Kotiseutuposti 1/2023

Kotiseutuposti

Kotiseutuposti

1/2023

20.2.2023

Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti

JULKAISIJA

Suomen Kotiseutuliitto

Päätoimittaja

Teppo Ylitalo puh. 041 310 6197 teppo.ylitalo@ kotiseutuliitto.fi

Toimitussihteeri

Anna-Maija Halme puh. 050 440 9411 anna-maija.halme@ kotiseutuliitto.fi

www.kotiseutuposti.fi

TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET

Painoversion irtonumero 10 euroa, vuositilaus 40 euroa (sisältää postikulut).

Kotiseutuliiton

jäsenyhteisöjen jäsenet voivat tilata sähköisen version maksutta sähköpostiinsa liiton

toimistosta: puh. 045 614 0464 toimisto@kotiseutuliitto.fi

PÄÄKIRJOITUKSEN KUVA

Teppo Ylitalosta

ottanut Benjam Pöntinen

KANSIKUVA

Turkuseuran lastenkirjan

Nappe Naakkana

Aleksi Kauppinen

seuran hallituksesta ja

Rairai Riikinkukkona

toiminnanjohtaja Kati

Leskinen. Kuva: Ari

Heinonen.

Waasa Graphics Oy

ISSN: 1799-276

ISSN-L: 1799-2761

Pääkirjoitus

Omaa ja yhteistä kotiseututyötä

”Ja te voisitta kirijoottaa piänen näytelmän!” Minut kutsuttiin vuosituhannen vaihteessa Lapua-Seuran johtokuntaan. Melkein ensimmäisessä kokouksessa sain toisen historianopiskelijan Kaisa Ikolan kanssa tehtävän elävöittää tulevia kotiseutujuhlia.

Lapasestahan se lähti, innokkailta nuorilta. Kokeneemmat koittivat kyllä toppuutella, mutta me saimme toteuttaa visiomme. ”Piäni näytelmä” paisui kahden tunnin esitykseksi, jossa oli kymmeniä esiintyjiä, kuoro ja hevonen.

Yleinen kiinnostus oli vetänyt meidät kotiseututyöhön, mutta nyt omaehtoinen tekeminen sitoi meidät siihen kiinni.

Monella kotiseutu- ja kaupunginosayhdistyksellä on vakiintuneet toimintamuodot. Joskus ajatellaan, että se tarkoittaa jonkinlaista jämähtämistä. Mutta oikeastaan se on päinvastoin: on tärkeää löytää pysyvä näky, miten omalla kotiseudulla parhaiten vaalitaan menneisyyttä ja rakennetaan tulevaisuutta.

Samalla toiminta on kuitenkin alati uudistuvaa. Uusille näytelmäkirjoittajille – tai mikä kunkin oma juttu onkaan – täytyy olla tilaa, vaikka villimpiä visioita pitäisikin toppuutella.

Parhaimmillaan kotiseututyön kokonaisuus muodostuu vakiintuneista toimintatavoista, uuden etsimisestä ja jatkuvasta dialo¬gista. Omista visioista, joista kasvaa yhteinen suunta.

Kaikilla tasoilla on tärkeää, että pystymme tarjoamaan jokaiselle mahdollisuuksia omanlaiseensa kotiseututyöhön.

Kotiseutuliitossa hallitus perusti joulukuussa jäsenyystyöryhmän, joka pohtii kotiseutuperheen yhteenkuuluvuutta valtakunnallisella tasolla. Se tarkastelee jäsenpalvelujen ja -etujen kehittämistä sekä Kotiseutuklubin uudistamista, mutta myös jäsenpolkuja ja kotiseututyöhön osallistumisen tapoja.

Sillä vaikka jokaisella on oikeus omanlaiseensa kotiseututyöhön, parasta se on aina yhdessä.

Teppo Ylitalo Vs. toiminnanjohtaja

Sisällysluettelo

Mikko Häröstä seurantaloasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja

Valkeakoski järjestää Kotiseutupäivät vuonna 2025

Kirsti Kovasesta Kotiseutuliiton hallituksen varapuheenjohtaja

12 28

4 Kuntaliitos toi tuloksellisuutta kotiseututyöhön

6 Yhdistykset yhteistyössä

10 Seurantaloille 2,3 miljoonaa euroa energia-avustusta

16 Kotoutuminen, lähidemokratia, ympäristö, kulttuuriperinnön jatkuvuus ja seurantalot ovat Kotiseutuliiton kärkiaiheet

18 Kotka – Reilu, Rohkea ja Rakas

20 Kotiseutuliiton yleisö haluaa paikallisia onnistumisen malleja

22 Espoon kaupunkipolut päivittyvät mobiiliaikaan

26 Kutsumme kaikki mukaan elävän perinnön teemavuoteen

29 Haku elävän perinnön kansalliseen luetteloon avattu

Kuva: Ulla Salmela.

Missä sydän, siellä kotona

Kuva: Valkeakosken kaup.

Kuva: Anna-Maija Halme.

Kuva: Ulla Tiitinen.

Säkylä-seuran puheenjohtaja Terttu Pesonen-Säilä, Köyliö-seuran puheenjohtaja Pirkko

Peltola ja kunnanjohtaja Teijo Mäenpää ovat kokoontuneet yhteisölliseen työ- ja kokoontumistilaan, joka on ollut ahkerassa käytössä Elämää Säkylässä – valitse Sä Kyläsi -hankkeen vauhdittamana. Hankkeen myötä saatiin Säkylän vilkkaalle kesätorille ”kyläkontti”, johon tukeutuen viime kesän aikana 19 yhdistystä esitteli toimintaansa ja tuotteitaan. Kuvassa vas. Yttilän kyläyhdistyksen Merja Mikkola ja oik. Vuokko Jalonen Kankaanpään kylästä esittelemässä, mitä kaikkea kylistä löytyy.

Kuntaliitos toi tuloksellisuutta kotiseututyöhön

Teksti ja kuvat: Samuli Vahteristo

Kahden satakuntalaisen kunnan, Köyliön ja Säkylän, naimakauppaan vuonna 2017 liittyi paljon odotuksia ja ennakkoluuloja. Yksi huolista kohdistui siihen, miten kaksi aktiivisesti toimivaa kotiseutuyhdistystä, Köyliö-seura ja Säkylä-seura, löytävät yhteistyön sävelen. Kuluneiden kuuden vuoden aikana kotiseutuyhdistyksien ja kunnan yhteistyö on osoittautunut suunnitelmalliseksi ja tulokselliseksi.

Säkylän kunnanjohtaja Teijo Mäenpää kertoo, että kumpikin seura otti heti alusta alkaen roolin asukkaiden yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi tarjoamalla vapaa-ajan toimintaa, joka synnyttää positiivista paikallista virettä ja aktivoi kuntalaisia.

”Seurat tahoillaan ja erityisesti yhdessä ovat rakentaneet asukkaiden identiteettiä positiivisessa hengessä, mennyttä arvostaen, mutta samalla yhteiseen tulevaan katsoen.

Kuva: Anne Reunanen.

Olemme tukeneet kumpaakin kotiseutuyhdistystä rahallisilla avustuksilla sekä myös henkilötyöllä, joskus myös materiaalilla”, Mäenpää toteaa.

Kylätoimikunta- ja seurakuntayhteistyötä

Köyliö-seuralla on vaalittavana kansallisesti merkittävä pyhän Henrikin ja Lallin legendaan liittyvä perinne sekä huoli Köyliönjärven kansallismaiseman arvojen säilymisestä. Puheenjohtaja Pirkko Peltolan mukaan Köyliö-seura ei ole jumittunut pelkkien historiallisten tai maisemallisten arvojen vaalimiseen.

”Järjestämme monipuolista toimintaa kaikenikäisille. Seuralla on myös laajaa ystävätoimintaa Helsingissä, Porissa, Raumalla, Tampereella ja Turussa sekä naapurikunnissa. Nämä kotiseudustaan ylpeät ystäväjäsenet toimivat myönteisen kotiseutuhengen ja kuntaimagon viestinviejinä. Teemme yhteistyötä Säkylä-seuran lisäksi myös kylätoimikuntien ja seurakunnan kanssa.”

Peltola haluaa nostaa esiin myös seuran laajan julkaisutoiminnan. Köyliist-kirjasarjaan on tallennettuina kotiseudun historiaa ja perinteitä 3 872 sivua. Seuralla on myös yli 10 000 valokuvaa käsittävä digitaalinen arkisto. Kirjat ja kuvat kertovat köyliöläisestä elämänmenosta aina arjesta juhlaan.

Satakunnan Museon

värssyjä sekä esinekuvia.

Puheenjohtaja Terttu Pesonen-Säilä kertoo, että yhteistyö Köyliö-seuran kanssa on huomattavasti vilkastunut ja siitä on tullut entistä suunnitelmallisempaa kuntien yhdistymisen jälkeen.

”Erityisen tuloksellista yhteistyö on ollut kotiseutuarkiston järjestämiseen ja paikallisen museotoiminnan edistämiseen liittyen. Säkylän kunnan alueella toimii useita pieniä museoita ja kotikokoelmia, joiden ylläpito ja kehittäminen edellyttävät laajapohjaista yhteistyötä muun muassa Satakunnan Museon kanssa.”

Yhteisiä kulttuurimatkoja

Isosta yhteistyöhankkeesta esimerkkinä Pesonen-Säilä mainitsee päättymässä olevan Elämää Säkylässä – valitse Sä Kyläsi -hankkeen, jota on toteutettu kummankin seuran yhteistyönä.

kanssa

kotiseutuarkisto- ja museotoimintaa

Säkylä-seura puolestaan vaalii kulttuuriperinnön osalta vanhan Säkylän alueen historiaa ja toimintaa sekä julkaisee joululehteä. Seuralla on myös tallennettuna paikallishistoriasta kertovia valokuvia, asiakirjoja, kirjeitä, postikortteja, karttoja, muistelmatekstejä, pienjulkaisuja, lehtileikkeitä,

”Hankkeen aikana on aloitettu kyläkummitoiminta koko kunnan alueella ja lisätty kunnan näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Seurat tekevät myös yhteisiä kulttuurimatkoja. Säkylä-seuran julkaisema joululehti on ilahduttanut lukijoitaan jo runsaan 10 vuoden ajan, ja kuntaliitoksen myötä lehden sisällön aihepiiriä on laajennettu koskemaan myös Köyliön aluetta.”

Kummankin seuran puheenjohtajat kiittävät kilvan Säkylän kuntaa ja toisiaan tuesta sekä kumppanuudesta. Hyvät kokemukset kannustavat jatkamaan yhteistyötä.

”Seurat tahoillaan ja erityisesti yhdessä ovat rakentaneet asukkaiden identiteettiä positiivisessa hengessä, mennyttä arvostaen, mutta samalla yhteiseen tulevaan katsoen.”

Parhaat mallit jakoon

Yhdistykset yhteistyössä

Kotiseutuliiton jäsenkunnassa on kahdeksan alueellista jäsenjärjestöä. Pyysimme järjestöjä kertomaan toiminnastaan.

Vertaistukea Kalajokilaaksossa

Kalajokilaakson Kotiseutuliiton toimintaan ovat vuosikymmenten ajan kuuluneet seminaarit, matkat ja julkaisutoiminta.

Liitto on ollut yhteistyökumppanina esim. kansallispukuhankkeissa. EU-Suomen aikana mukaan on tullut hanketoiminta, jota on tehty yhteistyössä Pyhäjokialueen Kotiseutuliiton kanssa. Vuosituhannen vaihteessa liitot hallinnoivat laajan Museo-hankkeen.

Nyt vireillä on valokuvahanke, jota pyritään toteuttamaan Jokilaaksojen kuvat -esiselvityksen pohjalta. Jokavuotinen yhteinen urakka on Kalajokilaakson Kotiseudun Joulu -lehden julkaiseminen.

Alueliitolla on hallitus, johon kuuluu puheenjohtaja ja jäsen jokaisesta jäsenyhdistyksestä. Hallitus kokoontuu keskimäärin neljä kertaa vuodessa.

Liiton yleiset kokoukset keväällä ja syksyllä pidetään vuorotellen yhdistysten kotikunnissa. Samalla vieraillaan alueen eri kohteissa. Kokouksia on pidetty tehtaiden ja seurakuntien vieraana sekä erilaisissa kulttuuri- ja matkailukohteissa. Yhteiset kokoontumiset mahdollistavat niin hyvien ideoiden ja kokemusten kuin haasteidenkin jakamisen. Vertaistuki on tärkeää.

Vuonna 1964 perustettuun Kalajokilaakson Kotiseutuliittoon kuuluu yhdeksän koti-

seutuyhdistystä kahdeksan Kalajokilaakson kunnan ja kaupungin alueelta.

Järviluoma on Kalajokilaakson Kotiseutuliiton rahastonhoitaja.

Kotiseutuliiton

alueelliset jäsenjärjestöt

• Espoon Kaupunginosayhdistysten Liitto

• Etelä-Pohjanmaan kotiseutu- ja museoyhdistys

• Helsingin kaupunginosayhdistykset

• Kalajokilaakson Kotiseutuliitto

• Pohjois-Karjalan kotiseutuyhdistysten liitto

• Pohjois-Savon kotiseutuyhdistysten liitto

• Turkuseura-Åbosamfundet

• Vantaan Kotiseutuliitto

Teksti: Hanna Järviluoma

Yhteistoiminnalla synergiaa Helsingin kaupunginosissa

Kaupunginosayhdistykset ovat aina tehneet alueellista yhteistyötä monenlaisissa teemoissa. Pohjoisessa Helsingissä on esimerkiksi hiljattain liittouduttu koostamaan proaktiivisesti omaa näkemystä Tuusulanväylälle suunnitteilla olevasta kaupunkibulevardista.

Kansallisen kaupunkipuiston saamista Helsinkiin on määrätietoisesti ajanut jo seitsemän vuotta verkosto, jossa toimii iso joukko kaupunginosayhdistysaktiiveja eri puolilta Helsinkiä. Kaavavaikuttamista on tehty yhteistyössä naapurikaupunginosien kesken iät ja ajat.

Uutena yhteistyömuotona käynnistyi vuonna 2022 tapahtumayhteistyö. Kuusi Helsingin ranta-alueilla toimivaa kaupungi-

nosayhdistystä järjesti yhdessä koordinoiden ”Venetsialaiset Stadissa 2022” -tapahtumakokonaisuuden. Upeasti onnistuneesta tapahtumasta halutaan luoda perinne, ja tämän vuoden Venetsialaisiin on jo ilmoittautunut mukaan kymmenkunta uutta yhdistystä.

Helsingin kaupunginosayhdistykset ry Helka on noin 70 jäsenensä yhteistyöjärjestö, joka tukee monipuolista ja osallistavaa kaupunginosatoimintaa. Vaikutamme sen puolesta, että kaupungin eri alueet voivat kehittyä viihtyisiksi, omaleimaisiksi ja yhteisöllisiksi. Tarjoamme neuvontaa ja koordinointiapua jäsenyhdistysten väliseen yhteistoimintaan.

Tulikukka on Helkan toiminnanjohtaja.

Helsingin Lauttasaaren Venetsialaisten tunnelmaa elokuussa 2022.

Kuva: Eero Ahonala.

Teksti: Pirjo Tulikukka

Turkuseura sparraa ja inspiroi kaupunginosaseuroja

Turkuseura on jokaisen turkulaisen ja Turun ystävän yhdistys, turkulaisuuden koti. Henkilö- ja kannatusjäsenten lisäksi yhdistykseen kuuluu 17 kaupunginosaseuraa.

Alueyhdistysten kanssa seurataan yhdessä Turun kehittämis- ja kaavoitushankkeita ja otetaan niihin tarvittaessa kantaa. Turkuseura tarjoaa kaupunginosaseurojen puheenjohtajille oman verkoston, jossa pääsee vaihtamaan ideoita ja sopimaan yhteistyöstä.

Tarjoamme alueyhdistyksille myös esimerkiksi kokoontumistilan ja viestintäsparrausta.

Monilla toimijoilla on haasteena pienet resurssit ja vähäinen vapaaehtoisten määrä, joten me isompana toimijana pyrimme tukemaan heitä.

Turkuseura on toteuttanut viime vuosina useita Turku-aiheisia menestystuotteita, kuten Manu-tuotesarjan, Turku-muistipelin ja viimeisimpänä lapsille suunnatun väritys- ja tehtäväkirjan. Tuotteilla tehdään Turkua tunnetuksi ja vahvistetaan kaupunkilaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Yhdistys pyrkii parhaillaan tavoittamaan erityisesti turkulaisia lapsiperheitä ja uusia turkulaisia jäseniksi. Hauskat tapahtumat ja tuotteet tuottavat tulosta.

Pyrimme toiminnallamme inspiroimaan kaupunginosayhdistyksiä. Hyviksi todetut teot ja tapahtumat kannattaa aina monistaa.

Leskinen on Turkuseuran toiminnanjohtaja.

Kuva: Ari Heinonen.

Teksti: Kati Leskinen

Turun päivän viettoa vuonna 2022. Esillä mm. Turku-muistipeli.

Varsinais-Suomen liiton Kirsi Stjernberg puhui Kotiseutuliiton maakunnallisen kokouksen osanottajille joulukuussa 2018.

Varma kevään merkki: kotiseutuväen maakunnalliset kokoukset

Kotiseutuliitto ja maakuntien liitot järjestävät jälleen kotiseututoimijoiden maakunnalliset kokoukset ja ajankohtaiskeskustelut.

Kokouksissa kuullaan katsaukset ajankohtaisista kotiseututyön ja maakunnan asioista, vaihdetaan kuulumisia sekä valitaan maakunnan ehdokas Kotiseutuliiton valtuustoon.

Kokoukset järjestetään maalis-toukokuus-

sa. Kokouskutsut lähetetään jäsenyhteisöille ja Kotiseutuliiton kannattajajäsenille noin kuukautta ennen kokouspäivää.

”Lämpimästi tervetuloa mukaan. Tämä on erinomainen tilaisuus verkostoitua muiden kotiseutuyhdistysten kanssa ja vaihtaa kuulumisia liiton luottamushenkilöiden ja henkilökunnan kanssa”, Kotiseutuliiton järjestöpäällikkö Marika Punamäki kehottaa.

Maakunnalliset kokoukset 2023

Pohjois-Pohjanmaa 20.4.

Satakunta 26.4.

Etelä-Pohjanmaa 27.4.

Pohjois-Savo 4.5.

Pirkanmaa 23.5.

www.kotiseutuliitto.fi/tapahtumakalenteri

Kuva: Anna-Maija Halme.

Seurantaloille 2,3 miljoonaa euroa

energia-avustusta

Valtioneuvosto on sopinut lisätalousarviossaan seurantaloja ylläpitävien yhteisöjen tukemisesta vallitsevan energiakriisin aikana. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle ehdotetaan 2,3 miljoonaa euroa avustuksiin yhteisöllisiä taloja eli seurantaloja omistaville yhteisöille kohonneiden sähkö- ja lämmityskustannusten nousun johdosta.

“Seurantalot ja kylätalot ovat monilla seuduilla erittäin tärkeitä harrastus-, juhla- ja kokoontumistiloja. Ne ovat tärkeä osa kansalaisyhteiskunnan selkärankaa. Huomioitava on myös se, että toimijat tekevät tärkeää työ-

tä ylläpitämällä näitä tiloja pitkälti vapaaehtoisvoimin”, tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen totesi.

Energia-avustusten käsittely on tarkoitus delegoida Suomen Kotiseutuliitolle. Kotiseutuliitto on huolehtinut opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta seurantalojen korjausavustusten jakamisesta vuodesta 2004 ja niihin liittyvästä neuvonnasta jo vuodesta 1984 lähtien.

”Seurantalojen ahdinkoa on kuultu ja siihen on vastattu. Siitä lämmin kiitos. Etenemme nyt ministeriön ohjeiden mukaan. Työskentelemme pika-aikataululla, jotta avus-

Kerkkoon Nuorisoseurantalo Porvoossa

Kuva: Tuomas Uusheimo.

tukset saadaan mahdollisimman nopeasti hakuun ja maksuun”, Kotiseutuliiton vs. toiminnanjohtaja Teppo Ylitalo sanoo.

Talous oli tiukilla jo ennen energiakriisiä

Suurella osalla yhteisöllisiä taloja ylläpitävistä tahoista tulot ovat romahtaneet viime vuosien kokoontumisrajoitusten vuoksi. Talouden puskurit on kulutettu ylläpitokustannuksiin ja välttämättömiin korjauksiin. Samaan aikaan sähkön ja polttoaineiden hinnannousu on kasvattanut ylläpitokustannuksia jopa moninkertaisiksi.

”Teimme kyselyn nuorisoseuroille energiakriisin vaikutuksista, ja saimme viikossa lähes 200 vastausta. 85 prosenttia vastaajista sanoi energiakriisillä olevan vakavia vaikutuksia nuorisoseurantalojen toimintaan. Kriisi vaikuttaa suoraan lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksiin sekä sitä kautta ystävyyssuhteisiin ja hyvinvointiin. Olemme valtavan kiitollisia energiatuesta, joka tulee toden teolla tarpeeseen. Harrastustoiminta voi jatkua eikä taloja tarvitse laittaa kylmäksi”, sanoo Suomen Nuorisoseurat ry:n pääsihteeri Annina Laaksonen.

Myös Kansantalojen liitto teki syksyllä kyselyn jäsenilleen.

”Valtaosa taloista piti tilannetta erittäin vaikeana. Tuki tuo helpotusta taloille, joilla energialasku on eniten kasvanut. Energian hinnan nousu ja ilmastonmuutos ovat saaneet

talot pohtimaan energiatehokkuutta ja ympäristöystävällisiä energiaratkaisuja. Taloilla on edessä kalliit remontit, ja toivomme, että valtion korjausavustukset seurantaloille huomioivat seurantalojen kasvavat tarpeet tällä saralla, liiton toiminnanjohtaja Kati Tyystjärvi toteaa.

”Tällä hetkellä on kaikenlainen toiminta työväentaloilla veitsenterällä. Varsinkin nuoriso- ja eläkeläistoiminnan maksukyvyt ovat hävinneet kilpailun energian hinnoille, joten yritykset jatkaa toimintaa ovat syömässä talojen aivan viimeisiä taloudellisia voimavaroja”, kertoo Suomen Työväentalojen Liiton toiminnanjohtaja Anssi Leskelä.

Harrastustoiminta voi jatkua

”Kylät kiittävät Marinin hallitusta fiksusta arvovalinnasta. Pienellä energia- ja sähkötuella on suuri vaikutus kylien yhteisöille, harrastusporukoille ja ennalta ehkäisevälle hyvinvoinnille. Kun tuemme kylätaloja, tuemme harrastusmahdollisuuksia maaseudun muksuille, mopopojille ja kylämummoille. Iloinen uutinen lisäbudjetissa”, kuvaa Suomen Kylien toiminnanjohtaja Aleksi Koivisto.

Seurantaloiksi kutsutaan muun muassa kyläyhdistysten, nuorisoseurojen, työväenyhdistysten ja maamiesseurojen kaikille avoimia tiloja. Ne ovat monilla seuduilla ainoita kokoontumispaikkoja. Merkittävä osa rakennuksista on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita, ja niiden ylläpitäminen on jo itsessään valtava ponnistus taloja omistaville yhdistyksille.

Teksti: Teppo Ylitalo, Anna-Maija Halme

Mikko Härö maastossa Hyvinkään Kytäjällä. Koronavirus sai Härön harrastamaan pienimittakaavaista kulttuurimatkailua ulkomaanmatkojen sijaan. ”Siinä on paljon enemmän potentiaalia kuin ollaan huomattu”, Härö huomauttaa ja kertoo tehneensä hienoja reissuja esimerkiksi Hailuotoon ja Noormarkkuun.

Mikko Häröstä seurantaloasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja

Museovirastosta tunnetuksi tullut Mikko Härö on valittu Seurantaloasiain neuvottelukunnan puheenjohtajaksi.

Härö jatkaa tehtävässä Maire Mattisen jälkeen, joka Härön lailla teki uransa loppuhuipennuksen näkyvällä ja kuuluvalla paikalla Museoviraston osastonjohtajana.

Mikko Härön urasta Museoviraston kulttuuriympäristöpalvelujen osastonjohtajana jäi jämäkkä vaikutelma. Työ oli Härölle rakas, mikä heijastui myös ulospäin.

Härön mielestä kulttuuriympäristön tilanne on Suomessa nyt hyvä, parempi kuin usein ajatellaan. Kulttuuriympäristön vaaliminen on kehittynyt pitkinä, hyvinkin kymmenien

Kuva: Ulla Salmela.

vuosien mittaisina kaarina, strategioina ja ohjelmina.

Jotta lentoaseman kulttuurihistorialliset arvot olisivat säästyneet, olisi asioiden pitänyt olla toisella tavalla jo kauan sitten. Lentoaseman tapauksessa vastassa oli liian isot voimat, jotta asia olisi ratkennut keskustelemalla.

Juuri keskustelemalla Härö huomasi ajan mittaan asioiden etenevän parhaiten.

”Nuorena rakennustutkijana katsoin enemmän, mitä pykälissä sanottiin, mutta ajan mittaan toimintatapani muuttui vuorovaikutteisemmaksi. Asioista voidaan silti puhua oikeilla nimillä silloinkin, kun näkemykset eroavat vahvasti toisistaan”, Härö huomauttaa.

Asioita on järkevää lähestyä myönteisen kautta. Ammattilaisen on tärkeä puhua kulttuuriperinnön merkityksestä sillä tavalla, että poliitikotkin ymmärtävät asian.

Kansalaistoiminnalla ollut usein ratkaiseva merkitys

Härön pääaine yliopistossa oli aluksi arkeologia. Oppiaine oli tuohon aikaan liian esinelähtöistä hänen makuunsa, ja hän vaihtoi opinnot historiaan.

Härö syntyi Lauttasaaressa, mutta vietti suurimman osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan Suomenlinnassa. Hänen isänsä Elias Härö työskenteli Museovirastossa yli-intendenttinä. Myös hänen serkkunsa Erkki Härö oli Museovirastossa.

Nuorempana Härö toimi Suomenlinnaseuran puheenjohtajana, seuran lehden päätoimittajana ja asukkaiden edustajana. Työelämään siirtymisen jälkeen vapaaehtoistyölle ja kansalaisvaikuttamiselle ei ollut enää tarvetta, koska työn kautta saattoi hyvin tuoda esiin näkemyksensä samoista asioista.

Härö arvostaa kansalaisliikkeiden saavutuksia esimerkiksi Tampereella Tammerkosken rannoilla. Sama koskee pienessä mittakaavassa vaikka naapurin Ylöjärven rakennusperintöä, mutta saavutuksia on ym-

päri maata. Myös esimerkiksi Puu-Vallilan ja Käpylän säilymisessä liikkeillä oli ratkaiseva merkitys.

Teollisuusperintö ja liikenteen historia ovat olleet Härön suuria kiinnostuksen kohteita. Perinteisemmät, kuten säätyläiskulttuurin ja kirkolliset kohteet, ovat jo vanhastaan varsin hyvin hoidettuja. Mutta kaikki kiinnostaa, vaikkapa arkeologia tai metsiemme ja vesiemme kulttuuriperintö.

Teollisuusperinnön tilaa hän pitää kokonaisuutena melko hyvänä, vaikka uusien käyttöjen löytäminen etenkin kasvukeskusten ulkopuolella on usein vaikeaa.

Sodan jälkeen rakennettu kulttuuriperintö on hänen kolmas erityinen huolenaiheensa.

”Esimerkiksi 50- ja 60-lukujen arkkitehtuuri on vielä suuresti aliarvostettua”, Härö toteaa ja kertoo asuvansa Itä-Helsingissä, Puotilan kartanon naapurissa, 1960-luvun alun kerrostalossa. Tällaisten ympäristöjen arvoa ei edelleenkään tunnisteta riittävän laajasti.

Asenteet eivät muutu motkottamalla

Seurantalojen kokonaisuutta Härö pitää moninaisena ja identiteetiltään vahvalta. Monesti ne ovat paikkakunnan tärkeitä maamerkkejä.

”Seurantalot ovat yhtä vahvoja kansalaisyhteiskunnan rakennuksia kuin kansakoulut”, Härö toteaa.

Yksityisten ihmisten mahdollisuus vuokrata seurantaloja juhlapaikoiksi kasvattaa niiden merkitystä. Kulttuuriperintö onkin vain yksi rakennusten merkityksen ulottuvuuksista.

”Rakennustutkijana työskennellessäni lähdin aina liikkeelle materiaalisesta ympäristös-

”Ammattilaisen on tärkeä puhua kulttuuriperinnön merkityksestä sillä tavalla, että poliitikotkin ymmärtävät asian.”

tä, mutta ei ympäristön muutosta voi pelkkänä asiantuntijatietona käsitellä. Tärkeää on myös rakennuksen liittyminen ihmisten elämään ja minkälaisia merkityksiä se heille antaa”, Härö huomauttaa.

Erottelu aineelliseen ja aineettomaan kulttuuriperintöön on Härön mielestä tarpeetonta. Yhteisöjen, yhteisöllisyyden ja elävän perinnön merkitys on alkanut hahmottua enemmän ja enemmän.

”Poliittisten päättäjien joukossa ei aina kuunnella riittävästi kansalaisten mielipidettä”, Härö toteaa.

Toisinaan jossain pienessä kunnassa, jossa on pari kolme kohdetta saatu suojeltua, parahdetaan jo, ettei kaikkea voida suojella.

”Se on yhteisten intressien hakemisen paikka. Asenteet eivät muutu motkottamalla, vaan sitä kautta, että tehdään yhteistyötä ja koitetaan löytää yhteisiä arvoja”.

Kannattavuuslaskelmista voimavara-ajatteluun

”Ilmastonmuutoksen vuoksi meidän tulisi siirtyä voimavara-ajatteluun, sen sijaan että pohditaan, olisiko kannattavampaa rakentaa kokonaan uutta. Suunnittelussa pitäisi lähteä liikkeelle olemassa olevasta rakennuskannasta ja pitää se käytössä mahdollisimman maltillisin muutoksin”, Härö evästää.

Aulangolla.

Härö näkee, että asenteet muuttuivat 1970-luvulta aina 1990-luvulle saakka parempaan suuntaan. 2000-luvun ristipaineissa tilanne on ehkä taas mutkistunut. Kulttuuriperintöbarometri osoittaa kuitenkin, että kansalaiset arvostavat kulttuuriperintöä, vaikka saattavat ymmärtää sen toisinaan eri tavalla kuin viranomaiset.

”Ihmiset pyrkivät vaikuttamaan ja osallistuvat keskusteluun. Pari-kolmekymppisten aikaperspektiivi on toisenlainen kuin minun ikäiseni. Nuorempien on helpompi tunnistaa oman aikansa ilmiöt, joista vanhempien on toisinaan vaikea saada kiinni”, Härö toteaa.

Globalisaatio on muuttanut meidän suhdettamme kulttuuriperintöön. Populaarikulttuurista on tullut maailmanlaajuisesti yhteistä, joten paikallisella omaleimaisuudella ja kiinnittymisellä lähiympäristöön on entistä isompi merkitys.

Kaupunkirakenteen tiivistämisessä on Härön mukaan hyvät puolensa ja raideyhteydet ovat hyvää kehitystä. Teiden oikaisu toisaalta synnyttää katvealueita.

Teksti: Anna-Maija Halme

Kuva: Ulla Salmela.

”Tärkeää on myös rakennuksen liittyminen ihmisten elämään ja minkälaisia merkityksiä se heille antaa”

Upea toimintanne esiin

Tunnusta rakkautesi! Vuoden kaupunginosa

-kilpailun pääkriteerinä nyt elävä perintö

Onko juuri sinun urbaani kotiseutusi hyvän arjen tyyssija? Löytyykö sieltä juurevaa meininkiä, ainutlaatuisia perinteitä, kaupunkikulttuuria ja aktiivisia asukkaita? Nyt saa kertoa, kehua ja vuodattaa kotiseuturakkautta sydänjuuria myöten.

Alue voi olla yllättävän kiva paikka asua – helmi, jonka ihanuudesta Suomessa harva tietää – tai se voi olla tunnustettu kulttuurivaelluksen kohde, kuten viime vuonna valittu

Vanha Rauma.

Kuka tahansa voi ehdottaa palkittavaa aluetta, kunhan kohde on urbaani kaupunginosa. Ehdotusaika päättyy maaliskuun lopussa.

Kisan pääkriteeri vuonna 2023 on elävä kulttuuriperintö. Se on aineetonta kulttuuriperintöä ja perinteitä, jotka ovat läsnä ihmisten arjessa ja juhlassa: tietoja ja taitoja, tapoja ja perinteitä, jotka yhteisöt tunnistavat osaksi omaa kulttuuriperintöään.

Vuoden kotiseutuyhdistys -palkinto toimintaansa kehittäneelle seuralle

Vuoden kotiseutuyhdistys -palkinto antaa tunnustusta aktiiviselle yhdistykselle, joka on kehittänyt kotiseututyötä.

Palkittavan yhdistyksen toiminta on yhteisöllistä ja nousee tavanomaisen toiminnan yläpuolelle. Valinta on tunnustus hyvin tehdystä, innovatiivisesta kotiseututyöstä.

Edukseen voi erottua menestyneillä hankkeilla, jäsenmäärän kasvulla, talkootyön määrällä tai vaikkapa uusilla toimintamuodoilla.

Kaikki Kotiseutuliiton jäsenyhdistykset voivat osallistua kilpailuun täyttämällä ehdotuslomakkeen huhtikuun loppuun mennessä.

Vuoden hienoin kotiseutukirja haussa

Vuoden kotiseututeoksen palkitsemisella kannustetaan kotiseutukirjojen tekijöitä ja tuodaan näkyvyyttä kotiseutukirjallisuudelle.

Kotiseutuliiton palkinnot ja kilpailut

www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/ palkinnot-ja-kilpailut

Mukaan kilpailuun pääse täyttämällä ehdotuslomakkeen netissä maaliskuun loppuun mennessä. Vain lomakkeella lähetetyt ehdotukset ovat kilpailussa mukana.

Palkintoraati valitsee Vuoden kotiseututeos -finalistit vertailemalla ehdolla olevien teosten sisältöä ja erityisesti tehtyjen valintojen loogisuutta ja tekstin toimitusta sekä kirjan ulkoasua, kuvia, taittoa ja viimeistelyä.

Voittajan valitsee tänä vuonna Suomen Kuvalehden päätoimittaja Matti Kalliokoski, joka julkistaa voittajan Turun kirjamessuilla.

Kotoutuminen, lähidemokratia, ympäristö, kulttuuriperinnön jatkuvuus ja seurantalot ovat

Kotiseutuliiton kärkiaiheet vaaleissa

Suomen Kotiseutuliitto on vahvistanut hallitusohjelmatavoitteensa. Liitto korostaa tavoitteissaan muun muassa jokaisen oikeutta tuntea asuinpaikkansa kotiseuduksi ja vaikuttaa sen kehitykseen, kestävän kehityksen konkretisointia, kulttuurisen moninaisuuden tukemista sekä kulttuuriperinnön hyödyntämistä ja uusintamista.

Liitto tuo esiin lisäksi jatkuvien kriisien kurittamien seurantalojen tukemisen merki-

tystä. Talot ovat tasa-arvoisen harrastustoiminnan tyyssijoja ja usein korvaamattoman arvokasta rakennusperintöä.

”Hallitusohjelmalla rakennetaan lähivuosien turvallista ja kehittyvää Suomea. Maamme suurimmalla kulttuuriperintöalan kansalaisjärjestöllä on paljon osaamista ja annettavaa rakennusmateriaaliksi. Yhdessä olemme enemmän!”, Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtaja Sampo Suihko kannustaa.

Asiantuntijat kirjoittavat blogissa Kotiseutuliiton esiinnostamista teemoista

31.1. Päivi Kurikka, oikeusministeriö: Kotiseutu on osallisuuden kasvualusta

10.2. Mikko Härö, Seurantaloasiain neuvottelukunta: Tuhatmäärin taloja, moninaisia tarpeita

27.2. Katriina Siivonen, Tulevaisuuden tutkimuskeskus: Kestävyyttä

tuettava moninaisesti

10.3. Terhi Pietiläinen , Karjalan liitto: Kulttuuriperintöä vaalittava ylisukupolvisesti

Sofia Flygare

Vesa-Matti Väärä Severi Härö

Kuntaliitto

Kotiseutuliiton hallitusohjelmatavoitteet 2023–2027

Kaikilla on oikeus kotiseutuun

Jokaisella on oikeus turvalliseen ja hyvään elämään kotiseudullaan. Jokaisella on oikeus osallistua ja vaikuttaa asuinpaikkansa kehittämiseen. Yhteiseksi koettu kotiseutu vahvistaa demokratiaa ja hyvinvointia. Uusien asukkaiden kotoutumista tulee edistää. Lähidemokratiaan ja asukasvaikuttamiseen on kehitettävä uusia toimintamuotoja. Monipaikkaisuuden esteitä on purettava.

Kestävyyttä tuettava moninaisesti

Kulttuurinen kansalaistoiminta toteuttaa kestävän kehityksen tavoitteita ja tuottaa hyvinvointia sekä tekijöille että kokijoille. Sillä on ratkaiseva merkitys erityisesti kulttuurin katvealueilla, niin haja-asutusalueilla kuin lähiöissäkin. Kestävän kehityksen tavoitteita on konkretisoitava ja vauhditettava. Kulttuuriseen moninaisuuteen on laadittava laajapohjainen toimintaohjelma.

Kulttuuriperintöä vaalittava ylisukupolvisesti

Yhteinen kulttuuriperintö on voimavara, jota tulee vaalia, kehittää ja hyödyntää laaja-alaisesti.

Ihmisten ja yhteisöjen vastuuta, osallisuutta ja oppimista kulttuuriperinnöstä tulee vahvistaa. Valtioneuvoston kulttuuriperintöstrategia tulee toimeenpanna ja rakennusperinnön rahoitusta lisätä. Ylisukupolvisen kulttuuriperintötyön mallia on kehitettävä ja laajennettava.

Seurantalojen tulevaisuus turvattava

Suomen noin 2000 seurantaloa ovat aktiivisia kansalaistoiminnan keskuksia. Ne mahdollistavat harrastamisen joka puolella maata. Myös talojen rakennusperintö on arvokasta: niiden kestävä hoito on resurssiviisasta ja ylläpitää perinteisiä korjaustaitoja. Korona ja energiakriisi ovat ajaneet monet seurantalot vaikeuksiin. Niiden toiminta täytyy turvata ja seurantalojen korjausavustuksen tasoa tulee nostaa.

Kotka – Reilu, Rohkea ja Rakas

Toivotan Teidät kaikki tervetulleiksi syyskuussa juhlimaan Valtakunnallisia Kotiseutupäiviä täällä Kotkassa.

Historian saatossa Kotkan kaupunki on ollut kotiseutu monenlaisille ihmisille ja kansakunnille. Kaupungillamme on ollut suuri merkitys monenlaisissa tapahtumissa niin sodan kuin rauhan aikana.

Kaupunkimme ympärillä oleva meri on niin yhdistänyt kuin erottanutkin kansakuntia toisistaan historian eri vaiheissa. Meri on ollut ja on edelleen strategisesti merkittävä elementti, joka on tärkeä osa kaupunkiamme.

Kotkan kaupungin edustalla käydyt meritaistelut 1790-luvun taitteessa ovat edelleen suurimmat Itämerellä käydyt yhteenotot. Tuolloin Kotka oli linnoituskaupunki, jossa asukkaita oli enemmän kuin esimerkiksi silloisessa Helsingissä. Olemme siis olleet historian keskipisteessä jo ennen Suomen itsenäistymistä.

Myöhemmissä vaiheissa Kotkaa on kutsuttu muun muassa ”savolaisten ameriikaksi”.

Tämä tapahtui silloin, kun alueemme alkoi teollistua vahvalla tavalla. Tällöin monet savolaiset, kuten myös muilta seuduilta tulleet ihmiset, löysivät uudeksi kotiseudukseen Kotkan. Ja hyvin valitsivatkin, ei ollut syytä lähteä Atlantin taakse, kun työtä, toimeentuloa,

kulttuuria ja muuta elämää löytyi yhdestä Itämeren merkittävimmästä satamakaupungista, Kotkasta.

Satamat ovat edistäneet kulttuurivaihtoa

Tänä päivänä kaupunkimme on tunnettu parhaiten satamista, merestä, puistoista sekä jokimaisemista. Paitsi, että satamamme ovat erittäin vahvasti toimineet koko Suomen vientikanavana, niin samalla ne ovat tuoneet alueellemme kansainvälisyyttä ja kulttuuria runsain mitoin. Kotka on ollut ja on nykyisinkin sekä jatkossa kotiseutu monelle kansainväliselle toimijalle.

Puistomme ovat saaneet niin kansallisia kuin kansainvälisiä tunnustuksia ja niiden ylläpitäminen sekä kehittäminen on edelleen toimintamme keskiössä.

Teksti: Esa Sirviö

Kotkan kaupunginjohtaja Esa Sirviö.

Kuva: Jari Pitkäkangas / Kotkan kaupunki.

Ympäristö ja yhteisöllisyys ovat Kotkan strategiaa

Kaupungin arvojemme mukaan Kotka on reilu, rohkea ja rakas kaupunki, joka johdattaa luokseen asukkaita, matkailijoita ja yrityksiä upealla ympäristöllään, jatkuvan oppimisen edellytyksillä ja vahvalla yhteisöllisyydellä.

Satsaamme vahvasti koulutukseen ja osaamiseen sekä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin. Tarjoamme tasokasta asumista ja luonnonläheisiä liikuntamahdollisuuksia.

Kaupunkimme on hyväntuulisen kulttuurin ja tapahtumien kotisatama, joka kiinnostavine reitteineen kutsuu kohtaamaan.

Kaikella tällä tuemme kaikkien asukkaiden sekä kotiseutulaisten hyvinvointia ja yritysten menestymistä – houkutamme saapumaan ja koukutamme pysymään.

Kotiseutumme on kansainvälinen ja vastuullinen kaupunki, jonka tulevaisuutta rakennamme sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävästi – reilusti, rohkeasti ja rakkaudella.

Kotka on hyvän tuulen kotipesä, jossa kaiken ikäisillä Kotkaa kotiseutunaan pitävillä on onnellista olla. Meillä on kaupunki, jota emme voi unohtaa, vaikka välillä kävisimmekin kokeilemassa siipiämme maailmalla – tätä on Miä Kotka -kotiseuturakkaus.

Kotka on väylä uusiin mahdollisuuksiin ja toivotan kaikki tervetulleiksi tutustumaan sekä nauttimaan aidon satama- ja merikaupungin tunnelmaa täysin uusissa Satama-Areenan tiloissa sekä ottamaan mahdollisuuksista kiinni.

Kotiseutupäivistä

lisää:

www.kotka.fi/ valtakunnallisetkotiseutupaivat

Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous pidetään Kotkan Valtakunnallisten kotiseutupäivien yhteydessä lauantaina 9. syyskuuta kello 10–12.

Kokouspaikka on Satama-Areena osoitteessa Tornatorintie 102, Kotka.

Varsinaisten jäsenten valtakirjojen tarkastus on samana päivänä kello 8.30 alkaen kokoustilan ulkopuolella. Valtakirjaa vastaan saa äänestyslipukkeen.

Kokoukseen voi osallistua myös etäyhteyden välityksellä. Sitä varten jaetaan jäsenille hyvissä ajoin erilliset ilmoittautumis- ja osallistumisohjeet, jotka tulevat esille myös liiton verkkosivulle www.kotiseutuliitto.fi.

Kannattajajäsenillä ja muilla kuin virallisilla kokousedustajilla on kokouksessa läsnäolo-oikeus mutta ei äänioikeutta. Ilmoittautuminen erilliselle listalle kokoustilan ulkopuolella. Tervetuloa!

Kutsu Suomen Kotiseutuliiton vuosikokoukseen 2023

Kotiseutuliiton yleisö haluaa lisää paikallisia onnistumisen malleja

Kotiseutuliitto teki kaikille liiton viestintävälineiden lukijoille kyselyn vuoden vaihteessa. Pääpiirteissään liiton viestintää pidetään melko onnistuneena, samoin vuonna 2021 toteutettua liiton ilmeen uudistusta. Kyselystä ilmenee, kuinka monimuotoinen kotiseututyön ja harrastustoiminnan kenttä on.

Saimme kyselyyn kaikkiaan 95 vastausta. Kysymyksen ”Onko Kotiseutuliiton viestinnän sisältö kiinnostavaa?” numeeristen yhdestä viiteen asteikon vastausten keskiarvoksi tuli

3,9. Kysymyksen ”Onko Kotiseutuliiton viestinnän sisältö oman kotiseututyösi kannalta hyödyllistä?” keskiarvoksi saatiin 3,8.

Vastaajat saivat kertoa myös avoimessa tekstikentässä, mitä mieltä he ovat viestinnän hyödyllisyydestä ja kiinnostavuudesta. Avovastausten tulokset hajosivat kattamaan lähes koko liiton viestinnän kirjon ja toisinaan mielipiteet olivat täysin vastakkaisia.

Joitakin yhteneväisiä linjoja vastauksista on silti löydettävissä: alan ajankohtaisia uutisia ja tietoa rahoitusmahdollisuuksista pi-

dettiin tärkeinä. Moni piti kiinnostavana erityisesti muiden kotiseutuyhdistysten hyvien toimintamallien esittelyitä, toimintaideoita sekä uusia näkökulmia, ja tällaista materiaalia toivottiin myös lisää.

Pyrimme mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan liitossa kaikki ne toiveet, jotka eivät ole vastakkaisia liiton strategisille linjauksille.

Nettimateriaali useimmille tärkein

Hyödyllisimpänä viestintävälineenä pidettiin liiton nettisivuja ja toiseksi hyödyllisempänä henkilökohtaista sähköpostiviestintää. Kolmanneksi nousi Hilja-uutiskirje. Monet nostivat myös päivitykset Facebookissa ja sekä painetun että sähköisen version Kotiseutupostista hyödyllisimpien liiton viestintävälineiden joukkoon.

Tällä kertaa vastaajat joutuivat valitsemaan itselleen tärkeimmät viestintävälineet ja ilmeni, että sähköisillä välineillä oli useimmille painettua Kotiseutupostia suurempi

merkitys. Tulosta saattoi tosin vinouttaa se, että sähköisten välineiden äärellä jo olevien oli näppärämpää vastata kyselyyn kuin niiden, jotka lukivat kyselystä painetusta lehdestä. Avovastauksista ilmeni, että painettu lehti oli joillekin lukijoillemme erittäin tärkeä.

Valtaosa pitää viestintäämme maantieteellisesti kattavana

Vastaajista 85 prosenttia katsoi, että Kotiseutuliitosta tulee sähköpostia heille sopivissa määrin.

Täsmälleen sama määrä vastaajista katsoi, että viestintä on maantieteellisesti vähintään jokseenkin kattavaa.

Aiemmassa, vuonna 2019 toteutetussa, kyselyssä nousi esiin toive kaupunkiaiheiden suuremmasta määrästä. Tämänkertaisessa kyselyssä tarve ei noussut enää yhtä voimak-

kaasti esiin. Kotiseutuliittoa moitittiin jopa Helsinki-keskeisyydestä. Nyt esiin nousi tarve lukea lisää keskuksista kaukana sijaitsevista Lapin alueista ja saamelaisuudesta.

Suurin osa vastaajista piti vuonna 2021 uudistettua ilmettä onnistuneena. Ilme sai arvosanaksi 3,9. Ilmettä pidettiin sekä modernina että perinteisenä, kevyenä, iloisena ja raikkaana, jos tosin osa piti värejä hailakoina.

Kyselyyn vastanneista kaksi kolmannesta oli kotiseutuyhdistyksen edustajia. Liiton luottamushenkilöitä vastaajista oli joka kymmenes. Yhtä moni ilmoittautui asianharrastajaksi jollakin muulla tavalla. Klubin jäseniä oli 6 prosenttia. Kaupungin, kunnan tai maakunnan edustajiksi ilmoittautui viisi prosenttia vastaajista.

Teksti: Anna-Maija Halme, Kotiseutuliiton viestintäpäällikkö

Espoon kaupunkipolut päivittyvät mobiiliaikaan

Vuonna 2005 laadittiin pilottihankkeena Espoon kaupunkipolut -esitesarja, joka sisälsi kaikkiaan 19 reittiä viiteen kaupunkikeskukseen: Espoon keskus, Leppävaara, Tapiola, Matinkylä-Olari ja Espoonlahti. Polut avaavat näkökulmia kaupunginosien historiaan ja nykyisyyteen, luontoon, kulttuuriin, julkiseen taiteeseen, arkkitehtuuriin ja merkittäviin henkilöihin.

Idea kumpusi Leppävaaran alueella 2000-luvun alussa olleista Neliapilapoluista.

Polut toteutti Pauli Saloranta yhteistyössä Espoon kaupungin, Espoon Kaupunginosayhdistysten Liiton, Suomen Kotiseutuliiton, Uudenmaan Liiton ja alueilla toimivien jäsenyhdistysten kanssa.

Polkuja on päivitetty muutamaan kertaan, vuonna 2007 ja viimeksi 2015, jolloin polkuja toteutettiin myös Kauklahteen ja Järvenperään.

Voimakkaasti kasvavassa Espoossa rakennustoiminta on muuttanut polkujen olosuh-

Teksti: Ann-Christin Lintula

Espoon vanha asemarakennus on yksi Espoon keskuksen polun kohteista. Rakennus on vuodelta 1903, ja sen on suunnitellut Bruno Granholm.

Kuva: Håkan Blomberg.

teita niin, että uusi päivitys on jälleen tarpeen. Vuonna 2023 toteutettavalla päivityksellä tuodaan kaikki kaupunkipolut mobiiliaikaan. Päivitys tehdään eMuseo-alustalle yhteistyössä alueilla toimivien yhdistysten, Espoon Kaupunginosayhdistysten Liiton, Suomen Kotiseutuliiton ja Momeo Oy:n kanssa.

Espoon keskuksen polkutyöryhmä koostuu neljän asukasyhdistyksen jäsenistä. Ryhmä kokoontui muutaman kerran vuonna 2022. Kesän aikana valokuvattiin nykyisten polkujen kohteet. Samalla kohteet tarkastettiin, lisättiin muutama uusi ja poistettiin hävinneitä tai purettuja.

Espoon keskuksessa on muutaman viime vuoden aikana tapahtunut paljon muutoksia. Hallinnollinen keskus, yhtä virastotaloa lukuun ottamatta, on purettu, viimeisimpänä syksyllä kaupungintalo. Kun reitti päivitetään, huomioidaan myös tapahtuneet muutokset. Tärkeistä kohteista, kuten puretusta kaupungintalosta, voidaan kertoa laajemminkin erillisessä tietolokerossa.

Tärkeitä sekä asukkaille että kouluille

Kotikaupunkipolut ovat tärkeitä sekä uusille että nykyisille asukkaille. Mobiiliversiolla uusi asukas pystyy helposti etsimään kiinnostavat kohteet kotikulmiltaan. Mobiilikartan avulla on helppo liikkua ja etsiä kiinnostavat kohteet sekä lukea, mitä kohteesta kerrotaan. Sovellusta voidaan käyttää myös kouluissa opetuksen tukena, ja kätevän sovelluksen avulla saadaan nuoret kiinnostumaan kotikulmistaan.

Mobiiliversioon siirtyminen tuo asuinalueen kiinnostavat historialliset sekä muut kohteet nykyisillekin asukkaille lähemmäksi, koska niitä ei ole huomattu tai niissä ei vaan ole tullut käyneeksi.

Ann-Christin Lintula toimii Espoon keskuksen kotikaupunkipolkutyöryhmässä.

eMuseo opastaa mobiilisti yötä päivää

eMuseo on Kotiseutuliiton paikallismuseoille ja muille paikallisille kulttuurikohteille tarjoama mobiiliopaspalvelu. Palvelu sopii muun muassa paikallismuseoille, kotiseutukohteille ja historiapoluille.

eMuseon avulla museon, kävelyreitin tai matkailukohteen opas on aina avoinna ja koettavissa, niin paikan päällä kuin vaikkapa omalta kotisohvalta käsin.

eMuseosta löytyy jo lähes 100 opasta, joissa on noin 300 erilaista reittiä. Yleisölle eMuseo toimii parhaiten mobiililaitteella.

Tekstin ja kuvien lisäksi palvelussa voi julkaista ääntä, videoita ja pelejä sekä sisä- ja ulkokarttoja kohteista. eMuseossa voidaan esitellä myös huonetiloja, esineitä tai näyttelyjä. Kotiseutuliitto tarjoaa jäsenille koulutusta mobiiliopaspalvelun käyttöön.

Lue lisää ja tilaa: www.kotiseutuliitto.fi/tietopankki/emuseo.

Tervetuloa mukaan järjestämään

Mestarit ja kisällit -toimintaa!

Mestarit ja kisällit -toiminta on ylisukupolvista kulttuuriperintötyötä.

Perusajatus on mitä kutkuttavin: kuka vain ja minkä ikäinen tahansa voi olla mestari tai kisälli. Kaikki voivat oppia uutta toinen toisiltaan. Toiminnassa lapset, nuoret ja ikäihmiset kohtaavat yhdessä kokien ja oppien paikallisuuden, perinteiden sekä kulttuurin äärellä.

Ikäihmiset ovat turvallisia aikuisia, jotka antavat aikaa ja tuntevat paikkakunnan historiaa ja perinteitä. Lapsi tai nuori voi olla yhtä lailla omien kotikulmiensa asiantuntija sen lisäksi, että on mestari esimerkiksi digitaalisten välineiden ja netin käytössä.

Ylisukupolvisissa tapaamisissa ja retkillä tutkitaan kotikulmia uusin silmin ja oivalletaan uutta oman alueen perinteistä, historias-

ta ja nykyhetkestä.

Kesällä 2022 Mestarit ja kisällit -toimintamalli sai Euroopan kulttuuriperintöpalkinnon. Malli on saanut kiitosta erityisesti yhteisestä suunnittelusta, paikallisuudesta ja mallin helposta kopioitavuudesta.

Tutustu hankesivuihin ja ole yhteydessä!

www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/ hankkeet/mestarit-ja-kisallit

Kuva: Susanna Kekkonen, Noon.

Valkeakoski järjestää

Kotiseutupäivät vuonna 2025

Vuoden 2025 Valtakunnalliset kotiseutupäivät järjestää Valkeakosken kaupunki.

Pirkanmaalla on järjestetty edellisen kerran Kotiseutupäivät vuonna 2003. Tapahtuma järjestettiin tuolloin Tampereella Kenen kotiseutu? -teemaotsikolla. Valkeakoskella päivät on järjestetty kerran aiemmin vuonna 1960. Päivät järjestettiin yhdessä tuolloin vielä itsenäisen Sääksmäen kanssa.

Valkeakoski on noin 21 000 asukkaan vireä urheilu- ja kulttuurikaupunki Etelä-Pirkanmaalla, aivan Tampereen tuntumassa. Kaupunki sijaitsee kauniissa järvimaisemissa Mallasveden ja Vanajaveden yhtymäkohdassa. Lähes kolmasosa kaupungin pinta-alasta on vettä.

Valkeakosken seudulla on asuttu muinaishistorialliselta kaudelta asti. Ensimmäiset kirjalliset tiedot Sääksmäen mahtipitäjästä ovat vuodelta 1340. Walkiakoskikin esiintyy asiakirjoissa jo 1400-luvulla. Vuonna 2023 kaupunki viettää 100-vuotisjuhliaan.

aktiivinen kulttuurikaupunki lukuisine yhdistyksineen. Myös teollisuusperintöä haviseva kaupunkikeskusta ja Sääksmäen kulttuurimaisema ansaitsevat niin valtakunnallisen kuin paikallisen huomion”, Kotiseutuliiton hallitukseen marraskuussa valittu Ari Sirén sanoo.

Valkeakosken Sääksmäellä asuva Sirén oli aikaisemmin Kotiseutuliiton valtuustossa Pirkanmaan edustajana.

”On mahtavaa saada näin suuri valtakunnallisesti merkittävä tapahtuma kaupunkiimme. Matkailutoimijamme toivottavat kaikki tervetulleiksi Valkeakoskelle. Kotiseutuyhdistyksemme Valkeakoski-Seura ja Sääksmäki-seura tulevat varmasti olemaan merkittävässä roolissa tapahtuman järjestelyissä. Kotiseutupäivät antavat kaupungille ja seuroille mahdollisuuden tehdä uudenlaista yhteistyötä hienon paikallishistoriamme esiin nostamiseksi”, iloitsee kaupunginjohtaja Minna Uschanoff.

Tapahtuma toteutetaan Valkeakosken kaupungin ja Kotiseutuliiton yhteistyönä. Mukana järjestelyissä on lisäksi paikallisia yhdistyksiä, nuorisoseuroja ja muita kulttuuritoimijoita.

”On hienoa, että kotiseutupäiviä vietetään Valkeakoskella vuonna 2025. Valkeakoski on

Vilkas yhdistys- ja kulttuurielämä

Teksti: Anna-Maija Halme

Kuva: Valkeakosken kaupunki.

Kulttuuriympäristöpäivät

Kutsumme kaikki mukaan elävän perinnön teemavuoteen

Mitä yhteistä on saunomisella, sirkuksella ja sienestyksellä? Kyykällä, karaokella ja karjalanpiirakoiden leipomisella? Ne ovat esimerkkejä elävästä kulttuuriperinnöstä. Elävä perintö on Euroopan kulttuuriympäristöpäivien juhlinnan kohteena vuonna 2023.

Elävä perintö on aineetonta kulttuuriperintöä, kuten tapoja, taitoja ja tarinoita. Elävään perintöön kuuluu mm. arki ja juhla, pelit, leikit, käsityöt, ruokaperinteet,

musiikki, tanssi ja erilaiset käytännöt. Elävä perintö elää tässä ajassa ja siirtyy ihmiseltä sekä sukupolvelta toiselle. Me muokkaamme siitä oman näköistämme. Perinteet ja niiden vaaliminen luovat iloa, hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä.

Elävän perinnön juhlaa

Kulttuuriympäristöpäivät huipentuvat tänäkin vuonna perinteiseen tapaan syyskuun toisella viikolla eli 4.–10. syyskuuta, mutta

Kuva: Riina Koivisto.

Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tapahtumat käyttävät tunnisteita #kulttuuriympäristöpäivät ja #EuropeanHeritageDays

Kulttuuriympäristöpäivien nettisivut siirtyivät osaksi Kotiseutuliiton verkkosivuja

Kulttuuriympäristöpäivät on saanut uudet nettisivut, jotka löytyvät Kotiseutuliiton nettisivujen www.kotiseutuliitto.fi alta. Jatkossa löydät tiedot ja tapahtumakalenterin osoitteesta: www.kotiseutuliitto.fi/kulttuuriymparistopaivat

tapahtumia voi järjestää myös pitkin vuotta. Kaikki ovat tervetulleita toteuttamaan Elävän perinnön teemavuotta.

Pääset mukaan ilmoittamalla tapahtumasi kalenteriimme verkkolomakkeella, osallistumalla tai jakamalla ajatuksiasi tai kuvia sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #EläväPerintö.

Monimuotoinen kulttuuriperintö esille

Euroopan kulttuuriympäristöpäivät on Euroopan suurin yleisötapahtumien kokonaisuus. Kulttuuriympäristöpäivillä halutaan nostaa esiin monimuotoista kulttuuriperintöämme.

Kulttuuriympäristöpäiville voi ilmoittaa esimerkiksi opastuksia, tutustumisia, työpajoja ja juhlia. Tapahtumat voivat olla pieniä tai suuria – kaikki sopivat kalenteriin. Niissä voi esitellä kulttuuriympäristöä ja kulttuuriperintöä yleisesti, mutta elävän perinnön näkökulman saa myös helposti mukaan.

”Tapahtumiin saa kiinnostavaa sisältöä oman alueen perinteistä. Teemavuoteen sopii hyvin vaikkapa korttelikonsertti, pihatanssit, leivontakurssi, keppihevoskisat tai

käsityöpaja. Myös erilaiset vuotuisjuhlat niihin liittyvine tapoineen ovat tärkeää elävää perintöä ja sopivat mainiosti osaksi Kulttuuriympäristöpäivien ohjelmaa”, suunnittelija Hanna Hämäläinen ympäristöministeriöstä ideoi.

Vuosi 2023 on aineettoman kulttuuriperinnön juhlavuosi. Silloin juhlistetaan 20-vuotiasta Unescon yleissopimusta aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta. Suomen ratifioinnista osaksi sopimusta tulee kuluneeksi 10 vuotta.

Teksti: Riina Koivisto

Kirsti Kovasesta Kotiseutuliiton hallituksen varapuheenjohtaja

Mikkeliläinen Kirsti Kovanen on valittu Suomen Kotiseutuliiton hallituksen varapuheenjohtajaksi.

Kirsti Kovanen on toiminut merkittävissä kulttuuriperintöalan tehtävissä, muun muassa kansainvälisen Icomoksen pääsihteerinä. Icomos on rakennussuojelun ja kulttuuriympäristöjen vaalimisen maailmanlaajuinen asiantuntijajärjestö. Hän on tehnyt lisäksi pitkän työuran Etelä-Savon ely-keskuksessa ja Etelä-Savon maakuntaliitossa.

Kovanen on valmistunut arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta ja taiteen mais-

teriksi Yorkin yliopistosta.

”Kotiseututyön kenttä on muuttumassa nyt, kun kaavoituksen toimintatapoja säädetään ja kestävästä kehityksestä on tullut ainoa vaihtoehto. Kulttuuriperintöä ymmärretään entistä syvällisemmin. Yhdessä tekemisen onni ja ilo ovat kotiseutuväen ehdottomia vahvuuksia tässä työssä”, tuore hallituksen varapuheenjohtaja sanoo.

Kovanen aloitti Kotiseutuliiton hallituksessa vuoden 2019 alussa.

Kuva: Anna-Maija Halme.

Teksti: Anna-Maija Halme

Kirsti Kovanen Helsingissä tammikuussa 2023.

Haku elävän perinnön kansalliseen luetteloon avattu

Museovirasto on avannut haun Elävän perinnön kansalliseen luetteloon nyt jo kolmatta kertaa. Haku on avoinna erilaisille yhteisöille ja yhdistyksille 15. maaliskuuta saakka. Kansallinen luettelo esittelee perinteitä eri puolilta maata, myös eri kulttuurisilta ryhmiltä.

”Näitä toivomme lisääkin. Kannustamme myös yhteisöjä ja yhdistyksiä hakemaan niin vanhempia kuin uudempia perinteitä kansalliseen luetteloon. Hakemuksissa on tärkeää, että ne nousevat perinneyhteisöjen omasta työstä ja aktiivisuudesta. Luettelointi on samalla avain sen pohdintaan, mitä ja millaista perinnettä haluamme vaalia ja viedä eteenpäin”, sanoo Museoviraston erityisasiantuntija Leena Marsio.

Perintöhyrrä keskustelun tueksi

Museoviraston ja Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran Perintöhyrrä johdattelee lapset keskustelemaan elävästä perinnöstä kestävän kehityksen näkökulmasta. Työkalun avulla erilaisten ryhmien on mahdollista viritellä mutkatonta keskustelua kulttuuriperinnöstä tai johdatella eri-ikäisiä oppijoita syvempään pohdintaan.

Tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten osallisuutta kulttuuriperinnön määrittelijänä ja mahdollistaa monipuolinen tapa lähestyä kulttuuriperintöä.

Perintöhyrrä on suunnattu opettajille, kasvattajille, harrastusryhmien ohjaajille ja kaikille kulttuuriperinnöstä kiinnostuneille.

”Hyrrä on jaettu saarekkeisiin oppiminen, ympäristö, vuorovaikutus, talous ja kulttuuri. Näiden saarekkeiden tarkoitus on samalla innoittaa kaikkia hyrrän pyörittäjiä pohtimaan, miten se itselle tärkeä perintö näyttäytyy esimerkiksi talouden tai vuorovaikutuksen kysymysten kautta”, kertoo historian opettaja ja Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran erityisasiantuntija Ira Vihreälehto.

Työkalu on julkaistu suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Kotiseututyön ansiomitalit haettavissa 30.4. saakka

Kotiseututyön ansiomitali on liiton korkein tunnustuksenosoitus, joka luovutetaan saajalleen Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Kotkassa 8.–10. syyskuuta. Ansiomitaleiden hakuaika päättyy huhtikuun viimeinen päivä.

Lisätietoa: www.kotiseutuliitto.fi/jarjesto/ huomionosoitukset

Kotiseutuaan rakastavalle

hopeariipus hopeaketjussa

Koru on myynnissä verkossa ja kotiseutupäivillä.

Hinta

30 € (+ postituskulut)

Riipuksen halkaisija on 1,5 cm. Riipuksessa on heraldikko Olof Erikssonin vuonna 1972 suunnittelema Suomen Kotiseutuliiton tunnus.

Tiedottaa lyhyesti

Seuraa Kotiseutuliittoa sosiaalisen median kanavilla

Kotiseutuliitto on aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja postaa toiminnastaan eri kanavilla lähes päivittäin. Seuraa liittoa Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä tunnisteella @Kotiseutuliitto

WWW.KOT ISEUT ULIITTO.FI

Missä sydän, siellä kotona

Ukrainan sota on pannut miettimään, missä on ihmisen koti. Äitini puolelta olen kotoisin Karjalasta, Ruskealasta, isäni Sodankylästä, Siurunmaasta.

Äitini oli sotalapsena Ruotsissa ja oppi ensimmäisenä kielenään ruotsin. Sodankylässä edelleen käymme, vaikka isämme on kuollut. Mökkimme on Unarin-Luusuassa. Kuka tietää, missä se on, vaikka kylässä onkin Lapin neljänneksi suurin järvi?

Itse olen syntynyt Oulussa mutta opiskellut ja asunut pitkään Turussa ja Tampereella. Nykyisin pyörin Tampereella ja Nokian Siurossa. Tampere on minulle sydämen kaupunki. Osa on sitä mieltä, että tamperelaiseksi pääsee, kun on viisi polvea takana todistettua tamperelaisuutta. Osa, kuten minä, on sitä mieltä, että ihminen itse valitsee, missä on koti.

Olisi myös kiva pystyä valitsemaan sukulaiset, totesi yksi tamperelainen. Osan voisi vaihtaa, totesi toinen. Joku kiertääkin Etelä-Pohjanmaalla sukujuhlia. Josko löytyisi mieluisia sukulaisia, usein löytyykin, pohtii kolmas. Pullakahvit nyt ainakin.

Tamperelaiset mainitsevat usein ylpeinä historiastaan seuraavia nimiä: Wilhelm von Nottbeck, James Finlayson, Wivi Lönn, Rudolf Winter, Sara Hildén, Eino Salmelainen, Jaakko Syrjä, Kirsi Kunnas, Väinö

Linna, Hannu Salama, Eila Roine, Veikko Sinisalo, Tenho Saurén, Kalle Päätalo, Pekka Marjamäki, Kalle Kaihari. Onneksi Lönn, Hildén, Marjamäki ja Kaihari ovat syntyneet Tampereella. Osalla heistä juuret eivät ulotu polveakaan kauemmas eivätkä he ole jääneet Tampereelle. Tamperekin on nuori kaupunki, teini-iässä, perustettu vasta 1779.

Keskustelin ystäväni kanssa, keitä hän kokoaisi yhteen ja minne menisi, jos perustaisi oman kotikolon. Perhe, sukulaisia ja ystäviä. Mutta ei kaikkia. Torailevaa enoa hän ei haluaisi mutta äiti suuttuisi. Pakko ottaa mukaan, hän totesi.

Minne sitä mentäisiin? Pitäisikö mennä mökille? Siellä kuitenkin on liian pienet tilat. Yksi haluaisi kalastaa, toinen haluaisi soudella. Kuka lämmittää saunan, kuka saa nukkua parvella? Ei tule mitään, hän totesi. Parempi kokoontua Tammerkoskelle tai Pyynikille eväsretkelle. Siitä kukin voi halutessaan mennä minne haluaa. Jos haluaa saunoa, voi porukalla mennä Rajaportin saunaan ja siitä halukkaat Mältinrantaan uimaan. Ja loput voi syödä kivimiehen Vaakon nakissa ja painua kotiin. Sekin sydämen asia.

Kirjoittaja on Tampere-Seuran toiminnanjohtaja

Kuva: Ulla Tiitinen.

Teksti: Hanna-Liisa Onnela

Kotiseutuliiton jäsenetuja

• Julkaisut: mm. Kotiseutuposti, Hilja-uutiskirje, Kotiseutu-kirja

• Kotiseututyön merkityksen ja ilmentymien esille nostaminen valtakunnallisesti ja alueellisesti

• Koulutusta ja neuvoja yhdistystoimintaan, paikallismuseotyöhön ja kotiseutuarkistoille

• Ansiomerkit, palkinnot ja muut huomionosoitukset

• Tietoa liiton ja alan hankkeista sekä tapahtumista

• Alennuksia tuotteista ja julkaisuista

• eMuseo-, jäsenrekisteri ja kotisivupalvelu edulliseen jäsenhintaan

14.3.–23.5.

Kotiseutuliiton maakunnalliset kokoukset

17.3.

Euroopan kulttuuriympäristöpäivien kahvipaussi

19.4.

Euroopan kulttuuriympäristöpäivien kahvipaussi

24.5.

Kotiseutuliiton ajankohtaisaamukahvit verkossa

8.–10.9.

Seuraava numero ilmestyy toukokuussa

Teema: Sähköinen kotiseuturakkaus

Kotkan Valtakunnalliset kotiseutupäivät

Kuva: Riina Koivisto.