2 minute read

Vuoden kadettiupseeri

Vuoden kadettiupseeri – everstiluutnantti Henrikki Haapamäki

Kadettikunnan kevätkokous Raaseporissa huhtikuun 2. päivänä oli minulle hieno päivä. Vuoden kadettiupseeriksi nimittäminen on suuri kunnia, ja olen todella otettu tästä huomionosoituksesta. Valinta kertonee, että olen onnistunut tekemään oikeita asioita niin järjestötoiminnassa kuin upseerin ammatissanikin. Osoitan parhaat kiitokseni Kadettikunnalle sekä erityisesti Pirkanmaan ja Kainuun piireille, joiden toiminnassa olen ollut aktiivisimmin mukana.

Kadettikoulussa opiskelin 82. Kadettikurssin kenttätykistölinjalla. Sotilasuralla suunta ohjautui kuitenkin jo yliluutnanttina huollon ja logistiikan pariin. Erillistä opintosuuntaa ei huollossa tuohon aikaan ollut, vaan osaaminen hankittiin täydennyskoulutuksella, josta tärkeimpänä oli huoltoupseerikurssi eli nykyinen logistiikkaupseerikurssi.

Ensimmäinen palveluspaikkani oli Panssariprikaati, ja palvelinkin siellä useissa tehtävissä esiupseerikurssiin saakka. Parhaiten mieleeni ovat jääneet ne viisi vuotta, jotka sain olla 4. Erillisen autokomppanian päällikkönä. Yleisesikuntaupseerikurssin jälkeen työura jatkui Maavoimien materiaalilaitoksen esikunnassa, Pääesikunnassa ja Logistiikkalaitoksessa. Edellinen tehtäväni oli Kuopion huoltopataljoonan komentajuus Kajaanissa, ja sen nostan urani huippuhetkien joukkoon. Kriisinhallintapalvelus Bosnia-Herzegovinassa sekä Afganistanissa ovat myös olleet mieleenpainuvia ja antoisia kokemuksia.

Nyt näiden poikkeuksellisten aikojen vallitessa palvelen Puolustusvoimien logistiikkalaitoksessa suunnittelupäällikkönä turvallisuustilanteessa, jota ei ikinä olisi voinut länsimaisessa yhteiskunnassa uskoa kohtaavansa. Kolmelapsisen perheen isänä tilanne huolettaa. Onneksi Suomi on kuitenkin aina osannut ja tajunnut varautua pahimpaan.

Kadettikoulu oli minulle luonnollinen valinta, sillä sotilasura kiinnosti jo lukioaikana. Palvelus logistiikka-alalla on yhdistänyt hienosti mielenkiinnon kohteeni maanpuolustuksen ja kaupankäynnin.

Muistot kadettiajoilta ovat lämpimiä. Hienointa on se yhteenkuuluvuus, joka

HENRIKKI HAAPAMÄKI

jo silloin syntyi ja joka on jatkunut kaikki nämä vuodet kurssiveljien kesken. On hienoa huomata, miten vuosikymmenien jälkeenikin siteet ovat säilyneet ja yhteydet laajentuneet myös nuorempien ja vanhempien kurssien edustajiin.

Kadettikunnan toiminta tuli tutuksi jo Santahaminassa. Aloitin toimintaan osallistumisen Kadettioppilaskunnan hallituksessa vuonna 2000. Toimikaudellani Kadettioppilaskunnan taloudellinen tilanne koheni huomattavasti hyvän taloudenpidon sekä tietysti koko hallituksen aktiivisen toiminnan seurauksena.

Toimintaa kehitettiin muiden opiskelijajärjestöjen suuntaan ja järjestetyistä tilaisuuksista saatiin erinomaisia verkostoitumistapahtumia, jotka olivat myös taloudellisesti kannattavia. Muiden yliopistojen ja vastaavien oppilaitosten opiskelijoita osallistui muun muassa laskiaisen ajan tapatuumiin useita satoja.

Vuodesta 2012 alkaen olen ollut Pirkanmaan kadettipiirin sihteeri. Piirimme on ollut aktiivisesti ideoimassa ja järjestämässä erilaisia tilaisuuksia niin jäsenille kuin perheillekin. Työskentelin vuosina 2019–21 Kajaanissa ja osallistuin oman piirin ohella myös Kainuun kadettipiirin toimintaan. Hallitukseen saatiin tuolloin rekrytoitua nuoria ja aktiivisia jäseniä. Toiminta saatiin virkeäksi ja useita jäsentilaisuuksia järjestettiin, vaikka koronatilanne tahtoikin sotkea suunnitelmia.

Kadettiupseerina oleminen ja Kadettikuntaan yhteisönä kuuluminen ovat minulle kunnia-asioita. Isänmaallisuus ja upseerin arvot sekä mahdollisuus tehdä työtä maanpuolustuksen eteen ovat ol-

leet ja ovat yhä minulle elämäni tärkeintä sisältöä. Kadettipiirissä olen päässyt tutustumaan laajasti Tampereen ja lähialueen toimijoihin. Järjestön kautta on tarjoutunut mahdollisuus pitää luentoja paikallisissa kouluissa yhdessä sotaveteraanien ja muiden upseerien kanssa. Toiminnassa on päässyt samoihin pöytiin poliittisten vaikuttajien sekä korkea-arvoisten upseerien kanssa, mikä ei pelkkien virkatehtävien kautta olisi ollut mahdollista. Erityisesti eläkkeellä olevien upseerien sekä sotaveteraanien kanssa toimiminen on ollut mieleenpainuvaa.

Tehtävät Kadettikunnassa ovat myös kasvattaneet ja opettaneet minua upseerin ammatissa. Molemmissa tehtävissä järjestelmällisyys ja aktiivisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia.

Vaikka yhdistystoiminta ja yhteisöllisyys ovat joutuneet nykypäivänä luovuttamaan aikaa ihmisten muille aktiviteeteille, on järjestöillä aina tärkeä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Eritoten maailmassa, jossa turvallisuustilanne on elinaikamme epävakain, tarvitaan yhteisöllisyyttä.

Kadettikunta tarjoaa mahdollisuuden jäsenistön yhdessäoloon ja ajatusten vaihtoon. Tärkeä osa toimintaa on myös kertoa suurelle yleisölle meille tärkeistä asioista.

Moniarvoistuvassa maailmassa pidän Kadettikunnan yhtenä tärkeimmistä tehtävistä turvallisuuspoliittisen tietämyksen kasvattamista. Maanpuolustuksen tuominen lähemmäksi kansalaista jo peruskoulussa pidettävien turpo-esitelmien kautta on tätä työtä parhaimmillaan. Myös internetin ja sosiaalisen median käyttämisessä Kadettikunta on mielestäni onnistunut hyvin. Molempia lähestymistapoja tarvitaan. 2020-luvun Kadettikunta on parhaimmillaan tiivis yhteisö, jossa jäsenet ovat aktiivisia, ja järjestö tunnetaan myös yhteiskunnallisesti merkittävänä toimijana.

Everstiluutnantti Henrikki Haapamäki palvelee Puolustusvoimien logistiikkalaitoksessa suunnittelupäällikkönä.

This article is from: