Kasvatusohjeet 2020

Kasvatusohjeet 1

Hyvä asiakkaamme, Tämä ohjevihko sisältää yleiset ohjeet valikoimissamme olevien kasvien kylvämiseen, jatkokasvatukseen, istutukseen ja jatkohoitoon. Tarkemmat lajikohtaiset ohjeet löytyvät lähetyksen mukana tulleesta muovisesta taskusta. Osalle harvinaisempia kasveja toimitetaan erilliset kasvatusohjeet. Ohjeissa on ilmoitettu istutusetäisyydet, kasvukorkeudet, kasvupaikkasuositukset, jne.

Samat tiedot löytyvät myös kotisivuiltamme. Kasvukorkeudet ovat aina suuntaa antavia, sillä kasvien kokoon vaikuttavat kasvuolosuhteet ja hoitotoimenpiteet.

Ohjeissa olemme pyrkineet huomioimaan sekä avomaa, että ruukku- ja laatikkoviljelijät. Maukkaiden ja terveellisten vihannesten ja yrttien kasvattaminen kun ei aina vaadi suurta tilaa ja isoa kasvimaata. Viime vuosina olemme tuoneet valikoimiimme runsaasti uusia, kompakteja lajikkeita, joita voi mainiosti kasvattaa ruukuissa parvekkeella tai vaikkapa keittiön ikkunalla. Myös kesäisestä kukkarunsaudesta pääsee nauttimaan pienelläkin parvekkeella tai patiolla, uusien lajikkeiden ansiosta entistä paremmin.

Ohjeiden lisäksi on hyvä muistaa, että jokainen kasvi on yksilö, jonka kasvuun vaikuttavat monet tekijät. Tutustumalla tähän ohjevihkoon ja sen sisältöön uskomme, että jokainen kasvi saa oikeanlaisen käsittelyn ja parhaat mahdolliset eväät onnistuneen lopputuloksen kannalta.

Jos jokin asia jää kuitenkin askarruttamaan, niin voit aina ottaa yhteyttä meihin. Täällä me puutarhurit neuvomme ja opastamme mielellämme sinua. Yhteystietomme löytyy tämän vihkosen takakannesta. Lisätietoja kasveista, kasvukorkeuksista ja kasvupaikkavaatimuksista löydät myös koti-sivuiltamme www.puutarha.com. Ja viikottaiset vinkit ja neuvot pääpuutarhuriltamme Juhalta saat suoraan sähköpostiisi aina perjantaisin Puutarhurin Perjantaipostin muodossa. Siihen voit tutustua kotisivuillamme www.puutarha.com/kerho Toivotamme sinulle onnistumisen iloa ja mukavia hetkiä kasvien ihmeellisessä maailmassa.

Kodin Kukkien väki

Tekstit: Kodin Kukat Oy Kuvat: Minna Hankanen Copyright © 2020, Kodin Kukat Oy

2

Sisällys 1. Siemenestä taimeksi.................................................... 4 Siementen kylväminen & taimien koulinta ja karaisu 2. Esikasvatettavat taimet................................................ 4 Esikasvatettavien taimien hoito, lannoitus, lisävaloa taimille, taimia kannattaa latvoa, taimien karaisu 3. Perennat....................................................................... 5 Perennatyypit, kasvupaikan valinta, istutus, syysistutus, lannoitus, jakaminen, perennojen erityisvaatimuksia, talvisuojaus 4. Marjakasvit................................................................. 9 Kasvupaikan valinta, kasvualustan valmistelu, yleisimmät marjakasvit: mansikka, amppelimansikka, pensasmustikka, vadelma, tyrni 5. Ruusut....................................................................... 11 kasvupaikan valinta ja istutus, Ryhmäruusut, pensasruusut, köynnösruusut 6. Kärhöt....................................................................... 12 Istutus ja hoito 7. Sipulikasvit............................................................... 13 Istutus ja hoito 8. Valkosipuli................................................................ 13 Istutus, hoito keväällä ja kesällä, sadonkorjuu ja säilytys, jatkokasvatus, käyttö

3

1. Siemenestä taimeksi Siementen kylväminen Siemenkylvössä kannattaa noudattaa annettuja kylvöaikoja. Huomaathan, että jos olet ostanut ulkomailla pakattuja siemeniä, niin niiden kylvöajat ei aina vastaa Suomen olosuhteita. Kylvömultana käytetään aina puhdasta uutta multaa joko kylvömultaa tai kaktusmultaa.

Kylvömullan on oltava vähäravinteista ja kuohkeaa. Kaupan valmiissa mullissa voima riittää 2–4 viikon taimikasvatukseen. Kylvöastioina voidaan käyttää mitä tahansa kodista löytyviä muovirasioita. Astioiden tulee olla puhtaita ja desinfioituja esim. kuumalla vedellä ennen käyttöönottoa. Kylvö- ja taimikasvatuksessa puhtaus on erittäin tärkeää, myös työkalujen.

Pienet ja hitaasti itävät siemenet kannattaa kasvattaa hajakylvönä, josta ne koulitaan isompiin ruukkuihin. Nopeasti itävät, suurisiemeniset lajit voi kylvää suoraan istutusruukkuihin. Jos siemenet suositellaan liotettavaksi, älä upota niitä kokonaan veteen, koska siemen tarvitsee happea itämisen käynnistymiseksi.

Kasvatusnapit ovat erittäin käteviä siementen kylvöihin. Kastele napit ohjeen mukaan ja kylvä siemen / siemenet suoraan nappin keskelle. Kun taimet ovat kasvaneet, siirretään nappi taimineen isompaan ruukkuun ja istutetaan normaaliin tapaan.

Yleensä siemenet itävät parhaiten alalämmössä ( + 22 - +26 astetta), esimerkiksi ikkunalaudalla patterin yläpuolella. Siirrä kylvös taimettumisen jälkeen viileämpään +12– +18 asteiseen valoisaan paikkaan.

Kun taimissa on sirkkalehdet ja taimet ovat hieman vahvistuneet, on ne aika koulia eli siirtää kasvamaan omiin pieniin ruukkuihinsa. Käytä taimi- tai kookostaimimultaa. Pieniä taimia pitää käsitellä varovaisesti. Pienellä tikulla on helppo nostaa juurten alapuolelta ja pitää sormilla kiinni varovasti. Taimet kannattaa istuttaa yleensä hiukan aiempaa syvempään.

2. Esikasvatettavat taimet Esikasvatettavien taimien hoito Esikasvatettavat taimet toimitetaan juurrutettuina kennotaimina muovisiin rasioihin pakattuina. Saatuasi paketin avaa se mahdollisimman pian. Mikäli läm4

pötilanmuutos on suuri, anna paketin olla jonkin aikaa avaamattomana sisällä lämmön tasaamiseksi. Pakettia ei saa koskaan jättää pakkaseen.

Tarkista taimien laatu heti ja tarvittaessa ota yhteyttä meihin. Esikasvatettavien taimien huomautusaika on 14 vuorokautta.

Nosta rasiat valoisaan paikkaan ja raota kansia. Vältä suoraa auringonpaistetta.

Jos taimet ovat kuivuneet kuljetuksen aikana, kastele juuripaakut alakautta pitämällä rasiaa vesiastiassa niin, että vain juuripaakkujen alaosa kastuu. Huomioi kuitenkin, että liiallinen kosteus on taimille haitallisempi kuin hetkellinen kuivahtaminen. Istuta taimet mahdollisimman pian! Istuta taimet 6–8 cm ruukkuihin taimi- tai kookostaimimultaan. Älä käytä liian ravinnepitoista tai tiivistä multaa, ns. ”mustatmullat” ei sovellu taimikasvatukseen. Kastele multa kevyesti ja tarkista että koko juuripaakku on mullan alla. Lisää multaa tarvittaessa. Istuttamisen jälkeen ole huolellinen kastelun kanssa! Anna taimelle lisää vettä vasta kun mullan pinta on hivenen kuivahtanut. Jokainen taimi tarvitsee vettä eri tavalla. Sumuttele taimia päivittäin. Taimi kasvattaa ensin juuret ja lähtee sitten vasta kasvuun. Ole siis kärsivällinen, tähän voi mennä jopa 2–4 viikkoa. Pidä taimet ensimmäisten viikkojen aikana valoisassa +18-+20 paikassa. Lämpötila ei saa juurtumisvaiheessa laskea alle +15:en, eikä nousta yli +22 asteen.

Lannoitus Hennot taimien juuret eivät tarvitse vahvaa lannoitusta. Sen jälkeen, kun taimet ovat selvästi juurtuneet ja uutta kasvua alkaa ilmestyä, voi taimille antaa mietoa lannoitetta kasteluveden mukana. Noin puolet valmistajan ohjeesta. Lannoitteessa pitäisi olla kaikkia pääravinteita, typpeä, fosforia ja kaliumia sekä hivenravinteita.

Lisävaloa taimille Kun luonnonvalo ei riitä kannattaa käyttää lisänä kunnollista kasvuvaloa. Ledlamput on suositeltavia, mutta niissä pitää olla oikeanlaista kasvatusvaloa. Asia kannattaa varmistaa lampun myyjältä.

Led-lamput eivät nosta lämpötilaa liiaksi kasvien lehdille, jolloin vältytään polttoja kuivahtamisvaurioilta. Oikeanlaisen lisävalon avulla taimettuminen tapahtuu nopeasti sekä taimista tulee napakoita ja hyvälaatuisia alkuja.

Taimia kannattaa latvoa Latvonnalla kasveista saadaan tuuheampia ja näin myös kukinta on runsaam5

paa. Ensimmäisen latvonnan voi tehdä siinä vaiheessa, kun taimi on juurtunut kunnolla ja lähtenyt hyvään kasvuun. Sivuversojen kasvettua, latvat voidaan taas katkaista. Latvontaa voi jatkaa pitkin kesää niin kasvit kasvavat tuuheina ja kukinta pysyy runsaana. Leikatut pistokkaat kannattaa juurruttaa uusiksi taimiksi.

Taimien karaisu Taimien annetaan kasvaa riittävän suuriksi ja vahvajuurisiksi ennen istutusta lopullisille kasvupaikoilleen. Taimien ollessa riittävän isoja ja kevään edetessä siihen pisteeseen, että hallanvaara on ohi, on aika aloittaa taimien karaisu. Karaisulla totutellaan pienet taimet sopeutumaan lämpötilojen vaihteluun. Karaisu on tehtävä vähitellen. Taimia pidetään suojaisessa paikassa ensin lyhyen aikaa ja aikaa pidennetään hiljalleen ja lopulta taimet jätetään suojattuna ulos myös yöksi. Jos luvassa on hallayö, kannattaa taimet nostaa yöksi sisälle.

3. Perennat Perennatyypit Perennoja myydään joko astiataimina, kennotaimina tai avojuurisina taimina.

Kennotaimet toimitetaan esikasvatettuina paakkutaimina muovisissa pakkausrasioissa. Kennotaimien jatkokasvatukseen sopivat samat ohjeet kuin esikasvatettaville taimille. Loppukeväällä säiden salliessa kennotaimet voi istuttaa suoraan lopullisille kasvupaikoille. Avojuuriset taimet toimitetaan turpeeseen tms. materiaaliin pakattuina ilman ruukkua ja multaa. Ne toimitetaan lepotilaisina, ja taimissa on juurien lisäksi vain hyvin vähän tai ei ollenkaan uutta kasvua näkyvissä. Avojuuriset taimet istutetaan mahdollisimman pian. Taimia ei saa koskaan jättää pakkaseen eikä niitä pidä poistaa pakkauksestaan ennen istutusta.

Jos avojuurisen perennan istutus siirtyy pidemmälle kuin muutamaan päivään, taimet voi istuttaa tilapäisesti ruukkuihin. Taimille on kuitenkin parempi, että ne istutetaan suoraan maahan lopullisille kasvupaikoille ja että ne saavat herätä kasvuun luonnollisessa tahdissaan ulkoilmassa.

Kasvupaikan valinta Perennapenkin kasvien valinnan lähtökohtana on oikeanlaisten kasvuolosuhteiden huomioiminen. Aurinkoisen paikan perenna ei pääse oikeuksiinsa varjossa, eikä kosteaa kasvualustaa vaativa kasvi tule selviämään kuivassa ja läpäisevässä maassa. Kasvien istuttaminen oikeille paikoille auttaa perennoja kasvamaan elinvoimaisiksi, vastustuskykyisiksi ja selviämään paremmin talven yli. Usein ratkaisevin tekijä kasvupaikkaa valittaessa on valo-olosuhteet. Valtaosa perennoista viihtyy tavallisessa vettä läpäisevässä puutarhamaassa. Yleisesti ottaen kasvit sietävät paremmin hetkittäistä kuivuutta kuin jatkuvaa märkyyttä. Siksi perennoille on edullista istuttaa ne joko loivasti viettävään rinteeseen tai kohopenkkiin, jossa talvimärkyys ei pääse vaivaamaan. Ilmava ja syvämultainen kasvualusta on useimpien perennojen mieleen. Kasvualustan läpäisevyyttä voidaan lisätä sekoittamalla multaan hiekkaa, soraa tai perliittiä.

6

Istutus Istutusvaiheessa astiataimet kastellaan hyvin ja ruukut poistetaan juuripaakun ympäriltä. Jos juuret ovat kietoutuneet tiukasti juuripaakun ympärille, voidaan juuripaakkua varovasti hajottaa ja juuria avata ennen istutusta. Avojuuriset taimet säilytetään mahdollisimman viileässä ja varjoisassa paikassa istutushetkeen saakka.

Ennen istutusta avojuurisia taimia kannattaa liottaa haaleassa vedessä muutaman tunnin ajan.

Astiataimet istutetaan entiseen syvyyteen, ellei erikseen mainita. Avojuuriset taimet istutetaan niin, että koko juuristo jää maanpinnan alapuolella ja kasvupisteen päälle tulee muutama sentti multaa. Yleisin virhe avojuuristen istuttamisessa on, että ne istutetaan liian syvään. Jos uutta kasvua on jo näkyvissä, kasvusto saa jäädä mullan pinnan yläpuolelle. Istutussyvyydessä tulee huomioida mullan tiivistyminen kastelun jälkeen. Multa juurten ympäriltä tiivistetään ja taimet kastellaan perusteellisesti. Kastelua jatketaan säiden mukaan ja riittävästä kosteudesta huolehditaan vähintään istutusvuoden ajan. Taimia kasteltaessa on parempi kastella kerralla riittävästi, jotta kasvualusta kostuu syvältä ja kasvien juuret hakeutuvat kosteuden perässä syvälle maahan. Pieni määrä vettä kerralla kastelee vain pintamullan eikä juurilla ole syytä hakeutua kosteuden perässä syvemmälle. Istutettuja taimia voidaan tarvittaessa varjostaa varjostuskankailla.

Taimien istutusväli vaihtelee noin kymmenestä senttimetristä jopa metriin.

Pienimmille ja hyvin hidaskasvuisille perennoille istutusväliksi riittää 10–20 cm.

Maanpeiteperennoille ja keskikokoisille kasveille istutusväliksi jätetään 30–40 cm ja suurikokoisille perennoille n. 70 cm. Erittäin kookkaita ja reheväkasvuisia perennoita istutetaan neliölle 1–3 kappaletta ja istutusväliksi voidaan jättää jopa 1 m. Tiheillä istutusväleillä saadaan nopeasti aikaan näyttävä ja peittävä istutus.

Oikeat istutusetäisyydet tarkistetaan lajikohtaisesti.

Syysistutus Syksy on hyvää istutusaikaa perennoille. Maassa on runsaasti kosteutta ja taimet juurtuvat hyvin.

Perennoja voidaan istuttaa niin kauan kuin maa on sulana. Aroille perennoille suositellaan kevätistutusta, jolloin ne ehtivät juurtua riittävästi kasvukauden aikana selviytyäkseen talvesta.

Myös avojuurisille taimille kannattaa varata joitakin viikkoja aikaa ennen maan jäätymistä 7

riittävän juurtumisen varmistamiseksi.

Syksyllä istutettavien taimia ei tarvitse lannoittaa. Kasvaville puuvartisille voidaan antaa syyslannoitetta alkusyksystä, mutta sekään ei yleensä ole tarpeellista.

Liiallinen typpilannoitus syksyllä heikentää kasvien talvenkestävyyttä. Siksi esim. komposti kannattaa lisätä kasvien juurille vasta kun maa on jäätynyt ja kasvit menneet talvilepoon.

Syksyllä istutetut kasvit ovat keväällä valmiina kasvuun ja ne käyttävät kevätkosteuden hyödykseen. Routa voi nostaa taimia talven aikana, joten multa syksyllä istutettujen taimien ympäriltä tiivistetään keväällä ja tarvittaessa uutta multaa lisätään juurien suojaksi.

Lannoitus Perennojen lannoitustarve vaihtelee suuresti lajikohtaisesti. Karkeana yleistyksenä voidaan sanoa, että reheväkasvuiset ja runsaskukkaiset, pitkälle jalostetut perennat vaativat enemmän lannoitusta kuin maatiais- ja luonnonperennat. Myös hyvin kuivissa paikoissa viihtyvät ns. kivikkoperennat ovat yleensä vaatimattomia ja niiden lannoitustarve on vähäinen. Liika typpilannoitus myös rehevöittää kasvustoa kukinnan kustannuksella.

Istutusvaiheessa liian voimakas lannoitus voi haitata taimien juurtumista. Perennojen kevätlannoitukseen voidaan käyttää esim. pintamultaan sekoitettavaa kananlantaa tai muita hidasliukoisia lannoitteita. Lannoiterakeita käytettäessä vältetään rakeiden joutuminen kasvien lehdille ja lehtihankoihin. Kompostimulta on hyvää lannoitetta, hyvin maatuneessa lantakompostissa on monia kasvien tarvitsemia ravintoaineita. Perennoille voidaan myös antaa kesälannoituksena kasteluveden mukana neste- tai jauhemaisia yleislannoitteita. Kastelulannoitteiden sisältämät ravinteet ovat nopeasti kasvien käytettävissä. Typpipitoinen lannoitus lopetetaan viimeistään elokuun alussa, ja siirrytään vähätyppiseen syysravinteeseen. Syysravinteen sisältämät kalium ja fosfori edistävät silmujen syntymistä varmistaen seuraavan vuoden kukintaa, sekä suojaavat kasvia talvilevon aikana.

Lannoitekävyt keväällä laitettuina ovat erittäin hyvä tapa varmistaa kasveille koko kasvukauden peruslannoiteet, oikeaan aikaan liukenvat kevät-, kesä- ja syyslannoite on samassa kävyssä yhdessä. Samoin yleisimmät kasvien tarvimat hivenravinteet.

Jakaminen Kasvuston ränsistyminen ja kukinnan heikkeneminen ovat yleensä merkkejä tarpeesta jakaa perennat. Jakaminen kannattaa suorittaa aikaisin keväällä tai syksyllä kasvukauden päätyttyä siten, että keväällä kukkivat perennat jaetaan syksyllä ja syyskukkijoiden kasvustot keväällä. Keskikesällä kukkivien perennojen kasvustot jaetaan joko aikaisin keväällä tai syksyllä. Perennoja jaettaessa kasvustot kannattaa nostaa ylös mahdollisimman suurina paakkuina, jotka jaetaan pienempiin osiin terävällä lapiolla, kirveellä tai käsin. Jokaiseen jakopalaan tulee jäädä sekä juuristoa että versoja. Juurakoita jaettaessa on huomioitava, että jokaiseen uuteen alkuun jää silmuja. Jaetut perennat puhdistetaan mahdollisista 8

rikkaruohoista ja istutetaan uudelleen muokattuun penkkiin.

Perennojen erityisvaatimuksia Osa perennoista vaatii menestyäkseen erityisiä huomioita kasvupaikan tai kasvualustan suhteen. Vaatimuksena voi olla esim. hapan tai kalkkipitoinen maa.

Joillakin perennoilla liiallinen typpilannoitus saattaa heikentää kukintaa. Kasvurauha voi olla myös tärkeä kukinnan kannalta.

Osa muuten kestävistä perennoista ei siedä kuivuutta, ja niitä onkin kasteltava pitkinä poutajaksoina. Istutus liian syvään voi hidastaa ja vähentää kukintaa.

Joillakin perennoilla toipuminen jakamisesta ja uudelleenistutuksesta voi kestää jonkin aikaa. Osa kasveista kasvattaa hyvin pitkän juuriston, jolloin ne kannattaa istuttaa riittävän etäälle rakennusten perustuksista ja salaojista.

Talvisuojaus Suuri osa perennoista talvehtii ilman talvisuojausta. Monet arat perennalajit ja -lajikkeet menestyvät Suomessa, jos niille valitaan suojainen kasvupaikka. Suojaisa kasvupaikka voi olla esim. rakennuksen seinusta, suuren kiven läheisyys tai perennaryhmä. Arkojen kasvien talvehtimista edistetään suojaamalla kasvustot talveksi havuilla, kuivilla lehdillä tai talvisuojaturpeella. Lumi on paras suoja talven kylmyyttä ja tuulia vastaan, ja lunta voi lapioida arkojen perennojen päälle.

Arat perennat on hyvä istuttaa kasvukauden alussa, jolloin ne ehtivät kasvattaa hyvän juuriston kesän aikana. Myös istuttaminen kohopenkkiin edistää arkojen kasvien selviämistä talvesta, sillä talvimärkyys ei vaivaa kohopenkkiin istutettuja taimia.

Perennojen kasvustot voi jättää syksyllä lakastumaan paikoilleen. Kasvuston ylle lakastuvat lehdet suojaavat talvehtivia kasvupisteitä. Kukkavarsien ja lehtien poistaminen on tarpeellista vain, jos kasveissa on ollut kasvukauden aikana kasvitauteja.

4. Marjakasvit Kasvupaikan valinta Monista luonnonmarjoista on jalostettu kantoja, jotka ovat satoisia ja soveltuvat paremmin kotipuutarhoihin. Useimmat marjakasvit viihtyvät puutarhassa parhaiten luontaisten kasvupaikkojensa kaltaisilla kasvualustoilla, joita ovat humuksella parannetut hiekka- ja moreenimaat. Uusia taimia istutettaessa on syytä välttää saman kasvin istuttamista paikalle, jossa on aiemmin viljelty ko. kasvia. Näin vältytään ilmiöltä, jota kutsutaan maan väsymiseksi. Maan väsymisessä tuholaiset yleistyvät, rikkakasvit runsastuvat ja ravinnetasapaino maassa järkkyy. Maan väsyminen estetään viljelykierrolla.

Kasvualustan valmistelu Useimmat marjakasvit viihtyvät maassa, jonka pH vaihtelee välillä 6–6,8. Kasvualusta puhdistetaan ennen istutusta huolellisesti monivuotisista rikkakasveista.

9

Useimmille marjakasveille on eduksi istuttaa taimet kohopenkkiin. Kohopenkin etuja ovat maan nopea lämpeneminen ja talvimärkyyden välttäminen. Istutuksen jälkeen taimien kastelusta huolehditaan varsinkin ensimmäisen kesän ajan.

Mansikka Mansikat viihtyvät aurinkoisilla kasvupaikoilla maassa, jossa ei ole vaaraa seisovasta vedestä. Liian tuulinen paikka vaikeuttaa pölyttäjien työtä. Mansikan juuret eivät kestä kilpailua suurten kasvien juurien kanssa, joten isojen puiden läheisyyttä on syytä välttää. Mansikat viihtyvät parhaiten kevyessä ja lämpimässä, multavassa ja kosteutta pidättävässä maassa.

Ennen istutusta mansikkapenkki peruslannoitetaan, esim. vähätyppinen marjaravinne sopii hyvin. Mansikan istutuksessa tärkeä on taimen oikeaoppinen istutus. Lehtiruusuke, josta uudet lehdet kasvavat, täytyy jättää maan pinnan tasalle. Lehtiruusukkeen jääminen maan pinnan alapuolelle saattaa aiheuttaa taimen kuolemisen. Lehtiruusuke ei kuitenkaan saa jäädä liian pintaankaan, jolloin taimi heiluu eikä juurru kunnolla. Sadonkorjuun jälkeen taimien tulee saada olla rauhassa esim. rönsyjen poistamiselta. Uudet kukka-aiheet muodostuvat heti sadonmuodostuksen jälkeen ja taimien häirintä rönsyjen poistolla ja kitkemisellä saattaa laukaista kasvin uuteen kasvuun, mikä ei ole tarkoitus.

Amppelimansikka Amppelimansikat ovat jatkuvasatoisia lajikkeita, jotka kasvattavat pitkiä rönsyjä ja soveltuvat siten hyvin amppeleissa tai ruukuissa kasvatettaviksi. Amppelimansikat istutetaan em. tavalla ja lannoitukseen soveltuu hyvin marjaravinne tai lannoitekävyt. Mansikkaan muodostuvat pitkät rönsyt parantavat kasvin koristearvoa, mutta saattvat heikentää sadonmuodostusta. Rönsyistä voidaan istuttaa uusia taimia, osa voidaan jättää kasviin ja osa poistaa.

Amppelimansikat voidaan talvettaa pakkasettomassa paikassa (+0–2 °C). Taimet voi myös istuttaa syksyllä maahan, kuitenkin riittävän ajoissa niin, että taimet ehtivät juurtua ja siten selviävät talvesta. Keväällä taimet vaihdetaan uuteen, ravinteikkaaseen multaan. Lannoitus aloitetaan, kun kasviin alkaa muodostua kukkia ja raakileita.

Pensasmustikka Pensasmustikka poikkeaa muista marjakasveista vaatimuksellaan happamasta kasvualustasta. Kasvualustan tulee olla metsämaan kaltainen eli ilmava ja kuohkea. Pensasmustikat ovat hyvin pitkäikäisiä ja oikealle paikalle istutettuna ja oikein hoidettuna pensaat tuottavat satoa kymmeniä vuosia.

Kasvupaikkana tulee olla aurinkoinen ja lämmin, kovilta tuulilta suojattu paikka.

Kasvualusta sekoitetaan happamasta havu-rodomullasta, kalkitsemattomasta turpeesta ja mahdollisuuksien mukaan havumetsän metsänpohjasta, jossa saa olla oksia ja neulasia, sillä mustikka pitää läpäisevästä maasta. Havupuun kuori10

kate sopii hyvin mustikoille hapattavan vaikutuksensa ansiosta.

Mustikat viihtyvät kohopenkissä ja maa peruslannoitetaan joko marjaravinteella tai havu-rodolannoitteella. Taimiväliksi jätetään noin metri. Mustikka tuottaa parhaan sadon ristipölytyksellä eli vähintään kahden eri lajikkeen istutus samaan penkkiin on suositeltavaa. Mustikan leikkaustarve on vähäinen, keväisin poistetaan mustuneet oksankärjet terveeseen kohtaan saakka. Myös vahingoittuneet tai kuolleet oksat poistetaan, samoin maata pitkin kasvavat oksat. Vuosien kuluessa vanhimpia oksia voidaan poistaa, jos pensas kasvaa liian tiheäksi.

Vadelma Vadelman ihanteellisin kasvupaikka on aurinkoinen ja lämmin, kovimmilta tuulilta suojattu alue. Kasvualustaksi sopii tavallinen multava, läpäisevä puutarhamaa. Vadelman taimet istutetaan mielellään kohopenkkeihin suoriin riveihin noin 2–3 cm aiempaa syvempään. Useimmat vadelmalajikkeet tarvitsevat tuen pysyäkseen pystyssä. Vadelman marjat muodostuvat toisen vuoden versoihin.

Vadelman marjoja tuottaneet oksat voidaan poistaa heti sadonkorjuun jälkeen.

Sopivan ilmavassa kasvustossa esiintyy harvoin kasvitauteja. Versot katkaistaan aina maanpinnan tasalta, muuten kasvustoon muodostuu vuosi vuodelta korkeampia tappeja. Kuolleet versot voidaan poistaa myös seuraavana keväänä.

Kesän mittaan vadelmapenkistä poistetaan rivin ulkopuolelle kasvaneet versot, minkä ansiosta kasvusto pysyy ilmavana. Liian korkeiksi kasvaneet versot voidaan lyhentää sopivalle korkeudelle. Kuivina kesinä kasvustoa on hyvä kastella varsinkin raakilevaiheessa, jotta sadosta saadaan mahdollisimman hyvä. Marjaravinne sopii myös vadelman lannoittamiseen.

Tyrni Tyrni on kasvupaikassaan valon suhteen ehdoton. Mitkään muut kasvit eivät saa varjostaa tyrnin taimia. Tyrni ei varjostuksen lisäksi saa kärsiä kuivuudesta ensimmäisinä vuosina, ja multava peltomaa onkin paras kasvualusta. Tyrni on yksineuvoinen, joten sadon saamiseksi täytyy istuttaa sekä hede- (poika) että emitaimia (tyttö). Kotipuutarhassa taimien suhde on yksi hedetaimi 1–4 emitaimea kohti. Taimiväliksi suositellaan 2–3 metriä ja taimet istutetaan entiseen syvyyteen tai muutaman sentin syvempään. Ensimmäisinä vuosina on tärkeää, etteivät taimet joudu kilpailemaan vedestä muiden kasvien kanssa. Taimien ympäristö pidetään aluksi mulloksella tai maa peitetään mustalla muovilla tai kuorikatteella. Happaman kuorikatteen vaikutusta voidaan neutraloida kalkituksella.

Tyrni tuottaa itse tarvitsemansa typen typpeä sitovalla juuristollaan. Lannoitus tavallisella typpipitoisella lannoitteella voi koitua taimien kohtaloksi. Kasvualusta peruslannoitetaan ennen istutusta marjaravinteella ja vuosittaiseen ylläpitolannoitukseen sopii syysravinne, jossa ei ole lainkaan typpeä. Kalkitus on välttämätöntä typpeä sitovien bakteerien kasvun kannalta ja tyrnille sopiva kasvualustan pH on välillä 6–7.

Hyvässä kasvussa oleva taimi selviää sekä kuivassa että kosteassa paikassa. Erittäin kuivina kesinä marjat voivat tippua raakilevaiheessa ilman lisäkastelua.

Tyrniä leikataan hyvin maltillisesti, liian voimakas leikkaus voi aiheuttaa talvi11

vaurioita. Talven aikana vaurioituneet ja sairaat oksat poistetaan. Pensaat voidaan pitää matalina leikkaamalla vuosittain verson kärjistä muutama sentti pois.

5. Ruusut Kasvupaikan valinta ja istutus Ruusut myydään astiataimina tai avojuurisina. Astiataimia voidaan istuttaa koko kasvukauden ajan, avojuuriset taimet istutetaan keväällä lepotilaisina ennen kasvuun lähtöä.Viihtyäkseen ruusut tarvitsevat aurinkoisen kasvupaikan ja runsasmultaisen kasvualustan. Kasvualustaa tulisi olla 40–60 cm. Hyvin ravinteita pidättävä multa sopii ruusuille, mutta usein maan multavuutta kannattaa lisätä sekoittamalla siihen eloperäistä maanparannusainetta. Maa kannattaa myös kalkita. Ruusut ovat herkkiä liian typpipitoisen lannoitteen aiheuttamalle rehevöitymiselle ja ruusu hyötyykin hidasliukoisista luonnonlannoitteista.

Pensasruusut Pensasruusut ovat kestäviä, vuodesta toiseen kukkivia ruusuja. Kasvutapa vaihtelee rentovartisista alle puolen metrin kasveista liki kolmemetrisiin pystyoksaisiin pensaisiin. Pensasruusut ovat yleensä omajuurisia ja selviävät ilman talvisuojausta. Vaikka pensasruusu paleltuisi maata myöten, uudet versot työntyvät seuraavana keväänä maan pinnalle. Suurin osa pensasruusuista tuoksuu kukkiessaan.

Ryhmäruusut Ryhmäruusut ovat matalia, koko kesän kukkivia. Hyvin jalostettuina ne ovat myös talvenarkoja. Kuihtuneet kukinnot leikataan pois pitkin kesää ja muu leikkaus tehdään keväällä. Istutettaessa paksumpi jalonnuskohta jätetään noin 20 cm syvyyteen.

Köynnösruusut Köynnösruusut ovat pitkäversoisia ja soveltuvat kasvatettavaksi köynnöksen tapaan. Versot on tuettava kehikkoon. Hyvällä kasvupaikalla köynnösruusut kukkivat heinäkuusta syyskuulle, yleensä toisen vuoden versoilla. Köynnösruusut ovat talvenarkoja ja talvisuojaus tehdään sekä versoille että juuristolle. Kuin kasvi on tuleentunut, se voidaan irrottaa tuestaan ja varret lasketaan alas ja suojataan havuilla tai syksyn lehdillä. Keväällä silmujen puhjetessa suoja poistetaan ja versot tuetaan kehikkoon. Keväällä heikot versot voi poistaa kokonaan ja vahvat versot leikataan 6–10 silmun yläpuolelta. Istutettaessa jalonnuskohta tulee jäädä 20 cm syvyyteen.

12

6. Kärhöt Suomessa viihtyviä kärhöjä on valtava valikoima. Usein kärhöt istutetaan talon seinustalle, mutta se on kuitenkin liian kuiva paikka ja kasvi kasvaa kituliaasti tai kuolee kokonaan. Köynnös kasvaa ja tuo parhaat puolensa esiin, kun sen istuttaa, vaikka metrin päähän seinästä. Kärhölle sopii tavallinen puutarhamulta. Istutuskuopan pohjalle kannattaa kuitenkin lisätä kalkki ja pohjamultaan sekoittaa kompostoitua lantaa. Ensimmäinen kasvuvuosi menee juurtumiseen, joten kastelusta on huolehdittava. Paksujuuriset kärhöt istutetaan niin että juuripaakun päälle tulee multaa 20–25 cm. Syvään istutus suojaa juuristoa kuivumiselta ja liialta kuumenemiselta sekä parantaa talvenkestoa. Paksujuurisia kärhöjä ovat mm loistokärhöt, viinikärhöt, kellokärhöt, lyhtykärhöt ja pisarakärhöt. Ohutjuuriset kärhöt mm. alppikärhöt, kiinankärhöt, tuoksukärhöt ja useimmat pienikukkaiset luonnonlajit istutetaan samaan syvyyteen kuin ne ovat kasvatusruukussa. Liian syvään istutettaessa juuret eivät saa happea ja köynnös voi kuolla.

Keväällä kärhöjen juurelle lisätään kompostimultaa tai puutarhan yleislannoitetta. Kesällä voi lisäksi antaa lisälannoitetta kasteluveden mukana. Elokuusta lähtien annetaan typetöntä syyslannoitetta.

Alppikärhöjä ei leikata keväällä. Tarvittaessa kasvustoa voi siistiä kukinnan jälkeen. Loisto-, viini-, kello- ja lyhtykärhöt leikataan varhain keväällä 10–20 cm korkeudelta. Kukat kehittyvät saman vuoden versoihin.

Talvenkesto ja suojaustarve vaihtelee lajin ja lajikkeen mukaan. Alppi-, viini- ja kellokärhöt talvehtivat hyvin. Loisto- ja lyhtykärhöt kannattaa suojata. Kunnon lumikerros on aina hyvä suoja.

7. Sipulikasvit

Suuri osa sipulikasveista viihtyy parhaiten kuohkeassa, multavassa, ravinteikkaassa ja vettä läpäisevässä kasvualustassa. Vesi ei saa jäädä seisomaan sipulien istutusalueelle talvea vasten. Märässä, hapettomassa maassa sipulit saattavat mädäntyä.

Sipulikasvit viihtyvät aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla. Liian paahteisessa paikassa kukinta on nopeasti ohi. Sipulien juurtumiselle varataan riittävästi aikaa, mielellään 13

vähintään 2-3 viikkoa ennen pakkasten tuloa. Toisaalta liian aikainen istutus saa sipulit lämpimänä syksynä kasvuun saman tien. Karkea nyrkkisääntö sipulien istutussyvyydelle on 2-3 kertaa sipulin korkeus. Istutussyvyys mitataan sipulin pohjasta mullan pintaan.

Tulppaanit Istutussyvyys 10-15 cm, sipuliväli 10-15 cm Hyasintit Istutussyvyys 10-15 cm, sipuliväli 15 cm Narsissit Istutussyvyys 15-20 cm, sipuliväli 15-20 cm Jättilaukat Istutussyvyys 15-20 cm, sipulien väli 30-40 cm Keskikokoiset sipulit mm. laukat, alastonimpit: Istutussyvyys 10-12 cm Pienet sipulit mm. krookus, helmililja, metsätulppaani, tähti- ja villitulppaani, kevätkurjenmiekka, käenkaali, kirjopikarililja, pikarililja, laukat, heinätähti: Istutussyvyys 5-10 cm

8. Valkosipuli

Valkosipuli eli kynsilaukka on kalvojen peittämä monilohkoinen sipuli (1.). Valkosipuli ei tuota itävää siementä vaan sitä lisätään kasvullisesti kynsistä (2.) tai itusilmuista (4.). Itusilmut muodostuvat kukkavarren (5.) päähän kehittyvään kukintoon, itusilmuryppääseen (3.). kukkavarsi nousee vahapeitteisten lehtien keskeltä (6.).

Valkosipulin kasvatus voidaan aloittaa kynnestä, itusilmusta tai itusilmusta kasvaneesta jakaantumattomasta pikkusipulista.

Istutus Talvivalkosipuli istutetaan syksyllä maan jäähdyttyä syys-lokakuussa, ennen maan jäätymistä. Istutusta voidaan venyttää hyvinkin myöhään säiden niin salliessa, mutta istutettujen kynsien olisi hyvä ehtiä juurtua ennen maan routaantumista. Liian aikaisin istutetut kynnet saattavat lähteä kasvuun jo samana syksynä.

Valkosipulin kynnet irrotetaan emosipulista ja istutetaan yksitellen terävä pää ylöspäin hyvin muokattuun ja lannoitettuun maahan aurinkoiselle paikalle.

Valkosipuli viihtyy maassa, jonka pH on 6,5 – 7 joten maahan voidaan lisätä esim. puhdasta puutuhkaa. Parasta lannoitetta valkosipulille on hyvin maatunut lantakomposti. Kynnet istutetaan noin 15 cm välein 10 cm syviin vakoihin, jotka peitetään mullalla. Jos kompostia tai sen puuttuessa uutta hyvää puutarhamultaa ei haluta sekoittaa koko penkkiin, multa voidaan lisätä pienikisi keoiksi kynsien alle vakojen pohjalle. Erillistä talvisuojasta ei tarvita, mutta myöhään istutetut kynnet hyötyvät esim. olkikatteesta.

Hoito keväällä ja kesällä Syksyllä istutetut valkosipulit saavat tarvittavan kylmäkäsittelyn maassa talven aikana ja uudet versot nousevat maan päälle hyvinkin aikaisin keväällä. Kevätkosteuden haihduttua sipuleita on kasteltava, jos alkukesä on kuiva. Valkosipuli 14

pärjää huonosti rikkakasveja vastaan, ja penkit voidaankin peittää ruohokatteella rikkaruohojen kasvun ehkäisemiseksi. Ruohokate myös pidättää kosteutta. Valkosipulien versot ovat mm. fasaanien herkkua, joten kasvit voi olla syytä suojata esim. verkkoaidalla. Runsaasti ravinteita kaipaavalle valkosipulille annetaan keväällä peruslannoitteeksi esim. yleislannoitetta tai kanankakkarakeita noin 2 dl /1 m2. Kesäkuun lopulla lisälannoitteeksi voidaan antaa lantavettä tai laimennettua nokkosvettä. Lehtien kellastuminen on merkki siitä, että valkosipulit ovat valmiita nostettavaksi. Nostoa ei kannata jättää liian myöhään sillä kasvun jatkuminen liian pitkään saa aikaiseksi sipulin kynsien irtoamisen toisistaan. Lämpiminä kesinä nostoon päästään yleensä jo heinäkuussa. Jos valkosipuleiden ei haluta tuottavan itusilmuja, kukkavarret katkaistaan kesän aikana. Itusilmujen poisto kasvattaa maanalaisen sipulin kokoa.

Sadonkorjuu ja säilytys Tuleentuneet sipulit nostetaan maasta esim. talikkoa apuna käyttäen ja enimmät mullat ravistellaan pois. Varsia ei katkaista vaan koko kasvi jätetään kuivumaan ilmavaan paikkaan muutamaksi päiväksi. Kun sipulit ovat täysin kuivia ja varret lakastuneet, naatit kierretään irti ja loput mullat ravistellaan irti juurista. Puutuneet varret leikataan irti vasta täysin kuivista sipuleista. Juuria voi lyhentää saksilla. Valkosipuli säilyy parhaiten huoneenlämmössä. Liian kosteassa paikassa sipulit alkavat helposti versoa uutta kasvua.

Jatkokasvatus Valkosipulisadon valmistuttua kasvatusta voidaan jatkaa omista valkosipuleista joko kynsistä, itusilmuista tai itusilmuista kasvaneista jakaantumattomista pienistä sipuleista. Kynnet istutetaan edellä mainitulla tavalla, pikkusipulit istutetaan n. 5-10 cm syvyyteen ja itusilmut muutaman senttimetrin syvyyteen mielellään riveihin. Rivit kannattaa merkitä tikuilla, koska pienet kasvavat sipulin naatit muistuttavat erehdyttävästi juolavehnää. Itusilmu kasvattaa istutusta seuraavan kesän aikana pienen pyöreän sipulin, joka voidaan käyttää ravinnoksi tai istuttaa syksyllä uudelleen hieman syvempään ja harvempaan. Itusilmu tuottaa kahdessa vuodessa saman lopputuloksen kuin kynsi yhdessä kasvukaudessa eli monilohkoisen sipulin.

Käyttö Valkosipulista voidaan kynsien ja itusilmujen lisäksi käyttää myös tuoreita lehtiä.

Lehdissä on sama valkosipulin maku, vain hieman miedompi. Lehtiä voidaan kasvattaa kynsistä sisällä ruukussa vuoden ympäri ja tuoreita versoja käyttää monella tavalla ruoanlaitossa ja salaateissa. Myös kukinnot varsineen voidaan valmistaa ruoaksi niiden ollessa vielä nuoria ja taipuisia. Kukkavarsia voi silputa salaattiin, erilaisiin säilykkeisiin tai paistaa kokonaisina pannulla.

Pieniä itusilmuja voidaan istuttaa eri puolille puutarhaa ja kasvimaata torjumaan myyriä.

15

• kesäkukkien esikasvatettavia taimia • yrttien ja vihannesten taimia • monivuotisia koristekasveja • ruusuja • marjakasveja • syyssipuleita ja joulukukkia • siemeniä • puutarhatarvikkeita • erikoisuuksia ja harvinaisuuksia • luomutaimia ja -lannoitteita

Luotettavaa postimyyntikauppaa suoraan puutarhaltamme jo vuodesta -95 alkaen

Kodin Kukat Oy www.puutarha.com Avoinna ma–pe 8–16 puh. 05 3440 300 WhatsApp 044 099 7096 puutarha@kodinkukat.fi