Matkailu kotimaassa.fi nro 4-2013 by Matkailu kotimaassa.fi

SYksyn uutuudet:

WEST SIDE STORY

Musikaali rakkaudesta, vihasta ja kohtalon voimasta. Ensi-ilta 7.9.2013

KISSA KUUMALLA KATOLLA Äärimmäisten tunteiden perhedraama. Tunnetun klassikon modernisoitu sovitus. ENSI-ILTA 16.10.2013

Kolmas

Rakkauden kolme kerrosta. Kolme eri-ikäistä pariskuntaa erilaisissa elämänvaiheissa. ENSI-ILTA 17.10.2013 Ryhmämyynti (03) 752 6000 Lippumyymälä 0600 30 5757 (1,53€/min +pvm) Lippupiste 0600 900 900 (1,98€/min+pvm) Väliaikatarjoilut (03) 7826 474 www.lahdenkaupunginteatteri.fi • www.lippu.fi

Ensi-ilta Veeran kammarissa to 12.9. klo 19

Ensi-ilta 14.9.klo 19 Jukola-salissa

Kantaesitys 12.10. klo 19 Jukola-salissa LIPUNMYYNTI

puh. 05 616 2290

Lippupiste puh. 0600900900 www.lappeenrannanteatteri.fi Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

yöhuoneeni ikkunasta näkyvä maisema muuttuu päivä päivältä syksyisemmäksi. Aurinkoinen ja lämmin kesä on ohi, ja on aika suunnata ajatukset taas eteenpäin.

TÄSSÄ NUMEROSSA Pääkirjoitus............................................................. 3 Pohjanlahden Rantatie yleistä................................................................. 4-5 Kustavi................................................................ 6-9 Uusikaupunki................................................. 10-11 Vehmaa........................................................... 12-13 Laitila............................................................. 14-21 Rauma............................................................ 22-29 Eurajoki.......................................................... 30-35 Luvia............................................................... 36-39 Nakkila........................................................... 40-43 Ulvila.............................................................. 44-45 Satakunnan kylät........................................... 46-47 Pori................................................................. 48-53 Merikarvia...................................................... 54-57 Teatterit, konsertit........................................... 58-69 Ajankohtaista........................................................ 70 Matkan varrelta.................................................... 71 Matkailu kotimaassa.fi -lehti toimitus@kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi 5. vuosikerta

Olen viime viikkojen aikana käynyt Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa keskustelemassa monien kuntien, kaupunkien ja matkailuyritysten päättäjien kanssa. Paikasta toiseen ajaessani olen kuunnellut radiosta vähän väliä lähetettäviä uutisia. Tunne on ollut hyvin ristiriitainen: uutisissa kerrotaan lähes pelkästään negatiivisia uutisia niin ulkomailta, Suomen hallitukselta kuin suuryrityksiltäkin, mutta kuitenkin tapaamani ihmiset ovat suhtautuneet positiivisesti tulevaisuuteen. Vaikeista taloudellisista ajoista huolimatta ihmiset kaipaavat lomaa ja virkistystä. Niinpä monilla matkailuyrittäjillä mennyt kesä on ollut vähintäänkin tyydyttävä. Yrittäjät tekevät sitkeää ja periksiantamatonta työtä suurella sydämellä ja kantavat usein vastuuta koko omaisuudellaan. Pelissä on koko perheen elämä ja tulevaisuus. Yrittäjien tulevaisuudenusko on mielestäni hyvinkin maanläheistä, tosiasiat huomioivaa. He tiedostavat edessä olevat mahdolliset vaikeudet, mutta silti luottamus omaan tekemiseen on vahva. Kunnissa ja kaupungeissa eletään epävarmuuden aikoja sote-uudistuksen ja kuntaliitosten myllerryksessä. Mahdollisista muutoksista huolimatta paikallishistoria säilyy ja matkailukohteet pysyvät paikoillaan. Paikallisidentiteetti on vahvassa nousussa, ja kunnissakin matkailuun suhtaudutaan entistä positiivisemmin.

Tilaukset ja osoitteenmuutokset:

Päätoimittaja: Ahti Oksman puh. 0500 439 857 ahti.oksman@kotimaassa.fi

Vaikeuksien keskellä kyse ei pääsääntöisesti ole ongelman suuruudesta, vaan miten siihen suhtaudutaan – jäädäänkö suremaan mennyttä vai katsotaanko uusia mahdollisuuksia. Hyvä esimerkki positiivisesta suhtautumisesta on nykyinen Rauman kaupunginjohtaja Kari Koski, joka toimi Uudessakaupungissa autotehtaan vaikeina aikoina 1990-luvulla. Silloin kaupungin työttömyysaste ylitti 20%, mutta Koski teki hartiavoimin työtä kaupungin ja kaupunkilaisten eteen, ja sai muutkin uskomaan tulevaisuuteen. Työtä oli tehtävä paljon, mutta kaupunki selvisi kriisistä.

Toimitussihteeri: Eeva Oksman puh. 0500 439 863 eeva.oksman@kotimaassa.fi Toimittajat: Matleena Ikonen puh. 0400 302 066 matleena.ikonen@kotimaassa.fi Irmeli Kojonen puh. 0440 533 303 irmeli.kojonen@kotimaassa.fi Suvi Roselli puh. 0440 437 362 suvi.roselli@kotimaassa.fi Mediamyynti: puh. 044 702 1212 myynti@kotimaassa.fi Taitto: Mainostoimisto Penbox puh. 044 375 3254 www.penbox.fi Painopaikka: Sata-Pirkan Painotalo Oy sata-pirkanpainotalo.fi

puh. 044 702 1212 myynti@kotimaassa.fi www.kotimaassa.fi/tilaus Tilaushinnat (5 nroa) -määräaikaistilaus 30 € -kestotilaus 27 € -irtonumero 6,80 € (sis. alv 10%)

Torstaina 12.9.2013 uutisissa kerrottiin Rauman telakan toiminnan todennäköisestä lopettamisesta ja noin 750 henkilön irtisanomisesta. Kari Koski on siis taas ison haasteen edessä, mutta Koski valaa nyt uskoa raumalaisiin. Hän totesi haastattelijalle, että ilmoitus telakan lopettamisesta on vakava ja huono kaikille, varsinkin 40 vuotta telakalla työskennelleille, mutta kaiken keskellä hän vakuuttaa: ”Kyllä tästä selvitään!”

Internet-sivut ja verkkolehti: webmaster@kotimaassa.fi Julkaisija: Menuetti Group Oy asiakaspalvelu@menuetti.fi www.menuetti.fi

Vanha suomalainen sananlasku sanoo: ”Ahkeruus kovankin onnen voittaa”, tai kuten Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen Aapo toteaa: ”Voimallinen tahto vie miehen läpi harmaan kiven”. Kari Kosken ohella loistava esimerkki positiivisesta asenteesta on lehden viimeisellä sivun kolumnissa mainittu mynämäkeläinen 80-vuotias Terttu Alitalo. Kumpikaan ei aliarvioi vaikeuksia, mutta ratkaisevaa on asenne.

ISSN 1798-0445 (painettu lehti) ISSN 1798-0453 (verkkojulkaisu) Kansikuva: Vanha Rauma Kuva: Rauman kaupunki

Ahti Oksman http://www.facebook.com/matkailukotimaassa

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

altakunnallisen matkailutiestatuksen vuonna 2010 saanut Pohjanlahden Rantatie on uusin valtakunnallinen matkailutie Vehmaalta Tornioon. Rantatie on yhdistänyt länsirannikon jokisuiden kaupunkeja aina keskiajalta nykypäivään asti.

Pohjanlahden Rantatie – lähes 900 km luontoa, kulttuuria ja lähimatkailua Eeva Oksman

Pohjanlahden Rantatie on vanha, jo keskiajalla toiminut maantie, joka kulkee Suomen länsirannikkoa mukaillen Turun seudulta Tornioon saakka. Viimeistään 1500-luvun lopulla tieyhteys ylsi Pohjanlahden ympäri Tukholmasta Turkuun, ja 1600-luvulla muodostettu postilaitos käytti tietä silloin, kun kelirikko tai myrskyt sulkivat suoran merireitin valtakunnan osien välillä. Tiellä on siis pitkä historia. Pohjanlahden Rantatie toimii maantieteellisesti kokoavana historiallisena tienä, jolta erkanevat muun muassa Revontultentie, Tervan tie, Sininen tie ja Saariston Rengastie. Rannikolla kulkeva matkailutie on vaihtoehto nopeille, suorille valtateille. Rantatien varrella ja sen lähiympäristössä on useita pysähtymisen arvoisia ympäristöjä ja kohteita.

Historia ja kulttuuri

UUSIKAUPUNKI

KUSTAVI

Reittiä on kuljettu jo vuosisatojen ajan, ja siksi Rantatiellä on oma, valtateistä poikkeava luonteensa. Sen valitseva joutuu käyttämään matkantekoon enemmän aikaa, mutta samalla saa itse matkasta enemmän irti.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Rantatietä kulkeva saa muun muassa kattavan kuvan Suomen länsirannikon kaupunkien historiasta. Vanha Rauma on esimerkki kerroksellisesta keskiaikaisperäisestä kaupungista, ja eri aikakausien asutusta ja rakennustapoja voi löytää myös muualta reitin varrelta. Alueelle tyypillisen maankohoamisen myötä rannikon lähelle sisämaahan on jäänyt hyvin säilyneitä asuinalueita eri aikakausilta, kun ihmiset ovat muuttaneet lähemmäs merenrantaa. Myös reitin luonto on varsin monipuolinen. Yhdessä Pohjanlahden Rantatien pitkä historia ja monipuolinen luonto mahdollistavat sekä luonto- että kulttuurimatkailun. Luonto ja kulttuuri yhdessä luovat omintakeisen maiseman, joka avautuu Pohjanlahden Rantatietä kulkevalle.

Majakkaa kuvaavat matkailutiekyltit innostavat poikkeamaan yksitoikkoiselta Kasitieltä. Kylttejä seuraamalla löytää sivuteiden varrelta hyvin säilynyttä rakennusperintöä sekä merellisiä luontokohteita. Esimerkiksi Poriin saapuvan jazzturistin kannattaa vaihtelun vuoksi poiketa päätieltä tutustumassa Ahlaisten kulttuurimaisemaan tai Ulvilan keskiaikaiseen historiaan. Etelärannikon jo kolunneen kulttuurimatkailijan kannattaa suunnata Pohjanlahden idyllisiin puukaupunkeihin. Sisämaan luontoharrastajaa kiinnostaa varmasti Merenkurkun luonnonperintö, Selkämeren uusi kansallispuisto ja rannikon lintukosteikot. Mutkaiset vanhat tieosuudet tarjoavat elämyksiä myös motoristeille. Kaikille rannikkokaupunkien asukkaillekaan lähiseudut eivät ole läpeensä tuttuja, joten matkailutie mahdollistaa päivän tai parin lyhytloman kotinurkilla.

Hyvinvointimatkailu Rantatiellä Hyvinvointimatkailu on yksi Pohjanlahden Rantatien vahvuusalueista. Se pystyy tarjoamaan matkailijoille suomalaisen hyvinvointiloman, jonka tunnuspiirteitä ovat muun muassa irtautuminen arkirutiineista, luonnosta ja rauhasta nauttiminen, rentoutuminen, akkujen lataaminen sekä luontoon tutustuminen. Tarjolla on henkilökohtaista palvelua, terveys- ja kuntoliikuntaa sekä hemmottelua ympäristö ja kestävä kehitys huomioiden. Tervetuloa Rantatielle!

OSA 1: Kustavista Merikarvialle Virallinen Pohjanlahden Rantatie -matkailutie alkaa Vehmaalta. Tämä Rantatien esittely alkaa kuitenkin Kustavista, jonne vanhan postitien aikaan posti saapui Ruotsin puolelta. Ennen Vehmaata poiketaan myös Uudenkaupungin viehättävässä rantakaupungissa. Vehmaa on tullut tunnetuksi punaisesta graniitistaan, jota siellä on louhittu jo yli sadan vuoden ajan. Vehmaalla selviää muun muassa, minkälainen on aito kivireki. Sieltä Rantatie jatkuu Laitilaan, joka esihistoriallisella kaudella sijaitsi meren rannalla. Matkan edetessä saavumme Raumalle, jonka sydämenä sykkii Vanha Rauma. Matka Raumalta Eurajoelle kulkee osin valtatie 8:aa pitkin, mutta jo ennen Eurajokea tie poikkeaa lähemmäs rantaa. Eurajoki tunnetaan Suomen sähköisimpänä kuntana. Seuraava etappi on Luvia, jossa ihmiset ovat aina saaneet elantonsa merestä ja laivanrakennuksesta. Laivanrakennusperinnettä vaalitaan Luvialla edelleen.

Ulvilasta Pohjanlahden Rantatie kulkee nykyisin Poriin kuuluvan Noormarkun kautta pohjoiseen, mutta pysähdyksen arvoisia ovat kivenheiton päässä sijaitsevat Porin keskusta ja Meri-Pori monine palveluineen ja tapahtumieen. Tämänkertaisen osuuden päätepiste on Merikarvian kunta, jonka alueella Pohjanlahden Rantatie kulkee kauniissa maisemissa merenrantaa myötäillen. Kunnan kesäinen keskus on idyllinen Krookan satama. Pohjanlahden Rantatiellä kulkiessa kannattaa varata runsaasti aikaa. Reitin varrella on monia idyllisiä pikkukyliä, joiden yhteisöllisyys ja vahva paikalliskulttuuri ovat pitäneet ne elinvoimaisina ja aktiivisina. Matkailijoille kylät ovat kiehtovia keitaita, joissa voi kokea yhdistelmän mennyttä aikaa ja nykyaikaista maaseutuelämää. Kiireettömästi matkustaessa ehtii myös nauttia kauniista ja vaihtelevista maisemista sekä pysähtyä reitin varrella sijaitsevissa mielenkiintoisissa kohteissa.

Selkämeren kansallispuiston merellisistä maisemista matka jatkuu maamme ensimmäisen funkkistyylisen kirkon vaiheille, Nakkilaan. Sieltä on lyhyt ajomatka vanhaan hansakaupunkiin, Ulvilaan, joka on Turun ja Porvoon jälkeen Suomen kolmanneksi vanhin kaupunki.

Lähde: Maunu Häyrynen ja Mikael Lähteenmäki: Tie meren ympäri, Pohjanlahden Rantatien matkailutie -osatutkimusraportti.

Ilmakuvassa Yyterin kylpylä Yyterin hienohiekkaisella rannalla Meri-Porissa. Pikkukuvassa Säpin majakka Luvialla.

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

Uusi matkailuhanke vastaa haasteisiin

erellinen Kustavi sijaitsee VarsinaisSuomen saaristossa, noin tunnin ajomatkan päässä Turusta. Koska se on Saariston Rengastien varrella, sinne pääsee mukavasti myös pyörällä.

Kunnan asukasluku, noin 900 henkeä, kymmenkertaistuu kesäisin kesämökkiläisten saapuessa. Alueella on yli 3.000 kesämökkiä. Tämä asettaa monenlaisia haasteita koko palvelusektorille matkailu mukaan luettuna. Matkailu onkin merkittävä elinkeino tässä yritteliäässä kunnassa ja kunnanjohtaja Veijo Kataran mukaan siihen on panostettu pitkäjänteisesti hanketoiminnan avulla 1990-luvulta lähtien, viimeksi nyt meneillään olevan yhteishankkeen kautta.

Meri-ilmasto ja ainutlaatuiset maisemat houkuttelevat väkeä kauempaakin. Alueella kulkee monia merellisiä reittejä, mm. Paraisille ja Ahvenanmaalle. Kustavissa voi liikkua omalla veneellä, autolla tai moottoripyörällä. Polkupyörällä liikkuminen kunnan saaristomaisemissa on suosittua.

– Kustavissa on tehty matkailun kehittämistä hyvin laaja-alaisesti eri toimialojen kanssa unohtamatta kulttuuritoimintaa kesätapahtumineen. Tämänkertaisen aloitteen takana ovat Kustavin matkailuyrittäjät. Hanketta lähdettiin rakentamaan yhdessä kunnan ja Turun AMK:n kanssa, joka vastaa projektin hallinnoinnista, Veijo Katara kertoo. Hankkeeseen on saatu tukea Varsinais-Suomen ELYkeskukselta. Lisäksi hankkeessa on mukana yrittäjien ja kunnan rahoitusosuus.

– Hankkeen avulla toteutetaan uusia työmenetelmiä kuten palvelumuotoilutyöpajoja ja pyritään asiakaslähtöiseen kokonaispalveluun, Katara toteaa. Tavoitteena on parempi palveluiden saavutettavuus, mm. nettisivujen kautta, sekä yhteisten markkinointi- ja myyntikanavien kartoittaminen. Projektin puitteissa hyödynnetään myös Turun AMK:n osaamista ja oppilastyötä. Hanke on lähes kaksivuotinen ja jatkuu tämän vuoden loppuun.

Avainasemassa asiakas Projektin sloganissa ”Kustavi – Saariston kuningaskunta” loistaa kruunu aivan kuin muistuttamassa Kustavin kuninkaallisista juurista. Kustavi on saanut nimensä itse Kustaa III:lta, joka perusti nimeään kantavan seurakunnan Saaristomeren Suomen puoleiselle reunalle. Puinen ristikirkko vuodelta 1783 kertoo Kustavin historiasta. Taidolla veistetyt kirkon votiivilaivat todistavat menneiden merikarhujen kiitollisuudesta kotiseurakunnalle. Uudella matkailusivustolla sekä uudistetulla ulkoisella mainosilmeellä halutaan vahvistaa kunnan brändiä. Samalla on myös tehty tärkeää pohjatyötä siinä, mihin suuntaan ja millä tavalla matkailua voisi kehittää.

Merellinen Kustavi panostaa matkai Irmeli Kojonen

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Kustavin kunta

Herkuttelijoiden Kustavi – Tässä on olennaista kysyä matkailijoilta itseltään, mitä he kaipaavat, ja mistä he antavat kiitosta, kunnanjohtaja kertoo. – Hankkeen aikana on suoritettu asiakaspalvelukyselyitä. Esitettyihin toiveisiin pyritään vastaamaan monipuolistamalla ja ideoimalla uusia palveluita, joissa yritykset tekevät vahvaa yhteistyötä. Hanke on toteutettu jakamalla vastuu eri teemaryhmille, jotka vastaavat ruoka- ja kahvilapalveluista, kädentaidoista ja ostoksista, majoituksesta ja ohjelmapalveluista sekä niihin liittyvästä ideoinnista, hän sanoo.

Saaristolaiskeittiö on yksi Kustavin perinteisiä antimia. Katara arvelee Kustavin nousseen paremmin esille ja lisäksi myös monipuolistuneen ruokapalvelutarjonnassa hankkeen ansiosta. Kustaviin on hänen mukaansa syntynyt hankkeen myötä myös aivan uudentyyppistä ravintolatoimintaa. Lähiruokaa pyritään hyödyntämään ruokapalveluissa mahdollisimman paljon. – Paljon on myös keskusteltu sesongin pidentämisestä. Samoin on keskusteltu ruokatapahtumien sijoittamisesta syksyyn, jolloin lähiruokatarjonta olisi monipuolisimmillaan, hän selvittää.

UUSIKAUPUNKI KUSTAVI

Varsinais-Suomi

Käsityökylässä paikallistunnelmaa Kustavin käsityökylä on matkailijoiden suosiossa. Paikallinen osaaminen näyttäytyy täällä vahvana. 1970-luvulta asti toimineesta Savipajasta löytyy itse suunniteltuja ja valmistettuja keramiikkatuotteita. Paratiisipajassa valetaan kynttilöitä, ja tarjolla on myös erilaista sisustustavaraa. Täältä voi ostaa persoonallisia tuomisia mukaansa. Käsityökylässä sijaitsevat myös sepänpaja, hopeapaja ja tekstiilitupa, joissa myydään persoonallisia tuotteita, sekä tietenkin kahvila. Maalaismiljöön tunnelmaa täydentävät tilan omat lampaat ja kanit. Kylä on auki kesäisin, mutta lisäksi joulun alla viikonloppuisin. Myös kunnassa toimivat tekstiilialan yritykset ovat saavuttaneet matkailijoiden suosion ostoskohteina.

Vierasvenesatamat vetävät väkeä

Kestävä kehitys

luun

Alueen ainutlaatuinen luonto on yksi ehdottomista vetonauloista, ja siksi kestävä kehitys on otettava huomioon keskeisenä tekijänä palveluita rakennettaessa. Hankkeen puitteissa on ideoitu malleja ja työkaluja tämän varmistamiseksi.

– Vierasvenesatamien kehittäminen on täällä ollut perinteisesti hyvin vahvaa, Katara kertoo. Kustavista löytyy useitakin korkeatasoisia vierasvenesatamia, joista Lootholman matkailukeskus sai Suomen Messujen ja Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n järjestämässä Vuoden vierassatama 2013 -äänestyksessä kunniamaininnan. Kustavissa on vahvaa yrittämistä, ja halu onnistumiseen on kova. Kunnanjohtaja näkee tärkeänä, että hankkeen työkalut ja ideat jäävät elämään myös hankkeen jälkeen. – Ehkä siihen tarvitaan vielä tukea mahdollisesti jonkun uuden hankkeen puitteissa. Se on kuitenkin asia, jonka tulevaisuus näyttää, hän sanoo. www.visitkustavi.fi

– Jokainen yritys soveltaa itse kestävän kehityksen mallia omassa toiminnassaan. Ympäristönhuomioiminen ja kestävä kehitys ovat tänä päivänä myös vahvoja myyntiargumentteja, joita tavalliset ihmiset arvostavat niin tuotteissa kuin palveluissa, Katara painottaa.

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

Vuosnaisten Meriasemalla V Ahti Oksman

uosnaisten Meriasema on monipuolinen pysähdyspaikka Kustavin länsireunalla. Vierasvenesatama palvelee veneilijöitä, ja kahvila ja ravintola sekä majoitustilat antavat levähdyspaikan esimerkiksi Ahvenanmaata kiertämään lähteville matkaajille.

Vuosnaisten Meriasema

Meriasemaa hallinnoivat Anne ja Mika Porrassalmi, joilla kummallakin on lähes 20 vuoden monipuolinen kokemus ravintolaalalta. Ennen Kustavin kauniisiin maisemiin siirtymistä Mika toimi keittiömestarina ja Anne ravintolapäällikkönä. Ravintola onkin ylläpitänyt ja samalla monipuolistanut tarjontaansa palvellakseen asiakkaiden moninaisia tarpeita.

Maksu määrän mukaan Saaristolaispöydästä valitun annoksen hinta määräytyy valittujen ruokien painon mukaan. Näin asiakas saa itselleen sopivan määrän haluamaansa ruokaa, eikä pieniruokainenkaan maksa turhasta. Kerralla ei kaikkea haluamaansa tarvitse ottaa, sillä ruokailu maksetaan vasta pois lähtiessä. Ryhmille noutopöydän antimille on kiinteä hinta, jotta ruokailu sujuisi mahdollisimman jouhevasti.

Ravintola ja kahvila Ravintola Kotisataman merelliseen ruokasaliin mahtuu noin 50 ruokailijaa ja upealle merenrantaterassille noin 140 henkeä. Ruokaravintolan lisäksi asiakkaita palvellaan 30-paikkaisessa kahvilassa. Ravintola on suosittu niin paikallisten asukkaiden, veneilijöiden, kesäasukkaiden, saaristomatkaajien kuin ryhmämatkailijoiden keskuudessa. – Kahvilasta löytyy asiakaskunnan monipuolisuuden ansiosta tuotteita piimästä voiteluöljyihin ja koruista kalastustarvikkeisiin, Anne kertoo. Ravintolan suosittu saaristolaispöytä katetaan kesäaikaan joka päivä, touko- ja syyskuussa viikonloppuisin ja muina aikoina tilauksesta. Saaristolaispöydässä ruokalajeja on yli 30 sisältäen paljon erilaisia kasviksia, salaatteja, sekä kalaa savustettuna, graavina ja marinoituna. Kaloina käytetään muun muassa haukea, kuhaa, ahventa, siikaa ja

Kesäleipomo

Vuosnaisten Meriaseman Anne ja Mika Porrassalmi.

kirjolohta. Kalat hankitaan pääosin paikallisilta kalastajilta. – Lämpimät liha- ja linturuoat yhdessä maukkaiden lisäkkeiden kanssa tyydyttävät vaativimmankin ruokailijan toiveet, Mika vakuuttaa.

Omassa kesäleipomossa Anne tekee sesongin aikana kuuluisaa saaristolaisleipää, vaaleaa ruokaleipää, erilaisia makeita leivonnaisia, pullaa ja kakkuja. Luonnollisesti kaikki tehdään ilman lisä- tai säilöntäaineita. Tuotteita saa ostaa myös mukaan kahvilasta. Toscapiirakka, aleksanterinleivokset, jättimäiset korvapuustit ja saaristolaisleipä ovat tuotteita joita tullaan varta vasten ostamaan jopa 100 kilometrin päästä. Anne kertoo, että leipähyllyn vierellä nähty käytettävän jopa kyynärpäätaktiikkaa kun asiakas pelkäsi saaristolaisleivän loppuvan. Sopiva taukopaikka Vuosnaisten rannasta pääsee autolautalla Ahvenanmaalle ympäri vuoden. Lauttaa odotellessaan monet ruokailevat tai kahvittelevat Kotisatamassa jättäen autonsa tai bussin jo valmiiksi läheiseen laivarantaan. Vaikka matkaa ei jatkaisikaan eteenpäin, Vuosnainen on itsessäänkin näkemisen arvoinen retkikohdekohde. Lapsille jo matka Vuosnaisiin on elämys, sillä matkan varrella kuljetaan ihan oikealla lossilla! www.vuosnaistenmeriasema.com

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Huippukokki kohtaa luovuuden Kipinän Kustavissa Matleena Ikonen

estaurant Grill ja Kustavin Kipinä tarjoavat elämyksiä mielelle ja kielelle Kustavissa.

Vajaa kolme vuotta sitten perustettu Kustavin Kipinä tarjoaa kaikkia aisteja hivelevän elämyksen taiteesta, saaristolaisruuasta ja luonnosta nauttiville ryhmämatkailijoille. Arkkitehti Pekka Vapaavuoren Kustavin saaristomaisemaan suunnittelemassa talossa puitteet kokousten, koulutustilaisuuksien ja erilaisten juhlien järjestämiselle ovat ensiluokkaiset: avarat ja valoisat tilat, rauhoittava luonto ympärillä, sujuvasti toimivat palvelut sekä herkulliset ruokailut takaavat unohtumattoman kokemuksen. Talon arkkitehtuuri ja sisustukseen olennaisesti kuuluva moderni taide ovat näkemisen arvoisia jo sellaisinaan, mutta Kipinässä järjestetään myös korkeatasoisia nykytaiteen näyttelyitä ympäri vuoden, mikä tekee Kipinästä houkuttelevan kohteen taiteen ystäville. – Meillä päättyi juuri 15. näyttelymme, ja 16:tta rakennetaan parhaillaan, kertoo Kipinän yrittäjä Pekka Kuru.

– Ryhmämatkailijoille tarjoamme kierroksen näyttelyssämme, ja ruokailu järjestyy talviaikaan 40–50 henkilölle, kesäisin noin 70:lle. Tilauksesta järjestettävät kokkikurssit ovat hauska ja hieno tapa vaikkapa tiimityön harjoittelemiseen tai yhdistysten virkistyspäivän ohjelmaksi. Työyhteisövalmentajana pitkään toiminut Pekka Kuru kertoo, että Kipinä on alusta asti suunniteltu tilaksi, joka palvelee työn ja työyhteisön kehittämistä, ruokkii luovuutta ja toimii mahdollisimman monipuolisesti myös tapahtuma-, ateljee- ja galleriatilana. Kipinän konsertit ja näyttelyt ovatkin olleet suosittuja. Yksi Kipinän menestystapahtumista on sen popUp-ravintolakonsepti, jossa huippukeittiömestarit vuoroviikoin loihtivat Kipinän ravintola-asiakkaiden nautittavaksi saaristolaisherkkuja. Neljä viikkoa saaristolaisruokaa mestareiden käsistä – Kipinän popUp-ravintola on muodostunut menestykseksi: kuluneena kesänä Kipinässä herkutteli yli 1000 ruokailijaa.

Loppuelämän koti löytyi Kustavista Kipinän vakituisena keittiömestarina toimii Per-Erik Silver, joka maailman huippuravintolat koluttuaan päätti muutama vuosi sitten asettua meren äärelle Kustaviin, ja avasi sinne oman pikku ravintolan. Restaurant Grill palvelee nyt hyvän ruuan ystäviä aterioilla, joissa kala, lammas ja paikallinen Black Agnus -härkä täydentyvät lähimaastojen marjoilla, sienillä ja juureksilla. Silver sanoo avoimesti saavuttaneensa elämässään kaiken sen, mistä on haaveillut. Nyt on aika kenties loppuelämän haaveelle: omalle ravintolalle, jonka kiireettömässä ilmapiirissä, punaisen tuvan seinien sisällä, keittiömestari saa toteuttaa unelmaansa klassisesta, skandinaavisesta saaristolaisruuasta. – Puhdasta ruokaa, puhdas luonto ja rauhallinen miljöö – sen enempää ei vaadita menestykseen, Silver uskoo, ja lienee oikeassa, sillä kaukaisen Kustavin piskuiseen Restaurant Grilliin lähdetään ruokamatkalle lähikunnista, Turusta, Uudestakaupungista ja jopa Helsingistä asti. Silver lupaa, että kotimatkalla ei tarvitse poiketa snagarilla, sillä Grillissä ei tarjoilla ”piperrystä” vaan kunnon kokoisia annoksia, joista saa rahalleen vastinetta. Kesäaikaan Grillin miljöötä täydentää oma kesäkauppa, josta matkailijoille myydään mukaan öljyä, lihoja ja itse tehtyä leipää – sitä lähiruokaa, josta Silver itse joitakin aikoja sitten sanoi sen ”olevan vitsi”. Onneksi puheensa voi aina pyörtää. Niin teki myös Silver, joka nyt hyödyntää Kustavin ja lähialueen tuotteita ja uskoo lähiruuan taikaan. Hyvästä syystä: – Puhtaalle, kotimaiselle lähiruualle on kysyntää. Kun sen voi yhdistää maakuntamatkailuun, tuloksena on täysi vatsa ja hyvä mieli, Silver uskoo. www.restaurantgrill.fi http://kustavinkipina.fi

Kustavin Kipinä sulautuu saaristomaisemaan.

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

elkämeren rannalla sijaitseva Uusikaupunki on mielenkiintoinen matkakohde ympäri vuoden. Vanhat puutalokorttelit, meren läheisyys ja vaikuttava luonto luovat upeat puitteet lomalle.

1800-luvulla elettiin purjelaivojen kultaaikaa. Sen myötä satamakaupungeissa kauppa kukoisti ja ulkomaiset vaikutteet saapuivat Suomeen. – Tuolta aikakaudelta on Uudessakaupungissa jäljellä yksi Suomen hienoimmin säilyneistä puutaloalueista, Irmeli Laaksonen matkailutoimesta toteaa. Keskusta-alueelta noin kilometrin säteellä löytyy kaikkiaan 600 puutaloa. Idylliset puutalot ovat Uudenkaupungin sielu. Huolella kunnostetuista taloista merkittävä osa on noin 160-vuotiaita ja yhä asuinkäytössä.

Kävelyretkelle Kaupunginlahdelle Aivan keskustassa sijaitsee Kaupunginlahti, jossa järjestetään etenkin kesäisin mutta myös joulun alla monenlaisia tapahtumia. Lukuisat puodit ja pikkuliikkeet houkuttelevat uniikeilla tuotteillaan. Ravintoloissa voi tutustua paikallisiin herkkuihin kaikessa rauhassa, ilman kiireen häivää. Kalaruokien ystäviä hemmotellaan meren antimiin erikoistuneissa ruokapaikoissa. Kala on aina tuoretta, sillä sitä saadaan joka päivä lähivesiltä. Pienet ravintolamiljööt ovat usein kiehtovia, ja oma nähtävyytensä sinänsä. Täällä kannattaa viivähtää tuokio ja nauttia historiallisen pikkukaupungin tunnelmasta.

Saaristo kutsuu Rannikkokaupungissa myös veneliikenne on vilkasta. Uudenkaupungin vierassatama on valittu jo kolmesti Suomen parhaaksi vierassatamaksi. Se palvelee veneilijöitä toukokuulta aina syyskuun loppuun asti. Toinen monipuolinen vierassatama sijaitsee kuvankauniilla Pyhämaan alueella.

Vaikkei venettä omistaisikaan, voi merelle lähteä muutenkin. Opastetut kalareissut saaristoon, erilaiset teemaristeilyt ja saarikohteet, kuten Isonkarin majakkasaari, ovat vain osa tarjontaa. Merihistoriaan voi perehtyä mm. Kulttuurihistoriallisena museona toimivassa tupakkatehtailija Wahlbergin porvariskodissa, jonka yläkerrassa on merenkulkuun liittyvä näyttely. Se esittelee Uudenkaupungin merenkulkua aina purjelaivakaudelta lähtien meidän päiviimme asti ja antaa laajempaa perspektiiviä kaupungin historiaan.

Hienot hepenet vievät aikamatkalle Wahlbergin porvariskodin alakerrassa pääsee taas kurkistamaan tuon ajan säätyläiskodin elämään. 1900-luvun alkuun asti ihmisen vaatetuksesta saattoi päätellä tämän aseman ja säädyn. Vain tietyssä asemassa oleva henkilö saattoi pukeutua viimeisimmän muodin mukaan. Uudenkaupungin museon näyttely esittelee hauskalla tavalla merenrantakaupungin pukumuotia 1800–1900-lukujen taitteessa. Kiehtovassa pienoisnäyttelyssä on puolestaan esillä aikakauden muotipaperinukkeja. Perheen pienimpien mieleen ovat Ellenin kulmakauppa, jossa pääsee ratkomaan salapoliisitehtäviä, sekä piharakennuksessa sijaitseva suutarinverstas.

Uusikaupunki ja sen

kiehtovat puutalokorttelit Irmeli Kojonen

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Uudenkaupungin kaupunki

Bonkia ja panimoperinnettä Uudenkaupungin omintakeisuutta voi kummastella toimintavapaiden koneiden ja laitteiden Bonk-keskuksessa. Bonkin opastetulla kierroksella kuullaan tarinaa Bonkin suvun tapahtumista ja mullistavista keksinnöistä kolmen sukupolven ajalta. Oy Bonk Ab on kuvitteellinen perheyhtiö, jonka ympärille on kehittynyt aivan oma historiansa. Piharakennuksessa on pieni Baby Bonk -paja lapsille omien Bonk-koneiden rakentelua varten. – Panimoperinteitä vaalitaan suositussa ja palkitussa erikoisoluiden ja -siidereiden pienpanimossa, josta tuotteita voi myös ostaa ja johon järjestetään vierailuja ryhmille tilauksesta, Laaksonen kertoo.

Suomalaisen auton 100-vuotisjuhlaa Uudenkaupungin Automuseossa Uudessakaupungissa toimii Suomen laajin automuseo. Saman katon alle on kerätty komeita ajopelejä kolmen näyttelyhallin verran. Kokoelma sisältää yhteensä yli 100 autoa, joukossa klassikoita ja erikoisuuksia Kupla-volkkarista amerikanrautoihin. Laaja merkki- ja mallivalikoima takaavat, että mielenkiintoa riittää. Myös suomalaisten oma Saab-merkki on hyvin esillä.

Vuonna 2013 museossa vietetään ensimmäisen suomalaisauton, Korvensuun valmistumisen 100-vuotisjuhlaa. Sen ohella Uudenkaupungin Automuseossa pääsee ihailemaan muitakin keskeisiä suomalaisen autoilun virstanpylväitä. Uudenkaupungin autotehtaan tarkka pienoismalli havainnollistaa autotuotannon huimaa kehitystä maassamme sadan vuoden aikana. Mielenkiintoisia käyntikohteita ovat niin ikään museon yhteydessä toimiva kokeellinen entisöintipaja sekä sen oma myymälä, josta voi tehdä löytöjä.

UUSIKAUPUNKI KUSTAVI

Varsinais-Suomi

Tässä teatterisovituksessa Hyacinth Bucket ottaa hienostuneesti haltuunsa Emmet-paran luotsaaman teatteriseurueen murhamysteeriharjoitukset. Luvassa on kommelluksia ja yllättäviä käänteitä.

Syyskauden teatteriohjelmaa – Kaupungistamme löytyy varsin aktiivinen ja tasokas harrastajateatteri. Syyskaudella luvassa on myös uutta ohjelmaa, Laaksonen muistuttaa. – Jari Luolamaan ohjaama Jatsitytön salakapakka vie katsojat kieltolain vuosiin. Kyseessä on musiikkinäytelmä, jossa kuullaan monia tuttuja kappaleita, hän kertoo. Marraskuun puolivälistä joulukuun puoleenväliin asti esitetään Saiturin Joulua, joka on Charles Dickensin rakastettu klassikkotarina itarasta miehestä, joka lopulta ymmärtää joulun merkityksen. Ohjaus on Joel Elstelän käsialaa, samoin kuin tammikuussa alkavan, televisiosta tutun Pokka pitää -näytelmän.

Haavi auki -teemaviikot Laaksonen kehottaa tutustumaan myös yrittäjien ja Uudenkaupungin kaupungin yhteiseen Haavi auki -kampanjaan. Sen teemaviikoilla on odotettavissa monenlaisia hauskoja tempauksia ja hyviä tarjouksia, kuten ennen joulua järjestettävä Joulurysäys viikolla 47. Lisätietoja kampanjasta: www.haaviauki.fi.

Idylliset puutalot ovat Uudenkaupungin sielu. Keskusta-alueelta noin kilometrin säteellä löytyy kaikkiaan 600 puutaloa. Suomen laajimmassa automuseossa voi ihailla vaikka hienoja polkuautoja.

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie Vehmaa tarkoittaa vesiperäistä lehtimetsää ja viljeltyjä alavia vainioita.

Vehmaa

Vakka-Suomen sydämessä Irmeli Kojonen

Vehmaan kunta

eskellä kauneinta VarsinaisSuomea sijaitseva Vehmaan kunta on idyllinen matkailukohde Pohjanlahden Rantatien kävijöille. Vehmaan nimen merkitystä ja alkuperää on pohdittu paljon. Sana ”vehmane” merkitsee hyvää, miellyttävää. Vehmaa tarkoittaa myös vesiperäistä lehtimetsää ja viljeltyjä alavia vainioita. Vehmaan seutu onkin kaunista ja rehevää. Sille tunnusomaista ovat polveilevat laaksot puhdasvetisine järvineen ja viljavine peltoineen.

Punaisen graniitin pitäjä Alueen luontoon kannattaa tutustua Lahdingon kyläyhdistyksen hoitamalla luontopolulla. Se sijaitsee Tummamäen alueella, josta on aikoinaan louhittu kuuluisaa Vehmaan punaista graniittia. Kiviteollisuus näytteli aikoinaan merkittävää roolia paikkakunnalla ja toi monelle toimeentulon. Luontopolulla pääsee tutustumaan entiseen kivilouhosalueeseen, mikä on ainutlaatuinen kokemus.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Patikoinnin lomassa voi kiivetä näkötorniin ihailemaan ympäröiviä kansallismaisemia sekä poiketa polunvarren laavulle nauttimaan retkieväistä luonnonrauhassa.

Vilkasta kyläelämää Kesäisin Vehmaalla järjestetään monenlaisia tapahtumia. Leimaaantavaa tälle pienelle, noin 2500 asukkaan kunnalle on vilkas kyläelämä. Vuosittain järjestettävän teräsmieskisan kilpailureitti kulkee Vehmaan kauniissa, keväisessä luonnossa. Hyvää Vehmaalla -tapahtumaa vietetään niin ikään aina touko-kesäkuun vaihteessa. Ulkoilmatapahtuma käsittää torimyyjäisiä ja monenlaisia esiintymisiä sekä kilpailuja, mm. paikkakunnalla suositun markkinahölkän.

Rautilan kyläidylli Sadonkorjuumarkkinat vetävät väkeä Rautilan kylään elokuun lopulla. Täällä pääsee nauttimaan vanhanajan maalaistunnelmasta. Torikojuissa on tarjolla nimensä mukaisesti mm. paikallisia herkkuja ja

kaikenlaista muuta ostettavaa. Tapahtumaan kuuluu myös erilaista hauskaa toimintaa niin aikuisille kuin lapsille. Idyllinen Rautila sijaitsee Vehmassalmen rannalla. Kyläyhdistyksen ylläpitämä rantasauna lämpiää iltaisin, jolloin voi samalla pulahtaa uimaan Vehmassalmen virkistäviin vesiin. Vanha kylämiljöö on säilyttänyt omaleimaisuutensa ja viihtyisän ilmeensä. – Matkailijat ovat vasta löytämässä Rautilan, kunnanjohtaja Anna-Liisa Meskus kertoo ja vinkkaa, että omaa kotia suunnitteleville on tarjolla myös kunnan omakotitontteja kohtuulliseen hintaan ja jopa rannan välittömästä läheisyydestä.

Outi Heiskasen Oheistaidekoti Taiteen ystäviä hemmotellaan erilaisilla näyttelyillä ja tapahtumilla, joita järjestetään kuvataiteilija, taidegraafikko, akateemikko Outi Heiskasen Oheistaidekodissa. Talon nimi Oheistaidetalo tulee Heiskasen käyttämästä taiteilijanimestä Oheis. Oheistaidekoti sijaitsee Vinkkilässä.

Vehmaan kivenlouhinnan ja -työstämisen perinteistä kertova kivityömuseo on perustettu Huolilan tilan vanhaan kivinavettaan. Museo kertoo kivityömiesten elämästä. Pysyväisnäyttelyssä esillä mm. oikea kivireki.

Teollinen louhinta aloitettiin Vehmaalla 1800-luvun lopussa. 1900-luvun alussa Vehmaan punaista graniittia louhi jopa 600 Sukellus kyläseudun historiaan miestä. Louhijoita arvostettiin ammattimiehinä, vaikka talonisännät heitä hieman Paikkakunnan historiaan pääsee tutustukarsastivatkin. Syynä saattoi olla se, että maan kesäisin Vehmaan kotiseutuyhdistyknuoret, salskeat työmiehet olivat talontyttärisen ylläpitämässä museoryppäässä, johon kuuluvat kotiseutumuseo, kivityömuseo sekä en suosiossa. ruotusotamiehen torppa. Vehmaan punainen graniitti tunnetaan niMuseot toimivat Huolilan tilan alueella Lahdingon kylässä. Kotiseutumuseo sijaitsee tilan 1800-luvulla rakennetussa päärakennuksessa. Talon tampurissa on vaihtuvia näyttelyitä.

UUSIKAUPUNKI

Komeita kivenlouhijoita ja vihaisia isäntiä

mellä Balmoral Red. Kivi muistuttaa skottilaista graniittia, josta Englannin kuninkaallisten lomalinnana tunnettu Balmoral on rakennettu. Graniittia tuotettiin rakennusmateriaaliksi ja katukiviksi sekä haudoille ja muistomerkkeihin.

1700-luvun torpassa pääsee tutustumaan ruotusotamiehen ja hänen perheensä arkeen.

KUSTAVI

Varsinais-Suomi

Ruotusotamiehen torppa – Näkemisen arvoinen kohde on myös Huolilan tilalla sijaitseva ruotusotamiehen torppa, Anna-Liisa Meskus toteaa. Ruotsi-Suomeen perustettiin 1600-luvulla ruotujakolaitos. Pitäjät jaettiin kylittäin ruotuihin, joihin kuului useampi talo. Kunkin ruodun tuli palkata sotamies ja rakentaa tälle oma torppansa. Torppaan kuului aina talousrakennuksia sekä pieni kasvimaa. Myös Huolilan tila ylläpiti muutaman muun talon kanssa ruotusotamiestä, jonka 1700-luvun lopulla rakennettuun torppaan matkailijat pääsevät tutustumaan kesäisin. Torppa esittelee sitä, miten mm. sotamiehet Johan Frisk ja Matts Risberg elelivät siellä muinoin perheineen. www.vehmaa.fi

Luontopolulla pääsee tutustumaan entiseen kivilouhosalueeseen, mikä on ainutlaatuinen kokemus.

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

aitilan pitkään historiaan voi tutustua kaupungin mielenkiintoisissa kohteissa.

Laitila – historiallinen kulttuuripitäjä Eeva Oksman

Laitilan kaupunki

Jo esihistoriallisella ajalla Laitilan seutu oli merkittävää kulttuurialuetta. LaitilanKalannin seutu on myös maamme vanhinta kristillistä aluetta. Laitila on sijainnut aikanaan meren rannalla, ja kaupunkia halkova Sirppujoki oli merenlahti. Laitilan kehitys on kulkenut esihistoriallisten muinaispitäjien kautta keskiaikaiseksi kirkkopitäjäksi ja edelleen ja 1400-luvun hallintopitäjäksi. Laitilan kunta perustettiin vuonna 1868, ja kaupungiksi se muuttui vuonna 1986. Maankohoamisen myötä Laitilasta on nykyisin matkaa merelle lyhyimmilläänkin kolme kilometriä.

Kirkko keskellä kylää Vuonna 1483 valmistuneessa Laitilan Pyhän Mikaelin kirkossa on harvinainen keskiaikainen sivualttari sekä kauniit holvimaalaukset, jotka on tehnyt Kalannin koulukuntaan kuulunut Pietari Henrikinpoika. Kolmilaivainen myöhäisgoottilainen harmaakivikirkko palautettiin keskiaikaiseen asuunsa vuosina 1967–68 suoritetussa perusteellisessa restauroinnissa.

Kirkossa on runsaasti vanhaa esineistöä, kuten kuoripalkin triumfikrusifiksi ja asehuoneessa oleva madonna, jotka ovat 1400-luvulta. Saarnatuoli on peräisin 1600-luvun puolivälistä. Sakariston oven pielessä on seurakunnan entisen kirkkoherran Johannes Montinin muotokuva, joka on maalattu vuonna 1733. Laitilan kirkko toimii tiekirkkona kesä-elokuussa, jolloin paikalla on opas.

Poukan talossa Laitilan kirkon tuntumassa on vanha, vuonna 1996 kauniisti kunnostettu Poukan kotiseututalo. Modernien rakennusten keskellä se muistuttaa Laitilan keskustaajaman talonpoikaisesta menneisyydestä. Poukan tilan 1700-luvulta oleva pitkä päärakennus on nykyisin matkailu- ja kulttuurikäytössä. Talon kookas tupa toimii kahvilana ja kokoontumispaikkana, jossa esimerkiksi joulun aikaan on tarjolla puuroa ja soppaa. Kahdessa kamarissa on tällä hetkellä mielenkiintoiset näyttelyt Laitilan kananhoidosta sekä virvoitusjuomatehtailun historiasta. Poukan talo näyttelyineen on avoinna touko-elokuussa päivittäin klo 10–18 ja muina aikoina sopimuksen mukaan.

Poukan talo muistuttaa Laitilan keskustan talonpoikaisesta historiasta. Kuva Maarit Torikka

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

– Jos ovi on auki tai valoa näkyy, aina saa tulla, rohkaisee Poukan talon emäntänä toimiva Laitilan Oppaiden puheenjohtaja Lea Koskinen. Lean tarinointia kuuntelee mielellään, sillä hänen tietämyksensä ja kertojanlahjansa ovat vertaansa vailla!

Kesäisin Kauppilassa voi seurata harrastajien kesäteatteriesityksiä. Historiallista miljöötä on hyödynnetty myös esimerkiksi Jukka-Pekka Siilin Härmä-elokuvan kuvauksissa vuonna 2011.

Kulttuurikeskus Kustaa Hiekan lukutuvassa on kesäisi tasokkaita kuvataidenäyttelyitä. Kuva Maarit Torikka.

Keskikesällä museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin, mutta muuten kesäaikaan vain sunnuntaisin. Ryhmät voivat vierailla umpipihassa tilauksesta myös keväällä ja syksyllä.

Kalevanpoikien mailla Laitilassa on yli 45 elinvoimasta kylää, joissa on monenlaista toimintaa. Kymmenen kylän varhaisvaihteet ulottuvat esihistorialliselle kaudelle asti. Yksi vanhimmista on Untamalan raittikylä. Se sijaitsee koko maamme vanhimpiin asuinpaikkoihin lukeutuvalla Untamalan harjulla, jossa on runsaasti rautakauden aikaisia hautoja. Kylän puinen kyläkirkko on peräisin vuodelta 1785, mutta paikalla on ollut kirkko jo varhaisella keskiajalla. Untamalan Pyhän Pietarin kirkko on edelleen toiminnassa, ja se kuuluu kesäisin avoinna oleviin tiekirkkoihin.

UUSIKAUPUNKI KUSTAVI

Varsinais-Suomi

Kirkkomaalla on kahden metrin korkuinen Kalevanpojan viikatteentikuksi nimetty pystykivi, joka on kristillinen hautakivi 1100-luvun lopulta tai 1200-luvun alusta. Kansan käsitys oli, että kivi on jättiläisen viikatteen kovasin, jonka tämä on suutuksissaan viskannut eukkonsa perään. Untamala on nykyisin vireä kylä. Untamalan kirkon pihassa sijaitseva kylätalo Ventolassa toimii kesäisin kahvila, ja kulttuurikeskus Untamalassa järjestetään muun muassa taidenäyttelyitä ja konsertteja. www.laitila.fi

Perttelin kirkko sijaitsee Soukaisissa Pohjanlahden Rantaiten varrella. Kuva Maarit Toikka

Kattesen kivi Laitilalainen erikoisuus on Poukan talon pihassa oleva Kattesen kivi. ”En ol kattene, mutt en sois kellä mittä oleva” sanotaan vanhassa laitilalaisessa sananparressa. Kivelle voi istahtaa keventämään sydäntään. Kiven viereinen opastaulu kehottaa peräti viidellä kielellä – laitilaksi, suomeksi, englanniksi, ruotsiksi ja viroksi – istumaan ja kadehtimaan. Vappuna 2013 aloitettiin uusi laitilalainen lakitusperinne: Kattesen kivi lakitetaan sitä varten tehdyllä päähineellä – joka ei vähääkään muistuta perinteistä ylioppilaslakkia!

Kauppilan umpipiha Noin viiden kilometrin päässä Laitilan keskustasta, Koukkelan kylässä sijaitsee Kauppilan umpipiha, joka toimii nykyään museona ja erilaisten kulttuuritapahtumien pitopaikkana. Kauppilan umpipihan varhaisimmat rakennukset ovat 1600-luvun lopulta ja nuorimmatkin 1900-luvun vaihteesta. Suurin osa rakennuksista seisoo alkuperäisellä paikallaan. Umpipihan rakennukset ovat ryhmittyneet miespihan ja karjapihan ympärille, ja näiden ulkopuolella ovat vielä sauna, tuulimylly, vilja-aitat, kellarit, riihi ja suuli. Museon esineistökin on pääasiassa alkuperäistä.

Kauppilan umpipihan maisemat ovat tallentuneet myös elokuviin. Kuva Maarit Torikka.

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

Laitilan Munamarkkinat on iso tapahtuma.

itkän historian omaavassa Laitilassa eletään vahvasti myös tätä päivää.

Laitila – vireä ja

moderni kaupunki Eeva Oksman

Hyvä osoitus tulevaisuuteen panostamisesta on vuoden 2011 lopulla valmistunut Kappelimäen koulu, joka on toteutettu modernin solukoulumallin mukaan. Laitilan ajassa elävä teollisuus tuottaa maailmalle muun muassa Angry Birds -heijastimia ja tietenkin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan juomia.

Mainiot Munamarkkinat Laitilassa järjestetään monia mielenkiintoisia tapahtumia. Suosituin tapahtuma, yli 40 vuotta järjestetyt Laitilan Munamarkkinat ovat jo käsite. Tapahtuman ohjelmaan kuuluvat erilaiset kilpailut ja näytökset, tunnetut esiintyjät sekä runsas toritarjonta. Markkinoilla tavataan myös tuttuja ja vaihdetaan kuulumisia. Kaksipäiväistä kesätapahtumaa on vietetty vuodesta 1972 lähtien, ja ne järjestetään aina viikkoa ennen juhannusta. Silloin Laitilaan saapuu tuhatmäärin väkeä, kuten viime kesänä, jolloin markkinoilla kävi noin 20 000 vierailijaa. Munamarkkinoilla julkistetaan perinteisesti Vuoden Kukko -äänestyksen voittaja. Nimityksen voi saada ansioitunut laitilalainen, ja se on arvostettu tunnustus.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Kesäteatteria Kaivolassa Kaivolan Kotiseutuyhdistys Suhina ry on pyörittänyt perinteikästä Kaivolan kesäteatteria jo 52 vuotta. Teatteriin saapuu väkeä ympäri maakuntaa. Kesäteatterista saadut tuotot käytetään kylän ja sen asukkaiden hyväksi. Tähän mennessä varoilla on rakennettu muun muassa leikkipuisto ja rantasauna. Kesäteatterin esitysaikoina on avoinna myös ulkomuseo, jonka kotiseutuyhdistys on kerännyt Kaivolan Myllymäelle. Museoalueelle on alkuperäisen myllyn ja savusaunan lisäksi on tuotu Mantan torppa, suola-aitta, vilja-aitta, luhti, paja ja riihi. Perinteisen kalustuksen lisäksi museossa on kokoelma kimpi- ja vakkatekniikalla tehtyjä astioita sekä näiden valmistamiseen työkaluja.

Torstaina torille Kesäisin ohjelmallinen Torstaitori kokoaa iltaisin paikalliset ja matkailevat ihmiset torille tutustumaan myynnissä oleviin tuotteisiin ja nauttimaan leppoisasta ohjelmasta. Koko perheelle soveltuvilla iltatoripäivillä on viikoittain teemoja aina treffitorstaista lastentoriin.

Hullun kukon päivä Elokuun viimeisenä lauantaina vietetään Laitilassa Hullun kukon päivää. Tapahtuman järjestävät Laitilan-Pyhärannan Yrittäjät yhdessä yhteistyökumppanien kanssa. Kesän päättävän toritapahtuman aikana pääsee nauttimaan niin markkinahumusta kuin tarjouksista, tuote-esittelyistä sekä esiintyvien taiteilijoiden ohjelmanumeroista. Tapahtumassa julkistetaan myös Miss/Mr Rinkelplumma -tittelin saaja.

Tapahtumia talvellakin Tammikuussa vuosittain järjestettävä Kustaa Hiekka -kulttuuriviikko piristää talven pimeyttä. Viikon ohjelmassa on muun muassa taidenäyttelyitä, luentoja ja konsertteja. Seuraavan vuoden ohjelma ilmoitetaan aina loppusyksyllä Laitilan kaupungin kotisivuilla. Yksityisomistuksessa olevasta Kaukolan kartanosta on kunnostettu hieno kulttuurikohde, jossa järjestetään muun muassa tasokkaita ja tunnelmallisia konsertteja.

UUSIKAUPUNKI KUSTAVI

Varsinais-Suomi

onen pariskunnan matkustelu on vaikeutunut toisen sairastumiseen myötä. Toisesta on tullut hoitaja ja toisesta hoidettava, ja elämä pyörii kotona sairauden ympärillä. Matkustelun ei tarvitse olla hankalaa. Eeva Oksman

Laitilan Terveyskoti

Elämyksiä matkailusta

– halvaantumisen jälkeenkin

Laitilan Terveyskotiin ovat pariskunnat tervetulleita, ja tarjolla on elämyksiä kummallekin. Halvaantuneelle Terveyskodin erikoisuutena on kuntoutuksen huipputeknologiaa edustava Lokomat-kävelyrobotti, joka mahdollistaa kävelykuntoutuksen jopa täysin halvaantuneelle. Terveyskodin Hyvinvointikeskus Poukanville taas tarjoaa mukaan lähtevälle puolisolle mahdollisuuden nauttia omasta ajastaan hemmotteluhoitojen ja liikunnan parissa. Majoittuminen onnistuu pariskunnalle samassa huoneessa eri ohjelmin.

Mielekästä ja tehokasta harjoittelua Robottiavusteista kävely-terapiaa suositellaan halvaus- ja aivovammapotilaille, erilaisia neurologisia sairauksia sairastaville, selkäydinvammaisille sekä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmista kärsiville. Kävelyterapia kannattaa aloittaa melko pian halvauksen jälkeen, sillä näkyvimmät parannukset liikkumiseen saavutetaan ensimmäisen puolen vuoden aikana. Terveyskodissa kävelyterapia voi olla osa laitoskuntoutusjaksoa, tai asiakas voi käydä pelkästään kävelyterapiassa. Useimmiten hoitoon tullaan lääkärin lähetteellä, mutta kävelyterapiaan

voi hakeutua omasta tai omaisen aloitteesta, sillä hintakaan ei päätä huimaa. Fysioterapeutti Paulina Iiskalan mukaan tärkeä etu kävelyrobotin käytössä on sen mahdollistama moninkertainen toistojen määrä normaaliin liikehoitoon verrattuna. Juuri lukuisat toistot aktivoivat tehokkaasti hermostoa herätellen niitä osia, joilla on mahdollista palautua. Urheilijatkin pyrkivät hermoston aktivoimiseen tekemällä suorituksestaan tuhansia toistoja. Laitilan Terveyskodin kokemusten mukaan Lokomat-laitteen ansiosta asiakkaat kotiutuvat vaikeankin halvaantumisen jälkeen keskimäärin puolet nopeammin kuin aiemmin käytetyillä kuntoutusmenetelmillä. Tietokoneohjatun kävelyrobotin kanssa harjoittelu on mielekästä, ja se vaikuttaa positiivisesti mielialaan. Pyörätuolilla liikkuvalle on suuri kokemus nähdä laitteen edessä olevasta kokovartalopeilistä itsensä kävelemässä.

interaktiiviset harjoitteet ja pelit, joiden avulla harjoitellaan yhä parempaa kävelyä. Harjoitukset tallentuvat tietokoneelle, josta asiakas itsekin näkee harjoittelun vaikutuksen kävelyynsä. Robotista on hyötyä silloinkin, kun esimerkiksi totaalisesta selkäydinvammasta johtuen alaraajojen toimintakykyä on mahdoton palauttaa. – Laitteen käyttäminen edistää vatsantoimintaa, kehittää keskivartalon hallintaa sekä ehkäisee lihasjäykkyyttä ja luukatoa, luettelee Iiskala. Liikunnallisen Laitila-matkan jälkeen molemmat palaavat kotiin mieli ja keho virkistyneinä. www.terveyskoti.fi

Robotiikan avulla toimitaan suorituskyvyn äärirajoilla niin, että robotti auttaa siinä, mitä asiakas ei itse pysty tekemään, ja sen avulla voi käydä jopa tehokkaalla ”juoksulenkillä”. Harjoittelumotivaatiota tehostavat

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

W I RV O I T U S J

UO M A

Aaltosen tehtaassa valmistettiin vuosien varrella kaikkiaan noin kolmeakymmentä erilaista virvoitusjuomaa, muun muassa suosikkijuoma Sitruuna-Suudaa, Joulu-Juomaa ja Omenaviiniä, jolla ei ollut nimestään huolimatta juuri mitään tekemistä viinin kanssa: se oli omena- ja samppanjaesanssilla maustettua limonadia. Laitilan Uuden Virvoitusjuomatehtaan tuotanto loppui Oskar Aaltosen sairastuttua vuonna 1947.

T E H D AS

Ahti Oksman

aitilassa, aivan 8-tien tuntumassa sijaitseva Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on maamme neljänneksi suurin panimo ja Suomen suurin pienpanimo. Laitilassa tuotetun virvoitusjuoman historia on pitkä ja vaiherikas alkaen jo vuodesta 1912. Historiasta kertova näyttely on esillä Laitilan Poukantalolla.

Mikko Paanan näyttelyyn toimittamasta virvoitusjuomatehtaiden historiasta käy ilmi, että Laitilan ensimmäinen virvoitusjuomatehtailija oli uusikaupunkilaissyntyinen Frans Emil Veranen. Nuorena miehenä merillä seilanneen Verasen ura limonadinvalmistajana alkoi 10.9.1912, jolloin Uudenkaupungin Sanomissa oli pieni lehtiuutinen: ”Wirvoitusjuomatehtaan on herra F.E. Veranen, Uudestakaupungista, avannut Laitilassa, kirkonkylässä Kusto Blommin talossa. Tehtaassa tullaan walmistamaan monenmoisia tawallisempia wirvoitusjuomia, kuten: limonaadia, pommerya, mynchenin olutta y.m”.

Nykyinen Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Monet vanhemman polven laitilalaiset muistavat vieläkin Frans Verasen pitkät askeleet ja puiset käsikärryt, joilla tehtailija kuljetti valmistamaansa limonadia janoisille. Turkuunkin Veranen kulki kävellen puolijuoksua Laitilasta lähtien aamuvarhaisella ja palaten taas iltapäivällä takaisin myytyään juomat Turun torilla.

Uudet tilat – uudet pakkaukset Toiminnan laajentuessa Wirvoitusjuomatehdas muutti vuonna 2001 uusiin tuotantotiloihin, jotka valmistuivat Sirppujoen tuntumaan. Samalla tehtiin päätös panostaa pakkausvalinnoissa tölkkiin.

Laitilan Uusi Virvoitusjuomatehdas Kesällä 1928 Verasen Virvotusjuomatehdas sai paikallisen kilpailijan, kun Leinmäeltä kotoisin olleet veljekset Oskar ja Juho Aaltonen sekä Ossian Tala perustivat Laitilan Uuden Virvoitusjuomatehtaan. Tarkoitus oli valmistaa limonadia etupäässä Aaltosen omistamiin sekatavarakauppoihin ja Talan kahvilaan, mutta juomia riitti myytäväksi muillekin.

FRANS VERANEN

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Nyt toimivan Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan ensi askeleet otettiin vuonna 1994, jolloin laitilalainen kaveriporukka – Pekka Siivonen-Uotila, Jari Laiho, Markku Pilppula ja Totti Salko – päätti ryhtyä yrittäjiksi ja perusti Fisutta Oy:n. Muitakin liikeideoita kokeiltiin, mutta Pilppulan löydettyä kotitalonsa vintiltä Laitilassa joskus toimineen virvoitusjuomatehtaan pulloja ja juomakoreja, syntyi ajatus vanhan ajan limonadin valmistuksesta.

– Wirvoitusjuomatehtaan toiminta-ajatuksena on valmistaa laadullisesti ja mielikuvallisesti ylivoimaisia tuotteita, kertoo tehtaan toimitusjohtajana vuodesta 1997 alkaen toiminut Rami Aarikka. Hänen mukaansa alusta asti on haluttu ottaa huomioon myös ympäristönäkökohdat. Tehtaan modernit tuotantolaitteet säästävät energiaa, ja kaikki juomat on vuodesta 2001 valmistettu tuulisähköllä. Tänä vuonna tehtaassa valmistuu noin 25 miljoonaa litraa juomia.

OSKAR AALTONEN

RAMI AARIKKA

Louhenlinna Ahti Oksman

Ajatus linnan perustamisesta syntyi kymmeniä vuosia sitten linnan perustajan Markku Pilppulan unelmasta. Hän oli pienenä poikana isänsä kanssa metsätöissä nykyistä linnaa ympäröivissä metsissä. Suuret kivenlohkareet ja vanhat, jykevät alueen puut saivat pienen pojan mielikuvituksen valloilleen. Unelmissaan hän kuvitteli olevansa linnanherra, ja suuret kivet ja puut olivat osa hänen hallitsemaansa linnaa. Vuonna 1995 unelmista tuli totta, kun arkkitehti Ilpo Vuorelan suunnitteleman linnan rakennustyöt aloitettiin. Vuotta myöhemmin pidettiin linnassa ensimmäinen asiakastilaisuus.

Louhenlinna

ouhenlinna on elämyspitoja tuottava tilausravintola keskellä Suomen vanhinta kulttuuriseutua. Louhenlinnassa kietoutuvat toisiinsa jännittävällä tavalla suomalainen mystinen menneisyys, unelmat ja todellisuus.

Tarinallisia pitoja Louhenlinnan valmistumisesta alkaen Markku Pilppulan ajatus oli tuottaa hyvän ruuan ja palvelun lisäksi vierailijoille viihdyttävä ohjelmakokonaisuus, joka sopisi saumattomasti yhteen linnan muuhun ilmeeseen. Näin syntyi Louhen Pidot, joka on löyhästi Kalevalaan sidottu fiktiivinen tarinakokonaisuus. Pidossa nähtiin Väinämöinen, Joukahainen ja tietysti Louhi, Pohjolan emäntä. – Ohjelmat ovat muuttuneet vuosien myötä, Antola-Pilppula muistuttaa. Vuonna 2010 linna kävi läpi perinpohjaisen remontin sisustusarkkitehti Jouni Leinon johdolla. Toiminnallisuus parani ja ravintolasali sai uutta ilmettä.

Elämyksiä ja tunnelmaa Louhenlinnassa isot kivenjärkäleet, jyhkeät puurakenteet, kynttilät ja valtaisa takkatuli luovat aidon linnamaisen tunnelman. Louhenlinnassa järjestetään yritysten ja yhteisöjen tilaisuuksia sekä perhejuhlia.

Louhenlinnan tilausravintolaan mahtuu 170 asiakasta. Linna itsessään on näkemisen ja kokemisen arvoinen. Linnaan johtavaa tietä ympäröivä luonto vanhoine metsineen, suurine kivineen ja sileine paljaine kallioineen muistuttaa pienestä pojasta, jonka sisimmässä syntynyt unelma linnasta kävi toteen.

Ruokailu, ohjelma ja musiikki toteutetaan aina asiakkaan toiveiden mukaan. Linnalla kotimaisuusaste on tärkeä. – Lihat tulevat Kivikylän Kotipalvaamosta, ja myös juurekset ja vihannekset lähiruokaperiaatteella. Ruis- ja piimälimppu leivotaan itse ja paistetaan vanhanajan leivinuunissa. Juomahuollosta vastaa Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, kertoo linnanemäntä Anne-Maria Antola-Pilppula.

www.louhenlinna.com

UUSIKAUPUNKI KUSTAVI

Varsinais-Suomi

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

Laitilan Kievarissa viihdytään L

aitilan Kievari on palvellut asiakkaitaan jo yli 43 vuoden ajan. Vuonna 1970 toimintansa aloittaneen Kievarin vahvuuksia ovat monipuolisuus ja hyvä palvelu.

Kestikievarit olivat aikanaan tärkeitä etappeja matkustavaisille. Niissä yövyttiin, aterioitiin ja vaihdettiin hevosia. Kievariperinteen mukaisesti Laitilan Kievari tarjoaa vilkkaan valtatien läheisyydessä ravintola- ja majoituspalveluja, mutta matkaa jatketaan toki nykypäivän tapaan omalla kulkupelillä. Suosittu kohtaamispaikka Hotelli vastaanoton yhteydessä toimiva Katukahvila on valmistunut nykyiseen muotoonsa vuonna 2001. Lobby baarin tapaiseen Katukahvilaan kokoontuvat niin talon vieraat, ulkopuolelta tulevat kuin kiinteistön toimitiloissa työskentelevät. Nimestään huolimatta sisätiloissa toimivassa Katukahvilassa tavataan ystäviä ja tuttavia. Rupattelun lomassa voi nauttia pienen Grillikeittiön annoksista.

Ahti Oksman

Ravintoloita ja kokoustiloja

Laitilan kievari

Monipuoliset majoitustilat

Kievarissa on kolme ravintolaa: pääravintola Kievari, pienempi ruokaravintola Pikkukievari sekä pub-ravintola Kultainen Kulaus. Laitilan Kievari on suosittu lounaspaikka ja ruokaravintola, jonka kotiruokatyyppiset herkut maistuvat niin paikallisille kuin matkailijoillekin.

Laitilan Kievarissa on paljon erilaista majoitustilaa. Laitilan Keskuskadulla sijaitsevassa Kievarin päärakennuksessa on 20 huonetta, joissa on yhteensä 40 vuodepaikkaa. Lisänautintoa kolmeen huoneeseen tuo on oma sauna, ja yhden huoneen varustukseen kuuluu jopa poreamme.

Ravintola Kievarin ilme uudistettiin vuonna 2011, ja se on talon suosituin ravintola. Pääsalin yhteydessä on kaksi kokouskabinettia, joista pienemmässä on tilaa 16 hengelle, ja suurempaan mahtuu 50 henkeä. Suuremman kabinetin voi tarvittaessa kätevästi yhdistää pääsaliin avattavan seinän avulla.

Laitilan kirkon lähellä sijaitsee Kievarin Hostelli, jonka huonehinnat ovat hieman Kievarin hintoja edullisemmat. Majoitushuoneita siellä on 17 ja siellä voi yöpyä 34 henkeä.

Uusittu pub-ravintola Kultainen Kulaus ja ruokaravintola Pikkukievari ovat aivan hotellin vastaanoton läheisyydessä. Lisäksi Kievarissa on kaksi kesäterassia sekä saunaja uima-allasosasto.

Hostellin kanssa samassa rakennuksessa sijaitsee tilausravintola JuhlaHelmi. Se on suosittu, kodikas juhlaja kokouspaikka, jossa voi viettää niin häitä kuin muita juhlia.

Juhlatila majoituksineen

Koko hostellirakennuksen voi myös vuokrata yksityiskäyttöön, jolloin JuhlaHelmessä vietettyjen juhlien jälkeen vieraiden on helppo siirtyä samassa talossa sijaitseviin majoitustiloihin. – Monesti nuorempi juhlaväki tulee illan edetessä jatkamaan iltaa Kievariin, kertoo yrittäjä Markku Mäki-Jouppila. Välimatkaa rakennuksillahan ei ole kuin pari sataa metriä. Vanhan ajan palvelua Laitilan Kievarissa vaalitaan hyvää palvelua. – Meillä asiakkaiden ei tarvitse kanniskella tiskejä, vaan tarjoilijat huolehtivat käytetyistä lautasista, vakuuttaa Mäki-Jouppila todeten, että ravintolassa on kilpailukykyinen hintataso – henkilökohtainen palvelu tulee kaupanpäälle. www.laitilankievari.fi

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Laitilan

UUSIKAUPUNKI KUSTAVI

kotoisa

herkkuparatiisi

Varsinais-Suomi

Runsaasti valinnanvaraa Tiihosen kahvilassa asiakkaan positiivinen ongelma on valinnan vaikeus, sillä tiski notkuu toinen toistaan herkullisempia tuotteita. Valikoimassa on leivoksia, viinereitä, pullia, torttuja, munkkeja, makeita ja suolaisia piirakoita, kuiva- ja täytekakkuja, pitkoja, korppuja, pizzoja ja pasteijoita sekä leipiä, sämpylöitä ja patonkeja. Noin 150 tuotteen valikoimasta päivittäin tiskillä valittavana on yli 70. Niina Tiihosen mukaan suolaiset tuotteet ovat lisänneet suosiota viime aikoina myös kahvila-asiakkaiden keskuudessa, ja myös lounassalaatit ovat suosittuja. – Suosikkeja ovat myös munkit ja pienet pizzat, jotka luonnollisesti tehdään omassa leipomossa, hän lisää. Tiihosen kotileipomossa on jokaiselle viinerilajikkeellekin suunniteltu oma taikinansa.

iihosen suku on leiponut Laitilassa herkkuja jo yli sadan vuoden ajan, neljässä sukupolvessa. Tiihosen kahvila on edelleen vahvasti perheyritys, sillä mukana on kaikkiaan kuusi perheenjäsentä. Yrittäjä Satu Tiihosen poika ja tytär ovat leipureita, ja miniä on mukana kahvilassa, joten jatkuvuus on taattu.

– Meillä on vakioasiakkaita, jotka kokoontuvat päivittäin samaan kellonaikaan vaihtamaan viimeisimpiä kuulumisiaan, kertoo kahvilassa häärivä Niina Tiihonen. Kahvilan yläkerrassa voidaan pitää kokouksia tai muita yksityistilaisuuksia, sillä siellä on tilat 40–50 hengelle. Kahvilassa on 55 asiakaspaikkaa. – Meiltä löytyy kukkakamari, pieni keltainen kamari ja vihreä kamari. Meille voi tulla haalareissa ja siisteissä vaatteissa, ja kaikki sopivat joukkoon, Niina toteaa.

– Vanhin reseptimme lienee aivan leipomon alku ajoita, siis noin 100 vuoden takaa, tietää Niina kertoa. Uusia tuotteita kehitellään jatkuvasti, ja niiden kehittelystä vastaa Olli Tiihonen. Kahvilassa on nyt automaatista saatavana myös erikoiskahveja, kuten cappuccinoa, lattea sekä suklaalla ja mintulla maustettuja kahvilaatuja. Niina Tiihonen soisi, että myös kaikki Valtatie 8:aa matkustavat ryhmät oivaltaisivat Tiihosen kahvilan tarjoamat mahdollisuudet. Tauko idyllisessä kahvilassa sen herkullisia tuotteita nauttien olisi varmasti yksi retken kohokohdista! www.tiihosen.fi

Ahti Oksman

Kahvila-Konditoria Tiihonen

Kahvilatoiminta sai alkunsa kahdentoista asiakaspaikan leipämyymälästä vuonna 1988. Vuonna 2001 toiminta siirtyi ydinkeskustaan, Keskuskadulla sijaitsevaan vanhaan puutaloon. Kodinomaiselle ja ihmisläheiselle KahvilaKonditoria Tiihoselle vanha puutalo luo viihtyisät puitteet. Ei siis ihme, että siitä on vuosien saatossa tullut monen suosikkipaikka.

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

Maailmanperintöjä vaalien

Matleena Ikonen

istoriaa henkivä Rauma on kotimaan matkailun helmiä. Vanhan Rauman tunnelmalliset kadut ja talot sekä saariston tuhannet tarinat saavat rakastumaan Raumaan aina uudelleen.

Raumalla on merkityksellinen asema koko maailman mittakaavassa, sillä UNESCOn maailmanperintölistalla olevista kohteista peräti kaksi on Raumalla. Lumoava Vanha Rauma Rauman kaupungin sydämenä sykkii toinen kaupungin maailmanperintökohteista, tunnelmallinen ja ihastuttava Vanha Rauma, jonka koristeelliset puutalot epäsäännöllisine tontteineen ja viehättävät kapeat mutkittelevat kadut saavat mielikuvituksen laukkaamaan kauas menneisyyteen. UNESCOn maailmanperintöluetteloon Vanha Rauma valittiin vuonna 1991 ainutlaatuisena esimerkkinä elävästä ja hyvin hoidetusta vanhasta pohjoismaisesta puukaupungista.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 5/2012

Vanhan Rauman alueella on noin 600 rakennusta, joista suurin osa on yksityisomistuksessa. Kaupunginosalle tunnusomaista ovat pihoja rajaavat komeat portit ja lauta-aidat, sekä jokaiseen taloon liittyvät värikkäät tarinat, jotka elävät vielä vuosisatojen jälkeenkin, muuttuen ja värittyen sukupolvi sukupolvelta. Vaikka Vanha Rauma on täynnä historiaa, se on tänä päivänä vireä, noin 800 asukkaan kaupunginosa, jossa asutaan ja tehdään työtä ympäri vuoden. Alueen arkielämän keskus on kauppatori, jota on korjattu uusilla katupinnoitteilla ja torikatoksilla. Elämää Vanhaan Raumaan tuovat myös idylliset kahvilat, palvelevat erikoisliikkeet sekä lukuisat sisustusja antiikkiliikkeet.

Elämykset syntyvät arkisista asioista Parhaiten Vanhan Rauman tunnelmaan pääsee kävellen – joko itsenäisesti tai opastetulla kierroksella. Tunnelmallisia katuja kulkiessa voi nenään tulvia läheisiltä sisäpihoilta syreenin tuoksua ja silmiin osua taidokkaita yksityiskohtia talojen julkisivuis-

ta. Turistikierroksia Raumalla vetävä opas Sanna Rantala kertookin, että suurimmat elämykset Vanhan Rauman kierroksilla syntyvät arkisista asioista: pienistä kujista, piilossa olevista sisäpihoista ja värikkäistä taloista. Vuodesta 2009 opastuksia vetänyt Rantala kertoo, että Vanha Rauma onnistuu edelleen hurmaamaan myös hänet, joka on kolunnut kaupunginosan kujia jo vuosia, sekä asukkaan että oppaan roolissa. Rantalaa viehättävät syrjäisimmät kadut, erityisesti pitseistään kuuluisa, syrjäinen Naulamäen alue. – Kyllä joskus tulee ihmeteltyä, että ”Täälläkö minä oikeasti asun?”, nauraa Rantala. Jos raumalainenkin tuntee Vanhan Rauman lumon, ei ihme, että sen valtaan joutuvat myös tuhannet turistit joka vuosi. Rantalan mukaan ryhmien suosiossa on erityisesti Pyhän Ristin kirkko, jossa ”käydään aina”. Sen lisäksi ”must”-kohteita ovat museot sekä Vanhan Rauman lukuisat erikoisliikkeet: laukku-, sisustus-, alusvaate- ja kosmetiikkaliikkeet, joissa palvelu on aina yksilöllistä ja valikoima ketjuista poikkeavaa.

Vanha Rauma. Kuva: Esko Jämsä

vämpi miljöö päästä joulutunnelmaan kuin satoja vuosia paikallaan seissyt, historiaa mukanaan kantanut idyllinen, joulun valoihin puettu kivikirkko. Salaperäinen Sammallahdenmäki Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue entisen Lapin kunnan Kivikylässä hyväksyttiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1999 Suomen ensimmäisenä arkeologisena kohteena. Noin kilometrin läpimittaisella kallioalueella sijaitsee 36 kivistä koottua hautaröykkiötä, joista suurin osa on isoja hiidenkiukaita tai matalia kehäröykkiöitä. Tunnetuimmat röykkiöt ovat laakea suuri nelikulmainen latomus, ”Kirkonlaattia” sekä pitkä ja korkea vallimuodostelma ”Huilun pitkä raunio”. Kirkonlaattian kaltaista muodostelmaa ei tunneta muualta Suomesta, ja sen muoto on poikkeuksellinen myös koko Skandinavian pronssikulttuurin alueella. Museovirasto on tutkimuksissaan ajoittanut korkeimmalla kohdalla sijaitsevan haudan pronssikaudelle, ajalle 1300–1000 eaa., ja alimmalla tasolla olevan haudan varhaiselle rautakaudelle 170 eaa.–80 jaa. Röykkiöistä on löytynyt ihmisluita, paasiarkkuja ja sarjarannerenkaan katkelma, ja Sammallahdenmäen röykkiöalue onkin Pohjoismaiden edustavin läntisen pronssikulttuurin kohde. Alueella vie-

Satakunta

railee vuosittain tuhansia turisteja, joista valtaosa on ulkomaalaisia. Sammallahdenmäen alueeseen voi tutustua itsenäisesti, mutta eniten siitä saa irti opastetuilla kierroksilla. Anna merituulen tyhjentää Raumalla kun ollaan, mereltä ja merellisyydeltä ei voi välttyä. Rauman historia on pitkälti merenkulun historiaa, ja meri on keskeinen elementti myös nykypäivän Raumalla. Muutama vuosi sitten perustettu Selkämeren kansallispuisto levittäytyy Rauman rannikolla esitellen maamme monimuotoista sisäsaaristoa isoine metsäisine saarineen, lehtoineen ja perinnemaisema-alueineen. Raumalla meri on turistillekin helposti saavutettavissa. Rauman kolme matkailusaarta Kylmäpihlajan majakkasaari, Kuuskajaskarin linnakesaari ja Reksaaren luontosaari ovat luonteeltaan hyvin erilaisia ja sijaitsevat aivan kaupungin kupeessa, jonne kesäaikana kuljettaa vesibussi päivittäin. Saarilla pää tyhjenee arjen paineista kun suuntaa katseen horisonttiin ja antaa merituulen tuivertaa ja viedä ajatukset mukanaan kauas merelle… www.visitrauma.fi

Sammallahdenmäki. Kuva: Mikko Uussaari

Joko kohta on joulu? Rauma mielletään yleisesti kesäkaupungiksi, mutta erityisesti Vanhan Rauman alue herää eloon jouluksi. Pimeintä talvea valaisevat Vanhan Rauman jouluvalot, jotka sytytetään molempien pääkatujen varsille joulukuun alussa, ja jotka palavat aina vuoden loppuun asti. Vanhassa Raumassa joulun viettoa juhlistetaan keskieurooppalaiseen tyyliin: tori pukeutuu omanlaisekseen joulutoriksi, jonka tunnelmallisissa kojuissa tarjoillaan ruokaa ja juomaa. Joulutunnelmaa luovat myös konsertit sekä joulupukin paja, jossa lapset pääsevät tapaamaan joulupukin. Yksi Vanhan Rauman jouluviikkojen kohokohtia on ehdottomasti 15.12. Pyhän Ristin kirkossa järjestettävä Kauneimmat Joululaulut -maratontapahtuma. Ja mikä olisikaan sykähdyttä-

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

uonna 2012 Rauman Pyhän Ristin kirkko täytti 500 vuotta. Juhlan kunniaksi Rauman seurakunta julkaisi kirkon arjesta ja juhlasta kertovan juhlajulkaisun Pyhä Risti. Julkaisun suunnitteli ja toimitti Rauman seurakunnan tiedottaja Soilikki Vainiomäki. Tämä artikkeli on koottu kyseisen julkaisun kirjoituksista.

Rauman Pyhän Ristin kirkko Pekka Lehmuskallio

Kirkon historiaa Ennen Pyhän Ristin kirkkoa rakennettiin vanhaan Raumaan 1400-luvun alkupuolella pieni seutukirkko. Siitä tuli Rauman kaupungin kirkko vuonna 1442, kun maamme silloinen kuningas myönsi Raumalle kaupunkioikeudet. Nykyisin tästä Pyhän Kolminaisuuden kirkosta on enää jäljellä rauniot, koska kirkko tuhoutui tulipalossa vuonna 1640. Rauman kaupungin perustamisen aikoihin Fransiskaanien saarnaveljestö asettui Raumanjoen pohjoisrannalle. Harmaiden veljesten fransiskaaniluostarin yhteyteen rakennettiin kirkko, joka vihittiin käyttöön syyskuussa 1512. Luostarikirkko jatkoi aikanaan toimintaansa luterilaisena Pyhän Ristin kirkkona. Uskonpuhdistuksen yhteydessä 1538 luostari lakkautettiin ja munkit karkotettiin Raumalta. Fransiskaaniveljien käytössä ollut Pyhän Ristin kirkon sakasti on nimetty heidän muistokseen Harmaiden veljesten sakastiksi vuonna 2011.

Kirkon vihkiminen ja vihkiristi Julkaisussa Rauman seurakunnan kirkkoherra Seppo Sattilainen kertoo mielenkiintoisella tavalla kirkon vihkimisestä: ”Piispa Arvid Kurki oli saapunut Turusta delegaatioineen Raumalle syyskuussa 1512. Kyse ei liene ollut mistään pikkuvisiitistä. Oli vihittävä kirkko. Muutaman sadan ihmisen kaupunkiin oli valmistunut ja toinen kivikirkko, mikä oli eittämättä melkoisen ponnistuksen tulos. Fransiskaaniveljet olivat paikkakunnan suosiollisella avustuksella onnistuneet ponnisteluissaan ja lopputuloksena oli konventin käyttöön valmistunut pyhättö. Seurakunnalla oli toki oma kivikirkko vain puolen kilometrin päässä, mutta raumalaiset olivat nähneet veljien asian tärkeäksi ja tukeneet hanketta monin tavoin: olemalla myötämielisiä, työllä ja lahjoituksilla.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Itse messu oli niin juhlava kuin pitikin. Kynttilät loivat valoaan valkeaksi kalkitussa kirkossa. Suitsutuksen savu kiemurteli ylös holvin hämärään. Vaikka veljestö ei koostunut varsinaisista laulumiehistä, sen kuoro oli koko vuoden harjoitellut ankarasti. Tuloksena oli kauniisti soiva gregoriaaninen messu, johon Turusta tulleet jykevä-ääniset liturgiapapit antoivat kantavan raamin. Vaikka kirkko oli tungokseen asti täynnä, äänet kiirivät vaivatta sopusointuisina holvissa. Messun ehdoton kohokohta oli kirkon vihkiminen käyttöönsä. Gregoriaanisen laulun, tekstien resitoinnin ja suitsutuksen lomassa piispa Arvid Kurki kulki avustajineen kirkossa ja latinankielisten saatesanojen säestyksellä ripsautti varpusudillaan pyhitettyä vettä eri kohtiin. Jäljempänä hipsutteli vaivihkaa fransiskaaniveli ja piirsi hiilellä merkit niihin kohtiin, joihin piispa oli vihkivettä ripsauttanut. Myöhemmin näihin kohtiin maalattiin vihkiristi. Se oli todiste jälkipolville kirkon vihkimisestä ja pyhittämisestä käyttöönsä. Se oli samalla laadun ja aitouden merkki. Vasta sen jälkeen kirkossa saatettiin viettää ehtoollista ja toimittaa muita sakramentteja. Vihkimisen jälkeen siellä ei voinut viettää mitä tahansa maallisia rientoja.

Kirkon urut julkisivultaan yksi Suomen kauneimmista Pyhän Ristin kirkon nykyiset urut korvasivat 1600-luvulta peräisin olleen vanhan, liian heikkoääniseksi osoittautuneen soittimen. Jukka Ritakorpi kirjoittaa: ”Vuonna 1786 vihittiin käyttöön uusi soitin, jonka Nils Strömbäck oli ilman virallista lupaa pari vuotta aiemmin rakentanut. Sähkövalo saatiin kirkkoon vuonna 1910. Ennen sähköpuhaltimia piti ilma urkupilleihin tuottaa poljettavien palkeiden kautta. Vuonna 1891 tehty suuri sisäpuolinen restaurointi oli välttämätön, koska kynttilät ja kamiinat olivat savuttaneet seinät ja katot. Urkujen rapistumisesta ja lukuisista korjauksista löytyy mainintoja 1800-luvun jälkipuoliskolta. Urut vaativat huoltoa ja välillä täyskorjausta. Vuonna 2009 ne on palautettu mahdollisimman alkuperäiseen asuunsa. Näin on tehty myös oikeutta Pyhän Ristin kirkon hienolle akustiikalle. Ei voi olla nöyrästi ihmettelemättä kirkon- ja urkujen rakentajia, jotka vuosisatoja sitten ovat ilman nykytekniikan keinoja pystyneet luomaan ainutlaatuisia kirkkorakennuksia ja soittimia.”

Piispan delegaatio ei ollut pelkästään kirkollinen. Sillä oli myös valtakunnallista painoarvoa. Mukana oli seurannut Tukholmasta tullut Ruotsin valtionhoitaja Sten Sture nuorempi, jolla oli kaupungin porvareille suuri ilosanoma. Privilegiokirjeellä uusittiin kaupungille vuonna 1422 myönnetty oikeus käydä kauppaa mm. Saksasta, Räävelistä ja Ruotsista tulleiden kauppiaiden kanssa.

Vuosisatojen taideaarteet Arvokas perimä kristillisenä läsnäolon kirkkona on aistittavissa Rauman Pyhän Ristin kirkossa. Kirkossa on taidetta eri vuosisadoilta aina 1400-luvulta tähän vuosisataan asti. Kirkossa on fransiskaanien aikaisia seinäja holvimaalauksia 1400-luvulta ja lukuisia taideaarteita kuluneilta vuosisadoilta. Kirkon kuorissa olevat keskiaikaiset seinä- ja holvimaalaukset esittävät tiivistetysti koko raamatullisen pelastushistorian. Neitsyt Maria on keskeisessä osassa fransiskaanien opissa ja Pyhän Ristin kirkon holvin maalauksissa poiketen luterilaisesta näkemyksestä. Taideaarteet kertovat omaa kieltään.

Raumalaisten kotikirkko Pyhän Ristin kirkko on kiinteä osa raumalaista historiaa. Näin sen toteaa Rauman kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Vesa Heino omassa tervehdyksessään: ” Pyhän Ristin kirkko, fransiskaanikirkko on hengellisen elämän herättäjänä sekä henkisen ja aineellisen avun antajana jättänyt hyvän ja syvän jäljen seutumme asukkaiden elämään.”

14.9.1512 oli merkittävä päivä sekä kirkollisesti että yhteiskunnallisesti. Päivän antina saatua kumpaakin perintöä on kannettu kunnialla tähän päivän saakka”.

Kirkon saarnatuoli on hienoimpia renessanssiajan puunveistotaiteen tuotteita maassamme. Apostoli- ja pyhimysveistosten koristaman saarnatuolin yläreunassa on latinaksi raamatunlause: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille (Mark. 16:15)”. Saarnatuoli on valmistettu Pohjois-Saksassa vuonna 1625. Katoksesta riippuu Pyhän Hengen kyyhkynen. Messinkikruunu kirkon keskikäytävällä on raumalaisen Johannes Weilanuksen lahjoittama. Hän toimi majoitusmestarina kolmikymmenvuotisessa sodassa. Mahtavassa 24-haaraisessa kruunussa olevan kaiverruksen mukaan se on hankittu ”oikeauskoisen kotikirkon kaunistukseksi” vuonna 1648. Keskiaikainen alttarikaappi pohjoislaivan itäseinällä on eversti Michael Jordanin lahjoitus vuodelta 1629. Se on todennäköisesti preussilainen ja peräisin 1440-luvulta. Vuodesta 2012 asti se on kaunistanut kirkon kastetilaisuuksien alttaritauluna. Kuvanveistäjä Kerttu Horilan keramiikkatyö Kirkonpenkissä istuva nainen on vuodelta 2008.

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

Irmeli Kojonen

Tallbo-ravintolat

Tunnelmallinen

Villa Tallbo R

aumalta, sataman läheisyydestä, Petäjäksenniemen siimeksestä, löytyy näkemisenarvoinen harvinaisuus: Villa Tallbo. Huvilan tarina nivoutuu kiehtovalla tavalla Merenkurkun historiaan. Se on nähnyt niin loistoa kuin kurjuutta herätäkseen jälleen uuteen kukoistukseen taitavan entisöinnin myötä.

– Villa Tallbo on kokoluokkansa ainoa säilynyt muisto vuosisadanvaihteen raumalaisesta huvilakulttuurista, ravintoloitsija Maila Sinervaara kertoo. Nykyisin huvila toimii juhlaravintolana ja palvelee ryhmiä sekä yksittäisiä vierailijoita. Laivanvarustaja Granlund 1900-luvun alun Raumalla elettiin purjelaivojen kukoistuskautta. Laivanvarustaja Gabriel Granlund II oli taitava liikemies ja

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

onnistui toimissaan hyvin. Kauppa kävi ja omaisuus karttui. Perhe asusti Rauman keskustassa hienossa talossa. Isän kuoltua pojat toteuttivat haaveensa ja rakennuttivat tilavan huvilan muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle Petäjäksenniemelle, jonne Rauman säätyläisperheet tuohon aikaan siirtyivät kesäisin palveluskuntineen kaikkineen. Huvilaa suunnittelemaan palkattiin arkkitehti Yrjö Blomstedt. Huvila valmistuikin vuonna 1901.

Juhlia ja tuhlailevaa elämää Muutoksen tuulet puhalsivat kuitenkin jo voimakkaasti. Purjelaivojen aikakausi oli päättymässä. Laivanvarustajan kuoltua ja omaisuuden siirryttyä nuoremmalle polvelle eivät liiketoimet enää sujuneet hänen pojiltaan yhtä sutjakkaasti. Tilannetta ei helpottanut se, että veljekset nauttivat ylellisestä elämästä ja järjestivät mielellään näyttäviä juhlia. Loiston vuodet kuluivat nopeasti.

Viidessä vuodessa Gabriel Granlundin koko elämäntyö ja hänen jättämänsä suuri varallisuus oli huvennut. Väistämätön oli edessä. Vuonna 1906 Villa Tallbo siirtyi apteekkari Hellforsin omistukseen takaussaatavien suorituksena. Omistajalta toiselle Villa Tallbo vaihtoi omistajaa sittemmin useamman kerran. 1920-luvulle tultaessa se oli kokenut joukon muutoksia, jotka eivät olleet mitenkään eduksi. Huonejakoja oli muutettu, ja ulkoparvekkeita sekä koristeita poistettu. Sittemmin rakennus siirtyi Penttilän suvun hallintaan konsuli Jalmari Penttilän ostettua sen perheensä huvilakäyttöön vuonna 1926. Mittavat entisöintityöt Kun Maila ja Erkki Sinervaara vuonna 1991 ostivat huvilan, se oli ollut kylmillään jo lähes vuo-

sikymmenen ajan. Vuosisadan alun päivistä moni asia ympäristössä oli muuttunut. Enää ei voinut ajatella, että rakennusta käytettäisiin huvilana. Lisäksi rakennus oli suojelukaavan alainen ja vaati täydellistä remonttia. Kunnostustyö tehtiin vanhaa rakennusta kunnioittaen. Alkuperäiset ikkunat ja helat samoin kuin lankkulattiat entisöitiin huolella vanhoja menetelmiä käyttäen. Vuonna 1992 Villa Tallbon nimeä kantava ravintola avasi ovensa yleisön käyttöön. Onnistuneen entisöintityön tuloksista voi nauttia ruokaillessaan pitsihuvilan idyllisessä ympäristössä. Lapskoussia ja kalaherkkuja Villa Tallbossa on useita saleja, ja siksi se soveltuu hyvin myös yritysten edustustilaisuuksiin, perhejuhliin sekä ryhmäruokailuihin. Asiakaspaikkoja löytyy yhteensä 140 hengelle. Ruokatuotannosta vastaa keittiömestari Erkki Sinervaara. Tallbo-ravintolat haluavat vaalia raumalaista ruokaperinnettä. Ruokailuvaihtoehtoina ovat runsas, paikallisista herkuista koostuva noutopöytä tai toiveitten pohjalta valmistettu tilausruoka. Yksi erikoisuus on lapskoussi, joka on aikoinaan merimiesten Raumalle tuoma ruokalaji. Ruokalistassa on tarjolla kalaa montakin lajia, ja se on paikallista. – Vierailu pitsihuvilan salissa nauttien seisovan pöydän lukuisista herkuista on monen matkailijaryhmän retken ehdoton kohokohta, Maila Sinervaara kertoo.

Satakunta

Erilainen kokousympäristö Pitsihuvilan kauniit salit sekä kokouskabinetti soveltuvat myös erinomaisesti pienempien ryhmien koulutus-, kokous- ja ryhmätyötiloiksi. Tarjolla on tarvittavat AVvälineet ja langattomat internet-yhteydet. Kokoukseen voi erinomaisesti yhdistää ruokailut koko päivän ajaksi. Illan voi päättää Juhla-Tallbon saunan löylyistä nauttimalla ja rentoutua vaikkapa lämmitettävässä kylpyaltaassa viihtyisällä vilvoitteluverannalla. Saunaosastolla on tilat noin 15–20 hengelle. Juhla-Tallbo Samassa pihapiirissä sijaitsee uusi, punainen juhlatalo, Juhla-Tallbo, jonka yhtenäisessä tilassa on asiakaspaikkoja jopa 240 hengelle. Talo valmistui vuonna 2009, ja se on rakennettu vanhaa rakennustyyliä noudattaen isompien ryhmien tarpeisiin. Persoonallinen ja arvokas sisustus yhdessä takkatulen kanssa luovat tilaan oman tunnelmansa. Laaja sali mahdollistaa myös juhlaesitykset suuremmallekin joukolle. Juhlatalossa on asianmukaiset AV-välineet, ja se on inva-ystävällinen. Wähä-TallboVanhan Rauman sydämessä Tallbo-ravintoloiden kolmas ravintola, Wähä-Tallbo, sijaitsee Vanhalla Raumalla viehättävässä puutalossa keskellä Unescon maailmanperintökohteeksi nimettyä Vanhaa kaupunkia. Asiakaspaikkoja Wähä-Tallbossa on yhteensä 120. Päivittäin vaihtuvaan lounasannokseen sisältyy runsas alkusalaattipöytä sekä jälkiruokakahvi. Wähä-Tallbossa aistii Vanhan Rauman historian elävällä tavalla. Ravintola onkin keskeisen sijaintinsa ja tarjontansa vuoksi matkailuryhmien suosiossa. www.tallbo-ravintolat.com

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

Ahti Oksman

Rauman museo

Raumalaista historiaa

Marela on ollut museo vuodesta 1982 lähtien. Sisätilojen koristeelliset kaakeliuunit, ovet, kattojen maalaukset ja paneloinnit kertovat vauraudesta ja museosisustus vanhan laivanvarustajaperheen elämäntavasta. – Kiinteä kalustus on alkuperäistä ja kertoo omaa kieltään aikansa purjelaivamerenkulun kukoistuksesta 1890-luvulla, Salminen toteaa. Marelan asukkaiden tyyppiset varakkaat raumalaiset olivat niitä, jotka tukivat säännöllisesti vähävaraisia nyplääjiä ostamalla pitsit liinavaatteisiinsa.

aumalla ei voi olla huomaamatta torin laidalla olevaa vanhaa, kaksikerroksista tornilla varustettua barokkityyppistä rakennusta. Vanha Raatihuone on ollut jo pitkään Rauman museon käytössä.

Raatihuone valmistui vuonna 1776, ja sen suunnitteli Turun kaupungin muurarimestari Christian F. Schröder apunaan muurari Johan Schytt. Rakennuksen yläkerrassa oli raatisali, toimisto ja arkistotiloja. Alakerrassa oli poliisien putka ja myymälätiloja. Alkuperäisessä asussaan säilyneitä 1700-luvun raatihuoneita on Rauman lisäksi ainoastaan Porvoossa.

– Käsin nyplätyt pitsit ovatkin Raatihuoneen museokaupassa myytävistä tuotteista ehdottomasti suosituimpia, tietää museon amanuenssi Hanna-Leena Salminen kertoa. Laivanvarustajan koti Toinen Rauman museon ympäri vuoden avoinna oleva kohde on Marela, jonka nimi juontaa juurensa talon 1700-luvun jälkipuoliskolla omistaneesta varakkaasta kauppiaasta ja laivanvarustajasta Abraham Marelinista. Myöhemmin talon omisti kaupungin varakkaimpiin kauppiaslaivanvarustajiin kuulunut Gabriel Granlund.

Rauman Vanha Raatihuone restauroitiin vuonna 1976 arkkitehtitoimisto LaihoPulkkinen-Raunion suunnitelmien mukaan. Rakennus on ollut 1900-luvun alkupuolelta osittain ja 1930-luvulta kokonaan Rauman museon käytössä. Vanha Raatihuone on avoinna yleisölle ympäri vuoden. Museossa on esillä runsaasti Rauman historiaan ja pitsinnypläykseen liittyvää esineistöä. Kesäisin Raatihuoneella järjestetään myös pitsinnyplääjän työnäytöksiä.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Marelassa on nähtävänä myös vaihtuvia näyttelyjä. Syyskuun 13. päivä Marelassa avautuu mielenkiintoinen venäläisten posliiniesineiden näyttely Menneiden vuosisatojen valkoista kultaa. Näyttely on juhlava läpileikkaus raumalaisten Yrjö ja Salme Kumpuharjun posliinikokoelmasta, joka on yksi Suomen suurimmista ja merkittävimmistä yksityiskokoelmista. Näyttelyssä olevat 70 esinettä ovat vain pieni osa Kumpuharjujen mahtavaa kokoelmaa. www.rauma.fi/museo

avustus on perinteinen ruuan valmistus- ja säilöntämenetelmä. Historiallisen Sammallahdenmäen maailmanperintökohteen kupeessa palvataan edelleen lihaa – kuten esi-isät rautakauden alussa vuosituhansia sitten.

Kivikylän Kotipalvaamon toiminta alkoi 1980-luvulla Mikko Laihosen puolittaisesta harrastetoiminnasta. Yritystä jatkoi hänen poikansa Jari Laihonen, joka on kehittänyt siitä noin 220 työntekijän menestyvän yrityksen. Vuosien saatossa Kivikylästä on kehkeytynyt ostosmatkailukohde, jossa poikkeaa moni Sammallahden mäellä kesäisin vierailevasta 10 000 kävijästä. Kivikylän tehtaanmyymälään tullaan myös varta vasten ostoksille. Lapin ja Huittisten tehtaanmyymälöiden lisäksi Kivikylän Kotipalvaamon tuotteita voi ostaa ympäri Suomea kiertävistä myyntiautoista ja lähes kaikista eri ketjujen päivittäistavarakaupoista.

Taatusti tuoretta Tehtaanmyymälän lihatiskin valikoima on runsas, ja sisältää tietysti myös Kivikylän palkittuja lihajalosteita. Liha on taatusti tuoretta, sillä leikkaamo sijaitsee seinän takana. – Oma lihanhankinta ja tutut pitkäaikaiset pientuottajat takaavat raaka-aineen varman laadun, vakuuttaa Kivikylän keittiömestari Hannu Ollila. Hän kertoo, että pihaan rakennetussa aidossa savusaunassa kypsyvät niin Kivikylän tunnettu saunapalvikinkku kuin moni muukin herkku, joille mieto harmaalepän savun maku antaa ainutlaatuisen aromin.

Lihaherkkuja

Kivikylästä Eeva Oksman

Ollilan mukaan Kivikylän suosituin tuote on Huiluntuhti, täyslihainen grillimakkara, jota myymälästäkin haetaan kesän grillijuhliin. Lihakauppa on avoinna kuutena päivänä viikossa. Arkisin liike on auki klo 7–17 ja lauantaisin 8–13. – Sisään pääsee kuitenkin niin kauan kuin yksikin työntekijä on paikalla, vakuuttaa Ollila.

Lounasta ja juhlaruokaa Kivikylän tehtaanmyymälän yhteydessä on arkipäivisin katettu maittava lounas, ja se onkin suosittu lounaspaikka. Alakertaan mahtuu ruokailemaan 36 henkeä, ja yläkerrassa tilaa on jopa bussilastilliselle.

Kivikylän Kotipalvaamo

Kivikylän asfaltoidulla piha-alueella voidaan järjestää isojakin pihajuhlia. – Pihalla on pidetty muun muassa häitä, kertoo Ollilla. Monien – sekä Kivikylässä että muualla vietettyjen – kesäisten pihajuhlien ehdoton kruunu on Kivikylän kokonaisena savustettu porsas. Tilatun possun mukana Kivikylästä lähtee myös lihanleikkaaja, sillä paksun nahan avaaminen vaatii taitoa. Koko possu onkin sitten luita ja nahkaa lukuun ottamatta mehevää ja herkullista syötävää. www.kivikylan.fi

Kivikylässä on myös tilausravintolatoimintaa. Ruoka toimitetaan asiakkaan haluamaan paikkaan, tai se tarjoillaan Kivikylän tiloissa. Yksityistilaisuuksiin ja kokouksiin soveltuvan isomman tilan lisäksi yläkerrassa on erillinen 15 hengen saunaosasto oleskelutiloineen. Vierailijat maksavat tilaamastaan ruokapalvelusta, mutta tilat saa käyttöönsä veloituksetta.

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

uojoen kartanolinna kohoaa komeana Eurajoen maiseman keskeltä. Upeasti säilynyt empirekartano on vuodelta 1836 ja se on arkkitehti C.L. Engelin, Charles Bassin ja Pehr Johan Gylichin käsialaa. Tänä päivänä sen ovet ovat auki aivan tavallisille matkailijoille.

– Olemme kehittäneet opaskierrokset itse meidän kohteisiimme sopiviksi, mutta jaamme mielellämme kokemuksiamme tästä myös muille, kulttuurisihteeri Pirjo Jaakkola kertoo. Konsepti on saanut kiitosta matkailijoilta ja herättänyt kiinnostusta muissa kunnissa.

Kartanonrouvan vieraana

Eurajoki tunnetaan juuri mielenkiintoisista, historiallisista käyntikohteistaan. Kunnassa käy lähes 60 000 matkailijaa vuosittain. Tarjolla on monenlaisia historianäyttelyitä ja yleisötapahtumia. On laskettu, että yksistään tapahtumiin osallistuu vuosittain 20 000 henkilöä. Täällä vierailijoilla on myös toisenlainen mahdollisuus tutustua 1800-luvun kartanoelämään. Matkailutoimen ideoimat, elävöitetyt esittelykierrokset johdattavat kävijät aikakauden tunnelmaan ja paikkakunnan historiaan uudella, tuoreella tavalla:

Irmeli Kojonen

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Vuojoen kartanossa kävijä voi tavata kartanon rouvan, arvonsa tuntevan talousmamsellin tai rivakoin ottein ryhmäänsä luotsaavan kotiopettajattaren. – Oppaat ovat pukeutuneet aikakauden mukaisiin asuihin ja johdattavat vieraat aikamatkalle Eurajoen historian käänteisiin, Jaakkola selvittää. – Aitoempiremiljöö yhdessä elävän tarinan kanssa on jännittävä ja erilainen tapa tutustua menneeseen. Opastuksissa historia herää aivan kuin eloon ”aikalaisen” esittelemänä, kun asiat ja esineet saavat elävän asiayhteyden, hän toteaa.

Eurajoen kunta

Välimaan perinnetorpalla kahvilla emännän kanssa Välimaan perinnetorpalla, Raunelan kalastajatilalla ja koulumuseossa on niin ikään tarjolla elävöitettyjä opaskierroksia. Välimaan perinnetorpalla voi kohdata torpan väen arkitouhuissaan ja myös osallistua itse torpan töihin, vaikkapa kahvinpapujen jauhamiseen tai villankarstaukseen. Torpassa eletään 1930-lukua. Emäntä saattaa tarjota pannukahvit arvovieraille: – Ja kahvia juodaan hyvään, vanhaan tyyliin tassilta, Jaakkola sanoo hymyillen.

Lastenkierroksilla opitaan käytännön kautta Vuojoen kartanossa järjestetään myös lapsille suunniteltuja seikkailukierroksia. Roolioppaan matkassa tutustutaan kartanon tapakulttuuriin, kurkistetaan kartanon vintille ja käydään katsomassa kellokoneistoa. Kartanon talvipuutarhassa pääsee maistelemaan eksoottisia hedelmiä.

Satakunta

Kaunissaaren upea luonto Eurajoen edustalla sijaitseva Kaunissaari on oiva omatoimimatkailukohde. Kulttuuripolku kertoo saaren historiasta ja esittelee myös sen luontoa. Saaressa oli vuosina 1874–1923 A. Ahlströmin höyrysaha, jonka toiminta oli varsin mittavaa. Saarella asui enimmillään 300 henkilöä. Matkailijoiden käytössä on kaksi laavua, neljä nuotiopaikkaa, katos ja käymälät. Etelä- ja pohjoisrannoilla on hyvät laiturit. Pohjoisrannan laiturissa veden syvyys on kolmisen metriä, joten rantautuminen onnistuu isommallakin veneellä.

Keskiaikainen Liinmaan linnamäki Keskiaikainen Liinmaan linna sijaitsi muinoin saarella Lapijoen ja Eurajoen jokisuiden välissä. Nykyisin alueelle pääsee autolla. Mahtavat vallihaudat ovat edelleen nähtävissä Liinmaan linnamäessä. 1300-luvulla rakennettu linna oli tehty puusta ja tiilestä. Matkailijat voivat tutustua linnamäkeen omatoimisesti tai oppaan johdolla.

Kirkkoja ja museoita

– Välimaan torpassa lapset saavat osallistua torpan töihin vuodenajan mukaan: kantaa puita, hakea vettä kaivosta tai leipoa leipää yhdessä emännän ja piikojen kanssa, Jaakkola sanoo. Kierrosten suunnittelussa on tehty yhteistyötä koulutoimen kanssa.

Teemaopastuksia ja kartanomajoitusta Vuojoen kartanossa on tarjolla myös teemaopastuksia. Teemoja on lukuisia, mm. Björkenheimin suvun historia Vuojoella, kartanon arkkitehtuuri ja kartanon maatalous. Ryhmille on tarjolla myös räätälöityjä opaskierroksia ruokailuineen.

Eurajoella sijaitsee kaksi kirkkoa: vuonna 1803 valmistunut, uusklassinen Kustaa II Adolfin mukaan nimetty ristikirkko sekä 1731 valmistunut Irjanteen puukirkko. Irjanteen kirkko on Satakunnan vanhin. Sen barokkitorninen kellotapuli on vuodelta 1758.

Vuojoen kartano palvelee kokous-, koulutus- ja kulttuurikeskuksena. Se on suosittu kokousten, häiden ja juhlien pitopaikka. Itäisessä flyygelissä sijaitsevassa Galleria Gylichissä on vaihtuvia näyttelyitä. Läntisessä siivessä sijaitsee tunnelmallinen Vierastalo Wuojoki, joka palvelee matkailijoiden majoituskäytössä. Kartanossa voi myös nauttia lounasta Ravintola Wuojoessa herrasväen malliin. Vuojoen kartano on avoinna matkailijoille ympäri vuoden.

Irjanteen kirkon läheisyydestä löytyy monipuolinen museokokonaisuus. Koulumuseo, kotiseutumuseo ja vanha ruiskuhuone esittelevät tavallisen kansan arkea. Maatalousmuseo on yksi maamme kokoelmiltaan laajimmista maatalousmuseoista. Esillä on maatalouden tarvekaluja ja koneita perinteisen maatalouden ajoilta meidän päiviimme. Maatalousmuseon yhteydessä on myös laaja kalastusosasto ja ns. Munakarin poikain huone – kalastajakoti-interiööri. Eurajoen keskustassa, Voltti-talossa sijaitseva apteekkimuseo kalusteineen ja tarpeistoineen on ainutlaatuinen koko Satakunnassa.

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

Voiman alku Suvi Roselli

Vierailukeskuksen näyttely

lkiluodon Vierailukeskuksessa kävijät saavat luotettavaa tietoa ydinvoimasta.

Eurajoella, kauniissa Olkiluodon saaressa, sijaitsee voimalaitos, joka on herättänyt runsaasti keskustelua. Ihmisillä on paljon erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä tavasta, jolla voimalaitoksella tuotetaan sähköä. Kyseessä on tietysti Olkiluodon ydinvoimalaitos. Olkiluodon Vierailukeskuksessa jokainen voi käydä muodostamassa asiasta oman mielipiteensä faktatietojen pohjalta. Teollisuuden Voima Oyj:n ja Tiedekeskus Heurekan yhteistyönä toteuttama Sähköä uraanista -tiedenäyttely esittelee kävijöille ydinvoimalaitoksen toimintaa, uraanin matkaa kalliosta kallioon sekä sähkön- ja energiankulutuksen historiaa.

Näyttelyssä voi muun muassa kävellä sisään aidon kokoiseen ja -näköiseen reaktoripaineastiaan. Sinisenä hehkuvan valon loisteessa voi katsella ja jopa koskettaa aidonolosia polttoainenippuja, joiden sisällä reaktorin toimiessa on uraanipellettejä. Nippujen yläpuolella näkyvät reaktorin säätösauvat, joiden avulla säädetään reaktorin tehoa.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Teollisuuden Voima Oyj

Virtuaalihissillä ONKALOon

Yksi kiinnostavimmista näyttelyn osista on virtuaalihissi, joka simuloi varsin elävästi syvälle maan uumeniin laskeutumista. Aitoa vastaava tunnelma syntyy lattian tärinästä ja seinässä filminä juoksevasta kalliokuvasta.

– Muutamat vierailijat ovat jopa luulleet, että hissi liikkuu oikeasti, vierailutoimen päällikkö Mika Tanhuanpää kertoo. Virtuaalisen alas laskeutumisen jälkeen hissin ovet avautuvat päästäen kävijät katsastamaan, miltä suunniteltu ydinpolttoaineen loppusijoitustila näyttää. Tilat rakennetaan tulevaisuudessa noin 420 metrin syvyyteen Olkiluodon peruskallioon, jonne kaikkein säteilevin, korkea-aktiivinen ydinjäte, käytetty polttoaine loppusijoitetaan. Erittäin suosittu näyttelyn osa on myös sähköä tuottava polkupyörä, jonka avulla kävijät voivat itse kokeilla sähkön tekemistä pyörää polkemalla. Jo lyhyen polkemisen jälkeen vieressä syttyy lamppu. Seuraavaksi

lähteillä

hurahtaa päälle tuuletin. Jos vielä jaksaa polkea hetken, saa käynnistettyä keittiön yleiskoneen. Kaikkein sitkeimmälle polkijalle pärähtää käyntiin porakonekin. Sähkön määrään vaikuttaa myös polkemisen tahti. Hitaammalta polkijalta saattaa jäädä porakone kokonaan käynnistymättä. Näyttelyssä voi tavata myös Albert Einsteinin, suhteellisuusteorian isän. Uneliaan näköinen herra havahtuu hereille aina, kun joku vierailijoista lähestyy häntä. Einstein kertoilee kävijöille kaavastaan ja sen synnystä. Säteilymittauspisteessä voi testata säteilymittarilla paljonko palovaroittimesta ja rannekellosta lähtee säteilyä.

Luolaan ryhmän kanssa Vierailukeskus on avoinna joka päivä. Maksuttomaan näyttelyyn voi tulla tutustumaan omatoimisesti ja ilman ennakkovarausta. Ryhmille järjestetään sopimuksesta myös opastettuja vierailuja, joiden aikana tutustutaan näyttelyn lisäksi ydinvoimalaitosalueeseen. Osallistujat voivat katsella bussin kyydistä, miltä Olkiluodon kaksi tuotannossa olevaa ja yksi rakenteilla oleva laitosyksikkö näyttävät ulkoa päin. Vierailun aikana voi nähdä myös käytetyn polttoaineen välivaraston, jossa uraania sisältävät korkeasti säteilevät polttoaineniput odottavat loppusijoittamistaan sekä käydään voimalaitosjäteluolassa, johon on 1990-luvulta alkaen loppusijoitettu radioaktiivisesti vähemmän säteilevää, matala- ja keskiaktiivista ydinjätettä. Ryhmävierailulle tulevien kannattaa huomioida vaatimus, jonka mukaan osallistujien henkilötiedot tulee toimittaa Vierailukeskukselle kahta viikkoa ennen vierailua. Ryhmävieraiden on myös kyettävä paikanpäällä pyydettäessä todistamaan henkilöllisyytensä ajokortin, passin tai virallisen henkilöllisyystodistuksen avulla. Syynä käytäntöön on ydinenergialaki, joka velvoittaa turvallisuussyistä selvittämään ydinvoimalaalueelle tulevien henkilöllisyyden. Olkiluodon Vierailukeskukseen kannattaa tulla vierailulle erityisesti, jos haluaa saada luotettavan tietopaketin ydinvoimasta ja ydinvoimalaitoksen toiminnasta. Kaikki ovat mielipiteistään riippumatta tervetulleita tutustumaan ydinvoimalan maailmaan.

– Meille sopii sekin, että joku on ydinvoimaa vastaan, kunhan mielipide on muodostettu faktatiedon eikä mielikuvien perusteella. Haluamme kertoa ihmisille, miten täällä meillä asioita tehdään, Tanhuanpää selittää.

Satakunta

Polulle patikoimaan Olkiluodon ydinvoimalaitos sijaitsee varsin luonnonrikkaassa ympäristössä. Parhaiten alueen erityispiirteisiin voi tutustua patikoimalla noin kilometrin pituista Voimaa luonnosta -havaintopolkua pitkin. Vierailukeskuksen ympärillä kiertävän polun varrella voi nähdä saaristoa, merta, useampaa eri metsätyyppiä sekä runsaasti erilaisia lentäviä ja maata vilistäviä eläimiä.

– Täällä liikkuu muun muassa hirviä, kauriita, kettuja, haikaroita ja joutsenia, Tanhuanpää luettelee. Polun varrella on kuusi aluetta esittelevää infotaulua. Niissä kerrotaan Olkiluodon metsistä ja kallioperästä sekä lähellä sijaitsevista luonnonsuojelualueista ja Selkämeren kansallispuistosta. Infotauluissa esitellään myös tuulivoiman käyttöä sekä kerrotaan alueella harjoitettavasta ympäristöntarkkailusta ja säteilyvalvonnasta. Tanhuanpään mukaan luontopolku tarjoaa mainion esimerkin siitä, miten monipuolista luonto voi olla, vaikka se sijaitseekin teollisuusalueen ympärillä. Havaintopolku on auki kesäkaudella. Helppokulkuisessa maastossa etenevä polku sopii myös perheen pienimmille. Liikuntarajoitteisille sitä ei kuitenkaan suositella. www.tvo.fi/vierailukeskus

topolku Havain Olkiluoto

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

Uljas ja upea

Ruikan Mylly

urajoen kierrokseen kannattaa yhdistää käynti Ruikan Myllyllä, joka sijaitsee vain 1,5 km päässä Irjanteen kirkolta ja sen museoilta. Saharinkosken partaalla seisova mylly näytteli muinoin tärkeää roolia maataloudesta toimeentulonsa saavan väestön elämässä.

Irmeli Kojonen

Ruikan Mylly

Myllyjä tiedetään olleen Irjanteen koskilla jo 1600-luvulta lähtien. Ruikan Myllyn rakennuttivat vuonna 1922 yhdessä yhdeksän talollista Eurajoelta ja Kiukaisista paikalle, jossa vanhastaan oli ollut myllyjä.

Tehty kestämään Isännät halusivat uuteen myllyynsä aikansa parhaiten toimivat ja nykyaikaisimmat laitteet. Sitä varten pyydettiin tarjoukset sen ajan koneyhtiöiltä. Ruikan Mylly tunnettiinkin koko toimintahistoriansa ajan yhtenä

parhaimmista tullimyllylaitoksista. Se oli aikoinaan vilkas paikka, jonne tultiin päiväksi, joskus jopa vuorokaudeksi, jauhattamaan kallisarvoinen vilja jauhoiksi samalla kun kuultiin uutisia kylältä. Mylly pyöri kolmessa vuorossa. Siinä missä useimmat tullimyllyt lopettivat toimintansa jo 1960-luvulla kannattamattomina, Ruikan Mylly jatkoi toimintaansa aina vuoteen 1980 asti. Tämänkin jälkeen mylly palveli vielä 12 vuotta yksityisomistuksessa.

Myllyn uusi elämä Kun Sillanpäät syksyllä 1997 ostivat myllyn itselleen, se oli ollut viitisen vuotta kylmillään. Seuraavana keväänä aloitettiin vuosia kestävä perusteellinen remontti, jonka myötä osa myllystä muutettiin yksityisasunnoksi. Vuonna 2010 myllyn elämä muuttuu asukkaitten muuttaessa kaupunkiin. Koska mylly toimi vanhastaan ihmisten kohtauspaikkana, syntyi ajatus Ruikan Mylly Oy:stä, joka tuottaa palveluja alueen ihmisten ja matkailijoiden virkistykseksi. Tänä päivänä tämä komea, kolmikerroksinen, punamultainen mylly seisoo kosken partaalla ja puhuu omaa kieltään paikkakunnan historiasta.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Kahvitukset ovat myös haluttu osa palveluita. Myllyn omat lusikkaleivät, herkullinen itse leivottu pulla sekä suolaiset piirakat tarjoillaan kahvinoutopöydästä. Mylly on avoinna ryhmille sopimuksen mukaan ja tarjoilut sekä opastukset järjestyvät tilauspohjaisesti myös pienille ryhmille. Kesällä väkeä saapuu paikalle bussilasteittain. Ryhmäkoot ovat hieman pienempiä talvisin, jolloin lämpimiin sisätiloihin mahtuu maksimissaan noin 20–30 henkeä ruokailemaan yhtä aikaa.

Tukkilaispäiviä ja muita tapahtumia Vanha Mylly tarjoaa upeat puitteet myös erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Mm. elokuun puolivälissä järjestettävä tukkilaistapahtuma, Tukki ui ja soitto soi, on siirretty Eurajoen keskustasta tänne autenttisen ympäristönsä vuoksi. Silloin paikalle kerääntyy suuret määrät yleisöä niin paikkakunnalta kuin muualtakin maasta ihailemaan upeita tukkilaisnäytöksiä.

Satakunta

Saunassa uudistuu keho ja mieli Ruikan Myllyllä järjestetään paljon perhejuhlia, mutta se on myös kodikas kokous- ja koulutuspaikka pienille ryhmille antaen samalla mahdollisuuden virkistykseen. Onnistunut kokous syntyy laadukkaista yksityiskohdista. Oman lisänsä ohjelmaan tuo mahdollisuus saunoa Ruikan Myllyn pehmeissä löylyissä. Entinen turbiinirakennus, joka sijaitsee osittain Saharinkosken päällä, palvelee nykyisin saunatiloina. Kunnon löylyjen päälle kelpaa pulahtaa lämpimään kylpytynnyriin nauttimaan kosken kohinasta. Ympäröivä luonto, höyryävä vesi, ja tummuva ilta irrottavat suloisasti kaiken stressin jäsenistä. www.ruikanmylly.fi

Entisajan tunnelmaa Ruikan Mylly on harvinaisen hyvin säilynyt myllyrakennus. Sen myllylaitteet ovat periaatteessa yhä käyttökelpoiset. Vain koneiston sähkökytkökset puuttuvat viimeisimmän sähköremontin vuoksi, jolloin ne katkaistiin tarpeettomina. Muu osa myllystä on puolestaan remontoitu ajan henkeen sopivalla tavalla. Vanhat pyöröuunit ja takka levittävät syksyllä suloista lämpöä kolmessa kerroksessa oleviin huoneisiin, jotka on sisustettu kodikkaasti vanhahtavaan tyyliin ja joissa näkee paljon hienoja yksityiskohtia. Myllyssä voi kierrellä oppaan johdolla ihailemassa Eurajoen ja Kiukaisten tilallisten hankkimaa myllykalustoa ja tutustua samalla paikkakunnan historiaan.

Kotiruokaa omasta keittiöstä Kierroksen jälkeen matkailijaryhmät voivat ruokailla tai nauttia kahvit. Tarjolla on maittavaa kotiruokaa myllyn omasta keittiöstä, jossa kaikki ruuat tehdään alusta asti itse. Kristiina Sillanpään mukaan Ruikan Myllyn lihakeitto on saavuttanut paikkakunnalla suosiota. Se ei ole ”mittää perunsoppaa, vaan oikeeta lihakeittoo”, kuten paikkakuntalaiset sanovat.

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

uvia on elänyt merestä ja merelle jo satojen vuosien ajan. Tämä perinteinen merenrantapitäjä on säilyttänyt viehättävän maaseutumaisen luonteensa kunnioittaen merenkulkijoiden perinnettä.

Selkämeren kansallispuisto on Suomen suurin Itämeren suojelualue ja ensimmäinen varsinaisia vesialueita ja meren pohjaa suojeleva kansallispuistomme. Muista kansallispuistoistamme poiketen metsästys ja kalastus on kuitenkin sallittu luvanvaraisesti, ja alueelta pyydetäänkin merimetsoa ja harmaahyljettä.

Luvialla on kunniakas historia laivanrakentamisessa ja merenkulussa. Yli 600 vuoden aikana Luvialla on rakennettu satoja laivoja, ja kunnasta on lähdetty kyntämään maailman meriä aivan kaukomaille saakka. Luvia on aikoinaan ollut laivan rakentamisen, merelle menemisen ja kalastuksen suurpitäjä, jossa rakennettiin mm. aikanaan Pohjoismaiden suurin alus, fregatti Rhea. Merellisyys ja merihenkisyys elävät Luvialla edelleen, ja matkailijalle kunta tarjoaakin ainutlaatuisia elämyksiä niin mantereella kuin saaristossa ja merellä.

Aamu Laitakarissa.

Merestä ja luonnosta kiinnostuneelle matkailijalle Selkämeren kansallispuisto tarjoaa unohtumattoman retken ainutlaatuiseen, maan kohoamisen vuoksi alati muuttuvaan saaristoluontoon. Kansallispuisto koostuu luonnonmaantieteellisesti toisistaan eroavista alueista, joita voi ihailla joko rannasta tai laivasta käsin: Luvian satamasta järjestetään risteilyjä Säpin majakkasaareen, ja maisemista voi nauttia myös kauniin saariston suojissa meloen.

Selkämeren kansallispuisto

Selkämeren kansallispuistossa voi kokea hyvin elämyksellisesti sen, miten erilainen meri on eri vuodenaikoina. Ennen retkeä kansallispuistoon, siihen voi tutustua virtuaalisesti osoitteessa www.selkameri.fi.

Luvian kunnan alueelle ulottuu Suomen 37. kansallispuisto, vuonna 2011 avattu Selkämeren kansallispuisto. Noin 90 000 hehtaarin alueelle levittäytyvä, kapeana vyöhykkeenä Kustavin edustalta rannikkoa pitkin Merikarvialle ulottuva kansallispuisto on 98-prosenttisesti vedenpinnan alla, mikä tekee puistosta hyvin merkityksellisen vedenalaisen luonnon suojelussa. Alueella kohtaavat eteläinen ja pohjoinen lajisto, ja siksi kansallispuisto on hyvin arvokas ilmastomuutoksen vaikutuksien seurannassa. Myös alueen linnusto on rikas ja monet muuttolinnut ovat mieltyneet levähtämään puiston maisemissa. Matleena Ikonen

Säppi – Suomen Islanti? Reilun viiden kilometrin päässä mantereesta sijaitsee luonnonarvoiltaan tärkeä Säpin majakkasaari. 150 hehtaarin kokoista saarta on sen muodon vuoksi luonnehdittu Suomen Islanniksikin. Sen kallioisten ja kivisten rantojen sisäpuolella avautuu monipuoliset maisemat, joissa luonto vaihtelee tervaleppälehdoista kuiviin kankaisiin, niittyihin, ketoihin ja soihin.

Matti Luotola

Säpin majakka.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Satakunta

Majakan tiilitorni kalkittiin valkoiseksi ja ensimmäisen kerran valo sytytettiin majakkaan 22.9.1873. Tänä vuonna valo on siis vilkkunut merenkulkijoiden turvana jo 140 vuotta.

Säppi kuuluu kokonaisuudessaan valtakunnalliseen rantojen- ja osittain lehtojensuojeluohjelmaan. Saari toimii keväisin ja syksyisin tärkeänä levähdyspaikkana muuttolinnuille, ja sen pesimälinnustoon kuuluvat mm. komea ristisorsa ja itäinen harvinaisuus idänuunilintu. Säppi alkoi kohota merestä noin vuonna 900, ja nykyisin sen korkein kohta on saaren keskellä, kahdeksan metriä merenpinnan yläpuolella sijaitseva Kirkkoharju. Ainutlaatuisen luontonsa lisäksi Säppi on poikkeuksellinen myös asukkaidensa puolesta: saarta nimittäin asuttaa noin 40 muflonilampaan yhdyskunta. Mufloni on Euroopan ainoa luonnonvarainen lammasrotu, jota tavataan pääasiassa Sardinian ja Korsikan vuoristoalueilla – Suomessa rotua tavataan Säpin lisäksi muutamalla muulla länsirannikon saarella. Ensimmäiset muflonit, pässi Alfred ja kaksi sen lajitoveria, tuotiin Säppiin Inkoosta vuonna 1949, ja pikkuhiljaa kanta alkoi kasvaa.

Nämä hyvin arat, kippurasarviset maisemanhoitajat ovat sopeutuneet hyvin Suomen olosuhteisiin, joskin ankarimpina talvina niitä joudutaan ruokkimaan, sillä ne eivät lumen alta löydä ravintoa. Säpissä vierailija voi kokea olevansa onnekas, jos onnistuu näkemään yhden Alfredin jälkeläisistä, sillä lampaat karttavat mielellään ihmistä ja piileskelevät saaren tiheissä pusikoissa.

140 vuotta merenkulkijoiden turvana Majakkasaarena Säppi on toiminut 1970-luvulta lähtien kun Suomen luotsilaitoksen majakoiden rakennusohjelma toi Säppiin nykyisen valomajakan. Saari oli toiminut kuitenkin jo kauan sitä ennen merenkulkijoiden opastajana: jo 1700-luvulla Säppiin pystytettiin merimerkiksi noin 20 metriä korkea riukukasa, jonka vieressä poltettiin merkkitulta. Vuonna 1852 saarelle rakennettiin kuusikulmainen valoton tunnusmajakka, ja lopulta 28 metriä korkean valomajakan suunnitteli saarelle arkkitehti Axel Hampus Dahlström. Majakan lisäksi Dahlström piirsi saareen majakkamestarin ja vanhemman majakanvartijan talon, kahden nuoremman majakanvartijan talon, leivonta-, pesu- ja saunarakennuksen, ison varastorakennuksen kellareineen sekä kaksoiskäymälän.

Historia herää eloon Verkkorannassa Luvian verkkorannassa uutta elämää aloittelee Krikutilli eli Verkkorannan entinen kesäkoti, joka 1920-luvulta lähtien toimi porilaisen herrasväen kesänviettopaikkana vuosikymmeniä. Krikutillissä pelattiin herrasväen pelejä, nautittiin hyvästä ruuasta ja meri-ilmastosta terassilla istuen. Luvian kunta osti rakennuksen 1960-luvulla ja se toimi vaihtelevissa tehtävissä, kunnes suljettiin vuonna 2005 huonon kunnon vuoksi. Viime vuosina pieni joukko talkoolaisia on puurtanut saadakseen Krikutillin heräämään jälleen eloon, ja menneenä kesänä loiston päivät palasivat: talovanhuksen hirsiset seinät ovat saaneet uutta maalia ja tapettia, ja kesäkoti on alkanut elää. Siellä on tanssittu häitä ja soitettu jazzia ja tavoitteena on saada Krikutillistä jälleen Luvian helmi, juhlapaikka, jonka upeat puitteet hakevat vertaistaan. Krikutilli on vuokrattavissa kesäaikaan erilaisiin juhliin: avarien, mennyttä kunnioitten remontoitujen tilojensa ansiosta juhlat saavat Krikutillissä arvoisensa puitteet!

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

uvialla kotisatamaansa pitävä kaljaasi Ihana on luvialaisen laivanrakennustaidon ja suomalaisen sisun viimeisin voimannäyte. Talkoovoimin rakennettu kaljaasi risteilee Suomen rannikolla ja tarjoaa yleisöpurjehduksia merenkulun ystäville. Luvialla on vuosisatojen aikana rakennettu yli 400 purjelaivaa, mutta edellisestä vesillelaskusta vuonna 1919 oli jo ehtinyt kulua aikaa. Vuosituhannen vaihtuessa Luvialla havahduttiin siihen tosiasiaan, että paikkakunnan perinteinen laivanrakennustaito ja merenkulun historia olivat vaipumassa unholaan. Heräsi kysymys, olisiko laivan rakentaminen Luvialla vielä mahdollista. Mitä, jos kerran vielä..? Ja niin luvialaiset ottivat työkalut käteen ja alkoivat rakentaa laivaa. Lopputulos, kaljaasi Ihana, on nyt kyntänyt merta kolmen kesän verran.

rakennettiin kuusesta, kyljet männystä ja kansirakenteet sekä mastot lehtikuusesta. Rakennusprojektista muodostui koko maakunnan yhteinen ponnistus, sillä vapaaehtoisia talkoolaisia ilmoittautui ympäri Satakuntaa. Ihanan rakentamiseen käytettiin yli 42 000 talkootyötuntia, ja työhön osallistui kuuden vuoden aikana 136 talkoolaista. Ammattilaisia ei Ismo Liljan lisäksi projektissa ollut mukana, mutta ”työ tekijäänsä opettaa”, tuumivat ennakkoluulottomat talkoolaiset, ja rakennus sujuikin suunnitelmien mukaan ilman suurempia yllätyksiä.

”Työ tekijäänsä opettaa” Vaikka Luvialla on pitkät perinteet laivanrakennuksessa, Ihanan rakennustöiden alkaessa ei yhdenkään luvialaisen laivan rakennepiirustuksia löytynyt etsinnöistä huolimatta. Laivatyypin valinta jäi laivamestari Ismo Liljan päätettäväksi, ja tyypiksi valikoitui kaljaasi. Luvialla rakennetusta kaljaasi Marsista (v.1907) löytyi lopulta piirros, jonka perusteella Lilja laati alustavan luonnoksen laivasta. Ihanan rakennustyöt alkoivat keväällä 2006, ja laiva rakennettiin puusta perinteisiä rakennustapoja kunnioittaen alusta alkaen talkootyönä. Laivan pohja ja kölirakenteet

Ihanasti merelle Matleena Ikonen

Matti Laurilehto

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Ihana laskettiin vesille heinäkuussa 2010 yli 7000 ihmisen todistaessa suomalaisen talkootyön taidonnäytettä. Neitsytpurjehduksensa Ihana teki kesäkuun 1. päivänä vuonna 2011, ja ensimmäisen purjehduskautensa aikana se kyyditsi merelle yli 5000 matkustajaa.

Vapaaehtoinen miehistö Kulunut kesä oli Ihanan kolmas purjehduskausi, ja se oli edellisten tavoin purjehdustentäyteinen: purjehduksia Luvialla, Raumalla, Uudessakaupungissa, Turussa ja Merikarvialla tehtiin yhteensä noin sata. Toimintaa pyörittää Kaljaasi Ihana Oy ja laivan omistaa Perinnelaivayhdistys Ihana ry. Kaikki purjehdukset ja laivan kunnossapito hoidetaan edelleen talkoovoimin.

Satakunta

Vas. laivamestari Ismo Lilja kylkilankkujen kiinnityksessä. Alla Ihana laskettiin vesille heinäkuussa 2010 yli 7000 ihmisen todistaessa.

Sanna Suomela Ihanan taustajoukoista kertoo, että miehistö kaikilla risteilyillä koostuu vapaaehtoisista, samoin kaikki ne huoltotoimenpiteet, joita laivan merikelpoisena pitäminen vaatii. Kaljaasi Ihana kouluttaa vuosittain uusia kansimiehiä ja säännöllisillä harjoituksilla ylläpidetään miehistön ammattitaitoa. – Kaljaasi Ihana on onneksi onnistunut keräämään yhteen upean joukon samanhenkisiä ihmisiä, Suomela kehuu. – Pelkkä laivanrakennusprojektin hallinta sinänsä oli haaste, joka vaati hyvän organisaation, yhteishengen ja yhteistyökumppanit. Tässä kaikessa Ihanan rakennusprojektissa onnistuttiin hyvin! Noin neljä tuntia kestävät yleisöpurjehdukset tehdään pääasiassa Luvian kauniissa saaristossa, joka kuuluu suurelta osin Selkämeren kansallispuistoon. Luvian edustalla purjehdukset suuntautuvat lähelle Säpin majakkasaarta, mutta Ihana vierailee joka kesä myös Raumalla, Merikarvialla, Porin Reposaaressa ja Uudessakaupungissa. Päiväristeilyille, nk. yleisöpurjehduksille mahtuu 45 matkustajaa, mutta laivan voi vuokrata kokonaan myös oman ryhmän käyttöön – mikä olisikaan tunnelmallisempi miljöö vaikkapa työporukan tiimipäivälle kuin merellinen purjehdus tiimityön elävällä esimerkillä!

Sanna Suomela kertoo, että Ihanalta on kyselty paljon myös pidempiä, muutaman päivän mittaisia purjehduksia. Menneenä kesänä muutamia pidempiä purjehduksia tehtiinkin, ja Suomela lupailee, että jatkoa saattaisi olla luvassa. – Ihana soveltuu mainiosti esimerkiksi leirikouluohjelmaksi tai muiden ryhmien pidemmille purjehduksille. Yöpymispaikkojakin laivassa on 20, Suomela sanoo.

Merta edemmäs Kotivesien lisäksi Ihanalla pääsee myös ”merta edemmäs”, sillä kaljaasi on katsastettu Itämeren liikenteeseen. Viime kesänä Ihana osallistui suurten purjelaivojen kilpailuun Tall Ships Race -tapahtumaan purjehtien muiden suurten laivojen kanssa kilpailuosuuden Tanskan Aarhusista Helsinkiin ja sieltä edelleen Riikaan. Kokonaisuudessaan Ihanan Tall Ships Race -matka kesti noin kuusi viikkoa. Ihanan purjehduskausi on tältä vuodelta päättynyt ja laiva vetäytyy talviteloille kunnostettavaksi ja lepäämään. Auringon alkaessa taas lämmittää ensi keväänä Ihana suuntaa keulan jälleen merelle odottaen purjehduksen ystäviä.

Alustyyppi: 2-mastoinen kaljaasi (myös 280 hv dieselmoottori) Pituus: 27,9 metriä Leveys: 6,2 metriä Syväys: 2 metriä Purjeiden kokonaispinta-ala: 280 m²

Yhteystiedot: Kaljaasi Ihana Laitakarintie 345, 29100 Luvia Puh. 0440-580 600 kaljaasi@ihana.fi www.ihana.fi

Kuva: Elias Kujala

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

anha sanonta ”siin Nakkilan kirkon vaiheill” syntyi peittelemään aikanaan kauppamatkalla olleiden miesten edesottamuksia Nakkilan kirkon vieressä sijainneessa majatalossa. Edelleen Nakkilan kirkon vaiheilla on vilkasta, mutta syy on toinen – nykyinen Nakkilan kirkko on kunnan suosituin matkakohde.

Vuonna 1937 valmistunut Nakkilan kirkko on rakennettu lahjoitusvaroin. Tehtailija J.W. Suominen testamenttasi rahat uuden kirkon rakentamiseen kuolinvuoteellaan vuonna 1935 saatuaan ulkoillessaan kuolettavan osuman harhalaukauksesta.

Arvokasta arkkitehtuuria Nakkilan keskustassa, mäen päällä sijaitseva kirkko on arkkitehti Erkki Huttusen suunnittelema. Se on ensimmäisiä ja parhaimpia funktionalistisen tyylin mukaisia kirkkorakennuksia Suomessa. Ulkoasultaan rakennus on karu, eikä sisälläkään ole koristeita, maalauksia tai edes alttaritaulua. Näkymä alttarille on kuitenkin vaikuttava, sillä suurelle tammipuiselle alttariristille vahvan taustan antaa punainen, kaareva kuoriosa, johon valo lankeaa sivulla olevasta suuresta ikkunaseinästä. Suureen kirkkosaliin mahtuu noin 1200 henkeä. Sen kattoa peittää akustinen, sahateräisesti taitteinen puupaneelilaudoitus. Kirkon kuoriosan alla on lahjoittajasuvun krypta, jonne on haudattu tehtailija puolisoineen. Sen vieressä on siunauskappeli, jossa siunaustilaisuuksien lisäksi järjestetään kesäisin kappelihartauksia. Kirkon 56 metriä korkea torni risteineen näkyy hyvin muun muassa Nakkilan keskustaa sivuavalle Valtatie 2:lle. Kirkko ei ole julkisivukorjauksen vuoksi avoinna kesällä 2014, mutta muuna aikana kirkkoon pääsee tutustumaan tilauksesta.

Eeva Oksman

Nakkilan kirkon torni on 56 metriä korkea. Kuva: Markku Järviö

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Nakkilan kirkko ympäristöineen kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Arkkitehtonisesti arvokkaaseen kokonaisuuteen kuuluu kirkon ohella sen edustalla sijaitseva, vuonna 1970 valmistunut seurakuntakoti, jonka on suunnitellut palkittu akateemikko Juha Leiviskä. Myös seurakuntakoti on suosittu tutustumiskohde.

lastajia ympäri Suomea. Vauhdikkaasti joki tarjoaa huikeat puitteet myös melontaan ja veneilyyn. Komeita kartanoita Nakkilan kunnassa on vuosisatojen saatossa vaikuttanut merkittävästi kaksi suurta kartanoa. Kokemäenjoen eteläpuolella puolella oleva Villilän kartanon on suosittu matkailukohde.

Satakunta

Saalista Kokemäenjoesta

Joen pohjoispuolella sijaitseva Anolan kartano on yksityisomistuksessa oleva Nakkilan kunnan vaakunassa uiskentelee toimiva maatila. Historiallisen kartanotilan nahkiainen, onhan Nakkilan halki virtaava omistajina ovat olleet niin Hornit, Kurjet, Kokemäenjoki ollut aikanaan Suomen kuuluisin nahkiaisjoki. Vaikka saaliit ovat vähen- Hastferit kuin Fellmanit. Vuodesta 1871 tyneet, edelleen Nakkilan syksyyn kuuluvat kiinteästi kauniin ruskeiksi paistuneet nahkiaiset, niiden tuoksu ja omintakeinen maku. Silloin järjestetään Nakkilan torilla myös perinteiset Nahkiaismarkkinat, jossa muun muassa kisataan nahkiaisen syönnin epävirallisesta Suomen mestaruudesta sekä valitaan Vuoden nahkiaisparoni tai -paronitar. Nakkilan kirkossa näkymä alttarille on vaikuttava. Kuva: Kai Korpi

Nahkiaisten lisäksi Kokemäenjoesta pyydetään kalaa. Nakkilan virkistyskalastusalueeseen kuuluu kuusi koskea tai nivaa, joiden kalastoon kuuluvat niin lohi, taimen kuin kirjolohi. Joesta nousee myös siikaa ja kuhaa. – Nakkilassa on hyviä kalastuspaikkoja, kuten sillan lähistöllä oleva kanjoni, tietää kunnanjohtaja Kalevi Viren. Nakkilan tunnetuin koski on kunnan keskustassa sijaitseva Arantilankoski. Lukuisat koskipaikat houkuttelevat paikalle perhoka-

lähtien Anola on ollut Frenckellin suvun omistuksessa. Anolassa vietettiin itse marsalkka Mannerheimin 80-vuotissyntymäpäiviä vuonna 1947, jolloin tilaa isännöi vuorineuvos Rafael von Frenckell. Vuonna 1938 rakennettu nykyinen päärakennus on uudemman kartanoarkkitehtuurin merkkiteos. Anola arvokkaine kartanopuistoineen kuuluu myös Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Aktiivilomaa Salomonkalliolla Salomonkalliolla on monipuoliset liikuntamahdollisuudet ympäri vuoden. Talvella siellä harrastetaan avantouintia, maastohiihtoa sekä laskettelua ja kesällä golfia, metsäretkeilyä sekä saunomista ja uintia. Rantasaunalla on myös kokoustilat 40 hengelle. Alueella voi majoittua hyvin varustelluissa vuokramökeissä tai caravanalueella, jossa on 40 sähköistettyä vaunupaikkaa ja normaalit oheispalvelut. Suosittua kesäteatteria ja paikallishistoriaa Nakkilan Napakoiden mukaansatempaavat kesäteatteriesitykset houkuttelevat väkeä kesäiseen Nakkilaan. Kesäteatteri sijaitsee Nakkilan keskustassa, luonnonkauniilla Aronuomalla. Sen katetussa katsomassa on 400 istuinpaikkaa, joihin on tarjolla istuinalusia. Myös erityisryhmät on huomioitu, sillä käytettävissä on induktiosilmukka sekä inva-wc. Kahviosta on saatavana maistuvat väliaikatarjoilut. Kesäsunnuntaisin voi tutustua myös urheilukentän vieressä sijaitsevaan kotiseutumuseoalueeseen, jossa on muun muassa 1720-luvulla rakennettu Pakkalan puustelli, mamsellityyppinen tuulimylly, luhti, paja ja savusauna. Rakennuksiin on kerätty runsas määrä erilaista maatalouteen liittyvää kalustoa, kotitaloustarvikkeista ajoneuvoihin ja työkaluihin. Lisäksi on mm. suutarin ja räätälin käsityöverstaat työkaluineen ja kyläsepän paja sekä nahkiaistokeet pienoiskoossa. Kotiseutumuseoalueella ja sen ympäristössä pidetään myös Nakkila Seuran ja Satakunnan Mobilistien järjestämä kaksipäiväinen Tappuritapahtuma. Perinteikäs kesätapahtuma on täynnä menneen ajan tunnelmaa hienoine museoajoneuvoineen ja työkoneineen sekä vanhan ajan työnäytöksineen. Tapahtumaan kuuluu myös rompetori, jossa voi tehdä mielenkiintoisia löytöjä. www.nakkila.fi

Nakkilan kohdalla Kokemäenjoki kulkee kanjonissa. Kuva: Nakkilan kunta

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

Villilän kartanon nykyinen, empiretyylinen päärakennus on rakennettu vuonna 1852. Vuodesta 2003 lähtien Villilän Kartanonrouvat, ravintola-alan ammattilaiset Terja Wahlberg ja Elina Lehmussaari ovat pyörittäneet kartanossa tilausravintolatoimintaa.

akkilassa sijaitseva Villilän kartano kauniine kartanomiljöineen tarjoaa upeat puitteet niin kokouksiin, yritystapahtumiin, perhejuhliin kuin illanviettoihin.

– Astuessani ensimmäistä kertaa sisään kartanoon, ajattelin, että VAU – onpa hieno! muistelee Wahlberg. Saman tunteen he haluavat asiakkaidenkin kokevan.

Historiallisessa kartanomiljöössä voi myös majoittua, sillä kartanon pihapiiriin on entisöity majoitustilat yhteensä 26 hengelle. Villa Emma on kunnostettu vanhaa rakennustyyliä kunnioittaen.

Ruokaa sydämellä ja ammattitaidolla Villilän kartanon vahvuus ovat työtään ammattitaidolla tekevät Kartanonrouvat, joille on myönnetty muun muassa Maakuntien parhaat -laatumerkki. – Lähiruoka on ollut ajatuksenamme alusta lähtien, sanoo Lehmussaari, ja toteaa heidän etsineen lähituottajia jo paljon ennen kuin lähiruuasta edes puhuttiin. Villilän kartanossa ruoka valmistetaan kartanoperinnettä kunnioittaen. – Saatamme kuitenkin soveltaa ruokia tähän päivään, esimerkiksi lanttulaatikon sijaan tarjolla voi olla lanttukiusausta, selvittää Lehmussaari. Myös kaikki järjestelyt sujuvat Villilässä ammattitaidolla, ja niinpä juhlien tai kokouspaikan varaaja voi olla huoletta vieraidensa kanssa. Kartanonrouvat osaavat kertoa myös kartanon historiasta. Viimeisen omistajasuvun aikaa elävöittävät myös seinillä olevat valokuvasuurennukset ja muotokuvat.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Polttariporukoille ja muille pienryhmille oivallinen illanviettopaikka on omassa rauhassaan sijaitseva kartanon 100-vuotias perinnesauna, jonka kertalämmitteinen puukiuas tarjoaa makoisat löylyt. Saunomisen lomassa voi pulahtaa kylpytynnyriin rentoutumaan, ja saunaillan päätteeksi maistuu takkatuvassa kartanonrouvien valmistama saunamenu.

Murhia ja muita tapahtumia

Eeva Oksman

Villilän kartano

Tila ryhmän koon ja tarpeen mukaan Villilän kartano soveltuu erikokoisten tilaisuuksien järjestämiseen, sillä päärakennuksessa on juhlasalin lisäksi pienempiä huoneita. Kokousvieraille yläkerrassa on moderni kokoustila, johon mahtuu 32 henkeä. Suuret, jopa 200 hengen juhlat voidaan järjestää Villilä Studioiden tiloissa. Kartanon kellarikerroksen tunnelmallisessa, tiiliholvisessa viinituvassa järjestetään korkeintaan 12 hengen viinipruuveja, joissa maistellaan ja haistellaan viinejä sekä saadaan tietoa viinikulttuurista.

Kartanon puutarha on julkinen puisto, johon voi vapaasti tulla. Kesäisin Villilän puutarhassa järjestetään konsertteja ja yhteislaulutilaisuuksia, joiden yhteydessä avoinna on myös vanhassa autotallissa sijaitseva Kesäkaffila. Normaalisti kahvila on auki heinäkuussa klo 12–17. Sekä kartanon juhlasalissa että Studion tiloissa järjestetään tiettyinä päivinä Murhamysteeri-iltoja, jotka ovat olleet erittäin suosittuja. Kolmetuntisen ohjelman aikana nautitaan kolmen ruokalajin illallinen, ja ruokailun lomassa nähdään näytelmäkohtauksia, joiden avulla kukin pöytäkunta yrittää selvittää illan aluksi nähtyä murhaa. Kutkuttavaa jännitystä, salaperäistä tunnelmaa ja kiivasta väittelyä sisältävät illat soveltuvat hyvin esimerkiksi yritysten tai yhdistysten pikkujouluohjelmaksi. www.villilankartano.fi

Vuonna -85 -elokuvan kuvaukset menossa

ksi Suomen suurimmista elokuvastudioista sijaitsee Nakkilassa, Villilän kartanon punatiilisessä piharakennuksessa.

Eeva Oksman

Villilä Studiot

Elokuvien maailmassa – Tämä on ollut aikanaan Suomen suurin navetta, jossa on ollut 180 lehmää, selvittää Villilä Studiot Oy:n tuotantopäällikkö Timo Savunen. Mullikoiden sijaan rakennuksessa hyörii nyt muun muassa elokuva-alan opiskelijoita, jotka ovat kouluttautumassa audiovisuaalisten alojen ammattilaisiksi.

Tunnettuja kotimaisia elokuvia Villilä Studioilla on toteutettu toistakymmentä pitkää näytelmäelokuvaa yhdessä isojen tuotantoyhtiöiden kanssa. Rakennuksen alakerrassa on 25 hengen auditorio, puvustamo, pukuhuoneet, maskeeraushuone, tuotantotoimisto sekä jälkituotantotilat. Yläkerrassa on 860 m²:n studiotila, josta on juuri purettu Artista Filmin tuottaman, Timo Koivusalon ohjaaman Risto Räppääjä ja liukas Lennart -elokuvan kulissit. Räppääjän sisäkuvaukset tehtiin Villilän studiolla ja ulkokuvaukset Naantalissa. Elokuvateattereihin elokuva tulee helmikuun alussa 2014. Keväällä Villilässä kuvattiin Klaus Härön Dagmamman, joka tulee joulun aikaan televisiosta. Muita Villilässä toteutettuja kotimaisia kokoillan elokuvia ovat esimerkiksi Vuonna -85, Hella W, Täällä Pohjantähden alla, Sibelius, FC Venus, Jadesoturi sekä Postia pappi Jaakobille.

Vierailulle elokuvastudioon Villilä Studioilla on yleisöllä mahdollisuus päästä tutustumaan elokuvien maailmaan. Vierailuvaraukset tehdään Villilän Kartanonrouvien kautta. – Esittelemme vieraille elokuvan tekoa tai pidämme vaikkapa yksityisen elokuvanäytännön. Ohjelmassa voi olla myös elokuva-aiheinen visailu, Savunen kertoo. Noin tunnin kestävällä esittelykierroksella käy selväksi, ettei elokuvan tekeminen ole niin yksinkertaista kuin äkkiseltään luulisi. – Kuvauspäivillä on pituutta 10–12 tuntia, ja yhden päivän otoista saadaan noin kolmen tai neljän minuutin pätkä valmista elokuvaa, Savunen selvittää. Hänen laskee yhden elokuvan kuvaamiseen menevän noin 25 työpäivää ja sitä ennen valmisteluihin kulissien rakentamisineen jopa useita kuukausia.

A-oikeudet koskevat myös Studioiden tiloja, joihin he hoitavat tarvittavat ruoka- ja juomatarjoilut. Villilä tarjoaa unohtumattoman ympäristön myös kokouksille ja virkistyspäiville. – Elokuvastudion varaustilanteesta riippuen saattaa olla mahdollista tehdä ryhmän kanssa jopa oma lyhytelokuva, vihjaa Savunen.

Erilainen juhlaja kokouspaikka Suuressa studiotilassa on pidetty jopa 400 hengen ennakkonäytöksiä samoissa tiloissa kuvatuista elokuvista. Tuotantotaukojen aikana tilassa on mahdollista järjestää myös juhlia ja konsertteja. Villilän Kartanonrouvien

Satakunta

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

Leineperin ruukki kuuluu Museoviraston luokittelemiin Valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

ohjanlahden Rantatien varrella sijaitsevan Ulvilan kaupunkioikeusasiakirja on allekirjoitettu 7.2.1365, ja se oli keskiajalla hansakauppiaiden vilkas kauppapaikka.

Ulvila – Suomen kolmanneksi vanhin kaupunki Eeva Oksman

Ulvilan kaupunki

Kirkon lisäksi Ulvilassa ei ole säilynyt juurikaan keskiaikaista rakennuskantaa. Keskiaikaiseen tunnelmaan palataan kuitenkin elokuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettävillä Hansamarkkinoilla. – Viime kesänä esiintyjiä ja vieraita oli seitsemästä eri maasta, ja mukana oli keskiaikaisiin asuihin pukeutuneita kauppiaita ja markkinaväkeä, kertoo Ulvilan kaupunginjohtaja Jukka Moilanen. Ulvilan keskiaikaista kivikirkkoa on kunnostettu säännöllisesti, ja hyväkuntoinen kirkko on edelleen vilkkaan seurakuntaelämän keskus, joka kesäisin toimii tiekirkkona. Kirkossa ja viereisessä seurakuntakeskuksessa järjestetään monia tapahtumia, kuten elokuun alkupuolella vietettävää Vanhan Musiikin Viikkoa. Tämä koulutus- ja konserttitapahtuma on Suomessa ainutlaatuinen, sillä se keskittyy vanhan musiikin yhtyesoittoon.

Historiallinen ruukkialue Kirkon ohella Ulvilan ehdoton matkailunähtävyys on Leineperin ruukki, joka on yksi Suomen parhaiten säilyneistä ja täydellisimmistä ruukkialueista. Leineperin ruukki kuuluu Museoviraston luokittelemiin Valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Ruukkialueen maisemaa hallitsevat kylän läpi virtaava koski ja pato. Masuuni ja kankivasarapaja sijaitsevat vesivoiman äärellä kosken molemmin puolin ruukinkartanon pihapiirissä. Seppien asunnot ovat ruukinkadun varrella ja ruukin talousrakennukset hieman etäämmällä. Leineperi on nykyään elävä ruukkikylä, jonne tori-, kädentaito- ja antiikkitapahtumat houkuttelevat kymmeniä tuhansia vieraita. Entiseen meijeriin on kunnostettu Leineperin opastuskeskus. Muissa rakennuksissa on puoteja ja käsityöläisten työpajoja. Kaarlo Kangasniemen entiseen kotitaloon on koottu hänen elämästään ja urheilusaavutuksistaan kertova museo. Perinnekahvila Savipakarissa voi kesäisin nauttia lähiruuasta loihditun lounaan tai juoda kahvit. Muulloin Savipakari toimii tilausravintolana. Talon valtava uuni lämpiää kaksi kertaa viikossa, sillä ruukin entisessä yhteisleipomossa valmistetaan edelleen aitoa juureen leivottua ruisleipää. Ne tehdään ruukin omista jauhoista. Leineperin Myllystä voi ostaa jauhoja ja ryynejä myös kotiinviemiseksi.

Vierailulle Friitala-taloon Kaupunginjohtaja Moilasen mukaan tavallisten suomalaisten keskuudessa Ulvila muistetaan lähinnä kahdesta asiasta, pesäpallosta ja Friitalan nahkatehtaasta. Nykyään Friitala-talo on tyylikäs yritystalo ja kauppapaikka. Talossa sijaitseva Friitalan nahkamuseo esittelee nahkatehtaan historiaa. Museokierrokseen on saatavana opastus. – Friitala-talossa on myös lasivitriinissä nähtävänä veteraanien muistoja, kertoo Moilanen. Nahkaa Friitala-talossa ei enää valmisteta. Upeassa tehdasmiljöössä toimii nyt monia yrityksiä, muun muassa Eilen design, joka valmistaa käsityönä värikkäitä, iloisia ja ekologisia kierrätysdesigntuotteita lapsille ja aikuisille. Ostoksilla voi käydä myös sisustusja designalan myymälöissä tai tekemässä löytöjä kierrätyskauppa Koronassa.

Ulvilan kaupunginjohtaja Jukka Moilanen on tunnettu musiikki- ja urheilumies. Kuva: Harri Joensuu

Joutsijärven 27 kilometrin mittainen järvikierros soveltuu hyvin yhden yön tai koko viikonlopun retkeen. Reitin varrelle on vesistöjen ylittämisessä välttämättömät rakenteet, useita tulentekopaikkoja sekä yöpymistä varten kaksi autiotupaa ja kolme hirsilaavua.

Satakunta

Moilanen painottaa, että viihtyisän asumisen lisäksi Ulvilassa on hyvät mahdollisuudet harrastaa sekä liikuntaa että kulttuuria, musiikista teatteriin. Oman tarjonnan lisäksi Pori palveluineen on lähellä. Reilun vuoden ajan kaupunginjohtajana toiminut Jukka Moilanen on ylpeä kaupungistaan. – Olen aidosti sitä miltä, että meillä asiat ovat kymmenen kertaa paremmin kuin monessa muussa kunnassa.

Hyvä asua ja harrastaa

Kierroksen lomassa maistuu kahvi tai lounas Cafe Hellmanissa. Kahvilatuotteita saa myös Pekan Parhaat -leipomokahvilasta, josta voi ostaa herkullisia kotileipomon tuotteita vaikkapa kotiin vietäväksi. Makean Elämän kivijalkamyymälästä voi ostaa muun muassa makeisten ja leivosten näköisiä koruja.

Nykypäivänä keskiaikainen kauppakaupunki tunnetaan automaatioteollisuuden vahvana osaamiskeskuksena. Vuosisatojen saatossa Ulvilasta on kehittynyt myös nykyaikainen puutarhakaupunki monine pientaloalueineen. Asuinalueet on hyvin suunniteltu ja toteutettu. – Meillä on vehreässä ja puhtaassa ympäristössä hienoja ja rauhallisia asuinympäristöjä, kehuu Moilanen. Hän suosittelee kiertelemään ja tutustumaan eri puolilla Ulvilaa oleviin asuinalueisiin – joku voi vaikka innostua muuttamaan. – Ruuhka-Suomeen nähden meillä hintatasokin on edullinen, muistuttaa Moilanen.

Moilanen on ollut mukana Pohjanlahden Rantatien kehittämisessä alusta alkaen. Hänen mukaansa Rantatie on hyvä vaihtoehto niille, jotka haluavat tutustua luontoon, maisemaan ja asutukseen. – Itse ajoin Ulvilasta kesän aikana muutaman sata kilometriä sekä etelään että pohjoiseen päin, ja voin todella suositella reittiä mukavana vaihtoehtona, sanoo Moilanen. Hän toteaa, että tie kulkee välillä pienien kylämiljöiden läpi, joissa nopeusrajoitus on paikoitellen vain 20–30 km/h. – Matkantekoon kannattaa siis varata ehdottomasti riittävästi aikaa – näin myös ehtii nauttia kauniista maisemista ja poiketa kohteisiin, muistuttaa Moilanen lopuksi. www.ulvila.fi

Erämaatunnelmaa Joutsijärvellä Vain noin kymmenen kilometrin päässä Ulvilan keskustasta sijaitseva Joutsijärven retkeilyalue on osittain luokiteltu hiljaiseksi alueeksi. Sinne ei kanna asutuksen tai liikenteen melu, vaan kaikki äänet ovat peräisin luonnosta. Joutsijärvi on puhdasvetinen erämaajärvi ja yksi Satakunnan suurimmista järvistä. Saaririkas järvi soveltuu hyvin melontaan ja souteluun, mutta moottoriveneillä sinne ei ole asiaa. Soutuveneitä on vuokrattavana opastuskeskuksesta. Tunnelmia ja tuoksuja Hansamarkkinoilla.

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

Satakunnan kylissä elävät vielä yhteisöllisyys ja vahvat paikalliskulttuurit, jotka pitävät kylät elinvoimaisina ja aktiivisina. Matkailijalle satakuntalaiset kylät ovat kiehtovia keitaita, joissa saa kokea yhdistelmän mennyttä maailmaa sekä nykyaikaista maaseutuelämää.

ohjanlahden rantatien nauhassa on lukuisia helmiä. Niihin lukeutuvat Satakunnan maakunnan historialliset kylät, jotka henkivät mennyttä, mutta elävät silti tiukasti nykyajassa.

Unaja kuin silloin ennen Rauman Unajan kylä kuuluu alueen vanhimpiin – se on perustettu ilmeisesti jo 1200-luvulla, ja kylää on toisinaan pidetty jopa Rauman kaupungin edeltäjänä. Unajassa toimi aikoinaan kauppasatama ja kestikievari, joka oli toiminnassa vielä 1800-luvulla.

Länsirannikkoa pitkin ja Satakunnankin läpi kiemurtelevan Pohjanlahden rantatien varrelle sattuu useita idyllisiä pikkukyliä, joista osalla on takanaan satoja vuosia historiaa.

Unaja on nykyäänkin elävä ja aktiivinen kylä, jossa historia elää vanhojen rakennusten seinissä ja perinteisessä maalaismaisemassa. Unaja on määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi, sillä kylä on säilyttänyt hyvin perinteisen luonteensa. Historiallisen kyläkeskuksen muodostavat kylää halkovan tien varrella sijaitsevat hyvin säilyneet vanhat tilat, joista Helon tilan historia ulottuu aina 1600-luvulle saakka.

Matleena Ikonen

Juha Sinisalo

Satakunta

Sateenkaari ja pelto. Kuva: Antti Partanen

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Unajassa saa hyvän käsityksen siitä, miltä Satakunta on näyttänyt muutamia satoja vuosia sitten, sillä rakennuskannan lisäksi historiallinen maisema on pysynyt samana ja aikoinaan käytössä olleet pelto- ja niittyalueet ovat edelleen suurelta osin viljelykäytössä. Historialliset viljelykset sijoittuvat Unajanjoen halkomalle tasangolle, jota reunustavat kallioiset metsäaukeat. Vaikka Unaja kunnioittaa perinteitä, siellä eletään vahvasti nykyaikaa. Kesäisin kylän sydämenä sykkii Unajan viihdepuisto, jossa järjestetään konsertteja, kesäteatteriesityksiä ja muita tapahtumia.

Irjanne kosken partaalla Eurajoen ja vanhan maantien risteyksessä, kosken partaalla, sijaitsee idyllinen Irjanteen kylä paikalla, joka vielä keskiajalla oli meren rannalla. Kylä asutettiin jo varhaiskeskiajalla ja sen maisemaa leimaavat kylää ympäröivät ns. rintapellot sekä jokivarren mylly- ja sahapaikat. Irjanne onkin Satakunnan vanhimpia tunnettuja sahanpaikkoja. Irjanteella on säilynyt paljon kylän vanhaa rakennuskantaa. Kylän keskeisiä elementtejä ovat vanha tie jokimaisemineen, punamullattu, Satakunnan vanhin puukirkko sipulikupolisine kellotapuleineen, kotiseutumuseona toimiva lainamakasiini, ruiskuhuone, meijeri,

Faltun saha ja mylly sekä keskustan maatilojen vanhat rakennukset. Faltun saha ja mylly ovat edustavia esimerkkejä pienimuotoisesta kotiteollisesta tuotannosta, jota talonpojat harjoittivat menneinä vuosisatoina. Vanha kirkko on vielä nykyisinkin kylän keskeisin rakennus, ja toiminta kirkon seudulla on vilkasta erityisesti kesäaikaan. Kyläläisille kirkko on tärkeä rakennus, josta ollaan ylpeitä ja jonka aluetta hoidetaan talkoovoimin. Kesälauantaisin kirkon kellot soittavat perinteiseen tapaan pyhän alkamisen merkiksi. Museoalue on matkailijalle mielenkiintoinen vierailukohde ja siellä vieraileekin kesäisin paljon historiasta kiinnostuneita turisteja.

Merelliset Ahlainen ja Reposaari Porin pohjoisimman kaupunginosan Ahlaisten kirkonkylä on valtakunnallisesti tunnustettu, merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö, jossa silmiinpistävää ovat kylän taidokkaasti veistetyt puutalot ja perinteiset lauta-aidat kivitolppineen. Historia ja meren läheisyys ovat käsin kosketeltavissa, ja luontomatkailulle on Ahlaisissa otolliset olosuhteet: erimittaisille vaelluksille sopiva ulkoilureitistö, 9-väyläinen frisbeegolfrata sekä hyvät melonta- ja uintimahdollisuudet

houkuttelevat pysähtymään Ahlaisiin ja kokemaan ainutlaatuisen kylätunnelman. Porin Reposaari on omaleimainen paikka, kuin kaupunki kaupungissa. Suojainen, syvä satama on omiaan kutsumaan veneilijöitä, mutta saareen pääsee nykyisin myös tietä pitkin. Reposaaressa kannattaa vierailla jo upeiden merimaisemien vuoksi, mutta myös kylän puutaloidylli ja omalaatuinen luonto ovat kokemisen arvoisia. Reposaaren kasvillisuus poikkeaa mannersuomalaisesta. Reposaaressa toimi aikoinaan vilkas satama, ja purjelaivojen mukana saareen kulkeutui painolastimaata ja sen mukana erikoisia paarlastikasveja, joita ei muualla Suomessa tapaa. Saaren lauhkea meri-ilmasto ja pitkä kasvukausi ovat lisänneet eksoottisten lajien selviämismahdollisuuksia, ja nykyisin saaren painolastikasvistoon kuuluu noin 75 lajia. Nämä lajit ovat onnistuneet vakiinnuttamaan asemansa kaukaisen Suomen saarella, jonne viimeiset purjelaivat tulivat noin 70 vuotta sitten. Tyypillisimpiä Reposaaren painolastikasveja ovat nuokkukarhiainen, isomesikkä, ketotyräruoho, rohtorasti, jaakonvillakko, sirppi- ja nurmimailanen sekä valkomesikkä.

Tiivis yhteisö tuo turvallisuutta Matkallaan kohti Pohjanmaata ja pohjoista Suomea, Pohjanlahden Rantatie kulkee meren rannikkoa hyväillen, läpi Merikarvian kirkonkylän ja kunnan idyllisten rantakylien.

Omanlaistaan murretta puhuvat merikarvialaiset ovat aktiivista ja yritteliästä väkeä, ja Merikarvian 11 kylässä tehdään jatkuvasti töitä yhteisöjen viihtyvyyden parantamiseksi, kertoo Merikarvian Kylät ry:n puheenjohtaja Anne Vastamäki-Ahola. Kylissä on mm. rakennettu jääkiekkokaukaloa ja kiipeilytelineitä lapsille, perustettu kylän yhteinen mattojen pesupaikka, siistitty paikkoja yhteisvoimin ja pystytetty yhdenmukaisia postilaatikkorivejä. Jopa riippusilta yli Merikarvianjoen on saatu aikaiseksi Lankoskella. – Kyllä täytyy sanoa, että Merikarvialla kylätoimikunnat ovat hyvin aktiivisia. Kaikki kylät toimivat keskenään ja tekevät yhteistyötä – joka vuosi järjestetään jotain ohjelmaa, Anne Vastamäki-Ahola sanoo. Liekö yritteliäisyys peräisin Merikarvian Ylikylästä kotoisin olevalta kauppaneuvos Antti Ahlströmiltä, joka aloitti liiketoimintansa kotikunnassaan. Mm. nykyisin kahvilana toimiva kahvimylly oli suurliikemiehen ensimmäisiä liikeyrityksiä. Anne Vastamäki-Ahola sanoo, että Merikarvialla kylät ovat tiiviitä yhteisöjä – seikka, jolla on hyvät ja huonot puolensa. – Sillä, että ihmiset tuntevat toisensa ja tietävät toistensa asiat, on omat hyvätkin puolensa. Kun väki vähenee ja vanhenee, tulee tärkeämmäksi pitää toisista huolta. Siinäkin asiassa merikarvialaiset ovat hyviä. www.satakunta.fi www.onnikutsuukylaan.fi

i Uoti Ahlaisten postitie. Kuva: Sar

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

Pori on täynnä kulttuuria P

läpi vuoden

ori muistetaan perinteisesti vetonauloistaan, Yyterin hienoista hiekoista ja perinteikkäistä jatseistaan - ja nykyään myös vuoden 2013 suomenmestareista, Porin Ässistä. Viime vuosina Pori on profiloitunut voimakkaasti myös korkeatasoisen kulttuurin ja suurten tapahtumien näyttämöksi. Porin tunnetuimmat tapahtumat, jokavuotinen Pori Jazz -festivaali, samaan aikaan järjestettävä yhteiskunnallinen keskustelufoorumi SuomiAreena sekä musiikilliset Porispere, Kirjuri Classic ja Pori Folk ovat raivanneet Porin tietä merkittäväksi tapahtumakaupungiksi. Pitkä kokemus ja sen mukanaan tuoma rutiini sekä pitkäjänteinen infrastruktuurin kehittäminen ovat tehneet kaupungista houkuttelevan paikan, jossa suuretkin tapahtumat saadaan sujumaan jouhevasti.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Matleena Ikonen

Porin kaupunki

Vaunuja niin hevosten kuin autojen takana Myynti- ja markkinointijohtaja Maria Suni Porin Seudun Matkailu Oy MAISAsta kertoo, että Porissa on tehty tietoinen valinta profiloitua korkeatasoiseksi, kansainvälisienkin tapahtumien kaupungiksi. – Kaupungissa on tehty erilaisia toimenpiteitä, jotka tähtäävät siihen, että Porissa voidaan järjestää entistä enemmän tapahtumia erilaisille kohderyhmille, Maria Suni kertoo. – Esimerkiksi infrastruktuurin rakentamiseen on panostettu voimakkaasti. Tehdyt toimenpiteet ovat myös kantaneet hedelmää, sillä Sunin mukaan kesä 2014 on Porissa erityinen tapahtumien kesä. Vuoden päästä Porissa on entistä enemmän kansainvälistä pöhinää kun perinteisten tapahtumien lisäksi kaupungissa järjestetään Palokuntanuorten Suurleiri sekä kansainvälinen karavaanaritapahtuma FICC Rally sekä kotimaisen raviurheilun päätapahtuma Kuninkuusravit.

– FICC Rally tuo Suomeen noin 1000 asuntoautoa tai -vaunua lähes 30 maasta, kertoo Maria Suni. – Tapahtumaa varten on Kirjurinluodon leiriytymisaluetta parannettu ja sen veden- ja sähkön jakokeskuksiin sekä viemäröintiin on investoitu, jotta kaikille matkailuvaunuille olisi hyvät olosuhteet Porissa.

Talvinen Pori ei uinu Vaikka kesä on Porissakin vilkkainta tapahtuma-aikaa, ei länsirannikon helmi vaivu horrokseen talvellakaan. Kaupungin museot, konsertit ja teatteritarjonta pitävät kaupungin sykkeessä läpi vuoden houkutellen paitsi porilaisia myös muualta tulevia kaupungin kulttuuririentoihin. Maria Suni kertoo, että Pori vetää paljon ryhmämatkailijoita myös talvisin, ja miksei vetäisi, sillä Porissa on monipuolinen kulttuuritarjonta ja sinne on hyvät yhteydet kaikkialta Suomesta.

Porilaisten olohuoneen virkaa toimittaa kokousten, messujen, konserttien ja muiden tapahtumien Promenadisali. Toimivat tilat, korkeatasoinen tekniikka sekä hyvä sijainti ja palvelu takaavat korkeatasoisten esiintyjien arvostuksen ja yleisön viihtyvyyden. Promenadikeskuksen upeassa konserttisalissa kuullaan läpi vuoden niin kevyen kuin klassisen musiikin konsertteja: alkavalla kaudella Promenadisalin lavalle nousevat kaikki kotimaisen musiikin kärkinimet: Katri Helena, Tapani Kansa, Antti Tuisku, Johanna Kurkela, Erin, Lauri Tähkä, Jenni Vartiainen… Pori on pop! Myös Pori Sinfonietta esiintyy Promenadisalissa viikoittain. Porin Raatihuoneenpuisto Promenadisalin lavalle nousevat mm. Katri Helena ja Erin.

Teatteria vaikka joka päivä

Kun meri ja Porin ilma syksyn tullen viilenevät, viimalta suojaa voi etsiä Porin korkeatasoisissa museoissa tai paeta kylmää todellisuutta kaupungin ammattiteattereiden katsomoihin. Porin taidemuseon peruskokoelma, Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelma, sisältää pääosin suomalaista taidetta 1900-luvun vaihteesta nykypäivään. Museo on tunnettu myös vaihtuvista nykytaiteen näyttelyistään: tänä syksynä taidemuseo esittelee näyttelyn Rajanylityksiä, joka käsittelee ruumiillisuutta valokuvan ja videotaiteen keinoin. Syksyllä nähdään myös performanssitaiteilija/valokuvaaja Johnny Amoren näyttely Performers, joka esittelee noin 150 muotokuvan voimin performanssi- ja esitystaiteen kentässä vaikuttavia taiteilijoita. Maakuntamuseo Satakunnan Museo viettää tänä syksynä 125-vuotisjuhliaan. Juhlavuotta juhlistetaan syyskuussa, 24.–29.9. Juhlaviikon ohjelmassa on muun muassa näyttelyopastuksia ja tutustuminen museohinaaja Santtuun. Pienoisnäyttely esittelee vanhan ja nykyisen museorakennuksen pienoismalleja.

Porin Teatterissa alkanut näytäntövuosi on kiireinen, sillä vuoden aikana tullaan näkemään kaikkiaan peräti seitsemän ensi-iltaa. Syksyn avaa hulvaton, sukupuolirooleja hauskasti ravisteleva Luolamies. Naisten ja miesten eroja teräväkatseisesti, mutta huumorilla tarkkailevaa komediaa on esitetty loppuunmyydyille katsomoille ympäri maailmaa, ja nyt se on saapunut myös Poriin. Luolamiehenä nähdään Porin Teatteriin kiinnitetty Ilkka Aro. Syksyn suurproduktiona nähdään musikaali The Sound of Music, rakastettu Broadwayklassikko laulavasta von Trappin perheestä. Musikaalin sivurooleissa nähdään toistakymmentä paikallista avustajaa, joista nuorimmat ovat vain kuusivuotiaita.

Satakunta

Komedia Suomalaisten puolustus on kovien otteiden ja säkenöivien ajatusten näytelmä, jossa pohditaan Daniel Jusleniuksen, suomalaisen kirjailijan, akateemikon ja isänmaan ystävän, jalanjäljillä sitä, missä määrin uskomukset ja ideologiat vääristävät maailmankuvaamme. Näytelmässä perehdytään Jusleniuksen väitteisiin ja hänen elämänsä uskomattomiin käänteisiin. Porin kulttuuri- ja tapahtumatarjontaa täydentävät mm. useat pienet galleriat, harrastajateatterit sekä klubit. www.maisa.fi

Rakastajat-teatteri tuo Kehräämön lavalle Don Pasqualen, yhteisproduktion Porin Oopperan kanssa. Don Pasquale on Gaetano Donizettin mestariteos, josta nyt nähdään ja kuullaan suomalais-porilainen versio. Tuore suomennos takaa sen, että yleisö pääsee nauramaan vauhdikkaille juonenkäänteille. Pikantin lisän esitykseen tuo kuoro, joka laulaa osuutensa Porin murteella…

Porin taidemuseo.

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

Yyterin vaihteleva maasto takaa unohtumattomat ulkoilu- retkeilyelämykset kaikkina vuodenaikoina.

Yyteri ja Kirjurinluoto Matleena Ikonen

Porin kaupunki

– Porin kaupunkikeitaat

un puhutaan Porista, mitä sinulle tulee mieleen? Yyterin kilometrejä pitkät hiekat kenties? Tai Kirjurinluodon tapahtumat jazzit etunenässä? Sekä Yyteri että Kirjurinluoto ovat muodostuneet Porin käyntikorteiksi, jotka ovat tutut varmasti lähes kaikille suomalaisille. Vaikka Porissa on paljon muutakin nähtävää ja koettavaa, Yyteri ja Kirjurinluoto ansaitsevat paikkansa kaupungin, ja koko maamme, kärkikohteina.

leikkipuisto kahluualtaineen, merirosvolaivoineen, kaikkein pienimmille tarkoitettu Lilliputin maa sekä vähän isompien lasten Kolmen Karhun Puisto takaavat sen, että kaikenkokoiset lapset saavat ajan helposti kulumaan Kirjurinluodossa. Luodon uutuus on lapsia viihdyttävä Angry Birds -leikkialue sekä kesäaikaan avoinna oleva Lasten Liikennepuisto, jonka päätarkoitus on edistää lasten liikennekasvatusta. Puistossa on käytössä kymmenkunta polkupyörää ja kahta kokoa polkuautoja.

Kirjurinluoto tunnetaan erityisesti Pori Jazz -festivaalin sekä muiden suurten konserttien ja tapahtumien keskuspaikkana, mutta Kirjurinluoto on myös paljon muuta. Se on porilaisten yhteinen olohuone, jossa kaupunkilaiset viettävät vapaa-aikaa ja jossa kaupungissa vierailevat turistitkin saavat helposti kulumaan päivän jos toisenkin.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Kirjurinluodon pohjoisosassa, Pormestarin sillan kupeessa sijaitseva Kirjurinluoto Arena koostuu kumpuilevista nurmialueista ja asfaltoiduista väylistä. Festivaalien aikana Arena on konserttien käytössä eikä sinne silloin ole vapaata pääsyä, mutta festivaalien ulkopuolella Arena on mitä mainioin paikka vapaa-ajan viettoon: kesällä rullaluisteluun ja talvella pulkkailuun tai hiihtoon. Keväällä 2009 avattu Kirjurin frisbeegolfpuisto on hyvin suosittu ja on tuonut mukavan lisän Kirjurinluodon tarjontaan. 21-väyläinen, laajalle 19 hehtaarin alueelle sijoittuva rata sijaitsee kokonaisuudessaan helppokulkuisessa, hoidetussa puistomaastossa. Rata sopii erinomaisesti aloittelijoille, mutta tarjoaa haasteita myös kokeneille ja soveltuu jopa kilpakentäksi lajin aktiiviharrastajille. Radalla on monipuolisia väyliä, joille puiston puut ja pensaat, sekä useat vesiesteet luovat vaikeusastetta.

Vehreä ja viihtyisä olohuone

Kirjurinluodossa on paljon tekemistä erityisesti lapsiperheille. Pelle Hermannin

Musiikkia, menoa ja luonnon kauneutta

Aktiviteettien lisäksi Kirjurinluoto tarjoaa kävijälle luontoelämyksiä. Kirjurin-, Hanhija Polsanluodon puistopolut ovat saaneet suuren suosion ulkoilijoiden keskuudessa. Kirjurinluodon maskotti Viksu Mustavaris

Satakunta

on kuin maailma pienoiskoossa: alkuväylistä huokuu skottimaista linksmäisyyttä, josta siirrytään kauneimpiin suomalaisiin metsäväyliin. Suurenmaailman meininkiä tarjoavat sisääntulon vesiesteiden ympäröimät ”floridalaismaisemat”. Jos golf-kierroksella pääsi maailmanvalloituksen makuun, sitä voi jatkaa Hevospankin Harrastetallin westernratsastuksen siivittämänä. Harrastetalli on erikoistunut lännenratsastukseen, mutta se tarjoaa myös monenlaista muuta puuhastelua hevosten parissa. Myös Yyterin ratsastuskeskus Yyterin kartanon historiallisessa miljöössä kutsuu hevostelemaan yksin tai porukassa!

Alueella on valaistua, koko vuoden kunnossapidettyä polkua 3,4 kilometriä. Kesäaikaan voi tutustua myös Polsanluodon pitkospuilla kulkevaan luontopolkuun sekä matkustaa kapulalossilla Hanhiluodon puolelle. Porin kaupungin ylläpitämä Hanhipuiston näyttelypuutarha levittäytyy lähes 9 hehtaarin alueelle, ja se esittelee Porin seudulla hyvin kestäviä ja viihtyviä monivuotisia puu-, pensas- ja kukkakasveja. Lisäksi puistossa on upea kivikkopuutarha, taidepuutarha, pionipuutarha ja ruusuaukio. Kasvien tunnistamista helpottavat nimilaput, joista käy ilmi sekä kasvin suomalainen että tieteellinen nimi. Hanhipuisto on vapaasti auki yleisölle.

gosta nauttien, voivat suunnata vaikkapa YyteriPreiviiki -retkeilyreitille, jolle kertyy matkaa noin 20 kilometriä. Reitti kiertää Preiviikinlahden ruovikoissa, rantaniityillä, tervaleppälehdoissa, metsissä ja dyyneillä. Hyvä tapa viettää päivää ja tutustua samalla rannikon monimuotoiseen luontoon!

Yyteri – kuin etelässä olisi

Melkein maailman ympäri

Yyterin hiekat tunnetaan kaikkialla Suomessa. Maamme Rivieraksikin kutsuttu Yyteri on etelänloma kotimaassa: kun lämpötila osuu sopivasti kohdilleen, voi meren kohinaa kuunnellessaan ja kuuden kilometrin mittaista hiekkarantaa katsellessaan helposti kuvitella olevansa kaukana koti-Suomesta.

Vesiurheilun ystäville Yyterin Surfkeskus tarjoaa erinomaiset puitteet purje- ja leijalautailulle. Kesäkuun alusta elokuun loppuun asti joka päivä avoinna oleva keskus vuokraa purjelautailuvälineitä ja sieltä saa myös asiantuntevaa purjelautailun opetusta.

Yyteri onkin auringonpalvojan ja vesihirmun paratiisi, mutta Yyteri on paljon enemmän kuin dyynit ja hiekkarannat. Ne, jotka eivät jaksa köllötellä hiekalla aurin-

Yyteri Golfin golfkenttä sijaitsee aivan Yyterin rantojen kupeessa. Kenttä on toteutettu pitkälti maaston ehdoilla siten, että useat vesiesteet ja rantadyynit luovat maisemiltaan vaihtelevan kentän. Yyteri Golf

.. Ja nälkähän siinä tulee Vietti päivän sitten pötköllään tai harrastaen, hyvää ruokaa ei kannata sivuuttaa. Yyteri lähialueineen tarjoaa useita harkinnan arvoisia vaihtoehtoja ruokailuun. Aivan keskellä rantaa sijaitsevaan Bikini Bariin on helppo poiketa nopealle rantalounaalle tai virkistävälle juomalle. Hieman hienostuneemmin lounasta upeissa merimaisemissa tarjoilee Yyterin kylpylän ravintola, ja Siniseltä Laguunilta heti ranta-alueen kupeesta löytyvät pitsat, hampurilaiset, pastat, salaatit ja pihvit. Myös Reposaaren ja Ahlaisten tunnelmalliset kahvilat ja ravintolat ovat nopeasti saavutettavissa Yyteristä.

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

usiutunut Yyterin kylpylähotelli ainutlaatuisen kansallismaiseman keskellä, upeiden hiekkarantojen syleilyssä uskoo kestävän matkailun konseptiin. Matleena Ikonen

”Kestävyys” kuulostaa hankalalta ja kalliilta, mutta Seppo Mäki-Ullakon mukaan käsitys kestävän matkailun hankaluudesta on harhaluulo:

Jätteet Yyterissä kierrätetään tehokkaasti: energia-, bio-, seka- ja ongelmajätteelle on omat keräysastiansa, samoin muille jätteille. Kertakäyttöpakkauksia pyritään välttämään ja paperinkulutusta vähentämään esimerkiksi suosimalla kaksipuolisia tulosteita.

– Kun asiat otetaan suunnittelussa heti alusta alkaen huomioon, ei kestävän matkailun toteuttaminen ole hankalaa eikä kallista eikä kestävän matkailun tarvitse merkitä tavallista huonompaa matkailukokemusta.

Toimenpiteet lienevät tuttuja jokaiselle joko kotoa tai työpaikalta. Mäki-Ullakon mukaan kestävässä matkailussa ei olekaan kyse rakettitieteestä, mutta jostain syystä ”kestävyys” matkailussa koetaan vaivalloiseksi.

Nuoret odottavat kestävyyttä

Yyterin kylpylä

Yyterin kylpylässä

Kestävää lomailua – Meille on tärkeää, että myös tulevat sukupolvet voivat nauttia matkailusta puhtaassa ja turvallisessa ympäristössä, sanoo Yyterin kylpylähotellin yrittäjä Seppo Mäki-Ullakko. Kestävä matkailu on parin viime vuosikymmenen aikana noussut maailmalla yhdeksi johtavaksi matkailun suuntaukseksi. Suomessa ei olla vielä yhtä pitkällä, mutta Mäki-Ullakon mukaan trendi on meilläkin nouseva. Kestävä matkailu on Suomessa totuttu liittämään lähinnä pienimuotoiseen maaseutumatkailuun, mutta Yyterissä halutaan osoittaa, että kestävää matkailua voi tehdä myös suuremmassa mittakaavassa, kannattavasti. – Olemme allekirjoittaneet Helsinki Declaration -julistuksen, joka on Suomen matkailuelinkeinon sitoumus kestävään kehitykseen. Julistus on meidän sitoumuksemme kehittää toimintaamme kestävämpään suuntaan, Mäki-Ullakko kertoo.

Onneksi asiat muuttuvat, ja Mäki-Ullakko iloitsee siitä, että Suomessakin ollaan pikku hiljaa heräämässä kestävän matkailun konseptiin. Erityisesti nuoret, 25–40-vuotiaat odottavat matkailulta kestäviä toimenpiteitä.

Yyterissä kestävä matkailu tarkoittaakin hyvin arkipäiväisiä tekoja: energian säästämistä, jätteiden kierrättämistä ja paikallisten yhteistyökumppaneiden suosimista hankinnoissa. Kestävä matkailu on yksinkertaisimmillaan sitä, että pyyhkeet ja lakanat vaihdetaan vain pyynnöstä, tai että hehkulamput korvataan led-valoilla. Yyterissä pyritään myös vähentämään energian- ja vedenkulutusta panostamalla uuteen tekniikkaan, remontoimalla sekä neuvomalla ja opastamalla henkilökuntaa ja asiakkaita. Kylpylähotellissa etsitään jatkuvasti mahdollisuuksia vähentää lämpöenergian-, sähkön- ja vedenkulutusta, ja siinä on myös onnistuttu hyvin: vuodesta 2007 lämpöenergian kulutus on laskenut puoleen ja sähkön kulutuskin lähes neljänneksen.

Uudistunut kylpylähotelli Mäki-Ullakoiden perhe on toiminut Yyterissä yrittäjänä vuodesta 2006. Viime vuosina kylpylähotelliin on tehty monia uudistuksia asiakkaiden viihtyvyyden ja tilojen toimivuuden parantamiseksi. – Ensimmäiset korkeatasoiset lomaosakkeet valmistuivat vuonna 2008 ja viimeisimmät viime keväänä. Kylpylähotellissa on uusittu kalusteita, kylpylä saneerattu ja uudistettu sekä huoneita uudistettu, Seppo Mäki-Ullakko kertoo. – Myös kokoustiloja, ravintoloita ja huonekäytäviä on uudistettu, samoin tekniikkaa ja kylpylän puhdistusjärjestelmä. Olemme kiinnittäneet erityistä huomiota uudistuksissa esteettömyyteen, jotta liikuntarajoitteisetkin asiakkaat viihtyisivät meillä. Muun muassa rannalle menevä polku on uudistettu juuri esteettömyyttä ajatellen. www.yyterinkylpyla.fi

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Merimesta - merellinen elämys Eeva Oksman

Merimesta

Ruokailijoita kaukaakin

alaravintola Merimesta sijaitsee puolen tunnin ajomatkan päässä Porin keskustasta, Reposaaressa. Ravintola on tunnettu korkeatasoisesta ruuasta, hyvästä palvelusta ja upeasta näköalasta.

Ravintola Merimesta on saanut asiakkailtaan runsaasti positiivista palautetta. Kehuja on tullut herkullisen ruuan lisäksi nopeasta ja ystävällisestä palvelusta ja mukavan rennosta ilmapiiristä. Varta vasten Merimestaan on lähdetty ajamaan Turusta, Tampereelta ja jopa Helsingistä saakka!

Merimestaan voi saapua joko veneellä ravintolan omaan laituriin tai maitse tietä pitkin. Reposaaren maantie kulkee merenlahden halki pengertienä ja jatkuu edelleen saaria ja luotoja pitkin viehättävään Reposaareen. Saari on kolme ja puoli kilometriä pitkä, ja sen uloimmassa kärjessä sijaitsee vuonna 2001 rakennettu Merimestarakennus, jossa ravintolan lisäksi toimii kalan käsittely- ja myyntitilat. Aavaa merta ihaillen Ravintola Merimestan 80-paikkainen pääsali on alakerrassa. Yläkerran tilaan mahtuu ruokailemaan noin 40 henkeä, ja se toimii myös kokous- ja kabinettitilana. Ravintolan ikkunoista aukeaa upea näköala aallonmurtajan ohi avomerelle. Meren äärellä vuodenajan vaihtelun ja luonnon uljauden voi kokea aidoimmillaan. Moni tuleekin Merimestaan ihailemaan syysmyrskyjä tai katsomaan silmänkantamattomiin ulottuvaa jääpeitettä. Kesäaikaan useat asiakkaat viihtyvät 60-paikkaisella ulkoterassilla, jossa on hellepäivänä mukava nauttia ruokailun ja kahvittelun ohessa raikkaasta merituulesta ja meren tuoksusta.

Ravintolan omistavat kokeneet ravintola-alan yrittäjät, Pirkko ja Susanna Sävel. Pirkko-äiti vastaa salista ja Susanna keittiöstä, mutta päätökset tehdään aina yhdessä. Äidin ja tyttären välit ovat mutkattomat, ja kumpikin arvostaa toisen osaamista ja tukee häntä työssään. Yhdessä he ovat luoneet ravintolan, jonka positiivinen ilmapiiri on asiakkaidenkin aistittavissa. Kauden kalaa ja muita herkkuja Merimestan suosittu noutopöytä notkuu erilaisia herkullisia kalaruokia, salaatteja sekä lämmintä liha- ja kalaruokaa. Kesäsesongin aikaan noutopöytä on katettuna joka päivä ja muulloin viikonloppuisin. Kesäsesongin ulkopuolella lounaaksi voi valita erityisen Mestarin Menun, jonka pääruoan kalavaihtoehto on valmistettu aina lähivesistä kulloinkin saatavana olevasta kalasta. Merellisen kalaravintolan à la carte -listaltakin löytyy tietysti monipuolisesti tuoretta kalaa, mutta toki tarjolla on myös liha- ja kasvisruokia. Kalat hankitaan samassa rakennuksessa sijaitsevasta kalamyymälästä, joten tuoreus on taattu!

Ympäri vuoden, tarpeen mukaan Tammikuuta lukuun ottamatta ravintola Merimesta on avoinna ympäri vuoden, mutta aukioloajat vaihtelevat sesongin mukaan. Helmikuun alusta lähtien ravintola on avoinna lounasaikaan, ja aukioloaikoja pidennetään kesää kohti mentäessä. Äitienpäivä on yksi ravintolan kiireisimmistä päivistä. Syksyn mittaan aukioloaikoja taas vähitellen supistetaan. Ryhmille ravintola on avoinna myös muulloin. – Aukiolo kannattaa varmistaa etukäteen joko internet-sivuilta tai puhelimitse, vinkkaa Susanna Sävel muistuttaen samalla, että kesäaikaan on varminta tehdä pöytävaraus. www.merimesta.fi

Pianisti Grigori Sokolov

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

tuskiellon takia kalat pääsevät nousemaan Merikarvialla jokea ylöspäin ja seutu onkin koskineen mitä parhainta kala-apajaa. Täältä voi pyydystää myös merilohta.

ohjanlahden Rantatie kulkee Merikarvian kunnan alueella merenrantaa myötäillen. Perinnemaisemien ja puhdasvetisten koskien Merikarvialta löytyy paljon näkemisen arvoista.

Kunnan etelärajalla, Merikarvian ja Porin välimaastossa, sijaitsee pieni vanha kylä, Pohjansaha. Kylässä toimi aikoinaan mahtava Haminaholman saha, jonka omisti Antti Ahlström. Saha lopetti toimintansa 1920-luvulla. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkuvuosikymmenten aikana Haminaholman työläisille rakennetut asuinmökit toimivat nykyisin loma-asuntoina. Hyvin säilynyt kyläraitti antaa tämän päivän matkailijalle hyvän käsityksen entisajan elämästä. Rantatietä pohjoisen suuntaan jatkettaessa tullaan vanhaan Köörtilän kalastajakylään, josta löytyy entinen kalasatama rantaaittoineen ja verkonkuivatuspaikkoineen. Siellä täällä kylätien varrella näkee idyllisiä vuosisadan vaihteen rakennuksia.

– Merikarvianjoella kertyy kalastusvuorokausia vuosittain noin 10 000. Täällä käy tuhansia kalamiehiä. Muutamat kalastavat useampia päiviä tai jopa viikonkin kerrallaan, kehittämisjohtaja Jorma Huuhtanen Merikarvialta kertoo.

Koivuniemen Herra lapsiperheiden suosikki Rantatien varressa, noin 6 km ennen Merikarvian keskustaa, sijaitsee Koivuniemen Herra, joka on toiminut jo parinkymmenen vuoden ajan matkailumaatilana. Se on erityisesti perheiden ja lapsiryhmien suosiossa, mutta tarjoaa myös majoituspalveluita. Tilalla on runsaasti kotieläimiä ja siellä järjestetään monipuolista ohjelmaa. Koivuniemen Herra räätälöi jännittäviä maatilalomia lapsiperheille, jotka haluavat kokeilla eläintilan arkea entisajan talonpoikaisessa pihapiirissä yhdessä isäntäja työväen kanssa.

Kalastusta kirkonkylällä Jatkettaessa Rantatietä edelleen pohjoiseen saavutaan Merikarvian kirkonkylään, jossa on vaikuttavat näkymät Merikarviajoen suistoalueelle. Rantatie myötäilee tässä kohden jokea. Merikarvianjoen ylitse kulkee useampia siltoja ja edempää löytyy useita koskipaikkoja. Vapaaehtoisen verkkokalas-

– Jokihaara on kalastusaluetta Lankoskelta mereen asti. Joen varrelle on rakennettu mukavia taukopaikkoja kalastajia varten, hän selvittää.

Suuri puukirkko Merikarvia on vanha mahtikunta, jonka merkittävästä menneisyydestä kertoo edelleen suuri puukirkko. Vuonna 1899 valmistunut kirkko on yksi maamme suurimpia ympärivuotisessa käytössä olevia puukirkkoja. Sen on suunnitellut arkkitehti Johan Nordstrand. Turkulaisen A.F. Ahlstedtin maalaama alttaritaulu on vuodelta 1878, ja se esittää Kristuksen ylösnousemusta. Kirkon urut ovat Suomen vanhimmat jatkuvassa käytössä olevat Thulen rakentamat urut. Urkujen sointi on voimakas ja kantava, kuten suuressa, 2 400 istumapaikkaa käsittävässä kirkossa tuleekin.

Merikarvian

hienot perinnemais Eeva Oksman

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Merikarvian kunta

isemat

Satakunta

tamossa palvelee nykyisin Galleria Vanha Savu. Galleriassa järjestetään kesäkaudella konsertteja, työpajoja ja erilaisia tapahtumia. Lastennäyttelyt on sijoitettu jännittävällä tavalla mustiin, vanhoihin uuneihin. Krookan rantaan rakennetussa avokatsomossa voi seurata kesäteatteria. Tapahtumista yksi tunnetuimmista lienee Meripäivä. Krookan satamasta löytyy myös monipuoliset palvelut veneilijöille sekä hyvin varustettu vierasvenesatama. Satamasta lähtevät kuljetukset ainutlaatuiseen, kivikkoiseen Ouran saaristoon, joka sijaitsee noin tunnin venematkan päässä.

Kalastusmuseo, Pyttymuseo ja Korsutupa

Eumer Fishing Center perehdyttää perhokalastuksen saloihin Merikarvianjoen rannalla, Holmankosken kuohujen äärellä toimivassa Eumer Fishing Centerissä on pienehkö hotelli sekä kalastustarviketehdas. Eumer Fishing Center on erikoistunut kalastajaryhmien palveluun. – Tarjolla on muun muassa perhokalastuskoulutusta. Holmankoskessa saa perhojen ohella toki kalastaa myös vieheillä, Huuhtanen kertoo. Alueella käy runsaasti kalastajaryhmiä, mutta keskus palvelee myös yrityksiä tarjoamalla mukavat puitteet koulutus-, seminaari- ja asiakastapahtumien järjestämiseen. – Holmankosken ohella toinen tärkeä kalastustukikohta on Lankoski, Huuhtanen toteaa. Krookan satama Krookan satama sijaitsee Krookanlahden suojaisassa poukamassa ja on Merikarvian kesän keskus. Satamassa käydessä kannattaa pistäytyä kalakauppaan ostamaan paikallista herkkua, tuoretta savukalaa. Viehättävä, ikivanha ranta-aitta-alue on näkemisen arvoinen. Entisessä Demjatinin kalansavus-

Kalastus on perinteisesti ollut Merikarvialla tärkeä elinkeino. Siitä kiinnostuneet voivat vierailla Mericampingin läheisyydessä sijaitsevassa kalastusmuseossa. Vanhat rakennukset luovat paikkaan aivan oman tunnelmansa. Merikarvia oli aikoinaan maamme suurimpia puuastioiden valmistuspaikkoja. Puisten astioiden historiaan voi tutustua pyttymuseossa. Aivan meren rannassa sijaitsee Sotaveteraanien korsutupa, jossa toimii pieni korsumuseo. Museossa on esillä viime sotiin liittyvää kirjallista aineistoa sekä esineistöä. Museossa käy kesäisin runsaasti bussiryhmiä, joille paikalliset veteraanit järjestävät tarvittaessa kahvituksen.

Lintubongauksen ystäville Matkan edetessä saavutaan lopulta Merikarvian pohjoisimpiin kyliin, Riispyyhyn ja Kasalaan. Kasalassa kannattaa poiketa 1990-luvulla rakennettuun kalasatamaan, joka on varsinkin lintubongareiden suosiossa. Sinne vuonna 2012 rakennettu lintutorni kuuluu osaltaan EU:n tukemaan merellisen matkailun hankkeeseen. Tornista avautuvat vaikuttavat näkymät kauas horisonttiin, missä Selkämeren kimaltelevat laineet sulautuvat taivaan sineen.

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie

Krookanlahden helmet:

Mericamping ja Rantahuone Irmeli Kojonen

Merikarvian kunta

ivan niemen kärjessä Merikarvialla – Parasta kattavien avautuvat Mericampingin matkailu- palvelujen ohella on alueen kauniit maisemat. Koivikon kuitenkin sijainti, Leena Kela kertoo. katveesta löytyy neljän tähden leirintäalue, joka tarjoaa mukavat puitteet omatoimimatkailijan lomanviettoon. Meri on läsnä Majoitusvaihtoehtoja Mericampingissä löytyy moneen tarpeeseen. Vuokrattavissa olevista mökeistä kahdeksan soveltuu ympärivuotiseen käyttöön, ja loput 14 mökkiä palvelevat kesäkäytössä. Mökkivalikoimaan kuuluu eritasoisia mökkejä vaatimattomista parin hengen pikkumökeistä aina 12 hengen tilavaan huvilaan. Mökit on maalattu punamullan sävyyn, ja ne istuvat kauniisti Saaristomeren rantamaisemaan.

Kattavien palveluiden leirintäalue Karavaanareiden tarpeisiin löytyy 70 sähköistettyä asuntovaunupaikkaa sekä telttailualue. Neljän tähden leirintäalueena Mericampingin palvelut ovat myös luokituksen mukaiset. Vierailijoiden käytössä on asianmukaiset suihku- ja wc-tilat, ruuanlaittomahdollisuudet sekä kolme saunaa. Vastaanottorakennuksessa toimii grillikahvio.

Leena Kelan mukaan meri tuo aivan oman elementtinsä lomanviettoon. Mikä sen mukavampaa, kuin illalla saunan jälkeen istahtaa mökkinsä terassille vilvoittelemaan ja seurata miten aurinko hiljalleen painuu kohti taivaanrantaa. – Meren rannalla kun ollaan, täällä saa myös nauttia luonnon rauhasta. Alueella sijaitseva uimaranta on matala ja hiekkapohjainen, ja soveltuu sen vuoksi hyvin kaikenikäisille, hän kertoo. – Olemme järjestäneet tänne monenlaista aktiviteettia, myös lapsille, mm. ulkoleikkipaikan ja polkuautoradan, hän toteaa. – Minigolf-radallakin voi pistäytyä pelaamassa kierroksen kaveriporukalla, hän sanoo.

Krookan satama Vain kolmen kilometrin päässä Mericampingistä, Krookan lahden toisella puolella, sijaitsee tunnelmallinen Krookan satama. Sen sielu on Ravintola Rantahuone, joka palvelee matkailijoita kesäisin aina syyskuun loppuun asti. Aivan ravintolan kupeessa toimii kesäteatteri. Rantahuoneen avaraan saliin mahtuu yhteensä 100 asiakasta, ja terassilla on tilaa vielä 70 hengelle. Rantahuoneella tarjoillaan päivittäin lounasta runsaasta seisovasta pöydästä, ja muina aikoina on a la carte -tarjoilua. Kahvilan puolelta saa perinteisesti kahvia ja leivonnaisia sekä jäätelöä. Ravintolan yläkerrassa on suosittu 200 hengen juhlatila, jossa on vietetty niin häitä, syntymäpäiviä kuin sukujuhliakin. Krookan satama on kesäiltaisin tunnelmallinen paikka, jossa voi istua iltaa ystävien kanssa ja seurata purjeveneiden lipumista ulapalle. Syksyllä iltojen tummetessa vietetään Venetsialaisia, mökkikauden päättäjäisiä, jolloin ilotulitusten väriloisto täyttää taivaan. www.mericamping.fi www.rantahuone.fi

Ravintola Rantahuone on Krookan sataman sielu.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Vanhassa myllyssä toimii kesäisin kahvila ja lahjapuoti.

Lankoski

– tärkeä pala Suomen teollista historiaa

erikarvialla kuohuvat Lankosken komeat pärskeet. Kalaisa koski on perho- ja viehekalastajien suosiossa. Tänne on helppo löytää, sillä paikka sijaitsee aivan E8-tien varressa. Lankosken Köffi palvelee ympäri vuoden

Irmeli Kojonen

Lankosken Köffi ky

Lankosken kylän synty juontaa juurensa 1600-luvulle. Lankoski näytteli sittemmin merkittävää roolia Suomen teollistumisenajan historiassa. Joen rannassa näkyy komea, aikoinaan Antti Ahlströmin omistama vanha mylly. Se sai alkujaan voimansa Lankoskesta. Tänä päivänä se palvelee Kahvimylly-nimisenä kesäkahvilana alueen vierailijoita.

Suuren alku Vanha myllyn jyhkeät kiviseinät ja jämäkät hirsipalkit puhuvat omaa kieltään tuon ajan arvoista ja tavasta tehdä työtä. Se, mitä rakennettiin, tehtiin kestämään. Sittemmin myllyn yhteyteen nousi uusi saha vanhan käytyä liian hitaaksi. Kaksiraaminen saha valmistui Ahlströmin ansiosta. Tämä oli merkittävä askel, sillä sahatavaran kaupasta tuli sittemmin Suomen elinkeinoelämää kantava voima. Ahlström osasi käyttää hyväkseen teollista murrosta ja keräsi sen aikana yhden maamme suurimmista omaisuuksista. – Mylly oli pitkään kylmillään. Vanhempamme remontoivat myllyn vuonna 1979 kahvilakäyttöön, Katariina Tuominen Lankosken Köffistä kertoo. Hän jatkaa perheyrityksen toimintaa nyt toisessa polvessa yhdessä sisarensa kanssa.

Lankosken Köffin uusi rakennus on vilkas taukopaikka ja erityisesti bussiryhmien suosiossa. Tarjolla on päivittäin mutkatonta kotiruokaa seisovasta pöydästä. Myös juhlaja ryhmätarjoilut onnistuvat. – Olemme avoinna joka päivä klo 8–23 jouluaattoa ja -päivää lukuun ottamatta, Katariina kertoo hymyillen. Ruoka valmistetaan alusta asti itse, perunat kuoritaan paikan päällä ja kaikki makeat leivonnaiset leivotaan itse. – Lisäksi meillä on grillilista, josta voi tilata hampurilaisia ja grillipihvejä, Katariina lisää.

Lankoski (ylinnä) kuuluu Etelä-Suomen suosituimpaan koskikalastusalueeseen. Lankosken Köffi (yllä) on vilkas taukopaikka, jossa ruuat valmistetaan alusta asti itse.

Bed & breakfast -majoitusta

Historiallinen museosilta

Yritys tarjoaa myös Bed and breakfast -tyyppistä majoitusta Kortteeri Oivassa, johon kuuluu neljä kahden hengen huonetta. Mericampingin alueella yritys vuokraa vierailijoiden käyttöön Kerttu-nimistä mökkiä. Majoitusasiakkaat koostuvat matkailijoista, joista monet tulevat koettamaan kalaonneaan Merikarvianjoelle, mutta myös tavallisista turisteista sekä työkomennuksille saapuvista henkilöistä. Yrityksen kotisivuilta voi seurata, miten kala nappaa koskessa, sillä saalisilmoitukset ovat nähtävillä etusivulla.

Joen ylitse kulkee toistasataa vuotta vanha kiviholvisilta, joka on yksi alueen komeimpia nähtävyyksiä. Silta toimi valmistuttuaan kyläläisten yhteisenä kokoontumispaikkana ja siinä leikittiin, tanssittiin ja tapeltiinkin. Vanha silta oli maantiekäytössä aina vuoteen 1960 asti, jolloin valtatie 8:n uusi silta valmistui. Silta hyväksyttiin viralliseksi museosillaksi vuonna 1987, jolloin se täytti sata vuotta. Nykyisin se on vain jalankulkijoiden käytössä. Silta kuuluu keskiaikaiseen Satakunnasta Pohjanmaanmaalle johtaneeseen Kuninkaantiehen.

– Alueelta löytyy myös viehättävä, pieni luontopolku, joka kertoo seudun kasvillisuudesta, Katariina toteaa.

www.lankoski.com

www.kotimaassa.fi

Teatterit, konsertit

Sukudraamoja ja komediaa Irmeli Kojonen

appeenrannan kaupunginteatterin syksyssä nähdään hienoa suomalaista draamaa sekä hulvatonta musiikkikomediaa.

Uusien ensi-iltojen ohella näyttämöllä jatkavat vielä syykaudella Ray Cooneyn hupaisa farssi Riemurahat sekä kriitikkojen ja katsojien ylistämä Sad songs from the heart of Europe. Vieraat – Perhesaaga Syksyn avasi 12.9.2013 Veeran kammarissa ensi-iltansa saanut Vieraat – Perhesaaga. Korjaamo Teatterin ja Lappeenrannan kaupunginteatterin yhteistuotannon kantaesitys nähtiin 14.8.2013 Stage-festivaalilla.

Jäniksen vuosi. Kuvassa Jussi Johnsson, Anna-Kaisa Makkonen, Turo Marttila ja Liisa Sofia Pöntinen Kuva: Aki Loponen

Näytelmä on syntynyt näytelmäkirjailija Okko Leon ja ohjaaja Lija Fischerin pohdinnoista muukalaisuudesta, pakolaisuudesta sekä kulttuuri-identiteetistä. Tuottaja Sanna Kemppainen pitää yhteistyön avautumista Stage-festivaalin kanssa tärkeänä ennen kaikkea siksi, että sen kautta pyritään viemään ulkomaille suomalaisia näytelmiä.

– Vieraat – Perhesaaga pureutuu vieraudentunteeseen, jota meistä jokainen kokee jossakin elämänvaiheessa, Kemppainen tilittää. – Ulkopuolisuudentunne voi vallata ihmisen niin monella tapaa, myös joukon keskellä, hän summaa. Näytelmä on kertomus lähtemisestä, suvusta ja perheestä sekä ihmisen kaipuusta löytää koti. Ajan hermolla vahvasti elävä esitys pohtii sitä, mitä meistä jää jäljelle, kun sulaudumme toiseen kulttuuriin. Jäniksen vuosi musiikin siivittämänä Jäniksen vuosi, vanha kotimainen klassikko, sai ensi-iltansa 14.9.2013. Monelle kirjasta tai elokuvasta tuttu Arto Paasilinnan ja Kristian Smedsin teksti nähdään nyt Jari Juutisen Lappeenrannan kaupunginteatterille sovittamana ja ohjaamana versiona, joka ei jätä ketään kylmäksi.

Vieraat – Perhesaaga. Kuvassa Netta Salonsaari. Kuva: Kristiina Männikkö

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Elämäänsä kyllästynyt toimittaja Vatanen ajaa juttukeikalla jäniksen yli. Epätoivoissaan hän lähtee loukkaantuneen eläimen perään. Seuraa uskomattomia tilanteita jäniksen johdattaessa Vatasen

käsittämättömien käänteiden kautta uusille raiteille. – Komedian aineksia sisältävä näytelmä etenee upeasti musiikin siivin. Osa kappaleista esitetään ilman säestystä a cappella -lauluina, Kemppainen paljastaa. Wolkoffin talossa kulttuurit törmäävät 12.10.2013 kantaesityksensä saava Wolkoffin talossa kertoo nimensä mukaisesti lappeenrantalaisen Wolkoffin talon ja siinä asuneen suvun tarinan. Ohjaus ja käsikirjoitus ovat dramaturgi Helena Anttosen, joka on toiminut aiemmin Lappeenrannan kaupunginteatterin johtajana. Venäjältä ummikkona saapuva perhe asettuu kaupunkiin ja alkaa käydä kauppaa. Vaikka vaurastunut perhe valloittaa pian paikkansa pikkukaupungin seuraelämässä, emigranttisuvun elämässä säilyy tietty etäisyys kaupungin muuhun väkeen. Näytelmä raottaa ovia neljän sukupolven vaiheisiin ja kahden kulttuurin kohtaamiseen kaikkine kipuineen ja riemuineen. www.lappeenrannanteatteri.fi

Lahden kaupunginteatterin syksyssä

Klassikoita ja nykytekstejä Jetta Kuitunen

Lauri Rotko

yksyn kuuma musikaali on rosoinen ja tunteisiin vetoava West Side Story.

West Side Storyssa nähdään mm. hurja viisikko Timo Välisaari, Jarkko Miettinen, Vallu Lukka, Teemu Palosaari ja Mikael Saari.

Broadwaylla syyskuussa 1957, Lahden kaupunginteatterissa 7.9.2013 alkaen. William Shakespearen Romeo ja Julia -näytelmään pohjautuvan West Side Storyn teemat ovat ikuiset: vihanpito, rakkaus ja jengitappelut. Tapahtumat sijoittuvat hylätylle teollisuusalueelle. Ikiaikainen tarina lumoaa, vaikka maailma on synkkä, sillä rakkaus on totta. – Musikaaleissa kohtaa hienosti kolme taidemuotoa: tanssi, musiikki ja teatteri, hehkuttaa musikaalin ohjaaja Miika Muranen. Onnistuneen produktion on mahdollistanut Murasen mukaan hyvä fiilis ja hedelmällinen yhteistyö koreografipari Katja Koukkula– Jussi Väänäsen kanssa, jotka ovat tulleet tutuiksi mm. Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta. Taistelukoreografioista ja joukkokohtauksista on saatu näyttäviä, kun mukana on peräti 28 ihmistä. Klassikkotarinan alkuperäisen musikaalimusiikin soittaa 13-miehinen orkesteri kapellimestarinaan Antti Vauramo, jolla on ollut iso ja olennainen osa musikaalin tekemisessä. – Olemme tehneet laaja-alaista yhteistyötä koreografien ja kapellimestarin kanssa. Koko ensemblelta vaaditaan paljon erilaista osaamista, Muranen toteaa. Lavastaja Minna Välimäki ja pukusuunnittelija Anne Lasonpalo ovat luoneet tarinalle aidot 1950-luvun puitteet. Pääpari Tonya ja

Mariaa esittää Nelosen Dancestakin tuttu Markku Haussila sekä Lahdessa vieraileva musikaalitähti Natalil Lintala.

Lokakuussa jatketaan kuumilla tunteilla ja ihmissuhteilla Lokakuun 16. päivä saa ensi-iltansa Juhani-näyttämöllä äärimmäisten tunteiden perhedraama, Tennessee Williamsin kiihkeä klassikko Kissa kuumalla katolla. Näytelmän ohjaa Hilkka-Liisa Iivanainen, joka on ensimmäistä kertaa vierailijana Lahdessa. Kissa kuumalla katolla kuvaa vahvasti ja fyysisesti inhimillistä tarvettamme rakastaa ja tulla rakastetuksi – hinnalla millä hyvänsä. Tämä Pulitzer-palkittu menestysnäytelmä on raadollinen tarina elämään pettymisestä ja omistushalusta, mutta myös todellisesta yhteenkuuluvuudesta ja haavat parantavasta rakkaudesta.

Syksyn viimeinen ensi-ilta sijoittuu Eero-näyttämölle 17.10.2013. Kati Kaartisen kirjoittama Kolmas on lämminhenkinen ja syvällinen näytelmä muistin, rakkauden ja järjen menettämisestä. Kolme paria elämän eri vaiheissa kohtaa hetken ainutlaatuisuuden ja katoavuuden. Kaartinen kuvaa ihmisen eri elämänvaiheita ja niiden muutoksia sympaattisesti arjen huumorin kautta. Ohjaajana vierailee Heidi Räsänen, lavastuksen ja pukusuunnittelun tekee Pekka Korpiniitty.

Näytelmiä lapsille ja perheille Norjalaisen Erlend Loen lastenkirjasarjaan perustuva näytelmä Kurtilla keittää tarjoaa arkipäivän absurdismia, hauskoja tilanteita ja yllätyskäänteitä koko perheelle 5.9.2013 alkaen. Aivan perheen pienimmille, jopa ensimmäiseksi teatterikokemukseksi sopiva Valkoinen saa ensi-iltansa 18.9.2013. Maarit Pyökärin ohjaama ja visualisoima Andy Manleyn näytelmä kertoo Pumpulista ja Trasselista, jotka elävät ihanassa valkoisessa maailmassa, kunnes tapahtuu jotain, ja mikään ei ole enää ennallaan. www.lahdenkaupunginteatteri.fi

www.kotimaassa.fi

Teatterit, konsertit

yväskylän teatterisyksyssä nähdään vihreitä miehiä, taksikuskeja ja tarpeettomia ihmisiä.

Jyväskylän kaupunginteatterin syksy on jälleen onnistunut sekoitus erilaisia ja kiinnostavia esityksiä. Ohjelmistossa nähdään kolme ensi-iltaa, yksi uusintaensi-ilta ja mielenkiintoisia vierailunäytöksiä. Syksyn aloituksena lavalla kiipeää sydämellinen vihreä jättiläinen Shrek. Maailmaa valloittaneen musikaalikomedian Suomen kantaesitys nähdään Jyväskylän kaupunginteatterissa syyskuussa, ja luvassa on hyvää mieltä ja satujen onnellisia loppuja syksyn pimeitä valaisemaan. Tarinassa epätavanomainen sankari, vihreä jätti Shrek, saa tehtäväkseen pelastaa kaksikymmentä vuotta tornissa viruneen kauniin prinsessa Fionan. Shrek ja hänen matkakumppaninsa, suulas Aasi, joutuvat matkallaan erilaisiin kommelluksiin ja joutuvat voittamaan monta estettä, joista pienin ei ole oman itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on. Shrek on musikaali epätodennäköisestä ystävyydestä, erilaisuuden hyväksymisestä ja todellisesta rakkaudesta.

Silkkiä ja retkipatjaa Shrek vyöryttää lavalle satuhahmojen kirjon – tarinassa erilaisia hahmoja on pitkälti toista sataa, mikä asettaa haasteita myös puvustukselle ja muulle tuotannolle. Shrekin pukuja on valmistettu jo viime keväästä lähtien eikä materiaalivalinnoissa ole säästelty mielikuvituksessa: asuja on syntynyt niin silkistä kuin retkipatjastakin. Puvustus, lavastus, valot ja musiikki ovat kiehtovan tarinan ohella olennaisia mielenpainuvan teatterielämyksen kokemisessa. Shrek syntyi vuonna 1990 newyorkilaisen kuvittaja ja kirjailija William Steigin kirjassa. Maailmakuuluksi Shrek nousi Dreamworksin animaatioelokuvassa, ja Brodwaylle vihreä jätti löysi tiensä vuonna 2008. Ennen Jyväskylää musikaalia on esitetty menestyksekkäästi Lontoossa, Puolassa, Espanjassa, Ranskassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Virossa. Jyväskylässä Shrekin päärooleissa vierailevat Otto Kanerva ja Maria Lund.

Täydellistä perheidylliä – kö? Perheteemaa edustaa suurella näyttämöllä ensi-iltansa saava brittifarssi Koukussa. Näytelmä kertoo lontoolaisen taksikuski Johnin piinasta kun hänen kaksoiselämänsä uhkaa paljastua. John on kunnollinen perheenisä – jopa niin kunnollinen, että siitä riittää peräti kahteen perheeseen. John on onnistunut elämään kahden perheen loukussaan vuosikaupalla, mutta kun kahden perheen teinit tutustuvat toisiinsa internetissä, uhkaa tarkoin varjeltu salaisuus murentua ja katastrofi on valmis. John yrittää pelastaa sen mitä pelastettavissa on, ryntäilee kahden kotinsa väliä ja farssille tyypillisesti ovet paukkuvat ja vauhdikkaat käänteet seuraavat toisiaan. Koukussa-näytelmää on esitetty Suomessa aiemmin myös nimellä Linjat kuumina, ja se on itsenäinen jatko näytelmäkirjailija Ray Cooneyn yleisöennätyksiä keränneelle farssille Juokse lempesi edestä.

Jyväskylän kaupunginteatterin syksyssä

Jotain uutta, vanhaa ja lainattua Matleena Ikonen

Shrek. Aasi - Henri Halkola, Shrek - Otto Kanerva Kuva: Sami Heiskanen

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Mustaa huumoria Syksyn kolmantena ensi-iltana nähdään Reko Lundánin vavisuttava draama Tarpeettomia ihmisiä. Se on tarina Karista, joka saa potkut, ja työnsä myötä menettää myös ihmisarvonsa. Samanaikaisesti Karin vaimo Tuula etenee urallaan, mutta joutuu kotona koville yrittäessään tukea miestään, jonka voimattomuus ja toivottomuus kääntyvät lopulta väkivallaksi. Siinä missä Kari romahtaa työn puutteeseen, lähiöaktivisti Petri uupuu työn alle: työ opettajana vie voimat eikä avioliittokaan toimi. Ankeista lähtökohdista huolimatta Reko Lundán on saanut aikaiseksi huumorilla höystetyn tarinan ihmisen nöyryytyksestä ja kaipauksesta sekä tarkkanäköisen analyysin hyvinvointiyhteiskuntamme tilasta. Pienellä näyttämöllä nähdään myös Rosa Liksomin monologeista koottu Minä sanon suohraan. Viime kaudella yleisön suosikiksi noussut esitys sisältää nykypäivän menoon reteellä huumorilla kirkastettuja sairaan hauskoja monologeja uusilla mausteilla höystettynä.

Shrekin pääosissa ovat Otto Kanerva (Shrek) ja Maria Lund (Fiona). Kuva: Mika Luomansivu

Vierailut täydentävät tarjontaa Tuttuun tapaan Jyväskylän kaupunginteatterin omaa tuotantoa täydentävät monipuoliset vierailuesitykset. Ripauksen pohjoisen eksotiikkaa tuo Norjan Kautokeinossa toimiva saamelaisten kansallisteatteri Beaivváš, joka vierailee Jyväskylässä Suomen kiertueellaan syyskuussa. Beaivvášin esitys Kuurapää ja unien näkijä, joka on Nils Aslak Valkeapään ainoaksi jäänyt näytelmä. Siinä yhdistyvät hienolla tavalla saamelainen joiku ja japanilainen noo-teatteri. Näytelmä kertoo poronhoitajasta, joka näkee unta mystisestä vanhasta miehestä, jolla on tärkeä sanoma. Jyväskylästä esitys jatkaa aina Japaniin saakka.

Maamme kärkikaartiin kuuluvat musiikintekijät Anna-Mari Kähärä, Jussi Tuurna, Janne Marja-aho ja Sara Puljula vierailevat Jyväskylän suurella näyttämöllä 18.11. Varjomusiikkia-esityksellään, joka on kunnianosoitus runoilija Eeva-Liisa Mannerille ja hänen tuotannolleen. Valtakunnan Virallinen Naurattaja Ismo Leikola tuo uuden koko illan stand up -esityksensä Kaikkien aikojen show vierailulle suurelle näyttämölle 12.11. Jyväskyläläisten taiteentekijöiden yhteistyötä nähdään taas tänä vuonna kun Jyväskylän Tanssiopiston nuoret tanssijat toteuttavat pienelle näyttämölle marraskuun lopussa ensi-iltansa saavan klassikkosadun Kaunotar ja hirviö.

Vas.ylh. Mie sanon suohraan, Maritta ”Ruttu” Viitamäki Kuva: Matti Salmi Vas. Koukussa. Tytti Vänskä, Piia Mannisenmäki, Hannu Lintukoski, Taina Reponen ja Miikka Tuominen. Kuva: Mika Luomansivu

www.kotimaassa.fi

Teatterit, konsertit

Uudessakaupungissa

laadukasta harrastajateatteria

uuan vähäinen näytelmäkerho aloitti Uudessakaupungissa vuonna 1903 vanhimman ja ainoan tähän päivään saakka yhtäjaksoisesti jatkuneen teatteriteon ja näytelmätoiminnan. Tästä kerhosta johtaa suora ja vahva pääjuuri vuonna 1947 perustettuun Uudenkaupungin Teatteriin. Ahti Oksman

Saiturin joulu, kuvassa Jouko Mäenpää

Katja Laine

Nykyään Uudenkaupungin Teatteri on vireä ammattijohtoinen harrastajateatteri, jota johtaa Jari Luolamaa. Teatteri toimii Kulttuurikeskus Crusellissa, jossa on kaksi näyttämöä. Crusellin salin nousevassa katsomossa on 260 kiinteää penkkiä. Ekman-näyttämö sijaitsee kulttuurikeskuksen alakerrassa, ja sen nousevassa katsomossa on 50 kiinteää asiakaspaikkaa.

Pokka pitää, kuvassa Minna Bergström

Saiturin joulu Joulunajan näytelmänä esitetään Charles Dickensin kirjoittama, tunnettu joulutarina Saiturin joulu. Esityksen ensiilta on 15.11., ja sen ohjaa Joel Elstelä. Tarina kertoo vanhasta ja saidasta Ebenezer Scrooge’sta. Miehen luona vierailee aaveita, jotka ohjaavat häntä parannukseen rahakeskeisestä elämäntyylistä. Näytelmä soveltuu koko perheelle – Katja Laineen mukaan ikäsuositus on 7–127 vuotta.

Mielenkiintoisista ohjelmavalinnoista johtuen teatteri on löytänyt paikkansa Turun ja Rauman ammattiteattereiden läheisyydestä huolimatta. Uudenkaupungin Teatteriin tullaan kauempaakin Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta, jopa Tampereelta saakka. – Meillä käy katsojia vuositasolla noin 12 000, huippuvuosina jopa 15 000, kertoo teatterin sihteeri Katja Laine, joka on yksi teatterin kolmesta vakituisesta työntekijästä.

- Laura Jatsityttö kapakka la sa n ö yt Jatsit

Rinne

Jatsitytön salakapakka Teatterin syksyn aloittaa 20.9.2013 Jari Luolamaan ohjaama ja Anneli Kannon kirjoittama Jatsitytön salakapakka. Se on musiikillinen näytelmä ajasta, jolloin Algot Niska salakuljetti viinaa Virosta, tomunimijä oli uusi keksintö ja jatsi valloitti Suomen. Sörkan salakapakassa kohtaavat pirtutrokari Algot Niska, paheellisuutta etsivä Mika Waltari, Tammisaaren vankilasta palaava ja kovaa teetä janoava Ema, schlaagereita laulava Helga ja rakkautta kaipaava Jatsityttö.

Näytelmässä kuullaan paljon tuttuja lauluja, mm. Katupoikien laulu, Kissa vieköön ja tietysti Jatsityttö. Rooleissa nähdään Laura Rinne, Marketta Kainulainen, Henri Rinne, Ate Telin, Simo Kivinen, Santtu Käkönen. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Ate Telin, joka näyttelee entistä poliisia ja nykyistä kapakoitsijaa, työskenteli itsekin poliisina ennen ryhtymistään ravintolayrittäjäksi.

Pokka pitää Tammikuun 24. päivänä ensi-iltansa saa niin ikään Joel Elstelän ohjaama näytelmä Pokka pitää. Pääroolissa nähdään Minna Bergström. Hyacinth Bucket, joka on yläluokkaista elämäntyyliä tavoitteleva keskiluokan kotirouva, joka ottaa nyt hienostuneesti haltuunsa Emmet-paran luotsaaman paikallisen teatteriseurueen murhamysteeriharjoitukset. Hyacinthilla on, kuten arvata saattaa, aivan eri näkemys asiasta kuin Emmetillä, eikä näin ollen kommelluksilta voida välttyä! www.uudenkaupunginteatteri.fi

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Kuubalainen serenadi. Kuvassa Marko Salminen, Timo Julkunen, Reidar Palmgren ja Satu Silvo. Alla Maiju-Riina Huttunen ja Lauri Ketonen.

Katsojaluvut uuteen ennätykseen

Rauman Kaupunginteatteri nosteessa Eeva Oksman

auman Kaupunginteatterilla on takanaan ennätyksellinen teatterikausi. Kesäteatterissa esitetty Tankki täyteen oli loppuunmyyty kaikissa kesän 2013 esityksissä. Koko kauden katsojaluku oli 40 078 ja täyttöaste 86,7 %. Taiteilijaelämää ja mummoenergiaa Rauman Kaupunginteatterin ohjelmistossa tänä syksynä aloittanut kotimainen kantaesitys Kuubalainen serenadi kertoo raumalaisen runoilija Unto Koskelan lyhyestä ja värikkäästä taiteilijan elämästä. Intohimoinen musiikillinen draama on professori Panu Rajalan ja raumalaisen kirjailijan Tapio Niemen käsialaa. Kirsi-Kaisa Sinisalon ohjaaman näytelmän nimiroolissa nähdään Lauri Ketonen, ja hänen ystävinään Minna Craucherina ja Mika Waltarina vierailevat Satu Silvo ja Reidar Palmgren. Lokakuun alussa ensi-iltansa saa Mike Yeamanin kirjoittama, uusi englantilainen komedia Onnennumerot. Rauman Kaupunginteatterille nyt Suomen kantaesityksen saavan näytelmän on suomentanut palkittu näytelmäkirjailija Tuomas Timonen ja sen ohjaa Hanna Ojala.

Harri Joensuu

Onnennumerot on komedia modernista perheestä, jonka luo perheen dementoitunut isoäiti on muuttanut. Mummo voittaa loton pääpotin, mutta uhkaa olla lunastamatta voittoaan, ellei perheen elämäntyyli muutu terveellisemmäksi, aktiivisemmaksi – ja muutenkin mummon mielen mukaiseksi. Pian koko perhe tanssii – tai ainakin esittää tanssivansa – mummon pillin mukaan. Saako perhe rahoja, vai antaako mummo ne kuolleelle kissalleen, naapurin miehelle, vai sittenkin lapsenlapsen goottipoikaystävälle? Ja onko mummo dementoitunut ollenkaan? Mike Yeamanin terävän huumorin kärki osoittaa sukupolvien väliseen kuiluun, yhteiskunnallisen arvomaailman muutokseen, ja rahan mahtiin. Keväällä romanttista draamaa ja Rautavaaran lauluja Helmikuussa 2014 ensi-iltansa saa Robert James Wallerin romaaniin perustuva Hiljaiset sillat. Clint Eastwoodin elokuvana tunnettu romanttinen draama kertoo neljästä päivästä, joiden aikana hiljaista elämää viettävä perheenäiti Francesca ja kiertävä valokuvaaja Robert kokevat rakkauden, joka muuttaa heidän koko loppuelämänsä. Lapsille tämä selviää vasta äidin kuoleman jälkeen, kun

jäämistöstä löytyy heille osoitettu kirje ja avain salaisuuden paljastavaan kirstuun. Francescana nähdään Raisa Sorri, ja Robertin roolissa vierailee Oskari Perkki. Esityksen ohjaa Iiris Rannio ja lavastaa Samuli Halla. Kevätkauden 2014 toisessa ensi-iltaesityksessä on luvassa teatterillinen lauluilta, joka koostuu Tapio Rautavaaran lauluista ja Veikko Huovisen teksteistä. Reppu ja Reissumies -esitys syntyy kapellimestari Perttu Suomisen ja näyttelijä Heimo Korhosen toiveesta. Heidän lisäkseen esityksessä laulaa ja näyttelee Lauri Ketonen. Tämä raumalaiset jo hurmannut näyttelijä on saanut kiinnityksen Rauman kaupunginteatteriin kaudeksi 2013–2014. Lämminhenkisen musiikkiesityksen ohjaa Mona Lehtola.

www.raumanteatteri.fi

www.kotimaassa.fi

Pohjanlahden Rantatie Barbara Hendricks esiintyy joulukuussa yhdessä Pori Sinfoniettan kanssa.

Pori soikoon! Ahti Oksman

Pori Sinfonietta

änä keväänä tuli kuluneeksi 75 vuotta Porin kaupunginorkesterin syntymisestä kahden aiemmin toimineen orkesterin yhdistäessä voimansa. Orkesterin alkujuuret juontavat kuitenkin aina vuoteen 1877, jolloin Porin Soitannollinen Seura (Musikaliska sällskapet i Björneborg) perusti orkesterin Poriin. Pori Sinfoniettana tunnetun kaupunginorkesterin toiminta on dynaamista ja vireää. Orkesterilla on monipuolista musiikillista toimintaa kotikaupungissaan, ja se tekee vierailukonsertteja ympäröivään maakuntaan sekä eri puolille Suomea. Sinfoniettan ohjelmistoon kuuluvat niin sinfonia-, kamarija kirkkokonsertit kuin viihde- ja lastenkonsertitkin. Orkesterin kotisali on akustisesti erinomainen Promenadisali. Pori Sinfonietta tekee säännöllisesti yhteistyötä Porin Filharmonisen kuoron kanssa ja soittaa vuosittaisissa Porin Oopperan produktioissa. Vuoden 2012 syksystä alkaen orkesterin kapellimestarina on ollut Jan Söderblom.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Monipuolinen konserttisyksy Orkesterin syyskauden ohjelmiston pääosassa on orkesteri itse, mutta juhlavuoden alusta asti jatkunut solistien tähtiloiste kirkastuu syyskaudella entisestään huipentuen kolme kaupunkia kattavaan joulukiertueeseen sopraano Barbara Hendricksin kanssa. – Olen syksyn ohjelmistosta erittäin iloinen ja ylpeä. Ei iha huano, kuten porilaiset sanoisivat, kapellimestari Söderblom toteaa. Rennot vapaan sarjan konsertit Viime syksynä Pori Sinfonietta jakoi ensimmäistä kertaa konserttinsa kahteen sarjaan, perinteiseen ja vapaaseen. Vapaan sarjan konsertit ovat vähemmän muodollisia, ja niihin voi tulla sellaisena kun on. Orkesteri on pukeutunut rennommin, ja yleisö voi myös reagoida musiikkiin haluamallaan tavalla, kunhan ei häiritse muita. Lisäksi kappaleiden välissä on enemmän puhetta musiikista. Syksyn vapaaseen sarjaan kuuluvat Porin päivän konsertti 26.9., Virtuoosi omista riveistä 14.11. ja Valon tuoja 28.11. Solisteina edellä mainituissa ovat viulistit Alexander Janiczeck ja Anton Chausovskii sekä mezzosopraano Virpi Räisänen. Jan Söderblomin johtamassa Porin päivän konsertissa kuullaan J-P Lehdon soitinnus Porissa syntyneen Selim Palmgrenin hienosta orkesterisarjasta Kuvia Suomesta. Mainio ooppera ja lasten konsertti Tämän syksyn Porin Oopperan produktio toteutetaan 4 -19.10. Kulttuuritehdas Kehräämössä. Gaetano Donizettin koomisessa Don Pasquale -oopperassa kuorokoh-

tauksissa kuullaan tällä kertaa myös Porin murretta. Syyskauden eläinaiheisessa koko perheen konsertissa Mennään eläintarhaan Satu Sopasen johdolla. Lapsille ja nuorille suunnattujen kausikonserttien lisäksi Pori Sinfonietta tekee aktiivisesti yhteistyötä koulujen ja päiväkotien kanssa muun muassa osallistumalla perusopetuksen Kulttuuripolku-ohjelmaan. Koivusalo ja Kuusisto Perinteiseen sarjaan kuuluvassa itsenäisyyspäiväviikon konsertissa Täällä Pohjantähden alla kuullaan konserttiesitys Timo Koivusalon samannimisen elokuvan musiikista. Konsertin johtaa sooloviulistinakin toimiva Jaakko Kuusisto, joka on myös säveltänyt elokuvan musiikin. Konsertin visualisoinnista vastaa Timo Koivusalo. Muita perinteisen sarjan vierailijoita ovat Maja Metelska ja Janne Mertanen sekä Ralf Gothóni. Tähtisopraano Porissa Orkesterin juhlavuosi päättyy joulukiertueeseen, jonka kirkkaimpana tähtenä loistaa maailmankuulu sopraano Barbara Hendricks, joka esiintyy yhdessä Helsingin filharmonisen kuoron ja Pori Sinfoniettan kanssa. Konserttikiertue alkaa 11.12. Keski-Porin kirkosta ja jatkuu sen jälkeen Turkuun ja Helsinkiin. – Luvassa on lämminhenkinen, kansainvälinen ja elegantti konsertti. Barbaran lavakarisma on häkellyttävää, Söderblom kuvailee. www.pori.fi/sinfonietta

Anneli Kanto

Ohjaus Jari Luolamaa Pe 20.09. klo 19 La 21.09. klo 19 Ti 01.10. klo 14 Pe 04.10. klo 19 La 05.10. klo 14 Ti 08.10. klo 14 Ke 09.10. klo 19 Su 13.10. klo 14 Ti 15.10. klo 14 Pe 18.10. klo 19 La 19.10. klo 14 La 02.11. klo 14 La 09.11. klo 14 Ti 19.11. klo 14 Pe 22.11. klo 19 Pe 29.11. klo 19 La 30.11. klo 19 Liput 20/22 €

KÄSIKIRJOITUS: Tapio Niemi, Panu Rajala OHJAUS: Kirsi-Kaisa Sinisalo ROOLEISSA mm: Reidar Palmgren (Mika Waltari) Satu Silvo (Minna Craucher) Lauri Ketonen (Unto Koskela) LIPUT 25e/22e/15e

Kissa vieköön... On laulu katupoikien...

E S I T Y S PÄ I V I Ä : LA 02.02. klo 19 KE 06.02. klo 19 TO 07.02. klo 14 TO 07.02. klo 19 PE 08.02. klo 14 TI 12.02. klo 19 KE 13.02. klo 14

LIPUT 23e/19e/9e

Uudenkaupungin Teatteri

RAUMAN KAUPUNGINTEATTERI Alfredinkatu 2, 26100 Rauma www.raumanteatteri.fi

02-8451 5440

LIPUNMYYNTI puh. (02) 8376 9900 ma-pe klo 10-17

KIITOS ÄITI ! - lapset sanovat: ”MIELUUMMIN KOHTUULLISESTI JA PAREMPAA!”

LAITILAN LIMONAADIT - NIIHIN EI KYLLÄSTY KOSKAAN!

Ilmajoen Musiikkijuhlat 5.–15.6.2014

KEKKONEN

OOPPERA SUURMIEHESTÄ Taiteellinen toteutus: Sävellys: Uljas Pulkkis Libretto: Lasse Lehtinen Ohjaus: Vilppu Kiljunen

Hyödynnä ennakko-ostajan alennus! peruslippu 53€ / eläk., opisk. 48€ 30.11. saakka peruslippu 56€ /eläk., opisk. 51€ 28.2. saakka normaalihinnat 62€ / eläk., opisk. 57€

VIELÄ ENSI KESÄNÄ!

Esityspäivät: 6.–8.6. ja 13.–15.6.2014 Ryhmähinnat (minimi 30 hlö, lisäksi 2 vapaalippua) 48€ 30.11. saakka 51€ 28.2. saakka 54€ 30.4. saakka

musiikkijuhlat.fi

LIPUT: Puh. 06 424 2900

www.kotimaassa.fi

Teatterit, konsertit

änä syksynä Porin Teatterissa on tarjontaa erityisen paljon.

Eeva Oksman

Janne Alhonpää

Elämyksiä koko perheelle

Porin Teatterissa Porissa seitsemättä vuotta teatterinjohtajana toimiva Patrik Drake on seurannut tyytyväisenä teattereista tehtäviä tilastoja. Porin Teatteri kuuluu keskisuuriin teattereihin, ja niiden joukossa Pori on näinä vuosina menestynyt todella hyvin ollen viimeiset neljä vuotta peräti ykkönen. Teatterin omissa esityksissä käy vuosittain yli 50 000 katsojaa. – Hyvä menestys johtuu hyvistä ohjelmavalinnoista, hyvistä tekijöistä sekä hyvin tehdystä teatterista, toteaa Drake. Tämän syksyn ohjelmisto kostuu neljästä ensi-iltansa saavasta ja neljästä keväältä jatkavasta näytelmästä. The Sound of Music ensi kertaa Porissa Syksyn suursatsaus on maailmankuulu The Sound of Music -musikaali, joka sai ensiiltansa Broadwayllä vuonna 1959. Porin

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Teatterissa noudatetaan tarkasti alkuperäisteoksen henkeä. Rakastettu musikaali kertoo itävaltalaisesta von Trappin perheestä. Nonnbergin luostarin nuori ja eläväinen nunnakokelas Maria lähetetään leski-kapteeni von Trappin seitsemän lapsen kotiopettajattareksi. Perheen äidin kuoltua surun murtama isä on pitänyt lapsilleen tiukkaa kuria, leikkejä ja musiikkia ei talossa suvaita. Helläsydäminen ja lempeä Maria ei voi hyväksyä isän ankaraa suhtautumista lapsiinsa ja päättää, että asialle on tehtävä jotain. Marian sydämellisyys ja iloinen musisointi tuovat lohtua äidittömälle lapsikatraalle, ja lopulta sinnikkyydellään hän voittaa puolelleen niin lasten kuin kapteenin sydämet. – Meillä Marian valinta oli itsestään selvä, Drake toteaa. Roolissa nähdään upeasti laulava Maarit Lehtonen, ja kapteeni von Trappina on Vesa Halstonen.

Lapset ovat monessa mukana, ja Porissa heillä on kaksin- ja osin kolminkertainen miehitys. Draken mukaan varsinkin poikien mukaan saaminen oli haaste. Hakeminen kannatti sillä Porissa näytelmän pojat ovat poikia ja lapset oikeasti lapsia. Musikaalissa kuultavat sävelmät ovat aikojen kuluessa muodostuneet klassikoiksi. Rakastetuimpia kappaleita ovat: Edelweiss, Do-Re-Mi sekä tunnuskappale Kun vuorelle käyn. Musiikista vastaa seitsenhenkinen orkesteri. Suurproduktion ohjaa Tiina Brännare, joka on laatinut myös esityksen koreografian. Näytelmän ensi-ilta oli päänäyttämöllä 14.9.2013.

Iso kiltti jättiläinen.

The Sound of Music. Maria ja kapteeni von Trapp (Maarit Lehtonen ja Vesa Haltsonen).

Luolamies jaksaa naurattaa Näyttelijä Ilkka Aro naurattaa nyt porilaisia, sillä Vaasassa neljä vuotta lähes täysiä katsomoja vetänyt Luolamies on siirtynyt nyt Porin Teatterin pienelle näyttämölle. Huippuhauskasti irrotteleva ja tikahduttavan komedia kertoo miesten ja naisten eroista. Rob Beckerin kirjoittama yhden miehen show on toteutettu lämmöllä ja suurella sydämellä. – Aro on esittänyt näytelmän jo yli 160 kertaa, mutta sanoo saavansa siitä joka kerta vain lisää sähköä, toteaa Drake.

Todellista lastenteatteria Syksyllä pienellä näyttämöllä sai ensiiltansa myös Pippuridino, joka soveltuu jopa kaikkein pienimmille teatterivieraille.

Vas. Luolamies (Ilkka Aro). Alla Hillitön hotelli. Kuvassa: Richard Willey ja Jane Worthington (Vesa Haltsonen, Heidi Rantakeisu).

– Suositusikä on kolme vuotta, mutta sekin vain siksi, että sitä pienemmille koko teatteritilanne voi olla liian outo, toteaa näytelmän ohjannut Drake. Teemu Niemelän ja Mira Rastaan lisäksi näytelmän rooleissa ovat kaksi Tytti Niemisen valmistamaa käsinukkea. Kokit Ylermi ja Yvonne saavat yllättävän tilauksen: Ruotsin kuningas haluaa heiltä syntymäpäiväkakun! Heidän kanansa lopettaa munimisen, ja hätiin hankitusta munamasiinan munasta putkahtaa kiltti ja innokas Pippuridino, joka lopulta auttaa kokkeja ja kanaa leipomaan kuninkaan kakun. Näytelmä on hauska, vauhdikas ja hellyttävä tarina ennakkoluuloista ja ystävyydestä.

Mielensäpahoittaja ruuanlaittopuuhissa Keväällä Porissa kantaesityksensä saanut Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike nähdään syksyn aikana vuorotellen Porin Teatterissa ja Rauman kaupunginteatterissa. Teattereiden yhteistyönä toteuttamassa kulttiteoksessa päästetään eläkeläinen sysisuomesta kertomaan, miten asioiden pitäisi olla… Kun emäntä on Kuusikodin vuodeosastolla, niin isäntä on nälässä. Missä on se kirja, joka tarjoisi helppoja kotiruokia 80 -vuotiaalle? Ja miksei muka saa mies asua yksin rauhassa kotonaan ilman, että pyörivät kaiken maailman lääkärit ja sukulaiset holhoamassa... Rooleissa nähdään Jarmo Koski ja Jukka Juolahti. Syksyn ohjelmistossa jatkavat suosittu brittifarssi Hillitön hotelli sekä koko perheen näytelmä Iso Kiltti Jättiläinen. Tämä ystävyydestä kertova näytelmä on täynnä huikeaa teatteritaikaa ja visuaalisesti häikäiseviä kohtauksia. Erikoistehosteista johtuen se soveltuu parhaiten yli 6-vuotiaille. Tragikoomisesta näytelmästä Päällystakki nähdään syksyllä vielä 11 esitystä. Särkelä itte Joulukuussa ensi-iltansa saa suomalainen Ilmari Turjan komediaklassikko Särkelä itte, joka kuuluu Suomen suosituimpiin ja esitetyimpiin komedioihin. Lasse Lindemanin ohjauksessa tarinasta kehkeytyy raikas tulkinta jääräpäisestä, mutta samalla perisuomalaisesta ja sympaattisesta tiilitehtailijasta. Särkelän roolin tulkitsee Ilkka Aro.

Mielensäpahoittaja (Jarmo Koski).

www.porinteatteri.fi

Vas. Pippuridino. Kuvassa: Ylermi ja Yvonne (Teemu Niemelä ja Mira Rastas).

www.kotimaassa.fi

Teatterit, konsertit

Vaasan kaupunginteatterin

värikäs syksy Irmeli Kojonen

Teatteria nuorille ja lapsille Nuorille suunnattu Ammu Appelsiini saa Suomen kantaesityksensä Vaasassa 21.11.2013. Mikael Niemen teokseen perustuva rankka kertomus kuvaa kahden nuoren selviytymistä väkivaltaisessa maailmassa. Mukana nähdään paikallinen rap-tähti Sebastian da Costa. Ihan pienimmille on tarjolla Viirun ja Pesosen joulusta kertova näytelmä. Viiruaiheisia näytelmiä on tällä estradilla esitetty jo aiemminkin. Näytelmä on erityisesti päiväkotiryhmien suosiossa, etenkin kun tarjolla on myös aamuesityksiä.

Musiikkia estradilla

iika Korkiakoski Vaasan kaupunginteatterista luonnehtii syyskauden ohjelmaa hengästyttävän monipuoliseksi. Pohjanmaa. Kuvassa vas. Jari Hietanen, Jorma Tommila, Ville Härkönen. Kuva: Jyrki Tervo.

Kauden avasi 14.9.2013 nähty Antti Tuurin klassikkoromaaniin pohjautuva Pohjanmaanäytelmä. Uusi dramatisointi on Outi Rossin käsialaa, ohjaus Erik Kiviniemen. – Aihe on jälleen hyvin ajankohtainen. Etenkin Vaasan seudulla se tuntuu herättävän mielenkiintoa useammassa sukupolvessa, Korkiakoski pohtii. Näytelmä on klassikkona ajan hermolla: veljekset kokoontuvat perinnönjaolle ja suhdanteiden ravistellessa toivotaan apua Amerikan perinnöstä. Huumorintäyteinen tarina piirtää terävää kuvaa pohjalaisesta luonteesta.

Valloittava Oliver Arvostelijoiden kiittämä ja yleisön rakastama Oliver saa syyskauden ensi-iltansa 26.9.2013. Visuaalisestikin vaikuttava näytelmä otettiin vastaan lämpimästi jo keväällä. – Oliver Twistin tarina on sydäntä koskettava ja iätön. Näytelmän lavasteet ovat myös mittavat ja puvustukseen kuuluu toistasataa pukua, eli myös silmäniloa on luvassa, Korkiakoski summaa.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Vauhtia esitykseen tuovat lahjakkaat lapsiesiintyjät, jotka antavat näyttämöllä kaikkensa. Mukana musikaalissa on 10 lasta per ilta. Kyseessä ei kuitenkaan ole suoranainen lastennäytelmä, joskin musikaali soveltuu myös lapsille ikärajan ollessa 8 vuotta.

Suosittuja ovat myös sunnuntaikonsertit, jotka lanseerattiin keväällä. Popmusiikkikonsertit ovat löytäneet hyvin yleisönsä. Nyt syksyllä vuorossa ovat Anssi Kela, J. Karjalainen sekä Antti Tuisku, joka tulee 10-vuotisjuhlakiertueellaan konsertoimaan myös Vaasaan. Maailmallakin tunnettu a cappella -lauluyhtye Fork puolestaan vierailee Vaasan kaupunginteatterissa 7.–8.12.2013. www. teatteri.vaasa.fi

Jouhevaa komediaa Komedia Mielensäpahoittaja jatkaa syksyllä pienellä puolella eli Julia-näyttämöllä. Tuomas Kyrön kirjoittama näytelmä on kerännyt tähän asti jo noin 10 000 katsojaa ja saavuttanut suuren menestyksen. Välillä esitystä on jouduttu siirtämään isolle puolelle, jotta kaikki halukkaat ovat mahtuneet mukaan. Isolle puolelle on syksyllä tulossa toinen komedia, Miika Nousiaisen romaaniin perustuva Vadelmavenepakolainen. Kyseessä on tarina ruotsalaisuudesta, suomalaisuudesta ja itsensä etsimisestä. Ensi-iltansa näytelmä saa 16.11.2013. Päähenkilö, Mikko Virtanen, haluaisi kovasti olla ruotsalainen: itse asiassa hän kokee sisimmässään jo olevansa sitä. Mutta kuinka suomalainen voi olla ruotsalainen, ja onko se loppujen lopuksi niin tavoiteltavaa?

Viirun ja Pesosen joulu. Kuvassa Essi Hurme ja Risto Saarela. Kuva Mari Kettula.

Ajankohtainen Kekkonen Matleena Ikonen

Hannu Syrjä

nähdään Ilmajoella myös ensi kesänä

Uljas Pulkkis ja ohjannut Vilppu Kiljunen. Pääroolissa laulaa Jyrki Anttila ja muissa rooleissa kuullaan Raimo Laukkaa, Tiina-Maija Koskelaa, Ulla Raiskiota, Heikki Aaltoa ja Tiina Penttistä. Oopperaa säestää Vaasan kaupunginorkesteri.

lmajoen Musiikkijuhlilla viime kesänä suuren suosion saanut Kekkonenooppera kaikuu Pohjanmaalla myös ensi kesänä. Suomi elää nyt Kekkos-buumia. Oopperan lisäksi Kekkonen on valloittanut valkokankaat kun kotimainen elokuva Kekkonen tulee! sai kantaesityksensä kesäkuussa 2013. Tämä suomalainen suurmies, jonka rautaiseen otteeseen nykyisinkin vielä toisinaan haikaillaan, on varmasti elokuvansa ja oopperansa ansainnut. Kekkonen-ooppera kertoo Neuvostoliiton luottomiehestä, jonka kaltaista takinkääntäjää Suomessa ei ole tavattu ennen eikä jälkeen. Keski-ikään astihan Kekkonen vastusti bolsevismia tiukasti, vastusti Talvisodan rauhaa ja toivoi Saksan voittoa Neuvostoliitosta. Mutta syistä, joita voi vain arvailla, Urho Kaleva Kekkonen luopui aiemmista mielipiteistään, irtisanoutui omasta elämänkatsomuksestaan ja ryhtyi Neuvostoliiton kumppaniksi. Tuloksena oli vuosikymmeniä jatkunut valtakausi ja ilmapiiri, jossa itänaapuria ei arvosteltu. Ooppera kertoo ajasta, jolloin Kekkonen oli jo kallellaan itään. Kekkosen lisäksi ooppera toi näyttämölle myös presidentin aikalaisia Väinö Tannerista Ahti Karjalaiseen Hertta Kuusiseen. Ooppera sisältää dramaattisia käänteitä, ja sen koskettava loppu, jossa tutiseva valtionpäämies ei enää jaksa johtaa maataan, saa taatusti kylmänväreitä aikaan myös ensi kesänä.

Muutakin kuin oopperaa Oopperan lisäksi Ilmajoen Musiikkijuhlien ohjelmaan kuuluvat erilaiset konsertit. Ensi kesänä kuullaan muun muassa Tulisia tenoreita kun Tomi Metsäketo, Pentti Hietanen ja Jyrki Anttila – maamme hurmaavat huipputenorit – esiintyvät Kyrönjoen rannalla 13.6.2014. Luvassa on konsertti täynnä säihkettä ja säteilyä sekä unohtumattomia ja ikivihreitä sävelmiä.

Kantaesitysvuonnaan lähes täysille katsomoille esitetty Kekkonen-ooppera herätti runsaasti mielenkiintoa. – Arvostelut ovat olleet mainioita ja palaute muutenkin yhtä värikästä kuin ooppera itsessään, kertoo Ilmajoen Musiikkijuhlien Sonja Niemi. Keskustelua on herättänyt eritoten ohjaajan taiteellinen näkemys ja se, ettei ooppera käsittele Kekkosta dokumentaarisesti. Oopperassa ohjaaja on luonut oman todellisuutensa, ja tapahtumia voidaan tulkita monin eri näkökulmin. Kekkonen-oopperan libretto on Lasse Lehtisen käsialaa, ja sen on säveltänyt

Sonja Niemen mukaan Ilmajoen Musiikkijuhlille suuntautuva ryhmämatkailu on ollut viime vuosina selvässä kasvussa. – Räätälöimme ryhmän toiveiden mukaan heille sopivan päivän Ilmajoella, ja tästä olemme saaneet erityisen hyvää palautetta, hän toteaa. Lähes 40 vuotta oopperaa esittänyt Ilmajoen Musiikkijuhlat on ollut suomalaisen oopperan uranuurtaja. Musiikkijuhlat on tuottanut vuosien mittaan kymmenen omaa teosta, jota voidaan pitää merkittävänä kulttuuritekona. Alusta saakka ohjelmistoon on oopperan lisäksi kuuluneet niin hengelliset, klassiset kuin kevyemmän musiikin konsertit.

www.kotimaassa.fi

urussa avautuivat maamme ensimmäiset kirjamessut yleisölle yli 20 vuotta sitten, lokakuussa 1990. Aluksi Turun kansainvälisiä Kirjamessuja järjestettiin vain joka toinen vuosi, mutta jo vuodesta 1994 messut on järjestetty vuosittain. Reilun kahden vuosikymmenen aikana messujen kävijämäärä on kymmenkertaistunut ollen nykyään yli 20 000.

Turun kansainväliset

Kirjamessut Teemoina 4.-6.10.2013 järjestettävillä messuilla ovat Yhdysvallat ja Somero. Ohjelmassa on teemoihin liittyviä monipuolisia ohjelmakokonaisuuksia sekä satoja muita ohjelmanumeroita. Yhdysvallat esittäytyy Yhdysvallat värittää Turun Messu- ja Kongressikeskuksessa pidettävien kirjamessujen ohjelmaa monin tavoin. Yhdysvaltalaiskirjailijoista Turussa nähdään muun muassa Pulitzer-palkittu näytelmäkirjailija Lynn Nottage, Elizabeth Hand, Cecilia Samartin, Dan Fante, Marisha Pessl, Kevin Bales ja Justin Petrone. Elizabeth Hand viimeistelee parhaillaan Jyväskylässä dekkarisarjan viimeistä, Suomeen sijoittuvaa osaa. Sarjan toinen teos, Juha Ahokkaan suomentama Katoava valo (Like) julkaistiin elokuussa. Somero monessa mukana Turun kansainvälisten Kirjamessujen syksyn kotimainen teema on Somero. Esimerkillisen virkeä varsinaissuomalainen paikkakunta näyttäytyy messuilla niin sanoin, kuvin kuin sävelinkin. Somerolla on messuilla oma nimikkolavansa, ja paikkakunta tulee messukävijöille päivien aikana varmasti tutuksi.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 4/2013

Ahti Oksman

Arto Takala

Somero liittyy hätkähdyttävän monen merkittävän kulttuuripersoonan menneisyyteen ja nykyisyyteen. Messuilla kuullaan monia paikkakunnan legendoja, kuten M.A. Nummista, Kaari Utriota, Risto Rasaa, Kai Linnilää, Heikki Paakkasta sekä tietysti jo edesmenneitä musiikin maineikkaita suurnimiä: Rauli Badding Somerjokea ja Unto Monosta. Kotimaisia uutuuksia Messuilla voi tutustua myös kotimaisten kirjailijoidemme tuoreisiin teoksiin. Kari Hotakaisen syyskuussa ilmestyvä romaani Luonnon laki (Siltala) on ”tuiman vakava ja jumalallisen humoristinen”. Kirja heittää päähenkilönsä, maalämpöyrittäjä Rautalan, keskelle tilannetta, jossa yksityinen ja henkilökohtainen muuttuu äkkiarvaamatta osaksi laajempaa yhteiskunnallista todellisuutta. Finlandia-palkitun Mikko Rimmisen Hippa (Teos) ilmestyy syyskuussa 2013. Hippa on kolkonkoominen kertomus yhteiskunnan reunamilla ajelehtivista veljeksistä, jotka rakastavat toisiaan niin kuin veljekset rakastavat: sanoin ja rystysin. Tuomas Kyrö vie nauruhermoja kutkuttavassa romaanissaan Kunkku (Siltala) lukijansa

Penttisen suvun hallitsemaan Suomen kuningaskuntaan. Onnellisten, suvaitsevaisten ja vapautuneiden ihmisten valtakuntaan, jonka tärkein vientituote on kevyt musiikki ja kansallisurheilu tennis. Kirjamessujen kanssa järjestetään samanaikaisesti Turun Ruoka- ja Viinimessut lähiruokateemalla sekä Tiedemessut, joiden teemana on tänä vuonna pelit ja oppiminen.

Seuraava LEHTI nro 5-2013

Mynämäen Terttu ja muut matkailuyrittäjät

ILMESTYY MARRASKUUSSA VIIKOLLA 46

Loppukesästä silmiini pisti uutinen Terttu Alitalosta. Terttu on rapiat 80-vuotias ”eläkeläinen”, joka toimettomuutta ehkäistäkseen otti ja perusti Mynämäen tyhjillään olleeseen motelliin pysähdyspaikan, jossa tienoilla ajeleville matkalaisille tarjotaan kahvia (huom! pannusellaista), ruokaa ja majoitusta. Jutun kuvissa iloisesti hymyilevä Terttu seisoo klänningissään yrityksensä edustalla tai kädet munkkitaikinassa motellinsa keittiössä. Kolumni Matleena Ikonen

Matkan varrelta

AINEISTOPÄIVÄ 31.10.

Uutinen Tertusta sai hymyn huulille. Tertun tempaus tuntuu melkein vinoilulta niitä kohtaan, jotka paasaavat eläkeiän nostamisesta ja työn tekemisen tärkeydestä. Tertulla ei liene kuitenkaan sen suurempaa poliittista viestiä. Hän vain haluaa tehdä töitä, koska ei ”voinut millään ajatellakaan, että olisi ruvennut istumaan keinutuolissa ja elämään itselleen.” 12-tuntista päivää puskeva Terttu on tottunut tekemään töitä pienestä pitäen, ja kun hyvä markkinarako tuli eteen, niin tuumasta toimeen. Ikähän tunnetusti on vain numero. Itsensä lisäksi Tertun matkailuyritys työllistää vakituisesti kaksi työntekijää. Hatunnoston arvoinen teko, totta tosiaan.

tule mu kaan! SOITA M EDIAmyy ntiin p. 044

702 1212

Tertun tarina sai minut pohtimaan suomalaista matkailuyrittäjyyttä ja sitä laajaa kenttää, jonka matkailu käsittää. En tiedä, mieltääkö Terttu itsensä ”matkailuyrittäjäksi”, mutta sitähän hän loppujen lopuksi on: palvelemassa matkailijoita, muun muassa. Mutta ketkä kaikki kuuluvat matkailuelinkeinon piiriin? On helppoa mieltää matkailuyrittäjiksi hotellinpitäjät, ohjelmapalveluiden tarjoajat, ryhmämatkoja tarjoavat liikennöitsijät ja maatilamatkailuyrittäjät. Mutta matkailun kentässä on lukemattomia toimenkuvia ja tapoja työllistyä ja työllistää. Miettikääpä vaikka koirahoitolanpitäjää, joka huolehtii matkailijan parhaista ystävistä loman ajan. Tai mökkitalkkaria, joka käy ajamassa mökkikylän lumet ja kantamassa polttopuut sisälle. Luomuviljelijä, joka toimittaa lähiruokaa paikalliselle tilausravintolalle…

www.kotimaassa.fi/mediakortti

Kaukaa haettua? Saattaa olla. Tosiasia kuitenkin on, että matkailu ja sen tukitoiminnot tarjoavat ikääntyvälle(kin) Suomelle lukuisia mahdollisuuksia. Terttu toimikoon inspiraationamme.

www.kotimaassa.fi

SYKSY

PORI SINFONIETTAN SYYSKAUDEN KONSERTIT

2013

Sovitus ja koreografia

26.9. TORSTAI

21.11. TORSTAI

Jan Söderblom, kapellimestari Alexander Janiczeck, viulu

Ralf Gothóni, johto ja piano

PROMENADISALI KLO 19 PORIN PÄIVÄN KONSERTTI Vapaa sarja 2

Wolf - Schumann Schönberg - Palmgren

4.10. PERJANTAI ENSI-ILTA KLO 19

KULTTUURITEHDAS KEHRÄÄMÖ Gaetano Donizetti: DON PASQUALE -OOPPERA Juulia Tapola, ohjaaja Jukka Iisakkila, kapellimestari Rooleissa: Jouni Kokora, Markus Nieminen Eeva Hartemaa, Joonas Eloranta ja Tiitus Ylipää

28.11. TORSTAI

PROMENADISALI KLO 19 VALON TUOJA Vapaa sarja 4

Puolan suurlähetystön tuella. Lastenkonsertti

7.11. TORSTAI KLO 18

MENNÄÄN ELÄINTARHAAN Satu Sopanen, juontaja ja solisti Liput: 14,50 / 7,50 €

14.11. TORSTAI

PROMENADISALI KLO 19 VIRTUOOSI OMISTA RIVEISTÄ Vapaa sarja 3

Rooleissa

Jarmo Koski ja Jukka Juolahti

”Perinteisiä arvoja humoristiseen tyyliin esiintuova näytelmä” Uusi Pori 23.2.2013

5.12. TORSTAI

PROMENADISALI KLO 19.00 TÄÄLLÄ POHJANTÄHDEN ALLA Perinteinen sarja 4

Liput: 27,50/ 22,50/ 7,50 €

Joulukiertue

Lutoslawski - Chopin

Christian Lindroos

Britten - Rameau - Beethoven

Klami - Sibelius - Järnefelt Kuusisto Visualisointi Timo Koivusalo

Maja Metelska, kapellimestari Janne Mertanen, piano

Sovitus ja ohjaus

Maailman rakastetuin musikaaliklassikko saa ensi-iltansa päänäyttämöllä 14.9.

Jan Söderblom, kapellimestari Virpi Räisänen, mezzosopraano

Yhteistyössä Porin Ooppera ry:n, Palmgren-konservatorion ja Rakastajat-teatterin kanssa.

PROMENADISALI KLO 19 PUOLALAINEN FANTASIA Perinteinen sarja 2

Roald Dahlin suosittu lastenkirja herää eloon!

Schnittke - W.A. Mozart - Haydn

Jaakko Kuusisto, johto ja viulu

31.10. TORSTAI

Tiina Brännare

PROMENADISALI KLO 19 MOZ-ART À LA HAYDN Perinteinen sarja 3

Muut esitykset: www.porinooppera.fi

Liput : 45 € Rakastajien Lippulinja

SYKSYLLÄ OHJELMISTOSSA

TÄHTISOPRAANON JOULUTAIKA

- Klassinen joulu Barbara Hendricksin siivittämänä

”Sulavaa, hyvin ajoitettua, hulvatonta viihdettä.”

Ohjaus ja sovitus

Mikko Kivinen

Länsi-Suomi 23.10.2012

Ohjaus ja dramatisointi

Seppo Honkonen

Lavastus

Aino Koski

Huippuhauskasti irrotteleva komedia miehen ja naisen ajatusmaailman eroavaisuuksista

Ohjaus

Ola Tuominen Lavastus ja puvustus

Ulla-Maija Peltola

11.12. KESKIVIIKKO KLO 19 KESKI-PORIN KIRKKO, PORI 12.12. TORSTAI KLO 20 TURUN KONSERTTITALO, TURKU 13.12. PERJANTAI KLO 19 MIKAEL AGRICOLAN KIRKKO, HELSINKI Jan Söderblom, kapellimestari Barbara Hendricks, sopraano Helsingin filharmoninen kuoro Kuoron valmennus: Dani Juris

Ohjaus

Erik Kiviniemi

Luolamiehenä

Ilkka Aro

”Terävää, ajatuksia herättävää teatteria, joka iskeytyy suoraan suomalaiseen arkitodellisuuteen. Länsi-Suomi 19.1.2013 Ensi-ilta pienellä näyttämöllä 7.9.2013

Liput: 40,50/ 34,50 €

Torodd Wigum, kapellimestari Anton Chausovskii, viulu

Ohjaus

Patrik Drake Lavastus

Timo Piispanen

Grieg - Prokofjev - Halvorsen Liput: 22,50/17,50/7,50 € ellei toisin mainita. Hinta sisältää Lippupalvelun toimitusmaksun. Lippupalvelu 0600 10 800 (1,83 €/min+pvm) www.lippupalvelu.fi Ryhmävaraukset (02) 621 1096

www.pori.fi/sinfonietta

Hauska, vauhdikas ja hellyttävä tarina ennakkoluuloista ja ystävyydestä!

Ensi-ilta pienellä näyttämöllä 13.9.2013

Hallituskatu 14, 28100 Pori Liput (02) 6344 840 www.porinteatteri.fi