MMIX

Karri Kokko

MMIX My status updates in 2009

meinaa katsoa Dancer in the Dark... töllöttää ja kirjoittaa. on töllöttänyt jo 100 000 merkin edestä. töllöttää ja ihmettelee, kun ulkona on yö ja aivan valoisaa. siis ihmettelee kun ulkona on vieläkin valoisaa. arvioi, lukee ja kohta varmaan töllöttääkin. huomaa töllöttäneensä kuukauden. tarjoaa vielä yhdelle autokyytiä Treen kirjamessuille lauantaina. on pienen poikavauvan onnellinen isoisä. lähtee taas katsomaan tyttärenpoikaansa. is a proud grandfather of his daughter Julia's son. kävi kuskaamassa lapsenlapsensa kotiin. Olisittepa nähneet ilmeen, kun poika sai ekan kerran lunta naamaansa.

Kiitos, ystävät. Onnen on mahdollista lisääntyä. on kovin lämmennyt ja kiitollinen saamistaan onnentoivotuksista. sytytti sikarin synttärin kunniaksi ja nostaa viinilasin (Centine) ystävät mielessä. saattoi jälleen yhden runoilijan lentokentälle. sai hyvän neuvon. keräsi talteen sanat siumpl ja senchabl. Voi kuinka yksinkertaista ja järkevää! on ihan hämmennyksissä. alkaa toipua hämmennyksestään.

Voi Tapani kun tietäisit! Mutta älä ole huolissasi. Kuten sanottu, toipuminen on jo hyvässä vauhdissa. Ellei sitten tule repsahduksia... näki ja katseli yön aikana ihmeitä. syö kesän ekan jätskin, Bo Carpelan kävelee ohi. Mitähän seuraavaksi? käveli taas lapsuudenmaisemissaan ja huomasi monen polun kasvaneen umpeen.

huomaa televisiossa pelattavan jääkiekkoa. Eikä tunne mitään. Eikä varsinkaan tajua, mitä tuo selostaja riehuu.

4-0!!!!!!!!! laittoi juuri talteen 501. vahvistussanan. vaihtoi toiseen idioottiin, ruhtinas Myshkiniin. ei ole uskoa silmiään ja korviaan. Venäläiset osaavat television! näki unessa koko joukon ihme tyyppejä, mukana huominen päivänsankari. lähtee nyt aamiaisen kautta ulos ja kokeilee uuden projektin käynnistämistä. miettii, että miten niitä runoja tehdään – napista painamalla? huomaa, että illalla pelataan ottelu Kanada-Unkari. Siis Unkari? Mitähän seuraavaksi? huomaa sivullaan olevan mainoksen: "Haluatko tyttöystävä? Etsi tuhansia seksikäs naisten lähelläsi." Okei. Kuulostaa tosi luotettavalta palvelulta. Tai mun "runoilta". miettii jo millaisen kuvion huominen ratikkamatka keskustaan mahtaa tuottaa. naureskelee, kun blogilistan sivulla hänen uuden bloginsa yhteydessä mainostettiin ensin perintäpalveluja. Nyt sentään älysivät markkinoida "taidetta Helsingissä". Krhöm. tapasi taas loistavia kollegoja ja kaksi luokkatoveria 45 vuoden takaa. miettii, että mitä? on sanomattoman runollisessa tilassa. on iloinen apurahasta. Onnea muillekin! wonders if this is the occasion to set up the sign: Free beer tomorrow. ja operaatio kirjahyllyt muovin alle. Tsiis, mikä homma. on taas siirtynyt todellisuudesta runomoodiin. ylitti aamulla Mannerheimintien ja sai aikaan hienon z-kuvion. on taas ihmeissä. yrittää muistella mitä suuteleminen tuntuu, toki muutakin. yrittää muistella miltä suuteleminen (ja oikeinkirjoitus) tuntuu. on (vähän) liekeissä.

peruu jo vähän liekeissä oloaan, siis jääkiekkoon liittyen, muttei muuten. on että vappu – mitäs pitäs tehdä? petti hetken runoutta, mutta ruinasi tiensä takaisin. haluaisi laulaa laulun. luulee olevansa Ponte dei Sospiri. tarjoaa itselleen vappulounaan kaupungilla. tarjoaa itselleen kahvit kotioloissa. sai taas idean, joka saattaa kestää kirjaksi asti (ehkä jopa Jurin mielestä). on ihan Beuys ja lukee sitä. sai taas idean, mutta ei vielä tiedä mitä sille tehdä. Mutta siis lähtökohta on hiano. on ostamassa röökiä ja palaa taas pian runouden ja kauneuden pariin. miettii mihin lähtis piirtään ja mitä. kuuli autoradiosta niin järkyttävän kauniin Sugareen, että meinasi hengen salvata. kävi museossa – ja keksi uuden kirjan aiheen.

Oliskohan minun osuuteni daideenteosta (cuntemporary Finnish colture) tältä päivältä pulkassa?

Tai jos nyt kuitenkin polkaisisi käyntiin sen aiemmin päivällä keksimäni teosidean.

Eka sivu valmis. Kauanko siihen men? 13 minuuttia. on lähössä piirtään jaloillaan ja taas soi radiossa Grateful Dead! kuljetti kynää veden ympäri, söi jätskin ja miettii seuraavaa siirtoa.

Ei paljon mittää, ehkä sitte illalla. on saaressa ja kohta maissa. on maissa on kotona.

Mikähän minut tänään keksii? yrittää saada ilmaa, koska remontin vuoksi kaikki ikkunat on peitetty muovilla. Tietääkö kukaan mihin voisi majoittua viikoksi? meinaa, että runoa kuuntelemaan.

miettii silittäisikö huomiseksi puhtaan paidan, ostaisiko uuden vai ratkaisisiko ongelman klassiseen tapaan: "Put on my cleanest dirty shirt." silitti paidan huomiseksi ja lähtee nyt kuuntelemaan runoa. Jos haluat tietää minne, katso tänne: https://sportstracker.nokia.com/nts/workoutdetail/ index.do?id=963597 kuunteli uusien ja vanhojen ystävien lukevan runojaan. katselee Godardia ja kuuntelee Waitsia – mikä yhdistelmä!

What's on my mind? You sure you wanna know? on lauantaina ajamassa Tampereelle. Mukaan mahtuu vielä yksi. näki pääskysen tai kaksi. tarjoaa autokyytiä huomenna Tampereelle, yksi mahtuu vielä. ajoi päin täysikuuta, nyt jo kotona.

Vielä tilaisuus saada kyyti Tampereelle, lähtö klo 11.

Ajetaan vähemmän hillitöntä vauhtia kohti Pispalaa. on kotona taas. lähtee aamiaiselle, kävelylle tekemään runoutta, ehkä ottamaan jonkun heijastuskuvan ja tapaamaan äitiä. Sitten voisikin taas miettiä runoutta. tarvitsisi toisen silmäparin silmäparin. ajattelee, että jos ei käyttöliittymä niin sitten sen puute. on taas onnellisen tajuamaton. voisi tehdä mitä tahansa. huomaa ikävöivänsä. janoaa uutta kieltä, uusia silmiä, "ja ne minulla on." meinasi kirjoittaa "yökiireistä", mutta eihän sellaisia ole. lähtee nyt kotiin toimittamaan asioitaan.

Tässä voisi olla runon paikka, mutta kummasta hihasta sen ravistaisi? on kaikesta päättäen meteorologi eli ilman neuvoja.

tarkisti huvikseen, millaisiin tarkoituksiin Kansan sivistysrahasto jakoi rahojaan. Joku Leppänen Esa Tottijärveltä oli näköjään kuitannut 300 euroa aiheenaan "Romusta taidetta". Onneksi olkoon, Esa. Ihan totta. You can't make these up! taitaa mennä unen kanssa maata. oli kolarissa, muta kukslile ei kynyät knuiknaa. on ihan L. on katsellut ja nähnyt uskomatonta. on sitä mieltä, että MH on suomen paras! on turhaan. vei auton korjaamolle. Mihin viedä omat peltinsä silitettäviksi? iloitsee kävelystä kaupungilla ja tekee ajatusviivan eduskuntatalon eteen. on nimi.

Tämä on se päivä. nauttii ajatuksesta, että saa onnellistua päivät ja yöt pitkät.

Vapaus! Takaisin töihin oliko se marraskuussa? pyörittelee onnellisena runollisia peukaloitaan.

Mitäs tekis? Jos kävisi hakemassa hupsun sydämensä kotiin seikkailemasta. on viettänyt ihanan päivän satakielen laulua kuunnellen ja omakuvia näppäillen. katselee Idioottia Teemalta ja tarkisti tekijätietoja IMDb:stä. Sanapari "Spoiler alert!" näytti tässä yhteydessä kieltämättä hiukan koomiselta.

Idioottia (ja muita venäläisiä sarjoja) katsellessa tajuaa, mitä "tosi-tv" voisi tarkoittaa.

Nämä eivät tee pienintäkään lipsahdusta. Herrajumala, kuinka kaunista! kilpailee näkymättömien sarjassa. lähtee maailmalle, mutta pysyy edelleen näkymättömänä. ryhtyy lukeen. harrastaa runoilijan arkea ja ajelee bussilla kallioiden läpi. katselee kun kiinalaiset kuvauttavat itseään Runebergin patsaalla ja miettii, miten piirtäisi J:n.

ei pysty tekemään mitään niin kauan kuin ulkoseinää porataan. Siispä pois sisältä. on siskojensa kanssa iloinen kun äidin olkapää on operoitu ja potilas voi hyvin. muistuttaa että tänään on Karkkipäivä. Vanhan kuppilassa! Klo 19! lähtee kohta Vanhalle. Toivottavasti Nynny-klubin Karkkipäivästä ei seuraa vihellyskonsertti. Tai no, olisihan se jotakin se! ajelee taksilla kotiin nynnyilemästä ja ainoa joka käyttää gps:ää on kuski. on vielä eilisen Karkkipäivän vaikutuksen alaisena. miettii asioiden tulevaa järjestystä. Eli mitä tekis sitte? humputteli juomalla kahvit kirjastoapurahan kunniaksi. on miettinyt romaanin kirjoittamista. Alkulausekin on jo valmiina, en vain ole löytänyt sitä vielä. on toiselta puolelta kukka. kirjoitti lämpimikseen runon, ettei todellisuus karkaisi. oli mukana antamassa tyttärensä pojalle nimeä ja näkee kohta vanhoja kavereita. pakeni viranomaisia unessa, kunnes tajusi voivansa eksyttää heidät lopullisesti – heräämällä. arvelee, että näitä belgialaisia kiertolaisia tai mitä lie ei kannata liiemmin katsoa. luki uuden Tuli&Savun ja huomasi olevansa lopputuloksen ihmettelijä, jolle proseduuri ehdottaa tekstiä. sai autonsa takaisin korjaamolta. Minnehän sillä ajelisi? on vain. liikkuu. lämmittelee. osti kirjoja Jurille ja tomaatteja äidille. Siinähän ne tärkeimmät. Niin ja kuunteli terassilla italiaa ja vilkuilikin vähän. aikoo olla untensa arvoinen. iloitsee tyttären hienoista numeroista ja tyttären tyttärensä stipendistä. Oi aurinko! kuuntelee laulua, joka hänen luokseen tulee. Vaan voipi olla mustarastaskin.

kuunteli pihalla sataa kieltä ja toi sisälle uuden aikeen. etsi jälkikasvunsa kanssa avokyyhkyä korkeasta saaresta ja yllättyi löytäessään haavakyyhkyn. harjoittaa helluntain merkeissä melankolian riemuja. miettii, tarkastelisiko erehdyksiään sarjassa vai rinnan? istui ja käveli Tommin antoisassa seurassa viisi nopeasti juossutta tuntia. on taas hyvällä mielellä, kukkivan hevoskastanjan alla, ajatukset jo hiukan huomisessa. haistelee, maistelee, kuulostelee.

Solitary man moans artily. taitaa olla yhtä tyhjän kanssa. palaa lähtöruutuun, minnes muualle. on Pariisissa 17. lokakuuta 1988 (vaikka oikeasti hän oli silloin Los Angelesissa). vietti suoran päivän yhdellä mutkalla, sillä tapasi vihdoin sekä Jurin, joka esitti kiintoisan lausuman, että sattumalta myös Jonimatin, jonka kanssa ihmeteltiin Kiasman koneita. kuunteli runoa kalassa ja ajaa huomenna kivassa seurassa Tampereelle. iloitsi Tampereesta, toisista ja toisten kanssa. miettii, että jos antaisi äänen, veisi toisen itsessään aamiaiselle ja lukisi sille korviin rakkautta, muttei ääneen. kävi juhlimassa sisarensa pojantyttären Elenan yksivuotispäiviä ja iloitsi perheensä onnesta. on 5. marraskuuta 1976 Kiotossa ja on häkeltyneen onnellinen ihmiskätten kyvyistä. Jotkut asiat vaan eivät ole luonnonvalinnan seurausta. (hymyilee) raotti hieman Troyn lähettämää pakettia mutta päätti sitten jättää sen tarkemman tutkimisen huomiseksi jakaakseen tämän suunnattoman ilon ja siunauksen Sadun kanssa. lähtee ajelemaan kohti uusia osoitteita. ajelee Sadun luota kotiin Troyn ajokortti taskussa. Ei hassumpaa. on taas kotona sellaisena kuin on. souteli ja käveli Jounin kanssa kuvioita kartalle.

Ihme juttu. Huomiseksi ei ole sovittuna mitään ohjelmaa. Mitä nyt remonttimiehet tulevat klo kahdeksan poraamaan tuuletusaukon "ruokakomerooni" ja sen ympärille pitäisi raivata "riittävästi työskentelytilaa". Mielenkiintoinen vaatimus, uskokaa pois. ryhtyi Spotifyn maksavaksi asiakkaaksi ja ymmärtää tehneensä elämänsä kaupat.

Oh, Spotify! Kuinka monta vuotta onkaan siitä kun olen viimeksi kuullut mitä mureenat syövät. The Holy Modal Rounders! katselee, mitä valo tekee ollessaan. miettii miettii miettii ja on neuvoton. ajattelee untansa ja ajattelee lukevansa sille, muttei ääneen, se kuulee muutenkin. ajattelee kaikkia läheisiään ja tajuaa olevansa siunattu. Kaikki me, täällä samaan aikaan. Ja mun homma? Laitella sanoi. Vau! istuu teltassa ja kuuntelee kun runoilijat hengittävät sanoja. ohitti Mäntsälän hyvässä seurassa ja on kohta kotona. osti elämänsä ensi verhon, aikoo ripustaa sen ylös ja katsella kun se laskeutuu alas. on kaiken tämän toimettoman ja hyödyttömän löysäilyn lomassa viimeistellyt kaksi loppukesästä ilmestyvää teosta, plus yhden syksyllä kirjassa julkaistavan esseen, plus ensimmäisen installaation uuteen, vuoden mittaiseen projektiin. Miten ihme oli nuori mies, kun näki Freaksin viimeksi. "Isot ihmiset eivät tajua, että minullakin on tunteet." Oh boy. ihmettelee konettaan, joka teki omine lupineen jonkun kumman päivityksen, jonka tuloksena työpöytä on ihan tyhjä ja kaikki on muutenkin kateissa. Runojeni suhteen menetys ei liene kummoinenkaan. Mut silti!

Voisiko joku soittaa mulle, että mä löytäisin mun puhelimen...

Ja puhelin on varmaan äänettömällä... löysi puhelimensa! Kiitos ainakin Jaanan ja Lassin ja jonkun tuntemattoman. Omituisinta oli, että en oikeastaan "löytänyt" sitä. Yhtäkkiä se vaan oli siinä. No, kateellisille mainittakoon, ettei seksitarjouksia ollut ainuttakaan... näki kivat jalat, mutta siirsi ajatuksensa nopeasti tähän: Mitä se semmoinen taide on, jota EI voisi epäillä huijaukseksi?

Eilen mystisesti kadonneet asetukset, kirjanmerkit ja tiedostot tulivat tänään takaisin, ja työpöytäkin on taas oma sotkuinen itsensä. Ei tajuu, mutta ei ole niin väliksikään piipahtaa saunassa ja tapaa sitten ystäviä.

vastasi tuntemattoman numeron soittoon. Olipa ujo tapaus. laski juuri nukkuneensa 18 vuotta, anna tai ota. vastasi jo toisen kerran tuntemattoman numeron soittoon. Pieni osa ujoudesta oli jo karissut.

No selvisihän se "tuntematon" soittaja. Tuli tekstiviesti. Alla luki "annan".

Runoudessa parasta on, että aina joku toinen on jo ehtinyt ensin. Tai jos ei ole, he "tekevät sen itse", niin kuin minä kirjoittaessani, "vahingossa": "ehtynyt ensin". You just can't make these up. muisti ostaneensa iitapäivälehdet, siis torstaina, ekan kerran vuosikausiin, ja selasi ne läpi.

What a waste. Hirvittävä määrä tekstiä ja inhimillistä ponnistelua, ja aivan hukkaan.

Painaisivat pellisiä, uutisia jotka säilyvät uutisina. puhui juuri yli kaksi tuntia Geofin kanssa.

Joku firma päätyi mainostamaan tuotteitaan Housen tauoilla, koska ensinnäkin kyseessä on "tosi suosittu sarja" ja toiseksi "sitä katsoo paljon ihmisiä". No joo, ehkä mä missasin jotain.

Lyhyttavaraliikkeessä Googlen valikoima mainos ilmoitti firmasta, jonka alaa ovat mm. kuntoutus-, lääkäri- ja liikuntapalvelut (hakusanat "psykologia" ja "Kokkola"). No, parempi kai sekin kuin että viittoilisivat Hallmarkin suuntaan litanialla "heart Googlen translaattori käänsi sanan "polvitaipeistasi" englanniksi: Knee Taipei Stasi. On se nero. istui ulkona lukemassa ja sai idean uuteen projektiin. Sen toteutuminen riippuu teistä, hyvät ystävät. Lisää myöhemmin tänään Lyhyttavarassa. äänitti ja kuvasi kaikkea kivaa .

Että pitikin hävittää puhelimesta kaikki tutut ominaisuudet vain jonkun muka tarpeellisen ohjelmistopäivityksen vuoksi. onnistuu vain virheitä tehdessään. lähtee pian kentälle hakemaan Geofia ja Nancya. on pian lähdössä Geofin ja Nancyn kanssa illalliselle. on viettänyt päivän taanien linnassa Geofin ja Nancyn kanssa. on Saaressa ja iloinen saatuaan porukan kokoon. is listening not to a sound but to the absence of sound.

is listening not to a sound but to the absence of sound. on kotona taas! saattoi Geofin ja Nancyn kotimatkalle ja alkaa sulatella kokemuksiaan. ei voittanut lotossa (tälläkään kerralla) eikä itse asiassa saanut ainuttakaan oikein, mutta kaikki seitsemän numeroa olivat korkeintaan kahden päässä omistani, eli saavutus sekin! on ihan plip plop ajatellessaan John Cagen kuuluisaa tokaisua: "I have nothing to say and I am saying it again and that is poetry." (Nyt tuplasti korjattuna versiona!) on ihan otettu kun Fb tarjoaa joka päivä vähintään viittä tapaamisen arvoista miestä, mutta on kyllä sitä mieltä, että naisetkin saa ilmoittautua. muistelee kouluaikoja, jolloin kaikki tekstit kirjoitettiin konseptipaperille. Vieläkö niitä saa jostain? Nyt jos koskaan voisin löytää niille käyttöä. äänittää. Äänittää? Tekee onnelliseksi? äänittää. Äänittää? Tekee ään äänittää. Äänittää? Tekee äänelliseksi? Vai onnelliseksi, kuten sanansyöttö ehdottaa? löysi konseptipaperia ja huomasi mielikseen, että sitä kutsutaan myös koepaperiksi . Siinä kaksi sanaa joista ei voi olla pitämättä!

Kaipaako joku kutsua Spotifyn käyttäjäksi? Nopein palkitaan. lukee pihalla hybridirunoutta. on niin yks... lukee omasta lehdestään, että "Suomi tarvitsee kulttuuriviennin sijasta kulttuurituontia".

Ai jaa. Sitähän tässä on yritetty. celebrates Christian Bök's and my daughter Josefin's birthday with this: Myrsky tyyntyy, syys pysyy. Hypyn hyytynyt syy? Tyydyttynyt pyy pystyy, syntynyt myyty kyy ryytyy. miettii, mikä mahtaisi olla runon paras lukuetäisyys. Tuskin tämä vakiintunut löysä käsivarren mitta sentään. Kyllä mä nostaisin sen ainakin kolminkertaiseksi. Tai pudottaisin kahteentoista senttiin. keksi joutessa pari tai neljäkin uutta sanaa: tuulelellessa, muuantautua ja tiettymys. Ei mulla muuta tänäpänä. watching baseball, biding his sweet August nocturnal time. kävi Siwassa kirjaostoksilla ja kuuli radiosta tutun riffin 36 vuoden takaa: Blinded by the Light. Oi nuoruutta.

miettii, että miten voi kärsiä samanaikaisesti sekä tekemistään että tekemättä jättämistään virheistä. alkaa olla sitä mieltä, että käsin kirjoittaminen tekee hyvää, ei ehkä runoille, mutta jos nyt päälle tai edes käsialalle. lukee Hesarista että "moni runoilija julkaisee nyt proosaa." Jaahas. Jotkut jopa molempia, mutta sitähän lehti ei kerro. Niin tai näin, ntamon sivuuttaminen syksyn kirjojen esittelyssä on vuoden "kulttuuriteko". ajatteli, että uudesti syntyessään voisi olla italialaista metsähunajaa. laittaa jotain liikkeelle, ja eikös kohta lue televisiosta sanan "tavaratalotietäjä". Tuossa on tosin pohjalla kolme sanaa... ihmetteli, kun satelliittipaikantimen mukaan hän käväisi päiväntasaajalla eikä Munkkiniemessä: http://keepontrackin.blogspot.com/2009/08/out-to-a fricanshores.html ei voi olla ajattelematta, että hänen gps-laitteensa temppuilulla on jotain tekemistä Arctic Sean katoamisen/löytymisen kanssa. huomaa, että kaikkiin niihin paikkoihin jonne hän kaipaa on satojen ellei tuhansien kilometrien matka. jännittää kymmenettään. löysi sanakirjasta itselleen (ja etenkin tähän tilanteeseen) sopivan tittelin: norkonomi. on taas katse kohti uusia töitä. Niin että semmoinen norkonomi. taitaa mennä nukkumaan, että ehtii huomenna kirjaostoksille ennen kuin on muita runotehtäviä suoritettavana, kuten kirjaston koristelua ja muuta kulttuurivaihtoa. nauttii valosta ja lämmöstä ja kuuntelee ihmisten ääniä. askartelee kirjastossa. luki ja laski, että ministeriön Wallinin mielipidekirjoituksessa mainittiin mm. elinkeinoviranomaiset, rakennerahastot ja muut kulttuuritahot, mutta ei siinä kyllä mainittu kertaakaan kirjallisuutta. sai runotyöpajan ja Troy Lloydin näyttelyt ripustetuksi. Siellä ne nyt ovat kolme viikkoa esillä Pasilan kirjastossa. watching baseball and writing asemics. Oh happiness!

Kyllä on kaunista. prefers "to start at the extremes, swinging there wildly until some little crook of a poem appears."

etsii omaa sisäistä käsialaansa. is watching baseball and loving it. is looking at his list of online friends: Jukka-Pekka Kervinen, Sheila Murphy, and Teemu Manninen, among others. What a bunch! keräilee työvälineitä viikon päästä alkavaa residenssiä varten: penaali ja siihen kaiken maailman kyniä, papereita jos jonkin sorttisia, ja kirjoituskone, skanneri, kamera ja nauhuri odottavat pakattuina ovensuussa. Vielä kun muistaisi tietokoneen. Ainakin kolme teosta olisi tarkoitus saada valmiiksi. Tai miksei neljä. name dropping his online friends: Juri Nummelin, Mari Huupponen, Ulf Karl Olov Nilsson, Tytti Heikkinen, and Ron Silliman. Cool, huh? is at it again: Fredrik Hetrzberg, Jouni Kemppi, Lasse Rintakumpu, Matti Kilponen, Sami Hyrskylahti. That's some company – and would make one interesting seating arrangement. showed some of his asemics to his homies and went from weirdo to cuckoo in a flash. And rightly so. sai taas suloisen karvaasti kokea, että lähellä ei lasketa. lukee Tykistökadun päiväperhoa ja ajattelee, että tulikohan tehtyä virhe, kun "unohti" kaikkitietävän kertojan Cosi fan tuttesta. Noh, ehkä ei sentään. ajatteli jo mennä nukkumaan, mutta taitaa sittenkin pitää seuraa yölle. on kaksin onnensa kanssa. odottaa jolta kulta mukavaa viestiä. miettii, että pitääkö pakata talvivaatteet. on purkanut tavaransa ja pedannut vuoteensa. Joko sitä voisi ryhtyä luomaan? rikastutti maailmaa, ja Suomea, kahdella kirjoituskonerunolla.

Teorioista viis, kyllä ilta on ihana ja kaunis. on melko varma, että Leonard Cohenin Songs of Love and Hate on järisyttävintä musiikkia ikinä. luopuessaan (melkein) kaikesta ei tule luopuneeksi (melkein) mistään.

Scale? What a word! on Turussa ja heitti noppaa Robert Derrin performanssissa.

bongasi Turussa Jurin ja Stockan Herkussa sen ministerin, joka EI ole tunnettu romaanihenkilö. certainly knows & feels why He Loved Him Madly. is wondering: Is there anything more, well, beautiful (or, possibly "nakedly human") than the live renditions of "Time After Time" by the princely Mr Davis. No, I guess, there isn't.

Kids, where ever you are, I loves you all! lähdössä brunssille. käytti kynää, kohta on vuorossa polkupyörä.

Jaa, että kulttuuri olisi palaamassa ip-lehtiin? Okei, mutta miten se saataisiin takaisin Hesariin? Niin, ja muistan hyvin kun IS:ssä kirjoittajina pyöri sellaisia tyyppejä kuin Aki Kaurismäki, Arto Kytöhonka ja Erkki Pirtola... lähtee taas oppimaan häneltä, joka oppi Merce Cunninghamilta. kuunteli jazzleidejä ja Clifford Brownia ja kirjoitti saman tien kahdeksan aseemista. It's crazy but I'm in love!

Taipuisaa marmoria Berninillä. tekee lähtöä Tampereelle, tapaa Tonyn ja katsoo palatessaan Tyrvään kirkon - ja sitä rauhaa ei minulta kukaan riko. on saattanut seota lopullisesti. Vai miksi hän osti vesivärit ja kolme pensseliä käydessään Tampereella? ihmetteli äsken ulkona käydessään, että mitä kaikkea sitä kuuleekin kun on aivan hiljaista. istuu Auran rannassa lukemassa Savukeitaan uusia nimikkeitä ja nauttii elämästä.

Nauttikaa tekin! istuu Parnasso-debytantti-tyttärensä Josefinin, 14, kanssa Denniksessä syömässä. kävi Josefinin kanssa katsomassa Lauria, Pauliinaa, Jania ja Siljaa ja heidän ihania pieniä tyttöjään. iloitsee perheuutisista.

Sateen ääni on oikeastaan lehtien ääni. on ihan lähellä löytää jotain, mitä on hakenut, mutta saattaa joutua kiertämään sen luokse pisintä reittiä. on kömpelö rakastaja. (Joo joo, mutta en nyt puhu "siitä".)

Onpa kaunista!

Onko tuo nyt sitten väriä vai valoa vaahterassa hetkeä ennen auringonlaskua?

Siel on sirppi vain.

Taivaalla kurjet ja kuu, sylissä kirja, mielessä joku muu.

Stella Blue by the Dead at the Pine Knob Music Theatre in '91... Is it music or is it silence?

Tarviiko joku Spotify-kutsun?

Kettu ja koira ääntelevät pimeässä. on ulkona ja pihalla ja pitää siitä. istuu ulkona pöydässä, jonka ääressä on istunut joukko ihania tyyppejä.

Joku vielä ilman Spotify-kutsua?

Yksi Spotify-kutsu olisi vielä tyrkyllä.

Voi runoa, minkä teit! on kädellisyytensä, mutta ei se siihen pääty. katteli tähtii, tähdet häntä.

Spotify ja 50-luvun jazzradio on kyllä aika kelvollinen juttu. Kaikkea se Art Tatum osaakin. katselee vai lukee, lukee vai katselee? hanhet ei jaksa nukkua tähtein alla.

Jos tekis taas viisi kuvaa korvalle ja kolme tekstiä silmälle. tunnustaa: isä olisi antanut KMS:n lippiksen, omaa tyhmyyttä etten ottanut. on saanut rahaa vanhemmilta, siskoilta, sukulaisilta, perhetutuilta, ystäviltä, työtovereilta, tutuilta ja tuntemattomilta, työnantajalta, pankilta, valtiolta, säätiöiltä, muttei aio palauttaa penniäkään, koska on maksanut niistä jo tavalla tai toisella. iloitsee ystävien ja totta kai myös, öö, "vihollisten" saamista apurahoista.

Taas tuli käsikirjoitus valmiiksi. No, jos ei "oma" niin toisten.

Tein ainutkertaisen, tuli pelkkiä rivejä, viivoja oikeastaan. näki närhen.

Hetken kun katseensa kääntää, niin ne jo julkaisee uusia kirjoja! Onnea siis Teemun ja Timon esikoisille ja Jurin ties kuinka monennelle. (Toisaalta viime mainittu syyllistää

esisanoissaan allekirjoittanutta omista toilailuistaan, niin että kiitti vaan :) ei voi olla taaskaan nauramatta sille, että on Harry Salmenniemen ainoa "kaveri". muistaa joskus puristaneensa Iken kättä. Siinä oli sellainen hösellys. on siirtynyt päivän aikana politiikasta taiteen ja runouden kautta puhtaaseen unelmointiin. söi saarelaisten kanssa yhteisen maittavan aterian ja nauttii nyt lauantai-illan rauhasta.

Vieläkö keksisi jonkun uuden idean vai tyytyisikö näihin jo toteutettuihin? Muutaman kuvarunon voisi sentään tehdä... kuuntelee nauhoitusta konsertista, jossa hän oli yli 36 vuotta sitten. on lähdössä pian Turkuun katsomaan kun yksi kävelee toisten kengissä. ei taaskaan käsitä Hesaria. Kehutaan Olli Sinivaara maasta taivaisiin, mutta dumpataan arvostelu oikeaan alakulmaan ja vielä prosaistin (Sirpa Kähkönen) jälkeen. Sen sijaan nostetaan ylimmäksi luettelomainen arvio Henry Parlandia käsittelevästä kirjasta - neljän palstan kuvalla, joka peittää suunnilleen saman alan kuin Kähkösen ja Sinivaaran kritiikit yhteensä. Haloo Helsinki! istuu katukahvilassa Turussa ja nauttii kun muut, ahkerimpana Reijo, kirjoittavat hänen puolestaan. istuu auringossa. näki punarinnan omppupuussa.

Aurinko paistaa ihan sinivaaralaista valoa. ihasteli taivaan ja maan värejä niin, että ajoi tienhaarasta ohi ja sen seurauksena parikymmentä ylimääräistä kilometriä. Ei tosin haitannut yhtään.

Sen minä vielä ymmärrän, että joku kirjoittaa googlen lootaan "tinasotilas masalassa" mutta mitä kertoo mun blogista, että tuo joku päätyy sinne? kirjoitti mesostikonin (?) Jusu Annalasta. toteaa, että hänellä on aihetta olla kiitollinen.

Vihreitä delfiinejä lipuu mukavia saundeja päästellen ikkunasta sisään ja ulos.

Hyvän väriset mustat ja valkeat Nykvistillä.

Kynä liikkuu, tähdet vanhenee. saapui maaseudun rauhasta viikonlopuksi Helsinkiin. kokeilee vaihteeksi työelämää, kokouksessa.

At the Kitch with Harry and the gang! ei näe ulos, mutta näkee sisään ja kuulee blue in green. huomaa olleensa vapaalla yli neljä kuukautta –kirjoittamatta vissiin ainuttakaan "oikeaa" runoa. Mikä mun on? Kaiken maailman käsitteellistä ja muuta hassua ja päätöntä virtaa solkenaan kädestä paperille (ja eetteriin) – mutta ei siis "runon" "runoa"! Pitäisikö mun rakastua? Missä on mun muusa? nauttii syysyössä jostain mitä kukaan ei voi ottaa pois. l öysi Johanna Kurkelan sisältään. istuu Tornin baarissa ja loikkaa sieltä kotiin. on pian ja melkein kotona ja pitää veljinään ja siskoinaan kaikkia, joissa henki kulkee ja runo hoippuu.

I'll, you'll, we'll. sopisi asukkaaksi BB-taloon, kun siellä ei saa kirjoittaa mitään. Toisaalta olisi kiva kuulla, mitä BB pitää kirjoittamisena. Saisiko siellä tehdä kuvarunoutta? Tai käsitteellisiä?

Berlin Alexanderplatz Teemalla palauttaa mieleen muistot esikoiseni Uno Boyn syntymästä. Voi ajan kulumista! Voi nuorta miestä! Ja tässä sitä ollaan melkein kolme vuosikymmentä myöhemmin! Ja melkein kaikki vielä tekemättä! Armahda! huomaa piirtävänsä paremmin kun ei katso paperiin. Toisaalta, muunnettavat muuntaen, sitähän hän tekee myös kirjoittaessaan (ja sen kyllä huomaa). on takaisin Saaressa, joka ei ole saari eikä kyllä ihminenkään.

Blosis!

"Kirjailijat itse valmistautuvat huolellisesti. Meiltä tulevat puitteet, teemat ja toiveet." Turun kirjamessuille kirjailijoitaan tuova Tammen myynti- ja markkinointijohtaja AnneMarie Suomalainen Turun Sanomissa "Ja yhtäkkiä hän oli onnellinen, niin kuin olisi kuullut toisen sydämen sykkivän vierellään."

Parhaat uutiset ovat hyviä uutisia, jotka sattuvat muille ihmisille.

Tässä elämässä voisi vielä yrittää yletä Vincentin kenkien pesijäksi. ei taaskaan osaa sanoa, lukeeko vai kirjoittaako.

Tällaisena aamuna, kyllä kelpaa olla maan matonen. katsoo vierestä kun Teemu syö messukeskuksen cafeteriassa "possun ripsejä".

on kyllä tosi ylpeä saadessaan kuulua poEsian hienoon joukkoon.

Mukava lukea kun kehuvat Hesarissa Tähtisen Teron esseitä, mutta olisivat ne voineet kirjoittaa saman tien mestari Ihalaisen nimen oikein. katsoi kuun ja kuuli ketun, luuli siitä pienen leikkiluvun. katselee kun Aurajoki menee ihan väärään suuntaan, ei voi olla nauramatta uuden sähkönjakelufirmansa toimitusjohtajan nimelle – Peter Värme. Eikä hassumpi ole Peterin periaatekaan: "Ei vaivaa. Ei jippoja. Vain sähköä."

Kaipaako kukaan autokyytiä Turusta Helsinkiin perjantaina aamupäivällä?

Tai jos autokyyti Turusta Helsinkiin ei käy perjantaina, niin ehkä jo tänään torstaina ip? on taas Helsingissä ja meinaa viihtyä koko viikonlopun, tämän illan runobileistä alkaen. ei oikein osaa olla ylpeä molemmista ammateistaan, ainakaan tänä pimeänä päivänä, mutta viihtyy sittenkin paremmin kirjallisten salonkien runo- kuin kyökkipuolella, jo pelkästään osoittaakseen kunnioitusta esiintyjiä ja varsinkin harvinaisia mutta niin loistavia vieraita kohtaan. lukee H-nimistä miestä, mutta totta kai Playboy-metodilla, asiaan keskittyen. onnistui välttämään kiusauksen kirjoittaa jotain TT:stä, mutta toisaalta, niin ovat myös kiusaukset onnistuneet välttelemään häntä. meinaa ryhtyä katsomaan baseballia. Haavikko kummitelkoon tuossa vieressä. Näin se menee, yö Etelä-Haagassa, yksi kaltaistensa joukossa.

On työskenneltävä sillä rajalla, että runot juuri ja juuri tunnistaa runoiksi, ja mieluummin siitä vähän ylikin. ajattelee esikielellisiä tunteitaan eikä taida tulla aasista villaa. taitaa lähteä Munkkaan aamiaiselle ja siitä sitten lehden luettuaan Kiasmaan.

Huimaava spektaakkeli ja eräänlainen ennätys tämäkin: Monika Fagerholmin kuva Hesarin arvostelussa vei 5/7 jutun kokonaispinta-alasta. (Mikä on sääli, koska perusteluja kehuille olisi totisesti lukenut enemmänkin.) No, pohjat on nyt katsottu ja suunta voi olla vain ylöspäin. valmistautuu vahtaamaan, kun miehet lyövät palloa. on taas Saaressa.

Joku löysi blogiini (ja kävi siellä 30 kertaa) hakusanoilla "Taikajuuston valmistus".

Pitäisiköhän minun vaihtaa alaa? kuuntelee kohta kavereiden kelpo kavalkadia Kukassa.

käveli runon.

Jos lähtisi nyt ajamaan, olisi vielä tänään kotona. on matkalla kotiin.

Kotona!

Nyt kun kerran on kotona, mitä jos menisi saunaan, ennen pallopeliä. nauttii kahvin ja croissantin tutussa paikassa ja luo surujaan.

Ei mulla ollu koskaan mitään tekemistä Remun tai Ganesin kanssa, mutta koska samaa aikaa ja paikkaa elettiin, niin muutama stoori palautuu kyllä mieleen.

Hyvän puolta en ehkä osaa valita, mutta kauniin osaan.

Olin ihan rakastunut Hannah Shygullaan silloin joskus ja taidan olla vieläkin. ajattelee, että toisinaan kriitikon kannattaisi noudattaa omaa neuvoaan: "Jos sylkee vastatuuleen, ei kannata jäädä niille sijoille vartoilemaan."

Oi tähtein taivasta!

"Pablo Picasso oli vapaa kaikesta ennalta opitusta. Hän rikkoi rajoja, teki mitä tahtoi ja loi ainutlaatuisen maailman. (...) Hän piti itseään välikappaleena, joka toteutti sen mitä maalaus käski tehdä. Eikä sitä mitä muut häneltä odottivat." – HS:n markkinointi ottaa kantaa kritiikkikeskusteluun kulttuuriosaston puolesta Jotain "hyvää" kritiikkikeskustelusta: blogissani on vieraillut tänään kolminkertainen määrä lukijoita tavanomaiseen verrattuna. Ainakin siis kuvittelen, että näillä asioilla on jokin yhteys toisiinsa.

Keksi aiemmin illalla uuden projektin, mutta ehti jo unohtaa mikä se oli. Oh well, tuleehan noita. Mitä jos aloittaisi sinisen kauden, tuosta noin, vapaana kuin taivaan lintu. Then again, are birds free from the chains of the skyway?

No joo. Vähän se kesti, mutta tulihan se sieltä, Hesarin vastaus, 11 sivun mittainen! muistuttaa itseään säännöstä numero 1: Älä ikinä aliarvioi Goljatin röyhkeyttä, ylimielisyyttä, typeryyttä. huomasi juuri, että HS:n kirjapaketissa on myös 12. sivu, menovinkit kirjamessuille. Niistä yhdessä esiintyy runoilija. Nyt ymmärrän: kirjamessut, ei kirjallisuusmessut. pani tyytyväisenä merkille, ettei ole täysin pannassa. paha pelkää, että HS:n reaktio saamaansa kritiikkiin tulee olemaan oudompi, surrealistisempi, pöyristyttävämpi ja karmivampi kuin kukaan osaa odottaa. Ettäkö iso peto noin vain kääntäisi vatsapuolensa jonkun pienen rakkipahasen edessä? Nou vei.

No niin. Lehden vastaus oli mitätön, typerä ja pelkurimainen: muutama yhteydestään irrotettu muka tasapuolinen sitaatti, joiden joukkoon oli totta kai pakko mahduttaa myös se ainoa "toinen" mielipide.

Lähtee viikonlopuksi Helsinkiin.

Kotona!

Aamiaiselle ja siiten messuille.

Olipa hulinaa.

HS:n D-osassa tänään julkaistu Vilna-juttu on jälleen esimerkki siitä, että kiintoisin kulttuuriaineisto lehdessä ei suinkaan ilmesty C-osan viihdesivuilla.

Ei näy tuttuja Bellyssä.

Ei kun kotia kohti!

Hemma bäst. jäsentelee. huomaa, ettei tarvitse kieltä. Riittää kun on itsellä korvat. osti messuilta valikoiman loiluja. vastasi loukkaukseen loukkauksella, ja nyt on ansaitusti paha mieli. suunnittelee runoutensa täysremonttia.

Okei, "runouden täysremontti" on ehkä ylisana, mutta idean sain silti. Eri asia sitten, mitä kollegat, kriitikot ja runous itse siitä päättävät.

Takaisin Saaressa illaksi Puuhun.

Ei siihen onnen ja kiitollisuuden tunteeseen näköjään montaa asiaa tarvita. katselee näyttönsä yli ikkunasta kun puukiipijä esittelee käyttäytymistään. Mahtaako olla nimeltään Sisy? sai kokea, ettei ihan kaikkia thai-keittiöön kuuluvia ainesosia kannata kuljettaa autossa, ainakaan jos on vaarana, että astia vuotaa. on taas kotona Helsingissä. Viikon päästä töihin. Ei sen kummempia. saa koko ajan lisää syitä kadottaa illuusionsa, mutta ei aio antaa periksi vaan nostaa suojauksensa luokitusta. käveli huolensa pois tutuissa, rakkaissa maisemissa.

Tsibadabuuba. Juu, kirjotin juuri sanan, jota en ole käyttänyt 45 vuoteen.

Kyllä kannatti käydä kytkemässä kone työpaikan verkkoon: kaikki asetukset katosivat taas kerran. No, uusi alku on aina uusi alku.

Jos kukaan ei katso, onko sitä edes olemassa? miettii, montako tähteä antaisi kotikaupungilleen. Ehkä kolme kymmenestä. (Määrä tosin saattaisi lisääntyä, jos hän lähtisi sieltä.) Tämä tosin saattaa liittyä tunteeseen, että hänellä on ikävä jonnekin. pohtii kuinka lähellä vastakohdat voivat olla toisiaan, niin kuin (tämä) onni ja (tuo) murhe.

Joskus lähettämätön viesti on sanomaltaan selkeämpi kuin lähetetty.

Herrajumala suomalaista 80-luvun taide-elokuvaa.

What will happen next? Game 3! miettii, että pitäisi vaihtaa runon alustaa tai päällystä – tai molempia. Mikä toisaalta lienee sama asia.

"Kyse on vain datasta, lyriikasta. Ei rumpuja tai kitaraa tarvitse sensuroida." muisti yhtäkkiä hymyn, joka kerran tehosi häneen kuin heroiini. ei tiennyt mistään mitään mennessään nukkumaan kolmekymmentäyksi vuotta sitten. laski juuri, että hänen sydämensä on lyönyt noin 1,7 miljardia kertaa. is ready for Game 5. saattaa olla vaarallinen itselleen ja muille. Mutta vain siis poeettisessa mielessä. seurasi palloa Atlantin yli. hankki uusia värejä: apricot, fawn ja pure green. Niin, ja kuusi eri harmaan sävyä. Niillä tekee taas lisää "käsittämättömiä" juttuja.

Olisiko kukaan lähdössä huomenna perjantaina Turkuun, mutta vasta neljän viiden maissa ip? Autossa olisi tilaa.

En sitten taida lähteä illaksi Turkuun, kun yksin ei viitsi ajella. käy Kindle kainalossa kotiin kulkematta Karkkipäivää kohti. otti ensi askeleita Kindlen kaa, eikä Cormac McCarthyn The Road ollut lainkaan hullumpi alku. Yllätys tämäkin: kun laittoi kursorin paikkaan jossa luki "Begin reading", laite selitti: "Be-gin Menachem (1913-92), Israeli statesman, prime minister" jne. Onpa kätsetti!

meinasi kirjoittaa, että nyt olisi käden paikka, mutta ajatteli että se ymmärrettäisiin kuitenkin toisin. saa koko ajan "hyviä" ideoita (eri asia, ovatko ne toteuttamiskelpoisia). Ehkä hänen pitää perustaa tehdas, jossa avustajat luovat ne hänen puolestaan.

Ikävä on hieno sana, koska sille ei tarvitse nimetä kohdetta, eikä aina voikaan.

Minun veikkaukseni: Toi lottoarvonnan uusi Jokeri-hahmo ei tossa kauan vanhene. On se niin pilvee. keksi juuri nimen seuraavalle tai sitä seuraavalle tai sitä seuraavalle teokselleen. Tekstiä tosin on vasta parikymmentä sivua. heräsi tosi painajaiseen: Kirsi Virtanen saa oman talk shown.

Vigon leffaa katsellessa tulee jälleen mieleen, että kuka haluaa matkustaa tulevaisuuteen, kun on menneisyyskin. Toisaalta kummassa tai missä sijaitsee taideteoksen aika?

Takaisin lähtöruutuun, aina takaisin lähtöruutuun. huomasi kirjoittaneensa monta päivää statuspäivityksiä vahingossa vain itselleen, ei muiden nähtäväksi. Ei ihme, että olo alkoi tuntua yksinäiseltä. (Ette tosin menettäneet mitään.) on ymmällään, mutta siinä on hyvä olla.

Miten olisi marraskuinen mustalaisromanssi? huomaa vähän väliä kaipaavansa ikivanhaa tv-sarjaa Kevään seitsemäntoista hetkeä.

Parasta mitä ikinä. Ei kellään satu olemaan sitä jossain muodossa? kehottaa runoväkeä näyttämään esimerkkiä ja osallistumaan. Eilisessä Kirjan tilaisuudessa oli yleisöä 6 henkilöä, joista "perhettä" oli puolet. Myös ostoksia varten kannattaa varata rahaa mukaan.

Kertokaa, millaisen runon haluatte lukea – ja mä julkaisen sen toiveen.

Hyvärisen Lassin tapaaminen saa minut aina hyvälle tuulelle. Niin myös tänään, saamastani lievästi sanoen mahtipontisesta epiteetistä huolimatta. haluaa muuttua läpinäkyväksi. katseli runojaan. Mitäs noista. Joskus runot on vaan runoja. Toisinaan ei sitäkään. Mitä nyt laululoi vain.

Voisiko joku selittää?

Haluaisin niin kovasti sanoa jotain positiivista HS:n uudistuksesta – erityisesti toivoin uutta potkua lehden kulttuurisivuille – mutta en voi mitään sille, että sivu C2 kaikessa

käsitteellisyydessään ja ilmeisessä tahattomuudessaan osoittaa taas kerran, että sattuma on paras editori.

Huomioita Hesarin uudistuksesta, osa 2: Turner "varasti", Haringin PopShopista "voi ostaa t-paitoja", Koons "nai", Ruscha "ei uppoa oikein mihinkään lokeroon", museon seinä on "roiskittu täyteen", Kapoor "tuhrii" ja hänen veistoksensa "muistuttavat pökäleitä", "huutokauppaennätysten sijasta päähuomio on taas itse taiteessa" ja "maalaukset ovat kammottavia". Niinpä.

Tehdään selväksi: Minulla ei ole hk. agendaa HS:ää vastaan, olen saanut siltä juuri sen kohtelun joka minulle kuuluu. Kritisoin sitä lukijana: laiminlyönneistä ja piittaamattomuudesta ja ylimielisyydestä ja sieluttomuudesta, jolla se kohtelee arvokkainta mitä tällä maalla on - sen kulttuuria. Se mitätöi, latistaa ja leikkii sillä: "tuo häpeilemättä pääkallonsa vanhojen mestareiden maalausten rinnalle". Oh please. ryhtyy kaveriksi värien kanssa. miettii miten saisi purettua runolihasmuistinsa.

Kevään seitsemäntoista hetkeä saapui postissa! Maailman onnellisin mies!

Lisää kulpia! Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto jaetaan tänään. Ja illan tilaisuuteen tulleessa kutsussa voittajan nimi on kirjoitettu väärin.

Ja nyt kotiin katsomaan Kevään seitsemäätoista hetkeä. Saa nähdä, vastaako se neljännesvuosisadan takaisia muistikuviani.

Tekisi mieli ennustaa jotain, mutta huomisesta ei koskaan tiedä.

Uusi päivä keskellä yötä.

Stirlitz ja kohtaaminen Elefantissa! yrittää muistaa hengittää katsellessaan.

Oi gmailin runollisuutta: "Olet näkymätön. Siirry näkyväksi." avasi lähimmän päiväkirjansa sivulta 23 ja luki siitä viidennen virkkeen: "Meinasin saada seksiä, mutta arvatkaa annoinko?"

Jos olisi pieni henkilö jossain Dostojevskin suuressa romaanissa, niin vähäpätöinen ettei kirjailija katso tarpeelliseksi edes mainita häntä. on hiukan vajaassa kuukaudessa kerännyt yli 1 300 statuspäivitystä, yhteensä reilut 120 000 merkkiä. Jos vaikka jatkaisi ainakin vuoden loppuun, niin siinähän sitä on jo romaani kasassa. Onko kukaan muu ollut samoissa puuhissa?

Caravaggioa katsellessa: Ettäkö meidän tulisi kirjoittaa (tai maalata) päivänkriitikot mielessämme, heidän huomiotaan ja peukalonsa asentoa kinuten? Voimme ainoastaan lohduttaa yksityistä sydäntä, kaikki muu on ikuisuuden armoilla.

Vielä olisi viimeinen osa Kevään seitsemäätoista hetkeä jäljellä. Mutta niin on yötäkin.

Runouden kertauskurssi: Venetsiassa kadut ovat vettä | Kadut ovat vettä | Kadut vettä.

Miksei Hesarista voi tilata vain D-osaa ja unohtaa C-osan idolit? nauttii hämärästä ennen kuin se vähentyy muuttuakseen pimeäksi.

Henkäisy kaulalle vaikuttaa siihen, kuuleeko ihminen been vai peen.

Today the postman brought me a "Savage Finn" Jostain syystä sana "pakkasvirta" tuntuu kuvaavan erinomaisesti kotimaista 80-luvun elokuvaa yleensä ja Pedon merkkiä erityisesti.

Turhaa lemmen touhua. Kuka ostaa ensimmäisen vokaalin?

Olisi pitänyt elää toisena aikana. Minuutinkin aikaero olisi riittänyt monen virheen välttämiseen. Ehkä voisin kulkea nimettömänä kuin tuuli tai lintu.

Etymofobia: Ei uskalla tarkistaa, mitä sanat oikeasti tarkoittavat.

Sanojen puuttuvat, näkymättömät tai jo unohtuneet osat. on kuullut naurujoogasta. Tekisi varmaan hyvää.

Määrättiin rakkautta. Paljonko on päiväannos?

Jos Karamazovin veljekset, sen katse ihmiseen, on luonnontapahtuma, minä olen aasintamma.

"Sain seksiä viimeksi puoli vuotta sitten. Lasketaanko se ennenaikaiseksi siemensyöksyksi?"

Vähät onnesta, kun voi sentään iloita.

Z – hän puhuu.

Saas nähdä, mihin tekstini päätyvät dropboxistani. Toisaalta aika iso osa niistä on jo peräisin muualta...

Easy Companyn seuraava kohde: Culoville. On siinä paikannimi.

Toisinaan karkaa ajatus, toisinaan astia. Mikä saattaa olla sama asia. into the mystic "Jo demon lopussa vastassa on Kuolema, jonka peittoamisen jälkeen valmistaudutaan avaamaan helvetin portit." – Joulu Helvetissä Danten kanssa. Just joo. on pihalla vaikka istuu sisällä.

muisti juuri viime yönä ennen nukahtamista saamansa idean. Se ei ole käänteentekevä eikä omaperäinen, mutta idea kuitenkin. Taidan kokeilla. Jos en muuten niin "modernismin tuhoaman perinteen henkiin herättämiseksi". teki kaksinkertaiset jurit: 1) teki roskiksesta löydön, joka 2) on suoraan jalostettavissa teokseksi.

Uutisia runouden maailmasta: Nyrkkeilysäkki tyrmäsi poetiikan. Hands down.

Värikkään väkivaltainen mestariteos? Vastustamaton luonnollinen maku? Joulun raskain levylahja? Meille suurille suomalaisille?

Kaunis biisi Rickie Lee Jonesilla.

Herra Nutz on palannut! haluaisi katua huomenna jotain kivaa.

Naisissa ei ole kuin yksi vika: ne on löytäny mun kaikki vikani. and Midnight in Dostoyevsky. became a fan of Pirhonen and Korhonen.

"Jos taiteilija vastaa ennen kuin kysymys on esitetty, häntä ei ymmärretä."

Aika paha valinta: LJ vai J-L? Ei sittenkään.

Jatkot Karamazoveilla...

Entä jos lakkaisi koristelemasta runojaan yön pimeällä ja ryhtyisi koristelemaan yön pimeää runoillaan.

Kävin puhdistuttamassa lasini... tai sitten optikko sujautti mulle jotain fantastista uutta huumetta. Kaikki on niin selvää ja kaunista, mies. on menossa naisen kanssa kahville. Ihmeiden aika ei ole ohi. haluaisi laulaa, olla laulu, kuulla toisen laulavan.

Olipa mainio ostos tänään: Bevingat (från Adam & Eva till Köttberget). Kokonaista 6,90 euroa.

Pian on 42 päivää status-päivitysten keruuta takana ja koossa 200 word-tiedoston sivua, yhteensä 400 000 merkkiä. Ahkeraa porukkaa.

Mun ideat on mitä on, ei kovin hääppöisiä, mutta niitä tulee, tänäänkin kaksi, kunpa osaisin ne kirjoittaa, siis olisin yhtä hullunlahjakas kuin toi Jusukin tossa! miettii linjoja, rivejä, viivoja, jälkiä, polkuja, loimia ja lankoja.

koki päivän, josta tulikin hyvä päivä, ja totta kai toisten ansiosta. ajattelee jotain kivaa. Tai ehkä se on vain haaveilua. miettii, miten antaminen voi olla kytkemistä johonkin.

"I know there is nothing weak – nothing passive – nothing naïve – in the creed and lives of Gandhi and King." gillar ntamos vårkatalog. näkee kaikenlaista, mitä haluaisi, mutta ei haluaisi nähdä. ymmärtää ymmärtämättömyyttään.

Ensimmäisenä iltana kielen keksimisen jälkeen – miten ihmiset malttoivat mennä nukkumaan? veikkaa, että maailman toinen runo oli plagiaatti tai vähintään pastissi. kuuntelee – ja äänet tulevat. lukee sanakirjaa (Bevingat) ja kiittää Luojaansa pakkoruotsista, koska ei ymmärtäisi (englantiakaan) ilman sitä.

Herrajumala tota Juhanaa ja Lassia! Toisaalta heidän kirkkautensa vain korostuu meidän harmautemme rinnalla.

Jos lopettaisi nämä runoilijanhommat ja siirtyisi tekemään "selittäviä piirustuksia".

Puoli miljoonaa merkkiä statuspäivityksiä kasassa. toivoo osaavansa viestittää langattomasti.

Oi, Hilpillä on navetassaan lypsettävä nimeltä Sievätär.

Jos en muuta, niin olen ainakin villi ja vapaa tekemään mitä ikinä haluan, eikä sitä ota minulta kukaan pois.

Suomi vuonna 0. yrittää muistaa hengittää rauhallisesti ja kehottaa muita tekemään samoin. olisi tyytyväinen, jos saisi olla joku pieni rekvisiitanpalanen Karamazovien pöydässä.

Jos on leipäjono, on oltava myös rakkausjono. kokeilee langatonta viestintää (taas). gimme some l'amour fou

Okay, Baileys. We get the point.

Just realized, my memory goes back fifty years, give or take a few months. Now, how did I end up here, right here? Can I figure out the rhymes?

Miksi ne kerran 6 kuukaudessa tulevat ennusmerkit siitä, että lähipäivinä saattaisi olla mahdollista, että joku nainen ilmaisee kiinnostustaan minuun, ovat aina tyyppiä alkava huuliherpes tai iso finni keskellä nenänpäätä?

Tytär päivittää: imå kmr de o va heelt najjs =DD. Miksi siis olisin tippaakaan huolissani kokeellisen kirjoittamisen huomispäivästä?

Järjestetäänköhän missään tilaisuuksia, joissa voisi kirjoittaa elävästä mallista?

I put up with reality but I must say I can't take the realism of digital television.

Huomenna on jo valoisampaa!

Otetaanpa uusiksi: Kuka haluaa kirjoittaa mun seuraavan teokseni? Ei muuten, mutta nämä päivittäiset rutiinit tahtoo viedä aikaa ja vaikka haluaisin pitää taukoa vuosiprojekteista, näyttää siltä kuin olisin keksinyt taas yhden ensi vuodeksi.

Vastapalvelukseksi voin istua kerran viikossa elävänä mallina, jos joku haluaa kokeilla ateljeekirjoittamista. Muutkin hullutukset tulevat kysymykseen (*nauraa*).

Kova bändi erään suudelman jälkeen!

Vesalan koulun joulujuhlasta on haluttu riisua kaikki kristinuskoon viittaava. Haluaisinpa tietää, miten semmoinen onnistuu. Siis mihin vedetään raja? Saako pitää edes stigmat?

Seuraavaksi joku varmaan ehdottaa samaa myös kirkkoihin. Siis että niiden kulttuurihistoriallista sisältöä voisi käydä ihastelemassa tuntematta itseään vaivautuneeksi.

Statuspäivityksiä kasassa jo 700 000 merkkiä. no man is a textisle Olkoon kielelläsi makein marja ja sydämessäsi lämpöinen lamppu. sai joulupukilta viisi värikynää ja lupaa yrittää olla niiden arvoinen. ei ole kauhean huolissaan Enosta itsestään, sen sijaan opetuslapset saavat kyllä aikaan karmeaa jälkeä. is all excited about his new Crayola Softies. Ultra doux et brillants!

Entä jos Talvipalatsin varhaisversion rekonstruktio vuodelta 1959 onkin kaiken huippu? ei olisi vuosikymmenen alkaessa ikinä voinut kuvitella olevansa nyt tässä. Aika uskomatonta se olisi ollut myös vuosi sitten.

immorphalized irrounded immouth appain attime errange reërrange angerr dedeath Oi, Gregory Corso Kummisedässä! En ollut ennen huomannutkaan. män of wörds Mitähän tuolla HS:n Ahtila-jutulla tahdottiin sanoa? Että suuri taide syntyy pölyttömässä laboratoriossa? Sellainen on myös Juhana Vähäsen kovalevy. kirjailee silkkiä ja pellavaa.

Ei se että Puccini sävelsi, vaan että joku myös lauloi sen mitä hän nuoteiksi kirjoitti. "...kirjomani kukat vain eivät tuoksu miltään..."

Puccinin oopperoiden kuunteleminen täytyy olla itsensä piinaamisen korkein muoto (merkityksessä "saada nautintoa tunteista joita toivoisi kokevansa tosielämässä").

Oh, Giacomo, you're killing me.

Coraggio! love love Vai on syy kulttuurijournalismin rappioon HS:ssa kulttuuritarjonnan runsastuminen.

Ehkä myös sanottavan puute: "Cormac McCarthyn Tie on rankka lukukokemus, lähinnä siksi, että McCarthyn kieli on niin säästeliästä ja eksaktia, jopa romaanin runollisemmissa kuvailuissa."

O the learning of new things. Thelonious Sphere Monk. The coolest of middle names.

Hands down.

Ystävät hyvät: Saamani palautteen vuoksi ilmoitan tässä ja nyt, etten aio julkaista viime kuukausina keräämiäni statuspäivityksiä kirjan muodossa. Jatkan toki keruuta vielä

kolmen päivän ajan ja teetän aineistosta muutaman kappaleen yksityistä käyttöä varten, mutta siinä se.

Antologia kukkapuskana on vaan niin kaunis ajatus. (Etymology: New Latin anthologia collection of epigrams, from Middle Greek, from Greek, flower gathering, from anthos flower + logia collecting, from legein to gather; akin to Sanskrit andha herb) "Me elimme silloin näiden asioiden parissa ja olimme tekemisissä näiden ihmisten kesken."

"Vuonna 1992 pukkasi runoa ja tukkaa." Herra armahda tätä huolella valitun tiedon paljoutta.

24 tuntia vielä ja sitten on valmista. Tässä sitä istuu ja katselee, kun maasta nousee toinen toistaan kauniimpia ja makeampia marjoja. Jotkut ovat kovia ja särmikkäitä kuin lasi tai kivi. Jotkut havisevat kuin tuulessa lepattava lehti tai liikkuvat pilven lailla ääntä pitämättä.

"Viihdettä on se, mistä monet pitävät." – Saska Saarikoski, suom. kulttuuritoimittaja, 00luku.

Jos nyt summaisi tämäkin vuoden: Puolen vuoden virkavapaa, muutama läpiviety projekti, runotyöpaja, Sillat voitetaan kulkemalla, KKNW. Hienot kirjat Vesalta, Villeltä, Kristianilta ja Jusulta, vain neljä mainitakseni. Ja lopuksi ennustus: ensi vuosikymmen on Juhanan.

Kiitos, ystävät, ja onnea!

Murheista ei pääse kuitenkaan ja jos muutaman teon vielä saisi anteeksi, niin tulkoon minun puolestani uusi vuosi.

Plääh. HD pilaa kaikki leffat, nyt Glorian. would love some p & k.

00:00