Matkailu kotimaassa.fi nro 1-2013 by Matkailu kotimaassa.fi

Elämysviikonloppu2013 Jyväskylän Paviljonki 23.–24.3.2013 Nyt ensimmäistä kertaa Kotimaan Matkailu mukana Elämysviikonlopussa Jyväskylässä! Tule katsomaan viimeisimmät vinkit ja uutuudet!

Kotimaan

Matkailu

UUSI ! TAPAHTUMA

Jyväskylän Paviljonki 23.– 24.3.2013

Kotimaan matkailun teema-alueelta löydät mainioita vinkkejä matkailuun, vapaa-ajan viettoon tai vaikkapa juhlaan.

Ruoka2013 Jyväskylän Paviljonki 23.–24.3.2013

Jyväskylän Paviljonki 23.–24.3.2013

Kauno- ja tietokirjallisuus sekä sarjakuvien kiehtova maailma. Mukana mittava määrä kotimaisia eturivin huippukirjailijoita.

Teemoina ovat hyvä ja terveellinen ruoka, ruoanlaiton välineet, tavat ja raaka-aineet sekä luomu- ja lähiruoka.

Piha ja parveke

Viini 2013

Jyväskylän Paviljonki 23.–24.3.2013

Jyväskylän Paviljonki 22.–24.3.2013

Enemmän iloa ja hyötyä omasta pihasta tai parvekkeesta. Perinteisen puutarhanhoidon lisäksi ideoita kaupunkien pienten pihojen ja parvekkeiden rakentamiseen ja sisustamiseen.

Viini2013 -tapahtumassa (K18) viinien maahantuojat ja agentuurit esittelevät ja maistattavat messuhalliin rakennetussa viehättävässä Viinimaailmassa uutuuksiaan ja vuosikertojaan.

T U S S E M T E D VII AAN! SAMAAN AIK

Aukioloajat:

Kirja, Ruoka, Piha ja Parveke ja Kotimaan matkailu Lauantai 23.3.2013 klo 10–18 Sunnuntai 24.3.2013 klo 10–17

Viini 2013 Perjantai 22.3.2013 klo 15–20 Lauantai 23.3.2013 klo 12–20 Sunnuntai 24.3.2013 klo 11–17

www.jklpaviljonki.fi/elamys2013 2

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 1/2013

”Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.” Nämä Saarnajan sanat Vanhasta Testamentista nousivat mieleeni, kun vilkaisin viime vuoden vastaavaa pääkirjoitusta tätä tekstiä tehdessäni. ”Maailmanlaajuisesti vuosi 2012 on pyörähtänyt käyntiin vähintäänkin kaksijakoisissa tunnelmissa. Sodat, levottomuudet ja kansannousut eivät juurikaan vaikuta tavallisen ihmisen arkeen. Niitähän on aina ollut, ja ne ikään kuin kuuluvat osana maailmanpolitiikkaa. Hieman levottomuutta on herättänyt Kreikan talous ja siitä johtuva taloudellinen epävarmuus koko Euroopassa. Aivan viimepäivien positiiviset talousuutiset ovat tulleet USA:sta.” Näin kirjoitin siis vuosi sitten, eikä maailmantilanne tuosta ole juurikaan helpottunut. Ainoa ero on ehkäpä se, että Euroopassa voidaan nyt hengittää taloudellisesti hieman vapaammin, kun taas USA:n talous on veitsenterällä.

TÄSSÄ NUMEROSSA Pääkirjoitus............................................................. 3 Sininen Tie yleistä................................................................. 4-7 Vaasa................................................................ 8-17 Mustasaari...................................................... 18-23 Laihia.............................................................. 24-27 Isokyrö........................................................... 28-33 Lapua.............................................................. 34-43 Alajärvi........................................................... 44-51 Museot ja näyttelyt.......................................... 53-62 Matkan varrelta.................................................... 63 Matkailu kotimaassa.fi -lehti toimitus@kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi 5. vuosikerta

Viime aikoina moni mediatalo on ollut muutosten kourissa, mutta Matkailu kotimaassa.fi -lehti jatkaa valitsemallaan linjalla: tilauspohjaisuudestaan huolimatta lehti on vapaasti luettavissa verkossa ja kirjastoissa, ja veloituksetta lehden saavat edelleen ryhmämatkojen vetäjät ja järjestäjät.

Tilaukset ja osoitteenmuutokset:

Nyt alkavana viidentenä toimintavuotenamme jatkuu viime vuonna aloitettu kotimaisten matkailuteiden esittelysarja. Matkailutiet ovat osoittautuneet erittäin mielenkiintoisiksi, ja olemme saaneet runsaasti positiivista palautetta Hämeen Härkätietä esittelevästä kokonaisuudesta.

Päätoimittaja: Ahti Oksman puh. 0500 439 857 ahti.oksman@kotimaassa.fi Toimitussihteeri: Eeva Oksman puh. 0500 439 863 eeva.oksman@kotimaassa.fi Toimittajat: Matleena Ikonen puh. 0400 302 066 matleena.ikonen@kotimaassa.fi Irmeli Kojonen puh. 0440 533 303 irmeli.kojonen@kotimaassa.fi

Tässä ja kahdessa seuraavassa numerossamme esillä on Suomen Sininen Tie. Se on osa historiallista vaellusreittiä pitkin kulkevaa matkailutietä, joka ulottuu Norjan, Ruotsin ja Suomen kautta Venäjän Karjalaan. Sininen Tie on monessa suhteessa poikkeuksellinen matkailutie. Kun esimerkiksi suurin osa uudemmista pohjoismaisista teistä kulkee pohjois-eteläsuunnassa, kulkee Sininen Tie itä-länsisuunnassa.

puh. 044 702 1212 myynti@kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi/tilaus Tilaushinnat (5 nroa) -määräaikaistilaus 30 € -kestotilaus 27 € -irtonumero 6,80 € (sis. alv 10%)

Tämän vuoden aikana aloitetaan Suomessa merkittävä Sinisen Tien hanke, jonka avulla pyritään nostamaan tien vaikutusalueella olevien kaupunkien ja kuntien matkailu- ja kulttuurikohteet entistä paremmin suuren yleisön tietoisuuteen. Siinä mekin haluamme olla omalta osaltamme mukana. Tässä numerossa lähdemme liikkeelle Vaasasta Merenkurkun saariston maailmanperintöalueen kautta päätyen Alajärvelle. Matkan varrella tutustumme moneen mielenkiintoiseen kohteeseen. Seuraavassa numerossa jatkamme Sinisellä Tiellä Kyyjärveltä eteenpäin, ja kolmosnumerossa pääsemme sitten jo tien Suomen osuuden päähän Tohmajärvelle.

Suvi Roselli puh. 0440 437 362 suvi.roselli@kotimaassa.fi Anne Pentti puh. 044 774 9179 anne.pentti@kotimaassa.fi Valokuvaaja: Joni Rantasalo puh. 0400 316 414 joni.rantasalo@adphoto.fi Mediamyynti: puh. 044 702 1212 myynti@kotimaassa.fi Taitto: Mainostoimisto Penbox puh. 044 375 3254 www.penbox.fi

Internet-sivut ja verkkolehti: webmaster@kotimaassa.fi Julkaisija: Menuetti Group Oy asiakaspalvelu@menuetti.fi www.menuetti.fi

Tarkoituksemme on esitellä kotimaisille yhdistyksille, matkanjärjestäjille ja muille lehtemme lukijoille Sinisen Tien varrella olevia kiinnostavia matkailullisia ”helmiä” siten, että matkavastaavan, matkanjärjestäjän, perheen tai yksittäisen matkailijan olisi helppo suunnitella ja toteuttaa unohtumaton matka tällä historiallisella matkailureitillä. Luvassa on monta mielenkiintoista juttua!

ISSN 1798-0445 (painettu lehti) ISSN 1798-0453 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: Vanhan Paukun tunnelmaa Lapualla. Kuva: Benjam Pöntinen

Ahti Oksman

Painopaikka: Jaakkoo-Taara Oy www.jt.fi

http://www.facebook.com/matkailukotimaassa

www.kotimaassa.fi

Sininen Tie

– historiallisesta nykyaikaiseksi matkailureitiksi Vaasa Tohmajärvi

Mustasaari

Vaasa

Eeva Oksman

Vähäkyrö Isokyrö

Kyyjärvi

Lapua

Laihia

uomen Sininen Tie on yksi Suomen vanhimmista virallisista matkailuteistä. Reitti on merkitty virallisilla ruskeapohjaisilla kilvillä, joissa on selkeästi näkyvillä Sinisen Tien nimi ja oma tunnus.

Maailmanperintötuote Kuva: Metsähallitus

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 1/2013

Alajärvi Karstula

Kannonk

niin maantieteellisesti, luonnonolosuhteiltaan, kulttuuritaustaltaan, nähtävyyksiltään kuin myös palveluyritystoiminnaltaan.

vaellusväylästä

koski

Sinistä Tietä Suomen halki kulkiessa tarjolla on jatkuvasti uusia, erilaisia elämyksiä. Vaasasta lähtiessä reitti halkoo pohjalaismaisemia, joille lakeudet ja jokivarret ovat leimallista. Keski-Suomea taas sävyttävät järvet ja metsät. Savolainen maisema on pinnanmuodostukseltaan vaihtelevaa, ja vesistöjä on runsaasti. Pohjois-Karjalaan tultaessa vaaramaisemissa näkyy jyhkeitä hirsilinnoja.

Pielavesi Maaninka

Keitele Viitasaari Vesanto

Tervo Karttula

Toisin kuin suurin osa uudemmista pohjoismaisista teistä, jotka kulkevat pohjoiseteläsuunnassa, seuraa Sininen Tie vesireittiä pitkin tuhansia vuosia vanhaa väylää lännestä itään. Reitti alkaa Atlantin rannalta Norjasta ja jatkuu aina Äänisjärven rannalle Venäjän Karjalaan. Sinisen Tien Suomen osuuden länsipäästä, Vaasasta, pääsee meritse Ruotsin puolelle ja sieltä edelleen Norjan Siniselle Tielle. Idässä Sinistä Tietä voi jatkaa Tohmajärven Niiralan raja-asemalta Venäjän Karjalaan.

Viiden maakunnan reitti Suomen Sininen Tie on lähes 550 kilometrin pituinen kulkien peräti viiden maakunnan läpi. Merenkurkun rannikkoalue, Pohjanmaa, Keski-Suomi, Savo ja Karjala tarjoavat mielenkiintoiset puitteet aktiiviseen vapaa-ajan viettoon. Reitin varrella olevat aluekokonaisuudet poikkeavat toisistaan

Matkan varrella kielikin vaihtuu rannikkoruotsista pohjalaismurteiksi ja edelleen savolaismurteista Kuopio Tuusniemi

karjalaismurteiksi. Jokaisella murrealueella on omia, tyypillisiä mutta ehkä yllättäviäkin sanoja ja sanontoja. Matkalla kannattaa tutustua myös maakuntien perinteisiin arki- ja pitoruokiin.

Kaupungin vilinää ja maaseudun rauhaa Sinisellä tiellä voi viettää kaupunkilomaa nauttien vilkkaasta torielämästä, tapahtumista ja nähtävyyksistä. Maaseudulla sen sijaan kiire unohtuu. Retki maalle tarjoaa lepoa ja rauhaa, mutta myös monenlaista toimintaa luonnosta eri tavoin nauttien. Kulttuurimatkaajalle Sinisellä Tiellä on tarjolla niin kesällä kuin talvellakin muun muassa suuri valikoima teattereja, kulttuurifestivaaleja, urheilutapahtumia, markkinoita ja kansanjuhlia. Monet tapahtumat järjestetään vuosittain, ja ne voidaan suunnitella

etukäteen matkaohjelmaan. Osa voi tulla iloisena yllätyksenä matkan varrella – nehän ne ovat matkan suola!

OSA 1 Vaasasta Alajärvelle lyhyesti Suomen Sinisen Tien länsipäässä sijaitsee Vaasan kaupunki, jonka Kaarle IX perusti vuonna 1606. Tämä Pohjanmaan maakuntakeskus sijaitsi alun perin Kyrönjoen tuntumassa, mutta siirrettiin vuoden 1852 tuhoisan palon jälkeen paremman sataman ja laivaväylän vuoksi nykyiselle paikalleen. Nykypäivän Vaasa on vilkas teatterin, musiikin, kuvataiteen ja käsityön kaupunki, jossa järjestetään tapahtumia ympäri vuoden. Merenkurkun saaristo kuuluu Unescon maailmanperintölistalle Suomen ainoana luontokohteena. Mustasaaressa saariston ja mantereen yhdistää Raippaluodon silta. Komea, vuonna 1998 valmistunut silta on Suomen pisin, ja alla

Joensuu kulkevan laivaväylän vuoksi siltaaukon korkeus on noin 30 metriä. Etelä-Pohjanmaa on Tohmajärvi viljavaa tasankoa, jota halkovat Pohjanlahteen virtaavat joet. Vuosisatojen aikana ne ovat olleet kulku- ja kuljetusväylinä, joita pitkin on kuljetettu muun muassa tervaa, turkiksia ja viljaa kohti rannikon kauppapaikkoja ja sieltä edelleen meriteitse ympäri maailmaa. Maaseudulla näkee sekä harvaa maatalousasutusta että tiheää, kyläyhteisöasutusta. Erityisesti jokien rantatöyräillä on tyypillistä nauha-asutusta, jossa esiintyvät perinteiset pohjalaistalot pitkine ikkunariveineen. Vauraimmat talot on rakennettu kaksikerroksisiksi. Tuttu näky reitin varrella on myös Isonkyrön vanha kirkko, joka on seissyt paikallaan Kyrönjoen rannalla jo vuosisatojen ajan. Maaseutukaupungeissa Lapualla ja Alajärvellä on puuarkkitehtuurin lisäksi monumentaalisia hallinto-, koulu- ja terveydenhuollon rakennuksia, kuten Alvar Aallon suunnittelema Alajärven kaupungintalo. www.sininentie.fi

www.kotimaassa.fi

Sininen Tie

Tapani Mylly

Pohjanmaan Matkailu ry Stundars on sekä ulkoilmamuseo että elävä kulttuurikeskus.

Pohjanmaa on

hyvien yhteyksien päässä

Kotimaan Kotimaanmatkailun matkailunerikoislehti erikoislehti ••Nro Nro1/2013 1/2013

Pohjanmaa on hyvien yhteyksien päässä. Vaasan lentokentälle lennetään Helsingin lisäksi suoria lentoja Tukholmasta Ruotsista ja Tanskan Kööpenhaminasta. Pendolinojuna kulkee Tampereelta ja Uumajasta Ruotsista Vaasaan pääsee myös laivalla.

Korsholman Musiikkijuhlia vietetään tänä vuonna 31.7.-7.8.2013.

Kulttuurimatkaajalle paikan päälle saapuminen ei siis olekaan ongelma. Ongelmia voi sen sijaan tulla tapahtuminen tarjonnan runsaudesta. Korsholman Musiikkijuhlat 31. kerran Korsholman musiikkijuhlat on elokuinen kamarimusiikkijuhla, joka levittäytyy Vaasan ympäristöön viikon ajaksi. Pohjanmaan Matkailun Erkki Laakso kiittelee tapahtuman monipuolisuutta. – Musiikkijuhlilla on sekä ohjelmallisesti että sijainnillisesti jokaiselle jotakin. Konsertteja ei järjestetä vain konserttisaleissa, vaan myös ulkona ja julkisilla paikoilla. Tapana on ollut myös joka vuosi ottaa mukaan jokin erikoisempi soitin, vuoden 2011 avajaiskonsertissa kuultiin muun muassa Australian aboriginaalien narusta ja puunkappaleesta rakennettua soitinta. Tänä vuonna Korsholman musiikkijuhlien taiteellisena johtajana aloittaa pianisti Henri Sigfridsson, joka on varsin innoissaan uudesta työtehtävästään. – Olen vaikuttunut konserttitilojen mahdollisuuksista ja tavoitteenani on monipuolinen ohjelmisto – klassisen musiikin klassikoita ja ripauksia muista musiikkityyleistä, kertoo Sigfridsson. Kansainvälinen huippukilpailu Pohjanmaan klassisen musiikin toinen maailmankuulu huipputapahtuma on Jorma Panula kapellimestarikilpailu. Viime vuonna marraskuussa viidettä kertaa järjestetty kilpailu keräsi ennätysmäärän osallistujia,

ja Kaarlen kentälle odotetaankin jopa 20 000 katsojaa. Vaasa on järjestänyt Kalevan kisat kolme kertaa aikaisemminkin vuosina 1948, 1986 ja 2004, joten kokemusta järjestelyistä on. Toimitsijoita on kilpailuissa mukana tänä vuonna noin 800. Perinteisiä rakennuksia

peräti 125 hakijan joukosta karsittiin 20 varsinaiseen kilpailuun. Kilpailun taiteellisena johtajana ja tuomariston puheenjohtajana toimivan Jorma Panulan nimeä kantava kilpailu järjestetään kolmen vuoden välein. Klassisen musiikin ystävälle Jorma Panula kapellimestarikilpailu tarjoaa kilpailun jännityksen lisäksi monipuolisen musiikkikokemuksen maailman tulevilta huippukapellimestareilta. Yleisurheilua koko perheelle Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna järjestetään Vaasassa yleisurheilun Suomen mestaruuskilpailut, Kalevan kisat. Vaasassa kilpailuihin on valmistauduttu hyvin. Erkki Laakso kertoo, että tuleva kilpailuareena Kaarlen kenttä suljettiin järjestelyjä varten jo kesän lopulla. – Kilpailualusta on uusittu kokonaan, samoin katsomoon ja kentän infrastruktuuriin on tehty paljon parannuksia ja muutoksia. Kalevan kisat on yksi suurimmista Vaasassa koskaan järjestetyistä tapahtumista, ja nelipäiväiset kilpailut näkyvät kaupungissa paljon, kävelyn SM-kilpailu ratkeaa esimerkiksi Vaasan kaduilla. Katsojia kilpailut kerännevät tavalliseen tapaan ympäri Suomen,

Vain kahdenkymmenen minuutin automatkan päästä Vaasasta löytyy eräs Pohjanmaan mielenkiintoisimmista museoista. Stundarsin ulkoilmamuseo esittelee Pohjanmaan rakennusperintöä poikkeavalla tavalla – alueelle on kerätty Mustasaaresta ja Vaasan ympäristöstä 60 vanhaa rakennusta. Rakennuksissa esitellään perinteisen pohjalaisen kylän elämää vuosisadan vaihteessa 1900. Stundars sai alkunsa vuonna 1938, jolloin kansakoulunopettaja Gunnar Rosenholm perusti museota varten yhdistyksen. Rosenholm oli innokas vanhojen esineiden keräilijä, ja hän innosti kyläläiset museon rakentamiseen. Stundarsin museokylän päärakennus sijaitsee mäen harjalla, ja sitä ympäröivät navetta, aitat ja muut rakennukset. Päärakennuksessa toimii myös ravintola ja kokouskeskus. Erkki Laakso kertoo, että kesäisin Stundarsissa historiaa elävöitetään erilaisilla näytöksillä ja esittelyillä. – Kylä oli viime kesänä ensi kertaa asuttu, leipurin talossa leivottiin leipää ja muissakin rakennuksissa oli museokävijöiden ihmeteltäväksi asutusta ja toimintaa.

www.kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi

Sininen Tie

Vaasassa retkeillään Tapani Mylly

Vaasa on monipuolinen kulttuurikaupunki. Teatterista kaupungissa voi nauttia kahdella kielellä, ja museoiden tarjonta kattaa ajallisesti useita satoja vuosia. Toukokuussa, helatorstain viikonlopun ympärillä järjestettävä Vaasan kuorofestivaali kokoaa suuren määrän sekä laulavia että kuuntelevia musiikin ystäviä kaupungin kirkkoihin, konserttisaleihin ja kaduille. – Kuoroilla on myös avoimia non-stop-konsertteja, joita pidetään ostoskeskuksissa, lounasruokaloissa ja jopa työpaikoilla. Nämä keräävät suuren määrän kuuntelijoita, Vaasan kaupungin

luonnon helmassa

markkinointisuunnittelija Eva Swanljung kertoo. Tänä vuonna festivaalin pääesiintyjinä ovat muun muassa suomalaiset Tapiolan kuoro ja Seminaarinmäen mieslaulajat sekä virolainen Cor Infantil se l’Orfeó Català. Swanljung muistaa itse erityisellä lämmöllä tänäkin vuonna esiintymään tulevan Seminaarinmäen mieslaulajien konserttia.

Vaasan kuorofestivaaleille osallistunut virolainen Vocal Ensemble Greip esiintymässä kaupungintalon juhlasalissa. Kuva Johan Hagström

ohjanmaan taloudellinen keskuskaupunki Vaasa on myös monimuotoinen luontomatkailukohde. Saaristo houkuttelee risteilylle ja Söderfjärdenin observatorion ympäristö kiinnostaa patikoijaa.

Kotimaan Kotimaanmatkailun matkailunerikoislehti erikoislehti ••Nro Nro1/2013 1/2013

– Semmarit on aina sekä todella hyvä että hauska. Myös yhdysvaltalaiset neljän hengen barbershop-ryhmät ovat olleet loistavia, vinkkaa Swanljung.

Pläkkyripellin naputtelua Vuoden vaihteessa Vaasaan liittyneessä Vähänkyrön kunnassa elää vuosisatoja vanha pläkkyrien perinne. Pläkkyrit olivat ja ovat peltiseppiä, jotka luovat ohuesta pläkkyripellistä maitokannuja ja -astioita, mitta-astioita, koriste-esineitä ja piparkakkumuotteja. Noin 300 vuotta vanha perinne on kulkenut isältä pojalle nykypäiviin asti. Vähässäkyrössä pläkkyriperinteeseen voi tutustua Pläkkyrimuseossa, jossa saa hyvän kuvan siitä, millaista käsityöläisen elämä on ollut. Esillä on myös runsaasti pläkkyrien tekemiä esineitä. Ryhmille museolla järjestetään myös työnäytöksiä. Pläkkyriperinne on tullut Vähäänkyröön ilmeisesti tietyn puolanjuutalaisen käsityöläisen avulla, matkamies asui Ojaniemellä Kallion torpassa ja opetti taitonsa talon pojille. Pläkkitavaroiden kultakautta elettiin 1920-luvulta 1960-luvulle, jolloin parhaimmillaan noin 1000 vähäkyröläistä ansaitsi

Meteoriihi. Kuva: Ann-Britt Pada

elantonsa esineiden myynnistä tai valmistuksesta.

taivas avautuu ammattilaisille ja amatööreille pilvettömällä kelillä kaikessa loistossaan.

Samalla kun vierailee Pläkkyrimuseossa, kannattaa vierailla myös muualla Vähässäkyrössä ja Kyrönjoella. Erityisesti kesäaikaan perinteinen pohjalainen maalaismaisema levittäytyy täällä kaikessa komeudessaan.

Söderfjärdenin vanha pumppuasema alueen itäreunalla on remontoitu näyttelytilaksi, jossa voi maalausten avulla seurata Söderfjärdenin kehitystä. Vieressä olevan Munsmon uuden pumppuaseman viereltä lähtee vaellusreitti. Myös tänne on rakennettu lintutorni luontoihmisiä varten.

Lintuja tiirailemaan Vähänkyrön Pläkkyrimuseo. Kuva: Esa Siltaloppi

Monenlaisen kulttuurin ja historian lisäksi Vaasassa voi nauttia Pohjanmaan kauniista luonnosta. Söderfjärdenin observatorion vierellä sijaitsee laaja meteoriittikraatteri, jota pidetään tyhjänä pumppaamalla. Alue on muuttolintujen suosiossa, joten keväisin ja syksyisin retkeilijä voi bongata erityisesti kurkia. Syksyisin alueella on laskettu kerralla jopa 7000 kurkea. Söderfjärden on myös meri- ja metsähanhien, laulujoutsenten, monenlaisten vesi- ja petolintujen sekä kyyhkyjen suosiossa näiden muuttomatkoilla. Varsinainen kraatteri on nykyään peltoaluetta, mutta alueen keskellä on Meteoriihi-niminen vierailukeskus moniulotteisine näyttelyineen sekä lintutorni, josta linturetki on hyvä aloittaa. Paras aika linturetkelle on maaliskuun lopusta toukokuuhun. Vaasan tähtitieteellinen yhdistys Andromeda ylläpitää Meteoriihessä myös observatoriota, jonne järjestetään yleisöesittelyjä. Lähimpään valolähteeseen on matkaa peräti kolme kilometriä, joten tähti-

Risteilylle Ruotsiin Vaasa ei olisi tietenkään Vaasa ilman upeaa Merenkurkun saaristoa, joka valittiin vuonna 2006 Unescon maailmanperintökohteeksi. Saaristosta voi nauttia parhaiten veneillen tai risteilyllä. Meri näkyy tietysti myös Vaasan kaupungissa. Toisin kuin monissa muissa merenrantakaupungeissa, Vaasassa rantaviiva on osa kaupungin ydintä. Asutusta on rantaan asti, ja esimerkiksi hovioikeuden rakennus sijaitsee rannassa. – Vaasassa meri on koko ajan vain kivenheiton päässä, sanoo Swanljung. Merestä pääsee tänä vuonna nauttimaan myös perinteikkäillä Vaasan ja Uumajan välillä kulkevilla Vaasanlaivan risteilyillä. Risteilytoiminta aloitettiin Vaasanlaivatnimellä uudestaan vuoden vaihteessa. Matka Uumajaan Ruotsiin kestää neljä tuntia, ja laiva kulkee kesällä päivittäin. www.visitvaasa.fi

Yliopistonranta, kuva Jaakko J Salo

www.kotimaassa.fi

Sininen Tiesuvi Ihana Suomen

Pohjanmaan museo tarjoaa

historiaa ja nykypäivää P

ohjanmaan museo sijaitsee Vaasan keskustasta katsoen hieman loitommalla, mutta käynti on vaivan arvoinen. Monialainen museo tarjoaa kävijöille tänä keväänä paljon mielenkiintoista nähtävää menneestä nykypäivään. Näyttelytarjonta on harvinaisen laaja-alainen kulttuurihistoriasta taiteeseen, tieteeseen sekä luonnontieteeseen. Irmeli Kojonen

Teknikens Hus

Aurinkoinen kertomus Tänä keväänä maaliskuun alussa avattava interaktiivinen näyttely Ilmastojuttu - Aurinkoinen kertomus kuvaa uusiutuvan energian mahdollisuuksia ja avaa samalla näköaloja alan kehitykseen. Kyseessä on Luulajan yliopiston yhteydessä toimivan Teknikens Hus:in tuottama vieraileva näyttely. – Näyttely on suunnattu erityisesti nuorille ja koululaisille. Ajatuksena on rohkaista nuorta sukupolvea tutustumaan uusiutuvan energian eri muotoihin ja miksei samalla myös innoittaa asiasta kiinnostuneita nuoria suuntautumaan alan koulutukseen, museotoimenjohtaja Katarina Andersson kertoo. – Vaasan seudulla toimii Pohjoismaiden suurin energiateollisuuden yrityskeskittymä, minkä vuoksi näyttely on myös ajankohtainen, hän toteaa. Näyttelyssä pääsee erilaisten laitteiden avulla oppimaan ja oivaltamaan, miten energia toimii esim. tuulen tai auringon avulla. Vierailijat pääsevät kommentoimaan näyttelyä ja kertomaan sen herättämistä ajatuksista. Draamahuoneessa pyörivä filmiesitys The Climate Change Show kertoo nimensä mukaisesti ilmastonmuutoksen aiheuttamista haasteista energiantuotannolle. Näyttely jatkuu kesäkuun alkuun asti.

Poikkea kahville, levähdä hetki ja tankkaa menopelisi!

2/2012 Kotimaan Kotimaanmatkailun matkailunerikoislehti erikoislehti ••Nro Nro1/2013 1/2013

10 10

Terranova kuvaa Merenkurkun alueen ainutlaatuista luontoa Merenkurkun saaristo nimettiin ainutlaatuisuutensa vuoksi vuonna 2006 Suomen ensimmäisenä luontokohteena Unescon maailmanperintöluetteloon. Terranova – Merenkurkun luontokeskus on Pohjanmaan museon luonnontieteellinen perusnäyttely, joka avattiin yleisölle keväällä 2002. Pohjanmaan museon lisäksi luontokeskushankkeen takana ovat myös Metsähallitus sekä Ostrobothnia Australis -yhdistys. Pohjanmaa tunnetaan alueena, jossa maa kohoaa jatkuvasti. Ilmiön jälkiä on havaittavissa kaikkialla maisemassa, kunhan niitä osaa etsiä. Näkötornista käsin voi ihailla mm. De Geer -moreeneja, jotka ovat pitkiä, merestä nousseita kivikerrostumia. Maan kohoamisen vuoksi Merenkurkun maisema ja alue ovat jatkuvan muutoksen alla. Terranova havainnollistaa sitä, miten luonto vähitellen muotoutuu uudenlaiseksi eläinten ja kasvien elinedellytysten muuttuessa. Merenkurkun alueella sijaitsee runsaasti luontopolkuja, jonne voi myös tilata opastettuja kierroksia museolta. Alueen luontokohteisiin suuntaavien kannattaa kuitenkin tulla ensin katsomaan Terranovan näyttelyä, joka antaa hyvän pohjan luontoretkelle ja valottaa alueen luonnonhistoriallista kehitystä. Kuitenkin pelkkä museokäyntikin on sinällään antoisa ja kertoo monipuolisesti alueen erityispiirteistä. Hedmanin kerros johdattaa suomalaisen taiteen kultakaudelle Museon vanhin perusnäyttely ns. Hedmanin kerroksessa perustuu Karl Hedmanin kokoelmiin ja lahjoituksiin. Hedman kuului Suomen merkittävimpiin keräilijöihin ja mesenaatteihin. Vaatimattomista oloista lähtöisin oleva Hedman kiinnostui varhain kulttuurista ja historiasta. Hän perehtyi niihin jo nuorena opiskellessaan vielä lääketiedettä. Vaasaan palattuaan hän vähitellen ryhtyi keräilijäksi lääkärintoimensa ohella. Yhdessä vaimonsa Elinin kanssa hän lahjoitti kokoelman Pohjanmaan museolle, joka sittemmin siirtyi Vaasan kaupungin omistukseen. Aviopari oli lapseton, ja kokoelma on siten heidän ”lapsensa” sekä perintönsä jälkipolville. Näyttelykerroksesta löytyy useimpien Suomen kultakauden taiteilijoiden teoksia. Laajan Helen Schjerfbeckin kokoelman ohella pääsee tutustumaan Hugo Simbergin, Akseli Gallen-Kallelan ja Pekka Halosen tuotantoon. Esillä on myös hollantilaista ja italialaista taidetta 1400–1600-luvuilta. Suomen suurimpiin kuuluva erittäin hieno posliinikokoelma löytyy niin ikään samasta kerroksesta.

Rahakammion aarteet Pohjanmaan museossa kannattaa pistäytyä myös rahakammiossa, jossa on pysyvästi esillä Rahanäyttely, joka vie matkalle rahan kiehtovaan historiaan. Näyttelyssä pääsee tutustumaan numismatiikan salaisuuksiin. Näyttelyn perustan muodostaa ns. Hallbergin kokoelma, johon kuuluu noin 5 500 eri rahaa,

11 11

joista plooturahoja on noin 50. Lisäksi kokoelmaan kuuluu numismaattista kirjallisuutta sekä jonkin verran mitaleita. Entisaikojen rahojen koko voi tuottaa yllätyksen nykyajan muovirahaan tottuneelle kuluttajalle, isoimmat rahat kun eivät olisi mahtuneet lihavimpaankaan lompakkoon.

www.kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi

Sininen Tie

Kuntsi. Kuva: Mikko Lehtimäki

Moderni taide puhuttaa Irmeli Kojonen

Kotimaan Kotimaanmatkailun matkailunerikoislehti erikoislehti ••Nro Nro1/2013 1/2013

Vaasassa 12 12

imo Kuntsin (1913–1984) perustaman säätiön taidekokoelmaa pidetään yhtenä merkittävimmistä suomalaisista modernin ja nykytaiteen kokoelmista Sara Hildénin, Maire Gullichsenin ja Wihurin säätiön kokoelmien ohella. Kokoelman koti on Kuntsin modernin taiteen museo Vaasassa.

Museoon on helppo tulla niin julkisilla kulkuvälineillä kuin omallakin autolla. Kohde sopii erinomaisesti erilaisille ryhmille viihtyisän kahvilan ja muiden museopalveluiden ansiosta. Museo toimii Vanhassa tullipakkahuoneessa aivan Vaasan keskustan tuntumassa, kauniilla paikalla meren rannalla. Rakennus kunnostettiin museokäyttöön vuosina 2004–2005 vastaamaan museon tarpeita. Tällöin toteutui myös Kuntsin säätiön ja Vaasan kaupungin vuonna 1970 solmima sopimus taidekokoelman pysyvästä esittelystä Vaasassa. Kuudennelle vuodelleen käynnistyvä museo avattiin yleisölle helmikuussa 2007. Tammikuun loppuun asti taidemuseossa on nähtävillä Johanna Hackmanin Näen sinut vierelläni -näyttely sekä Kasvokkain-näyttely, jossa on esillä teoksia sekä Kuntsin säätiön omista että säätiön kokoelmiin liitetystä Swanljungin nykytaiteen kokoelmasta. Äänekäs hiljaisuus valtaa talon Museon kevätkauden avaa Äänekäs hiljaisuus -näyttely. Helmikuun 16. päivä alkava näyttely esittelee kuvataiteilija Kaisu Koiviston (s. 1962) tuotantoa. Siinä nähdään sekä hänen uusimpia teoksiaan että aiempaa tuotantoaan 2000-luvun alusta. Näyttely on ollut esillä jo Aboa Vetus & Ars Nova -museossa Turussa ja Etelä-Karjalan taidemuseossa Lappeenrannassa, mutta Vaasassa se nähdään laajempana kokonaisuutena. Museon molemmat kerrokset on varattu

näyttelylle. Tuore näkökulma Koiviston uusimmassa tuotannossa on Baltian maiden entisissä neuvostoaikaisissa ydinohjustukikohdissa kuvattu materiaali. Kaisu Koiviston matkoillaan keräämät tuokiokuvat avautuvat kontrastisina vaikutelmina hänen viimeisimmissä teoksissaan, joita pääsee ihailemaan sekä valokuvina, videoina että installaatioina. Näyttely on tuotettu yhdessä taiteilija Kaisu Koiviston Kaisu ja Aboa Vetus & Ars Koiviston Nova -museon kanssa. Pentu 106, Kaisu Koivisto on tullut 2012. Kuva: tunnetuksi aiemmasta Esko Koivisto tuotannostaan, jossa hän on käyttänyt ennakkoluulottomasti erilaisia eläinperäisiä kierrätysmateriaaleja nahoista sarviin. Äänekäs hiljaisuus jatkuu kesäkuun 2013 alkupäiville. Osipowin hernekeitto ja muita teoksia Simo Kuntsi oli modernin taiteen tukijana edelläkävijöitä maassamme. Hänen lapsuudenperheessään kuvataiteella oli vahva sija, ja lapsia kannustettiin kuvataideharrastukseen. Simo itsekin haaveili nuorena valmistuvansa taiteilijaksi, mutta päätyi liikemiesuralle osittain vanhempiensa toiveesta. Taideharrastus säilyi silti lähellä hänen sydäntään. Hän keräsi myöhemmin merkittävän modernin taiteen kokoelman, jonka hän lahjoitti perustamalleen säätiölle. Kokoelma päätyi 1970-luvulla esille Vaasan kauppaoppilaitoksen tiloihin, sillä tuolloin ei maassamme ollut vielä ensimmäistäkään nykytaiteen museota. Kokoelma oli esillä oppilaitoksen tiloissa vuoteen 1997 saakka. Oppilaitoksen opiskelijat ottivat taiteen omakseen, ja saattoivat nimetä teoksia uudelleen. Lempinimistä tunnetuin lienee ”Osipowin

hernekeitto”, jonka nimen opiskelijat antoivat Paul Osipowin teokselle Viivaduuni. – Uusi nimi kuvastaa varsin osuvasti teoksen vihertävänkeltaista värimaailmaa, tiedottaja Pauliina Pääkkönen Kuntsin modernin taiteen museosta myöntää hymyillen. Teoksen mukaan on myös nimetty Kuntsin modernin taiteen museon tulevan kesäkauden näyttely. Näyttelyä alettiin valmistella jo vuotta aiemmin, ja sen pohjaksi on kerätty mm. haastatteluja sekä sen aikaisten opiskelijoiden kokemuksia, kommentteja ja muistoja Kauppaoppilaitoksessa näytteillä olleesta taiteesta. Näyttelyn aikaperspektiivi on siten 1970-luvulta tähän päivään. Avainsanana vuorovaikutus Kuntsin modernin taiteen museossa voi taidetta lähestyä tuoreella tavalla. Työpajat ja erilaiset toimintamuodot mahdollistavat vuorovaikutteisen osallistumisen näyttelyihin kaiken ikäisille kävijöille. Esim. koululaisille ja muille lapsiryhmille on järjestetty veistos- tai akvarellityöpajoja sen mukaan mikä kunkin näyttelyn teemaan parhaiten sopii. Myös eläkeläisryhmät ovat tehneet toiminnallisia retkiä museoon. Ensin on tutustuttu näyttelyyn, jonka jälkeen on voitu ruokailla yhdessä ja siirtyä sitten työpajoihin kokeilemaan, mitä ajatusvirtaa uusi näyttely on kävijöissä synnyttänyt. – Onpa jokin polttariryhmäkin tilannut oman ohjelmansa museon työpajaan, museopedagogi Johanna Kull kertoo. – Nykyisin on suosittua järjestää taidemuseossa jopa lasten syntymäpäiväjuhlia, hän toteaa.

Kuntsin modernin taiteen museo toimii entisessä Tullipakkahuoneessa Vaasan sisäsatamassa. Kuva: Sofia Björklund

13 13

www.kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi

Sininen Tie

Wasalandiassa panostetaan

lapsiperheisiin

Tapani Mylly

Puuharyhmä Oyj

uvipuisto Wasalandia ja kylpylä Tropiclandia muodostavat kokonaisuuden, jossa lapsiperhe saa aikaa kulumaan helposti päivän tai kaksi. Vaasan elämyskeskuksessa panostetaan entistä enemmän koko perheen viihtymiseen.

Wasalandiassa eletään tänä vuonna jännittäviä aikoja. Huvipuistoon on kesäkaudeksi mahdollisesti tulossa uutuus, joka ei jätä ketään kylmäksi: yli 300 metrinen Cyclon-vuoristorata, kyytiin mahtuu kerralla koko perhe. Uutuus sopii hyvin linjaan Wasalandian aikaisempien laitehankintojen kanssa.

tivolimaan laitteiden joukosta jokainen löytää omansa. Kaikki laitteet ja pelit ovat vierailijoiden käytössä rannekkeen ostamalla. Pelilaitteiden pisteet maksavat erikseen, mutta sisäänpääsyyn sisältyy myös lukuisa määrä pienten lasten suosikkeja eli keinulaitteita. Luukkonen kertoo, että kilpailu hinnalla on tietoista.

– Haluamme palvella nimenomaan pienten lasten perheitä. Vuonna 2011 uutuus oli koko perheen maailmanpyörä, nyt vuoristorata, Wasalandian, Tropiclandian ja Top Camping Vaasan johtaja Tuomas Luukkonen kertoo.

– Joskus ihmiset yllättyvät, kun rannekkeen hinnalla pääseekin sitten kaikkiin laitteisiin.

Vuoristoradan myötä Wasalandian suosituin laite saa vastaparin. – Cyclon on kuin tukkijokemme ilman vettä, naurahtaa Luukkonen. Mikäli vuoristorata ei tulisikaan, jokin vastaava perhelaite on ensi kaudeksi joka tapauksessa tulossa. Vaikka painotus onkin pienemmissä lapsissa, löytyy Wasalandiasta kymmenen aikuisille suunnattua laitetta. Yhteensä huvipuistossa on yli 40 erilaista laitetta ja toimintoa. Tiukasti kilpailtu huvipuistoala vaatiikin uudistumaan koko ajan. Jako alueisiin Wasalandia on jaettu viiteen alueeseen laitteiden teemojen mukaisesti. Liikennemaan, kiipeily- ja pomppumaan, merirosvomaan, villin lännen maan ja

Kotimaan Kotimaanmatkailun matkailunerikoislehti erikoislehti ••Nro Nro1/2013 1/2013

Yhdessä kylpylän kanssa Wasalandian vetovoimaa lisää vieressä oleva Tropiclandia-kylpylä. Huvipuiston ja kylpylä-vesipuiston yhdistäminen onkin koko toiminnan idea. Kauempaa tuleville matkalaisille löytyy näin helposti tekemistä useammaksikin päiväksi. – Tänne tulija voi ottaa sellaisen paketin kun haluaa ja majoittua halutessaan joko hotelliin tai leirintäalueelle. Halutessaan voi valita joko yhden tai kahden vuorokauden paketteja, joihin voi sisällyttää pääsyt huvipuistoon tai kylpylään. Kaikki toiminnot ovat lisäksi erittäin lähellä toisiaan, sanoo Luukkonen. Rentoutumisen keidas Tropiclandia on paljon muutakin kuin pelkkä kylpylä tai perinteinen uimahalli. Kylpylä-vesipuistoa on viime vuosina viety yhä enemmän hyvän olon keskuksen suuntaan. Tästä kertoo esimerkiksi Relax

14 14

hoito-osasto, jossa pääsee nauttimaan muun muassa hierojan, kampaajaparturin, shiatsu-hierojan ja naprapaatin palveluista. Todellinen hemmottelija voi solahtaa rentouttavaan yrtti- tai mineraalikylpyyn tai rentoutua lämpöhoidossa.

lle-nalle dian Wa Wasalan

– Tavoitteenamme on laajentaa entistä enemmän palvelujamme tähän suuntaan,

jotta voisimme palvella esimerkiksi talvikauden eläkeläisjärjestöjen ryhmiä entistäkin paremmin, kertoo Luukkonen. Luukkosen mukaan myös tyky-toiminta on löytänyt Tropiclandian hyvin, ryhmät tulevat kiireisen työelämän vastapainoksi kylpylään nauttimaan liikunnallisesta yhdessäolosta. – Usein ryhmillä on vesijumppaa tai he pelaavat vesikäsipalloa. Meillä on tietysti myös tarvittavat kokoustilat työporukoille, ja ravintolastamme saa ruokaa joko buffetista tai tiettyjä annoksia tilaamalla. Täydellinen kesä

– Meidän olisi varmaankin pitänyt laittaa nettikamera näyttämään säätä, sillä täällä ei ollut mitenkään huono kesä. Toisaalta jos ulkona on viileämpää, pääsee aina sisälle tropiikin lämpöön, Luukkonen sanoo. Ensi kesäksi Luukkonen toivoo lämmintä, mutta ei välttämättä helteistä. – Wasalandiassa helle voi olla jo liikaakin, ja oikein kuumalla kelillä ihmiset hakeutuvat hiekkarannoille. Meille keli on sopiva, kun aurinko paistaa ja elohopea on kohonnut hiukan kahdenkymmenen asteen yläpuolelle. Tyypillinen vaasalainen kesäsää siis, naurahtaa Luukkonen.

Kesällä Tropiclandian vesipuisto herää eloon. Yleensä aloitus tapahtuu kesäkuun puolivälissä, mutta jos säät ovat helteiset, puisto avataan aikaisemmin. Edes viime vuoden huonoksi mielletty kesä ei haitannut Tropiclandiassa, sillä vaasalaiseen tapaan aurinko paistoi länsirannikolla muuta maata useammin.

15 15

www.kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi

Sininen Tie

Loftet

Suvi Roselli

Käsityön talo Loftet

– pohjalaisen kädentaidon näyteikkuna

ntinen porvariskoti Vaasan keskustassa houkuttelee nykyisin matkailijoita taidokkailla käsitöillään ja herkullisella ruoallaan.

Hienoja seurapiirijuhlia, loisteliasta porvariselämää ja kulttuuria eri muodoissaan – tätä kaikkea on Raastuvankadulla sijaitseva ruskea arvorakennus saanut todistaa värikkään historiansa varrella. Nykyisin se tunnetaan Käsityön talo Loftetina, paikkana jossa pohjalainen kädentaito yhdistyy viehättävään 1860-luvun arkkitehtuuriin, herkulliseen ruokaan ja leivonnaisiin sekä kiinnostaviin tarinoihin talon asukkaiden elämästä. Käsitöihin voi tutustua Taito Shop Loftet -myymälässä, missä on esillä kattava valikoima pohjalaista ja suomalaista käsityötä. Myymälän tunnetuin tuote on vähäkyröläistä pläkkyriosaamista edustava pläkkilyhty, jonka esikuvana toimii perinteinen pläkkipeltinen hameenaluslyhty.

Rakennuksen hienoin huone sijaitsee Loftetin talon keskellä. Komeiden seurapiirijuhlien näyttämönä aikaisemmin toiminut sali on nykyisin näyttely-, kahvila- ja kokoustilana. Huoneen katseenvangitsijana toimii koristeellinen kattomaalaus 1800- ja 1900-luvun vaihteesta. Käsityön talo Loftet sopii mainiosti vierailukohteeksi niin yksittäisille matkailijoille kuin ryhmillekin. Se tarjoaa kävijöille ennen kaikkea kauniita ja käytännöllisiä käsitöitä sekä herkullista suuhunpantavaa leivosten ja lounaiden muodossa. Ryhmille järjestetään tilauksesta opastuskierroksia, joiden aikana vierailijat voivat tutustua talon arkkitehtuuriin ja sisustuksen eri piirteisiin sekä kuulla kertomuksia talon menneisyydestä. Kokousvieraille Loftet tarjoaa edullisia kokouspaketteja, joihin sisältyy hyvin varusteltujen tilojen lisäksi lounas tai pientä purtavaa. Kaupankäyntiä ja kulttuurielämää Loftetin talon historia juontaa juurensa 1860-luvun alkuun, jolloin kauppias Henrik

– Kerrotaan, että pohjalaisnaiset lämmittivät 1800-luvulla viluisia sääriään pitämällä lyhtyä hameen alla muun muassa kirkossa istuessaan, Käsityön talo Loftetin toiminnanjohtaja Anna-Maija Bäckman kertoo. Perinteistä pohjalaista kädentaitoa edustavista tuotteista voi mainita esimerkkeinä myös Kruunupyyn kaislatyöt sekä Korsnäsin villapaidat. Konsulinnan kahvihuone Herkkusuille Loftetin talon houkuttelevin paikka on varmasti Ravintola Konsulinnan kahvihuone, joka on saanut nimensä talon maineikkaimman asukkaan, konsulinna Tulla Moen, mukaan. Kahvila sijaitsee porvariskodin entisessä ruokasalissa ja on kuuluisa ennen kaikkea herkullisista leivoksistaan. Tunnelmallisen uusrenessassityylisen kahvilan seiniä koristavat nahkajäljitelmätapetit ja tammipaneelit, lattioita peittävät intarsiaparketit ja kattona on renessanssiajalle tyypillinen kasettikatto.

Kotimaan Kotimaanmatkailun matkailunerikoislehti erikoislehti••Nro Nro1/2013 1/2013

16 16

Sjöberg päätti perustaa rihkamakaupan ja rakensi kyseiselle paikalle yhdistetyn liikeja asuinrakennuksen kaupunginarkkitehti C.A. Setterbergin piirustusten mukaan. Sjöbergin myymälä sijaitsi samassa tilassa kuin nykyinen käsityömyymäläkin. Hänen jälkeensä rakennus vaihtoi omistajaa useaan kertaan ja toimi välillä jopa puhelinkeskuksena. Norjalaissyntyinen kauppias-konsuli John Edvard Moe muutti rakennukseen vuonna 1883. Pian tämän jälkeen Moe avioitui ensimmäisen vaimonsa, vaasalaisen leipurimestarin tyttären, kanssa ja talosta tuli pariskunnan sekä heidän kahden tyttärensä yhteinen koti. Moen perhettä kohtasi kuitenkin tragedia, kun perheen äiti menehtyi sairauteen vain 28 vuoden ikäisenä. Moe avioitui kymmenen vuotta myöhemmin uudelleen itseään 13 vuotta nuoremman norjalais-englantilaisen Tulla Mary Richardsonin kanssa ja heille syntyi vielä kaksi yhteistä poikaa. John Edvard Moe tunnettiin toimeliaana miehenä ja merkittävänä teollistumisen myötävaikuttajana. Hän perusti useita yrityksiä, muun muassa kahvinkorviketehtaan, sokeritehtaan, siirtomaatavaroita ja muuta sekatavaraa välittäneen tukkukauppayhtiön sekä kaksi viinapolttimoa. Näiden lisäksi hän toimi myös laivanvarustajana. Parhaiten jälkipolville on jäänyt

mieleen kuitenkin hänen ja hänen toisen vaimonsa Tullan aktiivinen rooli Vaasan seurapiirielämässä. Loftetin talossa järjestettiin vuosikymmenten varrella runsaasti näyttäviä juhlia, joihin kutsuttiin vieraaksi erityisesti kaupungin taiteellista ja intellektuellia väkeä. Balettitanssijan taustan omannut Tulla piti kotinsa salissa myös balettitunteja vaasalaisille lapsille. Porvariskodin loisto käy hyvin ilmi konsulin kuoleman jälkeen laaditusta perunkirjasta, jonka mukaan kodissa oli hyvin paljon arvohuonekaluja ja -esineitä. Pelkästään kulta- ja hopeaesineitä oli luetteloitu perunkirjaan kahden ja puolen sivun verran.

Käsityön talo Loftet Loftetin toiminnasta vastaa Pohjanmaan rannikon käsi- ja taideteollisuusyhdistys Österbottens hantverk rf, jonka tehtävänä on edistää käsityötä kulttuurina ja elinkeinona Pohjanmaan maakunnan alueella. Yhdistys järjestää talossa näyttelyitä, kursseja ja käsityöalaan liittyviä tapahtumia, kuten kesä- ja joulumarkkinoita. Se osallistuu myös aktiivisesti erilaisiin kehittämishankkeisiin, kuten Uutta maata merestä – uusia tuotteita Merenkurkusta -hankkeeseen, jonka aikana on kehitetty uusia matkamuistoja.

Leskeksi jäänyt Tulla Moe myi Loftetin talon ja tontin Vaasan kaupungille vuonna 1934, minkä jälkeen talo kävi läpi uudistuksen toisensa jälkeen käyttötarkoituksen muuttuessa. Rakennuksessa toimi muun muassa rikospoliisi, valtion verotuslautakunta, lastensuojelulautakunta sekä muita sosiaalihuollon piiriin kuuluvia toimielimiä. Alkuperäinen arkkitehtuuri ja sisustus säilyivät kuitenkin pääosin ennallaan, sillä tuhoamisen sijaan ne kätkettiin uusien pintamateriaalien ja rakenteiden alle. Salin komea tammiparketti peitettiin muovimatolla ja alkuperäinen katto huonekorkeutta madaltavalla sisäkatolla. Rakennus sai takaisin entisen loistonsa vuosituhannen vaihteessa, kun talossa vuodesta 1985 saakka vuokralaisena ollut Loftet aloitti rakennuksen entisöinnin vuonna 1999. www.loftet.fi

Käsityön talo Loftetin upeassa miljöössä tarjotaan myös lounasta.

17 17

www.kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi

Sininen Tie

ustasaari on Suomen suurin saaristokunta. Saaristo on myös elinvoimainen, sillä siellä asuu vakituisesti yli 2000 mustasaarelaista. Merenkurkun upea saaristo maailmanperintökohteineen onkin hyvin tärkeä Mustasaarelle ja sen asukkaille.

Tapani Mylly

Mustasaaren kunta

Björköbyn Svedjehamn

Mustasaaren Svedjehamnin uudesta näköalatornista avautuvat upeat maisemat. Koko merenkurkun saaristo tuntuu olevan silmien ulottuvissa. Matalat karit ja luodot täplittävät maisemaa. – Täällä sanotaan, ettei saaristoon kannata veneellä lähteä, ellei ole käynyt paikalla aikaisemmin. Ja jos viime käynnistä on kymmenen vuotta, samalla paikalla voi nyt olla kuivaa maata. Mustasaaren pinta-ala kasvaa joka vuosi maan kohoamisen seurauksena noin 20 hehtaaria, Mustasaaren elinkeinosihteeri Matias Båsk sanoo. Haasteellisesta veneilystä huolimatta Mustasaaren kuvankaunis saaristo houkuttelee sekä veneilijöitä että varsinkin kalastajia. Saaliina kalastajilla voi olla varsinkin siikaa ja silakkaa, mutta tietysti myös haukea ja muita kotimaisia herkkuja. – Mustasaaressa on paljon yrittäjiä, jotka järjestävät venematkoja saaristoon, ja tietysti hyville apajille pääsee myös autolla. Esimerkiksi Raippaluodon silta on erittäin suosittu kalastuspaikka, paljastaa Båsk. Veneilijöille Mustasaarella on tarjota useita satamia. Raippaluodossa on vierasvenesatama, samoin Raippaluodon sillan kupeessa ravintola Berny’sillä. Kunnan alueella on yhteensä seitsemän satamaa veneilijöiden käytössä. Mielenkiintoinen veneilytapahtuma on myös kesäinen Postisoutu, jossa perinneveneet matkaavat Ruotsin Holmön ja Björköbyn Svedjehamnin välillä. – Tapahtuma on todella suosittu, ja katsojia tulee aina paljon. Venekuntiakin on ollut parhaimmillaan jopa 50, kertoo Båsk.

armahdus, mikäli silta pysyisi pystyssä rakennustelineiden irrottamisen jälkeenkin. Vangit olivat ilmeisen hyviä rakentajia ja telineiden purkajia. Tuovilan silta on Suomen toiseksi vanhin edelleen käytössä oleva kivisilta. Mustasaari on kuuluisa myös vireästä kulttuurielämästään. Korsholman musiikkijuhlat tuovat joka kesä kuntaan suuren määrän kamarimusiikin ystäviä, ja Stundarsin museo ja kulttuurikeskus houkuttelee turisteja. Onnellisuutta yhteisöllisyydestä Mustasaari on ollut monena vuonna kärjessä tutkimuksissa, joissa on etsitty Suomen onnellisinta asuinkuntaa. Matias Båsk paljastaa Mustasaaren salaisuuden olevan yhteisöllisyydessä. – Täällä on paljon yhdistyksiä, joissa ihmiset toimivat aktiivisesti. Yhteisöllisyys taas luo onnellisuutta ja myös pitkää elämää. Joskus aikaisemmin arveltiin kyseessä olevan ruotsinkielisten yhteisöjen piirre, mutta tämä koskee täällä kaikkia, kertoo Båsk.

Monenlaisia nähtävyyksiä Kalastajien suosima Raippaluodon silta on nähtävyys itsessäänkin. Vuonna 1997 valmistunut vinoköysisilta on edelleen Suomen pisin silta, 1045 metriä. Sen vihkivät käyttöön presidentti Martti Ahtisaari ja Islannin presidentti Ólafur Ragnar Grimsson. Hiukan toisenlainen silta löytyy Tuovilasta, jossa jo vuonna 1781 valmistunut kivisilta on edelleen aktiivisessa maantiekäytössä. Sillan rakentamisessa käytettiin työvoimana elinkautisvankeja, joille luvattiin

Kotimaan Kotimaan matkailun matkailun erikoislehti erikoislehti •• Nro Nro 1/2013 1/2013

18 18

Aktiivisuus näkyy myös yrittämisessä. Mustasaaressa on asukkaita noin 19 000, ja yrityksiä on 1100. Suurin osa yrityksistä on pieniä työpajoja ja yhden tai kahden hengen alihankintayrityksiä Vaasan suurille energiaklusterin yrityksille. 1980-luvulla Mustasaaressa tehtiin päätös panostaa yrityskeskuksiin, joita onkin synnytetty kuntaan viiteen paikkaan. – Uusille yrityksille ja myös asukkaille on hyvin tilaa kunnassa. Keskustaan on juuri rakennettu uusia kerrostaloja, ja monet lapsiperheet ovat löytäneet talon itselleen vanhoista omakotitaloista, kertoo Båsk.

Saaristo on

Kunnan pinta-ala kasvaa joka vuosi

Mustasaaren sydän Mustasaari lyhyesti Asukkaita noin 19 000. Pinta-ala yhteensä noin 3600 neliökilometriä. Pinta ala kasvaa joka vuosi noin 20 hehtaaria. Rantaviivaa merellisyyden ja saarien takia peräti noin 1600 kilometriä. 69,6 prosenttia kunnan asukkaista on äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Suomenkieliset ovat pääosin asettuneet kunnan keskustaan ja eteläiseen Tuovilaan Nykyinen kunta muodostettiin vuonna 1973 yhdistämällä Mustasaareen Koivulahti, Raippaluoto, Björköby ja Sulva.

19 19

www.kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi

Sininen Tie

erenkurkun saaristo on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen paikka, täällä maankohoamisilmiö tulee parhaiten esille koko maailmassa. Tämän vuoksi alue on vuonna 2006 saanut maailmanperintökohteen statuksen. Merenkurkun saaristo on Suomen ainoa luonnonperintökohde.

Rönnkäret. Kuva Tuija Warén

Maailmanperintö

kohoaa Merenkurkussa Matleena Ikonen

Maailmanperintöluettelo on Unescon ylläpitämä järjestelmä, jonka tarkoituksena on suojella maailman ainutlaatuista kulttuuri- ja luonnonperintöä. Luetteloon valittujen kohteiden suojelulla ja säilyttämisellä tulisi olla erityinen merkitys ihmiskunnan kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymiselle. Maailmanperintökohteita on kaikkiaan yli 900, ja valtaosa niistä on kulttuurikohteita. Maailmanperintökohteen statuksen ovat saaneet mm. Taj Mahal Intiassa, Stonehenge Britanniassa ja Grand Canyon Yhdysvalloissa, joten Merenkurkku on saanut paikkansa arvovaltaisessa seurassa. Yhdessä Ruotsin Korkean Rannikon kanssa Merenkurkun saaristo on luonnonperintökohde.

Kävellen Ruotsiin? Maan kohoaminen johtuu siitä, että maa palautuu hiljalleen sille tasolle, jolla se oli ennen jääkauden alkua. Jääkaudella yli kolmen kilometrin paksuinen jääkerros painoi maata lyttyyn. Jään sulettua maa alkoi hiljalleen kohota, ja Merenkurkussa sen on todettu kahdeksan millimetrin eli yhden neliökilometrin vuosivauhtia. Tämä tarkoittaa 80 Vaasan torin kokoista aluetta vuoden aikana. On arvioitu, että 2000 vuoden kuluttua Merenkurkusta pystyisi kävelemään Ruotsin puolelle maata pitkin. Tutkijoiden mukaan kestää ainakin kymmenentuhatta vuotta, ennen kuin maankohoaminen jääkauden painolastin jäljiltä päättyy.

Kotimaan matkailun matkailun erikoislehti erikoislehti •• Nro Nro 1/2013 1/2013 Kotimaan

Kiven ja veden liitto Luonto maailmanperintökohteessa on karun kaunista, ja sitä leimaa kiven ja veden saumaton liitto: merestä kohoavat kohti taivasta karikot ja kivirykelmät, joista osassa on vielä hyvin näkyvissä metrien paksuisen jään piirtämät jäljet. Maankohoamisen takia Merenkurkun kasvillisuus ja eläimistö muuttuvat jatkuvasti, ja laakeassa maisemassa muutokset myös näkyvät nopeasti: uusia saaria kohoaa merestä, kun taas toiset laajenevat ja liittyvät yhteen. Matalat merenlahdet kuroutuvat vähitellen umpeen – ensin lähes umpinaisiksi merenlahdiksi, fladoiksi, joilla on vielä säännöllinen yhteys mereen. Fladat muuttuvat vähitellen kluuvijärviksi, johon tulee merivettä enää satunnaisesti meren pinnan ollessa korkealla. Kluuvijärven lajistoon kuuluu pääosin makean veden lajeja.

Merenkurkun maailmanperintöaluetta. Kuva Susanna Pajakko

20 20

Merenkurkun saaristolle on tyypillistä se, että rantojen kasvillisuus esiintyy vyöhykkeittäin rantaviivan suuntaisesti. Lähinnä rantaa kasvaa kukkakasveja, sen yläpuolella tyrniä ja noin 3-10 m päässä harmaaleppää. Leppävöiden yläpuolella metsät kehittyvät koivuvoittoisiksi metsiksi, mutta saarten keskiosissa hallitsevat kuusimetsät, katajikot ja varvikot. Lintubongarin ja melojan unelma Merenkurkun matala saaristo useine karikkoineen on monille vesilintulajeille paratiisi hyvine ravinnonhankinta- ja pesintämahdollisuuksineen. Merenkurkku onkin lintubongarille ohittamaton kohde, jossa tapaa esimerkiksi riskilän, ruokin ja pilkkasiiven. Myös merikotka on alueella tavallinen näky, ja Suomessa uhanalainen lapasotkakin pesii laajalti Merenkurkun alueella.

Merikotka. Kuva Ari Valkola

Merikotka, kuva Ari Valkola

Merenkurkku on rauhallisen ja suojaisan sisäsaaristonsa ansiosta myös Suomen parhaita melontapaikkoja. Erityisesti Björköbyn ja Raippaluodon välisellä vesialueella meloja voi seikkailla fladojen ja kapeiden salmien labyrintissä. Kokeneemmat retkimelojat voivat koetella taitojaan ulkosaariston ja suurten saarten välisillä selillä. Omatoimisesti tai oppaan kanssa Merenkurkun saaristolla on rikas ja hyvin säilynyt kulttuurihistoria, joihin pääsee tutustumaan sisä- ja ulkosaariston käyntikohteissa joko itsenäisesti tai opastetuilla retkillä. Ulkosaaristossa on monia mielenkiintoisia koko perheen kohteita, esim. Mikkelinsaarten Kummelskäret ja Moikipää, joissa kummassakin on toiminut merivar-

Rönnskäretin pooki. Kuva Tuija Warén

tioasema tai Rönnskäretin Fäliskär, jossa on vanhoja luotsirakennuksia sekä komea puinen pooki. Svedjehamnin vanhan kalasataman kupeessa sijaitseva näköalatorni Saltkaret on kiehtova vierailukohde. Tummaksi tervattu torni kohoaa 20 metrin korkeuteen maailmanperintöalueen moreeniselänteellä, ja sen huipulta avautuu sykähdyttävä näkymä harvinaisten pyykkilautamoreenien (De Geer -moreenit) muodostamille laajoille kentille. Tämä maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen moreenisaaristo on elävä todiste viimeisimmän jääkauden mahtavasta voimasta Merenkurkussa.

21 21

Merenra nnan aa rteita, k uva Jess ica Rud näs.

www.kotimaassa.fi

Sininen Tie

let sitten matkalla autolla Merenkurkun maailmanperintökohteeseen, lähdössä veneellä Vaasasta viikonloppureissulle tai järjestämässä yrityksellesi illanviettoa, Raippaluodon sillan kupeessa sijaitseva Berny’s täyttää ruokailutoiveesi.

Berny’s sijaitsee aivan Merenkurkun maailmanperintökohteen reunalla. Loistava sijainti meren rannalla on innostanut yrittäjäpariskunta Sofia ja Mikael Erkasta kehittämään ravintolan toimintaa kohtia laajempaa kokouskeskusta. – Panostamme nykyään entistä enemmän yritysten kokousvieraisiin. Saunaosastollamme on kabinetti, johon mahtuu noin 20 ihmistä, ja isommille joukoille käytössä on ravintolatilamme, Mikael Erkas kertoo. Erkakset tekevät myös yhteistyötä erilaista ohjelmaa järjestävien paikallisten yritysten kanssa, joten yritykset voivat tulla viettämään Berny’siin vaikka tyky-päivää. – Meiltä saa kokonaisia paketteja saunoineen, ruokineen ja kokouspaikkoineen. Päivällä voi käydä vaikka lumikengillä meren jäällä ja pilkkimässä. Kesällä satamastamme voi lähteä saaristoristeilylle, kertoo Erkas. Useamman osan summa Berny’s aloitti toimintansa vuonna 1973 lossirannan kioskina. Nykyään moderni saunaosasto, lounaskahvila, à la carte -ravintola, vierasvenesatama ja Mustasaaren kunnan Merten Talo -infopiste muodostavat laajan kokonaisuuden. – Nyt kun pyöritämme koko toimintaa, voimme tarjota helpommin ravintolassa val-

Kotimaan Kotimaanmatkailun matkailunerikoislehti erikoislehti ••Nro Nro1/2013 5/2012

mistettua lounasta kahvilan puolella. Arkisin tarjolla on kalapöytä ja viikonloppuisin erittäin suosittu saaristolaispöytä. Berny’sin à la carte -ravintola on auki talvisin vain tilauksesta, mutta palvelee paikalle tulijoita kesäkaudella iltaisin. Mikael Erkas kertoo, että ravintolassa ruuanlaiton filosofiana on maukas ja kaunis yksinkertaisuus. – Vähemmän on meidän mielestämme enemmän ruuanlaitossa. Kun raaka-aineet ovat tuoreita ja hyviä, pääsee pitkälle. Käytämme lähiruokaa aina, kun mahdollista, esimerkiksi 90 prosenttia ravintolan porsaanlihasta tulee Kruunupyystä Björkens-tilalta. Kesähäitä luvassa Kesällä Raippaluodon sillan kupeessa vietetään juhlia. 160-paikkainen ravintolasali sopii isompienkin häiden viettämiseen, varsinkin kun kaikki vieraat sopivat samaa saliin. Erkasin mukaan Berny’sissä järjestetäänkin yleensä perinteisen kaavan mukaisia isoja häitä. – Usein vieraita on 80–120. Tällöin jää tilaa vielä tanssilattiallekin. Iloisten hääjuhlien järjestämisessä Berny’s toimii tarvittaessa vaikka lähes avaimet käteen -periaatteella, sillä hääpari saa halutessaan ravintolasta niin tarjoilun kuin sisustuksenkin suunnittelun ja toteutuksen.

22 22

Berny’s Kesällä paikalle voi saapua veneellä. Berny’s on virallinen vierassatama, joten veneilijöiden palvelut ovat kunnossa. Viisitoistapaikkaiseen satamaan pääsee helposti myös purjeveneellä, kolmen poijun lisäksi kiinnittyä voi suoraan laituriin. Vaasasta matkaansa aloittavalle venekunnalle Berny’s sijaitsee mukavan matkan päässä. Merenkurkun kylpy Berny’sin saunaosasto hohtaa uutuuttaan, vuonna 2011 rakennetun laajennusosan löylyhuone lämpiää puulämmitteisesti, ja lauteille mahtuu kerralla reilu kymmenen saunojaa. Kuumasta saunasta voi pulahtaa joko lämmitettyyn paljuun tai suoraan merestä pumpatulla vedellä täytettyyn merivesialtaaseen. Talvella kokemus on tietysti ainakin ulkomaisille vieraille aivan erityinen. Aivan erityistä on myös olla näin kauniilla paikalla toimivan yrityksen vetäjänä. Vaikka kausiluonteisuus tarkoittaa haasteita talvelle, Mikael Erkas ei vaihtaisi työtään pois mistään hinnasta. – Paikkanahan tämä on aivan loistava, eikä hienompaa näkymää voisi olla, hehkuttaa Erkas.

Tapani Mylly

Berny’s

panostaa lähiruokaan Taatusti tuoretta maailmanperinnön vierellä

Berny’sin historia

23 23

1973

Berny´s aloittaa kioskitoiminnan silloisessa lossirannassa.

1979

Kioskitoiminta laajenee kahvilaksi. Berny´s Café avataan.

1998

Nykyinen ravintola-osa valmistuu, tiloissa aloittaa Ravintola Merilintu.

2002

Berny´s Café ja Ravintola Merilintu yhdistyvät Berny´s Café & Restaurant -nimellä.

2008

Kvarken restaurant aloittaa toimintansa ravintolassa. Toiminimi Berny´s pysyy mukana – Berny´s Restaurant.

2009

Kunnan Merten Talo -infopiste aloittaa rakennuksen pihalla. Infopisteessä kerrotaan Merenkurkun maailmanperintäkohteesta.

2011

Uusi saunaosasto valmistuu. Toiminta aloitetaan nimellä Saaristosauna.

2012

Aikaisemmin ravintolaa pyörittäneet Mikael ja Sofia Erkas ottavat vastuulleen koko toiminnan.

www.kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi

Sininen Tie

Laihia

nuukailee ylpeydellä Matleena Ikonen

Laihian kunta

Mitä on laihialainen kesäkeitto? – Vettä kukallisella lautasella. Mistä tietää, että ollaan Laihialla? – Vessapaperit roikkuu pyykkinarulla. Laihialaisten nuukalle maineelle lienee monta selitystä. Erään perimätiedon mukaan maine olisi saanut alkunsa 1850–60-luvun nälkävuosina kun pitäjät olivat köyhtyneet, ja kylästä toiseen alkoi kulkea kerjäläisiä. Kun kerjäläiset tulivat Laihialle ja pyysivät taloista ruokaa, heidät käännytettiin pois sanoen: – Painukaa tiähennä, me hoiramma omat köyhämmä – eikä kerjäläisille annettu mitään. Ne kulkijat, jotka selvisivät hengissä Laihian ohi, kertoivat kaikille, että laihialaiset ovat niin nuukia, etteivät anna mitään, vaikka nälkään kuolisit. Toisaalta kerrotaan, että Laihialla kunnan omat ”jyvättömät” hoidettiin niin hyvin, ettei kenenkään tarvinnut lähteä kerjuulle. Tämän ansiosta Laihialla selvittiin nälkävuosista huomattavasti pienemmillä ihmishenkien menetyksillä kuin muilla paikkakunnilla. Ilo irti nuukuudesta

aihialaisvitsejä tietänee jokainen. Tuo pieni kunta on saanut lisänimen ”Suomen Skotlanti”, sillä se on tunnettu nuukuudestaan koko maassa. Laihialla nuukuudesta vitsailua ei kuitenkaan oteta itseensä, vaan ollaan ylpeästi nuukia.

Viisaan euron vireä kunta

Kotimaan Kotimaanmatkailun matkailunerikoislehti erikoislehti ••Nro Nro1/2013 1/2013

24 24

Laihialaisten itsensä mukaan nuukuus, tai säästäväisyys, on hyvinvoinnin perusta. – Laihialla ollaan pienemmissä asioissa nuukia, jotta saadaan joskus aikaan jotain suurta, sanoo Laihian hallintojohtaja Tarja Vilmunen. – Laihia on viisaan euron kunta, jossa panostetaan järkevään taloudenpitoon ja kestävän kehityksen mukaisiin toimintatapoihin. Haluamme pitää huolta asukkaidemme hyvinvoinnista, ja siksi Laihialla kehitetään jatkuvasti lapsiperheiden palveluita, terveydenhuolto- ja vanhustenhoitopalveluita sekä koulutoimintaa. Tärkeissä asioissa ei nuukailla. Matkailija saa ainutlaatuisen kosketuksen laihialaisen nuukuuden ytimeen kotiseutumuseo Nuukuuren museossa, jossa laihialaisten kuuluisaa nuukuutta kuvataan loppuun käytetyillä ja kuluneilla esineillä, pilke silmäkulmassa. Museoesineet kertovat myös entisajan elämästä ja siitä, miten kaikki otettiin talteen ja käytettiin hyödyksi. Esimerkiksi teuraseläimestä käytettiin kaikki ruhonosat eri tarkoituksiin, ja kun täysin palvellut lihaveitsi oli tylsynyt, se siirrettiin uuteen käyttöön esimerkiksi mattoveitseksi. Nuukuuren museo ja sen yhteydessä sijaitseva kotiseutumuseo onkin monipuolinen matkakohde koko perheelle.

Laihialla ei nuukailla luonnosta Vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Vaasasta sijaitseva Laihia on tehty pelloista, metsästä, viljasta ja soista – se on siis maaseudun rakastajan ja luonnossaliikkujan paratiisi. Kuutto-Levanevan luonnonsuojelualue on vaikuttava, laaja suoalue, jossa opastettuja reittejä pitkin on helppo ja turvallista kulkea. Levanevan luonnonsuojelualueen reitti on 13 kilometriä pitkä, ja se kiertää hienoa suomaisemaa poiketen välillä metsäsaarekkeisiin ja suon reunametsiin. Reitin varrella on lintutorni, laavuja ja taukotupa. Kunnan ylläpitämässä Rajavuoren erä- ja retkeilykeskuksessa on viiden kilometrin mittainen, opastettu luontopolku laavuineen, näkötorni sekä hirsisessä Rajatuvassa saunat miehille ja naisille. Rajavuoren alueelle on suunnitteilla myös tuulivoimalapuisto, jonne kaavaillaan rakennettavaksi parikymmentä tuulimyllyä. Viikko kolmessa päivässä Paikallisten järjestöjen ja yritysten järjestämää Nuukuuren viikkoa vietettiin Laihialla ensimmäisen kerran viime elokuussa, ja Tarja Vilmunen toivoo, että tapahtuma saataisiin järjestymään myös tänä vuonna. Laihialaiseen tapaan viikko oli kutistunut kolmipäiväiseksi, mutta siinäkin

Levaneva

ajassa ehti hyvin päästää nuukuuden äärelle. Tapahtuman antiin kuuluivat teeman mukaisesti mm. nuukuusseminaari, rompetori ja kierrätysasiaa, ja lisäohjelmana erilaisia kulttuuritapahtumia kuten konsertteja. Viikon tapahtumista vastasivat kyläyhdistykset, järjestöt, kunta sekä yksittäiset harrastajat ja kuntalaiset. Vilmusen mukaan palaute viimevuotisesta tapahtumasta oli positiivista ja toiveena on saada tapahtuma järjestettyä myös ensi kesänä.

Kukko kirkon katolla Laihian kirkko on tutustumisen arvoinen kohde kahden erikoisuutensa takia: ensinnäkin, kirkon sisäseiniä ei ole mitenkään verhottu vaan sisäpinnan muodostavat kauniisti veistetyt hirret. Toinen erikoisuus on kirkon katolla kököttävä kukkoviiri. Laihian kirkko on yksi niistä vain 20:sta Suomen kirkosta, joiden katolla ei ole ristiä vaan kukko. Kukkoja nähdään paljon etenkin Keski-Euroopassa. Kukkoviirin historiana pidetään paavin 800-luvulla antamaa määräystä, että jokaisen Euroopan kirkon katolle tuli asettaa kukko muistoksi Jeesuksen ennustuksesta Pietarille (”Mutta hän sanoi: ’Minä sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko, ennen kuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minua.’”) Nuukasta maineestaan huolimatta, tai ehkä juuri siksi, nykypäivän Laihia on vilkas, yritteliäs ja elinvoimainen maaseutukunta, joka tarjoaa erilaisia elämyksiä myös matkailijalle. Kuntaan tutustumisessa ei kannata kitsastella.

Nuukuuren museo

25 25

www.kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi

Sininen Tie

Ruutin Kartano kutsuu talonpoikaispöytään P

ohjalaista lähiruokaa, sitä Ruutin kartano tarjoaa vierailleen. Raija Ristiluoman keittiössä valmistuvat monenlaiset herkut pitoruoista talonpoikaismenuihin – ja vieras voi olla varma siitä, että saa eteensä konstailemattomia laihialaisen keittiön parhaita ja puhtaita antimia.

Irmeli Kojonen

Ruutin kartano

hellan ääressä nuoresta saakka. Auneemännän opissa hän sai perehtyä perinneruoan saloihin, Karin täti oli nimittäin mainio pitokokki. – Mutta muutenkin suvussa on ollut taitavia naisia kauhan varressa jo useassa polvessa, Raija naurahtaa. Talonpoikaismenu vie aikamatkalle menneeseen

Ruutin kartanoa ympäröivät lainehtivat viljapellot. Matkaa kolmostielle ja Laihian kuntakeskukseen on muutama kilometri. Sadassa vuodessa nämä peltoaukeat ovat muuttuneet lehmien laitumesta Laihian viljaaitaksi. Tilan pellot kasvavat mallasohraa ja vehnää.

Kokoustiloja löytyy useita, ja tilavassa ryhmäsaunassa voi rentoutua koulutuspäivän päätteeksi. Yövieraille on tarjolla monentasoista makuuhuonetta. Päärakennuksen luokitelluissa huoneissa mahtuu kerralla majoittumaan toistakymmentä vierasta ympäri vuoden.

Perinteet kunniaan

– Myös TYKY-päivät ovat suosittuja nykyään. Me hoidamme silloin muonituksen, ja paikalliset yhteistyökumppanimme järjestävät oheisohjelman, Raija kertoo. Ruutin kartano soveltuu erinomaisesti myös kesähäiden tai muiden juhlatilaisuuksien viettoon.

Kun Raija ja Kari Ristiluoma perustivat maatilamatkailuyrityksen Karin isän entiselle kotitilalle, he päättivät, että tila tulisi jatkamaan edelleenkin niin maatilana kuin myös perheen kotina. Ristiluomat eivät ole joutuneet katumaan päätöstään: kodikkaassa miljöössä viihtyvät niin vieraat kuin isäntäväki. Perinteiden arvostus ja laihialainen taloudellisuus yhdistettynä hyvään huumoriin luovat taloon oman tunnelmansa. Pohjalaisella suoralla meiningillä työ on kasvanut yhä enemmän tilausruokailujen suuntaan. Juhla- ja kokouspalvelut maaseudun rauhassa Kartano tarjoaa myös majoitus- ja kokouspalveluita idyllisessä ympäristössä.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 1/2013

Ohjelmallinen Talonpoikaismenu johdattaa pitovieraat aikamatkalle lähiruoan historiaan entisaikojen antimista 1950-luvulle asti. Neljän kattauksen aikana pääsee kokeilemaan mm. peukalovoita ja lusikkaruokaa savivadista, ja kuulee samalla paljon mielenkiintoista alueen historiasta. Yllätys voi olla sekin, ettei ensi hätään lusikoita kateta pöytään, ennen vanhaan kun jokainen kuljetti lusikkaansa mukanaan. Aterian päälle lusikka nuoltiin puhtaaksi ja työnnettiin seinänrakoon odottamaan seuraavaa kertaa. Ruutin kartanon puulusikat on toki pesty koneessa, ja lopulta jokaiselle löytyy omansa. www.ruutinkartano.com

Mallasleipää ja kotijuustoa Talon erikoisuus on laihialainen mallasleipä, jonka reseptiä kysellään yhä uudestaan. Pitopöytien menuvaihtoehtoja on useita tilaisuuden luonteesta riippuen. Vuodenajat näkyvät ruokapöydässä, ja tarjolla on aina ajankohtaan sopivia ruokalajeja. Laihialla kun ollaan, kalaa syödään runsaasti. Raakaaineet hankitaan mahdollisuuksien mukaan lähituottajilta Pohjanmaalta eikä puolivalmisteita käytetä. Raija kertoo viihtyneensä

26 26

Kuva: Kirsi Tikkanen

Irmeli Kojonen

Pohjalainen Timo Annanpalo

Lasi taipuu moneksi M

arja-Leena Alavainio asettelee suurta lasivatia varovaisesti yli 700-asteiseen uuniin. Valmisteilla on Marja-Lasin ykköstuote, Verkkolasi-vati, jota tilataan ulkomaita myöten. Laihian Marja-Lasin kellarigalleriassa ollaan työn ääressä, vaikka on viikonloppu.

ja -mallisia lasivateja ja ikkunakoristeita. Lisäksi valmistetaan jonkin verran tilaustuotteita asiakkaiden toivomusten pohjalta. Marja-Leena suunnittelee myös lasivalaisimia. Siinä hänellä on apuna pojanpoika Toni, jolla on sähköalan koulutus. Jokainen lasituote on uniikki, ja tie raaka-aineesta valmiiksi tuotteeksi vaatii monta vaihetta.

uksen, ja toiseksi messuosaston koko on suhteellisen pieni. Taidelasi vaatii yleensä riittävästi tilaa ympärilleen.

Lasimuotoilu on jatkuvaa luovaa prosessia

– Olen nähnyt näistä rakennettuja tauluasetelmia. Siinä näitä laakeita Verkkolasivateja on käytetty valojen kanssa tilateoksina seinillä, hän kertoo. Marja-Leena kuvailee, miten spottivalojen avulla lasin hienot ominaispiirteet silloin korostuvat, ja valon ja varjo leikki luo oman jännitteensä kokonaisuuteen. Niille taidelasin ystäville, joilla ei ole suurta tilaa käytössään, MarjaLeena kertoo kuitenkin suunnitelleensa malleja, jotka soveltuvat myös pienempään tilaan.

Apuna häärää 14-vuotias tyttärentytär Teea. Tottuneesti hän nostaa valmiit lasiesineet sivutasolle turvaan. Teea on jo aivan pienestä oppinut touhuamaan isoäitinsä tukena ja kasvanut samalla sisään perheen liiketoimintaan. Nykyisin Teea auttelee Marja-Leenaa mm. tulkkina messumatkoilla, tai kuten nyt, toisena käsiparina lasituotteiden polttoprosessin aikana.

Ideoita Marja-Leena ammentaa luonnosta. Hänen suunnittelemansa lasimaisemat ovat kauniita, kolmiulotteisia kokonaisuuksia. Ideat pulpahtelevat pintaan omia aikojaan milloin sattuu. Joskus Marja-Leena voi herätä yöllä mielessään selkeä kuva uudesta aiheesta, jonka hän piirtää paperille. Sitten hän valitsee sopivan lasin ja leikkaa sen oikeaan muotoonsa. Seuraavaksi lasi täytyy sulattaa ensimmäisen kerran tasaisella alustalla yli 700-asteisessa uunissa. Kestää vuorokauden, ennen kuin lasia voi työstää uudelleen. Seuraavassa vaiheessa lasi sulatetaan muotissa oikeaan malliinsa. Lasin sulatuslämpötila vaihtelee aina lasityypin mukaan.

Uniikkia taidetta

Tilateoksia seinille

Marja-Lasi on jo vuonna 1998 aloittanut perheyritys, joka valmistaa taidelasia sulattamalla. Lasiesineitä valmistuu niin lahjatavaroiksi, liikelahjoiksi kuin käyttöesineiksikin. Pääasiassa tuotanto käsittää erikokoisia

– Jos otetaan vaikka esimerkiksi tämä Verkkolasi. Sehän on näyttävä, suurehkon kokoinen lasivati. Se ei näytä tavallisella keittiönpöydällä paljon miltään, sillä se vaatii oman tilansa, hän toteaa.

www.netikka.net/marja-lasi

Marja-Leena harmittelee, ettei isoja teoksia ole juuri mahdollista ottaa mukaan messuille. Kuljetus vaatisi todella onnistuneen pakka-

27 27

www.kotimaassa.fi

Sininen Tie

Isokyrö – autokau

keskus Sinisen Tien Napuen taistelusta 300 vuotta

Isonkyrön historian merkkipaaluja oli vuonna 1714 käyty Napuen taistelu – Suuren Pohjan sodan viimeinen Suomessa käyty kenttätaistelu, jossa venäläiset saivat merkittävän voiton kenraali Carl Gustaf Armfeltin johtamista Ruotsin karoliinijoukoista. Taistelusta katsotaan alkaneen isonvihan eli venäläisten miehityksen aika Suomessa.

sonkyrön vireä kunta sijaitsee keskellä Pohjanmaata kahden maakuntakeskuksen, Seinäjoen ja Vaasan, välissä. Isokyrö tunnetaan erityisesti lukuisten autokauppojen kotina, historiallisen Napuen taistelun näyttämönä sekä kivikirkostaan ja 1700-luvun markkinoista.

Sinisen Tien varrella sijaitseva Isokyrö on ollut Kyrön suurpitäjän hallintokeskuksena jo varhaiselta keskiajalta asti. Pohjanmaan Kyrön alueesta muodostettiin 27 kuntaa tai kaupunkia vuosina 1532–1859. Pohjalaiseen tapaan Isossakyrössä uskotaan vahvasti yrittämiseen ja sitä myös tuetaan resurssien mukaan. Jokainen, joka on joskus käynyt Isossakyrössä, on varmasti tullut huomanneeksi sen useat autokaupat. Usein juuri uuden auton polttelu tuo matkailijat alueelle, ja Isonkyrön Tervajoen taajama tunnetaankin maanlaajuisesti merkittävänä ja jatkuvasti kasvavana autokaupan keskuksena, joka tarjoaa uudet ja vähänkäytetyt autot, monipuoliset autotarvikkeet ja ammattitaitoiset huoltopalvelut niin yksityis- kuin ammattiautoihin. Isossakyrössä toimii peräti 14 autoliikettä, joista myydään vuosittain noin 7000 autoa. Autokauppa oheispalveluineen on Isossakyrössä merkittävä työllistäjä, sillä sen palveluksessa on noin 200 kuntalaista.

Kotimaan Kotimaanmatkailun matkailunerikoislehti erikoislehti ••Nro Nro1/2013 1/2013

Noin viisi kilometriä Isonkyrön kirkolta sijaitsevalla Napuen peltoaukealla käydyssä taistelussa kaatui noin 1500 venäläistä ja noin 3000 suomalaista – niiden mukana noin 1000 lähiseuduilta nostatettua kotiseutunsa puolustajaa. Napuelle on pystytetty vuonna 1920 arkkitehti Matti Björklund-Visannin suunnittelema vaikuttava monumentti. Lähellä Napuen muistomerkkiä Kyrönjoen ylittää Perttilänsilta, joka on Suomen vanhin, edelleen käytössä oleva riippusilta.

Isokyrö Kalliojärven Luukkuhaana caravan-alue

Puukantinen silta rakennettiin norjalaisen mallin mukaan vuosina 1909–1910, ja sen koko pituus on 86 metriä. Kiireellä ei siltaa saa ylittää, sillä perinteitä kunnioittaen sillalla on ”Juosten ajo kielletty”. Kalliojärvi on viihteen keskus Viihdekeskus Kalliojärvi noin viiden kilometrin päässä Isonkyrön keskustasta on loistava asemapaikka tutustua Isonkyrön ja muun Pohjanmaan matkailutarjontaan. Kalliojärvellä on ohjelmaa niin tanssin, teatterin kuin ulkoilun ystäville, ja keskeisen sijaintinsa vuoksi sieltä on kätevä sukkuloida maakunnan muihin kohteisiin.

28 28

Kalliojärven jokaviikkoiset tanssit ovat kuulut ympäri maakuntaa. Kalliojärven upeissa maisemissa seisovalla lavalla tanssitaan ainakin joka lauantai lähes vuoden ympäri, eli maaliskuusta uuteen vuoteen saakka. Suosituissa tansseissa tanssikansaa tahdittavat Suomen eturivin artistit orkestereineen. Kesäisin viihdetarjontaa täydentää kesäteatteri. Vaikka Kalliojärven tanssit ovatkin laajalti suositut, Viihdekeskuksessa riittää tilaa tanssia. Asiakaspaikkoja on 1 200, kesäaikana lisätilaa antavat isot terassit, joilta voi ihailla Kalliojärven upeaa ympäristöä. Alueella on 26 erikokoista mökkiä majoittujia varten, osa mökeistä on ympärivuotisessa käytössä. Lisää majoitustilaa on viereisellä Lukkuhaan 140-paikkaisella karavaanialueella, joka vuonna 2010 valittiin vuoden karavaanialueeksi. Viihdekeskuksen läheltä kulkee Patikka-reitistö sekä moottorikelkkareitit, joten alue soveltuu ulkoiluun läpi vuoden. Ylipään kuntoradalla voi kesällä patikoida ja lenkkeillä sekä talvella hiihtää perinteisesti tai luistellen erinomaisesti hoidetuilla, erimittaisilla latureiteillä.

Kivet kertovat Orisbergin tarinan Yksityiskäytössä oleva Orisbergin kartano on Etelä-Pohjanmaan ainoa herraskartano. Sen historia alkaa vuodesta 1676, jolloin sinne perustettiin ruukki. Ruukin toimintaa varten tehtiin patoamalla järvi. Kartano on pitkän historiansa aikana nähnyt useita vaiheita. Kapteeni Lars Magnus ja Loviisa Wilhelmiina Björkmanin ollessa kartanon isäntäparina he perustivat Orisbergiin oman, itsenäisen seurakunnan, joka toimi 40 vuoden ajan vuosina 1828–1868. Kartanon maille rakennettiin kirkko, kellotapuli ja pappila, jotka suunnitteli arkkitehti Carl

Matleena Ikonen

Isonkyrön kunta

upan vireä n varrella

Ludvig Engel. Kirkko on avoinna touko-elokuussa, ja siellä järjestetään myös jumalanpalveluksia. Kulttuurihistorialliseen ruukkimiljööseen järjestetään opastettuja kierroksia, jotka tutustuttavat alueen historiaan. Kivet kertovat -kierrokset aloitetaan ruukin kirkosta, josta siirrytään ulos kuuntelemaan Orisbergin historiaa kivien kertomana tutustuen kirkon ympärillä olevaan vanhaan hautausmaahan. Louhen mailla?

Orismalan aseman lähellä sijaitseva Leväluhdan uhrilähde on Isonkyrön vanhin ja salaperäisin muinaisjäännös, joka voi siivittää mielikuvitusta matkoille menneisyyteen. Lähteen ympäriltä on löytynyt muinaisesineitä, ja itse lähteestä on löydetty ihmisten luita. Tutkimusten mukaan luut ovat ajalta 575–625 jKr., eli kyseessä on rautakauden aikainen suokalmisto.

Vuosisatoja pulpunnut lähde on ruokkinut ihmisten mielikuvitusta kautta aikojen, ja lähteen alkuperästä on esitetty monenlaisia teorioita. Yhden teorian mukaan Isokyrö olisi kuulunut muinoin Kalevalan Pohjolaan, Louhen valtakuntaan, ja Leväluhdan lähde olisi urosten upotuspaikka, johon Louhi olisi upottanut vihollisiaan ja orjiaan.

29 29

Kalevalassa sanoo Väinämöiselle: ”Ensinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana lähe Pohjolan tuville, Sariolan salvoksille, miesten syöjille sijoille, urosten upottajille.” Totta vai tarua?

www.kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi

Sininen Tie

Vanha kivikirkko on Isonkyrön symboli I

sonkyrön vanha kirkko on seissyt samalla paikalla 1300-luvulta lähtien. Se onkin nähnyt ympärillään monenlaisia vaiheita ja muodostunut aikojen saatossa isokyröläisille arvokkaaksi symboliksi

Kotimaan Kotimaanmatkailun matkailunerikoislehti erikoislehti ••Nro Nro1/2013 1/2013

30 30

Matleena Ikonen

Artturi Kivineva

Kivisen kirkon ympäristössä on eletty Suomen historian kannalta ratkaisevia vaiheita. Kirkon luona tapahtuneesta yhteenotosta katsotaan nuijasodan alkaneen, ja kirkon viereen päättyi myös nuijasodan johtomiehen, Jaakko Ilkan, elämä. Tohniko sen kiven toi? Kirkon varhaisvaiheet ovat suurelta osalta historian hämärän peitossa, mutta sen rakentamisen ajankohta on arvioitu 1300-luvun alkuun. Vuosisatojen aikana kirkkoa on muokattu, korjattu ja rakennettu uudelleen useita kertoja, mikä kertoo sen merkityksestä alueen ihmisille. Vielä nykyisinkin kirkko on aktiivisessa käytössä: se on suosittu tieja vihkikirkko, ja siellä järjestetään edelleen jumalanpalveluksia, konsertteja ja yhteislau-

lutilaisuuksia. Matkailijoille kirkossa on paljon nähtävää, ja kesäaikaan siellä pidetään ryhmille opastettuja kierroksia. Isonkyrön vanhan kirkon viehätys perustuu juuri sen pitkään ja vaiheikkaaseen historiaan ja siihen liittyviin taruihin. Erityisesti kirkon rakentamiseen liittyy monenlaisia taruja, joista tunnetuin lienee tarina Töysän Tohnista, laajalti Etelä-Pohjanmaalla tunnetusta jättiläisestä, jonka kerrotaan kantaneen kirkon läntiseen päätyyn muuratun ison kiven Lapuan Simpsiöltä saakka. Kiven alla olevaa pyöröikkunaa kutsutaan siitä syystä edelleen ”Tohnin akkunaksi”. Tohnin jättiläisen ensimmäinen matka Isonkyrön kirkolle jätti jälkeensä ns. Tohnin kirkkotien, jotka pitkin aikanaan vaellettiin Töysästä Kuortaneen ja Lapuan kautta Isoonkyröön saakka. Keskiaikaisia yksityiskohtia Kirkon keskiaikaisesta olemassaolosta kertovat sakariston lattian alta esiin kaivetun alttarin perusta – alttareita käytettiin keskiajalla yksityiseen hartauteen. Keskiaikaista esineistöä edustavat kuoriikkunan kummallakin puolella sijaitsevat pyhimyskaapit: Neitsyt Maria -kaappi ja Pyhän Kolminaisuuden eli Armonistuimen kaappi. Näitkin vanhempia teoksia ovat kirkon suojeluspyhimystä Pyhää Laurentiusta ja munkkipyhimystä esittävät patsaat sekä erillinen Neitsyt Marian patsas, jotka ajoittuvat jo 1400-luvulle. Samalta ajalta lienee peräisin myös saarnastuolin katoksen krusifiksi, joka alun perin riippui katosta kuoriportin yläpuolella. Vanhan kirkon sisällä on useita ainutlaatuisia yksityiskohtia, esineitä ja veistoksia, jotka ovat säilyneet uskomattoman hyvin vuosisatojen ajan. Kirkon merkittävimpänä veistoksena pidetään 1400-luvulle ajoitettua veistosta, joka esittää Pyhää Henrikiä ja Lallia ja joka on todennäköisesti danzigilaista alkuperää. Läntisen päätyseinän yläosassa sijaitsee Pyhän Yrjänän patsas, joka on ajoitettu 1500-luvulle. Ainutlaatuiset maalaukset olivat kadota Kirkon merkittävin nähtävyys on kuitenkin ainutlaatuiset 114 seinämaalausta, jotka muodostavat kolme päällekkäistä kuvasarjaa. Jokainen kuvasarjarivistö muodostaa kirkon ympäri kiertävän kuvakertomuksen: ylin sarja esittää Vanhan Testamentin kertomuksia maailman luomisesta laintaulujen antamiseen, keskimmäinen kertoo Jeesuksen elämän ja kärsimyshistorian vaiheet, ja alin kuvasarja liittyy pyhäpäivien evankeliumiteksteihin. Näiden lisäksi on kuoriseinän yläosaan maalattu kuolleiden ylösnousemusta esittävä kuva.

31 31

Vuonna 1666 Isonkyrön silloinen kirkkoherra antoi käskyn peittää maalaukset kalkkilaastilla. Näin tehtiin, ja maalaukset painuivat unohduksiin yli kahdeksi vuosisadaksi. Niiden olemassaolo saatiin selville vanhoista asiakirjoista vasta 1800-luvulla, ja ne löydettiin ja paljastettiin vuonna 1885. Vanhaan malliin

Vanhojen jumalanpalvelustapojen mukaan miehet ja naiset ovat istuneet ehdottomasti kummatkin omalla puolellaan, ja muutenkin kirkossa noudatettiin ankaraa maallisiin arvoihin perustuvaa penkkijärjestystä, jossa kullakin talolla oli oma paikkansa. Käyttäytyminen kirkossa oli tarkkojen järjestyssääntöjen alaista, ja rikkomuksista kuten keskustelusta tai ääneen lukemisesta jumalanpalveluksen aikana, tappelemisesta, nipistämisestä tai lehteriltä sylkemisestä määrättiin sakkorangaistukset. Suurempia rikkomuksia sovitettiin kirkon ulkopuolella jalkapuussa. Vierailu Isonkyrön vanhaan kirkkoon kannattaa ajoittaa elokuulle. Joka vuosi kirkon suojeluspyhimyksen, Pyhän Laurentiuksen eli Laurin päivän aikaan nimittäin kirkossa vietetään jumalanpalvelusta 1700-luvun tyyliin. Jumalanpalveluksen tekstit ja rukoukset luetaan 1600-luvulta peräisin olevasta kirkkokäsikirjasta ja virret veisataan vuoden 1701 virsikirjasta 1700-luvun tyyliin pukeutuneen henkilökunnan johdolla. Tulevana kesänä Laurin päivän palvelusta edeltää 9.8. vietettävä hevimessu, joka viime vuoden herättäjäjuhlillakin täytti kirkon ääriään myöten.

www.kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi

Sininen Tie

1700-luvun markkinoilla

käsityöläisyys on arvossaan Matleena Ikonen

Isonkyrön 1700-luvun markkinat

sonkyrön 1700-luvun markkinat on 20 vuodessa kasvanut parin naisen ideoimasta pikkutapahtumasta suosituksi valtakunnalliseksi tapahtumaksi.

Isossakyrössä on vietetty 1700-luvun markkinoita jo 20 vuoden ajan – kuluva vuosi on juhlavuosi. Tapahtuman ”primus motor” Johanna Talso kertoo, että markkinat saivat alkunsa parin käsityöläisnaisen ideasta. – Isossakyrössä vietettiin Asemiestapahtumaa, ja naiset totesivat, että naisillekin pitää olla omaa ohjelmaa. Muutama myyntikoju rakennettiin ja kävijöitä oli noin 300. Meillä oli niin kivaa, että päätettiin tehdä seuraavana vuonna uudestaan, Johanna Talso muistelee. Sillä tiellä ollaan. Tulevana kesänä markkinakojut pystytetään kotiseutumuseon pihapiiriin, Isonkyrön vanhan kivikirkon kupeeseen, jo 20. kerran. Tapahtuma on paisunut kuin 1700-luvun leipätaikina – viime vuonna myyjiä oli 150 ja markkinavieraita yhden viikonlopun aikana 17 000. Vain käsintehty kelpaa 1700-luvun markkinoilla ei myydä foliopalloja eikä hattaroita. Tapahtuman luonne on haluttu pitää ”vanhanaikaisena”: myyjät ovat käsityöläisiä, kaikki on itse tehtyä, kasvatettua tai jalostettua ja

esiintyjät kierteleviä laulajia ja musikantteja. Myyntikojut somistetaan vanhaan malliin ja myyjät pukeutuvat 1700-luvun henkeen. Autenttisuudella halutaan tukea alueen historiallista tunnelmaa ja kunnioittaa jo keskiajalla samalla paikalla vietettyjen markkinoiden perinnettä. Kokemus ja vuosi vuodelta kasvavat kävijämäärät ovat osoittaneet, että aidolle, rauhalliselle markkinalle on tilausta. Johanna Talson mukaan paikallisten käsityöläisten lisäksi myyjiä tulee myös muualta Suomesta. – Halukkaita myyjiä olisi tulossa enemmän kuin pystymme ottamaan. Meidän täytyy rajoittaa myyjien määrää, koska alueelle ei yksinkertaisesti mahdu enempää, Johanna Talso sanoo. Leipää, muttei sirkushuveja Isonkyrön markkinoita leimaakin leppoisa ja rauhallinen tunnelma. Suuria esityksiä ei markkina-alueella nähdä, sillä myyjille halutaan taata myyntirauha. Satunnaisia ohjelmanumeroita ovat käsityöläisten työnäytökset ja muutamana kesänä kirkon vieressä nähdyt 1700-luvun sotilaiden taistelunäytökset. Vuonna 2014 tulee kuluneeksi 300 vuotta Isossakyrössä käydystä Napuen taistelusta, mikä näkyy jo tulevan elokuun markkinoilla.

Johanna Talso sanoo, että juuri tapahtuman leppoisa luonne yhdessä ainutlaatuisen miljöön kanssa tekee Isonkyrön 1700-luvun markkinoista niin suositun. – Markkinavierailta ja -myyjiltä saamamme palautteen mukaan markkinoiden tunnelma, miljöö ja myytävät tuotteet ovat ne tekijät, jotka saavat ihmiset palaamaan tänne yhä uudestaan. Sellaisena haluamme markkinamme myös säilyttää. 1700-luvun markkinoiden vanavedessä Isoonkyröön on vuosien mittaan putkahdellut myös useita Joulukauppoja. Viime joulunakin Joulukaupat avasivat ovensa marraskuun loppupuolella ja tarjosivat käsintehtyjä tuotteita pukinkonttiin ja herkkuja joulupöytään. Ensi kesänä, 20 markkinavuoden kunniaksi 1700-luvun markkinoille on Johanna Talson mukaan luvassa ”jotain spesiaalia”. – Haluamme muistaa myyjiämme jollain tavalla, ja ohjelmaa kehitetään niin, että saamme aikaan hieman juhlallisemman tapahtuman. Uutta on ensi kesänä perjantain iltatori. 1700-luvun markkinoita vietetään Isossakyrössä 9.–11.8.2013.

Jaakko Juteinista on tekeillä myös elokuva, jonka ensi-ilta nähdään pääjuhlan yhteydessä. Kuvauspaikkana mm. Hattulan Pyhän Ristin kirkko. www.1700-lmarkkinat.net

Kotimaan Kotimaanmatkailun matkailunerikoislehti erikoislehti ••Nro Nro1/2013 1/2013

32 32

järjestetään toimintaa ja tapahtumia ympäri vuoden. Itse museo on avoinna kesäkuun puolesta välistä elokuun puoleen väliin – tilauksesta sinne pääsee myös muina aikoina. Luttirati ja syytinkitupa

700-luvun markkinoiden tapahtumapaikkana toimiva Isonkyrön kotiseutumuseon alue esittelee isokyröläistä talonpoikaiselämää 1700- ja 1800-luvuilla.

Matleena Ikonen

1700-luvun markkinat

Isonkyrön kotiseutumuseo vaalii kotiseuturakkautta ja -perinnettä pitämällä entisaikojen talonpoikaiskulttuuria elävänä. Kun kävijä astuu museoon, tuntuu siltä kuin astuisi sisään maalaistaloon, jonka väki olisi juuri poistunut askareidensa äärestä ulos. Ympäristö tuntuu enemmän aidolta 1800-luvun kodilta kuin museonäyttelyltä: arkiset käyttötavarat ovat esillä aivan kuin toimet olisivat vain keskeytyneet hetkeksi ja tupa henkii elämää edelleen. Koko museoalue on itse asiassa aktiivisessa käytössä, sillä 1700-luvun markkinoiden lisäksi alueella

Museon tunnusmerkkeinä on kaksi perinteistä 1½-kerroksista pohjalaistaloa, jotka on ryhmitelty talousrakennusten kanssa vanhaan perinteiseen umpipihatyyliin. Kuivilan kylästä siirretty päärakennus, Piuholan talo, on vuodelta 1768. Muiltakin osin museoalueen rakennukset edustavat 1700- ja 1800-lukujen rakennusperinteitä, ja myös museon esineistö on samalta aikakaudelta. Kaikkiaan museoalueella on 12 rakennusta, joukossa mm. 1700-luvun luttirati, jossa oli pihapiirin aiemmin ainoa portti ja sisäänkäynti, pärekattoinen aitta 1800-luvulta, tuulimylly vuodelta 1863 sekä talli, paja, sauna, liiteri, syytinkitupa (paapantupa) sekä riihi ja viljamakasiini. Päärakennuksen tupaa hallitsee iso avotakka. Entisaikaan tupa oli jaettu miesten ja naisten töitten mukaan, ja museossa nähdäänkin, miten miesten puolella harrastettiin puunveistoa ja korjaustöitä, naisten puolella puolestaan ruoanlaittoa ja langankehruuta. Isännällä ja emännällä oli myös eri kamarit, ja isännän kamarin kattokoristeista, komeasta kaakeliuunista ja tapeteista huomaa, että tässä talossa ei asunutkaan mikään köyhä talonpoika vaan varakas talollinen. Terveisiä Ameriikasta! Museon esineistön helmiä on ns. ”Amerikan albumi”, joka on täynnä isokyröläisten siirtolaisten kotiin lähettämiä valokuvia. 1900-luvun vaihteen tienoilla

Isostakyröstä lähti noin 2000 henkilöä siirtolaisiksi Amerikkaan paremman elämän perässä. Rapakon takaa lähetettiin kotiseuduille jääneille oikein valokuva-ateljeessa otettuja kuvia todisteeksi siitä, miten hyvin siirtolaisilla olivat asiat uudessa maassa. Paikallista historiaa kuvaa museon viljamakasiinissa sijaansa pitävä Karoliinikeskus, jossa on Suomen ainoa Napuen taistelua ja Isoavihaa kuvaava näyttely. Ylistarolainen taiteilija Heikki Laaksonen on kuvittanut näyttelyn kertomuksen öljytauluin, ja lisäksi rakennuksessa on multimedia-esitys ja luonnollista kokoa olevia nukkeja puettuina Karoliinisotilaiden asuihin. Lapset ja nuoret saavat kotiseutumuseosta eniten irti aikamatkoilla, jotka vievät osallistujat 1800-luvun nälkävuosiin. Aikamatkalla opitaan mm., miten leipään sekoitetaan puunkuorta eli pettua, jotta leipää saataisiin enemmän. 1700-luvun markkinoiden aikaan museossa vieraillessa voi ostaa käsitöitä tai nauttia kahvikupposesta aidossa vanhanajan ympäristössä.

Pohjalaista elämänmenoa elävästi museossa

33 33

www.kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi

Sininen Tie

Komia Lapua Matleena Ikonen

Lapuan kaupunki

Lapuan tapahtumia 2013 Teatteri Lapua: Eila, Rampe ja palvattu onni. Ensi-ilta 15.3.2013 Teatteri Lapua: Spede Pasasen Noin seitsemän veljestä. Kesällä 2013 Vanhan Paukun festivaali. 2.–4.8.2013

Jokilaakson matkailupuutarhassa vierähtää helposti tovi jos toinenkin.

Larvateatteri: maalaiskomediaa Luhurikan kesäteatterissa. 29.6.–17.8.2013 Hengellisen Musiikin Festivaali Vanhassa Paukussa kesällä 2013. VI Lapuan Urkufestivaali. Lapuan Tuomiokirkossa 20.–22.9.2013 Teatteri Lapua: Kustaa Tiitu. Syksyllä 2013

Kotimaan Kotimaanmatkailun matkailunerikoislehti erikoislehti ••Nro Nro1/2013 1/2013

34 34

ysyvää asutusta Lapualla on ollut jo 1300-luvulta lähtien, ja omaksi kirkkopitäjäkseen se irrottautui vuonna 1581. 1800-luvulla Lapua oli Suomen vauraimpia kuntia, jossa yritteliäisyys ja kotiseutu-uskollisuus kukoistivat.

ja aluetta kehitetään jatkuvasti monipuoliseen liikunta- ja virkistyskäyttöön. Simpsiöllä luonnossa liikkuminen on helppoa ja turvallista: reitit on merkitty opasviitoin ja reittimerkein ja kulkemista on helpotettu mm. rakentamalla pitkospuita, siltoja sekä maastoportaita. Helppokulkuiset reitit palvelevat niin päiväkotiryhmiä, koululaisia, perheitä, matkailijoita kuin luontoharrastajia.

Myös nykypäivän matkailijan Lapua ammentaa pitkälti samasta yritteliäisyyden perinteestä. Lapualla on paljon pieniä matkailuyrittäjiä, joiden työteliäisyys ja toimiva yhteistyö tekevät Lapuasta kiinnostavan matkailukohteen. Oman matkailutarjonnan lisäksi Lapua toimii myös hyvin muualle Pohjanmaalle suuntautuvien päivämatkojen tukikohtana. Tuhansien kasvien Jokilaakso Lapuan tuomiokirkon kupeessa sijaitseva Jokilaakson matkailupuutarha on suosittu puutarhamatkailukohde aivan Lapuan ”ytimessä”. Nurmojoen rannalla, entisen, maineikkaan emäntäkoulun puistoalueella sijaitseva puutarha muodostaa vihreän keitaan, joka on avoinna toukokuun alusta syyskuun loppuun. Puiston pinta-ala on yli kaksi hehtaaria, ja siellä on yli 10 000 kasvia, satoja eri lajikkeita. Silmänilon lisäksi Jokilaaksosta saa hyviä vinkkejä oman kotipuutarhan istutuksiin. Hyötypuutarhassa on noin 200 lajia kattava yrtti-, rohdos- ja hyötykasvien muotopuutarha, jossa pääsee tutustumaan mielen, rakkauden ja terveyden kasveihin. Alueella on myös kymmeniä erilaisia havupuiden erikoismuotoja, kukkivia pikkupuita, runsaasti perinteisiä, vanhan ajan pensasruusuja ja upea runsaslajinen kivikkoryhmä. Jokilaaksosta löytyy myös laaja hedelmä- ja marjatarha, jossa on runsaasti eri lajeja ja lajikkeita. Oman värikkään lisänsä alueelle tuovat lajirunsaat perenna- ja kesäkukkaistutukset, jotka kukoistavat läpi kesän. Kasvit on varustettu nimilapuilla. Lasten puutarhassa on eläinpiha, herne- ja mansikkamaa. Viherpeukaloille ja muille kauniiden kasvien ja luonnon ystäville mieleenpainuvan elämyksen tarjoaa Lapuanjoki kukkii ja soi -risteily, joka sisältää opastetun kierroksen Jokilaakson puutarhassa sekä risteilyn vehreää Lapuanjokea pitkin. Simpsiön luonto kutsuu Simpsiön alue on ainutlaatuinen luontoalue koko Etelä-Pohjanmaan mittakaavassa,

Kesällä 2012 avattu maauimala on keidas Lapuanjoen ja uimahallin välisellä puistoalueella

Reittejä on erimittaisia, vaihdellen vain reilun kilometrin mittaisesta Rytilammen kierroksesta reilun kuuden kilometrin mittaiseen Tohninpolkuun. Reittien varrella on erilaisia luontokohteita, laavuja ja näköalapaikkoja, joissa voi levähtää ihailemassa kaunista pohjalaista luontoa. Ryhmäretkelle historiaan ja kulttuuriin Opastetut ryhmäretket ovat helppo ja hyvä tapa päästä sisään Lapuan nähtävyyksiin. Kulttuurikierros Lapualla esittelee historiaa, perinteitä ja kädentaitoja pohjalaiseen tapaan: valittavana on kulttuurikohteita laidasta laitaan: körttimuseota, kellovalimoa, tuomiokirkkoa, kulttuurikeskusta ja savipajaa. Käyntikohteista voi valita mieltymystensä mukaan vain osan – tai käydä kaikissa ja viipyä toisenkin päivän. Päiväretki kulttuurikeskus Vanhaan Paukkuun tarjoaa tekemistä ja näkemistä koko päiväksi, ja entisen patruunatehtaan rakennusten henki luo päivälle erityiset puitteet. Opastetun kierroksen aikana kuullaan alueen historiasta ja tutustutaan mm. kulttuurikeskuksen näyttelyihin ja museoihin. Kulttuurikeskuksen Yrityskorttelin tehtaanmyymälöissä, sisustusliikkeissä ja museokaupoissa aikaa kuluu huomaamatta, ja kotiin viemisiksi tarttuu paikallisten yrittäjien tuotteita. Muun muassa Lapuan Kankureiden tehtaanmyymälä sijaitsee alueella.

35 35

www.kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi

Sininen Tie

Kulttuuri asuu Vanhassa Paukussa

Ison Präss in

Ammustehtaasta kaupunkilaisten olohuoneeksi Kotimaan Kotimaanmatkailun matkailunerikoislehti erikoislehti ••Nro Nro1/2013 1/2013

36 36

kahvila

istoriallinen vanha patruunatehdas Lapuanjoen rannalla on saanut uuden elämän kulttuurikeskuksena.

Matleena Ikonen Kulttuurikeskus Vanha Paukku

Vanha Paukku on historialtaan ja ympäristöltään ainutlaatuinen kokonaisuus, jossa vanhan tehtaan muistot, nykykulttuuri ja yrityselämä elävät sulassa sopusoinnussa. Vanhojen tehdasrakennusten suojissa toimii mm. elokuvateatteri, museoita, teatteri, kirjasto sekä musiikki- ja kansalaisopistot. Siihen aikaan kun patruunatehdas toimi Lapualla, tehtaalla oli lapualaisille elintärkeä merkitys. Tehtaan kukoistus ajoittuu talvisodan aikaan, jolloin tehdas työllisti noin tuhat ihmistä. Nykyisinkin tehdas on olennainen osa Lapuaa: se on monipuolinen kulttuurikeskus, joka toimii kaupunkilaisten olohuoneena ja tarjoaa myös satunnaiselle kävijälle nähtävää ja koettavaa kulttuurin eri alueilta. Museoita moneen makuun Vanhassa Paukussa on helppo lähteä museokäynnille, sillä saman katon alta löytyy museoita moneen lähtöön. Lapuan Patruunatehtaan museo esittelee patruunatehtaan historiaa ja siihen liittyviä ilmiöitä. Tehtaalla oli aikoinaan suuri merkitys suomalaiselle maanpuolustukselle ja ampumaharrastukselle, mutta se on myös keskeinen osa lähiympäristön yhteisöllisyyttä. Museo kertoo myös teollisen ajan historiasta. Patruunatehtaan museon kokoelmassa on tehtaan alkuperäisiä koneita, työkaluja, tuotteita ja valokuvia sekä muuta sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti merkittävän tehtaan arkiseen elämänmenoon liittyvää aineistoa. Lapuanliikkeestä kertova näyttely ”Viimeistä piirtoa myöten” esittelee Lapuanliikettä ja kommunisminvastaista liikehdintää, joka sai alkusysäyksensä Lapualla marraskuussa 1929 tapahtuneesta kommunistinuorten kokouksen hajottamisesta. Näyttely perustuu valokuviin sekä alkuperäiseen esineistöön, ja ajallisesti se kattaa vuodet 1929–1944, eli Lapuanliikkeen koko ajan sen alusta Isänmaallisen Kansanliikkeen (IKL) toiminnan lopettamiseen saakka. Harvinaiset valokuvat sekä selostukset liikkeen ja sen johtohahmojen käänteistä vievät mielenkiintoiselle matkalle maamme lähihistoriaan. Vanhassa Paukussa toimivat

Kädentaitajien töitä on myynnissä Taidemuseon museokauppa Taito Paukussa.

myös Lapuan taidemuseo, taidegalleria Patruunagalleria, Pohjanmaan valokuvakeskus ja Pyhälahden valokuvaamomuseo.

neistö. Kokouspäivään voidaan oheisohjelmana liittää mm. opastettu kierros alueella, käynti Taidemuseossa tai jokilaivaristeily.

Opastettuna eniten irti

Kulttuurikeskusvierailun päätteeksi kävijä voi piipahtaa Vanhan Paukun myymälöissä, joista kotiinviemisiksi voi ostaa käsitöitä, sisustustuotteita tai vaikkapa laukkuja. Pesäänsä Vanhan Paukun suojissa pitävät mm. Lapuan Kankurit, Patalaukku, sisustusliike AnnaStiina ja TaitoPaukku -museokauppa. Nälän tai janon yllättäessä kulttuurivieras voi suunnata Ison Prässin lounaskahvilaan, jossa tarjotaan lounasta ja itse tehtyjä leivonnaisia. Isosta Prässistä saa tilattua myös tilaisuuksien kahvitukset ja ruokailut.

Ryhmille Vanha Paukku on kohde, joka kutkuttelee aisteja ja avaa silmiä. Kulttuurikeskuksen kohteiden lisäksi ryhmien on mahdollista saada opastettuja kierroksia, jotka johdattavat alueen mielenkiintoiseen ja vaiherikkaaseen historiaan ja valottavat sen nykypäivää. Tiedätkö, mitä yhteistä on Helsingissä sijaitsevalla Kansallisteatterilla ja Lapuan Patruunatehtaalla? Entä tiesitkö, että talvisodan aikana patruunatehtaassa valmistettiin yli 10 miljoonaa patruunaa rintamalle? Näitä ja monia muita mielenkiintoisia yksityiskohtia on mahdollista kuulla vain opastetuilla kierroksilla. Toinen hyvä kohde ryhmämatkalaisille on Vanhan Paukun laiturista starttaava jokilaiva M/s Koivunlehti, joka tekee noin tunnin mittaisia risteilyjä Lapuanjoella. Matkan aikana opas kertoo paikkakunnan vahvasta historiasta ja menneitten aikojen elämänmenosta sillä aikaa kun silmä lepää jokivarren hyvin hoidetuissa puutarhoissa, ”kaksfooninkisissa” ja muissa perinteisissä pohjalaistaloissa. Palaveria ja palveluita Kulttuurikeskus toimii loistavasti myös kokouspaikkana: komeaan Alajoki-saliin mahtuu yli 200 henkeä, ja kokousvieraiden käytettävissä on nykyaikainen kokousväli-

37 37

Historia elää tulevaisuuteen Vanha Paukku on aktiivinen ja elävä alue, joka houkuttelee niin matkailijoita kuin kaupunkilaisiakin. Aluetta kehitetään koko ajan ja vielä entisöimättömiä rakennuksia laitetaan vähitellen kuntoon erilaisia käyttötarkoituksia varten. Alkuperäiset Patruunatehtaan rakennukset ovat suojeltuja kohteita ja huokuvat edelleen tehdasaikojen vanhaa tunnelmaa ja ”Paukun henkeä”. Kulttuurikeskuksen tapahtumat, yritykset ja myymälät muodostavat yhdessä ainutlaatuisen kokonaisuuden kulttuuria ja kädentaitoja, elämyksiä ja elämää. www.vanhapaukku.fi

www.kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi

Sininen Tie

Simpsiöllä on lasketeltu jo kohta 30 vuotta

Pohjanmaan luonnonoikusta kasvoi vetovoimainen

hiihtokeskus

Matleena Ikonen

Rinnemestarit Oy

Rinnepäällikkö Jarmo Lahdensuo varmisti tehokkaalla lumetuksella, että Simpsiön hiihtokeskuksen 28. kausi alkoi historiallisena päivänä 12.12.2012.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 1/2013

38 38

apualla, keskellä Pohjanmaan aakeeta laakeeta kohoaa Simpsiönvuori, LänsiSuomen laajin ja suosituin hiihtokeskus.

Vuori on asia, jota ei helposti tule yhdistäneeksi Pohjanmaahan. ”Pohjanmaan lakeuksista” ei puhuta suotta: maakunta on pinnanmuodoiltaan litteä kuin Maa antiikin uskomusten mukaan. Poikkeus vahvistaa säännön: maakunnan majesteetti, Simpsiönvuori, kohoaa 132 metriä merenpinnan yläpuolelle keskellä Lapuaa, Pohjanmaan sydäntä. Ja Pohjanmaalla kun ollaan, suuruudenhullut suunnitelmat eivät ole harvinaisuuksia. Yhden ennakkoluulottoman suunnitelman seurauksena Simpsiönvuorella on lasketeltu jo kohta 30 vuoden ajan. Simpsiön Hiihtokeskuksen toimitusjohtaja Martti Kivisaari sanoo, että Simpsiönvuori on ”Pohjanmaan luonnonoikku”. Ja missä mäki, siellä laskettelukeskus. Ollut jo vuodesta 1985 lähtien. Perinteet velvoittavat Vaikka Simpsiö ei vedäkään vertoja pohjoisen Suomen hiihtosirkuksille, on se vuosien varrella saavuttanut vakaan suosion erityisesti paikallisten laskettelijoiden keskuudessa: Simpsiössä sivakoi vuosittain keskimäärin 100 000 laskettelijaa. Martti Kivisaari tietää syyn Simpsiön suosiolle. – Simpsiö on Lapualla perinteinen liikuntapaikka, jossa on kävelty, juostu ja hiihdetty jo kauan. Meillä on hyvät, monipuoliset rinteet ja sijaitsemme maantieteellisesti keskeisessä, hyvässä paikassa, Kivisaari luettelee. Kipinä syttyy kotimäessä Sijainti onkin Simpsiön ehdoton vahvuus. Lapualta on lyhyt matka muihin maakunnan matkailukohteisiin eikä Pohjanmaalle loppujen lopuksi ole etelästäkään kovin pitkä matka. Kivisaari on sitä mieltä, että paikallisille laskettelukeskuksille on myös tilaus. – Meidän asiakaskuntamme tulee sadan kilometrin säteeltä, ja erityisesti nuoret ovat meillä rinteiden suurkuluttajia. Paikallisissa keskuksissa syttyy se hiihtokipinä: haetaan tuntumaa suksiin ja lasketteluun, jotta uskalletaan lähteä pohjoisen isoihin rinteisiin. Ja tosiasiahan on, että se hiihdon perusopetus tehdään paikallisissa rinteissä, Kivisaari sanoo.

Simpsiön Hiihtokeskuksen toimitusjohtaja Martti Kivisaari kertoi, että viime kaudella avattu Ski Shop palvelee asiakkaita vuokraamon yhteydessä. – Kaikki eivät myöskään halua lähteä pohjoiseen ja hukata aikaa matkustamiseen. Meillä käy paljon vakioasiakkaita, jotka joka vuosi tulevat muutamaksi päiväksi koko perheellä – he eivät halua viettää mäessä koko viikkoa. Kilpailu toki on kovaa, sen Kivisaarikin myöntää. Paikallisille rinteille lumilautailun kasvava suosio on lottovoitto. – Boksit, reilit ja hyppyrit ovat pienten pelastus. Niitä on helppo rakentaa pieniin, paikallisiinkin keskuksiin, ja lautailijat viihtyvät mäessä usein koko päivän kerrallaan. Niille, joita laskettelu ei kiinnosta, on Simpsiönvuorella mahdollisuus myös murtomaahiihtoon. SM-kisamaastoinakin toimineissa laduissa on hyvä profiili, ja valaistua latua on 6,5 kilometrin verran. Palveluiden on pelattava Vaikka sijainti olisi kuinka hyvä, itsestään eivät asiakastyytyväisyys ja -uskollisuuskaan synny. Palveluita on oltava, ja niiden on pelattava. Simpsiössä hiihtäjien viihtyvyys ei kaadu ainakaan palveluiden puutteeseen. Vuokraamosta löytyy pelaava suksipari hiihtäjälle kuin hiihtäjälle, ja jos laji ei vielä ole ihan selkäytimeen asti painunut niin hiihtokoulussa on turvallista verestää taitoja ja opetella uutta.

tilausravintolana, jossa järjestetään juhlia ja kokouksia. Alueella on myös tasokkaita mökkejä, joita voi varata hiihtokeskuksen kautta. Majoitustilaa on myös vastavalmistuneessa huoneistohotelli Simpsiönkullaksessa sekä Lapuan keskustassa, kaikki 10 kilometrin säteellä laskettelukeskuksesta. Erilaisia oheisohjelmia tarvitseville tyky-, polttari- ja opiskeluporukoille palveluita tarjoavat Komiat Hetket Oy ja Suomen Huippukunto Oy. Yritykset järjestävät ryhmille elämysohjelmaa ja luonnossa virkistäytymistä asiakkaan toiveiden mukaisesti. Uusia uria etsimässä Vaikka käynnissä oleva kausi on alkanut lupaavasti, ja rinteet saatiin auki peräti viisi viikkoa viime vuotta aikaisemmin, ei Simpsiössä jäädä lepäämään laakereilleen tyytyväisyyttä hymisten. Katse on suunnattu jo tulevaan: toimintaa on kehitettävä koko ajan jatkuvuuden takaamiseksi. Sen tietää myös Martti Kivisaari. – Kyllä meillä koko ajan viedään toimintaa eteenpäin, ja rinteitä muokataan jatkuvasti. Nyt työn alla on suunnitelma siitä, miten rinteet saataisiin ympärivuotiseen käyttöön ja kesällekin asiakkaita. Suunnitelmia on paljon, mutta ei se aivan helppoa ole. Nykypäivänä kun pitäisi erottautua muista, Martti Kivisaari pohtii. www.simpsio.com

Ravintola Taivaanpankko palvelee hiihtäjiä laskettelukeskuksen aukioloaikoina, ja hiihtokauden ulkopuolella se toimii

39 39

www.kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi

Sininen Tie Hyvinvointi

Lapualainen Gasthaus Tiitu on maaseutumatkailun edelläkävijä

apuan laajojen lakeuksien keskellä sijaitseva Gasthaus Tiitu on tunnettu hyvästä ruuasta ja ystävällisestä palvelusta. Maaseutumatkailun uranuurtaja on seurannut tinkimättömästi unelmaansa, ja pitkäjänteinen työ on tehnyt lapualaisen gasthausin tunnetuksi ulkomaita myöten.

Matleena Ikonen

Gasthaus Tiitu

Mikä ihmeen maaseutumatkailu? Lapualaiset Liisa ja Heikki Tiitu aloittivat maaseutumatkailuyrittämisen maatalouden sivuelinkeinona jo vuonna 1980. 1500-luvun puolivälistä asti tunnetulla tilalla tehtiin tuotantosuunnan muutos 1968, jolloin perinteisestä kotieläintaloudesta siirryttiin perunan ja viljan viljelyyn. Ajatus maaseutumatkailusta alkoi itää 1970-luvun lopulla.

Sivutoimisuudesta kokopäiväiseksi perheyritykseksi Nykyisin gasthaus ja siihen liittyvä oheistoiminta on Tiitun perheen pääelinkeino, ja toiminnassa on mukana myös Liisan ja Heikin tytär. Liisa Tiitu kertoo, että asiakkaita riittää tasaisesti edelleen ympäri vuoden, sillä paikalliset yritykset käyttävät paljon heidän palveluitaan. Kesät ovat toki sesonkia, ja Liisa kertoo, että viime vuosina erityisesti perheiden osuus vieraista on lisääntynyt. – Sijaintimme on hyvä, sillä tästä on lyhyt matka lähes kaikkiin Pohjanmaan matkailukohteisiin. Perheet asettuvatkin usein Lapualle, ja tekevät täältä päivän matkoja

Tuohon aikaan maaseutumatkailusta ei vielä puhuttu eikä Tiitujen itsensä lisäksi monikaan uskonut heidän onnistuvan yrityksessään. Talo kuitenkin täyttyi vieraista jo ensimmäisenä syksynä, ja myös yritykset ja yhteisöt löysivät Gasthaus Tiitun kokousten ja muiden tilaisuuksien pitopaikkana. Toiminta alkoi hyvin, ja jo 1980-luvun puolivälissä tuli eteen laajentamisen tarve. Pihapiirin tyhjillään olevien tuotantorakennusten tiloja ruvettiin saneeraamaan, ja tuloksena Tiituun valmistui pitosali, keittiö ja saniteettitilat. Suosion lisääntymisen myötä myös majoitustilojen tarve kasvoi. Vanhaan talliin, navettaan, sikalaan ja karjakeittiöön rakennettiin sauna ja uima-allas sekä majoitustilat 25 hengelle.

Kotimaan Kotimaanmatkailun matkailunerikoislehti erikoislehti ••Nro Nro1/2013 1/2013

Tiitun Liiveri

40 40

Vaasaan, Ähtäriin, PowerParkiin ja Tuuriin, Liisa Tiitu kertoo. Maatilamatkailun lisäksi Gasthaus Tiitu on keskittynyt juhlien ja muiden tilaisuuksien järjestämiseen. Rauhallinen ja viihtyisä ympäristö lapualaisessa maisemassa luo tunnelmaa juhlaan kuin juhlaan, ja tarpeen vaatiessa isäntäpari järjestää tilaisuuksiin ohjelmaa. Pihapiirin vanhassa vajassa eli lapualaisittain liiverissä onkin pidetty monet perhejuhlat ja edustuspäivälliset. Hyvä ruoka ja historiaa huokuva ilmapiiri ilahduttavat varsinkin niitä jotka ovat nähneet monenlaista muutakin. Liiverissä on täydet A-oikeudet ja sinne mahtuu jopa 90 henkeä. www.gasthaustiitu.net

astavalmistunut huoneistohotelli-ravintola Simpsiönkullas Lapuan Simpsiönvuoren laella on pitkän ja hartaan suunnittelun tulos. Gasthaus Tiituakin pyörittävä Liisa Tiitu on hotellin toimitusjohtaja, mutta mukana on myös useita muita yksityishenkilöitä ja yrityksiä. Matleena Ikonen

Simpsiönkullas

– Lapualta on jo pitkään puuttunut tämäntyyppistä palvelua tarjoava matkailuyritys. Tällaiselle on todella ollut kysyntää, Liisa Tiitu sanoo. Aivan Simpsiön laskettelukeskuksen kupeessa sijaitseva Simpsiönkullas avattiin virallisesti joulukuun alussa, ja Liisa Tiitu kertoo, että siitä asti on töitä riittänyt. – Avasimme sopivasti pikkujoulukauteen, ja niissä riittikin töitä aina jouluun asti.

Näin lyhyen toimintajakson perusteella on vaikea arvioida toiminnan aktiivisuutta jatkossa, mutta Liisa Tiitu kertoo, että sekä hänellä että muilla hankkeessa mukana olevilla on luja luottamus yritykseen. – Kyselyjä on tullut tasaiseen tahtiin, ja joitakin varauksia jo on, mutta aika sen sitten näyttää, miten tämä lähtee menemään, Liisa Tiitu sanoo. Laadukasta asumista Simpsiönkullaalla on 18 modernia saunallista huoneistoa, kuusi 45 neliön kaksiota ja 12 25-neliöistä yksiötä, yhteensä 50 vuodepaikkaa. Nelikerroksisen huoneistohotellin ylimmän kerroksen kaksio toimii myös morsiussviittinä. Kaikissa huoneistoissa on yhdistetty olo- ja makuuhuone, kylpyhuone, sauna ja minikeittiö. Kaksioissa on lisäksi erillinen makuuhuone ja alkovi. Huoneistojen parvekkeilta avautuu vaikuttava näkymä yli jylhän lapualaisen metsämai-

seman. Luonnollisuus ja luontoystävällisyys ovat monella tavoin läsnä Simpsiönkullaalla, sillä huoneistohotelli mm. lämpenee maalämmöllä. Hyvä ruoka kruunaa juhlan Simpsiönkullaan tilausravintola tarjoaa viihtyisät, valoisat ja toimivat tilat myös juhlille ja kokouksille. Ravintolassa tarjoillaan laadukasta suomalaista ruokaa, joka valmistetaan aina mahdollisuuksien mukaan lähiseudun tuoreista sesongin raakaaineista. Yritystilaisuuksiin Simpsiön Kullas tarjoaa kokous-, lounas-, ja päivällispaketteja vaativimmillekin asiakkaille. Tarvittaessa järjestetään myös oheisohjelmaa. Toistaiseksi ravintola toimii tilauspohjalta, mutta Liisa Tiitu kertoo, että ainakin kevään sesonkiviikoilla ravintolaa pidetään todennäköisesti auki myös muuten. www.simpsionkullas.fi

Simpsiönkullas

täytti vuosikausien aukon

41 41

www.kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi

Sininen Tie

anha Karhunmäki Lapualla on toimiva ja tunnelmallinen kokous-, leiri- ja juhlapaikka, jossa mennyt aika on vahvasti läsnä antaen nykypäivän menolle mukavan lisän.

Ryhmäretki-, kokous- tai leiripaikkaa etsivälle Wanha Karhunmäki Lapualla on kokeilemisen arvoinen kohde. Wanhassa Karhunmäessä on hyvä kokoustaa ja viettää juhlia, sillä tilaa on paljon myös majoittua, ja keittiön maukkaat ruuat pitävät seurueen mielialan korkealla. Kaunis, historiallinen miljöö tarjoaa virikkeitä mielelle ja aktiviteetteja keholle, joten olipa kyseessä sitten monipäiväinen leiri tai

piipahdus ryhmämatkan ohessa, Wanhassa Karhunmäessä viihtyy varmasti. Pohjalaisia herkkuja notkuvien pitopöytien antimien lisäksi vierailijan kannattaa tutustua mielenkiintoiseen, herännäisyydestä kertovaan museoon tai tehdä ostoksia paikan puodissa. Samalla matkalla kannattaa piipahtaa myös naapurin viinitilalla ja kellovalimossa, tekstiilituotteita valmistavassa Mummadesignissa ja islanninhevostalli Toparissa. Vuodesta 1914 lähtien paikalla toimi Suomen ensimmäinen herännäishenkinen kristillinen kansanopisto, joka siirtyi Lapuan keskustaan vasta vuonna 1988. Wanha Karhunmäki on siis nähnyt uusien ja taas uusien sukupolvien kasvavan ja sivistyvän suojissaan. Nykyisin paikkaa kansoittavat ryhmämatkailijat sekä kokous-, juhla- ja leiriseurueet.

Matleena Ikonen

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 1/2013

Parasta leirimieltä Wanhan Karhunmäen laaja pihapiiri, isot tilat, hyvät palvelut ja edulliset, viihtyisät majoitustilat tekevät siitä erinomaisen paikan erilaisten leirien järjestämiselle. Viime vuosina Karhunmäki onkin ollut lasten- ja perheleirien, sekä erityisesti koiraharrastajien ja aktiiviretkeilijöiden suosiossa. Wanhan Karhunmäen läheisyydessä olevat hyvät maastot tarjoavat hyvät puitteet koiraharrastukselle, melojille ja patikoijille, ja iso piha-alue on omiaan ulkoleikkeihin ja peleihin.

Wanha Karhunmäki

Wanhan Karhunmäen päärakennus Juhola.

Talvella aivan naapurissa sijaitseva Simpsiön laskettelukeskus on helposti ja nopeasti saavutettavissa, ja kesäisin PowerParkiin Alahärmään hurauttaa puolessa tunnissa. Wanhassa Karhunmäessä on täyspitkä liikuntasali, jossa mahtuu pelaamaan sisäpelejä, ja huonon leirisään sattuessa myös ulkoleikit voi järjestää siellä. Vaihtelua, ja pienimmille vähän jännitystäkin, leiriohjelmaan tuo nuotiopaikalla tai kodalla järjestetty iltapala. Majoitustilaa on yhteensä 130 hengelle. Tässä aittarakennuksessa on myös Amor-aitta.

Juhlaan kuin juhlaan Olipa kyseessä pieni perhetilaisuus tai väkirikkaat pidot, Wanhan Karhunmäen tunnelmalliset puitteet ja maistuva ruoka pitopöydästä takaavat onnistuneet juhlat. Karhunmäessä on erikokoisia juhlatiloja jopa 220 hengell – tarvittaessa juhlasali ja kaksi isoa ruokasalia voidaan yhdistää yhtenäiseksi tilaksi, jolloin koko juhlaväki mahtuu samaan tilaan. Salissa on äänentoisto sekä piano ja urut. Myös pienemmille, intiimeille tilaisuuksille, kuten muistotilaisuuksille, löytyy sopiva tila päärakennuksen yläkerrasta. Hääjuhlien tanssit ja railakkaampi illanvietto voidaan järjestää liikuntasaliin, jossa juhlat voivat jatkua yömyöhään.

Onnistuneet kokoukset Kokoukset, koulutustilaisuudet ja tyky-päivät onnistuvat helposti Karhunmäen inspiroivassa ympäristössä. Rauhalliset, viihtyisät ja hyvin varustellut kokoustilat taipuvat niin pieniin kokouksiin kuin suurempiin kokousja koulutustilaisuuksiin, ja tarjoilut hoituvat sujuvasti. Suurimpaan kokoustilaan mahtuu tarvittaessa 150 kokousvierasta, ja lisäksi viereiseen saliin voidaan avata ovet, jolloin väkeä mahtuu vielä 50 lisää. Pienempiä, 10-50 hengen ryhmille suunniteltuja kokoontumistiloja on yhteensä viisi. Kokouspäivien lomaan on mahdollista sisällyttää erilaisia aktiviteetteja, esimerkiksi ohjattua liikuntaa, luovaa tekemistä käsillä tai leikkimielistä extreme-kisailua kuten puhallusnuoliammuntaa, kärpässeinähyppelyä tai vaikka sumopainia!

Herännäisyyden juurilla Wanha Karhunmäki, jota ylläpitää herännäisyyttä vaaliva Karhunmäki-säätiö, haluaa kunnioittaa historiaansa ja menneisyyttänsä nykyaikaisin tavoin. Kansanopisto rakennettiin aikoinaan talkoovoimin, ja Wanhassa Karhunmäessä talkooperinne on edelleen voimissaan: vapaaehtoinen ”kökkäväki” on vieläkin Karhunmäen suuri voimavara. Säätiön tavoitteena onkin juuri vaalia eteläpohjalaista talkootoiminnan perinnettä. Karhunmäen tiloihin on perustettu suomalaista herännäisyyttä esittelevä museo, joka esittelee laajasti herätysliikkeen aatemaailmaa, historiallista merkitystä ja nykypäivää. Museossa ei keskitytä ainoastaan paikkakunnan tai maakunnan herännäisyyden historiaan, vaan näkökulma kattaa koko maan. Vaikka herännäisyys on Pohjanmaalle luonteenomainen hengellisyyden muoto, jolla on ollut huomattava merkitys alueen kehitykselle, liike on kuitenkin valtakunnallinen. Körttiläisyyttä valokuvin, muotokuvamaalauksin ja kirjaston avulla esittelevä museo on hyvä perhe- ja harrastematkailun kohde myös niille, joilla ei körttijuuria ole, ja museo onkin suosittu kohde mm. koululaisryhmien keskuudessa. www.wanhakarhunmaki.fi

www.kotimaassa.fi

Sininen Tie Hyvinvointi

telä-Pohjanmaalla, Sinisen Tien varrella sijaitseva Alajärven kaupunki on vilkas vapaaajanviettopaikka. Sen upeiden järvimaisemien keskeltä löytyy kaikkiaan 1 400 kesämökkiä. Paikkakunta on tunnettu myös vahvasta yrittäjyydestä, pesäpallosta ja kulttuuriperinteistä.

Irmeli Kojonen

Alajärven kaupunki

Yhdentoista Alvar Aallon askelissa

Vahvat perinteet rakentamiseen

Monelle voi olla yllätys, miten kiinteästi Alajärvi liittyy arkkitehti Alvar Aallon varhaisiin vuosiin. Aalto vietti useita lapsuuskesiään perheensä kanssa Kurejoen kylällä sijainneessa Rottalan talossa. Myöhemmin perhe osti Alajärven keskustasta talon ja asettui asumaan paikkakunnalle. Alvar Aalto rakensi sittemmin Pynttärin rantaan Aino Aallon suunnitteleman Villa Floran, jossa aviopari vietti kesiään 1920-luvun puolivälistä lähtien parinkymmenen vuoden ajan.

Rakentaminen on yhä keskeisellä sijalla paikkakunnan elinkeinoelämässä ja on siksi myös merkittävä työllistäjä. Kaupungista löytyy vahvaa rakennustuoteteollisuutta. Alajärvellä tuotetaan mm. hirsitaloja niin kotimaan markkinoille kuin ulkomaan vientiinkin. Siellä toimii myös alumiinin jalostusteollisuutta, ja valmistetaan teräsjulkisivutuotteita sekä hiekkatekonurmea.

Alajärvellä vierailevalla on ainutlaatuinen tilaisuus tutustua Alvar Aallon tuotannon läpileikkaukseen nuoren arkkitehtiopiskelijan ensimmäisestä julkisesta rakennuksesta aina maailmankuulun mestarin perustaman arkkitehtitoimiston viimeiseen suunnittelutyöhön. Alajärveä kutsutaankin yhdentoista Aallon kaupungiksi hänen tänne suunnittelemiensa julkisten töiden mukaan. Rakennuksissa on havaittavissa arkkitehdin suunnittelutyön koko kehityskaari Nuorisoseurantalon klassismin rakennustyylistä ns. valkoiselle kaudelle.

Kotimaan Kotimaanmatkailun matkailunerikoislehti erikoislehti ••Nro Nro1/2013 1/2013

Alajärvellä panostetaan tulevaisuuteen – Vaikka elämmekin taloudellisesti haasteellista aikaa, olemme Alajärvellä uskaltaneet satsata asukkaiden viihtyvyyteen, Alajärven kaupungin hallintojohtaja Tero Kankaanpää toteaa. Tämän vuoden aikana 10 000 asukkaan kaupunkiin valmistuu lähes 7 miljoonaa euroa maksanut uimahalli. Se tulee palvelemaan kaikkia kaupunkilaisia, lähikuntien asukkaita sekä matkailijoita.

44 44

Alajärvellä valmistetaan mm. hiekkatekonurmea.

Kesällä vietetään Rokulipäiviä Alajärven kesä huipentuu aina Rokulipäiviin, jotka muuttuvat ensi vuonna rokuliviikoksi. Tänä vuonna niitä vietetään 3.–7.7.2013. Vaikka kyseessä on perinteinen toritapahtuma, siinä on mukana keskieurooppalaisia vaikutteita. Tapahtuman ympärille on rakentunut lisäksi paljon monenlaista ohjelmaa, viime vuonna järjestettiin mm. Hirrenheiton avoimet SM-kisat sekä Rokuli Rolling -skeittitapahtuma.

Superpesis kiinnostaa Alajärvellä Miesten Superpesiksen ottelut ovat kesäisin suosittuja tapahtumia. Viime vuonna 90 vuotta täyttänyt laji on kasvat-

Yksi Alajärven yhdeksästä Alvar Aallon suunnittelemasta rakennuksesta on kaupungintalo, jossa myös ovenkahvat, eteisaulan istuimet, valtuustosalin kalusteet ja rakennuksen valaisimet ovat Aallon käsialaa.

Aallon Alajärvi – Kaupunki on mukana myös yksityisessä jäähallihankkeessa, Kankaanpää kertoo. Kulttuurisektorilla on paraikaa menossa erään erittäin tärkeän kohteen, Nelimarkkamuseon laajennustyöt. Kaupunkiomisteinen museo saa laajennoksen valmistuttua tauluilleen arvoisensa säilytystilat. Taiteilija Eero Nelimarkan aiemmin rakennuttama museo, joka avattiin vuonna 1964, on Alajärven kaupungin tärkeä matkailukohde. Kokoelmat ovat Nelimarkka-säätiön ja yksityisten tahojen museolle tallettamia.

Nähtävää moneen makuun Alajärvellä sijaitsee Tulivuorikeskus, jonka Matkailutoimittajien kilta nimesi Vuoden kotimaan matkakohteeksi vuonna 2010. Se on Suomessa ainoa laatuaan oleva paikka, jossa voi kokea, miltä tulivuorenpurkaus tai maanjäristys tuntuu ja ihailla geysirien toimintaa. Alajärveltä löytyy myös Punaisen Tuvan Viinitila, jonka viinejä on palkittu useilla alan palkinnoilla. Yrityksen kaikki tuotteet on valmistettu kotimaisista marjoista.

45 45

tanut suosiotaan paikkakunnalla. Innostus näkyy oman joukkueen Alajärven Ankkurien uutena nousuna Superpesiksessä. Junioritoimintaan panostetaan vankasti.

Palvelut saatavissa läheltä – Alajärvi on edelleen vahvasti kuntakartalla, Tero Kankaanpää toteaa. Hän huomauttaa, että vaikka matkaa maakuntakeskus Seinäjoelle on 70 km, se on Alajärven kaupungille pikemminkin etu. Tämä on mahdollistanut vahvat kauppapalvelut sekä kuntasektorin ja valtionhallinnon palveluiden säilyttämisen. Kankaanpää kertoo Alajärven tekevän myös hyvää kuntayhteistyötä Järvi-Pohjanmaalla Vimpelin ja Soinin kanssa. www.alajarvi.fi

www.kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi

Sininen Tie Hyvinvointi

Nelimarkka

Irmeli Kojonen

Nelimarkka-museon arkisto

innoittaa ympäri maailmaa E

telä-Pohjanmaan aluetaidemuseona toimiva Nelimarkka-museo tarjoaa Sinisen Tien matkaajille monipuolista hengenravintoa taiteen nälkään. Taiteilija Eero Nelimarkan rakennuttama museo avattiin vuonna 1964. Aluetaidemuseoksi se nimettiin vuonna 1995.

Nelimarkan monipuoliseen tuotantoon pääsee tutustumaan museon yläsaleissa. Vaihtuvien näyttelyiden tilassa esitellään lisäksi 4–5 erilaista näyttelyä. Nelimarkkamuseo panostaa taidekasvatustyöhön mm. aikuisille ja lapsille soveltuvien työpajojen sekä koululaisille ja päiväkotilapsille suunnattujen tapahtumien muodossa. Museon tehtäviin kuuluu myös Eero Nelimarkan ja pohjalaisen taiteen tutkimus. Spiraali-näyttelyssä runsaasti alueen taiteilijoita Pekkolanniemessä Alajärvellä sijaitseva Nelimarkka-museo houkuttelee tänä vuonna

Eero Nelimarkan kesähuvila Alajärvellä

Kotimaan Kotimaanmatkailun matkailunerikoislehti erikoislehti ••Nro Nro1/2013 1/2013

46 46

kävijöitä Spiraali-näyttelyllä, jossa on esillä oman aikamme taiteilijoiden tuotantoa. Vuoden alussa avautunut näyttely on Suomen Kuvataidejärjestäjien Liiton organisoima, ja siinä nähdään sekä Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan että Keski-Pohjanmaan alueen kuvataiteilijoiden teoksia. Näyttelyyn osallistuu 27 taiteilijaa kuudellakymmenellä teoksella. Mukaan on otettu tällä kertaa vain kuvataideyhdistyksiin kuuluvien taiteilijoiden teoksia. – Uusiakin tekijöitä on nyt mukana, mikä on todella hienoa, museonjohtaja Leena Passi toteaa tyytyväisenä. Pohjanmaan omaa taidetta pääsee ihailemaan huhtikuulle asti, sillä näyttely jatkuu pääsiäisen yli.

Taiteilijaresidenssissä vieraita ympäri maailmaa Museon yhteydessä toimii myös taiteilijaresidenssi, joka on avannut ovet useille kansainvälisille näyttelyprojekteille suoraan taiteilijaryhmien kanssa. Kontaktina on yleensä silloin toiminut oman alueen taiteilija – usein Pohjalaisen taiteilijaliiton jäsen. Residenssin toimintaa tosin rajoittaa jonkin verran tällä hetkellä käynnissä oleva uuden taideteosvaraston rakennusprojekti. Taiteilijaresidenssi perustettiin jo 1980-luvun puolivälissä, mutta ympärivuotisesti se on toiminut 1990-luvulta asti. Ensimmäiset vieraansa residenssi sai Pohjanlahden toiselta puolen, Uumajasta. Seuraavat vieraat olivat jo Schleswig-Holsteinin alueelta ja löysivät tänne tiensä vanhan Vaasan läänin kulttuuriyhteistyön myötä. Sittemmin kansainvälinen yhteistyö on laajentunut nopeasti ympäri maailmaa, Australiaa, Amerikkaa ja jopa Afrikkaa myöten. Osa vieraista haluaa tulla uudestaan. Parhaillaan residenssissä vierailee amerikkalaistaiteilija Wesley Berg tammikuun loppuun asti. Bergille tämä on jo toinen kerta, mutta vuodenaika on eri. – Berg halusi omien sanojensa mukaan ammentaa luomisvirettä Pohjanmaalla lumen ja talvisen pimeyden tunnelmasta, Leena Passi kertoo. Tätä ennen vieraana on ollut skottitaiteilija Hannah Harkes, IsoBritanniasta. Hänen projektinaan on tehdä Aku Ankan puhekuplista uusia sarjakuvia. Seuraavat vieraat ovat Wolff Hamm Saksasta ja Ross Ryan Iso-Britanniasta. Neuvotteilla on iranilaistaiteilijan vierailu ja toiminta jatkuu vilkkaana.

Huvia huvilasta

Kanadalaistaiteilija Brenda Petays aloittelemassa paperiperformanssia museon kahvilassa.

Residenssi toteuttaa myös Nelimarkan unelmaa taidekoulusta. Tiloissa toimii osaltaan taiteen perusopetuksen kaksi ryhmää viikossa. Lisäksi museo järjestää myös omia grafiikan kursseja mm. litografiasta. Alakerrassa on suuri ateljeetila, jossa on mm. syväpainoprässi ja muita metalligrafiikan välineitä. Taiteilijaresidenssi palvelee monipuolisesti ja toimii ajan hermolla, mistä kertoo sekin, että viime syksynä siellä järjestettiin graffiti-kurssi.

Puolen kilometrin päässä itse museosta on valmistumassa museon viimeisin kunnostustyö. Se on Eero Nelimarkan huvila 1930-luvulta. Nelimarkka rakennutti mansardikattoisen huvilan aluksi säätiön kokoelman sijoituspaikaksi mutta myös taidekoulun toimintaa ajatellen. Huvila osoittautui laajennuksenkin jälkeen tarkoitukseen liian pieneksi ja oli jonkin aikaa sittemmin vuokrakäytössä. Tänä vuonna rakennussuojelulailla suojeltu huvila täyttää 80 vuotta. Kun kunnostustyöt on huhti–toukokuulla saatettu loppuun, huvilaa voidaan hyödyntää historiasta kertoviin valokuvanäyttelyihin. Se voi myös toimia tarvittaessa residenssinä, tai siellä voidaan järjestää myös juhlia ja tapahtumia. Historialliseen pihapiiriin kuuluu savusauna sekä pieni pihatupa. Uusi perusnäyttely luvassa syksyllä Viime vuonna tuli kuluneeksi 100 vuotta siitä kun Eero Nelimarkka aikoinaan lähti Pariisiin opiskelemaan. Syksyllä 2013 museon perusnäyttely uusitaan Nelimarkan taiteen osalta, ja kokonaisuudessa huomioidaan myös Pohjalaisen taiteilijaliiton 70-vuotisjuhla. Liitto on Eero Nelimarkan perustama. Uudistetussa perusnäyttelyssä tulee olemaan silloin esillä myös muiden liiton perustajajäsenten töitä. www.nelimarkka-museo.fi

Taideteos, johon sai koskea koululaistyöpajassa.

47 47

www.kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi

Hyvinvointi Sininen Tie

lajärveläisessä maisemassa seisoo pohjalainen talonpoikaistila, jonka punaisessa tuvassa valmistuvat palkitut marjaviinit ja -liköörit. Punaisen Tuvan Viinitila on valmistanut viinejä Alajärvellä jo vuodesta 1995.

Punaisen Tuvan Viinitila on Suomen vanhimpia tilaviinien valmistajia. Tilaa nykyisin hoitavan Jussi Keijosen isä Jorma Keijonen kertoo, että toiminta sai alkunsa viinin tekemisestä: marjanviljelytilalla mietittiin vaihtoehtoja raaka-aineiden jatkojalostukselle, ja sen seurauksena tilan omia viinejä alettiin valmistaa. Toiminta oli aluksi pienimuotoista, ja kehitys pienestä viinitilasta suosituksi matkailukohteeksi on tapahtunut vuosien mittaan. Suosion ja kävijämäärien kasvaessa tiloja on laajennettu kahteen otteeseen, ensin vuonna 2004 ja heti perään vuonna 2005. Nykyisin Punaisen Tuvan Viinitila tunnetaan hyvin, ja siellä vierailee vuosittain yli 15 000 kävijää. Matleena Ikonen

Mansikoista, mustikoista, viinimarjaterttusista…

Menestys ei vaadi kommervenkkejä Punaisen Tuvan Viinitilan sydän on tilan vanha päärakennus, joka on kunnostettu viinituvaksi talon perinteinen pohjalainen maalaisluonne säilyttäen. Viinituvassa järjestetään ryhmille tilauksesta viininmaistajaisia ja viinitilakierroksia, ja se on myös suosittu juhla- ja kokouspaikka. Tilausravintola Viinituvassa on 180 asiakaspaikkaa, ja kesäisin tilan viihtyisään pihapiiriin saadaan 200 paikkaa lisää. Viinituvassa onnistuvat siis isotkin juhlat idyllisessä ja viihtyisässä miljöössä. Jorma Keijosen mukaan Punaisen Tuvan suosion salaisuus on yksinkertaisissa asioissa. – Hyvä palvelu, kauniit, siistit tilat sekä hyvä, itsetehty ruoka ovat niitä asioita, joita vieraat arvostavat. Ei se ole sen monimutkaisempaa. Me olemme toimineet aina tällä konseptilla, ja se toimii, Keijonen sanoo. Toiminnan perustana on asiakkaan toiveiden ja tarpeiden kuunteleminen, ja siksi ryhmäruokailutkin rakennetaan aina asiakkaan mukaan – kiveen kirjoitettua ruokalistaa ei ole. Viime vuonna Punaiselle Tuvalle myönnettiinkin Pohjanmaan Matkailu ry:n Matkailukärppä-huomionosoitus tunnustuksena matkailun edistämiseksi tehdystä työstä.

Punaisen Tuvan Viinitila

Syömisen ja viininmaistelun ohella tilalla on mahdollista osallistua viinitilakierrokseen, jossa johdatetaan viininvalmistuksen saloihin. Viinitilakierroksella pääsee läheltä tutustumaan siihen, miten palkitut Punaisen Tuvan viinit valmistuvat. Yritys on saanut vuonna 2012 Pro Agrialta tunnustuspalkinnon kotimaisen viininvalmistuksen kehittämisessä, ja Punaisen Tuvan kaikilla tuotteilla on Hyvää Suomesta -joutsenlipun käyttöoikeus. Punaisen Tuvan viinit ja liköörit valmistetaan oman tilan ja lähialueen sopimusviljeilijöiden marjoista, ja niissä maistuu Suomen kesä sellaisena kuin se parhaimmillaan on. Valmistuksessa käytetään viinimarjojen lisäksi mustikkaa, mansikkaa, puolukkaa ja marja-aroniaa. Juomavalikoimaan kuuluvat puna-, valko- ja roseeviinien ohella erilaiset liköörit. Tilan erikoisuus on Kohina, puolikuiva punaviini, jonka valmistuksessa on veden sijasta käytetty koivun mahlaa. Punainen Tupa osaa etiketin Tilan viinejä voi ostaa mukaan tilan viinimyymälästä. Yrityksille viinitila tarjoaa viinien lisäksi omia erikoisetikettejä, jolloin viineistä saa mitä mieleenpainuvimpia liikelahjoja. Erikoisetiketein varustetut pullot pakataan kauniisti puulaatikoihin – lahja, jonka kehtaa antaa kenelle vain.

Punainen Tupa ja

punaisentuvanviinitila.fi

mansikkamaa

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 1/2013

48 48

Keilat kaatuvat

hotelli Alvariinissa

otelli Alvariini Alajärven keskustassa on toiminut nyt 1,5 vuoden ajan. Alvariini pyrkii osaltaan ratkaisemaan puutetta, joka Alajärvellä on tasokkaasta majoitustilasta.

Jorma Keijonen on siirtynyt Punaisen Tuvan toiminnasta hotelli Alvariinin apujoukkoihin, vaikka varsinaisesti hotellia pyörittävät Keijosen tytär Salla Hemminki ja tämän mies Tomi. Yritykset työllistävät Keijosen mukaan Alajärvellä on tarvetta hotellille, sillä paikkakunnalla pitävät majaansa kansainvälisestikin toimivat yritykset kuten Mäkelä Alu, Saltex, Finnlamelli, Ruukki ja Honka, jotka tuovat paikkakunnalle asiakkaitaan ja vieraitaan. Alvariini toimiikin paljolti juuri yritysten majoittajana. Keijosen mukaan Alvariini on vielä lyhyen toiminta-aikansa vuoksi vielä hieman tuntematon, mutta maine kiirii pikkuhiljaa, ja majoituskapasiteetti on jo kohtuullisessa käytössä. Yrittäjäperheen tytär miehineen

luottaa samaan tuttuun reseptiin kuin millä kotitila saatiin kukoistamaan: hyvä palvelu, hyvä ruoka ja siistit tilat ovat avainasemassa vieraiden viihtyvyydelle. Erikoisuutena keilahalli Alvariiniissa on 22 kodikasta ja tasokasta huonetta, joihin on mahdollista majoittaa isompikin ryhmä. Hotellin tilavassa ravintolasalissa katetaan lounasaikaan noutopöytä, ja muina aikoina siellä tarjoillaan herkullisia á la carte -annoksia. Avarat ja viihtyisät tilat toimivat hyvin myös kokousja juhlakäytössä – Alvariinin kokoustiloihin mahtuu jopa 70 ihmistä. Alvariinin väki räätälöi ryhmien toiveiden mukaisia majoitus-, kokousja juhlapalveluita sekä tyky-päiviä. Hotellissa on kaksi saunaa, takkatupa ja uima-allas, jotka ovat sen asiakkaiden käytössä aamuisin ja alkuillasta. Muina

49 49

Matleena Ikonen

Hotelli Alvariini

aikoina saunat ovat varattavissa yritysten sekä muiden yhteisöjen virkistyskäyttöön. Kokouspaketteihin on mahdollista sisällyttää saunaosaston käyttö. Alvariinissa on yksi erikoisuus: 6-ratainen keilahalli, johon on hyvä näköyhteys hotellin baaritiskiltä. Keijosen mukaan keilahalli on saanut suuren suosion. – Keilaaminen on hyvää ajanvietettä, jos viettää hotellissa vaikka muutamankin päivän. Ja toisaalta, jos ei itse halua keilata, voi kuluttaa aikaa katselemalla, miten muilta keilat kaatuvat, Keijonen sanoo. – Keilahalli on myös muiden kuin hotellivieraiden käytössä, ja siitä onkin tullut suosittu ohjelmanumero niin harrastajille, perheille, yhdistyksille ja koululaisryhmille. www.alvariini.fi

www.kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi

Hyvinvointi Sininen Tie

Tulivuorten ja geysirien

maailmassa Irmeli Kojonen

Tulivuorikeskus

ävelemme siltaa pitkin tulivuoren sisään, kun jostain alhaalta, syvältä, kuilun uumenista alkaa yhtäkkiä purkautua höyryä. Kipinät välähtelevät allamme avautuvassa pimeydessä ja valtava jyrinä tuntuu korvissa, jopa selkäpiissä asti. Täällä Alajärven Tulivuorikeskuksessa voi kokea omakohtaisesti, miltä tulivuorenpurkaus tuntuu ja näyttää – ja palata turvallisesti takaisin.

Kotimaan Kotimaanmatkailun matkailunerikoislehti erikoislehti ••Nro Nro1/2013 1/2013

50 50

Sinisen Tien varrella sijaitseva Tulivuorikeskus tarjoaa kaikenikäisille harvinaislaatuisen elämysmatkan tulivuorten ja geysirien ihmeelliseen maailmaan. Alajärven Hoiskossa sijaitseva keskus on ainoa paikka Suomessa, missä vastaavanlaista voi kokea. Paikka on koululaisryhmien, eläkeläisten ja kesämatkaajien suosiossa, mutta soveltuu hyvin muillekin asiasta kiinnostuneille. Myös geologeja ja alan tutkijoita vierailee keskuksessa ulkomaita myöten. NASA:lta mallia suunnitteluun Aivan kierroksen alussa on tuloaulaa hallitseva, NASA:n mallin mukainen, halkaisijaltaan kunnioitettavat 1,5 metrin kokoinen maapallo, joka johdattaa kävijät seismologian aihepiirin ääreen. Pallo on toteutettu tarkasti satelliittikuvien pohjalta. Nytkin pallon ympärillä pyörii nuorempaa väkeä koettelemassa mannerlaattojen rajoja sekä tutkailemassa, mistä kaikkialta niitä tulivuorialueita löytyy. Opastaulut esittelevät vankkaa faktaa mannerlaatoista sekä vulkaanisista alueista ja myös avaruudesta. Täällä voi punnita mitä painaisi esim. Marsplaneetalla.

Kivihiomosta Tulivuorikeskukseksi Alajärven Tulivuorikeskus on yrityksen perustajan Risto Saarelan sinnikkyyden ja useiden vuosien suunnittelutyön tulos. Perheyritys aloitti ensin kivihiomona, mutta laajentui myöhemmin nykyisenlaiseksi keskukseksi. Tulivuorikeskus valittiin Vuoden 2010 kotimaan matkakohteeksi Matkailutoimittajien Kilta ry:n toimesta. Palkinto luovutettiin vuoden 2011 Matkailumessuilla Helsingissä. Vaikka Saarela on itsekin perehtynyt tarkoin geologian saloihin, hän on käyttänyt neuvonantajina useita alan asiantuntijoita. Keskus haluaa toimia vakavasti otettavana tiedonvälityskanavana. Runsas taustatieto opastauluilla takaa sen, että kierroksesta saa paljon irti itsekseenkin. Halutessaan voi kuitenkin osallistua oppaan johtamalle kierrokselle, joka on toki antoisampi. Geysirien voimaa Siirrymme eteenpäin laavaputkeen. Laavaluolastot saattavat kulkea hyvinkin etäällä itse tulivuoresta, piilossa laavakentän

alla. Jatkamme eteenpäin ja saavumme valoisaan tilaan. Aivan yllättäen vesi purkautuu edessämme majesteettisena patsaana suoraan ylöspäin. Geysirit ovat yksi luonnon ihmeistä joita ei voi olla hämmästelemättä, edes näin simulaationa. – Täällä vesi ei tietenkään ole kuumaa, vaan se johdetaan ilmanja vedenpaineen avulla suoraan ylöspäin, jotta saadaan todentuntuinen vaikutelma geysirin purkauksesta, Saarela selittää. Tulivuorenpurkauksen ja kivivyöryjen äänet ovat tositilanteista nauhoitettuja. Hiukset pystyyn nostattavat ääniefektit ja kipinöitä simuloivat värivalot luovat aidon tunnelman. Geysir-alueella voi tutustua erilaisiin mineraaleihin. Esillä on monenlaista kivimateriaalia uusista islantilaisista laavakivistä muinaisten tulivuorenpurkausten synnyttämiin kivilajeihin. Kun talo alkaa heilua Lopuksi pääsemme tutustumaan maanjäristyksen kulkuun. Vaikka Suomessakin maa järähtelee silloin tällöin, harvalla on omakohtaisia kokemuksia asiasta. Moni kuitenkin yllättyy huomatessaan, että useimmat etelän tutuista lomakohteista sijaitsevat seismisillä alueilla. Meidät johdatetaan pienempään tilaan, johon mahtuu arviolta linja-autollinen ihmisiä. Sitten alkaa tapahtua: huone alkaa liikkua kummallisella tavalla. Järistyssimulaatio vastaa viiden magnitudin tilannetta Richterin asteikolla. Kyse on maksimissaan meilläkin Suomessa esiintyvästä maanjäristyksestä, joka ei siis ole

51 51

kovin voimakas. Silti polvet tuntuvat lyövän loukkua. Voin vain kuvitella, miltä tuntuisi olla todellisessa tilanteessa tilassa, jossa on kaikenlaista tavaraa ympärillä. Järisyttävän kokemuksen jälkeen tutustumme aitoihin maanjäristystä mittaaviin laitteisiin, seismometriin ja seismograafiin. Hienosta teknologisesta kehityksestä huolimatta ihminen tuntuu olevan edelleen kovin pieni suurten luonnon voimien keskellä. Fossiileja ja ametisteja matkamuistoiksi Kiinnostavaa on tutustua myös maassamme tapahtuneiden maanjäristysten historiaan. Esim. Paltamon kirkko tuhoutui aikoinaan 1600-luvulla maanjäristyksen vaikutuksesta. Myös muu historiallinen tieto on kiehtovaa omassa aika-aspektissaan. Kierroksen lopulla tarjolla on lisäksi runsaasti tietoa lähiavaruudesta, geologiasta ja sekä maamme kaivostoiminnasta. Esillä on erilaisia kivinäytteitä ja fossiileja. Valtavan painoinen ametisti-geodi komistaa näyttelyä. Se on syntynyt muinoin tulivuorenpurkauksen seurauksena. Korukivinäyttelyn yhteydessä sijaitsee myymälä, josta voi ostaa kauniita kivikoruja tai vaikkapa fossiloituneita muinaisötököitä matkamuistoiksi. Tulivuorikeskus palvelee matkailijoita varhain keväästä myöhäiseen syksyyn. Päärakennuksen myymälä, jalokivinäyttely sekä kokoustilat ovat käytössä ympärivuotisesti. www.tulivuorikeskus.fi

www.kotimaassa.fi

Seuraava numero 2/2013 ilmestyy MAALISKUUSSA viikolla 11 Sininen Tie -sarja jatkuu, esillä myös kesätapahtumat ja -teatterit . n! tule mukaa myyntiin SOITA media 2 1212 puh. 044 70

www.kotimaassa.fi/mediakortti

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 1/2013

Sukellus arkkitehtuuriin, muotoiluun ja henkilöhistoriaan

Nimikkomuseo vaalii Alvar Aallon perinnettä Eeva Oksman

lvar Aalto (1898–1976) on modernin arkkitehtuurin ja muotoilun edelläkävijä ja yksi Suomen tunnetuimmista arkkitehdeistä. Aallon arkkitehtuuria voi nähdä eri puolella Suomea, mikä käy ilmi tätäkin lehteä lukiessa. Aallon arkkitehtuurille tunnusomaisia piirteitä ovat materiaalien nerokas hyödyntäminen, luonnonvalon kokonaisvaltainen käyttö ja maiseman ottaminen osaksi rakennuskokonaisuutta. Hän huomioi myös, että sisustus oli sopusoinnussa rakennuksen arkkitehtonisen tyylin kanssa. Museo ja koetalo Jyväskylässä Jo vuonna 1966 perustettu Alvar Aalto -museo suojelee Aallon elämäntyötä sekä huolehtii hänen aineellisen ja henkisen perintönsä jatkumisesta. Museon toiminta on keskittynyt Jyväskylään ja Helsinkiin, joissa kummassakin on kaksi museokohdetta. Jyväskylässä sijaitseva Alvar Aalto -museo on valmistunut vuonna 1973, ja se edustaa Aallon myöhäistä valkoista kautta. Museon perusnäyttelyssä on esillä Aallon elämäntuotannon koko kaari ja henkilöhistorialliset vaiheet. Galleria-tilassa järjestetään vaihtuvia

Alvar Aalto -museo

arkkitehtuurin, muotoilun ja nykytaiteen näyttelyitä. Museon yhteydessä toimivat museokauppa ja kahvila Cafe Alvar. Museoon voi tutustua joko itsenäisesti tai oppaan johdolla. 1950-luvulla rakennettu Muuratsalon koetalo sijaitsee viidentoista kilometrin päässä Jyväskylän kaupungin keskustasta. Luonnonhelmassa sijaitseva paikka oli Aallolle paitsi kesäasunto myös kokeilukeskus, jossa luonto antoi impulsseja sekä muotoihin että rakenteisiin. Koetalo toimi vuoteen 1994 asti Aallon perheen kesähuvilana. Nykyään sinne pääsee tutustumaan kesäaikaan muutaman kerran viikossa järjestettävillä opastetuilla kiertokäynneillä.

Helsingissä kotitalo ja ateljee Alvar Aallon kotitalo sijaitsee Helsingin Munkkiniemessä. Aalto itse asui elämänsä loppuun saakka tässä vuonna 1936 valmistuneessa talossa, jonka hän suunnitteli sekä nelihenkisen perheensä kodiksi että arkkitehtitoimistoksi. Yleisölle Riihitien talo avattiin vuonna 2002, ja kotimuseossa käy vierailijoita eri puolilta maailmaa. Erilaisten materiaalien ja luonnonvalon taidokas käyttö sekä kauniit ja funktionaaliset yksityiskohdat luovat vierailusta unohtumattoman. Kotitaloon järjestetään sekä avoimia että tilattuja opastuksia, ja kävijöitä palvelee myös pieni museokauppa. Aallon huonekalusuunnitteluun liittyvät oleellisesti keksinnöt puun taivuttamisesta. Kuvassa Paimio-tuoli, kuva: Alvar Aalto -museo / Martti Kapanen.

Kävelymatkan päässä kotitalosta on Alvar Aallon ateljee, joka valmistui Helsingin Munkkiniemeen 1955 arkkitehtitoimiston tarvitessa lisää työtilaa. Ateljee kuuluu Aallon 1950-luvun rakennusten parhaimmistoon. Valkoiseksi slammatun, suljetun rakennuksen päätila on kaareva ateljee, josta avautuu näkymä sisäpihalle. Toisesta kerroksesta löytyy myös kapearunkoinen piirustussali. Luonnonvalo kiertää salissa kauniisti korkeiden ikkunanauhojen kautta. Ateljeehen järjestetään niin ikään sekä avoimia että tilattuja opastuksia. Tarkemmat tiedot kunkin kohteen aukioloajoista kannattaa tarkistaa museon internet-sivuilta.

Aaltoa puhelimeen Alvar Aalto -museo on lanseerannut viime syksynä AALTOsites-mobiilioppaan Aallon Helsingin kohteisiin, mutta valikoima on laajenemassa myös Jyväskylän seudun rakennuksiin vuoden 2013 aikana. Tavoitteena on laajentaa AALTOsites kattamaan Alvar Aallon arkkitehtuuri maailmanlaajuisesti. Sovellus toimii suomeksi, englanniksi, ruotsiksi ja espanjaksi. www.alvaraalto.fi

www.kotimaassa.fi

Museot ja näyttelyt Designmuseo perusnäyttely

esign saattaa kuulostaa hienolta ja kulturellilta. Se on kuitenkin meitä kaikkia varten, sillä sen avulla pyritään lisäämään arkipäivästenkin tuotteiden ja toimintojen käytettävyyttä.

kuuluu arkeen ja juhlaan Eeva Oksman

Viime vuonna Helsinki toimi yhdessä Espoon, Vantaan, Lahden ja Kauniaisten kanssa maailman designpääkaupunkina. Helsingin Korkeavuorenkadulla sijaitseva Designmuseo oli yksi keskeisistä kohtaamispaikoista. Kesällä tapahtumanäyttämönä toimi museoiden välisellä pihaalueella sijainnut Paviljonki, jossa myös Designmuseo järjesti runsaasti ohjelmaa. Museon näyttelyohjelmiston suurin vetonaula oli kesäkauden Tulevaisuuden

Designmuseo / Rauno Träskelin

rakentajat – Suomalainen muotoilu 1945–67 -näyttely, joka keräsi yli 41 000 kävijää. Designpääkaupunkivuoden aikana Designmuseo järjesti yli 225 erilaista ohjelmallista tapahtumaa.

Designmuseo 140 vuotta Designmuseo on valtakunnallinen erikoismuseo ja yksi maailman vanhimmasta alan museoista, sillä tänä vuonna Designmuseon

perustamisesta tulee kuluneeksi 140 vuotta. Alun perin museon kokoelma koostui Suomen Taideteollisuusyhdistyksen vuonna 1873 Wienin maailmannäyttelystä ostamaan 700 esineeseen. Nykyään kokoelma käsittää jo 75 000 esinettä, joiden lisäksi museolla on laajat piirustus- ja kuva-arkistot. Designmuseo ei ole vain museo, vaan aktiivinen muotoilun kansainvälinen kohtaamispaikka ja tapahtumakeskus. Museolla on neljä toimipistettä: Designmuseo, Arabian museo, Iittalan lasimuseo ja Nuutajärven lasimuseo.

Uudistunut perusnäyttely Helmikuun alussa Designmuseon Suomalainen muoto -perusnäyttely avautuu uudistettuna. – Tarina säilyy, mutta se on jäsennetty paremmin, kertoo museon johtaja Jukka Savolainen. Näyttelyyn on päivitetty 10 lisävuotta kattaen nyt designhistoriaa 2000-luvun alkuun. Savolaisen mukaan näyttelyssä on myös hyödynnetty enemmän uutta teknologiaa, kuten liikkuvaa kuvaa. – Tällä olemme parantaneet käyntikokemusta entisestään, uskoo Savolainen.

Arabian museo. Kurt Ekholm sinivalko 1936-1954

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 1/2013

Kaj Franck Universal Forms DM Muotoilun ja taiteen rajapinnalla Designmuseo on myös muotoilun kansainvälinen kohtauspaikka. Helmikuun alussa avautuu Japan Societyn kanssa yhteistyössä tuotettu näyttely Fiber Futures – Japanin tekstiilitaide tänään. Sitä on kuvattu vaikuttavaksi veistokselliseksi esine- ja tilakokemukseksi sekä ainutlaatuiseksi japanilaisen nykytekstiili- ja kuitutaiteen katselmukseksi. Näyttelyssä nähdään töitä 30 suunnittelijalta, kuten alansa huiput Jun’ichi Arai, Dai Fujiwara, Tetsuo Kusama ja Hiroku Watanabe.

Designmuseo,arkkitehti Gustav Nyström 1894 Kuva: Jussi Tiainen

Designgalleria

Vaadi hyvää muotoilua! Muotoilu muuttuu ja monipuolistuu yhteiskuntarakenteen muutoksessa. Savolainen muistuttaa, että se on meitä kaikkia varten, ja se parantaa elämää sekä esteettisesti että funktionaalisesti. – Designmuseoon kannattaa tulla tutustumaan jo sen vuoksi, että oppii tietämään, mitä voi vaatia – vaatimaan hyvää muotoilua, parempia palveluja ja infrastruktuuria. Museon perusnäyttely on suosittu ja tärkeä pedagoginen tutustumiskohde esimerkiksi koululaisryhmille, joita viime vuonna kävi lähes 2400. Myös monelle ulkomaiselle vieraalle se on jopa ensimmäinen kosketus suomalaiseen muotoiluun ja historiaan. Tyypillinen museovieras on Savolaisen mukaan kuitenkin kulttuurista ja muotoilusta kiinnostunut, 30–50-vuotias henkilö. Erityyppisillä näyttelyillä on kuitenkin omat kävijänsä, sillä tarjontaa on kaikille.

Kevätkaudella Galleriassa on esillä Ivana Helsinki 15 – Matkalla kotiin -näyttely, joka esittelee vuosien varrelta Ivana Helsingin kauneimmat vaateet, värikkäimmät kuosit sekä näytöstaltioinnit. Huhtikuun lopulta toukokuun loppuun esillä olevan Tango-kiertonäyttelyn lähtökohtana on ollut kestävä kehitys ja lähiöiden arjen suunnittelu. Yhteishankkeessa ovat olleet mukana Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Milano Politecnico- ja Ecole de Design Nantes Atlantique -yliopistot. Kesällä Galleriassa alkaa

Tapio Wirkkala, Iittala Kanttarelli kolmen vuoden pituinen Kesämonumentti-sarja, jossa näyttelytila toimii muotoilualan yritysten ja valitun suunnittelijan tilallisena leikkikenttänä. – Kun suunnittelija ja yritys ”pölyttävät ristiin”, ja mukana on eri aloja ja toimijoita, voi syntyä uusia, odottamattomiakin lopputuloksia, Savolainen sanoo innostuen jo tulevasta.

Toisia tarinoita Designmuseon näyttelyissä on esillä ollut aina vain pieni osa esineistöstä, joka on tukenut käsiteltävää päätarinaa. Kesäkauden avaava Designmuseo 140 vuotta -näyttelyn Toisia tarinoita tarkastelee millaista tarinaa Designmuseon kokoelmista on rakennettu ja kerrottu, ja mitä on jätetty tarinan ulkopuolelle.

Designmuseossa on tietoisesti madallettu ”henkistä kynnystä”, ja museon inspiroivassa ympäristössä on järjestetty vaihtuviin näyttelyihin liittyen runsaasti erilaisia työpajoja, joissa on valmistettu esimerkiksi koruja ja himmeleitä. Ohjelmassa on ollut myös toiminnallisia yleisöesityksiä sekä opastuksia lapsille. Aika kuluu kuin siivillä myös museon designtuotteita täynnä olevassa myymälässä kierrellessä tai nauttiessa herkutteluhetkestä museon yhteydessä olevassa tunnelmallisessa kahvilassa.

Näyttely esittelee museon laajan kokoelman kuriositeetteja ja aiemmin esittämättömiä esineitä, ja se kertoo Designmuseon kokoelman karttumisen vaiheista ja sen kartuttajista. Museon kokoelmista ilmestyy kesällä kattava perusopas, joka toimii paitsi matkaoppaana museon kokoelmiin myös uudenlaisena näkökulmana suomalaisen muotoilun historiaan.

– Tänne on helppo tulla, ja täällä on helppo olla, vakuuttaa Savolainen.

www.designmuseum.fi

Kaj Franck Arabian museo, kahviastiasto Sointu muotti RN sävy posliini 1954-59.

www.kotimaassa.fi

Museot ja näyttelyt

SAAMELAISMUSEO & LUONTOKESKUS tel. +358 400 898 212 Inarintie 46, INARI

Ravintola Sarrit

tel. +358 16 661 662

Matkailuinfo

tel. +358 40 168 9668

www.siida.fi

designmuseon kevät 2013 1.2.–5.5.2013 fiber futures - japanin tekstiilitaide tänään 1.2.–7.4.2013 ivana helsinki 15 - matkalla kotiin

Korkeavuorenkatu 23, 00130 Helsinki www.designmuseum.fi

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 1/2013

Eeva Oksman

Hannes Heikura

alon taidemuseossa avautuu tammikuussa 2013 maamme kenties maineikkaimman aik alaislehtikuvaajan, Hannes Heikuran (s. 1958), uusin valokuvanäyttely.

Valokuvat sävähdyttävät Salossa

Hannes Heikura on valittu kolmesti Vuoden lehtikuvaajaksi sekä palkittu kahdesti Vuoden uutiskuvasta ja viidesti Vuoden lehtikuvasta. Lisäksi hän on saanut useita valokuva-alan palkintoja, kuten Fotofinlandian 2008 ja Suomen Kuvalehden Journalistipalkinnon 2006. Heikuran vaikuttavat kuvat ovat tulleet tutuiksi mm. Helsingin Sanomien sivulta.

Salon taidemuseon intendentti Pirjo Juusela-Sarasmon mukaan valikoimalla Hannes Heikuran uusimmat näyttelyt ohjelmistoonsa Salon taidemuseo haluaa nostaa valokeilaan parhaille kansainvälisille lehtikuvaajille kokemuksen ja työuran kautta kehittyneen taidon yhdistää valokuvan dokumentaarisuus taiteellisen ilmaisun viimeisteltyyn näkemyksellisyyteen.

Valokuvaajan sielunmaisemissa

Salon taidemuseossa tammikuussa avautuva kokonaisuus koostuu Heikuran valokuvataiteellisesta Dark Zone – Hämärä vyöhyke -näyttelystä vuodelta 2010 sekä We Walk Alone – Kuljemme yksin -näyttelystä vuodelta 2012. Jälkimmäistä näyttelyä ei aiemmin ole nähty muualla. Näyttelyyn julkaistaan myös We Walk Alone -kirja, jonka ovat kustantaneet yhteistyössä Aalto-yliopiston Musta Taide -valokuvakirjakustantamo ja Salon taidemuseo.

We Walk Alone -kuvasarjaa toteuttaessaan Hannes Heikura siirtyi hänelle tyypillisestä valon varjon kuvaamisessa ihmismielen yksinäiseen vaellukseen. Salossa esillä olevat näyttelyt kuvastavat valokuvaajan sielunmaisemaa Helsingistä maagisen realismin keinoin. Mustavalkokuvissa valokuvaajan kotikaupunki on muuttunut ajaltaan ja paikaltaan tunnistamattomaksi mielenmaisemaksi, jossa vaatimattomat arkitapahtumat näyttäytyvät häivytettyinä ihmisyyden kuvauksina ja tunnetiloina. Niissä löytyy aitoja tilanteita, ikuisuuksien täyttämiä pieniä hetkiä ja valon pilkahduksia. Heikuran valokuvat ovat visuaalista runoutta. Ne ilmentävät niukkuuden filosofiaa ja ovat kaupunkikulttuurin kuvauksina yhtä aikaa luonteeltaan sekä suomalaisia että yleismaailmallisia. We Walk Alone -kirjassa Hannes Heikura toteaa, että valokuvan täytyy olla tästä elämästä, mutta se on myös jotakin vielä suurempaa. Kuvaajan oman rohkean tulkinnan perustana on todellisuus. Koska valokuvaaja ei voi elää yhdellä tavalla ja kuvata toisella, ovat hänen kaikki kuvansa eräänlaisia omakuvia. – Vaikka valokuvaaja ei esiintyisikään itse kuvissaan, hän paljastaa niissä silti sielunsa. Tässä on valokuvan totuus ja ehdottomuus, toteaa Heikura, ja muistuttaa lopuksi valokuvaajan vastuiden ulottuvan myös itsensä ulkopuolelle yhteiskuntamme heikkoihin ja osattomiin. Hannes Heikura toimii nykyään freelancervalokuvaajana ja valokuvataiteilijana työskenneltyään vuosikymmenien ajan lehtikuvaajana Helsingin Sanomissa.

www.kotimaassa.fi

Museot ja näyttelyt

uomalaisille metsä on luonnollinen asia. Kukapa meistä ei olisi kokenut virkistyvänsä kulkiessaan metsässä vaikkapa marja- tai sieniretkellä. Metsät tuottavat iloa ja hyötyä monella tavalla. Mutta mitä itse asiassa tiedämme metsistä?

Rovaniemellä, Ounasjoen rantamaisemissa kesäkuussa 2011 avattu Pilke-talo pitää sisällään mm. mielenkiintoisen Tiedekeskus Pilkkeen, joka sopii käyntikohteeksi kaikenikäisille. Tiedekeskuksen 650 neliömetrin kokoinen näyttelyalue kertoo pohjoisten metsien kestävästä käytöstä sekä metsien tuotteista ja antimista.

Puurakentamisen huippua Pilke-taloa voidaan pitää tiedekeskuksen suurimpana näyttelyesineenä. Talo on suomalaisen arkkitehtuurin taidonnäyte ja hyvä esimerkki ekologisen puurakentamisen huippuosaamisesta. Puurakenteisen talon hiilijalanjälki on vain kolmasosa vastaavan betonirakenteisen talon hiilijalanjäljestä. Tiedekeskuksen lisäksi talo on 135 ihmisen työpaikka, sillä siellä sijaitsee myös Metsähallituksen toimitalo.

Itse kokeillen Tiedekeskus Pilkkeen vuorovaikutteinen näyttely herättää älyllistä uteliaisuutta, sillä se välittää tietoa tekemisen ja tutkimisen kautta: näyttelyssä näkemisen ja kuulemisen

lisäksi haistellaan, maistellaan ja kosketellaan. Ymmärryksen lisääntymisen myötä selviää, että luonnonvarojen kestävällä käytöllä on oikeasti merkitystä maailmalle. Näyttelyssä tutustutaan metsän ekologiaan ja biologiaan sekä metsänhoitoon ja metsätalouteen. Mitä tapahtuu puulle kaatamisen jälkeen? Se selviää seuratessa puun matkaa metsästä jatkojalostuskohteisiin. Kaikki puusta -teemaosio esittelee puun moninaisia käyttömuotoja alkaen rakentamisesta ja paperista aina lääkkeisiin ja terveysvaikutteisiin elintarvikkeisiin asti. Paikallishistoria on esillä Tervetuloa Sahanperälle -osiossa, joka muistuttaa alueen pahamaineisesta menneisyydestä.

Matka metsämiesten ja -naisten maailmaan Eeva Oksman

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 1/2013

Tiedekeskus Pilke

Pilkkeen tapa tuoda asioita esille on hauska, oivaltava ja innoittava. Tiedekeskuksessa saa muun muassa kiivetä oikean Ponsse Ergo -metsäkoneen ohjaamoon. Biojalostamo taas pyörähtää käyntiin polkemalla. Eksymissimulaattorin pimeässä huoneessa voi eksyä turvallisesti, vaikka sen pimeässä metsässä vähän rasahteleekin. Metsäaiheiset laulut taas innoittavat kokeilemaan karaokelaulua. Monet kohteista ovat parhaimmillaan kaksin tai pienen ryhmän kanssa tehtyinä. Esimerkiksi iso tasapainopeli vaatii hyvää yhteistyötä, jotta kestävän käytön neljää eri osa-aluetta kuvaavat puiset pallot saadaan tasapainotettua laakealle alustalle.

Minustako metsästäjä? Yksi Pilkkeen vetonauloista on Suomen ensimmäinen eräsimulaattori, jossa valkokankaan metsämaisemassa liikkuvia riekkoja, karhuja ja hirviä ammutaan kiväärillä tai haulikolla. Lapsetkin selviävät tehtävästä isän tai äidin avustuksella. Metsästysseikkailua voi jatkaa kokeilemalla saalishirven siirtämistä. Sitä varten Pilkkeessä on 200-kiloinen pehmohirvi, jonka metallirunko on peitetty toppauksin ja verhoiluin. Toden tuntua lisää se, että hirven vatsassa olevan tarranauhan alta paljastuu suolisto.

Työpajoja ryhmille Ryhmävierailun alkuun tarkoitetut Pilkevartit tutustuttavat Pilke-taloon ja näyttelyyn, ja ne toimivat hyvänä johdantona omatoimiselle näyttelyyn tutustumiselle. Näyttelyvierailun lisäksi ryhmät voivat varata ohjelmaansa Pilkeen erilaisia työpajoja. Koululaisille tarkoitetut työpajat on suunniteltu ikäryhmän ja oppiaineen mukaan. Myös muille ryhmille, kuten työyhteisöille, työpajat ovat mielekäs ja toiminnallinen tapa oppia uutta ja vahvistaa ryhmähenkeä.

Pilke on osa Rovaniemen museo- ja tiedekeskuskeskittymää Ounasjoen rannalla. Pilke on palkittu vuoden 2011 metsätekona, se sai Puupalkinnon v. 2011, Metsäyhdistyksen Pro Silvis -ansiomitalin huomattavista ansioista Suomen metsäalan hyväksi v. 2011 sekä Einari Vidgrénin Säätiön Einarin tunnustuspalkinnon keväällä 2012.

Metsäisiä matkamuistoja Vierailun päätteeksi on mukava piipahtaa Pilke-myymälässä, jonka kaikki tuotteet liittyvät myös tavalla tai toisella suomalaiseen metsään. Tarjolla on suomalaista metsää monessa muodossa herkullisista makuelämyksistä hauskoihin arjen ja juhlan tuotteisiin. www.tiedekeskuspilke.fi

Ensimmäisen toimintavuotensa aika Pilkkeessä vieraili n. 53 000 kävijää.

Pilke = 25–50 cm pitkä, halosta tai rangasta pilkottu polttopuu (käytetään myös nimitystä klapi), myös valon tuikahdus tai ”pilke” silmäkulmassa; leikkisyys ja leikkimielisyys

www.kotimaassa.fi

Museot ja näyttelyt

Eeva Oksman

Saamelaismuseo Siida

apissa asuville avara luonto ja pitkät etäisyydet ovat arkipäivää. Niiden aikaansaamaa tilaa, kauneutta ja rauhaa moni eteläsuomalainen haluaa juuri kokea jokavuotisilla Lapinmatkoillaan.

Nykytekniikalle etäisyydet ovat merkityksettömät, ja niinpä maailman tapahtumat ja ajan muotivirtaukset tunnetaan hyvin myös Lapissa. Siitä huolimatta saamelaiset ovat säilyttäneet oman identiteettinsä. Erityispiirteitä ovat saamenkieli, porotalous ja vankka käsityöperinne, joten Lapintakki ja karvakengät ovat siellä edelleen tuttu näky.

Saamelaiskulttuuri elää ajassa Saamenmaassakin on tapana harrastaa nykyaikaista ja trendikästä tuunausta, johon erikoisleiman antavat saamelaisvaikutteet. Esimerkiksi housujen lahkeisiin voidaan ommella, saamenpuvusta tuttuja nauhoja, tai solmia helmikoruja käyttäen Saamen lipun värejä Saamelaisuutta voidaan tuoda esille monin tavoin. – Lasten kanssa askarrellessa piirretään Saamen prinsessoja, joille liimataan saamelaisvaikutteisia koristeita, kertoo Saamelaismuseo Siidan kulttuuritulkki Sari Valkonen. Perinteisiä taitoja voi opetella nykyisin myös omaa kulttuuria tukevilla kursseilla. – Sukupolvelta toiselle siirtyvän tiedon sijaan monet oppivat nyt kursseilla tekemään perinteisiä käsitöitä, kuten saamenpukuja, nutukkaita eli karvakenkiä, kuksia, puukkoja ja lapasia, kertoo Sari Valkonen. Hänkin on kurssilla valmistanut itselleen nutukkaat poron koipinahoista.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 1/2013

sekä tutustuttaa alueen alkuperäiskansoihin ja saamen kielten eriytymisvaiheisiin. Päänäyttely kertoo muun muassa vuodenkierrosta sekä selviytymisstrategioista pohjoisissa ääriolosuhteissa ja vuodenaikojen vaihtelussa. – Täällä riittää lapsillekin paljon ihmeteltävää, Sari Valkonen hehkuttaa. Perusnäyttelyjen lisäksi Siidassa on vaihtuvia näyttelyjä ympäri vuoden, ja siellä järjestetään kulttuuri- ja luontotapahtumia sekä seminaareja.

Ainutlaatuinen ulkomuseo Juhlavuottaan viettävässä ulkomuseossa voi kesäisin tutusta erilaisiin saamelaisiin asuinmuotoihin ja pyyntitapoihin. Museo sijaitsee arvokkaalla kivikautisella asuinpaikalla, joka on rauhoitettu muinaismuistolain nojalla. Ulkomuseoalueen kiertävän, alle kilometrin mittaisen polun varrella on lähes 50 tutustumiskohdetta.

Yle Sápmi (Yle Saame), Saamelaisalueen koulutuskeskus Sajos sekä saamelaismuseo ja luontokeskus Siida. Hyvin tunnistettava saamenpuku on aikanaan ollut arkivaate, mutta nykyisin sitä käytetään erityisesti juhlissa. Eri alueilla on toisistaan jonkin verran poikkeavat puvut. Valkosen mukaan asiaan perehtyneet voivat tunnistaa puvusta seudun lisäksi jopa tekijän. Saamenpukuun ei suhtauduta liian jäykästi, vaan ajan myötä materiaalit ovat muuttuneet, samoin helman mitta on vaihdellut maailmanmuodin mukaan. Verka on vaihtunut silkiksi, ja perinteisesti punaisen villahuivin värin voi valita muodin mukaan. Suhtautuminen pukuun on kuitenkin aina kunnioittava. Osa tiedoista ja taidoista kulkeutuu kuitenkin edelleen sukupolvelta toiselle. – Se on sitä, että käyn lasteni kanssa samoilla marjamailla kuin vanhempani ja isovanhempani. Kun kerron lapsilleni omasta lapsuudestani, jo se on perimätietoa, Sari Valkonen toteaa. Parhaiten saamelaiseen kulttuuriin pääsee tutustumaan 700 asukkaan Inarissa. Se on Suomen saamelaisalueen keskus, ja siellä kokoontuu mm. saamelaisten itsehallintoelin Saamelaiskäräjät. Inarissa sijaitsevat myös

Aina aluksi Siidaan Siida on monipuolinen tieto- ja opastuskeskus, jonka avautumisesta tulee kuluneeksi tänä vuonna 15 vuotta. Siidassa vierailee vuosittain noin 50 000 kävijää. Siida tarjoaa sekä moniaistisia elämyksiä että asiantuntevaa tietoa, ja sen näyttelyt kertovat saamelaisten historiasta ja kulttuurista sekä pohjoisimman Lapin luonnosta. Sisätilojen näyttelytarjonnan lisäksi kesäisin avoinna on tunnelmallinen ulkomuseoalue, joka on houkutellut kävijöitä jo 50 vuoden ajan. Tänä vuonna Siidalla on siis kaksinkertainen merkkipäivävuosi!

Kulttuuri tutuksi monin keinoin Saamelainen kulttuuri ja luonto liittyvät erottamattomasti toisiinsa, ja ne esitelläänkin Siidassa yhtenä näyttelykokonaisuutena. Nähtävänä olevat upeat valokuvat, aidot esineet ja taustalla kuultava rikas äänimaailma luovat näyttelyvierailusta moniaistisen kokemuksen.

Museon ainutlaatuisia kohteita ovat mm. vuonna 1960 museoalueelle siirretyt Tirron pihapiirin alkuperäiset hirsirakennukset, jotka edustavat Inarin talollissaamelaista asumismuotoa 1800-luvulta. Toinen erikoinen kohde on Mirhamintupa seinäkirjoituksineen. Tämä Inarin ja Kittilän rajalta siirretty käräjätupa oli oikeudenkäyntikäytössä aina vuoteen 1905 saakka. Tuvan seinät ovat täyttyneet tuomiotaan odottavien kaivertamista kirjoituksista.

Lähde luontoon Siidasta saa monipuolista tietoa ympäristöstä, sillä siellä sijaitsevat niin Inarin kunnan matkailuneuvonta kuin Metsähallituksen luontokeskuksen asiakaspalvelupiste, josta saa karttoja ja neuvoja retkien suunnitteluun, vinkkejä hyvistä kalastuspaikoista ja tarvittavat luvat. Retkeilyneuvontapalvelu kattaa koko pohjoisimman Lapin, ja sieltä saa ajankohtaisimman ja tarkimman tiedon alueen maasto-olosuhteista, reittien vaativuudesta sekä tulipaikoista ja autiotuvista. Siidasta ei tarvitse jatkaa matkaa nälkäisenä. Siidan ravintola Sarritissa voi nauttia pohjoisen puhtaista raaka-aineista valmistettuja paikallisia herkkuja. Maittavan ruuan lisäksi saatavana on tilauksesta myös retkieväitä. www.siida.fi

Siidan johdantonäyttely selvittää pohjoisen luonnon ja kulttuurin kehittymistä

www.kotimaassa.fi

Museot ja näyttelyt

Terrakotta-armeija ja Kiinan keisarien aarteet -näyttely Tampereella 14.6.–1.12.2013

apriikissa 14.6.2013 avautuva suurnäyttely esittelee Unescon maailmanperintölistalle kuuluvaa Terrakotta-armeijaa ja muita Kiinan keisarien aarteita. Kyseessä on Vapriikin historian tähän asti mittavin näyttelypanostus.

Näyttely on toiveiden täyttymys Terrakotta-armeijan näyttely on ollut museokeskus Vapriikin toivelistalla pitkään, ja sitä on edeltänyt monen vuoden valmistelutyö. Näyttelyn tieteellisenä asiantuntijana on tunnustettu muinaisen kiinalaisen kulttuurin asiantuntija Carol Michaelson Lontoosta, British Museumista. Kiinassa näyttelyjärjestäjinä ovat Shaanxi Cultural Relics Bureau ja Shaanxi Cultural Promotion Center. Näyttelyyn on tulossa kymmenkunta alkuperäistä, luonnollista kokoa olevaa haudanvartijaa, ja mukana on myös puolen metrin mittaisia sotureita Qin-dynastian aikaa seuranneen Han-dynastian ajalta. Vapriikkiin tulee myös keisari Qin Shi Huangdin pronssivaunujen luonnollista kokoa oleva jäljennös. Lisäksi näyttelykokonaisuuteen kuuluu alkuperäisiä aseita, koriste-esineitä, pelejä sekä jade-, pronssi- ja kultaesineitä Qin- ja Han-dynastioiden ajalta.

”Maailman kahdeksas ihme”

Kaikilla hautaan mukaan laitetuilla esineillä, patsailla ja muilla oli tärkeä merkitys. – Kiinassa uskottiin elämän jatkuvan kuoleman jälkeen niin kuin ennenkin, kertoo Saloniemi. Siksi hautoihin varastoitiin viiniä ja ruokaa, esimerkiksi savesta tehtyjä possuja tai kanoja. Viihtymistä varten haudassa on ollut mm. shakintapainen lautapeli, jota siihen aikaan yleisesti pelattiin.

nähtävänä Tampereella Eeva Oksman

Saloniemen mukaan nyt, jos koskaan, kannattaa lähteä Vapriikkiin.

Vapriikki

– Tämä on sellainen ”Once in a lifetime” -juttu, hän toteaa. Tämän jälkeen sotilaita on lähdettävä katsomaan Kiinaan. www.vapriikki.fi

Terrakotta-armeijan löytyminen on suhteellisen tuore asia. Kiinan ensimmäisen keisarin Qin Shi Huangdin yli 2000 vuotta vanha hautapaikka paljastui sattumalta vuonna 1974, kun maanviljelijä kaivoa kaivaessaan osui savipatsaan päähän. Löytö sai valtavat mittasuhteet, kun tutkijoiden kaivauksista paljastui yhteensä lähes 8 000 yksilöllisin piirtein tehtyä terrakottasotilasta. Pronssiasein varustetut terrakottasotilaat oli järjestetty tarkasti sodankäyntioppien mukaisiin taistelumuodostelmiin. Lisäksi löytyi satoja savesta tehtyjä hevosia, vaunuja ja paljon muuta keisarin kuolemanjälkeistä elämää turvaamaan tarkoitettua tavaraa. Alueella kaivetaan edelleen, sillä hautapaikasta on avattu vasta murto-osa.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 1/2013

–Keisarin varsinaiseen hautamausoleumiin ei ole vielä koskettu lainkaan, toteaa näyttelypäällikkö Marjo-Riitta Saloniemi.

”

Ei vettä, rantaa rakkaampaa…”

Entisen kotikuntani rajalla on musta hautakivi. Haudalla palaa kynttilä tai lyhty ympäri vuoden, ja kesällä sillä kukkii jatkuvasti tuoreet kukat. Mieheni kanssa olemme monesti pohtineet, että se on varmasti kotikaupunkimme parhaiten hoidettu hauta.

Kolumni Matleena Ikonen

Matkan varrelta

Hautakivi pystytettiin uutena vuotena 2009, kun kotikuntani lakkautettiin ja yhdistettiin isompaan naapuriin. Me lakkasimme olemasta ”kuntalaisia” ja muutuimme ”kaupunkilaisiksi” yhdessä yössä. Vanhan kunnan hautajaisia vietettiin meidän kylällä suureellisesti: hautajaissaattue kulki kukkineen ja kynttilöineen entiselle kunnanrajalle, seppele laskettiin haudalle ja sen jälkeen viereisessä kodassa veivattiin gramofonilla vanhoja savikiekkoja. Tunnelma pimeässä talviyössä oli harras. Vaikka hautajaisten järjestämistä ja hautakiven pystyttämistä kunnalle on helppo pitää muutosvastarintana tai pilke silmäkulmassa toteutettuna mielenosoituksena, on pohjalla mielestäni kuitenkin erotettavissa positiivinen sävy: syvä rakkaus omaa kotiseutua kohtaan. Oma kotikunta ja -seutu ovat niin olennainen osa omaa identiteettiä, että sitä halutaan vaalia vielä senkin jälkeen kun omaa kuntaa ei enää ole.

Suurmenestys jatkaa! Loistavaa musiikkia, suuria tunteita. Ohjaus: Ilari Nummi ja Jari Juutinen Musiikki: Matti Puurtinen

Samanlaiseen vahvaan kotiseuturakkauteen olen saanut törmätä usein haastatellessani tätä lehteä varten Suomen matkailuyrittäjiä. Kokemus on aina yhtä havahduttava. Haastateltavien puheesta kuultaa läpi ylpeys omasta kunnasta, maakunnasta ja kylästä – juuret ovat monella niin syvällä oman kotiseudun mullassa, että ”kotiin” on palattu muualla Suomessa ja jopa ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen. On ilo huomata se, miten suurella sydämellä Suomen matkailukohteissa ollaan mukana oman kotiseudun kehittämisessä.

Esitykset 4.1. - 25.4. liput 32/30/29/20€ musiikkilisä firmalippuihin 5€

Kyllä: kyseessä on farssi. Ja yksi tekijänsä, maailmankuulun farssimestarin parhaista. Ellei se paras.

Tuntuu siltä, että mitä enemmän Suomi on sidonnainen muun maailman liikehdintään, sitä tärkeämmäksi ihmiset kokevat myös omat juurensa – positiivisessa mielessä, ilman turhaa muukalaiskammoa. Yksi merkki oman kotiseutuidentiteetin vaalimisesta on viime vuosina noussut murteiden suosio. Heli Laaksosen Lounais-Suomen murteella kirjoittamat runot ovat tulleet tunnetuiksi koko maassa, Tampereen paikallisradiossa kuullaan päivittäin tampereenkiälisiä uutisia, ja jouluevankeliumikin on kirjoitettu jo ainakin savoksi, stadiksi ja pohjanmaan murteella. Hienoja esimerkkejä, siitä miten paikallista identiteettiä vaalitaan!

Nyt saa siis vapaasti nauraa! Esitykset 16.3. - 15.5. liput 18/16/15/12€

Pääosassa: Eeva Litmanen SIRKKU PELTOLAN MENESTYSKOMEDIA Linnoituksen kesäteatterin esittämänä

Tämänkin vuoden alussa päättyi Suomessa monen kunnan aika. Mutta kuntaliitosten ei tarvitse merkitä kotiseuturakkaudesta luopumista. Loppujen lopuksi, kotiseutu on aina kotiseutu, oli sen nimi mikä hyvänsä.

Esitykset 27.6. - 3.8. liput 25/22/15€

LIPUNMYYNTI puh. 05 616 2290 ti-la 11-17

Lippupiste puh. 0600900900

www.lappeenrannanteatteri.fi

www.kotimaassa.fi

TERRAKOTTA-ARMEIJA

JA KIINAN KEISARIEN AARTEET 14.6.–1.12.2013 Maailman kahdeksas ihme,

Kiinan ensimmäisen keisarin terrakottaarmeija marssii ensi kesänä Vapriikkiin. Tarunomaisten haudanvartijoiden ohella näyttelyssä on esillä myös muita hautalöytöjä ja keisarien aarteita Qinja Han-dynastioiden ajalta: koristeesineitä, aseita, pelejä, jade-, pronssi- ja kultaesineitä.

Liput: 13/5 €

Alaverstaanraitti 5, Tampere, puh. 03 5656 6966 ti–su 10–18, www.vapriikki.fi

MAhTUUkO

METSÄ

LAATIkkOON?

OTA SELvÄÄ! Tiedekeskus Pilkkeessä tutustutaan pohjoisten metsien kestävään käyttöön. Ajetaan motolla, kokeillaan eksymistä ja löydetään puu jäätelöstä, purukumista ja huonekaluista. Metsässä piilee uskomattomia asioita ja puu voi tulla vastaan odottamattomassa paikassa.

NÄE METSÄ PUILTA

Avoinna ma–pe 9–18, la–su 10–18. Suljettu maanantaisin 14.1.–31.5.2013. Pääsyliput: aikuiset 7 €, lapset 7–15 v. 5 €, perhelippu 20 € Ounasjoentie 6, Rovaniemi, Finland Puh. 0205 64 7820 info@tiedekeskuspilke.fi www.tiedekeskuspilke.fi