Kronikka 4/2020 by Kronikka

KRONIKKA 4/2020

Kronikka

Julkaisija Kronos ry Helsingin yliopiston historian opiskelijoiden ainejärjestö

Paino Tikkurilan Paino Oy Kansi Viivi Päiväsaari kuva: Sarin Images / GRANGER.

Päätoimitus Riikka Korteniemi riikka.korteniemi@helsinki.fi Viivi Päiväsaari viivi.paivasaari@helsinki.fi Henni Smolander henni.smolander@helsinki.fi

Toimitus Timo Erävuori, Juuso Jääskeläinen, Minna Kouvalainen, Martin Varama Yhteystiedot kronikkahelsinki@gmail.com Instagram: @kronikka Facebook: Kronikka

Taitto Viivi Päiväsaari

Kronikka saa HYY:n järjestölehtitukea vuonna 2020

4/2020

4 pääkirjoitus 6 puheenjohtajiston palsta 8 rotan vuosi 10 juhlahaastattelu 16 Kronoksen historiaa

SISÄLTÖ SISÄLTÖ SISÄLTÖ

26 jouluolutraati 30 Nietzsche 32 reseptinurkka 34 leffa-arvostelu 36 parasta just nyt 38 Kronos-muistot 39 leijonat & lampaat 3

Kronikka

Pääkirjoitus On aika jättää hyvästit, sillä Kronikan vuoden 2020 päätoimituksen eläköitymishetki on käsillä. Ennen sitä olette kuitenkin tervetulleita viettämään hieman aikaa kanssamme tämän viimeisen taidonnäytteemme parissa. Sattuneista syistä kuluneena vuonna lehden toimittaminen on ollut paikoin raskasta. Se-jonka-nimeä-ei-nyt-mainita laittoi jokaisen kalenterin uusiksi, ja tapahtumien puute on pakottanut meidätkin improvisoimaan, etenkin kuvituksen ja juttuideoiden suhteen. Toisin kuin muu Kronoksen toiminta, Kronikka on silti jatkanut toimintaansa aivan normaalisti. Olemmekin loputtoman kiitollisia kaikille niille ystävillemme, jotka ovat tunnollisesti (pienen painostuksen alaisena) kirjoittaneet Kronikkaan ja myös niille jotka ilahduttavan oma-aloitteisesti ovat keksineet juttuja! Kronikan toimittaminen on ollut välillä haastavaa, niin kuin kaikki uuden opettelu ja ihmisten kanssa työskentely on. Myöhässä tulevat jutut tai juttujen puute (sekä ideoiden) on saanut verenpaineen nousemaan muutamaan kertaan. Kuitenkin kuten muissakin elämän tilanteissa, asioiden laittaminen oikeisiin mittasuhteisiin on auttanut tässäkin. Emme toimita mitään hesaria vaan Kronikkaa, joten itselleen täytyy olla myös armollinen eikä heittäytyä turhan kunnianhimoiseksi. On Kronikan tekeminen tietysti ollut hyvin hauskaakin! Vapaus kirjoittaa mitä vain hevonshittiä ja itse julkaista se, on ollut vapauttavaa ja suosittelen kaikille omien taiteellisten kykyjen tai patoutumien paperille painamista. Tuntuu siltä kuin olisit tehnyt jotain suurta, vaikka oikeasti jutun näki ehkä noin 50 henkilöä ja läpi luki kymmenen. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä jos Kronos on rakkaus niin Kronikkaa tehdään rakkaudella ja sydämellä! Vuoden 2020 viimeisessä lehdessä maistelemme jouluoluita, vähennämme lehtitaikinahävikkiä, juhlistamme 75-vuotiasta Kronosta, ja tietysti muistelemme menneitä sekä selvitämme, miten American Psycho liittyy jouluun. Seuraavan vuoden Kronikan toimitukselle haluamme toivottaa onnea ja menestystä, nauttikaa hommasta ja antakaa luovuutenne kukoistaa! Lämpimin terveisin, Henni, Riikka ja Viivi Kronikan päätoimitus 2020

4/2020

Kronikka

Topelia n. 1862-1872. Kuva: Hoffers Eugen, helsinkikuvia.fi

4/2020

PUHEENJOHTAJISTON PALSTA

11 nautittavan aamupalan aikana omalta sohvalta. Luksusta. Toisaalta luennolla läsnäolo pakottaa jonkinnäköisen arkirytmiin ja itse voin myöntää syyllistyneeni totaaliseen laiskistumiseen. Myös kasvatustieteellisen tiedekunnan opetusharjoittelu oli jokseenkin mielenkiintoinen kokemus etänä järjestettynä. Oppilaisiin ei saa samaa kontaktia, kuin Vuoden alussa en osannut odottaa, mitä luokassa pyöriessä, vaikka kuinka olisi tuleva toisi tullessaan. Lähdin mukaan hienot webcamit ja äänentoisto. Kronoksen hallitukseen kolmatta kertaa ja tällä kertaa luotsaamaan koko kööriä Ehkä tätä vuotta voisi käsitellä ikään läpi tulevista haasteista. Odotin alkaval- kuin absurdina välivuotena. Tänä vuonta juhlavuodelta kimalletta ja glamouria, na on ollut ihan okei olla tekemättä niin mutta tilalle vaihtui hyvin nopeasti käsi- paljon, kuin normaalisti. Varsinkin näin desi ja kasvomaskit. Vuosi ei silti mis- talvisaikaan, kun päivä lyhenee ja tuo sään nimessä ole mennyt niin sanotusti suomalaisten kansantauti, kaamosmahukkaan. Tämä vuosi on pakottanut niin sennus, nostaa jälleen synkkää päätään, Kronoksen, kuin yliopistonkin sopeutu- on tunnistettava oman jaksamisen ramaan uusiin olosuhteisiin ja esimerkiksi jat ja annettava itselleen anteeksi. Keretäyhteyden välityksellä tapahtuvat ko- rankin voi hyvällä omatunnolla sanoa koukset ja luennot ovat varmasti sellai- ”ehkä sitten ensi vuonna”. sia uudistuksia, joita moni toivoo tuleToivotan kaikille lukijoille ja muillekin vaisuudessakin hyödynnettävän. maan asukeille oikein rauhallista ja turAllekirjoittaneelle ainakin sopii oikein vallista joululomaa sekä mahdollisimhyvin katsoa tallenne luennosta silloin, man optimistista uutta vuotta! kun itselle parhaiten sopii. Mieluiten klo Puheenjohtaja 2020 Martin Varama Vuosi on lopuillaan ja kohta on minunkin aikani siirtyä ajasta unholaan puheenjohtajan virkani puolesta. Kulunut vuosi on ollut varmasti elämäni omalaatuisin monellakin tapaa. Pandemiasta ei varmaan jaksa kukaan enää puhua tai lukea, joten jätetään se hieman vähemmälle.

Kronikka

Rotan vuosi 2020 Oli joulukuun puoliväli ja kävelin pipo tiukasti silmille vedettynä, maski naamaani liimaantuneena sateessa ja tuulessa kohti lähikauppaani. Mietin itsekseni, että kaikki ilmastonmuutoksen kieltäjät voisi kutsua Helsinkiin juuri nyt, ikuiseen lokakuuhun. Vaikka en halua heittäytyä ääliömäisen nostalgiseksi ollessani kuitenkin vielä elämäni alkutaipaleella, muistelin kuitenkin lämmöllä niitä lapsuuden jouluja, jolloin aattona tein takapihalle lumiukon ja koko joululoma meni lähikentällä pakkassäässä luistellen ja pulkkamäkiä laskien. Tänä vuonna Helsingissä ei voi edes laskea lumisia päiviä, sillä ne ovat olleet pikemminkin lumisia tunteja tai hetkiä.

Kiinalaisen horoskoopin mukaan vuosi 2020 on rotan vuosi. Wikipedian luotettavien lähteiden mukaan rotta on kiinalaisen horoskooppikalenterin ensimmäinen merkki. Nyt seuraa suora lainaus Wikipediasta: ” Rotat ovat opportunisteja, omistautuneita perheelleen (erityisesti lapsilleen) ja he voivat olla päällisin puolin sosiaalisia ja anteliaita, mutta sisimmässään pikkumaisia ja saitoja.” Osuuko kuvaus tähän vuoteen? Uuden vuosikymmenen aloittavan vuoden menestyjä on todellakin ollut COVID19. Täysin mustana hevosena ensin Aasiasta otsikoihin ampaissut supertartuttajavirus on vienyt enemmän palstatilaa kuin USA:n presidentinvaalit. Se on ollut kaikkien poliitikkojen suurin haaste ja tavallisen tallaajan raivostuttavin päänvaiva. Korona on myös saanut jopa viihdetaiteilijat polvilleen edessään, ei festareita, ei konsertteja, ei ensi-iltoja, ei tapahtumia: keskittykää minuun, vuoden päätähteen! Kirjoittakaa Kronikkaankin minusta joka lehteen jotain nasevaa, sillä mitään muuta ei ole tarjolla!

Siinä harmistuksissani kävellessäni pitkin tyhjiä lähiökujia keskellä päivää kuulin yllättävän äänen, nimittäin tölkin avauksesta lähtevän sihahduksen. Joku voisi nyt sanoa, että lähiössä ääni ei kyllä todellakaan ole yllättävä ja näinhän se saattaa ollakin, mutta äänen aiheuttaja oli miljöötä yllättävämpi. Käännyin kintereilläni tarkastamaan, kuka juopottelee keskellä päivää. En kuitenkaan havainnut muita hahmoja kuin postinjakajan uljaan postipyöränsä kanssa erään kerrostalon katoksen alla. Sekunnin jo ajattelin, että aah posteljooni se siellä Red Bullia avasi vain, mutta jokin sai minut vielä kerran vilkaisemaan uudelleen ja hämmästyin. Kyllä, posteljooni naukkasi juuri avatusta Karjalatölkistä antaumuksella elämän eliksiiriä keskellä, tekisi mieli sanoa kirkasta mutta valehtelisin, harmaata päivää. Tämä yllättävä havainto pisti naurattamaan ja mietin sitä vielä monta seuraavaa päivää. Miksi postinjakaja oli ottanut Karjalan mukaan työvuoroon? Oliko hänellä krapula vai armoton vitutus polkemisesta tässä loputtomassa lokakuussa? Kaikkien villien ja vähemmän villien skenaarioiden myötä päädyin myös pohtimaan tätä pian, luojan kiitos, loppuvaa vuotta.

Korona, vaikkakin syntynyt vuonna 2019, on ottanut omakseen rotan vuoden täysin. Sitä voidaan todellakin pitää opportunistina, sillä onhan se valloittanut jopa Antarktiksen (en edes tiennyt tätä ennen, että siellä on ihmisiä). Korona vaikuttaa myös selvästi olevan, kuten rottakin, perhekeskeinen. Se on pakottanut meidät kaikki kutistamaan ihmiskontaktimme vain lähimpiin ja meille tärkeimpiin henkilöihin. Myös omistautuminen lapsille näyttää osuvan yksi yhteen koronan tapauksessa sillä lapset ovat saaneet jäädä koronan kiusaukselta suurilta osin rauhaan. Ehkä tämä voidaan nähdä koronan solidaarisuutena kaikkein pienimmille. Ja mitä tulee sosiaalisuuteen ja anteliaisuuteen - voi pojat, tätä ei varmaan edes tarvitse avata.

4/2020

Korona vaikuttaa myös olevan pikkumainen. Se veti herneet nenään juuri kun Britannia osoitti olevansa EU:ta ylempänä ja vanhan imperiumin henki ehti jo hetken tuulahtaa, kun britit pääsivät aloittamaan hurraa-huutojen saattelemina ensimmäisinä koronarokotuksensa. Tästä hermostuneena päätti korona tehdä vielä parit mutaatiot, siitäs saitte kolonialistisiat, nauttikaa ylhäisestä yksinäisyydestänne siellä saarella.

shokilla. Noh, murhan epäonnistuminen jo itsessään on varmasti aikamoinen moka, ainakin sitä yrittäneiden näkökulmasta mutta pahempaa oli vielä tulossa. Miten ihmeessä vakoojien ja salamyhkäisyyden luvatun maan agentti meni lankaan Navalnyin itsensä soittamaan pilapuheluun? Saammekohan enää koskaan kuulla tästä tunnustuksensa nauhalle möläyttäneestä agentista… Sattuu sitä mokailtua myös pienemmälläkin mittapuulla. Tilasin eräänä päivänä paikallisesta pizzeriasta pizzan ja kebabin. Tilaus tuli nopeasti mutta pettymyksekseni kebab oli vaihtunut falafeliin. Puhelua perään ja uusi foliopaketti olikin jo hetkessä oven takana. Kaiken lisäksi sain pitää väärin toimitetun falafelin, joten kutsuin yhden nälkäisen lisää syömään kanssani. Palvelu 5/5 mokailuista huolimatta minkä muistin myös tällä kertaa kirjoittaa Google arvosteluihin joulun hengessä.

On tähän vuoteen mahtunut toki muutakin kuin koronaa. Pohtiessani postinjakajan kaljahetkeä mietin, onkohan hänellä töissä raskasta? Onkohan tullut mokailtua edellisessä vuorossa? Tätä en saa koskaan tietää, mutta muutama muu moka muistui väkevänä tältä vuodelta mieleen. Vuoden ehkä koomisin moka tapahtui Suomessa niin ylhäältä käsin, kun melkein vain voi tapahtua. Huoltovarmuuskeskuksen Tiina Jylhältä tilaamien kasvomaskien kanssa sekoilu oli järkyttävyydessään huvittavinta mitä tänä vuonna on tapahtunut. Haloo päättäjät, nyt se seitsemän päivää käteen! Ettekö te koskaan käy kampaajalla, missä ei ole muuta luettavaa, kun seiska ja Dannyn uudet tyttöystävät?

Oliko siis postinjakaja saanut moitteita vääriin luukkuihin jaetuista posteista? Ehkä, ehkä ei. Kuitenkin kaikkia näitä mokailijoita ja postinjakajaa yhdistää yksi seikka: kaikkien varmaan teki mieli avata se bisse päivän päätteeksi, tai miksei keskellä päivää.

Seuraava vuoden emämoka-palkinto menee ehdottomasti rakkaan naapurimaamme Anders Tegnellille. Ruotsalaisilla on tunnetusti terve itsetunto ja menestystä sataa joka suunnasta: urheilussa, musiikissa, elokuvissa, bisneksessä ja dekkareissa. Intiassa kootaan Ikean 15 euron Lack-pöytiä, Tiktokissa kuvataan uudelleen Mamma mia! -musikaalia ja Stellan Skarsgårdin naama on joka toisessa elokuvassa. Valitettavasti tällä kertaa yli-itsevarmuus ei tuottanut kunniaa Tegnellille. Suomenhan piti tulla ihan pian perässä Ruotsin tartuntalukuja ja läntisessä naapurissa alkuvuosien laskelmien mukaan tulisi olla nyt jo laumasuoja. Hmm…

Hyvää uutta vuotta kronoslaisille 2021, toivottavasti pääsemme yhdessä kaljalle ensi vuonna! Henni Smolander, oman elämänsä Aku Ankka

Pysytään mokien tiimoilta edelleen naapurimaissa. Elokuussa pääsimme seuraamaan ihan tosielämäntrilleriä, kun Aleksei Navalnyi myrkytettiin todennäköisesti novit-

KRONOS 75 VUOTTA: JUHLAHAASTATTELU Kronikka

Kronoksen 75-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Kronikan toimitus halusi haastatella kaikille kronoslaisille tuttuja lehtoreita Mirkka Lappalaista ja Risto Marjomaata heidän omasta Kronos-taipaleestaan ja muistoistaan opiskeluajoilta. Kysyimme muun muassa siitä kuuluisasta talon valtauksesta sekä kuulimme, millainen Kronikka oli Lappalaisen toimittamana.

ta koulustani jääneet. En toisaalta edes harkinnut lukevani mitään muuta kuin historiaa, ja syntyperäisenä stadilaisena juuri Helsingissä. Vanhempieni toiveesta kävin kuuntelemassa kauppakorkean värväyspuheen, mutta siellä puhuttiin vain uranäkymistä, jotka eivät minua kiinnostaneet. Ensimmäisellä yrityksellä jäin historian haussa kuudestasadasta yrittäjästä 29:nneksi, kun sisään päästettiin 28 (+4 pelkän kokeen perusteella). Tein vuoden Milloin aloitit opiskelut Helsingin yli- hanttihommia ja interrailasin pitkin Euopistossa? rooppaa yrittäen sitten uudestaan. Sillä kertaa en edes halunnut tarkistaa monesMirkka: Syksyllä 1994. Elettiin laman vii- ko olin. Riitti kun olin sisällä! meisiä hetkiä, historian laitos sijaitsi Heimolan talossa (nykyisen Eurokankaan ylä- Millainen Kronos oli opiskeluaikoinasi, puolella) ja fukseille esiteltiin uuden ajan millaista toimintaa järjestettiin? ihmettä, sähköpostia. Pidin sitä täysin tarpeettomana. Opiskeluaikani loppupuolel- Mirkka: Kronos oli tärkeä, mutta virallista la joku sai päähänsä, että Kronoksellakin toimintaa oli paljon vähemmän kuin nypitäisi olla haalarit. Niitä vastustettiin ar- kyään. Lähinnä ”toiminta” tarkoitti bileitä mottomasti. Jotkut kokivat, että haala- Uudella ylioppilastalolla. Muuten porukrien käyttö tuhoaa historianopiskelijan ja ka hengaili silloisella laitoksella (missä oli humanistin identiteetin. Haalarigate oli myös kirjasto), päärakennuksen kahvilastosikkomaisin riita, minkä opiskeluajoil- sa ja Frutti di Maressa, joka oli kalja- ja tani muistan. pitsapaikka Heimolan alakerrassa. Henkilökunta ja opiskelijat istuivat aina seRisto: Pääsin Helsingin yliopistoon histo- minaarien jälkeen ja muutenkin yhdessä riaa lukemaan toisella yrittämällä syksyl- kaljalla, mikä tuntuu nyt oudolta. Toisaallä 1985. Tuohon aikaan eivät urapaineet ta professorit olivat silloin todella vaisuuresti nuorten elämää rasittaneet, enkä kutusvaltaisia ja pelottaviakin hahmoja, minäkään sen kummemmin pohtinut joilla oli avoimesti omat suosikkinsa ja inmitä historian opiskelusta oikein seuraisi. hokkinsa opiskelijoiden joukossa. YliopisOpettajaksi en ainakaan halunnut, sillä tonlehtoreita ei silloin vielä ollut. sen verran katkerat muistot olivat vanhas-

4/2020

Mirkka: Olin Kronikan toimittaja ja päätoimittaja ja yksi laitoksen vakinaamoista, mutta en kuulunut hallitukseen. Kronoksessa elettiin tuolloin eräänlaisia Neuvostoliiton romahtamisen jälkeisiä krapulavuosia: kylmän sodan aikainen ankara poliittisuus oli unohdettu, ja jengi keskittyi lähinnä kaljanjuontiin ja historian teorioista puhumiseen. Risto: Tuohon aikaan olin yhä sen verran koulukokemusteni katkeroittama, että pysyttelin poissa kaikesta järjestötoiminnasta, mikä oli kyllä jälkikäteen ajatellen virhe. Meni vuosia ennen kuin opin luottamaan siihen, ettei muihin tarvinnut suhtautua ivallisella epäluulolla. Minussa oli kuitenkin yksi piirre, josta oli silloiselle Kronokselle hyötyä. En ole mitenkään periaatteellisesti absolutisti,mutta en vain ole koskaan välittänyt alkoholista ja se teki minusta korvaamattoman bilesiivoajan aamuyön tunteina, jolloin muut alkoivat olla kovin väsyneessä tilassa. Selvin päin näkee opiskelijabileissä yön pimeinä tunteina kaikenlaista mielenkiintoista. Autoin myös usein kantamaan tavaroita sisään ja ulos historian opiskelijain tiloista Uudella ylioppilastalolla. Silloinhan meillä oli tuo komea toisen kerroksen päätyhuone puolikaaren muotoisine ikkunasyvennyksineen. Pelasin siellä kavereiden kanssa strategiapelejä ja joskus nukuinkin sohvalla. Kerran meni viisi päivää tällä tavoin yhteen menoon, tosin välillä syömässä ja luennoilla käyden. Bileissä olin usein myös juomien myyjänä ja kassan vartijana. Alkoholin myyntilupaahan ei meillä tietenkään ollut, joten kannettava kassalipas tuli tarpeeseen. Kun poliisit ilmaantuivat paikalle, mitä tapahtui silloin tällöin, huitaisin lippaan pöydältä roskikseen ja kerroin kaiken olevan ilmaista. Poliisit kohauttivat olkapäitään ja ottivat

Risto: Ainakin oman käsitykseni mukaan Kronos järjesti lähinnä opiskelijoiden juhlia ja muita vapaa-ajan tapahtumia. Vielä joitakin vuosia aiemmin oli ollut toisin, sillä Heimolan talossa sijainneen historian laitoksen opiskelijatilojen (surkeat jo silloin) nurkissa oli yhä mielenosoitusjulisteita Nicaraguan kärsivän työkansan puolesta. Edellisen vuosikymmenen ”Punaisen Kronoksen” pöytäkirjat olivat aika hauskaa luettavaa. Toisaalta Kronos osallistui omalla listallaan 80-luvun lopulla opiskelijavaaleihin ja sai paikankin, pikkuisen minunkin avullani, kuten alla käy ilmi. Voi siis olla, että Kronoksen toiminta oli oikeasti laajempaa, kuin mitä kaikkea yhteiskunnallista välittämistä karsastavana nihilisti-opiskelijana itse ajattelin. Historian opiskelijoiden kansainvälinen järjestö ISHA aloitti toimintansa näihin aikoihin (1990) ja olin mukana joissakin ulkomaisten opiskelijalähetystöjen tapaamisissa. Kylmä sota oli päättymässä ja yhteyksiä solmittiin kahtia jakautuneen Euroopan välille. Olitko koskaan mukana hallituksessa tai toimijana Kronoksessa?

Kronikka

rakennuksen. En ollut ihan varma mitä oikein vaadimme, mutta valtaukseen osallistuminen tuntui hauskalta ja olin sisällä lopulta pari päivää ja yötä. Kokemus oli todella mielenkiintoinen neuvotteluineen, median edustajineen ja hengen kohotustilaisuuksineen. Poliisin hyökkäystäkin odotettiin. Olin vähällä vaikuttaa valtauksen kulkuun liiankin ratkaisevasti ollessani mukana pienessä ryhmässä, joka päätti viedä mustan lipun liehumaan hallintorakennuksen katolle. Yritimme päästä sinne kattoikkunan kautta ja olin juuri avaamassa ikkunan ruuveja sveitsiläispuukollani muiden kannattelemana, kun joku henkilökunnasta juoksi paikalle varottamaan, että ikkunan avaaminen käynnistäisi sprinklerit, mikä olisi tiennyt tuhoa yliopiston hallinnon paperimassoille. Neuvottelun jälkeen hän päästi meidät Risto, olemme kuulleet huhuja eräästä ikkunasta katolle ja lippu vedettiin saltalonvaltauskeissistä. Mikä se oli ja mi- koon. Myöhemmin kuva lipunnostosta päätyi Ylioppilaslehteen ja yllätyksekseten itse liityt asiaan? ni siinä oli ihan jotain muuta väkeä, kuin Risto: Keväällä 1990 opiskelijat kamppai- me paikalla olleet. Tilanne oli ilmeisesti livat (kuten usein muulloinkin) oikeuksis- lavastettu uudestaan kuvaajaa varten jostaan ja mielenosoituksen jälkeen päädyin kus myöhemmin. Tällaista on tapahtunut mukaan valtaamaan Yliopiston hallinto- suuremmissakin historiallisissa tapahtupullon mieheen. Kyllähän nuo tietysti tiesivät mistä oli kyse, mutta muotoseikoista oli pidettävä kiinni. Ehkäpä tärkein antini Kronokselle oli toimia ääntenlaskijana opiskelijavaaleissa. Minut valittiin päärakennuksen aulan ääntenlaskun esimieheksi, joka piti kirjaa annetuista äänistä. Kun äänet virallisesti laskettiin, ei Kronoksen lista ollut saanut kuin joitakin kymmeniä. Tiesin kuitenkin, että yksin minun pisteeltäni oli annettu kahdeksisenkymmentä ääntä, joten jonnekin ne olivat kadonneet. Liityin Kronoksen edustajana tarkastuslaskentaan ja kadonneet äänet löytyivät tuoden meille paikan. Muiden ryhmien tarkastuslaskijat kehuivat, että olin saanut oman porukan äänet kolminkertaistettua. Donald Trumpin olisi kannattanut ottaa yhteyttä viime marraskuussa.

4/2020

missa ja kaiken kaikkiaan valtaus oli hyvä oppitunti siitä, miten historiaa tehdään. Toisena päivänä seurasin vierestä kuinka Iltalehden reportteri haastatteli yhtä valtauksen johtajista. Keskustelua jatkui yli puoli tuntia ja sen lopulla haastattelija kysyi ohimennen mitä teemme jos poliisi tulee. Kysymys ilmeisesti yllätti ja vastaukseksi jäi epämääräinen tokaisu, että kyllä me sitten varmaan puolustaudumme. Tämä oli ainoa asia, joka päätyi lehteen. Mitään valtauksen syistä ja tavoitteista ei mukaan mahtunut.

tuntuu ihan hullulta ajatella, että siltojen polttamista piti niin kovasti varoa. En voisi kuvitellakaan, että kukaan henkilökunnan jäsen saisi kilareita Kronikan jutuista. Sellaista professorit-opiskelijat -vastakkainasettelua ei vaan enää (onneksi) ole. Miten päädyit historiantutkijaksi, oliko tie aina selvä opintojen alusta lähtien?

Mirkka, olemme saaneet tietoomme, että olet itsekin ollut Kronikan päätoimittajana. Mitä muistoja sinulla on tästä? Mirkka: Päätoimittamani Kronikka oli tylsähkö lehti, joka oli täynnä pitkiä artikkeleita ja sisäpiirihuumoria. Sen sijaan lehden tekeminen on valtavan hauskaa. Taittaminen ei onnistunut tavallisilla kotikoneilla vaan se piti tehdä atk-asemalla. Taittopäivät ja -yöt olivat hulvattomia sessioita. Tekniikka asetti monenlaisia rajoituksia: kuvien käsittely oli hidasta ja raskasta, ja kuvia oli tosi vaikea saada. Ennen nykyisenkaltaista nettiä ja digikameroita kuvia oli olemassa paljon vähemmän, eikä ihmisillä esimerkiksi ollut kuvia itsestään. Jutut tuotiin lehteen korpuilla eli disketeillä, koska liitetiedostojen lähettäminen oli joko vaikeaa tai mahdotonta. Lisäksi eri tekstinkäsittelyohjelmat eivät tukeneet toisiaan. Kehittyvän atk-tekniikan kanssa räpläämiseen meni hirveästi aikaa. Professorit lukivat Kronikkaa tarkasti, ja aina piti miettiä suuttuvatko he jostain jutusta. Välillä opiskelijat tarjosivat lehteen tarkoituksella solvaavia tekstejä, joita sitten jouduttiin hyllyttämään. Nyt

Mirkka: Ei todellakaan ollut. Nykynäkökulmasta on varmaan vaikea käsittää 1990-luvun puolivälin yliopisto-opintoja: mitään hopseja, opintosuunnitelmia tai työelämäopintoja ei ollut, ei myöskään kanditutkintoa. Opintoaikoja ei oltu rajattu (laki tuli vasta 2005 kauhean kohun saattelemana, opintoajan rajausta pidettiin akateemisen vapauden loukkauksena). Syksyllä 1994 silloinen amanuenssi kyllä keskusteli kaikkien fuksien kanssa, kysyi opettajaksi aikomisesta ja varoitteli tutkijanurasta. Tutkijaksi ryhtyminen tuntui fuksina täysin teoreettiselta ajatukselta, ja tutkijuudesta haaveilivat lähinnä jotkut historianfilosofiasta puhuvat kundit, joiden jutuista en tajunnut mitään. Proseminaariesitelmän myötä kuitenkin huomasin, että pidän tutkimustyöstä ja olen siinä ihan hyvä - myös siinä mielessä, että kärsimättömänä ihmisenä sain asioita valmiiksi nopeasti. Tutkimusavustajaksi päädyin, kun professori Heikki Ylikangas etsi vuoden 1998 tienoilla tutkimusavustajaa Rikollisuuden historia -projektiin. Minut palkattiin, koska osasin lukea auttavasti Ruotsin ajan asiakirjoja ja koska (Kronikan ansioista) osasin käyttää sujuvasti PageMaker -taitto-ohjelmaa. Rikoshistoriaprojektin kautta integroiduin tutkijapiireihin, ja kun professori Markku Kuisma pari vuotta myöhemmin kokosi eliittien historiaan keskittynyttä tutkimusprojektia, aloin

Kronikka

maisteriksi valmistumisen jälkeen tehdä väitöskirjaa hankkeen piirissä. Assistentiksi eli opettavaksi väitöskirjatutkijaksi pääsin 2001.

oli suurempi luottamus siihen, että meillä on tulevaisuus avoinna edessämme. Harvat viitsivät lähteä opettajakoulutukseen, jossa taisi yleensä olla enemmän paikkoja kuin hakijoita. Olimme tulevia korkeasti koulutettuja, joten murheita ei ollut. No, sitten tuli 90-luku. Valmistuin samaan aikaan, kun talous romahti ja päädyin ensi töikseni työvoimatoimistoon. Siellä ei edes tiedetty mikä filosofian kandidaatti (nykyinen maisteri) oikein koulutukseltaan oli, kun ei sellaisia ennen ollut vastaan tullut. Niinpä päädyin jatko-opiskelijaksi, mikä oli tuolloin aika

Ovatko historian opiskelijat aina olleet samanlaisia vai onko jokin muuttunut? Mirkka: Opiskeluaikanani professoreita ja muita opettajia arasteltiin ja mielipiteitä ja kysymyksiä ei todellakaan nykyiseen tapaan uskallettu esittää. Luennoilla professori tai dosentti puhui, ja vain muutamat välkyimmät opiskelijat tohtivat kysyä jotain. Palautetta ei yleensä saatu eikä varsinkaan annettu. Nykyään opiskelijat ovat paljon sanavalmiimpia, rohkeampia ja päämäärätietoisempia. Näkemyksiä uskalletaan esittää ja niitä osataan perustella. Toisaalta ennen oltiin paljon huolettomampia. Tietoa oli vähemmän, samoin ahdistuksen aiheita. Vaikka vuonna 1994 taloustilanne oli yhä ankea, en muista, että kukaan olisi ollut huolissaan tulevasta työllistymisestään.

Se mikä meidän aikanamme oli paremmin, oli suurempi luottamus siihen, että meillä on tulevaisuus avoinna edessämme.

Risto: Olette te avoimempia ja kivempia, kuin me olimme. Tai sitten olen nyt itse avoimempi. Silloin elettiin Kylmän sodan loppua ja kaikki tuntui jotenkin kyyniseltä. Edellisen opiskelijasukupolven aktiivisuus nauratti, eikä meillä tainnut hirveästi yhteishenkeä olla. Historian opiskelijat olivat ehkä viimeisiä, jotka hankkivat haalarit ja sekin vasta minun aikani jälkeen. Opiskelijabileissä ei todellakaan nostettu maljoja tai laulettu lauluja. Näytelmäseurue meillä kyllä oli ja minäkin olin vuosia mukana, yleensä pikkurooleissa. Ensimmäisessä näytelmässä esitin ruumista, joka oli lavalla koko näytelmän ajan. Ei siis mikään suuri luonnerooli, mutta eipähän tarvinnut opetella vuorosanoja. Se mikä meidän aikanamme oli paremmin,

lailla ilmoitusasia, jos oli saanut gradusta hyvän arvosanan. Mikä on paras vuosijuhlamuistosi? Mirkka: Olen ollut Kronoksen vuosijuhlissa vain kerran, ehkä 10 vuotta sitten. Opiskeluaikanani niitä ei pidetty. Silloin ei olisi tullut kuuloonkaan järjestää niin fiinejä juhlia. Kronoksen 50- vuotisjuhlien pukukoodia (muistaakseni ”tumma puku”) vastustettiin raivokkaasti, koska vanha villapaitajengi piti pukeutumisvaatimusta törkeänä. Risto: Tässä on varmaan paras keskittyä

4/2020

omaan opiskeluaikaani, sillä olen toki nyt 2000-luvulla osallistunut useisiin vuosijuhliin henkilökunnan puolelta. Mutta oliko meillä edes vuosijuhlia? Meillä oli kyllä useita bileitä vuodessa ja joku niistä saattoi olla virallisesti vuosijuhla, mutta ei se oikein missään näkynyt. Kaikki olivat samanlaisia. Jollei mennä siihen, kun katselin etäältä fuksityttöä, josta tuli sittemmin vaimoni, niin varmaan mieliinpainuvin muisto olisi Jakubowski. Uuden ylioppilastalon akustiikka ei ollut yhtään parempi kuin nykyäänkään ja musiikin alettua kaikki pakenivat yleensä aulaan voidakseen keskustella huutamatta. Niinpä joku keksi hankkia meille elävää musiikkia ja kolmihenkisen yhtyeen johtajanaan vanha Jakubowski, jonka väitettiin selviytyneen keskitysleiriltä, tai jotakin vastaavaa. Kolmikko soitti useammissakin bileissä vanhaa tanssimusiikkia ja desibelit pysyivät niin alhaisina, että salissakin saattoi oleskella. Sitten myöhemmin yöllä oli toki taas rajumpaakin menoa. Kerran olimme Vanhalla ylioppilastalolla ja se saattoi tosiaan olla jokin erityinen vuosipäivä. Siellä teatteriseurueemme esitti kunnianhimoisimman kappaleensa, jossa minulla taisi olla kymmenkunta roolia, mukaan lukien meksikolainen bandiitti; ”Hey, Gringo, time to pay your taxes!” Vuonna 2005 olivat Kronoksen 60-vuotisjuhlat, jotka oli järjestetty todella näyttävästi Vanhalla ylioppilastalolla. Minut oli kutsuttu Historiallisen yhdistyksen puheenjohtajana pitämään lyhyen tervehdyspuheen. En ollut vuosiin ollut tekemisissä Kronoksen kanssa ja ällistyin melkoisesti Kronoksen lipusta, juhlapuheista ja juomalauluista. Paikalle oli kutsuttu alumneja eri vuosikymmeniltä ja 70-luvun ”Punaisen Kronoksen” pöydässä oli niitä, jotka vähän punkkua otettuaan

ryhtyivät purkamaan kiukkuaan siitä, miten porvarillinen Kronoksesta oli tullut. Toppuuttelin, ettei Kronos ollut enää heidän, tai meidän, ja nykyisillä opiskelijoilla oli täysi oikeus tehdä järjestöstä sen näköinen kuin halusivat. Mitä terveisiä haluaisit sanoa nykyisille kronoslaisille? Risto: Kronos on nyt teidän ja te jätätte siihen oman jälkenne. Myöhemmin tulevat sitten taas toiset tilalle omine ajatuksineen. Yliopistolaisten sukupolvet ovat lyhyitä ja viidessä vuodessa alkaa yhdessä aloittanut porukka jo olla hajaantunut seuraavien tieltä. Niin sen kuuluu ollakin. Mikään ei ole pysyvää, ja olisi aika tylsää, jos olisi. Meillä oli aikamme, niin hyvässä kuin pahassa ja nyt on teidän vuoronne. Opettajananne huomaan, että opiskelu koetaan nykyään kovin raskaaksi. En tiedä miksi näin on, johtuuko se epävarmasta tulevaisuudesta, vai jostain muusta, mutta se on varmasti todellinen tunne, eikä sitä tule väheksyä. Ehkä meillä oli helpompaa, emmekä siksi osaa aina samaistua vaikeuksiinne. Kaikkea hyvää siis teille, ja jaksamista. Te olette kuitenkin kovin mukavia ja avoimia ihmisiä, toisin kuin me, jotka saatoimme olla omille opettajillemme vielä melkoisia suomalaisia tuppisuita.

Mirkka: Nauttikaa elämästä ja palauttakaa työt ajoissa! 15

Kronikka

Osa 3: 1985-2005 16

4/2020

ronikan juttusarjamme viimeisessä osassa otamme käsittelyyn Kronoksen historiasta vuodet 1985-2005. Tässä numerossa otamme tarkasteluun muutoksen vuodet, sillä vuosituhannen vaihteen lähestyessä voimme nähdä yhä enemmän sitä Kronosta, jonka tunnemme tänä päivänä. Miten Kronos muuttui vuosituhanteen lopussa ja millaisena Kronos esiintyi niin sisäisesti kuin ulkoisesti? Onko vuosituhanteen alun Kronoksessa edelleen yhtymäkohtia nykypäivän Kronokseen?

töpohjainen (ei poliittinen) Oja-Rök -niminen yhteenliittymä. Tätä ennen oli kuitenkin luotu HIRMU eli Hillitön rakennemuutos vaalirengas. Kaikki eivät tästä pitäneet, sillä mukana oli vasemmistolaisia ja ehdotettiinkin piikikkäästi, että Kronos voisi saman tien liittyä Vasemmistoliittoon, kun kerta ollaan kommunistien kanssa tekemisissä. 1991 vaaleissa päivänvalon näki Heimola-ilmiö, jossa mukana oli muita Heimolassa majaansa pitäneitä järjestöjä. 1993 Heimolalaiset ja Kronos yhdistyivät kunnolla, kun yhteistyökumppaniksi valikoitui Historicus. Myös nimi vaihtui muotoon ’’Historian opiskelijat – Historia studerande’’. Vaalit johtivat ideaan ainejärjestöjen yhdistyksestä, jossa mukana olisi ollut myös Limes, ja tämä toteutuikin Historicuksen ja Limeksen aloitteesta vuonna -93. Nimeksi tuli ASV eli Ainejärjestöjen suuri voima. Myöhemmin ASV hajosi.

1985-1994 – Akateemisen ilonpidon ylösnousu Kronoksessa oli havaittavissa suuria muutoksia 1980-luvulla. Taistolaisuus oli väistynyt, eikä tilalle ollut löytynyt uutta, yhdistävää tekijää. Uudeksi suunnaksi haluttiin löytää opiskelijoiden etuja ajavaa toimintaa. Politisoitumisesta haluttiin päästä eroon ja keskittyä enemmän yhteiskunnallisiin asioihin, joiden puolesta taistella. Tämä näkyi huomion kiinnittymisessä äänenkannattamisena opiskelijapoliittisissa asioissa. Aktiivisten toimijoiden ja järjestäjien puute vaivasi, vaikka suuria suunnitelmia olikin olemassa paljon. Aktiivit pyrkivät hävittämään puoluepolitiikkaa tuomalla tilalle oikeuksiin vetoavaa, arvoihin keskittyvää, demokraattista lähestymistapaa. Näin ollen politiikassa mukana ollut yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei poistunut, ainoastaan tapa ajaa yhteiskunnallisuutta muuttui. 1990-luvun alun lama oli suurimpia ilmiöitä, joihin otettiin kantaa, kun pessimismi tulevaisuuteen nosti päätään tulojen ollessa kiven alla.

Hallinto uudistuu 1990 Professorien käyttämä ylivalta koko yliopiston historian ajan oli alkanut aiheuttaa närää opiskelijoissa. Opiskelijoiden vaikutusvalta oli lähinnä nimellinen, vaikka puheoikeus hallinnon kokouksissa olikin olemassa. Tämä oli toinen kerta 40 vuoden aikana, kun professorivaltaa yritettiin murtaa. Loppuvuodesta 1989 pyrittiin luomaan opetusministeriön toimesta kompromissia. Tässä ratkaisussa puheoikeuden lisäksi olisi saatu opiskelijoille myös äänioikeus. Professorien enemmistö kuitenkin säilyisi. Tämä ei opiskelijoille kelvannut ja se tuomittiin näennäisdemokratiana. 13.2.1990 järjestettiin useita mielenosoituksia, jotka päättyivät valtaukseen. Tällä haettiin näkyvyyttä professorivaltaa vastaan ja se keräsikin paljon huomiota, jopa valtiotasolla. Tapahtuman onnistuessa rauhassa ja siististi eduskunta päätyi vuonna 1991 hyväksymään yliopiston hallintolain, jossa toteutettiin useita opiskelijoiden vaatimuksia. Laitosten johtoryhmien vaalit alkoivat vuonna 1992. Ensimmäiset vaalit olivat kuitenkin sovitusti sopuvaalit. Uudistus toteutettiin, mutta se herätti useita kysymyksiä. Ei oltu varmoja, johtaisiko uudistus laitoksen

Kronos mukana poliittisissa luottamustehtävissä Kronos aktivoitui HYY:n toiminnassa tarkoituksena olla aktiivinen yhteiskunnallisen muutoksen ajaja. Lisäksi halu historianopiskelijoiden aseman parantamiseksi oli vahva. Kronoksen ollessa pieni ainejärjestö, oli HYY:n toimintaan osallistuttava yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa. Entinen Lokomotiv Heimola kaadettiin ja tilalle tuli ainejärjes-

Kronikka

demokratisoitumiseen vai säilyisikö vanha hiearkkisuus. Vaikutusväylänä uudistus koettiin kuitenkin onnistuneena, koska nyt myös opiskelijoilla oli suora yhteys vaikuttaa opintojen sisältöön. Kaksi tutkinnonuudistusta Ennen hallintouudistusta Kronos pyrki vaikuttamaan epävirallisesti opetuksen kehittämiseen. Aktiivisuus johti siihen, että kronoslaisia kutsuttiin laitoskokouksiin, vaikka eivät virallisia edustajia olleetkaan. Puheoikeuden kanssa voitiin kuitenkin saada vaikutuksia päätöksentekoon. 1980- ja 90-luvuilla tehtiinkin kaksi tutkinnonuudistusta. Vuoden 1987 uudistuksessa opiskelijat vaativat tutkinnon muokkaamista mielenkiintoisemmaksi ja vähemmän raskaaksi. Erityisesti siirtymä luento-opetuksesta seminaaritöihin ja gradun tekoon nähtiin liian suurena ja epämääräisen tutkinnon ja pienryhmien vähäisyyden johdosta opiskelu koettiin ’’liian omavaraiseksi’’. Uudistus ei tapahtunut hetkessä, vaan vaikutuksia seurattiin vielä vuosia. 1989 kritisoitiin eri aineiden eri vaatimuksia. Suomen historia koettiin yleistä historiaa vaativammaksi ja tähän haluttiin muutos. Vaatimus näkyi erityisesti harjoitusaineiden arvostelukriteereissä. Nämä yhdenmukaistettiin ja uudistus pääsi eteenpäin. Opintoviikot olivat olleet jo pitkään osa opintoja ja näitä suoritettiin opintopiireissä, jotka olivat aktiivisia 1990-luvun alussa. Lama vaikutti kuitenkin opintoihin vahvasti. Kursseja peruuntui ja rahoitusta leikattiin neljänneksellä. Lama johti pelkoon opetuksen laadun alenemisesta ja tutkinnon inflaatiosta varsinkin kun vuonna 1992 sisään otettiin ennätysmäärä fukseja, 54. Raha oli aiheena myös 1993, kun yliopisto kaavaili ottaa käyttöönsä lukukausimaksut. Vuoden 1994 tutkinnonuudistus herätti myös keskustelua. Nyt opiskelijoilla oli hallintouudistuksen johdosta mahdollisuus vaikuttaa tutkintoon. Päätöksenteon aikana kronoslaiset kuitenkin vetäytyvät taka-alalle, sillä uudistuksen katsottiin olleen henkilökunnan valtataistelua. 1994

uudistuksen suurin ongelma oli assistenttien ylityöllistyminen, kun he joutuivat käymään läpi vanhojen opintojen korvaavuuksia. Pieniä ongelmia lukuun ottamatta uudistus otettiin hyvin vastaan, muun muassa uusien peruskurssien osalta. Heimola 5 – Kronoksen koti Historian laitos sijaitsi ennen nykyistä Topeliaa Heimolan talossa vuosina 1974-1998. ’’Heimolan henki’’ oli kuitenkin välillä hieman kyseenalaista, sillä tulehtuneet välit eri ryhmien välillä olivat selkeitä. Vaikka professuurien ja henkilökunnan välit olivat julkisesti heikot hiearkiakeskusteluissa, oli Kronoksen välit henkilökuntaan yleensä lämpimät. Työntekijöitä muistettiin jouluisin lahjoilla. Kronos toimikin hallintouudistuksen aikana vallitsevan opetusjärjestelmän puolustajana ja tätä pidettiin henkilökunnan puolelta hyvänä asiana. Kuitenkin kulisseissa kronoslaisia kismitti professorivalta, sillä siinä ei nähty sijaa demokratialle. Kaiken kaikkiaan julkisesti välit professoreihin olivatkin neutraalit. Professoreita arvostettiin niin paljon, että heidän jäädessään eläkkeelle heitä muistettiin usein lahjoilla ja kun uusi professori nimettiin, haastateltiin häntä Kronikassa. Kriittisyys historian laitoksen toimintaan nousi esiin aika ajoin. 1990 laitoksen hitaus kirjata opiskelijoiden opintosuorituksia rekisteriin johti siihen, että opiskelijat saivat häätöuhkauksia HOAS:ilta. Julkinen kritiikki johtikin muutoksen, jossa opintosuoritukset kirjattiin jatkossa suoraan tietojärjestelmään. Heimolaa kuvattiin vuonna 1989 näin: ’’Heimola –itseriittoinen talo: itsevalinta-alko, karkkipussi, tiimari, alepa ja pampam, niin ja tietysti Historian laitos’’. Kuvaus tiivistää hyvin, kuinka tärkeä Heimola oli historianopiskelijoille. Heimolan taru loppuisi aikanaan vuonna 1998, kun Topelia vapautui uuteen käyttöön oltuaan sairaalaklinikkana tätä ennen. Heimola oli liian huonokuntoinen ja vuoden 1985 suunnitelmat uudesta keskustakampuksesta johtivat siihen, että muutto oli pakollinen. Heimolan lisäksi Kronoksella oli tilat Uudella ylioppi-

4/2020

”Heimola –itseriittoinen talo: itsevalinta-alko, karkkipussi, tiimari, alepa ja pampam, niin ja tietysti Historian laitos.’’ lastalolla, mutta niitä ei juurikaan käytetty, koska kaikki oli jo Heimolassa. Uuden tiloja pidettiin liian pieninä ja niiden kunto oli järkyttävä, sillä kukaan ei pitänyt niistä huolta. Jatkopaikkana toimi Ravintola PamPam,joka oli niin tärkeä, että kun sitä ehdotettiin lakkautettavaksi kannattamattomana, kannustettiin kronoslaisia asianmukaisiin toimenpiteisiin. Tutorointi Kronoksessa Fuksit – tuo jokasyksyinen perinne. Uudet

opiskelijat tulevat joka syksy, se on välttämätöntä. Tutorointi on ollut Kronoksessa aina tärkeää ja tutoreista ei ole koskaan ollut pulaa. 1990-luvulla tutorointi oli hyvin samanlaista kuin se on nykyään. Hakijamäärät ovat johtaneet usein siihen, että tutoreita on jouduttu jo 90-luvulla karsimaan liiallisen halukkuuden myötä. Nykymuotoiset pienryhmät otettiin käyttöön jo tuolloin, mutta lama johti siihen, että moni tutoreista joutui toimimaan palkkiotta. Tutorointia kehitettiin aktiivisesti uusien opiskelijoiden jatkuvalla palautteella. Iso ongelma tutoroinnin kohdalla oli se, että osa tutoreista oli täysin ulkona Kronoksen toimintamuodoista muilta osin. Näin ollen uusia opiskelijoita ei saatu johdatettua mukaan ainejärjestötoimintaan kuten olisi haluttu. Kyselyiden tulosten perusteella tutoroinnista tehtiin toimintaa, joka olisi informatiivisempaa ja sitouttavampaa Kronoksen toimintaan. Jo perinteeksinykyään muodostuneet fuksien järjestämät pikkujoulut saivat alkunsa 1990-luvun alussa, jotta fuksit saataisiin mukaan ainejärjestötoimintaan alusta alkaen.

Topelia syksyllä 1985. Kuva: Rista Eeva, helsinkikuvia.fi

Kronikka

Kansainvälisyys ja maailmanpolitiikan muuttuminen Opintomatkat olivat aina olleet merkittävä osa Kronoksen toimintaa ja matkoja pyrittiinkin järjestämään joka ikinen vuosi. Kronos osallistui matkojen maksamiseen aktiivisesti ja halukkaiden määrää jouduttiinkin rajaamaan anomuskirjeiden mukaan. Etusijalla olivat ne, jotka eivät vielä olleet kertaakaan mukana Kronoksen matkoilla. Tämäkin aiheutti skismaa jäsenistössä, sillä Oslon-matkalta vuonna 1988 ulos jääneet kritisoivat kriteereitä huonoiksi. Tämä johti muutoksen, jossa kaikki pääsivät mukaan, mutta hakemusten jälkeen ulkopuolelle jääneet joutuisivat kustantamaan matkan kokonaan itse. Neuvostoliitto oli ollut aina tärkeä kumppani ja matkakohde. 1980-luvulle tultaessa suhtautuminen oli kuitenkin muuttunut Neuvostoliiton suhteen neutraalin passiiviseksi. Utopistinen kuva Neuvostoliitosta oli muuttunut taistolaisuuden ajasta maahan, johon tehtiin matkoja piittaamatta sen kummemmin politiikasta. Neuvostoliiton loppuun asti oli kuitenkin aina esillä viittauksia entisajoista, kun sinne mentiin vierailulle, 1989 tehdyn matkan jälkeisiä tapahtumia ei kuitenkaan osattu odottaa… Myös opiskelijavaihto alkoi kohota suositummaksi. Ongelmatonta se ei kuitenkaan ollut. Venäläisten vaihto Suomeen oli kyseenalaista, sillä heidän kielitaitonsa oli heikko ja heidän valintaperusteensa häilyvät. Harvaa tuntui kiinnostavan Suomi historianopiskelijan näkökulmasta. Vastavuoroisesti Suomesta ei tuntunut olevan kiinnostuneita lähteä toiseen suuntaan. Itäeurooppalaiset alkoivat muutenkin kiinnostua Kronoksesta vaihtokohteena. Kronos ei kuitenkaan ollut kovin kiinnostuneet tekemään yhteistyötä Itä-Euroopan kanssa, vaan käänsi katseensa länteen. Läntisiä opiskelijoita taas ei juurikaan kiinnostunut tehdä Kronoksen kanssa yhteistyötä ja Kronos löysi itsensä kahden välistä. Kun maailmanpolitiikka muuttui 1990-luvun alussa, myös vaihtomahdollisuudet paranivat räjähdysmäisesti. Nordplus- ja Erasmus-ohjelmat alkoivat. Salamannopea

vaihto-ohjelmien aloitus ympäri Eurooppaa johti tilanteeseen, jossa suomalaisopiskelija oli yhtäkkiä lähempänä Euroopan yliopistoja kuin kertaakaan 1500-luvun jälkeen. Kansainvälinen toiminta sai uutta tuulta myös ISHA:n perustamisen (1990) jälkeen. Kronos ja suhteet muihin järjestöihin 1980-luvun lopulla Kronos palasi taas aktiivisesti HOL:in toimintaan mukaan. HOL:in seminaarit keräsivät järjestään monia kronoslaisia osallistujia. HOL myös aloitti kronoslaisten osallistumisen muiden historiajärjestöihin vuosijuhliin. HOL:in historiikkia pyrittiin myös tekemään vuonna 1989, mutta se kaatui materiaalin vähäisyyteen. HOL:in toiminta oli kuitenkin välillä kovin Helsinkivetoista ja skismaa maakuntiin esiintyi aika ajoin. ISHA:n perustamiskokoukseen osallistuikin Suomesta vain kronoslaisia. Kiinnostus HOL:ia kohtaan alkoi myös hiipua 1990-luvulla, sillä HOL:in katsottiin olevan toiminnassa vain Kronoksen aktiivisuuden ja panostusten takia. HOL:in toiminnan katsottiin myös olevan liian ISHA-keskeistä. Humanisticum herätettiin uudelleen henkiin vuonna 1988. Kronos liittyi mukaan heti ja olikin toiminnassa aktiivisesti mukana. Humanisticumin tavoite saattaa kaikki humanistijärjestöt yhteen näyttikin aluksi onnistuvan. Kronoksen osallistuminen oli aktiivista, mutta suhtautuminen oli hyvin kaksijakoista. Humanisticumin konkreettista hyötyä ei kyetty näkemään ja muun muassa tavoite humanistien yhteisbileistä ei koskaan toteutunut vahvasta halusta huolimatta. Humanisticum oli muutenkin Kronokselle ongelmallinen, sillä Humanisticumin rooli oli hämärän peitossa ja Kronoksessa olikin laajalti vastusta sen ylläpitämiseksi. Tämä johtui siitä, että 1990 Humanisticumin ainoiksi aktiivisiksi järjestöiksi katsottiin Kronos ja Siula, muiden järjestöjen ollessa mukana vain yksittäisten jäsenten muodossa. Yhteydenpitojärjestönä Humanisticumin rooli oli pieni, sillä HYY:n katsottiin isoissa kysymyksissä olleen nopeampi tapa saada asioita aikaan.

4/2020

Kulttuuria ja ruumiinkulttuuria Kronoksen kulttuuritoiminta oli aina ollut aktiivista ja monipuolista, niin myös 90-luvulle tultaessa. Teatterikäynnit ja näyttelyt olivat suosittuja. Oma teatteriryhmä Wapaa Näyttämö oli edelleen aktiivinen. Urheilu oli myös aktiivista, vaikkakin hyvin miesvetoista. Kronoksella olikin omat sähly-, jalkapallo- ja pöytälätkäjoukkueet. Monipuolisesta lajivalikoimasta huolimatta osallistumisaktiivisuus oli kiitettävän hyvää. 90-luvun suurimpina saavutuksina voisikin mainita vuoden 1992 naisten sählyjoukkueen yliopistomestaruus sekä pöytälätkässä saavutettu voitto Historicuksen Steve Österlundista, josta mainittiin jopa hallituksen pöytäkirjassa. Sähly oli kuitenkin suosituin laji ja tilanne meni niin pitkälle, että kun 1990 sählyvuoroja peruttiin, lähetettiin yliopiston rehtorille kirje, jossa vaadittiin tilanteen muutosta.

Vuosikymmenen taitteessa ohjelmavetoiset juhlat poistuivat ja vapaampi juhlakulttuuri saapui Kronokseen. Heimola Story loi kuvaa kovaa bailaavista historianopiskelijoista. tietokoneen käyttöön. Tietokoneluokka oli aktiivisessa käytössä ja nimettiinkin nopeasti Scriptoriumiksi. Joitakin jäseniä kismitti eräiden ihmisten ’’nettailu’’, vaikka koneet oli tarkoitettu opiskeluun. Koneet olivat kuitenkin jatkuvasti epäkunnossa huollon puutteen takia. Näin niiden hyötykäyttö ei saavuttanut potentiaaliaan alusta alkaen.

Historiantutkimusta historianopiskelijana Akateemista historiantutkimusta seurattiin Kronoksessa aktiivisesti. Historiantutkimukseen otettiin usein kantaa ja useat julkaisut tai kannanotot saivat myös jopa valtiotason huomiota. Huomionosoituksista ehkä merkittävin oli Irma Sulkusen työ Miina Sillanpäästä, jota pidettiin loukkaavana ja valheellisena Miina Sillanpää -säätiön toimesta. Tämä herättikin keskustelua Kronikassa, pitääkö tilaushistorioitsijan olla vastedes propagandaa tuottava kirjoittaja, jottei tilaaja vain hermostu ja rahantulo lopu. Naishistorian tutkimus herätti paljon keskustelua. Näkökulmista voisi ottaa esille näkemyksen, jonka mukaan vain feministi voi tutkia naishistoriaa ja toinen lausunto, jonka mukaan naishistoria on vain ohimenevä muoti-ilmiö.

Akateemisia ja ei-niin-akateemisia juhlia Kronoksen vuosittaisiin perinteisiin kuului kevätjuhlat. Akateemisia juhlia ei juuri ollut, ellei muiden ainejärjestöjen vuosijuhlia lasketa. 1985 Kronoksen 40v-juhlat tuomittiin kukkobileiksi niiden kalleuden ja prameuden takia. Suurin osa juhlista järjestettiinkin ravintoloissa tai maksullisissa juhlatiloissa. Säästöjen takia juhlat järjestettiin usein muiden ainejärjestöjen kanssa. Suosittuja yhteistyökumppaneita olivat Fibula, Historicus ja Siula. 1994 päätettiin siirtyä HYY:n tiloihin juhlimaan, sillä niiden käyttö oli usein lähes maksutonta. Nykypäivän ’’bileet’’ saivatkin ensiaskeleensa 1990-luvun alussa. Vuosikymmenen taitteessa ohjelmavetoiset juhlat poistuivat ja vapaampi juhlakulttuuri saapui Kronokseen. Heimola Story loi kuvaa kovaa bailaavista historianopiskelijoista. Akateemisuuden rinnalle oli syntynyt yhteisen ajanvieton ja juhlimisen täyteinen vapaa-aika. Hallituksen kokouksessa 1992 näkyi vapaampaa meininkiä, kun pöytäkirjan

Tietotekniikan saapuminen Kirjoituskone oli historianopiskelijan paras ystävä vielä 1980-luvulla. Tietokone saapui opiskelijoiden käyttöön vasta 1990-luvulla. Tietokone yleistyi nopeasti ja jo 1991 Kronikkaa alettiin taittaa koneella. Tämä johti HYY:n järjestölehtikilpailun toiseen sijaan 1991. Vuonna 1994 julkaistiin verkko-opas

Kronikka

kohdissa 3 (otetaan näkäräiset), 6 (otetaan taas) ja 8 (olemme Tallinnassa) viestivät vapaammasta kulttuurista. Kronikka muuttui myös vapaammaksi muun muassa halpisruokaohjeiden ja ravintolareportaasien myötä. Muutoksia toimintaympäristöissä Kronos muuttui voimakkaasti vuosituhanteen vaihteen lähestyessä. Tietotekniikka ja sähköistyminen vauhdittivat kehitystä. Yliopistomaailma muuttui myös tehokkaammaksi ja tulosvastuullisemmaksi. Sähköisen viestinnän tuleminen nopeutti yhteydenpitoa ja kommunikointi siirtyikin vähitellen nettiin. Nettiin perustettiin nopeasti myös uutisryhmiä opiskelijoita varten, mutta nämä korvattiin nopeasti sähköpostilistojen ja nettisivujen avulla. Kronoksen ensimmäiset kotisivut avautuvaitkin vuonna 1996. Tämän jälkeen niitä on päivitetty aktiivisen epäaktiivisesti vuosien varrella. 1997 perustettiin sähköpostilistat, jotka toimivat nopeana yhteydenpitokanavana. Molemmat ovat edelleen aktiivisesti toiminnassa ja toimivatkin tehokkaana tavoittamiskanavana.

Kronikan rooli on kuitenkin aina pysynyt vahvana ja onkin sähköpostin rinnalla toiminut aina myös vaihtoehtoisena välineenä tavoittaa jäsenistöä. Kronikka on kuitenkin aina ollut riippumattomasti kaksijakoinen. Toisaalta se on aina ’virallisen’’ Kronoksen ääni, mutta myös aina tekijöidensä näköinen vaihdellen vuosittain toimituksesta. Parhaiten Kronikkaa ja sen roolia kuvasikin Mirkka Lappalainen, vuoden 1997 päätoimittaja, sanomalla, että Kronikka heijasteli mitä suurimmassa määrin tekijöidensä huumorintajua ja elämänvaiheita. Kronikka on tekijöidensä näköinen ja siksi sen rooliapohdittiinkin paljon 90-luvun lopussa. Millaisena Kronikka halutaan pitää, järjestölehtenä vai tieteellisenä julkaisuna? Kronikka kuitenkin kehittyi tietotekniikan kehittyessä ja onkin viimeisiä muistoja ajasta ennen tietotekniikan läpimurtoa. Tämä onkin iso syy, sille, miksi nykyäänkin Kronikkaa tehdään ja miksi sen suosio on pysynyt vahvana läpi aikojen. Toimintaympäristöistä toiseksi voisi mainita erilaiset ravintolat ja niiden rinnalle tullueen Uuden ylioppilastalon, jonka rooli

Topelia syksyllä 1985. Kuva: Rista Eeva, helsinkikuvia.fi

4/2020

kasvoi Heimolasta pois muuton jälkeen. Opiskelijahuone muutti myös Topeliaan 1998 ja muutos koettiinkin yllättäen positiiviseksi. Uudet, isommat tilat tekivät vaikutuksen opiskelijoihin. Vanhoista tiloista luopuminen oli ymmärrettävästi vaikeaa, mutta uusien tilojen käytännöllisyys ja koko tekivät välittömän vaikutuksen. Opiskelijahuone sai uuden ilmeen vuonna 2000, kun sinne hankittiin uusi sohva ja sen kuljetus metrolla saavutti kulttimaineen. Opiskelijahuone kuitenkin vaihtui vuonna 2004, sillä tilakustannukset kasvoivat ja tutkijoita tuli lisää, jolloin heille tuli varata opiskelijoiden iso huone käyttöön.

laitoksella. 1999 kotimaisen ja yleisen historian yhdistyessä, muutos sujui mutkattomasti. Erilliset perusopinnot olivat resursseja kuluttavia ja yhteinen tutkinto oli muutenkin helpompi, sillä moni opiskelija luki muutenkin molempia aiheita opintojensa aikana. Yhteisymmärrys vaati laitoksen ja opiskelijoiden vastaan tulemista ja yhteisen sävelen löytämistä.

Halu uudistaa ja lisätä opetusta Opiskelijoiden ilmapiiri historian laitoksella oli heikko. Seuraava kuvaus kuvastaa tunnelmia: ’’Pakko kuitenkin sanoa, että jotkut voisivat tutustua hiukkasen ulkomaailmaan… Opettajakunnasta minulla olisi yksi jos toinenkin mielipide, mutta jääköön nyt sanomatta…’’ Kronos pyrkikin rakentamaan yhteishenkeä osallistumalla yhteisiin rientoihin laitoksen kanssa. Asennemuutos oli hidasta ja vanhat näkemykset ja toimintatavat vaikuttivat pitkään opiskelijoiden toimintamahdollisuuksiin. Keskustelut olivat pitkiä ja muun muassa Euroopan professuurin oppialan vakiintuminen 1994 oli vienyt kymmenen vuotta. Uudet ideat 2000-luvulla, kuten opettajatutoroinnin käynnistäminen ja opetuksen kehittämistyöryhmän perustaminen olivat pitkään esillä keskusteluissa ja kuvastivat muutosten hitautta. Myös opiskelijapalautteiden kerääminen ja hyötykäyttö vei vuosia, joka luonnollisesti hidasti opintojen kehittämistä mielekkäämpään suuntaan. Tämä johtui siitä, että palautteiden kerääminen oli usein yksilöiden, ei laitoksen varassa. Muutoksia tähän saatiin ulkopuolelta, kun paineet kehittää koulutuksen laatua, voimistuivat. Opettajatutorointi oli yksi 2000-luvun tavoitteista ja tämä toteutuikin vasta 2005, kun HOPS:in tekeminen tuli ensi kertaa pakolliseksi. Tavoitteet eivät kuitenkaan toteutunut, elleivät ne saaneet yksimielisyyttä

Etujärjestöjä ja yhteydenpitoa muihin Kronoksen hallituksessa toimi läpi 1990- ja 2000-lukujen etujärjestöjen vastaava, jonka pääasiallinen tehtävä oli pitää yhteyttä etujärjestöihin, kuten HOL, ISHA ja Humanisticum. ISHA-vastaavan tehtävänä oli kronoslaisten houkuttelu mukaan konferenssimatkoille sekä työvoimaksi konferenssien järjestämiseen. Konferensseja on järjestetty Suomessa kaksi, 1998 ja 2003. HOLvastaava teki käytännössä samaa kuin ISHA-vastaava, mutta eri mittakaavassa. HOL ei kuitenkaan kehittynyt samalla tavalla kuin ISHA vuosituhannen vaihteessa johtuen pitkälti HOL:in toiminnan oltua hyvin paikallisjärjestövoittoista. Näin ollen HOL-vastaavan tärkein tehtävä olikin yhteydenpito muihin historiajärjestöihin ja kronoslaisten houkuttelu seminaareihin. Yhteydenpito väheni kuitenkin 2000-luvulle tultaessa, sillä yhteisten etujen valvonta ei noussut kovin näkyväksi. Suhde Humanisticumiin muuttui 2000-luvun alussa. 1990-luvun puolivälissä loppunut yhteistyö päättyi ja vuonna 1999 koko järjestö meinasi kuolla. Humanisticumin tehtävät olivat kaikki toteutettavissa myös ainejärjestötasolla ja näin ollen Humanisticumin rooli Kronoksellekin oli hyvin minimaalinen. Kronos puolsi lakkauttamista 1999. Muut järjestöt pitivät sen elossa. Vasta vuonna 2002 suhde muuttui. Yliopisto pyrki kampusrakennemuutokseen vuonna 2002 ja se olisi tarkoittanut tiedekunnan jakamista. Kronos asettui tätä vastaan ja hyppäsi Humanisticumin kelkkaan mukaan. Taistelu tiedekunnan ylläpitämiseksi ja järjestöjen yhdistyminen Humanisticumin taakse tarjosi Humanisticumille piritysruiskeen ja toiminta

Kronikka

jatkui. Kronos aktivoitui jälleen toiminnassa. HYY:n toiminnassa Kronos toimi 90-luvulla aina Historicuksen kanssa. Intressit toimia edustajistossa olivat edelleen olemassa. Yhteistyö Historicuksen kanssa jatkui, sillä kukaan ei esittänyt vasta-argumentteja. HYY:n toimintaan osallistuminen oli Kronoksessa kaksijakoista. HYY:n tuki oli elintärkeää Kronokselle ja siksi välien tuli olla kunnossa, vaikka Kronos olikin välillä eri mieltä päätöksistä. HYY:lle ei kuitenkaan koskaan valitettu mistään, vaikka vuoden 2004 tilajako aiheuttikin skismaa. Siinä Kronos joutui muuttamaan B-rappuun pienempiin tiloihin. Nootti laitettiin Ylioppilaslehteen, jossa vaadittiin tilannetta korjattavaksi. Lopulta HYY ja Kronos pääsivät yhteisymmärrykseen.

kin usein muiden järjestön kanssa heidän vuoroillaan. Topelia-bileet olivat aikansa yritys, mutta ne kuolivat alkuunsa. Huoli jäsenistön osallistumisesta bileisiin alkoi olla iso ongelma 1990-luvun lopulla. Syytä ja syyllisiä yritettiinlöytää niin bileistä, järjestäjistä kuin jäsenistöstä. Kuitenkin ongelmaksi koettiin myös se, ettei kukaan oikein tuntunut kertovan, mitä tilalle haluttaisiin. Juhlia yritettiin värittää eri tavoin, kuten baarikierroksilla ja vuonna 2000 vuokrattiin jopa raitiovaunu, jossa pidettiin ratikkabileet. Fuksitoiminta oli tärkeää profiilin noston kannalta. Fuksitapahtumat olivat suosittuja ja auttoivat sopeuttamaan uusia jäseniä mukaan toimintaan. Fukseja autettiin

Yhteisöllisyys ja opiskelijakulttuuri Vuosituhat toi tullessaan yhteinäiskulttuurin katoamisen. Se johti juhlien ja vapaa-ajan aktiviteettien haasteellisemman järjestämisen. Näkyvimpänä kehityksenä näyttäytyi, kun Wapaa Näyttämö kuoli 1998, sillä jatkajaa sen vetämiseen ei löytynyt. Tilalle saatiin lyhyeksi aikaa lauluja soitinyhtye Yhteisrintama, joka toimi pari vuotta. Urheilu pysyi edelleen aktiivisena Kronoksen toiminnassa. Perinteisten lajien rinnalle oli saatu koripallo, futsal ja jääpallo. Urheilutoiminta oli usein liikuntavastaavan vastuulla, mutta toiminta vaati lisäksi aktiivisia osallistujia. Historian laitoksen sisäiset ottelut jatkuivat 2000-luvulle tultaessa. Hiihtokilpailut ja jalkapallo-ottelut opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä olivat suosittuja. Muita ei-niin-vakavia urheilumuotoja olivat usein risteilyiden oheen ajoitetut Cooperin testit, laskiaisten mäkihyppykisat ja fuksisaunan yhteydessä olleet ruhjepallo-ottelut. Juhlat alkoivat keskittymään HYY:n tiloihin, lähinnä Alina-saliin. Kevätjuhlat loppuivat perinteisessä muodossaan vuonna 1998. Uusiksi kohokohdiksi muodostuivat nopeasti pikkujoulut, fuksiaiset ja fuksisauna. Juhlien määrä kuitenkin rajoittui selkeästi, kun HYY rajasi käyttöoikeuden tiloihin vain kahdesti vuoteen. Juhlia järjestettiin kuiten-

Vuoden 1998 vuosijuhlat muistetaan siitä, että ne järjestettiin tavallista akateemisempina hotelli Arthurissa. Lopputulos: porttikielto kyseiseen ravitsemusliikkeeseen. myös toimintaan kehittämällä muun muassa neuvontaa, kuinka saada opinnot käyntiin. Vieraskielisten opiskelijoiden tarpeet nostivat päätään 1995, kun laitokselle saapui 14 ulkomaalaista opiskelijaa. Opetustarjonta vieraskielisille oli kuitenkin hyvin heikkoa vuoteen 2000 asti, kunnes laitokselle palkattiin Peter Clarke. Opintomatkat tulivat takaisin suosioon, osin vieraskielisten opiskelijoiden johdosta. Opintomatkat olivat jälleen osa vuosittaista opiskelijakulttuuria.

4/2020

Kronos-identiteetti muodostuu Opiskelijakulttuuri oli päälle päin yhtenäistä vuosituhanteen vaihteessa. Todellisuudessa se oli moni-ilmeistä ja rajattuja yhteisöjä. Yhtenäisyyttä kuvastivat muun muassa omat symbolit vuosituhannen vaihteessa, joilla luotiin kuva yhteisestä, kulttuurisesta pääomasta. Haalarit saapuivat yliopistoon 1980-luvulla. Kronoksessa jouduttiin äänestämään haalareista kahdesti (1994 ja 1996). Äänestyksen suurin kysymys oli, voiko Kronoksen nimeä käyttää haalareissa. Lopulta vastaus oli kyllä, perusteluna ’’Mainetta vappuna’’. Haalarit eivät kuitenkaan heti saaneet kannatusta kaikilta. Traditioita ei ollut, joten oikeastaan mitään mihin haalarit perustaa, ei myöskään ollut. Kritiikki Ry teetti vastavetoisesti itselleen viitat, jotka herättivät kateutta ja osa kronoslaisista teki itselleen viitat haalarien kanssa käytettäviksi. Fuksien rooli haalarien hankinnassa vakiintui vuosituhannen vaihteessa, tätä ennen sen oli hoitanut hallitus. Haalarimerkkikeskustelu heräsi vuonna 1997, kun huomattiin, että oli haalarit, mutta ei omaa merkkiä. Kronoksella ei myöskään ollut omaa logoa ennen tätä ja järjestettiin logokilpailu. Kilpailun voittaja saisi logonsa myös haalarimerkkiin (voittaja on muuten sama kuin nykyisin käytössä oleva). Logon ja haalarimerkin jälkeen tuli asiaksi teettää oma lippu. Lippuja oli käytössä jo monilla muilla, myös Historicuksella ja Kronoksen oma lippu näkikin päivänvalonsa viimein 5.12.2004. Vuosituhannen alussa Kronoksen vuosijuhlia alettiin järjestää myös muutoin kuin tasavuosien kohdalla. Akateemiset pöytäjuhlat eivät vieläkään olleet suosittuja. Vuoden 1995 50v-juhlan suunnittelussa todettiin jopa, ettei iltapukujuhlat ole paras mahdollinen vaihtoehto. Haluttiin järjestää kaikkia miellyttäviä ja tavoittavia juhlia, jotka eivät olisi liian prameita ja kalliita. Luotiinkin juhlat, joka koostui valokuvanäyttelystä, juhlaseminaarista ja Heimola Storysta. Liput iltajuhlaan menivätkin kuin kuumille kiville tästä johtuen ja kaikki halukkaat eivät

päässeet mukaan. Vieraita oli 328. Vuoden 1998 vuosijuhlat muistetaan siitä, että ne järjestettiin tavallista akateemisempina hotelli Arthurissa. Lopputulos: porttikielto kyseiseen ravitsemusliikkeeseen. Asenteet muuttuivat vähitellen. Vuoden 2000 55v-juhlat katsottiin jo ansaitsevan pöytäjuhlat. Näin ollen nykyinen pöytäjuhlaperinne voidaan katsoa alkaneen vuodesta 2000. Tämä siitäkin huolimatta, ettei vuonna 2001 järjestetty 56v-juhlia. Loppusanat Kaiken kaikkiaan tämä kolmiosainen katsaus ainejärjestömme historiaan on toivottavasti tarjonnut Kronikan lukijoille useita kokemuksia. Pyrin näillä lyhyillä katsauksilla luomaan kunniaa alkuperäisen teoksen tekijöille ja toivottavasti saattamaan nykyiselle jäsenistölle jonkinlaisen kuvan Kronoksen menneisyydestä. Miksi Kronos on nykyään sellainen kuin on ja millainen Kronos on ollut aikojen saatossa. Historian vaiheet ovat moninaiset eikä ole mahdollista jakaa rikasta historiaamme täysin aukottomasti kolmeen, lyhyeen osaan. Näihin sanoihin päätän juttusarjamme, toivottavasti olette nauttineet seikkailusta ja muistakaa, loppu onkin sitten historiaa. Timo Erävuori

Kronikka

Kronoksen Akateemisen

Lager ja Ale -kerhon suuri jouluolutvertailu

Kronoksen Akateeminen Lager ja Ale -kerho (myöhemmin KALJA-kerho) keskittyy elämän tärkeisiin asioihin. Sellaisia ovat mm. Joulu sekä erilaiset oluet ja mallasjuomat. Onneksi ihmiskunta ja kapitalismi ovat osanneet yhdistää nämä kaksi asiaa, ja hyvin varustelluista ruokakaupoista sinunkin läheltäsi varmasti löytyy laaja valikoimia erilaisia jouluisia tai talvisia Olut-nimellä kulkevia elintarvikkeita. Helpottaakseen ahdistusta tämän valtavan valikoiman edessä, on KALJA-kerho päättänyt ottaa testiin muutamia suosituimpia jouluoluita. Tämä vertailu auttaa sinua valitsemaan oluesi oikein, sillä kunnianarvoisa raati on automaattisesti lukijaa ansioituneempi oluenmaistelija, koska tässä lukee niin. Koronavuoden mukaisesti raati kokoontui Discordin välityksellä Internetissä. Maistelijoina toimivat: Martin Varama (juo olutta) Aino Himanka (ei juo olutta) Sander ”Sandels” Kööbi (on oluen niminen) Juuso Jääskeläinen, humalististen tieteiden kandidaatti Antti Nieminen, mallastieteiden maisteri

Ensimmäisenä oluena raatimme testasi Sinebrychoffin Jouluoluen, jota saa nykyään tölkeissäkin. Sitä voisi kutsua jouluoluiden bulkkiolueksi, sitä saa kaikkialta. Juuso: Kaatovaiheessa kuohui liikaa, tuoksu täyteläinen, maku yllättävän väljähtynyt. 2/5 Sandels: Tavallinen tuoksu, vaahtoa liikaa (vaikka kaadettiin oikein!!!), maku antaa ensikosketuksella lupauksia villistä aistivyörystä, joka ei kuitenkaan toteudu. Aika mauton. 2/5 Mahme: Yhdyn aiempiin kommentteihin.  Antti: Vaahtoisa, haisee ja maistuu halvalta peruskaljalitkulta. Väri vähän normaalia tummempi. 1/5 Aino: Haisee kaljalta. Maistuu kaljalta. Ei kuitenkaan välttämättä pahinta, mitä olen maistanut. 1/5 Vertailun toinen olut oli Hartwallin Lahden ERIKOIS -jouluolut. Koska Juuso ja Martin olivat vähemmän ihmisiä kuin kolme muuta ihmistä, heillä oli tietysti suurempi tölkki.

4/2020

Aino: Tunkkainen haju :( maistuu myös tunkkaisemmalta kuin edellinen. 0,7/5 Mahme: Tuoksuu ja maistuu (mun nenään) samalta kuin äskeinen. Täyteläisempi suutuntuma kuin edellisessä. *röyhtäisee* sielu/5 Juuso: Puolet lasista vaahtoa [muut kommentoivat Juuson kykyä kaataa olutta] selkeästi vivahteikkaampi maku, lähempänä jotain stoutia, joisin saunan jälkeen. Tai ennen saunaa. Ei kitattavaa. 3/5. Sandels: Lahdessa ei ymmärretä joulun päälle. Varsinkin jos pitäisi olla erikoisjoulu kyseessä. Pukki ei tullut käymään, lahjoja ei ollut yhtään, pakkauksen vihreä ei korvaa kuusta. 3/5 Antti: tumma ja täyteläinen, miellyttävä suutuntuma. Ei kuitenkaan mitään

erikoista jouluisuutta havaittavissa. 3/5 Tässä vaiheessa muistiinpanoissa luki ilman mitään kontekstia: KARAKTÄÄRIÄ. Seuraavaksi raati otti käsittelyyn valikoiman hupsuimman näköisessä pullossa olevan Hardy’s & Hanson’s Rocking Rudolph -oluen. (Kuvassa neljäs oikealta). Maistelun aikana tapahtui myös tragedia. Aino: Haisee ihan pilveltä! Maistuu vähemmän pahalta kun edellinen. 1/5 Antti: Kaunis väri. Karaktääriä, kitkerä, hienovarainen maku. vähitellen esiin nousee mielenkiintoinen jälkimaku. 4/5

Kronikka

Sandels: Miellyttävä maku kyllä. Maistuu meksikolaiselta. Pistävä haju vie pisteitä. 3,5/5  Juuso: Pettymys. Mutta toisaalta ihan raikas. Ei ehkä sittenkään pettymys. Olen järkyttynyt kohtaamastani tragediasta. Seepra/norsu. (Tragedia = Ranskalaiset perunat putosivat lattialle) Martin: Pullon hienon ulkonäön perusteella olisin odottanut maukkaampaa olutta, mutta maistuu samalta kuin edelliset. Yhdyn edellisiin kommentoijiin.  Raadin seuraava olut oli Hopping Brewstersin Kelly the Rednose (kuvassa viimeinen ennen käsidesiä). Tässä vaiheessa itse maistelutilaisuudesta on paha lähteä kertomaan anekdootteja, sillä jostain syystä tunnelma alkoi nousta kattoon. Raadin kommentit on kuitenkin saatu pelastettua; Antti: Miellyttävä tuoksu. Kirpeän katkera, ei jouluinen. 3/5 Aino: Haisee jännältä. *oksennusrefleksi* Väkevää. Vähän saippuainen ensimaku. 0,58/5 Sandels: Jouluisin maku tähän mennessä. 4/5 Juuso: Vaaleampi kuin aikaisemmat, hedelmäinen tuoksu. Käsityöläisempi kokonaisuus. 4/5 Mahme: Tuoksu oli hedelmäisempi, maku karvaampi. Ihan hyvä. Yhdyn edellisiin/5 Kolmanneksi viimeisenä oluena raati maistoi kuvassa kolmantena oikealla olevaa OLVIn Jouluolutta.

Odotukset eivät olleet korkealla, sillä hyi, se on tölkissä. Myös arvosteluasteikko alkoi olla hukassa. Aino: Haisee mätääntyneeltä. Karvasta. Pahin tähän mennessä. Ällöä! 0,225/5 Antti: Pistävä haju. Outo maku, en ymmärrä. 2/5 Sandels: Kanelinen haju on IHAN OIKEESTI ON. Epämiellyttävä jälkimaku. π-2/5 Juuso: Tumma. Ei maistu miltään.  Saunatuoksu/saunatonttu.  Mahme: Miellyttävä väri ja suutuntuma. Mausta paha mennä sanomaan. Ihan jees/nää muut Toiseksi viimeisenä oluena on kuvassa neljäs oikealta oleva Stadin panimon Joulukinkku Portteri. Koska se on portteri, se on erilainen kuin muut testin oluet. Ja koska se on stadilainen, on se varmaan tosi hyvä. Aino: Haisee kaljalta. Maistuu laihalta kahvilta. Ainoa, mistä maistan mitään erilaista. 1,08/5 Antti: Talvisen tumma. Savuinen. Rikas. Ei sovi talven ulkopuolelle. /5 Mahme: En haista mitään. Musta tuntuu että tää varmaan maistuu vahvemmalta kuin ne muut. Yhdyn edellisiin. Sandels: Tuoksun perusteella pelkään, että tämä maistuu joulukinkulta. Ei maistu joulukinkulta. Täyteläinen, ehkä hieman savuinen. 4/5 nimenomaan jouluoluena, muuten ei.  Juuso: Muistan juoneeni tätä viime vuonna joulupöydässä. Seurana oli myös kinkkua. Maku ei parane, vaikka saisi kuumaa sinkkua. Mieli ehkä. 3/5

❄

4/2020

Viimeinen olut tulee myös Etelä-Helsingistä. Tämä olut on testin ainoa, jonka brändäyksessä ei sinänsä ollut käytetty joulua, mutta sitä myytiin talvioluena. Lopputulos saattaa yllättää. Let’s jump right into it gamers! Kuvassa kuudes oikealta.

Mahme: Kaunis väri. Maku aika hapan, mutta sour-oluiden ystävänä oikein mieluisa makuelämys. Voin nyt AIDOSTI yhtyä edellisiin kommentteihin.

Täten muiden oluiden jäädessä käyAino: Jännä haju, hunajainen. Yllättävä tännössä yhdeksi massaksi, on yksi noussut yli muiden: Põhjala Leevike on maku. Kirpeää. Maistuu kaikista vähivalikoitunut KALJA-kerhon olutmaisten kaljalta, joten siksi paras. 1,37/5 Antti: Makea tuoksu. Onpas marjainen telun voittajaksi. Jos ostat muuta, teet maku! Yllättäen sour. Jouluinen? Hyvä. sen omalla vastuullasi. Silti, mikäli joulusi kaipaa jotain muuta kuin Keppanaa 4,5/5 Jouluaamuna (kvg) niin mikä tahansa Sandels: See on ENSV kõige suurem testin olut on oiva väline Leevi and the saavutus õllepruulimise alal! TõepooLeavings -tyylisen joulun saavuttamilest suurepärane! 5/5 seen. Juuso: Mä tykkään täst! Viro on taas tuonu hyvää meidän elämään. Jos tulisi vastaan Tinderissä, harkitsisin superlikeä, mutta valitettavasti oluet eivät ole Kirjoittanut Juuso Jääskeläinen Tinderissä. 4,5/5

Kronikka

đ&#x;?&#x2018; đ&#x;?&#x2020;

Miksi olen niin seksikĂ¤s

Luin hiljattain Friedrich Nietzschen teoksen Why I Am So Wise, jota voidaan pitĂ¤Ă¤ kyseisen herran autobiografiana. Lyhyt teos, noin 90 sivua, enemmĂ¤n tai vĂ¤hemmĂ¤n. Luin kirjan lĂ¤hes kokonaan keskellĂ¤ yĂśtĂ¤ humalassa sen jĂ¤lkeen kun olin onnistunut bussilla putruttelemaan pari pysĂ¤kkiĂ¤ kotiin ystĂ¤vĂ¤n luota spontaanin tissuttelun jĂ¤lkeen. En yleensĂ¤ harrasta filosofisia teoksia koska pelkĂ¤Ă¤n liiallista tietoisuutta sekĂ¤ sitĂ¤ epĂ¤varmuutta, joka minussa herĂ¤Ă¤ kun en ymmĂ¤rrĂ¤ mistĂ¤ filosofit puhuvat. YstĂ¤vĂ¤ni kuitenkin suositteli tĂ¤tĂ¤ ja rakastan ystĂ¤vĂ¤Ă¤ni niin pitihĂ¤n se lukea. Teos kuitenkin odottamattomalla tavalla herĂ¤tti minussa hilpeyttĂ¤, Nietzsche kun on niin itsevarma omasta viisaudestaan ja tĂ¤stĂ¤ teos nimenomaan kertoo: syistĂ¤ hĂ¤nen viisaudelleen. HĂ¤nen itsevarmuutensa oli niin ylitsevuotavaa, ettĂ¤ se oli jopa tarttuvaa. Niin tarttuvaa, ettĂ¤ yĂśllisen laskuhumalani aikana alkoi pĂ¤Ă¤koppani syvimmĂ¤ssĂ¤ kolkassa tapahtua: aloin ideoida. Tai kenties utuisessa olotilassani tulin Nietzschen itsensĂ¤ riivaamaksi. Joka tapauksessa koin ajatuksen, joka ravisteli koko olemustani. Miksi olen niin viisas, toteaa Nietzsche ja latelee tĂ¤lle syitĂ¤. En pidĂ¤ itseĂ¤ni viisaana. TiedĂ¤n kyllĂ¤ joitain viisauksia, kuten ettei rakkautta ole olemassa itseisarvona vaan se on eri tunteiden kokonaisuus. PidĂ¤n itseĂ¤ni kyllĂ¤ ehdottomasti seksikkĂ¤Ă¤nĂ¤ ja tĂ¤mĂ¤ oli se ajatus, joka minussa herĂ¤si. Olen niin seksikĂ¤s, poreili tĂ¤mĂ¤ ajatus aikaisemmin juomani kuohuviinin kuplien kanssa. Sitten nukahdin, parisenkym-

4/2020

mentä sivua Nietzscheä jäljellä. Aamulla herätessäni olivat hassut kuplat muuttuneet lieväksi jomotukseksi ja tyynyliinan painaumiksi poskillani mutta sama ajatus oli mielessäni edelleen. Olen niin seksikäs. Mutta miksi? Mitä syitä voin tälle antaa? No ainakin ensimmäisenä sen, että tiedän joitain viisauksia kuten tuon aiemmin mainitsemani rakkaudesta. Näitä viisauksia minussa herää silloin tällöin, harvakseltaan kirjoitan niitä muistiin. Siitä huolimatta uskokaa minua silti. Miten yleisestikään määrittelemme seksikkyyttä? Ulkoisen olomuodon perusteella? Swagger-mittarilla? Seksikkyyden määritelmä on muuttunut valtavasti viime vuosina. Melkein mitä tahansa voidaan kuvailla seksikkääksi. Kuinka monta snäppiä olenkaan vastaanottanut ystäviltäni, joissa he kuvailevat kosteana loistavaa pasta-annostaan seksikkääksi. Ihmisten seksikkyyttä arvioitaessa olisin kyllä sitä mieltä, että ulkonäöllä on vaikutusta asiaan. Lähinnä sen takia, että omaan lieviä narsismiin viittaavia piirteitä ja pidän itseäni ehdottoman hyvännäköisenä olentona ja lisään tämän myös lisäsyyksi omalle seksikkyydelleni. Pidän myös historian opiskelua seksikkäänä, riippuen tietenkin aikakaudesta ja aiheesta, johon on erikoistunut ja oma kiinnostuksenkohteeni on ehdottomasti seksikäs. Se pysyköön mysteerinä, samoin kuin henkilöllisyyteni. Mysteerisyys! Tämänkin takia olen seksikäs. Pidän tavattomasti salaisuuksista sekä yllätyksistä. Ajattele ketä tahansa seksisymbolina pidettyä filmitähteä, heihin liittyy aina tietyntasoista mystisyyttä. Ennen kaikkea kuitenkin seksikkyyteni taustalla ovat kuitenkin seksikkäät aivoni. Olen seksikäs koska olen niin päättänyt. Myös siksi, että ystäväni usein kehuvat minua seksikkääksi, joten pakkohan siinä on olla jotain perää. Tämä kirjoitelmakin, joka loistaa ylpeänä seksikkäällä havainnoinnillaan, on seksikkäiden aivojeni tuotos. Toisin kuin Nietzschen teoksesta, tästä eivät välttämättä muut ihmiset opi mitään seksikkyyden saloista. Se ei ollut tarkoituskaan. Tämän itsetutkiskelun kohdeyleisö on minä itse, sekä kenties jotkut muut seksikkäät sukulaissieluni, jotka tähän samaistuvat.

Kirjoittaja on anonyymi ja ennen kaikkea seksikäs kronoslainen.

Kronikka

Joulun jälkeiset torttuideat jos jonkinmoiselle leipurille Vaikka tämän lehden ilmestyessä joulu alkaa olla jo ohitse, meistä monien pakastimet saattavat silti olla pullollaan käyttämättömäksi jääneitä lehtitaikinatorttulevyjä, jotka joulun aikaan paremmin tunnetaan joulutorttuina. Siksi Kronikan päätoimitus haluaa tarjota teille muutaman idean, joilla vanhoista kunnon luumuhillotortuista saa täysin uudenuutukaisen makuelämyksen. Olemme keränneet torttuideoita ympäri internetiä, jotta juuri sinä voisit avartaa maailmaasi ja tuunata ylijäämätorttusi näiden seuraavien vinkkien avulla. Kaikki ehdotuksemme onnistuvat perus tähtitortun malliin. Ensimmäisenä suosittelemme jotain yksinkertaisuudessaan kaunista; nimittäin vain siivu makkaraa keskellä torttua. Preferenssin mukaan tähän voi käyttää joko esimerkiksi vanhaa kunnon HK:n sinistä tai vapaavalintaista vegaanista makkaraa. Urheimmat ja kokeilunhaluisimmat voivat lisätä tähän kokonaisuuteen kurkkusalaattia, juustoraastetta ja tietysti sinappia. Koska mielikuva tästä ”äijätortusta” puhuu puolestaan, kukaan meistä ei valitettavasti uskaltautunut kokeilemaan reseptiä. Perinteiselle luumutortulle suolainen perusvaihtoehto on kylmäsavulohi-tuorejuusto-torttu. Tämä on torttuversio, jota peruspirkot ja -pentit postaavat Facebookin kokkiryhmiin sankoin joukoin vaikuttaakseen seikkailumieliseltä konservatiiviseen luumutorttu-populaan verrattuna. Allekirjoittanut on tätä lohitorttua kuitenkin maistanut ja voi todeta sen olevan herkullista. Hyvä yhdistelmä on esimerkiksi ruohosipulituorejuusto sekä kylmäsavulohi. Hifistelijä voisi sekoittaa tuorejuustoon myös vaikka smetanaa, tuoretta sipulia ja sitruunamehua. Samaiselle hifistelijälle ja erityisesti juustojen ja keksien ystävälle ehdotamme aurajuusto-viikunahillo-komboa tähtitortussa. Tästä tortusta voit esimerkiksi postata kuvan jodelin keskiluokka-kanavalle – vaikka et erityisesti edes pitäisi makuelämyksestä, kelvannee se ainakin jodel-karman kartuttamiseen.

4/2020

Törmäsimme myös useisiin luovempiin makeisiin vaihtoehtoihin. Koska me milleniaalit rakastamme Nutellaa, pähkinäsuklaalevitettä voi hyödyntää myös lehtitaikinatortun täytteenä. Ainakin 1/3 Kronikan päätoimituksesta tosin pitää tätä hieman turhan överimakeana. Toinen pähkinäsuklainen vaihtoehto on toffifee-konvehti tähtitortun keskelle asetettuna. Facebook-kokit suosittelevat konvehdin asetettavan pähkinäpuoli alaspäin. Näitä konvehteja voisi kyllä luetella useamman sivun verran, joten tyydymme vain suosittelemaan oman suosikkikonvehtisi hyödyntämistä luumuhillon sijasta. Viimeiseksi olemme säästäneet luumuhillottomien joulutorttujen kuningattaren: nimittäin ehdan vihreä kuula -joulutortun. Koska me suomalaiset kollektiivisesti rakastamme vihreitä kuulia, miksipä emme yhdistäisi niitä myös joulutorttuun? Halutessasi voit jopa kasata useamman kuulan tortun keskelle, sillä ne toivottavasti sulavat yhdeksi upeaksi, valtavaksi vihreäksi kuulaksi kruunaamaan torttusi. Tästä paremmaksi on enää hankala pistää, joten lopetamme jutun tähän! Toivottavasti onnistuimme tarjoamaan mielenkiintoisia ja herkullisia keinoja uudistamaan vuotuista joulutortturepertuaarianne ja auttamaan Teitä, rakkaat lukijat, vähentämään lehtitaikinahävikkiä.

net.net

kuva: papu

Kronikka

Elokuvaarvostelu: American Psycho 34

4/2020

Mikäli olet ikinä ollut Kronoksen tapahtumassa tai muuten vaan viettänyt aikaa kanssani, olet varmaankin kuullut minun sanoneen lempijouluelokuvani olevan Mary Harronin ohjaama American Psycho (2000). Sanon tämän puoliksi vitsaillen sillä en edes varsinaisesti pidä joulusta. Ihmiset reagoivat tähän hauskasti, yleensä hermostuneesti naurahtaen sillä elokuva ei voisi olla kauempana perinteisestä jouluelokuvasta. Puoliksi vakavissani olen siksi, että Christian Bale näyttelee elokuvassa pääosaa ja hän sattuu olemaan yksi suosikkinäyttelijöistäni. Alun perin Bret Easton Ellisin vuoden 1991 romaani, elokuva kertoo Patrick Batemanista, joka elää kaksoiselämää: päivisin hän on menestynyt pörssimeklari, öisin psykopaattinen sarjamurhaaja. Tavattoman graafinen väkivallallaan, niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla, American Psycho on satiirinen kritiikki 1980-luvun kapitalismia ja konsumeristista juppielämäntyyliä kohtaan, jotka henkilöityvät pinnallisessa Batemanissa. Bateman on Hollywoodin rakastaman psykopaattisen sarjamurhaajan troopin antiteesi: hän on komea ja menestynyt, täysi vastakohta Jason Voorheesin ja Michael Myersin kaltaisille fiktionaalisille antagonisteille. Voorhees ja Myers tosin ovat kauhuelokuvista tuttuja ja American Psycho ei ainakaan AllMovie.comin kuvauksen mukaan lukeudu näihin, vaan se on listattu mustana komediana. Komedia elokuvassa on erittäin, erittäin hienovaraista ja tulee esiin kokonaisten kohtausten absurdiudessa (kaikki ovat varmaankin nähneet sen käyntikorttikohtauksen), joka on hermostuttavalla tavalla huvittavaa. Juuri tämän takia elokuva on niin loistava eikä psykopaattisen sarjamurhaajan pään sisälle kurkistaminen tunnu ollenkaan niin raskaalta kuin sen ehkä pitäisi olla. Vaikka elokuva ei suoraan liitykään jouluun, on se jotenkin kummallisella tavalla jouluinen. Batemanin sarjamurhaajataipumusten vuoksi elokuvassa nähdään paljon verta. Veri on punaista. Mikä on joulun väri? Punainen, tietenkin. Osassa elokuvaa nähdään myös talvista New Yorkia sekä yksi jouluinen kohtaus, jossa Bateman on pikkujouluissa. Yksi lempikohtauksistani elokuvasta, joka myös lukeutuu aiemmin mainittuihin huvittavan absurdeihin kohtauksiin, kun joku laittaa Batemanin päähän poronsarvet eikä tämä edes huomaa asiaa. Täydellinen jouluelokuva on syntynyt eikä se oikein vaadi muuta, ainakaan minun puolestani. Tässä leffa-arvostelussa ei poikkeuksellisesti ole reseptinurkkaa, sillä kukaan ei suostunut seisomaan paikallaan, kun heitän portaikon ylätasolta käynnistetyn moottorisahan. Hyvää joulua. Laillisista syistä en suosittele testaamaan. Minna Kouvalainen

Kronikka

P a r a s t a

j u s t

vyyn. Välissä romaaniin sisältyy myös paljon lämpöä, lempeyttä ja rakkautta. Jos pidät Holman supersuositusta Auta Antti -podcastista, pidät taatusti tästä kirjastakin - etenkin jos kuuntelet sen äänikirjapalvelusta hänen lukemanaan. Toisaalta teos on hyvin viihdyttävä myös, vaikket olisi koskaan aiemmin koko Antti Holmasta kuullutkaan.

Kronikan päätoimitus suosittelee

Waris Dirie, Aavikon kukka (WSOY, 2020): Koskettava omaelämäkertateos kertoo somalitytöstä, joka 13-vuotiaana karkaa paimentolaisperheensä luota aavikolta, koska isä meinaa myydä hänet viidestä kamelista avioon vanhalle ukolle. Nuori tyttö päätyy kotiapulaiseksi Lontooseen, missä elämä luku- ja kirjoitustaidottomana ulkomaalaisena ei ole helppoa. Lopulta hänestä kasvaa vahva ja kuuluisa huippumalli ja ihmisoikeustaistelija, joka ryhtyy tekemään merkittävää työtä kotimaansa naisten julman kohtelun parantamiseksi. Tärkeä ja ravisuttava teos, jonka raa’at ympärileikkaustarinat sekä liikuttavat kasvukertomukset todella pysäyttävät miettimään omia etuoikeuksiaan.

n y t

Waves (2019): Amerikkalaisen indie-elokuvan helmi kertoo tarinan perheestä, joka täysin yllättävän käänteen sattuessa joutuu hakemaan toisistaan turvaa uusilla tavoilla. Visuaalisesti älyttömän upea, taidokkaasti kuvattu ja editoitu teos, jonka avainhenkilöiden kasvutarina koskettaa ja järkyttää syvästi. Maaginen soundtrack ja taitavat, nuoret näyttelijät imaisevat katsojan mukaansa ja yksi yllättävä juonenkäänne saa pitelemään tuolista kiinni. Valitettavasti elokuvaa ei näytä vielä löytyvän suoratoistopalveluista, mutta sen voi ilmeisesti ostaa tai vuokrata esimerkiksi Google Play-kaupasta tai Peaky Blinders (Netflix, 2013-) AppleTV:stä. Lupaamme, että kokemus on Peaky Blinders alkaa ensimmäisen maakoko rahan arvoinen! ilmansodan jälkimainingeista Birminghamin teollisuusalueella, jossa pahaAntti Holma: Kaikki elämästä(ni), (Otamaineinen vedonvälittäjäjoukko Peaky va 2020): Kaikkien rakastaman Antti HolBlinders haluaa laajentaa toimintaansa. man omaelämäkerrallinen teos on hulvatSarja etenee tuotantokaudelta seuraatoman hauska ja samaistuttava, vaikka se valle historiallisten tapahtumien mukana ei sitä haluaisikaan olla. Kirjassa kuljetaan seuraten Shelbyn suvun ihmissuhdekieSonkajärveltä Lontooseen, New Yorkiin ja muroita ja alati vaihtuvia vihollisia. Sarja eteenpäin maailmalle, mutta keskitytään käyttää hyväkseen todellisia tapahtumia kuitenkin tutkimaan suomalaisille hyvin kuten vuoden 1929 pörssiromahdusta, tuttua häpeän tunnetta, myös suomaVenäjän tsaariperheen jäsenten pakenelaisille tuttuun parjaavaan, ironiseen sä-

4/2020 kuva: Netflix

mista ympäri Euroopan ja luoden Winston Churchillistä vaihtoehtoista mielikuvituksellista kuvaa. Sarja sopii jännityksennälkäisille ja 1920-luvun estetiikkaa ihannoiville. Queen’s Gambit (Musta kuningatar) (Netflix, 2020): Walter Tevisin samannimiseen romaaniin perustuva Netflixin minisarja kertoo kiehtovan tarinan nuoresta orpotytöstä, josta yllättäen kehkeytyy ilmiömäinen shakinpelaaja. Shakista kertova psykloginen draama saattaa paperilla kuulostaa pitkästyttävältä, mutta se on kaikkea muuta kuin sitä: kekseliäs, jännittävä ja yllättävä kertomus nuoresta naisesta, joka kamppailee paitsi menneisyytensä traumojen, myös riippuuvuuksiensa, sukupuoliroolien kuin kilpailumaailmankin kanssa. Vaikka katsoja ei olisi ikinä edes pelannut shakkia, imaisee sarja silti mukaan jännittämään, voittaako päähenkilö ratkaisevat ottelut. Sarja sijottuu 1960-luvulle, joten se on myös mielenkiintoinen aikalaiskuvaus ja visuaalisesti miellyttävä esteettisine pukuloistoineen. Leon Hendrix: Veljeni Jimi Hendrix (Minerva, 2020): Juuri suomennettu elämäkertateos musiikkilegenda Jimi Hendrixistä, hänen oman veljensä kertomana, on mielenkiintoinen katsaus Hendrixin veljesten värikkäisiin elämänvaiheisiin, joista vauhtia ja vilskettä ei puutu. Kirja tarjoaa uusia näkökulmia ikonisen artistin elämään syvemmältä kuin koskaan aiemmin; se yllättää hurjastelullaan, mutta kykenee myös inhimillistämään kulttihenkilöä tarkastelemalla häntä intiimisti läheltä; ihmisenä, isoveljenä ja nöyränä

taiteilijana. Lopussa myös toimittaja Petri Lahden kirjoitus Jimin keikasta Helsingissä vuonna 1967. Emma Vepsä: Tie Teheraniin (Atena, 2019): Suomalainen nainen matkustaa peukalokyydillä Tallinnasta Teheraniin ja raportoi matkastaan monipuolisessa kirjassaan, joka murtaa myyttejä tuntemattomien ihmisten pelkäämisestä. Matkan varrella Vepsä tapaa monia, toinen toistaan mukavampia ja kiintoisampia ihmisiä ja pääsee kokemaan lähietäisyydeltä heidän arkista elämäänsä, jota lentomatkatessa ei pääse näkemään. Kaiken kaikkiaan kirja on paitsi inspiroiva matkakertomus, myös ihana, avartava reportaasi nähtävyyksistä, muista matkaajista sekä ystävällisistä rekkakuskeista, perheistä ja pariskunnista, jotka auttavat Vepsää saavuttamaan päämääränsä Iranissa. Vepsän itseottamat, kauniit kuvat rytmittävät tekstiä luontevasti.

Kronikka

Kronoslaisten parhaat Kronos-muistot Kronoksen syntymäpäivien kunniaksi Kronikan päätoimitus päätti kerätä myös itse kronoslaisilta heidän parhaita muistojaan Kronokseen liittyen, tässä parhaat palat: ”Kirja kourassa” ”Suursitsit 2018, punssi ja Tarja Halonen” ”Kahvihetket ja yhteisstressailu OH:lla ”

♥

”2019 murhamysteerisitsit oli ihanat ja kaipaan niin paljon sitseille” ”känniperseily” ”Vuosijuhlat 2017 ja ne 3,5 viinitonkkaa jotka otettiin mukaan vujupaikalta, ai että mitkä jatkot”

”Paras Kronos-muistoni on se, kun eksyttyäni fuksiristeilyllä laivassa löysin takaisin sivistyksen pariin” ”Kun Kronikkaan vaadittiin enemmän MUNAA” ”Kaikki ihanat teemasitsit ja viinanhuurteinen juoruilu Alinan tunkkaisessa röökikopissa” ”Mäenlasku laskiaisena ja ylipäätään tapahtumat, joissa fuksina pääsi tutustumaan vanhempiin opiskelijoihin” ”risteilyt tottakai”

”Nyt etäaikana muistoissa korostuu ne OH:lla istutu iltapäivät juoden ”krapulaiset päiväunet OH:n nuhjo vähän kylmennyttä teetä, ikävä juisella sohvalla” fiilispingiviiniä ja OH:n ja topsun unarin kotoisaa tunnelmaa” 38

4/2020

LEIJONATÂ &Â LAMPAAT Urheilun ystĂ¤vĂ¤t tietĂ¤vĂ¤t pelin hengen, joten tĂ¤Ă¤ltĂ¤ tulee Kronikan toimituksen talven leijonat ja lampaat:

đ&#x;Ś đ&#x;Ś đ&#x;Ś Lunta HelsingissĂ¤ JES! Ei lisĂ¤ttĂ¤vĂ¤Ă¤.

đ&#x;Ś đ&#x;Ś Koronarokote

Vuoden loppuun mennessĂ¤ se luvattiin ja nĂ¤in meillĂ¤kin ensimmĂ¤iset saivat piikkinsĂ¤. Toivotaan vielĂ¤, ettĂ¤ rokotteita riittĂ¤Ă¤ kaikille ja pandemia voisi painua jo historiaan.

đ&#x;Ś Uusi vuosi

New year, new me! Kauhujen vuosi 2020 on vihdoin ohi, ja haluamme pitĂ¤Ă¤ peukkuja pystyssĂ¤ tulevalle.

đ&#x;?&#x2018;đ&#x;?&#x2018;đ&#x;?&#x2018; Terveydenhoitomaksu Kelaan

Olihan se kiva saada tietĂ¤Ă¤ tĂ¤stĂ¤ asiasta meemin kautta instagramista eikĂ¤ esimerkiksi jonkun virallisen kirjeen kautta. Laskua ei sulle lĂ¤hetetĂ¤ mutta muista nyt hei kuitenkin maksaa! Jos et muista niin kyllĂ¤ me se sulta karhutaan Lindorffin ja muiden kanssa.

đ&#x;?&#x2018;đ&#x;?&#x2018; Trumpin kannattajien kongressivaltaus

MitĂ¤ ihmeen demokratian irvikuvaa tĂ¤mĂ¤ uunoilu on? Kuulostaa niin kĂ¤sittĂ¤mĂ¤ttĂśmĂ¤ltĂ¤, ettei varmaan tarvitse edes selittĂ¤Ă¤.

đ&#x;?&#x2018;

Weboodin vaihtuminen Sisuun Uudistaminen ei itsessĂ¤Ă¤n ole huono ajatus mutta olisi kuitenkin kiva, ettĂ¤ uudistuksessa mentĂ¤isiin parempaan eikĂ¤ surkeampaan suuntaan.

”Kulunut vuosi on ollut varmasti elämäni omalaatuisin monellakin tapaa.”