Kotiseutuposti
2/2023
31.5.2023
Pääkirjoitus
Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti
JULKAISIJA
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja
Teppo Ylitalo puh. 041 310 6197 teppo.ylitalo@ kotiseutuliitto.fi
Toimitussihteeri
Anna-Maija Halme puh. 050 440 9411 anna-maija.halme@ kotiseutuliitto.fi
www.kotiseutuposti.fi
TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET
Painoversion irtonumero 10 euroa, vuositilaus 40 euroa (sisältää postikulut).
Kotiseutuliiton
jäsenyhteisöjen jäsenet voivat tilata sähköisen version maksutta sähköpostiinsa liiton
toimistosta: puh. 045 614 0464 toimisto@kotiseutuliitto.fi
PÄÄKIRJOITUKSEN KUVA
Teppo Ylitalosta
ottanut Benjam Pöntinen
KANSIKUVA
Näyttelijä Matti Ristinen on lähdössä Runonlausuntaa ja haitarimusiikkia -kiertueelle seurantaloille keväällä 2024.
Kuva: Kalle Nikander.
Waasa Graphics Oy
ISSN: 1799-276
ISSN-L: 1799-2761
Sähköä ilmassa
Tätä kirjoittaessa kevät murtautuu esiin. Aurinko kutsuu ulkoilmaan, ja ensimmäiset kukat vilkuttavat iloaan. Nopeasti kertyvät tummat pilvet luovat jo odotusta virkistävistä kesäukkosista. Ilmassa on sähköä.
Puheissa sähkö on ollut koko talven. Energiakriisi on kurittanut sekä yksityisiä että yhteisöjä. Erityisen vaikeaan asemaan ovat joutuneet monet seurantalot. Energiakustannukset ovat voineet nousta niin korkealle, että taloa ei ole kannattanut lämmittää käyttökuntoon, vaikka vuokraajia olisikin ollut tulossa.
Eduskunnan lisätalousarviossa myöntämä seurantalojen energia-avustus saatiin aikaan yhteistyöllä – siitä kaikille lämmin kiitos! Lujaa luottamusta tekemiseemme kuvaa, että ministeriö delegoi haun toteuttamisen Kotiseutuliitolle. Olemmekin paiskineet töitä pikavauhdilla, ja näyttää siltä, että avustuspäätökset saadaan tehtyä peräti alle kolmen kuukauden kuluessa eduskunnan päätöksestä.
Laajemmin tarkasteluna sähkö on yksi koko kotiseututyön suurista muutosvoimista. Kotiseututyö digitalisoituu ja menee verkkoon. Korona-aika etäilyineen on kiihdyttänyt kehitystä vielä entisestään. Esimerkiksi monet Facebookin valokuvaryhmät tai sähköiset tietopankit ovat tulleet supersuosituiksi, ja koko ajan syntyy uusia digioivalluksia.
Mutta muutos on oikeastaan vielä suurempi: myös kotiseutu itsessään sähköistyy ja voi muodostua virtuaaliseksi yhteisöksi. Mitä kaikkea se tarkoittaa tulevaisuudessa, on vielä avoinna. Tänään digisisällöt ovat kuitenkin kotiseututyölle ennen muuta mahdollisuus, johon kannattaa tarttua kaikilla toiminnan tasoilla.
Konkreettisia kohtaamisia sähkö ei kyllä korvaa – onneksi. Tulossa oleva kesä onkin jälleen tapaamisten ja tapahtumien juhlaa. Iloa ja aurinkoa kaikkiin kesän kotiseutukohtaamisiin – tapaamisiin Kotiseutupäivillä Kotkassa syyskuun alussa!
Teppo Ylitalo ToiminnanjohtajaSisällysluettelo
Kotkan Kotiseutupäivien ohjelma julkistettu
8
Wiki Loves Living Heritage
Tiktok inspiroi maakunnallisen digikeittokirjan tekoon
Otaniemi on Vuoden kaupunginosa
6 Paikallinen kulttuuriperintö verkossa
12 Runonlausuntaa ja haitarimusiikkia -kiertue ensi vuonna seurantaloille
20 Kotiseututyötä Kymenlaaksossa
22 Oppeja ja oivalluksia
24 Kotiseutu bittiavaruudessa
26 Kotiseutupäivät Vantaalla 2024
28 Teppo Ylitalosta Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja
29 Pia Matilainen palveluksessanne, Elina Vulli ja Kalle Nikander koordinoivat seurantaloavustuksia
31 Hienovaraista ja herkkää
Otaniemi on Vuoden kaupunginosa
Espoon Otaniemi on valittu Vuoden kaupunginosaksi. Kilpailuun saapuneiden ehdotusten määrässä tehtiin jälleen kerran ennätys. Kotiseutuliittoon saapui 330 kaupunginosaa koskevaa rakkaudentunnustusta. Eniten, kaikkiaan 55 huolellisesti kirjattua ehdotusta, laadittiin tänä vuonna Espoon Otaniemen puolesta. Kilpailun tämän vuoden teema osui siellä nappiin.
”Otaniemi on yhteisö, joka muodostuu ahkerien, innovatiivisten, avoimien ja välittävien nuorten ympärille.
Otaniemeen on luotu ainutlaatuinen oma kulttuurinsa, johon tuhannet opiskelijat jättävät oman jälkensä vuosittain. Otaniemi on
monikulttuurinen, kannustava ja turvallinen kaupunginosa, ja siksi Suomen paras”, kerrotaan yhdessä Otaniemi-ehdotuksessa.
”Otaniemi on ollut itselleni merkityksellinen ja rakas kampusalue. Otaniemi ansaitsee saamansa tunnustuksen erinomaisesti ja palkinto lämmittää mieltä todella paljon”, iloitsee Espoon teekkaritaustainen kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä, joka valmistui Aalto-yliopistoa edeltäneestä Teknillisestä korkeakoulusta materiaali- ja kalliotekniikan diplomi-insinööriksi vuonna 1992.
Otaniemi on tehnyt ison kehitysloikan metron myötä. Mäkelä toteaa, että sisäänkäynnin ympärille rakentunut uusi keskusta ja Aallon perinteinen arkkitehtuuri luovat Otaniemeen hienon kokonaisuuden.
”Otaniemi on kaupunginosa, jolla on selkeä oma henki ja sielu. Täällä uskotaan yh-
dessä tekemiseen, yhteisöllisyyteen ja siihen, että tulevaisuuden haasteet voidaan ratkaista rohkealla ja radikaalilla luovuudella”, Mäkelä lisää.
Myllypuro innosti 30 ehdotuksen tekemiseen
Helsingin Myllypuro oli ehdotusten määrässä mitattuna toinen 30 ehdotuksellaan, joista Otaniemen tavoin hehkuu vahvaa kotiseuturakkautta.
”Paikka jossa välitetään toisista”, ”vihreä ja aito” sekä ”urbaani ja eloisa”, tiivistetään Myllypurossa.
Viime vuonna voittaneen Vanhan Rauman puolesta tehtiin tänäkin vuonna 24 ehdotusta. Kotkan Sunila sai 16 ehdotusta, samoin Helsingin Jätkäsaari.
Kotiseutuliiton kaupunkityön jaosto seu-
Retuperän WBK on vuonna 1933 perustettu ja Otaniemessä toimiva teekkariorkesteri. Tässä orkesteri juhlistaa Raidejokerin koeajoa.
loo ehdotuksista kärkiehdokkaat ja tekee sitten esityksen voittajasta Kotiseutuliiton hallitukselle, joka nimeää voittajan. Jaoston puheenjohtajana toimii Hanna-Kaisa Siimes.
Teksti: Anna-Maija Halme
Kaupunkijaoston perustelut Otaniemen valinnalle
Otaniemi tunnetaan perinteisesti Aalto-yliopistosta, kampusalueestaan ja opiskelijoistaan. Lähivuosien aikana kaupunginosan julkinen kuva on kehittynyt entistä moninaisemmaksi. Maailmankuulun arkkitehtuurin, arvostetun kulttuuriympäristön sekä rikkaan lähiluonnon lisäksi Otaniemessä ymmärretään olevan myös työpaikkoja, kouluja, palveluja ja liikenneyhteyksiä – siis tavallista arkea. Kaupunginosan kulttuurisesti moninainen väestö on luonteva osa vilkasta yhteisöä.
Otaniemen ehdoton valtti tämän vuoden kilpailussa on aineettoman kulttuuriperinnön arvostaminen: etenkin näin vapun ja kevään opiskelijahulinoiden tietämillä lähes koko pääkaupunkiseutu saa kosketuksen teekkareiden ja muiden opiskelijoiden ylläpitämiin ja ylpeydellä vaalimiin ja välittämiin perinteisiin. Kaupunginosan ja sen toimijoiden keskuudessa vuosikymmeniä vanhat perinteet
pysyvät, mutta samalla elävät, kehittyvät ja muuttuvat ajassa.
Otaniemeä esitettiin tittelin voittajaksi peräti 55 ehdotuksessa. Ehdotusten määrä sinällään ei voittoa ratkaise, mutta se toki kertoo kaupunginosan asukkaiden ja yhteisöjen yhteistyön tekemisestä, kiinnostuksesta omaa elinympäristöään kohtaan sekä kotiseutuylpeydestä.
Kotiseutuylpeys ilmenee Otaniemessä etenkin nuorten ja nuorten aikuisten parissa ja kytkeytyy erityisesti paikan elävään perintöön. Lyhytaikaisenkin asuinpaikan voi tuntea tärkeäksi elinympäristöksi ja kotiseuduksi, vaikka synnyinseutu, lapsuuden kasvupaikat ja sukulaisuussuhteet olisivatkin muualla. Otaniemi ja siellä eletyt kokemukset elävän, aineettoman kulttuuriperinnön parissa voivat tuntua merkityksellisiltä vielä vuosien tai vuosikymmenten päästä.
Kymenlaakso
Puistopaviljonki Kinekullan edustalle on kerääntynyt kaupunkilaisia kesäpäivän viettoon arviolta 1910-luvulla. Nyt jo purettu paviljonki sijaitsi nykyisessä Sibeliuspuistossa. Kotkan puistojen historiasta voit lukea lisää Vellamo-kanavalta.
Paikallinen kulttuuriperintö verkossa
Teksti: Jaana Kataja
Sähköinen kotiseuturakkaus vie digilaitteen ja Vellamo-kanavan kautta matkalle menneen ajan Kymenlaaksoon. Digitaaliset ratkaisut mahdollistavat museoiden sisältöjen avaamisen entistä useammille ja madaltavat kynnystä sisältöjen hyödyntämiseen museon ulkopuolella.
Vellamo-kanava on sivusto, jossa voi kuunnella, katsella, lukea, tutkia ja ladata käyttöön monipuolisesti erilaisia Kymenlaakson museon ja Suomen merimuseon aineistoja.
Lähtökohtana oli kehittää ratkaisu, jota
voidaan hyödyntää Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttelyyn liittyneen pilottivaiheen jälkeen kaikissa Vellamon näyttelyissä sekä museoiden muiden sisältöjen jakamisessa yleisöille. Kymenlaaksomme-teeman alla esitellään monipuolisesti maakunnan ilmiöitä.
Alueellisena vastuumuseona ja Kotkan kaupunginmuseona Kymenlaakson museon aiheet ulottuvat usein näyttelysisältöjä laajemmalle. Vellamo-kanava mahdollistaakin aiempaa laajemman digitaalisen vuorovaikutuksen yleisöjen kanssa.
Vellamo-kanava kehitettiin Googlen Haminan datakeskukselta saadun yhteisötuen avulla.
Kiinnostaisiko siis tietää lisää Kotkan palkittujen puistojen historiasta, Kymenlaaksos-
sa tehdyistä puusuksista tai vaikka Pyterlahden graniitista? Muun muassa näistä löydät jo kuvia ja tietoa Vellamo-kanavalta.
Sisältöjä julkaistaan lisää niin näyttelytyön yhteydessä kertyneestä materiaalista kuin varta vasten kanavalle tuotetusta aineistosta. Kanava toimii ennen näyttelykäyntiä, sen jälkeen ja myös aivan itsenäisesti. Monipuolinen kanava toimii historian sisältöpankkina niin asiantuntija- kuin perusmuseokävijälle.
Tervetuloa siis tarinoiden taajuudelle!
Vellamo-kanava
vellamo-kanava.fi
emuseo.fi
Astu sisään eMuseoon! Jokainen paikallismuseo, kävelyreitti ja käyntikohde ansaitsee tulla löydetyksi. Uudistuneessa eMuseo-mobiilipalvelussa sadat kiinnostavat kohteet ovat aina avoinna ja opas käytettävissäsi.
Kotiseutupäivät Kotkassa 8.–10. syyskuuta
Ohutta yläpilveä, saaristoa, uniikkia kaupunkirakennetta ja tekemisen meininkiä
Kotkassa 8.–10. syyskuuta järjestettävien Valtakunnallisten kotiseutupäivien ilmoittautuminen on avattu. Ohjelma on runsas: ”Olemme pyrkineet hakemaan retkikohteita siten, että jokaiselle löytyisi jotain ja tietenkin myös niin, että seudun ominaispiirteet ja vahvuudet tulisivat hyvin esiin”, kertoo tapahtuman pääsihteeri Nina Rauhala.
Retket alkavat jo avajaispäivänä perjantaina, kun iltapäivällä matkustetaan vuoromoottoriveneellä eli kotkalaisittain ”tuurilla” kaupungin edustalla sijaitsevaan entiseen sotilassaareen Rankkiin.
Rankki tunnetaan ehkä parhaiten merisäätiedotuksesta ”Kotka Rankki – ohutta yläpilveä”. Ohut yläpilvi ei ole vain legendaa vaan myös vallitsevin säätila Rankissa.
Rankki oli alun perin osa venäläisten perustamaa merilinnoituksen puolustuslinjaa, joka rakennettiin Pietarin kaupungin suojaksi. Vuonna 1916 saarelle oli sijoitettuna raskasta rannikkotykistöä ja Venäjän armeijan kasarmeja.
Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 saaresta tuli osa Suomen puolustusta. Linnakesaarella voi nauttia monipuolisesta luonnos-
ta, kiehtovista historian tarinoista ja upeista merimaisemista. Selkeällä säällä Rankista näkee Venäjän puolelle Suursaareen.
Lauantaina 9. syyskuuta Kotiseutupäivien retkiä ovat muun muassa aamukävely Katariinan meripuistoon, saarelta saarelle linja-autolla tehtävä Kotkan kierros ja samoin linja-autoretket Hurukselan kylään, Haminan ympyräkaupunkiin, Miehikkälän Salpalinja-museoon ja Suomen suurimpaan satamaan Kotkan Mussalossa.
Yksi lauantain mielenkiintoisimpia retkikohteita on tutustuminen Kyminlinnaan.
Kotkan Hovinsaaren pohjoisosassa sijaitseva viisikulmainen kaponieerilinnoitus
Kyminlinna rakennettiin osaksi Kustaa III:n sodan jälkeen rakennuttamaa Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmää. Sen tarkoitus oli suojata tärkeää Kuninkaantien kauppaväylää ja se muodosti nykyisen Kotkansaaren alueella sijainneen Ruotsinsalmen merilinnoituksen kanssa kaksoislinnoituksen. Linja-autoretki Kyminlinnaan tehdään lauantaina iltapäivällä.
Gutzeitin ja Gullichsenien elämää
Lauantain retkistä mielenkiintoinen on myös iltapäivän kävelykierros ”Norjan pojat Kotkassa”.
Kierroksen aikana etsitään vastauksia siihen, miten Lammassaaresta kasvoi saha-, sa-
tama- ja puistokaupunki, miten norjalainen Hans Gutzeit päätyi Kotkaan ja perusti sahan sekä miten syntyi norjalainen sahayhteisö.
Kierroksella kuullaan tarinoita Norjan sahan synnystä tähän päivään, norjalaisten asuinpytingeistä ja Alexander Gullichsenin perheen elämästä Meriniemen huvilassa. Kierroksen lopuksi käväistään Kotkan palkituimmassa puistossa, Sapokan vesipuistossa.
Veneretki Haapasaareen ja Kuutsaloon
Kotiseutupäivien päätöspäivänä sunnuntaina 10. syyskuuta on vielä mahdollisuus osallistua muun muassa veneretkiin joko Haapasaareen tai Kuutsalon saaren ympäri.
Haapasaari on vanha merivalvonnan ja luotsien saari. Se on noin kilometrin pituinen kaksiosainen saari, jonka puoliskot yhdistää Kylänlahden pohjoispuolella kulkeva, vain 20 metriä leveä hiekkakangas. Saarella on kyläkauppa sekä 1800-luvulta peräisin olevat kirkko ja koulu.
Haapasaaren kauppa on lajinsa erikoisuus; Suomen pienin itsenäinen osuuskauppa, joka on palvellut asiakkaitaan jo vuodesta 1907 lähtien. Retkeen sisältyy jumalanpalvelus Haapasaaren kirkossa.
Kuutsalon asutushistoria puolestaan ulottuu aina 1500-luvulle asti. Saarelaisten elinkeinoja ovat vuosien saatossa olleet mm. kalastus, merenkulku, hylkeenpyynti ja luotsaus. Tänä päivänä saarella asuu vakiasukkaita noin 15 ja asumuksia on yhteensä 550,
”Ohut yläpilvi ei ole vain legendaa vaan myös vallitsevin säätila Rankissa.”Suursaari ennen sotaa. Kuva: Etelä-Karjalan museo.
joista 81 vanhoja taloja ja loput mökkejä.
Muut sunnuntaipäivän retket suuntautuvat mm. Karhulan Jokipuistoon, Kymin kirkkoon ja sen hautausmaalle sekä Pyhtään keskiaikaiseen kivikirkkoon ja Stockforsiin.
Pyhälle Henrikille omistettu Pyhtään kirkko on peräisin 1460-luvulta. Se on parhaita alkuperäisessä rakennusmuodossaan säilyneitä keskiaikaisia kivikirkkoja Suomessa. Kirkon sijainti on keskeinen Kymijoen Pyhtään haaran ja Suuren Rantatien risteyskohdassa ja tämän seurauksena kirkon historia tapahtumineen on hyvin moninainen.
Kotiseutupäivien keskustelukammareista pääsihteeri Nina Rauhala haluaa nostaa esiin ainakin ulkosaariston perinnettä käsittelevän kammarin, joka järjestetään avajaispäivänä perjantaiaamupäivänä Merikeskus Vellamon Ruuma-tilassa.
”Ulkosaaristo on meille kotkalaisille hyvin tärkeä, koska monet kaupungissa edelleen vaikuttavat suvut ovat lähtöisin sodassa Neuvostoliitolle menetetyistä Suursaaresta, Tytärsaaresta, Lavansaaresta, Somerista ja Seiskarista.”
Muita aiheita ja otsikoita viikonlopun keskustelukammareissa ovat mm. Satama ennen ja nyt, Puun vuoro ja metsäteollisuus ja Puistot kuntalaisten voimavarana sekä monikulttuurisuus ja kotiseuturakkaus.
Perjantai-iltapäivänä Merikeskus Vellamon opetustiloissa Kaija ja Ahti järjestettävässä Kaupunkipaahtimossa on tarjolla alustuksia ja ryhmäpohdintaa kaupunkien puistoihin liittyen ja kuullaan katsauksia esimerkiksi puistokummitoiminnasta ja kansallisesta kaupunkipuistosta. Esillä ovat myös rautatieasemapuistot kulttuuriympäristökohteina.
Kotiseutusuhdetta ja osallisuuden moninaisia tarinoita pohditaan keskustelukammarissa, jossa kysytään muun muassa: Miten kotiseutusuhde syntyy ja miten se ilmenee? Miten sitä voi rakentaa? Miten kotiseudulle juurtuminen ja kotoutuminen vahvistavat osallisuutta? Kuinka vahvistaa osallisuutta sosiaalisesti kestävästi siellä, missä sitä ei vielä koeta?
Keskustelukammarissa pureudutaan kotiseutusuhteen ja osallisuuden vahvistamisen teemoihin. Kammarin järjestävät yhteistyössä Kotiseutuliitto ja Maaseudun sivistysliitto, ja mukana toteutuksessa ovat mm. Kotkan kaupunki ja Kuntaliitto.
Ohjelma ja ilmoit-
www.kotka.fi/
Keskusteluissa ulkosaaristoa, menetettyjä saaria, puistojen merkitystä, monikulttuurisuutta ja kotiseuturakkauttaIlmakuva Kyminlinnasta.
Runonlausuntaa ja haitarimusiikkia -kiertue ensi vuonna seurantaloille
Esimakua Kotkan Kotiseutupäiviltä nyt syyskuussa
Televisiosta ja valkokankaalta tutuksi tullut näyttelijä Matti Ristinen kaipaa kameran edestä kiertueelle yleisön eteen. Tähän avautuu mahdollisuus, kun seitsenhenkinen työryhmä pääsee toteuttamaan Runonlausuntaa ja haitarimusiikkia -kiertueen.
”Minulla on viimeiset 10 vuotta mennyt enimmäkseen kameran edessä. Ajattelin, että nyt kun täytän ensi vuonna 50 vuotta, olisi hyvä hetki tehdä jotain erilaista. Ajatuksena on jonkinlainen suomalaisen kulttuurin ytimen etsiminen ja tutkia omaa yhteyttä vallitsevaan kulttuuriin. Siitä kum-
puaa idea Runolausuntaa ja haitarimusiikkia -kiertue-esitykseen, ja seurantalot ovat luontevia ympäristöjä esitykselle”, Matti Ristinen kertoo.
Inspiraatiota seurantalojen ylisukupolvisesta perinnöstä
Esitys sisältää nimensä mukaisesti runonlausuntaa ja haitarimusiikkia sekä myös muun muassa tanssia. Lavalla nähdään Ristisen lisäksi Helsingin kaupunginteatterissa pitkän uran tehnyt näyttelijä Sari Haapamäki. Musiikin säveltää ja esittää harmonikkavirtuoosi Johanna Juhola.
Vielä on mahdollisuus saada esitys omalle talolle
Runonlausuntaa ja haitarimusiikkia lähtee kiertueelle ympäri Suomen keväällä 2024. Tarkoituksena on esittää teosta pienten paikkakuntien seurantaloilla.
Esimakua saa jo ensi syksynä 8.–10. syyskuuta pidettävillä Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Kotkassa, jossa esitetään katkelma
Runonlausuntaa ja haitarimusiikkia -teoksesta. Kiertueen tuottajat tekevät muutenkin yhteistyötä ensi vuonna 75-vuotisjuhlaa viettävän Kotiseutuliiton kanssa.
Työryhmä etsii parhaillaan seurantaloja ylläpitäviä yhteisöjä, jotka haluavat talonsa yhdeksi kiertuepaikoista. Kiertueaikataulun on tarkoitus olla valmis vuoden loppupuolella.
”Me haemme paikkakuntakohtaisesti toimijoita, joiden kanssa voimme yhdessä toteuttaa illan. Yhteistyökumppani voi olla seuran-
talon ympärillä toimiva yhdistys, urheiluseura tai vastaava yhteisö”, Matti Ristinen kertoo.
Toiveena on, että seurantalolle mahtuu ainakin noin 150 katsojaa, jotta on mahdollista saada riittävästi yleisöä.
Yhteistyökumppanin tehtävä on huolehtia esitystilasta niin, että se on lämmin ja siisti ja että tilassa on katsomo. Lisäksi heidän olisi annettava oma panoksensa paikalliseen markkinointiin.
Seurantalotoimijoita voidaan lähestyä kiertue-esityksen tuottajien Matti Ristisen ja Sari Haapamäen suunnalta, mutta aktiiviset seurantaloyhteisöt voivat olla myös heihin yhteydessä ja tarjota taloaan tapahtumapaikaksi.
Yhteydenotot kiertuejärjestäjään: runonlausuntaa@gmail.com.
”Kun aloin selailla minkälaisia seurantaloja Suomessa on, ymmärsin, että meillä on siinä aivan mieletön kansallinen omaisuus. Tiloihin on jo itsessään rakennettu omanlaisensa ylisukupolvinen kokemus ja siitä työryhmämme ammentaa inspiraatiota.”
Seurantalojen yhteisöllisyys kiehtoo Rististä
Ristinen syntyi Ruotsissa, mutta hänen perheensä muutti isän puolen suvun juurille Kärsämäelle ennen koulun alkua. Opiskelut veivät Tampereelle, ja nyt hän asuu Helsingissä. Pysyvät juuret kasvoivat silti vahvasti Kärsämäelle.
”Kun Kärsämäki täytti muutama vuosi sitten 150 vuotta, sain mahdollisuuden viedä Olen suomalainen -elokuvan osaksi juhlaohjelmaa. Oli hienoa kokea pienen paikan yhteisöllisyys ja nähdä, miten kaikki on mahdollista, kun yhdessä tehdään. Tuon
kaltainen yhteisöllisyys kiinnostaa myös seurantaloissa.”
Työryhmä luonnehtii kiertue-esitystä matkaksi menneisyyteen, mutta ennen kaikkea sen halutaan tuovan sukupolvia yhteen. Esitys voi monilla herättää muistoja. Samalla se luo uusia muistoja.
”Haluamme olla mukana herättämässä henkiin ja tuomassa nykypäivään seurantalojen iltamaperinnettä, sillä ihmiset haluavat kokoontua ja nauttia toistensa seurasta hyvän esityksen parissa. Varsinaisten esitysten rinnalla toivoisimme, että pääsisimme kiertuepaikkakuntien yläkouluihin ja lukioihin pitämään koululaisille suunnattuja esityksiä.”
Koululaisesityksissä työryhmä pitää yläkoululaisille tai lukiolaisille oppitunnin mittaisen esityksen. Se sisältää kiertue-esityksen elementtien lisäksi työryhmän jäsenten pohdintaa esimerkiksi siitä, miten heistä tuli niitä taidealan ammattilaisia, joita ovat nyt.
Teksti: Kalle Nikander
Kulttuuriympäristöpäivät
Wiki Loves Living Heritage –osallistu kuvakilpailuun
Mikä elävä kulttuuriperintö on tärkeää sinulle? Mitä paikallista perinnettä siirrät tai haluaisit siirtää tuleville sukupolville? Mitä perinteitä haluaisit tuoda myös muun Suomen ja maailman tietoisuuteen?
Wiki Loves Living Heritage -valokuvakilpailu on osa maailmanlaajuista kuvakampanjaa. Kampanja juhlistaa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisen yleissopimuksen 20-vuotista taivalta.
Kampanja on osa elävän perinnön teemavuotta sekä Euroopan kulttuuriympäristö-
päivien Elävä perintö -teemaa. Tavoitteena on innostaa mukaan mahdollisimman laaja joukko ihmisiä ja tehdä elävää, paikallista kulttuuriperintöä tunnetuksi.
Kilpailu starttaa Eurooppa-päivänä 9. toukokuuta ja päättyy ensi syksynä Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tapahtumaviikolla 10. syyskuuta.
Elävän perinnön kuvakampanja
Kilpailuun voi osallistua valokuvilla, jotka liittyvät elävään aineettomaan kulttuuriperintöön.
Miten osallistut kilpailuun ja kampanjaan
Tallenna kilpailuun osallistuvat valokuvat 10. syyskuuta mennessä kuvapankki Wikimedia Commonsiin, jossa ne ovat kaikkien vapaasti käytettävissä. Maailmanlaajuiseen kampanjaan voit tallentaa kuvia koko vuoden ajan.
Voit osallistua kilpailuun vain itse kuvaamillasi kuvilla.
Parhaat kuvat palkitaan, ja ne etenevät koko Euroopan yhteiseen kilpailuun.
Kilpailuun toivotaan erityisesti kuvia sellaisista kohteista, joita on kuvattu harvoin. Myös aikaisemmin kuvatut omien arkistojen aarteet ovat tervetulleita.
Tarkemmat ohjeet: www.kotiseutuliitto.fi/kulttuuriymparistopaivat
Elävä perintö sisältää käytäntöjä, tietoja ja taitoja, joita on siirretty sukupolvelta toiselle ja jotka ovat edelleen arvokkaita ja käytössä. Siihen kuuluvat esimerkiksi erilaiset juhlat, esittävät taiteet, käsityötaidot, suulliset perinteet, luontoon liittyvä tietotaito, pelit ja leikit sekä ruokaperinteet. Suomessa kuvakilpailun järjestävät Museo-
virasto ja Wikimedia Suomi yhteistyössä Euroopan kulttuuriympäristöpäivien ja Suomen Kotiseutuliiton kanssa. Kilpailu on saanut innoituksensa Suomessakin tutusta Wiki Loves Monuments -kilpailusta.
Teksti: Riina Koivisto
Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä juhlistetaan tänä vuonna elävän perinnön teemalla. Tapahtumaviikko on 4.–10. syyskuuta, mutta tapahtumia voi järjestää pitkin vuotta. Osaksi päivien ohjelmaa pääsee ilmoittamalla tilaisuuden tapahtumakalenteriin osoitteessa
www.kotiseutuliitto.fi/kulttuuriymparistopaivat
Tiktok inspiroi maakunnallisen digikeittokirjan tekoon
Perinneruoat kiinnostavat nyt nuoria
Teksti: Marita Suontausta
Isoäitien herkut on Maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntijoiden kokoama digitaalinen keittokirja. Nettikeittokirjassa kierretään eri maakunnissa tutustumassa kunkin alueen ruokaperinteeseen, kerrotaan tarinoita paikallisista ruoista ja annetaan ohjeita niiden valmistamiseen.
Perinnereseptit on muokattu keittokirjassa helposti toteutettaviksi ja nykypäivään sopiviksi esimerkiksi kasviksia lisäämällä. Reseptien tarkoitus on innostaa varsinkin nuoria
kokeilemaan perinteisiä herkkuja. Esimerkiksi perunalepuskat taipuvat tacomaisiksi herkuiksi! Jälkiruoaksi voi tarjota mansikkatalkkunaa, johon käytetään nimisuojaakin hakenutta savolaista talkkunaa.
80 paikallista perinneherkkua
Kirjasta löytyy lähes 80 paikallista perinneherkkua eri puolilta Suomea. Reseptien lisäksi kirjasta löytyy tarinoita reseptien takaa. Digitaalisessa kirjassa on myös videomateriaalia, joka avautuu suoraan kirjan sivuilta.
Kokeillut, toimivat reseptit, tarinat ja videot ovat Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskusten ruoka-asiantuntijoiden kokoamia ja tekemiä. Myös suurin osa ruokakuvista on heidän ottamiaan. Kirja on vapaasti luettavissa Maa- ja kotitalousnaisten kotisivuilla.
Makaronivelli sai hurjat katsojaluvut
Kun korona lopetti Maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntijoiden ruokakurssit kuin seinään, päätettiin ruokaneuvoille perustaa tili TikTokiin. Kännykkäsovelluksessa jaettiin lyhyitä ruoanvalmistusvinkkivideoita, kun lähineuvontaa ei voinut antaa.
Osa vinkeistä on perinneruokareseptejä. Yllättäen esimerkiksi makaronivelli sai hurjat katsojaluvut. Myös karjalanpiirakat ja juhannusjuusto kiinnosti. Syntyi ajatus kerätä perinnereseptejä ja koota ne kirjaksi.
Koska Maa- ja kotitalousnaisten on valtakunnallinen järjestö ja sen asiantuntijoita sekä aktiivista jäsenistöä on ympäri Suomen, oli reseptejä helppo kerätä alueittain.
Digikeittokirja
www.maajakotitalousnaiset.fi/ isoaitienherkut
TikTok
#maajakotitalousnaiset
Kirjasta päätettiin aluksi tehdä helposti selailtava nettiversio. Digitaalisen kirjan etuna on, että se on helposti saatavilla. Mutta kunhan saadaan rahoitus, kirjasta tehdään myös painettu versio.
Suontausta työskentelee kehityspäällikkönä
Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksessa
Täytetyt perunalepuskat
Rieskat ja piirakat ovat kuuluneet kymenlaaksolaiseen ruokaperinteeseen. Yksi alueen leipäperinteistä on perunalepuska, joka valmistuu kätevästi yli-
jääneestä perunamuusista ja jauhoista. Lepuskoista saat maukkaat tortillat tai tacomaiset täytetyt leivät.
n. 10 leipään tarvitset:
n. 8 dl valmista perunasosetta
2 kananmunaa
n. 2 dl vehnäjauhoja
n. 4 dl ohrajauhoja (osan voit korvata kaurajauhoilla)
1. Käytä tähteeksi jäänyttä perunasosetta tai valmista se perunasosejauheesta ohjeen mukaan.
2. Lisää valmiiseen ja jäähtyneeseen perunasoseeseen munat ja jauhoja niin paljon, että saat käsin leivottavan pehmeän taikinan.
3. Jaa taikina osiin ja pyöräytä ne palloiksi.
4. Taputtele pallot n. 0,5 cm:n paksuisiksi ja n. 15 cm:n suuruisiksi leipäsiksi.
5. Pistele lepuskat haarukalla.
6. Paista noin 15 minuuttia 225 asteessa, kunnes ne ovat väriltään kauniin ruskean täpläisiä.
7. Laita haluamasi täytteet lämpimän rieskan toiselle puolikkaalle ja käännä toinen puolikas päälle.
8. Nauti heti.
Tomaatti-mozzarellatäyte
Viipaloi 1–2 tomaattia ja 125 g mozzarellaa, valuta päälle hiukan öljyä ja mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Laita muutama basilikanlehti tomaatti- ja mozzarellaviipaleiden kanssa leipien sisään.
Sieni-rucolatäyte
Paista 200 g silputtuja metsä- tai viljeltyjä sieniä (esim. herkkusieniä) öljyssä pannulla ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Täytä leivät sienillä, rucolanlehdillä ja kermajuustoviipaleella.
Pinaatti-Ricottatäyte
Pehmennä 50–70 g tuoretta pinaattia hetki pannulla öljyssä. Mausta suoalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon 200 g Ricottaa tai pienirakeista raejuustoa ja lusikoi leipien täytteeksi.
Kinkku-paprikatäyte
Kuutioi 100 g palvi- tai savukinkkua ja pieni paprika. Suikaloi pala jäävuorisalaattia. Sekoita keskenään 200 g creme fraichea ja 100 g ruohosipulituorejuustoa ja lisää muut ainekset. Mausta halutessasi silputulla ruohosipulilla (2 rkl).
Savulohitäyte
Silppua 150 g kylmä- tai lämminsavulohta ja 1 pieni punasipuli. Sekoita keskenään 2 dl turkkilaista jogurttia ja 200 g ruohosipulituorejuustoa. Lisää lohi ja sipuli. Sekoita tasaiseksi.
Vastaa Kotiseutuliiton jäsenkyselyyn toukokuun loppuun mennessä
Kotiseutuliitto on laatinut jäsenkyselyn paikallisyhdistyksille mm. niiden toimintamuotojen, jäsenmäärien ja toiminnan tavoittavuuden kartoittamiseksi. Vastausaikaa on toukokuun loppuun asti.
”Kotiseututoiminnan laajuuden, vaikuttavuuden ja laadun osoittaminen on jatkossa entistäkin tärkeämpää, kun vapaaehtoistyön ja kulttuuritoiminnan niukoista resursseista keskustellaan ja niitä puolustetaan”, toteaa Kotiseutuliiton järjestöpäällikkö Marika Punamäki.
”On tärkeää, että saamme ajantasaista tietoa jäseniltä itseltään, eikä kotiseututyötä tarvitse edistää arvailujen varassa”, hän jatkaa.
Kotiseutuliiton kuntajäsenille ja maakuntien liitoille sekä alueellisille ja valtakunnallisille jäsenjärjestöille lähetetään oma jäsenkyselynsä myöhemmin.
Kyselyyn toivotaan yhtä vastausta yhdistystä kohti. Vain sähköinen vastaaminen on mahdollista. Kyselyä voi täyttää esimerkiksi hallituksen tai johtokunnan kokouksen yhteydessä, sen voi tallentaa välillä ja jatkaa loppuun myöhemmin.
Kysely toimii samalla myös Mestarit & kisällit -ylisukupolvisen kotiseututyön palautekyselynä. Mikäli yhdistys on osallistunut Mestarit & kisällit -toimintaan, toivomme palautetta hankkeesta voidaksemme kehittää ylisukupolvisen toiminnan mallia eteenpäin.
Tieto kotiseutuyhdistysten toiminnasta ja jäsenmääristä on tärkeää alan resurssien turvaamiseksi. Kuvassa Vuoden kotiseutuyhdistys Nivala-Seuran toimintaa.
Kyselylomake
bit.ly/KSLjäsenkysely2023
”On tärkeää, että saamme ajantasaista tietoa jäseniltä itseltään, eikä kotiseututyötä tarvitse edistää arvailujen varassa.”Kuva: Nivala-Seura.
Kymenlaakso
Kotiseututyötä Kymenlaaksossa
Kymenlaaksossa toimii monia kotiseutuyhdistyksiä. Kotkan saaristossa on esimerkiksi Haapasaari-seura ja Kuutsalo-seura.
Kuutsalo-seuran puheenjohtaja Olli-Pekka Brunila miettii samoja kysymyksiä kuin monien muidenkin seurojen vetäjät eli miten saataisiin nuoria mukaan toimintaan.
”Aika monille kotiseututyö tulee tärkeämmäksi iän karttuessa. Työuran päätyttyä moni palaa kotiseudulleen, ja silloin on aikaa ja kiinnostusta osallistua”, Brunila toteaa.
Kuutsalo-seura on panostanut nettisivuihin ja verkkokaupan kautta myytäviin seuran tuotteisiin. Olli-Pekka Brunilan mukaan myös kirjat, jotka kertovat saarista ja saarelaisten asioista ovat tärkeitä. Moni kiinnostuu iän myötä juuristaan.
Anjala-seuran puheenjohtaja Seppo Pieta-
rila kertoo, että kesä on seurassa aktiivisinta aikaa. Toukokuussa laitetaan Rantapukin kievarimuseolla paikat kuntoon. Kievarimuseo on auki sunnuntaisin ja tiistaisin ja tapahtumien aikana. Siellä on myös taidenäyttely.
Kymijoella nautitaan kyydistä jokilautalla. Hommat hoituvat talkoilla.
Ruotsinsalmi-risteily kesän vakio-ohjelmaa
Kotka-seuran suosittuja tapahtumia ovat olleet valokuvaillat, joissa on katseltu vanhoja valokuvia Kotkasta. Valokuvaliike Salonen on antanut kuvat käyttöömme. Monet vanhat kuvat ovat herättäneet muistoja ja ihmiset ovat kertoneet omia kokemuksiaan kuvien esittämistä paikoista.
Kotiseutuyhdistys auttaa kotiutumaan
Meidän sukupolvemme elää poikkeuksellisia aikoja. Ukrainan sota on muuttanut maailmaamme paljon ja monet turvarakenteemme ovat murtuneet.
Mieleeni on jäänyt soimaan jostakin sotauutisesta yksi lause; ”Kai jokaisen sielu elää jossain.” Olen miettinyt sitä paljon.
Meistä jokainen on lähtöisin jostain. Entisaikaan oli ihan tavallista, että ihmiset asuivat koko elämänsä samalla paikkakunnalla.
Nykyään moni joutuu kulkemaan työn perässä ja muuttamaan useita kertoja.
Toisaalta ilmiö ei ole aivan uusi. Aikanaan Kotkaan tuli paljon ihmisiä muualta, erityisesti Savosta ja Kotkaa alettiinkin kutsua savolaisten Amerikaksi. Moni tulijoista oli lähdössä maailmalle, mutta löysikin kotisataman täältä Kotkasta.
Minäkin tulin tänne sillä mielellä, että lähden kohta pois. Neljäkymmentä vuotta on kulunut, ja olen edelleen täällä.
Jonkinlainen kaipuu lapsuuden maisemiin on säilynyt, ja onhan siellä synnyinseudulla mökki järven rannalla ja monien läheisten haudat – mutta elämä on täällä. Uudelle kotiseudulle kotiutumisessa on auttanut työ ihmisten parissa, samoin liittyminen kotiseutuyhdistykseen – Kotka-seuraan.
Kotka-seura valitsee myös vuosittain Tervamestarin, joka on ansioitunut jollain elämänsaralla. Viime vuoden tervamestari oli kalastaja Holger Sjögren. Seura on julkaissut monena vuonna kalenterin, jossa on vanhoja kotkalaisia valokuvia. Kotka-seura jakaa vuosittain myös kotkalaisen kulttuuripalkinnon –Nupukiven Hengen.
Pitkä perinne on myös Ruotsinsalmi-risteily heinäkuussa Kaljaasi Vivanilla Ruotsin-
salmen meritaistelun maisemiin. Vivan-risteily tehdään myös Kotiseutupäivien aikana. Syksyn Kotiseutupäivät ovat ensimmäinen tapahtuma Kotkan kantasatamaan rakennettavassa Satama Areenassa. Siellä ovat esillä monet kotkalaiset ja kymenlaaksolaiset kotiseutuyhdistykset. Tavataan siis siellä.
Hannu Marttila on Kymenlaakson edustaja Kotiseutuliiton valtuustossa
Kuutsalo-seuran kesäjuhlintaa.
Oppeja ja oivalluksia
Eri puolilla Suomea on toiminut vuosien 2021–2023 aikana kolmisenkymmentä Mestarit ja kisällit -ryhmää, joissa on opittu ja elvytetty erilaisia taitoja, retkeilty, taiteiltu ja toimittu niin luonnossa kuin kulttuuritiloissa. Opit ja oivallukset kulkivat molempiin suuntiin. Toiminnan tarkoituksena oli, että kaikenikäiset saivat olla vuorollaan jonkun asian mestareita.
Ikäihmiset olivat yleensä perinteen taitajia, kun taas lapset olivat mestareita tiedon hankinnassa, tietoteknisissä taidoissa, sometuksessa, valokuvaamisessa, ideoinnissa ja yleensäkin toiminnan toteutuksessa.
Tietojen, taitojen ja perinteiden lisäksi ryhmissä on opittu sosiaalisia taitoja. Sukupolvien välinen yhteishenki on kasvanut ja tiivistynyt. Karjalohjan kotiseutuyhdistyksessä järjestettiin toiminallisia ja historiapainot-
teisia retkiä, jotka opettivat muutakin kuin kotiseudun historiaa.
”Me ikäihmiset opimme lapsilta ennen kaikkea rohkeutta ja sinnikkyyttä uuteen tarttumisessa, joustavuutta ongelmatilanteissa ja mallia yhdessä toimimisesta,” kertoi Opetushallituksesta eläköitynyt tekstiilisuunnittelija ja retkiä ohjannut Heljä Järnefelt.
Erilaisia yllätyksiä
Toiminnan positiivisuus ja lasten sekä nuorten kiinnostus omia kotikulmia kohtaan koettiin yllättävänkin suureksi. Isoissa ryhmissä tavoitettiin jopa yhden kunnan tai kylän koko ikäluokka, mutta usein pienten ryhmien koettiin toimivan parhaiten.
Haasteita tuli eteen odottamattomissakin asioissa. Kiireiset opettajat ja rehtorit eivät aina ehtineet vastata viesteihin, ja kouluja saattoi olla vaikea saada mukaan. Toisaalta
projekteihin mukaan lähteneet koulut olivat aidosti kiitollisia siitä, että heille järjestettiin ohjelmaa koulun ulkopuolella.
TikTok käyttöön
Ryhmiä toimi myös koulumaailman ulkopuolella. Karjalan Liiton projektissa tutustuttiin karjalaisiin perinteisiin. Ryhmän nuoret tekivät perinteistä TikTok-klippejä. TikTok-lyhytvideoiden suosio yllätti tekijät.
”Klippejä on tähän mennessä katsottu yllättävänkin runsaasti ja ne ovat osoittautuneet hyväksi välineeksi välittää perinteitä nuorille tuoreella tavalla ja heidän käyttämillään kanavilla. Klipit ovat mielestämme todella onnistuneita ja erinomainen väline siirtää perinnetietoutta nuoremmille ja kaikille kiinnostuneille, jotka tuntevat TikTok-somealustan,” kertoo kulttuurituottaja Mervi
Mestarit ja kisällit -mallia
Kotiseutuliiton ylisukupolvisen kotiseututyön Mestarit & kisällit -toimintamallissa on kääntymässä uusi sivu. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella toteutettu hankevaihe on päättymässä. Alkamassa on toimintamallin kehitys monikulttuurisissa ryhmissä. Nyt mallia aletaan pilotoida monikulttuurisiin ja maahanmuuttajaryhmiin Alfred Kordelinin säätiön rahoituksen avustuksella.
Pilottipaikkakunnaksi on valittu Vantaa, joka on myös ensi vuonna vietettävien Kotiseutuliiton 75-juhlien keskuspaikkakunta Valtakunnallisten kotiseutupäivien myötä.
Piipponen Karjalan Liitosta.
Kevään aikana Mestarit & kisällit -toiminnan ohjeita kehitetään toimintaryhmien palautteiden perusteella. Tiedot päivitetään ylisukupolvisen kotiseututyön verkko-oppaaseen. Lisäksi tulossa on diplomi, jonka ryhmän aikuiset voivat tulostaa ja jakaa ryhmäläisille.
Mestarit & kisällit -toimintaa on toteutettu niin maaseudulla kuin kaupunkiympäristössä, erilaisissa toiminnoissa ja eri-ikäisten kesken. Talvella saatiin hyviä kokemuksia perintöhyrrän käyttämisestä oppimisvälineenä Mestarit & kisällit -ryhmissä. Museovirasto tuki Kotiseutuliiton ja Suomen Kulttuuriperintökasvatusseuran työpajoja, joissa tutustuttiin entisajan elämään ja perinteisiin omien kokemusten ja vanhojen esineiden kautta.
Vantaalla aletaan pilotoida uutta monikulttuuristaKuva: Bisher Sawan. Teksti: Riina Koivisto
Kotiseutu bittiavaruudessa
”Kotiseutu on kaikkea sitä kotoisaksi koettua, mitä kaipaamme epävarmuuden hetkellä maailmassa”, määrittelee Sulevi Riukulehto käsissänne olevan aviisin ydinkäsitteen kirjassa Virtuaalinen kotiseutu.
Riukulehto on Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkimusjohtaja ja maamme yksi merkittävimmistä kotiseutututkijoista.
Kun ihmiset muistelevat tapahtumia elämänsä varrella, he puhuvat paikoista ja tapahtumista samalla kertaa. Tämä on oleellista kotiseutukokemuksen kannalta. Riukulehto
jatkaa:
”Tällaisia tärkeiden paikkojen ja tapahtumien liittoja kertyy koko elämän ajan. Niitä tihentyy omaan elinympäristöön niin paljon, että siitä itsestäänkin tulee paikka, joka tarvitsee oman nimen. Tästä on kysymys kotiseutukokemuksessa”.
Kotiseutu rakentuu avainkokemuksista
Kun kotiseudun määrittelee näin, ei kotiseudun tarvitse olla fyysinen paikka ja niitä on helposti monta.
Riukulehto kertoo asiasta lisää netin etäkokouspalvelun välityksellä tehdyssä haastattelussa.
Monet meistä viettävät sähköisessä maailmassa niin paljon aikaa, että myös sinne alkaa kertyä tärkeitä muistoja, niin hyviä kuin huonoja, ja erilaiset virtuaaliset ympäristöt vertautuvat kotiseutuun. Pohdin että Microsoftin Teams alkaa olla minulle tosiaan merkityksellinen paikka erilaisten kokousten, kohtaamisten ja aamukahvitapaamisten myötä.
Japanissa on jo nimitys sellaisille nuorille, joiden koko elämä on digitaalisessa maailmassa: hikikomorit.
Mutta ei virtuaalinen kotiseutu näin erikoinen ilmiö tavallisesti ole. Pankissa käynti on osa kotiseutukokemustamme, vaikka harva meistä enää kävelee fyysiseen pankkikonttoriin. Nettipankki on jo osa arkista maisemaamme. Samoin vero.fi näin keväisin.
Kotoisuus on tärkeää niin
lähiympäristössä kuin nettipalvelussa
Kun talo puretaan, voi tulla kokemus, että paikka ei ole sama. Sama koskee virtuaalista kokemusta.
”Kotiseutukokemuksen näkökulmasta muutoksien tekeminen pankin sivuille sisältää aina riskin: jos palvelun sijaintia, ilmettä tai toimintaperiaatetta muutetaan tai jos sin-
ne lisätään jokin vieras elementti, paikka ei enää tunnu omalta. Muutos aiheuttaa epävarmuutta, se voi loukata ja karkottaa käyttäjiä”, Riukulehto huomauttaa artikkelissa.
Isojen ja digitaalisuuden kanssa pitkään toimineiden organisaatioiden nettipalveluista huomaa, että niiden suunnittelussa on pyrittykin juuri tällaiseen tuttuuteen. Huonoilla sivustoilla asiat löytyvät yllättävistä paikoista, laadukkailla sivuilla osaa toimia oikein kuin itsestään.
Digitaalinen suunnittelu ei tässä mielessä eroa merkittävästi kaupunkisuunnittelusta, jossa samalla tavalla pyritään helppoon navigoitavuuteen ja paikan hallittavuuteen.
Erityisen lähellä arkista fyysistä kotiseutukokemusta ovat pelit, jossa saatetaan toimia saman yhteisön jäsenten parissa pitkän aikaa, jopa vuosia. Nämä ihmiset eivät ehkä koskaan kohtaa kasvotusten, mutta yhteisöllisyyden tunne voi olla vahva.
Riskialtis kiintymyksen
kohde
Virtuaalimaailma vaikuttaa
fyysistä maailmaa riskialttiimmalta kotiseuturakkauden kohteelta. Sähköisen palvelun lakkauttaminen ei ole samalla tavalla raskas päätös kuin vaikkapa rakennuksen purkaminen. Loppu saattaa tulla äkkiarvaamatta.
Riukulehto tunnistaa uhan. Hänelle itselleen ehti muodostua jo merkittävä kirjallisuuskokoelma hyvään ekirjojen lukulaitteeseen, ennen kuin tekniikka vanheni ja kirjat olivatkin jatkossa verkossa laitteen sijaan. Lukulaitteesta ja ekirjoista merkintöineen ehti muodostua hänelle tärkeä osa elämää.
”Tuntui, että sähköinen kirja on petos-
ta. Mutta kyllä negatiiviset tunteet kuuluvat muuhunkin ympäristöön: talo puretaan, sota vie ja ihmisiä kuolee”, Riukulehto toteaa.
Parempi kuin valokuva
Digitaalinen kehitys voi avata myös täysin päinvastaisia mahdollisuuksia. Lisätyllä todellisuudella voidaan säilyttää katoavaa ja herättää henkiin jo kadonneita todellisuuksia, joita voi mennä katsomaan esimerkiksi VR-lasit päässä.
Nykyisin luodaan jo digitaalisia mallinnuksia vanhoista arvokkaista rakennuksista. Näiden digitaalisten kaksosten avulla ne voidaan tarvittaessa herättää uudelleen henkiin jossain muodossa.
Kuka ties, jos voimme pitää tulevaisuudessa vaikkapa virtuaalisia sukukokouksia: keräännymme virtuaaliseen todellisuuteen tapaamaan ja muistelemaan menneitä mummolan pöydän ääreen. Hurjimmassa visioissa samassa pöydässä istuvat myös mummo ja vaari puhuvina näköisavattarinaan.
”Askel tieteiskirjallisuuteen ei ole kovin pitkä: pysyvä olemassaolo digitaalisessa arkistossa, ajattelevana olevana ikuisesti. Ei se olisi sama asia kuin elävä ihminen, mutta jotain samaa siinä olisi – digitaalinen kaksonen”, Riukulehto pohtii netin välityksellä.
Ajatus voi vaikuttaa pelottavalta. Riukulehto muistuttaa, että valokuvakin vaikutti aikanaan pelottavalta. Ja yhä edelleen on kulttuureita, joissa ajatellaan, että valokuva varastaa palan ihmisen sielua.
Teksti: Anna-Maija Halme
Kotiseutupäivät Vantaalla 2024
Vantaa täyttää kaupunkina 50 vuotta 2024. Yksi Vantaan juhlavuoden päätapahtumia on 30. elokuuta–1. syyskuuta järjestettävät Valtakunnalliset kotiseutupäivät. Tapahtuma on samalla Kotiseutuliiton oman 75-juhlavuoden huipentuma.
Vantaan kaupungin kulttuurijohtaja
Annukka Larkio toivottaa Kotiseutupäivien juhlaväen sydämellisesti tervetulleeksi Vantaalle:
“50-vuotissynttäreitään kaupunkina viettävä Vantaa on rosoisen kaunis, historiallinen kaupunki, jonka seudullinen historia ulottuu aina kivikaudelle saakka. Vantaalla kulttuuri, julkinen taide, historia ja kulttuuritapahtumat näyttäytyvät varsinkin kesäaikana eri puolilla kaupunkia. Vantaan juhlavuoden teema Kotona Vantaalla kokoaa yhteen kaikki ihmiset, mistä ikinä he ovatkaan tänne muuttaneet tai syntyneet täällä.”
Tämä on ensimmäinen kerta, kun Kotiseutupäivät järjestetään Vantaalla. Vantaan Kotiseutupäivillä halutaan nostaa esiin modernia kaupunkilaisuutta, osallisuutta ja monikulttuurisuutta – kulttuuriperinnön lisäksi.
”Haluamme tuoda tapahtumalla esiin uusia kotiseututyön tekemisen muotoja ja vahvistaa uusien kaupunkilaisten kotoutumista. On hauskaa, että tapahtumassa voidaan lisäksi juhlia samaan aikaan Vantaan ja Kotiseutuliiton merkkivuotta”, Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtaja Sampo Suihko sanoo.
Kotona Vantaalla
Vantaan juhlavuoden teema ja tavoitteet ovat muodostuneet monikielisen asukaskyselyn tuloksena. Kesällä 2022 kaupunkilaisilta kysyttiin: Millainen on sinun viisikymppinen Vantaasi – nyt ja tulevaisuudessa? Kysely kiinnosti vantaalaisia ja vastauksista poimittiin
englanniksi tullut lausahdus: Vantaalla tuntee, että on löytänyt paikkansa maailmassa.
”Tämä ilmaisi hienosti ajatuksen, jonka soisi jokaisen tuntevan kotipaikastaan. Tästä muotoutui teemaksi Kotona Vantaalla”, kertoo juhlavuoden koordinaattori Ulla Viskari-Perttu.
Osallistava juhlavuosi
Vantaa toivoo juhlavuodesta kaikkien vantaalaisten yhteistä. Asukkaita, yhteisöjä, oppilaitoksia ja yrityksiä kutsutaan osallistumaan vuoden ohjelmiston toteuttamiseen.
Juhlavuoteen huipentuu myös Vantaan kaupungin historiatoimikunnan Vantaa 50 -hanke. Hankkeessa kerätään kaupunkilaisten muistitietoa ja järjestetään historia-aiheisia tapahtumia. Juhlavuonna avataan hankkeeseen liittyvä kaupunginmuseon näyttely ja julkaistaan Vantaan 50-vuotista kaupunki-
historiaa käsittelevä juhlakirja.
Vantaa 50 -toimituskunnan puheenjohtaja on Euroopan historian professori Laura Kolbe Helsingin yliopistosta. Muita jäseniä ovat kaupunginmuseon päällikkö Marjo Poutanen, kaupunginmuseon arkeologi ja Kotiseutuliiton valtuuston jäsen Andreas Koivisto, vantaalainen Kotiseutuliiton hallituksen jäsen Jukka Hako ja kaupunkisuunnittelujohtaja Tarja Laine.
Teppo Ylitalosta Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja
FM Teppo Ylitalo on nimitetty Suomen Kotiseutuliiton toiminnanjohtajaksi. Ylitalo on työskennellyt marraskuusta 2022 lähtien Kotiseutuliiton vs. toiminnanjohtajana. Hän on ollut mukana liiton toiminnassa jo vuodesta 2013 lähtien luottamustehtävissä, viimeksi hallituksen jäsenenä. Valinnan myötä hallitukseen Ylitalon sijaiseksi valitun valkeakoskelaisen Ari Sirénin paikka piteni normaaliin kahden vuoden pituuteen.
Ylitalo on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja asuu Keski-Suomessa Jämsänkoskella. Hän siirtyi Kotiseutuliittoon Keuruun museonjohtajan tehtävistä.
Ylitalo on työskennellyt erilaisissa kulttuuriperinnön, tutkimuksen ja aluekehittämisen tehtävissä mm. Vanhan Paukun Kulttuurikeskuksessa Lapualla, Etelä-Pohjanmaan liitossa ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa. Ylitalolla on tekeillä pohjalaisen
alueidentiteetin rakentumista käsittelevä väitöstutkimus.
”Teppo Ylitalo on koulutuksensa, kokemuksensa ja osaamisensa perusteella mainio osuma Kotiseutuliiton toiminnanjohtajaksi. Teppo on luonteeltaan utelias ja positiivinen, seuraa kiinnostuksella maailman menoa ja paneutuu huolellisesti käsiteltäviin asioihin. Hän tuntee kentän mainiosti jo kymmenen vuoden ajalta ja sosiaalisena persoonana hän luontevalla tavallaan lähestyy sekä liiton piirissä olevia ihmisiä että sidosryhmiä”, toteaa Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtaja Sampo Suihko.
”Vajaa puoli vuotta Kotiseutuliitossa on ollut monessa mielessä perehtymisen ja opettelemisen aikaa. On hienoa päästä jatkamaan työtä itselleni tärkeiden teemojen kuten kulttuuriperinnön, osallisuuden ja kestävän kotiseututyön parissa. Mahtavat työkaverit ja luottamushenkilöt tekevät tästä työstä erityisen mieluisan”, Teppo Ylitalo toteaa.
Pia Matilainen asuu Mäntsälässä perheensä sekä neljän koiran ja kahden kissan kanssa. Vapaa-aikana hän mm. koluaa kirpputoreja ja lukee.
Pia Matilainen palveluksessanne
Pia Matilainen on aloittanut Suomen Kotiseutuliiton jäsenpalvelukoordinaattorina toukokuun alussa. Aiemmin hän on työskennellyt Suomen Nuorisoseurojen järjestösihteerinä sekä yrityspuolella viestinnän ja markkinoinnin parissa.
Matilainen on jäsenistön apuna, ylläpitää jäsenrekisteriä, laskuttaa, seuraa jäsenmaksuja, valmistelee tilaisuuksia sekä auttaa taloushallinnossa ja seurantaloavustusasioissa.
”Maltan tuskin odottaa, että pääsen tutustumaan jäsenkenttään. On mahtavaa päästä myös tekemään töitä itselleni tärkeiden asioiden, kuten kotiseudun ja kulttuuriperinnön, parissa”, Matilainen kertoo.
”Syntyisin olen Kuorevedeltä, Jämsästä, jossa vietämme edelleen perheen kanssa paljon aikaa kunnostaen vapaa-ajan asuntoamme. Paikka on vahvasti oma sielunmaisemani edelleen, vaikka on tullut kierrettyä Suomea paljonkin.”
Elina Vulli ja Kalle Nikander koordinoivat seurantaloavustuksia
FM Elina Vulli on aloittanut Kotiseutuliiton energia-avustuskoordinaattorina maaliskuun alussa.
Vulli on työskennellyt aiemmin Suomen Nuorisoseuroilla ja tutkijana. Hän on perehtynyt opinnoissaan mm. vieraisiin kieliin ja kulttuureihin, markkinointiin ja matkailualaan. Seurantalot ovat tulleet tutuiksi kansantanssiharrastuksen kautta, kun treeniviikonloppuja on vietetty eri puolella Suomea seurantalojen isoja puulattiaisia saleja hyödyntäen.
”On hienoa päästä työskentelemään seurantaloja ylläpitävien yhteisöjen kanssa. Seurantalot tarjoavat oivan paikan monipuoliselle harrastus- ja tapahtumatoiminnalle, jota pyöritetään suurelta osin talkoovoimin”, Vulli toteaa.
Kalle Nikander aloitti Kotiseutuliitossa syyskuussa 2020 järjestöassistenttina, ja siirtyi kesällä 2021 hankesihteeri-tiedottajan sijaiseksi. Nyt hänet vakinaistettiin seurantalokoordinaattorin tehtävään. ”Rakennusten arvon ja niiden ympärillä elävän kulttuuriperinnön merkityksen voi helposti tuntea päivittäisessä työssään”, satavuotiasta taloa asuva Nikander iloitsee.
Seurantalojärjestöt vetosivat korjausavustusten puolesta
Seurantaloja ylläpitävien yhteisöjen valtakunnalliset keskusjärjestöt ovat vedonneet hallitusneuvottelijoihin seurantalojen korjausavustusten määrärahan puolesta.
“Seurantalot ovat kansalaisyhteiskunnan mittaamattoman arvokasta omaisuutta. Niiden lisääntynyt korjausvelka ja tarpeet energiatehokkuuden kohentamiseen asettavat yhdistyspohjalta, paljolti vapaaehtoisvoimin, toimivat omistajat tiukkaan rakoon”, sanoo Seurantaloasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja Mikko Härö.
Vuoden kotiseututeos
-kilpailussa 35 teosta
Vuoden kotiseututeos -kilpailuun on ehdotettu 35 teosta eri puolilta Suomea. Voittajan valitsee päätoimittaja Matti Kalliokoski finalistien joukosta. Finalistit valitsee Suomen Kotiseutuliiton asettama raati alkusyksyllä. Raadissa ovat Jukka Hako, Anna-Maija Korhonen ja Ari Sirén.
Lisätietoa: kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista
Kotiseutuliitto on aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja postaa toiminnastaan eri kanavilla lähes päivittäin. Seuraa liittoa Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä tunnisteella @Kotiseutuliitto
Hienovaraista ja herkkää
Olen asunut nykyisessä kodissani pian neljä vuotta. Se on pisin aika, jonka olen elämässäni pysynyt paikoillani.
Lapsuudessa muutimme perheeni kanssa kahden tai kolmen vuoden välein. Vaihdoimme isompaan kotiin tai paikkakuntaa vanhempien työn perässä.
Olen aina salaa ollut kateellinen heille, joilla on lapsuuden koti; tuttu talo ja pihapiiri, tutut rappuset ja ovet, joiden läpi osaisi kulkea vaikka unissaan.
Ehkä siitä syystä, että kotini on ollut ennemminkin alati muuttuva sijainti kuin pysyvä paikka, olen aina ollut kiinnostunut siitä, miten ja miksi ihmiset kiintyvät paikkoihin. Miksi tietyt paikat ja reitit houkuttavat meitä kerta toisensa jälkeen? Minkälainen näkymä tai aistimus kutsuu kääntymään kadunkulmasta tai pysähtymään ja tarkkailemaan ympäristöä?
Kirjoitin kandityöni kaupunkitilallisesta kokemuksesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Havaintojeni perusteella ympäristökokemukseemme vaikuttaa neljä tekijää: ensinnäkin paikan fyysiset ominaisuudet, kuten materiaalit, tilallisuus sekä vuoden ja vuorokauden vaihtelut, toiseksi henkilökohtaiset kokemukset eli omat aiemmat muistomme ja mielikuvamme paikasta, kolmanneksi kollektiivinen muisti eli paikan merkitykset yhteisölle eri aikoina sekä neljänneksi paikan henki eli genius loci.
Paikan henkeä voisi verrata runoon. Runo on enemmän kuin sanojensa summa, ja paikan henki enemmän kuin sen fyysiset elementit ja siihen liittyvät muistot tai kokemukset; se on jotain paikalle ominaista, aistittavissa, mutta ei välttämättä selitettävissä olevaa.
Nykyinen kotini on 1950-luvun kerrostalomiljöössä, entisessä työläiskaupunginosassa.
Pidän kotikulmieni rakennusten kauniista materiaaleista; rapatuista pinnoista, liuskekivisokkeleista sekä pihoista, joissa on korkeita puita. Arvostan rappukäytävää, johon lankeaa luonnonvalo, kun otan tukea puisesta kaiteesta ja kiipeän kivisiä rappusia. Nautin arjen arvokkaasta estetiikasta ja hyvästä suunnittelusta, joka ei prameile, mutta ei myöskään pyytele anteeksi. Kotitaloni pihalla on yhä hiilikellarin luukku ja pesutuvassa mankeli, vaikka kumpaakaan ei enää käytetä.
Kotikulmien kokemuksessani yhdistyvät paikan fyysiset ominaisuudet, omat muistoni sekä yhteys menneisiin asukkaisiin ja elämäntapaan.
Kotikulmieni genius loci on hienovaraista ja herkkää. Se ei hyppää silmille ja saa kulkijaa haukkomaan henkeään. Sen sijaan paikka henkii hiljaista arvokkuutta ja vaatimatonta kauneutta – hyvää arkea.
Eeva Astala on Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran toiminnanjohtaja
Kotiseutuliiton jäsenetuja
• Julkaisut: mm. Kotiseutuposti, Hilja-uutiskirje, Kotiseutu-kirja
• Kotiseututyön merkityksen ja ilmentymien esille nostaminen valtakunnallisesti ja alueellisesti
• Koulutusta ja neuvoja yhdistystoimintaan, paikallismuseotyöhön ja kotiseutuarkistoille
• Ansiomerkit, palkinnot ja muut huomionosoitukset
• Tietoa liiton ja alan hankkeista sekä tapahtumista
• Alennuksia tuotteista ja julkaisuista
• eMuseo-, jäsenrekisteri ja kotisivupalvelu edulliseen jäsenhintaan
4.–10.9. Euroopan kulttuuriympäristöpäivät
8.9.–10.9.
Kotkan Valtakunnalliset kotiseutupäivät
Seuraava numero ilmestyy syyskuussa
Teema: Kulmien tarina