Aselupakäytäntöjä linjaavat ohjeet

Poliisihallituksen lausuntopyyntö luonnoksesta aselupakäytäntöjä linjaavaksi ohjeeksi

Pääministeri Antti Rinteen hallitus asetti hallitusohjelman strategisessa kokonaisuudessa Turvallinen oikeusvaltio Suomi ja sen alakohdassa Oikeusvaltion kehittäminen tavoitteeksi vahvistaa demokratiaa, osallisuutta ja luottamusta yhteiskunnan instituutioihin. Yhdeksi keinoksi tavoitteeseen pääsemiseksi kirjattiin aselupakäytäntöjen yhdenmukaistaminen siten, että aselainsäädäntö ei kiristy.

Ohjeluonnos lähetettiin laajalle lausuntokierrokselle 06 07 2021 Lausuntomenettelyn tarkoituksena on saada tulevasta ohjeesta mahdollisimman hyvin kaikkia alan toimijoita palveleva ja informatiivinen, mutta tiivis asiakirja. Nyt lausuttavana oleva luonnos ei välttämättä sisällä kaikkia niitä näkökulmia, jotka ovat nousseet keskusteluun aselupa-asioiden yhteydessä. Tämän vuoksi Poliisihallitus rohkaisi lausunnon antajia tuomaan esiin sellaisia tekijöitä, jotka mahdollisesti vielä puuttuvat lausuttavana olevasta luonnoksesta ja jotka edistäisivät aselupakäytäntöjen yhtenäistämistä. Mahdollisimman laaja keskustelu jakelussa mukana olevien tahojen jäsenjärjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa on myös toivottavaa. Tulevalla ohjeella huolehditaan lupakäytäntöjen yhdenmukaistamisen lisäksi siitä, että aselupa-asiat hoidetaan koko valtakunnassa niin, että aseturvallisuus ei vaarannu. Lausunnot piti toimittaa 31.8.2021 mennessä.

Havaintoja ja lausunnoissa esille tulleita kohtia:

Aseen käyttötarkoitus Aselain perusteluissa on mainittu, että yhteen käyttötarkoitukseen aikanaan hankittua ampuma-asetta voidaan käyttää myös muihin laillisiin käyttötarkoituksiin, joihin ase ominaisuuksiltaan soveltuu.

On hyvä, että pyritään selkeyttämään aseluvan hallinnollista prosessia eri ampumalajien osalta laatimalla luettelo eri lajeihin soveltuvista aseista. Luettelo tukee aseluvan hakijoita sekä aselupahallintoa tekeviä poliisivirkamiehiä ja vähentää turhaa byrokratiaa. Näin voidaan selkeyttää ja nopeuttaa aselupien käsittelyä ja myös alentaa aselupien huomattavan korkeaksi nousseita lupamaksuja osana maksupalveluasetuksen päivittämistä. Tämä voisi myös vähentää aikaisemmin epäkohdaksi koettua kansalaisten eriarvoista kohtelua Suomen eri poliisilaitosten erilaisissa tavoissa toteuttaa aselupahallintoa.

Luettelon heikkoutena tosin nähdään, että se on parhaimmillaankin vain hetkellinen näkemys jatkuvasti kehittyvästä harrastuslajeista, säännöistä ja teknisen kehityksen tuomista uusista mahdollisuuksista. Luettelon päivitys ei mitenkään voi pysyä alan kehityksessä mukana ja luettelo voi pahimmillaan alkaa toimia tarkoitustaan vastaan rajoittamalla aselupien saamista, kun joku ampumalaji puuttuu luettelosta. Asekeräilyn ja asehistorian näkökulmasta luettelosta puuttuu mustaruutiammunta, jota on ampuma-aseilla harrastettu jo satoja vuosia. Aseen soveltuminen hyväksyttävään kyttötarkoitukseen Luettelo eri lajeihin ”hyvin soveltuvista” asemalleista sisältää ongelmia. Kaiken kaikkiaan aselakiin kirjattu, viranomaisen arvioinnin ja mielipiteen varassa ”tarkoitukseen hyvin soveltuva” -käsite on ongelmallinen. On ymmärrettävää, että se on se lain kohta, johon aselupaharkintaa tekevä poliisivirkamies perustaa kokonaisarvionsa ase ja käyttäjä -yhdistelmän muodostamasta uhkasta yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. On tosiasia, että yksikin pienoispistooli väärän henkilön kädessä on vaarallinen, mutta kymmenen metsästyskivääriä huolellisen henkilön omistuksessa ei ole mikään uhka yhteiskunnalle. Lupahallinnon henkilöstön hyvä ammattitaito, laaja kokemus ja arvokas työaika pitäisikin suunnata ensimmäisiä aselupiaan hakevien henkilöiden taustojen tarkastamiseen ja tarvittaessa vaikka useampiin haastatteluihin. Ase ja ihminen -yhdistelmässä ihminen on se keskeinen ja oleellinen tekijä. Rajallisten resurssien maailmassa tulee keskittyä olennaisiin asioihin. Mikä mahtaa olla tämän lupakarusellin turvallisuutta parantava vaikutus verrattuna turhaan byrokratiaan käytettyyn virkamiesten työaikaan? Asia näyttää vielä oudommalta, kun samaan aikaan on käynnissä keskustelua poliisin riittämättömistä resursseista.

Aseilla harrastaminen tukee merkittävästi myös sotilaallisen reservin maanpuolustuskykyä konkreettisesti sekä maanpuolustustahtoa henkisellä tasolla.

Aseen kätkettävyys tarkoittaa sitä, kuinka helppo asetta on kuljettaa ilman, että ulkopuoliset havaitsevat sitä. Kätkettävyys kriteerinä tulisi poistaa luonnoksesta. Ennen EU:n asedirektiivin voimaantuloa aselaki mahdollisti muu ase tyyppisten ampuma-aseiden luvan myöntämisen useisiin käyttötarkoituksiin, mutta direktiivin jälkeen päivitetty aselaki ei anna mahdollisuutta myöntää muu ase tyyppistä ampuma-asetta esimerkiksi metsästyksen tai ampumaurheilun perusteella. Tämä kohta, joka lienee periytynyt dokumentin vanhemmasta versiosta ei enää palvele tarkoitustaan.

EU:n asedirektiivin johdosta aselakiin tuli useita käytännön tasolla hankalasti määriteltäviä käsitteitä ja eräs näistä on itselataava ase, joka on joskus ollut sarjatuliase. On tärkeää, että tälle käsitteelle löydetään selkeä ja yksiselitteinen määritelmä. Aikoinaan tähän maahan on tuotu entisiä sarjatuliaseita, jotka on muutettu ampumaan vain itselataavaa kertatulta. Nämä ovat olleet huomattavasti edullisempia kuin alun perin itselataavaksi valmistetut aseet. Näiden muuttuminen ERVA-aseiksi voi aiheuttaa ongelmia, kun nykyinen omistaja luopuu aseestaan.

Termi ”reserviläiskivääri” tulisi poistaa kokonaan ohjeistuksesta, sillä se on aseteknisesti haastava määritellä. Ohjeessa tulisi käyttää aselaissa käytettyjä määritelmiä.

Aseilla harrastaminen tukee merkittävästi myös sotilaallisen reservin maanpuolustuskykyä konkreettisesti sekä maanpuolustustahtoa henkisellä tasolla.

Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) tuore päätös (KHO:2021:116) linjaa, että Kela-petokseen syyllistyneeltä ei saanut perua aselupaa, vaikka hänelle oli langetettu ehdollinen vankeusrangaistus. Kategorinen ohje jossa sakkorangaistusta seuraa aseluvan peruuttaminen on KHO:n päätöksellä todettu vääräksi. Lupahallinnon virkamiehellä on oikeus ja velvollisuus tehdä tapauskohtainen harkinta luvanhaltijan väkivaltaisuutta ja vaarallisuutta osoittavan käytöksen mukaisesti. Hallinto-oikeuksien päätöksiin ja vakiintuneisiin tapoihin vetoaminen on myös KHO:n päätöksellä todettu pätemättömäksi perusteeksi. Edelleen jos laissa ei ole suoraan mainittu rikostyyppiä luvan peruuttamisen perusteena, niin ei voi olla yleistä ohjetta tai käytäntöä, vaan kansalaisten asiat on käsiteltävä aina tapauskohtaisesti. Kielteiset päätökset pitää myös pystyä perustelemaan. Asekeräily ja ampumakiellot Ampumakiellot tulisi asettaa vain erityisesti ja hyvin perustelluista syistä. Sarjatuliaseilla on ampumakieltoja asetettu jo 1990-luvun lopulta alkaen. Ampuma-aselain mukaan keräilyperusteella hankittavaan aseeseen voidaan asettaa ampumakielto (42b § 3 mom). Muistoesine perusteella lupaan asetetaan aina ampumakielto (43 § 2 mom). Kieltojen sijaan pitäisi päätöksellä ainoastaan rajoittaa oikeutta ampua siten, että lupapäätökseen kirjataan, missä tilanteissa ampuma-aseella saa ampua (esimerkiksi näytös, teknisten ominaisuuksien ja toimivuuden toteaminen).

Tätä käytäntöä ei ainakaan pitäisi soveltaa taskuaseisiin. Nämä yleensä ovat vähemmän tulivoimaisia kuin tavalliset pistoolit ja revolverit. Sekä Asehistorian Liitto että Suomen Asehistoriallinen seura järjestävät kilpailuja, joissa ammutaan myös taskuaseilla. Joten niillä on käyttöä myös kokoelmassa säilyttämisen lisäksi. Näitä ammuntoja varten on olemassa suomenkieliset säännöt.

Lopuksi Nyt lausuttavana oleva poliisihallituksen laatima ohje ei tässä muodossaan vastaa poliittisen johdon antamaan tehtävään. Lisääkö Poliisin suhtautuminen poliittisen johdon linjauksiin, sekä kansalaisille tarjottaviin hallintopalveluihin luottamusta yhteiskunnan instituutioihin? Ohjeessa poliisihallitus esittää lakiin perustumattomia linjauksia aselupien peruuttamisen helpottamiseksi. Siten tämä ohje vahvistaa aikaisempaa kokemusta poliisin kategorisesta pyrkimyksestä aseiden määrän vähentämiseen Suomessa.

Tulevan ohjeen pitää olla yksinkertainen ja yhtenäinen kokonaisuus, joka on helposti tulkittava ja harrastajia kohtaan vähemmän byrokraattinen.

Turpotietäjä 2021 on turvallisuuspolitiikan tietämystä mittaava kilpailu lukiolaisille. Kilpailu järjestetään tänä vuonna toisen kerran valtakunnallisena. Viime vuonna Satakunnasta osallistui kolme lukiota. Tämä vuonna toivotaan lisää lukioita mukaan kilpailuun.

Turpotietäjä kilpailun järjestävät Reserviläisliitto ja Suomen Reserviupseeriliitto. Hankkeen ohjausryhmässä ovat mukana myös Kadettikunta ry sekä Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL ry.

Turpotietäjä-kilpailun tavoitteena on lisätä lukiolaisten tietämystä liittyen turvallisuuspolitiikkaamme ja puolustusjärjestelmäämme sekä jatkuvasti muuttuvaan turvallisuusympäristöömme. Lisäksi tavoitteena on lisätä ymmärrystä liittyen sisäisen turvallisuuden ja yleisen varautumisen järjestelyihin Suomessa.

Kilpailu toteutetaan kaksivaiheisena. Ensimmäisessä vaiheessa syksyllä 2021 lukiot kilpailevat reserviläispiirien alueilla paikallisesti. Näistä parhaiden vastaukset kutsutaan valtakunnalliseen loppukilpailuun, joka järjestetään marraskuussa.

Alkukilpailun järjestämisestä vastaavat Reserviläisliiton ja Suomen Reserviupseeriliiton muodostamat, maakunnalliset kilpailuorganisaatiot. Kilpailuun voi ilmoittautua Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton internet-sivujen kautta (https://hyol.fi/ kilpailut/turpotietäjä-kilpailu/).

Kilpailu perustuu lukion yhteiskuntaopin kurssiin YH3 ja kilpailuun valmistautumisessa voi hyödyntää myös kadettikunnan laatimaa Turvallisuuspolitiikan tietopankkia. Alkukilpailu toteutetaan ylioppilaskirjoituksista tutulla Abitti-alustalla. Satakunnan alkukilpailussa parhaiten menestyvälle koululle on luvassa toiminnallinen tutustumispäivä Porin Prikaatin järjestämänä.

Viime vuonna alkukilpailussa kysyttiin monivalinta- ja esseekysymysten kautta esimerkiksi sitä, koska erilaisia eurooppalaisia kokonaisturvallisuuteen liittyviä yhteystyöelimiä on perustettu. Kilpailussa pyydettiin myös määrittelemään käsitteitä, esimerkiksi laaja turvallisuuskäsitys ja valmiuslaki. Esseekysymyksissä tarkasteltiin tilastojen valossa eräiden maiden sotilasmenojen kehitystä ja pyydettiin pohtimaan kehitystä selittäviä tekijöitä. Hybridivaikuttamista käsittelevä kysymys oli laajana esseekysymyksenä viimeisenä tietäjiä erottelevana kysymyksenä.

Kokonaisuutena voidaan todeta, että kysymykset olivat varsin haastavia, ja oli ilahduttavaa nähdä, miten paljon osaamista kilpailuun osallistuneilla lukiolaisilla oli. Kilpailu toteuttaakin hienosti Reserviläisliiton tavoitetta maanpuolustustahdon ylläpitämisestä.

Kilpailun sivusto löytyy osoitteesta https://turpotietaja.fi/. Sivuilta löytyy linkki myös Kadettikunnan ylläpitämään materiaalipankkiin, joka sisältää mielenkiintoista sisältöä myös muille, kuin kilpailuun osallistuville. Kannattaa siis käydä selailemassa sivuja.

Turpotietäjä 2021 -kilpailun alkukilpailu järjestetään lukioissa eri puolilla Suomea 8.10.2021. klo 9-11.