Kronikka II/2015 by Kronikka

2/2015 KRONIKKA

K채채nteissuunnistuksen ylivoimaisen johtoon perseilleen joukkueen fallos-performanssi Suomen kansallismuseon portailla.

Kronoksen entinen ex-kuningas oli sitseill채... kuningatar?

2/2015 KRONIKKA

SISÄLMYKSET ASIA-ASIAA Päätoimittajat diskuteeraavat s. 4 PJ:n kesälaidunnusta s.5 Specia: Miksi kannattaa järjestäytyä s.15 Ylioppilaskunnan saleista s.24

HISTORIAA JA SEN VIERESTÄ Pseudohistoriaa: Hippotamus homini s.7 Henkilökuntahaastattelu: Historia on uusi musta s.12 Käsialatehtävä s. 10 Nyt Graduttaa s. 11 Salkoaseiden pieni renesanssi ranskan suuressa vallankoumouksessa s.26 Ei edes hopeinen orda s. 32

KULTTURELLIA JA LIFE-STYLEÄ Gourmeta opiskelijabudjetilla s.30 Sarjakuva s.32 Kevätruno s.6 Kronos Maailmalla s.22 Aleksilla on asiaa s.20 Korrektimpaa alatyyliä s.21 Tekstiviestit s.34

PROPAGANDATYÖLÄISET JA MUU

PIKKUPRINTTI PÄÄTOIMITTAJAT: Mikko Koskela, Jussi-Pekka Kotilainen, Eeva Toivanen TOIMITUS: Jouni Lautiainen, Juho Toivakka, Susanna Paasonen, Comte De Amour, Saara Pouru,Silja Vornanen, Aleksi Mäkinen, Alex Kransman Arttu Norrlin. Elina Maaniitty, Lasse Leminen. Marie Vatjus, Pasi Pykälistö TAITTO: Katja Nummelin & Jussi-Pekka Kotilainen ETUKANSI; Jussi-Pekka Kotilainen KESKIAUKEAMAN KUVA: Jussi-Pekka Kotilainen SARJAKUVA: Tuomas Piipponen ja Juhana Piipponen KUVITUS: Jussi välipirtti, Arttu Norlin, Eetu Liekari Jussi-Pekka Kotilainen, Painettu Picaset Oy:ssä huhtikuussa 2015. Painosmäärä 70 kpl. JULKAISIJA: Kronos Ry Tämä Julkaisu on saanut Hyy:n painotukea. COPYRIGHT: tekijät & Kronos Ry YHTEYSTIEDOT: kronikkahelsinki@gmail.com facebook.com/kronikkalehti issuu.com/kronikka ISNN:1238-2817, ISNN: 2242-0606

2/2015 KRONIKKA

Mikko: Ulkona on kaunis ilma. Lintuset laulavat, aurinko paistaa ja nuoret röökaavat ja panevat pusikoissa. Eeva: Mutta onko ”panna” käyttökelpoinen termi? Tästä numerosta löytyvässä feministisessä seksikolumnissa pohditaan parittelusanaston metafyysistä olemusta. Lankeaako paneminenkin termistöön, jossa jotakin laitetaan jonnekin? Vai onko se molemminpuolista toimintaa? M: Noh, jos halutaan välttää tällaiset vaikeat kysymykset, niin jäähän vaihtoehdoksi aina rehellinen onanointi. E: Niin… M: Vaihtoehdoksi voisi käydä myös luostariin muuttaminen ja selibaatti, kuten ranskalaiset neidit tekivät menneinä aikoina säilyttääkseen siveellisyytensä ja pysyäkseen kärttyisinä. E: Sanoisin kyllä, että nunnaluostarissa kärttyisyys väheni kun ei ollut perin juurin ärsyttäviä fallisen sukupuolen edustajia koko ajan tiellä. Tai mistäs minä tiedän. Onneksi tähän numeroon haastattelemillamme tutkijoilla on asiasta huomattavasti valistuneempia mielipiteitä. M: Niin, naiset saivat tehdä ruokaa ihan rauhassa. E: Ja miehet masturboida luostarin muurien ulkopuolella. Luultavasti ihan rauhassa.

2/2015 KRONIKKA

M: Eli kaikki voittivat! Kyllä asiat olivat paremmin vanhoina hyvinä aikoina kun sukupuolellinen segregaatio keskittyi muuallekin kuin yritysmaailmaan ja politiikkaan. E: Silloin eivät kansanedustajatkaan kyenneet lähettelemään rakastelukutsuja Facebookissa. Vai tekivätköhän sen kirjekyyhkyillä? M: Nämä ”toiminnan miehet”(™) löysivät kyllä varmasti keinonsa saattaa amoriiniset kutsunsa naisväelle jo tuolloin. Jotkut lähettävät näitä viestejä runomuodossa myös rakkaalle puheenjohtajallemme (kts. sivu 6). E: Toisenlaisia kutsuhuutoja on jo hyvän aikaa Etelä-Amerikassa kuulostellut kolmas päätoimittajamme Jussi, joka suuressa viisaudessaan ja viininhimossaan taivalsi läpi vuoristojen ja viidakkojen päästäkseen sivistyneesti siemailemaan paikallisten rypäleiden nektareita. Jussi: ”Ääährrggg, tequila, ay caramba chiquitas!” E & M: … Joka tapauksessa, tässä on Kronikka teille. Nauttikaa. Ja erinomaisen sivistynyttä, akateemista sekä rentouttavaa kesää kronoslaisille! Seksuaalisesti vapaata elämää kaikille sukupuolille ajava päätoimittajakolmikko, Jussi, Mikko ja Eeva

KESÄLAIDUNTEN KUTSU Teksti: Juho Toivakka

ronoksen kevät on jälleen pitänyt sisällään valtavan määrän erilaista mahtavaa toimintaa. Vappua on vietetty hulppein menoin, monilla juhlinta venyi koko viikon mittaiseksi suoritukseksi, ja fuksitkin on viimein kastettu ensimmäisen vuoden opiskelijoiksi. Myös opiskelukiireet ovat aina kevään aikaan ajankohtaisia. Tenttejä tuntuu olevan joka viikolle ja esseiden ynnä muiden tehtävien palautuspäivämäärät alkavat häämöttää uhkaavana horisontissa, tosin omalla kohdallani se horisontti usein siintää jo kaukana takanapäin tehtäviä aloittaessani. Kevätjuhlissa eräs entinen puheenjohtajamme kyseli minulta mites ne opinnot ovat ehtineet edistyä PJ-vuoden aikana, ja jouduin tunnustamaan että melko hitaanlaisesti. Mutta onhan noita opiskeluvuosia vielä jäljellä! Näin keväisin kronoslaisissa on usein myös havaittavissa jonkin verran kevätväsymystä, liekö syynä sitten juuri edellä mainitut opinnot vai vieläkin vapulta jatkuva kooma. Kovinkaan moni opiskelija ei ehdi kesälomaa ylipäänsä

viettämään, joten on ihan ymmärrettävää, jos haluaa kevään viimeiset hetket viettää vain rentoutuen. On hyvä kuitenkin muistaa, että kesällä kronoslaisia ei välttämättä tule nähtyä aivan niin tiuhaan tahtiin, joten kannattaa ottaa kevään viimeisistä tapahtumista vielä ilo irti. Esimerkiksi nyt pitkästä aikaa järjestettävät Senaatintorin suursitsit ovat varmasti kokemisen arvoiset. Ei kuitenkaan sillä, ettei Kronos järjestäisi toimintaa myös kesäisin, ainakin kesäpiknikin viltille kannattaa ehdottomasti saapua. Myös Ilosaarirockissa on todennäköisesti mahdollista bongata kronoslainen jos toinenkin.

aikka useilla kesälaitumien kutsu tarkoittaakin lähinnä töiden alkua eikä rantalomailua, itse ainakin aion nauttia kesästä täysin siemauksin. Aion ottaa aurinkoa, syödä jäätelöä ja käydä puistokaljalla hyvässä seurassa. Syksyn tullen pääseekin sitten taas tutustumaan uuteen fuksikatraaseen ja opettamaan heidät Kronoksen mahtaville tavoille. Eli loistavaa kesää itse kullekin!

2/2015 KRONIKKA

Runoillut: Comte de Amour

KEVÄTRUNO

(OODI PUHEENJOHTAJALLE)

lipa kerran kronos ry:n puheenjohtaja, megneettinen persoona ja alamaistensa ihannoima. Isänmaan Toivo tunsi klassisen viisauden, taisi Rodoksen koulun puheenparren. Mutta ennen kaikkea hän oli suuri rakastaja.

uut kronos-pojat joutuivat tyytymään viheliäiseen ja kelvottomaan kohtaloon. Ainiaan he tulisivat jäämään, tuon suuren valkoisen metsästäjän varjoon. Se oli heidän paikkansa maailmassa.

lihan puheenjohtaja kerrassaan verraton, uomo universale rakastettava. Sanoillaan hän hurmasi kuin lordi Byron, eleillään särki sydämiä kuin Casanova. Panomiehenä taakseen jäi myös Ron Jeremy.

änen lukuisista urotöistään ikimuistoisin, oli keväinen matka Konstantinopoliin. Sinne hän otti mukaan fuksityttöjen kerman, arvolleen sopivan haaremin. Ken tietää mitä tuolloin tapahtui...

Kronikka julkaisee tänä vuonna sykähdyttävän neliosaisen runokokoelman. Vaan kuka on tuo mystinen Comte de Amour riipaisevien säkeiden takana?

2/2015 KRONIKKA

HIPPOPOTAMUS HOMINI Teksti: Jouni Lautiainen

Tiedemaailmaa 1900-luvun puolivälissä järisyttänyt arkeologinen löytö on jälleen ollut otsikoissa maailmalla. Naantalin Kailon saarelta satamanrakennustöiden yhteydessä vuonna 1938 löydetyt luujäänteet ja asuinrakennusten rauniot herättivät myös aikanaan suuren haloon. Hippopotamus hominiksi nimetty uusi laji aiheutti biologiankirjojen uudelleenkirjoituksen lisäksi laajan uskonnollisantropoligisen keskustelun ja vauhditti myös omalta osaltaan evoluutiobiologian kehitystä Suomessa. on todellisuudessa pidetty nykyhetkeen odanjälkeisessä Suomessa iloittiin vielä läpi asti täysin salassa, vaan myös se että aikai50-luvun ”kansan jaloista akvaattisista ja semmin tuntemattomalta homini-lajilta jäi ainutlaatuisista juurista”. Sittemmin asiaan on kirjallista materiaalia. Amerikkalaislehti jo ehditty tottua ja sisäistää jääkauden jälkeen kuvaa paljastusta shokeeraavaksi ja on otsiSuomessa eläneen lajin yhteys omaan kehitykkoinut sen ”Finnish prehistory strong with seemme. the dark side”. Timesin mukaan kirjallinen löydetty materiaali on yksi vanhimpia ja yt Naantalissa taas kuohuu. New York parhaiten säilyneitä kirjallisia löytöjä koko Times julkaisi 4. toukokuuta paljastamaailmassa. Sen kääntäminen osoittautui van kirjoituksen Suomen kuuluisimmasta aikoinaan kuitenkin hyvin vaikeaksi. Pitkälti arkeologisesta kaivauksesta. Paljastavaa ei kuviin perustuva kirjoitusasu muistuttaa ollut pelkästään se että suurin osa löydöstä

2/2015 KRONIKKA

etäisesti lehden mukaan mayojen hieroglyfejä mutta sen rakenne ja logiikka on täysin erilaista. Alan johtava asiantuntija Suomessa on Timesin mukaan professori Markus Kuha-Sikari Turun yliopiston humanistisesta tiedekunnasta. Kirjoituksen mukaan professori Kuha-Sikari sai ensimmäiset käännökset valmiiksi jo 70-luvulla, mutta ne olivat ”ajan henkeen sopimattomia” ja joutuivat sensuurin alle, niin kuin kaikki muukin kaivauksia koskeva tieto.

ertauksena kaikille, joiden kouluajoista alkaa jo olla aikaa (virallinen versio): Naantalin kaivauksilta on löytynyt yhteensä neljän eri yksilön luut. Kaikki edustivat samaa aikaisemmin tuntematonta homini-lajia, joka on ilmeisesti elänyt Suomen alueella noin 4000 vuotta viimeisimmän eli Veiksel-jääkauden jälkeen. Luut on radiohiilitutkimuksilla ajoitettu ajalle 4000–5000 eaa. Löydetyistä yksilöistä kaksi oli aikuisia ja kaksi lapsia. Tutkijat nimesivät leikillisesti aikuiset Mammaksi ja Papaksi, ja lapset Neidiksi ja Peikoksi. Kaikki jäänteet löytyivät hyvin säilyneinä samalta noin 60 neliömetrin alueelta, ympäröitynä pyöreään kivikehään. Löydöksen keskellä oli lisäksi viitteitä kartion muotoisesta, kivikehän katoksi epäillystä rakennelmasta, joka oli kuitenkin jo pahasti tuhoutunut. Samalta alueelta löytyi myös keraamisten ruukkujen palasia, joita uskotaan käytetyn ravinnon säilöntään. Kiviympyrän ulkopuolelta on löytynyt viitteitä kalojen ruodoista ja eläinten luurankoja. Tästä on päätelty lajin käyttäneen myös lihaproteiinia ravintonaan. Kuten kaikki Suomessa koulunsa käyneet tietävät, nämä osittain esi-isiemmekin kanssa pariutuneet hominit muistuttivat bipedaalisesti liikkuvaa ihmisen ja virtahevon risteymää. Tämän nisäkkään uskotaan olleen karvainen ja sen turkin värin vaihdelleen vuodenaikojen mukaan. Hippopotamus homini on nokkaeläinten ohella ainut tunnettu muniva nisäkäs, vaikkakin jo sukupuuttoon kuollut. Kailon saaren rannalla sijaitsevan pienen järven sedimentistä on löydetty keskittymiä meripihkan tapaisesta kitiinistä koostuvista läpikuultavista munista.

Löytö aiheutti maailmalla voimakkaan reaktion juuri ennen toista maailmansotaa. Alettiin puhua suomalaisten poikkeavasta perimästä ja tätä ”vahvuutta” on esitetty milloin syyksi talvisodan ihmeeseen, milloin suomalaiseen sisuun. Joidenkin tutkijoiden mukaan into tämän poikkeavuuden selvittämiseen oli taustalla myös kymmenen juutalaisen luovutuksessa Saksaan jatkosodan aikana.

yt julkaistu artikkeli kuitenkin valottaa, että löydetty laji oli huomattavasti kehittyneempi ja huomattavasti vähemmän miellyttävä kuin perinteinen näkemys on antanut olettaa. Sen mukaan kaivauksista löytyi savitauluja, joille kirjoitetut tekstit päätettiin tarkoituksella jättää julkisuuden ulkopuolelle sen pelossa että ne sisältäisivät jotain, mikä ei sopisi jaloon suomalaiseen historiaan. Artikkelin mukaan tämä oli todennäköisesti hyvä päätös, sillä käännökset paljastavat lajin olleen ainakin jälkeläisiään kohtaan huomattavan raaka. Tekstit ovat luetteloita synnytetyistä ja myydyistä munista. Löytö Kailon rannalla on ilmeisesti ollut rahtitavaraa, matkalla muinaisille suomensukuisille ihmisille. Hominit kävivät ilmeisesti kauppaa omilla jälkeläisillään, alkeellisten metsästäjä-keräilijöiden kanssa. Mitä ihmiset näillä munilla tekivät on edelleen epäselvää. Kuitenkin lähes kaikilta suomalaisilta löytyvä M-00M17-geeni osoittaa, että jonkun asteista pariutumista ihmisten ja hippojen välillä tapahtui. Taulut kuvaavat myös ilmeisesti kyseisen heimon piirissä ollutta uskomusta, pahasta hengestä joka etsii jatkuvasti munia. Tämä henki on käännöksissä kirjattu ”Möröksi”. Ei ole täysin selvää onko kauppaa käyty Mörön pitämiseksi poissa, vai tämän käskystä. Taulujen dialekti on hyvin vaikeasti luettavaa, mutta Professori Kuha-Sikari näki kuitenkin parhaaksi pitää sen poissa päivän valosta.

”Tutkijat nimesivät leikillisesti aikuiset Mammaksi ja Papaksi, ja lapset Neidiksi ja Peikoksi.”

2/2015 KRONIKKA

Savitaulut paljastavat myös lajilla olleen muitakin uskomuksia. Ne kuvaavat heimoa piinaavia pieniä kovaäänisiä ihmishirviöitä, satoa tuhoavia piikikkäitä olentoja ja ruokaa varastavia kengurua muistuttavia hahmoja. Tämä poikkeaa täysin perinteisestä suomalai-

Hippopotamus homini kävi kauppaa omilla munillaan

sesta historiankirjoituksesta, jonka mukaan laji eli harmonisesti luonnon kanssa, kalastaen ja metsästäen. Savitaulujen mukaan homineilla vaikuttaa todellisuudessa olleen yleisesti outo suhde veteen. Vedessä uskottiin olleen jotain pahaa, jonka vuoksi heimolaisen tuli suojata vartalonsa pyhillä kaavuilla. Muutoin laji vaikuttaa kuitenkin välttäneen pukeutumista. Timesin mukaan myös heimon keskinäinen hierarkia ja suhde toisiinsa oli muuta kuin tähän asti on väitetty. Heimon lapset Neiti ja Peikko olivat ilmeisesti sisaruksia, mutta pariutuivat kuitenkin keskenään. Peikon kuvataan kirjoituksissa myös harjoittaneen eräänlaista magiaa vaeltelevan hengen kanssa, joka katosi aina talven tultua.

aikuttaa siltä että meidän kaikkien oppima, Suomen jalon kansan veden ja luonnonläheinen suhde ja erityislaatuinen historia onkin kokoelma synkkää lajienvälistä kamppailua ja raakoja valintoja. Hippopotamus homini eli maailmassa, joka oli täysin erilainen kuin tänä päivänä. Artikkelin mukaan lajin raakalaismainen elämäntyyli myös päättyi aggressiivisesti. Aiemmin salassa pidettyä tietoa on ollut myös syy kyseisen heimon kuolemaan. Timesin mukaan rauniot paljastavat että asuinrakennus on palanut ja kaikkien heimon edustajien luustosta löytyy mittava määrä eriasteisia iskutraumoja. Kenties lajin loppu koitti viimein sen ajauduttua sotaan ihmisväestön kanssa. Tai kenties Mörkö viimein löysi etsimänsä.

2/2015 KRONIKKA

KÄSIALATEHTÄVÄ

Marie Vatjus

Kronoslaiset! Käsialatehtävä palaa jälleen voitokkaana Kronikkaan, eli nyt on siis taas mahdollisuus liittyä siihen arvostettuun kronoslaisten joukkoon, joka on todistetusti onnistunut ratkaisemaan visaisen käsialatehtävän! Tämän kertainen kertaa tapaus löytyy varsinaissuomesta 1600-luvun loppupuolelta. Kuten aiemminkin kilpailuun osallistutaan lähettämällä transkriptio tehtävästä ja sen suomennos osoitteeseen kasialatehtava@gmail.com. Aikaa on tällä kertaa lokakuun hissakahveihin saakka! Siispä kohti mainetta, kunniaa ja etenkin palkintoa!

Sitten edellisen tehtävän (Kronikka 4/2015) oikeaan vastaukseen: Mattz Mattsson Nurrila samt Påhl Ohlsson Pörhö, för det de giordt sig dehlachtige af de ringa ifrån den afledne Anders Johansson rånte Penningarne och dess döda Kropp sedan till skogen släpat och fiälstrat, i anKilpailuun yhdessä osallistuneet Katri Björklöf ja Mikko Kuitula saivat ratkaistua tämän kertaisen tehtävän miltei kirjaimelleen oikein sekä transkription että käännöksen osalta. Mainittakoon erikseen että viimeisen rivin verbi fiälstra voi kääntyä suomeksi joko ruumiin piilottamiseksi tai niinkuin voittajamme olivat tällä kertaa tulkinneet, Anders Johanssonin suolistamiseksi. Näin lyhyen otteen perusteella rikoksen törkeys on kuitenkin lukijan silmässä! Käsialatehtävä onnittelee voittajia hienosta käännöksestä, ja lisää erityiskiitokset sen osoittamisesta että ensimmäisen vuoden opiskelijat voivat taidoillaan jättää aiemmat vuosikurssit varjoonsa! Voittajia toivotaankin paikalle oppiaineiden syysjuhlaan, joissa heitä odottaa hieno palkinto!

2/2015 KRONIKKA

Nyt graduttaa!

Kronikka pyysi maisterivaiheen opiskelijoita avautumaan hieman gradun teon ihanuudesta ja kurjuudesta. duni littäisin gra se i n le il id ä 1. Iso ... käsittelevän a on... isessä parast em k te n u d 2. Gra iten kemisessä en 3. Gradun te hajottaa... nut alleen harkin ta er k jo n le 4. O opumista... aiheestani lu

Elina Maaniitty:

Lasse Leminen:

1. ...sitä, mihin ihmiset kuolivat 1700-luvun loppupuolen Helsingissä. Hilpeään valikoimaan kuuluvat muun muassa isorokko, matokuume, mätähaavat ja kuoliot. Vakavammin sanottuna selvitän kuolleisuutta eri väestöryhmissä ja sitä, tapahtuiko siinä muutoksia 50 vuoden aikana.

1. ...Yhdysvaltain hallinnon sisäistä keskustelua taloussuhteista Kuubaan Fidel Castron valtaannousun jälkeen.

2. ...kun arkistossa vietettyjen kuukausien sekä loputtoman laskemisen ja taulukoinnin jälkeen huomaa, että aineisto oikeasti kertoo jotain. Parhaassa tapauksessa vielä jotain sellaista, mikä ei ihan täsmää aiemmassa tutkimuksessa esitettyihin väitteisiin. Epätavallisten kuolemantapausten löytyminen aineistosta on myös aika palkitsevaa. Lisäksi gradun tekeminen on ilahduttavan monikäyttöinen tekosyy muitten asioitten välttelyyn tai vaikka spontaaneille kakkukahveille poikkeamiseen ”koska nyt graduttaa”.

2. ...kun löytää tutkimuskysymyksiin liittyen mielenkiintoista ja yllättävääkin tietoa. Plussaa ovat myös vapaudet aiheen, lähteiden ja metodin suhteen sekä lähteistä löytyvät huvittavat anekdootit. 3. ...esille nousevat esteet, kuten lähteiden vaikea saatavuus (ainakin yleistä historiaa lukevat tunnistanevat tämän) ja epäilykset siitä, onko aihe tai lähestymistapa sittenkään sopiva. 4. ...mutta ohjaajan kanssa totesimme, että suurin osa pohjatyöstä ja kirjallisuuteen tutustumisesta on jo tehty. Uuden aiheen valitseminen olisi viivästyttänyt huomattavasti gradun valmistumista.

3. ...sen käsittäminen, etten millään pysty tutustumaan kaikkeen mahdollisesti hyödylliseen tutkimuskirjallisuuteen tai mahduttamaan kaikkia mielenkiintoisia lähestymistapoja graduuni. Sekä tietysti se, ettei mokoma ole vieläkään valmis. 4. ...ja myös tehnyt sen, minkä jälkeen palasin takaisin alkuperäiseen tehtyäni kaikki arkistotyöt kummastakin. En suosittele.

2/2015 KRONIKKA

Teksti: Eeva Tolvanen Kuvat:

HISTORIA ON UUSI MUSTA

2/2015 KRONIKKA

öyhät ja rikkaat, hurskaat ja moraalittomat. Barokin ajan pariisilaisnaiset. pisti monen silmään tämän kevään kurssitarjonnassa. Koko kevään jatkunut kurssi oli ylistetty useista syistä: hengellisyyden ja maallisuuden vertaileva yhdistely, raikas naishistoriallinen näkökulma, ja vetäjien halu nostaa esille perinteisesti taka-alalle jätettyjä aiheita, kuten homoja ja prostituoituja. Myös tiukkaa asialinjaa uskallettiin rikkoa – valkokankaalle saattoi lävähtää kuva 1600-luvun dildosta tai irstailevasta vanhuksesta. ”Ihmisiähän tässä tutkitkaan. Ja ihmiselämä harvoin on kovin asiallista.” toteaa Rose-Marie Peake, toinen kurssin vetäjistä. Vieressä kollega ja ystävä Riikka-Maria Pöllä nyökkäilee ja lisää vielä, ettei historiakaan ole aina niin vakavaa. Tutkijoilla on ollut kiireinen kevät, kurssin vetämisen ohessa molemmat ovat viimeistelleet ja jättäneet esitarkastukseen väitöskirjansa. Yhdessä pidetty luentokurssi oli yhdistelmä näitä kahta tutkimusta, Roosan hengellisiä ja Riikan maallisia naisia. Molempien aikakautena on 1600-luku, tapahtumapaikkana Pariisi, ja keskiössä naiset, mutta muuten tutkimukset ovat melko vastakkaisia. Roosan väitöskirja käsittelee Filles de la Charité – nunnasään-

2/2015 KRONIKKA

tökuntaa ja sen hyväntekeväisyystyötä ja ihmiskuvaa, kun taas Riikka paneutuu eliitin naisten kunniallisuuteen ja seksuaalisuuteen.

aksikko on ollut samassa tutkijaseminaarissa, ja sieltä on saanut alkunsa myös heidän ystävyytensä. Seminaarin vetäjä Laura Kolbe oli erinomaisena ihmistuntijana vihjaissut molemmille, että he voisivat tulla toimeen erinomaisesti. Sittemmin tutkijoilta pyydettiin yhteistä esitelmää, ja ensimmäisistä aamiaistreffeistä alkoi yhteistyö, joka on luentokurssin lisäksi poikinut muun muassa näytelmän ja TV-projektin. Niistä lisää myöhemmin, sillä ensin on keskusteltava hieman nykypäivän naisista ja historiasta.

”J

otenkin [nais]historia jää aina sinne sota- ja suurmieshistorian varjoon”, huokaisee Riikka. Molemmat ovat sitä mieltä, että naishistoria on jossain määrin väheksyttyä Helsingin historian oppiaineessa. Roosa on saanut jopa avointa arvostelua aihevalinnastaan, varoitus gender -näkökulman tuomasta ”kiihkofeministin” leimasta kuului jo kandivai-

heessa. Poliittinen painotus tuntuu jyräävän oppiaineessamme, ja tutkijoiden tunne on, että esimerkiksi tutkimalla toista maailmansotaa Suomessa apurahojenkin saaminen olisi helpompaa. ”Naisista puhumista ei ehkä pidetä niin tärkeänä historiana”, Roosa pohtii. ”Monesti tuntuu, että miehet pelkää naisia ja että naisista kerrotaan”, sanoo Riikka. Toisaalta häntä on kannustettu aina naishistoriallisten aiheiden kanssa, myös miespuolisten ohjaajien taholta. Selvää on, että molempien mielestä opetuksessa ja tutkimuksessa olisi vielä paljon tilaa muullekin, kuin perinteiselle poliittishistorialliselle näkökulmalle.

amaten tilaa uusille tekotavoille olisi kaksikon mielestä historian esittämisessä. Kysymys historian popularisoinnista herättää tutkijoissa paljon tunteita, ja heitä voisikin kuvailla melkeinpä asialle omistautuneiksi. ”Historia on uusi musta”, ja sitä pitää esittää myös laajemmalle yleisölle ymmärrettävässä muodossa. Mutta kärsiikö historian tieteellinen arvo jos sitä popularisoidaan voimakkaasti? Ei missään nimessä, on heidän vastauksensa. Roosa korostaa, että niin kauan kun faktat ovat kunnossa ja popularisointi tehdään tiede edellä, asian ei tarvitse kärsiä. Hänen mielestään historiassa ei

ole tarpeen käyttää kovin monimutkaista kieltä tai korkeaa teoreettista tasoa, sillä loppujen lopuksi asiat, joita tutkitaan, ovat melko yksinkertaisia ja inhimillisiä. Riikka tunnustautuu Kaari Utrion suureksi ihailijaksi, ja huomauttaa, että esimerkiksi tämän fiktiivisistä, mutta historiallisesti tarkoista romaaneista valtava määrä suomalaisia on saanut historiatietoutta. ”Kirja on upea formaatti, ja sen tulee ehdottomasti säilyä, mutta historia antaa mahdollisuuksia niin paljon muuhunkin!”

aksikko on itse toden teolla tarttunut näihin mahdollisuuksiin. Tekeillä on kokoillan näytelmä, joka yhdistyy tietokirjaan. Heidän tarkoituksenaan on herättää historia henkiin, viedä se lähelle ihmistä ja antaa myös koskettaa. Näytelmästä on jo valmiina kahdenkymmenen minuutin dialogi, jossa 1600-luvun nunna ja kurtisaani keskustelevat. Koe-esitykset ovat saaneet paljon kiitosta, luentomaisuutta ja tylsyyttä etukäteen pelänneet ihmiset ovat olleet hämmästyneitä, kuinka mukavaa historian seuraaminen on ollut. Näytelmätekstin kirjoittamisessa ei naisten mukaan tarvinnut keksiä juuri mitään, sillä lähdemateriaalin henkilöt ja heidän ajatusmaailmansa ovat jo itsessään tarpeeksi jännittäviä. Tavoitteena on

2/2015 KRONIKKA

vielä jonakin päivänä nähdä näytelmä ammattiteatterin lavalla.

istorian esittämiselle voi siis olla monia keinoja, ja uusia luomassa tulisi juuri tutkijoiden ja akateemisen maailman olla mukana. Täten myös vanha kunnon historiadokumentti pääsee näiden kahden käsissä remonttiin. Molemmat kertovat, etteivät jaksa katsoa perinteisiä ”pönötysdokumentteja”, jossa tiukan asiantunteva (mies)historioitsija puhuu seinän edessä. Jälleen naiset ovat tarttuneet itse toimeen, ja kirjoittaneet 12-osaisen TV-sarjan, jossa toden teolla rikotaan totuttua kerronnan kaavaa ja tiukkaa asiantuntijuutta. Faktat ovat kunnossa ja perustana on tarkka tutkimustieto, mutta asia esitetään ripauksella huumoria ja vähemmän asiallisesti. Jotakin kertonee, että pilottijakson aiheena on ”orgasmihoito ja hysteeriset naiset”. Tosiaan, pilottijakso kuvataan kesäkuussa, sillä Yle on lähtenyt mukaan projektiin.

dea TV-sarjaan syntyi sattumalta ja kommelluksien kautta, mikä tuntuu olevan melko ominaista näille ystävyksille. Tutkijat olivat viime kesänä yhteisellä arkistomatkalla Ranskassa, ja päättivät tehdä päiväretken

2/2015 KRONIKKA

Villarceauxin linnaan, jossa Riikan tutkima kurtisaani Ninon de Lenclos tiettävästi majaili rakastajansa kanssa. Duon totutusta työnjaosta poiketen Riikka oli varannut junaliput, ja mukana oli myös vuokrapyörät kylästä linnaan polkemista varten. Perillä kukaan paikallinen ei kuitenkaan tuntunut tietävän mitään valtavasta linnasta, ja lopulta selvisi, että naiset olivat väärässä Villarceauxissa, väärällä puolella Pariisia. Pettymyksestä (naurulla) toivuttuaan he alkoivat mielijohteesta kuvata videoita kännykkäkameralla, ja näiden videoiden pohjalta syntyi ajatus TV-sarjasta.

”O

lemme todella erilaisia, ihan päinvastaisia monessa asiassa, ja siitä TV-sarjan dynamiikkakin tulee.”, toteaa Riikka. Roosa tunnustautuu valtaisaksi lähdeviitenatsiksi ja pikkutarkaksi kirjallisuuden kahlaajaksi, kun taas Riikalla on enemmän kansanvalistuksellinen ja elämän kautta kokeileva ote. Hänet tunnetaan myös taiteilijanimellä Maria Rocher; esikoiskirja Enchanté – Hauska rakastua! julkaistiin vuonna 2012 ja jatko-osa on tekeillä. Kirjat ovat kevyitä, chick-lit tyylilajin edustajia, fiktiivisten tarinoiden idea syntyi vaihtovuonna Ranskassa. Kipinä kirjailijuuteen syttyi alun perin proseminaarissa, jolloin tekstiä lukenut

ystävä suositteli kirjoittamaan myös kaunokirjallista tekstiä, myöhemmin graduohjaaja oli samaa mieltä. Jatko-osan jälkeen Riikka sanoo kuitenkin olevansa valmis chick-litin kanssa: unelmissa on kirjoittaa populaari, mutta tutkimustietoon nojaava historiallinen romaani, jossa pääosassa olisivat esimerkiksi väitöskirjan teossa läheisiksi tulleet naiset Ninon de Lenclos ja Madame de Sevigne.

opulaarin historian tekeminen kuuluu myös Roosan tulevaisuudensuunnitelmiin, mutta hänen ensisijaisena tavoitteenaan on akateeminen ura. Tutkiminen ja opettaminen ovat suorastaan intohimoja, ja yliopistomaailma hyvin rakas. ”Mä olen siis todella tämmönen yliopistonörtti!”, toteaa opiskeluaikojen järjestöaktiivi. Viran saaminen yliopistolta on todella vaikeaa, mutta nainen on valmis puskemaan eteenpäin; annettavaa olisi paljon. Kenties saamme vielä tulevaisuudessa nähdä tämän väripilkun historian henkilökunnassa.

ekemisen puutetta ei lähitulevaisuudessa ole tiedossa kummallekaan. Kesällä kuvattavan pilottijakson perusteella Yle päättää, tuotetaanko koko 12-osainen TV-sarja, merkit näyttävät lupaavilta. Näytelmäteksti etenee ja syksyllä on edessä myös tohtoreiksi väitteleminen. Näiden lisäksi on taas keväälle luvassa yhteinen luentokurssi: Utriosta Keskisarjaan – kuinka popularisoida historiaa menestyksekkäästi? Vaikka tämä kaksikko ei ota itseään liian vakavasti, voitaneen sanoa, että tuolla kurssilla pääsemme kuulemaan kahta alan kovaa asiantuntijaa.

Mitä kirjoja kaikkien tulisi lukea? 1. Naisen kirjoittama historiallinen tietokirja 2. Sukupuolihistoriaa koskeva tietokirja 3. Uskonnon merkitystä käsittelevä tietokirja 4. Paljon populaareja histroiallisia romaaneja ja näytelmiä Kertokaa vitsi! ”Jätämme vitsien kertomiset miehille, sillä älykkäät naiset nauttivat eniten tilannekomiikasta.” Minkä kappaleen laulaisitte karaokessa ja kenen historian laitoslaisen kanssa? ”Laura Kolben! Aikuisen naisen!”

MARIA ROCHER: ENCHANTÉ – HAUSKA RAKASTUA! Kun aloin lukea Maria Rocherin kirjaa, en tiennyt mitä odottaa. Kirjaa kuvailtiin minulle chick lit-kirjallisuutena, johon en ollut tutustunut aiemmin. Luultavasti en kuulu aivan kohderyhmään, päätellen genren nimestä ja tyypillisistä aihepiireistä. Tarina alkoi varsin miellyttävästi. Nuorten naisten hulppea elämä Pariisissa ei lähtökohtaisesti ole minusta kovin kiinnostavaa, mutta Rocher onnistuu kuvailemaan sitä hyvin monimuotoisesti ja elävästi. Samppanjanhuuruiset seikkailut ja lipevien ranskalaisten huomio olivat hauskaa luettavaa, vaikka en mitenkään

päässyt yli tuhlailevan elämän epäprotestanttisuudesta. Tarina muuttui edetessään synkemmäksi ja päähenkilön kokemat vaikeudet tuntuivat oikeasti rankoilta. Olin olettanut, että kokisin kirjaa lukiessani jonkinlaisen aivojen sulamisen, mutta näin ei käynyt. Viimeistään huomatessani tuhahtelevani kirjan suomalaisten miesten junttimaiselle käytökselle tajusin samastuneeni muotia ja ranskalaisia miehiä rakastavaan naiseen. Vaikka nautinkin kirjasta, kiitän kohderyhmien jumalia siitä, etten tule tällaisia syntisiä nautintoja enää kokemaan. TEKSTI: Aleksanteri Gustafsson

2/2015 KRONIKKA

Aleksilla on asiaa 180 KUNNIAN PÄIVÄÄ

uluneen kevään aikana on jokaisen suomalaisen miehen hyvä ystävä Puolustusvoimat muistanut poikiaan korusanaisin kirjein. Yksi on saanut kuulla johtavansa sissipartiota ja toinen jo kuuluvansa pian nostoväkeen, kun kolmas on ilokseen huomannut ylenneensä aina luutnantiksi asti.

yystä, jota en voi tässä mainita, sillä en sitä itsekään tiedä, en minä kuitenkaan ole saanut reserviläiskirjettäni. Tämä hämmentää minua suuresti: en millään malta uskoa maamme puolustuksen olevan aivan niin hyvällä tolalla, että kenraalikunnalla olisi varaa jättää kaltaiseni eliittisotilas kutsumatta riviin. Yhä vielä tänäänkin asepalvelusaikoja muistellessani voin näet kirkkain mielin ja kaihon kyynel silmissäni todeta olleeni saapumiserässä I/08 Uudenmaan Prikaatin todellinen tukipylväs ja henkinen selkäranka.

rinäiset syyt estivät minua sijoittumasta taisteluissa aivan eturintamalle, mutta takalinjoista käsin pyrin kaikin voimin kohottamaan tovereideni veljellistä taistelutahtoa ja maanpuolustushenkeä. Esimerkiksi hento ja herkästi sairastuva varteni piti huolen siitä, että varusmiessairaalan lääkintämiehet har-

2/2015 KRONIKKA

jaantuivat taidoissaan likipitäen kansainväliselle tasolle, kun taas prikaatin esikunnan posteljoonina toimiessani varmistin verellä ja kunnialla, että jokainen varusmies sai Aku Ankkansa, Playboynsa ja muun mieltä kohentavan lukemiston perille ajallaan ja kulmat sileinä. Moni kehuskelee ampuneensa singolla tai ajaneensa panssarivaunua, mutta kuvitelkaapa paljon painaa postitoimiston polkupyörä, jonka kyydissä kulkee kokonaisen prikaatin yleinen taistelutahto. Sellaista ei ole maaliskuisessa sohjossa kevyt sotkea.

aanpuolustuksellisista urotöistäni huolimatta kotiuduin kuitenkin vaatimattomasti jääkärinä. Tätä en kuitenkaan laske itselleni häpeäksi, sillä en ole lainkaan sellainen mies, joka kumartelee kiiltävien mitalien tai koreiden kaulusten perään. Jopa oikeastaan luulen, että melko matalaksi jäänyt sotilasarvoni oli tietoista taktikointia ja puolustuspoliittisestikin merkittävä teko. Onhan näet yleisesti tiedossa, että vihollinen pyrkii ensimmäisenä ampumaan kuoliaaksi rintaman korkeimman sotilasjohdon. Näin lienee viisainta olla merkitsemättä sotilaspostiljoonien kaltaisia strategisesti tärkeitä merkkihenkilöitä helpoiksi maalitauluiksi kiiltävin prenikoin ja korkein karvahatuin. Kehnompikin kenttämarsalkka sen nyt ymmärtää. Kirjoittaja on lahtelainen humanisti ja työmies, joka tätä kirjoittaessaan lastasi voiteluöljytankkeria ja luki Keskisarjaa.

KORREKTIMPAA ALATYYLIÄ

uka ikinä keksikään laittaa nyrkin ja hellan edellisen numeron feminismiosioon, on selkeästi ymmärtänyt, että nykyään kaikki on toisin: miehet osaavat jo käyttää hellaa (eivät osaa, katso tasa-arvobarometri vuodelta 2012) ja parisuhdeväkivaltaa ei enää tunneta (kannattaa googlata). Retroseksistisesti ja hipsteri-ironisesti voimme jo aivan hyvin naurahtaa tälle innovatiiviselle läpälle. Tarkoitus ei ole kuitenkaan jumiutua vanhaan, vaan vaihtaa aihe ilman aasinsiltaa kikkeleihin. Nämä patukat ovat tunnetusti hyvin keskeisessä roolissa puhekielen seksiverbeissä, joista mainittakoon esimerkiksi pökkiä, tökkiä, panna, laittaa, louhia, kairata ja kyntää. Yhteistä näillä termeillä on se, että kaikissa ilmaistaan toimintaa, jossa jotakin laitetaan jonnekin. Toinen yhdistävä piirre on verbien subjekti: koska penis on se mikä laitetaan, on laittajalla oltava penis. Poikkeuksena tosin nousee verbi nussia. Veijo Meren etymologisessa sanakirjassa todetaan, että nussiminen on alunperin tarkoittanut hieromista, suutelemista tai hankaamista. Ja muinaisnorjaksi hevosen siitintä.

en ihmeemmin falloksia väheksymättä en malta olla tuomatta julki molekyylibiologi Trisha Borowiczin vuonna 2014 julkaistua dokumenttia ’Science, Sex and the Ladies’. Sen suurin viesti on kohauttava: vaginaorgasmilla eikä g-pisteellä ole minkäänlaista tieteellistä perustaa. Vaikka teoriasta olisi eri mieltä, on penetraatio silti yliedustettuna kielenkäytössä. Punavihreä kupla on oletettavasti perillä seksin

laajasta määritelmästä, joten on sääli, että puhekielen pökkimiset ja lykkimiset laahaavat jäljessä fokuksessaan. Näin muut tärkeät aktiviteetit uhkaavat jäädä esileikki-konseptin alle. Toinen suuri ongelma nousee verbien subjektista. Vaikka nainen on todetusti kykenevä ottamaan ohjat käsiinsä Alinan tanssilattialla ja noutamaan seuralaisen makuukammariinsa, ei puhekieli anna myöten, kun seuraavana aamuna yrittää selventää valitulle ystäväjoukolle tapahtunutta. Ei voi kairata ilman kairaa ja on mahdotonta louhia ilman kuokkaa.

n kuitenkaan esitä kritiikkiä ilman korjausehdotusta: tästä lähtien me troolataan! Troolaus sallii naisperspektiivin. Troolauksen kohteet, eli turskat, voivat muodoltaan viitata fallokseen tai muilta ominaisuuksiltaan vaginaan. Troolaus on myös koettu toimivaksi termiksi kesällä 2014, kun eräs anonyymi testiryhmä otti sanan haltuunsa monien illanviettojen yhteydessä. Saalis oli huomattavan laiha, mutta subjekti oli hallussa. Se on kai se pääasia. Kirjoittaja on punastelava troolari.

2/2015 KRONIKKA

KRONOS Mainiota vuoden 2011 Kronosvuosikertaa edustavat Saara Pouru ja Susanna Paasonen levittivät siipensä ja lensivät Tanskaan ja Alankomaihin vaihtoa suorittamaan. Tässä kuulumisia käsittämättömien kielten maista.

1. Olen löytänyt... 2. Eeppisintä tähän mennessä on ollut... 3. Paikalliset... 4. Opiskeluissani... 5. Vähiten olen vaihdossa kaivannut... 6.Kaupungissani jokaisen täytyy...

1. ... hyviä kakkuja, kauniita rakennuksia ja muuta kivaa. 2. ... kuningattaren 75-vuotispäivät, jolloin kuningatar perheineen ja muine kuninkaalliskavereineen vilkutti linnan parvekkeelta kansalle. Tällaiselle rojalistille kuin minä, kaikkien kolmen Skandinavian maan kuninkaallisten näkeminen yhdellä kertaa oli todellinen dream come true. Myös yliopiston ilmaiset kevätfestarit kaikille yliopiston opiskelijoille oli aika eeppiset. Kolme lavaa, joilla ihan oikeita bändejä soittamassa. Mukana myös kaljaa ja mutaiset kengät. Eli ihan kuin oikeat minifestarit. 3. ... miehet ovat parrakkaita ja hyvin pukeutuneita. 4. ... olen oppinut että tanskaa on aivan mahdotonta ääntää. (Esimerkiksi meget ääntyy ”mall” ja selvfølgelig ”seföllii”.) Ongelma ei

2/2015 KRONIKKA

ole vain minussa, vaan myös tanskalaisilla on toisinaan vaikeuksia ymmärtää toisiaan ja siksi välillä tanskankielisissäkin elokuvissakin saattaa olla tekstitykset. 5. ... mäkiä. Yksi syy miksi pyöräily Kööpenhaminassa on niin helppoa on se, että täällä ei ole mäkiä juuri missään ja vaihteettomallakin pyörällä matka sujuu helposti(jopa vastatuuleen, joka puhaltaa AINA). 6. ... vähän tuijotella aitoja kööpenhaminalaisia. On se pieni merenneitokin ihan kiva, mutta kyllä tyylikkäät kaupunkilaiset vievät voiton. Ja kannattaa käydä Dragørissä, joka on aivan uskomattoman pittoreski kylä kaupungin eteläpuolella.

MAAILMALLA Seuraavana päivänä juhlahumu jatkui vielä astetta hurjempana, kun oranssiin pukeutuneet massat, ilmaiskonsertit, ulkokirpputorit, huvipuistolaitteet ja -pelit täyttivät katukuvan volyymilla, joka päihitti jopa kotoiset vappuhulinat. 3. … ovat rentoja, pitkiä ja väsymättömiä juhlijoita, jotka luonnehtivat itseään suorapuheisiksi ja rehellisiksi, mikä sopii lähtökohtaisesti suomalaiselle hyvin ja tekee sopeutumisesta vaivatonta. Toisaalta tämä ”suorapuheisuus” kehittyy esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa toisinaan suorastaan absurdeiksi tilanteiksi, kun esimerkiksi tarjoilija yrittää vakuuttaa, ettei juustohampurilaiseesi alun perinkään ollut tarkoitus tulla juustoa.

1. … uuden innostuksen pyöräilyyn, kukkivia tulppaanipeltoja, vakiobaarin, kansainvälisessä seurassa hengailun tuloksena syntynyttä erilaista perspektiiviä suomalaiseen kulttuuriin, siirappivohvelit ja kaksi upeaa kaupunkia. Näistä toisesta on tullut koti ja toisessa on ollut ilo opiskella. Haag on paitsi maan hallinnollinen keskus myös äärettömän sympaattinen, kompakti ja helposti lähestyttävä. Opiskelukaupunkini Leiden taas on selkeästi yliopistokaupunki ja kauniine kanaaleineen kuin minikokoinen Amsterdam ilman turistivirtaa ja kannabiksen hajua joka kadunkulmassa. 2. … 27.4. vietetty King’s Day: kauttaaltaan oranssi valtava kansanjuhla kuninkaan syntymäpäivän kunniaksi. Jo pääpäivää edeltävä viikonloppu ja ”kuninkaan yö” täyttivät maan juhlatunnelmalla ja lopulta löysinkin itseni sunnuntai-illan huumassa tanssimasta Haagin kaupungintalon aukiolla kasarihittien tahtiin.

4. … olen päässyt perehtymään mitä erilaisimpiin aiheisiin, joista monella ei ole juuri tekemistä yleisen historian opintojen kanssa. Vaikka voinkin omalla kohdallani allekirjoittaa väitteen, että vaihdossa itse opiskelut jäävät välillä toissijaiseksi, on esimerkiksi paikallishistorian opiskelu tuonut syvyyttä vaihtokokemukseen ja opetushenkilökunnan pätevyyttä, joka sopii hyvin maan vanhimman yliopiston arvolle, on pakko ihailla. 5. … pitkiä välimatkoja ja vaivalloista matkustusta. Kaupunkien sisällä pyörällä liikkuminen on tehty todella näppäräksi ja lisäksi kaikki Alankomaiden suurimmat kaupungit ovat täältä alle tunnin junamatkan päästä. Jos Leidenin opiskelijariennot tai Haagin aukiot alkavat siis kyllästyttää, vaihtelua voi helposti etsiä Amsterdamista tai vaikka Rotterdamista. Pidemmällekin pääsee kätevästi, kun Brysseliin junailee parissa ja Pariisiin kolmessa tunnissa. 6. … katsastaa Vermeerin kuuluisimmat maalaukset Mauritshuisissa, nauttia olut Pleinin vilkkaalla aukiolla, pyöräillä keskustan läpi ja ohi Rauhanpalatsin Scheveningenin valkohiekkaiselle rannalle ja tehdä ruokaostokset Herman Costerstraatin yli 500 kojun ulkomarketilla.

2/2015 KRONIKKA

YLIOPPILASKUNNAN SALEISTA Teksti: Pasi Pykälistö Kuva: Wikimedia Commons

elsingin yliopiston ylioppilaskunta on lähes 150-vuotisen taipaleensa aikana majaillut monenlaisissa tiloissa. 1850-luvulla ylioppilaat majailivat Pihlflycktin talossa Hallituskadulla. Tilat olivat ahtaat ja isoimpien huoneiden käytöstä syntyi nahistelua. Ylioppilaat ryhtyivätkin puuhamaan oman talon rakentamista. Erinäisten vaiheiden jälkeen Ylioppilastalon vihkijäisiä päästiin viettämään 1870. Talon suuri juhlasali saikin toimia monenlaisten juhlien, tanssiaisten ja kansankokousten estradina.

lioppilaiden määrän kasvaessa vuosisadan vaihteen tienoilla ongelmaksi nousi suurta juhlasalia ympäröivien huoneiden pienuus. Ylioppilastalon tontille ryhdyttiin rakentamaan Osakuntataloa, jonka A-portaan jokaiseen kerrokseen valmistui oma pieni juhlasalinsa ja pohjakerrokseen tuli suuri juhlasali, jossa kelpasi viettää suurempiakin juhlia. Nykyisin Uutena ylioppilastalona tunnettu rakennus valmistui 1910 ja pohjakerrokseen avattiin juhlaravintola keittiöineen. Uuden suuren juhlasalin hienouksista ehdittiin nauttia jonkin aikaa, mutta HYYn taloustilanne pakotti vuokraamaan salin ulos. Pitkän

2/2015 KRONIKKA

aikaa salissa piti sijaansa elokuvateatteri, nykyään tilassa on Virgin Oil.

anhan ylioppilastalon miinusmerkkistä taloutta parantaakseen HYY päätyi lopulta vuokraamaan tilat Royal Ravintoloille juhlaravintolaksi, jotta talon osuus HYYn taloudesta tasapainoon. Vuonna 2009 valmistuneen kolmannen ylioppilastalon, Domus Gaudiumin yhteydessä rakennettiin Leppäsuon kortteliin maanalainen suuri biletila Pohjanhovi. Harmillisesti tilan käyttö jäi vähäiseksi ja yleinen valituksen aihe oli tilan sijainti ”kaukana” keskustasta. HYYn talouden tasapainottamisen osana Pohjanhovi vuokrattiin ulos ja tiloissa toimii tällä hetkellä ravintola Metropol sekä varaosakauppa ja kuntosali.

lioppilaskunnalla on krooninen tarve isoille juhlasaleille ja historiansa aikana HYY on rakentanut niitä peräti kolme isoa ja viisi pienempää, joista ainoastaan kaksi on enää suoraan HYYn omassa käytössä ja päätäntävallassa ja kaikki kolme isoa on vuokrattu ulkopuolisille muuhun toimintaan Ylioppilaskunnan talouden tähden.

Kronikka <3 Specia

MIKSI ON TÄRKEÄÄ JÄRJESTÄYTYÄ JO OPISKELUAIKANA?

uomessa työmarkkinoiden toiminta pohjautuu sopimiseen kolmikannassa, eli palkansaaja- ja työnantajajärjestöjen sekä valtion väliseen sopimiseen työehtojen raameista. Kaikki osapuolet sitoutuvat sovittuihin ehtoihin, joita tarkennetaan alakohtaisesti työehtosopimuksilla. Lisäksi jokainen voi sopia paikallisesti omaan työsopimukseensa työehtosopimuksia (TES) sekä isompia raameja parempia työehtoja. Yhteisellä sopimisella turvataan muun muassa työrauha sekä kaikille työntekijöille inhimilliset työolot, työturvallisuus, riittävä palautuminen työstä sekä oikeudenmukainen palkkaus.

yöntekijöiden edunvalvonnan onnistunut toteutuminen edellyttää korkeaa järjestäytymisastetta eli sitä, että työntekijät ja eri alojen opiskelijat kuuluvat ammattiliittoon. Tällöin palkansaajajärjestöillä on enemmän sananvaltaa neuvottelupöydissä – onhan taustalla vahva joukko järjestäytyneitä työntekijöitä. Taloudellisesti vaikeina aikoina kaikki osapuolet hyväksyvät kyllä palkkamaltin sekä pidättäytymisen lisäeduista, mutta työntekijän aseman heikentämiseen ei ole tarvetta. Työhyvinvointi vaikuttaa myös tutkitusti merkittävästi työntekijän tehokkuuteen, jolloin hyvinvoiva ja motivoitunut työntekijä on myös työnantajan etu.

aamme on saamassa uuden hallituksen nyt keväällä käytyjen eduskuntavaalien tuloksen pohjalta. Tämä hallitus valitettavasti ajaa monia työntekijöiden asemaa heikentäviä uudistuksia, kuten ansiosidonnaisen työttömyysturvan lyhentämistä, irtisanomissuojan heikentämistä, palkka-alennuksia jne. Nyt jos koskaan on siis erityisen tärkeää järjestäytyä, jotta työntekijöiden ääni kantaa voimakkaasti tulevissa yhteisissä sopimuksissa!

man alan liittoon kannattaa liittyä jo opiskeluaikana – olet osa yhteiskunnallisia talkoita työntekijöiden aseman puolesta sekä parannat toki myös omaa työllistyvyyttäsi. Kesätyöt kerryttävät työttömyyskassaa, pääset osallistumaan oman alasi koulutuksiin, saat apua työnhakuun ja löydät arvokkaita verkostoja omalta alaltasi. SPECIA ry on asiantuntijatehtäviin valmistuvien filosofian maistereiden oma liitto, tervetuloa mukaan vaikuttamaan! Kirjoittaja on humanisteja työelämässä edustavan Specian järjestöasiamies Hanna-Mari Koski

2/2015 KRONIKKA

SALKOASEIDEN PIENI RENESSANSSI RANSKAN SUURESSA VALLANKUMOUKSESSA

Teksti ja kuva: Arttu Norrlin

Vaikka tuliaseiden esiinmarssi sotahistoriassa oli useimpien fanien mielestä merkittävä parannus, jäi osa kaipaamaan vanhaa kunnon kepeillä hutkimista - nostalgiahuuruisimpia jäi niin sanotusti vanha hilpari kutkuttamaan. 1700-luvun lopulla sitä taas sai, vanhaa kunnon salkoasetta, mutta maistuuko sodankäynnin klassikko samalta vuosien pyssyttelyn jälkeen?

2/2015 KRONIKKA

ika kultaa muistot, mutta klassisessa sodankäynnissä on aitoakin ajan patinaa. Kovat ajat vaativat luovia keinoja, eikä ole mitenkään uusi tai ainutlaatuinen temppu, että asepulasta kärsivät köyhät varustautuvat varsinaisia armeijoita alkeellisemmin asein. Ranskan suuri vallankumous kuitenkin asetti tökkimistaistelun maailman näyttämön keskiöön tuliaseiden aikana.

udiovisuaalisesti salkoaseet ovat elähdyttävä elämys 1700-luvun kontekstissa. Tuliaseiden paukkeen rinnalla lyömä- ja tökkimäaseille ominaiset kolistelut ovat suorastaan harmonista kuultavaa, ja terävien, piikikkäiden tai muuten vaan ihmisten rikkomiseen soveltuvien metallikönttien muotoilu on oma taiteenlajinsa. Mutta vaikka ihmisyhteisöt tekevätkin usein parhaansa tappaakseen toisensa ja itsensä tyylikkäillä kepeillä, ei näitä esteettisiä arvoja voi pitää pienoisrenessanssimme ansiona: kyseessä oli kuitenkin vanhojen aseiden kaivaminen kaapin pohjalta, ei uusien suunnittelu. Poikkeuksena tähän olivat tietysti talonpoikien kyhäämät murhatikut, joiden maalaishenkisellä, brutaalilla tyylillä on omat faninsa.

”Historiallisilta vaikutuksiltaan keppien pienoisrenessanssi jäi vähäiseksi.”

alkoaseiden lyhyt hetki valokeilassa ei kuitenkaan yllä kulta-aikain tasolle vaan sortuu köyhälistön koheltamiseen. Tiessään ovat siistissä järjestyksessä toimivat terciot ja kurinalaisen tehokkaat falangit. Niiden paikan valtasivat vihaiset väkijoukot ja yleinen sekaannus. Salkoaseet nauttivat suosiota myös sodankäynnin eliitin parissa - esimerkiksi kestosuosikki Lazare Carnot innostui uuden massa-armeijan tilapäisestä keppiaseistamisesta - mutta pääsääntöisesti tuliaseet olivat tulleet jäädäkseen.

istoriallisilta vaikutuksiltaan keppien pienoisrenessanssi jäi vähäiseksi: ei aivan pelkkää kuriositeettikamaa, mutta melkoisen

mitätön ison pyörän pyörimisen kannalta. Ranskan myllerrykset 1700- ja 1800-lukujen taitteessa muuttivat maailmaa ja sotastrategiaakin, mutta eivät salkoaseiden uudelleenkeksimisen kautta. Oikeastaan salkoaseiden rooli periytyi pistimille: miksi käyttää terävää keppiä, jos voi käyttää terävää keppiä, joka syöksee tulta?

alkoaseiden kääpiörenessanssi oli lyhyt ja verinen. Siihen tutustuminen ei ole välttämätöntä Euroopan aseiden historian seuraamiselle, ja on itse kunkin omasta mausta kiinni uhraako aikaansa kuolettavien kepukoiden encorelle.

Kiitämme! Klassisen tyylikäs Audiopoliittinen auvoisuus Ihan kiva yritys Hyvä budjettiratkaisu

Moitimme! Jäi lyhyeksi No eihän se kivaa ole jos toisella on pyssy ja itsellä keppi

Tuomiomme! 3/5

Viime numerossa toimittajamme tuomitsi Kultaisen Ordan valtakunnan epäonnistuneeksi. Katso seuraavalta aukeamalta FM Kransmanin puolustuspuhe aron ratsastajille!

2/2015 KRONIKKA

KULTAAKIN HOHTAVAMPI ORDA Teksti: FM Alex Kransman

ronikan tämän vuoden ensimmäisessä numerossa esiintyi kirjoitus, jossa arvosteltiin kovin sanoin mongolien valtakunnan läntistä seuraajavaltiota eli Kultaista Ordaa. Valitettavasti kyseinen arvostelu keskittyi pitkälti tämän merkillisen ja jännittävän valtakunnan parjaamiseen. Itä-Euroopan ja läntisten arojen historian harrastajana haluankin korjata fuksien mahdollisesti vielä rajoittuneen, Paradoxin strategiapeleihin perustuvan historiankuvan ja esittää, miksi Kultainen Orda on kiinnostavampi kuin annetaan ymmärtää.

äytyy aluksi todeta, että fuksit mainitsevat ansioituneesti Kultaisen Ordan hyviä puolia, kuten pinta-alan ja keston.

2/2015 KRONIKKA

Mutta he myös ohittavat useita muita merkittäviä asioita. Voimme aloittaa Kultaisen Ordan perustajasta, Batu-kaanista, jota edellisessä kirjoituksessa väitetään yliarvostetuksi. Ensinnäkin, hän jäänee historiaan ainoana sotapäällikkönä, joka hyökkäsi Venäjälle talvella – ei vain kerran, vaan jopa kahdesti – ja voitti. Jopa mahtava isoisänsä Tšingis-kaani päihitti Rusin armeijat parikymmentä vuotta aiemmin vasta alkukesällä. Batu ei vielä tähän ollut tyytyväinen, vaan jatkoi sotaretkeään Itä-Euroopan sydämeen, jossa tuhosi paikallisen ritariston sekä Saksalaisen ritarikunnan eliitin sekä Puolassa että Unkarissa. Taisteluissaan Batu käytti ansiokkaasti Kiinasta tuotua ruutia, jota eurooppalaiset lähteet

Filosofian maisteri Kransman läksyttää naiiveja fukseja.

mainitsevat tässä vaiheessa ensimmäistä kertaa luotettavasti. Vasta suurkaanin kuolema pakotti Batun kääntämään armeijansa pois Euroopasta – muuten saattaisimme perustellusti väittää, että puhuisimme nyt mongoliaa.

oinen hyvin tärkeä Kultaisen Ordan perintö on valtakunta, jota usein esitetään Ordan vihollisena – Venäjä. Moskovan ympärille kehittynyt valtio on suuressa kiitollisuudenvelassa Ordan ensimmäiselle muslimihallitsijalle, Özbeg-kaanille, joka sponsoroi Moskovan ruhtinaita heidän valtataisteluissaan kilpailijoitaan vastaan. Mongoleilta omaksuttu yksinvaltainen hallintotapa, vallan symbolit, veronkanto

ja virkakoneisto ovat olleet vaihtelevassa käytössä Moskovassa meidän päiviimme saakka. Venäjää voikin melkein perusteellisesti pitää Kultaisen Ordan eräänlaisena perillisenä. Maailman isoimman valtion innoittaminen ei ole ollenkaan merkityksetön perintö! Lopuksi haluan lämpimästi kehottaa fukseja opiskelemaan kieliä, sillä historiaa löytyy paljon myös anglosaksisen maailman ulkopuolella. Shaykh Ahmadistakin on kirjoitettu varsin tyhjentävä Wikipedia-sivu venäjäksi!

2/2015 KRONIKKA

Laiskan lomailijan salaatti

2/2015 KRONIKKA

Ainekset neljälle henkilölle: Kilon vesimeloni, 200 g fetaa, puolikas punasipuli, mustapippuria, basilikaa, oliiviöljyä ja vapaavalintainen juoma. 1) Osta raaka-aineet – kunnon fetaan kannatta sijoittaa pari euroa enemmän, jos ei ole koko kesää Kelan tukien varassa. Kronoksen yrttitarhaajilla basilikaa kasvaa ikkunalaudalla 2) Korkkaa viileä viini/olut/siideri/lonkku/limu/vesi/tjsp. Hykertele onnesta kuin Ron Swanson. 3) Leikkele vesimeloni; taiteellista ilmaisua kaipaavat tai muuten vaan pitkästyneet voivat leikellä vesimelonista poliittisia tunnuksia, sydämiä tai eliökunnan edustajia. 4) Kuutioi fetaa, leikkaa punasipulista ohuita siivuja ja asettele kuutiot ja sipulirenkaat melonipalojen päälle. 5) Rouhi mustapippuria salaatin päälle, asettele basilikan lehdet ja lorauta oman maun mukainen määrä oliiviöljyä salaatin päälle. 6) Ihaile kättesi jälkeä, ota kulaus viileästä juomasta ja nauti kesästä hyvän ruoan ja seuran puitteissa.

2/2015 KRONIKKA

TEKSTIVIESTIT Kronikan tekstiviestinumero on 041 705 4288 ja siihen lähetettäköön mitä tahansa filosofisen pohdiskelun ja noh, alta löytyvän känniperseilyn väliltä. Viestit pysyvät täysin anonyymeina, emmekä editoi niitä mitenkään, kunhan ketään ei henkilökohtaisesti loukata. Paitsi ehkä Teroa. Matluklusteri on saatanallinen mesta. Mut onneX atte on niin komia Päähän sattuu :( nimim. Pitikö taas? Jälleen kerran. Mankkaa veti mukanaan suohon. Nimim. Hutukka ja de_kakka Olutta saatana

Ärsyttää jengi, joka halailee ruokalassa. Lääppisivät toisiaan himassa eikä mun perunalautasen äärellä. Ruokahalu menee. Kronos on rakkaus, mutta mikä olisikaan suurempaa kuin eläinrakkaus. #Irmaonrakkaus #sex

Jet fuel can’t melt steel beams!! Nippon banzai!

Teemu syö muurahaisia, älä Kronoksen telaketole Teemu. Vapun elämän- jufeministijaosto vapputunnelmissa: viisauksia. sovinisteja isketään kaulimella silmään!

2/2015 KRONIKKA

Otto täytyy hakata. Armoa tuntematta.

Prosemma kasaan kahes päiväs. Oon nykyään transsendentti olio, kaulana tän maailman tuskasta ja kärsimyksestä. Kulutan vain tupakkaa ja energiajuomaa ja tuotan tekstiä

Että atte on komee

Hyvät ihmissuhteet perustuu vapaille pieruille. Kivaa vappua!

Sosiologien vujut on paskat. Kontakti ei osaa ryypätä.

On tämä saatana maa, sunnuntai ja kaupat kiinni. Darrakokista ei saa mistään.

Olut maistuu aina, jos ei viina

Vitun Suomi. Vitun sunnuntai. Mistäs sais vittu viinaa? Vittu.

Vittu viini on hyvää saatana. T. Nimim. Replamonster

Oskari joi kokiksen ygösellä!! Ebin :----D Ah ei vittu ku kalja voi olla hyvää!! Nimim. vappu tulee saatana Tissit kiitos Olen pohjanmaan ja anaaliseksin välissä

Kronoksen välimäet ihastuttivat ravintolapäivässä

Vuoden mittaan Kronoksen koitoksissa harjaantuneet fuksit saivat fuksikasteensa vappuna Suomenlinnassa.

2/2015 KRONIKKA

LIITY MEIHIN A OSOITTEESS www.specia.fi

Humanisti! Haluatko tietoa alasi palkkauksesta, neuvontaa työsuhdeasioissa tai apua urasuunnitteluun? Meillä on tätä tietoa. Olemme yleisakateemisten alojen asiantuntijoiden ja opiskelijoiden ammattijärjestö. FM-jäsenemme työskentelevät tyypillisesti hallinnon asiantuntijoina, suunnittelijoina ja projektiammattilaisina. Järjestäytymällä alasi ammattijärjestöön annat arvon tutkinnollesi ja autat työssä reilun palkan, hyvien työehtojen ja osaamisen tunnustamisen puolesta.

2/2015 KRONIKKA