Keskisuomen maaseutulehti kevat12 web

kev채t | 2012

Keski-Suomen maaseutu

Pääkirjoitus

Uudistuva maaseutu tarvitsee samaan suuntaan soutavia strategioita Tämä lehti kertoo Keski-Suomen maaseudusta, sen monituloisesta yrittäjyydestä ja yrittäjyyden edistämisestä.

Suunvuoroja on jaettu kutakuinkin tasaisesti maaseutuun kiinnittyvän tutkimuksen, opiskelun, hanketyön, yrittäjyyden edistäjien ja mainioiden yrittäjien ja heidän yritystoiminnan esittelyjen kesken.

Haluamme välittää lehden välityksellä tietoa mm. maaseutuun ja sen elinolosuhteisiin ja elinkeinoihin kohdistuvasta tutkimuksesta ja kehittämistyöstä myös valtakunnallisesta näkökulmasta. Muiden muassa Jyväskylän yliopiston maaseutu- ja ympäristötutkimuksella on vaikuttavaa osaamista sekä vankka jalansija maakunnallisen ja valtakunnallisen strategiatyön tekijänä.

Tiedon tuottamisessa ja käytäntöön viemisessä SITRA (Suomen Itsenäisyyden juhlarahasto) eri ohjelmineen ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) ovat aktiivisia toimijoita myös Keski-Suomessa. Tästä syystä olemme valinneet juuri tähän lehteen useita asiantuntijapuheenvuoroja maaseudun hyväksi tehdystä ja tehtävästä tutkimuksesta.

Erityisen ison äänen tässä lehdessä saavat keskisuomalaiset maatilayritykset. Eikä suotta.

Keväällä 2012 valmistuneeseen Maatilayritysbarometri 2012 -kyselyyn vastasi 656 keskisuomalaista maatilayrittäjää ja maatilojen monialainen yritystoiminta -tutkimukseen 463 maatilayrittäjää.

2

Maatilayritysbarometrissä Keski-Suomen maaseudun nähdään kehittyvän vuoteen 2016 mennessä virkistysalueena ja energian tuottajana sekä raakaaineiden ja elintarvikkeiden tuottajana. Barometrin mukaan Keski-Suomen maaseudun uudet liiketoimintamahdollisuudet ankkuroituvat uusiutuvan energian tuotannon, metsätalouden ja erityisesti erikoistuvan maatalouden: pienten maatilojen tulevaisuuden ratkaisuille. Tutkimus osoitti, että maaseutu nähdään tulevaisuudessa yhä useammin sekä virkistymisen että asumisen paikkana. Moni asia on maaseudulla mahdollinen jo nyt, vaikka kaikkiin tulevaisuuden kuviin ei uskotakaan.

lista lähialueen raaka-aineisiin perustuvaa ruoantuotantoa ja jatkojalostamista, uusiutuvien luonnonvarojen teknologista hyödyntämistä, toimivia tietoja liikenneyhteyksiä sekä erilaisten elämäntapojen ja yritteliäisyyden tunnustamista.

Lehden julkaisemisen on mahdollistanut Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun Maaseutustrategia -hanke yhteistyössä JyväsRiihi ry:n Viestinnästä voimaa -hankkeen kanssa.

Maaseutustrategia hankkeen rahoitus on saatu Keski-Suomen ELY-keskukselta Manner-

Sekä maaseutu että yrittäjyys tarvitsevat kehittyäkseen yhden alueellisesti vahvan ja yhdensuuntaisen strategian, joka tunnistaa maaseudun erityispiirteet. Yrittäjät ja yritystoiminta tarvitsevat entistä tarvelähtöisempää ja toimialarajat rikkovaa palvelumuotoilua, joka pystyy reagoimaan nopeasti erilaisiin kehittämistarpeisiin ja toiminnan uudelleen suuntauksiin.

Monipaikkaisuus ja paikallisuus voi parhaimmillaan henkiä ”lupaa yrittää ja kehittää” ja tehdä arjen elämisestä ja asumisesta niin sujuvaa, että kaikki haluavat kohta maaseudulle asumaan ja yrittämään!

Suotuisa yrittämisen ja asumisen toiminnallinen ympäristö on tulevaisuudessa enemmän kuin unelma onnesta. Se on ennen muuta toimivaa arkea, tilaa hengittää, puhdasta ja turval-

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta ja Keski-Suomen liiton kehittämisrahastosta.

Hankkeen tavoitteena on tukea maakunnan maaseutuun kiinnittyvää strategiatyötä koordinoimalla kehittämis- ja ohjelmatyötä tukevaa tutkimus- ja arviointitoimintaa.

Yhteinen kiitos kuuluu teille lehden toimittamiseen osallistuneille kirjoittajille. Erityiskiitos teille keskisuomalaisille maatilayrittäjille jotka vastasitte kyselyihimme paikoin ontuvista tietoliikenneyhteyksistä huolimatta.

Teksti: Tarja Niemelä Jyväskylän yliopisto Kuva: Viestinnästä Voimaa -hanke

Sisällys

Keski-Suomen maaseutu

Julkaisija: Keski-Suomen maaseutustrategia -hanke yhteistyössä Viestinnästä voimaa -hankkeen kanssa Toimitus: Tarja Niemelä Hanna Luoma Ulkoasu ja taitto: Kimmo Tossavainen Mainostoimisto Dekko Kannen kuvat: Viestinnästä Voimaa -hanke, Saana Säilynoja & MMM / Martina Motzbäuchel Painopaikka: Keski-Suomen Painotuote Oy Painosmäärä: 6 000 kpl

KAUPPAKORKEAKOULU

Pääkirjoitus......................................................2 Keski-Suomen maatilayritysbarometrin 2012 satoa..........................................4 Biotaloudella kestävää hyvinvointia ja talouskasvua..................................6 Tulostekniikka Oy työllistää pohjoisessa Keski-Suomessa...................................8 Energiapuun arvonmuodostus avoimeksi...............10 Vastuullisuus ruokaketjussa: mittaamista, johtamista ja viestintää...................12 Halua kehittää ja kehittyä....................................14 Suomalaisen kotieläintutkimuksen ajurit?.............16 Ruokaketjun sopeutuminen ilmastonmuutokseen......................................18 Kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelun aika on ohi.........................19 Vuometin laitteilla tiet kuntoon...........................20 Palvelukeskittymät maaseudun mahdollisuutena...22 Saarijärvellä sijaitsee biotalouden osaamiskeskus..................................24 Kesätyössä oppia yrittämisestä...........................26 Yhdistykset elävänä sosiaalisena pääomana Lievestuoreella....................................27 Kohti uutta ohjelmakautta...................................28 Leader-toiminta on paikallista maaseudun kehittämistä......................................29 Vetikot hyödyntävät osaamistaan yritystoiminnassa............................30 Green care -toiminnasta hyvinvointia kansalaisille, elinvoimaa maaseudulle.................32 Maatilaleirillä hoidetaan eläimiä ja maalataan tauluja................................................33 Mitä sieniä metsälaitumilla kasvaa?....................34 Vuokramailla laiduntamassa................................35

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

3

Keski-Suomen maatilayritysbarometrin 2012 satoa Maatilayritykset uskovat Keski-Suomen maaseudun vahvistuvan asuinympäristönä, mutta ei liiketoimintaympäristönä.

Muun muassa tämä tuli esiin Keski-Suomen maatilayrityksille tehdyssä kyselyssä.

Maaseutu on olennainen ja arvokas osa yhteiskuntaamme, jolla on monia erilaisia tehtäviä ja rooleja. Valtaosa niin kaupungille kuin maaseudulle elintärkeistä ekosysteemipalveluista (luonnosta saatavat ja jalostettavat erilaiset aineelliset ja aineettomat hyödyt ja hyödykkeet) tuotetaan maaseudulla.

4

jien – ajatuksia tulevaisuuden päätöksistä. Tilojen ulkopuoliset toimijat voivat nähdä tai toivoa tulevaisuuden toisin, mutta silti päätökset tehdään ja niistä kannetaan vastuu maatilayrityksissä – tutkittu tieto on tullut tarpeeseen.

Elinkeinojen mahdollisuuksien ja niiden uudistumiskyvyn turvaaminen tärkeää Maaseudulla on monipuolista osaamispääomaa ja monituloista yrittäjyyttä, ja etenkin yritteliäisyyttä, mutta maaseutu tarvitsee myös yhteistä ponnistelua tulevaisuuden haasteista selviytymiseen. Keski-Suomi edustaa monia maaseututyyppejä, mikä asettaa myös yrittäjyyden edistämiselle suuria haasteita.

Tarkasteltavia yrityksiä oli kaikkiaan 3435. Maaseutuhallinnon IACS-rekisteristä sähköpostisoite saatiin vain yhdelle kolmasosalle tiloista. Rekisteri on kattava, sillä siinä ovat mukana kaikki tukea saaneet maatilat.

Kysely tavoitti verkko- ja kirjekyselynä noin 3200 vastaajaa, kun virheelliset ja toimimattomat postiosoitteet oli korjattu.

Kyselyyn vastasi 656 maatilayrittäjää, eli vastausprosentti oli noin 19. Kyselyyn vastanneet edustivat perusjoukkoon verrattuna melko kattavasti eri alueita ja tuotantosuuntia.

Maaseudun uudistumiseen ja kehityskulkuun vaikuttavat monet asiat, esimerkiksi vahvasti ajassa toimiva ja monipuolinen elinkeinorakenne hyvinvoivine yrittäjineen sekä maaseudun asukkaiden tarpeista ja elinolosuhteita huomioiva kehittäminen, jossa alueellisilla ja paikallisilla toimijoilla on tärkeä rooli. Merkillepantavaa on elinkeinojen mahdollisuuksien turvaamineen ja niiden uudistumiskyvyn turvaaminen.

Barometrin tulokset kertovat enemmin muutossuuntien ja prosessien tunnistamisesta, eikä tavoitteena ollut tuottaa määrällisiä ennusteita. Yrittäjyyttä ja yritystoimintaa tutkittaessa valtavan moni asia vaikuttaa yhtäaikaisesti, ja tästä syystä tuloksia on hyvä lukea ”monitaajuisilla linsseillä”. Nämä huomioimalla näyte edustaa kuitenkin hyvin keskisuomalaisen maatilayrityksen tulevaisuuden kehitysnäkymiä.

Maatilayritysten barometri piirtää kuvaa tulevaisuudesta Keski-Suomen ensimmäinen maatilayritysten barometri 2012 piirtää kuvaa tulevaisuudesta sellaisena kuin keskisuomalaiset maatilayrittäjät sen näkevät.

Tulokset kuvaavat maaseutumme yhden keskeisimmän toimijaryhmän – maatilayrittä-

Tulokset kertovat mm. maatilojen kilpailukyvystä, liiketoimintamahdollisuuksista ja toimintaedellytysten turvaamiseen vaikuttavista tekijöistä, omaa liiketoimintaa hyödyntävistä muista toimialoista ja yleisistä tulevaisuuden suunnitelmista ja maaseudun tulevaisuuden roolista.

Maaseudun merkitys maatilayrittäjille profiloituu vahvasti olemassa oleviin resursseihin Yrittäjät arvioivat Keski-Suomen maaseudun roolia hyvin vaihtelevasti. He näkevät KeskiSuomen maaseudun vuonna 2016 ensisijaisesti virkistysalueena ja energian tuottajana sekä raaka-aineiden ja elintarvikkeiden tuottajana. Hyvinvoinnin ja tuotannontehtävän roolit koetaan näin ollen merkittävimmiksi.

Yrittäjät näkevät, että maaseutu vahvistuu asuinympäristönä ja erilaisena elämäntavan mahdollistajana, mutta tutkimustuloksista voi päätellä että liiketoimintaympäristönä maaseutu ei olisi vahvistumaan päin. Maaseudun yrittäjyys voisi hyötyä jo kehitetyistä innovaatioista ja teknologioista, joita sitten sovellettaisiin eri liiketoiminnoissa. Yrittäjät haluaisivat mukaan sellaisiin yhteistyömuotoihin, joissa voivat oppia uutta oman liiketoimintansa kehittämisessä.

Erikoistuvat pienet tilat tekevät tuloaan - uusiutuva energia vahvoilla Yli puolet vastaajista näkee maatilan toiminnan jatkuvan nykyisellään tulevaisuudessa.

Lähes puolet yrittäjistä ei aio siirtää toimintaa maatilaympäristön ulkopuolelle. Vain tuiki harva laajentaisi liiketoimintaa ulkomaille.

Yli puolet vastaajista arvio kannattavuuden laskevan lähitulevaisuudessa, ja puolet vastaajista kokee että liikevaihto pysyy ennallaan työn määrän kasvaessa. Joka viides uskoo kannattavuuden hienokseltaan paranevan ja vastaavasti liikevaihdon ja työnmäärän kasva-

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

van. Omalla toimialueella omaa tuotantoa hyödyttäviä toimialoja ovat: metsänhoitopalvelut, puunjalostusteollisuus, koneurakointi ja muut maatilayritykset.

Liiketoimintamahdollisuuksia tarkasteltaessa suurin osa maatilayrittäjistä kokee maaseudun tarjoavan eniten mahdollisuuksia uusiutuvaan energiantuotantoon, metsätalouteen ja erikoistuvaan pienten tilojen harjoittamaan maatalouteen.

Matkailu- ja majoituspalvelut ja vapaa-ajan asumiseen liittyville palveluilla on myös merkittävä rooli maaseudun elinkeinorepertuaarissa. Yllättäen luomutuotanto ja hoiva-ala jäävät vielä ”harkittaviksi” liiketoimintamahdollisuuksiksi, mutta pilkahduksia tuohon suuntaan on Keski-Suomessa havaittavissa, yhtenä esimerkkinä green care eli vihreä hoiva.

Maaseudun yrittäjyyden selkärangasta ja moottorista kannattaa pitää huolta Maaseudun elinvoimaisuuden säilyminen ja maaseudun yrittäjyyden kehittäminen kilpailukykyiseksi liiketoimintaympäristöksi edellyttää perusedellytysten huolehtimisesta.

Yrittäjyyden selkärangasta ja moottorista on tärkeää pitää huolta.

Maatilayrityksen toimintaedellytyksiin vaikuttavat asuinviihtyvyys, toimintaympäristön turvallisuus ja viihtyvyys sekä tieto- ja liikenneyhteydet. Kaikilta osin nämä asiat eivät ole nykyisinkään kunnossa tukemassa maaseudun yritysten ja asukkaiden tulevaisuuden tavoitteita.

Maatilayrittäjät nostavat esiin monia reseptejä joilla voitaisiin

Teksti ja kaaviot: Tarja Niemelä

tukea maatilayritysten uudistumista ja oman elinkeinon kehittymistä. Samat lääkkeet tuskin purevat kaikkien tilojen tulevaisuuden haasteisiin.

Reseptit alueiden kehittäjä- ja rahoittajaorganisaatioille ovat selkeät: byrokratian vähentäminen, kehittämishankkeiden lisääminen, yhteistyön tehostaminen, rahoituksen sekä tieto- ja tieliikenneyhteyksien parantaminen. Myös yleisemmällä tasolla toimintaedellytysten parantamisessa toivottiin kiinnitettävän huomiota kannattavuuden parantamiseen, neuvontaan ja yleisen ilmapiirin parantamiseen.

Mitä muuta maatilayritysten barometri meille kertoo?

• Valtaosa keskisuomalai-

•

• •

• •

sista maatilayrityksistä on tällä hetkellä päätuotantosuunnaltaan vilja- ja metsätaloustuotantoon sekä maidon- ja naudanlihantuotantoon keskittyviä tiloja Lähitulevaisuudessa hyvin harva maatilayrittäjä aikoo lopettaa nykyisen toimintansa tai myydä yritystään tai ryhtyä palkkatyöntekijäksi Lähes puolet puntaroi kuitenkin uusia liiketoimintoja nykyisten rinnalle Kasvua tavoittelevia investointeja aikoi tehdä enää yksi kolmasosa vastaajista, mutta yhtä suuri joukko ei aio tehdä kasvuinvestointeja ollenkaan yleisimpiä yhteisyrityksiä ovat: koneomistukset, eläinomistukset ja kiinteistönomistukset 30 % vastaajista aikoo eläköityä lähitulevaisuudessa

Maatilayritysbarometri ja Monialainen yritystoiminta Keski-Suomen maatiloilla 2012 -tutkimusraportit löytyvät osoitteesta: www.jyu.fi/jsbe/ maaseutustrategia

Kirjoittaja toimii Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun maaseutuyrittäjyyden professorina.

Keskisuomalaisten maatilayritysten tuotantosuunnat (Millainen maatilayritys Teillä on?)

Metsätalous Viljatuotanto

vv

23,1 %

Siementuotanto Siipikarjatalous

12,5 % 8,3 %

Jokin muu

Sikatalous

18,8 %

2,3 %

Naudanlihatuotanto Erikoiskasvien viljely Peruna-, vihannes- ja puutarhatuotanto Perusmaataloudesta luovuttu kokonaan Hevosten kasvatus

32,3 %

0,6 %

Maidontuotano

32,7 %

11,4 %

10,6 %

2,7 % 4,1 % 1,7 % 3,6 % 0,3 % 3,2 % 2,3 % 3,0 % 0,2 % 1,3 % 0,6 % 0,9 % 0,3 % 0,3 %

0%

Muu tuotanto Päätuotantosuunta n=656 10 %

20 %

30 %

40 %

Millaisena maatilayrittäjät näkevät Keski-Suomen maaseudun vuoteen 2016 mennessä? (on voinut valita useita vaihtoehtoja) Virkistysalueena

55 %

Energian tuottaja

55 %

Raaka-aineiden tuottaja

49 %

Elintarvikkeiden tuottaja

49 %

Asuinalue (asuinmaaseutu)

35 %

Puutavaran tuottaja

34 % 27 %

Ihmisten hyvinvoinnin lähde

25 %

Erilaisen elämäntavan mahdollistaja 0%

15 %

30 %

45 %

60 %

n=656

Keskisuomalaisten maatilayrittäjien tulevaisuuden kehitysnäkymät vuoteen 2013 mennessä (liikevaihdon, työn määrän ja kannattavuuskehityksen suhteen)

Maatilayrittäjät arvioivat sekä liikevaihdon että työn määrän pysyvän lähivuosina ennallaan.

Hieman yli puolet (51%) yrittäjistä arvioi kannattavuuskehityksen heikkenevän ja vain 8 % vastaajista arvioi kannattavuuskehityksen kasvavan lähivuosien aikana. Liikevaihdon kasvua vuoteen 2013 ennakoi joka viides yrittäjä (24%).

liikevaihto työn määrä kannattavuus n=656

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

5

Biotaloudella kestävää hyvinvointia ja talouskasvua Biotalous on yksi merkittävimpiä avaimia tulevaisuuden kestävään hyvinvointiin ja talouskasvuun.

Biotalous mielletään useimmiten moniulotteiseksi ja monialaiseksi teollisuudeksi, joka tuottaa biomassaa ja hyödyntää sitä energian, ruoan, kemikaalien ja innovatiivisten tuotteiden jalostuksessa. Myös bioteknologiaa hyödyntävät teollisuudenalat mielletään yleensä biotalouden piiriin.

Biotalouden mieltäminen ensisijaisesti bioliiketoimintana kävi ilmi myös Sitran viime kesänä toteuttamasta kansainvälisestä verkkokyselystä. Biotalouden tulevaisuuden haasteista kysyttäessä vastaajien mieleen tuli ensimmäisenä tarve vauhdittaa biomassan jalostamiseen ja bioteknologiaan perustuvaa liiketoimintaa ja vahvistaa sen kilpailukykyä. He peräänkuuluttivat bioliiketoiminnan kehitystä mahdollistavan ympäristön luomista.

6

Kokonaiskuva muuttui merkittävästi, kun vastaajia pyydettiin arvioimaan tunnistettujen haasteiden tärkeyttä. Ajateltuaan asiaa tarkemmin vastaajat pitivät ravinteita, maata ja vettä biotalouden tärkeimpinä perustekijöinä. Biomassa nähtiin kestävien ravinne- ja vesikiertojen sekä niitä tukevien maankäytön hallintajärjestelmien ylläpitämisen sivutuotteena.

Bioliiketoiminnan tulevaisuuteen näyttää siten liittyvän kaksi peruskysymystä: Kuinka varmistaa biotalouden perustana olevan biokapasiteetin ja siihen liittyvien ainekiertojen kestävä hallinta sekä kuinka luoda menestyvälle bioliiketoiminnalle mahdollistava ja kannustava liiketoimintaympäristö.

Ainekierto tulevaisuuden biotalouden keskiössä Tilanteessa, jossa niukkenevien resurssien aikaan on tärkeä luoda enemmän hyvinvointia, resurssitehokkuus on noussut keskeiseksi yhteiskunnalliseksi ja liiketoiminnalliseksi tavoitteeksi. Resurssitehokkuudessa on yksinkertaistettuna kyse siitä, että vähemmällä halutaan saada aikaan enemmän. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että raaka-ainevirtoja on hyödynnettävä tehokkaasti. Raaka-aineiden käyttö on irtikytkettävä lisäarvosta ja talouskasvusta.

Elämme jo aikaa, jolloin yhden maapallon biokapasiteetti ei enää riitä kulutustarpeidemme tyydyttämiseen. Joka vuosi maailman ylikulutuspäivä aikaistuu – se päivä, jolloin uusiutuvien luonnonvarojen uusiutumiskykyä vastaavat

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

resurssit on jo käytetty. Resurssitehokkuus ja ainevirtoja tehokkaasti hyödyntävät tuotantoprosessit eivät riitä ratkaisuksi. Aineen pitää kiertää: se pitää käyttää useampaan kertaan.

Ainekierto myös sekä erottaa että liittää kaksi erilaista biotalouden muotoa toisiinsa: globaalin ja lokaalin.

Glokaalin biotalouden ulottuvuudet Tulevaisuuden biotalous on glokaalia eli samanaikaisesti sekä maailmanlaajuista että paikallista.

Tulevaisuudessa ihmisten perustarpeet – kuten ruoka, energia ja ravinteet – tyydytetään yhä enemmän paikallisella tasolla. Paikalliseen materiaalikiertoon perustuva tavaroiden,

www.sitra.fi/maaseutu ruoan, energian ja palvelujen tuotanto muodostaa kattavan kokonaisuuden, jossa yhden tuotantoyksikön jätemateriaali on toisen tuotantoyksikön raaka-ainetta. Tuotantoyksiköt sijaitsevat vierekkäin, ja järjestelmän ravinne- ja vesikierrot ovat mahdollisimman suljettuja.

Vaikka paikalliset ratkaisut ovat tulevaisuudessa yleisiä, monia tuotteita valmistetaan edelleen vain tietyillä alueilla maailmanlaajuista liiketoimintaa varten. Jatkossakin monia korkeaa teknologiaa tai suuria raaka-ainemääriä edellyttäviä biopohjaisia tuotteita valmistetaan keskitetysti, ja muutama tuotantolaitos voi palvella laajoja maantieteellisiä alueita.

Suomessa tämä esimerkiksi voi tarkoittaa metsäteollisuudelle uusia mahdollisuuksia.

Otan konkreettisen esimerkin Sitran viime syksynä julkaisemasta raportista Distributed Bio-Based Economy – Driving Sustainable Growth, jossa valotetaan biotalouden kehitysnäkymiä: ”Vuonna 2050 kaupungissamme on biokaasulaitos, joka hyödyntää lämmön- ja sähköntuotannossa paikallisten kasvihuoneiden ja kalankasvattamojen jätteitä sekä muuta jätettä. Lisäksi laitos tuottaa

lannoitteita paikallisille maanviljelijöille ja kasvihuoneille.

Energiantuotannossa syntyvää hiilidioksidia ei päästetä ilmakehään, vaan se johdetaan paikallisiin kasvihuoneisiin nopeuttamaan kasvua.”

Paikalliseen ainekiertoon perustuva biotalous haastaa totutut liiketoimintamallit Paikallisessa, kestävään ainekiertoon perustuvassa biotalousmallissa yritysverkostoja ja arvonluontia joudutaan lähestymään uusista liiketaloudellisista lähtökohdista.

Vallalla olevaan arvoketjuajatteluun kuuluu näkemys raakaaineen virtaamisesta biomassan tuotanto-, jalostus- ja jakeluketjun lävitse siten, että ketjussa virtaava aine saa ketjussa edetessään jatkuvaa lisäarvoa.

Arvoketjuajattelu edustaa lineaarista tuotantoajattelua, johon myös valtaosa tämän päivän biotalouden tuotannosta perustuu: Tiettyä bioraaka-ainetta prosessoimalla valmistetaan pitkälle jalostettuja biotuotteita koti- tai maailmanmarkkinoille.

Tuotantoprosessin tuloksena syntyy joukko sivuvirtoja, joille yritetään resurssitehokkuuden nimissä löytää mielekästä käyttöä.

Vaihtoehtona lineaariselle arvoketjuajattelulle on syklinen ajattelu. Arvosykliajattelussa ei puhuta enää yksittäisistä yrityksistä, eikä yksittäisistä tuotantoprosesseista vaan liiketoimintaekosysteemeistä.

Puhutaan yritysverkoistoista, joissa aine kiertää siten, että yhden yrityksen ”sivuvirta” on toisen raaka-aine, ja kokonaisuus muodostaa suljettua kiertoa lähenevän paikallisen systeemin.

Arvosykliajattelu edellyttää uudenlaista liiketoimintakonseptiosaamista.

Hajautetun biotalouden menestys ei perustu perinteisen biojalostuksen tapaan suurten tuotantokeskittymien mahdollistamiin mittakaavaetuihin, vaan useiden toimijoiden ja yritysten mahdollistamiin määräetuihin.

Teknologisten läpimurtojen myötä syntyy yhä helpommin monistettavia tuotantomalleja hajautettua tuotantoa varten.

Tulevaisuudessa korostuukin kyky valita oikeat prosessit ja teknologiat paikallisiin olosuhteisiin. Vain se mahdollistaa toimivien konseptien monistamisen ja skaalaamisen.

Tällaisessa liiketoimintaekosysteemissä arvo paikallisyhteisölle ei synny vain paikkakunnalla sijaitsevien yrityksen maksamisen verojen tai niiden tarjoamien työpaikkojen kautta, vaan voidaan puhua yritykset ja paikalliset toimijat huomattavasti moniulotteisemmin yhteen liittävistä laajoista arvoverkostoista.

Tällaiset lähiratkaisuihin perustuvat liiketoimintakonseptit ovat taloudellisesti kannattavia, ja ne edistävät resurssitehokkuutta, biopääoman kestävää hoitamista, ilmastonmuutoksen hallintaa, yhteiskunnan ja ympäristön sopeutuvuutta, paikallista työllisyyttä sekä tuotantoyksiköiden lähellä asuvien ihmisten hyvinvointia.

Ne myös luovat yhteiskunnalle uusia mahdollisuuksia.

Teksti: Eeva Hellström Kuvat: Saana Säilynoja Kirjoittaja toimi Sitran Maamerkit-ohjelman johtajana 2010–2012.

Näkemykseni aiheesta perustuvat Gaia Consulting -konsulttiyrityksen toimittamaan ja Sitran julkaisemaan raporttiin, joka selvittää glokaalin eli maailmanlaajuisesti paikallisen biotalouden kehitysnäkymiä vuoteen 2050.

Biotaloutta on myös biologisten prosessien kuten entsyymien tai bakteerien hyödyntäminen tuotannossa.

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

7

Tulostekniikka Oy työllistää pohjoisessa Keski-Suomessa Tulostekniikka Oy on Kyyjärvellä Keski-Suomessa toimiva biolämpökeskuksia valmistava yritys. Yrityksen valmistamia lämpökeskuksia on Hangosta Muonioon. 0,5–3 megawatin lämpölaitoksilla lämpiää useimmiten pieni taajama.

Tulostekniikka Oy:n omistavat yrittäjät Kai ja Katriina Oinonen. Kai Oinoselle bioenergiaala on tuttua jo 80-luvulta, jolloin hän toimi osakkaana maatiloille pienempiä lämpökeskuksia valmistavassa yrityksessä Pohjanmaalla. Hän myi osuutensa pois 80-luvun lopussa ja työskenteli välillä mm. opettajana ja maanviljelijänä.

Veri veti kuitenkin takaisin bioenergia-alalle ja Tulostekniikka Oy:n hän perusti vuonna 1996 yhdessä vaimonsa Katriina Oinosen kanssa. Yrityksen oli alkuun tarkoitus olla vain suunnitteluyritys, mutta jo 1998 yritys oli valmistamassa ensimmäistä megawattiluokan lämpölaitosta Kyyjärvelle.

Kyyjärven keskeinen asema helpottaa yrittämistä Tulostekniikan markkina-alueena on koko Suomi, vain joka kymmenes lämpölaitos on valmistunut Keski-Suomeen.

Yritys on rakentanut yli 120 biolämpölaitosta Hangosta Muonioon ja Maalahdesta Joensuuhun. ”Kyyjärvi sijaitsee ihanteellisella paikalla keskellä Suomea, tästä on lyhyt matka joka paikkaan”, Katriina Oinonen kehuu. Kyyjärvi oli Kai Oinoselle tuttu paikka, koska hän on täältä kotoisin. Myös Katriina Oinonen on kotoutunut pohjoiseen Keski-Suomeen, vaikka on lähtöisin pääkaupunkiseudulta.

Keski-Suomessa on paljon bioenergiaan liittyvää tuotteiden valmistusta ja tutkimusta. Kai Oinonen pysyy hyvin jyvällä uusimmista tutkimuksista myös siksi, että hänet on kutsuttu monen bioenergiahank-

8

keen ohjausryhmään. Tämän toiminnan kautta hän on myös oppinut tuntemaan bioenergiaalan toimijoita koko Keski-Suomessa.

Lämpölaitokset asiakkaille avaimet käteen -periaatteella Lämpölaitos koostuu polttoainevarastosta, kuljettimista, kattilasta, savukaasunpuhdistimesta sekä niihin liittyvästä automatiikasta. Tulostekniikassa valmistettavat lämpölaitokset voidaan jakaa neljään pääluokkaan: kiinteät, pelletti-, noutokontti- ja siirrettävät lämpökeskukset. Pääsääntöisesti lämpölaitokset ovat teholtaan 0,5–3 megawattia. Toimitus tapahtuu asiakkaille avaimet käteen -periaatteella. Nykyään pääasiakasryhmät ovat lämpöyrittäjiä ja yksityisiä osuuskuntia, jotka hoitavat lämpölaitosta ja myyvät kunnille lämpöä.

Tulostekniikan valmistamissa lämpökeskuksissa voidaan polttoaineena käyttää puuta ja turvetta eri muodoissa eli haketta, puu- tai turvepellettiä tai palaturvetta, biokaasua sekä varapolttoaineina öljyä ja kaasua. Valmistuneista laitoksista noin puolet toimii hakkeella ja puolet pelletillä. Laitokset soveltuvat pienen taajaman, kaupunginosan tai teollisuusalueen lämmitykseen. Yhteensä Tulostekniikan valmistamat lämpölaitokset korvaavat keskimäärin 30-40 miljoonaa litraa tuontipolttoainetta vuodessa.

Asiakasprosessissa ensin kartoitetaan asiakkaan tarve, sitten tehdään tarvittavat suunnitelmat ja hankitaan lämpölaitoksen rakentamiseen tarvittavat

tuotteet. Massatuotteet tilataan alihankkijoilta ja vaativammat valmistetaan itse. Asiakas tekee yleensä itse lämpölaitoksen perustukset, joihin Tulostekniikan väki tulee rakentamaan lämpölaitoksen.

Yhden lämpölaitoksen valmistuminen kestää noin kolme kuukautta. Koska laitoksia valmistetaan useaa yhtä aikaa, on keskimääräinen toimitusaika noin puoli vuotta. Keski-talven hiljaisempaa kautta elävöittävät pellettilaitokset, joita voidaan pystyttää myös talvella. ”Pellettilämpölaitos valmistetaan tehtaalla valmiiksi ja pystytys hoituu kolmessa päivässä”, Kai Oinonen kertoo.

Omaperäinen itse kehitetty tuote ”Meillä on jatkuvaa omaa tuotekehitystä, johon kaikki työntekijät voivat osallistua”, Kai Oinonen toteaa. Kehittyminen vaatii myös jatkuvaa alan seuraamista ja muutoksiin reagoimista. ”Periaatteessa tuote on sama kuin yrityksen alkuvuosina, mutta toteutus on kehittynyt vuosien saatossa”, Katriina Oinonen summaa yrityksen tuotekehitystä. ”Omaan tuotekehittämiseen ei saada tukea, koska meidät luokitellaan valmistajaksi, vaikka olemme kokonaistuottajia ja teemme omaa tuotekehitystä”, Kai Oinonen valittelee. ”Ulkopuolisen suunnitteluyrityksen palkkaamiseen tukea taas saisi”, hän lisää.

Yritys on merkittävä työllistäjä Kai Oinonen huolehtii alustavasta suunnittelusta ja markki-

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

noinnista ja Katriina Oinonen taloudesta. Muita työntekijöitä yrityksessä on viisi. Tämän lisäksi yritys työllistää useiden alihankkijoiden kautta liudan työntekijöitä Keski-Suomessa. ”Suurin osa alihankkijoistamme sijaitsee alle 50 kilometrin säteellä meistä, jo Kyyjärvellä sijaitsee kolme alihankkijaa”, Kai Oinonen kertoo.

Ammattitaitoisten työntekijöiden saanti yritykseen on vaatinut työtä. Suurin osa työntekijöistä on tullut oppisopimuskoulutuksen tai työharjoittelun kautta. ”Tehtäväkuva on niin moninainen, että eipä meille suoraan koulun penkiltä pysty palkkaamaankaan”, Kai Oinonen toteaa.

Biopolttoaineen saatavuus turvattu Harkitessaan siirtoa biolämpökeskukseen, kuntien päättäjät usein kysyvät onko biopolttoaineen saatavuus yhtä hyvä kuin kilpailevien polttoaineiden öljyn ja kaasun. Oinosen mukaan huoleen ei ole aihetta: ”Esimerkiksi osuuskunnat ovat useimmiten maanomistajia tai koneurakoitsijoita, jotka keräävät polttoaineen itse. Metsissä riittää rankoja haketettavaksi. ”.

Pellettien saatavuus on varmaa, koska niitä valmistetaan maailmanlaajuisesti. Suomessa pelletin tuottajia on kymmeniä. Pellettilämpölaitosten etu on se, että ne vievät vähemmän tilaa kuin hakelämpölaitokset. Tulostekniikan seinällä roikkuvasta Suomen kartasta näkee, että valkoisia nastoja, jotka kuvaavat yrityksen rakentamia pellettilaitoksia, on etelässä paljon.

Vihreät hakelämpölaitoksia kuvaavat nastat ovat enemmistönä muualla Suomessa.

Tulostekniikalla on kymmenkunta kilpailijaa Suomessa.

Oinosilla ei laajennussuunnitelmia varsinaisesti ole. ”Kuunnellaan mitä asiakkaat haluavat ja laajennetaan, jos tarvetta on”, Kai Oinonen pohtii. Tulevaisuudesta Kai Oinonen toteaa, että: ”Biolämpölaitoksille on Suomessa runsaasti tilaa, sillä öljyä käytetään vielä ihan liikaa.”

Teksti: Hanna Luoma Kuvat: Hanna Luoma ja Tulostekniikka Oy

Kotimaisten biomassojen hyödyntäminen edistää energiantuotannon omavaraisuutta ja luo erityisesti maaseutualueille uusia työpaikkoja.

Kirjoittaja toimii Viestinnästä voimaa -hankkeessa ohjelmatiedottajana.

Yritys on valmistanut yhden laitoksen Puolaan, kun sellainen yritykseltä tilattiin, vaikka laajentumista ei ulkomaille varsinaisesti suunnitella. ”Tarjouskyselyjä tulee jonkin verran, joihin kyllä vastataan”; Katriina Oinonen sanoo. Jos ulkomaille lähdetään, niin Pohjoismaat ovat Oinosille kiinnostavin kohde.

Katriina Oinonen osoittaa Kyyjärven keskeistä sijaintia valmistuneiden lämpölaitosten paikkoja kuvaavan kartan edessä Kai Oinosen myhäillessä vieressä

Kuluntalahden 2,2 MW:n ttää hakelämpölaitos lämmi kasvihuoneita.

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

9

Energiapuun arvonmuodostus avoimeksi Helppokäyttöinen laskentamalli energiapuun arvonmuodostuksesta voi tarjota keinon energiapuualan kannattavuuden parantamiseksi.

Energiapuun arvonmuodostusprosessin kokonaishallinta vaatii useita toimintatapojen muutoksia. Tähän asti metsänomistajat ovat tottuneet myymään puunsa suoraan mekaaniseen jalostukseen tai sellun tuotantoon. Puun myynnistä saatavat tulot eivät ole tuottajalle aina parhaita mahdollisia eivätkä paikalliset metsäkoneurakoitsijat ja kuljetusyrittäjät saa aina työstään kunnollista korvausta.

Paikallisesti tuotetusta metsävarallisuudesta saatu tuotto ei myöskään jää alueelle: puumassa kuljetetaan talousalueelta ulos, jossa sen arvo kasvaa kaikissa jatkojalostusvaiheissa ollen sähkön ja lämmön ulosmyyntivaiheessa jopa 30-kertainen verrattuna sen arvoon metsästä lähtiessä. Metsäperäisen tuotannon paikallista jalostusarvoa pitäisikin nostaa, jolloin alueelle jäävä tuotto olisi parempi. Samalla alueelle syntyisi uusia investointeja ja työpaikkoja.

Tietokonemallin avulla energiapuualan kannatus kasvuun Nämä ongelmat käyvät myös ilmi muun muassa työ- ja elinkeinoministeriön raportista (Alueiden kehittäminen, 59/2010), joka nostaa bioenergiasektorilta esiin merkittäviä ja samalla huolestuttavia seikkoja. Energiapuualan yritykset ja tuottajat voivat koko energiapuuprosessissa erittäin huonosti. Noin 45 % puunkäsittelyalan yrityksistä toimii kannattamattomasti tai tappiollisesti. Tämä ei voi olla kestävä tilanne, joten nyt onkin syytä alkaa luoda keinoja koko tämän

toimialan tervehdyttämiseksi ja yrityssektorin toimintaedellytysten ja kannattavuuden parantamiseksi.

Ellei parannuskeinoja löydetä nopeasti, energiapuun korjuu metsistä tyrehtyy ja puunkäsittely-yritykset tekevät konkurssin tai siirtyvät muille aloille.

Samalla maakunnasta loppuu

Laskentamalli voi tarjota lisätietoa energiapuun arvonmuodostuksesta.

10

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

biopolttoaine, kun yritysten ei kannata kerätä eikä kuljettaa sitä metsistä.

Näkemykseni mukaan helppokäyttöiset matematiikkaan pohjautuvat tietokonemallit tarjoavat puunkäsittely-yrityksille ja puun tuottajille työvälineitä juuri tämän ongelman ratkaisemiseen. Niiden avulla

koko arvoketjun kannattavuus voi parantua ja koko toimiala tervehtyä. On selvää, että muitakin toimenpiteitä tarvitaan, mutta monimuuttujaisessa toimintaympäristössä laskentamenetelmien käyttö on välttämätöntä, kun asioita ei voi hahmottaa päässä eikä laskea kynällä ja paperilla.

Myös tuottajien asema, toimintavaihtoehdot ja päätöksentekovalmiudet energiapuun käsittelyssä ja myynnissä paranisivat kehitettävien laskentavälineiden myötä, jolloin energiapuun saanti tehostuisi ja puun tuottajat voisivat paremmin ja puolueettoman tiedon varassa tehdä päätöksiä siitä, kenelle, mihin tarkoitukseen, millä tavoin käsiteltynä ja milloin he puutaan myyvät.

Tässä tilanteessa tarvitaankin selkeä ja helppokäyttöinen laskentamalli energiapuun arvonmuodostuksesta siten että kuka tahansa prosessissa mukana oleva ymmärtää, miten puun arvo muodostuu ja miten puusta saatava tulo jakautuu.

Arvonmuodostuksen vaikutusmahdollisuudet selville Laskentamallin muodostaminen edellyttää koko tuotantoketjun mallintamista, johon on jo tarjolla joitakin valmiita malleja. Arvonmuodostuksen laskentamallin laadintaa varten tarjolla olevat jalostusprosessia kuvaavat mallinnukset tarkistetaan ja perusmallin rinnalle luodaan joitakin vaihtoehtoisia malleja energiapuuprosessin meneillään olevan muutoskeskustelun vuoksi. Vaihtoehtoisia malleja tuotetaan esimerkiksi prosessin alkupäähän, jossa energiapuun keruu, kuivaus, välivarastointi, haketus ja kuljetus voidaan järjestää usealla eri tavalla, mutta joiden tuottamaa

hyötyä eri osapuolille ei ole sidosryhmäriippumattomasti laskettu ja tuotu yleiseen tietoisuuteen.

voidaan odottaa johtavan metsänparannuksen ja energiapuun käsittelyn tuotekehitys- ja ulkomaanvientihankkeisiin.

Laskentamallin avulla pitää selvittää, missä määrin erilaiset puunkäsittely-yritykset voivat vaikuttaa puumassan arvonmuodostukseen arvoketjun eri vaiheissa. Kun vaikutusmahdollisuudet ovat tiedossa, puunkäsittely-yritykset voivat paremmin kehittää omaa toimintaansa ja koneenvalmistusyritykset voivat käynnistää tuotekehitysprojekteja omien koneidensa ja laitteidensa edelleen kehittämiseksi.

Tutkimuksessa kehitettävä laskentatyökalu olisi riippumaton työväline, joka kuvaisi puupohjaisen energian arvon muodostumista tuotantoketjun eri vaiheissa. Mahdolliset hinta- ym. vaikutukset tapahtuisivat vasta sen jälkeen, kun joku prosessin osapuoli muuttaa mallin perusteella omaa toimintaansa.

Kehitellyille työkaluille uusia käyttökohteita Tämänkaltaisen tutkimuksen tuloksena voidaan odottaa löydettävän tutkimuksen myötä kehittyville työkaluille uusia käyttökohteita ja niiden soveltamisen esimerkiksi metsäkoneenrakennusyrityksiin

Jonkin asian kokonaisvaltainen mallintaminen voi tuoda yllättäviä ratkaisuja ja mahdollisuuksia. Oppilaani Toni Ruohonen teki väitöskirjassaan Keski-Suomen keskussairaalan päivystyspoliklinikan toimintaa kuvaavan mallin ja etsi sen avulla ratkaisun, jossa potilaiden keskimääräinen odotusaika saataisiin supistettua.

Mallin avulla pystyttiin löytämään ratkaisu, jossa käytetty aika väheni neljästä tunnista kahteen ja puoleen tuntiin.

Malli otettiin käyttöön poliklinikan uudistuksen yhteydessä ja tehdyt mittaukset osoittivat, että malli osoitti 99 %:n tarkkuudella toimivan ratkaisun.

Tämän perusteella voidaankin olettaa, että myös energiapuun arvonmuodostukseen liittyviin ongelmiin on mahdollista löytää vastaavanlainen ratkaisu oikeanlaisilla työkaluilla.

Teksti: Pekka Neittaanmäki Kuva: MMM/Martina Motzbäuchel Kirjoittaja on metsänomistaja ja tietotekniikan professori.

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

11

Vastuullisuus ruokaketjussa: mittaamista, johtamista ja viestintää Ruokaketjun vastuullisuudelle on luotu oma mittaristo. Se ohjaa yrityksiä seuraamaan omaa toimintaansa. Kuluttajille ruokaketjussa tärkeintä on tuoteturvallisuus.

Ruokaketjujen vastuullisuus ei ole ainoastaan nouseva trendi, vaan kyseessä on liiketoimintaympäristön kokonaisvaltainen muutos. Kun panoksena on ihmisten ja luonnon hyvinvointi, on vastuullisen toimintakulttuurin tultava jäädäkseen. Vastuulliselle liiketoiminnalle on siis kysyntää. ”Useat yritykset haluavat olla mukana luomassa ratkaisuja kestävän kehityksen haasteisiin, ja samalla turvata oman liiketoimintansa kestävyyden”, kertoo hankkeen vastuullinen johtaja Pasi Heikkurinen Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta.

Kohti laajempaa käsitystä vastuullisuudesta Ruokaketjun vastuullisuuteen paneuduttiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT), Kuluttajatutkimuskes-

kuksen ja Jyväskylän yliopiston yhteistyönä toteuttamassa ja Tekesin rahoittamassa Elintarvikeketjun vastuullisuuden konseptointi liiketoimintamahdollisuudeksi -tutkimushankkeessa.

Tekesin lisäksi rahoittajina ja yhteistyökumppaneina oli neljä suomalaista edelläkävijäyritystä ruokaketjun eri osista: Fazer Leipomot, SOK, HK Ruokatalo ja Raisio-Konserni.

Toukokuussa 2009 käynnistynyt hanke päättyi vuoden 2012 keväällä. Hankkeen tavoitteena oli tuottaa työkaluja suomalaisen ruokaketjun vastuullisuuden kehittämiseen ja johtamiseen, sekä tunnistaa vastuullisen elintarvikeketjun liiketoimintamahdollisuudet.

Hankkeessa kehitettiin myös mittareita vastuullisuuden eri osa-alueiden arvioimiseen.

Vastuullisuus yrityksissä on arvoja, sanoja ja tekoja, joissa huomioidaan sidosryhmien tarpeet paremmin kuin laki kyseisessä tilanteessa edellyttää. Suomalaisissa elintarvikeketjuissa vastuullisuus tarkoittaa lainsäädännön ylittämistä ainakin seuraavissa ulottuvuuksissa: ympäristö, talous, tuoteturvallisuus, ravitsemus, paikallisuus, työhyvinvointi ja eläinten hyvinvointi.

Vastuullisuutta ei siis jaoteltu perinteiseen tapaan kolmeen – taloudellinen-, sosiaalinen- ja ympäristövastuu – ulottuvuuteen, vaan se koostuu useammasta osasta, joista jokainen on tärkeä suomalaiselle ruokaketjulle.

Käsikirja avuksi vastuullisuustyöhön Tutkimushankkeen tuloksena julkaistiin huhtikuussa vastuul-

Lähiruoka on osa paikallista hyvinvointia, joka tuo ruokaketjun toimijoille kilpailuetua.

12

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

lisuuskäsikirja. Kirja on saatavilla MTT:n verkkosivuilta. Kirjan tavoitteena on antaa käsitys siitä, mitä vastuullisuus on suomalaisessa ruokaketjussa, miten sitä voi johtaa ja mitata sekä miten siitä voi viestiä.

Kirjassa esitellään vastuullisuuden mittaristo, joka on rakennettu yhteistyössä monien eri ruokaketjun sidosryhmien kanssa. Nämä jokaiselle vastuullisuuden seitsemälle ulottuvuudelle määritellyt mittarit ohjaavat yritystä seuraamaan vastuullisuuden kannalta välttämättömimpiä toimintoja.

Vastuullisuuskäsikirja saatavilla MTT:n verkkosivuilta: www.mtt.fi/julkaisut/ vastuullisuusruokaketjussa.pdf TUOTETURVALLISUUS RAVITSEMUS

YMPÄRISTÖ

TALOUDELLINEN VASTUU

Elintarvikeketjun vastuullisuuden ulottuvuudet

PAIKALLISUUS

Tällaista mittaristoa ruokaketjun vastuullisuudelle ei ole aikaisemmin luonnosteltu, joten mittarit toimivat ennen kaikkea keskustelun avaajina ja rakennuspalikoina yhteisen käsitteistön sekä kielen luomisessa.

Eväitä viestimiseen: vastuullisuudesta kannattaa kertoa Mittarit, joilla nykytilaa ja kehitystä voidaan arvioida, liittyvät kiinteästi vastuullisuudesta viestimiseen. Asioita, joita voidaan mitata, voidaan myös helposti kehittää seurannan avulla, ja tätä kehityksestä voidaan käyttää viestinnän yhtenä lähtökohtana. ”Vastuullisuudesta tulisi viestiä totuudenmukaisesti, avoimesti ja kokonaisvaltaisesti, eikä keskittyä vain tiettyihin ulottuvuuksiin ja vahvuuksiin”, Jyväskylän yliopiston professori Hanna-Leena Pesonen toteaa.

Vastuullisuus ja vastuullisuuden mittarit saattavat vaikuttaa vaikeatajuisilta ja monimutkaisilta. Onnistunut vastuullisuusviestintä onkin selkeitä, konkreettisia esimerkkejä, elämyksiä, tositarinoita ketjusta sekä reseptejä ja ohjeita.

Viestinnän tulee perustua todenperäisiin tietoihin, mutta erilaisten tunnuslukujen ja ammattisanaston sijasta sen on oltava käytännönläheistä ja kuluttajien arjessa hyödynnettävää tietoa. Tavoitteena on tarjota välineitä kuluttajien sekä muiden sidosryhmien ja yritysten väliseen vuorovaikutukseen. Pelkän mielikuvamainonnan käyttö saattaa kääntyä itseään vastaan, sillä kuluttajat saattavat pitää mielikuviin pohjautuvia mainoskampanjoita viher- tai sinipesuna. Tekojen tulisi aina olla viestinnän takana.

Kuluttajat kaipaavat tietoa Kuluttajien näkemyksiä ruokaketjun vastuullisuudesta sekä siihen liittyvästä viestinnästä selvitettiin tutkimusryhmän toteuttaman kuluttajakyselyn ja -työpajan avulla. Kyselyyn vastanneille kuluttajille tuoteturvallisuus oli selkeästi tärkein ulottuvuus, paikallisuus ja talous puolestaan vähiten tärkeimmät. Työpajassa sen sijaan tuoteturvallisuuden rinnalla tärkeimpinä ulottuvuuksina pidettiin juuri paikallisuutta ja ravitsemusta. Tämä voi johtua siitä, että kyselyssä paikallisuus oli laajemmin yrityksen toimin-

TYÖHYVINVOINTI

ELÄINTEN HYVINVOINTI

taan liittyvä tekijä. Kuluttajatyöpajassa keskustelu keskittyi enemmän paikallisiin tuotteisiin.

Kuluttajat kokevat saavansa eniten tietoa ravitsemuksesta, tuoteturvallisuudesta ja paikallisuudesta. Tulevaisuudessa kaikista vastuullisuuden ulottuvuuksista, mutta etenkin tuoteturvallisuudesta, pitää kuluttajien mielestä kertoa ja viestiä.

Paikallisuus ja lähiruoka puhuttivat kuluttajia Työpajaan osallistuneet kuluttajat totesivat lähiruoan olevan osa paikallista hyvinvointia ja nouseva trendi, joka tuo ruokaketjun toimijoille kilpailuetua.

Työpajakeskustelussa paikallisuus tarkoitti muun muassa jäljitettävyyttä ja siten parempaa tuoteturvallisuutta. ”On hyvä tietää, mistä ruoka tulee”, työpajaan osallistuneet kuluttajat totesivat. Samoin lähiruoan ympäristövaikutukset voidaan kokea pienemmiksi lyhyempien kuljetusmatkojen myötä. Myös tulonjako ruokaketjussa voidaan nähdä reilumpana lähiruoassa. Lähiruoan määritteleminen koettiin haasteelliseksi eikä

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

esimerkiksi kaikkea kotimaista ruokaa tule kuluttajien mielestä markkinoida lähiruokana.

Vastuullisuus koko ruokaketjun asia Vastuullisuus elintarvikeketjussa: eväitä johtamiseen, mittaamiseen ja viestimiseen -kirjassa tutkimusryhmä on pyrkinyt tiivistämään sidosryhmien ajatuksia hallittavaksi kokonaisuudeksi, jotta lukijat voisivat muodostaa käsityksen siitä, mitä vastuullisuus on ruokaketjussa, kuinka se voidaan yhdistää osaksi yritysstrategiaa sekä miten vastuullisuutta voidaan mitata ja viestiä onnistuneesti.

Vastuullisuusasioissa seuraavalle tasolle eteneminen edellyttää riskinottoa, epävarmuuden hyväksymistä ja kompromissien luomista. Vastuullisuus on yhteinen asia.

Teksti: Kukka-Maaria Ulvila Kuva: Janne Lehtinen/MTT:n arkisto Kirjoittaja toimii Jyväskylän yliopiston korkeakoulussa tohtorikoulutettavana.

13

Halua kehittää ja kehittyä Kuluneiden kolmen vuoden aikana eri puolilla Keski-Suomen maakuntaa ovat maidon- ja naudanlihantuottajat voineet lisätä omaa ammatillista osaamistaan sekä vaihtaa kokemuksia muiden alan toimijoiden kanssa

Maidontuotannolla jatketaan

Thina ja Jorma Kauppinen viljelevät tilaansa Kannonkoskella. Vuodesta 1989 yrittäjinä toiminut pari tuottaa tilallaan maitoa, työkavereinaan 30 lypsylehmää. Nykyisen navetan rakentaminen aloitettiin 1996 ja sitä laajennettiin vuoteen 2000 asti. Aiemmin tilalla oli 9-10 lehmää. Hiehot, tulevat lypsylehmät kasvavat ammattitaitoisella hiehonkasvattajalla Konnevedellä, josta ne kotiutuvat ennen poikimista takaisin Kauppisten navettaan.

Tällä hetkellä navetan kunnostamiseen etsitään vaihtoehtoja, jotka keventäisivät erityisesti karkearehuruokinnan vaatimaa työtä. Thina Kauppinen hoitaa lehmien lypsämisen Jorma Kauppisen vastatessa ruokinnasta. Työtä navetassa riittää, mutta Thina Kauppisen mukaan ”Ei se perustyö vie

14

kauan, kun muistaa liikkua”.

Tavoitteena Kauppisilla on jatkaa lehmänlypsyä eläkeikään asti, mikäli terveys ei tule vastaan ammatinharjoittamiselle.

Nykyisin navettatyöhön on saatavilla runsaasti erilaisia työtä keventäviä ratkaisuja. Maitoa ja naudanlihaa Keski-Suomesta -koulutushankkeen parsinavetta -pienryhmässä on voinut yhdessä toisten yrittäjien kanssa käydä keskustelua aiheeseen liittyen. Pienryhmien tapaamisissa on aina asiantuntija luennoimassa yhdessä ryhmäläisten kanssa sovitusta aiheesta.

Jokainen luento tähtää samaan asiaan eri näkökulmasta, miten muokataan omasta parsinavetasta aiempaa toimivampi sekä lehmälle että hoitajalle?

Odotuksia pienryhmäkoulutukselle Vaikka pienryhmässä kuulee paljon toisten yrittäjien ajatuksia ja kokemuksia erilaisista rat-

kaisuista, ovat asiantuntijoiden luennot antaneet uutta ajattelemisen aihetta oman navetan kehittämiseen. Erityisesti Thina Kauppisen mieleen on jäänyt eläinlääkäri Anna Pasasen eläinten hyvinvointia käsitellyt luento. Molemmat Kauppiset odottavat mielenkiinnolla vielä pienryhmäkoulutukseen kuuluvaa tilakohtaista koulutusta, jossa tilalle saapuvat rakennussuunnittelija sekä meijerin tuotantoneuvoja. Tilakohtaisessa koulutuksessa mietitään yhdessä suunnittelijan ja neuvojan kanssa yrittäjille toteuttamiskelpoisia ratkaisuja oman navetan kehittämiseksi.

Uutta ajatusta ja ideaa Kauppiset toivovat löytävänsä erityisesti karkearehunjaon keventämiseksi sekä poikimakarsinan lypsymahdollisuuksien parantamiseksi. Kauppisilla vasikka viettää muutaman päivän syntymisensä jälkeen emänsä kanssa poikimakarsinassa ennen vieroitusta.

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

Kohti tulevaa Kauppisilla on neljä aikuista poikaa, jotka vielä pohtivat mahdollista jatkoa tilanpidossa.

Tällä hetkellä navettaa halutaan kehittää nykyisten seinien sisällä ja omaa työtä keventävästi.

Myös eläinmäärään yrittäjäpari on tyytyväinen. Korkeatuottoisen karjan kolme lypsyä päivässä pitävät yrittäjät liikkeessä ja työmäärän riittävänä.

Maiseman ylläpitoa ja oppia maailmalta

Lievestuoreella kylän kupeessa emolehmiä kasvattava Juhana Jalkanen on ollut yrittäjänä yhtä kauan kuin Suomi on ollut osa Euroopan unionia. Maatalouden harjoittaminen on tuona aikana muuttunut. Työtä on aina ollut paljon, mutta nykyisin traktorin pukilla saa istua aiempaa enemmän. Tilalla on aikanaan maidontuotannosta luovuttu ja siirrytty välitysvasikoiden kasvatukseen. Kun va-

Lisätiedot hankkeesta: www.jamk.fi/maitoajanaudanlihaa sekä www.hinkalo.fi

Keväällä 2011 jalostuksen opintomatkalla keskisuomalaiset maidontuottajat tutustuivat mm. holstein –rotuisiin lehmäsukuihin ulkoilmassa jaloittelevien lehmien seassa. sikoiden saanti väheni, tulivat rinnalle emolehmät. Nykyisin emolehmiä on noin 60 ja lisäksi on nuorta karjaa. Välitysvasikoiden kasvatuksesta on sittemmin luovuttu kokonaan.

Kauniilla paikalla Lievestuorejärven läheisyydessä karja laiduntaa kesäaikaan kylätien varressa ja pitää yllä hoidettua maatalousympäristöä. Sen lisäksi tietysti kyläläiset saavat ihailla laiduntavia emolehmiä ja vasikoita.

Nähdystä ja koetusta käytäntöön Omaa tilaa ja osaamistaan Juhana Jalkanen on kehittänyt osallistumalla erilaisiin koulutuksiin sekä opintomatkoille.

Talouskoulutuksista parhaiten on jäänyt mieleen tilojen keskenään tekemät vertailut tunnuslukujen taustoista. Mm. Maitoa ja naudanlihaa Keski-Suomesta -hankkeen järjestämät kotimaan opintomatkat ovat mahdollistaneet kokemusten ja ajatusten vaihdon toisten yrittäjien kans-

sa. Syksyllä 2011 hankkeessa tehdyn Ranskan matkan parasta antia olivat näppärä eläinportin sarana sekä tukipolitiikkojen vertailu eri maiden kesken. Kiitosta sai myös ELY-keskuksen virkamiehen mukana olo matkalla. Matkan aikana yhteisymmärrystä päästiin lisäämään, kun muiden maiden toimintatavoista keskusteltiin tuottajien ja viranomaisen näkökulmista.

Hankkeet ja maaseudun sekä maatalouden kehittämisen Jalkanen kokee tärkeäksi. Hankkeiden kautta voidaan tehdä työtä yrittäjien jaksamisen eteen, ja siihen asiaan tuleekin vastaisuudessa keskittyä enemmän.

Nykyisin maatalousyrittäjiin kohdistuu erilaisia stressiä lisääviä paineita, jotka eivät ainakaan tee yrittämistä helpommaksi nousevien kustannusten aikana. ”Turhasta syyllistämisestä pitäisi päästä eroon”, Jalkanen toteaa.

Vaihtoehtojakin mietitty Vastaisuudessa Jalkanen aikoo jatkaa emolehmien kasvattamista tilallaan. Luomutuotannon mahdollisuudet kiinnostavat, ensi vaiheessa omaan tuotantoon otetaan luomutuotannon oppeja käyttöön peltoviljelyssä. Vielä tilalla ei kuitenkaan olla luomutuotantoon siirtymässä. Toinen kasvava toimintamuoto, suoramyynti, ei sekään ole ajankohtainen.

Jotta suoramyynnin voisi toteuttaa hyvin, tulisi aikaa olla enemmän käytössä.

Kaikkiaan positiivisesti asennoituva emolehmien kasvattaja on saanut irti yrittäjätaipaleensa aikana erilaisista hankkeiden opintomatkoista paitsi uusia tuttavuuksia ja verkostoa, myös ajatuksia oman tilan ja toiminnan kehittämiseen. Viimeisimpiä oppeja sovelletaan lähitulevaisuudessa oman pihaton kunnostustöissä.

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

Maitoa ja naudanlihaa KeskiSuomesta -koulutushanke on kolmivuotinen, Euroopan unionin maaseuturahaston sekä Keski-Suomen ELY-keskuksen rahoittama hanke. Projektin aikana järjestetyissä koulutuksissa on keskitytty tuotannollisiin ja yritysosaamista tukeviin koulutuksiin, joiden tavoitteena on ollut lisätä yrittäjien ammatillista osaamista sekä tukea yrittäjien välistä vuorovaikutusta ja verkostojen rakentamista.

Hanketta hallinnoi Jyväskylän ammattikorkeakoulun Luonnonvarainstituutti.

Teksti ja kuvat: Susanna Lahnamäki-Kivelä Kirjoittaja toimii Maitoa ja naudanlihaa Keski-Suomesta -hankkeen projektipäällikkönä.

15

Suomalaisen kotieläintutkimuksen tulevaisuuden ajurit?

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) kotieläintuotannon tutkimus tutkii kotimaista alkutuotantoa ja ruokajärjestelmää tavoitteena löytää uusia, toimivia ratkaisuja huomioiden niin ihmiset, eläimet kuin myös ympäristönäkökohdat. MTT:n toimintaa ohjaa yhä suuremmassa määrin myös globaalit ja tulevaisuuteen painottuvat teemat.

Sonnia ei pidä syyllistää ilmaston lämpenemisestä!

Nautojen oikeutusta olla osana ravintoketjua kritisoidaan niiden röyhtäilemän metaanin vuoksi. Ilmastonmuutos ja naudanliha kytketään usein toisiinsa. Märehtijöiden tuottama metaani onkin korostunut keskusteluissa kasvihuonekaasupäästöistä. Monelle kuluttajista on saattanut muodostua käsitys, että märehtijät olisivat suurin syy maapallon ilmaston lämpenemiseen.

Kuitenkin eri kirjallisuuslähteiden mukaan märehtijät tuottavat vain noin 14–20 % maapallon metaanista. Tämä tarkoittaa noin kaksi prosenttia kasvihuonekaasujen kokonaismäärästä, koska metaanin osuus maapallon kasvihuonekaasujen tuotannosta on 13 %.

Suomen osalta on laskettu, että meillä kotieläinten tuottama metaani on merkittävästi vähentynyt vuodesta 1960 lähtien. Samanaikaisesti koko maapallon kasvihuonekaasujen tuotanto on 2,6-kertaistunut.

Suomen kotieläinmärehtijöiden tuottama metaanin osuus on tällä hetkellä vain 2/3 vuoden 1960 tasosta. Tämän perusteella suomalaisen tuottajan tai kuluttajan ei tarvitse tuntea syyllisyyttä ilmaston lämpenemisestä.

Kotimainen naudanlihan tuotanto tuontia parempi vaihtoehto Suomessa naudanlihantuotanto perustuu suurelta osin maitorotuiseen eläinainekseen.

Tällöin naudanliha syntyy maidon oheistuotteena. Se kannattaa hyödyntää ravintona

ennemmin kuin hävittää kaikki sonnivasikat ja maidontuotannosta poistettavat naudat Honkajoella.

Vaikka liharotuisten eläinten rehun hyväksikäyttö kasvuun on 10–15 % parempi kuin maitoroduilla, ovat rehunkulutus ja metaanintuotanto tuotettua lihakiloa kohti selvästi suuremmat kuin integroidussa maidon ja naudanlihan tuotannossa.

Kuitenkin nykyinen emolehmien määrä on selvästi parempi vaihtoehto kuin naudanlihan tuonti, sillä naudat tuottavat metaania muuallakin, mutta esim. maaperän, työllisyyden, elintarvikeriskien ja maiseman kannalta kotimainen naudanlihantuotanto on tuontia parempi vaihtoehto. Nurmiviljelyyn

Näiden sonnipoikien osuus kasvihuonekaasuista on häviävän pieni.

16

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

ja märehtijöihin perustuva tuotanto on Suomen olosuhteissa monin paikoin paras vaihtoehto tuottaa korkealaatuisia elintarvikkeita.

Vaikka märehtijöiden merkitystä ilmastomuutoksen aiheuttajana on ylikorostettu, on kuitenkin syytä arvioida, miten naudanlihaa voitaisiin tulevaisuudessa tuottaa mahdollisimman pienillä metaanipäästöillä. Yksi varteenotettava mahdollisuus voisi olla jalostustyö ja eläinten valinta.

Esimerkiksi australialaisissa ja pohjoisamerikkalaisissa tutkimuksissa metaanintuotanto on vähentynyt 25–30 %, kun on valittu eläinainesta rehun hyväksikäytön perusteella.

Sianlihan tuotannon eettisyys ja arvot puntariin

Sianliha maistuu suomalaisille.

Sianlihaa syödään noin 36 kg henkeä kohti vuodessa, eli lähes yhtä paljon kuin naudanja siipikarjanlihaa yhteensä.

MTT:n tuoreen kyselyn mukaan kuluttajien luottamus ja kiinnostus kotimaiseen sianlihaan on edelleen suuri.

Luottamuksen säilymiseksi on tärkeää, että lihantuotannon ja koko elintarvikeketjun toiminta on kuluttajille läpinäkyvää ja siitä on saatavilla tietoa ostopäätösten tueksi. Tiedon saantia ja tulkintaa voi vaikeuttaa se, että monilta kuluttajilta puuttuu suora yhteys ruuan tuotantoon ja tuottajiin.

Eläinten hyvinvoinnin lisäksi myös maatalousyrittäjien jaksaminen huolestuttaa Kuluttajien huolenaiheena on eläinten hyvinvointi, mutta he ovat huolissaan myös maatalousyrittäjien työhyvinvoinnista. He toivovat yrittäjien saavan nykyistä enemmän arvostusta työlleen. Kuluttajat pitävät myös tärkeänä, että tuottajat saisivat lihasta nykyistä parempaa hintaa. Toisaalta maa-

Jos haluat mukaan Reilu sika -työpajoihin, ota yhteyttä: Hilkka Siljander-Rasi MTT hilkka.siljander-rasi@mtt.fi puh. 029 5317750

talousyrittäjät haluavat antaa kuluttajille totuudenmukaisen kuvan työstään ja taloudellisesta tilanteestaan.

Kuluttajien ja tuottajien huolenaiheisiin, kuten tulonjaon oikeudenmukaisuuteen, liittyy aina myös eettinen näkökulma.

Käsitys siitä, mikä on oikein ja hyvää vaikuttaa taustalla arvoina, periaatteina, ihanteina tai normeina. MTT:n Kotieläintuotannon tutkimuksen Reilu sika -hankkeessa sianlihan tuottajat ja kuluttajat pohtivat yhdessä, millaiset eettiset kysymykset ovat ajankohtaisia suomalaisessa sianlihantuotannossa, ja millaisia eettisiä periaatteita sianlihan tuotantoketjun tulisi huomioida. Hanketta rahoittaa myös Maatilatalouden kehittämisrahasto.

Eettisille kysymyksille, kuten eläinten hyvinvoinnin toteutumiselle suomalaisessa sianlihantuotannossa, on tyypillistä, ettei niille ole yhtä oikeaa ratkaisua. Eettisiä kysymyksiä ei voi ratkaista vain pelkän tutkimustiedon varassa, vaan tarvitaan myös arvoja koskevan tiedon lisääntymistä. Asiatieto

on silti tarpeen, jotta ongelman kokonaisuus hahmottuisi. Eettisten kysymysten pohdinnassa on tärkeää, että asianosaiset pystyvät asettumaan toistensa asemaan ja keskustelemaan yhdessä. Pitkälle päästään terveellä maalaisjärjellä.

Reilu sika -hankkeen työpajoissa suomalaista sianlihantuotantoa lähestytään eettisten periaatteiden kautta. Erityisesti pohditaan, kuinka suomalaisessa sianlihan tuotantoketjussa toteutuvat hyvinvoinnin edistämisen, autonomian eli itsemääräämisen ja oikeudenmukaisuuden periaatteet. Työpajoissa arvioidaan, mitä nämä periaatteet tarkoittavat sikaketjun eri toimijoille eli asianosaisille.

Sikatalousyrittäjien ja kuluttajien lisäksi asianosaisia ovat elintarviketeollisuus ja kauppa, mutta periaatteita punnitaan myös ympäristön ja tuotannon kohteena olevan sian näkökulmasta.

Reilu sika -hankkeessa tuottajat ja kuluttajat vuoropuheluun Monet asianosaiset huomioiva tarkastelu tuo esiin, missä kohdin eettiset periaatteet ovat keskenään kilpailevia. Esimerkiksi tuottajien hyvinvointiin kuuluu riittävä tulotaso. Ruuan saatavuutta ja edullista hintaa taas voi pitää kuluttajien kannalta oikeudenmukaisena. Eri periaatteiden yhteensovittaminen vaatii usein kompromisseja eri asianosaisten välillä ja jopa omista eduista luopumista.

On kyse arvovalinnoista. Tutkimuksessa syntyvän eettisen arvioinnin tarkoitus on pukea sanoiksi näitä valintoja ja toimia apuna sekä suomalaisen sikaketjun toimijoille että poliittisille päätöksentekijöille.

Kirjoittajat: Jutta Siivonen, Arto Huuskonen ja Hilkka Siljander-Rasi Kuvat: Arto Huuskonen ja Kirsi Partanen Kirjoittajat toimivat MTT Kotieläintuotannon tutkimuksessa. Jutta Siivonen on tutkimusyksikön johtaja, Arto Huuskonen erikoistutkija ja Hilkka Siljander-Rasi vanhempi tutkija.

Reilu sika -hankkeen työpajoissa sikakeskustelua käydään eettisten periaatteiden kautta.

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

17

Ruokaketjun sopeutuminen ilmastonmuutokseen Ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkiin yhteiskunnan toimintoihin. Maaseutuyrityksissä se koetaan epämääräisenä uhkana.

Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella on meneillään Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke Ilmastonmuutokseen sopeutumisen rajat ja sietokyvyn edistäminen. Hanke on osa tutkimuskonsortiota, jota johtaa tutkimusprofessori Tim Carter Suomen ympäristökeskuksesta. Jyväskylän osahanketta johtaa yhteiskuntapolitiikan professori Marja Järvelä.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia vaikea hahmottaa Vaikka ilmastonmuutoksen esiintymistä harva enää nykyään kiistää, niin muutoksen nopeuteen ja suuruuteen liittyy epävarmuutta. Samalla mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita on useita. Kun tulevaisuutta ei tarkkaan tiedetä, niin yrityksillä ja yhteisöillä ei välttämättä ole selkeitä sopeutumisstrategioita.

jä, mutta ne ovat usein yritysten omia, eikä niitä välttämättä tunnisteta. Toisaalta ne ovat omiaan lisäämään merkinnän kirjavuutta entisestään.

Jyväskylässä tutkijatohtori Antti Puupponen perehtyy tutkimuksessaan erityisesti suomalaisten ruokaketjujen haasteisiin sopeutua ilmastonmuutokseen. Keskeistä on muun muassa selvittää, kuinka turvata elintarviketuotannon jatkuvuus ja liiketaloudellinen kannattavuus, jos esimerkiksi maataloustuotannon olosuhteet merkittävästi muuttuvat tulevaisuudessa.

Esimerkiksi maaseutuyrityksissä näyttää usein olevan päällimmäisenä muita ongelmia, jotka liittyvät ennen kaikkea lisääntyneeseen byrokratiaan.

Niiden vaikutus liiketoimintaan on paljon suorempi kuin ilmastonmuutoksen, joka sinänsä koetaan kyllä todellisena, mutta kuitenkin epämääräisenä uhkakuvana. Monet yrittäjät kuitenkin uskovat, että ilmastonmuutoksen ennakoinnista ja sopeutumistoimenpiteistä muodostuu pitkällä aikavälillä myös kilpailuetu.

Tuoreille, lisäaineettomille ja vastuullisesti valmistetuille tuotteille näyttää olevan kasvavaa kysyntää. Kotimaisen tuotannon kannalta tämä on tietysti myönteistä, vaikka esimerkiksi lähiruoan saatavuudessa on edelleen ongelmia.

Myös luomutuotannon merkitys on kasvanut nopeasti ja siitä on tullut tietyllä tavalla trendikästä osaltaan varmasti ilmastosyistä, mutta ennen kaikkea vellovan lisäainekeskustelun myötä.

Kuluttajilla infoähky ruoasta Kuluttajan kannalta tilanne on silti ongelmallinen. Ruokaan ja syömiseen liittyy niin paljon informaatiota ja eri asiantuntijoiden vastakkaisia mielipiteitä, että ostopäätösten tekeminen järkiperusteilla ei ole enää helppoa. Oma lukunsa on myös tuotteiden merkintä, joka kaipaisi monen kuluttajan näkökulmasta selkeyttä. Tuotteille on olemassa myös joitakin ilmasto- ja hiilijalanjälkimerkke-

Teksti: Antti Puupponen Kuva: MMM/Martina Motzbäuchel

Antti Puupposen väitöskirja vuodelta 2009 käsitteli sitä, minkälaista yrittäjyyttä lähiruokatoiminnan ympärille voisi maaseudulla ja maatiloilla kehittyä. Meneillään oleva tutkimus on tavallaan luonteva jatke Puupposen väitöskirjassa tehdylle työlle. Ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkiin yhteiskunnan toimintoihin, ja paikalliset ruokaketjut voidaan nähdä yhtenä ratkaisuyrityksenä näihin haasteisiin. Kyse on kuitenkin siitä, kuinka toiminta onnistutaan organisoimaan kestävästi ja liiketaloudellisesti kannattavasti.

18

Erityisesti keskustelu ruoan lisäaineista ja eri ruokavalioiden terveellisyydestä on jatkuvasti pinnalla. Myös tämä keskustelu kietoutuu ilmastokysymykseen sekä tuotannon paikallisuuteen.

Kirjoittaja toimii Jyväskylän yliopistossa tutkijatohtorina.

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

Vastuullisesti tuotetulle ruoalle on kysyntää.

Kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelun aika on ohi Perheemme vietti 80- ja 90-luvulla usein kesälomat Ranskan maaseudulla. Vuokrasimme pienen talon jostain kylästä. Haimme ruokatarvikkeet kylän kaupoista ja nautimme torin paikallisesta tarjonnasta. Ranskalaisten kylien elinvoimaisuus oli hämmästyttävää verrattuna Suomessa maaseudun ”kuihtumiseen”. Sille on toki monta selitystä, mutta ehkä merkittävin on ranskalaisten rakkaus maaseutuun. Kylät halutaan pitää elinvoimaisina. Nähdäänkö meillä maaseutu taakkana?

Tarkoitukseni ei ole esittää lisää tukiaisia maaseudulle, vaan ajatella maaseutua uudelleen. Kaupungistuminen etenee ja väestö vähenee ja vanhenee maaseudulla.

Tätä kehitystä ei voida pysäyttää, mutta maaseudun arvo ei ole silti vähenemässä.

Vastakkainasettelun sijaan on oivallettava maaseudun ja kaupungin keskinäinen riippuvuus.

Olemme kulkemassa kohti luonnonvarojen niukkuuden aikaa. Tämän takia luonnonvaratalous tulee entistä tärkeämmäksi. Sillä tarkoitetaan luonnonvarojen suojelua, jalostamista ja kestävää hyödyntämistä. Stanfordin yliopiston professori Gretschen Daily on ottanut käyttöön kuvaavan termin ”ekosysteemipalvelut”, joita ovat hänen mukaansa 1. Ekosysteemin tuotteet kuten meren antimet, puumateriaali ja maanviljelyksen tuotteet.

2. Perustavat elämää tukevat toiminnot, kuten veden puhdistuminen, tulvien estäminen, maaperän hedelmällisyyden uudistaminen, ilmaston tasapainoisuus ja saastuminen 3. Elämänlaatua palvelevat toiminnot kuten kauneus ja luonnosta saatava innostus ja virkistys.

4. Luontovakuutus, joka liittyy siihen ideaan, että luonnon rikkaus sisältää jotain, jonka arvoa ei tunneta tänään mutta joka voi osoittautua tärkeäsi tulevaisuudessa.

Maaseudun asemaan vaikuttaa myös suuruuden ekonomian haaksirikko. Keskittämällä kaikki voimavarat suuriin keskuksiin, kustannukset nousevat ja ongelmat kasaantuvat. Suurissa keskuksissa palvelut karkaavat lähipiiristä ja liikenne lisääntyy.

Olen esittänyt Demos Helsingin kanssa tekemässämme lausunnossa Uudenmaan maakuntakaavan uudistukseen että ekologiset ja inhimilliset tekijät johtavat ”autonomisten” ihmisen kokoisten kaupunkien syntymiseen. Autonominen kaupunki elää symbioosissa ympäröivän maaseudun kanssa, saaden sieltä energian ja ravinnon.

Maaseutu auttaa meitä myös varautumaan erilaisiin kriiseihin. Mitä tapahtuu jos öljyn hinta kymmenkertaistuu tai etelän viljasadot tuhoutuvat? Huoltovarmuuden takia meillä pitää olla omaa energian ja ravinnon tuotantoa, joka edellyttää maaseudun pitämistä asuttuna. Edellä mainitussa lausunnossa korostamme kylien ja pienien maaseutukaupunkien merkitystä.

Mutta maaseutu tarvitsee sekin kaupunkia. Kaupungeissa sijaitsevat ammatti- ja korkeakoulut, ja niissä on kulttuuritapahtumia ja kulttuurilaitoksia sekä erikoistuneita kauppoja. Kaupungit kiinnostavat ja innostavat nuoria. Kaupungeissa on erilaisuutta ja sen aiheuttamaa dynamiikkaa. Tämän takia uskon, että maaseudun ja kaupungin yhdessä kehittyminen sujuu parhaiten, jos rakennamme hyvät ja nopeat joukkoliikenneyhteydet kylistä taajamiin ja taajamista kaupunkeihin. Tällöin suhteellista pienuutta täydentää verkottuminen. Ja onhan netti!

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

Teksti: Antti Hautamäki Kuva: Viestinnästä voimaa -hanke Kirjoittaja toimii tutkimusprofessorina ja Agora Centerin johtajana Jyväskylän yliopistossa.

19

Vuometin laitteilla tiet kuntoon Vuomet Oy on Petäjävedellä toimiva konepaja. Yritys valmistaa tienhoitolaitteita ja hitsaa erilaisia metalli- ja teräsrakenteita alihankintana. Yrityksen lippulaiva on VRG-tiehöylä, joka mahdollistaa tienhoitourakoinnin ympäri vuoden.

Vuomet Oy:n toimitusjohtaja Reijo Vuoksenranta on perustanut yrityksen vuonna 2000.

Kannuksensa mies oli hankkinut työskentelemällä 10 vuotta tieurakoinnissa ja erilaisten laitteiden korjaajana. Lumiaurojen kehittäminen alkoi jo ennen oman yrityksen perustamista.

Yritys keskittyi alkuun alihankintatöihin, mutta jo pian alkoi omien tuotteiden sarjavalmistus.

Vuomet tunnetaan lumiauroista Oman yrityksen perustaminen lähti kiinnostuksesta koneurakointiin ja halusta kehittää omia tuotteita. Yritykselle ja isoille halleille löytyi kätevästi

paikka omalta kotitilalta Petäjävedeltä. Oma tuotanto alkoi lumiaurojen valmistuksella ja suurin osa omasta tuotannosta on edelleen niitä. ”Lumiauroista meidät ensimmäisenä tunnetaan”, Vuoksenranta sanoo.

Yritys valmistaa sekä alue- että kartioauroja. Alueaurat sopivat erityisesti piha-alueiden ja -teiden auraukseen, kun taas kartioaura sopii paremmin paikallisteiden ja katujen auraajille.

Aurojen lisäksi Vuomet valmistaa VRG-tiehöyliä, vallileikkurisivuauroja sekä jyrsintä.

VRG-tiehöylä on uusin Vuometin kehittämä tuote, jota vastaavaa ei muilla valmistajilla

ole. Vuoksenranta on tehnyt tiehöylän eteen paljon kehitystyötä. Tuote tuotiin markkinoille vuonna 2006, mutta uusin malli valmistui 2010. ”Olen miettinyt tavallaan laitetta jo 1990-luvulta”, Vuoksenranta sanoo.

VRG-tiehöylällä voidaan tehdä ammattimaista tien kunnossapitoa sillä perinteiset tiekarhut ovat teiltä vähentyneet. ”Tiestön vaatimukset ovat kiristyneet ja liikennemäärät kasvaneet, joten kunnon tiehöylille on tarvetta”, Vuoksenranta sanoo. VRG-tiehöylä leikkaa pois tien epätasaisen pintakerroksen ja levittää aineksen jälleen tasaiseksi kerrokseksi.”Tällä on-

nistuu tien profilointi ja muotoilu, joka ei tahdo onnistua perinteisellä lanalla”, Vuoksenranta toteaa.

Yhteistyötä paikallisten yritysten kanssa Yritys tekee yhteistyötä muiden paikallisten yritysten kanssa. ”Alusta asti olemme tehneet alihankintatöitä muun muassa Multimek Oy:lle, joka sijaitsee Multialla”, Vuoksenranta kertoo. Molemminpuolista yhteistyötä tehdään myös Oy Petäjäveden Metalli Ab:n ja Mecamiehet Oy:n kanssa.

Yhteistyötä tarvittiin myös vajaa vuosi sitten, kun lähes puolet yrityksen tuotantotilois-

Vuoksenrannan silmäterä, uusi VRG-tiehöylä on enää loppusilausta vailla.

20

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

Yhteistyö paikallisten yritysten kanssa tuo työtä monelle maaseudulla.

Toimitusjohtaja esittelee traktoriaan, jossa on kartioaura edessä, alusterä pinnan tasaamiseen sekä . vallileikkuri/sivuaura takana

ta paloi salaman sytyttämänä.

Nyt palaneen hallin tilalle on rakennettu jo uusi, joka on loppusilausta vailla.

videoiden ääreen ensimmäisillä messuilla”, Karén kertoo.

Vakituista henkilökuntaa yrityksessä on kuusi, joiden lisäksi käytetään vuokratyövoimaa tarvittaessa.

Henkilökunnan haku on välillä ollut vaikeaa. ”Työntekijöitä ei ole aina helppo saada tänne maaseudulle”, toimistosihteeri Suvi Karén toteaa. ”Kaksi työntekijää on saatu työharjoittelun kautta”, Vuoksenranta kertoo.

Nyttemmin videot on viety YouTubeen ja suosio on ollut taattu: runsaan vuoden aikana videota on ladattu lähes 300 000 kertaa. Kaiken kaikkiaan yritys on vienyt videoita palveluun 30 kappaletta. ”Videot YouTubessa ovat lisänneet kysyntää myös ulkomailta”, Karén toteaa tyytyväisenä. ”Pienikin yritys pystyy markkinoimaan YouTuben kautta tehokkaasti”, Karén vielä lisää.

Videot YouTubessa tuovat kysyntää ulkomailta Yritys on ollut uranuurtaja videoiden käytössä markkinoinnissa. ”Minulla oli lähes pakkomielle, että minun täytyy saada vuoden 2004 FinnMetkon messuille video pyörimään osastollemme”, Vuoksenranta kertoo. ”Auran esittely osastolla ei riitä, asiakkaat haluavat todisteita siitä, että aura toimii”, hän lisää. ”Ihmiset ihan nauliintuivat

Muu markkinointi hoidetaan omilla nettisivuilla, säännöllisellä ilmoittelulla alan lehdissä sekä messuilla, joista tärkeimmät ovat FinnMetko ja Kone-Agria. Pääasiakasryhmä, tieurakoitsijat tavataan niissä.

Vuometin markkinat ovat koko Suomessa, samoin kilpailijat.

Lähitulevaisuudessa yritys panostaa yhä enemmän myös vientiin, lähinnä Skandinaviaan ja Viroon.

Tuotekehittelyyn lisää aikaa Tuotteiden ohella myös tuotantomenetelmät ovat kehittyneet viimeisten vuosien aikana. ”Asiakkailta saatu palaute on tärkeää tuotekehittelyssä”, Vuoksenranta toteaa. Tuotekehitys vie paljon aikaa. ”Nyt on työmäärä hieman helpottunut, kun yksi työntekijöistä nimettiin tuotantopäälliköksi”, hän sanoo.

Tuotekehittelyn takia Vuoksenranta hoitaa vielä muiden töiden ohella lähialueilla teiden kunnossapitoa. Hän voi asentaa prototyypin pihalla seisovaan isoon traktoriin ja lähteä kokeilemaan tuotetta käytännössä heti kättelyssä. ”Pysyy tuntuma tähän työhön ja sen vaatimuksiin”, hän sanoo.

on suurin osa, mutta paljon on myös vanhoja asiakkaita, jotka laajentavat toimintaansa ja tulevat ostamaan lisää laitteita. Vuometin omat laajennussuunnitelmat ovat maltillisia ja kasvua haetaan lähinnä ulkomailta. Omien tuotteiden määrä kokonaisliikevaihdosta on ollut koko ajan kasvussa ja on tällä hetkellä jo runsaat puolet. ”Oman tuotannon osuuden nostoon on panostettu”, Vuoksenranta toteaa.

Teksti ja kuvat: Hanna Luoma Kirjoittaja toimii Viestinnästä voimaa -hankkeen ohjelmatiedottajana.

Yrityksen tulevaisuus näyttää Vuoksenrannasta hyvältä.

Markkinat ja asiakaskunta ovat vakiintuneet. Uusia asiakkaita

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

21

Palvelukeskittymät maaseudun mahdollisuutena Maaseudun elinvoimaisuuden kulmakivinä pidetään asukkaiden määrää, palveluiden saatavuutta ja yrittäjyyttä. Väen vähentyessä yhä useammassa maaseutupitäjässä pohditaan, mitkä vetovoimatekijät houkuttelisivat kuntaan lisää asukkaita, kuinka saataisiin luotua uusia työpaikkoja ja miten pidettäisiin palvelut kunnossa Maaseutuyritysten omien vahvuuksien löytämisessä ja erikoistumisessa on mahdollisuus.

Meillä Suomessa on lukuisia esimerkkejä keskittymistä, jotka ovat nousseet ympäri maan tunnetuiksi kohteiksi. Maaseudun palvelukeskittymät voivat kehittyä joko suotuisien olosuhteiden (Levitunturi), elämyksen (Powerpark) tai idean (Tuurin kyläkauppa) ympärille. Palvelukeskittymiä syntyy myös ns. veturiyritysten ympärille, jotka olemassa olollaan houkuttelevat ympärilleen myös muuta liiketoimintaa.

Liikenneasemat palvelukeskittymän veturina Maaseudulle sijoittuvat kauppakeskittymät ja liikenneasemat ovat ilmiöinä verrattain uusia.

Niiden vaikutuksia maaseudun

elinvoimaan voidaan arvioida kahdesta eri näkökulmasta.

Paikallisten pienyritysten toimeentulo voi joko kasvaa tai heikentyä, toimialasta riippuen.

Kiinnostavaa palvelukeskuksissa on se, kuinka keskuksia voidaan hyödyntää maaseudun arkipäivässä laajemmin kuin pelkkänä ostos- ja tankkauspaikkana.

Etelä-Savon maakunnassa Pertunmaalla, Kuortin ABCliikennemyymälän tarjoamia palveluja ovat vähittäistavarakauppa, ravintola ja polttonesteiden myynti. Liikenneaseman tiloissa toimivat Alko, apteekki, nahkatavaraliike sekä puu- ja lahjatavaraliike. Liikenneaseman läheisyyteen on syntynyt lisäksi rautakauppa, kaksi ajoneuvojen huoltamoa, tehtaan-

myymälä, pienkonehuolto, lihajalostemyymälä, LVI-myymälä, lasiliike, grilli-pizzeria ja ompeluyritys. Alueen yrittäjät kokevat ABC:n ja muiden yritysten houkutteleman asiakasvirran myönteisenä omalle liiketoiminnalleen.

Yritystoiminnan laajentumisen mahdollisuudet Kuortin yrittäjien mukaan alueella voisi menestyä myös erä- ja kalastustarvikeliike, matkailuautomyymälä tai kilpaileva elintarvikemyymälä. Myös teollinen tuotanto tehtaanmyymälöineen tai rakennustarvikevalmistus Etelä-Suomen markkinoille voisi olla sijainnin ansiosta mahdollista.

Kaavoitus ja liikennejärjestelyt ovat merkittävä osa yrityskeskittymän toimivuutta.

Yrittäjien mielestä kaavoitus pitäisi suunnitella niin, että mahdollisimman monen yrityksen palvelut olisivat saavutettavissa yhdeltä autojen pysäköintipaikalta kävellen.

22

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

Kuortissa useamman yrityksen toiminta keskittyy liikenteeseen ja ajoneuvoihin. Nykyajan liikenneasemien huoltaessa vain ihmisiä, olisiko mahdollista palauttaa huoltoasemille laajemminkin ajoneuvojen huoltotoimintakulttuuri yksityisten yritysten avulla? Yleishuoltotyö ruokailun tai kahvittelun aikana voisi olla kysyttyä palvelua oikein tuotteistettuna.

Osa loma-asukkaista hinaa veneensä, perämoottorinsa tai moottorikelkkansa vuosittain säilytykseen kotikaupunkiinsa ja takaisin vapaa-ajan asunnolleen. Rakentamisen ja tonttimaan ollessa kaupunkiympäristöä huomattavasti halvempaa, saattaisivat maaseudun säilytyspalvelut kuljetus- ja huol-

topalveluineen tarjota kustannustehokkaan vaihtoehdon.

Rengashotellit ovat kaupungeissa käytetty palvelu, samalla tavalla voitaisiin innostua kelkka-, vene- tai perämoottorihotellista.

Lähiruokaa ja osaamiskeskittymiä Luomu- ja lähiruoka ovat vallitsevia ruokatrendejä, jotka voisivat tarjota maaseudun ihmisille osuvan liiketoimintamahdollisuuden. Tiloilla tuotetut ja valmistetut tuotteet sopivat sellaisenaan monen maaseutuasukkaan lisätuloksi ja yhteisesti organisoitu ruokatori toisi tuotteet paitsi kootusti asiakkaiden saataville, poistaisi myös vaivan työvoimavaltaisesta ja sesonkiluonteisesta torimyynnistä.

Käsityöalan yrittäjien osaamiskeskittymät voisivat luoda laajemman markkinapaikan käsityöläisten tuotteille ja mahdollistaa toisiaan tukevaa yrittäjyyttä. Esimerkiksi sisustamiseen erikoistunut keskittymä, jossa työskentelisi verhoilijoita, matonkutojia ja kankaiden suunnittelijoita, houkuttelisi asiakkaita kauempaakin. Sijainnin merkitys vähenee erityis-

osaamisen kasvaessa tai silloin, kun tarjottu palvelu on selvästi keskivertoa parempaa ja valikoima erikoistunut tai laajempi kuin muualla.

Luovaa hoivaa Eräänä maaseudulle luontevasti sijoittuvana liiketoimintana voisivat toimia myös niin sanotut luovat toimialat. Aivotyölle tai taiteelliselle työskentelylle maaseutu voisi tarjota hyvän ympäristön. Näiden usein Bto-B markkinoilla toimivien erikoistuneiden yritysten työhön kuuluu olennaisesti asiakaspiiri laajalla alueella, mikä edellyttää hyviä tietoliikenneyhteyksiä ja liikkumisvalmiutta. Tällöin yrityksen kotipesäksi sopii maaseutu siinä missä kaupunkikin.

Eräs maaseudun liiketoiminnan tulevaisuudenodotuksista kohdistuu hyvinvointipalveluihin. Green care -termillä tuotteistetuilla palveluilla tarkoitetaan luontoelementin omaavia hyvinvointipalveluita.

Luontoelementti on maaseudulla keskeinen osa elämää, joten

Omien vahvuuksien löytämisessä ja erikoistumisessa on esimerkiksi hoivapalveluihin yhdistettynä maaseudun yritysten se todella voisi tarjota mahdollisuus. uudenlaisen arvostuksenkohteen ja luoda sitä kautta mielenkiintoista yritystoimintaa. Perinteisiä maaseudun elinkeinoja voitaisiin yhdistää luovasti hoitotyöhön ja saada aikaan uusia innovaatioita.

Mahdollisuuksia rohkeille Hyvällä liikeidealla ja rohkeudella tarttua haasteisiin voidaan maaseudulle synnyttää monenlaista liiketoimintaa.

Laajempien yhteisten yritysprojektien tukeminen voi luoda mahdollisuuden erikoisosaamiskeskittymän syntyyn. Pienistä yrityksistäkin voi kasvaa suuria, kun idea on riittävän hyvä ja oikealla hetkellä löytyy rohkeutta ja ympäristön tukea.

Lisäksi tarvitaan lujaa uskoa omaan asiaan ja paksunahkaisuutta kestää arvostelua.

Mitään maaseudun pelastajia veturiyritykset ja niiden ympärille kaavoitetut liiketontit tai luodut osaamiskeskittymät

eivät kuitenkaan ole, jos ei synergiaetuja pyritä aktiivisesti etsimään ja hyödyntämään.

Pelkkä liikennemyymälän ilmestyminen päätien varteen ei luo automaattisesti vaurautta paikkakunnalle. Toisaalta maaseudulle voidaan perustaa menestyviä palvelukeskittymiä myös vastoin kaikkia odotuksia.

Tuurin Kyläkaupasta on kyetty tekemään elämys, joka jokaisen suomalaisen pitää ainakin kerran elämässään kokea – olkoonkin, että kyseessä on loppujen lopuksi vain suuri kauppa.

Teksti ja kuvat: Tiia Rantanen Kirjoittaja opiskelee Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa ja toimii Elinvoimaa Joutsasta -hankkeessa hankevetäjänä.

Uudistuvaa yrittäjyyttä tutkimassa Uudistuva yrittäjyys maaseudulla -kurssi tarjosi Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun opiskelijoille mahdollisuuden tarkastella yrittäjyyttä erityisestä näkökulmasta. Miten aluenäkökulma vaikuttaa yrittäjyyteen ja uusien yritysten syntyyn?

Kuinka maaseudun resursseilla voidaan luoda elinvoimaista yrittäjyyttä? Miten maaseudun yrittäjyys uudistuu?

Kurssi johdatteli miettimään yrittäjyyden teemaa kiinnostavassa uudessa ympäristössä, sanovat opiskelijat Pasi Rantanen ja VeliJussi Koskinen

Luennot ja yritysesimerkit johdattivat meidät pohtimaan ryhmissä mielenkiintoista teemaa maaseudun yrittäjyyteen liittyen.

Teemoina esiin nousivat nuoret ja maaseutuyrittäjyys, yritysten sijoittuminen ja maaseudun etätyömahdollisuudet, maaseudulta ponnistaminen kansainvälisille markkinoille ja palvelukeskittymien mahdollisuudet. Näistä teemoista lähdimme kokoamaan keskustelunavauksia yrittämisen tulevaisuudennäkymiin. Toimitettu teos syntyneistä pohdinnoista julkaistaan ennen kesää.

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

23

Saarijärvellä sijaitsee biotalouden osaamiskeskus Saarijärvellä sijaitsee Tarvaalan kampus, jossa toimii Jyväskylän ammattikorkeakoulun Luonnonvarainstituutin ja Bioenergiakeskuksen sekä Pohjoisen Keski-Suomen oppimiskeskuksen luonnonvara-alan Saarijärven yksikkö. 145-vuotiaassa kampuksessa työskentelee ja opiskelee nykyisin 600 henkilöä.

Saarijärvellä sijaitsee luonnonvara-alan oppimiskeskittymä.

Opiskelija voi ensin opiskella Pohjoisen Keski-Suomen oppimiskeskuksessa (POKE) maatalousalan perustutkinnon ja siirtyä sitten Uuraisten tien toiselle puolella Jyväskylän ammattikorkeakouluun (JAMK) opiskelemaan agrologiksi. Oppilaitokset tekevät yhteistyötä bioenergia-alalla ja hankkeissa ja onpa JAMKin opiskelijoilla mahdollisuus myös käyttää POKEn maatilaa opinnoissaan hyödyksi.

POKEssa voi opiskella maatalous-, metsä- ja ympäristöalaa POKEn luonnonvara-alan Saarijärven yksikössä voi opiskella joko maatalous-, metsä- tai ympäristöalan perustutkinnon.

Maatalousala jakaantuu maatilatalouden ja eläintenhoidon koulutusohjelmaan. Maatilatalouden koulutusohjelmasta valmistuu maaseutuyrittäjän ammattiin. Opintojen painotus on yrittäjyydessä ja asiakaspalvelussa. ”Maaseutuyrittäjän kolmivuotisen tutkinnon suorittaneet jatkavat usein omaa kotitilaa”, opinto-ohjaaja Leena-Maria Jäspi kertoo. Eläintenhoidon koulutusohjelmassa hoidetaan sekä tuotanto- että pieneläimiä. ”Tämä koulutusohjelma on hyvin suosittua tyttöjen keskuudessa”, Jäspi naurahtaa.

alalla opiskellaan ympäristönhoitajaksi, sekä syksystä 2012 lähtien luonto-ohjaajaksi.

POKE tekee yhteistyötä lähellä sijaitsevan JAMKin yksikön kanssa. ”Bioenergia-alalla meillä on yhteistyötä ja JAMK käyttää myös meidän maatilaa”, Jäspi sanoo.

JAMK:sta valmistuu agrologeja Jyväskylän ammattikorkeakoulussa voi Saarijärvellä opiskella maaseutuelinkeinojen koulutusohjelmassa. Neljän vuoden opintojen jälkeen oppilaitoksesta valmistuu nimikkeellä luonnonvara- ja ympäristöalan ammattikorkeakoulututkinto, agrologi (AMK).

Koulutusohjelmassa opiskellaan kasvinviljelyä, kotieläintaloutta ja metsätaloutta. Lisäksi perehdytään myös maaseutuyrittämiseen, johtamiseen sekä maaseudun kehittämiseen. Perustiedot käydään myös ympä-

ristönhoidosta, bioenergiasta ja tuotantoteknologiasta. Koulutusohjelmassa on seuraavia opintokokonaisuuksia: bioenergia ja energiahuolto, maaseutupalvelut, tuotantoteknologia sekä ympäristönhoito.

Opiskelu sisältää luentoja, oppimistehtäviä, tenttejä, ryhmätyöskentelyä, yritysvierailuja ja verkko-opintoja. Osa harjoitustöistä tehdään pellolla ja metsässä. Yrityksiin luodaan kontakteja jo opiskeluvaiheessa oppimistehtävien, projektiopintojen ja harjoittelujen avulla.

Agrologit työskentelevät esimerkiksi maaseutuyrittäjänä, kuntien ja valtion maaseutuhallinnossa, maaseudun kehittämis- ja neuvontaorganisaatioissa, alan järjestöissä tai kaupan ja markkinoinnin parissa.

metsäkoneopastaa Juusoa en on in He a ik issa.

Opettaja Ann KEn avoimissa ov PO sä ös yt kä rin simulaatto

Metsäalan perustutkinto jakautuu kolmeen koulutusohjelmaan: metsuri-metsäpalvelujen, metsäenergian ja metsäkoneenkuljetuksen koulutusohjelmaan. ”Metsäkoneenkuljettajan tutkinnon viimeistelyssä teemme yhteistyötä Jämsän ammattiopiston kanssa”, Jäspi toteaa. Ympäristö-

24

Bioenergiakeskus tutkii ja kehittää Jyväskylän ammattikorkeakoulun Bioenergiakeskus on riippumaton soveltavan tutkimuksen ja koulutuksen toimintayksikkö. Keskus tekee yhteistyötä yritysten ja työelämän kanssa niiden kilpailukyvyn ja osaamisen kehittämiseksi.

Keskuksen toimintamuotoja ovat tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta, koulutuspalvelut sekä muut yrityksille tarjottavat asiantuntijapalvelut.

Keskuksen osaamisaluetta ovat polttoteknologia ja päästöjen hallinta, bioenergiayrittäjyys ja -liiketoiminta sekä biopolttoaineiden tuotanto, laadunhallinta ja logistiikka.

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

Koulutusta maahanmuuttajille POKEssa POKEssa alkoi syksyllä 2011 koulutus maahanmuuttajille, joka tähtää maatalousalan perustutkintoon. Lähtökohtana koulutuksen aloittamiselle oli opetushallituksen teettämä maahanmuuttajien koulutustarpeen kartoitus. Maa- ja metsätalouteen tarvitaan työntekijöitä ja siinä työssä puutteellinen suomen kielitaito ei ole iso ongelma.

Opetus tapahtuu suomenkielellä.

Opintonsa aloittaneilla kymmenellä opiskelijalla oli suomenkielen opintoja takana jo vähintään neljä kuukautta.”Opetus tapahtuu niin, että ensin katsotaan asiat käytännössä ja sitten vasta käydään luokassa samat

asiat. Ne ovat silloin helpompi omaksua”, luokanvalvoja Kaija Laitinen selittää. ”Opiskelijat ovat olleet hyvin mukana, vaikka pieniin kulttuurien välisiin eroihin onkin törmätty”, Laitinen selittää.

Opiskelijoiden motivaatiota kuvaa hyvin myös se, että he opiskelevat vapaa-ajallaan suomen kieltä kansalaisopistossa. ”Valmistuttuaan opiskelijat voivat työskennellä esimerkiksi lomittajana”, Laitinen kertoo.

Teksti ja kuvat: Hanna Luoma

Maahanmuuttajat paikkaamaan maaja metsätalouden työvoimapulaa.

Kirjoittaja toimii Viestinnästä voimaa -hankkeessa ohjelmatiedottajana.

Opettaja Kaija Laitinen esittelee Tarvaalan omaa lammassäilykettä.

Bulgariasta Suomeen maatalousoppiin Marina Marincheva oli opiskelemassa Bulgariassa yliopistossa eläintiedettä, kun päätti lähteä isänsä perässä Suomeen. Vuosi kului CNC-koneistajan töitä tekevän isän luona Kankaanpäässä suomenkieltä opiskellessa.

Kankaanpäässä silmiin osui ilmoitus Tarvaalassa alkavasta kurssista ja hakupaperit lähti saman tien. ”Valitsin tämän koulutuksen, koska tykkään eläintenhoidosta tosi paljon”, Marincheva sanoo.

Opiskelu suomenkielellä vaatii maahanmuuttaja-opiskelijoilta töitä keskiverto-suomalaista opiskelijaa enemmän. ”Opinnot olivat alussa vaikeita, kun oli niin monia aineita, joita opiskellaan”, Marincheva kertoo. Opinnot olivat sellaiset kuin hän oli ajatellutkin. Oppilaskavereiden kanssa kommunikointi sujuu joko suomeksi tai venäjäksi, jota Marincheva myös osaa puhua.

Maatalousala Suomessa eroaa Bulgariasta. ”Suomessa koneet ovat paljon parempia”, Marincheva sanoo. ”EU:iin liittymisen jälkeen maatalous joutui Bulgariassa kriisiin ja meni alaspäin”, hän lisää.

Valmistuttuaan Marina haluaa työskennellä eläinten kanssa. ”Unelmatyöni on eläinpuistossa”, hän haaveilee. Jos sellaista ei löydy, riittää, että voi työskennellä tallissa tai navetassa.

Marina viihtyy Saarijärvellä ja Suomessa ylipäänsä. Hän on jo hiukan tottunut suomalaisiin omituisuuksiin, kuten hedelmien käyttöön tavallisessa salaatissa ja runsaaseen perunan syöntiin. Hän tykkää liikkua metsässä, vaikka ei ole vielä törmännyt lempieläimeensä Ilvekseen metsäretkillään.

Hän ei osaa sanoa vielä haluaako jäädä Suomeen. ”Minä ajattelen, että Eurooppa on yksi yhtenäinen alue, ja voin työskennellä missä vaan”, hän tuumaa. Haaveena on kuitenkin talo, jossa on paljon kotieläimiä. Haaveisiin liittyy varmasti myös ovensuussa piipahtava poikaystävä, jonka kanssa vaihdetaan muutama sana suomeksi. Poikaystävä on kotoisin Ukrainasta, joten suomalaiselle maajussille ei taida Marinchevasta morsianta tulla.

Marina Marincheva on kotonaan POKEn tilan vuohien karsinassa.

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

25

Kesätyössä oppia yrittämisestä Jussi Galla löysi kahden opiskelijakaverinsa kanssa oivan kesätyön. He pyörittivät viime kesänä kesäkahvila Matilan Ankkuria Sumiaisten Matilanvirralla. Töitä oli paljon ja oppirahojakin maksettiin, mutta päällimmäisenä ajatuksena kesästä jäi hyviä muistoja ja arvokasta työkokemusta.

Jussi Galla opiskelee Tiimiakatemiassa, joka on Jyväskylän ammattikorkeakoulun yrittäjyyteen perustuva yksikkö.

Opintojen alkaessa opiskelijat perustavat yhdessä yrityksen, yleensä osuuskunnan. Jokaisella osuuskunnalla on oma valmentaja, joka luotsaa opiskelijoita. Opinnot koostuvat projektitöistä, treenitunneista ja kirjallisista töistä.

Ravintolakokemuksesta apua kahvilan vetämisessä Jussi Galla aloitti opinnot Tiimiakatemiassa syksyllä 2010.

Hän perusti 19 muun opiskelijan kanssa Ideaosuuskunta Maden. Viime kesänä Galla ja kaksi muuta osuuskuntalaista, Eveliina Ropponen ja Kari Saarenpää pitivät ravintola Matilan Ankkuria Sumiaisissa. ”Koko juttu alkoi siitä, että Suolahdesta kotoisin oleva Kari näki ilmoituksen, että Ankkuri on vuokrattavana”, Galla kertaa alkuvaiheita. Ei aikaakaan kun nuorilla yrittäjän aluilla oli ravintola vuokrattuna ja käynnissä ensimmäiset talkoot, joihin osallistui koko osuuskunta.

Kahvilan pitäjäksi ryhtymistä helpotti se, että Galla oli aikaisemmin ollut töissä huoltamolla, ja Eveliina Ropposella oli ravintola-alan koulutusta.

Matilan Ankkuri on lähes 20 vuotta vanha kesäkahvila Keiteleen rannalla. Kahvilassa on A-oikeudet ja se tarjoaa myös ruoka-annoksia. Kahvilan asiakkaina on paikallisten asukkaiden lisäksi paljon veneilijöitä ja mökkiläisiä.

Nuoret yrittäjät saivat hyvän vastaanoton Avajaisia vietettiin Vappupäivänä ja toukokuun ajan ravintola oli avoinna viikonloppuisin.

26

Kesällä ravintola oli auki joka päivä. Työvuoroja teki kolmen yrittäjän lisäksi palkattu kokki. ”Ravintolassa kävi jopa 100 syöjää päivässä”, Galla kertoo. ”Asiakaskunta oli mahtavaa.

Saimme tosi hyvän vastaanoton”, Galla hehkuttaa. ”Loppukesästä saimme asustella yhden asiakkaan mökillä, kun hän ei itse sitä paljoa tarvinnut”, hän lisää. Palvelu pelasi myös toisinpäin ja nuoret saattoivat viedä jonkun asiakkaan kotiin illan päätteeksi. Ankkurissa järjestettiin myös ohjelmaa, karaokea ja tansseja. Suurimman yleisömäärän veti bilebändi Jean S., jota oli kuuntelemassa 700 asiakasta.

Gallalle työskentely pienellä paikkakunnalla pois Jyväskylän humusta oli mieluisaa. Hän on kotoisin pienestä 300 asukkaan Pelson kylästä Vaalasta. ”Kävin kyläkoulua Pelsossa ja ylioppilaaksi valmistuin Vaalan lukiosta. Hän lähti opiskelemaan Tiimiakatemiaan, koska häntä houkutti yhdessä tekeminen.

Hän on viihtynyt opinnoissaan: ”Tiimiakatemiaan lähtö oli parhaita päätöksiä, joita olen tehnyt”.

Tiimiakatemian opiskelijat keräävät opintojen aikana rahaa maailmanympär ysmatkaan, joka tehdään viimeisenä keväänä 2014. Tämän jälkeen maailma on avoinna Gallallekin. ”Haluan työskennellä ihmisten kanssa yhdessä. Työn tulee olla mieluisaa, raha ei saa olla tärkein motiivi”, hän pohtii. Tiimiakatemia tähtää yrittäjyyteen ja noin puolet valmistuneista työllistyykin yrittäjänä. Yrittäjänä olo maistuisi Gallallekin: ”Olisi mukavaa, kun saisi itse päättää mitä tehdä.”

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

Kassakoneen takana työskentely tuli Jussi Gallalle tutuksi viime kesänä Matilanvirran Ankkurissa

Teksti: Hanna Luoma Kuva: Ideaosuuskunta Made Kirjoittaja toimii Viestinnästä voimaa -hankkeessa ohjelmatiedottajana.

Käytännön yritystoiminta tutuksi jo opiskeluvaiheessa.

Yhdistykset elävänä sosiaalisena pääomana Lievestuoreella

Lievestuoreen kaltaisilla maaseutupaikkakunnilla sosiaalinen pääoma kiteytyy paikallisissa yhdistyksissä. Yhdistykset pitävät paikkakunnat elinvoimaisina ja kehityskykyisinä.

Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella on toteutettu kaksi tutkimushanketta, joiden kohteena on ollut Lievestuoreen taajama Laukaan kunnassa.

Vuosiin 2002-2005 ajoittuvassa Operation Work -nimisessä ESR-projektissa tutkittiin yhtenä osana paikallisen EQUAL-hankkeen kehittämisja tutkimustyön kokonaisuutta.

Suomen Akatemian hankkeessa ”Resurssit, paikallisuus ja elämänkulku” puolestaan keskityttiin taloudellisen, kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman omistuksen synnyttämään eriytymiseen ja eriarvoisuuteen viidessä ikäryhmässä.

Sosiaalinen pääoma ei jakaudu tasaisesti Tutkimushankkeen yhdeksi keskeiseksi kiinnostuksen kohdaksi nousi paikallisen sosiaalisen pääoman muotoutuminen ja vaikutus yksilö- ja yhteisötasolla. Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan toimijan verkostoissa ja jäsenryhmissä olevaa, tunnustettua resurssien kokonaisuutta, jotka toimija voi mobilisoida tarvitessaan.

Lievestuoreen kaltaisella maaseutupaikkakunnallakaan sosiaalisen pääoman jakautuminen ei ole tasaista eikä aivan tasaarvoistakaan. Sen määrä ja laatu ovat eriytyneet taloudellisen ja koulutuksellisen aseman sekä paikallisten siteiden mukaisesti.

Tämä eriytyminen näkyy myös yhdistysosallistumisen alueella: korkea koulutustaso ja hyvä taloudellinen asema ennustavat aktiivisempaa yhdistystoimintaa.

Lievestuore keskimääräistä aktiivisempi yhteisö Kollektiivinen sosiaalinen pääoma kiteytyy paikallisissa yhdistyksissä. Vuoden 1919 jälkeen rekisteröidyistä noin 80 yhdistyksestä aktiivisia on enää 20. Näillä yhdistyksillä on ratkaiseva merkitys paikallisyhteisön luonteen ja julkisuuskuvan määrittymisessä. Paikallisyhteisön vireydestä voidaankin tehdä luotettavia johtopäätöksiä juuri yhdistystoiminnan vilkkauden perusteella. Siinä suhteessa Lievestuore on valtakunnallisessa vertailussa keskimääräistä aktiivisempi yhteisö.

Sen yhdistykset ovat vilkkaassa vuorovaikutuksessa niin keskenään kuin myös muiden organisaatioiden kanssa. Vuotuiset tapahtumat toteutetaan monipuolisella yhteistyöllä.

Yhdistystoiminnassa painottuvat nykyisin harrastusmahdollisuuksien järjestäminen asukkaille sekä paikallisyhteisön elinvoimaisuuden ylläpitäminen, ympäristön suojeleminen, maiseman vaaliminen ja ylipäätänsä hyvän elinympäristön turvaaminen. Järvi on nykyisin puhdas 1980-luvulla lakkautetun tehtaan jälkien korjaamisen tuloksena, kuuluisa lipeälampi on siivottu.

Hyvä esimerkki proaktiivisesta verkostoijasta, monipuolisesta toimijasta ja innovatiivisesta kehittäjästä on paikallinen setlementtiyhdistys. Yhdistys on yksi kolmannen sektorin suomalaisista uranuurtajista

Euroopan unionin hankerahoituksen ja hanketoimintojen saamisessa omalle paikkakunnalle. Yhdistys on myös keskeinen toimija viime vuosina toteutetussa Yhteisöjen talo -hankkeessa yhdessä Lievestuore-seuran ja muiden paikallisyhdistysten kanssa. Tämän kaltaiset yhdistykset ovat olleet ja tulevat olemaan Lievestuoreen ja muiden paikkakuntien elinvoimaisuuden ja kehityskykyisyyden välttämättömiä edellytyksiä.

Teksti: Martti Siisiäinen Kuva: Hanna Luoma Kirjoittaja toimii professorina Jyväskylän yliopistossa.

anneksia ja hedelmiä Tommi Leppänen myi vih syystorilla.

Lievestuoreen yhdistysten

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

27

Kohti uutta ohjelmakautta EU-maailmassa eletään monien rahoitus- ja tukimuotojen osalta ohjelmakausien rytmissä. Nykyinen ohjelmakausi päättyy vuoden 2013 lopussa ja Keski-Suomessa maaseudun kehittämiseen käytettävissä olevasta 36,7 milj. eurosta on jo suurin osa sidottu. Yritysten kehittämis- ja investointihankkeita toivotaan vielä rahoitukseen tänä ja ensi vuonna.

Uusi ohjelmakausi on alkamassa 2014, ja sen valmistelua on käynnistetty sekä EU-tasolla että kansallisesti. Euroopan laajuista kehittämistyötä ohjaa Eurooppa 2020 -strategia, joka perustuu kolmeen toisiaan täydentävään prioriteettiin älykkäästä, kestävästä ja osallistavasta kasvusta. Strategia kytkee yhteen ohjelmakauden 2014–2020 koheesio-, maaseutu- sekä meri- ja kalatalouspolitiikan tavoitteet ja toteutuksen.

EU-tasollakin valmistelu on vielä kesken, joten muutoksia voi tulla.

Maaseudun kehittämistä tehdään jatkossakin erillisen maaseuturahaston avulla, mutta myös muiden rahastojen toivotaan osallistuvan kehittämiseen omalta osaltaan. Tulevalle ohjelmakaudelle solmitaan komission ja jäsenmaan välille kumppanuussopimus, jossa sovitaan jäsenmaan toimenpiteet Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävissä olevilla välineillä. Samalla kuvataan, miten eri rahastojen toimet täydentävät toisiaan.

ma on toukokuussa pidettävä alueellinen tulevaisuustyöpaja, jonka järjestelyissä on mukana myös mm. maaseutuverkostoyksikkö ja maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (YTR). Tulevaisuustyöpajat järjestetään kaikkien ELY-keskusten alueella. Tulevaisuustyöpajaan kutsutaan keskeisiä toimijoita, mutta myöhemmässä vaiheessa pyritään järjestämään laajemmalle joukolle mahdollisuus vaikuttaa strategian sisältöön.

Alueellisen tulevaisuustyöpajan tuloksena saadaan hyvä pohja Keski-Suomen maaseudun kehittämisstrategialle. Kehittämisstrategian tekemisestä vastaa ELY-keskus ja se on toimitettava maa- ja metsätalousministeriöön lokakuun loppuun

mennessä. Sen jälkeen, kun EU-tason asetukset ja muu lainsäädäntö on valmistunut, kehittämisstrategian pohjalta laaditaan tarkempi toimenpideohjelma.

Pohdintaa Keski-Suomen maaseudun kehittämisen painopisteistä Tulevalla kaudella maaseudun kehittämiseen käytettävää rahaa on todennäköisesti jonkin verran vähemmän kuin aikaisemmin.

Maaseuturahaston rahoituksen arvioidaan vähenevän kohtuullisen vähän, joskin vääntöä voi syntyä rahaston sisällä maatalouden ja maaseudun kehittämisen välille.

Joka tapauksessa meidän pitää syksyyn mennessä poh-

tia, mitkä ovat ne strategisesti tärkeät painotukset, joihin Keski-Suomessa haluamme maaseudun kehittämisvarat suunnata. Onko meillä näkemystä löytää joitain uusia asioita, joita tukemalla ja kehittämällä maaseudun tulevaisuus näyttäisi paremmalta? Tai onko miellä rohkeutta käyttää varat vain muutamiin painopisteisiin, joilla saataisiin vaikuttavuutta enemmän? Keskustellaan aktiivisesti!

Teksti: Ulla Mehto-Hämäläinen Kuva: Veli Koski Kirjoittaja toimii Keski-Suomen ELY-keskuksen maaseutu- ja energiayksikön päällikkönä

Alueellinen maaseudun kehittämisstrategia alulle Tämän kevään aikana KeskiSuomessakin käynnistyy alueellisen maaseudun kehittämisstrategian työstäminen. Samoin alueen toimintaryhmät laativat paikalliset kehittämisstrategiat.

Tässä työssä tärkeä tapahtu-

Keski-Suomen ELY-keskuksen maaseutu ja energia -yksikön väki tutustui tuettuun ulkoilureittiin Laukaassa.

28

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

Leader-toiminta on paikallista maaseudun kehittämistä Leader-toiminnalla tarkoitetaan paikallisten maaseudun kehittämisyhdistysten eli Leader-ryhmien kautta tapahtuvaa maaseudun kehittämistoimintaa, jota rahoitetaan Leader-rahoituksella maaseuturahastosta. Leader-ryhmä on rekisteröity yhdistys, joka kannustaa maaseudun asukkaita kehittämään omaa kotiseutuaan, lisäämään sen viihtyisyyttä sekä synnyttämään uusia työpaikkoja ja yrityksiä.

Leader-ryhmiä on Keski-Suomessa neljä, koko Suomessa 56 ja EU:ssa 2100. Keski-Suomessa toimivat JyväsRiihi ry, Maaseutukehitys ry, Vesuri-ryhmä ry ja Maaseudun kehittämisyhdistys Viisari ry.

Ryhmät ovat laatineet alueilleen paikalliset maaseudun kehittämissuunnitelmat, joita ne toteuttavat seitsemän vuotta kestävän ohjelmakauden ajan (2007–2013). Kehittämissuunnitelmien painopisteiden mukaan ryhmien hallitukset valitsevat rahoitettaviksi hankkeet, joilla tuetaan mikroyritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kehittämistoimia.

Leader-toiminnan periaatteet • alhaalta ylöspäin lähestymistapa, jossa paikalliset toimijat määrittelevät toimintaa ja toteuttavat sitä omien tarpeidensa pohjalta • kumppanuus: päätöksenteossa mukana paikalliset yhteisöt, julkiset tahot ja alueen asukkaat • rajojen rikkominen: tehdään sektorit ja organisaatiot ylittävää yhteistyötä asiaperusteisesti • alueperusteisuus: ryhmä toimii itse määrittämällään alueella ja keskittyy oman alueensa rakenteisiin ja sen kehittämiseen • alueiden välisyys: opitaan ja tehdään yhteistyötä yli oman toiminta-alueen sekä myös kansainvälisesti • innovatiivisuus: toiminnalla luodaan jotain uutta, ei vain ylläpidetä vanhaa

Leader-toiminnan tuloksia 2007–2012 Keski-Suomen neljä Leaderryhmää ovat tähän mennessä myöntäneet tukea 191 yritykselle ja 170 yhteisölle. Tällä tuella moni maaseudun mikroyritys ja kyläyhteisö on saanut apuja toiminnalleen ja pitänyt osaltaan maaseutua elävänä.

Yritystukea myönnetään investointeihin, ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän palkkaamiseen ja yritystoiminnan kehittämiseen.

Yhteisöille myönnettävien yleishyödyllisten hanketukien avulla on rahoitettu sekä investointeja että kehittämistä. Hanketyötä on tehty ja tehdään 295 keskisuomalaisessa kylässä.

Leader-toiminta aktivoi alueen toimijoita tarttumaan itse toimeen oman elinympäristönsä parantamiseksi. Samalla se edistää kansalaisyhteiskunnan ja lähidemokratian toteutumista, lisää toimijoiden sosiaalista pääomaa ja luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yhteisen tekemisen ja talkoiden myötä myös yhteisöllisyys vahvistuu ja oma elinympäristö koetaan mielekkääksi ja viihtyisäksi.

Yhteisöjen hanketoimintaa käytännössä Maaseutukehitys ry:n alueella: • uudenlaisen nuorille suunnatun toimintamallin kokeilu ja käynnistäminen • uusien tapahtumien kehittäminen ja kokeilu • paikallisen historian ja perinteen keruu ja tallentaminen (esim. kylälaulukirja, kansallispuiston vaiheita esittelevä DVD) • seurantalon tai kylätalon tai muun harrastetilan kunnostus • toimintaa mahdollistavat laitehankinnat: videotykki, äänentoisto- ja karaokelaitteet, lumityökone ym.

• uusien rakennusten rakentaminen yhteiseen käyttöön (mm lahtivajat, kodat, eräkämppä) • erilaiset rakennelmat, kuten laiturit, venepaikat, ampumaratarakenteet, raviradan kunnostus

Teksti ja kuva: Tiina Seppälä Kirjoittaja toimii toiminnanjohtajana Maaseutukehitys ry:ssä.

Rutalahden nuorisoseuran omistamalle Letkaliiterille nousee tanssilavakäytössä olevien tilojen yleistä käytettävyyttä parantava kahviorakennus.

Lisätietoa Leader-rahoituksesta: www.keskisuomenmaaseutu.fi

Rutalahden Nuorisoseuran omistamalle Letkaliiterille nousee tanssilavakäytössä olevien tilojen yleistä käytettävyyttä parantava kahviorakennus

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

29

Vetikot hyödyntävät osaamistaan yritystoiminnassa pH Vetikko Oy on Paula Vetikon omistama yritys, jonka tuotevalikoimaan kuuluvat matkailu- ja ympäristöpalvelut. Hannu Vetikko liittyy vahvuuteen myöhemmin keskittyen haja-asutusalueen jätevesiasioihin, kun Paula Vetikko hoitaa jo nyt matkojen järjestämistä.

Vetikot ovat vasta yritystoimintansa alkutaipaleella, sillä pH Vetikko on perustettu vuonna 2011. Yrityksen perustaminen nojautui Vetikon pariskunnan osaamistaustaan ja haluun asua maalla ja myös työllistyä siellä.

Jätevesijärjestelmä yhdeltä luukulta Hannu Vetikko työskenteli pitkään keskisuomalaisessa metalliyrityksessä toimitusjohtajana.

Halu tehdä jotain uutta johdatteli hänet opiskelemaan töiden ohessa jätevesialaa JAMKiin.

Opinnot ovat päättyneet ja yritys on pian valmis aloittamaan jätevesijärjestelmien suunnittelemisen ja asentamisen. Liiketoimintasuunnitelman Vetikko teki opiskelujen yhteydessä JAMKissa. ”Yrityksemme ideana on tarjota asiakkaalle koko paketti yhdestä paikasta: neuvonta, suunnittelu, asennus ja huolto”, Hannu Vetikko kertoo. ”Minulla on hyvät yhteistyökumppanit lähialueilla, joiden kanssa jätevesijärjestelmiä on tarkoitus asentaa”, hän suunnittelee. Kunta on tehnyt Konnevedellä kuluttajaselvityksen jätevesiasioiden hoidosta ja tiedottaa omalta osaltaan kiinteistöjen omistajia paikallisista alan toimijoista.

Yritys markkinoi jätevesipalveluaan myös suoraan kotitalouksiin jaettavalla mainoksella.

Paula ja Hannu Vetikko jätevesijärjestelmien rakentamisessa tarvittavan pikkukaivurin kyydissä.

30

Jätevesijärjestelmät kuntoon viimeistään alkuvuonna 2016 Taustatukea markkinointiin tulee myös valtakunnallisista kampanjoista, kuten esimerkiksi ympäristöministeriön jätevesiviikosta, jolloin jätevesiasiat ovat valtakunnallisesti esillä.

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

”Sesonki on kohta alkamassa, koska jätevesiasioita mietitään vasta kesällä”, Vetikko sanoo.

Yritys tuo myös jätevedenpuhdistamoja maahan, joita markkinoidaan urakoitsijoille.

Jätevesijärjestelmät tulee olla haja-asutusalueille kunnossa maaliskuussa 2016. ”Monilla tulee vielä kiire”, Vetikko pohtii. ”Uskon, että asiakkaita tulee riittämään”, hän sanoo luottavasti. pH Vetikko sai laitteisiin ja ohjelmistoihin tukea Maaseutukehitys ry:ltä. Tukimahdollisuudesta he saivat kuulla Ääneseudun kehityksestä Harri Rissaselta. ”Palvelu oli joustavaa”, Paula Vetikko kehuu. Leader-rahoituksen saanti helpotti, varsinkin henkisesti: ”Tuntui hyvältä, kun sai tietää, että joku muukin näki, että tässä yrittämisessä on itua.” Byrokratia ei pelottanut: ”On vain hyvä asia, että joutuu miettimään liiketoiminnan kannattavuutta heti alkuvaiheessa”, hän miettii.

Maratonmatkalle ulkomaille Paula Vetikko on työskennellyt 25 vuotta matkailualalla. ”Työskentelin viimeksi Suomen Matkatoimistossa, jossa olin keskittynyt maratonmatkojen järjestämiseen ulkomaille”, Paula Vetikko kertoo. Vetikko jäi kotiäidiksi muutamaksi vuodeksi, jonka aikana fuusion myötä vapaa-ajan osasto lopetettiin. Kotona ollessa hänen päässään alkoi muhia ajatus maratonmatkojen järjestämisen jatkamisesta, mutta nyt omassa yrityksessä. Maratonmatkojen lisäksi palveluvalikoimaan on tullut myös hiihtomatkat ja adoptioristeilyt.

Matka Vetikon apunimellä matkatoimistoaan luotsaava Paula Vetikko täsmämarkkinoi matkojaan suoraan kohderyhmille. ”Maratonmatkojen osalta minulla on verkostot vielä olemassa edellisestä työstäni”, hän toteaa. ”Käyn myös Suomessa maratontapahtumissa markkinoimassa matkojani”, hän jatkaa. Hiihtomatkojen markkinointi tapahtuu myös suoraan hiihdon harrastajille. ”Matkajärjestelyt täydentävät mukavasti toisiaan, kesällä juoksu ja talvella hiihto”, Vetikko sanoo.

Adoptioristeilyt ovat tulleet yrityksen valikoimiin oman perheen kautta. Vetikoilla on kaksi omaa lasta, jotka ovat tulleet perheeseen adoption kautta ja perhe on käynyt erilaisissa tapaamisissa. ”Tapahtumat on yleensä järjestetty vapaaehtoisvoimin, mutta tapahtumat ovat kasvaneet niin isoiksi, ettei kukaan jaksa niitä enää järjestää”, Vetikko kertoo. Teemaristeily-

jen järjestäminen on hänelle tuttua entuudestaan, joten ensimmäisen kesällä pidettävän adoptioristeilyn järjestelyt ovat hänelle tuttua touhua. Markkinointi tapahtuu suoraan erilaisten adoptiojärjestöjen kautta.

Maallemuuttajia vuodesta 2000 Vetikot muuttivat maalle vuonna 2000, jolloin uusi hirsitalo valmistui Konnevedelle. Paula Vetikko on alun perin kotoisin Konnevedeltä, vaikka oli pitkään asunut Jyväskylässä ja viimeiset vuodet ennen muuttoa Äänekoskella Hannun kanssa. ”Meillä oli molemmilla kova halu muuttaa maalle”, Paula Vetikko kertoo. ”Halusimme kasvattaa lapset maalla”, hän lisää.

Molemmat ovat kyllästyneet reissaamiseen ja arvostavat nyt perhekeskeistä elämää. ”Meistä on tärkeää, että joku on kotona, kun lapset tulevat koulusta

kotiin”, Paula Vetikko sanoo.

Työskentely kotoa käsin tekee tämän mahdolliseksi. Ajaminen Jyväskylään päivittäin ei myöskään kuulostanut kovin houkuttelevalta.

Maanviljelystyöt sujuvat Paula Vetikolta Vetikot ovat myös osa-aikaviljelijöitä. Paula Vetikko on vuokrannut vanhempiensa pellot ja viljelee niitä. Tällä hetkellä pellot ovat nurmella, mutta mietinnässä on mitä niissä voisi kasvattaa. ”Syömme mahdollisimman lähellä tuotettua ruokaa”, Paula Vetikko kertoo.

He myös käyttävät lähipalveluita mahdollisuuksien mukaan, niin ruokaostosten teossa kuin yritykselle palveluja ostaessa. ”Nettisivut teki pihtiputaalainen yritys, ja mainosmateriaalin yritys Sumiaisissa”, hän summaa. ”Jos itse yritetään maalla, haluamme tukea myös muita maalla yrittäviä”, hän lisää.

Käytännön yritystoiminta tutuksi jo opiskeluvaiheessa. lla tikko järjestää talve

Matka Ve sällä hiihtomatkoja ja ke . maratonmatkoja

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

Konnevesi on molempien mielestä hyvä paikka asua ja yrittää. Pienellä paikkakunnalla asiat sujuvat mutkattomasti ja ihmiset tuntevat toisensa. ”Pienellä paikkakunnalla arvostetaan pienempääkin yrittäjää”, Paula Vetikko summaa yrittäjyyden edut Konnevedellä.

Teksti: Hanna Luoma Kuvat: Hanna Luoma ja Paula Vetikko Kirjoittaja toimii Viestinnästä voimaa -hankkeessa ohjelmatiedottajana.

Leader-tukea on mahdollista hakea koneiden ja laitteiden hankintaan.

31

Green care -toiminnasta hyvinvointia kansalaisille ja elinvoimaa maaseudulle

Eläinten kanssa toimiminen lisää empatiakykyä sekä kommunikaatioja koordinaatiotaitoja.

Maaseutuympäristö tarjoaa luontaisesti monenlaisia resursseja Green Care -palveluille.

Hoivamaatilojen määrä onkin kasvussa Suomessa ja koko Euroopassa.

Luonto koskettaa, luonto rauhoittaa ja luonto hoitaa. Meillä kaikilla on omakohtaisia kokemuksia luonnon vaikutuksista hyvinvointiimme. Pitkälti vaistonvaraisesti hakeudumme luonnon pariin lepoa ja virkistystä kaivatessamme. Tieteelliset tutkimukset vahvistavat kokemusperäisen tiedon: luontoympäristö nopeuttaa stressistä palautumista, vaikuttaa myönteisesti mielialaan ja parantaa aistien toimintaa.

Eläinten kanssa toimiminen lisää empatiakykyä sekä kommunikaatio- ja koordinaatiotaitoja. Viherympäristöä ja eläimiä hyödynnetään monissa vakiintuneissa kuntoutusmenetelmissä, joista tunnetuimpia lienevät terapeuttinen puutarhanhoito ja ratsastusterapia. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta, ekoterapia ja tunnetaitovalmennus ovat tulleet viime vuosina tunnetummaksi.

Luontoympäristöllä on havaittu olevan

myönteisiä vaikutuksia lasten ja nuorten oppimistuloksiin.

Luontoelementti keskeisessä roolissa Green care -palveluilla tarkoitetaan ihmisen hyvinvointiin liittyviä tai hyvinvointia tukevia palveluja – sosiaali, terveys-, kasvatuspalveluja, joissa luontoa hyödynnetään tietoisesti ja vastuullisesti ja ammatillisesti.

Green care -palveluita voidaan tuottaa hyvin monenlaisille kohderyhmille, hyvin erilaisissa ympäristöissä.

Oleellista on luontoelementti, mutta usein siihen kytkeytyy aktiivista toimintaa, joka lisää kokemuksellisuutta ja merkityksellisyyttä sekä yhteisö, jonka kautta ihminen voi kokea osallisuutta. Green care -käsite on rantautunut Suomeen KeskiEuroopasta, jossa kiinnostus luonnon käyttöön sosiaali-, terveys- ja kasvatuspalveluissa on myös kasvussa.

äsevät Hakolan tilalla lapset pä iä im elä silittelemään

32

Luontoympäristön elvyttävät vaikutukset on oivallettu Suomessa jo kauan sitten. Monet sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan laitokset pyrittiin aikoinaan sijoittamaan luonnonkauniille paikoille ja maataloustyöt ja puutarhanhoito kuuluivat monien laitosten arkeen. Maatilat ovat menneinä vuosikymmeninä tarjonneet suojaa ja työtä yhteiskunnasta eri tavoin syrjäytyneille tai hoitoa ja huolenpitoa tarvitseville. Nyt luonnon vaikutuksista ihmisten hyvinvoinnille ollaan aiempaa tietoisempia ja tämän vuoksi toimintaa pyritään määrätietoisesti kehittämään yhtenä sosiaali-, terveys- ja kasvatuspalvelun muotona.

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

Hoivamaatilojen määrä kasvussa Maaseutuympäristö tarjoaa luontaisesti monenlaisia resursseja Green care -palveluille: monimuotoisen luontoympäristön, mielekästä työtä ja yhteisön. Suomessa, samoin kuin monissa muissa Euroopan maissa erityisesti maatilan mahdollisuuksista on kiinnostuttu ja green care - palveluja tarjoavien hoivamaatilojen (care farms, social farms) määrä onkin kasvanut viime vuosina nopeasti.

Esimerkiksi Alankomaissa kymmenen vuoden aikana perustettiin noin tuhat hoivamaatilaa.

Norjassa hoivapalveluja tarjoaville tiloille on jo olemassa oma tuotemerkki ”Inn på Tunet”, mikä tarkoittaa ”maatilan pihalla”. Belgiassa hoivapalveluja tarjoavat maanviljelijät saavat korvauksen menetetystä työajasta ja toiminnan edellyttämistä investoinneista.

Suomessa kiinnostus hoivamaatalouteen maatila- ja maaseutuyrittäjien keskuudessa on suurta ja maaseudun kehittäjät, yrittäjät ja viranomaiset ja media ovat varsin nopeasti omaksuneet hoivamaatalouden, mutta myös green care -toiminnan mahdollisuudet laajemminkin maaseudun palveluliiketoiminnan edistämisessä.

Teksti: Katriina Soini Kuva: Hakolan tila Kirjoittaja toimii Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa tutkijana.

Maatilaleirillä hoidetaan eläimiä ja maalataan tauluja Hakolan tilalla eletään kuin puhutaan, eläimiä ja ihmisiä kunnioittaen. Perhe syö lähiruokaa, ja tässä perheessä se tarkoittaa kirjaimellisesti sitä. Tilan väki on onneksi avannut tämän onnelan myös muille ja tilalla pyörii varsinkin keväisin ja kesäisin lasten luontokoulu- ja maatilaleiritoiminta.

Heidi ja Juha Hintikka aloittivat tilanpidon Juhan kotitilalla vuonna -94. Pienen tilan viljely ei ollut kannattavaa ja vaihtoehtona olisi ollut joko lisälainan ottaminen ja laajentaminen tai maanviljelyn jättäminen sivuelinkeinoksi. Hintikat valitsivat toisin ja päättivät ryhtyä säästölinjalle ja niin omavaraiseksi kuin mahdollista. Omavaraisuuteen ei tarvinnut investoida, vaan tilalla oli jo lehmiä ja kanoja sekä peltoa, jota viljellä.

Hintikat jauhoivat jauhot itse, opettelivat separoimaan maidon ja valmistivat omat voit ja juustot. Tilalta saatiin myös lihaa, kananmunia ja hunajaa.

Kaupan ostoslistalla oli lähinnä kivennäisaineita eläimille. Kahdeksan vuoden ajan perhe eli

omavaraista elämää tyytyväisenä ja terveenä. ”Nykyään kun aikaa menee luontokoulu- ja lastenleiritoimintaan, ostamme jo jotain kaupastakin”, Heidi naurahtaa.

Luontokoulutoimintaa ja maatilaleirejä Luontokoulutoiminnan Hintikat aloittivat vuonna -99. Ison perheen vanhempina toimintaan oli helppo siirtyä. Omat lapset oli totuttu ottamaan tilan töihin mukaan, luontokouluissa lapsia oli vaan vähän enemmän. Kaupunkilaislapsista on ihanaa päästä näkemään mistä maito ja kananmunat tulevat ja valmistamaan vaikka omaa spagettia. Ohjelmanumerona on myös maidon separointia ja eläinten ruokkimista.

Lasten maatilaleirit alkoivat kuusi vuotta sitten. Leiriviikoksi riittää eläinten harjaamista ja hoivaamista mielin määrin, sillä tilalla on paljon ystävällisiä eläimiä: suomenkarjan lehmiä, vuohia, hevonen, shetlanninponi, maatiaiskanoja, lempeä bernhardinkoira ja kissoja. Leirit ovat samalla myös kuvataideleirejä, jossa lapset pääsevät maalaamaan Heidin opastuksella. ”Olen itse harrastanut taidemaalausta pitkään, joten taideleirin pitäminen on minusta mukavaa. Kannustan lapsia rohkeuteen oman luovuuden löytämisessä.”, Heidi kertoo.

Kerran kesässä pidetään naisten leiri. Silloin isä-Juha ja viisi poikaa lähtevät mökille ja Hakolan

tilan täyttävät naiset maalaustarvikkeineen. ”Naisten leirillä me naiset pääsemme irti arjesta! Opetan joitain perusasioita öljyvärimaalauksesta, mutta teknistä opetusta enemmin keskitymme kuitenkin leirillä hyvään oloon ja maalaamisesta nauttimiseen”, Heidi selittää.

Erityisryhmillä mahdollisuus päästä lähelle eläimiä Tilalla käy myös useita vammaisryhmiä. Eläimet totutetaan pienestä pitäen äkilliseen meluun, etteivät ne säiky ryhmiä.

Liikuttava tilanne koettiin jokunen vuosi sitten, kun kehitysvammainen poika työnnettiin pyörätuolilla hevosen viereen. ”Pojalla oli pakkoliike käsissä ja ne vispasivat sylissä. Suomenhevosemme kurkotti nuolemaan pojan käsiä ja vispaaminen taukosi. Siinä liikuttui sekä poika että kaikki muut.”, Heidi muistelee.

Teksti ja kuvat: Hanna Luoma Kirjoittaja toimii Viestinnästä voimaa -hankkeessa ohjelmatiedottajana.

Hintikan perheen nuorimmainen Matti ruokkii kaveriaan Josefiina-vuohta äiti-Heidin, Liekkerin ja Ruusan vahtiessa vierestä.

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

33

Mitä sieniä metsälaitumilla kasvaa?

Puiden lomassa laiduntavat lehmät ovat siirtyneet metsistä nurmilaitumille. Karjan mukana metsälaitumilta uhkaa kadota myös monia muita erikoisia lajeja.

Perinnebiotoopit, kuten metsälaitumet, ovat perinteisen karjatalouden muovaamia lajirikkaita elinympäristöjä. Elinympäristöjen vaihtelevuus on yksi tärkeimmistä maatalousympäristöjen monimuotoisuuden selittäjistä. Laiduntaessaan karja hyödyntää eri kasvillisuustyyppejä ja kasvistolaikkuja eri tavoin, ja laidun muotoutuu vaihtelevaksi.

Metsälaiduntyypit uhanalaisia Suomessa Perinnebiotooppien määrä on 1900-luvun aikana vähentynyt rajusti koko Euroopassa maatalouden muuttuessa tehokkaammaksi. Suomessa kaikki metsälaiduntyypit on tällä hetkellä arvioitu joko erittäin tai äärimmäisen uhanalaisiksi. Perinnebiotooppien vähäinen määrä uhkaa monien niistä riippuvaisten lajien säilymistä. Kuitenkin

tiedetään vain vähän muiden kuin metsälaitumilla esiintyvien kasvilajien ekologiasta.

Gradututkimuksessani pyrin selvittämään, kuinka laidunnushistoria vaikuttaa sienten lajirunsauteen lehtimetsälaitumilla. Lisäksi tarkastelen, miten laidunnushistoria vaikuttaa sieniyhteisöön, sekä kuinka laidunpaine vaikuttaa sienten lajirunsauteen. 1960-luvulle asti metsälaitumet olivat Suomessa yleisiä, mutta sen jälkeen niiden määrä on vähentynyt nopeasti. Metsälaitumilla kasvaa puoliavoimeen ympäristöön sopeutuneita sienilajeja, joiden kasvupaikkavaatimukset eivät täyty avoimilla niityillä tai suljetuissa metsissä.

Vertailin tutkimuksessani kahtatoista kohdetta, joista kuusi oli tutkimushetkellä (vuonna

2010) laidunnuksessa ja kuusi laiduntamattomia. Tutkimuksessani havaitsin kaiken kaikkiaan 313 sienilajia. Mielenkiintoisimpia löytöjä olivat silmälläpidettäväksi arvioitu pygmikuupikka (Pholiotina pygmaeoaffinis), Suomelle uusi laji Coprinellus brevisetulosus ja viimeksi Suomessa 1879 tavattu karjuhaprakas (Psathyrella tenuicula).

Laidunnushistoria vaikuttaa sienten lajirunsauteen Mitä pidempi kohteen kokonaislaidunnushistoria oli, sitä enemmän siellä oli sienilajejakin. Havaitsin myös että kohteet, joilla oli pitkä laidunnushistoria, olivat lajiyhteisöltään samankaltaisia, vaikka kohteet eivät sillä hetkellä olisi laidunnuksessa. Keskimääräisen laidunpaineen omaavilla kohteilla oli suurin lajimäärä.

Metsälaitumet ovat perinteisen karjatalouden muovaamia lajirikkaita elinympäristöjä

34

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

Tutkimuksestani voidaan tehdä johtopäätös, että on tärkeää selvittää kohteiden laidunnushistoria, kun kohteiden hoitoa priorisoidaan. Lisäksi on tärkeää selvittää kullekin kohteelle sopiva laidunpaine. Kohteiden laidunnushistorian selvittäminen oli haasteellista, sillä kaikilla maanomistajilla ei ollut tarkkaa tietoa kohteen historiasta. Olisikin hyvin tärkeää, että tämä tieto säilyisi.

Tutkimusta ovat rahoittaneet maaseuturahasto, Olvi-säätiö, Suomen Biologian seura Vanamo ja Societas Pro Fauna et Flora Fennica.

Teksti ja kuva: Kaisa Mustola

Vuokramailla laiduntamassa Aatulan haassa laiduntavat eläimet pitävät perinnemaiseman kunnossa.

Aatulan tilan arvokasta perinnemaisemaa laiduntavat Ari Rantasen eläimet. Rantanen on vuokrannut laidunalueet Aatulan tilan omistajalta Osmo Mikkoselta, kun tämän täytyi luopua eläintenpidosta. Aatulan tila sijoittuu Äänekosken Suolahden länsipuolelle, Aatunselän rantarinteeseen.

Perinnemaiseman arvo on sen monipiirteisyydessä Tilan perinnemaiseman muodostavat 1800-luvun jälkipuolelta olevat hirsirakennukset, niityt, metsälaitumet ja hakamaat. Metsälaitumen ja hakamaan väliin jäävät vanhat pellot ovat myös alkaneet muotoutua

niityiksi lannoituksen loputtua ja laidunnuksen köyhdyttäessä niitä. Aatulan tilan perinnemaiseman arvo on sen monipuolisuus ja pienipiirteisyys.

Aatulan haka on arvotettu Keski-Suomen perinnemaisemat -julkaisussa valtakunnallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi.

Aatulan tilaa on asutettu ainakin 1800-luvulta, mutta samalla paikalla on asuttu hyvin pitkään, koska sieltä on löytynyt jälkiä kivikautisesta asutuksesta. Osmo Mikkosen mukaan hänen äitinsä suku muutti tilalle 1855, josta lähtien tilalla on aina ollut eläimiä ja alueet laidunnuksessa. Tilalla on ollut lähinnä lehmiä ja nuorta karjaa, mutta sotien aikaan myös lampaita, sikoja ja hevosia.

1990-luvun alussa Mikkonen lopetti karjanpidon.

Siitä lähtien Aatulassa on laiduntanut vaihteleva määrä Rantasen hevosia ja mullikoita.

Viime kesänä aluetta laidunsi kuusi hevosta ja kuusi mullikkaa. Rantanen saa kohteen hoitoon maatalouden ympäristötuen erityistukea, josta osa menee Mikkoselle korvaukseksi eläinten valvonnasta.

Alkukesällä aloitettu laidunnus pitää nokkoset kurissa ”Sopivan laidunnuksen aloitusajankohdan löytäminen on välillä haasteellista, sillä kevätkylvöjen aikaan en ehdi eläimiä viemään”, Rantanen harmittelee. Keväästä riippuen ennen kevätkylvöjä voi olla liian aikaista viedä, ja toisinaan sen jälkeen kasvien kasvukausi on jo pitkällä. ”Olisi hyvä, jos eläimet olisivat jo kesäkuun alussa laiduntamassa”, Mikkonen toteaa. ”Se pitäisi paremmin horsman ja nokkosen kurissa”, hän lisää. Alueet on kuitenkin Mikkosen mukaan ehditty laiduntamaan hyvin. Rantanen kokee, ettei alueen hoidossa

ole varsinaisia ongelmia, mutta hoito vaatii aikaa ja rahaa. ”Ilman tukimahdollisuutta en todennäköisesti jaksaisi nähdä näin paljon vaivaa”, hän pohtii.

Mikkosen mielestä Aatulan haassa erityistä on runsaana esiintyvä alueellisesti uhanalainen pussikämmekkä, valtakunnallisesti silmälläpidettävät aho- ja ketonoidanlukko sekä ketoneilikka. Myös liito-orava asustaa metsälaitumella.

Rantasen mukaan haassa on kauniit maisemat ja hienoja vanhoja rakennuksia, joista perinne huokuu. Hän kertoo, että rakennusten sisällä tuntuu siltä kuin matkaisi menneisyyteen. ”Laiduntaminen Aatulan haassa on tärkeää sen säilymisen kannalta, ja hakamaita on enää hyvin vähän”, Mikkonen sanoo. Myös Rantasen mielestä hoito on tärkeää, jotta perinnemaisema säilyy. Hän myös pitää sitä hyvänä laidunmaana.

Mikkosen mukaan hakamaalla ollessa oppii paljon uutta luonnosta. Erityisesti hän on oppinut tunnistamaan useita lajeja tilalla käyneiltä tutkijoilta.

Teksti ja kuva: Kaisa Mustola Kirjoittaja työskentelee KeskiSuomen ELY-keskuksessa Härkää sarvista -hankkeessa. Gradututkimus valmistuu Jyväskylän yliopiston ja Keski-Suomen ELY-keskuksen välisenä yhteistyönä.

Selvittämällä alueen laidunnushistoria, voidaan laidunta hoitaa paremmin.

Aatulan tilan perinnemaiseman muodostavat hirsirakennukset, niityt, metsälaitumet ja hakamaat.

Keski-Suomen maaseutu kevät | 2012

35

Maatilayritysten liiketoimintamahdollisuudet Keski-Suomessa tulevaisuudessa (n=656)

Uusiutuvan energian tuotanto

67 %

Metsätalous

51 %

Erikoistuva maatalous: pienten maatilojen uudelleen ”tuleminen” Matkailu ja majoituspalvelut

43 % 42 %

Vapaa-ajan asumiseen liittyvät palvelut

41 %

Luomutuotanto

29 %

Hoiva-ala

28 %

Monitoimiyrittäjyys

28 % 0%

18 %

Maatilayritysbarometri 2012: www.jyu.fi/jsbe/maaseutustrategia

35 %

53 %

70 %