Muistatko kun saatiin nokkahuilut? Kuva: Jaana Huhtala.
Katja Rinne-Koski, Sulevi Riukulehto ja Timo Suutari.
Teksti: Sulevi Riukulehto
V
uokra-auto ryömii kyläkoulun pihaan. Lumi on muurannut auton takaosan umpeen. Itä-Suomen talvi. Koulun piha on hiljainen. Suksien ja sauvojen huoleton rivi nojaa koulun seinään. Kopistelemme ovesta eteiseen epävarmasti ovia vilkuillen. Ulkovaatteet jäävät naulakkoon. Päädymme koulun keittiöön. Ei huono valinta: kahvin jälkeen suuntaamme kohti luokkaa, jossa Juniorille juuret -hankkeen koululaiskeskustelu pidetään. Oppilaat putoilevat paikalle yksitellen. Osa ei huomaa mitään erityistä, osa pysähtyy niille sijoilleen vilkuilemaan ujosti vieraita. Tunnelma on pysähtynyt ja odottava. Tutkijoitakin
28
Kotiseutuposti 2/2022
jännittää. Mitä jos kysymyksemme ovat ihan tyhmiä?
Muistoja, rauhaa, unta Tilaisuus alkaa. Esittelemme itsemme ja kerromme, mistä on kyse. Ollaan Juniorille juuret -hankkeen keskustelutilaisuudessa, jossa teemana on kotiseutu. Keskustelu etenee virikkeiden johdattelemana. Ensimmäinen virike on yksi sana valkokankaalla: kotiseutu. Seuraa hiljaisuus. Muutama pälyilevä katse. Vatsassa alkaa jo hieman kutkuttaa: mitenkähän tässä käy? Sitten joku sanoo: ”se on se
