöjen ja markkinointiviestinnän pitää tarjota kuluttajalle täsmällistä ja oikeaa tietoa · Riippumaton sertifiointiorganisaatio tarkistaa, että asetetut vaatimukset täyttyvät, josta osoituksena yritykselle myönnetään oikeus käyttää sertifioidussa tuotteessa kyseisen organisaation logoa Luonnonkosmetiikka ei saa sisältää esim. seuraavia tavanomaisen kosmetiikan raaka-aineita: · synteettisiä hajusteita ja väriaineita · tavanomaisessa kosmetiikassa käytettäviä säilöntäaineita (esim. Methylparaben + muut parabeenit, 2-bromo-2-nitropropane-1,3-diol, DMDM Hydantoin, Imidazolidinyl Urea, Methyldibromo Glutaronitrile) · maaöljyperäisiä raaka-aineita (esim. Paraffinum Liquidum, Petrolatum) · PEG- ja PPG-yhdisteitä

7 · alkyylisulfaatteja (esim. Sodium Lauryl Sulfate, Sodium Laureth Sulfate) · synteettisiä antioksidantteja (esim. BHT, BHA) · synteettisiä UV-filttereitä (esim. Benzophenone-yhdisteet, Ethylhexyl Methoxycinnamate, PABA) (Pro Luonnonkosmetiikka ry).

Lähes jokainen suomalainen käyttää kosmetiikkaa päivittäin. Luonnonkosmetiikan suosiminen on sekä ekoteko että ”egoteko” – teko oman hyvinvoinnin edistämiseksi.

3.2 Synteettinen kosmetiikka

Käytössämme oleva kosmetiikka on valmistettu pääosin synteettisistä aineista.

Kosmetiikan raaka-aineiden hyvyyttä tai huonoutta ei yksioikoisesti synteettisyys tai saatavuus luonnonmateriaalista. Määritelmän mukaan synteettisellä aineella tarkoitetaan ” luonnontuotteiden vastakohtana aineita, jotka ihminen valmistaa kemiallista synteesiä käyttäen”.

Kemiallinen synteesi on ”yhdisteen valmistamista alkuaineista tai yksinkertaisimmista osista”. ( Aija Luoma, lehtiartikkeli, Pinni s. 10).

Ainetta sanotaan synteettiseksi, kun sen valmistus tapahtuu ihmisen valvonnassa koeputkissa tai laboratoriossa. Monet luonnonaineetkin syntyvät synteesien kautta elävien solujen ”laboratoriossa” joista ihminen ottaa ne raaka-aineet mm. kosmetiikkatuotteisiin. ( Aija Luoma, lehtiartikkeli, Pinni s. 10).

8 Esimerkki; Miten eroaa se C-vitamiini, jonka sitruunakasvin solut ovat valmistaneet ja jonka ihminen on kasvin mehusta eristänyt siitä, joka on valmistettu laboratiriossa? C-vitamiinimolekyylillä on tietty rakenne, sen muutamat hiili-, vety- ja happiatomit ovat täsmälleen ominaisessa järjestyksessä, joka erottaa C-vitamiinin kaikista muista maailman aineista. Joskus ihminen osaa valmistaa aineita yhtä taidokkaasti kuin luonto. Synteettisesti valmistettu C-vitamiini koostuu samanlaisista molekyyleistä kuin kasvienkin aikaansaannos ja niiden kosmeettiset vaikutukset ovat samat. Molemmat ilmoitetaan tuoteselosteissa INCI-nimellä ascobic acid ja ne toimivat antioksidantteina eli hapettumisenestoaineina. ( Aija Luoma, lehtiartikkeli, Pinni s. 10).

Synteettisellä C-vitamiinilla on eräitä etuja. Synteettinen on yleensä puhdasta, kun taas luonnon C-vitamiini eristettäessä mukaan voi tulla epäpuhtauksina kasvin muitakin osia kuten sokereita, väriaineita, proteiineja ja rasvoja sekä monia muita eristys – ja puhdistusmenetelmästä riippuen. Usein synteettinen valmistus on taloudellisempaa kuin luonnosta eristäminen, synteesit säästävät kasveja muihin tarkoituksiin kuten ravinnoksi. Erityisesti eläinperäisten raaka-aineiden käyttöä monet pitävät eettisesti vääränä. ( Aija Luoma, lehtiartikkeli, Pinni s. 10).

Synteesien haittapuolina ovat teolliset prosessit, jotka kuluttavat energiaa ja tuottavat päästöjä ja jätteitä. Tosin ei C-vitamiinin hankkiminen luonnostakaan suju ilman kuljetusten sekä eristämisen ja puhdistamisen vaatimia energiapanoksia ja näistä syntyviä päästöjä. ( Aija Luoma, lehtiartikkeli, Pinni s. 10).

Suurin ero syntyy kuitenkin siitä, että synteettisesti voidaan valmistaa sellaisiakin aineita, joita luonnossa ei esiinny. Shampoiden tensidit , valtaosa hiusväreistä, permanenttiaineiden tioglykolihappo, vaalennusaineiden persulfaatit, muovit ja silikonit sekä monet muut ovat käytössämme ainoastaan synteettisinä. ( Aija Luoma, lehtiartikkeli, Pinni s. 10).

Luonnolle vieraat synteettiset aineet voivat kehittyä ongelmaksi, jos ne eivät hajoa.

Kuuluisin esimerkki on varmaankin mm. ponnekaasuina käytetyt freonit, jotka pitkäikäisinä ilmakehässä säilyessään ohentavat otsonikerrosta. ( Aija Luoma, lehtiartikkeli, Pinni s. 10).

9

Kosmetiikan käyttäjää ehkä mietityttää eniten ehkä tuotteiden turvallisuus ihmiselle itselleen. Täysin väärä käsitys on se, että synteettiset aineet olisivat valmistustavastaan johtuen terveydelle vahingollisempia kuin luonnonaineet. Jos tutkii kosmetiikassa kokonaan kiellettyjen aineiden luetteloa, huomaa selvästi, että kiellettyjä ovat yhtälailla eräät kasviperäiset aineet kuin synteettiset orgaaniset liuottimetkin. ( Aija Luoma, lehtiartikkeli, Pinni s. 10).

10 4. Puhtaat aineet

ja

seokset

ja Parafiiniöljy, manteliöljy ja lanoliini eivät ole puhtaita aineita vaan seoksia.

lanolin Parafiiniöljyt sisältävät useita erilaisia hiilivetyjä ja manteliöljyssä on monia rasvoja.

Lanoliinissa on rasvojen ohella erilaisia alkoholeja. Kosmetiikkateollisuuden raakaaineiksi näitä tuotteita ei kuitenkaan kannata puhdistaa, koska seoksilla on riittävän hyvät tai ehkä paremmatkin ominaisuudet kuin jollain niiden komponenteista yksinään. (Aija Luoma, Raija Kara 2000,17).

Setyylialkoholi sen sijaan on puhdas aine. Puhdas aine kemiallisessa mielessä tarkoittaa ainetta, joka koostuu vain yhdenlaisista rakenneyksiköistä. Setyylialkoholi on puhdas aine, koska sen kaikki molekyylit ovat keskenään samanlaisia.

Setyylialkoholi ei kuitenkaan esiinny luonnossa, vaan sitä valmistetaan käsittelemällä valaan päästä saatuja rasvoja emäksillä. (Aija Luoma, Raija Kara 2000,17). Tämä tuote aineosaluettelossa viittaa siihen, että se ei käy vegaaneille.

11 Voimmeko kutsua luonnontuotteeksi ainetta, jota ei sellaisenaan ole luonnossa, mutta jonka raaka-aine on luonnosta ja joka on kemiallisin keinoin siitä valmistettavissa? Onko synteettinen tuote siitä syystä, että se valmistetaan kemian tehtaassa? (Aija Luoma, Raija Kara 2000,17).

Sitruunahappo eristetään sitruunasta. Puhdas happo saadaan kiteytymään sitruunanmehun veden, sokerien ja muiden aineiden joukosta menetelmällä, joka vaatii ainakin pientä laboratoriovälineistöä. Ilmiselvästi sitruunahappo on kuitenkin luonnontuote, koska sitä on sellaisenaan, joskin veteen liuenneena sitrushedelmien solunesteissä. Paljon halvempaa sitruunahappoa saadaan kun annetaan homeiden valmistaa sitä. Homeita kasvatetaan sopivassa ravintoliuoksessa, johon homeen aineenvaihduntatuotteena muodostunut sitruunahappo erittyy ja josta se voidaan eristää ja puhdistaa. (Aija Luoma, Raija Kara 2000,17).

12 5. Kuvastin: ”Tässä sulle tuotteita – valinta nyt vaikeako on?”

Ihoa puhdistava aine Tältähän se yleensä näyttää: Aqua = vesi => liuotin --- Paraffinum liguidum= maaöljypohjainen rasva-aine *** Prunus dulcis = manteliöljy, mantelinkuorijauho tms *** Lanolin = emulgaattori => lampaanvilla rasva -- PEG-6 stearate = emulgaattori *** cetyl alcohol = emulgaattori, ihoa hoitava-aine ** Propylene glycol = kosteuttava aine l. humektantti, myös säilöntä aine ***Lactis proteinum = maitoproteiini, (humektantti) * Sodium carbomer -940 = akryylihappo, geelinmuodostaja --Tetrasodium Edta = kelatoiva-aine = sitoo metalli-ioneja pysyviksi kelaattiyhdisteiksi, monien kosmeettisten tuotteiden laatu kärsii jos ne joutuvat kosketuksiin vapaiden metalli-ioneiden kanssa.

Talousvedessä , jolla puhdistus emulsio huuhdellaan iholta, on aina metalli-ioneja esim. rautaa ja kuparia, jotka vapaina ollessaan voivat värjätä tuotteen haitallisesti * Methyl paraben = metyylibarabeeni, säilöntäaine, estävät mikrobien kasvun tuotteessa. Osa ihmisistä on herkistynyt säilöntäaineilla -- Imidazolidinyl urea = imidurea = säilöntäaine *** Citrid acid = sitruuna happo = puskuroiva aine = käytetään tässä tuotteessa happamuuden säätöön.

Toimii myös keratolyyttinä l. ihoa kuorivana aineena Parfum = hajuste

ja tältä: *** Aqua *** Aloe barbabensis Leaf Juice * - Aloe Vera *** Caprylic / Capric Triglyseride - emulgaattori *** Glyseryl Stearate - emulgaattori, ihoa hoitava aine *** Cetyaryl Alcohol - ihoa hoitava aine, stabiloiva aine, viskositeetin säätäjä ** Decyl Olive Esters esteriöljy *** Macadamia Ternofolia Seed Oil* - macadamia pähkinä, vaikuttava aine, ihoa hoitava aine *** Prunus Armeniaca Kernel Oil* - aprikoosi, ihoahoitava aine *** Layryl Clucoside pinta-aktiivinen aine *** Polyglyceryl 2 Polyhydroxystearate - emulgaattori *** Benzyl Alcohol bentsyylialkoholi, säilöntäaine, liuotin, hajuste *** Glycerin glyseroli, vaikuttava aine liuotin *** Butyrospermum Parkii * ihoa hoitava aine, viskositeetin säätäjä, karitevoi eli sheavoi *** Xanthan Gum *** Dehydroacetic Acid *** Glysine ***Tocopherol ** Potassium hydrokside

-

ksantaani kumi, geelinmuodostaja dehydroetikkahappo, säilöntäaine soija, vaikuttava aine, ihoahoitava aine tokoferoli – E-vitamiini, antioksidantti kaliumhydroksidi, puskuroiva aine

13

Sukelletaanpa purkkiin ja katsotaan aineosia kemian kannalta yhtä tai useampaa kerrallaan:

5.1 Rasvamaiset aineet ja emulgaattorit Rasvamaisten aineiden valinta tuotteeseen riippuu monista tekijöistä, esimerkiksi siitä; Halutaanko juokseva vai Kiinteämpi tuote: Toivotaanko tuotteen etupäässä jäävän ihon pinnalle, kuten ehostuksen alusvoiteissa on tarkoitus vai Imeytyvän hieman pintaa syvemmälle, kuten kosteusvoiteissa; Onko tavoitteena päivävoiteen himmeä pinta vai Saako tuote olla rasvaisen näköinen.

Emulgaattorin valinta riippuu tuotteen muista aineista, koska eri aineet vaativat sekoittuakseen erilaista emulgointitehoa. Sama aine voi usein olla sekä rasvamainen aine että emulgaattori, joten niitä käsitellään yhdessä.

Kosmeettisten aineiden rasvamaiset aineet muodostavat kemiallisesti hyvin epäyhtenäisen ryhmän. Yhteisenä ominaisuutena niillä on oikeastaan vain se, että ne ovat rasvamaisia.

Ollakseen rasvainen aineen on täytettävä kaksi ehtoa: sillä on oltava sopiva olomuoto ja sen on oltava pooliton eli sen on liuettava muihin rasvamaisiin aineisiin, mutta ei veteen.

14 Aineen olomuoto riippuu pääasiassa sen molekyylikoosta. Pienet molekyylit ovat huoneenlämmössä yleensä kaasuja, sitä suuremmat nesteitä ka vielä suuremmat kiinteitä aineita. Kun voiteissa käytetään kiinteitä ja nestemäisiä aineita, on selvää, että rasvamaisen aineen molekyylit eivät voi olla ihan pieniä. ( tuote ei pääse imeytymään kovinkaan syvälle ihoon) (Luoma Aija, Kara Raija 2000, 27).

5.2 Luonnon emulgaattorit

•

Luonnon kosmetiikassa valmistetaan edelleen niin kutsuttua cold gream- voidetta, joka on vanha klassikko. Sen ainoana emulgoivana aineena käytetty SAIPPUOIVA MEHILÄISVAHA (Sodium Beeswax)

•

Lampaanvillasta saatavaa LANOLIINIA (rasva) käytetään usein emulgaattorina vesi-öljyssä emulsiossa.

•

Yksi klassikoista on myös GLYSERYYLIMONOSTEARAATTI (Glyseryl Stearate), yksinkertainen glyseroli- rasvahappoyhdiste, jonka avulla muodostuu kestävä hyvin siedetty öljy-vedessä-emulsio

•

Viime aikoina on kosmeettisiin valmisteisiin alettu lisätä myös elintarvikkeissa ja leipomoissa käytettyjä emulgaattoreita, esim. sitruunahapon ja maitohapon estereitä (Glyseryl/Cocoate/Citrate/Lactate ja Glyceryl/Oleate/Citrate tai Glyseryl/Stearate/Citrate) (Rita Stiens 2008, 59).

Uusi virtaus: monimutkaiset emulgaattorit ja tensidit Sokeriemulgaattoreita, kuten Cetearyl Glucoside, Coco Glugoside ja Cocoyl Glucoside, on ollut markkinoilla jo jonkin aika, mutta monikäyttöisyytensä ansioista ne saavat koko ajan enemmän huomioita. Niiden avulla voidaan valmistaa iholle hyvin lempeitä öljyvedessä – emulsioita ja kosteusvoiteita, sekä myös suihkutettavia emulsioita ja emulsiovaahtoja. Sama pätee mietoihin pinta-aktiivisiin aineisiin Sodium Cocoyl Glutamateen ja Disodium Glutamateen. Niitä on tähän saakka käytetty pelkästään tensideinä, mutta niillä on loistavia emulgointiaineen ominaisuuksia. (Rita Stiens 2008, 60).

15

5.3 Hiilivedyt

Nämä ovat yhdisteitä, jotka sisältävät vain hiiltä ( C ) ja vetyä ( H ).

Puhutaan tyydyttyneistä ja tyydyttämättömistä hiilivedyistä.

Tyydyttyneitä ovat sellaiset, jotka sisältävät mahdollisimman suuren määrän vetyä (H).

Tyydyttymättömissä esiintyy molekyylikaavassa yksi tai useampia kaksois – tai kolmoissidoksia.

Tyydyttyneet hiilivedyt eli alkaanit ovat kaasumaisia, nestemäisiä tai kiinteitä aineita molekyylikoon mukaan. Alkaanit ovat hyvin pysyviä eivätkä helposti reagoi muiden aineiden kanssa. Alkaaneja esiintyy maakaasuissa ja maa- eli vuoriöljyissä, jota löytyy eri puolilta maailmaa maaperästä. Tärkeimmät maaperästä saadut tuotteet ovat bensiini sekä poltto – ja voiteluöljyt jotka ovat hiilivetyjen seoksia. (Willamo Harri, Kosmetiikan kemia, 1994, 41).

Puhdistettuja hiilivetyjä, joilla on tietty molekyylikoko, käytetään mm. kosmeettisten aineiden valmistuksessa. Esimerkiksi parafiiniöljy eli valkoöljy on hiilivetyseos, jossa molekyylien koko on melko pieni. Suurimolekyylisistä hiilivedyistä taas koostuvat parafiini ja seresiini eli maavaha, joita kosmetiikka käyttää runsaasti. Vaseliini on myös hiilivetyjen seos. Siinä molekyylien koko on pienempi kuin parafiiniöljyssä. Nämä hiilivedyt eivät lainkaan ole kemiallisesti rasvoja eikä öljyjä. Ne vain tuntuvat ”ras vaisilta käteen. Parempi onkin käyttää käsitettä rasvamaiset aineet. (Willamo Harri, Kosmetiikan kemia, 1994, 41).

Parafiini on halpaa ja helppoa käsitellä Maaöljyjohdannaiset kuten Paraffinium Liquidum koostuvat hiilivetyketjuista ilman happiosaa. Ne torjuvat kaikki elävän elimistön muutosyritykset. Ihmisruumis ei pysty käyttämään niitä hyödykseen. Paraffiiniöljy tai – vaha saadaan maaöljyn tislausjätteistä.

•

Paraffiinejä käytetään yhä edelleen, koska niitä on helppo työstää ja ne ovat ennen kaikkea edullisia

16 Maaöljyjohdannaisista saadaan sopivien emulgaattoreiden avulla kestäviä ja helposti muokattavia emulsioita. Ne eivät pilaannu tai muuta väriään, eivät haise itse miltään ja ne voi ogelmitta hajustaa millä tahansa tuotteella. (Rita Stiens 2008,51).

Mahdollinen vaara: huulipunien maaöljyaineosat Mineraaliperäisten hiilivetyjen mahdollisesta vaarallisuudesta on keskusteltu jo kauan.

Tällaisia hiilivetyjä on mm. huulipunissa.

Tunnistat näitä mineraaliperäisiä hiilivetyjä inci- nimellä: Paraffinium liguidum* petrolatum* Cera miksokristallina* Ozokerite* Ceresin* Paraffin. ( Rita Stiens 2008, 52).

Huulten ja suun hoitovalmisteissa on sallittua käyttää enää sellaisia meneraaliperäisiä hiilivetyjä, joille on määritelty ADI- arvo ( Acceptable Daily Intake, ylin päivittäinen hyväksyttävä saanti). ( Rita Stiens 2008, 51-52).

Aineen liukoisuus taas määräytyy molekyylissä olevista kemiallisista ryhmistä. Jos molekyyli koostuu vain hiilivetyrymistä, se on täysin pooliton eli se ei liukene veteen.

Tällaisia aineita ovat hiilivedyt, esimerkiksi okradekaani.

Hiilivedyt eivät esiinny voiteissa puhtaina, vaan usein eripituisten hiilivetyjen seoksina.

Tavallisimpia ovat parafiiniöljy, sekä kiinteä parafiini ja vaseliini. Jotta edellä kuvatun kaltaiset täysin poolittomat yhdisteet saataisiin emulgoitumaan veteen, tarvitaan emulgaattoreita. Emulgaattoreiksi kelpaavat aineet, jotka ovat toisesta päästään rasvaan liukenevia ja toisesta päästään vesiliukoisia. Emulgaattorin rasvaliukoisen osan muodostaa pitkä hiilivetyketju ja vesiliukoisessa osassa on usein hydroksyyliryhmä. (Luoma Aija, Kara Raija 2000, 27).

17 5.4 Mikä sitten hoitaa ihoa parhaiten?

Professori Volker Steinkraus, dermatologi ja Hampurin yliopistollisen sairaalan ihotautien klinikan entinen toimitusjohtaja vastaa: ” Jos ihosolulta kysyttäisiin, minkälaisessa ympäristössä se mieluiten oleilisi, se valitsisi varmasti soluväliaineen, jonka kautta se saa kaikki ravinto aineensa, mieluummin kuin vettä tai mitään muuta ainetta.”

(Rita Stiens 2008,52).

Steinkraus suosittelee siksi mahdollisimman paljon ihon omia aineita muistuttavia aineiosia, koska iho ” ainutlaatuisen hydrolipidikalvonsa muodossa itse valmistaa kaikkein parhaan ihoa hoitavan aineen.” (Rita Stiens 2008,52).

Silikoniöljyt eivät imeydy ihoon vaan jäävät sen pinnalle. Ne silottavat ihoa hyvin, joten iho tuntuu miellyttävältä. Volker Steinkraus jatkaa kuitenkin ” Voidetta levitettäessä ei koskaan tiedä, syntyykö hyvä tuntu iholle hoitavan seoksen ansiosta, vai johtuuko se vain silikonikerroksesta ihon pinnalla.” (Rita Stiens 2008,52).

Kasviöjyt: paras valinta vaikuttavaan voidepohjaan. Kasviöljyt ovat yksi luonnonkosmetiikan tukipilareista.

Ensiluokkaisia niin ravintona kuin kauneudenhoidossakin ovat kylmäpuristetut öljyt.

(Rita Stiens 2008,52).

18 6. Rasva-alkoholit ja rasvahapot

Jos hiilivetyketjun päähän on liittynyt hydroksyyliryhmä, saadaan rasva-alkoholi.

Rasvahapossakin on hydroksyyliryhmä, tosin osana happoryhmää. Koska hydroksyyliryhmän perusominaisuutena on vesiliukoisuus, ja pitkä hiilivetyketju toisaalta liukenee rasvoihin, rasva-alkoholit ja rasvahapot voivat toimia emulgaattoreina. Kun näiden molekyylien pääosa kuitenkin muodostuu hiilivetyhännästä, rasva-alkoholit ja rasvahapot ovat myös rasvamaisia aineita. Molekyylikokoon nähden vain suhteellisen pieni poolinen osa yhdisteen toisessa päässä tekee siitä kokonaisuutena veteen liukenemattoman, siis rasvamaisen, mutta samalla emulgaattorin.

Nämä tähän mennessä mainitut yhdisteet ovat rakenteeltaan yksinkertaisia. Hiilivedyt muodostuvat pelkistä hiilivetyryhmistä, joten ne ovat rasvamaisia aineita. Rasvaalkoholeilla ja rasvahapoillakin pitkä hiilivetyketju on molekyylin hallitseva osa, ja aiheuttaa sen, että aineet ovat ominaisuuksiltaan sekä vastaavan pituisten hiilivetyjen kaltaisia, siis rasvamaisia, mutta myös emulgaattoreita.

Aluksi hiilivetyjen nimistö. Miten se alkoikaan..... metaani, etaani, propaani, butaani, pentaani, heksaani, heptaani, oktaani, nonaani ja kymmenen hiilen pituinen dekaani.

Tähän asti monet muistanevat. Kymmentä hiiltä pitempien yhdisteiden nimet muodostuvat yhteenlaskulla, esimerkiksi dodekaanissa on kaksitoista hiiltä ja heksadekaanissa kuusitoista hiiltä.

Rasva-alkoholien nimet ovat yhtä helppoja: Kuusitoistahiilinen alkoholi on heksadekyylialkoholi, seitsemäntoistahiilinen heptadekyylialkoholi ja niin edelleen, -aani vain on muuttunut -yyliksi. Yyli-päätteellä osoitetaan, että hiilivetymolekyylistä on poistunut vetyatomi ja sen tilalle on tullut joku, aineelle uutta luonnetta antava ryhmä.

Alkoholien tyyppiryhmä on hydroksyyliryhmä.

Rasvahapoissa ei olekaan enää mitään yllättävää: dodekaanihappo, heksadekaanihappo, oktadekaanihappo.

Jotta asia ei olisi liian helppoa, aineilla on myös toiset nimet, joilla ne tuoteselosteissakin yleensä esiintyvät. Näiden nimien alkuperä voi juontua esimerkiksi aineiden

19 luonnollisesta esiintymispaikasta: setyylialkoholi viittaa valaaseen (latinaksi cetacea) ja linolihappo pellavaan (linum=pellava). Niiden opettelemiseksi ei ole muuta neuvoa kuin ulkoluku tai käsikirja, josta nimet löytyvät. Tässä joitakin meidän tutkimissamme tuotteissa esiintyviä:

Systemaattinen nimi

INCI-nimi

dekaanihappo

kapriinihappo

dodekaanihappo

lauriinihappo

tetradekaanihappo

myristiinihappo

heksadekaanihappo

palmitiinihappo

oktadekaanihappo

steariinihappo

Vastaavasti alkoholeja nimetään esimerkiksi kapryylialkoholiksi ja lauryylialkoholiksi.

Heksadekyylialkoholin toinen nimi on kuitenkin setyylialkoholi alkuperänsä vuoksi. (Aija Luoma, Raija Kara 2000, 28-29).

20 7. Esterit

Rasva-alkoholeista ja rasvahapoista voidaan muodostaa johdoksia ja yhdistelmiä, joilla on edelleen rasvamainen luonne.  hyvin tärkeä ryhmä kosmetiikassa on ESTERIT, jotka muodostuvat rasvaalkoholeista ja rasvahapoista yhteenliittymällä.  Esterit voivat olla synteettisiä tai luonnosta saatuja vahoja.  Setyylialkoholista ja Palmitiinihaposta syntyy SETYYLIPALMITAATTI (cetyl palmitate)  Esterin tunnistaa aina sen nimen –aatti-lopusta, joka on INCI nimessä –ate.  Esterit, ovat hyvin käyttökelpoisia kosmetiikan raaka-aineita siitä syystä, että kun vaihdellaan toisen tai kummankin ketjun ( rasva-alkoholi tai / Ja rasvahappo) pituutta, käytetään tyydyttämättömiä sidoksia hiiliatomien välillä, vaihdetaan haaroittumaton hiiliketju haaraiseen, saadaan vivahteita. Liukoisuus voi vähän lisääntyä, kiinteysaste muuttua, haju ja väri parantua tai aine ei kiillä iholla. (Aija Luoma 2000,29-30).

Kun alkoholi reagoi hapon kanssa, syntyy esteriä ja vettä. Reaktio voi tapahtua myös käänteisesti. Kun esteri ja vesi reagoivat syntyy alkoholia ja happoa. Tämä reaktio voi tapahtua vain, jos käytetään katalyyttinä happoa tai emästä. Saippuan valmistaminen perustuu tällaiseen reaktioon. Saippuan valmistuksessa rasvaa keitetään natriumhydroksidiliuoksessa. Rasva, joka on esteri, hajoaa glyseroliksi ja karboksyylihapoiksi. Hapoista muodostuu saippuaa. Estereitä käytetään siis saippuan valmistukseen. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Esteri).

21 8. Rasvat eli triglyseridit

Rasvoja esiintyy luonnossa eläinten ja kasvien rasvaisissa osissa kuten ihrassa, maidossa ja siemenissä -

kun näiden molekyylien tarkka rakenne sitten selvitettiin, niille annettiin nimi

triglyseridi.

-

rinnalla on kuitenkin säilynyt vanha nimi rasva

-

kun monet muutkin aineet kuin rasvat ovat ominaisuuksiltaan rasvamaisia on kaikkia näitä yhdessä syytä kutsua rasvamaisiksi aineiksi.

Kun rasva onkin triglyseridiä, voimme melkein nähdä sen edessämme; joitain glyseroliin viittaavaa ja kolme joitain muuta.

Esim. puhdistus emulsiossa on glyseryyliasetaatti (glyseryl stearate), jossa glyserylin kanssa esteröityneet kaikki kolme rasvahappoa ova steriinihappoja.

Triglyseridejä esiintyy kosmeettisissa tuotteissa paitsi puhtaina myös seoksina.

Rasvamaisten aineiden valikoima laajentuukin eläin- ja kasvikunnan saatavilla luonnon öljyillä ja rasvoilla.

22

9. PEG JA PPG

KIISTAKAPULA: PEG - emulgaattorit Emulsion, kosteusvoiteen ja monien muiden tuotteiden ainepohjan valmistamiseksi täytyy sekoittaa toisiinsa öljyä ja vettä.

Se onnistuu vain erityisten avustavien aineiden , emulgaattorien avulla.

Emulgaattorienkin valinnassa luonnonkosmetiikka kulkee tavanomaisesta poikkeavia teitä.

Sille, että kirjainyhdistelmä PEG komeilee lähes jokaisen tavanomaisen kosmetiikkatuotteen tuoteselosteessa, on hyvät perustelut. Ne ovat käytännöllisiä ja edullisia emulgaattoreita ja liuottimia. (Aija Luoma, Raija Kara 2000, 31).

Vaihtoehtoisten, luonnonkosmetiikan periaatteisiin sointuvien emulgaattoreiden kehitystyö on viime vuosina johtanut yhä parempiin tuloksiin. Tärkeä on ns. polyglyseroliemulgaattorien ryhmä. Niillä saavutetaan lähetulkoon PEG- emulgaattorien teho, mutta ne eivät ole etoksyloituja.

Tuoteselosteessa ne tunnistaa INCI-nimestä POLYGLYCERYL + jokin luku.

(Rita Stiens 2008).

23 Tavanomaiseslle kosmetiikkateollisuudelle erittäin muuntelukykyinen aineryhmä ovat PEG ja PPG- aineet ( polyetyleeniglykolit ja polypropyleeniglykolit). Näitä aineita valmistetaan niin, että suuri määrä pieninä kantamolekyylejä liitetään peräkkäin ja polymeroidaan.

(Polymeeri on molekyyli, jossa useat pienet molekyylit eli monomeerit ovat liittyneet toisiinsa kemiallisin sidoksin katalyyttien vaikutuksesta prosessissa, jota sanotaan polymeroinniksi.

Polymeerit voidaan jakaa synteettisiin ja luonnossa esiintyviin. Luonnon polymeerejä eli biopolymeerejä ovat muun muassa tärkkelys, selluloosa, DNA, proteiinit, kautsu ja guttaperkka. Nykyisin eniten käytetyt muovit, polyeteeni, polyvinyylikloridi ja polypropeeni, ovat petrokemian jalostusketjuihin liittyviä synteettisiä tuotteita. Muoveilla on korkea polymeraatioaste, eli niiden jokainen molekyyli (polymeeriketju) on muodostunut 1000 - 100000 pienestä molekyylistä (monomeerista).

Suurin osa polymeereistä on orgaanisia rakentuen hiiliketjun ympärille, mutta myös kemiallisesti epäorgaanisiksi katsottuja polymeerejä käytetään. Tunnetuin on piihappiketjusta muodostuva silikoni, eli poly(alkyylisiloksaani), (RSiO)n, jossa R on hiilivetyryhmä.

Kantamolekyylien lukumäärä voi eri polymeerissä vaihdella paljon, mikä näkyy aineen nimessäkin. Esim. PEG-8 on lyhyempi kuin molekyyli PEG-400.

Polypropyleeniyksiköiden lisäksi voi olla esteröityneenä rasvahappo, jolloin saadaan vaikkapa PEG – 40 – stearaatti.

PPG ja PEG – aineet voivat olla sekä rasvamaisia aineita että emulgaattoreita. (Kara, Luoma) (Etoksylointi= PPG ja PEG valmistetaan syöpää aiheuttavista lähtöaineista,

jotka voivat muodostaa vaarallisia kaasuja. Vaikka nykyisin onkin käytössä puhdistusmenetelmiä ilman vaarallista vapaata eteenioksidia, etoksylointi on silti

24 monimutkainen kemiallinen toimenpide, räjähdysaltis hanke, joka vaatii tiukkoja turvallisuustoimia.

Luonnonkosmetiikassa ei käytetä etoksyloituja raaka-aineita, koska hyvän emulgaattorin valmistaminen ei vaadi vaarallisia raaka-aineita eikä painekattilaa turvallisuuden varmistamiseksi.) ( Stiens Rita 2008).

Sodium beewax

Coco Glucoside

25 9. Silkikonit

dimethiconi kaava

Silikonit hapesta ja piistä koostuvia täyssynteettisiä aineita.

Periaatteessa silikonia pystyttäisiin valmistamaan vaikkapa hiekasta.

Silikoniöljyjä ja vahoja voidaan, kemistien suureksi riemuksi, valmistaa tarkalleen kulloiseenkin tarpeeseen sopivaksi. Ne kestävät hyvin lämpöä ja kemiallisia vaikutuksia, levittyvät hyvin ja takaavat emulsiollekin pitkän kestävyyden.

•

Synteesin laatu määrää, onko silikoniainesosilla hyviä ihoa hoitavia ominausuuksia vai ei. Silikonit ovat joka tapauksessa ihoa hoitavien ominaisuuksien kannalta maaöljyperäisiä aineita suositeltavampia.

•

Luonnonkosmetiikan valmistajat eivät käytä silikoneja sen vuoksi, että ne ovat lähes täysin luonnossa hajoamattomia. Lisäksi niiden eliöihin kertymistä ei ole vielä selvitetty.

26

Silikonien erityisominaisuutena on se, että ne muodostavat tehokkaan vettä hylkivän kalvon ihon ja hiuksien pinnalle.

•

Ihovoiteissa käytetään sellaisia silikoni yhdisteitä jotka muodostavat iholle himmeän kalvon

•

Hiustenhoitoaineissa ja hiuslakoissa käytetään kiiltäviä silikoneja

•

Silikonit ovat joko vesiliukoisia tai helposti emulgoitavissa pois iholta tai hiuksista

•

Kaikissa tuotteissa tavanomaisessa kosmetiikassa silmänympärysvoiteista aurinkovoiteisiin ja shampoista permanenttiaineisiin on silikoneja.

Hiukset eivät ole sileät ja pehmeät luonnostaan. Tavallisten shampoiden sisältämät silikonit aikaansaavat hiuksiin sileän ja pehmeän tunteen.

Luonnostaan hiusten tulisi, vasta pestyinä tuntua hiukan karheilta.

27

10. Kosteuttajat

”Kosteuttava” on esimerkiksi hyvin yleinen lupaus kasvojenhoitotuotteissa. Urea ( karpamidi eli virtsa-aine) on hyvä kosteuttava aine, mutta tutkimuksen mukaan sillä on todettava kosteuttava vaikutus vasta alkaen 3% pitoisuudesta tai tietyssä aineyhdistelmässä. Pieni määrä ureaa ei siis tee tuotteesta kosteuttavaa.

Aineet, jotka situoutuvat kemiallisesti veden kanssa, voivat toimia kosteuttavina aineina. Kosmeettisten tuotteiden kosteuttavia aineita sanotaan myös humektanteiksi.

Tavallisia yhdisteitä ovat moniarvoiset alkoholit kuten glyseroli (glyserin) erittäin tehokas kosteuttaja (Rita Stiens, 2008, 62.), propyleeniglykoli (propylene glycol) ja butyleeni glykoli (butylene glycol) ja sorbitoli (sorbitol). (Rita Stiens, 2008, 62.),(Aija Luoma, Raija Kara, 32.).

Monirvoisten alkoholien veden sidontakyky perustuu niissä oleviin hydroksyyliryhmiin (-OH). Hydroksyyliryhmän perusominaisuutena on vesiliukoisuus ja kun niitä on suhteessa molekyylikokoon paljon, aine on kosteuttava.

Vesi sitoutuu kemiallisesti OH-ryhmiin, koska se voi muodostaa niiden kanssa

vetysidoksia.

Alkoholien ohella monissa muissakin aineissa on hydroksyyliryhmiä. Vettä sitova ominaisuus on myös aminoryhmällä (-NH2). (Aija Luoma, Raija Kara, 32).

28 11. Sakeuttajat

Monet kosmeettisten tuotteiden vaikuttavat aineet ovat itsessään jo sellaisia, että ne sakeuttavat tuotetta. Tällaisia ovat esimerkiksi kiinteät rasvat ja emulgaattorit.

Lisäsakeutta saadaan esimerkiksi suurimolekyylisistä synteettisistä polymeereistä kuten erilaisista karbomeereistä (INCI : Carbomer), sekä tärkkelys- ja selluloosajohdannaisista, jotka muodostavat veden kanssa viskoosin hyytelön.

Tavallinen sakeutusaine jälkimmäisestä ryhmästä on karboksyyliselluloosa, jonka INCI;n mukainen nimi on Cellulose gum. (Aija Luoma, Raija Kara 2000, 33).

Ksantaanikumi on Xanthomonas-suvun eräästä bakteerista eristettävä polysakkaridi.

Ksantaani liukenee nopeasti missä tahansa lämpötilassa nostaen liuoksen viskositeettiä jo pienissä pitoisuuksissa. Se ei kuitenkaan muodosta geelejä.

Toisin kuin muut sakeuttamisaineet kuten jauhot, ksantaani ei tuo liuokseen makua, väriä tai sameutta ttp://www.gourmetologia.com/fi/aineet/sakeuttamisaineet/ksantaanikumi).

Luonnonkosmetiikassa ksantaanikumi (INCI Xanthan gum) on yleisesti käytetty sakeuttaja.

29 12. Tuotteen säilyvyyttä parantavat aineet

Säilöntäaineet estävät mikrobiologista pilaantumista, ja antioksidanteilla hidastetaan rasvojen kemiallista pilaantumista. Säilöntäaineen tarkoitus on estää mikrobikasvu tuotteessa. Monet mikrobit voivat käyttää ravinnokseen kosmeettisten tuotteiden aineita – rasvoja, proteiineja ja hiilihydraatteja. Useimmissa tuotteissa on vettä, ja jos lisäksi tuotteen pH on neutraali tai heikosti hapan, mikrobitoiminnalle on hyvät edellytykset. Tuotteessa kasvavat patogeenit mikrobit voisivat lisäksi aiheuttaa käyttäjälleen infektioita. (Aija Luoma, Raija Kara 2000, 34).

Säilöntäaineen kuuluu tuhota pieneliöitä ( bakteereita, hiivasieniä ja hometta). Niin tehdessään ne täyttävät tehtävänsä. Kuitenkin kaikki pieneliöitä tuhoavat aineet voivat, ellei niiden annostus ole tarkkaan harkittu ja niiden sivuvaikutuksia kattavasti tutkittu, myös osoittautua ihoa ärsyttäväksi ja jopa terveydelle vahingolliseksi. (Rita Stiens 2008, 167).

Yleisesti tuotteista löydät säilöntä aineena erilaisia parabeeneja kuten ethyl-, methyl- ja propylparabeenit. Hyvän säilöntäominaisuuden kääntöpuoli on se, että ne voivat olla allergisoivia. (Aija Luoma, Raija Kara 2000, 34).

BDIH hyväksyy ainoastaan luonnollisenkaltaisia säilöntäaineita, kuten: •

betsohappo ja sen suolat ja etyyliesterit

•

salisyylihappo ja sen suolat

•

sorbiinihappo ja sen suolat

•

bentsyylialkoholi

Edellä mainittuja tuotteita käytettäessä on mainittava >>säilöntäaineena käytetty [tuotteen nimi]>>. (Rita Stiens 2008 23).

30 12 kosmetiikan ympäristöhaitat

Kosmetiikkateollisuuteen liittyy runsaasti tutkimusta ja tuotekehitystyötä. Toisaalta kehitellään aivan uusia synteettisiä molekyylejä ja toisaalta tutkitaan luonnonaineiden soveltuvuutta kosmeettisiksi tuotteiksi. Tämä kaikki on kemian teollisuutta, josta syntyy ympäristöä saastuttavia jätteitä. Kosmetiikan kuluttajat viime kädessä päättävät sen, halutaanko yhä uusia tuotteita ja aina pitemmälle menevää tuotekehitystä ja siihen siinä tapauksessa väistämättä liittyvää luonnonvarojen tuhlausta ja luonnon kuormittumista. (Aija Luoma, Raija Kara 2000, 20).

Kosmeettisissa tuotteissa käytetään tuhansia erilaisia kemiallisia yhdisteitä, jotka lisäävät ympäristökuormitusta joutuessaan jäteveden mukana vesistöihin. Myös kosmetiikasta aiheutunut allergia on tietynlainen ympäristöhaitta. (Aija Luoma, Raija Kara 2000,20). Ovatko kosmetiikan aineosat, jotka kuormittavat ”vain” ympäristöä, vähemmän arveluttavia kuin terveyttä kuormittavaksi tai vaarantavaksi luokiteltavat?

Eivät, sillä negatiiviset vaikutukset ympäristölle muodostavat vaaran myös ihmisille ja eläimille. (Rita Stiens 2008, 175).

Aineet, joita ei vedenpuhdistamoissa pystytä hajottamaan tai jotka joutuvat suoraan luontoon, ryhtyvät itsenäisiksi yrittäjiksi. Mitä teitä ne kulkevat ja mihin tihutöihin ryhtyvät, on pitkälle tuntematonta. Ne voivat esimerkiksi päätyä juomaveteen ja sitä kautta takaisin ihmisen luo. Ne voivat myös kertyä eläimiin, esimerkiksi kaloihin, ja tulla ravintoketjun kautta ihmisen ravinnoksi. Nämä arvaamattomat tekijät eivät ole suinkaan vähäisempiä epäluulon aiheuttajia biologisesti hajoamattomia aineita kohtaan. (Rita Stiens 2008, 175).

Suurin ympäristökuormitus kuitenkin tulee pakkausmateriaalista.

31

Lainsäädäntö velvoittaa hyötykäyttöön Suomen lainsäädäntö asettaa yrityksille velvoitteet huolehtia pakkausten hyötykäytöstä. Laki koskee kaikkia pakkaajia ja pakattuja tuotteita maahan tuovia yrityksiä, joiden liikevaihto on 1 M€ tai enemmän. Säännökset koskevat lisäksi kaikkia pakkauksia sekä niiden käytöstä syntyvää pakkausjätettä.

Valtioneuvoston asetus pakkauksista ja pakkausjätteistä pohjautuu EU:n pakkausdirektiiviin. Lainsäädännön tarkoituksena on: •

vähentää pakkausjätteen määrää

•

lisätä pakkausten käyttöä materiaalina uusiin tuotteisiin ja hyödyntämistä energiana

•

ehkäistä ympäristöhaittoja ja kaupan esteiden syntymistä

•

ehkäistä kilpailun vääristymistä ja rajoittumista pakkausmateriaalien tasapuolisella kohtelulla Pakkaaja Pakkaaja on jokainen, mitä tahansa tuotetta valmistava yritys, joka käyttää pakkausmateriaaleja tuotteidensa suojaamiseksi esimerkiksi tuotannossa, varastoinnissa, kuljetuksessa ja jakelussa.

Tuotteen pakkaaja on useimmiten sen valmistaja. Myös tukkuliike tai muu jakelija on pakkaaja, jos se lisää tuotteeseen pakkauksen.

Myös vähittäiskauppa on pakkaaja myymälässä tapahtuvan pakkaamisen osalta.

Maahantuoja Pakatun tuotteen maahantuojia ovat kaikki yritykset, jotka tuovat maahan jollain tavalla pakattuja tuotteita. Maahantuoja on yritys, joka omistaa pakatun tuotteen sen maahantuontihetkellä. (http://www.pyr.fi/hyotykaytto/velvoitteet.html) Tarkkaile sitä, miten ostamasi kosmetiikka on pakattu. Yritä valita vähän pakattuja tuotteita. Tietoa löydät sivulta http://www.pyr.fi/kuluttaja/index.html.

32

Osa kosmetiikasta on ongelmajätettä, joka on tärkeä viedä ongelmajätteen keräykseen: esimerkiksi hiuskiinne, kynsilakka, kynsilakanpoistoaine ja parfyymit.

Kosmetiikan testaamisesta eläinkokeilla kerrotaan esim. Animalian nettisivulla.

Alla ote kuluttajaviraston eko-oppaan sisällöstä, Eko-ostajan opas on ympäristöstä välittävän kuluttajan käsikirja ”Kerromme tuotteiden ympäristövaikutuksista sen, mikä puuttuu tai ei ole mahtunut tuoteselosteisiin. Kerromme mitä ympäristöseikkoja kannattaa ottaa huomioon ruokakaupassa, rautakaupassa, vaatekaupassa, kodinkonekaupassa, tietokonekaupassa, puutarhamyymälässä, autokaupassa tai lomamatkaa suunniteltaessa.

Kerromme tuotteiden ja kulutuksen olennaisista ympäristövaikutuksista. Opasta varten ei ole tehty omia testejä, vaan tiedot perustuvat mm. pohjoismaisen ympäristömerkin, EU:n ympäristömerkin, Luomumerkin tai Energiamerkin vaatimuksiin. Kerromme myös kuluttajaviranomaisten tuotetesteistä sikäli kun niissä on selvitetty ympäristöasioita.

Annamme linkkejä lisätiedon lähteisiin ja vinkkejä ympäristöä säästävistä kulutustavoista.

Tekstit eivät edusta Kuluttajaviraston virallista kantaa eikä virasto myöskään ole vastuussa linkeissä olevien yritysten tai yhteisöjen informaatiosta.

Ympäristöongelmat ovat laajentuneet paikallisista maailmanlaajuisiksi. Kun tehtaiden

33 piipuista saasteet on saatu vähenemään, kulutuksen, liikenteen ja energiankäytön

hajakuormitus jatkaa kasvuaan. Kulutusvalinnoillamme voimme

vähentää tätä kuormitusta. Mahdollisuuksia vastuulliseen kulutukseen on yhä enemmän.

Tervetuloa Eko-ostajan parempaan maailmaan!

Eko-ostajan oppaan ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1993 kirjana. Opas on uusittu useaan kertaan, viimeksi alkuvuodesta 2006, ja se ilmestyy nykyisin vain Internetissä”. (http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/ekok/) Kosmetiikka ”Kosmeettisten tuotteitten ympäristövaikutuksista ovat eniten olleet esillä allergiat, eläinkokeet, sekä ylipakkaaminen. Myös tiettyjen kemikaalien myrkyllisyys ja epäillyt hormonihaitat rasittavat kosmetiikan ekotasetta.

Kosmeettisissa tuotteissa käytetään tuhansia erilaisia kemiallisia yhdisteitä. Pieni osa niistä on myrkyllisiä eliöille ja kasveille tai biologisesti hajoamattomia. Joutuessaan jätevesien mukana luontoon ne lisäävät ympäristökuormitusta.

Kosmetiikan aiheuttamat allergiset reaktiot eivät ole yleisiä tuotteiden käyttömäärään nähden. Mutta kaikista tuotteiden aiheuttamista herkistymisistä noin kolmasosa johtuu kosmetiikasta. Koostumustiedot on ilmoitettava kuluttajapakkauksissa, joten tuoteselosteita tutkimalla voi välttää haitallisia aineita, jos tietää, mille on allerginen.

Tuoteselosteet eivät välttämättä avaudu maallikolle. Ne tehdään kansainvälisen INCIkoodin mukaan. Siinä kasviuutteet merkitään latinaksi, muut aineet englanniksi.

Vuonna 2005 voimaan tulleen kosmetiikkalain mukaan tuoteselosteissa on mainittava myös yleisimmät allergiaa aiheuttavat hajusteet.

Suomessa valmiita kosmetiikkatuotteita ei ole saanut testata eläinkokeilla 1.2.2005 jälkeen.

34 Uuden lainsäädännön myötä kuluttajat voivat pyytää kosmetiikkatuotteiden valmistajilta tiedot tuotteiden koostumuksesta (ainesosaluettelo), tuotteen käyttöön mahdollisesti liittyvistä terveyshaitoista, sekä kemikaalilainsäädännössä luokiteltujen aineiden pitoisuuksista.

Tuotteesta vastuussa olevan yrityksen yhteystiedot ovat tuotteen pakkausmerkinnöissä. Monen yrityksen yhteystiedot ovat myös Euroopan kosmetiikkajärjestön COLIPA:n hakemistossa osoitteessa www.europeancosmetics.info Kosmeettiset tuotteet on usein ylipakattu. Markkinoilla on kuitenkin myös yksinkertaisemmin pakattuja ja jopa uudelleentäytettävissä pakkauksissa myytäviä tuotesarjoja”.( http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/ekok/) Luonnonkosmetiikka ”Ns. luonnonkosmetiikalle ei ole virallista määritelmää eikä merkintää. Mainonnassa käytetään termejä "bio" tai "vihreä" tai "luonnonmukainen" ilman että tuote kokonaisuudessaan olisi valmistettu luonnon raaka-aineista.

Myös moni kasvikunnasta peräisin oleva ja ympäristösyistä suositeltava aine saattaa olla allergeeni. Tällaisia ovat esim. lanoliini, bentsoehappo, mehiläisvahat, propolis ja monet yrttiuutteet. Antioksidanttina käytettävä E-vitamiini on hyvä säilöntäaine, mutta samalla se voi olla allergeeni.

Saksassa kosmetiikkateollisuus on määritellyt kriteerit luonnonkosmetiikalle ja ottanut käyttöön "kontrolloitua luonnonkosmetiikkaa" -merkin (kontrollierte naturkosmetik). Sen myöntää BDIH (Bundesverband Deutscher Indutrie- und Handelsunternehmen). Eräitä kriteerejä ovat: •

Raaka-aineina käytettävät kasvit tulevat kontrolloiduilta luonnonmukaisilta viljelmiltä tai ne kerätään villeinä kasvavilta kasvupaikoilta niin pitkälle kuin mahdollista.

•

Tuotteiden valmistuksessa tai kehitystyössä ei saa käyttää eläinkokeita.

•

Epäorgaanisia suoloja tai mineraaleja ei saa käyttää raaka-aineena.

35 •

Emulgaattorit ja tensidit on valmistettu luonnollisista raaka-aineista (sokereista, rasvoista ja lanoliinista eli villavahasta).

•

Keinotekoisia väriaineita, synteettisiä hajusteita tai mineraaliöljyjä ei saa käyttää.

•

Säilöntäaineena saa käyttää vain luonnollisia tai luontaisenkaltaisia säilöntäaineita. (http://www.kuluttajavirasto.fi/Page/18992716-7cc4-4a29-9626-c30a8ff4da48.aspx).

Muistilista kosmetiikkaostoksille •

Vältä tuotteita, joissa on ympäristölle tai terveydelle haitallisia aineita.

•

Suosi hajusteetonta kosmetiikkaa, koska hajusteallergiat ovat lisääntymään päin.

•

Osta yksinkertaisesti pakattua kosmetiikkaa.

•

Selvitä, saako paikkakunnallasi kosmetiikkaa uudelleentäyttöpulloissa.

•

Suosi ponneaineettomia aerosoleja, kuten pumppupulloja.

•

Älä heitä puolityhjiä aerosolipurkkeja jätteisiin.

•

Älä käytä vessanraikasteita tai tuotteita joihin on lisätty antibakteerisia aineita, ne ovat turhaa ympäristön kuormitusta.

•

Lue varoitusmerkinnät ja käyttöohjeet ja noudata niitä.

•

Seuraa tuotetestejä, niistä saa vinkkejä edullisista ja laadukkaista tuotteista.

•

Älä käytä päivittäin voimakkaita kemikaaleja sisältävää kosmetiikkaa. (http://www.kuluttajavirasto.fi/Page/ee5e44a4-c17c-498a-97c7e7c51adf4e35.aspx).

Kuluttajaviraston sivuilla on hyvä käydä tutkimassa mitä kaikkea aiheesta siellä on lisää.

36 13. Päätäntä

On syytä aloittaa pienistä teoista tietoisempi elämä kosmetiikan parissa. jokaisen on kohdallaan mietittävä mikä itselleen on arvokasta ja tärkeää, mitä ja millaisia valintoja haluaa tehdä juuri nyt. Uskon että sitä kautta teoista tulee tietoisia tottumuksia parempien valintojen suhteen mietittäessä millaista kosmetiikkaa haluaa käyttää. ” Nöyrä luopuu kuvittelemasta että tuntisi tulevaisuutensa” Kuten huomaamme lukiessamme molemmat sekä luonnonkosmetiikan että synteettisen kosmetiikan määritelmän päädytään siihen että kyse on valinnasta sekä tietoisuudesta tuotteiden alkuperää kohtaan. Ammattilainen on avain asemassa tässä, INCI on kuin vieraan kielen opiskelu, et opi kieltä jos et osaa sen sanoja. Kokonaisuus koostuu eettisistä arvovalinnoista.

'Vain tietä kulkemalla sen oppii tuntemaan, ja kohta kulkijalla on tieto hallussaan.

Niin kuin tie, elämä eläjää opettaa, silmien edessä maailma meitä odottaa.

Mutta - jos liikaa pinnistää, se pään vain sekoittaa.'

(Benjamin Hoff: Nalle Puh ja Tao)