Lainsäädännön kiireellinen kehittämishanke

Vapaaehtoista maanpuolustusta koskevan lainsäädännön kiireellinen kehittämishanke

Esitys VN/10777/20220 tuli lausunnoille huhtikuun lopussa ja lausunnot piti antaa nopealla aikataululla jo 5. 5. Esityksen tavoitteena on sallia Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampuma-aseiden, aseen osien ja patruunoiden käyttö tietyin rajoituksin Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevassa koulutustoiminnassa sekä tavoitteita kehittää sotilaallisia valmiuksia palvelevan ampumakoulutuksen sisältöä ja selkeyttää Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ulkomailla annettavan koulutuksen sääntelyä.

Reservin ase- ja ampumakoulutuksen, maanpuolustuskoulutuksen ja puolustusvoimien ammuntojen lisäksi, on merkittävä lisänä alan järjestöjen ase- ja ampumaurheiluharrastus.

Reserviläisten ase- ja ampumataito tulisi turvata myös ampumaratojen toiminnan edistämisellä. Puolustusministeriöltä pitäisi saada tukea kaavoituksen ja ympäristölupien poliittisessa ohjaamisessa siten, että maanpuolustuksen tarpeet nostetaan niille kuuluvaan asemaan eikä enää tarpeettomasti vaikeuteta yksityisten ampumaratojen perustamista ja toimintaa. Tulossa oleva ampumatarvikkeiden lyijykielto tulee toteutuessaan aiheuttamaan ylipääsemättömiä ongelmia reserviläistoiminnalle ja aseharrastukselle. Harrastustoiminta tapahtuu pääosin yksityisillä aseilla ja patruunoilla. Kansalaisten harrastuksien merkitys maanpuolustustahdolle on suuri.

Ampuma-aselainsäädäntö Suomessa on tiukempi kuin EU:n asedirektiivi vaatisi, mikä vaikuttaa erityisesti toiminnallisten ampumalajien ja pistoolilajien harrastamismahdollisuuksiin. Jollakin aikavälillä olisi syytä avata ampuma-aselakia laajemminkin, jotta voitaisiin vaikuttaa ampumataidon ylläpitoon ja kehittämiseen Suomessa laajemminkin kuin vain MPK:n toiminnan kautta.

Esityksessä oli monia rajoituksia. yhtenä esimerkkinä ”Kaliiperirajoitus ja suurin

ampumaetäisyys”

20 § Pykälän 2 momentin 6 kohdassa mainitaan kaliiperirajoitus .338LM/8,6mm.

Tarkka-ampujan kiväärien kaliiperirajoitukset (.338/8,6mm) ja suurimman ampumaetäisyyden rajoitukset yhteen kilometriin eivät olleet lähtöisin maanpuolustuksen tarpeista. Pitkät ampumaetäisyydet edellyttävät aseita, joilla voidaan ampua näitä laakean lentoradan ammuksia. Tarkka-ampujien kalustoon kuuluu myös raskaita tarkka-ampujan kivääreitä esimerkiksi kaliiperissa 12,7mm. Näiden aseiden rajaaminen pois vapaaehtoisesta maanpuolustustoiminnasta estää reserviläisiä saamasta koulutusta ja kokemusta näistä aseista. Edelleen 8,6mm kaliiperirajoitus voi aiheuttaa sekaannusta, kun maailman yleisin sotilaspistoolin kaliiperi on 9mm. Jos on aivan välttämätöntä määrittää jokin numeerinen rajoitus niin olkoon se kiväärikaliiperisten aseiden yläraja 20mm. Voisiko joku perustella maanpuolustuksen näkökulmasta miksi suurin ampumaetäisyys ylipäätään pitää määrittää tässä lakitekstissä? Jos ei, niin poistettakoon koko metrimäärä tarpeettomana. Vastaavasti kaupallisilla ampumaradoilla sallitut ampumaetäisyydet on määritelty radan säännöissä.

Lyijykieltojen päivitys: Väliaikatietoja EU Kemikaaliviraston lyijyrajoitusprosessista Nyt on lyijyrajoitusrintamalla asia nytkähtänyt pätkän eteenpäin eli kemikaalivirasto on pääosin julkistanut rajoitusesityksen 2-version. Siinä on otettu huomioon (ainakin näennäisesti) julkisessa kuulemisessa tulleet mielipiteet, kemikaaliviraston riskienarviointikomitean mielipide ja sosioekonomisten vaikutusten arviointikomitean alustava mielipide. Kyseessä ei siis ole vielä lopullinen rajoitusesitys vaan (pikku)muutoksia varmaan tulee vielä. Seuraava 60 vrk kuuleminen alkaa 29.6. ja viimeistään silloin saadaan koko paketti luettavaksi. Julkisen kuulemisen aikana asiaa voi vielä kritisoida ja esittää muutosehdotuksia ja perusteltuja argumentteja niille. Tämän jälkeen asia etenee viranomaistyönä ja vaikutusmahdollisuudet ovat vähäisemmät.

Tässä on metsästyksen kannalta hyviä pikkumuutoksia, mutta tärkeimmän asian eli ampumaratojen osalta tilanne on edelleen hyvin huolestuttava. Toteutuessaan

rajoitus sulkisi suurimman osan Suomen

ampumaradoista ja vaikeuttaisi erittäin merkittävästi viranomaisten, reserviläisten ja kaikkien harrastajaryhmien am-

pumatoimintaan. On syytä huomata, että sotilas-/viranomaispoikkeus koskee ainoastaan viranomaisten ampumatoimintaa viranomaisten hallinnoimilla ampumaradoilla. Reserviläis- ja viranomaistoiminta siviiliradoilla on käytännössä rajoituksen alaista (radan hallinnoija vastaa lyijyn hallinnasta ja sen kustannuksista).

Vaikutukset alan teollisuudelle olisivat myös hyvin vakavat laukausmäärien romahtaessa.

Tässä lyhyesti ja vähän yksinkertaistaen olennaisimmat asiat:

Lyijyhaulit ampumaradoilla käytännössä kielletään. Huippuampujille todennäköisesti poikkeus niille radoille, joissa lyijyhaulit saadaan kerättyä vuosittain pois >90 % tehokkuudella. Käytännössä tämä tarkoittaa lyijyhaulien käytön loppumista ainakin Suomessa. Minun on vaikea nähdä tilannetta, että jonnekin rakennettaisiin sellaiset rakenteet, jotka mahdollistavat lyijyhaulien keruun 90 % keruuvaatimuksella kerran vuodessa, kun radan käyttäjät kuitenkin kansainvälisiä ampujia lukuun ottamatta joutuisivat (kalliista ja työllistävistä keruurakenteista huolimatta) käyttämään korvaavia materiaaleja ja muutamat kv-ampujat saisivat erityisluvalla käyttää lyijyhauleja. Mahdoton yhtälö.

Lyijyluodit metsästyksessä kielletään 18 kk siirtymäajalla kaikkialla seuraavin (suomalaisin) poikkeuksin:

• Hylkeenpyynnissä lyijyluodit sallitaan. (tätä ajetaan) • Kokovaippaluodit (FMJ) (pienriistan) metsästyksessä pitäisi sallia, mikäli kansallinen lainsäädäntö ne sallivat. Tämä pelastaa pohjoismaisen latvalinnustuksen ja turkismetsästyksen.

Vielä pitää yrittää saada tarkennus, että OTM-luodit (open tip match kuten Lapua Scenar, Sierra Match King, yms.) lasketaan FMJ-luodeiksi.

Pienikaliiperiset patruunat metsästyksessä. Käytännössä vain pienoiskiväärin patruunat 22LR (ja esim. 17 HMR) sallitaan 5 v siirtymäkauden ajan, jonka jälkeen tarkastellaan, onko kelvollisia korvaavia tuotteita markkinoilla vai pitääkö siirtymäaikaa jatkaa. (tähän vaaditaan pysyvää poikkeusta, mutta tämäkin olisi kohtalainen lopputulos).

Lyijyluodit ampumaradoilla kielletään 5 vuoden siirtymäajalla seuraavin poikkeuksin:

Käyttö voi jatkua radoilla, joissa on >90 % tehokkuudella toimivat (metalliset) luotiloukut tai ”parhaan tekniikan hiekkaloukut”. Parhaan tekniikan hiekkaloukussa on vaatimuksena vesieritys alla, betoniseinät sivuilla ja katto päällä. Lisäksi pintavesien kulku on hallittu (ehkä viemäröinti/salaojitus) ja lyijypitoisuuksien seuranta. Tarvittaessa maapuhdistamo. Tämä on aivan katastofaalinen esitys, jolle ei ole mitään ympäristönsuojelullisia perusteita ja minkä sekä sosioekonomiset kustannukset olisivat valtavat. Suomesta ei montaa ampuma-/metsästyseuraa löydy, jolla on varaa ensimmäiseenkään tällaiseen hiekkaloukkuun.

Tässä asiassa on edettävä kahdella linjalla; 1. vaikuttamalla ECHA:n suuntaan hiekkaloukkumääritelmän järkeistämiseen sekä 2. puolustusministeriöiden ja pv:n kautta. Oma luottamukseni siihen, että rajoitusesitystä ratojen osalta saataisiin edes kohtuullisille raiteille pelkästään ECHA:n kautta on erittäin heikko, mutta koska sen vaikutukset koko Euroopan sotilaalliseen puolustuskykyyn, huoltovarmuuteen ja viranomaisiin ovat niin valtavia, voi tässä olla mahdollisuuksia torpata rajoitusesityksen eteneminen. Sopii toivoa, ettei ole pelkästään kyse mahdollisuuksista, vaan näin pitää tehdä.