Parantava kosketus

Psykoterapeutti ja psykologi Anna-Kaisa Pitkäsen työtovereihin kuuluu kolme hevosta ja joukko muita maatilan eläimiä.

Auton valoissa seisoo hentorakenteinen tyttö, joka katsoo tallien suuntaan aamun hämärässä. Tyttö ei haluaisi olla täällä. Tytön äiti kertoo, että hän ei ole pitkään aikaan halunnut lähteä kodistaan mihinkään.

Kun lapsi tai nuori tulee ensimmäisen kerran Breytingin terapiapalvelun asiakkaaksi, hänellä on usein ollut jo paljon kielteisiä kohtaamisia aikuisten kanssa. Minäkuva saattaa sisältää vahvoja lannistavia uskomuksia: mikään ei suju, minä olen paska ja ihmiset ovat minua vastaan.

– Jo pieni lapsi voi kokea vahvasti, että hänessä on jotakin vikaa. Silloin jopa hyvin kokeneilla ammattilaisilla on vaikeuksia saada häntä avautumaan, sanoo psykologi ja psykoterapeutti AnnaKaisa Pitkänen

Tällä kertaa tilanteen käsikirjoitus on kuitenkin erilainen. Kun tulijat kävelevät tallille, Lahjaniminen vanha kollikissa ilmaantuu paikalle ja toivottaa heidät tervetulleiksi.

Kun lapsi ja hänen äitinsä siirtyvät Pitkäsen työhuoneeseen juttelemaan, Lahja hyppää tottuneesti pöydälle ja kellahtaa tärkeiden papereiden päälle keräämään huomiota ja silityksiä. Kuunneltuaan keskustelua aikansa se lähtee lipaistuaan maistiaiset yhdestä kahvikupista.

LAHJA-KISSA TYÖSKENTELEE Hyvinkään lähellä sijaitsevalla Breytingin terapiatilalla yhdessä kahden kissakollegansa, kolmen islanninhevosen, kolmen lampaan, kahden kanin, kuuden kanan, kukon ja dalmatiankoiran kanssa. Eläimet ovat Anna-Kaisa Pitkäsen työtovereita, sillä Breytingin tila on tarjonnut eläinavusteista perhe- ja psykoterapiaa yli kymmenen vuoden ajan.

Pitkänen on työskennellyt maatilalla kolme vuotta. Hänen asiakkaansa ovat pääosin 8–17-vuotiaita lapsia ja nuoria, mutta joukossa on myös aikuisia. Lapset ja nuoret tulevat tilalle useimmiten hyvinvointialueiden kautta. Monella heistä on erikoissairaanhoidon, perheneuvolan tai lastensuojelun asiakkuus.

Toukokuussa ilmestyvässä tietokirjassaan Eläinten hoivassa (Kirjapaja) Pitkänen kertoo, miten eläin voi tukea psykoterapiassa muun muassa motivaatiota ja sitoutumista, vuorovaikutus- ja yhteistyösuhteen syntymistä sekä tunteiden tunnistamista ja tunnesäätelyä. Eläin voi ol- la suureksi avuksi myös tarkkaavuuden ylläpidossa ja sosiaalisten taitojen harjoittelussa.

Eläimiä on käytetty 1980-luvulta lähtien yhä enemmän psykoterapian avustavissa tehtävissä, mutta eläinavusteisen psykoterapian historia on yhtä pitkä kuin nykyaikaisen psykologian ja psykoterapian historia. Maatilan eläimet kuuluivat psykiatrisiin sairaalaympäristöihin jo modernin ajan alussa. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeen hevosia ja koiria on käytetty sotatraumoista kärsivien veteraanien kuntouttamisessa.

– Eläinavusteisessa psykoterapiassa toimitaan vuorovaikutuksessa terapeutin ja eläimen kanssa sekä tehdään eläinten kanssa ohjattuja tehtäviä. Usein niissä hoidetaan eläintä tai toimitaan sen kanssa leikinomaisesti. Samalla omaa toimintaa arvioidaan eläimen antaman palautteen avulla, Pitkänen sanoo.

ANNA-KAISA PITKÄSTÄ OVAT ohjanneet psykoterapeutin ja psykologin uralle osittain myös omat kokemukset siitä, miten eläimet voivat muuttaa ihmisen elämää. Hän kiinnostui uudella tavalla eläimen ja ihmisen yhteistyön psykologiasta 2000-luvun alkupuolella omistaessaan herkän täysverihevosen, jonka nimi oli Fantoom. Jo ensimmäisen ratsastusretken jälkeen Pitkänen ymmärsi, että hevonen opettaisi hänelle enemmän kuin monet ihmiset.

Pitkänen osti hevosen ja muutti sen kanssa Hakunilaan pienelle ratsastusterapiaan omistautuneelle tallille. Viereisellä Poni-Haan ratsastuskoululla hän oli harrastanut ratsastusta jo varhaisteininä. Pitkä- sen mukaan ratsastuskoulun silloinen pitäjä Chrisse Fagerström teki jo 1970- ja 80-luvuilla pioneerityötä, jossa ratsastukseen ja eläintenhoitoon liittyi nuorisotyön painotus.

Lahja-kissa on Breytingin tilan jäänsärkijä, joka ottaa uudet ihmiset vastaan ja toivottaa heidät tervetulleiksi. Lahja tuo ihmisten kohtaamisiin lämpöä ja huumoria. Se on aina valmis silitettäväksi ja kuuntelemaan tarinoita, ja keventää tunnelmaa touhuamalla kaikenlaista pöljää. Ennen nykyistä tallikissan tehtävää Lahja oli hylätty ja kaltoin kohdeltu, ja se löydettiin pentuna kaatopaikalta.

Kyyneleet nousevat silmiin, kun Pitkänen hakee oikeita sanoja. Hän on kertonut yhteisistä vuosista hevosensa kanssa kirjassaan Omalaatuinen ystäväni – Kuinka hevoseni opetti minulle toisin katsomisen taidon (Kirjapaja 2012).

– Fanttu oli ylittämätön hevonen, hän sanoo.

Elämässään kovia kokeneeseen ja poikkeuksellisen herkästi reagoivaan hevoseen tutustumisesta ja sen hoitamisesta tuli prosessi, jossa kumpikin kävi läpi isoja asioita. Pitkäsen mukaan yhteistyö hevosen kanssa sai hänet käsittelemään muun muassa elämään sisältyvää epävarmuutta, turvallisuuden ja luottamuksen tunteita sekä kysymystä omasta paikasta maailmassa.

– Työskennellessäni hevoseni kanssa kohtasin itsessäni sellaisia kysymyksiä kuin millainen todella olen, mihin pystyn ja mitä haluan elämältä.

Tärkeäksi käännekohdaksi suhteessa muodostui se, kun Pitkänen uskalsi luopua liiallisesta kontrollista. Hevonen on suuri ja voimakas eläin, jonka kanssa hallinnan menettäminen voi olla kohtalokasta. Siksi perinteisen ratsastajien koulutuksen lähtökohtana on, että ihminen on hevosen johtaja ja kontrolloi sitä kaikissa tilanteissa ehdottomasti ja usein keinoja kaihtamatta.

Pitkänen valitsi Fantun kanssa toisenlaisen tien ja antoi hevoselle enemmän vapautta ja luotta- musta kuin hän oli tottunut hevosille antamaan. Vähitellen hevonen sai esimerkiksi kävellä hänen rinnallaan ilman talutusnuoraa ja tehdä omia valintoja tilanteissa, joissa se oli mahdollista.

Jouluna syntynyt Anu on yksi maatilan kanoista. Se reagoi ihmisiin herkästi, ja sitä pitää lähestyä rauhallisesti ja kunnioittavasti. Nopeasti oppivan kanan kanssa levoton lapsi voi harjoitella oman kehon ja mielen hallintaa. Lopulta Anu voi palkita oppimisen tulemalla syliin.

Ansa on herkkä ja arka lammas, joka reagoi uusiin ihmisiin pelokkaasti ja joskus hölmösti. Sen kanssa ahdistunut lapsi tai nuori saa harjoitella esimerkiksi jännittävissä tilanteissa toimimista: ”Kerrankin paikalla on joku, joka reagoi vielä pelokkaammin ja hermostuneemmin kuin minä.” Ansan hoitaminen tarjoaa turvallisia yhdessäolon hetkiä.

– Opin sietämään omassa elämässäni vapautta ja sitä, etten tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kyse oli suhteesta, jossa hevosesta ja ihmisestä tuli yhdessä jotakin.

Aloittaessaan yhteisen matkan Fantun kanssa Pitkänen työskenteli toimittajana. Lehdistölle 2000-luvun alkuvuodet olivat vaikeita, ja myös hänen työpaikassaan yt-neuvottelut seurasivat toisiaan.

Samalla, kun Fanttu opetteli luottamaan ihmiseen, Pitkänen alkoi pohtia, voisiko olla toisille hyödyksi myös muulla tavalla kuin kirjoittamalla.

Ensin Pitkänen hakeutui opintovapaalle ja aloitti psykologian opinnot. Myöhemmin hän aloitti tänä keväänä valmistuneet kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeutin opinnot. Niiden aikana hänessä kasvoi ajatus eläimien hyödyntämisestä kuntoutuksen tukena.

– Näin syntyi vähitellen yhteinen polku, jossa hevonen sai mahdollisuuden olla oma itsensä ja niin vapaa kuin ihmisten kanssa elävälle hevoselle on mahdollista.

MUUTOS NÄKYI hevosen uudenlaisena tasapainoisuutena ja rauhallisuutena, kun sen luottamus ihmisiin palasi. Samalla vuosia kestänyt tiivis yhdessäolo oli muuttanut myös sen hoitajaa. Kun hevonen oli opetellut vapautta, myös Anna-Kaisa Pitkäsen sisimmässä oli tapahtunut jotakin.

Ennen nykyistä työtehtäväänsä Pitkänen työskenteli lasten ja nuorten mielenterveystyön etulinjassa muun muassa HUS:n nuorisopsykiatrialla ja Kanta-Hämeen keskussairaalan nuoriso- ja aikuispsykiatrialla. Lasten ja nuorten ongelmat ovat tulleet hänelle tutuiksi myös koulupsykologin ja perheneuvolan psykologin tehtävissä.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana nuorten masentuneisuus, ahdistus, tarkkaavuuden häiriöt ja haastava käytös ovat yleistyneet. Pitkäsen mukaan lasten ja nuorten arjessa on liian vähän varhaisen puuttumisen keinoja.

– Työssäni poliklinikalla ja nuorisopsykiatrian osastolla näin, miten moni nuori sai elämänhalun ja ­hallinnan takaisin, mutta liian moni nuori painii yksin ongelmiensa kanssa aivan liian pitkään. Emme voi puhua kestävyysvajeen purkamisesta tai minkään asian kestävästä hoitamisesta, ellemme onnistu ratkaisemaan lasten ja nuorten ja heidän perheidensä ongelmia.

KUN ELÄIN OSALLISTUU psykoterapiaprosessiin, terapeuttinen suhde lähtee Anna­Kaisa Pitkäsen mukaan syntymään nopeammin kuin jos terapia tapahtuisi vain ihmisten välisenä keskusteluna. On tutkittu, että eläimen läsnäolo tekee ihmisen mielialan myönteisemmäksi vaikeanakin hetkenä. Ihmisestä tulee myös avoimempi vuorovaikutukselle ja hänen on helpompi pysyä tarkkaavaisena.

Eläinten terapeuttisuuteen liitetään toisinaan jopa mystisiä ulottuvuuksia, sillä niillä tuntuu välillä olevan selittämättömiä kykyjä. Pitkäsen mukaan eläinavusteisen terapian vaikutus perustuu kuitenkin tutkittuun tietoon.

Ihminen jakaa kaikkien muiden nisäkkäiden kanssa samanlaiset hermostolliset stressinsäätelyn prosessit sekä samat perustunteet ja niihin liittyvät tunnesysteemit. Tämä näkyy siinä, että jokainen nisäkäs hoivaa, leikkii ja pystyy kokemaan halua, pelkoa, paniikkia ja vihaa.

Näihin yhtäläisyyksiin perustuu se, että ihmiskehon stressireaktiot voivat rauhoittua tutun ja luotettavan eläimen läheisyydessä. Sydämen syke hidastuu, verenpaine madaltuu, hengityksen tahti väljenee ja lihakset rentoutuvat. Eläimen läsnäolo voi vähentää myös kivun tuntemuksia.