Sukeltajakuoriais- ja sudenkorentoselvitys
Keliber Oy:n kaivosalueella (Kokkola ja Kaustinen) kesällä 2018
FT Jarmo Saarikivi 25.6.2018
Sukeltajakuoriais- ja sudenkorentoselvitys Keliber Oy:n kaivosalueella (Kokkola ja Kaustinen) kesällä 2018 Jarmo Saarikivi, Biologi, FT jarmo.saarikivi@helsinki.fi
Kuva 1. Tummasyyskorento (Sympetrum danae) ©Jarmo Saarikivi
Hankkeen tausta Keliber Oy suunnittelee aloittavansa litiummalmikiven (spodumeeni) louhinnan Keski-Pohjanmaan litiumprovinssilla. Suotuisiksi arvioituja esiintymiä on useita ja kaivostoiminta on tarkoitus aloittaa ensimmäisenä (Kaustisen ja) Kokkolan kunnan alueella olevalla Syvä- ja Heinäjärven esiintymällä. Ympäristövaikutusten arviointia varten hankealueen luontoarvoja on tutkittu ja selvityksissä on havaittu tiukasti suojellun viitasammakon (Rana arvalis) esiintyvän suunnittelualueella (Neumann & Urho 2014). Koska suunniteltu kaivostoiminta aiheuttaa muutoksia luontoon kaivosalueella ja sen läheisyydessä, on aktiivisilla suojelutoimilla pyritty varmistamaan tiukasti suojeltujen lajien, kuten viitasammakon, suotuisan suojelutason säilyminen ja ylläpito alueella kaivostoiminnasta huolimatta (Nygren ym. 2015, Saarikivi 2018).
niiden vahingoittaminen on kiellettyä. Samoin on kiellettyä pyydystää tai siirtää lajien yksilöitä tai häiritä niitä millään tavoin. Kieltoihin on mahdollista hakea poikkeuslupaa toimenpiteestä riippuen alueelliselta ELY-keskukselta, Suomen ympäristökeskukselta tai ympäristöministeriöstä.
Alueella ei kuitenkaan ole aikaisemmin tutkittu sudenkorentoja tai vesihyönteisiä, joiden joukossa on myös tiukasti suojeltuja n.k. direktiivilajeja. Näitä lajeja tutkittiin kesällä 2018. Tavoitteena on varmistaa, ettei kaivostoiminnasta aiheudu näihin lajeihin kohdistuvia haittoja, ja suunnitella kaivostoimintaa siten, että lajien lisääntymis- ja levähdyspaikat alueella eivät vähene tai heikkene ja lajien suojelutaso alueella säilyy suotuisana.
Menetelmät
EU:n luontodirektiivin lajit ovat Suomessa luonnonsuojeluasetuksen (1601997) nojalla rauhoitettuja eli 1
http://tutkimusosuuskunta.fi
Sukeltajakuoriaisten pyydystystä ja muutamien yksilöiden tappamista määritystä varten haettiin (15.6.2018) ja saatiin (15.6.2018!) lupa rauhoitussäännöksistä poikkeamiseen alueelliselta ympäristöviranomaiselta (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus). Luvan mukainen kartoituspyynti tehtiin Keliber OY:n kaivosalueella kesäkuussa (17.-18.6. 2018) ja heinäkuussa (29.-30.7.2018). Samassa yhteydessä kartoitettiin tutkimusalueiden sudenkorentolajistoa, lennossa olevia lajeja.
Sudenkorennot kartoitettiin etsimällä lentäviä yksilöitä pienvesien lähistöltä. Laskenta onnistuu kävelemällä rantoja pitkin ja kiikaroimalla. Rehevillä ruovikon tai muun kasvillisuuden ympäröimillä järvillä kartoitus tehtiin kiertämällä ranta veneellä järven puolelta. Koiraat laskettiin veneestä kiikaria apuna käyttäen. Naaraita ei välttämättä kartoituksissa tavata lainkaan, mutta koiraiden reviirit ovat merkki lisääntyvästä populaatiosta alueella. Inventoinneissa havaitut yksilömäärät ovat aina
murto-osa toukkien ja kuoriutuvien aikuistenkin määrästä. Havaittujen koirasyksilöiden määrää voi verrata muihin samalla tavalla inventoitujen kohteiden määriin. Yksilömäärä indikoi kohteen sopivuutta kullekin lajille. Kartoituksessa havainnoidaan kaikki sudenkorentolajit ja lasketaan yksilömäärät, mutta pääpaino on direktiivilajien havainnoinnissa. Sudenkorentoja ei kartoitusta tarvitse pyydystää tai häiritä, mutta vesihyönteisten kartoittamiseksi niiden pyydystys on välttämätöntä. Kaustisten ja Kokkolan kaivosalueella on mahdollista tavata Suomen kuudesta direktiivilajikorennosta vain kahta, sillä näiden lajien esiintymisalueet ovat etelämpänä tai virtavesiympäristössä, jota suunnittelualueella ei ole. Suomen korentolajit IV(a) liitteessä: Idänkirsikorento (Sympecma paedisca) Ei Kokkolassa Kirjojokikorento (Ophiogomphus cecilia) Ei Kokkolassa Lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis) Sirolampikorento (Leucorrhinia albifrons) Ei Kokkolassa Täplälampikorento (Leucorrhinia pectoralis) Ei Kokkolassa Viherukonkorento (Aeshna viridis) Sukeltajakuoriaisten esiintymisselvitys olisi voitu tehdä vesihaavimalla aikuisia yksilöitä rehevien vesialueiden rantavyöhykkeen vesikasvillisuudesta. Vesihaavinta on toimiva, mutta sillä voidaan kattaa vain pieniä vesitilavuuksia ja se on siten melko sattumanvarainen kartoituskeino. Kartta 1. Sudenkorento- ja sukeltajakuoriaiskartoituksen tutkimusalueet kesällä 2018: Syvä- ja Heinäjärven kaivosalue Päivänevan pohjoispuolella sekä suunnitellun tuotantolaitoksen alue Kaustisen taajaman itäpuolella.
2
http://tutkimusosuuskunta.fi
Kartta 2. Kartoitettavat (viitasammakoita varten kaivetut) lammikot (vihreällä) sekä Heinä- ja Syväjärvi.
3
Kartta 3. Kartoitusalueet: Iso- ja Pieni Kalavesi.
http://tutkimusosuuskunta.fi
Tehokkaampi tapa on käyttää sukeltajakuoriaisille suunniteltua syöttirysää, johon asetettu syötti houkuttelee niitä pyydykseen. Syöttinä voidaan käyttää mm. maksan- tai kalanpaloja sekä matoja. Elävänä pyytävät rysät asetetaan kellumaan tai tukikepin varaan pohjaan vesikasvillisuuden joukkoon osittain vedenpinnan yläpuolelle, jotta sukeltajat saavat happea pyydyksessä. Rysät koettiin parin vuorokauden välein. Kartoituksessa havainnoitiin kaikki sukeltajakuoriaislajit ja lasketiin yksilömäärät, mutta pääpaino oli direktiivilajien havainnoinnissa. Suomen sukeltajakuoriaisista luontodirektiivin IV(a) liitteeseen kuuluvat: Isolampisukeltaja (Graphoderus bilineatus) Jättisukeltaja (Dytiscus latissimus) Kartoituksessa kaikkiin tutkittaviin vesialueisiin laitettiin muutamia kuoriaispyydyksiä pariksi päiväksi. Kaikki niihin saadut kuoriaiset määritettiin ja niistä tutkittiin lajin ja sukupuolen lisäksi tutkia myös piirteitä, joiden perusteella voidaan arvioida elinympäristön laatua. Esim. sukupuolijakauman, ruumiinkoon ja peitinsiipien- sekä eturaajojen rakenteen perusteella voidaan arvioida mm. populaation isolaatiota ja elinympäristön häiriöitä. Osa pyydystetyistä kuoriaisista vapautettiin heti pyydysten kokemisen yhteydessä takaisin elinympäristöönsä, mutta lajin- ja sukupuolenmäärityksen sekä yksilöiden tarkemman tutkimisen vuoksi kustakin lajista tapettiin muutamia yksilöitä upottamalla ne alkoholiin. Näitä yksilöitä tutkittiin myöhemmin tarkemmin mikroskoopilla. Muutamien kuoriaisyksilöiden tappamisella emme arvele olevan oleellista vaikutusta lajien populaatiokokoon tai suojelutasoon alueella. Kerätyt yksilöt annetaan kartoituksen jälkeen talletettaviksi Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmiin. 4
Kuva 2. Pyydys sukeltajakuoriaisia varten: vesikanisterista (5 l) on leikattu kartiomainen pääty pois ja liimattu se takaisin ”suppiloksi”. Sisällä on styroxpaloja, joiden avulla pyydys jää kellumaan. Syötiksi laitetaan kalaa (muikkuja) ja rapusyöttiainetta. Pyydys heitetään rannalta veteen. Ankkurina on kivi ja vetoköyden pää sidotaan rantakasviin kiinni. Näiden 5 l pyydysten (pöteröiden) lisäksi käytettiin isoista (1,5-2 l) limsapulloista samalla tekniikalla tehtyjä ”rantapyydyksiä”.
http://tutkimusosuuskunta.fi
Tulokset Lähdeluettelo
Sudenkorennot
Keski-Pohjanmaan litiumprovinssin ympäristövaikutusten arviointiselostus (Ramboll 2017). Neumann, A & Urho, K. 2014. Viitasammakkoselvitys. Keliber Oy. Ramboll. 20s. Nygren, N., Nieminen, J. & Saarikivi, J. 2015. Viitasammakon suojelun järjestäminen Keliber Oy:n Syväjärven litiumesiintymällä. Tutkimusosuuskunta Tapaus. 19 s. Uusimäki, T. 2017. Kalaveden tuotantolaitoksen ympäristövaikutusten arviointiohjelma (YVA-Ohjelma). Ramboll. 61 s.
Sudenkorentoja tavattiin 7 lajia (Taulukko 1). Kesäkuun käynnillä runsaimpia olivat vaskikorento ja isolampikorento ja heinäkuussa siniukonkorento sekä tummasyyskorento. Lisäksi tavattiin muutama laji tytönkorentoja ja hukankorentoja. Kaikki tavatut lajit ovat yleisiä ja alueille tyypillisiä lajeja, joita oli kaikilla tutkimuslammilla runsaasti. Isotytönkorentoa oli ainoastaan isommilla tutkimuslammilla. Laji näyttäisi puuttuvan kaivetuilta lammikoilta.
Kirjoittaja
Jarmo Saarikivi, biologi, FT jarmo.saarikivi@helsinki.fi
Libellula quadrimaculata ruskohukankorento
Kuva 3. Kaksi kelluvaa sukeltajakuoriaispyydystä tutkimuslammikossa 17.6.2018.
5
http://tutkimusosuuskunta.fi
runsas
Leucorrhinia rubicunda
isolampikorento
runsas
Aeshna juncea
siniukonkorento
hyvin runsas
Sympetrum danae
tummasyyskorento
runsas
Coenagrion pulchellum
sirotytönkorento
runsas
Erythomma najas
isotytönkorento harvalukuinen
Cordulia aenea
vaskikorento
hyvin runsas
Taulukko 1. Kartoituksessa havaitut sudenkorentolajit.
Sukeltajakuoriaiset Sukeltajakuoriaisia tavattiin neljältä seitsemästä kartoituslammesta. Hakkuuaukion lammikosta, Syväjärveltä ja Isolta Kalavedeltä ei sukeltajakuoriaisia tavattu lainkaan tämän kartoituksen yhteydessä. Kartoituksessa pyydystettiin 55 sukeltajakuoriaisyksilöä (Taulukko 2), jotka jakautuivat kahteentoista lajiin. Runsain (38 kpl) laji oli isokiekkosukeltaja (Acillius sulcatus), jota tavattiin kolmelta tutkituista seitsemästä lammesta. Kaikki muut lajit olivat harvalukuisia ja niitä saatiin vain muutamia yksilöitä. Pienestä Kalavedestä tavattiin hieman yllättäen molemmat tiukasti suojellut lajit. Sekä jättisukeltaja (Dytiscus latissimus) että isolampisukeltaja (Graphoterus bilineatus) saatiin 18.6.2018 (1 kpl kumpaakin lajia) ja isolampisukeltaja (1 kpl) vielä uudelleen 30.7.2018. Tiukasti suojeltujen lajien esiintyminen Pienessä Kalavedessä tulee ottaa huomioon alueen maankäyttösuunnitelmissa, ja kaivostoiminta ja siihen liittyvä rikastus tulee toteuttaa Pienen Kalaveden lähialueella niin, ettei tiukasti suojeltujen lajien suotuisa suojelutaso alueella vaarannu.
SUKU JA LAJI
SUOM.
MÄÄRÄ
STATUS
Acillius sulcatus
isokiekkosukeltaja
38
LC
Acillius canaliculatus
pikkukiekkosukeltaja
2
LC
Dytiscus marginalis
keltalaitasukeltaja
3
LC
Dytiscus lapponicus
pohjansuursukeltaja
2
LC
Dytiscus latissimus
jättisukeltaja
1
VU
Ilybius fuliginosus
laitaliejusukeltaja
2
LC
1
LC
1
LC
2
LC
Ilybius aenescens
Ilybius guttiger
pikiliejusukeltaja
Rhantus exsoletus
Graphoterus bilineatus
isolampisukeltaja
2
VU
Agabus sturmii
rutataitosukeltaja
1
LC
Colymbetes paykulli
tummasoikosukeltaja
1
LC
Taulukko 2. Kartoituksessa havaitut sukeltajakuoriaislajit. 6
http://tutkimusosuuskunta.fi
EU-STATUS
EU IV(a) ja II
EU IV(a) ja II
Tulosten tarkastelu Käytetty menetelmä, n.k. pöterö- ja rantapyydykset, osoittautuivat toimiviksi sukeltajakuoriaisten pyydystykseen. Sivusaaliina tuli kesäkuussa jonkin verran sammakoiden nuijapäitä ja isommilta lammilta, erityisesti Heinä- ja Syväjärveltä, runsaasti rupikonnan nuijapäitä. Heinäkuun kartoituksessa tätä ongelmaa ei enää ollut, sillä sammakot ja rupikonnat olivat jo nousseet maalle. Kaikki pyydyksiin saadut sammakkoeläimet päästettiin heti vahingoittumattomina takaisin pyyntipaikalle. Sukeltajakuoriaislajiston kannalta Pieni Kalavesi osoittautui huomion arvoiseksi. Alueen lähistölle on suunnitteilla Keliber OY:n rikastamo, jossa läheisiltä esiintymiltä peräisin olevaa malmikiveä rikastetaan. Suunnitelmissa ei ole suoraan Pieneen Kalaveteen vaikuttavia toimia, jotka saattaisivat vaarantaa lajien esiintymisen lammessa. Myöskään lammen vesitalouteen merkittävästi vaikuttavia toimia ei ole suunnitelmissa, sillä rikastamon prosessivedet on tarkoitus ohjata Pienen Kalaveden ohi Kalavesiojaan. Mikäli Pienen Kalaveteen ei kohdistu kaivostoiminnasta ja rikastuksesta aiheutuvia suoria tai välillisiä haittoja, ei toiminnalle ole lajien suojelun puolesta estettä. Pienen Kalaveden veden laatua ja pinnan korkeutta on syytä tarkkailla ja varmistaa, ettei niissä tapahdu oleellisia muutoksia suunnitellun toiminnan seurauksena. Molemmilla tiukasti suojelluilla sukeltajakuoriaislajeilla lajin esiintymispaikoilla lisääntymispaikaksi voidaan tulkita rantaveden ilmaversoisvyöhyke, jossa aikuiset ja toukat elävät tyypillisesti avoveden reunalla. Lisääntymispaikan ilmaversoisvyöhyke on tulkittavissa myös levähdyspaikaksi, sillä 7
aikuiset talvehtivat siellä. Myös tulvaveden yläpuolinen rantavyöhyke on levähdyspaikkaa, sillä koteloituminen tapahtuu maalle. Molempien lajien kannat ovat Suomessa pysyneet vakaina ja esiintymiä on löydetty uusilta alueilta. Kumpikaan laji ole Suomessa erityisen harvinainen, mutta ne ovat Euroopan Unionin alueella harvinaistuneet ja siksi suojelutaso Euroopan alueella on korkea, vaikkakin Suomessa suotuisa. Havainnot lajeista Kokkolan ja Kaustisten alueella ovat Suomen päälevinneisyysaluetta hieman pohjoisempana. Yleisiä uhkatekijöitä, jotka vaikuttavat todennäköisesti voimakkaammin sukeltajakuoriaisten saalislajeihin, voivat olla vesien saastuminen ja happamoituminen, metsien avohakkuiden ja metsä- ja suo-ojitusten kiintoaineiden keräytyminen vesiin, pienvesien täyttö ja maankuivatus sekä vedenkorkeuden säännöstely ja rantarakentaminen. Paikallisesti esiintymiä saattaa uhata turvetuotantoalueiden pieniin lampiin aiheuttama kiintoainekuormitus tai rehevöityneiden vesistöjen liiallinen umpeenkasvu. Lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentyminen estetään rajaamalla ranta- ja vesikasvivyöhyke ympäristöä voimakkaasti muuttavien toimenpiteiden ulkopuolelle, mutta pienimuotoisilla ruoppauksilla on todennäköisemmin esiintymiä ylläpitävä kuin heikentävä vaikutus. Lieventäviä toimia tunnettujen esiintymävesien valuma-alueella voivat olla esim. metsä- ja suo-ojiin tehtävät riittävän tehokkaat laskeutusaltaat huuhtoutuvalle kiintoainekselle. Ojitukset saattavat lisätä myös vesistöjä liiallisesti happamoittavia päästöjä var-
http://tutkimusosuuskunta.fi
sinkin rannikon sulfaattipitoisilla mailla. Metsien ja peltojen liiallista lannoitusta vesistöjen äärellä tulisi välttää rehevöittävän vaikutuksen vuoksi. Peltojen ja vesistön väliin tulee jättää riittävän leveät suojavyöhykkeet rehevöittävän valunnan estämiseksi. Myös umpeenkasvavien matalien rehevien vesistöjen kasvillisuuden raivaaminen ja avovesiallikoiden ruoppaaminen (esim. lintuvesiä hoidettaessa) ovat esiintymiin kohdistuvien haitallisten vaikutusten mahdollisia lievennystoimia. Pienen Kalaveden alueen kehittämisessä ei ole suunnitteilla toimia, joilla voisi olla merkittävää vaikutusta alueella tavattuihin tiukasti suojeltuihin lajeihin. Hulevesien johtaminen alueella kannattaa suunnitella hallitusti, niin että vaikutukset Pieneen Kalaveteen ovat mahdollisimman vähäiset. Sukeltajakuoriaisten kannat alueella tulee ottaa seurantaan. Säännöllisin, vuosittaisin kartoituksin kannattaa käydä läpi lammet, joista lajihavaintoja on sekä kaivetut ”viitasammakkolammet”, joilla voi hyvinkin olla potentiaalia toimia korvaavina elinympäristöinä myös sukeltajakuoriaisille. Kartoitus voidaan toteuttaa samoin kuin tässä selvityksessä.
Kuva 4. Jättisukeltaja on helppo tunnistaa selkäkilven ”laitapoimusta”.
Kuva 5. Sukeltajakuoriaismääritykset varmisti asiantuntija Wenfei Liao Helsingin yliopistosta.
Sukeltajakuoriaisten suojelu on usein passiivista ja toteutettu tunnetumpien (näyttävämpien) ja enemmän huomiota saavien lajien tai elinympäristöjen toimiessa ”sateenvarjoina”. Käytännössä tässä ei välttämättä ole mitään ongelmaa, sillä oleellista on, että suojelu tapahtuu jotenkin. Suunnittelualueella tehdyillä uusien viitasammakkolampien kaivamisella on todennäköisesti suotuisa vaikutus myös alueen sudenkorento- ja sukeltajakuoriaiskantoihin.
8
http://tutkimusosuuskunta.fi
Kuva 6. Isotytönkorento (Erythromma najas) Syväjärvellä. Laji suosii kelluslehtisten kasvien alueita ja on tutkimusalueella harvalukuinen.
9
Kuva 7. Paikka Pienellä Kalavedellä, josta tavattiin molemmat tiukasti suojellut sukeltajakuoriaislajit.
http://tutkimusosuuskunta.fi
Kuva 8. Vaskikorento (Cordulia aenea) on runsas koko selvitysalueella kesäkuussa.
10
http://tutkimusosuuskunta.fi
Kuva 9. Isolampikorento (Leucorrhinia rubicunda).
Kuva 10. Ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata).
Lähdeluettelo http://forest.uef.fi/~pmartik/pages/kuoriaiset_dytiscidae.html Cederberg, B & Löfroth, M. 2000. Svenska djur och växter i det europeiska nätverket Natura 2000. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. Foster, G. 1996. Dytiscus latissimus. In: IUCN 2018. 2018 IUCN Red List of Threatened Species. <www.iucnredlist.org>. Mannerkoski, I. 2001: Kovakuoriaiset. Teoksessa: Ilmonen, J., Ryttäri, T. & Alanen, A (toim.). Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet. – Suomen Natura 2000 –ehdotuksen luonnontieteellinen arviointi. Suomen ympäristö 510: 130-132. Nilsson, A.N. & Holmen, M. 1995. The aquatic Adephaga (Coleoptera) of Fennoscandia and Denmark. II. Dytiscidae. – Fauna Entomologica Scandinavica 32. 192 s. Nieminen, M. & Ahola, A. (toim.) 2017: Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt. – Suomen ympäristö 1/2017: 1–278. Nygren, N., Nieminen, J. & Saarikivi, J. 2015. Viitasammakon suojelun järjestäminen Keliber Oy:n Syväjärven litiumesiintymällä. Tutkimusosuuskunta Tapaus. 19 s. Saarikivi, J. & Nygren, N. 2018. Viitasammakoiden seuranta ja kartoitus Keliber Oy:n kaivosalueella Keski-Pohjanmaalla keväällä 2018. Tutkimusosuuskunta Tapaus. 22 s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004. Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. – Suomen ympäristö 742. 113 s.
11
http://tutkimusosuuskunta.fi