RIKUn vapaaehtoiset auttavat

Teksti: Outi Korpilähde

Kuva: Pixabay

”Rikosuhripäivystys. Miten voin auttaa?”

”Mulla on vähän vaikea tilanne… Ex-puoliso on väkivaltainen…”

”Mikä tilanne on juuri nyt, onko nyt uhkaava tilanne?”

Kertaan mielessäni, mitä pitää heti selvittää: tarvitaanko soitto hätäkeskukseen, onko tilanne ”päällä”, ovatko lapset vaarassa, lastensuojelu?

Tuo oli ensimmäinen yhteydenotto

RIKUn puhelinpäivystäjälle. Minulle päivä on aivan tavallinen tiistaiaamu. Aamupala syöty, uutiset luettu.

Päivystävän työntekijän kanssa soitettu ja sovittu yhteydenpidosta päivystyksen aikana. Päivystykseen soittavilla eivät asiat ole niin hyvin.

Selvittelen tilannetta soittajan kanssa. Juuri nyt ei ole uhkaava tilanne, mutta ex-puoliso on pitkään häiriköinyt, uhkaillut ja käyttäynyt väkivaltaisesti.

Kyselen avun hakemisesta: Onko uhri käynyt lääkärissä, tehnyt rikosilmoitusta?

Puhun turvakodista. Asiakas on aika lannistunut: Auttaako tässä mikään?

Yritän rohkaista ja tarjoan muutenkin apua. Kyllä me yhdessä onnistumme parantamaan tilannetta. Sovimme toimenpiteistä, mahdollisuudesta kysyä tukihenkilöä ja tsemppaan.

Ensimmäinen puhelu päättyy. Lähisuhdeväkivaltaa. Valitettavan tuttua.

Kirjaan tiedot RIKUn ohjelmaan ja vaihdan pari sanaa työntekijän kanssa.

Toinen puhelu tulee heti perään. Nyt soittaa huijattu uhri. Kyselen tarkemmin, mitä on tapahtunut. Rakkaushuijaus. Huokaisen äänettömästi.

Ryhdistäydyn ja alan selvitellä asiaa. Tilanne on valitettavan tuttu: joku mukava ihminen ottaa yhteyttä somen kautta, yhteydenpito tiivistyy ja tunne kehittyy. Tuntuu niin hienolta ja todelliselta.

Suunnitellaan tapaamista ja jo tulevaisuutta. Sitten tulee esille rahatilanne, yleensä hyvin ”yllättävä”. Uhri epäröi, mutta laittaa kuitenkin rahaa menemään. Summat kasvavat, tilanne mutkistuu. Rahat loppuvat ja huijari katoaa.

Soittaja on häpeissään ja syyttelee itseään. Vakuutan, että sellaista voi tapahtua kenelle tahansa.

Selvitän, mitä on tehtävissä. Valitettavan vähän, varsinkin jos huijari on ulkomaalainen.

Seuraava soittaja kyselee oikeusprosessista. Kerron parhaan kykyni mukaan, miten toimitaan käräjillä. Kyselen tukihenkilötarpeesta.

Soittaja – kuten kaikki RIKUun soittavat – kiittelee avusta.

Rikosuhripäivystys RIKU

Æ Rikosuhripäivystys tarjoaa tukea ja käytännön neuvoja kaikille rikoksen uhreille, heidän läheisilleen ja rikosasiassa todistaville.

Æ RIKUun voi olla yhteydessä puhelimitse, verkossa tai kasvotusten 31 palvelupisteellä eri puolilla Suomea.

Æ Palvelut ovat maksuttomia ja niihin voi ottaa yhteyttä myös nimettömänä.

Æ www.riku.fi

Rikosuhripäivystyksen vapaaehtoistyöntekijä

Päivä on puolessa. Kolme tuntia meni nopeasti, puheluja otin viisi. Välillä pidin pienen tauon. Lopuksi käymme työntekijän kanssa palautekeskustelun.

Miksi teen Rikosuhripäivystyksen vapaaehtoistyötä? En voi sanoa, että se olisi aina mitenkään mukavaa. Asiat on vaikeita ja soit- tajat usein ahdistuneita. Mutta vaikka ongelmat eivät poistuisikaan, ainakin uhri on saanut keskustella ja toivon mukaan jotakin apuakin.

Vapaaehtoisena toimiminen on haastavaa, siinä saa ja joutuu miettimään, selvittelemään asioita, opiskelemaan uutta. Eikä tarvitse pähkäillä yksin: aina voi turvautua työntekijään ja koulutusta järjestetään jatkuvasti. Palkitsevaa hommaa.

Minulta kysytään joskus, eikö asioita tule mietittyä itsekseen ja tulevatko ne uniin. Tulee niitä joskus mietittyä enem- mänkin. Ei niinkään puhelin- ja chat-päivystyksen asioita. Joskin usein jää jokin asia askarruttamaan ja vaatii ”opiskelua”. Sekin on mielenkiintoista.

Lähden päiväkävelylle ja mietin huomista poliisin kuulemisessa tukihenkilönä olemista. Osaanko olla, mitä minun pitää siellä tehdä? Tiedän, että olla tukena. Soitan vielä aamulla tuettavalle ja tsemppaan tulevaan. Tapaan tuettavan poliisilaitoksen pihalla.

”Ei hätää, yhdessä selviämme. Ja poliisi auttaa.”