Toiminnanjohtajan tarina

ei kuitenkaan hidastanut hänen intoa vaan kuhmu huvitti häntä koko päivän. Eeva muistelee, että liittyessään seuraan seuran jäsenmäärä lähti tuohon aikoihin uskomattomaan nousuun. Jäseniä oli huippuvuosina noin 4000, ja seura oli Suomen suurin naisvoimisteluseura useana vuotena. Seuran henki oli loistava. Esimerkiksi Naisten Kympin järjestelytyöt tehtiin talkoillen, ja talkoisiin osallistuivat kaikki mahdollisuuksien mukaan. Myös monien jäsenten ystävät ja sukulaiset osallistuivat talkoisiin. Alussa työnkuva koostui pääosin toimiston ja seuran toiminnan pyörittämisestä. Vähitellen työnkuva laajeni rahastonhoitajan tehtäviin sekä kirjanpitoon. Kuitenkin vuonna 1991 Eeva siirtyi myös ohjaajapuolelle.

Eeva Juola

Toiminnanjohtaja

Haastattelimme Oulun Naisvoimistelijoiden toiminnanjohtaja Eeva Juolaa. Hän on ollut osa seuran tarinaa jo yli 30 vuotta. Hän toimii tällä hetkellä seuran toiminnanjohtajana ja yhtenä seuran ohjaajana.

Arki koostuu muun muassa seuran toiminnan organisoinnista, työsopimusten tekemisestä, kirjanpidon tekemisestä sekä asiakaspalvelutehtävistä. Näiden tehtävien lisäksi hän myös ohjaa erinäisiä ryhmäliikuntatunteja kuten senioreiden aamuvoimistelua, kuntojumppaa, Asahia sekä venytys- ja syväjumppaa. Eevan tarina seurassa alkoi lehti-ilmoituksesta. Lehti-ilmoituksessa etsittiin projektityöntekijää Oulun Naisten Kympille. Eeva oli tuolloin saanut silloiselta työnantajalta lomautusvaroituksen, joten hän pyysi mahdollisuutta lähteä kolmeksi kuukaudeksi töihin Naisten Kympille. Loppu onkin historiaa. Hän pää- si töihin Naisten Kympille, ja kuukauden jälkeen seuran silloinen puheenjohtaja Terttu Koivisto pyysi häntä jäämään heille projektityön jälkeen. Eeva vastaanotti mielellään työtarjouksen, koska työ tarjosi hänelle mahdollisuuden osallistua ihmisten liikuttamiseen ja heidän terveyden edistämiseen liikunnan kautta. Hän muistelee vielä työhaastatteluaan lämmöllä: “ONV:n johtokunta teki jäsenpostitusta pöydän ympärillä… yksi taittoi kirjeen, yksi repäisi pankkisiirron, yksi laittoi nämä kirjekuoreen jne. Puheenjohtajan haastatellessa minua huomasin pikkuhiljaa siirtyväni osallistumaan jäsenpostitukseen. Haastattelija ja johto - kuntalaiset olivat tästä varmaan iloisia, kun sain jo samana iltana soiton, että minut oli valittu työhön.”

Työhaastattelun muistamisen lisäksi myös ensimmäinen työpäivä on jäänyt hyvin muistiin. Tultuaan toimistolle ensimmäisenä päivänä Eeva otti innoissaan vanhan puukeilan ikkunalaudalta. Hänellä oli taiteellinen mielikuva hienosta heitosta ja taidokkaasta loppuasennosta. Kävi kuitenkin päinvastoin. Puukeilan lentäessään korkealle se kopsahti matalaan kattoon ja sieltä suoraan Eevan otsaan. Mielikuvassa ollut taidokas loppuasento vaihtuikin kipeään kuhmuun otsassa. Kuhmu

Aiempi liikunnallinen tausta koostui pesäpallon pelaamisesta ja yleisurheilusta kylän urheiluseurassa sekä ryhmäliikuntatunneille osallistumisesta opiskeluaikana. Siirtymä ohjaajapuolelle alkoi siitä, kun ohjaajat joutuivat sairastapausten takia perumaan tunteja eikä tuuraajaa löytynyt. Eeva kertoo, että “minun tehtävänä oli viedä peruutusinfo koulun ovelle. Noihin aikoihin naiset kävivät kerran viikossa jumpassa. Tuntui ikävältä perua tunti, joten jäin koululle ja jumppasimme yhdessä sinne tulleiden kanssa. Ajattelin, että voisin auttaa tuuraajaa tarvitsevia ohjaajia. Näin ei tulisi ikäviä peruutuksia ja ohjatessa tuli hoidettua omaa kuntoa.” Näinpä alkoi Eevan polku ohjaajana. Hän kouluttautui ohjaajaksi värväytymällä liiton aluejaostoon (SVoLi) ja toimimalla useita vuosia alueen jaoston sihteerinä. Tämä mahdollisti alueen koulutuksiin osallistumisen. Lisäksi seura tuki häntä tarjoamalla koulutusapurahoja, joilla hän kävi muun muassa Pilates-ohjaajakoulutuksen. Ohjaajana toimiminen ja ryhmäliikuntatuntien ohjaaminen ovat työn suurimpia anteja. Tunneilla näkee, minkä takia seuraa kannattaa pyörittää. On mukava nähdä jäseniä jum- pissa ja huomata, kuinka osallistujat nauttivat yhdessä liikkumisesta kuten Eeva itsekin. Osallistujat hyötyvät tunneilta sosiaalisesti vaihtelemalla kuulumisia jumppakavereiden kanssa ja liikkumalla hyvässä seurassa. Samalla liikunta luo heille hyvää oloa, vireyttä ja edistää terveyttä. Eeva kertookin, että parasta seurassa on ihmisten liikuttaminen hyvässä seurassa sekä tutustuminen ihaniin ihmisiin. Eeva nauttii työstään sen monipuolisuuden takia. Ei ole yhtään samanlaista päivää. Työkalenteri on vaihteleva mutta työviikkoa rytmittää mukavasti vakio-ohjaukset eli ryhmäliikuntatuntien ohjaaminen tiettyinä päivinä. Hänelle on myös tärkeä itsensä ja seuran ohjaajien jatkuva kouluttaminen seuran hyvinvoinnin ja ohjauksen laadun ylläpitämisen kannalta. Hän korostaa, että “ohjauksen taso pysyy laadukkaana vain, jos ohjaajalla on into tehdä hyvää työtä empaattisesti. Koulutuksen merkitys on iso, ja seura tukee kaikkia ohjaajia koulutuksissa.” Seuran tulevaisuus näyttää kirkkaalta. Seuralla on yli sadan vuoden kokemus sekä osaavia valmentajia ja ohjaajia, joita koulutetaan jatkuvasti. Mainiona kilpailuvalttina on, että seura toimii lähes 20 eri salissa tuoden liikuntapaikat oululaisten lähelle. Liikuntaryhmiä löytyy myös monipuolisesti kaikille vauvasta vaariin asti. Eeva myös haaveilee, että tulevaisuudessa seuralla on oma sali koulujen salien lisäksi. Oma sali tarjoaisi erinomaiset puitteet esimerkiksi seuran kilpalajeille, jotka tarvitsevat paremmat olosuhteet harjoitteluun. Seura on antanut paljon Eevalle. Hän toivoo olevansa vielä kymmenen vuoden kuluttua mukana seurassa jollain tasolla. Lopuksi hän lisää, että seuran henki ja sen yhteisöllisyys tuntuvat kaikissa, jotka tekevät töitä, kilpailevat tai harrastavat seurassa. Tämä seuran henki rakentuu seuran reippaista ja aktiivisista jäsenistä, joita yhdistää liikunnan ilo. Toivottavasti seura pystyy kasvamaan tulevaisuudessa ja monipuolistamaan tarjontaan.