3/2015 KRONIKKA
1
2
3/2015 KRONIKKA
Fuksiaiset 9.11.2015 “Todellinen sisäänpääsykoe 1750-1950”
SISÄLMYKSET ASIA-ASIAA Päätoimittajat päsmäröivät s. 4 PJ:n Sekava palsta s.5
HISTORIAA JA SEN VIERESTÄ Pseudohistoriaa: Todella hapanta silakkaa s.8 Amerikkalaisen unelman haudalla s.14 Käsialatehtävä s.24 Myllykoski kenraali waldenin valkoinen ruhtinaskunta s.25 Taiwan ja baseballin sielu s. 26
KULTTURELLIA JA LIFE-STYLEÄ Runoutta s.6 Kolumneja s. 12 Kronos Maailmalla s.23 Huomioita Itä-Helsingistä s.28 Rocky road brownies s.30 Sarjakuva s.32 Tekstiviestit s.34
PROPAGANDATYÖLÄISET JA MUU
PIKKUPRINTTI PÄÄTOIMITTAJAT: Jussi-Pekka Kotilainen, Mikko Koskela, Eeva Toivanen TOIMITUS: Jouni Lautiainen, Juho Toivakka, Comte De Amour, Silja Vornanen, Aleksi Mäkinen, Arttu Norrlin. Elina Maaniitty, Marie Vatjus, Pasi Pykälistö, Margareetta Ronkainen, Jukka Arvo, Katja Nummelin, Lasse Leminen, Lam Le, Marie Vatjus TAITTO: Katja Nummelin & Jussi-Pekka Kotilainen ETUKANSI; Jussi-Pekka Kotilainen KESKIAUKEAMAN KUVA: Jussi-Pekka Kotilainen SARJAKUVA: Tuomas Piipponen ja Juhana Piipponen KUVITUS: Arttu Norrlin, Minna Likander, Jussi-Pekka Kotilainen, Eeva Toivanen, Pasi Pykälistö Painettu Picaset Oy:ssä Lokakuussa 2015. Painosmäärä 100 kpl. JULKAISIJA: Kronos Ry Tämä Julkaisu on saanut Hyy:n painotukea. COPYRIGHT: tekijät & Kronos Ry YHTEYSTIEDOT: kronikkahelsinki@gmail.com facebook.com/kronikkalehti issuu.com/kronikka ISNN:1238-2817, ISNN: 2242-0606
3/2015 KRONIKKA
3
Leikataaan, Vaikka ei leikkaa
S
uomi (ja historia) kuntoon! Seurattuaan huolestuneena sivusta Suomen surkeaa taloustilannetta myös Kronikka päätoimittajineen on päättänyt liittyä kilpailukykytalkoisiin. Ensimmäisenä kilpailukykyämme nostavana tekona leikkasimme toimittajiemme palkkoja 100 % ja päätimme myös vähentää yliopiston sähkölaskua kirjoittamalla pääkirjoituksen kotioloissa. Luotettavien tietojen mukaan näiden säästöjen ansiosta Porthanian valtausta olisi voitu pidentää vielä yhdellä päivällä ennen kuin lämmityskustannusten nousun vuoksi olisi valtaus jouduttu poliisivoimin ja vahtimestarien yhteisoperaatiolla keskeyttämään.
K
ronikkaa on vuoden 2015 kolmannessa numerossa sopeutettu muutoinkin yliopiston säästötavoitteiden mukaisesti. Olemme seuranneet alma materimme esimerkkiä ja leikanneet henkilökunnasta, minkä vuoksi tämänkertaisessa numerossamme ei päästetä henkilökunnan jäsenistöä lainkaan ääneen. Pyrkiessämme säästötavoitteisiin vähensimme myös kotimaassa toimivien päätoimittajien määrää 33,3 %:lla kevääseen verrattuna. Ulkomaan kirjeenvaihtajaksemme (luonnollisesti vähennetyllä palkalla) siirtynyt Eeva Toivanen
4
3/2015 KRONIKKA
murskaakin analyysissaan myytin amerikkalaisesta unelmasta. Toisaalta kaikkein rankimmin säästöt osuivat keskiaukeaman poikiin ja Kronikankin tukemaan tekstiiliteollisuuteen. Vieno pyyntömme hallitukselle onkin katsella näitä surullisia kuvia köyhistä suomalaisista opiskelijoista, joilta (ilmeisesti maahanmuuttajien vuoksi) viedään vaatteetkin yltä. Mutta silti suomalainen nuori jaksaa hymyillä!
H
umanismin merkitystä vähätellään jälleen kerran enemmän kuin koskaan. Asialla eivät ole vain poliitikot ja yhisläiset, vaan tunnetusti koko Suomea vaivaa nykyisin koventuneiden asenteiden ilmapiiri. Kronikan päätoimittajina tunnemme velvollisuudeksemme taistella eturintamassa historian halveksuntaa vastaan, mistä tämäkin lehti on mainio esimerkki. Leikkausten vuoksi Kronikkaakin uhannevat taloudellisesti vaikeammat ajat, mutta voimme kyllä vakain mielin uskoa, ettei lehteä tulla lakkauttamaan säästöpaineiden allakaan: tällöinhän kronoslaiset valmistuisivat nopeammin opiskeluajan mielekkyyden laskiessa, eikä yhteiskunnalla kuitenkaan ole varaa päästää liikaa humanisteja riehumaan hauraille markkinoille.
ollut paljon menoa ja meininkiä. Kaikki uusi ei tosin ole välttämättä positiivista, esimerkiksi nykyisen hallituksemme linjaamat leikkaukset koulutukseen (vai uudistuksiako ne olivatkin?) ovat ymmärrettävästi aiheuttaneet paljon suuttumusta opiskelijoiden keskuudessa. Tämä näkyi varsinkin syyskuun mielenilmaksen yhteydessä, kun Porthania vallattiin. Porthanian valtauksella haluttiin demonstroida opiskelijaliikkeen voimaa vaikuttaa asioihin ja sen aikana pidettiin myös useita yleiskokouksia, joissa pohdittiin yliopiston ja sen johdon nykyistä tilannetta. Porthanian valtaukseen osallistuneiden mielestä Helsingin yliopiston johto ei ollut tehnyt tarpeeksi vastustaakseen leikkauksia ja he vaativat demokraattisempaa päätöksentekoa yliopistollamme.
I
Ruokaa ajatuksille: PJn sekava palsta
J
ahas, syksyhän sitä on tosiaan taas tullut (ja melkein mennytkin jo). Kronoksessa syksy on aina täynnä toimintaa ja tapahtumia. Usein syksystä puhutaan fuksisyksynä, koska niin monet tapahtumat pyörivät uusien fuksien ympärillä fuksiaisista fuksisitseihin. Uudet opiskelijat tuovat tavallaan lisää virtaa ainejärjestömme toimintaan, kun on taas suuri määrä uusia ihmisiä joihin tutustua. Syksyn fuksitapahtumat ovat tietenkin myös vanhemmille opiskelijoille tärkeää aikaa, kun pääsee kesän jälkeen taas näkemään opiskelukavereita tapahtumien yhteydessä.
I
tselläni on ollut ainakin äärimmäisen mielenkiintoinen syksy. Kaikkien loistavien tapahtumien lisäksi yliopistolla ylipäänsä on
tseltäni olisi saattanut jäädä koko Porthanian valtaus huomiotta, jos eräs ystäväni ei olisi osallistunut tempaukseen. Keskustellessani hänen kanssaan pohdin monia tilanteen eri puolia. On tietenkin hyvä näyttää, että opiskelijat voivat tehdä radikaalejakin toimia ja osoittaa mieltään epäkohtia vastaan. Toisaalta taas itsestäni tuntui, ettei juuri Porthanian valtaus ja yliopiston johdon kritisointi olleet oikeita ratkaisuja. Olisiko hallituksen tekemiä leikkauksiin voitu vaikuttaa yliopiston puolelta jotenkin? Onko yliopistomme johto vastuussa nykyisestä tilanteessa, vai vain joutunut mahdottomien päätösten eteen ja päätynyt syntipukiksi? Itsehän en edes moisista asioista paljoa tiedä, mutta tällaisten ajatusten kanssa olen syksyäni viettänyt, jokaisella on varmasti oma mielipiteensä asiaan.
V
ielä viimeisenä ajatuksena tämän sekavan kirjoitukseni loppuun ovat kovaa vauhtia lähestyvät vuosijuhlamme. Itse en ainakaan malta odottaa niiden saapumista, on nimittäin äärimmäisen hyvät pippalot tiedossa. Syksyn mittaan Kronikan facebook-sivuilta saa hiukan ennakkoa siitä mitä on 12.12. luvassa, kannattaa käydä siis niistä tykkäämässä. Toisaalta minua myös jännittää tulevat juhlat, puheenjohtajahan on perinteisesti pitänyt niissä puheen ja todennäköisesti yli 200 henkilön yleisön edessä puhuminen tuntuu jo nyt aika hirvittävältä ajatukselta. Toivottavasti ei iske hirveä ramppikuume.
H
yvät syksyn loput ja talven alut kaikille, ehkä näistä jorinoista heräsi ajatuksia itse kullekin. Tämä suurnorppa lähtee nyt Siljan laivalle seilaamaan! Juho Toivakka, Kronoksen pj 2015
3/2015 KRONIKKA
5
Runoillut: Comte de Amour
SYYSRUNO
(POSTMODERNI TYÖTTÖMYYSELEGIA) syksy on saapunut kaupunkiin niin myös mieliimme akateemiset työttömät vaeltavat kaduilla ilman päämäärää maisterit ja tohtorit metsästävät graalin maljaa palkinnoista suurinta jahtaavat apurahaa jos olisi edes ollut kesätöitä helpottaisi vähän voisi taas laittaa voita leivän päälle mutta ei jos joku olisi heitä varoittanut kuka tahansa olisivat he ymmärtäneet syyn ongelmiinsa humanismin ja tehneet voittajan valinnan kauppatieteet kassakoneen kilinä saattelisi uneen ah ihanaa oman onnellisuutensa voisi laskea palkkakuitista mutta nyt on jo liian myöhäistä toivo menetetty koska yhteiskunta ei arvosta sivistystämme miksi edes hakisimme töitä niin miksi onhan se niin kovin raskasta ja ikävää eikä yliopisto ole meille opettanut työntekoa vaan post-strukturalismia ja muinaiskreikkaa vähän folkloristiikkaa on korkeakoulun kunniaksi kuitenkin sanottava yksi asia opimme jalon ja tärkeän taidon kelan kusettamisen täytyy myöntää sen osoittautuvan hyödylliseksi taas kerran kun lähden hakemaan toimeentulotukea Kronikka julkaisee tänä vuonna sykähdyttävän neliosaisen runokokoelman. Vaan kuka on tuo mystinen Comte de Amour riipaisevien säkeiden takana?
6
3/2015 KRONIKKA
Kronos Fight Club [Omistettu varapuheenjohtajalle sekä työelämä- ja AE-vastaavalle]
Kronos Fight Club Turpiin tulee, lätty lätisee, Kronos Fight Club, on täällä taas! Pugilistit ja annalistit, kynikset ja adonikset, tutkijat ja opettajat, Kuuletteko sen? Tunnetteko sen? Kun päivä illaksi hämärtyy, kutsu Fight Clubin voimistuu. Sanokaa “kei ef sii”, kun haluatte pataan. Meiltä taipuu kreikkalais-roomalainen, niin paini kuin sivistyskin. Alä kieltäydy debatista, älä laista tappelusta. Siinä kerhon sääntö ensimmäinen. Siis jätä lusikat ja kahvikupit nurkkaan, suurmiehet kirjoihin pölyttymään, liity joukkoon murtuneiden egojen ja nenien, kanssamme et tule koskaan tylsistymään. Tule Fight Clubiin äläkä katso taaksesi! Tule Fight Clubiin ja muista että... turpiin tulee, lätty lätisee, Kronos Fight Club, on täällä taas!
3/2015 KRONIKKA
7
Pseudohistoriaa:
Todella Hapanta silakkaa
Teksti: Jouni Lautiainen Kuvitus: Jouni Lautiainen & Jussi-Pekka Kotilainen
8
3/2015 KRONIKKA
K
un ensi kertaa mainitsin Kronikan päätoimittajalle että alan kirjoittaa tätä juttua, hän katseli epäluuloisena ympärilleen ja kuiskaten pohti olenko täysin itsetuhoinen. Emme kuulemma voi vain painaa tarinaa, jonka pitäisi jo olla unohdettu. Suomessa on tällaisia tarinoita, kertomuksia joista ei saa puhua. Nämä tarinat ovat julkisesti hyväksyttyjä tabuja, joista vaikenemiseen jopa ulkomaiset toimittajat on vannoitettu. Näistä dramaattisin ja samalla Suomen kannalta vaarallisin tarina sijoittuu vuosien 1941-1961 välille. Osa teistä on kuullut tästä tarinasta katkelmia ja väänneltyjä kertomuksia, osalle se on vain urbaanilegendaa. Suomessa on hengissä vain kourallinen ihmisiä, jotka tuntevat koko tarinan. He salaavat tiukasti henkilöllisyytensä ja varjelevat näin itsensä ja läheistensä terveyttä. He tietävät mitä tapahtui vuosien 1941-1961 välillä – he tietävät Suomen historian synkimmän salaisuuden.
S
atojen tuntien etsintä ja tiedonkeruu, kirjeitä, tiedonmurusia, lahjuksia virkamiehille ja jatkuva asuminen tienpäällä. Kirjoitan tätä teille autosta, erään liikekeskuksen parkkihallissa – puhelimeni on sammutettu, en ole viikkoihin nähnyt läheisiäni. Kaikki tämä on kuitenkin sen arvoista, jos totuus saadaan esiin.
T
arina alkaa Berliinistä eräänä tammikuisena iltana vuonna 1936. Saksalais-itävaltalainen fyysikko Tohtori Horst von Ledervagen huomasi juutalaista syntyperää olevien kollegoidensa joutuneen ahtaalle. Olot Saksassa alkoivat olla vaikeat juutalaisväestölle lähes heti Hitlerin valtaannousun jälkeen vuonna 1933. Tohtori Ledervagen johti ryhmää, joka tutki fission teoreettista mahdollisuutta hallituissa olosuhteissa. Akatemian tutkijamäärä oli vähentynyt huomattavasti, mikä teki työstä vaikeaa. Suurin osa juutalaista syntyperää olevista oli paennut muun muassa Iso-Britanniaan, jossa merkittävät löydökset fissiosta suoritettiin 1938. Ledervagen ei kuitenkaan antanut kollegoidensa kadon pysäyttää tutkimuksia. Oli Saksan edun mukaista että atomi saataisiin valjastettua energiantuotantoon.
L
edervagen onnistuikin kehittämään teoreettisen mallin fissiosta, ensimmäisenä maailmassa. Hän kuitenkin huomasi tulostensa olevan väärissä käsissä tuhoisia ja päätti piilottaa ne. Tämä ei ollut helppoa sotaan varautuvan Saksan ahdistavassa ilmapiirissä – tutkijoiden kaikkia toimia ja menoja tarkkailtiin. Ledervagen sai yhteyden tanskalaiseen kollegaansa, Nils Holgers-Holgersoniin, joka lupasi piilottaa tulokset valtiollisilta käsiltä. Kahdeksan kansiollista papereita aloitti matkan vuoden 1939 tammikuussa Saksasta,
3/2015 KRONIKKA
9
hapankaalilta käryävissä laatikoissa kohti Tanskaa, itävaltalaisen rekan takakontissa. Kuskille oli makset tu anteliaasti tämän vaiteliaisuudesta. Kuskin edellisenä iltana juoma kahdeksas olut oli kuitenkin Suomen kohtalon kannalta merkityksellinen. Historia on merkillinen rakastaja, pienimmät asiat voivat saada mitä suurimmat merkitykset oikeiden pelaajien astellessa laudalle.
T
ämä olut oli saanut kuskin sänkisen leuan laulamaan Berliinin pohjoisosassa sijaitsevassa Zu Schnell Wurst nimisessä tervankatkuisessa kapakassa. Mies oli kertonut valkotakkisista miehistä, jotka maksoivat hänelle kuuden kuukauden palkan verran rahaa, jotta tämä kuljettaisi laatikoissa papereita Tanskaan. Kuskin harmiksi häntä kuitenkin kuunneltiin. Kapakan kulmassa takan vieressä oli tumma pöytä. Vain tarkkasilmäisin kykeni näkemään, että pöydän takana vasten seinää istui huppu päässä yksinäinen hahmo. Hän poltti pitkää Wossichen-tyyppistä piippua, sen tulipesän välillä valaisten kalpeita kasvoja. Mies tunnettiin Die Gongarscienina. Kukaan ei oikein tiennyt mistä hän oli tullut tai minne matkalla. Hänen äänensä oli vahva, mutta aksenttinsa outo. Siitä oli aistittavissa kenties ruotsalaista tai muuta pohjoisen kieltä. Hän kuunteli tarkkaavaisesti kuljettajan humalaista kailotusta. Tutkimuksissani on selvinnyt että mies kuului
10
3/2015 KRONIKKA
radikaali-imperialistiseen Taffelskrig Åland Pride järjestöön. Muuta informaationa tästä miehestä ei ole löytynyt. Mitä tiedetään on se että rekka ei päässyt koskaan perille Tanskaan. Kuljettaja löytyi edelleen viinalta lemuten miekanpisto vatsassaan jostain Saksan maaseudulta. Kaalinhajuiset laatikot olivat tiessään.
M
itä tapahtui vuosien 1939-41 välissä ei ole tiedossa. On kuitenkin merkkejä siitä että radikaali TÅP-järjestö kaappasi Amerikkaan pyrkineitä fyysikoita Iso-Britanniasta ja pakotti nämä palvelukseensa. Toukokuussa 1941 Kökarin saarella kerrotaan kuolleen suuri määrä merilintuja. Tuuli puhalsi koiliseen ja päiviä myöhemmin sama ilmiö huomattiin Turussa. Kun tämä toistui sekä Auralla ja Loimaalla, alkoivat viranomaisten hälytyskellot soida. Neuvostoliiton pelättiin rakentaneen salaisen uuden aseen Suomen rannikolle ja pyrkivän hyökkäämään meritse. Laivasto käynnisti niin kutsutun operaatio Kilpapurjehduksen ja tämän seurauksena Maarianhaminan satama otettiin haltuun kesäkuun loppupuolella ’41. Neuvostojoukkoja ei kuitenkaan löytynyt ja ilmiö jäi selittämättä. Armeija ei nähnyt todellista vihollista, vaikka seisoi kirjaimellisesti sen päällä.
“Koko Maarianhaminan satama on täynnä muinaista atomitekniikkaa ja laboratorioita. Pölyiset instrumentit olivat kuin kauhuelokuvasta ja vaikuttivat kiireessä hylätyiltä.“ ainitsin alussa että kourallinen M ihmisiä tuntee tämän tarinan. Onnistuin löytämään heistä yhden. En voi
paljastaa hänen henkilöllisyyttään, mutta kyseessä on oman instituutiomme merkittävä Ahvenanmaan tunteva professori. Päivien viestiaaltojen ja yhden lähestymiskiellon jälkeen hän suostui paljastamaan olevansa yksi harvoista. Sain hänet vakuutettua lähtemään mukaani Ahvenanmaalle tutkimaan Maarianhaminan sataman betonilaitureita. Yön turvin ja kuin varkaat, onnistuimme välttämään piikkilangat ja vartijat. Toden totta; vinkki jonka olin kiristänyt eräältä ruokaerotiikkaan vihkiytyneeltä ympäristöministeriön korkealta virkamieheltä piti paikkansa. Koko Maarianhaminan satama on täynnä muinaista atomitekniikkaa ja laboratorioita. Pölyiset instrumentit olivat kuin kauhuelokuvasta ja vaikuttivat kiireessä hylätyiltä. Löysimme lisäksi kolmet junakiskot, jotka lähtevät satamasta sisämaahan. Seinillä oli karttoja ja kuvia rakettitekniikasta. Huolestuttavin oli kuitenkin Suomen kartta, jossa Helsinki oli merkitty punaisella ruksilla. Tiloista löytyi myös tynnyreitä, joissa oli kiireessä poltettu dokumentteja. Osa näistä oli jäänyt palamatta, ja ne toimivatkin tämän tarinan tärkeimpinä lähteinä.
uonna 1955 Ahvenanmaasta tuli V ydinasevalta. Ilmeisesti radikaali järjestö, jonka jäsenet soluttautuivat
paikallishallintoon, ei ollut ikinä aikeissakaan rakentaa energiateknikkaa. Vuonna 1956 idyllinen Åland piti hallussaan jo kahdeksaa ydinpommia. Näillä olisi voitu tuhota jokainen Suomen suuri kaupunki. Järkytykseksemme Suomi myös vaikutti tosiaan olleen iskujen maalina. Dokumenteistä selvisi myös että TÅP käytännössä
pyöritti Suomea vuodesta 55’ vuoteen 1961. Se halusi tehdä Suomesta vasallialueen, jota johdetaan Maarianhaminasta ydinpelotteen avulla.
okumentit loppuivat vuoteen 1961. D Löytämästämme päiväkirjasta selvisi kuitenkin seuraavaa: “Neuvostoliiton
nootti. Suomi peloissaan. Marraskuu: Kekkonen hajotti eduskunnan, mahdollisuus iskeä. Isku lykätty – Kekkonen Novobiriskiin neuvotteluihin. Joulukuu: Yhteys Kamaraan kadonnut. Kamaran raportit loppuneet, iskua valmistellaan. Vihreät tulevat, kauan eläköön vapaa Ahv…”
li ymmärrettävissä että Neuvostoliitto O oli saanut vihiä Ahvenanmaan aikeista ja päätti varoittaa Suomea. Kekkonen
ilmeisesti sopi Nikita Hruštšovin kanssa yhteisestä operaatiosta iskeä Taffel-sotilaiden päämajaan ja erikoisoperaatiolla purkaa ydinuhka. Mitä TÅP-järjestölle tapahtui, kuka oli ”Kamara” Kekkosen hallinnossa ja ennen kaikkea mitä tapahtui ydinaseille on edelleen epäselvää. Ilmeisesti iskun suorittivat erikoisjoukot, naamioituneina vihreisiin asuihin hämätäkseen paikallisia. Ahvenanmaalla järjestettiin iskun jälkeen vapaankaltaiset vaalit ja se palautettiin historian mukaisesti Suomelle. Tapahtumasarja värikäs ja sen merkitys Suomen menneisyydelle suuri. Historiantutkijoina on velvollisuutemme selvittää tämän tapahtumasarjan vastaamattomat kysymykset, ei vaieta niistä. On lisäksi jalo polkumme kertoa historia ennen kaikkea vääristelemättä ja mahdollisimman objektiivisesti. Toivon että selviän hengissä näkemään tämän tarinan julkaisun. Live long and prosper. 3/2015 KRONIKKA
11
Aleksilla on asiaa Kärsimysten malja se jo kukkuroillaan on!
K
uulin juuri, että lähitulevaisuudessa hallitus ottaa ja vie kaikki rahani. Näin minulle kerrottiin työpaikkani kahvihuoneessa. Työtoverini tiesivät kertoa, että peruspalkkani lähetetään ilmeisesti lyhentämättömänä Kreikkaan, sunnuntailisilläni ostetaan älypuhelimia syyrialaisille ja sairasloma-ajan palkan kapitalisti taas käärii omaan taskuunsa ihan vain siksi, että voi. Hurjaltahan tällainen toki kuulostaa, mutta en kuitenkaan katso aiheelliseksi epäillä tietolähteitäni, sillä suomalaiseen työmieheen voi aina luottaa. Kilometrikorvausteni kohtalosta en kyselyistä huolimatta ole vielä saanut aivan sataprosenttisen varmaa tietoa, mutta luulen, että ne tullaan käyttämään halikkolais-tukholmalaisen pienviljelijä Björn Wahlroosin korotettuihin maataloustukiin.
R
askailla saksilla tehtäviin leikkauksiin on työpaikallani suhtauduttu melko penseästi. Valtaosa kollegoistani sisuuntui suuresti pääministerin tiedonantoon, mikä ei ole lainkaan yllättävää, sillä työskentelen itäuusimaalaisella teollisuusalueella, ja tehtaat lienevät viimeisiä rehellisiä arjen kommunismin linnakkeita maassamme. Kiihkeimmät agitaattorit julistivat Suomen herrojen lyöneen päänsä Karjalan mäntyyn sellaisella voimalla, ettei maata kammeta tästä nevasta kuin viisikymmenlukulaisella yleislakolla. Samaan aikaan ay-henkisimmät politrukit ryhtyivät kannustamaan jo ammattiliittoon kuuluviakin työntekijöitä liittymään ammattiliittoon Punakaartin marssia laulaen. Aivan kaikki työntekijät eivät kuitenkaan ole olleet toimissaan yhtä radikaaleja, vaan passiivistakin vastarintaa on nähty: protestiksi hallitukselle on eräs vanhempi herras-
12
3/2015 KRONIKKA
mies alkanut pysäköidä autoaan työmaamme parkkiruutuihin poikittain. En ole aivan varma miksi kahteen ruutuun pysäköity vanha Fiat Doblo saisi pääministerin pään kääntymään, mutta onhan eleessä toki eräänlaista kaunista symboliikkaa.
E
riäviäkin mielipiteitä on toki esitetty, joskin vähemmän. Eräs savolaisesta savupirtistä maailmalle ponnistanut entinen rauhanturvaaja oli leikkauksista suorastaan innoissaan. Kun sotiakaan ei tarvitse, pystyy mies palkkaansa leikkaamalla uhraamaan edes jotakin isänmaan ja kansansa edestä. Toinen taas lupasi pitää yllä sukunsa pitkiä perinteitä ja tulla valkoisen hihanauhan sekä perintötorrakon kanssa ajamaan lakkoilevia bolsevikkeja takaisin tehtaan varjoon, siinä missä kolmas alkoi heti säästää valtion rahoja ja ryhtyi silkasta solidaarisuudesta yhden päivän palkattomalle sairaslomalle.
I
tse en ole vielä ehtinyt muodostamaan omaa kantaani leikkauksiin, sillä minulla on ollut suurempiakin huolia. Pelkään näet kuollakseni sitä päivää, jolloin muutun työtoverieni kaltaiseksi. Siinä konkurssissa ei paljon palkaton helluntai tunnu.
Dudes gonna dude Jäbät jäbäilee. Näin se oli myös syksyllä 2011, jolloin fuksiaisissa Kronos-poikien toimesta järjestettiin tervetulorituaalina nakupolttopalloa uusille opiskelijoille. Naama punaisena ja takapuoli kuutamona paistaen totesin, että “kaikki on tosi kivaa ja ok” 19-vuotiaan itsevarmuudella. Yleisöstä toivottiin etenkin tyttöjen ottavan enemmän vaatteita pois. Ainejärjestöjuhlissa puhuttiin fuksityttöjen metsästyksestä, ja nautin satunnaisesta huomiosta, jota sain ritarillisilta n-vuoden opiskelijoilta. Nyt hieman vanhempana ja vakaumuksellisen epäluuloisena naisenalkuna soimaan itseäni. Miten en ole aiemmin ymmärtänyt päivänselvää totuutta, että ainejärjestöni epäilemättä hyväntahtoiset integroimistoimet ovat saaneet vaikutteita vaikutusvaltaiselta monikansalliselta toimijalta. Havaintoni tuntuvat nyt vuosien jälkeen johtavan vain yhteen johtopäätökseen: Kronoksen keskuuteen on soluttautunut patriarkaalinen jäbäreptiliaaniosasto. Jäbäreptiliaanikulttuuri kukoistaa parhaiten all male -henkisissä kokoonpanoissa. Esimerkkejä tästä ovat Sipilän kopla “kolme ässää” sekä the Piers Gaveston Society, Oxfordin yliopiston juomaseura, josta on lähtöisin David Cameronin kuuluisa possugate. Kronoksessa toimii havaintojeni mukaan ainakin kaksi all male -ilmiöön viittaava ryhmää: Kronos-poikien rasti sekä viiksikerho, jonka vaikutusvaltainen jäsen myönsi lyhyessä kommentissaan ryhmän olevan edelleen aktiivinen.
miesryhmien toiminnan yksinkertaisesti toivoisi olevan peräisin ulkoavaruudesta. Ainejärjestoon pitäisi voida liittyä ilman jäbäilyn syövyttämiä rituaaleja, jotka suurelle osalle suovat riemun hetkiä mutta binäärisyydessään ja sosiaalista painetta luomalla voivat myös nöyryyttää ja sulkea ulos. Kronos voi kuitenkin parhaimmillaan olla sekava ja rakastettava perhe eikä kasa humanistiteekkareita. Kirjoittaja on punasteleva ilonpilaaja
Voi toki olla, että jäbäkulttuurin ja reptiliaanien yhteispiirteet ovat silkkaa sattumaa, sillä itse pohjaan teoriani pitkälti siihen, että
3/2015 KRONIKKA
13
Teksti ja kuvat: Eeva Tolvanen
AMERIKKALAISEN UNELMAN HAUDALLA
14
3/2015 KRONIKKA
Suomessa meillä oli suo, kuokka ja Jussi. Jussi kuokki suosta viljapellon kädet verillä saappaat syvällä mudassa, paremman elämän kiilto silmissä. Hyvin samanlaisessa hengessä Yhdysvalloissa oli preeria, pyssy ja uudisasukas.
L
ännen uudessa ihmemaassa jokaisella oli mahdollisuus parempaan elämään, saastaisen Euroopan sääty-yhteiskunta ja aristokraatin mädäntynyt privilegio oli jätetty kauas valtameren taa. Sosiaaliluokalla tai verenperimällä ei ollut väliä, kaikki riippui yksilön kyvyistä ja halusta tehdä töitä unelmansa eteen. Tämä keksintö kanonisoitiin 1700-luvun lopulla Amerikan Yhdysvaltojen Itsenäisyysjulistukseen ja perustuslakiin, jotka olivat oman aikansa komein yksilönvapauden ja (valkoisten miesten välisen) tasa-arvon ylistys. Näin valettiin myös ”Amerikkalaisen unelman” kivijalka.
M
onen yhdysvaltalaisen mielessä amerikkalainen unelma elää ja voi hyvin vielä 239 vuotta myöhemmin. Valtaosa
kansasta vastustaa kiihkeästi veronkorotuksia ja presidentti Obaman ajamaa terveydenhuollon uudistusta huolimatta siitä, että ehdotuksessa korotukset kohdistettaisiin vain rikkaimpiin amerikkalaisiin. Obamaa haukutaan sosialistiksi (hui!) ja hänen nähdään herjaavan pyhän perustuslain ja amerikkalaisen yksilönvapauden henkeä. Erityisen tulenarka alue ovat tulonsiirrot; minkä ihmeen takia rehellisten työtätekevien amerikkalaisten pitäisi maksaa laiskottelijoiden Budweiserit. Ihmiset uskovat edelleen vahvasti, että köyhyys ja työttömyys johtuvat laiskuudesta ja silkasta haluttomuudesta tehdä ankarasti töitä. 3/2015 KRONIKKA
15
U
seat amerikkalaiset ystäväni kertovat, että yhteiskuntaopin tunneilla heille toistettiin vertauskuvaa postimiehestä ja toimitusjohtajasta: ”Postimies työskentelee kuusi tuntia päivässä, ja päivän päätteeksi jättää työmurheet samaan naulaan työasunsa kanssa. Samaan aikaan toimitusjohtaja tekee 12-tuntista päivää, eikä
todellisuudessa ole ikinä vapaalla. Jos molemmat saisivat suunnilleen saman verran palkkaa, miksi kukaan ottaisi toimitusjohtajan työn?”. Kyllä tämä olisi minutkin 13-vuotiaana vakuuttanut, ja on helppo ymmärtää, miksi ajatus jää takaraivoon.
K
äytännön elämässä Amerikkalainen unelma kuitenkin eläköityi jo 1920-luvulla ja tänään makaa arkussa valmiina hautaan. Verrattuna muihin teollistuneisiin länsimaihin sosiaalinen liikkuvuus on Yhdysvalloissa pohjalukemissa. Vaikka halua toimitusjohtajan pestiin riittäisikin, ei se kaikille yksinkertaisesti ole mahdollista. Postimiehen poika mitä luultavimmin pysyy isänsä tuloluokassa. Tähän vaikuttavista tekijöistä eriarvoistunut koulutus on yksi suurimmista. Koulut rahoitetaan pääosin paikallisilla verotuloilla tai yksityisellä rahalla, mistä johtuen hyvätuloisten asuinalueiden koulut ovat tasoltaan aivan eri sarjassa köyhempiin verrattuna. Vaikka postimiehen poika olisikin halveksitun lähiökoulunsa priimus, viimeistään seuraava kynnys, yliopistojen lukukausimaksut, osoittautuu luultavasti liian korkeaksi ylittää. Maksut ovat viime vuosina räjähtäneet käsiin, maineikkaista kouluista saa pulittaa lähemmäs 70 000 euroa vuodessa. Monien vanhempien vuosikausien säästöt avaavat ovet ehkä keskivertoon julkiseen yliopistoon, jonka
16
3/2015 KRONIKKA
tutkinnolla ei tavoitella huippuvirkoja. Keskiluokan lapsetkin valmistuvat mittavissa veloissa.
V
uosien 1993 ja 2012 välillä Yhdysvalloissa korkeatuloisimman yhden prosentin tulot kasvoivat 86 prosentilla, siinä missä loppujen 99 prosentin nousivat seitsemällä prosentilla. Silti gallupit osoittavat, että alle puolet amerikkalaisista pitää tuloerojen kasvua vakavana ongelmana. Myös vaalitulokset kertovat, että massat äänestävät käytännössä omaa etuaan vastaan, ”sosialisteja” kartetaan viimeiseen asti. Mistä tämä johtuu?
K
enties osa vastauksesta löytyy Amerikkalaisen unelman sitkeydestä. Ehkäpä postimies toivoo, että vielä joku päivä hänen poikansa istuu toimistossaan Wall Streetillä. Ei verottajan silloin sovi tulla osingoille työllä ja raadannalla ansaituista miljoonista. Hyvätuloisia ei nähdä samanlaisina porvarisperkeleinä kuin Suomessa, vaan heidän ajatellaan ansainneen elantonsa kovalla työllä ja vaivalla. Amerikkalaisen unelman synnyinkontekstissa kaikki aloittivat nollasta, porvarit olivat perinnön sijasta luoneet omaisuutensa itse. Yhdysvaltojen historia on täynnä esimerkkejä pohjalta huipulle tiensä raivanneista menestyjistä: Henry Ford aloitti uransa konepajan kuumuudessa, vaatimattomista oloista tullut Abraham Lincoln koulutti itse itsensä, ja Walt Disney jakoi nuoruusvuosinaan lehtiä ruokapalkalla. 1800-luvun yhteiskunnassa Amerikkalainen unelma saattoi olla todellisuutta ja sen saavuttaminen realistista. Kuitenkin viimeistään 1920-luvulle tultaessa sosiaalinen liikkuvuus asettui nykyisiin alhaisiin lukemiinsa ja tuloerot kääntyivät pysyvään kasvuun. Superrikkaiden kerho on jo pitkään ollut eksklusiivinen ja sisäsiittoinen.
A
ina välillä joku kuitenkin ponnistaa jälkikasvulla on toivoa. Köyhemmillekin pohjalta pilvelle, ja silloinkos media lapsille on kiva kertoa, että kaikki on mahja sitä innokkaasti seuraava kansa innosdollista jos vain jaksatte tehdä kovasti töitä. tuu. Unelmaa pidetään hengissä historian Rikkaita tuskin haittaa, että kansa haluaa kertomuksilla edelleen uskoa ja näiden huipsatoja vuosia sitpuyksilöiden ten relevanttiin tarinoilla, kyllä Kouluopetuksessa resonoidaan ajatukseen. minäkin jos Yhdysvaltojen menestystarinaa Oprahkin. Etumerikkalairivin näyttelijät vapaan mahdollisuuden ja yksilön sessa unelhehkuttavat kil- yritteliäisyyden paratiisina. massa on siis van synnyinolojotain ajattoman suhteidensa vaavetoavaa. Eikä timattomuutta. piru välttämättä Kouluopetuksessa resonoidaan Yhdysvalpiile itse sisällössä, joka on uskoa paremtojen menestystarinaa vapaan mahdollipaan tulevaisuuteen ja ennen kaikkea suuden ja yksilön yritteliäisyyden paratiiomaan kykyyn vaikuttaa sen kulkuun. sina. Kansa uskoo yhä, että Amerikka on Yhdysvaltain perustamisen aikoihin luvattässä suhteessa ainutkertaisen poikkeuktiin, että täällä kaikilla olisi tasavertainen sellinen maa. Ja onhan ajatus kerrassaan mahdollisuus kasvaa yksilönä niin pitkälle inspiroiva. Pienituloisena on lohdullista kuin potentiaali kantaa. Ehkäpä vika kuvitella, että tulevaisuudessa ainakin ei olekaan Amerikkalaisessa unelmassa vaan nyky-Amerikassa, joka ei enää täytä lupaustaan.
A
Amerikkalaista yhteiskuntaa pällistellessään kokoomuskodin kasvatti löysi itsestään sosialistin.
3/2015 KRONIKKA
17
18
3/2015 KRONIKKA
3/2015 KRONIKKA
19
Miten meni tuutorointi Noin niinku omasta mielest채?
20
3/2015 KRONIKKA
3/2015 KRONIKKA
21
22
3/2015 KRONIKKA
KRONOS MAAILMALLA Tämänkertaiset Kronoksen ilosanoman lähettiläät maailmalla ovat Margareta Ronkainen, joka pelastaa Ranskaa englantilaisilta Rouenissa, sekä Jukka Arvo, joka ei päässyt Upsalaa kauemmas.
1. Olen löytänyt... 2. Eeppisintä tähän mennessä on ollut... 3. Paikalliset... 4. Opiskeluissani... 5. Kaupungissani jokaisen täytyy... 1. …rumat lenkkarit lähes jokaisen vastaantulijan jaloista, mikä on saanut minut menettämään uskoni ihmiskuntaan lopullisesti. Seuraavaksi annankin pari tyylivinkkiä teille kettureppuja kanniskeleville yliopistohipstereille: Älkää käyttäkö rumia lenkkareita ellette ole juoksulenkillä. Älkää ainakaan käyttäkö rumia lenkkareita tyylikkään villakangastakin kanssa. Tehdään tästä maailmasta yhdessä parempi paikka! 2. …saada tietää, että Olaus Rudbeckin tutkimusten mukaan Atlantiksen keskusta on sijainnut Upsalan vanhan kaupungin kohdalla. 3. …naiset yrittävät jatkuvasti ajaa päälleni polkupyörällä. Yleensä vieläpä rumat lenkkarit jalassa. Perkele. 4. …olen pyrkinyt entiseen malliin menemään siitä mistä aita on matalin. Nyt tosin ruotsiksi. 5. …vierailla Gustavianumin anatomiateatterissa, jossa järjestettiin aikanaan julkisia ruumiinavauksia. Lisäksi paikallinen kahvilakulttuuri on tutustumisen arvoinen.
1. …maasta yhden sentin kolikon. Ärsyttää, että täällä käytetään niin pieniä hippusia. 2. …valoshow, joka heijastetaan katedraalin julkisivuun. 3. …miehet eivät aina muista, että ovat yrittäneet iskeä sinua jo muutama päivä aikaisemmin. 4. …olen aika hukassa, mutta luennoilla luen suurieleisesti sanakirjaani, jotta muutkin tietävät sen. 5. …laskea kuinka monta antiikkikauppaa yhdelle kadulle voi mahtua. Ja ajaa ufobussilla.
3/2015 KRONIKKA
23
KÄSIALATEHTÄVÄ
Elina Maaniitty ja Marie Vatjus
Rakkaat kronoslaiset, tervetuloa jälleen vanhojen käsialojen pariin! Tällä kertaa tehtävästä löytyy varsin villiä sisältöä, joten ei kun selvittämään. Transkriptiot ja suomennokset sopii lähettää osoitteeseen kasialatehtava@gmail.com. Aikaa on tuttuun tapaan seuraaviin hissakahveihin asti.
Tässä vielä viimekertaisen tehtävän oikea vastaus: Jöran Larson i Kulliu tilstodh och bekändhe sigh hafwe belägrat Anna Olofsdother ibm: och barn tilsammans aflat, derföre fältes han för första gången til 40 [marcer]. Konan är och förstel: resan Wthstå Kyrckioplicht och af bedia försambl: Lyhyesti kuvattuna siis: kansa huorusteli, lähteet kertovat. Huomionarvoista on, että oheistuotteena syntyneestä lapsesta huolimatta molempien osapuolten tuomio oli suhteellisen lievä, koska kyseessä oli kummankin ensimmäinen huoruustuomio. Tällä kertaa kukaan ei rohjennut lähettää meille transkriptiota, joten palkintoakaan ei kyseisestä tehtävästä jaeta. Kannattaa siis ehdottomasti osallistua vaikka hiukan puutteellisellakin suorituksella – mahdollisuudet voittoon ovat hyvät!
24
3/2015 KRONIKKA
MYLLYKOSKI
KENRAALI WALDENIN VALKOINEN RUHTINASKUNTA
S
uomessa matkaileva arkkitehtuurin historian ystävä törmännee ennen pitkää yhteen suomalaisten pikkukaupunkien sarjaan, nimittäin tehdaskaupunkeihin tai tehtaankyliin. Näistä etenkin 1900-luvun alkupuolella maailmansotien välissä rakennetuille on ilmeisesti yhteneväinen arkkitehtuuri sekä myös yhteinen jaettu ideologia arkkitehtuurin ja yhdyskuntasuunnittelun takana. Nämä yhdyskunnat suunniteltiin metsäteollisuudella rikastuneiden, Suomen suurimpia yrityksiä johtavien patruunoiden toiveiden mukaan. Kullakin paperiruhtinaalla oli oma hoviarkkitehtinsa ja monesti sama arkkitehti suunnitteli useammankin tehdaskaupungin. Itse perehdyn tässä Myllykosken tehtaankylän syntyvaiheisiin.
K
A
luksi rakennettiin tehtaan uudet suuret konesalit punatiilisinä teollisuushalleina, joita seurasivat 1930-luvulla tehtaan pääkonttori, virkailijoiden kerho sekä insinöörien asuintalot. Näille myöhemmille rakennuksille tyypillistä on valkoinen, antiikin Rooman tasavaltalaisuutta tavoitteleva ulkonäkö. Vuosikymmenen lopulla rakentaminen jatkui sosiaalisena rakentamisena, kun uusi Seuratalo kohosi yhdessä taajaman torin ja sitä ympäröivien kaupparakennusten kanssa. Tehtaan piippu sai maisemalliseksi vastakohdakseen kirkontornin Myllykosken kirkon valmistuessa 1936 ja yhdyskuntaprojekti eteni aina rautatieasemalle asti, muodostaen yhteneväisen bulevardin lehmuksineen asemalta tehtaan porteille.
W
aldenin ja Palmqvistin yhdyskunta heijastelee uuden valkoisen talonpoikaistasavallan ideologiaa, jonka mukaisesti tehtaan ja yhteiskunnan johtavat piirit pyrkivät muovaamaan työläisiä ja rahvasta uuteen uskoon, sopimaan uuteen isänmaallisen, maalänttinsä ja punaisen tupansa omistavan talonpoikais-työläisen ihanteeseen. Myllykoski kuuluu samaan rakennushistorialliseen perheeseen muiden Yhtyneiden paperitehtaiden tehdaskylien, kuten Valkeakoski, Simpele ja Jämsänkoski, kanssa.
TEKSTI ja Kuva: Pasi pykälistö
eskisessä Kymenlaaksossa sijaitseva Myllykosken tehdas ja sitä ympäröivä taajama juontavat juurensa jo 1800-luvun lopulle, mutta tehtaan ja taajaman ulkoasu on peräisin 1920-1930-luvuilta. Tuolloin yhtiön uusi patruuna, kenraali Rudolf Walden yhdessä hoviarkkitehtinsa W. G. Palmqvistin kanssa suunnitteli täysin uuden, aikakauden ihanteiden mukaisen yhdyskunnan. Tämän suunnitelman tieltä pyyhkäistiin pois vanha sahakylän keskusta kauppoineen, apteekkeineen ja kerhotaloineen kokonaan. Samalla vanhat työväenasuinkasarmit ja heidän itse rakentamansa mökit purettiin pois tehtaan laajentumisen tieltä. Lehmäpoluista syntyneet tiet ja kujat pyyhittiin pois ruutukaavaan perustuvan
asemakaavan tieltä, vedettiin vesijohtoja ja sähkölinjoja.
W. G. Palmqvistin pienoismalli Myllykosken keskustasta 1930-luvulta.
3/2015 KRONIKKA
25
TAIWAN JA BASEBALLIN SIELU Teksti ja kuva: Arttu Norrlin
26
3/2015 KRONIKKA
1
900-luvun puoliväli oli värikästä aikaa taiwanilaisten baseball-peräisille minäkuville. Yhtäkkinen menestys kansainvälisessä nuoriso-baseballissa näytti suurelta voitolta Taiwaniin ajetulle Kiinan tasavallalle. Kansakunnan baseball-pelaajat johtivat uuden identiteetin muodostumista. Tekee höpöä kokea olevansa jotain, ja vieläpä omien ansioidensa takia - mutta saako historiallisten minäkuvien kehityksen fani vastinetta ajalleen?
I
dentiteetin kehityksen alkuvaikutelma on helmeilevä: tämäkö se on? Näinkö uusi, kiinalais-taiwanilainen urheiluidentiteetti saa syntynsä? Onko todella niin, että Kiinan tasavaltalaisten työteliäisyys puhkeaa kukkaan urheilun saralla kohoten vanhojen ja luutuneiden urheilun valtiaiden rutiinien yläpuolelle?
M
uutos paljastaa kuitenkin pian todellisen makunsa. Kun on ottanut kunnon siemauksen, käy pian ilmi, että identiteetin muutos on pinnallinen - valtiojohtoisen median kuvakseen luoma. Kiinan tasavalta oli ajettu piskuiselle Taiwanin saarelle, ja todistus omien ihanteiden hedelmällisyydestä kelpasi keskusvallalle. Näin ollen oli suopeaa, että
”Kun on ottanut kunnon siemauksen, käy pian ilmi, että identiteetin muutos on pinnallinen - valtiojohtoisen median kuvakseen luoma. ” baseball-skenen tulkittiin nousseen kansainvälisen kilpailun tasolle ja yläpuolelle nopeasti, tasavaltalaishallinnon hellässä huomassa.
I
dentiteetin huonorunkoisuuden juuret ovat sen imperialistisessa jälkimaussa: taiwanilainen nuoriso-baseball oli kypsynyt jo pitkään tynnyrissä nimeltä Japani. Idän ihmemaa baseball-rintamalla oli iskostanut oman urheilu-arominsa Taiwanin maaperään saarten kuuluessa yhteiseen Japanin imperiumiin. Baseball-identiteetti ei siis ilmestynyt yhtäkkiä, Kiinan tasavallan erinomaisuuden aiheuttamien voittojen siivittämänä, vaan oli kypsynyt jo siirtomaa-ajastaan lähtien osana Japanin imperialistisia pyrkimyksiä. Taiwanilaiset
olivat harrastaneet lajia jo pitkään - emämaa Japanin innostuksen mukaansa tempaamina - mutta vasta kehityksen kulminoituessa kansainväliseksi menestykseksi, koki Kiinan maanpaossa olevan tasavaltalaishallinnon media asiakseen hehkuttaa lajia.
K
iinan tasavaltalais-taiwanilaisessa identiteetissä oli aina baseballin vivahde, mutta Tasavallan keinotekoinen hehkutus halventaa makua. Eli melko tasapainoton, ontto ja jopa äitelä identiteetti.
R
uokasuositus: pettymys kansallisten identiteettien luonteeseen keinotekoisina konstruktioina
Kiitämme! Tervehenkistä itsetuntoa Urheilu on kuulemma hyväksi Helmeilevä tuoksu Moitimme! Harhaanjohtava ensivaikutelma Osa Japanin imperiumin kolonialistista agendaa Äitelä jälkimaku Olisi ollut edes pesäpallo. Tai siis onhan siihen palloon helpompi osua kun se lukkari heittää sen siitä läheltä ja onhan se muutenkin paljon järkevämpää kuin ihme amerikkalaisten kotkotukset… Tuomiomme! 2/5 3/2015 KRONIKKA
27
Teksti: Katja Nummelin Kuvat: Kirjoittajan kotialbumi
HUOMIOITA Olen asunut lähes koko ikäni Itä-Helsingissä. Olen kyllä ollut tietoinen sen alueena vähemmän mairittelevasta maineesta, mutta vasta yliopistossa olen tavannut ihmisiä, jotka tuntuvat tuntevan Itä-Helsinkiä kohtaan jonkinlaista pyhää kauhua. Lisäksi usein tuntuut siltä, että Itä-Helsingistä nostetaan esille vain negatiivisia asioita. Siksi haluan
käyttää tilaisuutta hyväkseni ja jakaa kanssanne muutamia kokemuksia ja mietteitä tästä alueesta, jota kohtaan olen
alkanut viime aikoina tuntea hiukan hupsuakin kotiseutuylpeyttä.
I
tä-Helsinki on suuri alue, johon kuuluvaksi voidaan joissain yhteyksissä käsittää kaikki Kulosaarensillasta itään. Tällöin Itä-Helsinkiin kuuluvat myös esimerkiksi Kulosaari, Herttoniemi ja Laajasalo. Perinteisemmin Itä-Helsinki mielletään kuitenkin samaksi alueeksi, kuin Helsingin piirijakojärjestelmän mukainen Itäinen suurpiiri. Tähän suurpiiriin kuuluvat Vartiokylän, Mellunkylän, Myllypuron ja Vuosaaren peruspiirit. Nämä puolestaan koostuvat osa-alueista tai kaupunginosista, jotka luonteiltaan ja rakennuskannaltaan ovat keskenään hämmästyttävän erilaisia.
28
3/2015 KRONIKKA
E
simerkiksi Marjaniemi on tunnettu rikkaiden omakotialueena, Puotila hiljaisena nukkumalähiönä ja Vartiokylä vakaavaraisena omakotialueena. Rastilassa ja Kallahdessa on paljon uudehkoja vuokra-asuntoja ja viereen kohonneessa upouudessa Aurinkolahdessa puolestaan korkeita, vieriviereen rakennettuja omistustaloja. Kontula taas edustaa -60-luvun ihanteiden mukaista korkeaa ja väljää lähiörakentamista. Tyypillistä Itä-Helsingille ovat erilaiset, eri aikojen ihanteiden mukaan rakennetut asuinalueet, jotka yleensä elävät sovussa rinnakkain.
Kuvissa kirjoittaja on noin 7- ja 11-vuotias puotilalainen lähiölapsi.
ITÄ-HELSINGISTÄ T
oisaalta alueita yhdistävät muutamat isommat keskukset, kuten Itäkeskus, Kontulan ostari tai Vuosaaren Columbus. Näitä keskuksia puolestaan yhdistää toisiinsa ja Helsingin keskustaan metro, joka onkin ehkä Itä-Helsingin erilaisten osien tärkein yhdistävä elementti. Metro on erittäin säntillinen ja tehokas kulkuväline, jolla itsekin nykyään taitan matkan Vuosaaresta yliopistolle samassa ajassa, kuin pari vuotta sitten puolet lähempää Pohjois-Haagasta.
I
Itä-Helsingissä on useita suurempia ulkoilualueita ja kaupunginosien sisällä ja välissä pienempiä puistoja ja metsiköitä. Monissa paikoissa meri on lähellä.
I
tä-Helsinkiin on helppo tulla metrolla, mutta alueeseen tutustuu parhaiten, kun jää pois jollain metroasemalla ja lähtee kävelemään. Itä-Helsingin kaupunginosat ovat keskimäärin melko pieniä, joten parinkin kilometrin matkalla ehtii todennäköisesti jo nähdä kaikenlaista.
”Mitään kovin ihmeellistä ei välttämättä kannata odottaa, sillä Itä-Helsinki on loppujen lopuksi aika tavallinen paikka.”
tä-Helsingin eri puolia yhdistää myös (silläkin uhalla, että kuulostan matkailumainokselta) joka puolella vastaan tuleva luonto. Varsinkin vanhat lähiöt, kuten Puotinharju, Kontula ja vanha Vuosaari, jotka aikanaan rakennettiin käytännössä Helsingin ulkopuolelle, ovat avaria ja väljästi rakennettuja isoine pihoineen ja puistikoineen. Muualla
T
osin mitään kovin ihmeellistä ei välttämättä kannata odottaa, sillä Itä-Helsinki on loppujen lopuksi aika tavallinen paikka. Tai kuten eräs poika, jonka siskoni toi taannoin ensimmäisen kerran Puotilaan, sanoi: ”Tämä onkin oikeastaan ihan kiva paikka.”
3/2015 KRONIKKA
29
TEksti ja resepti: Lam Le Kuvat: Minna Likander
ROCKY ROAD BROWNIES 16 kpl
Brownie-pohja 350g valkoista kidesokeria 100g fariinisokeria 6 kpl munia 2 rkl vaniljasokeria 340g tummaa suklaata (70 %) 300g voita 4 dl vehnäjauhoja 300g pähkinöitä ½ tl suolaa Lisäksi päälle pähkinä- ja suklaarouhetta, vaahtokarkkeja ja keksimuruja oman maun mukaan.
Kurpitsa-suklaaganache (ganache eli ”suklaakastike”) 2 dl vispi- tai kuohukermaa 100g kurpitsasosetta 150g maitosuklaata Hieman kanelia ja hippusellinen suolaa
Muuta huomioitavaa: Brownie-pohja kypsyy paremmin, jos käytät 70 %:sta suklaata.
30
3/2015 KRONIKKA
1. Lämmitä uuni 175 °C asteeseen. Paahda pähkinät n. 5-10 minuuttia. Jäähdytä. 2. Vatkaa sokeri, vaniljasokeri ja kananmunat isossa kulhossa kevyeksi vaahdoksi 3. Sulata voi ja suklaa mikrossa. 4. Lisää voi-suklaaseos kananmuna-sokerivaahtoon. Sekoita pyörivin liikkein tasaiseksi. 5. Seuraavaksi mittaa suoraan kulhoon vehnäjauho, suola ja pähkinärouheet munasuklaaseokseen. Sekoita pyörivin liikkein tasaiseksi. 6. Kaada taikina n. 30 x 30 cm mittaiseen vuokaan. Paista pohja 175 °C asteisessa uunissa 25–35 minuuttia (riippuu uunin tehokkuudesta). 7. Pohja saa olla sisukseltaan pehmeä ja hieman hyllyvä. Näin saat mehevän pohjan. 8. Jäähdytä pohja. Tee seuraavaksi suklaaganache. 9. Mittaa kattilaan kerma, kurpitsasose, kaneli ja suola. Kiehauta. 10. Sillä aikaa kun kiehautat kermaa, mittaa kulhoon suklaa 11. Kun kerma-kurpitsaseos on kiehahtanut, kaada se suklaan päälle. Anna seoksen olla hetki paikallaan. Sitten sekoita pyörivin liikkein vispilällä varovaisesti. Anna jäähtyä. Brownien kokoaminen
Levitä n. puolet suklaakastikkeesta tasaisesti jäähtyneen brownie-pohjan päälle. Ripottele suklaahippuja, keksimuruja, pähkinärouhetta ja vaahtokarkkeja päälle. Lopusta suklaaganachesta voit joko lusikalla tai pursotinpussilla tehdä koristeraitoja päälle. Brownie maistuu parhaalta, kun se on ollut yön yli jääkaapissa. Suklaakastiketta ei ole pakko tehdä, sen sijaan voi käyttää pelkästään esim. sulanutta maitosuklaata. Kurpitsasosetta löytyy ainakin keskustan Stockmannin herkusta. Sitä ei ole pakko käyttää jos ei halua.
3/2015 KRONIKKA
31
32
3/2015 KRONIKKA
3/2015 KRONIKKA
33
TEKSTIVIESTIT Kronikan tekstiviestinumero on 041 705 4288 ja siihen lähetettäköön mitä tahansa filosofisen pohdiskelun ja noh, alta löytyvän känniperseilyn väliltä. Viestit pysyvät täysin anonyymeina, emmekä editoi niitä mitenkään, kunhan ketään ei henkilökohtaisesti loukata. Paitsi ehkä Teroa. Lammin sahtia juomassa. SEBU (KRONIKAN TEKSTIVIESTIT)
1000-jotain keksittiin joku saatanan aura ja se oli helvetin hyvä ja kaikki oli ilosii
Saatanan huono idea (mennä Kolmeen kaisaan) , mä asuun Espoossa!
Miesten rakko on objektiivisesti pienempi, SS-miehet tietää T: Karri Kuokkanen
Oon darras ja vituttaa. Jatkakaa.
Hyvää krapulaa Mikä saatanan soikio??! Eihän toi oo ees kunnon hakaristi.
[TÄMÄ VIESTI SENSUROITIIN]
”Naiset tulee paskoo sun edessä ja sä oot vaan suihkussa et ’me gusta’ ” - T. Piipponen
”Miten voi olla silleen että kun päättää vetää pään täyteen niin sitten käy niin?”
”Ei mun tarviis ees harrastaa seksiä sen kanssa, riittäs vaan et pääsisin juttelee sille”
Tervetuloa Teron tenttipenkkiin kesälomien aikaan: ”Kronos vai matlu”. Eipä oon hankala valita. Kronos = <3
VOI VITTU ET SÄTIIIII!!!!
Se on kumma et ku päättää vetää pään täyteen niin sit siinä vaan käy...nii. -J. Toivakka
Mari ja Juho lyövät vetoa 3 ruokalajin ateriasta, että 2014 vuosikurssin joukkue voittaa 2012 vuosikurssin joukkueen käänteissuunnistuksessa. It’s on!!!
Janne on vitun kova äijä Koirat vaan haluu koskee sun klitorista t. Fuksi-m
34
3/2015 KRONIKKA
Juo ittes satakuntalaiseks
Fuksisitsi 21.9.2015 “Drunk people, Drunk people everywhere!”
3/2015 KRONIKKA
35
Yhdessä ! e m m u t s i onn
Humanisti! Turvaa itsellesi hyvä työelämä ja ota työnhaku haltuun – jo opiskeluaikana! SPECIA ry on asiantuntijatehtäviin valmistuvien filosofian maistereiden ja alan opiskelijoiden oma ammattijärjestö. Tarjoamme jäsenillemme muun muassa koulutusta, tietoa alan työmarkkinoista ja palkkauksesta sekä apua työnhakuun ja urasuunnitteluun. Järjestäytymällä alasi ammattijärjestöön annat arvon tutkinnollesi sekä autat työssämme reilun palkan, hyvien työehtojen ja osaamisen tunnustamisen puolesta.
36
3/2015 KRONIKKA