Matkailu kotimaassa.fi #4-2012 by Matkailu kotimaassa.fi

FARM

Ryhmien suosikit!

Musiikkitalo & Taiteiden Tapiola

Koe huippukonsertit Musiikkitalossa 2.3.2013 • 17.00 • kapellimestari Hannu Lintu 25.5.2013 • 17.00 • viulisti-johtaja Pekka Kuusisto

Tee Taidematka Tapiolaan Tapiola Sinfoniettan konsertti ja näyttelykeskus WeeGeen kokoelmat 16.11.2012 18.1.2013 11.4.2013 Liput: 8-37 €• Ryhmät (min. 10 hlö): 10% alennus normaalihintaisista lipuista. Ennakkovaraukset ja lisätiedot: tapiola.sinfonietta@espoo.fi, p. 09 8165 7256 • www.weegee.fi • www.tapiolasinfonietta.fi

Kajaanissa tapahtuu Havukka-ahon ajattelija karnevalistinen musiikkikomedia Punahilkka klassikkosatu Punahilkasta, isoäidistä ja sudesta Palopukki ja tähdenlento äitini päiväkirjat Vihan jumala komedia sovinnonteosta joka mene pieleen Paha lapsi viattomuuden puolustus Karkkipäivä koskettava draama heitteille jätetystä pikkupojasta Lue lisää: www.kajaaninteatteri.fi

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

Kainuun Museo

Kaukametsä mm.

12.9. Kasakkanaiset ja soitinyhtye Perusnäyttelyn lisäksi 19.9.-31.12. Ozornie naigriši konsertti Taiteilija Usko Nyström (1892-1963) 19.9. Pentti Rasinkangas ja Ohilyönti-lastenkonsertti 18.9. Sami Hedberg - Tour de Finland 26.9. Aitotie -kiertue Lepistö & Lehti -duon konsertti 19.10. Jari Sillanpää - Nostalgia 7.11. Jukka Puotila - 35 v juhlakiertue 9.11. Kuopion kaupunginorkesteri 15.11. Lauri Tähkä - Polte 20.11. Christmas Jazz 7.12. Vesa-Matti Loiri Sydämeeni joulun teen

Taidemuseo

Pauliina Turakka Purhonen: Takapiru II, 2006 kuva Jussi Tiainen

Kajaanin kaupunginteatteri

23.9.-25.11. Totta vai leikkiä? Ulla Jokisalo, Heli Ryhänen, Pauliina Turakka Purhonen. Ompelukone, neula ja lanka taiteilijan työvälineenä. Kolme kuvataiteilijaa, joista kukin on uudistanut omaa taiteenlajiaan.

Muita tapahtumia

5.10.Yritysten Yö 3.-4.11. Antiikki, keräily, sisustus -messut 24.11. Joulun avaus Lisää tapahtumia: www.visitkajaani.fi

KULTTUURI KAJAANI www.kajaani.fi

JO VUODESTA 1651

alvelu – tai tarkemmin hyvä palvelu – alkaa maassamme olla ”katoavaa kansanperinnettä”. Marketeissa ja huoltamoilla asiakkaan on kassapalveluja lukuun ottamatta palveltava itse itseään.

TÄSSÄ NUMEROSSA

Käytäntö on pikkuhiljaa leviämässä yhä laajemmille, myös matkailualoille. Ajatellaan, että kun esitteissämme lukee majoitushuoneissamme olevan suihkun, mikron, jääkaapin, TV:n ja langattoman nettiyhteyden, se korvaa henkilökohtaisen palvelun.

Erikoishaastattelu................................................ 4-5 Hämeen Härkätie.............................................. 6–25 Konsertit......................................................... 26–31 Teatterit.......................................................... 32–-50 Reissun päällä....................................................... 51

Kuluneen kesän aikana meillä oli tilaisuus matkustella poikamme jalkapallo-otteluiden merkeissä eri puolilla Suomea. Majoituimme joko hotellissa, hostellissa tai matkailuvaunussamme leirintäalueilla. Mieliinpainuvimmat kokemuksemme hyvästä palvelusta saimme Mikkelissä ja Kittilässä. Lomakoti Mäntyniemi sijaitsee noin kuuden kilometrin päässä Mikkelin keskustasta. Alueen taloissa on majoitustilaa 80 hengelle. Mäntyniemessä on myös ravintola, saunoja, kokous- ja koulutustiloja sekä muutamia asuntovaunupaikkoja. Tasoltaan ja laatuluokitukseltaan alue ei yllä luokituksen kärkipäähän, ja havaitsimme paikassa tiettyjä puutteita. Saamamme palvelu kuitenkin häivytti nämä seikat taka-alalle, ja palvelunsa puolesta se ansaitsee 10+ pistettä. Vaikka samaan viikonloppuun osui häät, majoitettiin muita matkailijoita sekä bussilastillinen marjanpoimijoita, aluetta lähes yksin hoitava nainen jaksoi siitä huolimatta huomioida meitäkin niin, että tunsimme itsemme tervetulleiksi ja arvostetuiksi asiakkaiksi!

Matkailu kotimaassa.fi -lehti toimitus@kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi 4. vuosikerta

Päätoimittaja: Ahti Oksman puh. 0500 439 857 ahti.oksman@kotimaassa.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset:

Toimitussihteeri: Eeva Oksman puh. 0500 439 863 eeva.oksman@kotimaassa.fi

Kittilässä meillä oli mahdollisuus olla seuraamassa U16 poikien jalkapallomaaottelua Suomi–Ruotsi, joka oli pohjoisin koskaan pelattu jalkapallomaaottelu. Pelin saaminen pienelle paikkakunnalle oli vaatinut kunnan panostuksen lisäksi valtavan määrän talkootyötä erityisesti Kittilän Palloseuran väeltä. Kittiläläiset olivat saaneet kuitenkin puitteet hämmästyttävän nopeasti loistavaan kuntoon.

Toimittajat: Matleena Ikonen puh. 0400 302 066 matleena.ikonen@kotimaassa.fi Irmeli Kojonen puh. 0440 533 303 irmeli.kojonen@kotimaassa.fi Suvi Roselli puh. 0440 437 362 suvi.roselli@kotimaassa.fi Anne Pentti puh. 044 774 9179 anne.pentti@kotimaassa.fi Valokuvaaja: Joni Rantasalo puh. 0400 316 414 joni.rantasalo@adphoto.fi Mediamyynti: puh. 044 702 1212 myynti@kotimaassa.fi Taitto: Mainostoimisto Penbox puh. 044 375 3254 www.penbox.fi Painopaikka: Jaakkoo-Taara Oy www.jt.fi

puh. 044 702 1212 myynti@kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi/tilaus

Tapahtuma itsessään oli aivan uskomaton. Pohjoisesta sijainnista ja päiväaikaan sijoittuvasta pelistä huolimatta kentän ympärille oli kerääntynyt peräti 580 henkeä seuraamaan ottelua. Paikalla oli kaikki alueen koulujen oppilaat itse tehtyine pienoislippuineen ja jopa vanhainkodin ja hoitokotien asukkaita hoitajineen. Pelaajia kohdeltiin lähes kuninkaallisina, ja nuoret pojat saivat jaella nimikirjoituksia suurten esikuviensa tapaan. Tapahtuma oli meille kaikille paikalla olleille unohtumaton elämys.

Tilaushinnat (5nroa) -määräaikaistilaus 30 € -kestotilaus 27 € -irtonumero 6,80 € (sis. alv 9%)

Internet-sivut ja verkkolehti: webmaster@kotimaassa.fi

Nämä pari kokemustamme todistavat jälleen, että tärkeintä eivät ole ulkoiset puitteet, ne, mitä matkailuesiteissä voidaan luvata. Paljon tärkeämpää on se, mitä asiakkaat kokevat. Siitä he jälkeenpäin puhuvat ja kirjoittavat. Kuten vanha suomalainen sananlasku osuvasti sanoo: ”Hyvä kello kauas kuuluu…!”

Julkaisija: Menuetti Group Oy asiakaspalvelu@menuetti.fi www.menuetti.fi ISSN 1798-0445 (painettu lehti) ISSN 1798-0453 (verkkojulkaisu) Kansikuva: Johanna Rusanen-Kartano / Joni Rantasalo

Ahti Oksman

http://www.facebook.com/matkailukotimaassa

www.kotimaassa.fi

Erikoishaastattelu

Eeva Oksman

Joni Rantasalo

Erikoishaastattelussa oopperlaulaja

Johanna Rusanen-Ka Kuka olet ja miten luonnehtisit itseäsi? Olen Johanna Rusanen-Kartano, 4-vuotiaan Aleksanterin äiti ja freelancer-oopperalaulaja. Rakastan esiintymistä ja elämän nautintoja, kuten hyvää ruokaa, juomaa ja seurustelua. Toisaalta nautin maalla asumisesta, luonnosta ja omissa oloissa olemisesta. Rakastan sienimetsässä samoilua!

Mikä on ollut tähän mennessä rakkain oopperaroolisi? Tšaikovskin Jevgeni Oneginin Tatjana, joka on 15-vuotiaan tytön kasvutarina.

Minkä roolin haluaisit joskus päästä esittämään? Puccinin Tosca. Siinä on koko perinteisen oopperan draaman kaari.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

Mikä on ollut raskain roolisi? Keväällä Kansallisoopperassa esitetty Sofi Oksasen kirjoittama ja Jüri Reinveren säveltämä Puhdistus oli rankka sekä laulullisesti, fyysisesti että henkisesti. Minulla oli vanhan Aliiden vaativa rooli, jossa jouduin perehtymään ja asettumaan katkeran naisen nahkoihin. Kuljin kumarassa ja kannoin Aliiden henkistä taakkaa tehden psykopaatin pakkoliikkeitä. Teimme sitä sydänverellä.

Ohjelmistoosi kuuluu myös kevyempää musiikkia. Minkälaista musiikkia esität mieluiten? Olen sielultani näyttelijä ja omimmillani rooleissa, eli oopperassa ja opereteissa, joissa on tarinoita, satuja ja hahmoja. En kuitenkaan halua laittaa mitään rajoja. Inspiroiva ympäristö saa laittamaan itsensä

likoon, ja näin voi löytää äänestään eri sävyjä, mikä on kiehtovaa! Jokaisessa tyylissä on hyviä sävellyksiä.

Mikä on ollut mieleenpainuvin esiintymispaikkasi? Niitä on monta. Lämpöputken avajaisissa Helsingissä esiinnyin lämpöputken sisällä jazzbändin kanssa ja lähes itärajalla sijaitsevalla Koitere-järvellä tulin yleisön luo veneessä laulaen. Mieleen on jäänyt myös elokuussa 2003 Helsingissä Senaatintorin Global Balalaika Show, jossa esiinnyin Leningrad Cowboysin kanssa. Mieleenpainuvia ovat olleet myös monet intiimit tilaisuudet, kuten viime kesän Tuusulan kirkkokonsertti, jossa väkeä oli tilaan nähden niin paljon, että ovetkin piti jättää auki.

Mitä suunnitelmia sinulla on tälle syksylle?

Mikä on kodin lisäksi mielipaikkasi Suomessa?

Etelä-Espanjan esiintymismatkan lisäksi kotimaassa minulla on sekä oma Enkelten matkassa -kirkkokonserttisarja että muiden solistien kanssa yhteinen Helmiä ja timantteja -viihdemusiikkikiertue. Kansallisoopperan kanssa vierailen Oulussa ja Kullervosinfoniaa esitetään Lohjan lisäksi Porvoossa ja Kuopiossa. Kaikkein kiireisin on tietysti joulukuu lukuisine joulukonsertteineen.

Viihdyn Riistavedellä, vanhempieni mökillä Savossa. Olen syntynyt ja käynyt koulut Kuopiossa. Minua miellyttää itäsuomalainen vaaramaisema vesistöineen.

Milloin oopperalaulaja pitää lomaa ja mitä teet vapaa-ajallasi? Freelancerina pidän lomaa silloin, kun kalenterissa on tyhjää. Osaan laittaa nopeasti lomavaihteen päälle ja kännykän kiinni. Lepään kotona tai mökillä Savossa. Teen yksinkertaisia asioita perheeni kanssa. Käymme metsäretkillä, paistamme makkaraa nuotiolla ja tapaamme ystäviä. En silloin harrasta kulttuuria, saatan ainoastaan käydä Ville-veljen konserteissa.

Lapsuudenkotisi oli hyvin musikaalinen. Veljesi Ville Rusanen on myös oopperalaulaja ja isäsi on kanttori. Esiinnyttekö yhdessä? Olemme tehneet ”kolmen Rusasen konsertteja”, sekä kirkko- että joulukonsertteja, mutta myös operetteja ja elokuvasävellyksiä sisältäviä viihdekonsertteja. Isän mukana Johannes-passiossa olemme olleet mukana lapsesta asti. Mielelläni tekisin enemmänkin yhteisproduktioita. Nyt syksyllä Villen kanssa osumme onneksi samoihin tilaisuuksiin, kuten nyt Ouluun, viihdekonserttiin ja Kullervo sinfoniaan.

Mihin veisit suomalaiset vieraasi Suomessa? Vieraat tulevat yleensä mielellään meille kotiin. Voisin käyttää heitä maaseutuajelulla. Kävisimme täällä Siuntiossa Gårdskullan kartanossa ostamassa aivan ihanaa Angushärkää, lähellä tuotettua pihvilihaa. Sieltä palaisimme meille grillaamaan yhdessä ruokaa. Lähituottajien ruokaa kannattaa ehdottomasti suosia. Elämysjuttuja taas löytyy luonnosta, kuten lähimetsistä.

artano

Entä ulkomaalaiset, ensi kertaa Suomeen saapuvat? Ulkomaalaiset vieraat veisin synnyinseudulleni Savoon, sisävesiristeilylle Kallavedelle. Poikkeaisimme Alahovin viinitilalla maistelemaan suomalaisia marjaviinejä ja tilan aivan mainiota omenasiideriä! Sieltä tulisimme Kuopion tuomiokirkkoon, jossa olisi sopivasti meneillään urkutuokio. Sitten jatkaisimme Ravintola Sampoon nauttimaan maailman parhaista muikuista!

Keille suosittelet Kullervo-sinfonian esityksiänne? Kullervo-sinfonia on yli tunnin mittainen sävelruno orkesterille, mieskuorolle ja solisteille. Ihan pienimmät koululaiset eivät välttämättä sitä jaksa vielä kuunnella ja tarinakin on lapsia ajatellen ihan liian kamala, mutta Kalevalansa jo lukeneet isommat voisi hyvin ottaa mukaan konserttiin. Kullervon musiikki on dramaattista, iskevää ja koskettavaakin, se puhuttelee taatusti myös vähemmän klassisen musiikin konserteissa käyviä ihmisiä.

Mitä koti ja perhe merkitsevät sinulle? Ydinperhe, Antti ja Aleksanteri, on minulle kaikki kaikessa. Minulla on kuitenkin kiinteät suhteet myös vanhempiini ja sisaruksiini. Vietämme juhlapyhät yhdessä, jolloin Supermummu laittaa pitopöydän pystyyn!

Miten musiikki vaikuttaa kodissanne? Harjoittelen ja työskentelen kotona silloin, kun Antti on töissä ja Aleksanteri perhepäivähoidossa. He ovat mukana keikoilla, myyvät levyjä ja jakavat fanikortteja. Yhdessä kotona kuunnellaan lastenmusiikkia eri vuosikymmeniltä. Koko perheen suosikki on nyt Hevisaurus, jonka live-konsertissakin kävimme. Yhtye tekee työtään todella ammattimaisesti.

Onko viitteitä siihen, että pojastanne Aleksanteristakin voisi tulla laulaja? Aleksanterista laulaminen on kivaa. Hänellä on rummut kotona, ja hän käy RytmiOmenan Rokkimuskarissa. Kun kysyin asiaa nyt häneltä, hän sanoi, että hänestä tulee sotilas.

www.kotimaassa.fi

erroimme viime numerossa Hämeen Härkätien synnystä. Idyllinen reitti on nykyään matkailijoiden suosiossa, ja se soveltuu niin polku- ja moottoripyöräilyyn kuin automatkailuun. Härkätie on yksi valtakunnallisista pyöräilyreiteistä.

Hämeen H Lähitarkastelussa

Ikimuistoinen elämys on historiallisen reitin käveleminen yksin tai yhdessä, entisaikojen pyhiinvaeltajien tapaan. Matkan pituus on 170 kilometriä, johon kävellen aikaa on syytä varata viikon verran. Reitti kulkee upeiden varsinaissuomalaisten jokimaisemien ja hämäläisten korpien halki, ja matkan varrella on todella paljon nähtävää. Tässä numerossa lähdemme liikkeelle Turusta ja kuljemme Somerolle asti tutustuen tämän matkanosan nähtävyyksiin ja tarjontaan.

Turku

Historiallinen maisematie Lieto Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

Härkätiellä Turku – Somero

Tarvasjoki

Marttila

Koski TL

Turusta Hämeenlinnaan Somero 7

www.kotimaassa.fi

Alttarit aiheen mukaan

urun Tuomiokirkko oli keskiajalla koko yhteiskunnan keskiö, jonka ympärille kaupunki rakentui.

750 vuotta historiaa

Keskiajan Tuomiokirkossa järjestettiin suuria jumalanpalveluksia rippeineen, mutta niiden lisäksi kirkossa pidettiin ’non-stop -periaatteella’ toimivia hetkipalveluksia. Kirkossa oli kaikkiaan 42 alttaria, joista jokaisessa oli pappi jatkuvasti läsnä esirukoilijana. Jos kirkkoon tulijalla oli esimerkiksi vatsavaivoja, hän etsi niitä parantamaan oikean alttarin ja oman esirukoilijan.

Turun Tuomiokirkossa Matleena Ikonen

Turun Tuomiokirkolla on sen koko 750-vuotisen historiansa aikana ollut suomalaisille suuri symbolinen merkitys. Kirkossa on siunattu ja haudattu lukuisia merkkihenkilöitä, ja se on palanut 20 kertaa vain tullakseen aina uudelleen rakennetuksi. Tuomiokirkossa on vihitty, kastettu ja ripittäydytty vuosisatojen ajan, ja sen ympärillä on syntynyt, kasvanut ja kukoistanut kokonainen kaupunki. Vielä nykyäänkin YLE:n puolenpäivän aikamerkiksi kaikuvat Turun Tuomiokirkon kellot.

Keskiajalla kaupunki oli kirkko Tuomiokirkon historia ulottuu 1200-luvun puoliväliin, jolloin nykyisen Turun kaupungin Unikankareen kummulle rakennettiin pieni Pyhän Marian seurakuntakirkko.

Tuo alun perin puinen, ja myöhemmin tiilistä rakennettu seurakuntakirkko sai piispankirkon statuksen vuonna 1300, ja se sai toiseksi suojelijakseen Marian lisäksi Pyhän Henrikin, jonka pyhäinjäännökset siirrettiin Turkuun Nousiaisista. Turun Tuomiokirkossa opastuksia tilauksesta vetävä Aiju von Schöneman kertoo, että tiilestä rakennettu kirkko oli pitkään Suomessa harvinainen. – Tiili oli kallista, ja siksi sitä käytettiin kirkoissa lähinnä koristeina. Turussa toimineen Pyhän Olavin Dominikaaniluostarin munkkiveljet osasivat kuitenkin holvata tiilillä, ja heidän opeillaan Tuomiokirkko rakennettiin tiilestä. Keskiajalla olikin Suomessa vain kolme suurta tiilirakennusta: Hämeenlinna, Hattulan kirkko ja Turun Tuomiokirkko, von Schöneman sanoo.

Keskiajan Turku -tapahtumassa voi aistia vanhan ajan tunnelmaa ja vaikkapa tavata itselleen lukutaitotodistuksen.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

Timo Jakonen

– Tuomiokirkossa työskenteli keskiajalla 80 pappia, jotka pitivät palveluksia yötä päivää. Lisäksi jokaisen 42 alttarin yläpuolella oli kuoripoikia laulamassa, von Schöneman kuvailee. – Kauppiaita ja muita kulkijoita varten, jotka eivät ehtineet aamuisin pidettävään päämessuun, oli kirkon molemmissa päissä ulkoalttarit, joilla saattoi piipahtaa nopeasti rukoilemassa. Keskiaikaisessa pääkuorissa oli piispojen ja pappien penkit. Tavalliset kävijät ja pyhiinvaeltajat saivat istua erillisillä, siirrettävillä tuoleilla. Ensimmäiset urut Tuomiokirkkoon hankittiin 1500-luvulla – siihen asti musiikista vastasivat poikakuorot, jotka olivat hyvin tärkeässä roolissa.

Kirkon monet roolit Keskiajalla kirkon rooli oli keskeinen. Koska Turun linna sijaitsi saarella ja pystyi puolustautumaan vain mereltä tulevia vihollisia vastaan, Tuomiokirkon ympärillä oleva muuri tarjosi turvapaikan maitse tulevia vihollisia vastaan. Vihollisen uhatessa kaupunkilaiset vetäytyivät suojaan kirkon muurien sisälle. Muuri muodostui mm. piispantalosta, tuomiokapitulista ja katedraalikoulusta, ja siinä oli viisi erilaista porttia torneineen. Kirkolla oli myös suuri yhteisöllinen merkitys. Pyhimysten juhlapäivinä kirkon läheisillä toreilla pidettiin markkinat, joista juontaa mm. sana ”Messukeskus”! Myös Härkätien kulkijat tulivat läheisen Hämeentullin kautta kirkon kupeeseen kauppaa käymään. Turussa vietetään edelleen ”Heikin markkinoita”, ja Keskiaikamarkkinoiden ja joulumarkkinoiden aikana Vanhalla Suurtorilla voi hyvin aistia muinaista tunnelmaa. Sivistyksen, turvan ja hengellisen opetuksen lisäksi Turun Tuomiokirkolla oli kaupunkilaisille myös perin käytännöllinen merkitys: kirkon kellonsoittajalla oli moninainen rooli, hän mm. soitti aamukelloja klo 4, jotta koululaiset ehtivät kouluun kello viideksi. Kellotorni sijaitse erillään kirkosta Unikummulla, ja kirkon ns. Hevostorin puolella seinässä oli Aurinkokello, joka piti kaupunkilaiset ajan tasalla!

Kissantassut kirkossa Nykyisinkin Turun Tuomiokirkko on monenlaisen toiminnan keskus. Kirkko on suosittu hääkirkko ja pääalttarin lisäksi vihkitai kastetilaisuuksia pidetään pienemmässä Tarkk’ampujan kappelissa, jossa on myös omat urut. – Turun Tuomiokirkossa on Pohjoismaiden pisin matka naimisiin – 100 metriä, Aiju von Schöneman nauraa. Kirkossa järjestetään paljon erilaisia konsertteja ja kuorolauluesityksiä. Kirkolla on omat Katedraalikuorot, ja peräti neljät urut, cembalo ja piano. Kuten keskiajalla, kirkko on myös nykyisin hyvin kansainvälinen, sillä jumalanpalveluksia palveluksia pidetään säännöllisesti viidellä kielellä: suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi ja viittomakielellä. Muutaman kerran vuodessa myös arabiaksi ja venäjäksi!

Ehtoollismaljaa on alettu kutsua Ejbyn kalkiksi, koska vuonna 1925 Ejbyn seurakunta palautti tanskalaisen amiraalin Otte Rudin Tuomiokirkosta jo vuonna 1509 varastaman arvokkaan maljan ja sen lautasen.

Lapset ovat nykypäivän Tuomiokirkolle tärkeä kävijäryhmä. Lapsia varten seurakunta on lanseerannut Turun Tuomikirkko tutuksi lapsille -kortit, jotka on suunnattu 3–6-vuotiaille lapsille. Korteissa esitellään mielenkiintoisia kohteita Tuomiokirkosta, ja niissä on valmiina erilaisia kysymyksiä, joita lapset voivat pohtia joko keskenään tai yhdessä aikuisen kanssa sekä toiminnallisia tehtäviä. Lukuisille lapsiryhmille kierroksia vetäneenä Aiju von Schöneman tietää, että kirkosta löytyy paljon myös lasta kiinnostavaa. – Mistä löytyvät kissantassun jäljet tai kuinka monta enkeliä kirkossa on? Vaakunoista löytyy kukko ja tiikeri, ja leijoniakin kirkosta löytyy sieltä täältä. Nämä ovat sellaisia asioita, joita lasten kanssa pohditaan, von Schöneman kertoo.

www.kotimaassa.fi

Ihana Suomen suvi

Keskiaikainen Luostarin jokikatu kulkee nykyisen museon halki. Sen varrella on edelleen nähtävillä kivitalojen perustuksia.

urku oli keskiajalla vilkas kaupan ja hallinnon keskus. Linnan myötä kaupungissa oli kruunun virkamiehiä, sotaväkeä ja aatelisia ja tuomiokirkko oli alueen kirkollisen elämän sydän. Aboa Vetus & Ars Nova -museo johdattaa keskiaikaisen kaupungin elämään.

Turkuun saavuttiin Ruotsista ja kauempaa Itämeren rannoilta merta pitkin. Maitse kaupunkiin johtivat tärkeät reitit Hämeestä, Satakunnasta ja Uudeltamaalta. Turun ja Hämeen linnat yhdistänyt Hämeen härkätie päättyi, kuten muutkin maareitit, suurtorille keskiaikaisen Turun ytimeen. Hämäläinen talonpoika, joka toi kaupunkiin myyntiin vaikkapa turkik-

Härkätietä myöten Ulla Clerc ja Johanna Lehto-Vahtera

Historian kerroksia sia, saattoi jatkaa kulkuaan aivan torin vieressä sijaitsevaan Luostarikortteliin. Se oli kaupungin vauraimpien kauppiaiden asuinpaikka. Saksalaisten ja ruotsalaisten porvarien komeat kivitalot reunustivat Luostarin jokikatua, yhtä keskiaikaisen Turun pääväylistä, joka yhdisti torin alueen kauppiaiden kortteliin.

Museossa tehdään säännöllisesti arkeologisia kaivauksia. Nina Mannisen ja Ilari Aallon työskentelyä kesällä 2012.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

Aboa Vetus & Ars Nova, Jari Nieminen 2012

Osa Luostarikorttelin kaduista ja rakennuksista on edelleen olemassa Aboa Vetus & Ars Nova -museossa. Kaupunki on palanut ja rakennettu uudelleen monta kertaa sitten keskiajan, mutta museossa Luostarin jokikadun varrella seisoo useiden kivisten asuinrakennusten jäänteitä. Ne otettiin museokäyttöön arkeologisten kaivausten jälkeen 1990-luvulla.

Vauraiden porvarien pöydissä juotiin arvokkaista arvokkaista kuten tällaisesta kaalinkantalasista. Kuva: Aboa Vetus & Ars Nova, Antti Jussila, 2008.

Pienoismalli kuvaa Aboa Vetus & Ars Nova -museon aluetta 1800-luvun alussa ennen suurta Turun paloa. Mallin on tehnyt arkkitehti Panu Savolainen. Kuva Aboa Vetus & Ars Nova, Jari Nieminen, 2011.

Turkuun Rakennusten kellarit sijaitsivat alun perinkin osittain maan pinnalla. Ne olivat rakennusten keskiaikaisten asukkaiden, kauppiasperheiden, varastotiloja. Aikojen kuluessa ylemmät, asuinkäytössä olleet kerrokset ovat tuhoutuneet. Niistä on jäljellä joitakin seinärakenteita ja osia lattiapinnoista. Käyttöaikanaan rakennukset olivat luultavimmin kaksikerroksisia, osa kolmikerroksisia.

Esineet kertovat elämästä

Muutamat museon alueella olevista keskiaikaisista rakennuksista ovat olleet käytössä aina 1920-luvulle asti, kun taas toiset haudattiin maan alle kaupunkia uudistettaessa jo 1600-luvulla. Tämä tekee museota ainutlaatuisen kerroksellisen – esimerkiksi 1390-luvulta peräisin olevassa, vanhinta rakennusvaihetta edustavassa kellarissa voi nähdä myös 1800-luvun lopulla toimineen kylpylän vesiputkia tai 1900-luvun betonirakenteita.

Museon alueelta tehdyt kymmenet tuhannet esinelöydöt kertovat Luostarikorttelin asukkaiden elämästä. Suurin osa maasta löytyvistä esineistä on ihmisten pois heittämiä, rikkinäisiä tavaroita, oman aikansa roskaa. Ruoan valmistuksessa ja tarjoilussa käytettiin keramiikka-astioita ja puisia kimpiastioita. Lasipikareiden sirpaleet paljastavat alueen porvarien vaurauden. Lasi oli keskiajalla hyvin arvokas materiaali, ja hienoja, koristeltuja lasipikareita tuotiin Turkuun nykyisen Saksan alueelta ja jopa Italiasta asti. Luut ja nahanpalat kertovat paitsi keskiajan eläimistä, myös ihmisten ruokavaliosta ja heidän valmistamistaan tarveesineistä. Aboa Vetus & Ars Novan raunioalue on poikkeuksellinen tila. Matalat kellarit, rakennuksista pihamaille ja kujille johtavat portaikot, keskiaikaiset kadut ja aukiot antavat tilaa mielikuvitukselle. Emännän vyöllä keinuneet avaimet, vuosisatoja sitten veistetty kaarnavene tai kaivosta löytynyt puuämpäri ovat osa keskiaikaisen ihmisen tarinaa, jota museo välittää kävijöilleen. Tässä museossa jos jossain voi kokea, että menneisyys on kuin toinen maa.

Tämä kellari on rakennettu 1390-luvulla ja on siten vanhimpia Turusta löytyneitä kivisiä asuinrakennuksia.

www.kotimaassa.fi

– Puolustuslinnakkeen merkitys väheni Turun linnan valmistuttua Aurajoen suulle ja arvellaan, että nimitys Vanhalinna tulee juuri tästä, kertoo Lehtonen.

iedon Vanhalinna sijaitsee vain 10 minuutin ajomatkan päässä Turun keskustasta Hämeen Härkätien varrella, esihistoriallisen Vanhalinnan Linnavuoren sekä Aurajokilaakson rajaamassa kulttuurimaisemassa.

Ruotsinvallan aikana Vanhalinnasta tuli ensin piispantila ja sitten läänitetty aatelistila. – 1800-luvulla tila oli laajimmillaan ja näiltä ajoilta periytyy maatalouden ja talonpoikaiskulttuurin arvostus, jota Wanhalinnojen suku jatkoi menestyksekkäästi kolmessa sukupolvessa. Mauno Wanhalinna sai tilan hoitaakseen 1930, jolloin massiivinen uusklassinen päärakennus oli juuri valmistunut. Avioiduttuaan Esterin kanssa vuonna 1944 he alkoivat yhdessä rakentaa kodistaan elävää museota, minkä tulokset näkyvät edelleen kartanokotimuseossa ja myös muissa näyttelyissä, Lehtonen sanoo.

Perintö velvoittaa Kotiseutuneuvos Mauno Wanhalinna ja hänen puolisonsa Ester Wanhalinna lahjoittivat vuonna 1956 kotikartanonsa Liedon Vanhalinnan maineen ja irtaimistoineen tuolloin yksityiselle Turun Yliopistolle. Heidän esimerkkinsä mukaan isänmaallisuus ja perinteiden säilyttäminen ovat edelleen tärkeitä arvoja nyt museo-, kulttuurija kokouskeskuksena toimivalle Liedon Vanhalinnalle. – Nykyään toiminnasta vastaa Turun Yliopistosäätiön perustama erillinen Liedon Vanhalinna -säätiö, selvittää ajan tuomia muutoksia museopalvelupäällikkö Hannele Lehtonen. Hän kertoo myös, että kartanon historiaan liittyy monia kiehtovia ja jännittäviä tarinoita mm. valvontakomission vierailusta, Joutsenen veljesten suuresta kultalöydöstä Alaskassa ja vanhan Turun Yliopiston historiasta.

Vanhalinnan portti Historiaa näyttelyin ja poluin Vanhalinnan historia ulottuu reilun viiden tuhannen vuoden taakse, jolloin Linnavuoresta oli merenpinnalla vasta laki. Varsinaisesti Linnavuorta alettiin käyttää turva- ja vartiopaikkana pronssikaudella. Rautakauden lopulla, viikinkiajalla, ja keskiajan alkupuolella Linnavuori oli kiinni jo mantereessa ja korkealla mäellä oli puusta tehty linnoitus.

Mauno ja Ester Wanhalinnan perinnettä vaalii kartanokotimuseo, jonka aarteita ovat vanhan Turun Yliopiston, Phoenixin, kalusteet mm. Kultarannan ruokasalin kalusto. Kartanokotimuseon lisäksi Vanhalinnassa on neljä muuta pysyvää näyttelyä. Arkeologinen näyttely esittelee Linnavuoren ja Aittamäen kalmiston kaivauksilta löytynyttä esineistöä. Idän ja lännen maa on esiteollisen ajan maanviljelyä ja Suomea osana Eurooppaa esittelevä näyttely. Elämänlanka-näyttely kuvaa lou-

Liedon Vanhalinna

– monipuolinen museo-, kulttuurija kokouskeskus Eeva Oksman

Vanhalinnan Linnavuori Kuva: Pertti Suurhasko

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

Työhyvinvointia luonnosta ja historiasta Nykyään Vanhanlinna tarjoaa myös erilaisia työhyvinvointipaketteja ruokailuineen ja kahveineen.

Vanhalinnan kartano

naissuomalaisen naisen työtä ja elämää – niin arkea kuin juhlaa elämän eri vaiheissa. Lisäksi kokoelmiin kuuluu laaja Mauno Wanhalinnan tuliasekokoelma. Perusnäyttelyiden lisäksi tarjolla on vuosittain vaihtuvia näyttelyitä.

Maisemamuseo Viime vuosina Vanhalinna on profiloitunut myös vahvasti maisemamuseona. Vanhalinnan Linnavuori ja sieltä avautuva näkymä Aurajokilaakson kansallismaisemaan sekä peltoa halkova Hämeen Härkätie ja Vanhalinnan kartanomiljöö muodostavat valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen. Sen historia on Lounais-Suomen maiseman, asutuksen, kulkuyhteyksien, elinkeinojen ja kulttuurin historiaa. Vanhalinnan Linnavuorelta avautuu upea näkymä Aurajokilaaksoon ja aina Turkuun asti. Se valittiin vuonna 1993 yhdeksi Suomen kansallismaisema-alueeksi. Vanha Härkätie on saanut juuri Vanhalinnan kohdalta myös museotie-statuksen.

Juhlia, kokouksia, seminaareja ja retkiä Vanhalinnan idyllinen, kulttuuria ja historiaa huokuva kartanokeskus luo upeat puitteet myös erilaisille tilaisuuksille. Tarjolla on yksilöllisesti suunniteltuja palvelukokonaisuuksia, jotka soveltuvat hyvin niin kokouksiin, seminaareihin kuin juhliinkin. Vanhalinnan ammattimaisesti hoidetussa tilausravintolassa on täydet anniskeluoikeudet. Kaikki ravintolapalvelut järjestyvät asiakkaalle kokonaispakettina, jossa ruokatarjoiluista huolehtivat osaavat yhteistyöpitopalvelut. Hannele Lehtonen vinkkaa, että Vanhalinnan asiakaspalvelupäällikkö Satu Arsalo on koulutettu viinimestari ja auttaa mielellään tilaisuuksien juomavalintoja suunniteltaessa. Ympäri vuoden käytössä on kaksi juhlatilaa ja kesällä myös nk. omatoimitilana vanha puimalarakennus.

Liikuntapainotteinen ohjelma alkaa kunnon kävelylenkillä; Suomen Sydän -kävelyreitti kulkee Turusta Maaherran makasiinilta Vanhalinnaan. Matka vie halki ihmisen muokkaaman kaupunkiympäristön ja maaseudun, läpi Aurajokilaakson kansallismaiseman. Reitti on 11,5 km pituinen ja mukailee Aurajokea. Reitin varrella on 12 opastaulua, jotka kertovat alueen historiasta ja luonnosta. Perillä Vanhalinnassa nautitaan lounas, jonka jälkeen voi olla omaa ohjelmaa kokoontumistiloissa. Päivän lopuksi juodaan kahvit. Paluumatkaa ei sentään tarvitse kävellä, vaan paluumatka taittuu mukavasti tilauskyydillä. Jos noin pitkä kävelymatka tuntuu liian rankalta, sopiva valinta on kevyempi kävelypaketti museokierroksineen. Tervetulokahvien jälkeen kierretään Vanhalinnan ympäristön kulttuuripolkuja, joiden teemoina ovat arkeologia ja historia. Monipuolisissa museonäyttelyissä tutustutaan oppaan johdolla Vanhalinnan tarinoihin. Kolmas paketti sopii kädentaidoista kiinnostuneille, jotka voivat kokeilla taitojaan taonnassa. Vanhalinnan vuonna 1850-luvulla rakennetussa pajassa työskentelee Vanhalinnan oma seppä, joka opastaa ensin taonnan saloihin pienellä luennolla, ja lopuksi jokainen pääsee kokeilemaan, miten rauta muotoutuu. Sepän kanssa aikaa kuluu noin neljä tuntia ja ryhmässä voi olla enintään kymmenen henkeä. www.vanhalinna.fi

Retkiryhmille Vanhalinnan kartanokokonaisuus on mainio retkikohde ympäri vuoden. Museonäyttelyjen laajaan ja mielenkiintoiseen kierrokseen tutustutaan innostavan oppaan johdattelemana. Retken yhteyteen voi sopia kahvituksen tai herkullisen lounaan kartanon ravintolassa. Vanhalinnan myyntipalvelu auttaa mielellään retkiä, juhlia ja erilaisia yritystilaisuuksia suunniteltaessa.

www.kotimaassa.fi

Irmeli Kojonen

Matkailualue Vihreä Kolmio

aanviljelyn ja kaupan kehityksen sekä asutuksen leviämisen myötä syntyi Turusta Hämeenlinnaan johtava Hämeen Härkätie. Osan matkaa tie seurasi Paimionjokea, joka mutkittelee Varsinais-Suomen salojen ja peltojen poikki. Härkätie kulki Tarvasjoen, Marttilan ja Kosken pitäjien kautta, ja siitä muodostui merkittävimpiä kulkureittejä. Tietä käyttivät niin munkit kuin sotilaat, niin rahvas kuin ylhäinen väki.

Hämeen Härkätie Esihistoriallisella kaudella Härkätien alue oli varsinaissuomalaisten käytössä erämaina. Nykyisten Tarvasjoen, Marttilan ja Kosken seuduilla kulki ikiaikaisia eränkävijöiden pyyntireittejä. Kristinuskon saavuttua Tarvasjoelle rakennettiin pakanallisen ajan palvontapaikan tilalle ensimmäinen kirkko. Se lienee tapahtunut jo 1200-luvulla. Tämä on sikäli poikkeuksellista, että kirkko rakennettiin todellakin ensin, ja vasta sitten alueelle alkoi muodostua pysyvämpi asutus. Sittemmin Tarvasjoelle rakennettiin uusi kirkko, joka on peräisin vuodelta 1779. Tarvasjoella tavataan runsaasti paikannimiä, jotka juontuvat munkki-sanasta, mikä viittaa siihen että keski-ajalla seudulla liikkui runsaasti pyhiinvaeltajia.

pea, alkoi niiden suojiin pian muodostua asutusta. Tiedetään, että niissä toimi sen ajan oikeuslaitos ja että niiden toimesta kerättiin veroja. Linnoissa harjoitettiin myös uskonnollista elämää. Asutusta muodostui myös kirkkojen ympärille ja näin muodostui sittemmin seurakuntia. Historian mahtimiehiä Marttilan kotiseutumuseo Muinaislinnoja idän uhkaa vastaan 1200-luvun alkupuolelle ajoittuu myös muinaislinnojen synty. Linnoja perustettiin tärkeiden teiden risteyksiin sekä vesireittien varrelle suojaamaan maata idästä uhkaavalta vaaralta. Tällaisia muinaislinnoja lienevät olleen Halikon Vello, Kuusjoen Kauppi, Kosken Hevonlinna ja Pöytyän Helttula ja Vaura. Vaikka linnoitukset rakennettiin keskelle kor-

Tarvasjoella, Paimionjoen toisella rannalla, sijaitsee Juvan kartano. Se muutettiin rälssisäteriksi 1500-luvulla. Myöhemmin kartano toimi asuinpaikkana kruununvoudille, jonka alaisuuteen kuului useita nimismiespitäjiä, mm. Marttila. Kansan suussa sananparreksi muodostunut sanonta ”kreivin aikaan” viittaa kreivi Pietari Braheen, jonka omistuksessa 1600-luvun lopulla Juvan kartano koki todellisen kukoistuskautensa. Vuosisataa myöhemmin Juvan kartanossa syntyi toinen Suomen historiasta tuttu mahtimies, Ruotsin ja sittemmin myös Venäjän armeijan kenraalina palvellut Gustaf Mauritz Armfelt.

– kiehtova matka menneeseen ja tähän päivään Tarvasjoki, Marttila ja Koski Tl kuuluvat Vihreän Kolmion matkailualueeseen, lisätietoja alueen matkailutarjonnasta: www.vihreakolmio.com

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

Marttila nuijasodan näyttämönä Ruotsin vallan aikana talonpoikia rasitettiin ankarilla veroilla. Tämä sai talonpojat lopulta nousemaan epätoivoiseen taisteluun Suomessa valtaa pitänyttä Klaus Flemingiä vastaan. Marttilan taistelussa Ruotsin Kaarleherttuan joukot löivät Arvid Stålarmin komentaman Suomen aateliston armeijan, joka kannatti syrjäytettyä Sigismund-kuningasta. Taistelun muistomerkki sijaitsee Hämeen Härkätien varressa. Marttilassa sijaitsee myös Suomen viimeinen rauhanajan mestauspaikka vuodelta 1824. Jos haluaa tutustua arjen historian läpileikkaukseen, kannattaa varata aikaa vierailulle Marttilan Nostalgiamuseoon. Museo antaa monipuolisen kuvan entisaikojen ihmisten elämästä, työtavoista ja välineistä maa- ja kotitaloudessa, mm. ensimmäisistä, käsivälitteisistä puhelimista aina Nokian kännyköihin. Kosken taiteilijapitäjä Kosken pitäjä muodostui nimensä mukaisesti joen koskipaikkaan, ja alkuperäinen maisema on vieläkin havaittavissa kunnan keskustassa. Kosken Hevonlinnalta lähtee Huovintie, joka liittyy myöhemmin Härkätiehen. Paikka oli aikoinaan tärkeä solmukohta. Reittiä käyttivät nimensä mukaisesti talonpoikien

karsastamat huovit, jotka olivat Ruotsin kuninkaan sotilaita. Aivan Härkätien varrella sijaitsee Kosken vanha kellotapuli. Itse kirkko siirrettiin sittemmin toisaalle. Koski on tullut tunnetuksi taiteilijoiden kautta. Koskella sijaitsee kuvanveistäjä Yrjö Liipolan taidemuseo, Johanna Oraksen Ateljee, ja kunnan kirjastossa on esillä Olavi Hurmerinnan teoksia. Koskella järjestetään kerran vuodessa KoskisFolk-kansanmusiikkitapahtuma, jonka anti on aina monipuolinen. Härkätie esillä alueen kotiseutumuseoissa Eri kuntien kotiseutumuseoissa on nähtävillä Härkätien historiasta kertovaa aineistoa. Aikamatkalla menneeseen vierailija pääsee kurkistamaan sen ajan kulutushyödykkeisiin ja siihen kuinka ne tekivät kauppansa. Tarvasjoen kotiseutumuseossa esitellään Härkätien kulkijoista mm. 1830-luvulla kauhua herättänyt rikollinen Sika-Kyösti sekä sitkeä ja hyväjalkainen torpan emäntä Miina.

Härkätie tänään Tänä päivänä Härkätie tarjoaa paljon nähtävää matkailijalle, onpa sitten liikkeellä pyörällä tai autolla, yksin tai ryhmässä. Historiallisten nähtävyyksien ohella kannattaa tutustua alueen eri tapahtumiin. Yksi näistä on nykyisin vuosittain järjestettävä autosuunnistustapahtuma, joka kuluneena vuonna rakennettiin kieltolain päättymisen vuosipäivän ympärille. Tapahtuma keräsi paikalle runsaasti väkeä, mm. 1930-luvun teeman mukaisesti mobilisteja vanhoine autoineen. Viehättävään Paimionjokeen voi tutustua kanootilla tai kajakilla meloen, myös hevos- ja maatilamatkailua on tarjolla. Alueelta löytyy runsaasti majoitus- ja ruokapalveluita, mikä helpottaa matkan suunnittelua.

www.kotimaassa.fi

Iloinen hymy

hyvän ruoan takana Irmeli Kojonen

ristiina Laine-Vähätalo on valloittava persoona, jolla on tarttuva hymy ja hersyvä huumori. Hän pyörittää Yli-Tuomarilan Juhlapalveluita, joka aloitti aikoinaan ruokamatkailutilana, mutta on laajentunut palvelemaan asiakkaita myös tilauspalveluravintolana asiakkaan valitsemissa tiloissa. Yritys on tullut tunnetuksi myös Gustav Mauritz Armfeltin juhlamenyystä. Kristiina syntyi Laineen maanviljelijäperheen ainoaksi lapseksi. Niinpä hänelle kävi jo varhain selväksi, että hän tulisi aikanaan toimimaan kotitilansa Yli-Tuomarilan jatkajana. Vuosisatoja vanha tila sijaitsee Tarvasjoen Tuomarilan kylässä idyllisen maalaismaiseman keskellä. Talo on ollut suvun hallussa jo vuodesta 1917, jolloin Kristiinan isoisä lunasti sen itselleen.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

Yli-Tuomarilan Juhlapalvelut

Ulos oravanpyörästä Kristiinan tie juhlapalvelun vetäjäksi oli vaiherikas. – 1990-luvun alussa huomasin, että silloinen työni myyntipäällikkönä toisen palveluksessa vei kaiken aikani, Kristiina kertoo. – Vanhempani hoitivat lapsiamme kokopäivätoimisesti, sillä työpäiväni venyivät usein iltayhdeksään. Mieheni palveli saaristomerellä meripuolustusupseerina ja tuli kotiin kerran, pari viikossa. Ajattelin, että tähän on saatava muutos. Hyppäsin ulos oravanpyörästä, ja jäin kotiin ihmettelemään. Ensimmäiseen vuoteen en tehnyt mitään enkä myöskään tienannut mitään, toteaa Kristiina lakonisesti. – Se oli sitä 1990-luvun alkua. Yhtään ei kuitenkaan kaduttanut. Vähän oli vain omituinen olo, kun ei ollut tuloja ja rahaakin olisi tarvinnut, Kristiina naurahtaa.

Uusi ura avautuu Kristiina suoritti matkailututkinnon puolivahingossa toisen kurssin ohessa Turun Yliopiston täydennyskoulutuksena. Kurssitoverinsa Kristiina kutsui kurssin lopussa kotitilalleen syömään. Nähtyään Yli-Tuomarilan yksi kurssitovereista ehdotti Kristiinalle, että tämä aloittaisi oman yrityksen, kun kerran puitteetkin olivat jo valmiina. 360 m² laajuinen päärakennus oli kuin luotu ruokamatkailukäyttöön. Kristiina ei kauempaa miettinyt, vaan astui puikkoihin ja niin aukeni nyt jo 17 vuotta kestänyt ura ruuan parissa. – Alkuun järjestin tilaisuuksia täällä kotitilalla, mutta sittemmin toiminta on laajentunut muualle. Suurimman tarjoilun olen junaillut 700 henkilölle, Kristiina toteaa. Kristiinalla on seitsemän henkilön reservi yrityksensä käytössä.

Hiljaa hyvä tulee Tänä päivänä yritys tarjoaa asiakkaille räätälöityjä tarjoilupaketteja laidasta laitaan. Vuonna 2002 yritys voitti Helsingin Matkamessuilla Helsingissä Katettujen pöytien näyttelyn, mikä oli iloinen yllätys. Sitten tuomaristo halusi yllättäen päästä myös nauttimaan menussa esitellyn päivällisen. Lopputulos sai runsaat kiitokset, ja yritys mainetta ja kunniaa. 2003 yritykselle myönnettiin Varsinais-Suomessa Maakuntien maut -kilpailussa kunniamaininta, mikä Kristiinan mielestä oli sinänsä hauskaa, olivathan kilpakumppanit tunnettuja ravintoloita. Itseään kun Kristiina on aina pitänyt lähinnä maatalon emäntänä! Näiden virstanpylväiden Kristiina arvioi kuitenkin merkinneen yritykselle läpimurtoa. Tänä päivänä hän katsoo luottavaisena tulevaisuuteen, uusin yhteistyökumppani on Alanteen tila Paimion puolella. Yhtenä tärkeimpänä asiana arjessa Kristiina pitää iloa nykyisestä työstään.

www.kotimaassa.fi

arvasjoella sijaitseva Herrasmannin tila on yksi Härkätien vanhimmista tiloista. Varhaisimmat merkinnät löytyvät vuoden 1316 asiakirjasta, jossa Suomen käskynhaltija Lyder von Kyren kertoo Ruotsin kuninkaalle myyneensä uudisasutusalueelta maa-alueen Turun porvari Hartmannille.

Herrasmanni Irmeli Kojonen

Herrasmanni

– matkailutila Härkätien varrella – Tänä päivänä Herrasmanni tarjoaa asiakkailleen räätälöidyt paketit jokaiseen tarkoitukseen! sanoo yrittäjä Esa Mustamäki.

Yritystapahtumia ja elämysmatkailua Herrasmanni soveltuu hyvin yritystapahtumien järjestämiseen. Matkailurakennuksesta löytyy koulutustilat oheislaitteineen noin 40 henkilölle. Ympäröivä luonto luo oivat puitteet arjesta irrottautumiseen. Herrasmannin erikoisuus on Otsonlinnan läheisyydessä sijaitseva korsusavusauna, joka soveltuu hyvin isommillekin ryhmille. Saunomisen lomassa voi pulahtaa joko lämminvesialtaaseen tai viereiseen lampeen. Pienille ryhmille vaihtoehtona on Heikin salin sähkösauna sekä lämminvesiallas. Saunomisen ohella yritysten virkistyspäiviin voi yhdistää monenlaista ohjelmaa ryhmän mieltymysten mukaan: patikointia, joukkuekisoja, vaijerikelkkamäkeä, köysiratakierroksia, kirveenheittoa ym. aktiviteettipalveluja. – Otsonlinnan nokipannukahvit ja illanvietot nuotion äärellä ovat suosittuja muun ohjelman ohessa, kertoo Mustamäki.

Häät ja perhejuhlat Herrasmannissa voi järjestää kaikenlaisia juhlia, kuten ristiäisiä, syntymäpäiviä, pikkujouluja, polttareita, häitä, valmistujaisjuhlia tai muistotilaisuuksia. Heikin Salissa tai luonnonhelmassa Otsonlinnassa järjestettävät juhlatilaisuudet räätälöidään aina asiakkaan toiveiden mukaan. Herrasmannin Heikin Saliin mahtuu noin 60 henkilöä ja ulkoterassille 30 henkilöä. Otsonlinnaan mahtuu jopa 100 henkilöä. Majoitusta vuoden ympäri Herrasmannin matkailurakennuksessa on kahdeksan huonetta, joista kaksi kahden hengen ja loput yhden hengen huoneita. Huoneissa on lisävuodemahdollisuus. Oleskelutilasta löytyvät tv, jääkaappi, mikroaaltouuni sekä kahvinkeitin. Rakennuksessa sijaitsevat myös sauna- ja suihkutilat sekä naisten ja miesten wc-tilat. Kesäisin matkailijat voivat majoittua myös perinteiseen luhtiaittaan, jossa on neljä kahden hengen huonetta. Erähenkiset ryhmät voivat myös majoittua Otsonlinnan laavussa. Majoituspalveluita Herrasmanni tarjoaa vuoden ympäri ja soveltuu levähdyspaikaksi niin Hämeen Härkätietä pyöräileville kuin muillekin matkailijoille.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

Kosken kartanon perusti vuonna 1628 liivinmaalainen Hennig Grass. Hänen poikansa, Vapaaherra Gustaf Grassin kuoleman jälkeen kartanon hallinta päätyi Kihlakunnan tuomari Johan Wallenstenille, joka oli Grassin vävy. Vuonna 1728 kartano siirtyi Armfeltien suvulle, joka piti sitä aina vuoteen 1837 saakka. Runsas sata vuotta myöhemmin aatelismies Claes de Pontista tuli kartanon seuraava omistaja. Hänen jälkeensä perikunta hoiti kartanoa. Heihin päättyi aatelishallinta Kosken kartanossa. Alkuperäinen ilme ja tunnelma – mukavuuksista tinkimättä Kartanon uusklassinen päärakennus on rakennettu vuonna 1867, edellinen tuhoutui tulipalossa. Tilaa päärakennuksessa on 400 neliötä ja rakennus on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan. Keittiö- ja saniteettitilat on remontoitu nykytarpeita vastaaviksi, muissa tiloissa vanhoja pintoja vain ehostettiin ja saleihin ja salonkeihin palautettiin 1800-luvun loppupuolen tapettikuosit. Majoitusta ja juhlapalveluita Kartanon oma juhlapalvelu järjestää räätälöityjä tilaisuuksia alle 100 henkilön ryhmille. Kartanon keittiö tarjoaa tilauksesta myös pikkulämmintä ja runsaita juhlaaterioita asiakkaiden toiveiden mukaan. Ateriat tehdään omassa keittiössä alusta loppuun hyödyntäen lähialueella tuotettuja raaka-aineita. Ateriointiin varataan

ämeen Härkätien varrella sijaitsee empiretyylinen Koskenkartano. Jutta ja Tuomo Kivikallio ihastuivat sen ainutlaatuiseen miljööseen ja ostivat sittemmin kartanorakennuksen Jutan yrityksen käyttöön. Alkoi harras ja vanhaa kunnioittava remontti, jonka lopputulos ilahduttaa silmää.

aina runsaasti aikaa; rauhoittuminen on tärkeää. Juhlavieraat voivat myös yöpyä kartanossa. Majoitus sisältää aina aamiaisen, valmiiksi pedatut vuoteet ja siivouksen. Päärakennuksessa on 5 kpl 2–3 hengen huoneita ja yksi 4 hengen perhehuone. Huoneet on sisustettu yksilöllisesti ja kartanon vanhaa ilmettä vaalien. Kylpyhuoneet ja wc-tilat ovat yhteisiä. Näiden lisäksi on myös sviitti, joka on erityisesti morsiusparien suosiossa. Siihen kuuluu oma, ammeellinen kylpyhuone. Omatoimimatkailijoille on tarjolla tunnelmallinen Tallimestarin huoneisto, joka soveltuu 4–5 hengelle. Majoitustilat ovat Härkätietä matkaavien ahkerassa käytössä, oli matkustuksen syy sitten lomailu, työ tai juhlat lähiympäristössä.

Yrityskoulutusta moneen tarpeeseen Koskenkartanon kiireettömään miljööseen tullaan pitämään yritystilaisuuksia kauempaakin Suomesta. Koskenkartanon ajaton tunnelma viehättää, sen aistii erityisesti pieteetillä sisustetuissa asuinhuoneissa sekä taidolla sisustetuissa saleissa. Kartanon viehättävässä pihapiirissä voi ulkoilla tai vaikkapa pelata ulkopelejä historiallisten rakennusten ympäröimänä. Hunajakylpyä ja saunomista Paimionjoen varrella Pihan toisella puolella Väentuvassa vierailijaa hemmotellaan saunalla ja hunajakylvyllä, joka on Koskenkartanon oma erikoisuus. Saunaosaston yhteydestä löytyy myös takkatupa, johon voi halutessaan tilata ryhmille iltapalaa tai pienimuotoisen ruokailun. Paimionjoen rannan uimalaiturilta voi pulahtaa uimaan sanomisen välissä.

Kolmen aatelissuvun kartano

Irmeli Kojonen

Koskenkartano

www.kotimaassa.fi

Irmeli Kojonen

Kosken TL. taidesäätiö

oskella, Vanhan Härkätien varrella sijaitsee Yrjö Liipolan taidemuseo. Liipolan veistokset avaavat kävijälle näkökulman viime vuosisadan alun Suomen syvimpiin tuntoihin. Liipola oli kansainvälisestikin tunnettu taiteilija ja hänen nimeään kantava pysyväisnäyttely on avattu äskettäin myös Unkariin Amadé-Bajzáth-Pappenheimlinnaan, jossa Suomen Unkarin suurlähetystö toimi ”sotapakolaisena” toisen maailmansodan aikana.

Yrjö Liipolan Taidemu vahvaa ajankuvaa Yrjö Liipola (1881–1971) kuului aikansa johtaviin suomalaisiin kuvanveistäjiin. Hänen tyyliään on luonnehdittu klassismin hiomaksi realismiksi. Yrjö Liipola syntyi Koskella ratsutilallisen Henrik Liipolan ja tämän vaimon Wilhelmiinan kahdeksanlapsisen perheen kuopukseksi. Taiteellisesti lahjakkaana nuorukaisena hän pääsi Turun taideyhdistyksen piirustuskouluun, josta hän valmistui vuonna 1900. Pian tämän jälkeen hän asetti myös ensimmäiset työnsä näytteille. Ajanjakso oli ratkaiseva hänen myöhemmälle uralleen taiteilijana. Liipola hakeutui sittemmin opiskelemaan myös Firenzen taideakatemiaan ja Roomaan, mikä antoi oman leimansa hänen myöhempään tuotantoonsa. Hän suoritti myös jatko-opintoja Berliinissä ja Pariisissa.

Pakoon Unkariin Tulisieluinen nuori mies ajautui kuitenkin kotimaassa vaikeuksiin tsaarivallan viranomaisten kanssa osallistuttuaan asevelvollisuuskutsuntojen vastaiseen toimintaan. Sortovuosien tiimellyksessä hän joutui pakenemaan ulkomaille. Tästä alkoi yli 30 vuotta kestävä toiviomatka sen ajan Euroopan taiteen sydämeen, Unkariin, jossa hän myöhempinä vuosinaan toimi myös Suomen konsulina.

Aristokratian suosioon Leimaa antavaa Liipolan tuotannolle on eurooppalaisuus. Innoituksensa Liipola ammensi Italian renessanssitaiteesta. Silloisessa Itävalta-Unkarissa Liipolan lahjakkuus ei jäänyt vaille huomiota. Hänestä tuli suosittu Unkarin aristokratian parissa. Tuotteliaana taiteilijana hän ikuisti lukuisia aikansa merkkihenkilöitä veistoksiinsa. Hänen Unkarin kautensa sadasta muotokuvasta tunnetuimpia ovat arkkiherttua Josef Franzin, Saksin prinsessan Anna Pian, arkkipiispa, kreivi Zichyn muotokuva (Pécsin yliopisto) sekä buurisodassa kaatuneen kreivi Wassin muistomerkki Budapestissa. Aitona kosmopoliittina Liipola liikkui suvereenisti ylimystön parissa ja hänet tunnettiin hyvänä mutta tahdikkaana seuraihmisenä.

Yrjö Liipolan ”Huutolaispoika”- teosta vuodelta 1901 pidetään yhtenä museon helmistä vahvan ajankuvansa vuoksi

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

Vaaniskelija-pronssiveistos vuodelta 1906

Kosken ”oma poika”

museo tarjoaa Tuottelias kuvanveistäjä Lopullinen läpimurto uralla tapahtui keisari Franz Josefin ostettua hänen pronssiveistoksensa. Kun tämän lisäksi hänen Vaaniskelija-pronssiveistoksensa oli saanut Venetsian Biennalessa loistavat arvostelut ja se ostettiin Unkarin valtion kokoelmiin, hänet hyväksyttiin täysivaltaisena jäsenenä maan taiteilijapiireihin. Liipola kuvasi varmalla otteella niin maallisen kuin hengellisen hallinnon vaikuttajia, sekä aikansa ylimystöä ja kulttuurivaikuttajia. Liipola esiintyi samanaikaisesti kuvanveistäjänä myös Helsingissä ja Berliinissä. Täällä kotimaassa hän voitti lukuisia kuvanveistokilpailuja. Eri puolilta Suomea voi löytää suuren määrän hänen tekemiään monumentteja sekä julkisuuden henkilöiden muotokuvia.

Paluu kotimaahan Liipola kaipasi kuitenkin kotimaahan. Vuonna 1934 hän muutti yhdessä unkarilaissyntyisen vaimonsa Mara de Foersterin kanssa Kauniaisiin, jonne pariskunta rakennutti renessanssihenkisen huvilan. Liipola jatkoi nyt työtään Suomessa tuotteliaana kuvanveistäjänä. Hän myös suomensi unkarilaista kirjallisuutta ja kirjoitti kaksi teosta, ”Aurinkoista Unkaria” sekä muistelmateoksen ”Vaellusvuosiltani”. Professoriksi hänet nimitettiin vuonna 1952.

Yrjö Liipola vietti viimeiset vuotensa synnyinpitäjässään. Kosken oman pojan, Yrjö Liipolan taidemuseo toimii arkkitehti Eero Ponkalan suunnittelemassa v. 1970 valmistuneessa funkkisrakennuksessa. Museossa on nähtävillä 205 teosta, joista vanhimmat jo vuodelta 1900. Osa teoksista on peräisin taiteilijan Unkarin kaudelta. Museossa voi tutustua myös Liipoloiden kulttuurikodin harvinaisuuksiin: huonekaluihin, porsliiniin, valokuviin, maalauksiin, kunnia- ja asiakirjoihin sekä lehtileikkeisiin. Pysyvän näyttelyn ohella museossa pidetään myös vaihtuvia näyttelyitä. Liipolan taiteesta pitävät voivat ostaa myös museomyymälästä veistosten pienoispatsaita, piirrostauluja, ja kirjallisuutta.

Judith-patsas vuodelta 1919

Saksin prinsessa Anna Pian muotokuva vuodelta 1925.

www.kotimaassa.fi

omeroa voidaan hyvällä syyllä kutsua kartanoiden pitäjäksi, sillä harvalla paikkakunnalla on kartanoita enemmän kuin Somerolla. Toisaalta yksikään niistä ei yllä sillä tavalla ylitse toisten, että Someroa olisi koskaan voitu luonnehtia yhden kartanon mukaan. Someron alueella kartanoita löytyy neljätoista. Useimmat sijaitsevat Paimionjoen rannalla, Hämeen Härkätien varrella. Irmeli Kojonen

Someron kaupunki

Somero

– Härkätien hämmästyttävä helmi Ruotsi ajautui 1500-luvun lopulla pitkäaikaisiin sotiin, joiden myötä siitä kasvoi suurvalta. Pitkittyneet sodat sekä katovuodet koettelivat kuitenkin Suomen talonpoikaisväestöä, ja tiloja autioitui myös Somerolla. Kun kruunu palkitsi sodassa ansioituneet upseerinsa läänityksin, aateliset saivat hallintaansa suuria maa-aloja, joilta he kantoivat veroja. Monille aatelisille talonpoikien autiotilat antoivat oivan tilaisuuden asettua kylään ja rakentaa sinne kartanonsa.

Levottomia aikoja Jurvalan kartano Someron vanhin kartano on Jurvala. Se läänitettiin 1590-luvulla ratsumestari Anders Larsinpojalle, Halikon Puotilan herralle. Tosin hän itse ei koskaan asettunut Jurvalaan, vaan antoi läänityksen poikansa ratsumestari Lars Andersinpojan haltuun. Tämä kaatui kuitenkin taistelussa jo nuorena, eikä Jurvala ehtinyt hänen aikanaan kasvaa sen enempää.

Harvinaista maisemaa; Häntälän notkot

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

Jurvalan jälkeen Somerolle syntyi seuraavan vuosisadan aikana nopeassa tahdissa useita kartanoita. Näitä olivat mm. Harjun, Kimalan, Hirsjärven, Härkälän, Lahden ja Pitkäjärven eli Långsjön kartanot. Elettiin levottomia aikoja, ja kartanoiden isännät olivat yleensä sodassa kuningastaan palvelemassa. Monet pysyttäytyivät myös muualla sijainneilla tiluksillaan eivätkä koskaan asettuneet paikkakunnalle. Yksi komeimmista kartanoista lienee tuolloin ollut Hans Ramsayn isännöimä Ihamäki, joka tunnetaan myös Hovilan nimellä.

Lasitehdas ja yhteiskunnallinen murros Kartanoiden romahdus Avokätinen läänitystenjako ei voinut olla kostautumatta. Ruotsin kruunu ajautui 1600-luvulla taloudelliseen ahdinkoon. Ainoa ratkaisu oli peruuttaa läänitykset. Siihen ryhdyttiinkin 1680-luvulla, ja se koitui monen kartanonomistajan kohtaloksi. Vastoinkäymiset huipentuivat nälkävuosiin ja venäläismiehitykseen eli isoon vihaan. Someron kartanot olivat surullinen näky 1720- ja 1730-luvuilla. Useat rakennukset oli tuhottu tai ne olivat romahduksen partaalla. Pellot olivat joutuneet kesannolle ja ojat kasvaneet umpeen. Toipuminen näistä takaiskuista kesti kymmeniä vuosia.

Neljännesvuosisata isonvihan jälkeen Somerolle alkoi muodostua vielä yksi uusi kartano. Vuonna 1748 sotakollegion kanslisti Jacob Reinhold Depong (de Pont) kumppaneineen perusti Sillanpään kylälle neljän autiotilan maille lasitehtaan, joka sai nimekseen Åvik. 1700- ja 1800-lukujen

Häntälän Notkojen luonto

vaihteessa tehtaan omistajat asettuivat asumaan lasiruukin yhteyteen. Lasitehtaan myötä alkoi kuitenkin yhteiskunnallinen murros. Useat ruukin palveluksessa olleet vaurastuivat ja saattoivat jopa yltää itse kartanon omistajiksi ja nousta sääty-yhteiskunnassa ylöspäin. Näin tapahtui eräälle lasinpuhaltajalle. Kimalan kartanon omistajaksi päässyt saksalaissyntyinen Gottfried Titz onnistui saamaan vaimokseen somerolaisen aatelisneidon.

Holvikellareita ja pitoherkkuja Kaikille ei käynyt yhtä heikosti. Yksi poikkeuksista oli Pitkäjärven kartano, joka oli venäläisvallan aikana Someron kirkkoherran Jakob Ritzin hallinnassa.

Tänä päivänä useat Someron kartanoista, esim. Härkälä ja Hovila ovat heränneet uuteen kukoistukseen ja ovat avoinna vieraille. Edellä mainitut tarjoavat juhla-, kokous- ja majoituspalveluita. Härkälän kartanon huolella entisöidyt 1600-luvun holvikellarit vievät aikamatkalle menneisyyteen ja ovat sinänsä oma nähtävyytensä.

Someron maisemat ovat upeita vaihtelevuudessaan. Yksi harvinaisimmista nähtävyyksistä lajissaan Suomessa on Häntälän Notkot. Alueen viehätystä ja tunnelmaa on verrattu Skotlannin nummiin. Häntälän Notkojen kasvilajisto on runsas ja maisema henkeäsalpaavan kaunis. Alueella kulkee luontopolku, joka lähtee Häntälän kyläkeskuksesta (Häntäläntie 322). Kyläkeskuksen yhteydessä on parkkipaikka. Koirien vieminen luontopolulle on kielletty, sillä alue on laidunta. Notkoissa on mahdollista saada myös opas- ja ohjelmapalveluita tilauksesta.

Monien mahdollisuuksien Somero Historiallisten maisemien ja upean luonnon lisäksi Somerolla on paljon muutakin nähtävää, kuten museoita, 1900-luvun linna, kotieläintiloja ja tehtaanmyymälöitä. Kärsälän Ruusutilan ruusutarhassa voi ihastella 250 ruusun kokoelmaa sekä yrttitarhaa, jossa on noin 130 erilaista yrttiä. Somero on tunnettu lukuisista kulttuurija liikuntatapahtumista, joita järjestetään ympäri vuoden. www.somerolle.fi

www.kotimaassa.fi

ärkätien varrella kannattaa pistäytyä Somerolla sijaitsevaan Pellavakeskukseen, Elixi Oilin tehtaanmyymälään. Viihtyisästä myymälästä voi tehdä monenlaisia löytöjä tuliaisiksi. Pellavakeskus jakaa myös matkailuinfoa ja antaa vinkkejä mielenkiintoisimmista paikallisista nähtävyyksistä ja Härkätien matkailukohteista.

Pellavaa ja paljon muuta

Pellavalla on monenlaisia terveysvaikutteita. Rouhittu pellavansiemen edistää ruuansulatusta, ja pellavaöljyn sisältämät rasvahapot ovat elimistölle välttämättömiä. Ympäristöystävällistä pellavaöljyä käytetään perinteisesti myös puun, tiilen ja klinkkerien suoja-aineena sekä ulko että sisätiloissa. Tekstiilien materiaalina pellava säilyttää miellyttävän viileän pinnan kuumallakin, mm. sukissa ja paitoina, ja on ideaali materiaali esim. saunan laudeliinoina. Myymälästä löytyy laaja valikoima kaikenlaisia pellavatuotteita, myös sisustukseen. Tarjolla on lisäksi monipuolinen valikoima paikallisten kädentaitajien ja taiteilijoiden tuotteita. Valikoimasta löytyy mm. tekstiilejä, erilaista keramiikkaa, lasi- ja puutöitä, kynttilöitä, tauluja, kirjoja, kortteja, niittykukkien siemeniä sekä elintarvikkeita – yhteensä yli 100 eri tekijältä.

Kuvat: Tero Mäkinen

– Asiakkaat voivat myös teettää tilaustyönä palveluverkoston kautta erilaisia tuotteita, esimerkiksi käsinpainettuja pellavaverhoja oman mitan ja kuosin mukaan,

tai vaikkapa perinteisiä villasukkia samalla aiheella koko perheelle, Pellavakeskuksen Irma Mäkinen kertoo. Myymälän yhteydessä on kodikas 50 m²:n kokoustila, joka soveltuu hyvin kokous- ja koulutuskäyttöön tai pieneen juhlatilaisuuteen. Ryhmille voidaan järjestää 10 minuutin videoesityksiä kuitupellavan työvaiheista. Videoesityksen kautta pääsee tutustumaan myös pellavantyöstön historiaan.

Lamminniemi – ryhmäretkikohde ympäri vuoden

amminniemen Hyvinvointikeskus sijaitsee luonnonkauniissa ympäristössä Somerolla. Osaava henkilöstö, lämminhenkinen ilmapiiri ja maaseudun rauha hemmottelevat kokonaisvaltaisesti asiakkaita. Retkipäivä Hyvinvointikeskukseen

Lamminniemi on suosittu ryhmämatkakohde ympäri vuoden. Ilmapiiri Hyvinvointikeskuksessa on kannustava ja

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

toimintakykyä aktivoiva. Mielenkiintoisesta ja turvallisesta ohjelmasta vastaavat liikunnan ja terveydenhuollon ammattilaiset. Retkipäivän sisältö suunnitellaan aina ryhmäkohtaisesti ryhmän toiminnalliset mahdollisuudet huomioiden. Ikäihmisten uusi liikuntapuisto

Lamminniemeen kesällä 2012 valmistunut liikuntapuisto tuo mieleen lapsuuden hauskat kesäleikit.

Monipuolisine laitteineen alue houkuttelee kaikenikäisiä kokeilemaan omia liikuntataitojaan.

– Hyvä lihaskunto, tasapaino ja koordinaatio ovat tärkeitä jokaiselle, mutta erityisesti niitä tarvitaan ikäihmisten hyvinvoivan ja itsenäisen arjen sujumiseksi. Se vähentää myös tapaturmariskiä, toteaa Lamminniemen toimitusjohtaja Mailis Salmi. Hänen mukaansa nämä asiat ovat olleet kantavana ajatuksena rakennettaessa Lamminniemeen aivan uudenlaista, erityisesti ikäihmisille ja liikuntarajoitteisille suunniteltua aktiivialuetta.

Härkätien helmiä Somerolla

Häntälän notkot

Härkälän Kartano

www.hantala.fi

www.harkalankartano.fi

Huvila Härkä

Kärsälän Ruusutila

Hyvinvointikeskus Lamminniemi

Motelli-Ravintola Rantatupa

www.huvilaharka.fi

www.lamminniemi.fi

Pellavakeskus

www.pellavakeskus.fi

www.ruusutila.com

www.rantatupa.fi

Someron Kivimeijeri

www.someronkivimeijeri.fi

Hovilan Kartano

www.hovilankartano.fi

Kökkön Lomamökit

www.kokkonlomamokit.fi

Myötätuuli

www.myotatuuli.com

Somero-seura

www.somerolle.fi

www.kotimaassa.fi

Konsertit

apiola Sinfonietta ilahdutti juhlayleisöä lauantaina 15.9. Helsingin Musiikkitalossa. Tällä kertaa orkesteri konsertoi yhdessä Berliinin filharmonikkojen muusikoiden kanssa. Konsertissa kuultiin kolmen 1800-luvun suuren saksalaismestarin musiikkia. 25-vuotias Tapiola Sinfonietta on Espoon kaupunginorkesteri. Se perustettiin vuonna 1987. Orkesterin juhlakausi huipentuu ensi vuoden keväällä vietettäviin juhlaviikkoihin 5.–21.4.2013. Kokoonpano on wieniläisklassinen, ja siinä soittaa 41 muusikkoa. Puolet heistä on ollut mukana orkesterin perustamisesta lähtien. Orkesterilla ei ole ylikapellimestaria. Sen sijaan sillä on useampia taiteellisia partnereita, joiden kanssa se tekee tiivistä yhteistyötä: kapellimestarit Santtu-Matias Rouvali ja Mario Venzago sekä viulisti Pekka Kuusisto. Orkesterin alkuaikoina taiteellisina johtajina toimi-

Kuva: Sami Perttilä

Tapiola Sinfoniettan -vuotisjuhlaa Irmeli Kojonen

Kari Sarkkinen

Jukka Kaukola, sello

Pekka Kuusisto, viulu

Tiina Paananen, viulu Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

vat mm. Jorma Panula ja Osmo Vänskä. Tapiola Sinfonietta tunnetaan myös siitä, että se esiintyy usein ilman kapellimestaria. Taiteellisista linjauksista vastaa taiteellinen johtoryhmä, joka muodostuu kahdesta muusikkojäsenestä sekä intendentistä. Wieniläisklassisesta uuteen musiikkiin Orkesterin ohjelmiston perusrungon muodostaa wieniläisklassinen musiikki. Wieniläisklassisella aikakaudella – Mozartin, Beethovenin ja Haydnin aikoihin – orkesterit olivat kooltaan sinfoniettoja, eli täysimittaista sinfoniaorkesteria pienempiä orkestereita. Tapiola Sinfoniettan ohjelmistossa on myös uuden musiikin kantaesityksiä ja modernin musiikin klassikkoja sekä poikkitaiteellisia produktioita. Muutamia vuosia sitten orkesteri toteutti mm. arabialaismusiikin vaikutteita sisältävän Bizarre bazaar -produktion. Runsaasti huomiota osakseen sai myös Kimmo Pohjosen Kalmukki-sinfonia.

Marja Talka, oboe

Lapset mukaan musiikin maailmaan Lastenmusiikki on Tapiola Sinfoniettassa keskeisessä asemassa. Tänä syksynä lastenmusiikkia kuullaan Tapiolasalissa 3.10.2012 Rarerare ja kaverit musiikkiseikkailussa ja 7.10.2012 Eläinten karnevaali -konsertissa. Yhteistyötä tehdään myös Espoon koulujen kanssa KULPS!-ohjelman kautta (Koululaisten kulttuurija liikuntapolku). Tarjonta on suunnattu peruskoulun 2- ja 7-luokkalaisille ja käsittää työpajojen ohella konsertteja, joissa esitellään eri soittimia sekä monenlaista musiikkia.

puolestaan kuusiosainen Kamarimusiikkia kartanoissa -konserttisarja, joka järjestetään nimensä mukaisesti Espoon viehättävissä kartanoissa. Musiikin ja kartanoestetiikan ystävät voivat siten ostaa lipun kahden viikonlopun konsertteihin ja päästä nauttimaan kaksitahoisesta kulttuurielämyksestä. Kiertueilla kotimaassa ja ulkomailla Tapiola Sinfonietta konsertoi kotimaan kiertueella yhdessä Pekka Kuusiston kanssa 6.–9.11.2012. Konserttikiertue saapuu ensin Rovaniemelle siirtyen sitten Tornioon, Ylivieskaan ja Kaustiselle. Orkesteri esiintyy myös ulkomailla. Seuraavaksi on luvassa Saksan kiertue helmikuussa 2013.

Kamarimusiikkia kartanomiljöössä Pienessä orkesterissa jokaisella muusikolla on ratkaiseva rooli. Ote on hyvin kamarimusiikillinen. Tapiola Sinfonietta esittää vuosittain useita kamarimusiikkikonsertteja. Tänä vuonna kuullaan neljän konsertin Taiteilijat lähikuvassa -sarja Kauppakeskus Sellon Sellosalissa. Helmikuussa 2013 on

Jaakko Luoma, fagotti

Janne Aa lto, sello

Janne Ovaskainen, trumpetti 27

www.kotimaassa.fi

Konsertit

Nimeni on Sormiradio, kuvassa Simo Heiskanen ja Petri Toivanen.

Oopperaa Eeva Oksman

Suomen Kansallisooppera, Heikki Tuuli

ja työpajoja lapsille

Yhteistyötä koulujen kanssa

ansallisooppera haluaa tehdä taidettaan tutuksi lapsille ja nuorille. Niin Oopperan lämpiössä kuin muuallakin Suomessa jatkuvat Kansallisoopperan 4–8-vuotiaille suunnatut suositut esitykset. Syyskuussa Oopperan parvilämpiössä on esitetty Nimeni on Sormiradio -balettia, joka kertoo kahden hyvin erilaisen hahmon ystävyydestä ja oman paikan löytämisestä maailmassa. Esityksen voi nähdä vielä Loviisassa 27.9. ja Vantaan Martinus-salissa 29.9.2012. Loka–marraskuussa yli 4-vuotiaat pääsevät selvittelemään Kissakreivi Forellin kadonneen pojan kohtaloa. Erja Alanderin kirjoittamassa ja ohjaamassa lastenoopperassa KadosKissassa soivat hilpeät oopperasävelmät, jotka on harmonikalle ja sellolle sovittanut Veli Kujala. Omasta maitobaarista haaveilevana hiirineiti Pulmu Kupposena vuorottelevat Anu Hostikka / Margarita Nacer-Leinonen, kissakreivi Forellina ja saippuakauppias Oiva Kuplana on Ville Salonen ja juonittelevana hovimestari Sellovaarana Riku Pelo. Esityksiä on Oopperan parvilämpiön lisäksi 5.10. Ähtärissä.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

Syksyn ja kevään aikana Kansallisoopperan balettioppilaitos vierailee 30 pääkaupunkiseudun koulussa, tarkoituksena tehdä balettia tutuksi 1.–2.-luokkalaisille pojille ja innostaa uuden harrastuksen pariin. Pojat saavat katsellen ja itse kokeillen tutustua tanssimiseen balettitanssijoiden johdolla. Balettienergiaa pojille! -vierailun jälkeen pojilla on halutessaan mahdollisuus hakeutua Balettioppilaitoksen valintakokeeseen.

Lasten taidetuokiota Esikouluikäisiä oopperan ja baletin maailmaan johdattelevat Lasten taidetuokiot jatkuvat syys- ja kevätkauden ajan. Vaihtuvina teemoina ovat maskeeraus, lavastus, musiikki, tanssi, draama ja puvustus. Syksyn kaikissa työpajoissa lähestytään eri teemojen kautta tulevaa Lumikuningatar-balettia. Työpajoja järjestetään kahtena päivänä kuussa Oopperan päälämpiössä.

Nöykkiönlaakson, Mikkelän ja Martinkallion koulujen kuudesluokkalaisille tarjoutuu upea mahdollisuus päästä itse tekemään oopperaa. Lokakuun ja joulukuun välisenä aikana Sibelius-Akatemian ja Aaltoyliopiston opiskelijat toteuttavat heidän kanssaan Don Carlos -oopperaan liittyvän pienoistuotannon. Koululaiset ja opiskelijat tutustuvat yhdessä Don Carlosin tematiikkaan, musiikkiin ja visuaaliseen toteutukseen. Projektissa keskitytään erityisesti musiikin ja valaistuksen merkitykseen tarinan kerronnassa sekä sävelletään omaa musiikkia, ja kokonaisuus huipentuu yhdessä rakennettuun esitykseen joulukuussa. Kansallisoopperan koko kauden tuotanto osoitteessa: www.ooppera.fi.

Satu Kahila

Radion Sinfoniaorkesteri

RSO kuuluu Helsingin Musiikkitalossa, Itä-Suomessa ja radiossa Radion sinfoniaorkesterin syyskauden konsertit Helsingin Musiikkitalossa tarjoavat todellisia helmiä musiikin ystäville. Syksyn aikana kuullaan huippupianisti András Schiffin tähdittämä Bartók-festivaali, säveltäjä Kaija Saariahon 60-vuotiskonsertti ja huippuesiintyjiä Pekka Kuusistosta Esa-Pekka Saloseen. Marraskuussa orkesteri kiertää konsertoimassa Itä-Suomessa. Mutta mitä on tiedossa kun mm. progepunkistaan tunnettu Ismo Alanko ja RSO kohtaavat Maailmanlopun sushibaarissa?

RSO:n syyskausi on suomalaisen kapellimestaritaiteen näyteikkuna: päävierailija Hannu Linnun lisäksi orkesterin edessä nähdään niin Esa-Pekka Salonen, Sakari Oramo, Jukka-Pekka Saraste, Susanna Mälkki kuin Santtu-Matias Rouvalikin. Vuosien tauon jälkeen viulistilegenda Leonidas Kavakos vierailee RSO:n solistina ja soittaa Mozartin kolmannen viulukonserton. Laulajista kiinnostava solisti on Ruth Ziesak, joka laulaa Brahmsin saksalaisessa Requiemissa. Samaisessa teoksessa debyyttinsä tekee vasta perustettu Musiikkitalon Kuoro.

Ismo Alangon lauluja RSO ja Ismo Alanko esittävät marraskuussa Alangon lauluja Susanna Mälkin johdolla. Yleisradio on tilannut lauluihin orkesterisäestykset kotimaisilta säveltäjiltä. He ovat Alangon toiveen mukaisesti saaneet vapaat kädet muokata teoksista uudenlaisia taiteellisia kokonaisuuksia. Kappaleiden joukossa on tuttuja hittejä kuten Kun Suomi putos puusta ja Taiteilijaelämää. Ennen julkaisemattomana kuullaan Maailmanlopun sushibaari.

Kotimaan kiertue tuo RSO:n Itä-Suomeen Syksyllä 2010 RSO teki kiertueen PohjoisSuomeen ja marraskuussa 2012 konsertteja kuullaan kapellimestari Hannu Linnun johdolla Itä-Suomessa Savonlinnassa, Varkaudessa, Joensuussa ja Lieksassa. Ohjelmassa on Sibeliuksen sinfoniat 3 ja 4 sekä Esa-Pekka Salosen Sappho-laulut. Solistina esiintyy sopraano Helena Juntunen. Yle välittää RSO:n konsertit Musiikkitalosta ympäri Suomea RSO:n kaikki konsertit kuullaan pääsääntöisesti suorina lähetyksinä Yle Radio 1:ssä. Orkesterin verkkosivuilla voi suoraa lähetystä kuunnella sekä katsella korkealaatuisen livekuvan kautta. Televisioituja konsertteja nähdään Yle Teeman Kausikortti-ohjelmassa. Lisätietoa konserteista yle.fi/rso. RSO:n konserttiliput ovat myynnissä Lippupisteessä.

www.kotimaassa.fi

Konsertit

ksinkin voi toki lähteä kuuntelemaan hyvää konserttia, mutta upeampaa on saada jakaa kokemus toisen kanssa. Mutta kuinka ystävän saa lähtemään konserttiin? Tarjoamalla hänelle ilmaisen lipun!

Kutsu ystäväsi Eeva Oksman

Lohjan kaupunginorkesterin korkeatasoiseen konserttitarjontaan kuuluu syksyn 2012 aikana kolme Ystäväkonserttia, joihin myydään omaa kausikorttia. Kuten nimikin jo vihjaa, tämä kausikortin ostaja saa liput konsertteihin myös ystävälle! Kaikki kolme konserttia järjestetään Lohjan Laurentius-Salissa klo 19 alkaen. Ensimmäinen Ystäväkonsertti on 11.10.2012, jolloin kuullaan Mendelssohnin Oktetto ja Mozartin Klarinettikvartetto Lohjan kaupunginorkesterin esittämänä. Toinen Ystäväkonsertti on 1.11.2012. Silloin keskiössä ovat lyömäsoittimet ja Lohjan kaupunginorkesterin Tuomo Lassila ystävineen.

Unohtumaton tangokonsertti Viimeisessä Ystäväkonsertissa 23.11.2012 Lohjalle saapuu Angelika Klas & Tanguedia Quintet, jotka edustavat Tango Nuevo-genren kirkkainta kärkeä. Illan teema ”Kohtalona tango” vie matkalle unohdettujen tangotarinoiden taianomaiseen maailmaan ja syvälle suomalaiseen sielunmaisemaan. Tangon tarinat kertovat ilosta, surusta, menetyksestä, rakkaudesta ja intohimosta.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

Angelika Klas on karismaattinen ja upeaääninen laulaja, joka on saanut tunnustusta ulkomaita myöten. Huikean virtuoottisessa tangokvitteni Tanguedia Quintetissä soittavat Henrik Sandås (bandoneón), Suvi Kantola (viulu), Jani Kivelä (sähkökitara), Iikka Kotaja (piano) sekä Olli Rantala (kontrabasso). Tanguedia Quintet on toteuttanut Angelika Klasin kanssa vuodesta 2009 useita konserttiprojekteja ympäri Suomea. Myös kiertueet Ruotsissa, Virossa ja Venäjällä olivat menestyksekkäitä.

Kuva: Jukka Lehtonen, Apk-Palvelut Oy

Ystäväkonsertti on osa alkavaa konserttikiertuetta, joka juhlistaa kokoonpanon toista yhteistä levyä. Kiertue lähtee liikkeelle levyn ilmestymispäivänä 13.10.2012 Helsingin Savoy-teatterista. Uudella levyllään yhtye haluaa nostaa suomalaisen tangon tanssilavoilta täysipainoiseksi konserttimusiikiksi.

Konsertissa tulkitaan Toivo Kärjen, Unto Monosen ja Fridrich Brukin suomalaisia tangoklassikoita, jotka Timo Ala-Kotilan, Iikka Kotajan, Olli Rantalan ja Henrik Sandåsin huikeissa sovituksissa muuntuvat intohimoiseksi konserttitangoksi. Uutta suomalaista konserttitangoa kuullaan Kirmo Lintiseltä, Jukka Linkolalta ja Kari Ikoselta, joilta tilatut konserttitangot kantaesitettiin Korsholman Musiikkijuhlilla v. 2011. Mittava levynjulkaisukiertue ulottuu Pariisiin asti, jossa kokoonpano esiintyy tunnetulla Festival Paris Banlieues Tangofestivaalilla. Konsertissa kannattaa kiinnittää huomiota myös esiintyjien asuihin, sillä näyttävät uniikkipuvut on suunnitellut muotitaiteilija Jukka Rintala. Huom. Kausikortteja voi ostaa vain Lohjan kaupungintalolta tai kaupunginorkesterin lipunmyynnissä konserttien yhteydessä.

Vas. Tanguedia Quintet Kuvat: Markus Schulte ja Svenna Martens

www.kotimaassa.fi

Teatterit

apin Alueteatterin ohjelmistoon on otettu sinne todella hyvin sopiva näytelmä, Miika Nousiaisen Maaninkavaara. Näytelmän ensi-ilta oli syyskuun 15. päivä Rovaniemen Teatterissa, mutta Alueteatterin kierros alkaa lokakuun puolivälissä osuvasti Posiolta, jossa alle sadan asukkaan Maaninkavaaran kylä sijaitsee.

Maaninkavaara-näytelmä kertoo suomalaisille tyypillisestä intohimoisesta suhtautumisesta urheiluun ja varsinkin menestykseen. Tragikoomisessa tarinassa on kaksi unelmaa, isän ja tyttären. Näytelmän Martti-isä ihailee viime vuosisadan suomalaisia kestävyysjuoksijoita ja erityisesti Maaninkavaaralta kotoisin olevaa Kaarlo Maaninkaa. Hän haluaa palavasti palauttaa kestävyysjuoksun entiseen kukoistukseensa. Isä on valmentanut Jarkko-poikaansa, joka ei ilmeisesti kestänyt menestyspaineita ja katosi kisamatkan aikana Ruotsinlaivalta. Tällöin isä romahtaa.

Elämä saa kuitenkin uuden merkityksen, kun pelastajaksi ryhtyy teini-ikäinen Heidi-tytär. Äidin vastustelusta huolimatta Heidi tarjoutuu isän valmennettavaksi, vaikka todellisuudessa tytön omat kiinnostuksen kohteet ovatkin muualla kuin urheilussa. Alkaa kova, epäinhimillisyyteen nouseva rääkki, sillä isän asettamat tavoitteet ovat korkealla. Kuinka kauan tytär jaksaa venyä täyttääkseen isänsä unelman?

Kaarlo Maaningan jalanjäljissä Eeva Oksman

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

Timo Lindholm

Vadelmavenepakolainen on huvittanut katsojia ympäri Suomea KOM-teatterin esityksenä viime syksystä lähtien. Tänä syksynä sen on ottanut ohjelmistoonsa mm. Tampereen Teatteri ja Joensuun kaupunginteatteri. Maaninkavaaran kantaesitys taas oli syksyllä 2011 Kansallisteatterissa ja nyt seuraavaksi nimipaikkakuntansa maakuntateatterissa. Maaninkavaara-romaani sai Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon 2009 ja teokselle myönnettiin raadin kunniamaininta Vuoden urheilukirjakilpailussa 2010.

Miika Nousiaisen suomalaismiehen fanaattisesta, hieman vinksahtaneesta urheiluhulluudesta kertova Maaninkavaara sekä naurattaa että itkettää. Onhan se niin totta, niin hassua ja niin tuttua! Näytelmän ohjaa Rovaniemen Teatterin näyttelijä Markku Köngäs, joka tekee näiden lisäksi käsikirjoituksiakin. Maaninkavaara on erittäin näyttelijäkeskeinen näytelmä. Köngäs arvelee, että näyttelijäkokemuksesta johtuen hänen on ohjaajana helppo ajatella teosta näyttelijän perspektiivistä. – Maaninkavaara on erityisen mieluinen työ sekä minulle että näyttelijöille, toteaa Köngäs. Isä-Martin roolissa nähdään Marko Syysmaa, joka itsekin on harrastanut kestävyysjuoksua 15-vuotiaaksi asti. Häntäkin on oma isä ollut valmentamassa. Siitä huolimatta Syysmaata viehättää enemmän tarinan kuvaama elämä tragedioineen ja mutkikkaine ihmissuhteineen – muoto, jolla tarina on kerrottu. – Tämä on suuria suomalaisia tarinoita, joka pistää pohtimaan muun muassa elämän merkitystä, Syysmaa miettii.

Miika Nousiaisen tekstit teatterien suosiossa Miika Nousiainen on helsinkiläinen kirjailijatoimittaja. Nelosen Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmasta tuttu humoristi on intohimoinen urheilija, joka on harrastanut yleisurheilua ja jalkapalloa. Lisäksi hän sanoo harrastavansa kalastusta ja muutosvastarintaa. Nousiainen toimi MTV3:n uutis- ja ajankohtaistoimittajana, kunnes siirtyi vapaan kirjoittajan tehtäviin. Tähän mennessä hän on julkaissut kolme romaania: Vadelmavenepakolainen (2007), Maaninkavaara (2009) ja Metsäjätti (2011). Sekä Vadelmavenepakolainen että Maaninkavaara ovat tragikoomisuudessaan otollista näytelmäainesta.

Heidi-tytärtä esittävä 35-vuotias Paula Miettinen sanoo pystyvänsä hyvin palaamaan omaan elämäänsä 15-vuotiaana ja tunnistaa tekstistä piirteitä omasta isästänsä. Hänen mukaansa tekstin ajatukset ovat hyvin realistisia. Vas. Martti (Marko Syysmaa) ja Heidi (Paula Miettinen). Kuva: Jouni Porsanger.

www.kotimaassa.fi

Teatterit Lars Von Trier

ohjaus Pauliina Salonius

DOGVI LLE

Lars von trierin anteeksipyytelemätön tarina moraalista ja ihmisyydestä. Salon Teatterin tinkimättömänä tulkintana 21.9.- 24.11.2012 tervetuloa.



22€, S-Etukortilla 20€ Eläkeläiset, opiskelijat 19€ Ryhmät (väh. 10 henk.) 18€

Pikku Vampyyri

www.salonteatteri.com toimisto@salonteatteri.com 02-7316055 • Mariankatu 3, 24100 Salo

MIKA WALTARI



Ilmari Kiannon kuvauksessa suomalainen yhteiskunta ottaa ensimmäiset askeleensa kohti demokratiaa, tasa-arvoa ja kansanvaltaa. Forssan Teatterin Punainen Viiva on näytelmä kansanvaltaisen Suomen synnystä, ihmisiä oman kohtalonsa kourissa, hetkissä jotka edelleen koskettavat.

ajalla 19.10.–15.12.2012 Katso tarkemmat esitysajat: www.forssanteatteri.fi Aikuiset 15 € Lapset, eläkel. 12 € Yli 20 ryhmä 12 € Koko esitys 1490 € Tiedustelut iltaisin: puh. 040 569 6897

LIPUNMYYNTI: ti-la 12-17 ja 2 h ennen esitystä | * 029 007 4230 myynti@riihimaenteatteri.fi | Hämeenaukio 1, 11100 Riihimäki Lippupisteen toimipaikoissa hintaan lisätään 2,5 e toimitusmaksu * 8,21 snt/per puhelu + kiinteän puhelinverkon liittymästä 1,47 snt/min 8,21 snt/per puhelu + matkaviestinverkon liittymästä 16,42 snt/min

www.riihimaenteatteri.fi Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

Havukka-ahon ajatelmat

taipuvat musiikiksi Kajaanissa Matleena Ikonen

Irja Samoil, graafinen muotoilu Teemu Sirviö

ajaanin kaupunginteatterin kausi koostuu kiinnostavista uutuuksista ja yleisölle jo tutummista teoksista.

Tuttuihin teoksiin lukeutuu Veikko Huovisen romaaniin perustuva Havukka-ahon ajattelija, joka saa ensi-iltansa Kajaanissa 21.9.2012 Vaikka teksti ja tarina on tuttu, Kajaanin versio poikkeaa totutusta: Riku Innamaa ja Miko Jaakkola ovat dramatisoineet kainuulaisten rakastamasta tarinasta uudenlaisen version, joka kuitenkin kunnioittaa Huovisen alkuperäisteosta. Kyseessä on musiikkiteos, joka on kuin päähenkilönsä Konsta Pylkkänen: hulvaton, räväkkä ja leikkisä. Musiikin Kajaanin Havukka-ahoon on säveltänyt Juhani Valkama. Tiedottaja Pirjo Palo-Tiikkaja sanoo, että ensi-illan alla hieman jännittää se, miten toisenlainen versio tutusta teoksesta otetaan vastaan. – Kainuulaiset rakastavat Veikko Huovista, joten hieman jännittää, minkälaisen vastaanoton meidän uudenlainen versio saa. Toisaalta ei ole mitään järkeä tarjota yleisölle sellaista, joka on nähty jo moneen kertaan, Palo-Tiikkaja sanoo. – Huovisen tuttu tarina ja ihana kieli ovat kuitenkin esityksen pohjana, joten uskon, että yleisö pitää.

Sukellus äidin päiväkirjoihin Viime keväältä Kajaanissa jatkaa koskettava ja liikuttava Palopukki ja tähdenlento. Näytelmä pohjautuu Kajaanin kaupunginteatterin näyttelijä Juha Häkkäsen äidin päiväkirjamateriaaliin, jonka Häkkänen löysi äitinsä kuoleman jälkeen. Anna Krogeruksen ohjaama Palopukki ja tähdenlento on pohjimmiltaan onnettoman avioliiton kuvaus ja Juha Häkkäsen matka omaan itseensä ja lapsuutensa kokemuksiin. Se on myös yritys tehdä sovinto menneisyyden ja tähän asti eletyn elämän kanssa. – Näytelmä käsittelee vakavaa asiaa, mutta siinä on paljon myös hurttia huumoria, Pirjo Palo-Tiikkaja kertoo. – Anna Krogeruksella on erinomainen kyky tarkastella ihmisiä lämmöllä, ja se lämpö paistaa tästä esityksestä läpi. Palopukki ja tähdenlento on myös Juha Häkkäsen viimeinen työ Kajaanin kaupunginteatteriin kiinnitettynä näyttelijänä. Häkkänen jää eläkkeelle tämän esityksen myötä työskenneltyään Kajaanin kaupunginteatterissa 38 vuotta.

Joulukuussa on Karkkipäivä Joulukuun puolivälissä ensi-iltansa saa Markus Nummen romaaniin pohjautuva näytelmä Karkkipäivä – järkyttävän hauska, tosi, ironinen tragikomedia suomalaisesta perhe-elämästä ja olosuhteista joiden toivoisi olevan enemmänkin satua kuin totta. Karkkipäivä kertoo suomalaisista perheistä ja niiden haasteista: tarinan keskiössä on näkymätön lapsi, jonka avuntarvetta kukaan ei huomaa – teema, joka on suomalaisessa yhteiskunnassa riipaisevan ajankohtainen. Näytelmän ohjaa Hanna Kirjavainen, joka vuonna 2010 sai teatterin tiedotuskeskuksen Silmänkääntäjä-palkinnon työstään palkitun Rospuutto-ryhmän perustajana, johtajana, ohjaajana ja käsikirjoittajana. Karkkipäivä on ensimmäinen Kirjavaisen monista tulevista ohjauksista, sillä hän aloittaa Kajaanin Kaupunginteatterin vakinaisena ohjaajana vuoden 2013 alussa.

www.kotimaassa.fi

Teatterit

avonlinnan teatterin näytäntökauden aloitti Eeva Tenhusen vuonna 1964 ilmestyneeseen dekkariin pohjautuva Mustat kalat. Dekkari sai kantaesityksensä 15.9.2012. Näytelmän on ohjannut ja dramatisoinut Aila Lavaste.

Dekkarin tekeminen teatteriksi on oma lukunsa Ohjaaja-dramaturgi Aila Lavaste pitää produktiota yhtenä jännittävimmistä urallaan kohtaamista. – Dekkarina tämä on ensimmäinen dramatisointini, Lavaste kertoo. – Tätä tyylilajia lähimpänä lienee ollut Charles Dickensin Oliver Twist, jonka dramatisoin Kajaanin Kaupunginteatterille 90-luvun lopulla, mutta se oli lähinnä seikkailukertomus.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

Lavaste toteaa, että dekkarin dramatisointi teatteriin on oma haasteensa: – Teatterin näyttämöllä juonta kuljettaa eteenpäin henkilöiden välinen vuorovaikutus. Juuri se tekee dekkarin ohjauksesta antoisan, hän painottaa. Hän kertoo nauraen myös siitä miten yhdessä kokeneen näyttelijäkaartin kanssa on ollut suorastaan riemukasta etsiä niitä ilmaisun keinoja, joilla Tenhusen huumorin sävyttämä dekkari saadaan estradilla elämään. – Ja sitähän tämä teatterin tekeminen on mitä suurimmassa määrin: yhdessä tekemistä ja yhdessä oivaltamista, hän tilittää.

Tiivistä työskentelyä Produktion harjoitteluun käytettiin aikaa yhteensä kuutisen viikkoa. Harjoitteluaika oli suhteellisen lyhyt, ja siksi työskentely sitäkin tiiviimpää. Pohjavalmistelut tämän kaltaisella produktiolla on aloitettava kuitenkin jo paljoa aiemmin. Lavaste aloitti pohjatyönsä jo maaliskuussa 2011, ja lavastaja sekä pukusuunnittelija ryhtyivät töihin viime vuoden joulukuussa. Näyttelijät perehtyivät itse tarinaan jo talvella, ja maaliskuussa saatiin roolijaot lyötyä lukkoon.

Irmeli Kojonen

Museovirasto, Soile Tirilä

Mustat kalat dekkarista näytelmäksi Olavinlinnan tummia varjoja Mustat kalat sijoittuu 60-luvun alun kesäiseen Savonlinnaan. Tarinan päähenkilö Liisa Rautasalo on nuori historian opiskelija, joka on löytänyt ihanimman mahdollisen kesäduunin oppaana Olavinlinnassa. Jyhkeä linnamiljöö täynnä historian havinaa kiehtoo Liisaa, ja työkin on hauskaa. Pikkuhiljaa tummat pilvet alkavat kuitenkin kerääntyä kesätaivaalle, kun oudot onnettomuudet seuraavat toinen toistaan. Eräällä opastuskierroksellaan Liisa löytää nuoren kollegansa Kirstin ruumiin, ja valoisasti alkanut kesäloma muuttuu painostavaksi painajaiseksi. Pian löytyy myös toinen ruumis. Kaiken yllä

leijuu vanha taru onnettomuutta ennustavasta soittajasta, ja Olavinlinnan edessä virtaa tumma, synkkä vesi.

Mittava produktio Aila Lavaste on säilyttänyt dramatisoinnissaan kirjan tunnelman: Mustissa kaloissa 60-luvun alun maailma näkyy esityksen musiikissa, lavastuksessa ja puvustuksessa. Henkilöhahmojen välinen kemia tuo oman mausteensa näytelmään. Tämä on tarina nuoruudesta, rakkaudesta ja ihmissuhteiden mutkikkuudesta: kaikki ei ole sitä miltä

näyttää. Mittavassa produktiossa esiintyy 16 näyttelijää, joista puolet on talon ulkopuolisia. Lavastus, samoin kuin valot ja äänet näyttelevät suurta roolia, onhan kyse dekkarista, jonka tapahtumat sijoittuvat Olavinlinnan jyhkeisiin puitteisiin.

Teemakierrokselle Olavinlinnaan Näytelmä on historiallinen siinä mielessä, että Savonlinnan Teatteri tekee uudenlaista yhteistyötä myös museoviraston kanssa. 25.8.2012 järjestettiin Olavinlinnan Linnapäivä, jossa yleisö sai nähdä maistiaisia syksyn kantaesityksestä. Näytäntökauden aikana 13.10.2012–20.3.2013 Museovirasto järjestää Olavinlinnassa Mustat kalat -teemakierroksia ennakkovarauksesta ryhmille. Kierrokselle osallistujat pääsevät vierailemaan dekkarin autenttisilla tapahtumapaikoilla. Teemaopastuskierros järjestetään linnan sulkeuduttua muulta yleisöltä eli aikaisintaan klo 16:00. Opastuksen aikana käytetään pienimuotoisesti valo- ja äänitehosteita. Kierroksen sisällössä huomioidaan se, onko ryhmä jo nähnyt näytelmän vai ei. Oman osansa tunnelmaan luo oppaiden vaatetus. Se on vanhahtava ja heijastelee dekkarin 60-lukulaista henkeä. Itse kierros noudattaa dekkarissa kuvailtua silloisten oppaiden käyttämää reittiä ja alkaa Tallisaaresta, kuten kirjassa. Muuten kierroksen sisällöstä ollaan vaitonaisia: – Jännitystä on luvassa, Museoviraston Anne Paulasuo hymyilee arvoituksellisesti. Minimiryhmäkoko on 20 henkilöä, ja alle 18-vuotiaat voivat osallistua kierrokselle huoltajan seurassa.

www.kotimaassa.fi

Teatterit

Matleena Ikonen

Joensuun kaupunginteatteri

Kirsikkapuistoa ja vadelmaveneitä

Sata vuotta teatteria

Juhlivan kaupunginteatterin syksyn 2012 ensimmäinen ensi-ilta on Anton Tsehovin Kirsikkapuisto, jonka ensi-ilta nähdään 22.9. Rakastetussa venäläisklassikossa vuorottelevat toisaalta komediallisuus, toisaalta kirjailijalle ominainen viiltävä melankolia. Kirsikkapuiston päähenkilö on leskirouva Ranjevskaja, joka palaa takaisin kotiin Venäjälle rahattomana useiden Pariisissa vietettyjen vuosien jälkeen vain huomatakseen, että perheen rakasta kotia ja kirsikkatarhaa uhkaa pakkomyynti. Näytelmä sijoittuu 1900-luvun alkuun siihen Venäjään, joka oli vääjäämättä kulkemassa kohti vallankumousta. Joensuuhun Kirsikkapuiston ohjaa Anne Rautiainen ja leskirouva Ranjevskajan roolissa nähdään Minna Maaria Virtanen. Joensuulaisten Kirsikkapuisto on hyvin tanssillinen – koreografian esitykseen on rakentanut Sanni Sihvola.

Komediaa täydeltä laidalta Iloa syksyn pimeneviin iltoihin tarjoavat Joensuussa nähtävät naurattajat, farssi Munaako herra ministeri ja Miika Nousiaisen kirjaan pohjautuva komedia Vadelmavenepakolainen. Munaako herra ministeri on farssitekstien kruunaamattomaksi mestariksi kutsutun Ray Cooneyn kirjoittama näytelmä, jossa koheltaa mm. poliitikkoja, sihteereitä, salarakkaita sekä, totta kai, tuntematon ruumis. Farssin ohjaa Tero Heinämäki ja sen ensi-ilta on suurella näyttämöllä 2.11.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

oensuun kaupunginteatteri juhlii sataa toimintavuottaan monipuolisella omalla tuotannolla ja korkeatasoisilla vierailuesityksillä.

Joensuussa

Keväältä ohjelmistossa jatkavat myös suosittu Luolamies ja yllätykselliset Päästä irti -improvisaatioillat.

Vadelmavenepakolainen kertoo tarinan Mikko Virtasesta, joka on suorastaan yltiöpäisesti rakastanut Ruotsia ja ruotsalaisuutta syntymästään saakka ja joka kokee syntyneensä väärään kansalaisuuteen. Virtaselle ruoho todellakin on vihreämpää aidan toisella puolella, ja monenlaisten käänteiden jälkeen hän pääseekin tutustumaan ruotsalaisuuteen lähemmin – mutta onko kaikki aina sitä, miltä näyttää? Vadelmavenepakolaisen ohjaajana vierailee joensuulaisille tuttu Perttu Leinonen. Komedian ensi-ilta on 10.11. ja se kuuluu teatterin kiertueohjelmistoon.

Juhlaa myös lapsille Juhlavuotensa kunniaksi kaupunginteatteri haluaa ohjelmistossaan painottaa tarjontaansa lapsille, joten jo viime keväänä ensi-iltansa saaneet Ihmemaa Oz sekä kevätkauden suosituin tuotanto Viiru ja Pesonen palaavat ohjelmistoon lokakuun alussa, ja molemmista on luvassa suosittuja perhenäytöksiä.

Vaikuttavia vierailijoita Oman tuotannon lisäksi Joensuussa nähdään juhlavuonna paljon vierailuja. Marraskuun 11. päivä nähtävä Mysteerio Buffo on näyttelijä Erkki Saarelan juhlaa. Italialaisen Dario Fon neljästä riemukkaasta tarinasta koottu esitys on kiertänyt Suomea jo 30 vuotta. Tämän vuoden kiertueellaan loistava Fo-tulkki Saarela juhlii myös omaa 40-vuotista taiteilijauraansa. Joulukuun alussa kaupunginteatteriin saapuu kansainvälinen, kaiken ikäisille katsojille suunnattu Varietee MAGICA -esitys. Show yhdistää mm. Pariisin Lidon ja Punaisen Myllyn sekä Saksan maineikkaimpien varietee-estradien tähtiesiintyjät, kotimaisen taikuuden eturivin taitajan Timo Kulmakon sekä ranskalainen koomikon ja vatsastapuhujan Marc Metralin. Tarjolla on poikkeuksellisen upeaa taikuutta ja taituruutta, joka ihastuttaa ja hämmästyttää. Varietee Magica viihdyttää suurella näyttämöllä 5.12.2012.

Teatteri Imatra sävähdyttää Ira Levinin trillerillä Irmeli Kojonen

Teatteri Imatra, Ari Nakari

Sidney Bruhlin, tunnetun huippukirjailijan on pakko myöntää tosiasiat: hän on menettämässä otteensa kirjoittamiseen. Luomisvirettä ei yksinkertaisesti enää löydy. Silloin postiluukusta kolahtaa paketti entiseltä oppilaalta, Clifford Andersonilta. Sen sisältä paljastuu tämän kirjoittama trilleri. Sidney saa ajatuksen: yhdessä vaimonsa kanssa he kutsuvat Cliffordin vierailulle pariskunnan yksinäiseen taloon. Ilta ei kuitenkaan ehdi pitkälle, kun vierailu näyttää saavan yhä oudompia piirteitä, ja asiat alkavat mennä aivan väärään suuntaan… Ira Levinin komediatrilleriä Murhaloukku pidetään maailman menestyksekkäimpänä lajissaan. Jo trillerin kantaesitys Broadwaylla vuonna 1978 sai suuren suosion. Seuraavan neljän vuoden aikana Murhaloukku keräsi 2.000 esitystä. Näytelmästä on tehty myös elokuva. Murhaloukun ensi-ilta Imatralla nähdään 22. syyskuuta. Näytelmän on ohjannut Teatteri Imatran nykyinen teatterinjohtaja, ohjaaja Timo Rissanen. Yllättävien käänteiden mestarin, Ira Levinin juonenkulku hämää taitavasti katsojaa, ja kutkuttava jännitys säilyy loppuratkaisuun asti. Lavastuksesta ja

puvustuksesta vastaa Mirva Mustonen. Sidney Bruhlin roolissa nähdään juoheva vierailijatähti Tarmo Ruubel, joka on katsojille tuttu televisiosta, mm. sarjoista Ihmeidentekijät ja Parhaat vuodet, sekä Pientä pintaremonttia ja Matkalla Virossa juontajana. Muita rooleja esittävät Heikki Pöyhiä, Ulla-Maija JärnstedtKauppinen, Sirpa Teppola ja Kari Kinnari.

kotimaisia nimiä. Tämän vuoden kesällä teatteria johtamaan astui ohjaaja Timo Rissanen, joka oli teatterin väelle jo entuudestaan tuttu aiemmista ohjauksista. Rissanen on monipuolinen teatterialan ammattilainen, joka hyppää suvereenisti niin näyttämölle kuin ohjaajankin paikalle.

Laaja repertuaari Teatterilla kaikkien aikojen vuosi Teatteri Imatra on onnistunut siinä, mistä monet haaveilevat: kehittymään siten, että se näkyy myös katsojaluvuissa. Viime vuonna teatteri löi kaikkien aikojen katsojaennätyksensä, siellä vieraili yli 36.400 katsojaa. Se on Imatran mittakaavassa paljon. Perinteet teatterin tekemiseen ovat Imatralla vahvat. Toiminta alkoi jo 1900-luvun alussa, ja monien jännittävien vaiheiden kautta se on muotoutunut nykyisenlaiseksi. Omaa väkeä teatterissa on kymmenkunta, kuusi vakinaista näyttelijää, ääni- ja valosuunnittelija, puvustaja, kaksi lavastemiestä sekä toimistohenkilökuntaa. Jokaisessa produktiossa on mukana lisäksi vierailevia, tunnettuja

Teatterin ohjelmistossa on nähty runsaasti suurtuotantoja, mm. Olavi Virran elämään pohjautuva Tähti ja meripoika, Laila Hirvisaaren Imatra-sarjan romaaneihin perustuva Kruununpuisto ja Vuoksen helmi, sekä kesällä 2010 Säkkijärven polkka - kertomus Vili Vesterisestä ja Dallapé-orkesterista. Kesällä 2011 nähtiin Kaiken takana on nainen. Useat tuotannoista ovat olleet musiikkipainotteisia. Tällainen oli myös Ollaan ihmisiksi - tarina Juice Leskisestä, joka keräsi täydet katsomot syksyllä 2011. Tämän syksyn ulkomainen komediatrilleri on siksi rohkea valinta ohjelmistoon.

www.kotimaassa.fi

Teatterit

Ei ketään kotona. Kuva: Tommi Kainulainen

otkan kaupunginteatterin ohjelmisto karkottaa kaamoksen hersyvällä huumorilla ja mukaansatempaavalla musiikilla.

Backstage-passilla kurkistus kulissien taakse Ei ketään kotona kertoo kaaoksesta, joka vallitsee teatteriseurueen valmistautuessa ensi-iltaan: yksi ei millään muista repliikkejään, toisella on sydänsuruja ja kolmannella alkoholiongelma. Ensi-iltaan on vuorokausi, ja jonkun pitäisi saada tästä sekametelisopasta organisoitua teatteriesitys. Ei ketään kotona on yleisön backstagepassi, jolla päästää kurkistamaan, mitä tapahtuu kulissien takana – ja se saattaa usein olla jopa jännittävämpää ja mielenkiintoisempaa kuin se, mitä lavalla tapahtuu… Teatterissa on sanonta, että parhaat paikat ovat näyttämön takana – nyt sinne päästään kurkistamaan, ja kunnolla!

Kotka taklaa syksyn Musiikin ja komedian voimin

Matleena Ikonen

Pieni kauhukauppa. Kuva: Paula Penttilä-Kukkonen

Luonto-opetusta kouluille luomukomedian keinoin Huumorin tiellä kulkee myös ”luomukomedia” Alkutuotanto, kertomus siitä mitä tapahtuu kun ihminen joutuu kohtaamaan maaseudun silmästä silmään. Tarinan päähenkilö on nuori kaupunkilaismies, joka omistaa palan pohjoissavolaista metsää. Hän ei ole koskaan käynyt metsässään, mutta kun hän eräänä päivänä hän saa kirjeen, jossa kerrotaan hänen metsässään asustavasta, harvinaisesta ja suojeltavasta rupiliskosta, nuori maanomistaja päättää lähteä tapaamaan rupiliskoa. Matkan aikana mies tutustuu paitsi metsäänsä, myös omaan todelliseen luontoonsa. Alkutuotanto kumpuaa todellisuudesta, ihmisen vieraantumisesta luonnosta ja jopa luonnon pelosta. Näytelmän ympärille on kehitetty myös koululaisille työpajoja, joissa perehdytään luonnonsuojeluun ja maanomistamiseen ja järjestetään ruohonjuuritason biologian opiskelua hieman uudenlaisin keinoin.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

kauppa-apulaisen elämän. Kasvi nimittäin on lihansyöjäkasvi, joka osaa puhua, ja vaatii ravinnokseen tuoretta ja veristä ruokaa – Ihmislihaa. Kukan myötä Seymor saa mainetta ja kunniaa, hän vierailee radio- ja televisio-ohjelmissa ja saa lopulta myös Audreyn omakseen, mutta joutuu tekemään menestyksen eteen äärimmäisiä uhrauksia. Ai kauheeta! Musikaali Pieni kauhukauppa saa ensiiltansa suurella näyttämöllä sopivasti Halloweenin aikoihin. Railakkaan rokin, letkeän popin ja tiukan rhythm and bluesin tahdissa etenevä musikaali perustuu jo 1960-luvulla ohjattuun elokuvaan. Pieni kauhukauppa on kertomus Seymorista, kauppa-apulaisesta, joka on epätoivosen kaukorakastunut kaunottareen nimeltä Audrey. Eräänä päivänä Seymorin työpaikkaan, slummin kukkakauppaan, ilmestyy outo kasvi, joka muuttaa epäonnisen

Satamaravintola Kairossa jatkaa vielä tämän syksyn musikaali Cabret, joka on erinomainen ohjelmanumero esimerkiksi pikkujouluihin. Kotkan Cabaret on kerännyt kriitikoilta kiitosta, ja erityisesti naispääosaa laulava Pia Lunkka on kabareetähti Sally Bowlesina aivan ehdoton. Marraskuun alkuun asti suurella näyttämöllä jatkaa Mauri Kunnaksen kirjaan perustuva koko perheen seikkailuspektaakkeli Koirien Kalevala, joka tekee kansalliseepoksestamme uusia, riemukkaita tulkintojaan.

Lahdessa matkataan tänä syksynä 1960-luvulle legendaarisen HAIR-musikaalin tahdissa. Matleena Ikonen

Lahden kaupunginteatteri

ahden kaupunginteatterissa tehdään tänä syksynä nostalgiatrippi 1960-luvulle. Tämän syksyn musikaali on nimittäin unohtumaton musiikin, rauhan ja rakkauden ylistys HAIR.

Eikä mulla ole rahaa…

Väkivallattoman maailman, tasa-arvon toteutumisen ja ekologisen tulevaisuuden nimeen uskova HAIR on ajankohtainen vielä tänäänkin maailmassa, jossa aito elämänilo tuntuu usein jäävän suorittamisen, menestyksen ja kulutushysterian jalkoihin. Pitkien tukkien, leveiden lahkeiden ja itämaisen eksotiikan lisäksi Lahden kaupunginteatterin lavalla nähdään myös suomenkielisen rockin pioneeri Heikki ’Hector’ Harma, jolle ohjaaja Maarit Pyökäri on kehitellyt roolin Vietnamin sodan veteraanina. Hector ja aito hippimeininki – mitä muita syitä enää tarvitsee? Lahden HAIR on tämän syksyn must!

Salainen puutarha avautuu lapsille ja lapsenmielisille Syksyn toinen ensi-ilta Lahdessa on koko perheen näytelmä Salainen puutarha. Se on kertomus Mary Lennoxista, yksinäisestä tytöstä, joka oli elänyt koko ikänsä Intiassa ja joka vanhempiensa kuoltua maanjäristyksessä lähetetään Englantiin setänsä luo synkkään kartanoon. Maryn on vaikea sopeutua Englantiin, mutta vähitellen hän saa uusia ystäviä itselleen ja löytää tien salaiseen puutarhaan, jonne häntä on kielletty ehdottomasti menemästä. Puutarhassa Marylle ja hänen kumppaneilleen avautuu uusi, ihmeellinen maailma, jonka kiehtovuus taatusti yltää aina katsomoon asti. Esitystä suositellaan kaikenikäisille koululaisista isonvanhempiin.

Näillä palkoilla ei makseta on Dario Fon kirjoittama räväkkä komedia, joka puhuu suureen ääneen pienen ihmisen puolesta. Kun maidon, leivän ja makkaran hinta nousee, matkalippujen hinnat kohoavat ja sähkön hinta karkaa käsistä eikä kukaan tee millekään mitään, muutama tomera naisihminen saa tarpeekseen ja päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä. He marssivat läheiseen supermarkettiin ja salakuljettavat ruokaa maksamatta ulos niin paljon kuin jaksavat kantaa. Näistä lähtökohdista syntyy hulvaton, vauhtia, väärinkäsityksiä ja sattumia täynnä oleva keitos, jonka ensi-ilta nähdään Lahden kaupunginteatterin Juhaninäyttämöllä 17.10.2012. Lahden kaupunginteatteri on yksi Suomen suurimmista ammattiteattereista, joka kerää katsojia kolmelle näyttämölleen koko eteläisen Suomen alueelta.

www.kotimaassa.fi

Teatterit

iihimäen teatterin syksyssä seikkaillaan ajassa, ryypiskellään ja eletään matkalaukkuelämää.

Riihimäen teatterin syksyä leimaa tanskalainen nykyteatteri. Ensi-iltansa jo saanut Pian koittaa aika vie katsojan keskelle ajan kulun sekamelskaa ja erilaisten parisuhteiden kiemuroita. Tanskalaisen Line Knutzin kirjoittama Pian koittaa aika on kertomus keski-ikäisestä ystäväporukasta, joka elää levotonta elämäänsä tasapainoa etsien. Näytelmässä liikutaan sujuvasti ajasta toiseen: ensin ollaan nuoria ja elinvoimaisia, ja yhtäkkiä samat ihmiset köpöttelevät näyttämöllä vanhuksina. Aika on suhteellista: välillä mennään viisi päivää taaksepäin, sitten 50 vuotta eteenpäin – päähenkilöiden elämänvaiheita käydään läpi niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessa. Näytelmä on rakennettu yhden päähenkilön, Rebekan, takaumien ja muistojen kautta. Rebekka on siinä iässä, että on kohdattava tosiasiat: unelmat ovat haihtuneet, vaikka paljon on toteutunutkin. Kaikella on kuitenkin ollut hintansa: suhde Hilbertiin on kuralla

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

Matleena Ikonen

Uupi Tirronen

Aika koittaa Riihimäen teatterissa eivätkä muutkaan ihmissuhteet ole ihan sitä miltä näyttää. Ja piilossa kaiken yllä leijuu kullanhohtoinen synkkä salaisuus. Pian koittaa aika ei ole mikään helppo näytelmä. Se kuvastaa monia eri asioita eikä kaikkea kerrota yksioikoisesti, vaan jätetään tilaa katsojan omalle ajattelulle.

Juopon tuurilla Juha Vuorisen huippusuosittu kirjasarja Juoppohullun päiväkirja on ollut Suomen

myydyimpiä pokkareita jo lähes kymmenen vuotta. Kirjojen pohjalta on tehty myös elokuva ja näytelmä, joka nähdään Riihimäellä tänä syksynä. Juoppohullun päiväkirjaa kirjoittaa ”PikkuJuha”, lähiössä asuva Juha Berg. Näytelmässä seurataan Pikku-Juhan ja hänen ystäviensä viinanhuuruista elämää ja heidän kommelluksiaan. Päähenkilö kokee alkoholihuuruisessa lähiöelämässään mitä absurdeimpia tapahtumia ja tapaa kyseenalaisia henkilöitä. Näytelmässä käsitellään suomalaista alkoholinkäyttöä lämmöllä ja ymmärtävästi, mutta ei ihannoiden. Luvassa on raikuvaa naurua niille, jotka eivät suhtaudu elämään turhan ryppyotsaisesti.

Matkalaukkuteatteri tulee ihmisten luo Riihimäen teatterin uutuus tänä syksynä on Matkalaukkunäyttämö – kiertävä teatteri, jossa näyttelijät tuovat esitykset kirjaimellisesti katsojien luokse, sinne, missä katsojat ovat. Ideana on, että kuka tahansa voi tilata esityksen melkein mihin tahansa: palvelutaloon, työpaikan kahvihuoneeseen tai koulun liikuntasaliin. Matkalaukkunäyttämö esittää syksyn aikana kahta näytelmää, Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaa ja Anne Hyvärisen Hanhiemon satusukat -lastennäytelmää. Helpompaa ei teatterissa käyminen enää voi olla!

Matleena Ikonen

Lohjan Teatteri

Lohjan Teatterin syksy on varsinaista

farssia T

Teatterin johtaja ja ohjaaja Sari Niinikoski on parikymmenvuotisen uransa aikana määrätietoisesti vältellyt farssin ohjaamista. – Syynä ei ole se, ettenkö arvostaisi hyvää viihdettä vaan se, että tyylilajina farssi on yksi vaikeimmista, Niinikoski perustelee. – Vaimoni Maurice kolahti kuitenkin minuun, koska siinä hulvattoman, modernin tekstin takaa löytyi myös sanoma suvaitsevaisuudesta. Päätös ottaa se ohjelmistoon oli yllättävän helppo, ja siksi yleisömme saakin nyt nauttia viihteestä, jossa aivot voi oikeasti ripustaa narikkaan ja nauttia hullunkurisista hetkistä teatterissa, Niinikoski sanoo.

Alkaa hulvaton sekaannusten sarja. Sukupuolet sekoittuvat ja nopeatempoinen teksti vie mennessään sekä katsojat, että näyttelijät komiikan syvimpiin syövereihin. Vaikka farssiesitys vaatiikin tiukkoja raameja ja rytmitystä, myös improvisaatiolle jätetään esityksessä tilaa. Vaimoni Mauricesta nähdään Lohjan Teatterista 19 näytöstä 20.10.2012 alkaen.

Lohja on kulttuuria kerrakseen 100-vuotiaan ammattilaisten luotsaaman harrastajateatterin lisäksi kulttuurielämyksiä ja nähtävää on Lohjalla runsaasti. Lohjan museossa, Iso-Pappilassa, järjestetään näyttelyitä eri teemoilla ympäri vuoden. Taidenäyttelyt, Ojamon museokartano, 1400-luvulla rakennettu Suomen kolmanneksi suurin harmaakivikirkko upeine al secco -seinämaalauksineen sekä pienemmät kotimuseot Vironperä ja Kaarteen kotimuseo täyttävät kulttuurinnälkäisen asiakkaan toiveet.

änä syksynä Lohjan Teatterissa lähdetään uusille urille, kun ensi-iltansa saa Raffy Shartyn vuonna 1978 kirjoittama farssi Vaimoni Maurice.

Vaimoni Mauricen keskiössä on aviopari Georges ja Marion Audefey, joiden suhteesta ovat jäljellä vain savuavat rauniot. Georges on jo pidempään pettänyt vaimoaan hehkeän Catherinen kanssa, joka yllättäen ilmoittaa saapuvansa pariskunnan kotiin ja paljastavansa kaiken. Sattumalta samana päivänä Audefeydien ovelle putkahtaa kuin tyhjästä Veljesapu-järjestön jäsen liukaskielinen Maurice, joka tarjoaa pyyteetöntä veljesapuaan pulassa olevalle Georgelle.

syvemmälle vampyyrikirjojen maailmaan. Eräänä iltana vampyyrikirjoista tuleekin totta, kun Antonin huoneeseen ilmestyy Rydiger, ihan oikea pikkuinen, mustanpuhuva vampyyri, joka johdattaa Antonin jännittäviin ja hauskoihin seikkailuihin. Pikku Vampyyrin ensi-ilta on 6.4.2013.

Lohjan vierailun huipentaa vierailu kansainväliseenkin julkisuuteen

Pieni lintu lentää keväällä Kevään ohjelmistossa nähdään koskettava draamakomedia Pienen linnun lento, sekä lapsille suunnattu satu Pikku Vampyyri. Pienen linnun lento kertoo hirtehisen huumorin avulla tarinan ujosta ja sulkeutuneesta Helenistä, jolle miehiä ja alkoholia rakastava äiti suunnittelee laulajatähden uraa. Mutta laulaako lintu käskemällä vai pudottaako loputkin hennoista sulistaan? Luvassa on englantilaista mustaa huumoria ja nokkelaa sanailua sisältävä näytelmä, joka kasvaa draaman mittoihin loppuratkaisun lähestyessä. Pienen linnun lento nähdään ensi kerran tammikuussa 2013. Pikku Vampyyri puolestaan tuo lavalle kolmasluokkalaisen Antonin, jolla ei ole lainkaan kavereita vaan joka uppoutuu koko

nousseessa Tytyrin kaivosmuseossa. Talvisaikaan voi oppaiden johdolla käydä kaivoksen uumenissa fiilistelemässä entisajan ja nykypäivän kaivosromantiikkaa. Kootun tarjonnan kahviloista, ravintoloista, majoituksesta ja käyntikohteista löydät sivuilla www.visitlohja.fi

www.kotimaassa.fi

Teatterit

Esitykset: 14.11.–15.12.2012 Liput: Imatran Lippupalvelu p. 020 617 6633 Avoinna: ma–pe 9–17, aattoina 9–15

Rauhalahteen - totta kai

Syysloma perheelle

alk. 145 e / vrk. Sis. majoitus (max.

4 hekilöä, joista 1-2 aikuista, lapset alle 17 v),

aamiainen, kylpylä, kuntosali ja lomaohjelmaa ma-la.

Joululoma 3 vrk

23.-26.12. alk. 345 e / hlö / 2 hh.

Sis. majoitus, puolihoito, kylpylä, kuntosali ja monipuolinen, perinteinen jouluohjelma joulupukkeineen. Lisävrk. 50 e, sis. puolihoito. Lapset 4-14 v. -50 %.

Katso lisää tarjouksia kotisivuiltamme ja liity ystäväksemme facebook.com/rauhalahti. Puh. hinta: Lankapuh. 0,032 e/min. + 0,0821 e/puhelu, matkapuh. 0,19 e/min.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

Vietä aktiivista aikaa Rauhalahdessa! Nauti kylpylästä, hellivistä hoidoista, monipuolisesta lomaohjelmasta, tansseista, teatterista, savusaunasta ja Jätkänkämpän tunnelmasta. IKEA avattu naapurissa.

KUOPIO P. 030 608 30 www.rauhalahti.fi

orssan Teatteri toimii harrastajavoimin, mutta ei tingi tarjoamansa teatterin tasosta.

Forssan Teatteri on hyvä esimerkki siitä, että korkeatasoisen taiteen tekemiseen ei tarvita ammattilaisten armeijaa, vaan sykähdyttäviä teatterielämyksiä syntyy myös osaavien harrastajien tekemänä. Forssan Teatteriyhdistys ry:n puheenjohtaja Keijo Koskimies kertoo, että Forssan Teatteri on ammattijohtoinen, mutta muuten esitykset valmistetaan vapaaehtoisin harrastajavoimin.

Kolme kappaletta kaudessa Forssan Teatteri toteuttaa kolme ensi-iltaa kaudessa. Syksyt on omistettu aikuisille suunnatuille, suurta yleisöä puhutteleville näytelmille, vuodenvaihteen jälkeen toteutetaan lasten ja nuorten näytelmä, ja myöhemmin keväällä estradille tuodaan uusia, kokeilevampia tuotantoja. Keijo Koskimies sanoo, että tinkimätön ote taiteen tekemiseen on poikinut teatterille hyvän maineen niin omassa kunnassa kuin sen ulkopuolella. Koskimiehen mukaan osoitus siitä on se, että Forssaan on saatu uusia tekstejä jopa ennen monia ammattiteattereita.

– Teatterin ydinryhmässä toimii noin 40 aktiivia, jotka ovat mukana lähes jokaisessa tuotannossa. Heidän lisäkseen on toinen noin 40 henkilön joukko, joka on mukana harvemmin, yhdessä tai kahdessa tuotannossa vuosittain.

lapset ja russakat elävät Suomussalmen Korpiloukossa seuranaan nälkä, taudit, kurjuus ja kylmyys. Agitaattorit lupaavat muutosta ja herrainvallan loppua, kunhan vain jokaisen töllin ukko ja akka vetää punaisen viivan oikeaan kohtaan äänestyslippuun. Ilmassa on uskoa huomiseen, toivoa paremmasta ja lopulta pettymyksen katkeraa kalkkiakin – kaikkea niitä suuria tunteita, jotka nykyajankin Romppaset hyvin tuntevat.

Hiljaa, hiljaa hiivitään… Vuodenvaihteen lasten- ja nuortennäytelmänä Forssassa nähdään ikisuosikki Kolme iloista rosvoa. Kasper, Jesper ja Joonatan ovat kolmikko, jonka tuntevat kaikki: laeista ja säännöistä piittaamattomat reilut ja rehdit rosvot, jotka rikkovat Kardemumman kaupungin rauhaa ja kauhistuttavat sen asukkaita tempauksillaan.

Taidetta

tiukalla tinkimättömyydellä Forssassa Matleena Ikonen

Risto Seppälä

Kolme iloista rosvoa on hyväntuulinen ja lempeä kertomus siitä, mitä yksinäisyys saa aikaan ja mitä ystävyydellä voidaan pelastaa. Thorbjørn Egner kirjoitti, sävelsi ja kuvitti rosvoteoksensa jo 1950-luvulla, ja on sen jälkeen ihastuttanut lapsia ja vähän vanhempiakin jo monen sukupolven ajan. Keijo Koskimies uskoo, että alkava kausi on Forssassa jälleen menestyksekäs. Katsojia odotetaan tuttuun tapaan paitsi Forssasta, myös muualta Suomesta. – Nämä ovat aina suuria voittoja harrastajateatterille. Se kasvattaa meidän imagoa ja luo intoa porukkaan, Koskimies sanoo.

Ajankohtainen Punainen viiva Tänä syksynä Forssan Teatteri toteuttaa ajankohtaan sopivan klassikon, Ilmari Kiannon Punaisen viivan. Äänioikeuden ja demokratian synnystä kertova näytelmä istuu hyvin kunnallisvaalisyksyyn – punaisen viivan nykyversioita kun piirretään lipukkeisiin tänä syksynä ympäri Suomen.

Punaisessa Viivassa nähdään mm. Tanja Thomsson ja Jukka Sippola.

Punaisessa viivassa seurataan ensimmäisten eduskuntavaalien lähestymistä ja köyhän kansan agiteerausta Romppasen perheen kautta. Romppasen Topi ja Riikka sekä

– Meillä käy hyvin vakiintunut piiri teatterin ystäviä myös muualta kuin Forssasta. Esimerkiksi Turusta, Tampereelta ja Hämeenlinna-Riihimäki -seudulta tulevat vakiporukat, Koskimies sanoo. – Olemme todella iloisia siitä, että olemme saaneet katsojia myös muualta. Pyrimme edelleen vahvistamaan mainettamme Forssan ulkopuolella ja saamaan asiakaskuntaamme laajennettua. Jokainen teatterissa mukana oleva tekee tätä täydellä sydämellä, ja on myös tekijöille kiva kun kävijöinä on muitakin kuin omat naapurit, Koskimies naurahtaa.

www.kotimaassa.fi

Teatterit

ILOA JA PIRISTYSTÄ SYKSYYN

Ragni - Rado - MacDermot

Hair

Musikaali unohtumattomasta musiikista, rauhasta ja rakkaudesta.

Lippumyymälä 0600 30 5757 (1,51 €/min +pvm) Ryhmämyynti (03) 752 6000 www.lippu.fi www.lahdenkaupunginteatteri.fi

Dario Fo

NÄIllä palkoilla ei makseta Hillitön farssi kansalaisrohkeudesta

Puh 05 234 4170 05 234 4199 teatteriliput @kotka.fi

www.kotkanteatteri.fi

OTETAAN ILO IRTI!

Hei, missä olet

Kerro itsestäsi ja palveluistasi suoraan

ryhmämatkaajille

ja mitä teet?

ja matkailuaktiiveille

printtilehdessä tai verkkopalvelussa.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

Salon Teatterin syksyssä Lars von Trierin paljon puhuttu Dogville siirretään valkokankaalta näyttämölle.

Dogville haastaa katsojan

Merita Seppälä ja Samuel Mukari. Kuva: Tero Mäkinen

lmestyessään elokuvana vuonna 2003 Dogville herätti paljon keskustelua etiikasta ja oman edun tavoittelusta, ja näiden perimmäisten kysymysten äärelle asetutaan tänä syksynä myös Salossa. Matleena Ikonen

Dogville ei missään tapauksessa ole helppo näytelmä: se haastaa katsojan sekä tunnetasolla että älyllisesti – eli edustaa teatteria puhtaimmillaan ja parhaimmillaan. Se on tarinan muotoon puettua, filosofista ja eettistä pohdiskelua yhteiskunnan ja yksilöiden valtasuhteista. Se on tarina moraalista ja ihmisyydestä sekä yhteisön toimien vaikutuksesta yksilöön ja hänen valintoihinsa. Näytelmän teemat tukevat hyvin Salon Teatterin pyrkimystä toteuttaa ajatuksia herättäviä näytelmiä laadukkaasti.

Kuinka koiralauma kehittyy? Dogville sijoittuu 1930-luvun Kalliovuorille, eristyksissä elelevään kylään, johon ilmaantuu gangstereita pakeneva nuori nainen, Grace. Nainen pyytää kylästä turvapaikkaa, ja vastahakoisesti kyläläiset päättävät, kylässä asuvan nuoren Tomin suosituksesta, ottaa nuoren naisen suojelukseensa. Turvapaikkaa vastaan kyläläiset edellyttävät naiselta apua heidän arkisissa askareissaan. Alkuun yhteiselo Gracen ja kyläläisten välillä sujuu hyvin, ja tarinan edetessä Gracen ja Tomin välille syntyy rakkaussuhde. Mutta kun ajojahti Gracen ympärillä kiristyy, alkaa Tomin ja muiden kyläläisten suhtautuminen Graceen muuttua. He pelkäävät omasta puolestaan ja alkavat pyytää Gracelta yhä suurempia palveluksia palkaksi hänen suojelemisestaan. Tiivis kyläyhteisö muuttuu pelokkuudessaan koko ajan raadollisemmak-

si – ja alkaa toimia kuin koiralauma. Grace ajetaan yhä ahtaammalle nöyryytysten ja hyväksikäytön umpikujaan, josta pois päästäkseen Grace päätyy dramaattisen ratkaisuun.

Etelä-Suomen ensi-ilta Dogvillen ohjaa Saloon Pauliina Salonius, joka ohjauksen myötä toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa. Hän ei osaa selittää, miksi hän haluaa ohjaustöissään käsitellä rankkoja aiheita. – Tarinahan on riipaisevan kamala. Minua kiehtoo tekstissä se perusajatus yksilön ja yhteisön moraalista. Se, mikä antaa meille tietyssä viitekehyksessä oikeuden toimia vastoin omaa moraaliamme.

– Me saamme lehdistä jatkuvasti lukea tosi raadollisia uutisia siitä, miten ihmiset ottavat valtaa omiin käsiinsä, joten tarinan voi hyvin linkittää mihin tahansa nykypäivänkin tapahtumiin. Teksti on kuitenkin hyvin uskollinen alkuperäiselle tarinalle, eikä Salonius ole lähtenyt lokalisoimaan tapahtuma-aikaa tai -paikkaa. – Olemme tarkoituksella pysyneet alkuperäisessä paikassa 1930-luvun Kalliovuorilla. Pääasia tekstissä ei ole aika tai paikka – idea on se, että ihminen pystyy yhtä pahoihin asioihin ajasta ja paikasta riippumatta, oli kyseessä sitten nykyaika tai toisen maailmansodan juutalaisvainot, Pauliina Salonius sanoo.

– Elokuva kolahti minuun hurjasti ilmestyessään, ja ajattelin jo silloin, että tarina olisi tosi huikea viedä näyttämölle. Kun sitten löytyi hyvä näytelmäsovitus ja Salosta sopiva teatteritila, niin päätettiin lopulta tehdä Dogville Saloon, Pauliina Salonius kertoo. Hän uskoo, että näytelmä tulee herättämään Salossa paljonkin keskustelua.

www.kotimaassa.fi

Teatterit

Matleena Ikonen

yväskylässä luotetaan tänä syksynä vahvasti kotimaiseen teatteriin.

Markkinointipäällikkö Jouni Huhtaniemi kertoo, että Jyväskylässä periaatteena on tarjota mahdollisimman laaja-alaisesti mahdollisimman monenlaiselle yleisölle. – Meidän näkemyksemme mukaan teatteri on kuin kirjasto: tehtävämme on tarjota ensisijaisesti monipuolisia teatterielämyksiä. Tänä syksynä meidän ohjelmistolla on yksi yhteinen nimittäjä ja se on kotimaisuus. Kotimaista teatteria nähdään syksyn mittaan sekä suurella että pienellä näyttämöllä ja ohjelmistossa on niin musiikkia, komediaa kuin draamaakin. Omaa tarjontaa täydentävät monipuoliset vierailuesitykset.

Jyväskylän kaupunginteatter

Ei kaikkea kaikille,

Suurten tunteiden Myrskyluoto Kukapa ei tuntisi Myrskyluodon Maijaa, nuorta naista, joka naitettiin vastoin omaa tahtoaan kalastajalle ja laitettiin asumaan karulle luodolle, armottoman meren äärelle? Suomalaisten suursuosikki herää jälleen kerran eloon, tällä kertaa jyväskyläläisenä musikaalisovituksena suositusta romaanisarjasta. Myrskyluodon Maija on riipaisevan kaunis musikaali selviytymisestä ja luonnon voimasta. Se on kuvaus yhteisöstä, jossa välitetään ja pidetään omista huolta. Se on kertomus rakkaudesta, joka saa ihmiset selviytymään ja uskomaan parempaan huomiseen.

Myrskyluodon Janne ja Maija (Henri Halkola ja Maiju Saarinen). Kuva: Sami Heiskanen

Vaikka tarina on tuttu, Jyväskylän sovitus siitä on omannäköisensä. Jouni Huhtaniemi myöntää, että niin moneen jäljen jättäneen teoksen muuttaminen voi olla riski, mutta toisaalta: – Teatterissa klassikko ei välttämättä ole niin pyhä asia. Uskon, että teatterissa halutaankin nähdä teoksista erilaisia versioita, Huhtaniemi sanoo. – Meillä ohjaaja ja koreografi ovat tehneet Myrskyluodosta täysin omannäköisensä esityksen, joka varmasti herättää katsojissa voimakkaita tunteita. Potut pottuina Savirannan talossa, suomalaisen maaseudun sydämessä, traktorissa on huonot jarrut, perheen peräkammarin poika matkii tanssija Reijo Kelaa, puhutaan toisten yli, ali tai ohi mutta ei koskaan kohti – ja ilmassa väreilee outo odotus, haikea rakkauden nälkä ja perhesuhteiden hullunmylly. Näistä lähtökohdista päästään sukeltamaan suomalaiseen ”pottukomediaan”, joka on kunnianosoitus elävälle maaseudulle, yhdessä tekemiselle, tavallisille ihmisille ja ennen kaikkea rakkaudelle. Savirannan talossa on uusi komedia, joka johdattaa katsojan suomalaiseen perheyhteisöön maalaismaisemassa. Kaipuun karuselli, kuvassa Anneli Karppinen ja Jorma Böök. Kuva: Studio Luomansivu

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

Myrskyluodon Maija (Maiju Saarinen). Kuva: Sami Heiskanen

rin syksy

mutta jokaiselle jotain

– Vaikka näytelmä on komedia, siinä käsitellään hyvin ajankohtaisia teemoja suomalaisesta maaseudusta ja nyky-yhteiskunnan tilasta, paljastaa Jouni Huhtaniemi. – Tarkoituksena ei missään nimessä ole halveerata maaseutua vaan kohdella sitä lempeästi ja rakkaudella. Improvisaatiota ja Kaipuun karusellia Pienellä näyttämöllä marraskuussa ensi-iltansa saa uusi kotimainen esityskokonaisuus Kaipuun karuselli, jossa tarinaa ja tunteita kuljetetaan puheen, laulun ja tanssin keinoin. Esityksen tekstit on koottu monista lähteistä dokumenteista taiteeseen, ja lauluina kuullaan niin tuttuja kuin uusiakin sävellyksiä. Esityksessä kuullaan mm. Chisun, Ismo Alangon, Jenni Vartiaisen, Pauli Hanhiniemen ja Tuure Kilpeläisen kappaleita uudelleen sovitettuina. Kaipuun karuselli tuo näyttämölle koko tunteiden kirjon yksinäisyydestä ja kaipuusta riemuun ja rakkauteen. Näytelmä toteutetaan yhteistyössä Tanssiryhmä Off/Balance:n kanssa. Kaikkialla Suomessa suureen suosioon nousseet improvisaatioillat ovat kotiutuneet myös Jyväskylään. Kuumia aaltoja ja kylmiä väreitä laittaa jyväskyläläiset näyttelijät likoon, ja luvassa on irrottelua, yllätyksiä, mokia ja musiikkia – sekä kuumia aaltoja ja kylmiä väreitä niin lavalla kuin katsomossakin.

www.kotimaassa.fi

Teatterit

Matleena Ikonen

Jyrki Tervo

Vaasan teatterisyksy:

Yleisön pyynnöstä kevyttä, mutta asiapitoista

aasan kaupunginteatterin syksy koostuu asiapitoisesta komediasta.

Vaasassa syksyn näytäntökauden avaa Puntilan isäntä ja hänen renkinsä Matti, jonka on kirjoittanut Bertolt Brecht. Ohjaaja Juha Hurmeen sanoin kyseessä on ”rehevä ja viisas komedia”. Puntilan isäntä kertoo tarinan ison talon isännästä, jolla on varovaisesti ilmaistuna hieman hankala luonne: humalassa Puntila on suuri humanisti ja ihmiskunnan ymmärtäjä, mutta selvin päin raaka liikemies ja tyranni, jota alaiset kammoavat – syystäkin. Puntilan renkinä työskentelee täysjärkinen autonkuljettaja Matti, joka saa osansa isännän oikuista seuratessaan hänen tempauksiaan kotona, kapakoissa ja kylillä.

Luolamies murisee jo neljättä kautta Hulvaton englantilaiskomedia Yhtä juhlaa, jonka ensimmäiset esitykset nähdään marraskuussa. Yhtä juhlaa vie katsojan tunnelmalliseen joulun viettoon päähenkilöiden Nevillen ja Belindan luo. Pöytä on katettu ja kuusi koristeltu, mutta harmonisen joulutunnelman sijaan näyttämön valtaavatkin pienet ja suuret perhesalaisuudet, särkyvät lelut, epäonniset lemmenleikit ja muut kommellukset. Keväältä ohjelmistossa jatkaa huippusuosion saavuttanut Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja, jolle kelpaa vain mennyt maailma. Lavalla nuriseva, Ilkka Aron ja Allu Tuppuraisen esittämä mielensäpahoittaja

Vaasan kestosuosikki on sukupuolirooleja hauskasti ja hellyttävästi avaava Luolamies, joka jatkaa Vaasan kaupunginteatterin ohjelmistossa jo neljättä kautta. San Franciscossa vuonna 1991 ensi-iltansa saanut ja Broadwayn ja maailman valloittanut Luolamies on stand up -komedialla höystetty tutkimusmatka miehen ja naisen sielunmaailmaan. Luolamies on naurattanut ja itkettänyt jo ympäri Suomea, eikä menestykselle näy loppua Vaasassakaan, jossa Luolamiehen sielun syövereihin johdattaa Ilkka Aro. Musiikkipainotteinen kevät Jos syksy mennään Vaasassa asiapitoisella linjalla, keväällä kaupunginteatterissa raikuu musiikki. Työn alla on Charles Dickensin Oliver Twist -tarinaan perustuva suurmusikaali Oliver, joka kertoo englantilaisen orpopojan jännittävän kasvutarinan. Koskettavassa tarinassa vuorottelevat ahneus ja häikäilemättömyys, rohkeus, lähimmäisenrakkaus ja inhimillinen lämpö. Musiikkipitoista kevätohjelmistoa täydentää Lehárin maailmankuulu operetti Iloinen leski, jonka pääosissa nähdään Mari Palo ja Olli Tuovinen.

Taloudellisten etujen vuoksi Puntila aikoo pakottaa tyttärensä Eevan hyviin naimisiin lähetystösihteeri Silakan kanssa, joka kuitenkaan ei ole päättäväisen Eevan mieleen. Riemukkaan tarinan pyörteissä saa itse isäntäkin lemmekästä kyytiä – onhan hän kännipäissään luvannut kihlata niin farmaseutin, karjakon kuin pari muutakin akkaa... Kaiken kohelluksen keskellä Matin ällille, pokerinaamalle ja oikeudentunnolle löytyy todella tarvetta.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2012

tarjoaa yleisölle selvityksen nykymenon nurinkurisuudesta höystettynä lausahduksella: ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin”.

Reissun päällä

E N I S I R N E T T A U E T T

Anne Pentti

Anne Pentti on naantalilainen kirjoittaja, joka arvostaa kotimaataan.

RAATAJAT Suomalaiset alkavat laskevat päiviä kesään heti kun uudenvuoden raketit on ammuttu. Juhannuskokko on tuskin ehtinyt hiipua hiillokseksi, kun jo aletaan surra sitä, että kesä on pian ohi. Ja mihin se lyhyt, mutta vähäluminen Suomen kesä sitten käytetään? No raatamiseen! Harvalla suomalaisella on kesähuvila. Mökki sen sijaan on melkein jokaisella ja mökkielämästä on usein kesähuvi kaukana. Laiturin on talvi rikkonut, terassin kaide repsottaa, kattohuopa pitäisi vaihtaa ja huussi pitäisi tyhjentää. Lämpöä tuhlaava avotakka pitäisi purkaa ja tilalle muurata takkasydän. Kolmea hellepäivää varten pitäisi asentaa viilennin. Kunpa saataisiin sähköt vedettyä saunalle saakka ja olisi rahaa tilata kaivonporaaja.

I PUNGINTEAT TER JOENSUUN KAUA NÄY TTÄMÖLLÄ – – 100 VUOTT

Ennen kuin yhtäkään päivää on ehditty lekotella rantakallioilla tai lukea ainuttakaan romaania riippukeinussa, on mökki laitettava talviteloille. Takkareunukselle jää muistilappu kaikista niistä kunnostustöistä, jotka pitäisi hoitaa ensi kesänä. Tämäkö on suomalainen kesäunelma?

Kirsikkapuisto Munaako herra ministeri Vadelmavenepakolainen Luolamies Päästä irti – Irti päästä! Ihmemaa Oz Viiru ja Pesonen Lisäksi myynnissä: 100-vuotisjuhlakirja

Suomi on täynnä hyvin varustettuja vuokramökkejä ja ylellisiä lomaosakkeita, joissa kesästä pääsee nauttimaan. Viikkohinnat jäävät alle oman mökin korkokustannusten ja kunnossapitokulujen. Palveluja saa sen verran kuin haluaa. Lakanoita ei välttämättä tarvitse pestä itse ja saunaklapit on pilkottu sytytysvalmiiksi.

LIPUT: Carelicum p. 013 267 5222 ja Lippupalvelu NETISSÄ: kaupunginteatteri.jns.fi

Tapahtuma- ja mainoskuvaukset

Suuri osa vuokramökeistä on varustettu riittävän hyvin viileää syksyn sienestys- ja ruskakautta varten. Tarvittaessa varustus riittää talviseksi hiihtoviikoksikin. Ja jos maisema alkaa kyllästyttää, voi seuraavaksi lomaksi varata majapaikan toisenlaisesta ympäristöstä. Netin varauspalvelujen hyvien kuvien, varustelistojen ja lähiseudun aktiviteettiluettelojen perusteella lomalaiset voivat varata mieleisensä tukikohdan.

Katso kuvagalleria netissä ja kysy lisää!

AdPhoto

Kannattaisikos välillä muuttaa mökkiläisasennetta ja ryhtyä raatajasta lomalaiseksi?

Joni Rantasalo | Photography www.adphoto.fi | 0400 316 414

Seuraava numero 5/2012 ilmestyy MARRASKUUSSA viikolla 46

www.kotimaassa.fi

JEAN SIBELIUS

SYKSY 2012

SINFONIA OP. 7 SOPRAANOLLE, BARITONILLE, MIESKUOROLLE JA ORKESTERILLE

Pe 21.9.

Pe 16.11.

Jukka-Pekka Saraste, kapellimestari Ruth Ziesak, sopraano Michael Nagy, baritoni Musiikkitalon Kuoro

andrew Manze, kapellimestari Sunwook Kim, piano Lutoslawski | Beethoven | Bartók ENNEN KONSERTTIA klo 18, Konserttisali

Silvestrov | Brahms

Ke 5.12.

ENNEN KONSERTTIA klo 18, Konserttisali

Pe 5.10.

Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Pekka Kuusisto, viulu

Dima Slobodeniouk, kapellimestari Kondrad Tallroth, ohjaus Lotta Wennäkoski, musiikki

ITSENÄISYYSPÄIVÄN JUHLAKONSERTTI

AMOR OMNIA (Suomi 1922)

TO 4.10.2012 KLO 19 PORVOON TAIDETEHDAS LA 6.10.2012 KLO 19 LAURENTIUS-SALI, LOHJA

ENNEN KONSERTTIA klo 18, Konserttisali

Ke 10.10. ja To 11.10.

To 6.12.

Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Pekka Kuusisto, viulu Fagerlund | Klami | Sibelius

Sir Roger Norrington, kapellimestari Robert Levin, piano

BARTÓK-FESTIVAALI ANDRÁS SCHIFF 14.–20.12.

Beethoven

Pe 14.12.

Pe 19.10.

Sakari oramo, kapellimestari andrás Schiff, piano

ONNEA KAIJA!

JOHANNA RUSANEN, SOPRAANO VILLE RUSANEN, BARITONI UUSIMAA-MIESKUORO LOHJAN KAUPUNGINORKESTERI ESA HEIKKILÄ, KAPELLIMESTARI ERIC-OLOF SÖDERSTRÖM & PIA HEMMINKI, KUORON VALMENNUS

Klami | Fagerlund

esa-Pekka Salonen, kapellimestari Dawn Upshaw, sopraano Tapiolan kamarikuoro

Bach | Bartók KONSERTIN JÄLKEEN András Schiff ja Sakari Oramo keskustelevat Bartokista Konserttisalissa.

Ohjelma julkistetaan myöhemmin. ENNEN KONSERTTIA klo 18, Konserttisali

Ke 19.12. ja To 20.12.

Sakari oramo, kapellimestari andrás Schiff, piano

Ke 24.10. ja To 25.10.

Bartók

Leonidas Kavakos, kapellimestari ja viulusolisti

Muutokset mahdollisia.

Mozart | Haydn | Schubert

Pe 2.11.

Hannu Lintu, kapellimestari Benjamin Schmid, viulu

Liput: 25 / 20 / 15 / 7 € Lippupisteen palvelumaksu 2,50€ / lippu

Sibelius | Ligeti MYÖHÄISILLAN KAMARIMUSIIKKI

Ke 7.11. ja To 8.11.

Liput: 25 € (+ mahd. toimituskulut)

Konsertit alkavat klo 19, paitsi 6.12. klo 15.

Krzysztof Urbanski, kapellimestari Lisa Milne, sopraano

Kamarimusiikkikonsertit 16.9., 14.10. ja 18.11. klo 15., Harjoitussali PaaVo. Liput 7 € + palvelumaksu.

Messiaen | Šostakovitš

La 10.11.

MAAILMANLOPUN SUSHIBAARI – ISMO ALANKO JA RSO

Porvoonseudun musiikkiopisto Borgånejdens musikinstitut www.psmo.fi

Kulttuuripalvelut Kulturtjänster

Ryhmävaraukset: rso.liput@yle.fi tai (09) 1480 4336.

Susanna Mälkki, kapellimestari MYYTY LOPPUUN Ismo alanko, laulu

yle.fi/rso