LEHMÄT JA LANTIAISET

LEHMÄT JA LANTIAI SET

Öröhön tuotiin kolme vuotta sitten laiduneläimiä pitämään avoimina saaren arvokkaita rantaniittyjä ja -metsiä. Tätä ennen saaressa ovat laiduntaneet Puolustusvoimien hevoset 1970–80-luvuilla. Tällä hetkellä maisematyötä tekevän ylämaankarjan ja lampaiden vastuulla on Örössä jopa 28 hehtaaria hyvin vaihtelevaa laidunta.

TEKSTI HELI VAINIO KUVAT LUSSI JÄRVINEN, HELI VAINIO

"Yksilöitä tavattiin tuhansittain, ja lajeja havaittiin jopa 11, joka on peräti kolmannes Suomen lajistosta."

LEHMÄT JA LANTIAI SET

Lempeiden sarvipäiden saapumisen jälkeen saaren lantiaisten eli eräiden lannassa elävien kovakuoriaisten todettiin lisääntyvän nopeasti, minkä vuoksi Jyväskylän yliopistossa opiskeleva luonnontieteiden kandidaatti Heli Vainio aloitti saaren lantiaisten seurantatutkimuksen. Tavoitteena on selvittää, miten nämä lantaan ihastuneet veijarit lähtevät leviämään kaukaiseen Örön saareen, jossa voisi olla potentiaalia paahteisia elinympäristöjä vaativille lajeille.

Nämä pienet pikimustat, tammenruskeat ja kirjavat lajit vaativat elääkseen ja lisääntyäkseen lantaa, ja useimmat Suomen 36 lajista löytyvät parhaiten mehevästä lehmänlannasta – osa lajeista pärjää kyllä myös hirvieläinten lannalla, sienillä, raadoilla ja esimerkiksi rantametsien pohjalle kertyvällä hajoavalla kasvimateriaalilla. Aikuiset kuoriaiset munivat valitsemaansa materiaaliin, ja sittemmin valkoisia pulskia toukkia voi löytää paikalta lukuisia. Lantiaistoukkien elintavoista tiedetään valitettavan vähän, mutta lannasta niitä voi löytää vähintään parin viikon ikäisestä lantapaakusta ja paakun alta maaperästä.

Örössä lantiaisia kerätään ympäri saarta lantapyydyksillä ja laitumen puolelta upottamalla lehmänläjiä vesiämpäriin. Torttuun hakeutuneet kuoriaiset pullahtavat veden pinnalle veden tulviessa lantiaisten kaivamiin tunneleihin. Saaressa ollessaan voikin törmätä pyydysten vaatimien hurmaavien lantapallojen pyörittelyyn ympäri saarta tai lannanpesuun nykyisen laitumen porttien nurkalla.

Örön kohdalla kävi selväksi jo ensimmäisenä tutkimusvuotena, että saaren lantiaismäärät olivat todellakin räjähtäneet. Yksilöitä tavattiin tuhansittain, ja lajeja havaittiin jopa 11, joka on peräti kolmannes Suomen lajistosta. Hienoin löytö oli äärimmäisen uhanalainen särkkälantiainen (Bodiloides ictericus) Storvikenin laitumelta – ylämaankarja oli hoitanut tehtävänsä hyvin. Lajin havaitseminen ihastutti, sillä se on havaittu maastamme 2000-luvulla tiettävästi vain kerran aiemmin etsinnöistä huolimatta. Laji on monien muiden tapaan kärsinyt laidunnuksen ja erityisesti hiekkapohjaisten rantalaidunten vähenemisestä, mutta Örön nuori mutta paahteinen rantalaidun näyttää miellyttävän lajia.

Voidaankin sanoa, että kauniilla Örön saarella on todistetusti potentiaalia uhanalaisten perhosten lisäksi myös lantiaisille, ja siksi saaren vuodesta toiseen jatkuva laidunnus, hiekkaisten alueiden ylläpito ja rantametsien harvennus ovat arvokkaita myös laajemmassa mittakaavassa maamme lantiaislajistolle.