Kotiseutuposti Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti
Hyvin korjattu ja elämänmakuinen s. 4
1/ 2014
P ä ä kir j oit u s
Kotiseutuposti 17.2.2014
1 / 2014
Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti j u l k a i s i ja
Suomen Kotiseutuliitto Päätoimittaja Riitta Vanhatalo puh. 040 733 7033 riitta.vanhatalo@kotiseutuliitto.fi Toimitussihteeri Anna-Maija Halme puh. (09) 612 63225 anna-maija.halme@kotiseutuliitto.fi I l m o i t ta m i n e n
www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/ ilmoittaminen T i l a u k s e t ja osoi t t eenmuu tokset
Painoversion irtonumero 10 euroa, vuositilaus 40 euroa Kotiseutuliiton jäsenyhteisöjen jäsenet voivat tilata sähköisen version maksutta sähköpostiinsa. Suomen Kotiseutuliiton toimisto puh. (09) 612 6320 toimisto@kotiseutuliitto.fi S i s ä l ly s
Talkoin uusi elämä s. 4 Matti Huusari: Kiinteistöverosta s. 6 Europa Nostra Finland: Historiallisen rakennuksen korjaamiseen tulisi kannustaa s. 7 Kahden kotiseudun analyytikko s. 10 Osallistumistohtori Kokkolasta s. 11 Kulttuuriympäristön tekijät s. 12 Sampo Purontaus: Kaupunki – kylä s. 15 Sami Myllyniemen Perinnesarjakuva s. 16 Multiprint Oy ISSN: 1799-276 ISSN-L: 1799-2761
Uusia yhteisöjä Viime aikoina olen tehnyt havaintoja sosiaalisen median käytöstä. Näyttää siltä, että sosiaalinen media tekee palveluksen kotiseututyölle. Netissä voi toimia uudella tavalla ihmisläheisesti. Toisin päin asian voi ilmaista niin, että kotiseutukeskustelu sopii hyvin sosiaaliseen mediaan. Some yleistyy muutenkin, ja vaikkei se liene jokaiselle henkilökohtaisesti tuttu, entistä useampi on siitä kuitenkin kuullut. Nykyään on jopa vaikea välttyä kuulemasta. Yksi yleisimpiä asioita, mistä Facebookissa kirjoitetaan on paikka, missä ollaan tai käydään, kuten kesämökki, lomamatka tai kotiseutu. Facebookiin perustetaan myös vapaamuotoisia ryhmiä, kokoontumispaikkoja, jotka on omistettu synnyinpaikkakunnalle, entiselle kotiseudulle tai kotikaupunginosalle. Parina esimerkkinä siellä on jo KEN eli Kouvolan entiset nuoret (yli 4 000 jäsentä), oululainen Karjasilta-ryhmä ja Keuruu Fan Club. Näissä ryhmissä jaetaan esim. muistoja ja valokuvia, koetaan tunteita ja erityisesti ylpeyttä. Mukana on nostalgiaa ja lempeää huumoria. Facebookissa törmäsin ensimmäisen kerran siihenkin, että nykyajan sketsihahmoillakin Putous-ohjelmassa on kotiseutu: Antsku on Imatralta ja Heikkis-Jamo Mikkelistä. Hahmojen kotiseutu on osa niiden viehätystä, ja niitä fanitetaan netissä. Myös Suomen Kotiseutuliitto on Facebookissa ja Twitterissä. Noin kaksi miljoonaa suomalaista käyttää Facebookia. Twitter ei ole yhtä suosittu, mutta sen käyttö kasvaa myös. Kotiseutuliitto on siellä, missä monet suomalaiset muutenkin ovat. Kotiseutuliitto kertoo ajankohtaisista asioista, keskustelee ja kyselee. Myös monet kotiseutu- ja kaupunginosayhdistykset ovat siellä. Nyt en suinkaan tarkoita, että kaikkien pitäisi olla somessa. En myöskään tarkoita, että se voisi mitenkään sivuuttaa toimintamalleja ja työtapoja, joita yhdistyksissä on kehitetty vuosikymmeniä. Selkeästi Facebook ja Twitter ovat tuoneet kotiseudun näkökulmastakin jotain uutta. Hyödynnetään uudet mahdollisuudet unohtamatta vanhoja toimintamalleja. Ri i t ta Va n h ata lo
toiminnanjohtaja
Kotiseutuliitto uudistuu – tule mukaan kehitystyöhön! Mikä on Kotiseutuliiton toiminnassa tärkeää? Millaisessa Kotiseutuliitossa sinä haluat toimia? Miten Kotiseutuliitto tulevaisuudessa palvelee paremmin jäseniään? Suomen Kotiseutuliiton uudistuminen alkoi viime keväänä liiton strategiatyön käynnistyessä. Tavoitteissa tähdätään vuoteen 2025. Tule sinäkin miettimään, millainen on tulevaisuuden Kotiseutuliitto. Nettikysely on liiton nettisivuilla osoitteessa www.kotiseutuliitto.fi, ja vastausaikaa on helmikuun loppuun saakka. Vastaukset annetaan nimettöminä. RV
Kaupunkien kotiseututyöhön vihdoin EU-tukea Euroopan unionin rakennerahastokaudella 2014–2020 rahoitusta myönnetään vihdoin maaseutuhankkeiden lisäksi myös kaupunkialueiden kansalaistoimijalähtöiseen kehittämiseen – siis kaupunkien kotiseututyöhön. ESR-rahoituksen haku aukeaa 5. toukokuuta. Silloin paikallisten kehittämishankkeiden suunnittelun kannattaa olla jo pitkällä ja mahdolliset kumppanuudet selvillä. Helsingin kaupunginosat ry. eli Helka on vastannut haasteeseen ja kehittänyt alueellisten kehittämisryhmien tueksi Paikallinen kehittämispolku -toimintamallin. Ryhmät koostuvat naapurikaupunginosien asukkaista, yhdistyksistä, paikallisista yrityksistä ja kaupungin edustajista. Paikalliskehittäjien tueksi perustetaan ammattilaisista koostuva tukiryhmä Sukkula. Toimintamalli auttaa rahoituksen hankkimisessa monenlaisista rahoituslähteistä, ei vain Euroopan unionin ESR-rahoista. Katso Liisa Lohtanderin ja Pirjo Tulikukan artikkeli aiheesta Kotiseutuliiton nettisivuilla www.kotiseutuliitto.fi/eun-rakennerahastokausi-2014-2020-tuo-rahoitusta-kaupunkien-kotiseututyolle.. Katso myös stadinkehittamispolku.blogspot.fi ja www.tem.fi/ohjelma2014.
Kansikuva: Hailuodon nuorisoseurantalo voitti viime vuoden lopussa seurantalojen Hyvän korjauksen palkinnon. Pohdimme pitkään Kotiseutuliitossa, mikä valokuvaaja Tuomas Uusheimon upeista valokuvista sopisi parhaiten Kotiseutupostin kanteen juhlistamaan talon voittoa. Päädyimme tähän kuvaan, jossa ei tosin näy varsinaista korjaustyötä, mutta joka silti kuvastaa hyvin talon, ja yleisemminkin seurantalojen, henkeä paikallisten ihmisten omana persoonallisena tilana. Lisää kuvia voittajatalosta on sivulla 4–5. AH
Kotiseutuposti 1/ 2014
3
Talkoin uusi elämä
H
ailuodon kansallismaisemassa seisoo komea, vuonna 1923 valmistunut nuorisoseurantalo, jonka tulevaisuus näyttää valoisammalta kuin vielä muutama vuosi sitten. Huonoon kuntoon päässyt talo korjattiin niin mallikkaasti, että sille myönnettiin Hyvän korjauksen tunnustuspalkinto. Remontin lähtötilanne oli vaikea. ”Rakennuksen vesikatto oli paperinohut ja osin niin huonossa kunnossa, ettei katon paikkaaminen olisi enää ollut mahdollista. Ikkunoiden ulkopokat olivat putoamaisillaan, ja julkisivun kunto antoi aihetta epäillä vakaviakin vaurioita rakenteissa”, kertoo korjaushanketta vetänyt Maarit Parrila. Rakennusinsinöörin koulutuksen saanut Parrila on toiminut Hailuodon nuorisoseuran puheenjohtajana vuodesta 2003. ”Tavoitteena on koko ajan ollut kohentaa talon kuntoa ja luoda puitteita sen monipuoliselle käyttämiselle.” Edessä oli suuria remontteja, mutta yhdistyksellä ei ollut niihin varaa. Historiallisesti mer-
4
Kotiseutuposti 1/ 2014
kittävä talo haluttiin kuitenkin säilyttää tuleville sukupolville. Avuksi tuli pieni mutta tehokas talkooporukka ja seurantalojen korjausavustus, jota yhdistykselle myönnettiin. Ensimmäiseksi peruskorjattiin keittiö ja sosiaalitilat, joiden epäkäytännöllisyys ja huono kunto vähensivät talon käyttöä. Monivaiheisen remontin päätti vesikaton ja pahimmin vaurioituneen julkisivun korjaus. Vesikaton katemateriaalina käytettiin kolmiorimahuopakatetta ja talo maalattiin punamultamaalilla, joka keitettiin paikan päällä. Turhaa uusimista vältettiin, ja esimerkiksi ikkunoiden karmit ja puitteet kunnostettiin uusimisen sijaan. Parrila kertoo, että perinteisten materiaalien ja menetelmien käyttö oli myös kustannuskysymys. ”Työt tehtiin penniä venyttämällä käyttäen niitä tarvikkeita, joita purkamisen yhteydessä oli voitu talteen ottaa”. Huomattava osa kunnostuksesta tehtiin talkoilla ja talkoolaisten omilla työkaluilla.
Hyvän korjauksen palkinto Hyvän korjauksen palkinto on seurantaloasiain neuvottelukunnan vuosittain myöntämä tunnustus seurantalon ominaispiirteitä kunnioittavasta ja toimivuutta parantavasta korjauksesta. Vuonna 2013 Hyvän korjauksen pääpalkinnon sai Hailuodon nuorisoseura. Kunniamaininnat menivät Veitsiluodon työväentalo Oy:lle sekä Väliviirteen Kyläyhdistykselle ja Lohtajan Väliviirteen Nuorisoseuralle. Vuoden 2014 palkinnonsaajaa voi ehdottaa 31. toukokuuta asti. Ks. www.kotiseutuliitto.fi/seurantaloavustukset/hyvan-korjauksen-palkinto.
Kotiseutuliiton myöntämän seurantalojen korjausavustuksen jakaminen useiden eri korjauskokonaisuuksien välillä ei ollut helppo yhtälö ratkaistavaksi. Yhdistys päätti pilkkoa suurimmat ja helpoimmin rajattavat korjauskokonaisuudet urakoiksi ja kilpailuttaa ne. Urakkakilpailun järjestämiseen saatiin apua kunnasta. Parrila piti yhdistyksen kannalta tärkeänä, että kunnostustöitä voitiin tehdä osissa ja pitkällä aikavälillä. Talkootyön määrä oli huima, ja ajoittain projekti uuvutti tekijänsä. Loppua kohti innostus talkootyötä kohtaan kasvoi uudelleen. Talkoolaisille jäi intoa vielä lisäkorjauksiin, joita satavuotiaassa talossa riittää tulevaisuudessakin.
Korjatun talon käyttöaste on kasvanut erityisesti kunnostettujen keittiö- ja sosiaalitilojen ansiosta. Parrila kertoo myös iltamaperinteen virkistyneen. Uudesta kiinnostuksesta talon käyttöön kertoo myös bänditoiminnan harrasteryhmän perustaminen. ”Muille remonttiin ryhtyville sanoisin, että on oltava valmis itse tekemään paljon. Useasti voit olla se ainoa talkoolainen”, Parrila sanoo. ”Tärkeintä on kuitenkin yhdessä suunnitella ja toteuttaa sekä uskoa projektiin.” T eks t i S a n na Käy h kö Ku vat T u o m a s U u s h ei m o
Maalaamalla saatiin 1980-luvulla tehdyt puolipaneelit sopimaan paremmin perinteisen seurantalon tyyliin.
Kotiseutuposti 1/ 2014
5
vierask y n ä
Kiinteistöverosta
Matti Huusari vaimonsa Minnin piirtämänä.
I
kaalisissa taisteltiin toistakymmentä vuotta 1924 valmistuneen seurantalo Oman Tuvan kohtalosta. Se oli käyttämättömänä kylmillään ja vandaalien armoilla vuodesta 1987. Onnistuimme hankkimaan kiinteistön omistukseemme tämän vuosituhannen alussa. Kolmen
vuoden uurastuksen jälkeen – mm Kotiseutuliiton valtionavustuksen turvin – saatoimme vihkiä talon uudelleen käyttöön marraskuussa 2003. Talo on aika iso, lähes 7 000 kuutiota ja 1 200 neliötä. Rahaa kului noin 1,3 miljoonaa euroa. Tuolloin kiinteistövero oli 250 euroa. Tyrmistyksemme oli aito, kun vuoden 2005 verolaput saapuivat. Kiinteistövero oli 7 483 euroa. Soitin verottajalle epäillen vähintään desimaalipilkkuvirhettä. Ystävällinen verottaja laski veron uudestaan. Nyt se oli 5 345 euroa. Pilkkuvirhe jäi korjaamatta. Jäi myös epäilys laskentatavasta, eivätkö säännöt olekaan yksiselitteiset? Ikaalisten neljäntoista seurantalon omistajayhteisöt tekivät samana vuonna aloitteen kaupungille kiinteistöveron poistamiseksi yleishyödyllisiltä yhteisöiltä. Kaupunginvaltuusto päättikin palauttaa veron hakemuksesta toiminta-avustuksena yhteisöille. Viime vuonna käytäntö jälleen muuttui. Nyt yhteisöille palautetaan puolet verosta. Oman Tuvan osalta vero on 8 136 euroa, joten maksettavaa jää 4 068 euroa. Mainittakoon, että Ikaalisissa kaikkien seurantalojen vero yhteensä on noin 13 000 euroa. Ei siis ole kyse isoista rahoista kaupungin budjetissa. Vuosien varrelle on mieleen noussut kysymyksiä. Miksi jotkin kunnat perivät seuroilta kiinteistöveroa, toiset eivät? Miksi veron laskutavassa näyttää olevan väljyyttä? Voiko tieto veron kolmikymmenkertaistumisesta suorastaan estää arvorakennusten kunnostustöitä? Onko oikein ulosmitata talkoolaisten työn arvo kiinteistöverona? Pitäisikö kaikilta suojelluilta rakennusperintökohteilta poistaa kiinteistövero kokonaan? Kuka vastaa? M at t i H u u s a ri, s e u rata lo n m i es
Ikaalisten Wanhan Kauppalan kotiseutuyhdistys Oma Tupa ry Ku va Ra i m o O ja la
6
Kotiseutuposti 1/ 2014
Europa Nostra Finland: Historiallisen rakennuksen korjaamiseen tulisi kannustaa – ei sanktioida sitä Arvokkaat vanhat rakennukset ja kulttuuriympäristöt hyödyttävät yhteiskuntaa. Vanhat kulttuuriympäristöt ovat viihtyisiä, ne houkuttelevat matkailijoita ja niillä on historiallista todistusvoimaa. Omistajat tekevät yhteiskunnalle merkittäviä palveluksia ylläpitämällä maisemallisesti ja historiallisesti merkittäviä alueita tai rakennuksia. Vanhan ja arvokkaan korjaaminen on yhteiskunnan tarkasti valvomaa kallista käsityötä. Mitä työvoimavaltaisempaa ja kalliimpaa korjaus on, sitä enemmän rakennuksen omistaja maksaa työstä arvonlisäveroa. Kohtuuttomin on kiinteistöverotusjärjestelmämme, joka nostaa veroa rakennuksen korjaamisen myötä. Kaksi seuraavaa esimerkkiä kuvaavat kiinteistöverojärjestelmän karuutta. Ikaalisissa korjattiin talkoovoimin purku-uhan alla oleva seurantalo kansalaisten kulttuuritilaksi, minkä seurauksena kiinteistövero korotettiin kolmekymmenkertaiseksi. Alun perin vero oli 250 euroa, kunnostuksen jälkeen yli 8 000, josta tosin kunta palauttaa puolet toiminta-avustuksena. Lain mukaan kunnat voivat jättää veron perimättä seurantaloilta niiden yleishyödyllisyyden perusteella, mutta monet kunnat eivät käytä tätä mahdollisuutta. Toisessa esimerkissämme 1800-luvun alussa valmistuneen kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen kunnostaminen Museoviraston ohjauksessa Varsinais-Suomessa nosti rakennuksen vuotuista kiinteistöveroa alle sadasta yli 5 000 euroon, koska tuotantorakennuksen verotusarvo määriteltiin korjauskustannusten mukaisesti. Mitä huonolaatuisemmin omistaja olisi kulttuurihistoriallisen rakennuksen korjauksen teettänyt, sitä pienempi olisi veronkorotus ollut. Myös energiaverojen korotus kohtelee kulttuurihistoriallisen rakennuksen omistajaa ankarammin kuin muita. Veron korotukseen ei voi vastata lisäämällä lämmöneristystä, johon veron
on tarkoitus kannustaa, koska se monessa tapauksessa huonontaisi talon rakennusteknistä toimivuutta sekä vähentäisi sen kulttuurihistoriallista arvoa. Huonoon tilanteeseen joutuvat myös niiden rakennusten omistajat, joiden kiinteistöistä löytyy muinaismuistomerkkejä, koska yhteiskunta voi määrätä kiinteistön omistajan teettämään tontilla kalliita tutkimuksia omalla kustannuksellaan, lisäksi verottaa toiminnasta normaalin arvonlisäveron ja kaiken päälle määrätä kohde verotettavaksi. Valtion rakennusperinnön korjausavustukset ovat korjaamisen hintaan nähden pieniä summia, usein vain joitakin tuhansia euroja, joten ne eivät riitä korjaamaan epäkohtaa. Lisäksi rakennusperinnön hoitoon myönnettävien avustuksien vuotuista määrärahaa on leikattu radikaalisti: 2,35 miljoonasta 1,35 miljoonaan vuonna 2012. Perustuslain 20§ mukaan vastuu kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille – ei siis pelkästään rakennusten omistajille. Valtio ei käytä verotuksellisia ohjauskeinoja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden ja erityisesti suojeltujen rakennusten kunnostamisen tukemiseksi, vaikka mahdollisuuksia siihen olisi. Kiinteistöveroon ehdotetaan korotuksia, ja parhaillaan selvitetään, miten sen perintää voitaisiin tehostaa, mikä uhkaa huonontaa tilannetta entisestään. Lailla tai kaavalla suojelluille tai muilla tavoin kulttuurisesti tai arkkitehtonisesti arvokkaiksi todetuille rakennuksille tulisi määrätä yksi muita alhaisempi veroprosentti, joka on alempi tai samalla tasolla maksimaalisen ikäalennuksen saaneen rakennuksen veron kanssa. Suojellun rakennuksen kunnossapidon ja korjaamisen ei tulisi korottaa kiinteistöveroa. Myös muinaismuistomerkkejä koskevaa lainsäädäntöä tulee kehittää niin, ettei löydön paljastumisesta aiheudu omistajalle kohtuuttomia seurauksia. Kotiseutuposti 1/ 2014
7
palkinnot j a av u st u kset
Ehdotukset Vuoden kotiseutuyhdistykseksi 15.4. mennessä Vuoden kotiseutuyhdistys -palkinto antaa tunnustusta aktiiviselle yhdistykselle, joka edistää ja kehittää kotiseututyötä. Valinnan tekee Suomen Kotiseutuliiton valtuusto 16. toukokuuta liiton hallituksen tekemien ehdotusten pohjalta. www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/palkinnot
Kotiseututyön ansiomitaliesitykset 30.4. mennessä Ansiomitali on Kotiseutuliiton korkein huomionosoitus, ja sen saaminen edellyttää erittäin merkittäviä ansioita kotiseututyössä. Kotiseutuliiton hallitus myöntää vuosittain korkeintaan kymmenen ansiomitalia. Ansiomitalit luovutetaan Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä. www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/huomionosoitukset
Ehdotukset Vuoden kaupunginosaksi ja kotiseututeoksi 30.4. mennessä Vuoden kaupunginosa ja Vuoden kotiseututeko julkistetaan Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä elokuussa. Valinnat tekevät hallituksen asettamat palkintoraadit. Liiton jäsenet voivat jättää oman ehdotuksensa palkittavasta kohteesta liiton toimistoon. www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/palkinnot
Ehdotukset Hyvän korjauksen palkinnon saajista 31.5. mennessä Seurantaloasiain neuvottelukunta myöntää vuosittain Hyvän korjauksen palkinnon tunnustukseksi seurantalon ominaispiirteitä kunnioittavasta ja toimivuutta parantavasta korjauksesta. www.kotiseutuliitto.fi/seurantaloavustukset/hyvan-korjauksen-palkinto
Ehdotukset Vuoden kotiseututeoksesta 1.8. mennessä Vuoden kotiseututeos julkistetaan 4. lokakuuta Turun kirjamessuilla. Esikarsinnan tekee hallituksen asettama palkintaraati ehdotusten pohjalta. Kirja ja palkintoperustelut tulee lähettää liiton toimistoon 1. elokuuta mennessä. Perustelulomake löytyy liiton nettisivuilta. Kirjoja ei palauteta, vaan ne jäävät liiton kotiseutukirjastoon. www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/palkinnot
u u sia kotise u t u liiton j ä seni ä
Aitoniemen-Hirviniemen Kyläläiset ry Kauvatsan Seurataloyhdistys ry KOY Töölön Kylätalo Hietsu
8
Kotiseutuposti 1/ 2014
Keitele-Seura ry Pääkaupunkiseudun keskisuomalaiset ry Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK
K alenteri
SUOMEN JÄRJESTÄYTYNYT KOTISEUTULIIKE TÄYTTÄÄ 120 VUOTTA
24 / 3
MAAKUNNALLISET KOTISEUTUKOKOUKSET HUHTI–TOUKOKUUSSA Kotiseutukokoukset ovat Kotiseutuliiton jäsenyhdistyksille oivallinen paikka vaikuttaa keskusjärjestön toimintaan. Maakunnat, joissa pidetään maakunnallinen kokous keväällä 2014 valtuustoehdokkaan valitsemiseksi ovat Etelä-Karjala, Häme, KeskiPohjanmaa, Keski-Suomi, Kymenlaakso, Lappi, Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Päijät-Häme, Uusimaa ja Varsinais-Suomi. Lisää tietoa www.kotiseutuliitto.fi-sivuston kalenterissa, uutiskirje Hiljassa sekä jäsenpostissa maaliskuun aikana. SUOMIAREENA 15/7 Kotiseutuliiton keskustelupaneeli kaupungintalon pihassa Porissa kello 12.15–13.30. Keskustelun vetää Riitta Vanhatalo. HÄMEENLINNAN VALTAKUNNALLISET KOTISEUTUPÄIVÄT 2014
7–10/8
Käsiohjelma valmistuu keväällä. Päivien kotisivut ovat osoitteessa: www.hame.fi/kotiseutupaivat2014. Lisätietoa ja ohjelmat: www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri.
Miksi kannattaa lähteä ensi kesänä Aulangolle, kotiseutupäivien pääsihteeri Elisa Göös?
”Seminaari Kotiseudun ja suvun tarinat koskettaa kaikkia ihmisiä. Tänne kannattaa tulla myös, koska Hämeenlinna ja hämäläiset maisemat ovat kauniita. Retkiä on Iittalan naivistinäyttelystä panssarimuseoon ja tietysti kartanokierroksiin. Myös Aulangon historia ja puiston rakennuttanut upporikas eversti Hugo Standertskjöldin persoona ovat kiehtovia. Hämeenlinna viettää tänä vuonna 375-vuotisjuhliaan ja ensi vuonna Hämeenlinnassa syntyneen Jean Sibeliuksen 150-vuotisjuhlia, ja merkkipäivät tulevat näkymään ohjelmassa kautta linjan.” Kotiseutuposti 1/ 2014
9
Kahden kotiseudun analyytikko siirtyy heidän mukanaan seudulta toiselle, kunhan he löytävät paikkansa molempien kotiseutujensa toimijoiden joukossa”, Salo toteaa.
Metodista analyysiä kotiseututyöhön
Tuula Salo valittiin Kotiseutuliiton ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi liiton valtuuston syyskokouksessa joulukuussa. Kuva: Anna-Maija Halme.
T
uula Salo on hyvä esimerkki nykyaikaisesta kotiseutuihmisestä: hyvin koulutettu ja hiljattain eläkkeelle jäänyt urheilullinen kotiseutuaktiivi, jolla on kaksi kotiseutua, toinen kaupungissa Helsingin Haagassa ja toinen maalla Porvoon Piirlahdella. ”Yhä useampi suomalainen elää kahdella kotiseudulla. Monenlaista kotiseututyön osaamista
Salo pitää tärkeänä jatkuvaa oman kotiseudun havainnointia ja sen kehitykseen vaikuttamista. Työurallaan Salo vastasi mm. pankkimuseosta ja -arkistosta. Hän haluaisi tuoda työelämästä tuttuja kehittämisen välineitä mukaan yhdistystoimintaan. ”Esimerkiksi määräajoin yhdessä muiden paikallistoimijoiden kanssa tehty alueen vahvuuksien, heikkouksien, mahdollisuuksien ja uhkien kartoitus, niin kutsuttu SWOT-analyysi, on tässä mielessä eriomaisen hyödyllinen väline”, Salo huomauttaa. Kotiseutuliiton valtuuston jäsen hän on ollut vuodesta 2008. Lisäksi hän on liiton kaupunkityön jaoston jäsen. Helsingissä Salo on toiminut pitkään mm. Helsingin Kaupunginosayhdistykset ry:n hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana sekä Etelä-Haagan kaupunginosayhdistys Pro Haaga - Pro Haga ry:n puheenjohtajana. Hän on myös Haagalainen-lehden päätoimittaja. Toisella kotiseudullaan Porvoossa hän toimii Maaseudun kehittämisyhdistys SILMU ry:n hallituksen jäsenenä, Piirlahden Kyläyhdistys Pirlax Byaföreningen ry:n sihteerinä sekä 2011 julkaistun Pirlaxboken – Piirlahtikirjan toimituksen jäsenenä. AH
Kotiseutuliiton toimintasuunnitelma vuodelle 2014 Suomen Kotiseutuliiton valtuusto on hyväksynyt liiton toimintasuunnitelman vuodelle 2014, ja se on julkaistu liiton verkkosivuilla. Mikäli haluatte Kotiseutuliiton toimintasuunnitelman painettuna käyttöönne, voitte tilata sen maksutta osoitteesta toimisto@kotiseutuliitto.fi. Toimintasuunnitelma netissä: www.kotiseutuliitto.fi/liitto-jarjestona
10
Kotiseutuposti 1/ 2014
Moisander jatkaa hallituksen puheenjohtajana Suomen Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtajana jatkaa Jyväskylän yliopiston hallintojohtajana työskentelevä Kirsi Moisander. Leppävirtalainen Moisander valittiin puheenjohtajaksi ensimmäisen kerran vuonna 2011. Hallituksen varapuheenjohtajana jatkaa VTK Raimo Sailas. Liiton valtuuston ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin helsinkiläis–porvoolainen FM Tuula Salo. Toisena varapuheenjohtajana jatkaa Kainuun maakunnan aluekehitysasiantuntija Helena Aaltonen. Kokkolan kulttuurijohtaja FT Sampo Purontaus valittiin uutena jäsenenä hallitukseen ja tietokirjailija Harri Turunen Oulaisista valittiin jatkamaan hallituksessa. Hallituksen varapuheenjohtaja valittiin järjestäytymiskokouksessa 30. tammikuuta. Muut luottamushenkilöt valittiin liiton valtuuston syyskokouksessa Helsingissä 14. joulukuuta. Hallituksessa jatkavat kautensa loppuun lisäksi ympäristökoulun rehtori Annukka Alppi Hämeenkyröstä, dosentti Rauno Lahtinen Turusta ja historiantutkija Pia Puntanen Mikkelistä. Liiton ja liiton valtuuston puheenjohtajana aloitti elokuussa professori Janne Vilkuna.
Osallistumistohtori Kokkolasta
J
Kokkolan kulttuurijohtaja Sampo Purontaus valittiin valtuuston syykokouksessa Kotiseutuliiton hallitukseen. Kuva: Tomi Hirvinen / Kuvatiimi.
os kotiseututyöhön järjestettäisiin akateemista koulutusta, sen yksi oppiaiheista voisi tulla suoraan Sampo Purontauksen väitöskirjasta, jossa hän tutki asukkaiden osallisuutta kaupungin kulttuuripoliittisessa suunnittelussa. Kotiseutuliiton hallituksen jäseneksi syyskokouksessa valittu Purontaus on ollut liiton valtuustossa Keski-Pohjanmaan edustajana vuodesta 2009 lähtien. Kotiseututyössä Purontaus pitää keskeisenä maaseudun harvaan asuttujen alueiden elävänä ja elinvoimaisena pitämistä sekä toimia kaupunkeihin kotoutumisen helpottamiseksi. ”Kotiseututyön ja liiton tarve suomalaisessa yhteiskunnassa ei näyttäisi olevan ainakaan vähenemässä. Kuntaliitokset ja väestön keskittyminen tuovat omat haasteensa niin harvenevan asutuksen alueille kuin tiivistyviin vastaanottajakuntiin”, Purontaus toteaa. AH Ks. Purontauksen Omakulma-kolumni s. 15. Kotiseutuposti 1/ 2014
11
Leikkimökkeilijöistä kulttuuriympäristön tekijöitä
E
nsimmäisen valtakunnallisen Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailun voitto meni keppihevostallin omasta leikkimökistään kehittäneille oululaisille Linnea, Juulia ja Emilia Laatikaiselle. Euroopan kulttuuriympäristöpäivien kilpailussa lapset ja nuoret ideoivat uusia käyttötarkoituksia rakennuksille. Laatikaisen kilpailutyö oli havainnollinen, moni-ilmeinen ja toteutuskelpoinen. Yksittäisistä piirustuksista alkanut työ paisui tyttöjen innostuessa tehtävästä ja muuntui lopulta julkiseksi Eläköön leikkimökki -blogiksi. Tytöt palkitaan 500 euron stipendillä.
Kunniamaininnat Valtimoon, Kuortaneelle, Helsingin Viikkiin ja Arkkiin Kunniamaininnan saaneet Valtimon peruskoululaiset olivat ideoineet kollaasitekniikalla uusia käyttötarkoituksia tyhjillään olevalle kansakoululle. Vanhaan koulurakennukseen ideoitiin päiväkoti, kahvila ja nuorisotila. Kuortaneella Alvarin esikoululaiset ideoivat yhteistyössä Museohanke 2:n kanssa mm. kylpylä- ja hotellitoimintaa väentuvalle ja vanhalle koululle. Helsingin Viikin Normaalikoulun arkkitehtuurikurssilaiset kehittivät kilpailutyönään Lukiolaisten ladon. Lukiorakennuksen lähellä sijaitsevaan autioon latoon luotiin nuorten oma maailma. Kurssilaisten työssä oli käytetty tekniikoita valokuvauksesta 3D-mallinnukseen. Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkin oppilaat ideoivat Lähimetsän aarreaitta -työssään mm. vanhainkodin ja lähiruokatuottajien tiloja Helsingin Kruunuvuorenrannan autiohuviloihin.
Nuoret ovat päivien keskeinen kohde Kilpailuun saatiin 79 työtä maamme eri kolkista, ja nuorimmat osallistujat olivat viisivuotiaita. Lapset ja nuoret ovat kulttuuriympäristöpäivien keskeinen kohderyhmä. Kulttuuriympäris12
Kotiseutuposti 1/ 2014
Tutustu Linnea, Juulia ja Emilia Laatikaisen voittajatyöhön osoitteessa elakoonleikkimokki.blogspot.fi.
töpäivät huomioi myös Suomen kansallisen kulttuuriympäristöstrategian tavoitteen: Edistetään Euroopan kulttuuriympäristöpäivien paikallisten tapahtumien kulttuuriympäristökasvatuksellista merkitystä. LL
Näkymätön näkyväksi 12.3. Vuoden 2014 Euroopan kulttuuriympäristöpäivien Näkymätön kulttuuriympäristö -teemavuosi avataan 12. maaliskuuta Helsingissä Säätytalolla. Tarkemmat tiedot tulevat www.kotiseutuliitto.fi -sivuston tapahtumakalenteriin helmikuun aikana. www.rakennusperinto.fi/kulttuuriymparistopaivat/
N I M I T Y K S I Ä kotise u t u liitossa
Sanna Käyhkö vakinaistettiin hankesihteeri-tiedottajan tehtävään vuoden 2014 alusta. Käyhkö työskentelee seurantalohankkeessa rakennustutkijoiden Johanna Hakasen ja Leni Pakkalan kanssa. Käyhkö on koulutukseltaan filosofian maisteri ja opiskellut ympäristötieteitä sekä viestintää Helsingin yliopistossa. Aiemmin hän työskenteli ympäristöministeriössä mm. Euroopan rakennusperintöpäivien parissa.
Johanna Hakanen aloittaa helmikuussa osa-aikaisena rakennustutkijana, osa-aikaeläkkeelle jäävän Leni Pakkalan työparina. Hakanen on korjausrakentamiseen ja rakennussuojeluun erikoistunut arkkitehti, joka on tutkinut vapaapalokunnan talojen rakennushistoriaa. Hänellä on pitkä työkokemus korjaussuunnittelusta, kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten rakennushistorian tutkimuksesta ja dokumentoinnista, ja hän on suunnitellut myös seurantalojen korjauksia.
Jonina Vaahtolammi aloittaa Suomen Kotiseutuliitossa Euroopan kulttuuriympäristöpäivien koordinaattorina. Vaahtolammi on filosofian maisteri ja arkeologi. Hän on työskennellyt aikaisemmin eri tehtävissä museoissa ja muilla kulttuuriperintöalan toimijoilla, viimeksi näyttelyiden tuotannon parissa Helinä Rautavaaran museossa. Muita Vaahtolammin aikaisempia työnantajia ovat olleet Helsingin kaupunki, Suomen Kellomuseo ja Museovirasto.
Kotiseutuklubissa tapahtuu Huhtikuun lopussa tarjoamme klubilaisille viihtyisän VIP-illan liiton toimitiloissa Helsingin keskustassa. Talo tarjoaa maistuvia makupaloja ja mielenkiintoisia keskusteluja mm. kotiseutumies Raimo Sailaksen kanssa. Kesäkuussa teemme bussiretken Helsingistä Sammatin ja Paikkarin torpan kautta Turkuun ja takaisin Helsinkiin. Elokuussa tarjoamme klubin
jäsenille illanvieton kotiseutupäivien yhteydessä Hämeenlinnassa. Klubilaisille kaikki tilaisuudet ovat maksuttomia. Klubin etuihin kuuluu lisäksi julkaisuja ja alennuksia. Liity mukaan osoitteessa www.kotiseutuliitto.fi/kotiseutuklubi. Jäsenyys maksaa 40 euroa vuodessa. Klubijäseniksi voivat liittyä kaikki kotiseutu- ja kulttuuriperintöalasta kiinnostuneet.
Kotiseutuposti 1/ 2014
13
Maailmanperintökomiteaan
Kiinteistöt pois Museovirastolta
Suomi on valittu Unescon maailmanperintökomitean jäseneksi. Suomea edustavat komiteassa Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet sekä Metsähallituksen luontopalvelujohtaja Rauno Väisänen. Maailmanperintölistalle valitaan vuosittain noin 25 uutta kohdetta, ja listalle pääsyllä on suuri matkailullinen merkitys. Kohteita on tällä hetkellä noin tuhat.
Museoviraston hallinnassa olevat valtion kiinteistöt siirrettiin vuoden alussa Senaatti-kiinteistöille ja Metsähallitukselle. Kohteina olivat mm. Turun, Hämeen ja Olavinlinna sekä monet tärkeimmät museorakennuksemme. Kotiseutuliitto on huolissaan rakennusten kohtalosta. Ks. liiton lausunto työryhmän esityksestä kulttuuriympäristöstrategiaksi 2014–2020 www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/lausuntoja-ja-julkilausumia.
j u lkais u j a
Kulttuuri-identiteetti ja kasvatus - Kulttuuriperintökasvatus kotoutumisen tukena Marja Laine (toim.) Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran julkaisuja 8, 2014, e-kirja: kulttuuriperintokasvatus-fi.directo.fi/opetuksen-tueksi/kulttuuri-identiteetti-kasvatus-/
Kirja sisältää sekä tutkimustietoa että käytännön kokemuksia kulttuuriidentiteetistä kotoutumista tukevassa kasvatuksessa. Se kannustaa huomioimaan maahan muuttaneiden kulttuuriset oikeudet, kulttuuri-identiteetin ja kulttuuriperintökasvatuksen roolin moninaistuvassa Suomessa.
Kirkonkylien mahdollisuudet ja eheyttävä yhdyskuntasuunnittelu
Sihvonen, Jukka; Tuija Mononen; Rauno Sairinen, Suomen ympäristö 11/2013, e-kirja osoitteessa hdl.handle.net/10138/41725 Tutkimushankkeen tuloksia voivat hyödyntää paikallisyhteisöt sekä kunnat ja maakuntaliitot omassa toiminnassaan. Työ palvelee kuntien ja maakuntaliittojen aluekehitystyötä ja kaavoitusta. Tutkimus on toteutettu monimetodisella otteella. Tapauskohteina on neljä erilaista kylää: Liperin, Mäntyharjun ja Pohjan kirkonkylät sekä Fiskarsin ruukki.
Kulttuuriympäristö vaikutusten arvioinnissa
Ympäristöministeriö SY14/2013, e-kirja: hdl.handle.net/10138/42296 Opas täydentää vaikutusten arviointia koskevaa yleistä ohjeistusta kulttuuriympäristön erityispiirteiden tunnistamiseksi ja huomioimiseksi. Opas on tarkoitettu alan viranomaisille ja muille asiantuntijoille, luottamushenkilöille, jotka käsittelevät kaavojen ja hankkeiden kulttuuriympäristöasioita, sekä muille arviointimenettelyyn osallistuville tahoille ja henkilöille. 14
Kotiseutuposti 1/ 2014
OMAKULMA
Kaupunki – kylä
V
iimeisimmät kuntaliitoskierrokset ovat jälleen nostattaneet keskustelua kylistä ja kaupungeista sekä siitä, mitä näiden asumismuotojen yhdistämisestä seuraa. Menetetäänkö kuntaliitoksessa jotain arvokasta suomalaisesta asumismuodosta? Kuntalain mukaan kunta voi käyttää nimitystä kaupunki, kun se katsoo täyttävänsä kaupunkimaiselle yhdyskunnalle asetettavat vaatimukset. Kuntaa kaupungiksi määriteltäessä tulee erityisesti kiinnittää huomiota kunnan kaupunkimaiseen rakenteeseen ja toimintojen monipuolisuuteen. Myös kylän määrittelyssä korostuvat toiminnalliset ja sosiaaliset piirteet, koska erillistä hallinnollista statusta ei kylällä kunnallishallinnossa ole. Kokkolan kaupunkistatuksen määritteli kuningas Kustaa II Aadolf Tukholmassa syyskuun 6. päivänä vuonna 1620. Tuolloin antamillaan privilegioilla Kustaa-kuningas halusi varmistaa kymmenyksiensä keräämisen keskipohjalaisilta talonpojilta. Syksyllä 1620 Kokkola oli muutaman korttelin kokoinen taajama Kokkolahden pohjukassa. Tarkkaa väkimäärää noilta ajoilta ei tiedetä, mutta Kokkolan historian vuoden 1636 manttaaliluettelon mukaan kaupungissa asui 164 henkeä. Tilastokeskus määrittelee taajamaksi asutuskeskittymän, jossa asuu vähintään 200 asukasta ja jonka asuin- tai muiden rakennusten etäisyys toisistaan on enintään 200 metriä. Väkeä ei kaupungissa sen alkuaikoina ollut siis taajamaksikaan, mutta rakennuskannan tiheys täytti taajaman kriteerit hyvinkin. Jopa niin hyvin, että tiheään rakennettu puukaupunki on palanut muutamia kertoja vuosisatojen aikana.
Väkiluvusta ei ainakaan kansainvälisessä vertailussa oikein ole suomalaisen kaupungin määrittäjäksi. Se tuli minulle selväksi viimeistään 1990luvulla kun perheessämme asunut intialainen vaihto-oppilas kertoi kotiväkensä maatilan sijaitsevan noin 20 000 asukkaan kylässä. Suomalaisten asumisyhteisöjen määrittelyssä korostuvatkin asukkaiden verkostot ja niiden toiminta. Kuten edellä todettiin, kuuluu kaupungin statukseen tietty urbaani olemus ja monipuolinen, aktiivinen kaupunkikulttuuri. Toiminnallinen kylä taas on maaseudun haja-asutusalueella sijaitseva kokonaisuus, jonka muodostavat erityyppiset pientalot ja -tilat, jotka verkostomaisella yhteistyöllä pitävät yllä seudun perinteitä ja kehittävät kyläläisten elämisen laatua. Asuinpaikan määrittely kyläksi tai kaupungiksi on siis varsin pitkälle asukkaiden itsensä käsissä. Kokkolan vanhassa kaupungissa, Neristanissa, asukkaat ovat jo vuosikymmenten ajan rakentaneet kylätyyppistä sosiaalista ja toiminnallista verkostoa keskelle kaupunkia. Kyläily, naapuriapu sekä yhteiset katu- ja puutarhatapahtumat tiivistävät jo muutenkin kodikasta puukaupunginosaa. Johtopäätöksenä tästä kaikesta voitaneenkin todeta, ettei sillä asuinpaikan nimityksellä tai hallinnollisella statuksella niin suurta väliä ole – kunhan se tarjoaa olosuhteet hyvän elämän rakentamiselle ja koet sen kodiksesi. S a m p o P u ro n tau s
Suomen Kotiseutuliiton hallituksen jäsen
Kokkolan kaupungin kulttuuritoimenjohtaja
Kotiseutuposti 1/ 2014
15
Sami Myllyniemi, Yl채-Kainuun Tarinakartasto -hanke, www.tarinakartasto.fi
Perinnesarjakuva
S u o m en Kot i s e u t u li i tto Kaleva n kat u 13 A 00100 H EL S IN K I p u h eli n (09) 612 6320 faks i (09) 6126 3250 toimisto@kotiseutuliitto.fi