Johanna Venho Seuraavaksi Tove

 Virpi Salmi  Veikko Somerpuro

JOHANNA VENHO

Seuraavaksi Tove

Johanna Venho kirjoittaa historiallisia romaaneja oikeista ihmisistä ja pohtii niissä itseään kiinnostavia kysymyksiä. Tove Janssonista kertovassa Syyskirjassa muun muassa sitä, miten käy taiteilijuuden keski-iässä.

Mitä tapahtui Tove Janssonille 1950-luvun jälkeen, kun Muumien suosio räjähti?

Se on kysymys, jota kirjailija Johanna Venho on viime aikoina pohtinut. Tarkemmin ottaen sitä, mitä tapahtui Tove Janssonin mielessä sen jälkeen.

Lukijat pääsevät käsiksi Venhon tulkintoihin syyskuussa, kun Syyskirja (WSOY) ilmestyy. Se on Venholta toinen historiallinen taiteilijaromaani. Ensimmäinen nainen (WSOY 2019) ylsi PROFIILI Johanna Venho, 49, on julkaissut useita runoteoksia, lastenkirjoja ja romaaneja. Hänen esikoisteoksensa oli vuonna 1998 julkaistu runokokoelma Postia Saturnukseen (WSOY). Venho on saanut useita kirjallisuuspalkintoja ja romaani Ensimmäinen nainen (WSOY 2019) oli myös Finlandiapalkintoehdokkaana. Venholla on kolme lasta ja hän asuu perheineen syntymäkaupungissaan Espoossa. Hän on filosofian maisteri ja opiskellut biologiaa Jyväskylän yliopistossa ja kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa.

Finlandia-ehdokkaaksi ja siinä Venho imeytyi Sylvi Kekkosen mieleen. ”Löysin Sylvi Kekkosen kootut teokset kirjaston poistohyllystä ja muistin nähneeni ne myös mummolan kirjahyllyssä. Novellit ja romaanit olivat mainettaan kiinnostavampia ja tajusin, että tässä on jotakin”, Venho kertoo.

Hän ryhtyi miettimään, jäikö Sylvi Kekkosen kirjallinen ura kesken puolison työn takia. Se oli kysymys, josta Ensimmäinen nainen lähti syntymään. ”On vaikea vastata, miksi juuri Sylvi Kekkonen ja Tove Jansson. Siinä on jotakin intuitiivista ja olen lähestynyt heitä kysymysten kautta. Janssonissa kiehtoo, että hän oli keski-iässä, kun Muumien valtava suosio alkoi. Hänen parisuhteensa oli vakiintumassa ja vähän myöhemmin he rakensivat myös mökin Harun saareen. Itse olen nyt suurin piirtein samanikäinen kuin Tove oli silloin. Vaikka elämäni on ihan erilainen kuin Toven, tarvitsen peilejä toisissa ihmisissä”, Venho sanoo.

Syyskirjassa on Ensimmäisestä naisesta poiketen tarinaa kuljettamassa myös fiktiivinen hahmo, parikymppinen opiskelija Maria, joka päätyy haastattelemaan Tove Janssonia 1990-luvun alussa. ”Marialle olen kirjoittanut omia kokemuksiani nuorena ekoaktivistina ja biologianopiskelijana”, Venho sanoo.

Marialle seitsemänkymppinen Jansson muistelee muun muassa sitä, kuinka aluksi sarjakuvana ilmestynyt Muumit vei niin paljon aikaa, että muu työ kuvataiteilijana oli pakko laittaa syrjään. Sitten hän kirjoitti Taikatalven (1957) ja ”uusi Tove kuoriutui esiin”, kuten Venho kuvailee. ”Taidemaalarihan Tove leimallisesti oli, vaikka kirjoittikin paljon. Hänen omakuvansa vuodelta 1975 on minusta hänen vaikuttavimpiaan teoksia. Myös keski-iän jälkeen kirjoitetut novellit ovat parhaimmillaan huikeita ja jääneet suurelta yleisöltä Muumien varjoon. ”

KIRJALLISIA MUOTOKUVIA Sylvi Kekkonen on huomattavasti tuntemattomampi henkilö kuin kansainvälisesti ihailtu Tove Jansson. Se on näkynyt Venhon työssä paitsi lähdemateriaalin määrässä myös siinä, että Venho on pohtinut, onko hänellä oikeus kirjoittaa oma tulkintansa henkilöstä, joka on niin monille tuttu. ”Teen kirjallista muotokuvaa tutusta kohteesta ja se saattaa herättää ihmisissä erilaisia reaktioita. Toisaalta sekä Sylvi että Tove ovat julkisia hahmoja, joten kun asettautuu julkisuuteen vaikkapa saadakseen taideteoksilleen yleisöä, silloin ottaa myös riskin, että itsestä tehdään tulkintoja”, Venho kuvailee.

Syyskirja alkaa hetkestä, jolloin Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä lähtevät rakkaasta Harun saarestaan viimeisen kerran vuonna 1992. Olot ulkosaariston karulla kalliosaarella ovat jo käyneet liian haastaviksi yli seitsemänkymppiselle parille. ”Vene lähti saaresta eikä Tove katsonut enää taakseen eikä palannut saareen enää koskaan”, Venho kertoo.

Venho on haastatteluhetkellä vielä menossa itse vierailemaan Harun saarella. Meneillään ovat kirjoitusprosessin viimeiset, intensiiviset ja pitkät työpäivät. Kun kirjoittaa oikeista ihmisistä, heidän mielensä voi kuvitella, mutta ulkoisten faktojen on oltava kunnossa. Muuten lukijoilta tulee sapiskaa.

Ensimmäisessä naisessa Sylvi Kekkonen ajaa Morris Mini -merkkisellä autolla. Venho sai palautetta, että kyseisessä Minissä on erilainen ovimekanismi kuin mitä hän romaanissa kuvailee. ”Eräs herra oli myös tarkistanut Helsingin Sanomien arkistopalvelusta 1960-luvun sään ja kertoi, että romaanissa on kyseisenä päivänä vääränlainen sää. Lisäksi kirjoitan, että Sylvi muistelee keränneensä suppilovahveroita ja minulle kerrottiin, että suppilovahveroa pidettiin siihen aikaan roskasienenä. On miljoona pientä tarkistettavaa asiaa.”

Venholla on mielessä jo parikin ehdokasta seuraavaan historialliseen romaaniin. Sitä ennen eli ensi vuonna valmistuu kirjallinen henkilökuva vaihteeksi elävästä taiteilijasta ja miehestä, nimittäin Martti Suosalosta, jota Venho tekee yhdessä Suosalon kanssa. ”Oma elämä muuttuu kiinnostavammaksi, kun pääsee heittäytymään keskusteluihin lahjakkaiden ihmisten kanssa.” 

’’Teen kirjallista muotokuvaa tutusta kohteesta ja se saattaa herättää ihmisissä erilaisia reaktioita.’’