Asukk aiden Merihaka – 1980 ja 2010
Arkkitehtuurin kandidaatintyö 14. 5. 2010 Joakim Breitenstein Aalto-yliopisto Teknillinen korkeakoulu Arkkitehtuurin tutkinto-ohjelma Kaupunkisuunnittelun professuuri Ohjaaja: TaT Antti Ahlava
Sisällys 4
1 Johdanto
5
2 Merihaka
7
2.1 Alueen synty 2.2 Asemakaava ja sen historialliset esikuvat 2.3 Sijainti ja alueen luonne
3 Haastattelut
3.1 Haastatellut henkilöt 3.2 Asuminen
Opiskelija-asukkaat / Lapsiperheet / Yksin eleävät työssä käyvät
keski-ikäset / Keski-ikäiset pariskunnat / Iäkkäät naishenkilöt
3.3 Arkielämä ja vapaa-aika
Opiskelija-asukkaat / Lapsiperheet / Yksin eleävät työssä käyvät
keski-ikäset / Keski-ikäiset pariskunnat / Iäkkäät naishenkilöt
3.4 Merihaka sosiaalisena ympäristönä
Opiskelija-asukkaat / Lapsiperheet / Yksin eleävät työssä käyvät
keski-ikäset / Keski-ikäiset pariskunnat / Iäkkäät naishenkilöt
3.5 Ympäristö ja kaupunkikuva
Opiskelija-asukkaat / Lapsiperheet / Yksin eleävät työssä käyvät
keski-ikäset / Keski-ikäiset pariskunnat / Iäkkäät naishenkilöt
3.6 Nykyisyys ja tulevaisuus
Opiskelija-asukkaat / Lapsiperheet / Yksin eleävät työssä käyvät
23
keski-ikäset / Keski-ikäiset pariskunnat / Iäkkäät naishenkilöt
4 Haastattelujen tulokset
4.1 Opiskelija-asukkaat 4.2 Lapsiperheet 4.3 Yksin elävät työssä käyvät keski-ikäiset 4.4 Keski-ikäiset pariskunnat 4.5 Iäkkäät naishenkilöt 4.6 Yleistä
28
5 Asukkaiden Merihaka 2040
29
6 Muistiinpanoja
30
Lähteet
31
liitteet
1 Johdanto Tässä työssä tarkastellaan Merihakaa asuinalueena merihakalaisten näkökulmasta. Työssä esitellään vuosina 1980 ja 2010 tehtyjen asukashaastattelujen avulla kerättyjä asukaskokemuksia. Tämä työ pohjautuu suurelta osin Helsingin yliopiston vuonna 1980 julkaisemaan Merihaka-raporttiin. Kyseinen raportti sisältää tietoja Merihaan historiasta, suunnittelusta, rakentamisesta ja sen väestörakenteesta vuoden 1980 joulukuussa. Lisäksi siinä esitellään havaintoja senaikaisesta Merihaan asuinalueesta, sekä senaikaisten merihakalaisten haastatteluihin perustuvista asukaskokemuksista. Merihaka-raportin on toimittanut Merja Helin, Marit Lampinen, Kalle Pitkänen, Hannele Seitsamo, Pirjo Vartiainen ja Anni Vilkko. Tämän työn tavoitteena on selvittää ajan vaikutusta asukkaiden kokemuksiin Merihaasta asuinympäristönä ja löytää niistä kaupunkisuunnittelua tukevia johtopäätöksiä. Tavoitteena on lisäksi tarkastella Merihaan pitkäaikaisia hyviä ja huonoja puolia haastattelutulosten avulla. Tässä työssä tarkastellaan myös, miten Merihaan hyviä puolia voisi korostaa ja huonoja puolia vähentää kaupunkisuunnittelun keinoin. Lisäksi pyritään selvittämään, jos haastattelujen perusteella löytyy selkeitä yhtäläisyyksiä tai eroavaisuuksia tietyssä elämäntilanteessa olevien asukaskuntien välille. Tässä työssä ei pyritä esittelemään tilastollisesti kattavaa otosta Merihaan asukkaista tai heidän kattavasti tutkituista asukaskokemuksista. Työ esittelee sattumanvaraisen otoksen merihakalaisia vuosina 1980 ja 2010, sekä rinnastaa heidän haastatteluissaan esille tuomiaan asukaskokemuksia. Tavoitteet on pyritty toteuttamaan tekemällä vuonna 1980 julkaistun Merihakaraportin asukashaastatteluita vastaavia asukashaastatteluita vuonna 2010. Tähän työhön haastatellut, erilaisia asukaskuntia edustavat henkilöt on valittu Merihaka-raportin perusteella. Työssä vertaillaan merihakalaisten asukkaiden kokemuksia vuosina 1980 ja 2010 kysymällä samankaltaisilta perhekunnilta samankaltaisia kysymyksiä. Merihaka-raportin haastattelujen kysymyksenasettelu on toiminut tämän työn haastattelujen kysymyksenasettelun pohjana. Useat eri haastattelutilaisuudet ja -ajat, haastateltavien erilainen käyttäytyminen ja haastatteluiden vapaamuotoinen luonne on aiheuttanut sen, että kaikki haastatteluvastaukset eivät ole samankaltaisia. Siksi eri haastatteluissa saattaa tulla esille erilaisia asioita saman kysymyksen kohdalla. Vastaukset ovat kuitenkin sisälletty työhön, jotta rakenteen johdonmukaisuus säilyisi. Työn asiasisältö käsittää luvut 2–5. Luku 2 käsittelee Merihaan historiaa, asemakaavasuunnittelua, alueen luonnetta ja sen nykytilaa. Luku 3 on tämän työn laajin osa, ja siinä esitellään työhön mukaan otetut asukashaastattelut. Luvussa 4 tiivistetään haastatteluissa esiin nousseita, tämän työn kannalta oleellisia aiheita. Luvussa 5 pohditaan miten asukashaastatteluista esille nousseet aiheet voisivat vaikuttaa alueen kiehttymiseen.
4
2 Merihaka Tässä luvussa käsitellään Merihaan historiaa ja sen asemakaavasuunnittelun vaiheita. Lopussa on lyhyt kuvaus Merihaan sijainnista ja alueen luonteesta.
2.1 Alueen synty Kaupunkeihin suuntautunut muuttoliike johti Helsingin asutuksen tiivistämiseen sodanjälkeisinä vuosikymmeninä. Helsinginniemen jo ennestään tiivisti rakennetulla alueella tonttimaa piti hakea merialueilta. Täyttömaalle rakennetulle nykyiselle Merihaan alueelle suunniteltiin aluksi Wärtsilä-yhtiön toimesta ainoastaan liiketiloja.1 Samoihin aikoihin, 1960-luvun lopulla, esiintyi Suomessa runsaasti muuttoliikkeen synnyttämää aluerakentamista. Sen avulla kunnat saattoivat rakentaa uutta kaupunkia ulkoistamalla hankkeiden suunnittelun ja toteutuksen yksityisille rakennusyhtiöille. Rakennusyhtiöillä oli mahdollisuus toteuttaa omia tavoitteitaan, samalla kun kaupungeilla oli mahdollisuus kasvaa ilman että niiden talous rasittui liikaa.2 Wärtsilän suunnitelma kariutui, kun Helsingin Asuntokeskuskunta Haka osti korttelin syksyllä 1968. Se ehdotti, että kaupunginhallitus tekisi periaatepäätöksen, jossa alue määriteltäisiin asuntorakennusten korttelialueeksi. Hakan mukaan kortteli tarjosi mahdollisuuden tuottaa suuren määrän asuntoja hyvälle alueelle. Kaupunginhallitus oli myötämielinen muutosehdotukselle.3 Kaavamuutosprosessin aikana tehtiin sisäasiainministeriön pyynnöstä selvityksiä paikan soveltumisesta asuinalueeksi. Kriittisiksi kohdiksi osoittautuivat liikennemelu, teollisuus- ja liikennesaasteet, kevyen liikenteen yhteydet ympäristöön, viihtyisyys ja kauneus, kaupunkikuvallinen vaikutus sekä kokonaiskustannusten hallinta. Lausunnot eivät aiheuttaneet suuria muutoksia suunnitelmiin. Kaavamuutos hyväksyttiin sisäasiainministeriön toimesta syksyllä 1971.4
2.4 Asemakaava ja sen historialliset esikuvat Helsingin kaupunki ja Haka kokosivat työryhmän asemakaavasuunnittelua varten vuoden 1969 alussa. Työryhmän tehtävänä oli kehittää toisistaan poikkeavia kaupunkimallivaihtoehtoja, joita punnittin testausmenetelmän avulla. Vertailukriteereiden avulla tutkittiin sisäasiainministeriön selvityksessä esille tulleita kriittisiä kohtia.5 Asemakaavasuunnittelun avuksi tehtiin Merihaan maaperää, ilmanpuhtautta ja ääniteknisiä ominaisuuksia kartoittavia tutkimuksia. Testien pohjalta päädyttiin esittämään asemakaavaehdotusta, jonka ominaispiirteenä oli talojen väliin rakennettu
1
Turpeinen, Herranen, Hoffman 1997, s.197
2
Schulman, Pulma, Aalto 2000, s.48–49
3
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.9–10
4
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.11–14
5
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.16
5
pihakansi. Sen tehtävänä oli estää liikenne- ja teollisuusmelun kulku asuinalueelle, sekä erottaa autoliikenne kevyestä liikenteestä.6 Kaupunkikuvallinen sopeutuminen pyrittiin ottamaan huomioon siten, että asuintalojen räystäskorkeudet eivät ylittäneet Kallion harjanteen räystäskorkeuksia. Toimisto- ja liiketiloille pystytettiin omat rakennukset ja autopaikkoja varattiin yksi sataa kerrosneliömetriä kohden. Autopaikat sijoitettiin kahteen paikoitustaloon ja pihakannen alle. Asemakaavan merkittiin viheralueita ja leikkipaikkoja jalankulkukannelle.7 Merihaassa käytetty kansiratkaisu mukailee Le Corbusierin ratkaisumallia teollistumisen myötä ylikuormitetuksi ja ahtaaksi käyneen kaupunkirakenteen parantamiseksi. Le Corbusierin periaatteena oli vapauttaa kaupunkikeskukset ruuhkautumisesta ja lisätä niiden tiiviyttä. Lisäksi tuli parantaa liikkumismahdollisuuksia, sekä varmistaa puistojen ja avoimien kaupunkitilojen asema kaupunkiympäristössä8. Suomessa kyseinen ratkaisumalli on ollut esikuvana Merihaan lisäksi Itä-Pasilan suunnittelussa ja toteutuksessa. Merihaan asemakaavaan ei ole tehty muutoksia 1980-luvun alun jälkeen. Kaikki Merihaan tontit ovat asuin-, liike- ja toimistorakennusten korttelialuetta yhtä asumispalveluun varattua korttelialuetta lukuun ottamatta. Veroviraston entisenä pääkonttorina toimineelle tornitalolle etsitään tällä hetkellä uudiskäyttöä. Alkuperäisessä asemakaavassa on myös varaus korttelikoululle ja uimahallille. Parakkikoulu on purettu vuosia sitten ja tilalle suunnitellaan kaupungin toimesta palvelutaloa päiväkäyttöön kehitysvammaisille. Uimahallivaraus muutetaan palloilu- ja muita liikuntatiloja varten.9
2.5 Sijainti ja alueen luonne 6,3 hehtaarin laajuinen Merihaka sijaitsee puoli kilometriä Hakaniemestä itään, puolentoista kilometrin etäisyydellä Helsingin keskustasta. Alue rajautuu idässä ja etelässä mereen. Länsi- ja pohjoispuolella aluetta rajaa Hakaniemen silta ja Sörnäisten rantatie. Merihaassa on 19 pihakannen yläpuolelle kohoavaa rakennusta. Asuinrakennuksia niistä on 11, joista viisi on 18-kerroksisia tornitaloja. Loput kuusi ovat kahdeksankerroksisia lamellitaloja. Kaupungin puolelta aluetta rajaa kaksi kolmikerroksista paikoitustaloa sekä liike- ja toimistorakennusten tontti. Toimistotontilla on kaksi tornitaloa ja kaksi lamellitaloa. Lisäksi alueella on palloiluhalli sekä nelikerroksinen myymälä- ja toimistorakennus. Sen katutasoa hallitsee nykyään ruokakauppa ja muutama ravintola. Merihaan sijainti meren ja vilkkaan liikenneväylän äärellä asetti rakennuksille kovat säänkestävyys- ja ääneneristävyysvaatimukset. Betoni valittiin rakennusmateriaaliksi, koska sen katsottiin parhaiten vastaavan olosuhteiden asettamia vaatimuksia.10
6
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.17–21
7
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.16–17
8
Honour, Fleming 1999, s.828
9
Oikuri 15.4.2010
10
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.21
6
3 Haastattelut Merihaka-raportin haastattelut tehtiin 1980-luvulla opiskelleiden sosiaalipolitiikan opiskelijoiden toimesta, eikä niissä ole yhtenäistä rakennetta. Ne ovat Merihaassa silloin asuneiden ihmisten yleiseen elämään keskittyviä teemahaastatteluita. Kaikkia haastatteluita ei otettu mukaan Merihaka-raporttiin, koska niissä ilmeni päällekkäisiä tietoja. Kysymysaiheet käsittelivät muiden muassa yleisiä henkilötaustoja, asumista, työtä ja vapaa-aikaa, sosiaalisia suhteita, fyysistä ympäristöä ja kaupunkikuvaa sekä asukkaiden nykyisyyttä ja tulevaisuutta.11 Tässä työssä on pyritty tekemään samankaltaisia haastatteluita ja kysymysaiheiden pohjalla on edellä mainitut aiherajaukset. Tämän työn haastattelut etenivät tyypillisesti siten, että haastattelija mainitsi aiheen josta halusi haastateltavan kertovan, jonka jälkeen haastateltava kertoi siitä vapaasti omin sanoin. Haastattelun edetessä tehtiin usein tarkentavia lisäkysymyksiä aiheesta. Tämän työn haastattelut tehtiin 11–12.4.2010, kahden päivän aikana Merihaan alueella. Haastateltavan ääni tallennettiin videokuvalle, jonka pohjalta haastatteluista saadut tiedot sovellettiin tässä työssä esillä olevaan tekstimuotoon. Merihaka-raportin haastattelut ovat suurilta osin anonyymejä ja haastateltujen henkilötiedot rajautuivat ikään, sukupuoleen ja sosiaaliseen tilanteeseen. Tässä työssä on noudatettu samaa anonymiteettiä ja rajaustapaa, jotta eri aikoina tehdyt haastattelut olisivat vertailukelpoisia. Merihaka-raportin haastattelut eivät pyri esittämään edustavaa otosta alueen asukkaista. Tässä työssä haastatellut ihmiset eivät niin ikään pyri esittämään edustavaa otosta Merihaan asukkaista. Ne ovat satunnaisia otoksia nykyisistä merihakalaisista. Merihaka-raportista vertailuun otetut haastattelut ovat valittu kolmen tekijän pohjalta. Ensimmäiseksi on pyritty saamaan haastatteluihin eri aikoina tehdyistä tutkimuksista toisiaan vastaavat asuntokunnat. Toiseksi on pyritty saamaan mukaan sosiaaliselta tilanteeltaan erilaisia asuntokuntia, jotta Merihakaa voi tutkia eri lähtökohdista tulevien ja eri elämäntilanteissa olevien ihmisten näkökulmista. Kolmanneksi on pyritty saamaan mukaan kaupunkitilallisia näkökohtia esille tuovia haastatteluita. Tätä työtä varten tehtiin kahdeksan haastattelua, joista viittä on käytetty. Kyseiset viisi valikoitui mukaan eri aikoina tehtyjen haastattelujen vastaavuuden perusteella.
3.1 Haastatellut henkilöt Merihaka-raporttiin mukaan otetuista haastatteluista on tähän työhön otettu mukaan opiskelijapariskunnan, lapsiperheen, yksin elävän toimihenkilön, keski-ikäisen pariskunnan sekä leskirouvan haastattelut. Vuonna 1980 haastateltuun opiskelijapariskunnan asuntokuntaan kuului haastattelussa heitä edustanut 36-vuotias loppuvaiheen naisopiskelija, hänen opiskelijamie-
11
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.71
7
hensä, heidän yhteinen 2,5-vuotias poika, sekä naisen 15-vuotias tytär edellisestä avioliitosta12. Vuonna 2010 haastateltua asuntokuntaa, johon kuuluu kaksi opiskelijaa, edustaa 22-vuotias miesopiskelija13. Vuonna 1980 haastateltuun lapsiperheeseen kuului heitä haastattelussa edustanut 40-vuotias työssä käyvä mies, hänen työssä käyvä vaimonsa, sekä heidän kolme alle kouluikäistä lasta14. Vuonna 2010 haastateltu lapsiperhe koostuu arviolta 30–40-vuotiaasta pariskunnasta sekä heidän 3,5- ja 1,5-vuotiaista lapsista. Haastattelussa heitä edustaneella naisella ja hänen miehellään on omat yritykset15. Vuonna 1980 haastateltu yksin elävä työssä kävijä oli 47-vuotias naimaton nainen16. Vuonna 2010 haastateltu yksin elävä työssä kävijä on noin 50-vuotias naishenkilö17. Vuonna 1980 haastatellun keskenään elävän ja työssä käyvän keski-ikäisen pariskunnan luona asui enää nuorin neljästä aikuisesta lapsista. Haastattelussa heitä edusti perheen äiti18. Vuonna 2010 Merihaassa asuvasta keskenään elävästä keskiikäisestä pariskunnasta haastateltiin pariskunnan työssä käyvää naisosapuolta19. Vonna 1980 haastateltu yksin asuva iäkäs naishenkilö oli 60-vuotias ennenaikaiselle eläkkeelle pyrkinyt leskirouva20. Vuonna 2010 haastateltu yksin asuva iäkäs naishenkilö on 77-vuotias eronnut eläkeläinen21.
3.2 Asuminen Opiskelija-asukkaat Vuonna 1980 haastateltua opiskelijapariskuntaa edusti perheen 36-vuotias äiti. Perhe oli asunut haastatteluajankohtana kaksi vuotta Merihaassa. Opiskelijapariskunnan mielestä kolmen huoneen ja keittiön huoneisto oli kolmen aikuisen ja yhden lapsen perhekunnalle liian pieni. Opiskelijapariskunnan asunto sijaitsi viidennessä kerroksessa, jonne katu ei näkynyt. Talot olivat haastatellun mukaan hyvin rakennettuja ja äänieristettyjä, eikä liikenteen melu päässyt häiritsemään. Haastatellun mukaan asunnosta oli tyypillinen kaupunkinäkymä, ikkunoista näki pitkälle ja oli avaraa. Ylempänä olisi ollut vielä paremmat näkymät. Haastateltu kertoi kuitenkin itse viihtyvänsä Merihaassa. Opiskelijan näkökulmasta Merihaka oli ihanteellinen paikka asua, koska yliopiston eri laitokset olivat lähellä. Haastateltu mainitsee pää-
12
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.85–86
13
22-vuotias opiskelija 2010
14
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.92
15
arviolta 30–40-vuotias lapsiperheen äiti 2010
16
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.97
17
noin 50-vuotias naishenkilö 2010
18
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.109
19
keski-ikäinen naishenkilö 2010
20
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.104
21
77-vuotias eläkeläisnainen
8
syn harrastuksiin ja virkistäytymispaikkoihin olleen vaivaton. Opiskelijapariskunta kaipasi Merihakaan lisää lähipalveluja. Merihaka oli haastatellun mukaan rauhallinen alue ja sen kilpailuvaltti oli keskeinen sijainti.22 Vuonna 2010 haastateltu opiskelija asuu asuintoverinsa kanssa 58:n neliömetrin kaksiossa osoitteessa Haapaniemenkatu 11. Asunto sijaitsee toisessa kerroksessa ja se avautuu itään. Ikkunasta näkyy vähän merta. Asunto on haastatellun mielestä kahdelle opiskelijalle kätevä, koska asunnon keskellä on huoneet jakava, risteyskohdaksi muodostuva käytävä. Asunnon pohjaratkaisu mahdollistaa haastatellun mukaan hyvin opiskelijoiden yhteisasumisen. Haastateltu mainitsee Merihaan sijainnin ja modernien sekä edullisten asuntojen olevan hyvän asia. Asunto on hänen mukaansa tilava, valoisa ja siitä on hyvät näkymät. Haastateltu mainitsee asunnon olevan tilavampi kuin vastaavan hintatason asunto muualla kantakaupungissa. Hän tuo esille mahdollisuuden päästä asunnon hissillä suoraan parkkihalliin.23
Lapsiperheet Vuonna 1980 haastateltua lapsiperhettä edusti 40-vuotias perheen isä. Perhe asui Hakaniemenrannan taloissa. Heidän asuntonsa oli talon läpi ulottuva huoneisto ja se käsitti kolme huonetta ja keittiön. Asunto oli haastatellun mielestä korkeatasoinen. Kun haastattelu tehtiin, oli haastateltu asunut Merihaassa kahdeksan vuotta. Ennen perheen perustamista hän asui neljänkymmenen neliömetrin asunnossa yhdessä Merihaan tornitaloista. Asumispaikan valintaan vaikutti Merihaan keskeinen sijainti työpaikkaan nähden ja edullinen hinta muuhun kantakaupunkiin verrattuna. Kantakaupunkiasumisen mahdollistama palvelujen läheisyys oli haastatellun perheelle tärkeää. Haastateltu mainitsi alueen olevan rauhallisempi kuin muut kantakaupungin alueet. Lisäksi hän kertoi kuinka ikkunoiden puhtaana pysyminen todisti Merihaan ilman olevan muiden keskusta-alueiden ilmaa puhtaampaa. Haastateltu kaipasi asuintaloon lisää yhteistiloja.24 Vuonna 2010 haastateltu lapsiperhe asuu osoitteessa Haapaniemenkatu 16. Heidän asuntonsa on tornitalon neljännessätoista kerroksessa ja siinä on 68 neliömetriä. Suuremman asunnon tarve toi perheen Merihakaan. Koko perhe viihtyy hyvin Merihaassa ja he arvostavat asunnon merinäköalaa. Lapset käyvät päiväkodissa Merihaan alueella. Haastateltu kertoo ulkoilevansa lasten kanssa Hakaniemen lisäksi Merihaan piha-alueilla, jotka ovat hänen mielestään turvallisia. Asumiseen vaikuttavat ratkaisut, kuten kannen alla kulkevat bussit, äänieristys, hissit, tilavat parvekkeet ja käytävät, roskakuilut, modernit sisätilat ja talosaunat ovat haastatellun mukaan onnistuneita. Hän ihmettelee kuitenkin, miksi talon eteläpäätyyn ei ole suunniteltu enemmän ikkunoita. Sen puolen merensuuntainen näköala olisi haastateltavan mukaan miellyttävämpi kuin läntinen kaupunkinäkymä.25
22
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.85–91
23
22-vuotias opiskelija 2010
24
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.92–97
25
arviolta 30–40-vuotias lapsiperheen äiti 2010
9
Yksin elävät työssä käyvät keski-ikäiset Vuonna 1980 haastateltu 47-vuotias nainen asui yksin omassa yksiössä. Pienessä asunnossa oli eteinen, kylpyhuone, olohuone, alkovi, keittokomero ja parveke. Asunto sijaitsi yhden tornitalon viidennessä kerroksessa. Nainen muutti Merihakaan heti sen valmistuttua. Oma asunto oli suuri muutos haastatellun elämässä, koska asuntohuolia ei enää ollut. Nainen kertoo Merihakaan muuton tuntuneen kivalta. Samoihin aikoihin rakennettu Itä-Pasila oli toinen vaihtoehto, mutta Merihaka oli haastatellun mukaan mukavampi. Syynä oli sen hyvä sijainti keskustan lähellä mutta ei kuitenkaan keskellä sen ruuhkaa. Nainen halusi lisäksi asunnon, josta saattoi kävellä töihin. Haastatellun mielestä Merihaassa oli rauhallista.26 Vuonna 2010 haastateltu yksin elävä keski-ikäinen nainen on noin 50-vuotias. Hän on asunut Merihaassa vuodesta 1977. Haastateltu asui ensin rannan tuntumassa sijaitsevassa tornitalossa, mutta muutti vuonna 1987 Merihaan keskellä sijaitsevaan tornitaloon. Ennen hän asui merinäköalan omaavan matalan kerroksen asunnossa. Nykyään hän asuu länteen ja kaupunkiin avautuvassa kahdennentoista kerroksesen asunnossa. Nykyinen tilanne on haastateltavan mielestä parempi. Asunto on haastatellun mukaan mukava ja valoisa.27
Keski-ikäiset pariskunnat Vuonna 1980 haastateltu keski-ikäinen, työssä käyvä nainen edusti kolmen hengen asuntokuntaa, johon kuului nainen itse, hänen miehensä ja heidän nuorin poikansa. He muuttivat Merihakaan, kun heidän piti muutta pois miehen entisestä työsuhdeasunnosta. Merihaka valittiin, koska se sijaitsi lähellä keskustaa ja työpaikkoja. Haastatteluajankohtana perhe oli asunut Merihaassa kaksi vuotta. He asuivat asunnossa, jossa oli viisi huonetta, keittiö ja sauna. Asunnon olohuone oli valoisa, koska sen seinällä oli suuret ikkunat. Yhteen makuuhuoneista oli oma sisäänkäynti. Se oli haastateltavan mukaan ongelma, koska huoneistosaunan lämmitys tapahtui kyseisestä, erillään olevasta huoneesta. Keittiö oli avara ja sen vieressä oli kaksi erittäin pientä ja pimeää, pohjoiseen avautuvaa makuuhuonetta. Olohuoneesta ja parvekkeelta oli merinäköala Katajanokalle päin. Haastateltu kehui asuntojen uutuutta ja sisätilojen korkeaa tasoa.28 Vuonna 2010 haastateltu keski-ikäinen nainen asuu miehensä kanssa kymmenennessä kerroksessa osoitteessa Hakaniemenranta 26. Asunnosta on näköala merelle. Asuinpaikaksi valikoitui Merihaka, koska haastateltu huomasi, että vastaavanlaista merinäköalaa ei muualta kantakaupungista voi saada samalla hinnalla. Haastateltu kertoi myös, että tehokas ja hyvin suunniteltu pohjaratkaisu vaikutti osaltaan asunnon ostopäätökseen. Muutto Merihakaan liittyi myös pariskunnan elämäntilanteen muutokseen. Lapset olivat muuttaneet pois kotoa ja pariskunta etsi uuteen elämäntilanteeseen sopivaa asuntoa. Haastatellun naisen tyttäret asuu viereisessä talossa.29
26
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.97–104
27
noin 50-vuotias naishenkilö 2010
28
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.109–112
29
keski-ikäinen naishenkilö 2010
10
Iäkkäät naishenkilöt Vuonna 1980 haastateltu iäkäs naishenkilö oli 60-vuotias, työtön, ennenaikaiselle eläkkeelle pyrkinyt nainen. Haastatteluajankohtana hän oli asunut Merihaassa kuusi vuotta. Nainen asui yksin jäätyään leskeksi. Haastattelussa hän kehui asunnon raikasta sisäilmaa.30 Vuonna 2010 haastateltu eläkeläisnainen on asunut Merihaassa vuodesta 1976. Asunto oli ensin haastatellun työsuhdeasunto. Hän sai vuokrata asunnon entiseltä työnantajaltaan, kun hän jäi eläkkeelle. Haastateltu valitsi Merihaan, koska hän tykkää asua keskustassa ja Merihaasta on sujuvaa lähteä siirtolapuutarhamökille Herttoniemeen. Kolmannen kerroksen asunto sijaitsee osoitteessa Haapaniemenkatu 16. Asunto avautuu länteen ja ikkunasta näkyy vastakkainen tornitalo ja pidemmällä Kruununhakaan vievä silta. Asunnossa on kaksi huonetta, kylpyhuone ja keittiö. Haastateltu kritisoi asunnon seinäpinta-alan vähyyttä. Hän kertoo ajoittain haluavansa muuttaa huonekalujen järjestystä, mutta toteaa seinien rikkonaisuuden estävän sen. Asukas on tyytyväinen asuinpaikan sijaintiin. On helppo lähteä torille, kauppaan ja teatteriin.31
3.3 Arkielämä ja vapaa-aika Opiskelija-asukkaat Vuonna 1980 haastateltu 37-vuotias perheen äiti teki opintojen ohella töitä toimihenkilönä. Mies opiskeli päätoimisesti. Haastateltu kävi töissä pakon edessä, jotta perheellä olisi varaa elää. Kahden lapsen perheessä ei ollut mahdollista, että kaksi ihmistä opiskeli kokopäiväisesti. Haastateltu koki työmatkan Lauttasaareen pitkänä, ja olisi mielellään käynyt töissä lähempänä Merihakaa. Arki-iltoina äiti ja 15-vuotias tytär kävivät iltalenkeillä Töölönlahdella. Viikonloput perhe vietti usein kotona. Joskus vanhemmat kävivät elokuvissa tai oluella. Joskus heillä kävi vieraita, mutta opiskelu esti seuraelämään liittyvien rutiinien muodostumista ja sosiaalisten velvoitteiden syntymistä.32 Vuonna 2010 haastateltu opiskelija pitää tällä hetkellä taukoa opiskeluista. Hän käy töissä, ja kertoo viettävänsä suhteellisen paljon aikaa kotona arkisin. Merihaasta on haastatellun mukaan helppo käydä baareissa ja lenkillä.33
Lapsiperheet Vuonna 1980 haastateltu perheen isä ja hänen vaimonsa kävivät molemmat töissä. Tärkeä perheen toimintaa säätelevä tekijä oli lastenhoidon järjsetäminen. Van-
30
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.104–109
31
77-vuotias eläkeläisnainen
32
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.85–91
33
22-vuotias opiskelija 2010
11
hemmat kävivät töissä eri vuorokauden aikoina, jotta he pystyivät hoitamaan lapset itse. Järjestely rajoitti vanhempien yhdessäolomahdollisuuksia, mutta se ei haitannut, koska perheen äidillä oli mahdollisuus ottaa pitkiä vapaita. Yhdessäolo rajoittui lähellä asuvien sukulaisten vierailukäynteihin. Arkielämä oli toimivaa mutta raskasta, joten vapaapäivät menivät usein nukkumiseen. Raskas arkirutiini vähensi myös harrastemahdollisuuksia. Lyhyet vapaat perhe vietti yleensä lasten kanssa Merihaan piha-alueilla. Kesäisin käytettiin myös läheisiä puistoja, mutta suurin osa ajasta vietettiin Merihaan alueella. Pitkät vapaat perhe vietti sukulaisten luona.34 Vuonna 2010 haastateltu lapsiperhe on yrittäjäperhe, jossa molemmilla vanhemmilla on omat yritykset. Perhettä haastattelussa edustanut äiti on päätoimisesti kotona, mutta tekee myös yritykseen liittyviä asioita. Perheen isällä on työhuone tornitalon ensimmäisessä kerroksessa. Lapset käyvät päiväkodissa Merihaan alueella. Vanhemmat viettävät lyhempiä vapaa-aikoja työhuoneella tai kahviloissa. He ovat käyneet muutamia kertoja Merihaan alueen ravintoloissa. Pitemmät vapaat perhe viettää kesämökillä.35
Yksin elävät työssä käyvät keski-ikäiset Vuonna 1980 haastateltu teki palvelualan vuorotyötä, joten työajat olivat epäsäännöllisiä. Töitä oli myös viikonloppuisin. Hän käveli töihin, paitsi öisin, jolloin hän liikkui bussilla. Haastatellun sosiaalisuutta vaativa työ tarjosi vastapainoa yksin elämiselle. Se rajoitti kuitenkin säännöllistä paikallaoloa vaativia harrastamismahdollisuuksia. Vapaa-aikaa haastateltu vietti lukien, ulkoillen, tai kotona oleskellen. Haastatellulla oli runsaasti ystäviä, joiden kanssa saattoi lähteä ulos tai jutella puhelimessa. Haastateltu kävi paljon kyläilemässä ja kutsui itse ihmisiä kylään. Lomat hän vietti sukulaisten luona maalla ja vuotuisella etelän matkalla, jonka hän teki ystävien kanssa talvella. Haastateltu arvosti työnteon jaksamisen kannalta välttämättömänä pitämäänsä lomaa. Haastateltu kertoi, että joskus saattoi tylsistyä. Se meni kuitenkin ohi jos jaksoi järjestää tekemistä.36 Vuonna 2010 haastateltu nainen käy töissä Vallilassa. Hän käy usein töiden jälkeen harrastamassa, minkä jälkeen hän tulee ”kylään nukkumaan”. Merihaan paras puoli on haastatellun mukaan se, että sieltä voi lähteä kävellen tai bussilla koska vain minne vain. Haastateltu viettää myös mielellään aikaa kotona. Lomia hän viettää kotona tai matkustellen.37
Keski-ikäiset pariskunnat Vuonna 1980 haastatellun keski-ikäisen pariskunnan molemmat osapuolet kävivät töissä. Nainen käveli töihin osittain siitä syystä, että lähimmät bussipysäkit
34
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.92–97
35
arviolta 30–40-vuotias lapsiperheen äiti 2010
36
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.97–104
37
noin 50-vuotias naishenkilö 2010
12
olivat liian kaukana. Iltaisin perheessä katsottiin televisiota, tehtiin käsitöitä tai luettiin. Perheen silloiset harrastukset periytyivät enimmäkseen edellisestä asuinpaikasta. Perheen elämä keskittyy Merihaassa ympäristön sijaan asunnon sisälle.38 Vuonna 2010 haastateltu keski-ikäinen nainen kertoo pariskunnan viettävän talvilomat kaupungissa ja kesälomat mökillä. Pariskunnalla on koira, jota ulkoilutetaan paljon Merihakaa reunustavilla rannoilla. Nainen ulkoilee paljon noin viiden kilometrin säteellä Merihaasta. Lisäksi hän käyttää paljon kaupungin palveluja.39
Iäkkäät naishenkilöt Vuonna 1980 haastatellun leskirouvan arkea rytmittivät erilaiset elämänkatsomukselliset ja harrastekerhot. Päivät kuluivat kotiaskareita tehdessä ja päivätilaisuuksia kierrellessä. Seurakunnan järjestämät tilaisuudet olivat hänelle tärkeitä.40 Vuonna 2010 haastateltu naishenkilö viettää paljon aikaa kotona. Talvella hän käy vesijumpassa ja kesäsin hän pyöräilee ja lenkkeilee. Kesällä hän viettää kaiken mahdollisen ajan puutarhamökillään Herttoniemessä. Haastatellun vapaa-ajan tai arjen vieton kannalta Merihaka ei ole oleellinen paikkana.41
3.4 Merihaka sosiaalisena ympäristönä Opiskelija-asukkaat Vuonna 1980 haastateltu nainen ja hänen perheensä ei ollut tutustunut naapureihinsa. Yhden saman talon asukkaan he tunsivat entuudestaan. Haastateltava ei liikkunut paljon Merihaan alueella, joten kanssa-asukkaat olivat hänelle jokseenkin tuntemattomia. Hän mainitsi kuitenkin, että Merihaassa asui tavallisia ja vaatimattomamman näköisiä ihmisiä kuin Töölössä, josta hänellä oli aiempaa asumiskokemusta. Molemmat perheen aikuiset kuuluivat Merihakaseuraan, joka haastatellun mukaan toimi tarmokkaasti asukkaiden hyväksi. Perheen 15-vuotiaalle tyttärelle ei haastatellun mukaan löytynyt saman ikäistä seuraa Merihaan alueelta. Haastatellun mukaan Merihaassa oli vähän murrosikäisiä ja nuoria aikuisia, mutta paljon nuoria lapsiperheitä, keski-ikäisiä ja vanhoja yksinäisiä ihmisiä.42 Vuonna 2010 haastatellulla opiskelijalla ei ole selkeää kuvaa naapureistaan. Yhdessä taloyhtiössä saattaa olla 120 asuntoa ja asuminen on hänen mukaansa anonyymiä. Opiskelijan mielestä Merihaassa ei ole yhteisöllisyyden tuntua.43
38
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.109–112
39
keski-ikäinen naishenkilö 2010
40
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.104–109
41
77-vuotias eläkeläisnainen
42
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.85–91
43
22-vuotias opiskelija 2010
13
Lapsiperheet Vuonna 1980 haastateltu 40-vuotias perheenisä kertoi talossa toimineesta lenkkisaunasta, jossa saattoi tutustua naapureihin. Kontaktien luominen oli hänen mukaansa helpompaa lamellitalossa kuin tornitalossa, koska lamellitalossa asui enemmän lapsiperheitä. Lasten kanssa pihalla olo johti muiden lasten vanhempien tutustumiseen. Kontaktien luominen oli haastateltavan mielestä vaikeaa, koska kyläily piti järjestää erikseen. Ihmiset eivät kyläilleet spontaanisti niin kuin ”tuolla pohjoisessa”. Kontaktit jäivät pinnallisiksi ja elämä oli perhekeskeistä. Merihakaseura oli haastateltavan mielestä tärkeä, koska se aikaansai lapsiperheiden kannalta hyödyllisiä muutoksia.44 Vuonna 2010 haastateltu lapsiperheen äiti kuvaa oman talonsa asukasyhteisöä ystävälliseksi ja tiiviiksi. Hän kuvailee sosiaalista kanssakäymistä sanoin ”ihan kuin olisi jossain pienemmässä paikassa”. Hän vertaa sitä edelliseen asukasyhteisöön Lauttasaaressa, ja kuvaa nykyistä läheisemmäksi kuin edellistä. Kaikkien kanssa jutellaan ja vaihdetaan kuulumiset. Haastatellun näkökulman mukaan Merihaassa kaikki saa ”olla”. Hänen mukaansa eri sosiaaliryhmät tulee toimeen keskenään ja yhteisö kunnioittaa kaikkien erilaisia elämänvalintoja. Merihakaseura on haastatellun perheenäidin mukaan aktiivinen vain jos sitä varta vasten kehottaa toimimaan.45
Yksin elävät työssä käyvät keski-ikäiset Vuonna 1980 haastateltu nainen kertoi kaipaavansa ihmisiä ympärilleen, ja että aina tarvitaan toista ihmistä. Haastatellulla oli paljon sosiaalisia suhteita, mutta ne eivät olleet riippuvaisia asuinpaikasta muutamia merihakalaisia ystäviä lukuun ottamatta. Nainen halusi enemmän yhteistoimintaa asukkaiden kesken. Talossa oli talotoimikunta, mutta niiden toiminta oli jäänyt taka-alalle. Hän oli kiinnostunut merihakaseuran toiminnasta. Haastateltu kertoi tutustuneensa saman talon asukkaisiin yhteisissä lenkkisaunailloissa. Hän kertoi tervehtivänsä saman kerroksen asukkaita, mutta mainitsi kaupunkiympäristön vaativan tiettyä yksityisyyttä. Joitakin kontakteja nainen oli luonut pihalla.46 Vuonna 2010 haastateltu keski-ikäinen nainen kertoo asukasyhteisön olleen vahva ainakin silloin kun hänen omat lapset olivat pieniä 80-luvulla. Naisella on Merihaassa useita hyvän päivän tuttavia joita hän tervehtii. Hissimatkan aikana puhutaan keskenään. Haastateltu ei kuitenkaan ole sosiaalisesti sidottu Merihakaan ja hän kuvaa sitä nukkumalähiöksi kaupungin keskellä. Haastatellun ainoa itse kokema yhteisöllisyys on asukkaiden yhteinen intressi puolustaa Merihakaa ulkopuolisten arvostelulta. Naisen seinänaapurit ovat äänekkäitä alkoholisteja ja heistä koituu häiriöitä. Alue oli haastatellun mukaan ennen enemmän vanhempien ihmisten alue, ja että nykyään alueella asuu enemmän nuoria kuin ennen. Haastateltu ker-
44
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.92–97
45
arviolta 30–40-vuotias lapsiperheen äiti 2010
46
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.97–104
14
too, kuinka Merihaka mahdollistaa elinkaariasumisen. Aluksi voi asua opiskelijaasunnossa, sen jälkeen perheasunnossa ja lopuksi voi muuttaa rantataloon tai pienempään eläkeläisasuntoon.47
Keski-ikäiset pariskunnat Vuonna 1980 haastateltu nainen kertoi, että perheellä ei ollut läheskään yhtä paljon kontakteja naapureihin kuin edellisessä asuinpaikassaan. Merihaassa tervehdittiin ainoastaan saman kerroksen asukkaita. Edellisessä talossa oli tervehditty kaikkia talon asukkaita. Liityttyään Merihaan Lions Clubin herraosastoon, oli perheen isä tutustunut joihinkin uusiin ihmisiin.48 Vuonna 2010 haastatellun naishenkilön mukaan Merihaan asukkaat ymmärtävät alueen olevan tiiviisti rakennettu, eivätkä he sen takia häiritse muita. Haastateltu mainitsee hyvin käyttäytyvät kapakassa kävijät. Alue on haastatellun mukaan rauhallinen, eikä järjestyshäiriöitä ole. Haastateltu pitää Merihaan sosiaalisesti rikkaasta asukaskannasta. Hänen mukaansa on tervettä, että Merihaassa asuu kaik kien sosiaaliluokkien edustajia. Hän mainitsee myös, että Merihaka on muutoksessa nuorten asukkaiden lisääntyessä.49
Iäkkäät naishenkilöt Vuokra-asunnoissa oli vuonna 1980 haastatellun rouvan mukaan levottomampaa kuin muissa asunnoissa. Haastatellun taloyhtiössä oli sovittu, että naapureita tervehdittiin jos kohdattiin. Siitä huolimatta haastatellulta oli saattanut kulua puoli vuotta näkemättä yhtään naapuria kerroksen aulassa. Talon yhteisiä tapahtumia oli kaavailtu, mutta niitä ei oltu järjestetty. Rouvalla oli kuitenkin useita tuttavia Merihaassa. Hän oli tutustunut heihin taloyhtiön kokouksissa ja seurakunnan kerhoissa. Lisäksi hänellä oli satunnaisia kohtaamisia kaupassa ja hississä. Rouva kertoi tunnistavansa jos kyseessä oli talon asukas vai ulkopuolinen. Haastateltu kertoi alueella olleen alkuaikoina järjestyshäiriöitä. Ne oli kuitenkin saatu kuriin vartioinnin tehostuttua.50 Vuonna 2010 haastateltu iäkäs naishenkilö on omien sanojensa mukaan omatoiminen, eikä hän osallistu talon järjestämiin tilaisuuksiin. Haastateltu tervehtii ja juttelee naapureiden kanssa, mutta ei ole sen enempää heidän kanssaan tekemisissä. Naisella on joitakin tuttavia Merihaassa joiden kanssa hän käy puhelinkeskusteluja.51
47
noin 50-vuotias naishenkilö 2010
48
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.109–112
49
keski-ikäinen naishenkilö 2010
50
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.104–109
51
77-vuotias eläkeläisnainen
15
2010 haastateltu keskenään elävä keski-ikäinen pariskunta
1980 haastateltu yksin elävä työssä käyvä
1980 haastateltu opiskelija-asukas
2010 haastateltu yksin elävä työssä käyvä
2010 haastateltu opiskelija-asukas
1980 haastateltu lapsiperhe
2010 haastateltu lapsiperhe
2010 haastateltu iäkäs naishenkilö
1980 haastateltu keskenään elävä keski-ikäinen pariskunta
Kuvassa osoitetaan haastateltujen henkilöiden asuinpaikat. Vuonna 2010 haastateltujen asuinpaikkatiedot perustuvat kysymykseen, jossa haastatelluilta kysyttiin erikseen missä päin Merihakaa he asuvat. Vuonna 1980 haastateltujen auinpaikkatiedot perustuvat Merihaka-raportin tietojen pohjalta tehtyihin arvioihin.
3.5 Ympäristö ja kaupunkikuva Opiskelija-asukkaat Vuonna 1980 haastateltu 37-vuotias perheen äiti sanoi, että monella asukkaalla oli puolustusasenne Merihakaa kohtaan. Hänen mukaansa se johtui alueeseen kohdistuneen kritiikin aiheuttamasta huonosta itsetunnosta merihakalaisten keskuudessa. Asuinympäristö ei haastatellun mukaan ollut erityisen viihtyisä, ainakaan maalta muuttaneille, mutta siihen oltiin totuttu yllättävän hyvin. Pihakansi tuntui haastateltavan mielestä alussa omituiselta, eikä istutusten keinotekoisuutta voinut kieltää. Haastateltu ei kuitenkaan pitänyt Merihakaa sen pahempana kuin mitään muutakaan kantakaupungin asuinaluetta. ”Kaupunkihan on tällaista kivikylää – talot ovat samannäköisiä” kuvaa haastatellun käsitystä kaupunkiympäristöstä. Taloja ei haastatellun mukaan oltu rakennettu liian tiheään.52 Vuonna 2010 haastatellulle opiskelijalle Merihaan ulkonäkö on toisarvoinen ominaisuus sijaintiin nähden. Hän kuvailee, että Merihaasta on ”lyhyt matka moneen suuntaan”. Opiskelija sanoo Merihaan näyttävän ulkoapäin luotaantyöntävältä lähiöltä, mutta huomauttaa että se ei ole sitä. Hän ei ole kohdannut alueella ulkopuolisilta vaikuttavia ihmisiä, vaikka hän kertoo liikkuneensa alueella eri vuorokauden aikoina. Haastateltu tarkentaa, että Merihaassa ei ole mitään kiinnostavaa, joka vetäisi ulkopuolisia alueelle. Kameravalvottu parkkihalli saattaisi opiskelijan mukaan olla paikka, jossa voisi tehdä jotakin hämärää. Hän jatkaa, että se ei kuitenkaan ole sellainen. Asukas muutti Merihakaan talvella, jolloin paikan ulkonäkö toi mieleen Itä-Saksan. Kesällä alue on haastatellun mukaan kuitenkin miellyttävä ja vehreä. Hän mainitsee, että pihakansi on kätevä, koska siinä ei ole autoliikennettä ja siinä voi kävellä vapaasti. Se ei kuitenkaan ole paikka, jossa haastateltu viettäisi aikaa. Haastatellun mielestä Merihaka on oudolla tavalla eristetty katutasosta. Pihakannen myötä Merihaasta puuttuu se osa kaupunkielämää, jossa katutaso on osa kaupunkitilaa. Se on haastateltavan mukaan ihan hyvä asia, koska se tuo mukanaan korostetun hiljaisuuden. Merihaka on haastatellun mukaan katveessa. Haastatellun mielestä Merihaka on ruma ja se johtuu alueen ylitsepääsemättömästä betonisuudesta. Haastateltu kertoo alueen olevan rakennettu siten, että tuuli pääsee puhaltamaan useasta suunnasta. Merihaka on opiskelijan mukaan valoisa ja avara. Betoni on hänen mukaansa rumaa mutta kestävää.53
Lapsiperheet Aluksi vuonna 1980 haastateltu perheenisä suhtautui asuinalueeseen ristiriitaisesti, koska rakentamistapa poikkesi totutusta. Alueen hyvä sijainti toi kuitenkin esille Merihaan edut. Asuinalue mahdollisti perheen elämäntavan ja vähensi siitä aiheutuvia haittoja. Haastateltu kertoi, että yhteydet viheralueille olivat hyvät ja että meri vähen-
52
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.85–91
53
22-vuotias opiskelija 2010
18
si massiivisuuden tuntua. Hän oli tyytyväinen lapsille järjestettyihin leikkimahdollisuuksiin. Hän mainitsee myös, että suojaisa talon edusta oli suositumpi leikkipaikka kuin varsinainen leikkikenttä.54 Vuonna 2010 haastatellun lapsiperheen äidin mukaan piha-alue on turvallinen. Alue on hänen mukaansa tuulinen, mutta se ei ole ongelma. Alue ei ole haastatellun mukaan kaunis ja se vaikuttaa kolholta. Ensimmäinen vuosi meni totutellessa, mutta nykyään haastateltu arvostaa kannelle luotuja paikkoja ja taivaan näkymistä. Leikkipaikat kaipaavat haastatellun mukaan ehostusta. Merihaassa on suuri määrä pieniä leikkipaikkoja. Haastateltu ei ole varma että järjestely on paras mahdollinen. Haastatellun mukaan parasta Merihaassa on kyläilmapiiri, joka ei olisi mahdollinen ilman Merihaan arkkitehtuuria. Haastateltu kuvailee Merihakaa ”saareksi Helsingin keskellä”. Haastateltu uskoo suunnitteluratkaisujen vaikuttavan elämiseen Merihaassa. Esimerkkeinä hän mainitsee päiväkodin ja palloiluhallin, jotka sijaitsevat asuinalueen sisällä. Haastateltu kaipaa kuitenkin Merihakaan monipuolisempia ja korkeatasoisempia palveluntarjoajia. Haastatellun mukaan luonto näkyy Merihaassa merellisyytenä. Hän mainitsee merimaiseman kuitenkin olevan kaupunkimainen.55
Yksin elävät työssä käyvät keski-ikäiset Vuonna 1980 haastatellun naisen mukaan mittaustulokset olivat osoittaneet, että Merihaassa oli Helsingin puhtain ilma. Nainen oli lisäksi tyytyväinen palveluiden läheisyyteen. Haastateltu harmitteli asuntonsa edessä olevia rakennuksia, jotka rajoittivat näkymiä. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että meri vähensi alueen tukkoisuutta. Haastatellun mukaan leikkipaikat olivat liian tuulisia. Kesällä alue oli vilkkaampi kuin talvella. Naisen mukaan alue oli ollut puiden istutukseen saakka ”melkein pelkkää kivikasaa”. 56 Vuonna 2010 haastateltu keski-ikäinen nainen kertoo median kutsuneen Merihakaa slummiksi. Asukas on eri mieltä ja huomauttaa että juoppoja on joka kylässä. Haastateltu kommentoi Merihaan sijaintia suhteessa sen arkkitehtuuriin ja sanoo ”jos tää olis kauempana [keskustasta], niin silloin tää arkkitehtuuri tukisi sitä, että ihmiset olis enemmän tässä torilla”. Merihaan tuulisuus on astmaa sairastavan haastatellun mielestä hyvä asia ja hän kokee Merihaan puhtaaksi paikaksi. Liikenteen melua ei naisen mukaan ole, vaikka alue on keskustassa. Haastateltu ei pidä Merihaan keskellä sijaitsevan liikerakennuksen ulkonäöstä vaikka ymmärtää sen olevan tietyn aikakauden tuotos ja sillä tavalla arvokas. Haastateltu ei katso että Merihaan ulkonäköä tulisi parannella, koska alue on tyypillinen 1970-luvun ajankuva.57
54
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.92–97
55
arviolta 30–40-vuotias lapsiperheen äiti 2010
56
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.97–104
57
noin 50-vuotias naishenkilö 2010
19
Keski-ikäiset pariskunnat Vuonna 1980 haastateltu pariskunta kertoi ulkoilemisen olevan hankalampaa edelliseen, eteläisessä Helsingissä sijainneeseen asuinpaikkaan verrattuna. Merihaka oli haastatellun mielestä edellisen asuinpaikan tapaan rauhallinen. Hakaniemen tori muodosti kuitenkin häiriöpisteen, joka eristi Merihaan omaksi alueekseen. Perheen isä suhtautui positiivisimmin Merihakaan viihtyisyyteen. Haastateltu kertoi jääyhteyden parantavan lähiympäristön liikkumismahdollisuuksia talvella. Jää laajentaa haastatellun mukaan Merihaan aluetta ja lähentää sitä keskustan kanssa. Merihaka oli haastatellun mukaan betonikaupunkia, eikä se vastannut sen aikaisia arkkitehtonisia vaatimuksia. Haastateltu kaipasi enemmän kasvillisuutta, vaikka hän huomautti alueen olevan keskeneräinen. Talojen ulkonäössä oli haastatellun mukaan parantamisen varaa.58 Kun vuonna 2010 haastateltu nainen joskus katsoi Merihakaa ulkopuolelta, oli se hänen mukaansa Helsingin kauhein alue. Hän kuitenkin kehuu Merihaan suunnitteluideologian toimivuutta. Järjestely, jossa autoa säilytetään pihakannen alla toimii naisen mielestä hyvin. Haastatellun mielestä asumistarpeet on otettu hyvin huomioon sijoittamalla palveluja alueen keskelle. Lisäksi hän sanoo että ”kulkeminen ei voisi olla helpompaa”. Alue on haastatellun mukaan rauhallinen ja erityisen hiljainen. Liikenteen melu ei häiritse pihalla eikä asunnossa. Haastateltu kertoo tietävänsä, että alueen arkkitehdin piti aikoinaan antaa periksi taloudellisille rajoitteille ulkonäön kustannuksella. Se on haastatellun mielestä harmi, koska betonipinta ei näytä hyvältä. Sen lisäksi hän mainitsee virastotalon olevan tylsä. Merihaka ei ole haastatellun mukaan viherkaupunki, eikä sen hänen mukaansa tarvitse sitä ollakaan.59
Iäkkäät naishenkilöt Vuonna 1980 haastatellulla naishenkilöllä oli positiivinen yleisarvio asukkaiden viihtymisestä Merihaassa. Paikka oli haastatellun mukaan erittäin rauhallinen asuinympäristö. Hän luonnehtii paikan äänimaisemaa seuraavin sanoin. ”Tänne kun muutettiin, tuntui kuin olis pulloon muutettu. Ei ole autoliikennettä ikkunan alla, ei kuulu kuin lasten ääniä, eikä niitäkään, jos ovet ja ikkunat ovat kiinni”. Ulkoilma on haastatellun mukaan puhdasta ainaisen tuulen takia.60 Vuonna 2010 haastateltu iäkäs naishenkilö kertoo, kuinka Merihaan kaltainen kivikolossi voi olla kauhea paikka monen mielestä. Haastateltua se ei häiritse, koska hän voi viettää aikaa puutarhamökillään luonnon lähellä. Haastatellun mielestä pihakansi on viihtyisä ja alueelle tehdyt istutukset ovat miellyttäviä. Hän kertoo myös kuinka hän pelkäsi pihakannen alla olevaa tilaa, kun hän saapui Merihakaan ensimmäisen kerran. Nykyään hän sanoo olevansa tottunut siihen. Haastatellun mukaan alue on rauhallinen ja turvallinen päivisin. Iltaisin hän kuitenkin välttää liikkumista ulkona.61
58
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.109–112
59
keski-ikäinen naishenkilö 2010
60
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.104–109
61
77-vuotias eläkeläisnainen
20
3.6 Nykyhetki ja tulevaisuus Opiskelija-asukkaat Vuonna 1980 haastateltu opiskelija kertoi olevansa suurin piirtein tyytyväinen sen hetkiseen elämäänsä. Perhe-elämä oli sujuvaa. Työelämä ei tuottanut tyydytystä ja siihen piti löytää ratkaisu.62 Vuonna 2010 haastateltu opiskelija on tyytyväinen nykytilanteeseen, koska asunto on edullinen ja se sopii elämäntilanteeseen. Hän kertoo halustaan asua Merihaassa toistaiseksi, mutta ei koko ikäänsä. Opiskelijan mukaan Merihaka on käytännöllisyytensä ansiosta mainettaan parempi. Haastatellun mukaan käytännöllisyys on tärkeämpää kuin ulkonäkö. Hänen mukaansa Merihaasta ei voi tulla kallista, romanttista tai attraktiivista asuinpaikkaa sen ruman ulkonäön takia. Alueen rumuus vaikuttaa haastateltavan mukaan positiivisesti siihen, että sieltä löytyy aina vapaita asuntoja.63
Lapsiperheet Vuonna 1980 haastatellun perheenisän mukaan perhe oli tyytyväinen silloiseen elämäntilanteeseensa sen raskaudesta huolimatta. Jos perheellä olisi ollut mahdollisuus, olisi haastateltu halunnut kasvattaa lapsensa omakotitalossa kaukana keskustasta. Se olisi hänen mielestään ollut paras kasvuympäristö lapsille.64 Vuonna 2010 haastateltu lapsiperhe on tyytyväinen Merihakaan asuinalueena, eikä se ansaitse mediassa saamaansa huonoa mainetta. Merihaan asunnot ovat kuitenkin pieniä, ja jossakin vaiheessa perhe tarvitsee isomman asunnon. Yksi mahdollisuus on perheen äidin mukaan Merihaan alueen isoin asuntovaihtoehto. Jos he muuttavat pois Merihaasta on syynä todennäköisimmin kaipuu luonnonläheisempään asumisympäristöön.65
Yksin elävät työssä käyvät keski-ikäiset Vuonna 1980 haastatellulla naisella ei ollut ollut alueen suhteen suurempia pettymyksiä. Hänellä oli kuitenkin ihanteena, että asuisi vähän pitemmällä ja että olisi luontoa ympärillä. Hän harkitsi kuitenkin isomman asunnon hankkimista Merihaan alueelta korkeammista kerroksista ja eri puolelta. Haastateltu harkitsi myös lähiöön muuttamista mutta totesi, että ei ehkä kuitenkaan osaisi lähteä keskustasta pois.66 Vuonna 2010 haastateltu nainen on panostanut oman asunnon remontoimiseen ja aikoo jäädä Merihakaan. City-ihmiseksi itseään kuvaileva haastateltu kertoo Merihaan soveltuvan vanhenevan ihmisen asuinpaikaksi hyvin.67
62
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.85–91
63
22-vuotias opiskelija 2010
64
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.92–97
65
arviolta 30–40-vuotias lapsiperheen äiti 2010
66
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.97–104
67
noin 50-vuotias naishenkilö 2010
21
Keski-ikäiset pariskunnat Vuonna 1980 haastateltu pariskunta oli haastattelutilanteessa uudessa vaiheessa. Vanhempien kotielämä oli rauhallista ja vähätöistä lasten muutettua pois kotoa. Haastatellun naisen mukaan viihtyä voi monessa paikassa, ja tärkeää oli se, että asunto oli lähellä työpaikkoja. Mikään ei sitonut heitä Merihakaan vaan juuret olivat pikemminkin eteläisessä Helsingissä, missä he olivat aiemmin asuneet.68 Vuonna 2010 haastatellun naisen mielestä liikuntaesteiselle Merihaka on hyvä paikka asua. Hän kertoo, kuinka hän voi kätevästi siirtyä asunnosta autolle, vaikka hänellä olisi rollaatori. Pariskunta aikoo jäädä Merihakaan.69
Iäkkäät naishenkilöt Vuonna 1980 haastateltu naishenkilö kertoi asukkaiden ihmetelleen, miksi Merihaasta puhuttiin niin paljon pahaa. Itse hän sanoi että ei lähde pois ”kuin kulumalla”. 70 Vuonna 2010 haastateltu naishenkilö aikoo jäädä Merihakaan ellei hänen elämäänsä tule suurempia muutoksia.71
68
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.109–112
69
keski-ikäinen naishenkilö 2010
70
Helin, Lampinen, Pitkänen 1981, s.104–109
71
77-vuotias eläkeläisnainen
22
4 Haastattelujen tulokset Tässä luvussa käsitellään haastattelujen esille tuomia asukaskokemuksiin liittyviä näkökohtia ja rinnastetaan eri ajankohtina tehtyjen haastattelujen esille tuomat yhtymäkohdat ja eroavaisuudet. Haastattelutuloksia käydään läpi asukaskuntien mukaan, jotta samankaltaisten asukaskuntien asukaskokemukset olisivat helpommin verrattavissa. Luvun lopussa tarkastellaan haastattelujen antamaa kokonaisvaikutelmaa asukaskokemuksista. Kokonaisvaikutelma on muodostunut ominaisuuksista, joita on kommentoitu useammassa kuin yhdessä haastattelussa.
4.1 Opiskelija-asukkaat Molemmat haastatellut opiskelija-asukkaat pitävät Merihaan sijaintia hyvänä. Merihaka vaikuttaa olevan lähellä opiskelijoiden käyttämiä paikkoja ja liikkuminen Merihakaan ja Merihaasta on opiskelijoiden mukaan helppoa. Kummankaan haastatellun asukaskunta ei ollut kokenut Merihakaa sosiaalisesti aktiivisena paikkana. Kumpikaan ei maininnut tuntevansa naapureitaan, eikä kumpikaan kertonut pitävänsä Merihakaa oleellisena osana sosiaalista elämäänsä. Merihaan ulkonäköön ja alueen viihtyisyyteen vaikuttavat huonot puolet liittyvät molempien haastatelluiden mielestä rakennusmateriaalina käytetyn betonin rumuuteen. Selkeä eroavaisuus on opiskelijoiden käsitys Merihaan luonteesta. Vuonna 1980 haastateltu nainen kertoo Merihaan olevan kuin mikä tahansa muu kaupunkiympäristö. Vuonna 2010 haastateltu kertoo puolestaan Merihaan olevan lähiömäinen ja Itä-Saksalaista arkkitehtuuria muistuttava paikka. Toinen eroavaisuus oli istutusten herättämät ajatukset. Vuonna 1980 haastatellun naisen mukaan istutukset olivat keinotekoisia. Vuonna 2010 haastatellun mielestä istutukset tekivät Meirhaasta miellyttävän paikan. Vuonna 1980 haastatellun opiskelijan esille tuomia hyviä puolia olivat äänieristävyys, sijainti, hyvät näkymät ja avaruus. Huonoja puolia olivat asunnon pienuus, istutusten keinotekoisuus, palvelujen vähyys ja pitkä työmatka. Vuonna 2010 haastatellun miehen mukaan hyviä puolia ovat modernit ja hyvin suunnitellut asunnot ja niiden valoisuus, edullisuus, sijainti, asumisen käytännöllisyys, kesäinen vehreys, autoton pihakansi ja alueen hiljaisuus. Huonoja puolia ovat haastatellun mukaan alueen rumuus ja tuulisuus.
4.2 Lapsiperheet Vuonna 1980 ja 2010 tehdyissä lapsiperheiden asumista käsitelleissä haastatteluissa tuli esille joitakin yhtymäkohtia. Asuminen oli molempien mielestä hyvin suunniteltu, vaikka vuonna 1980 haastateltu perheen isä kertoi kaipaavansa lisää yhteistiloja. Molemmat perheet päätyivät Merihakaan lisätilan tarpeessa. Molemmissa haastatteluissa tuli esille Merihaan luonnoton ympäristö. Haastatellut kertoivat kuitenkin viettävänsä paljon aikaa lasten kanssa pihalla. Molemmat olivat jokseenkin tyytyväisiä pihalle järjestettyihin leikkimismahdollisuuksiin, vaikka leikkipaikkojen toimivuutta kyseenalaistettiin. Selkeä ero oli yhteisöllisyyden kokeminen Merihaassa. Vuonna 1980 haastateltu perheen isä kertoi Merihaan olevan paikka jossa kontaktien luominen on vaikeaa. Vuonna 2010 haastateltu perheen äiti kertoi puolestaan, kuinka Merihaassa on hyvä kyläilmapiiri ja kuinka kaikki tuntee toisensa ja tervehtii keskenään.
23
Vuonna 1980 haastatellun perheen isän mainitsemia hyviä puolia olivat korkeatasoinen asunto, Merihaan sijainti, edullisuus, rauhallisuus, puhtaus, liikenneyhteydet, meren läsnäolo, alueen leikkimismahdollisuudet ja asumisalueen mahdollistama elämäntapa. Huonoja puolia olivat yhteistilojen vähyys, kontaktien luomisen vaikeus ja luonnon puute. Vuonna 2010 haastatellun lapsiperheen äidin mukaan Merihaan hyviä puolia ovat asunnon näköala, turvalliset pihat, korkeatasoinen suunnittelu, vahva yhteisöllisyys, asukkaiden suvaitsevaisuus ja toimintojen sekoittuminen alueella. Huonoja puolia ovat ikkunoiden sijoittelu, alueen rumuus, leikkipaikkojen huonokuntoisuus, palveluntarjoajien vähyys ja huono taso sekä luonnon puute.
4.3 Yksin elävät työssä käyvät keski-ikäiset Vuonna 1980 ja 2010 haastateltujen yksin elävien työssä käyvien asukaskokemuksissa oli useita yhtymäkohtia. Molemmat arvostivat Merihaan keskeistä sijaintia ja sitä, että alueelta saattoi kävellä tai pyöräillä lähiympäristöön. Molemmat arvostivat myös Merihaan puhdasta ilmaa ja viihtyivät vapaa-aikana kotonaan. Molemmissa haastatteluissa tuli esille ison ja tiiviin asuinalueen luoma tarve anonyymille asumiselle. Vuonna 1980 haastateltu kaipasi kuitenkin enemmän yhteistoimintaa asukkaiden kesken. Vuonna 2010 haastateltu halusi pitää sosiaalisen elämän Merihaasta riippumattomana. Vuonna 1980 haastatellun yksin elävän työssä käyvän mainitsemia hyviä puolia olivat Merihaan sijainti, liikenneyhteydet, alueen rauhallisuus, puhdas ilma ja palvelujen läheisyys. Huonoja puolia olivat asukkaiden yhteistoiminnan puute, näköalan tukkivat rakennukset, tuulisuus ja alueen kivikasamaisuus. Vuonna 2010 haastatellun yksin elävän työssä käyvän esille tuomia hyviä puolia olivat asunnon näköala ja valoisuus, sijainti, hyvät liikenneyhteydet, puhdas ilma ja vanhenemiseen soveltuva asuinympäristö. Huonoja puolia olivat lähiöideologian toimimattomuus keskusta-alueella, äänekkäät naapurit sekä alueen rumuus.
4.4 Keski-ikäiset pariskunnat Suuri ero haastattelujen välillä on haastateltujen Merihakaan muuttoon liittyvät lähtökohdat. Vuonna 1980 haastateltu keski-ikäinen pariskunta joutui muuttamaan Merihakaan, kun 2010 haastateltu keski-ikäinen pariskunta hakeutui sinne varta vasten. Vuonna 1980 haastatellun pariskunnan näkökulmasta Merihaka rajoitti perheen toimintaa edelliseen asumispaikkaan verrattuna. Vuonna 2010 haastatellun pariskunnan näkökulmasta Merihaka mahdollisti uusia, asumiskokemukseen liittyviä asioita. Vuonna 1980 haastatellun, keski-ikäistä pariskuntaa edustaneen naisen mukaan Merihaan hyviä puolia olivat asunnon korkeatasoiset sisätilat, valoisa olohuone ja jääyhteys talvella. Huonoja puolia olivat huoneistosaunan sijoittaminen, kaukana sijaitsevat bussipysäkit, naapurikontaktien vähyys, ulkoilumahdollisuuksien hankaluus, kasvillisuuden puute ja rumuus. Vuonna 2010 haastatellun, keski-ikäistä pariskuntaa edustaneen naisen mainitsemia hyviä puolia ovat asunnon näköala, edullisuus, keskeinen sijainti, asukkaiden toisiaan osoittama kunnioitus, sosiaalisesti monipuolinen asukaskanta, asumisen käytännöllisyys ja soveltuvuus vanheneville, sekä alueen hiljaisuus. Huonoja puolia olivat naisen mukaan betonipinnan rumuus ja virastotalon tylsä ulkonäkö.
24
4.5 Iäkkäät naishenkilöt Iäkkäiden naishenkilöiden haastatteluissa ei tule esille selviä yhtymäkohtia tai eroa vaisuuksia. Kumpikaan ei kuitenkaan maininnut Merihaan ympäristön vaikuttavan elämäänsä sen kummemmin. Vuonna 1980 haastateltu iäkkäämpi naishenkilö kertoi hyvien puolien olleen asunnon raikas sisäilma, alueen rauhallisuus, hiljaisuus ja puhdas ilma sekä asukkaiden viihtyminen. Huonoja puolia olivat asukkaiden yhteisten tilaisuuksien puute ja alkuaikojen järjestyshäiriöt. Vuonna 2010 haastatellun iäkkäämmän naishenkilön mukaan Merihaan hyviä puolia ovat sen sijainti, miellyttävä pihakansi ja sen päällä olevat istutukset. Huonoja puolia ovat asunnon seinäpinta-alan vähyys, alueen rumuus ja turvattomuuden tuntu iltaisin.
4.6 Kokonaisvaikutelma Haastatellut ovat enimmäkseen tyytyväisiä asumiseensa ja erityisesti asuntojen ja niitä palvelevien tilojen suunnitteluun. Alueen sijainti koetaan haastattelujen perusteella hyväksi, koska se on lähellä keskustaa. Haastattelujen perusteella alue on myös edullinen. Asunnot ovat Merihaassa pieniä, eivätkä ne välttämättä riitä suurempien lapsiperheiden tarpeisiin. Haastattelujen perusteella asunnot ovat valoisia. Korkealla sijaitsevien asuntojen hyvä näköala on monelle tärkeä syy asunnon valitsemiseen. Alueen rauhallisuus tulee esille useassa haastattelussa. Useassa haastattelussa tulee esille, että alueella on hyvät liikenneyhteydet. Haastateltujen merihakalaisten näkemys alueen yhteisöllisyydestä vaihtelee suuresti. Jotkut pitävät naapurin tervehtimistä ja hississä juttelemista yhteisöllisyytenä kun taas joidenkin mielestä kyseinen toiminta ei ole yhteisöllistä. Jonkun haastatellun mielestä Merihaka on anonyymi kaupunginosa, jossa naapureita ei tunneta. Joidenkin haastateltujen mielestä merihakalaisia yhdistää alueen saama arvostelu. Aluetta pidetään muutamassa haastattelussa suvaitsevana ja ystävällisenä. Haastatteluissa tulee tosin esille, että alkoholin vaikutuksen alaisena olevat ihmiset aiheuttavat joillekin häiriöitä. Merihaka on haastateltujen mielestä ruma paikka. Siihen vaikuttaa enimmäkseen käytetyt materiaalit. Betoni koetaan kovaksi ja rumaksi materiaaliksi. Alueen keinotekoisuus ja luonnon puute vaikuttaa negatiivisesti usean asukkaan asukaskokemuksiin. Meren läheisyys ja sen aiheuttama tuulisuus koetaan sekä hyväksi että huonoksi asiaksi. Alueella on monen haastatellun mukaan puhdas ilma mutta tuulisuus häiritsee monia. Pihakansi on usean haastatellun mukaan toimiva ratkaisu. Merihaan lähiömäisyys tuntuu muutaman haastatellun mielestä vieraalta. Useissa haastatteluissa esille tulevia, positiivisesti merihakalaisten asumiskokemuksiin vaikuttavia ja pitkäaikaisia ominaisuuksia ovat Merihaan keskeinen sijainti, asuntojen ja niitä palvelevien tilojen tehokas ja korkeatasoinen suunnittelu, asuntojen edullinen hintataso, alueen puhdas ilma, asuntojen näköala, asumisen käytännöllisyys sekä alueen hiljaisuus. Useissa haastatteluissa esille tulevia, negatiivisesti merihakalaisten asumiskokemuksiin vaikuttavia ja pitkäaikaisia ominaisuuksia ovat alueen rumuus, tuulisuus ja materiaalien kovuus. Haastatteluissa ei tullut esille ajan vaikutuksesta aiheutuneita asukaskokemuksiin liittyviä eroavaisuuksia.
25
Asukkaiden Merihaka vuonna 2040
5 Asukkaiden Merihaka 2040 Merihaan asukasluku on kaksinkertaistunut nykyisestä vuonna 2040. Merihaan pohjoispuolelle noussut Kalasataman alue on valmis. Kalasataman 18 000 uutta asukasta ja 10 000 uutta työpaikkaa72 ovat tehneet Merihaasta entistäkin tiiviimmän osan Helsingin kantakaupunkia. Kaupunkeihin suuntautuva muuttoliike ja ihmisten vapaa kansainvälinen liikkuminen ovat lisäksi kasvattanut Helsingin kasvupaineita. Nousevia asuntohintoja ja kaupungin kasvavaa asukasmäärää on yritetty pitää kurissa rakentamalla alueelle lisää asuntoja ja liiketiloja. Uusilla rakennustoimenpiteillä on lisäksi pyritty parantamaan Merihaan hyviksi todettuja ominaisuuksia samalla kun huonoja on häivytetty. Rakennusten ensimmäiset kerrokset ovat varattu liiketiloille ja työtiloille. Alimmissa kerroksissa sijainneet asunnot ovat siirretty uudisosiin rakennusten päälle. Nyt kaikilla on näköala korkealta. Rakennukset eivät enää ole ainoastaan toimisto- tai asuinrakennuksia. Kaikissa rakennuksissa on monenlaista toimintaa. Veroviraston entiseen pääkonttoriin ja muihin toimistorakennuksiin on sijoitettu asuntoja, työtiloja sekä palveluja. Matala toimistolamelli on muuttunut kouluksi. Tornitalojen katoilla on kasvihuoneita. Niissä kasvatetut hyötykasvit myydään kansitason elintarvikeliikkeissä. Rakennusten alimpiin kerroksiin on sijoitettu liiketilojen ja työtilojen lisäksi asukkaiden yhteistiloja, kuten saunoja, hvyinvointikeskuksia ja pesuloita. Vuonna 2040 Merihaassa on myös aistiteatteri. Kansitason uudet palvelut elävöittävät autottoman kävelytason ja tekevät siitä uniikin pienkeskuksen. Uudistettujen alimpien kerrosten ja uusien kattokerrosten rakennusmateriaalit muodostavat kontrastin betonin kovuudelle. Alue saa monipuolisemman ja helpommin lähestyttävän ulkoasun. Merihaan reuna-alueille istutetaan lisää puita ja kasvillisuutta. Ne suojaavat pihakantta tuulilta ja pehmentävät rakennusmateriaalien luomaa kovaa tunnelmaa. Merihaka on kaupunkilaisten mielestä ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen paikka. Merihaan kansitasolla vietetään iltapäivää suojaisalla kahvilaterassilla ja ostetaan tuoreita vihanneksia asukasyhdistyksen kojusta. Muista kaupunginosista tullaan Merihakaan kuuntelemaan linnunlaulua ja meren ääniä.
72
http://www.hel.fi/wps..., Tulevaisuuden merellinen kaupunginosa kantakaupungissa, 2009
28
6 muistiinpaoja
29
Lähteet Painetut Turpeinen Oiva, Herranen Timo, Hoffman Kai, 1997 Helsingin historia vuodesta 1945, 1 – Väestö. Kaupunkisuunnittelu ja asuminen, Elinkeinot Oy Edita Ab Helsinki Schulman Harry, Pulma Panu, Aalto Seppo, 2000 Helsingin historia vuodesta 1945, 2 – Suunnittelu ja rakentuminen, Sosiaaliset ongelmat, Urheilu Oy Edita Ab Helsinki Helin Merja, Lampinen Maarit, Pitkänen Kalle, Seitsamo Hannele, Vartiainen Pirjo, Vilkko Anni, 1981 Merihaka - raportti Helsingin yliopisto, sosiaalipolitiikan laitos Honour Hugh, Fleming John, 1999 A World History of Art Laurence King Publishing Lontoo
www http://www.hel.fi/wps/portal/Kaupunkisuunnitteluvirasto/Artikkeli?WCM_GLOBAL_ CONTEXT=/ksv/fi/Ajankohtaiset+suunnitelmat/Projektialueet/Kalasatama Tulevaisuuden merellinen kaupunginosa kantakaupungissa, 2009 28.5.2010
Suulliset tiedot Oikuri, Pirjo, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, puhelinkeskustelu 16.4.2010 Videotallennetut asukashaastattelut Merihaassa 11. ja 12.4.2010 22-vuotias opiskelija, 11.4.2010 arviolta 30–40-vuotias lapsiperheen äiti, 11.4.2010 noin 50-vuotias naishenkilö, 12.4.2010 keski-ikäinen naishenkilö 11.4.2010 77-vuotias eläkeläisnainen 12.4.2010
Haastattelija: Joakim Breitenstein
liitteet 1 Tiivistelmä