NUORET LIPUTTAVAT MAANPUOLUSTUKSELLE TEKSTI: RISTO SINKKO Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta järjesti nuorisoseminaarin lokakuun 26. päivänä. Seminaari oli nimetty Nuorisofoorumiksi, ja sen teemana oli Globaalit uhkakuvat ja maanpuolustus.
S
eminaarin alkuosan muodosti neljän asiantuntijan ja yhden kommentointipuheenvuoron esittäjän asiantuntijapaneeli. Toisen osan muodosti Arvioita asevelvollisuudesta -paneelikeskustelu, johon osallistuivat poliittisten nuorisojärjestöjen, Varusmiesliiton ja Aseistakieltäytyjäliiton puheenjohtajat. Paneelikeskustelun juonsivat Ruotuväki-lehden päätoimittaja Mikko Ilkko ja Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan pääsihteeri Heli Santala. Tarkastelen artikkelissani puolueiden nuorisojärjestöjen edustajien paneelikeskustelussa esittämiä kannanottoja. Vaikutti siltä, etteivät nuorisopaneelin osanottajat juuri kuunnelleet asiantuntijoiden arvioita, vaan olivat ladanneet esitettäväkseen taustaorganisaationsa tärkeimmät näkemykset. Tilaisuuden lopulla nuorilta poliitikoilta kysyttiin, olisivatko he valmiita osallistumaan maanpuolustuksen eri tehtäviin kykyjensä ja taitojensa mukaan. Värillisiä äänestyslippuja käyttäen kaikki näyttivät vihreää: halua osallistua henkilökohtaisesti maanpuolustukseen. Monet näkemykset olivatkin pitkälti yhdenmukaisia, maanpuolustuksen tärkeyttä arvostavia. Erikseen panelistit äänestivät yksimielisesti myös sen puolesta, että Suomi on puolustamisen arvoinen maa.
Maanpuolustus, ihmisoikeudet ja tasa-arvo Paneelipuheenvuorojen ensimmäisellä kierroksella moderaattori, päätoimittaja Mikko Ilkko kysyi asevelvollisuus-
Kylkirauta 4/2021
järjestelmämme hyvistä ja huonosta puolista. Ensimmäinen kommentoija Aseistakieltäytyjäliiton Lassi Raivonen esitti, että huonona puolena on järjestelmän Suomen allekirjoittaman ihmisoikeussopimuksen vastaisuus. Hyvänä puolena hän piti sitä, että järjestelmä voidaan helposti muuttaa ihmisoikeussopimuksen mukaiseksi. Varusmiesliiton Atte Grönroosin mukaan nykyinen malli tuottaa Puolustusvoimien tarvitseman osaamisen. Huonona puolena hän mainitsi, että malli on eriarvoistava ja epätasa-arvoinen. KD-nuorten Annika Lyytikäinen totesi, että asevelvollisuusjärjestelmä toimii, se on kansainvälisesti arvostettu ja maanpuolustustahto on korkea. Huonona puolena hän näkee sen muodostavan tällä hetkellä suurimman tasa-arvo-ongelman. Svensk Ungdomin Frida Sigfrids tuki näkemystä tasa-arvon ongelmasta ja totesi siksi siinä olevan muutostarpeen. Hänen mukaansa Suomessa on uskottava maanpuolustus. Demarinuorten Pinja Perholehti kiinnitti huomiota siihen, että asevelvollisuus tarjoaa erinomaista johtajakoulutusta, mutta se tarjoaa sitä vain puolelle ikäluokasta. Kokoomusnuorten näkemys on Matias Pajulan mukaan se, ettei nykyinen järjestelmä enää vastaa tulevaisuuden tarpeita, vaan se edellyttää kehittämistä. Perussuomalaisten nuorten Miko Bergbomin mielestä hyvä puoli on se, että asevelvollisuusjärjestelmä muodostaa riittävän pelotteen ja ettei Suomeen hyökätä. Huonona puolena hän toi esille sen, että naiset jäävät sekä kutsuntojen 40
RISTO SINKKO että terveystarkastusten ulkopuolelle. Keskustanuorten Hanna Markkanen jatkoi aikaisempien kommenttien kannatusta ja sanoi olevansa samaa mieltä siitä, että nykyinen malli on epätasa-arvoinen. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden Peppi Seppälä totesi suomalaisen järjestelmän toimivan ja nojaavan lähtökohtana rauhan puolustamiseen ja Suomen toimivan aktiivisesti rauhanvälittäjänä myös muissa maissa. Seppälä korosti tasa-arvokysymyksen ja ihmisoikeusrikkomusten olevan iso ongelma. Vasemmistonuorten Liban Sheikh totesi, että kansanarmeija ja itsenäinen maanpuolustus ovat kulmakiviä. Hänen mielestään asevelvollisuusjärjestelmä on miehiä sukupuolisesti syrjivä, ja se pitäisi ulottaa koko ikäluokkaan.
Miksi ihmisoikeudet ja tasa-arvo? Esitettyjä näkemyksiä arvioidessani ensimmäinen tuntemus on se, että näkemykset pohjautuvat pelkästään rau-
