Perinnetietoutta – tiesitkö tätä? Kadetin juhlapuvun 100-vuotinen taival

Kadetin juhlapuku on nykyisestä nimestään m/22 huolimatta vanhempaa perua. Alkuperäisessä muodossaan ”armeijakadetin” juhlapuku esiteltiin jo virkapukuohjeessa m/19, jossa se määriteltiin seuraavasti: ”Puvun väri on tummansininen, napit sekä kaluunanauhat hopeanväriset, jalkineet mustat ja hansikkaat sekä vyö valkoiset. Asetakin pituus ulottuu haaraan asti, kuosi on vartalonmukainen, pystykauluksella varustettu ja ilman rinta- ja sivutaskuja. Takataskujen kannet ovat kolmikärkiset ja kummassakin on kolme nappia. Rinnassa nappeja on kahdeksan ja hihansuissa kaksi. Kauluksessa, hihankäänteissä ja suorien housujen ulkosaumoissa on kahden senttimetrin levyiset hopeanväriset kaluunanauhat. Takin edessä ja takataskujen kansissa on valkoiset reunukset. Päähineenä on upseerimallinen lippalakki tummansinisellä paarteella ja valkoisella, tummareunaisella päällyksellä. Kokardit ovat samat kuin miehistöllä. Sivuaseena on upseerien kevyt miekka, mutta ilman tupsua.”

Myöhemmän kehityksen kannalta on merkittävää, että kadetin juhlapuvussa m/19 vyö oli valkoiseksi maalattua nahkaa. Lakissa oli miehistön kokardit, eli harmaa leijonanappi ja sen yläpuolella peltinen sinivalkoinen valtakunnankokardi. Miekka oli aluksi tohtorinmiekkaa muistuttavaa kevyttä mallia ilman minkäänlaista ported’epéeta eli miekantupsua.

Kevyttä miekkaa kannettiin vyötäröllä pujottamalla se asetakin vasemmalla sivulla olevasta rei’ästä tupessa olevan haarukkaneulan varaan. Takkiin oli siksi ommeltu reikä miekan läpivientiä varten.

Kevyt miekka jäi sittemmin jo hankintavaiheessa toteutumatta. Jo tuolloin kevyen miekan korvikkeina käytettiin tavanomaisia paraatimiekkoja, alkuun pääasiassa saksalaisia tai ruotsalaisia upseerinmiekkoja. Kun juhlapuvun käyttö myös paraatiasuna yleistyi, tavallinen upseerinmiekka tuli kadetin juhlapuvunkin sivuaseeksi.

Ensimmäiset muutokset kadetin juhlapukuun toteutuivat virallisesti uudessa koko Puolustusvoimat kattavassa virkapukuohjesäännössä m/22, joka hyväksyttiin tasavallan presidentin päätöksellä käyttöön otettavaksi 23. huhtikuuta 1922.

Kadetin juhlapuku sinänsä pysyi lähes entisellään, mutta siihen kuuluvia varusesineitä koskevia muutoksia ja lisäyksiä oli jonkin verran.

Nahkainen juhlavyö oli vaihdettu valko-sinikuvioiseen kangasvyöhön. Miekkaan tuli tupsu, joka toisen vuosikurssin kadeteilla oli upseerimallinen, mutta hieman pienikokoisempi, ja ensimmäisellä vuosikurssilla samaa mallia kuin alipäällystöllä ja miehistöllä. Arvoasteita ilmaisevat kaluunanauhat olivat tästä lähtien virallisestikin kullanväriset, ja niitä käytettiin yksinomaan olkaimissa. Toisen vuosikurssin kadetit käyttivät nyt upseerikokardeja.

Sotien aiheuttama poikkeustila ja pula vaikuttivat myös kadettien juhlapuvun tarpeeseen ja käyttöön. Etenkin jatkosodan aikana kadettien esiintyminen juhlapuvuissa oli harvinaista, eikä mieskohtaisia juhlavarusteita kaiketi edes jaettu samalla tavoin kuin rauhan aikana. Palautuminen normaalikäytäntöön tapahtui vasta 28. Kadettikurssi aikana vuosina 1946–1947.

Kadetin juhlapukuun oli vuodesta 1922 lähtien kuulunut kankainen, piilosoljella varustettu juhlavyö. Puolustusvoimain pääesikunnan käskylehdessä n:o 6, 13. kesäkuuta 1951, määrättiin alipäällystön ja kadettien uudeksi juhlavyöksi samanlainen vyö kuin upseerin juhlavyö m/38, mutta hopeanvärisellä soljella.

Käytännössä uusi vyö tuli kadettien varustukseen vasta 1950-luvun jälkipuoliskolla, kun vanhanmalliset oli ensin kulutettu loppuun. Tämä vyö on edelleenkin käytössä kuuluen kadetin juhlapukuun.

Vaikka virkapukuohjesäännöissä vahvistetut mallit ovat pysyneet ennallaan, uudet materiaalit ja tuotantotavat ovat tulleet mukaan kadetin juhlapuvunkin valmistukseen. Muutokset ovat usein päällepäin näkymättömiä ja sinänsä harmittomia.

Mainittakoon esimerkkeinä, että kadetin juhlapuvun lippalakin m/22 musta nahkainen leukanauha on muuttunut muovista valmistetuksi. Samoin lippalakissa käytettävän sinivalkoisen valtakunnankokardin valmistustapa on vaihtunut emaloidusta maalatuksi.

Eri asukokonaisuuksia ovat Puolustusvoimissa olleet perinteisesti palveluspuku, paraatipuku ja juhlapuku. Muista poiketen kadetit ovat alusta lähtien käyttäneet juhla-asuaan myös paraatipukuna.

Kadetin juhla- ja paraatipuvun käytöstä eri tilaisuuksissa annettiin selväpiirteisiä ohjeita vasta puolustusministeriön sotilasvirkapukuja koskevissa väliaikaisissa määräyksissä vuonna 1954.

Kadetin juhlapukua käytetään myös paraateissa, kunniavartiossa, hautajaisissa ja eri käskystä. Pukua tulee käyttää myös Puolustusvoimien joukko-osastojen sekä muissa sotilaallisissa muisto- ja juhlatilaisuuksissa ja tasavallan presidentin kutsuilla, ellei jotakin muuta pukua ole nimenomaan määrätty.

Nykyisin juhlapuvun käyttö on joustavampaa kuin ennen. Luontevia tilaisuuksia ovat muiden muassa häät ja erilaiset perhejuhlat sekä juhlalliset tilaisuudet, joissa siviilihenkilöillä on yllään juhlapuku kunniamerkkeineen.

Kadetin juhlapuvun käyttöoikeudesta yksityistilaisuuksissa päättävät kadettikurssien johtajat. Ensimmäisen kerran kadetti saa oikeuden pukea ylleen juhlapuvun kadettilupauksen antamisen jälkeen järjestettävässä perinteikkäässä sarkajuhlassa.

Monet peräkkäiset sukupolvet yhdistävät suomalaisiin kadetteihin myönteisellä tavalla juuri juhlapuvun m/22 ja muodostavat käsityksensä valmistumassa olevasta nuoresta upseeristosta sen luoman mustavalkoisen koruttomuuden, ryhdikkyyden ja tyylikkyyden varaan.

Suomalaiset kadetit ovat kantaneet ylpeinä tyylikkäitä juhlapukujaan ja toivovat, että tuleville polville suodaan sama kunnia pitkälle tulevaisuuteen.

Marko Palokangas