Elämäni ONV:ssä

Oulun Naisvoimistelijat juontaa juurensa jo vuoteen 1906 asti. Noin 40 vuotta myöhemmin seuran perustamisesta 4-vuotias Tuula Seppänen tutustui ensimmäistä kertaa voimistelumaailmaan seuran kautta.

tuikin uimaperheeksi. Pojat uivat, ja vanhemmat toimivat esimerkiksi ajanotossa. Koko perhe vietti suurimman osan vapaaajastaan yhdessä uimahallilla. Onkin hieno asia, että yhteisestä harrastuksesta tuli niin mieluisa ajanviete koko perheelle ja yhdisti perhettä entisestään.

Lasten kasvettua aikuisiksi ja matkustaessaan maailmalla

Tuula palasi takaisin voimistelun pariin. Hänestä tuli jälleen kerran voimistelija Oulun Naisvoimistelijoissa. Seurassa saadut hyvät kokemukset, taitavat ohjaajat ja yhdessä tekeminen vetivät hänet takaisin seuraan. Nykyään hän käy voimistelemassa seuran järjestämillä ryhmäliikuntatunneilla noin kolme kertaa viikossa. Tunnit vaihtelevat perusvoimistelusta tanssimiseen musiikin tahtiin. Hän

Tuula Sepp Nen

Kunniaj Sen

heenjohtaja. Killan toiminta on monipuolista. Se järjestää esimerkiksi ulkoiluretkiä kevät- ja syyskaudella sekä teatterimatkoja. Siellä korostuu yhteisöllisyyden ja ystävyyden merkitys perinteiden lisäksi. Eräänä kiltaperinteenä on esimerkiksi päättää kiltatuokio piirissä yhteislauluun “Tää ystävyys ei raukene…” Kiltalaisia yhdistää se, että kaikki ovat vireitä seniorivoimistelijoita ja entisiä Oulun naisvoimistelijoita. Jäsenet saavat muistella omia kokemuksiaan seurasta ja voimistelun parissa. Tuula kertoo, että hän muistaa jotkut jäsenet jo lapsuudesta asti. He olivat aktiivisia voimistelijoita mutta ikäeron takia he eivät silloin olleet paljoa tekemisissä keskenään. Kuitenkin nyt vanhemmalla iällä he ovat ystävystyneet. Kiltalaiset tapaavat keskenään kerran kuukaudes-

Tuulan sydänystävän Ullan äiti ohjasi tuolloin naisvoimistelijoissa, ja tytöt kulkivat mukana lastenhoidon takia. Tuulan sanoin he olivat Ullan kanssa niin kuin paita ja peppu ihan lapsuudesta vanhuuteen saakka. Sydänystävykset pääsivätkin sisälle voimistelumaailmaan jo nuorena, ja siitä lähtien on jäsenmaksua maksettu. Voimistelussa heitä veti puoleensa mukava seura ja tekemisen ilo, kun sai juosta ja leikkiä yhdessä. Samalla oppi erilaisia temppuja kuten kärrynpyörän ja päällä seisonnan.

Sydänystävysten kasvaessa leikinomaisen voimistelun ohessa alettiin myös esiintyä voimistelunäytöksissä. Näytöksiä oli monenlaisia sievistä esityksistä vähän rajumpiin. Tuulan ensiesiintyminen oli Oulun kaupungintalolla. Hänen veljensä muisteli, että hän oli mennyt katsomaan esitystä yhdessä äidin kanssa. Tuulalla oli lyhyt tukka, lippalakki päässä ja polvihousut, kun taas Ullalla oli upea pitkä tukka ja komeat letit. He olivat kuin Hannu ja Kerttu konsanaan. Vaikkakin ensiesiintymisestä ei ole jäänyt paljoa mieleen, niin yksi esitys on painunut erityisesti Tuulan mieleen. Hän hymisee tuttua laulun sävelmää samalla muistellen, kuin - ka hän ensin lauloi pianonsäestäjän johdolla “Ol’ kerran vanha, häijy, ruma peikko aikoinaan”, minkä jälkeen tanssittiin peikkotanssi. Hän myös kertoo, että niihin aikoihin oli puutetta kaikesta. Kouluja oli vähän ja harrastajia paljon. Tilojen puutteen takia sydänystävykset keksivät, että he harjoittelisivat Ullan luona. Olohuoneen huonekalut saivat siirtyä syrjään peikkotanssin edestä. Harjoittelu teetti tulosta ja esitys meni hienosti teatterissa. Aikuisiällä voimistelu jäi hieman taka-alalle omien lasten harrastusten myötä. Pojat kiinnostuivat uinnista ja liittyivät uimaseuraan. Niinpä perhe muut- kertoo, että käy tunneilla siellä olevien mukavien ja hauskojen ihmisten kanssa. Muita on kiva nähdä ja vaihdella kuulumisia viikoittain. Hän kehottaakin, että kannattaa tulla voimistelemaan Oulun Naisvoimisteluseuraan, koska sieltä voi saada elinikäisiä ystäviä. Sosiaalisen puolen lisäksi tunneilta saa terveydellisiä hyötyjä. Seuran suurimpia anteja on kaikki siellä opittu liikunnan tärkeydestä. Tuula toteaakin lopussa, että liikunta on terveyden perusta.

Seura on antanut hyvän terveyden ja sydänystävien lisäksi myös uuden harrastuksen. Tuula on Oulun Naisvoimistelijoiden uskollisuuden killan pu- sa Aleksinkulmassa. Tapaamisiin on aina miellyttävä mennä ja on mukava käydä kahvittelemassa hyvässä seurassa. Tapaamisen aihe voi vaihdella laidasta laitaan. Tuula muistelee naurahtaen, että kerran he olivat jopa kutsuneet Petrus Schroderuksen heidän tapaamiseensa, koska halusivat kuulla hänen kauniin lauluäänensä. Seuralla on ollut osa Tuulan elämää jo lapsuudesta asti. Hän pohtii, että tulevaisuudessa hän tulee vielä käymään kiltalaisten kokouksissa ja toivoo, että seura tulee jaksamaan hyvin kuten tälläkin hetkellä. Hänen mielestään voimistelijoita on paljon ja niin on lajejakin, että jokaiselle löytyy varmasti sopiva ryhmä.

Oulun Naisvoimistelijat

Perustettu 1906

• Jäsenmäärä noin 1300

Syyskaudella aikuisten ryhmäliikuntatunteja 19/vko

Syyskaudella lasten ja nuorten tunteja

12 temppujumppaa/vko, 4 voimistelukoulua/vko, 3 tanssiryhmää/vko ja rytminen voimistelu

4 ryhmää/vko

Toimisto: Kirkkokatu 56 D 38, puh. 08 379 263 toimisto@oulunnaisvoimistelijat.fi

JV Cecilla