Kuulo- ja tukikoiralehti 2/2017 by Suomen kuulo- ja tukikoirat ry

KUULO- JA TUKIKOIRALEHTI

2/2017

HALLITUS 2017 Julkaisija

Suomen

kuulo-

tukikoirat

Puheenjohtaja Kristiina Torp Varapuheenjohtaja Timo Heino Sihteeri Hanna Pekkarinen Muut jäsenet Jasmin Pyykkö, Tuija Miettinen, Elli Kapanen, Tuulia Sundgren Varajäsenet Cilla Schroeder, Kirsti Kapanen

YHDISTYKSEN TOIMINTAAJATUS Suomen kuulo- ja tukikoirat ry suunnittelee, kehittää ja toteuttaa kuulo- ja tukikoirien koulutusta ja tiedottaa toiminnastaan. Yhdistys toimii verkostona, johon kuuluvat kaikki kuulo- ja tukikoirien koulutukseen osallistuvat ihmiset, kuulo- ja tukikoirien käyttäjät ja muut yhteistyötahot sekä tukijat. Haluatko olla mukana tekemässä hyvää? Yhdistystämme ei olisi ilman jäseniä ja vapaaehtoisia. Haluaisitko olla mukana tekemässä lehteä, kertomassa meistä messuilla, testaamassa koiria, mitä muuta? Monenlaisia taitoja tarvitaan! Ota yhteyttä sähköpostitse: info@koiratukena.fi Toimintaamme voit myös tukea käymällä ostoksilla verkkokaupassamme. Verkkokaupasta löydät yhdistyksemme kalenterin, joulukortteja ja lippuja ajankohtaisiin varainkeruutapahtumiin. www.koiratukena.fi/kauppa

Kuulo- ja tukikoiralehti ISSN 2324-061X Painopaikka Nekapaino Oy Verkkojulkaisu (ISSN 2324-0628) ja vanhoja numeroita: www.issuu.com/koiratukena Lehti ilmestyy vuonna 2017 kahdesti. Kansikuva: ©Jasmin Pyykkö

Yhteystiedot Järjestösihteeri Tiina Vanhanen info@koiratukena.fi Valkea talo, Ilkantie 4 00400 Helsinki www.koiratukena.fi

Puheenjohtajalta Juhlavuodelle hieno päätös Alkuvuonna yhdistyksemme hallitus julisti tämän vuoden 2017 kuulokoirien juhlavuodeksi. Juhlistamme vuotta siksi, että vuonna 2007 kuulokoiran käyttäjät saivat oikeuden kulkea julkisissa tiloissa koiransa kanssa. Juhlavuoden tarkoitus on ollut lisätä tietoisuutta kuulokoirista ja työskennellä aktiivisesti tukikoirien käyttäjien aseman parantamiseksi. Vuoden alussa emme vielä osanneet odottaa, että vuosi toisi Maa- ja metsätalousministeriöltä huikean yllätyksen: asetusmuutoksen, jolla tukikoirien käyttäjille tuli samat oikeudet. Muutos on useiden järjestöjen ja hyötykoiratahojen pitkäaikaisen työn tulosta. Muutokset tapahtuvat hitaasti, mutta joskus asioiden varsinainen nytkähdys eteenpäin yllättää. Osa juhlavuoden tavoitteista on siis yllättäen saavutettu jo ennen sen päättymistä. Samoin tietoisuutta kuulokoirista on lisätty niin verkossa kuin perinteisissä lehdissä. Tässä työssä tärkeitä ovat koirien omistajat, jotka pitävät koirilleen blogeja ja sosiaalisen median sivuja sekä antavat haastatteluita lehdille ja kuvia koiristaan käyttöömme. Juhlavuoden tavoitteita ei kuitenkaan voi koskaan täysin saavuttaa. Tietoisuuden lisääminen jatkuu aina. Se jatkuu arjessa, joskus tietoisesti, joskus pelkästään liivillisen koiran näkymisellä katukuvassa. Säädökset ovat sanahelinää, jos niistä ei tiedetä, ja jos niiden antamia oikeuksia ei käytetä. Siksi näkyväksi tekeminen on niin tärkeää. Myös tämä pitkälti vapaaehtoisten tekemä lehti on osa sitä näkyväksi tekemistä. Kiitos teille kaikille, tätä työtä teemme yhdessä. Terveisin, Kristiina Torp puheenjohtaja Suomen kuulo- ja tukikoirat ry

Löydätkö kirjainsotkusta 15 sanaa, joita tässä lehdessä käytetään? Sanat ovat perusmuodoissaan ja ne voivat olla nimiä tai yleissanoja. Sanat voivat mennä ristikossa ylös, alas, sivuille tai vinottain ylös tai alas. Ne voivat olla etu- tai takaperin. Mitkä sanat ovat hukassa – ja olikohan tämäkin vinkki..? Vastauksen löydät sivulta 18.

Sisällysluettelo s.3 Uutisnurkkaus s.5 Harrastuksena hukkahajut s.7 Kuuloshiba s.9 Luopuminen s.11 Syysleirin kuulumiset s.12 Tukikoirat julkisiin tiloihin s.14 Voiko tuokin olla työkoira? s.16 Valmistuneet s.17 Viittomapalsta s.18 Tapahtumakalenteri

Uutisnurkkaus Suomen

kuulo-

tukikoirat

Osa yhdistyksen uutisista on julkaistu jo aiemmin uutiskirjeissämme. Uutiskirje lähetetään neljä kertaa vuodessa sähköpostitse asiakkaille ja yhdistyksen jäsenille sekä muille uutiskirjeen tilanneille. Etkö saa uutiskirjettä vielä? Tilaa uutiskirje: www.koiratukena.fi/yhteystiedot tai lähetä sähköpostia: info@koiratukena.fi

Mukaan koiramessuille joulukuussa? Koiramessut järjestetään tänä vuonna kolmipäiväisinä, 8.–10.12.2017. Suomen kuulo- ja tukikoirat ry osallistuu messuille omalla tiskillään Suomen Kennelliiton hyötykoira-alueella. Paikka on Helsingin Messukeskus. Mukaan on lähdössä yhdistyksen järjestösihteeri Tiina Vanhanen sekä joukko vapaaehtoisia. Paikalla ollaan noin kahden tunnin vuoroissa pareittain. Vapaaehtoiset jakavat yhdistyksen tiskillä esitteitä ja lehtiä ja kertovat toiminnasta. Mukana voi olla myös koulutuksessa oleva tai valmis koira. Vapaaehtoiset pääsevät maksutta alueelle osallistumispäivänä. Jos kiinnostuit, otathan yhteyttä Tiinaan: info@koiratukena.fi

Muutoksia taidontarkistukseen Kuulo- tai tukikoiraksi valmistuakseen koiran tulee suorittaa ympäristötesti. Testissä tarkastellaan sen käytöstä julkisilla paikoilla. Aiemmin valmiin kuulo- tai tukikoiran on täytynyt suorittaa ympäristötesti uudestaan, eli niin sanottu taidontarkistus, kahden vuoden välein koko työuransa. Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n hallituksen kokouksessa 22.5. päätettiin, että jatkossa koiran on suoritettava valmistumisen jälkeen vähintään kaksi taidontarkistusta vähintään joka toinen vuosi. Toisen tarkastuksen jälkeen ID-kortti on voimassa toistaiseksi. Käytännössä koira siis suorittaa ympäristötestin ja valmistuu. Sitten se suorittaa testin taidontarkistuksena kahdesti, kahden vuoden välein. 3

Toisen taidontarkistuksen jälkeen testiin ei enää tarvitse tulla. Omistaja saa koiran ID-korttiin kuitenkin vain kahden vuoden tarran. Kahden vuoden päästä omistajaa lähestytään, ellei muuta kontaktia ole ollut. Jos koira on edelleen työkäytössä, omistajalle lähetetään uusi, kaksi vuotta voimassa oleva tarra ilman lisätestausta.

Helsinkiin yhdistyksen kuudes kouluttaja Aloitimme keväällä yhteistyön Koirakoulu Kompassin Camilla Peuran kanssa. Peura kouluttaa tällä hetkellä kauttamme vain kuulokoiria, ja onkin jo aloittanut koulutuksen muutaman asiakkaamme kanssa.

Vuoden koirakko ja Vuoden vapaaehtoinen Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n hallitus valitsee vuosittain Vuoden koirakon ja Vuoden vapaaehtoisen. Valitut julkistetaan ja palkitaan loppuvuodesta, tänä vuonna Kuulo- ja tukikoirapäivässä 28. lokakuuta. Tuttuun tapaan ehdotuksia palkittaviksi kerättiin sähköpostitse ja lomakkeella. Tänäkin vuonna ehdotuksia tuli runsaasti. Vuoden vapaaehtoiseksi 2017 on valittu Jasmin Pyykkö. Ehdotuksen perusteluissa kiitettiin häneen tekemäänsä työtä Kuulo- ja tukikoiralehden taittajana ja yhdistyksen valokuvaajana, sekä toiminnan näkyväksi tekemistä esimerkiksi lehtihaastatteluissa. Vuoden koirakoksi 2017 on valittu Tea Mattila-Kähkölä ja kuulokoiraoppilas Bertta. Ote ehdotuksen perusteluista: "Tea on reilun puolen vuoden aikana kehittynyt erittäin taitavaksi, analysoivaksi ja toteuttavaksi kouluttajaksi. Bertta on perheen ensimmäinen koira. Nyt koira osaa ja ilmaisee tekstiviestin ja soittoäänen, ovikellon ja herätyskellon." Lancashirenkarjakoira Bertta on myös tämän numeron kansikuvakoira. Kiitokset ja onnittelut valituille!

Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n seinäkalenteri 2018 on nyt myynnissä! Kalenteri on yhdistyksemme ensimmäinen, ja se on toteutettu kuulokoirien juhlavuoden 2017 kunniaksi. Joka kuukauden kohdalla esitellään yksi yhdistyksemme kautta koulutuksessa nyt oleva tai aiemmin ollut koira. Samalla kerrotaan koirien tehtävistä. Kalenteriin on merkitty pyhäpäivät punaisella. Kalenterin hinta on 10 euroa/kpl yhdistyksen jäsenille ja 12 euroa/kpl muille. Kalenteria voi ostaa uudesta verkkokaupastamme ja tapahtumistamme. Kalenteria tukee Nutrolin. Verkkokaupasta löydät myös uusi ”Sydämellinen joulutervehdys” -joulukortteja hintaan 1,50 euroa/kpl tai 5 euroa/4 kpl. Hintoihin lisätään postitettaessa toimituskulut. Tuotteiden myyntivoitot käytetään yhdistyksen toimintaan. www.koiratukena.fi/kauppa 4

Harrastuksena hukkahajut Teksti

Kirsi

Loijas

Yleistä Hukkatiimistä Hukkatiimissä havaitaan susia Hukkatiimi on Koirapalvelu Vihmerän pilottihanke, joka syntyi tarpeesta saada yksi lisäkeino susien havaitsemiseen. Alueella oli ääni- ja jälkihavaintoja sekä koirien reagointia, mutta ei tassumerkintöjä. Suden vaikuttivat kuitenkin liikkuvan hyvin lähellä asutuksia. Hukkakoira on koulutettu tunnistamaan ja ilmaisemaan suden haju. Koulutus tapahtuu hyvin samanlaisin metodein kuin esimerkiksi diabeteskoiran koulutus. Koiralle koulutetaan irrallisena käytösmalli ilmaisuun, koulutetaan tunnistamaan haju ja erottelemaan se muista hajuista, yhdistetään ilmaisu ja sitten vielä yleistetään monenlaisiin ympäristöihin. Koulutushajuna käytettiin suden lumivirtsaa, jota saatiin yhteistyökumppanilta Ranuan eläinpuistosta. Hukkakoira ei jäljestä turvallisuussyistä Hukkakoira ei jäljitä hajua vaan havaitsee sen ja kertoo siitä ohjaajalleen. Tämä on turvallisuustekijä, sillä tarkoitus on, että koira pysyy ohjaajan lähellä eikä lähde hajun perään. Jäljestämistä tehdään tilanteissa, joissa on tarve kartoittaa suden kulkureittiä esimerkiksi rakennusten tai tuotantoeläinten ulkoalueiden lähellä. Hukkakoiria voidaan käyttää tarkistamaan näköhavaintoja tai tunnistustehtävissä esimerkiksi petohyökkäysten yhteydessä. Hukkakoirat myös lenkkeilevät laajalla alueella. Mikäli alueella tulee spontaaneja ilmaisuja, niistä tiedotetaan Hukkatiimin Facebook- ryhmässä. Näin alueen asukkailla on tieto, että sillä hetkellä alueella liikuttaessa on syytä noudattaa varovaisuutta. Mahdollisuuksien mukaan käydään myös pyynnöstä liikkumassa halutulla alueella niin sanotusti tarkistamassa.

Ilmaisuksi valikoitui maahanmeno siten, että etutassut ovat kenkäni päällä. Kohdetyöskentelyyn tottuneelle Charmille ilmaisun oppiminen tapahtui nopeasti. Meidän tarinamme Charmin työkäytösten koulutus diabetes- ja kuulokoiraksi oli vielä kesken, kun Irene alkoi kertoa uudesta hankkeestaan, Hukkatiimistä. Asia ei ollut henkilökohtaisesti minua koskettanut: en ollut susien enkä susihavaintojen kanssa missään tekemisissä aikaisemmin. Oletin, että nehän asustavat siellä korvessa, ei niitä meidän lähellä ole. Hanke vaikutti kuitenkin mielenkiintoiselta. Irene vähän vihjaili että Charmille olisi paikka Hukkatiimissä, jos vain haluan. Minusta piti saada ensin työkäytökset valmiiksi. Kiinnostuin kuitenkin asiasta. Kun työkäytökset alkoivat olla vahvoja, aloitimme hukkatiimissä hieman muita myöhemmin, maaliskuun 2017 puolivälissä. Ensin harjoittelimme uuden ilmaisun. Charmillahan oli jo kaksi ilmaisukeinoa ennestään, joten piti keksiä uusi hukkahajuja varten. Ilmaisuksi valikoitui maahan meno siten, että etutassut ovat kenkäni päällä. Kohdetyöskentelyyn tottuneelle Charmille ilmaisun oppiminen tapahtui nopeasti. Muutaman päivän jälkeen aloitimme myös ensimmäiset tutustumiset kohdehajuun. Maaliskuun lopussa teimme jo harjoituksia ulkona ja huhtikuun puolessa välissä, kuukausi tiimiin liittymisen jälkeen, teimme jo vaativia erotteluharjoituksia (susikoira) ja hajujen etsimistä maastossa. 7. toukokuuta 2017 oli huikaiseva päivä. Kävimme ensimmäisen kerran maastossa paikalla, jossa oli näköhavaintoja. Oletin Charmin tarvitsevan vielä paljon treeniä, jotta maastoilmaisut aukeaisivat. Varsinaisilla jäljillä olivat jo Irene ja Piia käyneet edellisenä päivänä, joten lähestyimme paikkaa vähän eri suunnasta. Kävelimme näköhavaintopaikan viereistä metsätietä.

Saimme siis vahvistettua näköhavainnon oikeiksi. Kesän mittaan olemme käyneet pyynnöstä tarkistamassa muutamia näköhavaintoja. Lisäksi kävimme kerran tilalla, jossa oli ollut petohyökkäys.

Yhtäkkiä Charmi alkoi vetää ilmavainua näköhavaintopaikan suunnasta ja tuli tekemään hukkailmaisun. Olin ihan ihmeissäni, ja kysyin mieheltäni Esalta, provosoinko ilmaisuun. Esan vastaus oli että en, joten oli pakko uskoa, että ilmaisu oli oikea, ja palkita koira. Charmi teki vielä useita ilmaisuja supan reunalla liikkuessamme. Aika huikea oli tunne kotiin palatessa: ensimmäinen kerta oikeilla hajuilla, ja heti ilmavainuilmaisu!

Hukkakoiran omistajana elämä on muuttunut jännittäväksi. Ennen tuli liikuttua melkein missä vaan huoletta. Nyt on käynytkin sitten niin, että jopa meidän omissa lenkkeilymaastoissamme ja aivan talomme sekä kesämökkimme läheisyydessä (kilometrin säteellä kummastakin) Charmi on tehnyt ilmaisuja. Kerran ilmaisun yhteydessä tehtiin niin sanottu uusi jälkihavainto, josta kukaan ei vielä ollut ilmoittanut Tassuun. Tämä on tietysti vaikuttanut omaan toimintaamme esimerkiksi koiran irti pitämisessä.

Siitä se sitten alkoi maastoharjoittelu. Kävimme varmoilla näköhavaintopaikoilla vahvistamassa ilmaisuja maastossa. Paikoilla joissa oli jälkiä, kävimme opettelemassa jälkien tunnistamista sekä hajun tarkistamista ja ilmaisua. Tässä vaiheessa alettiin myös tiedottaa laajemmin toiminnastamme. Kerroin meistä myös muutamalle tutulle suurpetoyhdyshenkilölle. Sainkin kesäkuun alussa pyynnön käydä tarkistamassa näköhavainto ja kääk, se havainto oli ihan meidän kotitien risteyksessä!

Hukkatiimiin liittyminen on opettanut minulle paljon. Olen oppinut lukemaan koiraani: havaitsen jo aika hyvin milloin Charmi on hajulla, ja tiedän odottaa, että ilmaisu voi kohta tulla. Näköhavaintojen aika on ollut usein tiedossa. joten treenikäyntien yhteydessä olen oppinut tunnistamaan ja yhdistämään koiran erilaisia käytöksiä eri-ikäisiin hajuihin. Normaalisti Charmi liikkuu pitkässä liinassa sen mitan rajoissa. Kun se havaitsee hajun, niin liinaa saa kerätä käteensä, ja koira pysyy lähempänä. Jos haju on vahva, niin ilmaisu on hyvin vaativaa: Charmi raapii ja näykkii ja pakottaa pysähtymään, että pääsee ilmaisemaan, ja pysyy aivan vieressä. Kokiessaan tilanteen vaaralliseksi Charmi ei suostu etenemään, eikä anna minunkaan edetä. Vanhemmilla hajuilla käytös on rennompaa ja ilmaisut rauhallisempia.

Kävimme liikkumassa alueella, ja kyllähän siellä ilmaisuja tuli.

Charmi tekee hukkailmaisut sekä minulle että Esalle, ja onpa tainnut jokusen kerran ilmaista Irenellekin kun ollaan oltu yhdessä treenaamassa. Erityisen ylpeä olen siitä, että Charmi osaa tunnistaa kaikki työkäytöksensä, ja tekee ääni-ilmaisut ja matalien ilmaisut myös silloin kun ollaan hukkahajuilla.

Videon Charmin hukkailmaisusta voi katsoa verkkosivuiltamme www.koiratukena,fi

Kuuloshiba Teksti

Anitta

Aalto Nami Itävallassa

Nami (Shiokawa Expression Kaito) valmistui kuulokoiraksi tänä keväänä. Nami on nelivuotias shibauros. Sen matkasta kuulokoiran työhön kertoo omistaja Anitta Aalto

Kuulokoira kiinnosti jo ennen pentua Minulla on kuulolaitteet kummassakin korvassa. Pärjään kojeiden kanssa hyvin, mutta ilman niitä en enää juuri kuule. Kuuloni alenee pikku hiljaa. Jo ennen pennun hankkimista olin tutkinut mahdollisuutta kouluttaa koirastani kuulokoira. Shiban luonnekuvaus ei juuri koulutukseen kannustanut: sitä kuvailtiin kovapäiseksi ja päättäväiseksi roduksi. Onneksi Namin kohdalla tämä ei pitänyt paikkaansa! Ensimmäiseen Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n koulutusviikonloppuun menimme syyskuussa 2015 Loimaalle, toiselle maaliskuussa 2016 Kuhmoisiin. Kumpikin viikonloppu oli todella mielenkiintoinen, ja koirat saivat tutustua erilaisiin harrastuksiin. Kuhmoisten viikonlopun päätyttyä saimme tietää, että meidät oli hyväksytty koulutukseen.

Anna muutti harjoitukset paremmin Namille sopiviksi, innostavaa leikkiä sisällytettiin joka tapaamiseen. Paras palkka on kehuminen Anna Loimarannan ohjauksessa aloitimme koulutuksen maaliskuussa 2016, tapaamisia oli kerran viikossa. Ensimmäisellä kerralla Nami oli innokas. ja harjoiteltiin kosketusharjoituksia. Hyvin meni koko viikko. Toisella kerralla se iloisesti tervehti Annaa ja hetken treenasi kanssamme. Sitten Nami käänsi meille selkänsä ja meni maate olohuoneen matolle. Liian monta toistoa samaa asiaa sai sen kyllästymään.

Nami harrastaa myös agilityä Kuva: Erja Lajunen

Anna muutti harjoitukset paremmin Namille sopiviksi, innostavaa leikkiä sisällytettiin joka tapaamiseen. Myös palkitseminen tuotti päänvaivaa, shibat eivät ole ahneita ruualle ja herkuille. Välillä palkkaherkut eivät maistuneet laisinkaan. Lelupalkka oli paras, mutta vain pari, kolme kertaa peräkkäin. Paras palkka oli kehuminen ja se toimii edelleen. Vähitellen Namin innostus koulutukseen kasvoi, loppuvaiheessa koulutusta Nami melkein itse järjesti treenit: Annan parkkeerattua autonsa pihatiellemme se tiesi tarkalleen mitä tulee tapahtumaan. Harjoittelemme edelleen, ja se tulee itse monta kertaa viikossa pyytämään harjoitusta. Nami on rento työläinen Nami ilmoittaa minulle kännykän, munakellon, ovikellon ja herätyskellon äänet. Kännykän ja munakellon se ilmoittaa tökkäämällä käteen, herätyskellon soidessa se hyppää shiban ilolla sänkyyni, ja ovikellon se ilmaisee hyppäämällä lonkkaani vasten. Ulkona kävellessemmälle, kun puhelin soi taskussa tai laukussa, se pysäyttää minut menemällä eteeni ja tuijottamalla minua silmiin. Nami on luonteeltaan rauhallinen ja stressaamaton, väkijoukot tai kovat äänet eivät saa sitä hermostumaan. Pyssyn pauke tai ilotulitukset eivät sitä häiritse. Olemme kulkeneet sen kanssa kaikissa kulkuvälineissä laivasta lentokoneisiin. Ruuhkaisilla lentokentillä se kulkee rauhallisesti mukana välittämättä muista matkustajista. Ennemminkin silittelijöitä saa olla pois hätistämässä. Ravintoloissa ja kahviloissa se heittäytyy kyljelleen makaamaan ja ottaa nokoset. Koulutus vaatii ja antaa Koiran kouluttaminen on haastavaa ja mielenkiintoista, mutta se myös vaatii paljon. Koiraan on saatava hyvä kontakti, sitä olemme vahvistaneet harrastamalla yhdessä muun muassa agilityä, rally-tokoa ja aitoa toko-agia. Harrastukset ovat Namille tärkeitä, se tietää heti kun treenireppua pakataan, että nyt mennään. Kovasti se myös meistä huolehtii. Eräänä yönä asuinalueemme yllä pörisi armeijan helikopteri etsimässä kadonnutta, pitäen samalla meteliä. Nami herätti minut ja mieheni ja meni seisomaan portaiden yläpäähän: nyt ulos ja äkkiä! Nami tuo turvallisuutta elämääni ja myös iloa ja hauskuutta, se on paras luotettava ja uskollinen kaverini. 8

Kuva: Susanna Pietilä

Luopuminen Teksti

kuvat

Luopuminen on eri asia kuin luovuttaminen Usein minulta kysytään, mitä kuulokoira tekee. Vastaukseksi kerron, kuinka koira ilmaisee ympärilläni olevista äänistä. Midasta on opetettu kertomaan erilaisilla merkeillä. Lisäksi tiedän sen käytöksestä, mitä ympärilläni tapahtuu. Tähän pisteeseen oli oma matkansa, joka alkoi heti Midaksen tullessa osaksi perhettä. En tiedä, kuinka paljon olen viettänyt aikaa katselemalla sen touhuja. Vastavuoroisesti se on seurannut minun tekemisiäni. Olemme viettäneet Midaksen kanssa melkein jokaisen päivän yhdessä koko sen ajan, jonka se on ollut perheenjäsenemme. Midas on tätä kirjoittaessa noin 4 vuotias. Näiden vuosien aikana olemme oppineet toisiltamme paljon, ja tietyt särmät ovat hioutuneet pois molemmista.

Nyt kun kysytään, mitä kuulokoira tekee, vastaan: Midas kertoo ympärilläni olevista äänistä ja auttaa minua ymmärtämään itseäni paremmin tässä maailmassa. En ollut ajatellut ennen Midaksen tuloa, kuinka paljon näkymätöntä työtä se tulisi tekemään. Midas on avannut paljon mahdollisuuksia kulkemiseen. Se on avannut fyysisesti ovia, joista oli vaikea astua ilman sitä. Itselleni se on myös avannut henkisiä ovia, joita en ymmärtänyt avata aikaisemmin. Yksi tälläisistä henkisistä ovista oli erottaa toisistaan luovuttaminen ja luopuminen. En ennen erottanut niitä selkeästi toisistaan, vaikka niin olin kuvitellut 9

Timo

Heino

Ajattelen useasti elämää virtana, joka kuljettaa eteenpäin. Välillä on koskia ja toisinaan suvantoja. Kaikki nämä virran muutokset antava erilaisia kokemuksia mukaan elämään. Toisinaan sitä haluaisi tehdä joitakin asioita niin kuin ennenkin: näin tulee uitua koskea vastavirtaan. En pysty tekemään kaikkea samoin kuin aiemmin. Tämä tuntui ennen luovuttamiselta.

Luopumalla tietyistä ajatuksista, en kuitenkaan luovu unelmistani, ehkä ne muuttavat hieman muotoaan entisestään. Eräällä reissulla Midaksen kanssa jouduin pysähtymään, kun en jaksanut enää kävellä, ja tekemään U-käännöksen. Päästyämme lepäämään jäin miettimään asiaa lähinnä Midaksen kannalta. Tajusin, että se kulki yhtä iloisesti molempiin suuntiin, eikä välittänyt yhtään mihin suuntaan menimme.

Tuolla hetkellä vihdoinkin ymmärsin mitä eroa luovuttamisella ja luopumisella on. Midakselle luopuminen on yksi komento tai toiminto muiden joukossa, mutta ihmismielelle se ei aina ole noin yksinkertaista. Luopuminen jostain asiasta ei ole aina helppoa vaikka kuinka toivoisi. Nyt ymmärrän itseäni enemmän enkä vaadi itseltäni enempää kuin mihin pystyn. Tämän ymmärtäminen ja myöntäminen itselleni oli iso henkinen askel ja erityisen tärkeää tulevaisuuden kannalta. Luopumalla tietyistä ajatuksista en kuitenkaan luovu unelmistani. Ehkä ne muuttavat hieman muotoaan entisestään. Luovuttamista olisi hylätä haaveet ja yritykset niiden saavuttamiseksi. Nyt voimme astua toisenlaisessa mielentilassa aamulla ulos katsomaan, mitä mahdollisuuksia maailma tarjoaa tänään. Jokainen päivä antaa mahdollisuuden tavoitella unelmia, yrittää tehdä niistä totta. Saavutan ne tai en, tiedän, etten astu ovesta yksin. Vieressäni seisoo Midas valmiina uuteen päivään sekä uusiin seikkailuihin.

Syysleiri Teksti Tiina Vanhanen Kuvat Jasmin Pyykkö

Vuosittainen syysleiri pidettiin tänä vuonna Kunkkulan koirakeskuksessa Hartolassa 8.–10. syyskuuta. Viikonloppuun osallistui ennätyksellisesti lähes 50 ihmistä ja 30 koiraa. Mukana oli yhdistyksen vapaaehtoisia, asiakkaita ja asiakkaiksi hakevia. Syysviikonlopussa on ollut tapana käsitellä koiran ja ihmisen hyvinvointia. Teemaan sopivasti paikalle oli kutsuttu koirahierontaa opettava fysioterapeutti. Koiran ensiavusta kertoi eläinlääkäri, yhdistyksen puheenjohtaja Kristiina. Sade ripsi pitkin viikonloppua, mutta silti ulkonakin oltiin. Perinteistä verijälkeä on tehty esimerkkinä siitä, miten koiraa voi aktivoida esimerkiksi mökillä. Ympäristötestin harjoittelu on tärkeä osa leiriä, ja kahvilassa käyntiä saatiin harjoitella paikallisella kahvila-huoltoasemalla. Lauantai-iltana sade taukosi sen verran, että leiriolympialaiset saatiin kisattua lähes kuivina. Ohjelmassa oli vaativia lajeja, kuten nakin syöntiä, lelun noutoa ja houkutusten highway’ta. Tässä kuvakooste leiriltä. Kiitokset vielä kaikille osallistujille! Erityisesti on syytä kiittää vapaaehtoisia, joita ilman leirillä ei olisi tapahtunut juuri mitään – ei ympäristötestin harjoittelua, ei ensiapua, ei verijälkeä… Ensi vuonna suuntaamme jonnekin päin läntistä Suomea, ja länneksihän käy kaikki käsivarresta alaspäin. Paikkoja saa ruveta ehdottelemaan pitkin vuotta, vaikka jo heti!

Tukikoirat julkisiin tiloihin Teksti

Tiina

Vanhanen

Kesäkuussa astui voimaan uusi elintarvikehygieniaa koskeva asetus. Tämä on ollut useiden eri hyötykoiratahojen pitkäaikaisen työn tulosta. Kesäkuun alusta alkaen tukikoirat on saanut tuoda ravintoloiden asiakastiloihin sekä ruokakauppoihin esteettä. Yhdessä yhdenvertaisuuslain kanssa tämä tarkoittaa sitä, että tukikoiran käyttäjä saa mennä julkisiin tiloihin tukikoiran kanssa. Miten laki muuttui, ja mitä tämä tarkoittaa tukikoirien käyttäjille?

Mitä uusi säädös käytännössä tarkoittaa

Mitä laki todella sanoo?

Kuulokoirat ovat saaneet vuodesta 2007 asti mennä kaikkiin julkisiin tiloihin omistajiensa kanssa. Tässä sovelletaan sekä elintarvikesäädöstä että myös yhdenvertaisuuslakia, jonka mukaan ketään ei saa syrjiä vamman tai sairauden takia. Kohtuulliset mukautukset pitää tehdä. Koska kuulokoira saa mennä ravintolaan, se on nostettu apuvälineen asemaan eli on kohtuullinen mukautus. Lakia on siis tulkittu niin, että kuulokoira saa mennä julkisiin tiloihin. Kesäkuun alusta alkaen tukikoirat ovat olleet samassa tilanteessa. Elintarveasetuksessa sanotaan myös, että ravintola tai ruokakauppa voi antaa lemmikeille luvan tulla asiakastiloihin, tai kieltää lemmikkien tulon. Kuitenkaan tuki- tai kuulokoiria ei tässä katsota lemmikeiksi, vaan niillä on erityisoikeus tulla käyttäjänsä kanssa tiloihin.

Maa- ja metsätalousministeriön asetus ilmoitettujen elintarvikehuoneistojen elintarvikehygieniasta 440/01.03/2017 18 § Eläinten pääsy elintarvikehuoneistoon Näkövammaisen henkilön opaskoiran, kuulovammaisen henkilön kuulokoiran, fyysisesti vammaisen henkilön avustajakoiran ja muun vammaista tai pitkäaikaissairasta henkilöä avustavan koiran kuten tuki- ja hypokoiran saa tuoda elintarvikehuoneiston asiakastiloihin. Lemmikkieläimiä saa toimijan suostumuksella tuoda elintarvikehuoneiston tarjoilutiloihin. Tällaisesta suostumuksesta on ilmoitettava asiakkaille tarjoilutilan sisäänkäynnin yhteydessä. Tämä asetus tulee voimaan 1. päivänä kesäkuuta 2017. Helsingissä 16. päivänä toukokuuta 2017

Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014 15 § Kohtuulliset mukautukset vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi Viranomaisen, koulutuksen järjestäjän, työnantajan sekä tavaroiden tai palvelujen tarjoajan on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa asioida viranomaisissa sekä saada koulutusta, työtä ja yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita samoin kuin suoriutua työtehtävistä ja edetä työuralla.

Entä allergikot? Yhdenvertaisuuslaki suojelee sekä tuki- ja kuulokoirien käyttäjiä että allergikkoja. Heitäkään ei saa syrjiä. Käytännössä esimerkiksi koulun tai työpaikan täytyy järjestää asiat niin, että molemmat ryhmät huomioidaan. Jos työyhteisössä on toinen työntekijä, joka on koirille allerginen, tulee työnantajan pyrkiä esimerkiksi sijoittamaan työntekijät kauemmas toisistaan.

Kuulo- tai tukikoiran tuloa paikalle ei voi kieltää lähtökohtaisesti, vain siksi, että joku saattaa olla allerginen. Ratkaisuihin kannattaa pyrkiä keskustelemalla ja ilmoittamalla koirista tarpeen mukaan etukäteen. Lisäksi yhdistykseen voi aina ottaa yhteyttä. Entäs julkiset liikennevälineet? Liikenteen Turvallisuusvirasto Trafi määrittelee, että vammaisen tai muutoin erityistä apua tarvitsen henkilön avustavan koira kulkee maksuttaa käyttäjänsä kanssa niin lentokoneessa, laivaliikenteessä kuin linjaautossakin. Aiemmin sääntö koski nimenomaan kuulo-, avustaja- ja opaskoiria. Kesäkuun alun jälkeen sääntöjen kieltä on höllennetty niin, että ne kattavat kaikki hyväksytyt avustavat koirat. Toisin sanoen tukikoiraa koskevat nyt samat säännöt kuin kuulokoiria. VR ei vielä ole päivittänyt junaliikennettä koskevia sääntöjään samalla tavalla. Seuraava askel yhdistykselle onkin siis ajaa myös junaliikenteen sääntöjä selkeämmiksi tukikoirien osalta. Yhdenvertaisuuslakia voi soveltaa tukikoiriin jälleen: tukikoiran käyttäjää ei saa asettaa muita huonompaan asemaan, vaan kohtuullinen mukautus tulee tehdä. Tässä tukikoiran matkustaminen maksutta olisi kohtuullinen mukautus. On kuitenkin tärkeää näiden koirien käyttäjien kannalta, että VR:n säännöt ovat selkeät.

Virallisten tuki- ja kuulokoirien lisäksi yhdistyksemme piirissä valmistuu vuosittain myös niin sanottuja tukiapulaisia ja ääniapulaisia. Tuki- ja ääniapulaiset ovat koiria, jotka osaavat työtehtävänsä, mutta eivät ole suorittaneet ympäristötestiä. Koirat siis osaavat auttaa omistajiaan kotioloissa. Monet koirat valmistuvat ensin apulaisiksi ja myöhemmin kuulo- tai tukikoiriksi.

Tukiapulainen ja ääniapulainen ovat yhdistyksemme luomia epävirallisia titteleitä. Koirilla ei ole kuulo- tai tukikoiran merkkejä eikä käyttäjällä samaa oikeutta mennä koiransa kanssa kaikkiin julkisiin tiloihin. Titteleillä halutaan kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, kuinka tärkeässä osassa nämä koirat ovat omistajiensa arjen parantajina. Ne esimerkiksi ilmaisemalla ääniä tai alentuneita verensokereita, tai hälyttävät apua.

Tukikoiria ja tukiapulaisia Yhdistyksemme ensimmäiset diabeetikon tukikoirat ovat valmistuneet viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa. Tätä ennen on valmistunut joitakin muita tukikoiria. Vuoden 2017 alussa koulutuksen aloittaneesta ryhmästä diabeetikon tukikoiran koulutuksessa oli jo lähes puolet. Kun tukikoirien käyttäjillä nyt on samat oikeudet kuin kuulokoiran käyttäjillä, tukikoirapuolen hakijamäärän voidaan odottaa kasvavan. Viime lehdessä kerroimme myös koulutustilastoista, joiden mukaan tukikoiraasiakkaiden keskeytysprosentti on ollut kuulokoiraasiakkaita korkeampi. Tähän vaikuttanee se, että koirasta on usein saatu riittävä apu jo ennen ympäristötestiä. Kun lain suojaa ei ole ollut, ympäristötestikään ei ehkä ole houkutellut samalla tavalla.

Ääniapulaisia on ollut jo vuosia, mutta tukiapulaisen titteli luotiin tänä vuonna. Nimike-ehdotuksia kerättiin kisalla, jonka voittaja sai Hau-Hau Championin tuotekassin. Nimikkeelle on nyt erityinen tarve, kun valmiin tukikoiran asemalla on lain silmissä merkitystä. Yhdistyksemme ensimmäinen tukiapulainen on labradorinnoutaja Charmi, joka seikkailee tässä lehdessä sekä valmistuneiden palstalla että Hukkatiimistä kertovassa jutussa. Charmi on myös yhdistyksemme ensimmäisen seinäkalenterin kansikuvakoira: kuva Charmista on paitsi hieno, myös symbolinen. Charmi on sekä ääni- että tukiapulainen, ja kuvastaa näin yhdistyksemme molempia puolia.

Voiko tuokin olla työkoira? Katsaus

Lähde:

kuulo-

tukikoirien

laajaan

rotukirjoon

Teksti: Tiina Vanhanen Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n

tilastot

Valtava rotujen hajonta

Millainen koira koulutukseen? Monen kuulo- ja tukikoiran koulutusta harkitsevan ensimmäinen kysymys yhdistykselle on, millainen koira koulutukseen sopii. Voikohan juuri se meidän koira rotunsa puolesta olla koulutukseen sopiva? Kysymys on hyvä ja tärkeä. Käytäntö on vuosien varrella osoittanut, että koulutuksessa rotu ei ole kaikki kaikessa. Tärkeää on koiran luonne: onko se rohkea, suojeleeko se liikaa, onko sillä tarmoa ilmaista asiansa käyttäjälleen, vaikkei tämä olisi kovin hyvällä tuulella, tai edes hereillä. Tietenkin joidenkin rotujen edustajissa on enemmän sopivia koiria kuin toisissa. Koiraa ei kuitenkaan ole aina karvoihin katsominen, kuten tilastojemme hajonta osoittaa.

Eri tehtävissä olevia koiria on yhdistyksemme piiristä valmistunut vuosien varrella yli 40. Joukossa on kuulokoiria, tukikoiria, ääniapulaisia ja tukiapulaisia. Näistä koirista noin puolet on tilastoissamme rotujensa ainoita edustajia. Valmiissa koirissa suurimmat yksittäiset ryhmät ovat labradorinnoutaja (5 koiraa) ja villakoirat (5 koiraa). Mukana on myös muutamia monirotuisia sekä joitakin kahden, kolmen koiran roturyhmiä. Labradorinnoutaja on Suomen Kennelliiton tilastojen mukaan ollut viime vuosina Suomen suosituin koirarotu. Tämä vaikuttanee myös rodun suhteelliseen suosioon tässä ryhmässä. Labradorinnoutajat ovat myös tunnetusti varsin miellyttämishaluisia, mistä voi koulutuksessa olla etua. Koulutuksessa tällä hetkelläkin on laaja skaala eri koiria, beauceronista kääpiövillakoiraan. Koulutettavia koiria on ennätykselliset lähes 30, ja joukossa on vain kaksi samanrotuista koiraa. Mukana on nytkin muutama monirotuinen koira. Koska hajontaa on niin paljon, emme yksityisyyden suojan takia julkaise tässä taulukkoa kaikista koirista. Se ei paljoa olennaista asiasta ehkä kertoisikaan. Suurista linjoista kerromme kuitenkin mielellämme.

Pieniä ja keskikokoisia koiria Koirissa toistuvat kohtalaisen alhaiset säkäkorkeudet. Koirien rotumääritelmiä katsoessa arviolta alle 40- ja 30- senttimetriset säkäkorkeudet ovat hyvin yleisiä. Tämän jälkeen yleisiksi nousevat noin 50-senttiset säkäkorkeudet. Tätä taustaa vasten ei yllätäkään, että luokituksiltaan yleisiksi nousevat noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat (FCI 8) sekä seurakoirat ja kääpiökoirat (FCI 9). Pienten koirien kanssa on usein helpompaa liikkua julkisissa liikennevälineissä kuin isojen. Sekä valmiissa että koulutuksessa olevissa koirissa on kuitenkin myös isoja koiria. Tärkeää onkin se, millaisen koiran juuri koiran käyttäjä haluaa elämäänsä. 14

Työ ei vaadi kokoa, vaan päätä

Miten sitten pitäisi valita koira?

Toisin kuin monella muulla hyötykoiralla, kuulokoiran perustyö ei vaadi sen keholta paljoa. Kuulokoiran työssä ehdottomasti tärkeintä on koiran pää: ei vain ne korvat, vaan kyky hoksata, että tietyt äänet tulee ilmaista tietylle ihmiselle. Kenties siksi villakoirat loistavat tilastoissa, tunnetaanhan ne usein älykkäinä koirina. Äänen ilmaisu on karkeasti yksi temppu muiden joukossa, vaikka työ onkin paljon kaikkea muutakin.

Kaikille kuulo- ja tukikoiraa harkitseville voi rotuvalinnasta sanoa ainakin sen, että rotuun kannattaa tutustua tarkasti. Onko rotua yleensä erityisen haastavaa kouluttaa? Onko sillä taipumusta suojeluun? Entä onko sillä paljon fyysisiä sairauksia? Esimerkiksi kivut voivat heikentää koiran kykyä tehdä työnsä, eettisistä kysymyksistä nyt puhumattakaan.

Tukikoirissa on kuulokoiria hieman enemmän hajontaa. Tehtävät voivat siis vaatia koiralta muutakin kuin esimerkiksi hajutyötä. Diabeetikon tukikoirat, suurin tukikoiraryhmämme, voivat olla kehoiltaan melkein millaisia tahansa. Kovin lyhytkuonoisilla roduilla voi kuitenkin olla toisinaan vaikeuksia haistelussa.

Ennen kaikkea kannattaa hankkia juuri omaan elämään sopiva koira. Vaikka rodun olisi valinnut kuinka tuki- tai kuulokoiran työ silmissä, matkalle voi tulla yllätyksiä. Ehkä koira nyt vaan ei sovikaan koulutukseen. Ehkä koulutus ei itselle olekaan ajankohtaista, kun koira olisi sen vaaditun vuoden ikäinen. Tarkoitus on hankkia uusi perheenjäsen vuosiksi eteenpäin. Eikä se rotukaan ole ihan koko asia. Rotu antaa suuntaa sille, minkä kokoinen ja luonteinen koirasta ehkä voi tulla. Monirotuisiakin koiria on koulutuksessa ollut, ja on nytkin. Tilastoissa on myös niin sanottuna rescue-koiria. Ei menneisyys ole este, jos koira nyt on hyvinvoiva ja koulutukseen sopiva.

Valmistuneet Etelävenäjänkoira Usko, kuulokoira "Kuulohommien lisäksi Usko varoittaa ennakkoon crohnintautiin liittyvistä kipukohtauksista. Järkähtämätön vahti pihalla, mutta lempeä jätti kodin ulkopuolella." Om. Virpi Hautaniemi

Labradorinnoutaja Charmi, tuki- ja ääniapulainen "Charmi on lahjakas nenä- ja äänityöläinen. Hänen suuri, kaikkia rakastava sydämensä sekä loputon energisyys antaa omat haasteensa koulutukselle." Parivaljakko Kirsi ja Charmi puurtavat yhdessä kohti ympäristötestiä. Om. Kirsi Loijas

Shiba Nami, kuulokoira "Nami on luonteeltaan rauhallinen ja stressaamaton, väkijoukot tai kovat äänet eivät saa sitä hermostumaan. " Om. Anitta Aalto Namista voit lukea lisää sivuilta 7-8.

Viitotaan vähän: esittelyt Teksti:

Tiina

Vanhanen

Yhdistyksemme toiminnassa on mukana monenlaisia ihmisiä. Mukana on myös paljon viittomakielisiä sekä sellaisia, jotka puhutun kielen lisäksi käyttävät viittomia. Jos et osaa viittoa, mutta haluaisit oppia, on hyvä aloittaa sormiaakkosista! Vähän viittomakielistä Mitä tarkoitan kun puhun viittomakielestä ja viittomista? Koska olemme Suomessa, puhun suomalaisesta viittomakielestä ja niistä viittomista, joita siinä käytetään. Eri maissa käytetään eri viittomakieliä: Suomessa yleisesti käytettyjä viittomakieliä ovat suomalainen viittomakieli ja suomenruotsalainen viittomakieli. Ne ovat sukukieliä keskenään. Suomenruotsalainen viittomakieli on hyvin pieni kieli, ja sitä käyttävät yleensä ihmiset, jotka elävät suomenruotsalaisessa kulttuurissa. Se on eri kieli kuin ruotsalainen viittomakieli. Kielirajat ovat erilaisia kuin puhutuissa kielissä: Yhdysvalloissa ja Kanadassa käytetään amerikkalaista viittomakieltä, joka on ihan erilaista kuin brittiläinen viittomakieli. Aina joskus joku ihmettelee, että eikö se viittomakieli ole muka kaikkialla samaa. Ei ole! Eivät viittomakielet ole tipahtaneet taivaasta valmiina. Ihmiset eri puolilla maailmaa ovat luoneet ne ajan saatossa – ihan kuten puhututkin kielet.

MINÄ OLEN… Kun haluat esitellä itsesi yksinkertaisesti, osoita itseäsi etusormella, ja sen jälkeen sormita nimesi sormiaakkosilla kirjain kerrallaan. KUKA SINÄ OLET? Jos haluat kysyä sitten keskustelukumppanisi nimeä, osoita häntä etusormella ja nosta kulmakarvojasi kysyvästi. Keskustelukumppanisi voi kertoa nimensä sormiaakkosilla ja sen jälkeen kertoa sinulle esimerkiksi oman viittomansa. Monilla viittomakielisillä ja viittomakielisessä yhteisössä toimivilla on oma viittomanimi. Koska nimen kertominen sormiaakkosilla on hidasta, on tapana antaa tällaisia lempinimiä. Ne voivat liittyä esimerkiksi henkilön ulkonäköön tai luonteeseen. 17

Viittomia ja sormiaakkosia Viittoma on vähän kuin puhutussa kielessä sana: se tarkoittaa sitä, mitä tiettyä asiaa teemme yhdellä tai kahdella kädellä, kun haluamme ilmaista yhden tietyn asian. Esimerkiksi ”koira” viitotaan taputtamalla kaksi kertaa avokämmenellä omaa lannetta – vähän kuin kutsuisit koiraa. Sormiaakkosilla ilmaistaan esimerkiksi ihmisten ja paikkojen nimiä, jos niille ei ole omia vakiintuneita viittomia. Eri viittomakielissä on erilaisia sormiaakkosia. Kun ilmaisemme jonkin asian sormiaakkosilla, teemme kirjaimet kädellä peräkkäin, vähän kuin kirjoittaisimme. TUO ON MINUN KOIRANI Kun haluat esitellä oman koirasi, voit viittoa vaikka näin: Jos koira on lähellä, osoita sitä etusormellasi. Avokämmen rinnallesi: MINUN Avokämmenellä lanteen taputus kahdesti: KOIRA Olet juuri viittonut ”Tuo on minun koirani”. Sitten voit vaikka sormiaakkosilla kertoa sen nimen. Haluatko oppia lisää viittomia? Katso täältä lisää! www.suvi.viittomat.net

Kuulo- ja tukikoiraväen kalenteri

2017

2018

marraskuu asiakashakemukset vuodelle 2018 viimeistään 1.11. klo 18 yhdistyksen hallituksen kokous

tammikuu asiakashaastattelut

joulukuu talvitiedote 8.–10.12. Koiramessut, Helsinki 13.12. klo 18 yhdistyksen hallituksen kokous kutsut asiakashaastatteluihin

helmikuu tieto uusista asiakkaista vuosikokous maaliskuu uusien asiakkaiden koulutusviikonloppu

Liity yhdistyksemme jäseneksi!

Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n jäseneksi voi liittyä jokainen, joka kokee kuulo- ja tukikoirakoiratoiminnan kannattamisen tärkeäksi. Jäsenenämme tuet toimintaamme ja tämänkin lehden julkaisua. Lisäksi hyödyt jäseneduistamme. Erityistä hyötyä jäsenyydestä on itselleen kuulo- tai tukikoiran kouluttamista harkitseville. Koirakoulu Visio, Vainuvoima ja Koirapalvelu Vihmerä tarjoavat koulutuksistaan 10% alennuksen yhdistyksen jäsenille. Alennus koskee lisäksi Koirakoulu Vision verkkokaupan tuotteita. Jäsenet saavat myös alennuksia oman verkkokauppamme monista tuotteista. Voit kertoa halustasi liittyä verkkosivuillamme lomakkeella. Jos lomakkeen käytössä on ongelmia, liittymishalun voi kertoa sähköpostitse yhdistyksen järjestösihteeri Tiina Vanhaselle osoitteeseen info@koiratukena.fi VASTAUS Ristikkoon sivulla 2: 1. CHARMI Lomake verkossa: 2. HUKKATIIMI 3. JUHLAVUOSI 4. KALENTERI www.koiratukena.fi * Tue toimintaa * Liity jäseneksi 5. KUULOKOIRA 6. MIDAS 7. NAMI Jäsenmaksujen suuruudet vuonna 2017 8. SHIBA Varsinainen jäsen 20e 9. SORMIAAKKOSET 10. SYYSLEIRI Perhejäsen (samassa osoitteessa asuu varsinainen jäsen) 5e 11. TUKIAPULAINEN Kannatusjäsen (henkilö) 25e 12. TUKIKOIRA 13. USKO 14. YMPÄRISTÖTESTI Muistathan ilmoittaa yhteystietojesi muutoksesta myös yhdistykselle! 15. ÄÄNIAPULAINEN

Jos vastaanottajaa ei tavoiteta, lehti palautetaan osoitteeseen: Suomen kuulo- ja tukikoirat ry Valkea talo, Ilkantie 4 00400 Helsinki