Kronikka 4 by Kronikka

KRONIKKA IV/2013

KRONIKKA IV/2013 SISÄLLYS: s. 2. Sisällysluettelo 3. Pääkirjoitus 4. Herra Puheenjohtajalta 5. Edarista kajahtaa 6-7. Sivuaineratsia: Uskontotiede Kehittyvien Maakuntien Kronos-spesiaali: 8-12. Ei oo Lahden voittanutta 13-15. Suuri ja mahtava Kouvostoliitto 16-17. Nurmijärvi - peltoa ja ihmisiä 18-19. Parasta aikaa Pälkäneellä 20-21. Keski-Suomi visa! 22-23. Todellista maailmanhistoriaa etsimässä 24-25. Klinge-Bingo 26. Box on Wheels 27. ISHAn mainos 28-31. Vessavertailu 32-33. Pietarin kuvakollaashi 34. Kronoksessa kuultua 35. Kronoksen hallitus ja virkailijat 2014

Painettu Unigrafiassa tammikuussa 2014. Painosmäärä: 100 kpl. Kannen kuvat: Pasi Pykälistö. Copyright: Tekijät & Kronos ry 2013 & 2014. Julkaisija: Helsingin yliopiston historian opiskelijoiden ainejärjestö Kronos ry. Kronos ry. est. 1945. Tämä julkaisu on saanut HYYn järjestölehtitukea.

Kronikka (lat. chronica, kreik. κρονίκα, < κρονος “aika”) 1) aikakirja, historia; historiateos, jossa tapahtumat esitetään aikajärjestyksessä. 2) yleinen leikillinen runomittainen esittely, katsaus tapahtumiin. 3) vanha ja kunnioitettava säilyke. 4) kronoslaisten ainejärjestölehti. Päätoimittajat: Tiia Niemelä & Pasi Pykälistö. Toimituskunta: Tero Juutilainen, Matleena Kosonen, Margareta Ronkainen, Janne Ridanpää, Aleksi Mäkinen, Jenni Järvinen, Irene Riihimäki, Anna Hyödynmaa. Kuvitus: Pasi Pykälistö, Mikko Virta, Janne Ridanpää, Aleksi Mäkinen, Anna Hyödynmaa, Matleena Kosonen, ISHA, Wikipedia. http://kronikkalehti.blogspot.com/ http://blogs.helsinki.fi/kronos-ry/kronikka ISSN 1238-2817, ISSN 2242-0606 ISSUU: http://issuu.com/kronikka

KRONIKKA IV/2013 PÄÄKIRJOITUS Hyvät lukijamme, vuosi 2013 on kulunut viimeisille viikoilleen ja lumikuurojen, joulukorttien ja ylibuukattujen junien aika on taas täällä. Vuosi on kulunut hämmästyttävän nopeasti, ainakin päätoimituksen tuntuman mukaan. Vuoden aikana on ehtinyt tapahtua monenmoista Kronikan suhteen, suistuttu huipulta alas ja onnistuttu rämpimään ylös suosta jos toisestakin. Viime viikolla (tätä kirjoitettaessa) Kronoksen vaalikokouksessa valittiin tälle rakkaalle lehdellemme uudet päätoimittajat, onnittelut Lasse ja Henry! Vaikka Kronoksen toiminta aina muuttuu ajan ja ikäpolven mukana, on Kronikka säilyttänyt roolinsa järjestömme pääasiallisena kulttuuristen kirjoitusharjoitusten temmellyskenttänä, jonka sivuilla voi huoletta löysätä akateemista nutturaa ja kirjoittaa inspiraation vallassa ilman että kukaan kyselee lähteiden tai vakavamman argumentaation perään saati että tarvitsisi seistä kirjoitelemiensa tekstien takana yhtään jos ei siltä tunnu. Aivopieruja ja freudilaisia lipsahduksia, tahallisia ja tahattomia sellaisia, siis lehteen mahtuu.

aikaisemmin totesi moneen kertaan, Kronikan päätoimitus ei ole sidoksissa Kronoksen hallitukseen vaan on siitä irrallinen itsenäinen elin, jolla on journalistinen vapaus. Rivien välissä jäi sanomatta että lehden kaikki rahoitushan tulee Kronoksen kassakirstusta ja näin ollen tilanteemme muistuttaa mielenkiintoisesti erään valtiollisemman tason viestintälaitoksen roolia ja asemaa. Päätoimittajakauden päättyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä että lukijakunta vapautuisi sanan säilästämme, vaan kirjoittelu ja valokuvailu jatkuvat ensi vuonna lehden aputoimittajina toimituskunnasta käsin konsultoiden. Terveisin, Kronoksen Pyhä Allianssi, alias Pasi Pykälistö & Tiia Niemelä.

Vuoden lopun kunniaksi, kun kaikki vastuu pian karisee harteiltamme ja osin toisen päätoimittajan karatessa Helsingistä joulunviettoon muualle, lue: Kehä III ulkopuolelle, päätimme tehdä tästä numerosta suuren maakuntaspesiaalin. Kehittyvien Maakuntien Kronos-osastossa historianopiskelijat esittelevät kotiseutujaan, niin vihassa kuin rakkaudessakin monelle tärkeätä “kotia”. Emme väitä idean olevan mitenkään uusi, vaan tunnustamme Kronikan historian tuntevan vastaavia sarjoja ja juttuja aikaisemmilta vuosilta, mutta kuten dynastinen puheenjohtajamme sanoo palstallaan, pyörää ei aina tarvitse keksiä uudestaan, vaan sen voi löytää omaan käyttöön lukemalla arkistomateriaalia. Kuten ehkä joku tarkkasilmäinen lukija huomaakin, on päätoimitus ja taitto-osasto päässyt vähän enemmän sinuiksi taitto-ohjelman kanssa, kiitos ystävällisten sielujen antamien ohjekirjojen. Lehden taiton parannuttua vähäsen olemme myös jaksaneet irroitella humoristisilla jutuilla näin vuoden viimeisessä Kronikassa, hallitus ja päätoimitus vaihtuvat uudenvuoden yönä. Kuten eräskin virkailija vähän

KRONIKKA IV/2013

HERRA PUHEENJOHTAJALTA Viimeinen drinkki, aamiaiseksi vaihtuu... Vuoden viimeiset hetket (ja ryypyt) puheenjohtajana alkaa lähestyä yhtä uhkaavasti kuin kandiutumiseni deadline. Jotain yhteenvetoa olisi ehkä paikallaan tehdä kuluneesta vuodesta, mutta toisaalta vuosi on vielä kesken ja tekemistä on vaikka kuinka paljon. Joulukuun aikana Kronoksen pitäisi ainakin vielä lyödä valtsikkalaiset lasersodassa (taas), valita uudet aktiivit sekä juhlia järjestömme vuosijuhlia unohtamatta rakkaan sisärjestömme joulujuhlia. Ja niin, onhan se joulukin ja ”loma” tulossa jossain vaiheessa. Vuosi on mennyt Kronoksella hyvin, vanhoja perinteitä on kunnioitettu (lue: pöytien rikkominen) ja tarpeettomia on pyritty muuttamaan. Kronoksessa on käynnissä pieni, mutta selvä muutos edellisvuosiin verrattuna ainakin fyysisellä (lue: sukupolven vaihtuminen), mutta mahdollisesti myös henkisellä tasolla. Tapahtumat ja konseptit, jotka ovat muutaman vuoden takaisia, eivät välttämättä ole nykyisille kronoslaisille niin sydäntä lähellä. Jokainen ”sukupolvi” luo omat perinteet ja tavat, eli sinänsä kyse ei ole mistään ihmeellisistä asioista vaan päinvastoin normaalista ja jatkuvasta kehitysprosessista. Tuleen ei nyt vaan yksinkertaisesti kannata jäädä makaamaan. Ja itse asiassa Kronos, jos joku, on aina ollut ahkera kehittämään ja innovoimaan uusia tapoja järjestötoimintaan. Kuitenkin täytyy, näin akateemisen historian opiskelijoina, muistaa, että rakentaminen tapahtuu aina vanhan päälle, joten muutosprosessissa myös vanhemmilla kronoslaisille on merkittävä rooli. Pyörää kun ei kannata keksiä uudestaan. Tosin, ei se Kronos muutu, jos kukaan ei ole sitä muuttamassa. Jos jotain tämän vuoden aikana olen oppinut niin se on se, että kronoslaisilla (vaikka eivät olisikaan missään

virassa) on paljon ajatuksia järjestönsä suhteen. Kysymys kuuluukin, miten nämä ideat saisimme parhaiten hyödynnettyä? Yksi aivan loistava vaihtoehto on lähteä itse toteuttamaan niitä! Vaalikokous saattaa olla tätä lukiessassi jo menneen talven lumia, mutta ei se mitään. Hallitus kerää palautteita jatkuvasti, minkä lisäksi virkailijaksi voi ryhtyä kesken vuodenkin. Pelkkä innokkuus riittää. Ja niin, onnittelut kaikille jo valituiksi tulleille! Kronoksen malja! Puheenjohtaja Tero Juutilainen.

(Lehden ilmestyessä herra Juutilainen oli valittu jatkokaudelle Kronos ry.:n puheenjohtajana myös vuodeksi 2014. Uudet virkailijat löytyvät sivulta 35.)

KRONIKKA IV/2013

EDARISTA KAJAHTAA Tällä kertaa edarin kajahteluita teille välittää ehkä hieman vähemmän tunnettu kasvo. Olen Matleena, viidennen vuoden historian opiskelija, varsinainen edaattori ja vuonna 2014 HYYn hallituksessa. Loppuvuodesta 2013 HYY onnistui siirtymään hitusen avoimempaan suuntaan, ja edustajisto päätti ensi vuoden painotuksista: Vuoden mittaan edustajisto keskusteli siitä, kuinka HYYn henkilövalintakulttuuria voisi kehittää. Vuosittain ylioppilaskunnalle on valittu hallitus neuvottelemalla. Ryhmät siis ovat tuoneet pöytään hallituehdokkaansa ja asiakysymyksensä, ja näitä on sitten pyöritelty, kunnes ratkaisu on löytynyt – ja tämä kaikki on tapahtunut suljettujen ovien takana. Tällä kertaa saatiin aikaan HYY-aktiiveille avoin pj-tyrkkypaneeli sekä hallitustyrkkyjen ja asiakysymysten esittely. Neuvotteluiden päätteeksi niissä sovitut asiat tuotiin julkisuuteen. Vaikka kehitettävää vielä on, oli tämä suunta juuri oikea. Ei voi kuin ihmetellä, miksi tämä kehitys tapahtui vasta nyt! Varsinaisesti vuoden 2014 toiminnan suunnista päätettiin joulukuun alussa, kun edustajisto hyväksyi tavoiteohjelman. Se sisälsi muunmuassa kirjauksen uusien opiskelijoiden vastaanottamisesta, mihin ei HYYssä ole panostettu viime vuosina hirveästi. Nyt on kuitenkin uudistusten paikka (millaisten – se selviää pian, ja jos aiheesta on jotain sanottavaa niin minua voi nykäistä hihasta!). Edunvalvonnassa keskeisiä teemoja ovat erityisesti asuminen ja yhdenvertaisuus, unohtamatta tietenkään koulutuspolitiikan suuria kysymyksiä, kuten sujuvamman opiskelun mahdollistamista. Lisäksi painopisteinä on kampusten elävöittämistä, halloped-verkoston kehittämistä ja HYYn koulutusten parantamista – ihan muutaman mainitakseni. Ensi vuonna HYYllä on

edessään myös Mantan lakitus sekä edustajistovaalit. Tänä vuonna jos koskaan sinulla, kronoslainen, on matala kynnys kertoa ideoita ja kehitysehdotuksia liittyen HYYn toimintaan – hallituksessa on nimittäin peräti kolme kronoslaista: Esa Tiusanen (ks. edellinen Edarista kajahtaa), Mari Kyllönen sekä allekirjoittanut. Esa ja Mari tulevat ainejärjestöläisten edustajistoryhmästä ja minä taas olen osakuntalainen. Jos lasketaan valtsikan historia mukaan, nousee hissalaisten määrä viiteen ja eri taustaryhmienkin määrä kolmeen – hissalaisuutta yli ryhmärajojen, siis! Epäilemättä HYYn vuodesta 2014 tulee monin tavoin jännä ja hyvä. Mutta kaikki on turhaa, jos HYY lipuu kauas jäsenistään, kuten juuri sinusta. Seuraa siis mitä HYYssä tapahtuu, tykkää siitä Facebookissa, kysy, ihmettele, kritisoi – älä anna HYYn muuttua yhteisöksi, jollaiseen et halua kuulua! Matleena Kosonen HYYn edustajiston jäsen 2012-13, Osakuntien edustajistoryhmä HYYn hallituksen jäsen 2014

KRONIKKA IV/2013

SIVUAINERATSIA: USKONTOTIEDE Vuoden viimeisessä sivuaineratsiassa tutustumme yhteen humanistisen tiedekunnan erikoisemmista oppiaineista, joka on yhteinen meidän ja teologisen tiedekunnan kanssa, nimittäin uskontotieteeseen. Uskontotieteen opetus jakautuu yliopistossamme kahtia, humanistisessa olevaan ja teologisessa olevaan, ja yleisen olettamuksen mukaan myös painotukset vaihtelevat sen mukaan. Uskontotieteen peruskurssista voi jatkaa joko uskontotieteen perusopintoihin tai jos on hakenut ja saanut opinto-oikeuden yleiseen teologiaan, niin myös yleisen teologian perusopintoihin kuuluu 5 op edestä uskontotiedettä. Uskontotiedettä suosivat sivuaineena usein uskonnon, filosofian ja psykologian ainetriadin opettajiksi haluavat. Uskontotieteen perusopinnot muodostuvat Johdatuksesta uskontotieteeseen, 10 op, joka jakautuu Uskontotieteen perusteisiin ja Maailman uskontoperinteisiin. Lisäksi pitää käydä kurssit Kansanomainen uskonnollisuus, Uskonnollinen kokemus ja Uskonnollinen monimuotoisuus, yht. 25 op. Laajempaa asiantuntemusta aiheesta antamaan suostui HuK. Jenni Järvinen, joka on opiskellut uskontotieteen perusopinnot sivuaineena. 1. Miksi uskontotiede? - Uskontotiede on oppiaineena mielenkiintoinen, uskontoa mutta ei teologiaa. Oppiaineessa käsitellään uskovien kulttuuria ja sitä, miksi ihmiset uskovat. Omana lähtökohtanani on halu laajentaa maailmankatsomustani. 6

2. Millaista uskontotieteen opiskelu on? - Opinnot koostuvat luennoista, esseistä ja kirjatenteistä. Oppimispäiväkirjat ovat yleisiä. Osa on massaluentoja, osa pienempiä n. 20-30 opiskelijan luentoja. Sivuaineopiskelija voi korvata luennot kirjatenteillä. Ei yleensä ole vierailevia luennoitsijoita. 3. Kuinka raskas oppiaine on? - Raskasta on jo luennoille raahautuminen, mutta yleensä samantasoista historian kanssa vaativuudessa. Riippuu siitä, miten paljon vaivaa haluaa nähdä. Paljon luettavaa. Ongelmia on tullut myös siitä, ettei informaatio kulje henkilökunnan kesken. Vastaanottoajat ovat aika lyhyitä. 4. Onko opintopisteiden suhde tehtyyn työmäärään lepsu tai liian tiukka? - Ihan OK-taso. 5. Mieleenpainuvin hetki uskontotieteen opinnoissa tähän asti? - Suoritusmerkinnän saamisen vaikeus. Puolivuotta kesti, erinäisistä syistä johtuen. 6. Mitä hyödyllistä uskontotieteessä oppii? - Kulttuurien tuntemus, niistä oppii paljon ja tarjoaa erilaista näkökulmaa asioihin. 7. Onko uskontotieteessä kuinka paljon kronoslaisia? - Aika vähän, en ole vielä nähnyt muita.

KRONIKKA IV/2013 8. Missä muualla uskontotiedettä voi opiskella? - Helsingissä oppiaine on jaettu humanistisen ja teologisen kesken. 9. Mitä parannettavaa uskontotietessä on? - Henkilökunnan informaation kulku ja ettei opiskelijoiden arvosteltavaksi annettuja töitä hukattaisi. Osassa kursseista kaikki halukkaat eivät mahdu/pääse kursseille. 10. Millaisia aiheita olette käsitelleet uskontotieteessä tähän asti? - Johdatuksena; mitä on uskontotiede ja sitten maailmanuskontoja, etenkin Ninian Smartin teoksesta. Suomalaista kansanuskoa, saamelaisia, mutta ei käsitel-

ty Suomen muinaisjumalia. Psykologinen näkökulma on myös ollut esillä, uskonto ja ihmismieli. Uskonnollinen monimuotoisuus yleensä. Opinnoissa voi erikoistua uskonnonopettajaksi, aineopinnoissa on paljon buddhalaiskursseja. 11. Terveiset uskontotiedettä sivuaineeksi harkitsevalle? - Menkää rohkeasti kokeilemaan. Tarkistakaa että saatte suoritusmerkinnät. Amanuenssi on ihan OK. Kanssaopiskelijaa siteeraten: “On se parempaa kuin valtio-oppi.” J.L. Haastattelijana Pasi Pykälistö.

KRONIKKA IV/2013

KEHITTYVIEN MAAKUNTIEN KRONOS-SPESIAALI Ei oo Lahden voittanutta Lahti on Suomen nuorin kaupunki. Nuorin siksi, että se on viimeinen kaupunki, jonka Suomen viimeinen laillinen hallitsija keisari Nikolai II perusti marraskuussa 1905. Koko perustamisvuosisatansa Lahti eli kuin ahmatti. 1950-luvun loppuun mennessä kaupunki oli niellyt isoja osia vanhasta emäpitäjästään Hollolasta ja naapurikunta Nastolasta. Sotavuodet olivat Lahdelle irvokas piristysruiske: sodan jälkeen pommitusten runtelemaan kaupunkiin asettui noin 10 000 karjalaista evakkoa. 1900-luvun alun parin tuhannen asukkaan ruutukaavakylä on tänään yli satatuhatpäinen maakuntakeskus tai Helsingin nukkumalähiö, miten asian ikinä tahtookaan mieltää. Koko viime vuosisadan Lahti lihoi holtittomasti. Kaupungilla on edelleen sykkivä sydän, mutta se kärsii rytmihäiriöistä ja verisuonitaudeista. Lama-aika saattoi Lahden sydäninfarktin partaalle. Tämän artikkelin kirjoittajat ovat kulkeneet Lahden kalkkeutuneita suonia pitkät lapsuus- ja nuoruusvuotensa. Paljastamme aakkosittain Lahden rosoiset kerrostumat, joiden väliin kätkeytyy kuitenkin se rustiikki kauneus, jonka vuoksi niin moni on ylpeä sanoessaan: “Moi, mä oon Lahesta!”.

A: Ararat. Turkissa sijaitsevan maanmuodostuman nimeä kantava kebab-pizzeria ei ole tunnettu pelkästään siitä, että ravintola tarjoaa (monen muun ohella) paikallista erikoisuutta, lihamukia. Tammikuussa 2000 ravintola tuli tunnetuksi pizzeriamurhista. B: Brandenstein, Otto von. Von Brandenstein oli saksalainen vapaaherra ja eversti, joka johti keväällä 1918 maanmiehistään koostuneen kevätretkiseurueen Loviisan kautta Lahteen. Retken loppuvaiheilla käytiin muun muassa tiukkasävyinen ottelu Lahden herruudesta. Häviäjäjoukkue passitettiin hovineuvos Fellmanin pelloille, jonne perustettu vankileiri jäi synkäksi luvuksi Suomen historiaan. C: Chicago. Ilmeisesti 1960- ja 1970-luvuilla vakiintunut nimitys Lahdesta. Suomen Chicagon alkuperästä on kiistelty, mutta syitä lienee useampiakin. Nimellä on viitattu ainakin Lahden hurjaan kasvunopeuteen, rikollisuustilastoihin sekä Sopenkorven alueen lukuisiin teurastamoihin. Amulet-yhtye tiivisti myytin kappaleessaan Suomen Chicago (1976), jota ei todennäköisesti kertaakaan ole soitettu Lahen ulkopuolella. D: Ei käytössä. Vanhaa hollolan murretta vääntävät puritaanit eivät d-kirjainta tarvitse, ovathan he kotoisin hollolan lahlest. Myös vuoden 2001 hiihdon maailmanmestaruuskisojen dopingskandaalista johtuen D-sanoja ei ole katsottu suosiolla.

KRONIKKA IV/2013 E: Erikoisolut. Keskellä kaupunkia pantu vihreäetikettinen suosikkijuoma, joka muistetaan kenties makuaan paremmin halvasta hinnasta. Vanhana taisteluparina Lahden Sininen, jota saa edelleen kaupoista. F: FC Lahti ja jalkapallo. Lahti on lahtelaisten jalkapallokannattajien mielestä perinteikäs jalkapallokaupunki. Mitalitilastojen ja katukuvan perusteella maine voi vaikuttaa liioitellulta, sillä suurin osa lahtelaisista kannattaa harhauskoisuudessaan jäälätkäjoukkue Pelicansia, kun eivät urpot paremmasta tiedä. Lahen sydämessä sykkii olympia-areenanakin toiminut Kisapuiston pallopyhättö, jonka kyljellä pelejä valvoo pronssiin valettu Jari Litmanen. G: Gallery, Rogues. Lähinnä kemikaali-, maahantuonti- ja perintäalalla toimiva herrainkerho, jonka jäsenet suosivat mustaa nahkaa ja moottoripyörättömyyttä. H: Haamu. Viimeinen laajempaa mediakohua herättänyt suomalainen poltergeisttapaus oli Lahden kummitus vuonna 1974.

Kummittelutapaus sai absurdeja piirteitä, kun kummittelun riivaamassa puutalossa päivystivät niin virkavallan, kirkon kuin tiedemaailmankin edustajat. Muuan helsinkiläinen uskontotieteen ylioppilas nauhoitti koputtelut magnetofoninauhalla, ja ilmeisesti nauhoja säilytetään tänäkin päivänä Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksella. I: Ili Varmavuo. Paikallisradio Voiman jääkiekkoselostaja. Mies ja ääni Pelicansin armosta. Jaksaa, vaikka Pelicans olisi tappiolla 8-0. J: Juustilankatu 9. Talo, joka lyhyen elinkaarensa aikana saavutti kyseenalaisen ennätyksen maamme suurimpana sortuneena rakennuksena. Pitkäperjantain iltana 1963 yhdeksänkerroksinen, lähes valmiiksi saatettu kerrostalo sortui alas rytisten. Paikallislehdet hehkuttivat, kuinka rauniokasaa tultiin ihmettelemään Helsingistä asti. Onnettomuuden syynä oli valuvaiheessa jäätymään päässyt betoni. Itse onnettomuus ei vaatinut uhreja, mutta talosta vastannut rakennusmestari päätyi päättämään päivänsä

KRONIKKA IV/2013 oman käden kautta. K: Kauppatori. Lahden ruutukaavakeskustan sydämessä sijaitseva tori, jonka laidalla ratsastaa kotiin palaavien hakkapeliittojen uljas patsas. Viikonloppuisin kauppatorin ympärillä harjoitetaan niin sanottua ympäriajoa. Ajoneuvoina käytetään noin kaksikymmentä vuotta vanhoja peltilehmiä. Tällä hetkellä torin tilalla on valtava parkkihallityömaa, jonka puitteissa järjestettiin myös Suomen suurin arkeologinen kaivaus. Kaivauksissa paljastui, että muinaiset 1800-luvun lahtelaiset olivat varakasta porukkaa, jotka nauttivat ateriansa Villeroy & Boch -astiastoilta. L: Liipola. Etelälahtelainen kulttuurien sulatusuuni, jonka eläväisen ostoskeskuksen pihoille ihmiset maailman kaikilta laidoilta kokoontuvat disputoimaan päivän polttavista aiheista. Asukkaiden maksuhäiriöprosentti noin kaksinkertainen työllistymisprosenttiin verrattuna. M: Mukkula. Ota Liipola, tuplaa pubien määrä, lisää joukkoon nippu opiskelija-asuntoloita sekä Summer Up -festivaali ja sekoita. N: Nastola. Jalojen villien kansoittama naapurikunta, jonka asukkaille lahtelainen herrakansa aina toisinaan käy naureskelemassa. Lahen oma Kerava. O: OH3R, auki tavattuna Oscar Hotel Three Romeo, on lahtelaisen radioamatööriaseman kutsutunnus. Radiomäen 150-metristen mastojen hellissä helmoissa sijaitsevaan asemaan saat yhteyden MF- tai HF-laitteellasi aina sunnuntaisin kello 12-15. P: Päijät-Häme. Maakunta, joka synnytettiin historiallisen Hämeen läänin itäreunalla

paisuneen Lahden kaupungin ympärille. Tunnettu Suomen tuntemattomimmasta maakuntalaulusta Vihreiden harjujen maasta. Moni kajauttaa edelleenkin mieluummin ilmoille Hämäläisten laulun. Maakunta on ollut virikkeenä myös heinolalaiselle Apulantayhtyeelle, joka on sittemmin ottanut käyttöönsä aputoiminimen Päijät-Hämeen sorto ja riisto Oy. Q: Q-kahvila. Lahtelainen nuorisokahvila, joka suljettiin ilmeisen monta vuotta sitten. Harva lahtelainenkaan on kuullut koko paikasta. R: Rautatienkatu. Rautatieasemalta Kirkkopuistoon ulottuva paheiden bulevardi, jonka varrelta löytyy anniskeluravintola, thaihieromo tai erotiikkaliike keskimäärin 33 metrin välein. Lahen Reeperbahn.

KRONIKKA IV/2013 S: Sleepy Sleepers Seitsenkymmenlukulainen huumorirockyhtye, joka tuli kännipäisellä örinällään varmistaneeksi, ettei yhteenkään lahtelaiseen rock-aktiin tai koko kaupunkiin tulla enää koskaan suhtautumaan vakavasti. Kiitos paljon. T: Torvi. Loviisankadulla sijaitseva perinteikäs kulttuuriravintola, jossa istutaan muovisilla puutarhakalusteilla ja juodaan muovisista tuopeista. Suomen ensimmäinen itsepalveluravintola ja yksi maan aktiivisimmista keikkapaikoista. Torven keskeinen sijainti takaa ulkopaikkakuntalaisille kokonaisvaltaisen Lahti-elämyksen mahdollisimman vähillä askelilla: sata metriä rautatieasemalle, kymmenen nakkikioskille ja parisataa putkaan. Olut 3,80 euroa, korvatulpat euron. U: UPO. Askon tehtaiden tytäryhtiöksi perustettiin 1930-luvun lopulla Uusi Putkihuonekalutehdas Osakeyhtiö eli UPO. Tuli myöhemmin tunnetuksi erityisesti kodinkoneistaan; kukapa ei olisi UPO-jääkappia elämässään avannut. Potkupallofanaatikoille tuttu myös Upon Pallosta eli sittemmin FC Kuusysistä. AskoUpon entinen punatiilinen tehdaskompleksi on yksi harvoista rakennuksista, joita junalla Lahden ohi puhaltava matkaaja ehtii kaupungista nähdä. V: Vöörld Geims 1997. Farssi, joka ei ansaitse tulla kirjoitetuksi oikein. Räpyläuintia isolla rahalla. Populistin unelma ja synonyymi verorahojen tuhlaukselle. W: Waltzer, Kim Peter. Veistostaiteen väärinymmärretty visionääri, jonka teoksia rajoittunut lahtelaisyleisö on toistuvasti ja aiheetta parjannut. Taidetta paremmin

ymmärtävät lahtelaiset muistavat Waltzerin erityisesti toteutumatta jääneestä Voittajaveistoksesta, radiomastojen väliin kaavaillusta satametrisestä tolpasta, jonka nokassa olisi kököttänyt vaaleanpunainen kikkare. X: Xylofoni on soitin, ja soittaminen liittyy vahvasti Lahden konservatorioon. Konservatorio on ylpeästi viipurilaista perua. Lähdekriittisesti aukottomat Wikipediatiedot todistavat, että konservatorion historia juontaa Torkkeli Knuutinpojan järjestämiin pitoihin, joissa “laulun ja soiton kerrotaan raikaneen”. Konservatorio toimii 1950-luvulla rakennetussa konserttitalossa, joka on nykyään rakennussuojelukeskustelun ytimessä. Hollolankadun jalkakäytävä on jouduttu osin sulkemaan rakennuksen seiniltä tippuvien laattojen pelossa. Jopa rakennuksen purkamista on väläytelty. Y: Yhteiskoulu eli Lahden Yhteiskoulu eli LYK, jonka ylioppilaat kirjoittavat lähes Ressun lukion tasolla. Yhteiskoulu liittää yhteen muun muassa Juho Kusti Paasikiven, Aaro Pajarin, Tehosekoitin-yhtyeen ja tämän artikkelin kirjoittajat. Heitä on kaikkialla, he menestyvät.

KRONIKKA IV/2013 Vastustajien (Lahden Lyseon käyneiden) mukaan ilkikurisia elitistejä ja porvareita. Z: Z-juna. Tässä vaiheessa aakkosia mielit jo varmasti tutustumaan Lahteen. Lähdöt Helsingin rautatieasemalta tunnin välien, opiskelijahinta 8,05 e. Toimii myös toiseen suuntaan. Å: Å-kirjainta tai muutakaan ruotsinmielistä hömpötystä ei Lahdessa hyvällä katsella. Kaupunkilaisista ruotsia äidinkielenään puhuukin vain 0,3 prosenttia. Ruotsinkielentaitoisten lahtelaisten lukumäärä lienee kutakuinkin sama. Ä: Äiti. Nainen, jonka rakkaus yltää yli maakuntarajojen. Mainio syy vierailla kotipaikkakunnalla aina tasaisin väliajoin.

Ö: ÖKY-1. Provosoiva rekisteritunnus, joka roikkui Lahden kaduilla liikkuneessa BMWcitymaasturissa joitain vuosia sitten. Autoon kiinnitti huomiota muun muassa paikallinen yhteiskuntakriitikko ja YouTube-vaikuttaja Pasi Viheraho.

Aleksi Mäkinen & Janne Ridanpää.

KRONIKKA IV/2013 Suuri ja mahtava Kouvostoliitto

Omaa kotikuntaani Anjalankoskea ei ole enää olemassa, kiitos vuoden 2009 suuren kuntaliitoksen, jolloin lähes koko Pohjois-Kymenlaakso liitettiin yhteen uudeksi suurkunnaksi, jonka nimeksi pitkällisen perikymäläisen tappelun jälkeen tuli Kouvola. Kuten kaikki paikalliset tietävät, on tämän suurliitoksen jälkiseurauksena aina tehtävä vissi ero siinä, että onko vanhasta-Kouvolasta vai Suur-Kouvolasta, jota aivan syystäkin Kouvostoliitoksi nimitetään. Pompöösin byrokratian, betonibrutalismiin nojaavan arkkitehtuurin ja innokkaan venäjänkielen opiskeluun kannustamisen kautta yhtäläisyydet itänaapurin luhistuneeseen imperiumiin ovat selvät, mukaan soppaan voidaan vielä heittää alistetut reunamaat ja ajoittain erittäin seniili johto. Anjalankosken, Kouvolan, Valkealan, Jaalan, Kuusankosken ja

Elimäen yhdistyttyä Kouvostoliitoksi yhtenä ongelmana oli tietysti paitsi nimen, niin myös vaakunan valitseminen uudelle ja uljaalle suurkaupungille, joka väkiluvussa selätti jopa aiemman maakuntakeskuksen Kotkan, kotkalaisten kauhistukseksi. Kiivaan kunnallisen debatin ja Kouvolan Sanomien Napakoissa käydyn sanasodan jälkeen vaakunaksi tuli heraldikon luoma synteesi aiemmista kunnanvaakunoista. Keskellä olevaa epämääräistä kuviota on kutsuttu usein rikkonaiseksi ruoriksi ja katsottu sen kuvaavan hyvin Suur-Kouvolan poliittista ja henkistä tilaa. Vielä osuvampi tulkinta kuvioista on perikymäläinen riitakapula, jossa on kuusi puolaa joista jokainen alue voi vetää omaan suuntaansa. Kouvostoliiton muutaman vuoden aikaista kunnallispoliittista elämää ovatkin leimanneet kiivaat riidat ja poukkoileva päätöksenteko, jossa selkein jakolinja on ollut ylitse puoluerajojen käyvä pitäjä vastaan kaupunki, etenkin sen jälkeen kun kaupunginhallinto lanseerasi uuden Ydinkeskusta suunnitelmansa, jossa asukkaat, palvelut ja käytännössä koko kunnallis13

KRONIKKA IV/2013 toiminta keskitettäisiin Kouvola-Kuusankoski-Valkeala-Koria-Voikkaa alueelle. Kunnallisten säästökuurien pyörteissä on koettu kiivaita taisteluita koulujen ja kirjastojen lakkauttamisista, usein kyläkoulun lakkautuspäätöstä on seurannut pitäjänkaartin vastaoffensiivi, jossa on lakkautettu keskustan kouluja, kirjastoja ja viimeisimpänä taistelutantereena on ollut toisen lukion, Yhtärin, lakkauttaminen. Vanha lyskalainen ei kommentoi enempää. Kuvaa kymenlaaksolaisen kunnallisen kinastelun laadulle on se, että kun Anjalankoskelle aikoinaan piti rakentaman kaupungintalon 1970-luvulla Sippolan ja Anjalan kuntien liitoksen jälkeen, niin kaupungintalon paikasta ei päästy sopuun Myllykosken, Inkeroisten ja Sippolan välillä. Kompromissina kaupungintalo rakennettiin lopulta keskelle peltoa Kelta -kankaalle, missä se nyt nököttää tyhjänä. En tiedä onko riitaisa ja kyläkuntainen kunnallispolitiikka vain kymenlaaksolainen ilmiö, mutta itsestäni se elää hyvin vahvana Kymijoen rannoilla, kenties johtuen alueen pitkästä historiasta valtakuntien ja läänien rajamaana. Kouvola, siis Vanha/Pien-Kouvola on rautatieristeykseen Lahden lailla syntynyt kaupunki, jonka vanha puuarkkitehtuuri paloi tuhkana taivaalle sodan myötä, 1960-luvun betonihurman viimeistellessä jäljen. Kouvola onkin tunnettu betonibrutalismin malliesimerkkinä, suurimpana kukkana nykyisin Suur-Kouvolaan kuuluva Vekaranjärven varuskunta. Monien tuntema slogan Kouvolalle on “Kaikkea kivaa betonista” ja myös “Kouvolassa parasta on että sieltä pääsee pois”. Kouvolasta onkin erittäin helppo poistua, kunnanisien harmiksi väestövirran suunnan ollessa Kouvostoliitosta pois. Junalla pääsee Lahteen, Kotkaan, Mikkeliin ja Lappeenrantaan. Yliopistoissa paikallisten lukioiden tuoreet 14

ylioppilaat hajaantuvat aika hyvin Helsingin, Tampereen, Jyväskylän ja Kuopio-Joensuun kesken, minne nyt junalla pääsee. Kouvostoliiton nähtävyyksistä käytännössä kaikki paitsi Tykkimäen huvipuisto ja Kasarminmäen vanha varuskunta sijaitsevat muualla kuin Kouvolan “kaupungissa”. Historiallisesti alue on hyvin monenkirjavaa, löytyy Venäjän armeijan varuskuntia ja juoksuhautoja, ruotsalaisen aateliston kartanoita ja paperiruhtinaiden tehtaita ja tehtaankyliä. Historia ennen 1500-luvun alkua ei juurikaan näy, muutamaa kivikautista asuinpaikkaa ja linnavuorta lukuunottamatta. Keskiaikaa haikaileva joutuu matkustamaan alas rannikolle Pyhtäälle ja Haminaan löytäkseen kivikirkkoja. Paikkakunta on syntynyt paperiteollisuuden ympärille ja nyt tehtaiden kaatuessa elää henkisessä ja yhteiskunnallisessa kriisissä. Kouvostoliiton merkittävimpiä lahjoja maailmalle ovat tällä hetkellä Viikate, Sami Hyypiä, MyPa, Pirkka-Pekka Petelius ja Hannele Huovi. Mitenkään suurta roolia Suur-Kouvola ei ole maamme kulttuurin, urheilun saati politiikan kentillä näytellyt. Historiassa Kymenlaakson suuret hetket ovat olleet Kustaan sota 1788-1790, paperiruhtinaiden nousu sekä Suomen sisällissota 1918. Maantieteellisesti suuri Kouvostoliitto jakautuu siististi neljään palaseen, Kymijoen jakaessa vinosti itä-länsisuuntaisesti alueen kahtia “Ruotsinpuoleen” ja “Venäjänpuoleen” ja Salpausselän jakaessa sen pohjois-eteläsuuntaisesti kahteen osaan, eteläiseen savilakioiden peltomaihin ja pohjoisempaan järvien ja Kymijoen vesistön sivuhaarojen pirstomaan metsien ja kukkuloiden metsämaahan. Väestöllisesti asukkaat ovat sekakansaa, joka on syntynyt hämäläisten, karjalaisten ja

KRONIKKA IV/2013 savolaisten levittäytyessä Kymen rannoille ja rannikon ruotsalaisten, saksalaisten ja virolaisten siirtyessä sisämaahan. Tukholma-Pietari tie on lisännyt omat vivahteensa tähän etniseen keitokseen. Itse olen elänyt ensimmäiset parikymmentä vuotta elämästäni Ummeljoella, Myllykosken vieressä joen länsirannalla olevassa kylässä tai kolmen kylän taajamassa. Vasta myöhemmin Helsingissä olen tajunnut sen, että kasvuympäristönä Ummeljoki oli aika erikoinen, maalaiskylä paperitehtaan vieressä, missä lähimpään navettaan on yhtä pitkä matka kuin paperikoneen äärelle. Palvelukeskuksena toimii joen itärannan Myllykoski, mistä pääsee bussilla Kouvolaan ostoksille. Itse kävin lukioni Kouvolan Lyskassa, henkilökohtaisena kostona Myllykosken lukion sulkemisesta vain vuotta ennen kuin olisin siirtynyt sinne ylä-asteelta. Joka-aamuinen ja -iltainen bussimatka Ummeljoelta Kouvolaan on opettanut arvostamaan Helsin-

gin laajaa ja tiheää julkista liikennettä. Helsinkiin yliopistolle lähdettyäni olen huomannut kaipaavani Ummeljoelle ja pitäväni jopa Kouvolaa sympaattisena pikkukaupunkina, jossa lähes kaikki tuntevat toisensa ja tietävät toistensa tekemiset ja noin puolet väestä jollakin tavoin sukua keskenään. Kaipaan myös Kouvolan kaupunginkirjastoa, missä kaikki kirjat olivat yhdessä paikassa eivätkä hujan hajan ympäri ämpäri kuten Helsingissä, missä kaupunginkirjastoa ei ole edes olemassa samalla tavalla. Kouvostoliitosta minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, mutta ainakin se tarjoaa aina hyvät naurut suomalaisen kunnallispolitiikan piirteiden ilmentäjänä. Paikkakunta politiikan tuolla puolen sen sijaan on yhä sydämessäni. Pasi Pykälistö.

KRONIKKA IV/2013 Nurmijärvi – peltoa ja ihmisiä

useamman kilometrin verran.

Nurmijärvi on ruokakauppojen luvattu ihmemaa. Niiden määrä suhteessa Nurmijärvi on kolmen taajaman sekä taajaman kokoon on naurettava. usean kylän muodostama peltoinen Yksin Kirkonkylän alueella on kuusi kokonaisuus Keski-Uudellamaalla, erikokoista ruokakauppaa. Suurin noin 40 kilometrin päässä Helsingistä. ruokakauppa löytyy Klaukkalasta, jossa Nimensä Nurmijärvi on saanut sijaitsee Citymarket. Ruokatarvikkeista Kirkonkylän liepeillä sijainneesta, ei siis tule pulaa, mutta jos haluat ostaa 1900-luvulla kuivatetusta järvestä. jotain muuta kuin ruokaa, kannattaa Asukasluvultaan Nurmijärvi on suunnistaa suoraan kunnan ulkopuolelle, Suomen suurin maalaiskunta yli 40 esimerkiksi Hyvinkäälle Willaan tai 000 asukkaalla. Noin 70 prosenttia Vantaalle Jumboon. Kulttuurinnälkäisiä väestöstä asuu taajamissa; Klaukkalassa, palvelee Kirkonkylässä (elokuva) Rajamäellä tai Kirkonkylässä. Haja- teatteri Kino Juha sekä vuosittain asutusalueilla asuminen on kuitenkin Palojoen Taaborinvuorella järjestettävät kasvattanut suosiotaan. Nurmijärvi on Kivi-juhlat. Menomestoina toimivat etenkin lapsiperheiden suosiossa, mistä Nightclub Venla Kirkonkylässä ja kertovat päiväkotien ja ala-asteiden Nightclub Charlotta Klaukkalassa. huomattava määrä kunnassa. Yläasteita Jos tanssijalka vipattaa, kannattaa sen sijaan on vain kolme, kuten myös suunnata Ruusulinnaan, jossa voi päästä lukioita, ja ammattikouluja yksi. Vaikka tanssahtelemaan liveartistien tahtiin. kunnassa on paljon asukkaita, ei se takaa anonymiteettia, sillä aina jostain löytyy Nurmijärvellä asuvalle auto on joku, joka tuntee sinut jotain kautta. pakollinen hankinta, mikäli on halua Nurmijärven pienet piirit takaavat myös päästä liikkumaan kodin ulkopuolella. sen, että kunnan sisällä tapahtuneet asiat Bussimatkat eivät ole nurmijärveläisten ovat varmasti laajalti tiedossa kaikkialla suuressa suosiossa, mikä johtuu Suomessa. pääasiassa siitä, että kunnan sisällä bussiliikenteestä huolehtii yksi Nurmijärvellä peltojen osuus kunnan ainoa firma, Korsisaari, eivätkä kokonaispinta-alasta on Suomen sen hinnat ja aikataulut oikein ole suurimpia. Pellot ovatkin osa houkuttelevia. Mikäli mielit päästä nurmijärveläistä kansallismaisemaa Kirkonkylästä Helsinkiin, saat pulittaa ja ensimmäisiä asioita, jotka tulevat siitä 8,20 euroa per suunta ilman mieleen miettiessä sanaa ”Nurmijärvi”. minkäänlaista vaihtomahdollisuutta Traktorin perässä körötteleminen on (huomioi huima opiskelija-alennus pelloista johtuen hyvinkin tavallista, ja kyseistä matkustusvälistä: opiskelijat jos traktorin perässä on pari autoa, on maksavat vain 7,70) ja jos valitset paikallinen liikenneruuhka syntynyt. bussin väärin, saatat joutua istumaan Ohitusmahdollisuuksia ei aina kapeilla, maisemakierroksella toista tuntia ennen osittain valaisemattomilla teillä ole, joten kuin olet Helsingissä. Osa bussivuoroista jumittamista traktorin takana voi kestää ajetaan vain koululaisajoina, joten ne 16

KRONIKKA IV/2013 eivät palvele tarpeita.

kaikkien

kuntalaisten

Nurmijärvi on tunnettu Suomen kansalliskirjailija Aleksis Kivestä sekä muutamista muista henkilöistä. Aleksis Kivi syntyi Nurmijärven Palojoella, eikä kukaan nurmijärveläinen ei ole voinut välttyä kuulemasta kyseisestä kynäniekasta. Nurmijärven vaakunaa koristavat Kiven tuotannosta tutut Seitsemän veljestä. Entinen pääministeri Matti Vanhanen on muinoin ollut kunnan miehiä ja hänen kuuluisa lautakasansa sijaitsi Lepsämän kylässä. ”Nurmijärven pitkä poika”, kuten eräs Nurmijärven yhteiskoulun historian ja yhteiskuntaopin lehtoreista muistaa häntä kutsua. Nuoremmalle sukupolvelle tutumpi kuuluisuus on Pikku G, joka ponkaisi julkisuuteen hittirallatuksellaan Me ollaan nuoriso. Herusten takametsistä kirjailijanuralle on lähtenyt Kronoksen oma poika Aleksi Peura. Jenni Järvinen

KRONIKKA IV/2013 Parasta aikaa Pälkäneellä Nuoruuden Onnela ja kokematon Sedu Aikuistumisriitin avulla lapsi tai nuori siirtyy virallisesti aikuisten maailmaan. Aikuistumiriittinä toimineen rippileirin merkityksen vähätessä, ovat muut murrosjuhlat nostaneet painoarvoaan. Nykyajan aikuistumisriitteiksi voidaan kutsua valmistumista, armeijaa tai omaan asuntoon muuttamista. Mutta missä todella mitataan se, oletko siirtynyt aikuisten maailmaan, missä kielletty muuttuu hyväksytyksi? Kynnys aikuisuuteen on monella meistä ollut Onnelan ovella. Jonossa sedulaan yksi jos toinenkin on kokenut viattoman lapsuutensa viimeiset hetket ennen aikuisten karuselliin astumista. Käsitys hauskan pitämisestä tivolissa muuttui kertaheitolla - sisäänheitolla. ”Nuoruus on parasta aikaa” on paljon kuultu väite. Oma nuoruuteni on kulunut suurilta osin Hämeen sydämessä, Pälkäneellä, jossa ”teinihelvettejä” ei ole. Keskustan ainoa baari, bar Ankkuri, ei houkutellut kovin usein viettämään perjantai-iltoja paikallisten maitoaatujen kanssa. Pälkäneen slogan ”Pälkäne - Parasta aikaa” ei muistunut juuri silloin mieleen, kun juhli uutta vuotta hengailemalla Pälkäneen taksiaseman ovivälikössä. Katsellessa kotikylän tyhjiä katuja viikonloppuisin, oli vaikea on kuvitella, että bilehirmu Sedu Koskisen viettäneen nuoruuden kesäiltansa paikallisella leirintäalueella ja värjöitelleen talviöinä Pälkäneen torilla tölkki kohmeisessa kourassa. Oliko nuoruus ja Pälkäne Sedu Koskisen parasta aikaa? Millaisia aikuistumisriittejä Koskinen koki yhteisellä hiekkalaatikollamme? Kysymyksiin vastaa Seppo ” Sedu” Koskinen, jota saamme syyttää tai kiittää lapsuutemme lopusta.

1. Missä Sedu vietit nuorena aikaasi? Pälkäneellä tuli alaikäisenä käytyä pikkubaareissa, josta sai alaikäisenä bisseä ja silloinhan se tuntui parhaalta. En mä pahemmin käynyt esimerkiksi Hämeenlinnassa tai Tampereella. Ne olivat liian suuria stadeja Pälkäneen pojalle. Autolla pyörittiin tansseissa ympäri Pälkänettä ja aina tytöt mielessä, tietty. 2. Minkälainen oli tuolloin pälkäneläisten ja valkeakoskilaisten nuorten suhde? (Kirjoittajan oman nuoruuden aikana Pälkäneellä on käyty tappeluita valkeakoskilaisten ja pälkäneläisten välillä. Tappeluihin on kuulut mm. pesäpallomailoja) Valkeakoskihan tuntui isolta stadilta Pälkäneen jälkeen ja kaikki tuntuivat olevan niin cooleja (ainakin tytöt). En mä kokenut mitään eriarvoisuutta muuten. 3. Oletko ollut Aitoon kirkastusjuhlilla? ( Suomen vanhin rockfestivaali, [in your face Ruisrock] joka järjestetään Pälkäneellä) No Aitoosta muistan, että olin silloin (1973) yli 190 cm pitkä, koska tuolloin olivat muodissa korkeat korot ja leveät lahkeet. Mähän olen normaalisti 172 cm. (Kirj. huom. Onko tämä puujalkavitsi?) Silloin oli helppo iskeä vähän pidempiäkin tyttöjä. Siirtymävaihe mataliin korkoihin oli kivulias. Tietysti Aitoosta muistan ekan kunnon ja kovan krapulan aiheuttamat kännit. Ja tietenkin Remu & The Hurriganes keikat. 4. Kerro jokin eriskummallinen seikkailu nuoruudestasi. Nuoruuteni yksi kova juttu oli, kun noin 13-vuotiaana kävelin maantiellä tapaamaan parasta silloista kaveriani Uotilan Harria (Kirj. huom. Uotilan leipomossa leivotaan myös UniCafen leipiä) kun auto pysähtyi viereeni ja ovi aukesi ja joku huusi takapenkiltä, että tiedänkö missä yksi

KRONIKKA IV/2013 Iltasmäen kaunein tyttö asui (minua noin 4 vuotta vanhempi). Mä sanoin, että tiedän, jolloin ääni kutsui mut autoon näyttämään tietä. Kun astuin lähemmäksi, näin nahkahatun ja röyhelöpaidan ja tiesin että kyseessä oli Antti Hammarberg alias Irwin Goodman. Mä nousin autoon ja näytin missä tämä tyttö asui. Irwin oli rento ja karismaattinen hahmo siihen aikaan ja se oli kova juttu nähdä hänet ilmielävänä. No kun tyttö tuli paikalle niin Irwin kysyi ”mitä kulta?”, otti tytön kainaloon ja minä katselin ihmeissäni. 5. Halusitko nuorena mahdollisimman pian pois Pälkäneeltä, kävivätkö piirit liian pieniksi?

6. Entä millä mielellä nykyisin muistelet Pälkänettä, käytkö lapsuuden maisemia välillä fiilistelemässä? Kyllä Pälkäneellä on paljon hienoja juttuja ja hienoja muistoja. Elämä oli silloin aika pientä ja vaatimatonta, mutta onnellista. Olin juuri kesällä häissä, jotka pidettiin Pälkäneen kirkossa. Silloin tuli mieleen rippikouluajat ja monet hienot muistot sekä se, että kaikki oli niin kokematonta. Kirjoittaja Irene Riihimäki

En välttämättä halunnut, mutta jalkapallo , Lotilan ammattikoulu ja FC Haka veivät voiton.

KRONIKKA IV/2013

KESKI-SUOMI VISA! Keski-Suomesta kajahtaa! Testaa kuinka keskisuomalainen olet! 1. Jyväskylän yliopistossa historian oppiaine löytyy samalta laitokselta yhdessä a) museologian b) etnologian c) taidehistorian kanssa? 2. Jyväskylästä löytyy jotakin maailman vanhinta. Onko se a) vanhin suomenkielinen oppikoulu b) vanhin suomenkielinen opettajaseminaari c) vanhin suomenkielinen normaalikoulu?

3. Mikä näistä maailmanperintökohteista EI sijaitse Keski-Suomessa? a) Struven ketju b) Sammallahdenmäki c) Petäjäveden vanha kirkko

4. Mistä Keski-Suomen maakunta on saanut tunnusvärinsä? a) Jyväskylän kulttuurieliitti päätti värit 1900-luvun alussa ympäröivien maakuntien värien mukaan. b) Tahko Pihkalan perustaman pesäpallojoukkueen tunnusväreistä. c) Helsingin yliopiston Keskisuomalaisen osakunnan väreistä.

5. Keski-Suomen kotiseutulaulu alkaa sanoilla a) Koivikkometsät ja rantojen raidat… b) Männikkömetsät ja rantojen raidat… c) Kuusikkometsät ja rantojen raidat… 6. Kuinka paljon maksaa halvimmillaan aikuisen kertalippu Jyväskylän joukkoliikenteessä? a) 3,30 euroa b) 3,80 euroa c) 3,00 euroa 7. Mikä Helsingin Taiteiden yötä vastaavat tapahtuma järjestetään Jyväskylässä keväällä? a) Yläkaupungin yö b) Alakaupungin yö c) Jyväsjärven yö

8. Mikä on tunnusomaista keskisuomalaiselle Muuramen kunnalle? a) Kunta panostaa maatalouteen. b) Kunta panostaa yrittäjyyteen. c) Kunta panostaa pesäpalloon. 9. Mitä tarkoittaa, jos joku puhuu Keski-Suomessa ”linkistä”? a) Paikallista grilliherkkua, lihapiirakkaa erityisillä täytteillä. b) Laajavuoren hyppyrimäkeä. c) Bussia.

10. Mikä puolue sai eniten kannatusta Keski-Suomen vaalipiirissä vuoden 2011 eduskuntavaaleissa? a) Kokoomus b) SDP c) Keskusta

KRONIKKA IV/2013 Oikeat vastaukset 1. b 2. a 3. b 4. c 5. b 6. a 7. a 8. b 9. c 10. c

Oikeita vastauksia 0-3: Suosittelemme pikaista ekskursiota Keski-Suomeen! Jos haluat päästä autenttiseen tunnelmaan, valitse ajankohdaksi elokuu ja rallit, tuo keskisuomalainen kansanjuhla. Päästäksesi keskisuomalaisuuden ytimeen käy ainakin missä tahansa kulttuurirakennuksessa Jyväskylässä ihailemassa Alvar Aallon arkkitehtuuria, syö taksari grillillä ja ihaile järviä, mäntyjä ja muuta erikoislaatuista luontoa. Jos et jaksa odottaa visiittiä kesään asti, varaslähdön voi ottaa Pandan lakritsalla ja larppaamalla tunnin välein kulkevaa joukkoliikennettä.

Oikeita vastauksia 4-6: Keski-Suomi –tietämyksesi on keskitasoa. Tunnet Matti Nykäsen, mutta et aio mennä keikalle Finlandia-taloon. Tiedät kuka on Markku Andersson, mutta et ole kuullut hänen uudenvuoden puhettaan. Tiedät, että Jyväskylän oma jääkiekkojoukkue on JYP, mutta et kannata sitä. Voit syventää tietämystäsi esimerkiksi lukemalla maakuntalehti Keskisuomalaisen tekstiviestipalstaa. Oikeita vastauksia yli 7: Olet keskisuomalainen joko sydämeltäsi tai pakon sanelemana. Ehkä sinusta olisi pelastamaan Jyväskylä talouskurimuksesta? Et aio ohittaa Jyväskylää uutta kehätietä pitkin, vaan viivyt mielelläsi Jyväsjärven rannoilla ja Harjun lenkkipolulla. Tiedät milloin Sohwissa on happy hour ja olet ehkä jo käynyt Kauppakadun approssa. Tiedät, että Jyväskylän yliopistossa on Suomen ainoa liikuntatieteellinen tiedekunta, ja että Haapamäellä ei ole juuri mitään. Vaikka sinä katoaisit Keski-Suomesta, KeskiSuomi ei katoa sinusta. Anna Hyödynmaa & Matleena Kosonen

KRONIKKA IV/2013

Todellista maailmanhistoriaa etsimässä Kronoksen pikkujoulut antoivat tänä vuonna allekirjoittaneelle muutakin ajattelemisen aihetta kuin kadonneen muistin metsästystä. Juttelin näet uusien fuksiemme kanssa islamista ja huiveista. Totesin keskustelussa, että olisi todella mielenkiintoista kysyä oman ikäiseltäni musliminaiselta, miksi hän pitää/ei pidä huivia ja miten hän siihen suhtautuu. Mutta mistä minä tähän hätään sellaisen löydän? Olen syntynyt ja kasvanut Itä-Vantaalla ja –Helsingissä ja totuin peruskoulussa ja lukiossa siihen, että luokallani oli aina vähintään yksi huivitettu tyttö, joku jonka ihonväri poikkesi omastani, joku joka puhui äidinkielenään venäjää/viroa/ somaliaa/thaita. Jotkut eivät osallistuneet joulukirkkoon, toiset eivät voineet vaihtaa vaatteita samoissa pukutiloissa toisten kanssa. Totuin tähän ja pidin sitä itsestään selvänä. Kun pääsin yliopistoon, odotin innolla kansainvälistä ja monikulttuurista tiedeyhteisöä. Olen etsinyt sitä nyt neljättä vuotta, mutta törmään jatkuvasti kantasuomalaiseen seinään. Kuten jokainen johdantokurssin käynyt historianopiskelija tietää, yliopistolaitokseen on sen syntyajoista lähtien kuulunut vahvasti kansainvälisyys. Sitä on harjoitettu välillä latinaksi, välillä ranskaksi ja nykyään pääosin englanniksi. Silti esimerkiksi vaihtoopiskelijoita saa yliopiston arjessa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Heitä on Helsingin yliopistossa, jopa historian oppiaineessa, mutta he ovat piilossa (lue: Erasmuksen hoivissa). Vielä hankalampaa 22

tuntuu olevan löytää maahanmuuttajaa/ maahanmuuttajataustaista opiskelijaa. Laskujeni mukaan heitä löytyy yliopiston tuttavapiiristäni kaksi. Historian metodiluennoilla muistutetaan vuodesta toiseen varomaan historiankirjoituksen eurosentrisyyttä, mutta silti ”maailmanhistoriaa” tarkastelevat tenttikirjat tai kurssit katselevat maailmaa poikkeuksetta länsimaisesta vinkkelistä. Jännä juttu, että Euroopan keskiaikaa tutkitaan ja opiskellaan niin paljon, vaikka jokainen itseään kunnioittava historioitsija muistaa aina mainita, että ”keskiajalla Eurooppa oli itse asiassa aika takapajulaa”. Ihminen on nurkkakuntainen eläin ja tuppaa olemaan kiinnostuneempi oman kotikontunsa (laajasti ymmärrettynä) tapahtumista, mutta tämä johtaa siihen, ettei yliopistossakin opetettava länsimainen historia välttämättä vedä puoleensa ihmisiä, jotka eivät sovi sen tarjoaman historiallisen subjektin kategoriaan. Lukiossa samalla historian abikurssilla kanssani oli yksi maahanmuuttajatyttö, kaikki muut olivat valkoisia kantasuomalaisia. Rakastan oppiainettani, mutta rakkaastaan on osattava nähdä myös sen puutteet. Historia on edelleen hirvittävän eurosentristä ja historiallinen subjekti on länsimainen ihminen. Toisaalta olen huomannut, että useat historioitsijat ovat vilpittömän kiinnostuneita muista maista, kulttuureista ja ihmisistä, joten uskoisin erilaisista etnisistä taustoista lähtöisin olevien ihmisten olevan ihan tervetulleita

KRONIKKA IV/2013 oppiaineemme hellään huomaan. Euroopan ulkopuolisten alueiden tutkimuksessa tulee tietysti vastaan ihan käytännön ongelmia – maantieteellinen etäisyys, kielimuuri, aineiston saatavuus – mutta historioitsijat ovat kokemukseni mukaan fiksua sakkia, joten eiköhän siihenkin ongelmaan keksittäisi ratkaisu. Jos todella haluamme eroon eurosentrisyydestä ja enemmän väriä opiskelijakuntaamme, tutkimusaiheiden valinnasta olisi mielestäni hyvä aloittaa. Tiia Niemelä Kirjoittaja on Kronoksen epävirallinen kansainvälisyydestä meuhkaaja.

KRONIKKA IV/2013

KLINGE-BINGO KUNNIA LEGIOONA

HAGELSTAMIN KAUPPA MAINITAAN

JAKAA OMIA KIRJOJAAN OPISKELIJOILLE

SPECIAL: PANU PULMAN VYÖLAUKKU

SPECIAL: MIRKKA LAPPALAISEN POOLOKAULUS

KÄYTTÄÄ TIETOTEKNISIÄ APUVÄLINEITÄ ITSE

PENTTI SAARIKOSKI MAINITAAN

LÄHDETÄÄN

KRITISOI URHEILUA “POTKUPALLOA” 24

SENAATINTORILLE

KRONIKKA IV/2013 Voittajien kesken arvotaan omakustanteinen brunssi Café Ekbergissä ja Matti Klingen uusin päiväkirja.

OMISTA LUENTO PE- PÄIVÄKIRJOISRUTTU X:N TA- TA PUHUMINEN KIA

KERTOO LUENTOSALIN HISTORIAN

[AMPI:R] “EMPIRE”

VAIHTAA LUOKKA NOUSEE RUOTSINKIESEISOMAAN LELLE

“KLINGE PUSKASSA”

ALEKSANTERI I:N RINTAKUVA MAINITAAN

VOLTAIRE’N RINTAKUVA MAINITAAN

KOURIN MUOOMAN PYYTÄÄ APUA TOKUVAN MUOTOKUVAN “ANALYYSI” TIETOTEKNIIKESITTELY KAAN “ARVIOINTI”

“HATTU POIS!”

AKVARELLIMAALAUS MAINITAAN

MERIPARVEKE MAINITAAN

Ikuista kuuliaisuutta vannoen, Rautakankijengi.

KRONIKKA IV/2013 BOX ON WHEELS Linja-autot ovat oikeastaan aika ihmeellisiä. Ne ovat laatikoita, isoja laatikoita, pyörien päällä. Laatikot eivät yleensä liiku, eivätkä ihmiset yleensä istu laatikoiden sisällä. Liikkuvassa laatikossa on kuitenkin mukava istua. Bussit ovat olleet osana elämääni niin kauan kuin muistan. Pienenä oli niin jännittävää matkata bussilla Helsinkiin. Ala-asteella sanaa linja-auto käytettiin esimerkkinä kun opeteltiin yhdyssanoja. Isäni työskentelee joukkoliikenteen parissa. Suhteeni linja-autojen kanssa alkoi kuitenkin hitaasti ja hankalasti – monesti tulkitsin aikatauluja väärin, mutta nykyään olemme kuin vanha, vakaa pariskunta. Vietämme laatuaikaa yhdessä lähes päivittäin. Pääkaupunkiseudun bussit ovat parhaita joita olen kokeillut (ainakin ne nuoremmat yksilöt) ja vuosien varrella olen kokeillut eri linja-autoja ympäri maailmaa. Italialaiset miehet ovat ehkä uskomattomia rakastajia, mutta roomalaiset bussit tappavat kaikki halut. Kuumassa ja kosteassa Australiassa penkit uivat hiessä. Ruotsi on moderni valtio, mutta valtaosa Tukholman busseista on punaisia. IKEA-bussi on vain outo. Suomessa bussit ovat mukavia ja luotettavia (yleensä). Sellaisen kyydissä maa ei järise jalkojen alla (paitsi jos kyseessä on vanha yksilö) ja hyvä niin - hyvä bussi on kuin hyvä, ehkä vähän tylsä aviomies, jännittäväksi rakastajaksi voi ottaa vaikka urheiluauton.

Viime aikoina minulla ja aviomiehelläni on ollut kuitenkin ongelmia. Hän on niin arvattava ja tylsä, olemme olleet yhdessä jo monta pitkää vuotta mutta hän ei ikinä yllätä minua, paitsi joskus kun ulkona on pakkasta, hän on myöhässä. Meillä on selvästikin hyvin erilainen käsitys romantiikasta. Olen matkustanut hänen selkänsä takana yhä enemmän junalla, nuorella, sulavalla, nopealla junalla. Juna on niin kiinteä jalkojeni alla. Se kulkee tasaisesti ja nopeasti, mutta on kuitenkin kovin arvaamaton. Siksi päivän päätteeksi palaan kuitenkin aina linja-autoni luo. Hän ei välitä mitä junan kanssa on tapahtunut, vaan ottaa minut iloisesti kyytiin. Kuljemme jälleen yhdessä ohi samojen rakennusten ja peltojen ja kun pelto kimaltelee auringon valossa, unohdan kuinka tylsä hän on. Margareta Ronkainen

KRONIKKA IV/2013

SUURI VESSAVERTAILU

missä? Topelia A aula lyhyt kuvaus vessa on vaalea, valoisa ja siisti koppien seinät ovat kiinteät lattiasta kattoon pönttöjen lukumäärä plussat

2 koppia

miinukset

- tylsä saippua rumassa pullossa - ei vessalukemista

kenelle?

missä? lyhyt kuvaus

+ yleensä vapaata + normaalia laadukkaampi wc-paperi + kultaiset ovenkahvat tuovat hienostuneisuutta arkeen

hienostoneideille

Porthania, aula vessa on suuri, mutta hieman kulahtanut värimaailma vaalean keltainen koppien seinät ovat kiinteät lattiasta kattoon

pönttöjen lukumäärä plussat

11 koppia

miinukset

- ruuhka-aikana pitkä jono - helppo unohtua lukemaan pitkäksikin aikaa - vessapaperi karheaa kuin hiekkapaperi

kenelle?

+ paljon vessalukemista + koppeja niin paljon, että jono menee aina nopeasti + vaahtosaippuaa

vessajuorujen ystäville

KRONIKKA IV/2013 Päärakennus – vanha puoli, aula vessa on hyvin tilava ja viihtyisä, värimaailma valkoinen kopit avoimia ylhäältä ja alhaalta 4 koppia

Päärakennus – uusi puoli, aula vessa on hieman ahdas ja kulunut kopit avoimia ylhäältä ja alhaalta

+ yleensä vapaata, jopa täysin tyhjää + kokovartalopeili + erinomainen akustiikka laulamiseen! + vaahtosaippuaa – yksi koppi ei mene lukkoon - sijainti ei ole ideaali - ei vessalukemista lauleskelijoille

+ vessalukemista + vaahtosaippuaa

5 koppia

- ruuhka-aikana jonotusaika on pitkä - vessapaperin laatuun ei olla panostettu vaihto-opiskelijoille, jotka ovat tottuneet reikä-lattiassa -vessoihin

Metsätalo, aula vessa on hyvän kokoinen, siisti ja valoisa värimaailma vaalea, puisilla yksityiskohdilla kopit avoimia ylhäältä ja alhaalta 8 koppia

Valtiotieteellinen, kellari vessa on hyvin tilava, siisti katto kauniin holvikaaren muotoinen kopit avoimia ylhäältä ja alhaalta

+ sisustus mielenkiintoinen + kopit eivät houkuttele tuntien istuntoon, joten siellä ei kulu turhaa aikaa

+ katto tekee tilasta mielenkiintoisen + matka vessaan on kuin jännittävä seikkailu linnassa + katto ei mukaudu nyky-yhteiskunnan kattomuotiin vaan on oma itsensä - seikkailutunnelmasta huolimatta prinssin löytäminen on epätodennäköistä - ei vessalukemista - sijainti ei ole ihanteellisin linnanneidoille

- tylsä saippua rumassa pullossa - ei vessalukemista

mielenkiintoisista lavuaareista kiinnostuville

5 koppia

KRONIKKA IV/2013

Missä?

Kaisa-kirjasto, ylempi kerros

lyhyt kuvaus

pönttöjen lukumäärä plussat

miinukset kenelle?

vessa on hyvin tilava, siisti ja moderni kontrasti tumman ja vaalean välillä on miellyttävä vessat ovat yksittäisiä 5 vessaa (3 + 2 invaa) + kokemus erittäin miellyttävä + vessassa voi huoletta pitää ääntä + rakennuksesta löytynee jotain vessalukemista + yleensä tilaa - täytyy ottaa mukaan omat lukemiset - pahimmassa tapauksessa tumma lattia voi piilotella epämiellyttäviä yllätyksiä modernin sisustuksen ystäville, äänekkään ripulin tai ilmavaivojen uhreille

missä? lyhyt kuvaus

pönttöjen lukumäärä plussat

miinukset kenelle?

Alexandria, ylempi kerros vessa on tilava, tylsä ja hieman ummehtuneen hajuinen kopit avoimia ylhäältä ja alhaalta 3 koppia + yleensä tilaa + kopit tilavia + vaahtosaippua - pieninkin pieru kuuluu kaikille - ei vessalukemista horisontaalisesti haastaville, ahtaanpaikankammoisille

Soc&Com, aula vessa hieman kulunut, siisti, modernilla sisustuksella yksi koppi/vessa 3 vessaa (2 + inva) + melkein laadukasta vessapaperia! + iso peili + hyvä sijainti

- kopit todella ahtaat - ei vessalukemista sydämeltään suomenruotsalaisille, klaustrofobian siedätyshoitopotilaille

Kielikeskus, aula.

KRONIKKA IV/2013

vessa on kovin mitäänsanomaton, toiminnallisesti kelpo vessa kopit avoimia ylhäältä ja alhaalta 2 koppia + iso peili + sijainti antaa hyvän tekosyyn puhua ääneen, kunhan sen tekee vieraalla kielellä - ei vessalukemista - yksityisyydestä ei ole tietoakaan kampuksella piilosta pelaaville

Ylioppilasaukion Unicafe vessa ei ole ahdas, siisteys ok värimaailma vaalea puisilla ovilla koppien seinät kiinteät lattiasta kattoon 4 koppia

+ seinien oviin saa piirtää ja kirjoittaa liidulla! + seinien ovissa muiden piirroksia ja kirjoituksia + sininen uv-valo – COOL + vessapaperi on keskivertoa peppuystävällisempi + ovien tekstuuri on mukavan tuntuinen - hieman ummehtunut haju - käsiä voi kuivata vain käsiä kuivaavalla paperilla lapsenmielisille, taiteellisille huumeriippuvuudesta toipuville Margareta Ronkainen

KRONIKKA IV/2013

PIETARIN KUVAKOLLAASHI Санкт-Петербург

KRONIKKA IV/2013

KRONOKSESSA KUULTUA “Kekkosen haamu palaa kostamaan!” “1600-luvulla Espanja putosi Mestikseen.” “Aseissa tärkeintä on niiden koko, muoto ja että niistä lähtee mahdollisimman kova ääni.” “Kronoksen vuoden lopettava suunnistuskilpailu käytiin välillä Helsinki-Niinikoski, yhdeltä autokunnalta loppui bensa ja yksi eksyi, mutta lopulta kaikki kolonnat saavuttivat maalin.” “Kaarle Suuresta: Joku barbaari jossakin hornantuutissa uskoo olevansa keisari.” “I ja II MS olivat demokraattisimmat sodat historiassa.” “Sveitsiläiset myivät itseään kaikille.” “Kustaa Vaasa oli etevä talousmies, eli umpisaita ukko.” “Valtio oli sota- ja bilekoneisto 1600-luvulle asti.” “Lähes neljä tuntia kestäneestä vaalikokouksesta kaksi tuntia kului ihmisten tappeluun hallituspaikoista.” “Kronoksesta tehdään perinnöllinen monarkia.”

KRONIKKA IV/2013

KRONOKSEN HALLITUS JA VIRKAILIJAKUNTA VM-2014 Hallitus: Puheenjohtaja: Tero Juutilainen Varapuheenjohtaja: Juho Toivakka Sihteeri: Ahto Harmo Taloudenhoitaja: Janne Luostarinen Bile-ja tuotevastaavat: Sonja Sipponen ja Mikko Soikkeli Opintovastaavat: Marie Vatjus ja Margareta Ronkainen Työelämä- ja AE-vastaava: Elina Maaniitty Tiedottaja/webmaster: Janne Luostarinen Tuutorvastaava: Teemu Viljanen Vuosijuhlavastaava: Susanna Paasonen Astiastovastaava: Eetu Liekari Tilavastaava: Jukka Lahe Sitsivastaava: Hilda Tolonen HOL- ja suhdevastaava: Mikko Soikkeli Hallituksen jäsen: Ville Vuorensola Hallituksen koko: 15 henkilöä. Virkailijat: (virkailijoiden nimityksen hyväksyy vielä tuleva hallitus ensimmäisessä kokouksessaan) Arkisto- ja matrikkelivastaava: Taru Salmi Sitsivastaava: Taru Salmi Alumnivastaava: Elina Maaniitty Työelämä- ja AE-vastaava: Jouni Lautiainen Vuosijuhlavastaavat: Jarna Hietanen ja Venla Toivonen Ympäristövastaava: Juho Toivakka Astiastovastaava: Joona Ojanen Liikuntavastaava: Joona Ojanen Excuvastaava: Joona Ojanen Kulttuurivastaava: Susanna Paasonen Kaktusvastaavat: Tero Juutilainen, Juho Toivakka ja Esa Tiusanen Tilavastaava & yleisvirkailija: Atte Sallamo

Yleisvirkailija: Ilkka Talala Kronikan päätoimittajat: Lasse Leminen ja Henry Mannberg. Opintomatka-vastaavat: Tuomas Piipponen & Otto Virtanen. Hallituksen ja virkailijakunnan kokoukset ovat avoimia kaikille kronoslaisille aktiivisuuteen ja innokkuuteen katsomatta. Kokouksissa pääse kuulemaan ja kommentoimaan Kronoksen touhuja sekä pysyy ajan tasalla Kronoksen, HYYn ja yliopiston tapahtumista. Kokouksista tiedotetaan Kronos-infossa ja jos ei muuten, tiedon seuraavan kokouksen ajasta ja paikasta saa aina puheenjohtajalta. Kronoksen toimintaan voi osallistua aktiivisesti myös ilman virkailijastatusta, monet vastaavista ja virkailijoista toivottavat tervetulleiksi avuliaita käsipareja ja lisää aivokapasiteettia avukseen Kronoksen pyörittämisessä. Vai onko sinulla jokin aivan uusi idea? Voit toteuttaa sen esittelemällä asian hallitukselle ja virkailijakunnalle. Järjestötoiminnasta kirjoittaa Kronoksen puheenjohtaja pyydettäessä todistuksen ja aktiivisesta järjestötoiminnasta (myös muu kuin virkailijana olo, huom!) anotaan opintopisteitä. Humanistisessa tiedekunnassa opintopisteitä myönnetään seuraavasti: “ 3 op kahden vuoden aktiivisesta toiminnasta 5 op kolmen vuoden aktiivisesta toiminnasta 8 op viiden vuoden aktiivisesta toiminnasta Opintopisteitä haetaan erillisellä lomakkeella. Hakemuksen liitteenä jätetään hallintoelimen tai järjestön vastaavan virkamiehen/toimihenkilön antama virallinen todistus, josta ilmenee selvitys tehtävistä, tehtävien ajankohdasta, tehtävien laadusta ja hakijan aktiivisuudesta ko. elimessä. Pelkkä hakijan oma selvitys ei riitä. Lisäksi hakemukseen liitetään kahden sivun mittainen (riviväli 1, fonttikoko 12) omakohtainen raportti, jossa opiskelija pohtii järjestötoimintaan osallistumisensa merkitystä itselleen.” (Lisätietoa löytyy Flammasta.)